Varpu Rantala , trauma ja kuinka siitä selviydytään

BLACK METAL. Sihisevää, raastavan tuskaista, sydäntä sär- joka makaa hämärällä metsätiellä. Tyhjät silmäkuopat kevän synkkää. Sahaavia diskanttikitaroita ja matalia bas- ammottavat korppien lentäessä ympärillä. Tyylissä on somassoja, sointukuvioiden loputonta toistoa, nopeaakin satukirjan naiivia pehmeyttä, mutta kirjaimellisesti raa- nopeampaa rumpujen sorinaa. Mustaa ja metallia, jossa dollinen aihe tekee kuvasta makaaberin. Se ei roman- musta on pimeyttä, jota ei voi kuvata, mielentila esit- tisoikaan, vaan on toteavuudessaan julma. Minulle tämisen tuolla puolen. Metalli on aine, joka on tiheää, selviää, että eli tuomittiin 1993 kylmää, tunteetonta ja kovaa, mutta black metal on taposta ja useista kirkonpoltoista. 90-luvun norjalaisen täynnä tunnetta, vihaa ja uhkaa. Ja kenties surua. Suru black metalin ympärillä on saatananpalvonnan, surman on pelottavaa. Kuolema on pelottava. ja tuhon verkosto. Vikernes tappoi Mayhem-bändin nok- Äänelliset tehokeinot toimivat, ja niin toimivat ku- kamiehen Øystein Aarsethin, joka oli aiemmin löytänyt vallisetkin. Norjalaisen yhdenmiehenyhtyeen Burzumin laulajansa Deadin ampumaitsemurhan jäljiltä. Aarseth levyn Hvis lyset tar oss (1994) kansi vaivasi minua nuo- oli ensimmäiseksi hakenut kameran tallentaakseen näyn rempana. Siinä on kaikkien norjalaisten tunteman ja kerää kallonsirpaleita muistoksi. Ahdistavaa, kylmää. Theodor Kittelsenin satavuotias piirustus kerjäläisestä, Sairasta.

86 niin & näin 1/2009 Minä jätin Burzumin taustat sikseen. Mutta musiikki silmänympärykset erottuvat valkoisiksi maalatuista kas- on kaunista, villiä, katarttista. voista. Se on maahan sulautumisen pelkistetty kuvio, Black metalissa korostuvat luonto, maa ja maahan pääkallo. Maskeeraus maaksi, joksi ihminen kuoltuaan palaaminen, kulunut aika. Kuoleman väistämättömyys tulee. Tai lapsenomainen fantasia, pelon kääntäminen ja suru, kenties. Ja raivon energia. Palaan black metaliin, äärimmäiseksi varoitusmerkiksi. Itseys naamioidaan kun poljen töihin mustan asfaltin kiiltäessä harmaan kuolemaksi. Trauman logiikkaa mukaillen samastutaan loskan läpi, räkä valuen ja kiroillen. Tarvitsen sitä. Ajat- uhkaan, niin kuin traumassa uhri samastuu hyökkääjään. telen, että musiikkia voi kuunnella tietämättä mitään Imitoidaan kuolemaa – on tultava uhkaksi, koska vain sen ympärillä kummittelevista tapahtumista. Minulle se siten voi ymmärtää ja selviytyä. Kuolemaa käsitellään aukeaa kiinnostavampana ilman tukahduttavia umpiku- äänen ja visuaalisuuden keinoin, toisen kuolemaa, omaa jiaan. Mutta trauman merkitystä nykyisessä kuvakult- kuolemaa, ihmistä, joka kuolee, aina. tuurissa pohtiessani ajaudun penkomaan 90-luvun ta- pahtumia. Voiko niitä ohittaakaan. Pengon, koska black Kirkon polttamista voi pitää yhteisöllisenä traumana. metal ei ole vain tuhoavaa. Löydän uusia yhtymäkohtia Kirkko, jossa on kastettu, vihitty ja haudattu, ja joka black metalin estetiikan ja kuvataiteen välillä. takaa jatkuvuuden menneeseen, on turvallisuuden Raskaan musiikin ja kuvan tekeminen ovat lähen- paikka. Norjassa poltettiin 90-luvulla lähes 50 kirkkoa. tyneet toisiaan, ja tuloksena on mielenkiintoisia ko- Vikernesiä epäillään laajasti syylliseksi Fantoftin 1150-lu- keiluja. Tilallisia, rytmillisiä, hitaita ja matalia äänikuvia vulta olleen puisen sauvakirkon paloon, mutta tuomiota paremminkin kuin biisejä soittaa esimerkiksi yhdysval- ei tule. Burzumin levyn Aske (1993; suom. ”Tuhka”) talainen Sunno))), jonka vokalisti Attila Chisar toimii kannessa on Vikernesin ottamaksi väitetty valokuva Fan- myös Mayhemissa. Yhdysvaltalainen kuvataiteilija Banks toftin kirkon raunioista. Violette teki suolasta veistoksen, Violette ja norjalaissyntyinen Bjarne Melgaard ovat joka mallintaa palaneen kirkon raunioita. Kuitenkaan se, käyttäneet black metalin estetiikkaa teoksissaan, ja Mel- tai Melgaardin piirrokset itseään corpse paint kasvoillaan gaard on tehnyt yhteistyötä Satyriconin kanssa, Violette viiltelevistä miehistä, ei viittaa vain yksittäisiin rikoksiin Sunno)))n. Teoksissa viitataan myös tapahtumiin taide- Norjassa. Väkivaltaa, surua ja vihaa, murhia ja polttoja maailman tuolla puolen. Koulutytön raakaan surmaan teoksissaan käyttävät taitelijat käyttävät black metalia USAssa, itseään viilteleviin teineihin, tuhopolttoihin. kriisin osoittimena. Black metal toimii tuhoavan, itse- Traumaattisiin tapahtumiin, joista on vaikea puhua. Niitä tuhoisen ja väkivaltaisen symbolina, pisteenä, joka krii- kaiveltuani haluan tehdä jotain päinvastaista. Ostan turk- siyttää todellisuuden, ne arvot ja turvallisuuden, joihin kilaisen nazar-amuletin, jossa sinisten kehien keskellä on jatkuvuus perustuu. Näissä teoksissa black metal kysyy: hyvä silmä torjumassa pahan katsetta. miten maailma on? Taideteosten osina alakulttuurin Trauma merkitsee haavaa. Se on psyykkinen reaktio symbolit toimivat repeäminä, pysähdyksinä, jotka ylit- läheisen kuoleman tai väkivallan uhriksi joutumisen tävät paniikin ja uhkan. Ne laittavat ajattelemaan. kaltaiseen tapahtumaan, joka aiheuttaa muutoksen toi- Teokset ovat kuin yhteisöllisen, kokonaisen kulttuurin si- mintakyvyssä. Aihetta nykytaiteessa pohtinut tutkija säisen traumaattisen tapahtuman muistomerkkejä. Black Jill Bennett toteaa, että trauma voi olla esityksen aihe. metal toimii kuin varoitusmerkkinä jostain, joka uhkaa Mutta esitys voi myös olla osa traumaattista prosessia, sisältäpäin. Kuten eläinten varoitusvärit, kasvomaalaukset jatkuvuussuhteissa siihen, tai vain toistaa sen logiikkaa. herättävät huomioita. Tuhon estetiikan jännitteet avaavat Traumaa on vaikea sanallistaa. Black metalissa äänen ja teitä merkityksiin, joita on vaikea vangita kieleen. Yksi kuvan taso, uhka, viha, menetyksen tuntu ja katarttisuus suunta ovat todella tapahtuneet väkivallanteot, mutta tuntuvat yhdistyvän traumaattisten muistojen logiikkaan, toinen suunta on esitys itse: miten tehokkaasti black johonkin, mitä ei voi puhua, mutta minkä voi näyttää ja metalin kautta kyetään viemään kohti jotain, jolle ei kuulla. Kenties kuolemia ja tuhoa teostensa aiheina käyt- löydy paikkaa kielestä, mutta jonka tunnistaa kuullen ja tävien taiteilijoiden teokset tulevat osaksi traumaattista nähden. Black metal toimii tehokeinona, erikoisefektinä, ketjua, kenties minä itsekin käsitellessäni tapahtumien jälkimodernin yhteiskunnan kasvoille lyövinä kuoleman sattumanvaraista, ahdistavaa julmuutta. Oli poltettava naamiaisina. kirkkoja ja tapettava, jotta otettaisiin vakavasti. Uhat- Fantoftin kirkko rakennettiin uudelleen. Norjalainen tujen nuorten ihmisten paha olo tunkee läpi. Mutta ah- kirvesmies Olav Fredkjell valmisti sen osat kahden avus- distavuudessakin avautuu reittejä, jos ei eteenpäin niin tajansa kanssa. Kaikki, koko kirkon. Rakentaminen vei sivusuuntiin. Viittaavatko väkivallanteot, kirkonpoltot tai viisi vuotta. Ääni on ollut ajoittain hiljainen, mutta kal- saatanan ylistäminen ainoastaan itseensä, vai viittaavatko kutusta, koputusta ja sirkkelöintiä se on kuitenkin sisäl- ne kenties johonkin toisaalle? Voiko niiden todellisuudet tänyt. Pieniä asioita, joista ei paljon puhuta, haavan hoi- unohtaa, ja nähdä ne metaforana jostain muusta? tokeinoja. Ajattelen traumaa nähdessäni corpse paintin, black metal -muusikoiden kasvomaalauksen, jossa mustatut

1/2009 niin & näin 87