Tuomiojärven Ja Palokkajärven Ympäristön Suojavyöhykkeiden Yleissuunnitelma (Jyväskylän Maalaiskunta Ja Laukaa)

Monistesarja 48

Miira Riipinen, Katja Leskisenoja ja Sirkku Laine Tuomiojärven ja Palokkajärven ympäristön suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma (Jyväskylän maalaiskunta ja Laukaa)

JYVÄSKYLÄ 2003 ...... KESKI-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS ISSN 1455-1446

Hetimonex Oy Jyväskylä 2003

2 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Sisällysluettelo

1 Johdanto ...... 5 2 Suojavyöhykesuunnitelman tarkoitus ja tavoitteet ...... 6 3 Suojavyöhyke ...... 7 3.1 Mikä on suojavyöhyke? ...... 7 3.2 Suojavyöhykkeen perustaminen ...... 7 3.3 Rahoitusta suojavyöhykkeen perustamiseen ja hoitoon ...... 8

4 Kosteikot ja laskeutusaltaat ...... 9 4.1 Yleistä ...... 9 4.2 Rahoitusta kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen ja hoitoon .. 10

5 Suunnittelualue ...... 11 5.1 Yleistä ...... 11 5.2 Vesistöjen kuormitus ja tila ...... 13 5.3 Suunnittelualueen erityispiirteet ...... 14 5.3.1 Maisema ...... 14 5.3.2 Maatalouden erityistukisopimukset ...... 14 5.3.3 Luokitellut pohjavesialueet ...... 15

6 Suojavyöhykesuunnitelma ...... 16 6.1 Yleistä ...... 16 6.2 Suojavyöhyketarve ...... 16 6.3 Akkalampi ...... 17 6.4 Perälänjoki ...... 17 6.5 Koululampi ...... 19 6.6 Alanen ...... 19 6.7 Isojoki ...... 21 6.8 Terva-Alanen ...... 25 6.9 Kuokanjoki ...... 25 6.10 Tervajärvi ...... 26 6.11 Tervajoki...... 26 6.12 Lapiojoki ...... 27 6.13 Majapuro ...... 29 6.14 Peräpuro ja Perälampi ...... 30 6.15 Lehesjärvi ja Vähäjärvi ...... 30 6.16 Makkarajoki ...... 32 6.17 Autiojoki...... 32 6.18 Korttajärvi ja Laahajoki ...... 33 6.19 Ykshaukinen...... 34 6.20 Alvajärvi ...... 36 6.21 Pappilanjoki ja Palokkajärvi ...... 36 6.22 Tuomiojärvi ...... 36 6.23 Tyyppälänjärvi ...... 37

7 Johtopäätökset ...... 38 Kirjallisuus Liitteet Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 3 4 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48

Johdanto ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○ 1 Viljelijöiden innostus suojavyöhykkeiden perustamiseen on ollut valtakunnallisesti odotettua vähäisempää, joten suojavyöhykkeitä on perustettu lähinnä hajanaisesti ja vain pienille alueille. Vapaaehtoisten vesiensuojelutoimenpiteiden li- säämiseksi sekä yhtenäisten suojavyöhykealueiden aikaansaamiseksi on maa- ja metsätalousministeriö myöntänyt alueellisille ympäristökeskuksille rahoitusta, jolla laaditaan maatalousvaltaisille alueille suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia. Suo- javyöhykkeiden lisäksi viljelyalueiden valumavesien käsittelyssä huomioon otettavia toimenpiteitä ovat myös laskeutusaltaiden ja kosteikkojen perustaminen ravinteita ja kiintoainetta kuljettavien ojien alueille. Keski-Suomen ympäristökeskuksessa suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmien laadinta aloitettiin kesällä 1999. Vuosina 1999 - 2000 suunnitelmat tehtiin Kuru- joen - Nytkymenjoen vesistöalueen eteläosaan (Jämsä), Raspion ja Autiojoen ym- päristöön (Korpilahti), Murronjoen valuma-alueelle (Saarijärvi) ja Muurasjär- ven vesistöalueen pohjoisosaan (Pihtipudas). Vuoden 2001 kesällä suunnittelu aloitettiin maastokäynnein viidelle alueelle: Palokkajärven - Tuomiojärven vesistöalu- eelle (Laukaa ja Jyväskylän mlk), Kalmarin ympäristöön (Saarijärvi, Karstula ja Pylkönmäki), Niiniveden ympäristöön sekä Naarajärven-Kiimasjärven alueelle (Äänekoski), Patalahden - Juokslahden ympäristöön (Jämsä ja Korpilahti) ja Rista- joen alueelle (Keuruu). Tuomiojärven-Palokkajärven vesistöalueen yleissuunnitelma aloitettiin tie- dottamalla asiasta alueella ilmestyvässä sanomalehdessä (liite 1). Lehtikirjoituk- sen jälkeen alueen viljelijöille lähetettiin kirje (liite 2), jossa kerrottiin yleissuunni- telmasta ja suojavyöhykkeistä yleensä sekä suunnitelmahankkeen etenemisestä. Viljelijöitä pyydettiin ottamaan yhteyttä suunnittelijoihin ja osallistumaan maas- tokäynteihin. Alueen maastotyöt tehtiin kahdessa osassa heinäkuun ja syyskuun 2001 välisenä aikana. Ennen suunnitelman lopullista valmistumista viljelijöille jär- jestettiin mahdollisuus kommentoida suunnitelmatekstiä ja suunnitelman kartta- luonnoksia keväällä 2002 pidetyssä tiedotustilaisuudessa (liite 3). Lisäksi tilaisuu- dessa annettiin tietoa suojavyöhykkeiden perustamisesta ja hoidosta sekä niihin haettavasta maatalouden ympäristötuen erityistuesta.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 5 Suojavyöhykesuunnitelman tarkoitus ja tavoitteet 2 ○ ○ ○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ Suojavyöhykkeillä pyritään vähentämään ravinteiden, kiintoaineen ja haitallisten aineiden kulkeutumista pelloilta vesistöihin ja pohjavesiin sekä lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Suojavyöhykkeet vähentävät myös valtaojien, purojen, jokien ja ranta-alueiden liettymistä ja kunnostustarvetta sekä hidastavat vesistön rehevöitymistä. Eniten ravinteita ja kiintoainetta huuhtoutuu pintavalunnan mukana kaltevilta, jyrkiltä tai tulvan alaisilta pelloilta. Tällaisilla alueilla suojavyö- hykkeet voivat merkittävästi vähentää vesistökuormitusta. Kriittisiä paikkoja kuor- mituksen kannalta ovat lisäksi alueet, joilla maalaji on erityisen sortuvaa ja eroo- sioherkkää. Suojavyöhykkeiden yleissuunnittelulla pyritään löytämään kohteet, joihin suojavyöhykkeiden perustaminen on vesiensuojelun kannalta tarkoituksen mukaista. Suojavyöhykkeiden lisäksi yleissuunnitelmakarttoihin on merkitty maas- tokäynnin yhteydessä löydettyjä mahdollisia kosteikkojen ja laskeutusaltaiden paikkoja. Yleissuunnitelman toivotaan lisäävän viljelijöiden halukkuutta suoja- vyöhykkeiden perustamiseen sekä innostavan heitä hyödyntämään käytettävis- sä olevia rahoituskeinoja, kuten maatalouden ympäristötuen erityistukia. Yleis- suunnitelman tarkoituksena on helpottaa erityistukien hakua osoittamalla suunnittelualueelta kohteet, joihin suojavyöhykkeiden perustaminen on perusteltua. Yleissuunnitelmissa esitetyt kohteet ovat rahoituspäätöksiä tehtäessä etusijalla. Tilakohtainen suunnittelu ei kuitenkaan kuulu kartoitukseen. Mikäli viljelijä ha- luaa toteuttaa hankkeen ja hakea sille rahoitusta, tulee hänen tehdä itse tai teettää kyseinen suunnitelma.

6 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48

Suojavyöhyke ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○ 3 3.1 Mikä on suojavyöhyke? Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vähintään 15 m leveää, vesistön tai valtaojan varteen perustettavaa hoidettua monivuotisen kasvillisuuden peittämää aluetta, jota ei lannoiteta ja jolla ei käytetä torjunta-aineita. Suojavyöhyke voidaan perustaa myös pohjavesialueella olevalle pellolle. Suojavyöhykkeet vähentävät pintavalunnan mukana kulkeutuvaa kiintoainetta ja ravinteita. Leveä kasvillisuusvyöhy- ke hidastaa valumavesien virtausta, jolloin maa-ainesta ehtii laskeutua suojavyö- hykkeelle ja liukoisia ravinteita imeytyä maahan. Monivuotisen kasvillisuuden juuristo lisää maaperän huokoisuutta ja näin parantaa maan rakennetta ja imuky- kyä. Kasvit myös ottavat käyttöönsä liukoisia ravinteita (Uusi-Kämppä & Kilpi- nen, 2000). Suojavyöhykkeiden vaikutusta ravinnekuormituksen vähentämisessä on tut- kittu mm. Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa vuosina 1991-1999 (Uusi- kämppä & Kilpinen, 2000). Tutkimusten mukaan viljapelloille perustetut 10 m:n suojakaistat vähensivät eroosioaineksen määrää 60 %, maa-ainekseen sitoutuneen fosforin määrää 40 % ja kokonaistypen kuormitusta 40-60 % verrattuna ilman suojakaistaa viljeltyyn peltoon.

3.2 Suojavyöhykkeen perustaminen Suojavyöhyke voidaan perustaa jättämällä vesistöön rajoittuvalle pellolle kyntä- mätön alue, joka keväällä muokataan kylvökuntoon. Suojavyöhykkeen voi perustaa myös suojaviljaan, jolloin keväällä kylvetty heinän siemen itää ja kasvaa hyvin: syksyllä sadonkorjuun jälkeen vyöhykettä peittää hyvälaatuinen nurmi. Niis- sä tapauksissa, joissa rantapellot ovat valmiiksi heinällä tai nurmella, varsinaisia perustamistoimenpiteitä ei tarvita. Suojavyöhykkeitä suunniteltaessa on otettava huomioon alueen luonnonolot, jotka vaikuttavat ensisijaisesti vyöhykkeen kasvillisuuteen. Tulvivalle rantapellol- le sopivat erilaiset kasvit kuin kuivalle ketomaiselle rannalle (liite 4). Luontevinta on valita suojavyöhykekasvit seudulla luonnostaan kasvavista ja menestyvistä la- jeista, jotka sopivat parhaiten luonnolliseen maatalousmaisemaan. Suojavyöhyk- keelle ei tulisi istuttaa typensitojakasveja, sillä tarkoituksena on köyhdyttää maa- perää ravinteista. Tulvivilla alueilla suojavyöhyke on hyvä mitoittaa keskimääräiseen tulvakor- keuteen saakka. Suojavyöhykkeen leveys voi määräytyä jyrkillä pelloilla myös pellossa olevan taitteen mukaan. Tällöin suojavyöhykkeeksi rajataan vesistöön jyrkimmin viettävä pellon osa. Maatalouden ympäristöohjelmakaudella 2000 - 2006 suojavyöhykkeen leveys on keskimäärin vähintään 15 m. Joillakin tulvivilla alueilla suojavyöhykkeitä on kuitenkin perustettu myös huomattavasti leveämmiksi. Pohjavesialueella oleva pelto voidaan perustaa kokonaan suojavyöhykealueeksi.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 7 3.3 Rahoitusta suojavyöhykkeen perustamiseen ja hoitoon Maatalouden ympäristöohjelman 2000 - 2006 mukainen maatalouden ympäristö- tuki jakautuu kaikille ohjelmaan sitoutuville viljelijöille tarkoitettuihin perustoi- menpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin sekä niitä tehokkaampia ympäristönsuojelu- ja hoitotoimia edellyttäviin erityistukimuotoihin. Tukea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon voi saada ympäristötuen erityistuesta. Erityistukisopimuksen saamisen edellytyksenä on, että viljelijä toteuttaa myös ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä sekä täyttää kunkin tukimuodon vaati- mat ehdot. Erityistukisopimushaun päättymisajankohta vaihtelee hieman vuosittain, ollen yleensä huhti-toukokuun lopussa. Hakemukset jätetään TE-keskuksel- le hakuajan päätymiseen mennessä. Erityistukia haettaessa on hyvä ottaa huomioon, ettei kaikkia sopimustyyppejä voi välttämättä hakea joka vuosi. Rajoituksia saattaa esiintyä sopimustyyppien tai entisen ja uuden sopimuksen välillä. Suojavyöhykkeiden perustamisen ja hoidon erityistukisopimukset tehdään joko 5 tai 10 vuodeksi. Tuessa voidaan varsinaisen suojavyöhykkeen lisäksi huo- mioida myös suojavyöhykkeen ja vesistön väliin jäävällä luontaisella vyöhykkeel- lä tehtävät toimenpiteet. Suojavyöhykkeen perustamiseen ja hoitoon saatavan tuen määrä riippuu perustamis- ja hoitotoimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista ja mahdollisista tulon menetyksistä. Enimmillään tukea voi kuitenkin saada suo- javyöhykkeelle 449,90 euroa/ha/v. Lisäksi suojavyöhykesopimuksen alalle voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus. Alalle ei kuitenkaan makseta perus- ja lisätoimen- piteiden tukea eikä perustukea. Erityistukisopimuksen päätyttyä, suojavyöhyk- keeksi perustettu peltoala voidaan palauttaa normaaliin viljelykäyttöön.

8 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48

Kosteikot ja laskeutusaltaat ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○ 4 4.1 Yleistä Kosteikon kyky pidättää ravinteita perustuu osittain kiintoaineen sedimentoitu- miseen kosteikon pohjalle. Kasvillisuus edistää kiintoaineen laskeutumista hidas- tamalla veden virtausnopeutta sekä toimimalla kiintoaineen tarttumapintoina. Ravinteita pidättyy myös kosteikon biomassaan erilaisten kemiallisten ja mikro- biologisten reaktioiden seurauksena (Palva ym., 2001). Tärkein veden typpeä pois- tava reaktio on denitrifikaatio. Fosforia sedimentoituu kiintoaineen mukana ja sitä sitoutuu kosteikon maaperään (Puustinen ym., 2001). Tuorein selvitys kosteikkojen toimivuudesta ravinteiden pidättäjänä valmis- tui Suomen ympäristökeskuksessa vuonna 2001 (Puustinen ym., 2001). Selvityk- seen on mm. koottu tietoja viljelyalueiden valumavesien hallintaprojektissa (VIH- TA) seurattujen erikokoisten ja valuma-alueiltaan erityyppisten kosteikkojen ky- vystä pidättää ravinteita. Kosteikkojen kyky pidättää tulevaa kiintoainemäärää vaihteli 12-60 %:iin. Valumavesien mukana kosteikkoihin tulevasta kokonaisfos- forista kosteikot pidättivät 8-62 % ja kokonaistypestä 0-48 %. Parhaimpiin tulok- siin päästiin kosteikoilla, joiden pinta-alan osuus valuma-alueensa koosta ja peltojen osuus valuma-alueesta oli suurin. Selvityksen mukaan vesiensuojelukostei- koilla voidaan kaiken kaikkiaan estää varsin tehokkaasti valumavesien mukana kulkevaa typpi- ja fosforikuormitusta. Selvityksessä kuitenkin todettiin, ettei kosteikkojen edullisia vesiensuojeluvaikutuksia kuitenkaan voida pitää itsestään sel- vyytenä, vaan ne on suunniteltava ja mitoitettava tapauskohtaisesti. Laskeutusaltaan toiminta perustuu veden mukana kulkeutuvan maa-aineksen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden, kuten fosforin laskeutumiseen altaan pohjalle. Ainekset laskeutuvat altaan pohjalle, kun veden virtaus ja pyörteisyys vä- henevät. Laskeutusaltaat soveltuvat lähinnä karkean maa-aineksen pidättämiseen. Esim. Häikiön ym:n (1998) selvityksestä Rautalammin Tuijanpuron laskeutusal- taasta ilmeni, että altaaseen tulevasta kiintoaineesta pidättyi altaaseen 60 %, kun kulkeutunut maa-aines oli laadultaan karkeaa mutta vain 20 %, kun altaaseen kul- keutui pääasiassa hienoa ainesta. Savi- ja hiesuhiukkaset ehtivät laskeutua altaaseen vain, jos ne muodostavat suurempia murusia. Liukoisen fosforin ja typen pidättäytyminen laskeutusaltaisiin on lähes merkityksetöntä (esim.Taponen, 1995) Jotta kosteikko tai laskeutusallas pidättäisi pelloilta tulevia ravinteita ja kiintoainetta, tulisi altaaseen tulevan veden viipyä niissä riittävän kauan. Suunnitte- lussa ja rakentamisessa on otettava huomioon mm. valuma-alueen koon suhde kosteikon tai laskeutusaltaan kokoon. Maatalouden ympäristötuen erityistuen ehtojen mukaan kosteikon minimikoko valuma-alueen pinta-alasta on 1-2 % ja laskeutusaltaan vastaavasti 0,1-0,2 %. Kosteikon perustaminen on suositeltavaa, jos peltojen osuus valuma-alueesta on vähintään 30 %.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 9 4.2 Rahoitusta kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen ja hoitoon Tukea kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen ja hoitoon voi saada ym- päristötuen erityistuesta. Hakijan on toki sitouduttava ympäristötuen perustu- keen ja täytettävä kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamisen ja hoidon ehdot. Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden osalta tukea voi saada uomien ennallista- miseen, tulvaniittyjen sekä pohjapatojen ja -kynnysten perustamistoimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin. Peltoalueille perustettavien uusien kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen ja hoitoon tehtävät erityistukisopimukset sekä aiemmin toteutettujen hankkeiden hoitosopimukset tehdään 5 tai 10 vuodeksi. Pel- toalueiden ulkopuolelle toteutettavasta hankkeesta voidaan tehdä vain 5 -vuoti- nen sopimus. Korvaus lasketaan pinta-alan perusteella siitä alasta, joka jää kosteikon, laskeutusaltaan tai tulvaniityn alle sekä alueen hoidon kannalta riittävistä reuna-alueista. Pelloille perustettavien kosteikkojen ja laskeutusaltaiden enimmäis- tuki on 449,90 euroa/ha/v ja pellon ulkopuolelle toteutettavissa hankkeissa 336,38 euroa/ha/v. Tarkempia tietoja suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen ja hoitoon liittyvistä toimenpiteistä ja suosituksista sekä niille tehtä- vien erityistukisopimusten ehdoista on koottu maa- ja metsätalousministeriön jul- kaisemiin, ympäristötukikauden 2000 - 2006 Maatalouden ympäristötuen erityis- tuet -lehtisiin ja internetosoitteeseen: http://www.mmm.fi/tuet/ymparisto/maatalouden_ymparistotukioppaat/ index.html

10 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48

Suunnittelualue ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○ 5 5.1 Yleistä Suunnittelualueena on osa Tuomiojärven-Palokkajärven vesistöaluetta (14.29) (kuva 1). Vesistöalue kokonaisuudessaan sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa neljän kunnan alueella, mutta suunnittelualueeseen kuuluvat vesistöalueen osat sijoittuvat vain Jyväskylän maalaiskunnan ja Laukaan kunnan alueille. Vesistöalueesta on karttatarkastelun avulla valittu suunnittelualueeksi sen peltovaltaisin osa, jolloin ulkopuolelle jäävät pohjoisessa Uuraisten kunnan puolelle sijoittuvat Saari- sen, ja Nauttiaisen vedet sekä edelleen Jyväskylän maalaiskunnan pohjoisosan Keskisestä Luonetjärveen virtaavat vedet. Etelässä vesistöalueesta suunnitelman ulkopuolelle jää Palokkajärvestä lähtevä, Jyväskylän kaupungin läpi virtaava To- urujoki, joka laskee Jyväsjärven kautta lopulta Päijänteeseen. Suunnittelualueen vedet saavat alkunsa Perälänjoesta ja virtaavat siitä Ala- seen. Alasesta laskeva joki vaihtaa nimeään virratessaan etelään ollen ensin Isojo- ki ja muuttuen Kuokankosken jälkeen Tervajärveen laskevaksi Kuokanjoeksi. Ter- vajärvestä joki laskee Tervajokena Lehesjärveen, josta vedet virtaavat puolestaan Makkarajoen kautta Korttajärveen. Makkarajoki tuo vesiä Korttajärveen myös Iso- Kuukkasesta, josta vedet virtaavat Lapionjokea pitkin ensin Vähäjärveen ja edelleen Lehesjärveen. Korttajärveen laskevat myös Luonetjärvestä laskevan Autiojo- en- sekä Vasarajoen Vasaraisesta ja Ykshaukisen alueelta tuomat vedet. Korttajär- vestä vesi virtaa edelleen Laahajoen, Alvajärven, ja Pappilanjoen kautta Palokka- järveen. Tuomiojärven-Palokkajärven vesistöalueen pinta-ala on 334 km2 ja järvisyys 6,8 %. Alueesta on vettä kaiken kaikkiaan 7,3 % (2444 ha) ja peltoa 10 % (3514 ha). Metsät peittävät suurimman osan vesistöalueesta. Jopa 79 % alasta on metsien peitossa. Yleisin metsätyyppi on kuusimetsä, mutta myös sekametsiä on suhteelli- sen paljon. Vähäpuustoisia alueita on 15 % alasta. Alue on kangasmaavaltaista, sillä vain 4,4 %:n metsistä on maannokseltaan turvetta. Avosuota alueesta on 0,2 % ja rakennettua aluetta 3,3 %. Yli hehtaarin suuruisia järviä ja lampia vesistöalueella on 111 kpl. Suunnitte- lualueelle sijoittuvista järvistä suurimmat ovat Tuomiojärvi (298 ha), Palokkajärvi (258 ha), Alvajärvi-Korttajärvi (208 ha), Lehesjärvi-Vähäjärvi (86 ha), Alanen (56 ha), Tyyppälänjärvi (28 ha) ja Terva-Alanen (12 ha). Suomen ympäristökeskuksen laatiman eroosioherkkyyskartan mukaan alueen pelloista erityisen eroosioherkkiä ovat mm. Alasta ympäröivät ja Alasesta läh- tevän Isojoen varren pellot (liite 5). Korkeaksi eroosioherkkyys on luokiteltu myös Vähä- Lehes- ja Korttajärven pohjoisrannoilla ja lisäksi Lehesjärven länsirannalla. Myös Korttajärveen pohjoisesta laskevan Autiojoen sekä Vähäjärveen laskevan Majapuron varsilla on eroosioherkkyydeltään korkeiksi luokiteltuja peltoja. Eroo- sioherkkyys on määritetty alueellisten korkeussuhteiden ja maaperäkarttojen avulla.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 11 Tärkeimpiä käyttömuotoja alueen pintavesille ovat Tuomiojärven rannalla sijaitseva Jyväskylän kaupungin varavedenottamo sekä järvien rannoilla sijaitsevat loma-asutukset ja uimarannat. Myös virkistyskalastusta alueella harrastetaan aktiivisesti. Vesi- ja ympäristöhallitus on vuonna 1989 määritellyt Tuomiojärven- Palokkajärven vesistöalueen yhdyskuntien vedenhankinta-alueeksi (Leinonen, 1992). Vesi- ja ympäristöhallitus on keväällä 1993 määritellyt maatalouden vesiensuojelun painopistealueita. Maatalouden vesiensuojelun painopistealueiden va- linnassa on kiinnitetty huomiota mm. alueella viljelyssä olevien peltojen määrään,

Kuva 1. Tuomiojärven-Palokkajärven vesistöalue valuma-alueineen ja suunnittelualueen rajaus

12 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 sijaintiin vesistöön nähden ja viljelyn voimaperäisyyteen. Näiden tekijöiden osalta on arvioitu myös Tuomiojärven-Palokkajärven vesistöaluetta. Alue onkin luokiteltu yhdeksi Keski-Suomen maakunnan maatalouden vesiensuojelun painopis- tealueeksi, mihin liittyen sille vuonna 1994 (Juhola & Leinonen) on laadittu maatalouden vesiensuojeluohjelma (Juhola & Leinonen, 1994).

5.2 Vesistöjen kuormitus ja tila Vesistöjen suurin yksittäinen kuormittaja suunnittelualueella on niin Leinosen (1992) kuin Selänteenkin (1997) mukaan maatalous, mutta myös haja-asutusta voidaan pitää merkittävänä vesistönkuormittajana koko vesistöalueella. Leinosen (1992) laskelmien mukaan vuosina 1989 - 1991 peltoviljelyn osuus fosforin koko- naiskuormituksesta on noin kolmannes, karjatalouden noin 6 % ja asutuksen osuus 11 %. Selänteen (1997) selvityksessä on maatalouden osuudeksi kokonaisfosfori- kuormittajana saatu 46 %, haja-asutuksen 17 %, laskeuman 4 % ja luonnonhuuh- touman 30 %. Typen kohdalla Leinosen (1992) mukaan suurimmat kuormittajat ovat peltoviljely (22 %) ja ilmasta tuleva laskeuma (16 %). Maatalouden vaikutukset näkyvät selvimmin Makkarajoen ja Autiojoen valuma-alueilla sekä Korttajär- ven ympäristössä (Leinonen & Juhola, 1992). Selänteen (2002) selvityksessä Mak- karajoen valuma-alueen vesistöjen laadusta ilmenee, että runsasravinteisimpia ovat nimenomaan peltojen ympäröimät vesistöt. Keski-Suomen ympäristökeskuksessa on vuonna 2001 tehty vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus, joka kuvaa maakunnan vesien keskimääräistä vedenlaatua. Luokka määräytyy vesistön luontaisen vedenlaadun ja ihmisen toiminnan vaikutusten mukaan ja kuvaa keskimääräistä vedenlaatua sekä vesistön soveltu- vuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön. Tältä pohjalta vesistöt luokitellaan viiteen (5) luokkaan: erinomainen (I), hyvä (II), tyydyttävä (III), vält- tävä (IV) ja huono (V). Luokituksissa käytetyt vedenlaatuparametrit ja niiden raja- arvot eri luokissa on koottu liitteeseen 6. Tältä suunnittelualueelta on luokiteltu 42 järveä ja lampea. Alueen luokitellut järvet ja lammet sijoittuvat keskimääräisen vedenlaatunsa perusteella luokkiin erinomainen (I) välttävä (IV) (taulukko 1). Suunnittelualueelta vain Terva-Alanen on luokiteltu käyttökelpoisuudeltaan erinomaiseksi. Käyttökelpoisuudeltaan vält- täväksi on puolestaan arvioitu pienet peltojen ympäröivät lammet, Koululampi ja Ykshaukinen. Tyydyttävässä ja välttävässä kunnossa olevat järvet sijoittuvat suunnittelualueen peltovaltaisimpaan keskiosaan.

Taulukko 1. Suunnittelualueen 10 suurimman vedenlaatunsa perusteella luokitellun järven ja lammen luokitus ja vesialat. Luokitus: erinomainen (I), hyvä (II), tyydyttävä (III), välttävä (IV) ja huono (V). JÄRVI/LAMPI vesiala (ha) luokka Tuomiojärvi 298 II Palokkajärvi 258 III Alvajärvi-Korttajärvi 208 III Lehesjärvi-Vähäjärvi 86 III Alanen 56 III Tyyppälänjärvi 28 II Terva-Alanen 12 I Syväjärvi 15 II Koululampi 6 IV Ykshaukinen 6 IV

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 13 5.3 Suunnittelualueen erityispiirteet

5.3.1 Maisema Suunnittelualueella on maakunnallisesti erityisen arvokas Kuukanpään kulttuurimaisema-alue ja maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu Puuppolan kulttuurimaisema-alue (Horppila-Jämsä &, 1996). Alueet ovat suunnittelualueen keskiosissa ja sijoittuvat molemmat Jyväskylän maalaiskunnan puolelle Vähäjärven, Lehesjär- ven ja Korttajärven ympäristöihin (liite 7). Alueet erottaa toisistaan Matinmäki ja valtatie 4. Erityisen arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi luokitellun Kuukanpään alueen sydän on Vähäjärven-Lehesjärven ympäristö laajoine viljeltyine peltoineen, jota jylhät metsäiset mäet kehystävät. Alue on maisemakuvaltaan avaraa ja vaihtelevaa viljelymaisemaa. Pihapiirien suojana olevat puut ja peltoja jäsentävät leh- tipuuvaltaiset metsäsaarekkeet luovat monimuotoisuutta viljelymaisemaan. Alu- een pohjoisosassa oleva Kuukasojan laaja peltoaukio edustaa puolestaan paikoin hieman yksitoikkoistakin tehoviljeltyä maalaismaisemaa. Kuukanojan alueesta kult- tuurisesti arvokkaan tekevät idylliset vanhat pihapiirit ja järvenrantapellot (Horp- pila-Jämsä & Salminen, 1996). Maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi on luokiteltu Kuu- kanojan alueen länsipuolella sijaitseva Puuppolan kylä. Alue on muodoltaan ikään kuin pohjois-eteläsuunnassa 'venynyt' laaksomuodostelma, jonka pohjalla alueen keskiosassa on Korttajärvi ja eteläosassa järveen laskeva Vasarajoki. Perusluon- teeltaan Puuppola edustaa avointa, vaihtelevaa maatalousmaisemaa. Metsäiset mäet, vesistöt, kumpuilevat rinnepellot, siellä täällä säilynyt perinteinen raken- nuskanta ja maastoa myötäilevä kylätie luovat maisemallisesti arvokkaan koko- naisuuden (Horppila-Jämsä & Salminen, 1996). Koko suunnittelualuetta leimaavat mutkittelevien jokiuomien halkomat pel- toalueet, jokien ja purojen yhdistämät lammet ja järvet rantapeltoineen sekä idyl- lisine pihapiireineen. Alue edustaa niin maisemallisesti kuin vesiensuojelullisesti- kin arvokasta ja säilyttämisen arvoista maaseutualuetta.

5.3.2 Maatalouden erityistukisopimukset Alueella on yhteensä 8 voimassa olevaa maatalouden ympäristötuen erityistukiin kuuluvaa kosteikko-, laskeutusallas-, suojavyöhyke-, maisemanhoito- tai perinne- biotooppisopimusta. Suojavyöhykkeiden perustamis- ja hoitosopimuksia alueella on 3 kpl ja niiden sopimusalojen yhteispinta-ala on 7,49 ha. Perustetut suojavyö- hykkeet sijaitsevat Tervajärven ja Lehesjärven rantapelloilla sekä Vähäjärveen laskevan Lapionjoen alajuoksun ja Vähäjärven pohjoisrannalla. Alueella on yksi EU:n maatalouden erityistuen ympäristötuella perustettu laskeutusallas, joka sijaitsee Alaseen pohjoisesta laskevan valtaojan laskukohdassa. Alueen ainoa erityistuki- sopimuksella perustettu kosteikko on Korttajärven Karjalahteen laskevan ojan suulla. Perinnebiotooppisopimuksia alueella on 2 kpl ja luonnon monimuotoisuu- den edistämissopimuksia 1 kpl. Sopimusalueet on merkitty liitteinä 9-14 oleviin suunnitelmakarttoihin.

14 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 5.3.3 Luokitellut pohjavesialueet Suunnittelualueella on 6 luokiteltua pohjavesialuetta. Kaikki alueet sijoittuvat Jy- väskylän maalaiskunnan puolelle ja kuuluvat käyttökelpoisuutensa ja suojelutar- peensa perusteella luokkaan I, eli vedenhankintaa varten tärkeisiin - tai luokkaan II, eli vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin. I-luokkaan kuuluva Tikka- Mannilan (091 8051) pohjavesialue alkaa Hietalammen länsipuolelta ja jatkuu valtatie 4:n yli, Tikka-Mannilan pohjoispuolitse Tikkakosken keskustaan. Myös I-luokkaan kuuluva Askeleentakasen (091 8053) alue alkaa Hietalammen eteläkärjestä ja päättyy Iso-Kuukkasen ja Pieni-Kuukkasen väliseen salmeen, josta puolestaan alkaa II-luokkaan kuuluva Hiidenjärven (091 8006) pohjavesialue, joka päättyy Soi- mavuoren pohjoispuolelle. Puuppolan peltoaukeiden luoteisosassa, osin Uusi- Kolun peltojen kohdilla ja osin vanhainkodin tontilla sijaitsee I-luokkaan kuuluva Kolun (091 8010) pohjavesialue. Suunnittelualueen eteläisimmät pohjavesialueet ovat Alvajärven länsirannalta alkava Kangaslammen eteläkärkeen ulottuva Kirrin (091 8001) pohjavesialue ja Alvajärven itärantaa myötäilevä Keski-Palokan (091 8002) pohjavesialue. Pohjavesialueilla on pohjavedenottamoita ja tutkittuja pohjave- denottamon paikkoja. Pohjavesialueet on merkitty liitteinä 9-14 oleviin suunnitelmakarttoihin.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 15

Suojavyöhykesuunnitelma ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 6○○○○○○ 6.1 Yleistä Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma perustuu Lounais-Suomen ympäristökes- kuksessa laadittuun suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmaoppaaseen (Salmela, 1999). Maastotarkastelussa on työkarttoina käytetty 1:20 000 peruskarttoja ja Sal- melan (1999) oppaassa esitettyä lomaketta (liite 8). Suunnittelualueen rajaus on esitetty kuvassa 1. Suunnitelmakarttoihin (liitteet 9-14) on merkitty mahdollisen laskeutusaltaan tai kosteikon perustamiseen soveltuva paikka ja pohjavesialueet. Kartoissa on esitetty myös kohteet, joissa on voimassa oleva EU:n maatalouden ympäristötuen erityistukiin kuuluva perinne- biotooppi-, maisemanhoito- tai luonnon monimuotoisuussopimus. Suunnitelma- kartat on laadittu mittakaavaan 1:15 000. Maastotarkasteluun perustuvassa suunnitelman tekstiosuudessa (alkaen kappaleesta 6.3) on kuvattu kutakin kohdetta ja perusteltu mahdollinen suojavyöhyketarve. Tilakohtaisia hakemuksia tehdessä on syytä tarkastella toimenpiteitä suunnitelmakartoissa olevia merkintöjä yksityis- kohtaisemmin. Maastokohteiden kuvailuosassa on käytetty suojavyöhykkeiden lisäksi mää- ritelmiä suojakaista, piennar ja luontainen vyöhyke. Kyseisillä määritelmillä viita- taan maatalouden ympäristötuen perusosan ehtoihin, joissa suojakaistalla tarkoitetaan pellolle purojen ja muiden vesistöjen varsille sekä talousvesikaivojen ym- pärille perustettavaa, vähintään keskimäärin 3 m leveää monivuotisen kasvillisuuden peittämää yhtenäistä aluetta. Suojakaistaa ei lannoiteta, eikä sillä käytetä kasvinsuojeluaineita. Piennar on pellolle valtaojien varsille jätettävä vähintään 1 m:n levyinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä yhtenäinen alue, jota ei lannoiteta tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Luontaisella vyöhykkeellä tarkoitetaan pellon ja vesistöjen väliin jäävää luonnontilaista aluetta.

6.2 Suojavyöhyketarve Suojavyöhykkeiden perustamisen tarve suunnittelualueen pelloille on määritetty lähinnä maastotarkastelun avulla. Suojavyöhyketarpeiden määrittelyssä on myös otettu huomioon ne alueet, jotka tällä hetkellä eivät ole viljelykäytössä, mutta jotka on mahdollista palauttaa tähän tarkoitukseen. Tällaisia ovat esim. pitkäaikaise- na kesantona olevat alueet. Varsinaisen suojavyöhykkeen lisäksi suunnittelualu- eelle on maastotarkastelun perusteella esitetty kohteita kosteikon ja/tai laskeutusaltaan perustamiseksi. Suunnitelmakartoissa on esitetty kohteet, joiden suojavyöhyketarvetta suun- nitelmassa on tarkasteltu. Suojavyöhykkeiden tarve on kartassa ja maastokohteiden tekstikuvauksissa esitetty määritelmillä erittäin tarpeellinen ja tarpeellinen. Erittäin tarpeelliseksi on merkitty ne kohteet, joissa suojavyöhykkeen perustaminen on nähty kiireelliseksi. Tämä jaottelu ei ota kantaa suojavyöhykkeen levey- teen, vaan se on kulloinkin sovitettava paikallisten olosuhteiden mukaan.

16 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Suojavyöhykkeiden perustamistarve on luokiteltu kahteen luokkaan:

1. Suojavyöhyke on erittäin tarpeellinen, kun alue on • jyrkkä ja pitkärinteinen vesistön tai valtaojan varteen rajoittuva pelto • tärkeällä pohjavesialueella sijaitseva pelto

2. Suojavyöhyke on tarpeellinen, kun alue on • kalteva vesistön tai valtaojan varteen rajoittuva pelto • jyrkkä ja lyhytrinteinen vesistön tai valtaojan varteen rajoittuva pelto • usein tulvan alle jäävä rantapelto

Luokitteluun on vaikuttanut lisäksi esim. luontaisen, pellon ja vesistön välis- sä olevan vyöhykkeen leveys ja siinä olevan kasvillisuuden tiheys sekä maaperän eroosioherkkyys.

6.3 Akkalampi (liite 9) Kohde 1 Akkalammen luoteisrannan viljapellot viettävät jyrkästi lampeen, mutta alavoituvat sen rannassa. Maa-aines pelloilla on multaista turvetta ja peltojen yläpäässä hiekkaista. Peltojen ja lammen rannan välinen luontainen vyöhyke on 5-8 m leveä ja siinä kasvaa koivuja, pajuja, nokkosta ja heiniä. Pelloille ei ole jätetty suojakaistaa. Pelloilla ei ole tarvetta suojavyöhykkeelle, mutta ympäristötuen perustuen mukainen 3 m:n levyinen suojakaista niille tulisi jättää.

6.4 Perälänjoki (liite 9) Kohde 2 Perälänjoen yläjuoksun itäpuolella on jyrkät ja lyhyet heinäpellot, jotka alavoituvat joen rantaan. Joen länsipuolen pellot ovat tasaiset ja lyhyet, eikä niillä kasvavaa heinää ole kerätty. Pelloille ei ole jätetty suojakaistaa. Joen varressa on noin 2 m:n levyinen luontainen vyöhyke, jossa kasvaa tiheästi maitohorsmaa, nokkosta, koivuja ja pajuja. Joen luiskat ovat 1 m:n korkuiset ja kasvavat tiheästi heiniä. Joki ei tulvi pelloille, eikä suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ole tarpeellista.

Kohde 3 Perälänjoki kulkee keskivaiheillaan heinäpeltojen poikki. Peltojen poikki kulkevan tien etelänpuoleiset pellot on osin metsitetty ja viljelyyn jäävä osuus on pieni, eikä suojavyöhykkeen perustaminen sille ole tarpeellista. Tien pohjoispuolella on laaja, kumpuileva heinäpelto, joka alavoituu joen rantaan. Pellolle jätetty suojakaista on alle 3 m:n levyinen. Maa-aines pellolla on hiekkaista. Joen sortumaher- kissä luiskissa kasvaa harvakseltaan mesiangervoa ja pajuja. Suojavyöhykkeen perustaminen tien pohjoispuolen pellolle on tarpeellista.

Kohde 4 Perälänjoki halkoo laajoja ja kumpuilevia kaura- ja heinäpeltoja. Pellot viettävät loivasti tai jyrkähkösti niiden keskellä kulkevaan jokeen alavoituen joen rantaan. Paikoin rantaan on jätetty 1 m:n levyinen suojakaista. Joen luiskat ovat vain 1 m:n korkuiset ja sortumaherkät. Luiskissa kasvaa heiniä, pajuja, maitohorsmaa, hiirenvirnaa ja karhunputkea. Pellot ovat tulvaherkät ja suojavyöhykkeen perustaminen niille katsotaan tarpeelliseksi.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 17 Kohde 5 Joen etelä-pohjoissuunnassa kulkevan osuuden varrella on heinä- ja laidunpeltoja, jotka viettävät loivasti joen rantaan. Pelloille ei ole jätetty suojakaistaa. Puron luiskat ovat jyrkät ja noin 3 metriä korkeat. Luiskissa kasvaa tiheästi heiniä, mesiangervoa, maitohorsmaa ja paikoin pajuja. Suojavyöhykettä pelloille ei tarvitse perustaa, mutta 3 m:n levyinen suojakaista niille tulisi jättää.

Kohde 6 Ennen laskuaan Alaseen Perälänjoki kulkee jyrkästi jokeen viettävien vilja- ja lai- dunpeltojen poikki. Viljapellolle on jätetty 3 m:n levyinen suojakaista. Laitumet ulottuvat rantaan asti, mutta joen reuna on aidattu. Joen luiskat ovat noin 1 m:n korkuiset ja uoma 3-4 m leveä. Luiskissa ei ole juurikaan kasvillisuutta ja ne ovat sortumaherkät. Sekä luiskissa että pellolla on eroosion jälkiä. Kohteen poikki kulkevan tien eteläpuolen pelloille suojavyöhyke katsotaan erittäin tarpeelliseksi (kuva 2) ja pohjoispuolen pelloille tarpeelliseksi. Perälänjoen suuhun voisi myös perustaa laskeutusaltaan tai kosteikon pidättämään ravinteita ja kiintoainetta.

Kuva 2. Perälänjoen alajuoksun liettyneet luiskat (kohde 6).

Kuva 3. Alasen länsirannan rantaan asti laidunnettua peltoa (kohde 11). 18 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 6.5 Koululampi (liite 9) Kohteet 7 ja 8 Koululammen länsirannan kynnetyt viljapellot viettävät loivasti rantaan ja alavoituvat rannan tuntumassa (kohde 7). Kohteen pohjoisosassa pellot viettävät jyr- kästi rannan suuntaan. Paikoin pellon ja rannan välissä kulkee rannan suuntainen oja. Maaperä pelloilla on hiesua. Peltojen pohjoisosaan suojakaistaa on jätetty noin 3 m ja eteläosaan 2 m. Pellon ja rannan välisen, pajuja, maitohorsmaa ja heiniä kasvavan luontaisen vyöhykkeen leveys on 3-5 m. Tulva ei nouse pelloille. Pellolla olevan ladon pohjoispuoliset pellot ovat eroosioherkät ja suojavyöhykkeen perustaminen niille katsotaan erittäin tarpeelliseksi, eteläpuolen pelloille suojavyö- hykettä ei tarvita. Peltojen poikki kulkee kaksi Koululampeen laskevaa valtaojaa (kohde 8), joista pohjoisempaan on paikallisen tiedon mukaan suunnitteilla levennys. Pellot ei- vät vietä ojien suuntiin, eikä suojavyöhykkeelle ole tarvetta. Pohjoisempi oja kulkee kuitenkin laajahkojen peltoalueiden halki ja sen suulle olisi aiheellista perustaa laskeutusallas tai kosteikko kiintoaineen ja ravinteiden pääsyn estämiseksi en- nestäänkin ravinteikkaaseen Koululampeen.

Kohde 9 Koululampeen laskee Vehniän valtaoja, joka halkoo heinä- ja laidunpeltoja. Pellot ovat lähes tasaiset ja viettävät vain paikoin loivasti ojaan päin. Ojan luiskat ovat 3 m:n korkuiset ja niissä on tiheä kasvillisuus, mm. pajuja, heiniä ja joitakin koivuja. Pelloille on jätetty noin 1m:n pientareet, eikä suojavyöhykettä tarvita.

6.6 Alanen (liite 9) Kohteet 10 ja 11 Alasen itärannalla on laajat heinä- ja laidunpellot. Peltojen maa-aines on hiesua ja pellot viettävät jyrkähkösti rantaan päin alavoituen paikoin rannan tuntumassa. Heinäpelloille on jätetty 3 m:n levyinen suojakaista, mutta laidunpellot on lai- dunnettu rantaan asti (kuva 3). Varsinaisen pellon ja rannan välissä on luontaista vyöhykettä 1-10 m:n leveydeltä, joka on laidunnuksessa. Rannan luiska on poljettu, liettynyt ja kasvaa harvakseltaan kitukasvuisia leppiä. Rantaviivalla ja vedessä pellon edustalla kasvaa rantakukkaa ja siimapalpakkoa. Rannan puista voi päätel- lä veden nousevan luontaiselle vyöhykkeelle ja aina pelloille asti. Suojavyöhyk- keen perustaminen pelloille on erittäin tarpeellista.

Kohde 12 Alasen pohjoisrannan heinäpelto on jyrkkä, mutta alavoituu voimakkaasti rannan tuntumassa. Tulvimisesta pelloilla ei ole merkkejä. Osa rannasta on alavaa jättömaata. Luontainen vyöhyke pellon ja rannan välissä on 1-4 m leveä ja siinä kasvaa heiniä, pajuja ja maitohorsmaa. Alue on kaunista, avointa maalaismaisemaa ja suojavyöhyke katsotaan niin pellon jyrkkyyden kuin maiseman säilyttämi- senkin takia tarpeelliseksi.

Kohde 13 Alasen luoteisrannan pellot viettävät loivasti peltojen ja rannan välissä kulkevaan valtaojaan. Pelloilla viljellään kauraa ja heinää. Pelloille ei ole jätetty pientareita ja oja tulvii keväällä pelloille. Ojan reunasta on raivattu pajukkoa ja ojan uomaa on kunnostettu. Ojan suulle on EU:n maatalouden ympäristötuen erityistuella perustettu laskeutusallas. Peltojen länsipuolella on EU:n maatalouden ympäristötu- en erityistuella perustettu perinnebiotooppisopimusalue. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on niiden tulva-alttiuden takia tarpeellista.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 19 Kohteet 14 ja 15 Alasen länsirannan laajat heinä- ja viljapellot viettävät rannan suuntaan, mutta alavoituvat voimakkaasti rannan tuntumassa. Peltojen maa-aines on multaista hiesua. Peltojen ja rannan välissä on luontaista vyöhykettä 2-3 m:n leveydeltä. Luon- taisella vyöhykkeellä kasvaa koivuja, heiniä ja pelto-ohdaketta. Luontainen vyö- hyke jää vuosittain tulvan alle ja paikoin tulva nousee paikallisen tiedon mukaan 20 m pelloille. Pelloille ei ole jätetty suojakaistaa. Vedessä kasvaa järvikortetta ja ulpukkaa. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on niiden tulvaherkkyyden takia erittäin tarpeellista.

Kohde 16 Alasen länsirantaan laskevan puron varren pelloille on jätetty noin 2 m:n levyinen suojakaista. Puron pohjoispuolen peltojen ja puronrannan välissä on luontaista vyöhykettä noin 10 m:n leveydeltä. Puron eteläpuolella pelto rajoittuu suoraan puron varteen. Peltoa korkeammalla olevalla luontaisella vyöhykkeellä kasvaa tiheästi heiniä, leppiä, pajuja, maitohorsmaa ja koiranputkea. Joen etelänpuo- leiselle pellolle suojavyöhykkeen perustaminen on tarpeellista, mutta pohjoispuolen pelloille 3 m:n levyinen suojakaista yhdessä puron törmän kanssa on vesiensuojelullisesti riittävä.

Kohde 17 Niemen kärjessä oleva kumpuileva pelto viettävää reunoistaan jyrkähkösti rantaan. Pellolle on paikoin jätetty noin 2 m:n levyinen niittämätön suojakaista. Ran- nassa on 5 m:n luontainen vyöhyke, jossa kasvaa harmaaleppää, mesiangervoa ja heiniä. Luontaisesta vyöhykkeestä noin 3 m:n levyinen alue jäänee tulva-aikaan veden alle. Vesikasvillisuus on rehevää. Vedessä kasvaa mm. siimapalpakkoa, ulpukkaa ja saroja. Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle on tarpeellista.

Kohde 18 Alasen lounaisrantaan laskee Korpelanpuro, joka kuljettaa ravinteita läheiseltä len- tokentältä. Suurin osa puroon liittyvien valtaojien varsien ja itse puron varren pelloista on pajuttunut, muutoin metsittynyt tai istutettu koivulle. Vain puron keskivaiheille kaakosta yhtyvän valtaojan varren pellot ovat osin heinällä tai pe- runan viljelyksessä. Maa-aines viljelyksessä olevilla pelloilla on multaista hiesua. Ojan varren pelloille on jätetty vajaan 1 m:n levyinen piennar. Pientareella ja 1 m:n korkuisissa ojan luiskissa kasvaa nokkosta, vadelmaa, mesiangervoa, siankär- sämöä ja muutama koivu. Suojavyöhykettä ei pelloille tarvita.

20 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 6.7 Isojoki (liite 9: kohteet 19-26, liite10: kohteet 27-44 ja liite 11: kohde 45) Kohteet 19 , 20, 21 ja 22 Alasen koillisnurkasta lähtevän Isojoen yläjuoksuun yhtyy pohjoisesta valtaojia. Läntisin valtaoja kulkee tasaisten laajahkojen viljapeltojen keskellä (kohde 19) ja haaroittuu pohjoisosastaan. Ojan varteen on jätetty 1 m:n levyinen piennar, jossa kasvaa heiniä ja maitohorsmaa. Ojan luiska on 2-3 m:n korkuinen ja melko jyrkkä. Luiskassa kasvaa melko tiheästi pajuja. Suojavyöhykkeen tarvetta pelloilla ei ole. Keskimmäinen valtaoja kulkee pohjois-etelä -suunnassa osin nurmella olleiden osin viljelystä poistettujen peltojen keskellä (kohde 20). Maa pelloilla on märkää, paikoin savista ja paikoin turpeista. Pellot ovat tasaiset, eikä niille ole jätetty piennarta. Ojan noin 2 m:n korkuisissa luiskissa kasvaa tiheästi pajuja ja joitakin mai- tohorsmia. Pellot ovat tulva-alttiita ja suojavyöhykkeen perustaminen niiden vil- jelyksessä oleviin osiin on tarpeellista. Savisillanpuron ja sen sivuhaarojen varsilla on laajahkot vilja- ja laidunpellot, jotka viettävät jyrkästi ojaan päin (kohde 21). Laitumet ulottuvat ojaan asti ja ojan luiskat on poljettu ja liettyneet. Ojan luiskat ovat lisäksi matalat ja vesi noussee niiden yli pelloille. Pellot ovat eroosioherkät ja suojavyöhykkeen perustaminen niille on erittäin tarpeellista. Valtaojat yhtyvät yhdeksi pääuomaksi ennen laskuaan Isojokeen (kohde 22). Pääuoma halkoo kaura- ja heinäpeltoja, jotka viettävät jyrkähkösti ojaan päin, mutta alavoituvat paikoin ojan reunaan tulva-alttiiksi tasanteeksi. Loppukesästä maas- tokäynnin aikaan ojassa kuitenkin oli vain vähän vettä. Maa-aines pelloilla on multaista ja savista. Pelloille ei ole jätetty piennarta. Ojan luiskan ja sen reunojen muodostama luontainen vyöhyke on noin 2 m leveä. Vyöhykkeellä kasvaa pajuja, maitohorsmaa, syysmaitiaista ja mesiangervoa. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on tarpeellista.

Kohteet 23, 24 ja 25 Isojoen yläjuoksuun yhtyy koillisesta valtaoja sivuhaaroineen (kohde 23). Valtaoja kulkee ensin laajojen, loivasti ojaan päin viettävien heinäpeltojen keskellä. Pel- loille on jätetty 1 m:n levyiset pientareet. Ojan luiskat ovat noin 3 m:n korkuiset ja vesi ojasta saattaa nousta luiskien yläreunoille. Pientareilla kasvaa heiniä ja maitohorsmaa ja ojan luiskissa pajuja, karhunputkea ja heiniä. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista. Isojoen koillisrantaan laskeva valtaoja halkoo tasaisia, hiesumaata olevia hei- näpeltoja (kohde 24). Ojan kaakkoispuolen pellolle on jätetty 1 m:n levyinen piennar, jossa kasvaa heiniä, maitohorsmaa ja ohdaketta. Ojan lounaispuolelle piennarta ei ole jätetty. Ojan noin 1 m:n korkuisissa luiskissa kasvaa tiheästi heiniä. Pelloille ei tarvita suojavyöhykettä. Valtaojan pääuoman alajuoksu ja siihen etelästä yhtyvät sivuhaarat kulkevat Nurmelan ja Pokelan hiesu-savipelloilla (kohde 25). Osa pelloista on heinällä ja osa on jo muutaman vuoden ollut pois viljelystä. Pellot viettävät paikoin kohti ojia. Ojat ovat 1-2 m syviä ja leveitä ja paikoin tulvaherkkiä. Pelloille ei ole jätetty pientareita. Ojien luiskissa kasvaa heiniä, nokkosta, maitohorsmaa, mesiangervoa ja paikoin pajuja. Suojavyöhykkeen perustaminen on viljelyille pelloille tarpeellista.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 21 Kohde 26 Isojoen yläjuoksun länsirannalla on osin kesannolla, osin laidunnuksessa ja osin nurmella ollut pelto (kuva 4). Pelto on alava ja tulvaherkkä, eikä sille ole jätetty suojakaistaa. Joen luiska on noin 1 m:n korkuinen ja siinä kasvaa saroja ja heiniä. Suojavyöhykkeen perustaminen pellolle on erittäin tarpeellista, mikäli pelto otetaan aktiiviviljelyyn.

Kuva 4. Isojoen yläjuoksun rannan tulva-altista kesantopeltoa (kohde 26).

Kohde 27 Isojoen yläjuoksu mutkittelee nurmipeltojen poikki. Pellot viettävät jyrkästi jokeen päin alavoituen paikoin rannan tuntumassa. Pelloille ei ole jätetty suojakaistaa, eikä rannassa ole luontaista vyöhykettä. Joen luiskat ovat noin 1 m:n korkuiset ja niissä kasvaa mesiangervoa ja saroja. Joen vesi on sameaa ja tulvii pelloille. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on erittäin tarpeellista.

Kohteet 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34 ja 35 Isojoen yläjuoksun mutkaan yhtyy lännestä valtaoja sivuhaaroineen. Oja muo- dostuu kahdesta päähaarasta, jotka yhtyvät yhdeksi uomaksi. Toinen ojan pää- haaraa lähtee Iso-Kuukkasesta ja toinen Vääränlammesta. Iso-Kuukkasen päässä oja kulkee ensin peltojen poikki, joista ojan eteläpuoli on pusikoitunutta peltoa (kohde 28). Ojan pohjoispuolinen kapea pelto on hevoslaitumena. Pellot eivät vietä ojaan vaan ovat melko tasaiset. Ojan reunaan on jätetty piennarta noin 3 m:n leveydeltä. Ojan reunassa kasvaa tiheästi pajuja, isohkoja koivuja, maitohorsmaa ja heiniä. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista.

22 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Oja halkoo tasaisia heinä- ja laidunpeltoja (kohteet 29 ja 30). Laidunpelloilla ojan varret on aidattu. Peltojen maa-aines on turpeista ja multaista. Pelloille ei ole jätetty pientareita ojan varteen. Luontainen vyöhyke on 1-5 m leveä, ja siinä kasvaa vadelmaa, horsmaa, heiniä, karhunputkea, peippejä ja syysmaitiaista sekä paikoin tiheää pajukkoa. Ojan vesi noussee paikoin luontaiselle vyöhykkeelle, mutta ei pelloille. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista. Oja jatkaa kulkuaan laajojen heinä- ja viljapeltojen poikki (kohde 31). Ojan varressa sen länsipuolella on noin 15 m levyinen heinäpeltokaista, jolle on jätetty 3-5 m:n levyinen piennar. Ojan itäpuolella ei piennarta ole. Ojan luiskat ovat noin 2 m:n korkuiset ja melko loivat. Luiskissa kasvaa heiniä, mesiangervoa, pajuja ja karhunputkea. Vesi noussee pellolle ojasta ja suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ojan molemmin puolin on tarpeellista. Vääränlammesta Isojokeen laskeva valtoja kulkee yläjuoksullaan pienen hei- näpellon itäreunassa (kohde 32). Pellolle ei ole jätetty piennarta. Ojan luiskassa kasvaa tiheä pajukko ja heinikko. Osa ojan yläjuoksun varren pelloista on pajuttunut (kohde 33). Pelloilla ei ole suojavyöhykkeen tarvetta. Oja jatkaa kulkuaan Heinäahon pienillä, tasaisilla sarkapelloilla (kohde 34). Pelloilta on mahdollisesti kerätty ensimmäinen heinäsato alkukesällä. Maa on multaista ja turpeista. Ojan eteläpuolelle on jätetty piennarta noin 10 m:n levey- deltä. Muualle ojan varsille ei piennarta ole jätetty. Pientareella kasvaa sian- ja ojakärsämöä, hanhentatarta, leskenlehteä ja peippejä. Mikäli pellot ovat aktiivivil- jelyssä, tulee ojan varteen jättää 1 m:n levyinen piennar. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista. Ennen yhtymistään Isojokeen oja kulkee pienehkön, tasaisen viljapellon pohjoisosassa ja nurmipellon koillisreunassa (kohde 35). Pelloille ojan varsille on jätet- ty noin 0,5 m:n levyiset pientareet. Luontainen vyöhyke ja ojan luiskat ovat molemmat 1 m:n levyiset. Luiskissa ja luontaisella vyöhykkeellä kasvaa hiirenvirnaa, mesiangervoa, harakankelloa, siankärsämöä ja heiniä. Vesi saattaa nousta luontaiselle vyöhykkeelle, mutta ei pelloille asti. Suojavyöhykettä pelloille ei tarvita, mutta 1 m:n levyiset pientareet ojan varsille tulisi jättää.

Kohde 36 Isojoki kulkee loivasti jokeen päin viettävien viljapeltojen halki. Joen törmä on noin 5 m:n korkuinen. Joen reunassa kasvaa jykeviä koivuja ja peltojen ja joen välissä kulkee tie, eikä suojavyöhykkeen tarvetta näin ollen ole.

Kohde 37 Isojoen keskivaiheille laskee lännestä valtaoja. Oja kulkee pienillä heinäpelloilla, jotka viettävät loivasti valtaojan suuntaan, mutta alavoituvat sen varressa. Pelloil- la kasvavaa heinää ei ole korjattu. Pelloille ei ole jätetty piennarta, mutta ojan reunoilla kasvaa luontaisesti tiheä pajukko. Ojan luiskat ovat matalat. Vesiensuojelul- lisesti 1 m:n levyinen piennar olisi riittävä.

Kohde 38 Isojoen keskivaiheen varren kapealle heinäpelloille ei ole jätetty suojakaistaa. Joen paikoin sortumaherkät luiskat ovat 2-3 m korkeat ja kasvavat mesiangervoa, maitohorsmaa, pajuja ja joitakin koivuja. Ympäristötuen perustuen mukainen 3 m:n levyinen suojakaista riittäisi pidättämään ravinteita valumasta jokeen. Suojavyö- hykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 23 Kohde 39 Isojokeen liittyy lännestä Jokiniitun peltoja halkova valtaoja sivuhaaroineen. Pel- lot ojan varsilla eivät paikallisen tiedonannon mukaan ole moneen vuoteen olleet viljelyksessä. Pelloilla kulkevien valtaojien luiskat ovat noin 1 m:n korkuiset ja loivat. Luiskissa kasvaa harvakseltaan pajuja. Mikäli pellot otetaan viljelyyn tulee niille jättää ympäristötuen perustuen mukaiset 1 m:n levyiset pientareet. Suoja- vyöhykkeen tarvetta pelloilla ei ole.

Kohteet 40 ja 41 Isojoen itärannan Uusisillan peltoja ei ole viljelty moneen vuoteen (kohde 40). Länsipuolen pellot olivat maastokäynnin aikaan heinällä ja osin pajuttuneet (kohde 41). Länsipuolen peltojen ja joen välissä kulkee paikoin tie, jonka varressa on koivulle istutettu kaista. Heinäpellolle joen varteen ei ole jätetty suojakaistoja. Joen luiskat ovat 2-3 m korkuiset ja kasvavat mesiangervoa, pajuja, koivuja ja maitohorsmaa. Luiskat ovat sortumaherkät. Viljelyksessä oleville pelloille tulee jättää 3 m:n levyiset suojakaistat. Suojavyöhykettä ei pelloille tarvita.

Kohteet 42 ja 43 Isojokeen laskee lännestä valtaoja sivuhaaroineen. Ojat kulkevat paikoin Ojalan tasaisten heinäpeltojen keskellä pohjois-eteläsuunnassa ja paikoin niiden etelä- reunassa. Ojan yläjuoksun ja pellon välissä kulkee tie. Suojavyöhykettä ei tarvita (kohde 42). Ojalan pellot rajoittuvat länsireunastaan Isojokeen (kohde 43). Joen luiskat ovat noin 3 m:n korkuiset ja melko jyrkät. Luiskissa kasvaa maitohorsmaa, heiniä, pajuja, mesiangervoa, karhunputkea ja nokkosta. Joen varteen pelloille ei ole jä- tetty suojakaistaa, eikä valtaojan varteen piennarta. Vesiensuojelullisesti ympäris- tötuen perustuen mukainen 3 m:n levyinen suojakaista joen varteen ja 1 m:n levyiset pientareet ojien varsille olisivat riittävät.

Kohde 44 Isojoen itärannalla olevat Pitkälän tasaiset pellot olivat maastokäynnin aikaan viljalla ja heinällä. Pelloille on jätetty 2 m:n levyiset suojakaistat. Luontainen vyöhy- ke yhdessä joen luiskan kanssa on noin 5 m leveä. Kyseisellä vyöhykkeellä kasvaa melko tiheästi nokkosta, vadelmaa, maitohorsmaa, koivuja, kuusia ja pajuja. Vesi ei todennäköisesti nouse pelloille ja vesiensuojelullisesti riittää, jos pelloille jäte- tään ympäristötuen perustuen mukainen 3 m leveä suojakaista. Kohteen kaakkoispuolella olevasta pellosta osa ulottuu Tikka-Mannilan pohjavesialueelle. Tälle pellon osalle suojavyöhykkeen perustaminen on erittäin tarpeellista.

Kohde 45 Isojoen alajuoksun rantojen pellot eivät olleet maastokäynnin aikaan viljelykses- sä, mutta paikallisen tiedon mukaan aiotaan tulevaisuudessa ottaa viljelykäyttöön. Joen rannassa kasvaa koivuja ja maa on vettynyttä noin 50 m:n leveydeltä. Suoja- vyöhykkeen perustaminen pelloille on tarpeellista jos ne otetaan aktiiviviljelyyn. Peltojen pohjoisosat sijaitsevat Tikka-Mannilan pohjavesialueella ja näin ollen suo- javyöhykkeen perustaminen niille on erittäin tarpeellista.

24 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 6.8 Terva-Alanen (liite 10) Kohde 46 Terva-Alasen koillisrannalla on tasaiset ja melko laajat viljapellot, jotka eivät juurikaan vietä lammen rannan suuntaan. Maa-aines pelloilla on hiesua ja niille on jätetty noin 3 m leveä heiniä kasvava suojakaista. Luontaista vyöhykettä pellon ja rannan välissä on 10-15 m. Luontaisella vyöhykkeellä kasvaa hyvin tiheää pajukkoa, vadelmaa, maitohorsmaa ja heiniä. Aluskasvillisuus vyöhykkeellä on melko harvaa. Suurin osa kohteen pelloista sijaitsee Tikka-Mannilan pohjavesialueella ja näille kohdin suojavyöhykkeen perustaminen on erittäin tarpeellista Pohjavesi- alueen ulkopuolisilla pelloilla suojavyöhykkeen tarvetta ei ole. Rantaa voisi mai- semoida harventamalla pajukkoa ja estämällä rannan pusikoituminen.

Kohde 47 Terva-Alasen länsireunasta lähtevä Isojokeen laskeva valtaoja kulkee pienten peltojen poikki. Ojan pohjoispuolella pellon ja ojan välissä kulkee tie ja tien takana on pelto, joka sijaitsee Tikka-Mannilan pohjavesialueella. Pohjavesialueella oleville pelloille suojavyöhykkeen perustaminen on erittäin tarpeellista. Ojan eteläpuo- lella pellot ovat heinällä ja ne viettävät loivasti ojaan. Pelloille ei ole jätetty ympä- ristötuen perustuen mukaista 1 m:n levyistä piennarta. Ojan luiskat ovat 2-3 m:n korkuiset ja kasvavat harmaaleppää ja koivuja. Aluskasvillisuus on luiskassa harvaa, lähinnä sammalia ja nokkosta. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista, mutta 1 m:n levyinen piennar pelloille tulee jättää.

6.9 Kuokanjoki (liite11) Kohde 48 Isojoki muuttuu etelään virratessaan Kuokankosken jälkeen Kuokanjoeksi. Kuo- kankosken yläjuoksuun yhtyy luoteesta valtaoja. Ojan varren pellot eivät olleet maastokäynnin aikaan viljelyksessä, mutta ne aiotaan tulevaisuudessa vuokrata. Pellot viettävät loivasti ojaan. Ojan luiskissa kasvaa tiheästi pajuja. Suojavyöhyk- keen tarvetta ei pelloilla ole, mutta mikäli ne otetaan viljelykäyttöön tulee niille jättää 1 m:n levyinen piennar. Kohteen pohjois- ja luoteispuolella on Tikka-Man- nilan pohjavesialueella olevia peltoja, joille suojavyöhykkeiden perustaminen on erittäin tarpeellista.

Kohteet 49 Ennen laskuaan Tervajärveen Kuokanjoki halkoo laajahkoja peltoja. Joen länsi- puolen pellot eivät ole viljelyksessä, joten suojavyöhykkeen tarvetta niillä ei ole. Jos pellot otetaan aktiiviviljelyyn suojavyöhykkeen perustaminen on tarpeellista. Joen itäpuolen pellot olivat maastokäynnin aikaan kauralla. Kaurapeltojen ja joen välissä on noin 5 m leveä tiheä koivikko ja pajukko. Pellot viettävät loivasti jokeen ja joenvarren aluskasvillisuus on tiheää heinää, maitohorsmaa ja nokkosta. Suoja- vyöhykkeen perustaminen joen itäpuolen pelloille on tarpeellista peltojen tulvaherkkyyden ja maaperän sortuma-alttiuden takia.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 25 Kuva 5. Tervajärven luoteispuolista, valtaojien halkomaa peltoaukeaa (kohde 51).

6.10 Tervajärvi (liite11) Kohteet 50 ja 51 Tervajärveen laskee luoteesta valtaoja. Oja kulkee yläjuoksullaan laajojen ja tasaisten nurmi- ja viljapeltojen poikki (kohde 50). Peltojen maa-aines on multaista. Pelloille ei ole jätetty piennarta ja ojan luiskat ovat jyrkät ja noin 1 m:n korkuiset. Luiskissa kasvaa vadelmaa, maitohorsmaa, nokkosta, hiirenvirnaa ja heiniä. Ve- den virtaus ojassa on voimakasta ja luiskat ovat sortumaherkät. Vesiensuojelulli- sesti ympäristötuen perustuen mukainen 1 m:n levyinen piennar riittäisi ravinteiden pidättäjäksi eikä suojavyöhykettä tarvittaisi. Keskivaiheillaan valtaoja sivuhaaroineen kulkee lievästi kumpuilevilla ja laajoilla pelloilla, joilla viljellään viljaa, nurmea ja rypsiä (kohde 51) (kuva 5). Pellot viettävät loivasti valtaojien suuntiin. Ojien varsilla olevilla 1-2 m levyisillä luontai- silla vyöhykkeillä kasvaa mm. mesiangervoa, koiranputkea, niittynätkelmää, hiirenvirnaa, peltopuntarpäätä ja muita heiniä, joitakin pajuja ja pelto-ohdaketta. Maaperä pelloilla on hiekkaista multamaata. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on tarpeellista. Tervajärven rantaan rajoittuville pelloille on perustettu EU:n maatalouden ympäristötuen erityistuella suojavyöhykkeet.

6.11 Tervajoki (liite 11) Kohde 52 Tervajärven itäpäästä saa alkunsa Tervajoki. Joen itärantaan rajoittuvilla pelloilla oli aiemmin EU:n maatalouden ympäristötuen erityistuella perustetut suojavyö- hykkeet, joten suojavyöhykkeet ovat alueelle edelleen tarpeelliset. Pellot joen varsilla ovat viljalla ja joen luiska on jyrkkä ja sortumaherkkä. Luiskassa kasvaa mm. heiniä ja mesiangervoa. Joen länsipuolella on pieni alue peltoa, joka rajoittuu jokeen ja viettää jyrkästi sen suuntaan. Suojavyöhykkeen perustaminen tälle osalle peltoa on erittäin tarpeellista sen eroosioherkkyyden takia.

26 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Kohde 53 Tervajoen keskivaiheille laskee luoteesta valtaoja. Ojan varrella on pieni ja alava viljapelto. Pelto ei vietä ojaan ja ojan varressa kasvaa noin 2 m:n leveydellä heiniä ja mesiangervoa. Suojavyöhykkeen perustaminen ojan varren pellolle ei ole tarpeellista.

6.12 Lapiojoki (liite 12) Kohde 54 Lapiojoen yläjuoksun heinäpelloille ei ole jätetty varsinaista suojakaistaa, vaan luontainen kasvusto on lähinnä joen luiskassa. Luiskassa kasvaa tiheästi mm. maitohorsmaa, mesiangervoa ja heiniä. Pellot viettävät jyrkähkösti joen rantaan. Pel- tojen maaperä on hiekkaista ja alue on mahdollisesti tulvaherkkä. Suojavyöhyk- keen perustaminen kohteen peltojen poikki kulkevan tien luoteispuolelle katsotaan tarpeelliseksi. Tien kaakkoispuolella oleva pelto ei vietä joen suuntaan ja joen ja pellon välissä on tiheää puustoa (mm. kuusia), eikä kyseiselle pellon osalle näin ollen ole tarvetta perustaa suojavyöhykettä.

Kohde 55 Lapiojoen yläjuoksuun laskee koillisesta kaksi puromaista valtaojaa. Ojat kulkevat laajojen alavien osin viljan- osin heinän viljelyksessä olevien peltojen halki. Pelloille on jätetty 0-4 m:n levyiset suojakaistat. Ojien luiskat ovat jyrkät ja noin 1 m:n korkuiset. Luiskissa kasvaa heiniä, hiirenvirnaa mesiangervoa ja paikoin pajuja ja maitohorsmaa. Suojavyöhykkeen perustaminen eteläisemmän ojan varren pelloille on tarpeellista, kyseisten peltojen mahdollisen tulva-alttiuden takia. Poh- joisemman ojan varren pelloille suojavyöhykkeen perustaminen ei ole tarpeellista, mutta sen varsille tulisi jättää 1 m:n levyiset pientareet. Kohteen koilispuolella on Hiidenjärven pohjavesialueella olevia peltoja, joille suojavyöhykkeiden perustaminen on erittäin tarpeellista. Kohteen pohjoisosan pelloille on EU:n maatalouden ympäristötuen erityistuella perustettu luonnon monimuotoisuusalue.

Kohde 56 Lapiojokeen rajoittuu länsireunastaan Perkiönniittujen laajat, alavat nurmi- ja viljapellot. Pelloille joen varteen on jätetty 1 m:n levyinen piennar ja joen luiskat ovat noin 2 m korkuiset, jyrkät ja sortumaherkät. Veden virtaus joessa on voima- kas. Luiskissa kasvaa maitohorsmaa, nokkosta, peippejä, vadelmaa, heiniä, har- maaleppää ja pajuja. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on tarpeellista.

Kohde 57 Lapiojoen keskivaiheille yhtyy idästä valtaoja. Oja kulkee laajojen alavien nurmipeltojen keskellä. Suurimmalle osalle ojan varren peltoja ei ole jätetty perustuen mukaista piennarta. Ojan pohjoispuolinen luiska on noin 1 m:n korkuinen ja kasvaa tiheästi mesiangervoa, karhunputkea, nuorta pajukkoa, pietaryrttiä, heiniä ja koivuja. Ojan pohjoispuolen pelloilla ei ole tarvetta suojavyöhykkeelle. Ojassa on paikoin runsaasti vettä, joka noussee etenkin ojan etelä- ja itäpuolisten lyhyiden luiskien ylitse pelloille. Suojavyöhykkeen perustaminen ojan etelä- ja itäpuolelle on tarpeellista.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 27 Kohde 58 Lapiojoen keskivaiheilla jokeen laskee luoteesta valtaoja, jonka ympärillä on laajoja ja alavia peltoja. Pellot ovat multamaata ja niillä viljellään viljaa ja nurmea. Alueella pesii isokuovi. Pelloille ei ole juurikaan jätetty pientareita tai suojakaistoja. Valtaojan luiskat ovat paikoin sortumaherkät ja ojan luiskissa ja pientareilla kasvaa mesiangervoa, pelto-ohdaketta, nokkosta, maitohorsmaa, koiranputkea ja hiirenvirnaa. Valtaojan varren pellot eivät vietä ojan suuntaan ja 1 m:n levyinen piennar riittäisikin pidättämään pelloilta valuvia ravinteita.

Kohde 59 Tervajärveen laskee kaakosta Kuukasoja. Kuukasoja kulkee laajalla peltoaukealla, jossa pellot viettävät ojan suuntaan. Pellot ovat multamaata ja niillä viljellään viljaa ja nurmea. Pelloille ei ole juurikaan jätetty pientareita ja valtaojan luiskat ovat paikoin sortumaherkät. Ojan luiskissa ja pientareilla kasvaa mesiangervoa, pelto- ohdaketta, nokkosta, maitohorsmaa, koiranputkea ja hiirenvirnaa. Suojavyöhyk- keen perustaminen pelloille on tarpeellista (kuva 6).

Kohde 60 Pellot Lapiojoen keskivaiheilla viettävät loivasti joen suuntaan. Joen luiskat ovat sortumaherkät (kuva 7) ja vain paikoin Lapiojoen varrella on ympäristötuen perustuen mukainen 3 m:n levyinen suojakaista. Suojavyöhykkeen perustaminen joen varren pelloille on tarpeellista. Lapiojoen alajuoksun itärannalla oleville pelloille on perustettu EU:n maatalouden ympäristötuen erityistuella suojavyöhyk- keet.

Kuva 6. Kuukasojan aukean tasaista peltomaisemaa (kohde 59).

28 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Kuva 7. Lapiojoen varren peltoja (kohde 60).

6.13 Majapuro (liite 12) Kohde 61 Majapuro kulkee yläjuoksullaan alavilla loivasti jokeen päin viettävillä pelloilla. Peltojen maa-aines on multaa ja hienoa hietaa. Osa pelloista on nurmella ja osa on kynnetty. Pelloille on jätetty 2-3 m:n levyiset suojakaistat. Puron luiskat ovat noin 1 m:n korkuiset ja niissä kasvaa heiniä, pajuja ja mesiangervoa. Pellot saattavat jäädä puron läheisyydessä keväisin tulvan alle ja suojavyöhykkeen perustaminen niille on tarpeellista.

Kohde 62 Majapuron yläjuoksuun yhtyy koillisesta valtaoja sivuhaaroineen. Ojat halkovat tasaisia vilja- ja nurmipeltoja. Ojien varsille on vain paikoin jätetty ympäristötuen perustuen mukaiset pientareet. Ojien luiskat ovat noin 1 m:n korkuisia ja niissä kasvaa karhunputkea, mesiangervoa, heiniä ja paikoin pajuja. Luiskat ovat loivia ja vesi saattaa paikoin nousta pelloille. Pelloille ei tarvita suojavyöhykettä, mutta 1 m:n levyiset pientareet ojien varsille tulisi jättää.

Kohde 63 Majapuron keskivaiheilla laajat viljapellot viettävät jyrkästi joen rantaan. Maa- aines pelloilla on hiesua. Pelloille on jätetty 1-2 m:n levyinen suojakaista ja luontainen vyöhyke puron rannassa on 5-10 m leveä. Suojakaistalla ja luontaisella vyö- hykkeellä kasvaa heiniä, nokkosta ja mesiangervoa. Puron luiskassa kasvaa pajuja ja koivuja. Luiskan aluskasvillisuus on harvaa ja luiska on jyrkkä ja sortuma- herkkä. Purossa on melko runsaasti vettä ja tulva noussee luontaiselle vyöhyk- keelle asti. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on sen tulva-alttiuden takia tarpeellista.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 29 Kohde 64 Ennen laskuaan Vähäjärven pohjoispäähän puro kulkee savisten ja puroon päin viettävien peltojen eteläosassa. Pelloille ei ole jätetty suojakaistoja ja luontaista kasvillisuuttakin on pääasiassa vain puron luiskissa. Luiskissa kasvaa pelto-ohdaketta, mäkitervakkoa, leinikkiä, harakankelloa, hiirenvirnaa ja metsäkurjenpolvea. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille katsotaan tarpeelliseksi.

6.14 Peräpuro ja Perälampi (liite 12) Kohteet 65, 66 ja 67 Majapuron alajuoksuun yhtyy etelästä Perälammesta lähtevä Peräpuro. Osa Perä- puron rantojen pelloista on istutettu koivikoksi. Osa pelloista on nurmella ja ne viettävät loivasti puroon alavoituen rannan tuntumassa. Puron varteen on jätetty noin 1 m:n levyinen suojakaista, jossa kasvaa heiniä, mesiangervoa, leskenlehteä ja karhunputkea. Puron luiskissa kasvaa pajuja. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista, mutta 3 m:n levyinen suojakaista puron varsille tulee jättää (kohteet 65 ja 66). Peräpuron yläjuoksuun laskee etelästä valtoja. Osa valtaojan varren pelloista on istutettu koivikoksi (kohde 67). Ojaa reunustavat paikoin kapeat vuoroin nurmella vuoroin viljalla olleet pellot. Pellot viettävät loivasti niiden halki kulkevaan valtaojaan alavoituen ojan reunaan. Ojan varren piennar on alle 1 m:n levyinen. Ojan luiskat ovat noin 1 m:n korkuiset ja kasvavat melko tiheästi pajuja. Suoja- vyöhykkeen perustaminen ojan varren pelloille ei ole tarpeellista.

Kohde 68 Perälammen rantoja ympäröivät kapeat pellot, jotka viettävät rantojen suuntaan alavoituen rannan tuntumassa. Pellot ovat heinällä ja kerran viidessä vuodessa viljalla. Osaa rannan pelloista laidunnetaan. Pelloille on jätetty 3 m:n levyiset suojakaistat. Koivuja, pajuja, hevonhierakkaa ja heiniä kasvavan luontaisen vyöhyk- keen leveys on 5-15 m. Lampi ei tulvi pelloille asti. Maisema on kaunista maalaismaisemaa ja ranta on pidetty laiduntamalla avoimena. Suojavyöhykettä ei pelloille tarvita.

6.15 Lehesjärvi ja Vähäjärvi (liite 11: kohteet 75-79 ja liite 12: kohteet 69-74) Kohteet 69,70, 71 ja 72 Vähäjärven pitkät ja laajat rantapellot viettävät järven suuntaan (kuva 8). Peltojen ja rannan välissä on paikoin pajuja, heiniä, mesiangervoa ja joitakin maisemakoi- vuja kasvava vyöhyke. Paikoin luontaista vyöhykettä rannassa ei ole lainkaan. Jär- vi on rehevä ja umpeen kasvamassa mm. järviruo'osta ja lumpeista. Maalaji ym- päröivillä pelloilla on multaista ja rannat ovat sortumaherkät. Laidunpeltoja laidunnetaan rantaan asti ja järven luiskat ovat paikoin liettyneet. Suojavyöhykkeen perustaminen kaikille Vähäjärveä ympäröiville pelloille on erittäin tarpeellista.

Kohde 73 Lehesjärven ja Vähäjärven välisen salmen eteläpuolella olevat pellot ovat heinäl- lä. Salmi on lähes umpeenkasvanut ja vesi nousee todennäköisesti korkean veden aikaan pelloille. Rannassa on noin 3 m luontainen vyöhyke, jolla kasvaa pajuja, mesiangervoa, heiniä, niittynätkelmää, valkoapilaa ja lemmikkiä. Suojavyöhyke katsotaan salmen rantapelloille erittäin tarpeelliseksi.

30 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Kuva 8. Idyllistä rantapeltomaisemaa Vähäjärven itäreunasta katsottuna (kohde 69).

Kohde 74 Lehesjärven ja Vähäjärven väliseen salmeen laskevan valtaojan varren pellot viet- tävät loivasti ojan suuntaan. Pelloille on jätetty noin 2 m:n levyinen viljelmätön kaista, josta osa on ojan luiskaa. Kaistalla kasvaa mm. mesiangervoa, pelto-ohdaketta ja maitohorsmaa ja paikoin pajua. Suojavyöhykkeen perustaminen ojan varren pelloille on tarpeellista. Valtaojan suulle olisi aiheellista perustaa laskeutusallas tai kosteikko pidättämään kiintoainetta.

Kohteet 75 ja 76 Lehesjärven pohjoisrannan laajoilla pelloilla viljellään viljaa tai ne ovat laitumena. Pellot viettävät paikoin jyrkähkösti rannan suuntaan. Pellot rajoittuvat osin suoraan järveen rantaan, mutta paikoin luontainen vyöhyke levenee noin 10-20 m leveäksi metsäkaistaksi. Suojavyöhykkeen perustaminen niihin osiin peltoja, mis- sä luontaista vyöhykettä ei ole on erittäin tarpeellista.

Kohde 77 Lehesjärven etelärannan laaja rantapelto viettää loivasti rantaan ja sen keskellä kulkevaan valtaojaan päin. Pellot ovat savista hiesua ja luontainen vyöhyke rannassa on 0 - 3 m leveä. Vyöhykkeellä kasvaa hiirenvirnaa, kurjenmiekkaa, mesiangervoa, heiniä, valkoapilaa ja pajuja. Ranta on hyvin rehevä ja vedessä kasvaa järvikortetta ja pullosaraa. Sekä rantaan, että valtaojan varteen suojavyöhykkeen perustaminen on erittäin tarpeellista.

Kohde 78 Lehesjärven etelärannan laajat viljalla ja laitumena olevat pellot viettävät loivasti rannan suuntaan. Peltojen ja rannan välissä kulkee tie, eikä suojavyöhykkeen perustaminen pelloille näin ollen ole tarpeellista.

Kohde 79 Lehesjärven eteläpäähän laskee valtaoja. Ojan varren pellot on osin poistettu vil- jelyksestä ja jäljellä oleva viljely on pienimuotoista. Pellot ovat alavat ja peltojen ja ojan välissä on tiheästi horsmaa kasvava luontainen vyöhyke. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 31 6.16 Makkarajoki (liite 11) Kohde 80 Lehesjärveä ja Korttajärveä yhdistää Makkarajoki. Makkarajoen pohjoisrannalla on pienehköt osin rypsin viljelyssä osin hevoslaitumena olevat pellot. Joki on hyvin rehevä ja joen luiskat ovat jyrkät. Luiskissa kasvaa mesiangervoa, koivuja, harmaaleppää, maitohorsmaa ja pietaryrttiä. Luiskan jyrkkyyden ja alueen vesis- töjen rehevän tilan takia suojavyöhykkeen perustaminen Makkarajoen rannan pelloille on erittäin tarpeellista.

6.17 Autiojoki (liite 11) Kohde 81 Mutkittelevan Autiojoen varrella on laajat Survonniittujen pellot. Pellot ovat multaista ja savista maata ja niille on jätetty noin 1 m:n levyinen, lähinnä heiniä kasvava suojakaista. Sarkaojitettujen peltojen ojat ovat syviä. Pellot olivat maastokäyn- nin aikaan viljalla ja heinällä ja siellä säilytettiin kuivalantaa levitystä varten. Joen jyrkissä, noin 3 m:n korkuisissa luiskissa kasvaa nokkosta, karhunputkea ja paikoin koivuja ja pajuja. Joen virtaus on voimakasta ja luiskat ovat sortumaherkät. Paikoitellen vesi saattaa nousta pelloille. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on tarpeellista.

Kohde 82 Autiojoki kiemurtelee pitkän matkaa laajojen peltoalueiden halki ennen laskuaan Korttajärveen. Joen alajuoksun reunapellot ovat paikoin loivasti kumpuilevia, jokeen päin viettäviä, alavia ja tulvaherkkiä. Pellot ovat hiesua ja joen luiskat sortu- maherkkiä. Luiskissa kasvaa mm. valkoapilaa, niittyleinikkiä, suolaheinää ym. heiniä. Joki mutkittelee voimakkaasti ja pelloilla ja joen luiskissa on nähtävissä sortumia ja eroosiota (kuva 9). Kiintoainetta ja ravinteita kulkeutuu pintavalunnan mukana pelloilta jokeen. Pelloilla kasvatetaan heinää, viljaa ja osa pelloista on laitumena. Laitumet ulottuvat osittain rantaan asti ja luiskat ovat liettyneitä. Luon- taista vyöhykettä peltojen ja joen rannan välissä ei ole, eikä pelloille ole jätetty suojakaistaa. Autiojoen alajuoksulla on ruskeavetinen lampi. Lammen ympärillä olevat pellot ovat laidunnuksessa. Lammessa on jyrkät, sortumaherkät luiskat ja laitumet ulottuvat paikoin lammen rantaan asti. Lammen rantaluiskassa kasvaa mm. pajuja, harmaaleppää, mesiangervoa ja heiniä. Lammen pohjoispuolella Au- tiojoen ja peltojen välissä on noin 10 m:n levyinen metsäkaista, jossa kasvaa mm. pajuja ja koivua. Suojavyöhykkeen perustaminen Autiojoen rantapelloille ja mo- nin paikoin Autiojoen alajuoksulla olevan lammen rannoille on erittäin tarpeellista.

32 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Kuva 9. Sortumia Autiojoen alajuoksun törmässä (kohde 82).

6.18 Korttajärvi ja Laahajoki (liite 11: kohteet 83-86 ja 89-95 ja liite 13: kohteet 87-88) Kohteet 83, 84, 85 ja 86 Korttajärven ja Laahajoen ympäristö edustaa perinteistä maalaismaisemaa ranta- laitumineen, maalaistaloineen ja metsineen. EU:n maatalouden ympäristötuen erityistuella on pelloilta Korttajärveen laskevan valtaojan suulle perustettu kosteikko. Korttajärven rannalla on myös EU:n maatalouden ympäristötuen erityistuella perustettu perinnebiotooppisopimuskohde. Korttajärveä ympäröivät pellot (kohteet 83 ja 84), Korttajärveen laskevan valtaojan pellot (kohde 85) ja Kortttajärvestä laskevan Laahajoen (kohde 86) varsien pellot viettävät vesistöön päin. Pellot ovat osin laitumena ja osin viljan viljelyssä. Järven rannassa ja valtaojan varressa ei ole juurikaan suojakaistaa tai luontaista vyöhykettä. Rannan kapealla, viljelemättömällä kaistalla kasvaa mm. kirjopilliket- tä, pelto-ohdaketta, maitohorsmaa, mesiangervoa, harmaaleppiä ja pajua sekä heiniä ja hukkakauraa. Kasvusto on melko tiheää. Vesirajassa peltojen edustalla kasvaa melko runsaasti mm. järvikortetta. Peltojen laajuuden, jyrkkyyden ja viljelyn tehokkuuden takia suojavyöhykkeen perustaminen Korttajärven ja Laahajo- en rantojen pelloille on erittäin tarpeellista. Järveen laskevan valtaojan varsien pelloille suojavyöhykkeen perustaminen on tarpeellista. Suojavyöhykkeiden tarvetta alueella lisäävät niin maisemalliset arvot kuin Korttajärven rehevyys (kuva10).

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 33 Kuva 10. Rehevöitynyttä Korttajärven rantaa (kohde 83).

Kohde 87 Rehevän Korttajärven eteläkärkeen laskee Vasarajoki. Ennen laskuaan Korttajär- veen joki halkoo viljapeltoja. Vasarajokeen yhtyy pohjoisesta Ykshaukisesta lähte- vä puro ja siihen yhtyvä valtaoja. Joen reunoilla on noin 2 m:n viljelemättömät kaistat, joilla kasvaa mesiangervoa, heiniä ja koiranputkea. Pellot ovat alavat ja mahdollisesti tulva- ja sortumaherkät. Suojavyöhykkeen perustaminen Vasarajo- en, siihen yhtyvän puron ja valtaojan varsien pelloille on niin Korttajärven virkis- tyskäytön kuin muidenkin vesiensuojelullistenkin syiden takia tarpeellista. Lisäk- si puron, ojan ja joen yhtymäkohdassa laskeutusaltaalla tai kosteikolla voitaisiin vähentää laajoilta peltoalueilta Vasarajokeen ja edelleen Korttajärveen kulkeutu- vien ravinteiden ja kiintoaineen määrää.

Kohde 88 Vasarajoen alajuoksuun yhtyy Kangaslammesta lähtevä puro. Pellot puron varsilla viettävät hyvin loivasti puron suuntaan. Puron reunassa on 2-3 m:n levyinen suojakaista. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on tarpeellista.

6.19 Ykshaukinen (liite 11) Kohteet 89, 90, 91 ja 92 Ykshaukisen vedet laskevat Vasarajoen kautta Korttajärveen. Ykshaukiseen laskee pohjoisesta laajojen peltoalueiden halki kulkeva valtaoja (kohde 89). Ojan yläjuok- sulla pellot viettävät jyrkähkösti valtaojaan ja niille jätetty suojakaista on alle 1 m:n levyinen. Ojan luiskat ovat jyrkät ja sortumaherkät ja niissä kasvaa maitohorsmaa, mesiangervoa, leinikkiä, pujoa ja karhunputkea. Ojan syvässä uomassa kulkeva vesi on ruskeaa. Alueella pesii kuovi. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on erittäin tarpeellista. Pohjoisin osa alueesta on metsitetty, joten sinne ei suojavyöhykettä tarvita.

34 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Kuva 11. Ykshaukisen kaunista rantapeltomaisemaa (kohde 93).

Valtaojaa reunustavat sen keskivaiheilla kumpuilevat multamaapellot, jotka viettävät paikoin jyrkästikin ojaan päin (kohde 90). Ojaan rajoittuvilla pelloilla piennar on noin 0,5 m:n levyinen. Pientareella kasvaa joitakin pajuja, maitohorsmaa, pelto-ohdaketta ja koiranputkea. Pelloilla viljellään heinää ja viljaa. Pellot sijaitsevat Kolun pohjavesialueella ja siksi suojavyöhykkeen perustaminen niille on erittäin tarpeellista. Valtaojan alajuoksun pellot ja pellot lammen rannan läheisyydessä ovat sor- tumaherkkää hiekkamaata (kohteet 91 ja 92). Pellot ovat heinällä niiltä osin kuin ne ovat viljelyssä. Pellot viettävät ensin jyrkästi ojan suuntaan, mutta alavoituvat paikoin tulvaherkäksi tasanteeksi ojan varressa. Pelloille on jätetty 2 m:n levyinen suojakaista, jossa kasvaa mesiangervoa, pajuja, pujoa, leinikkiä, hevonhierakkaa ja hiirenvirnaa. Paikoin pellon ja ojan välissä on noin 2 m:n levyinen tiheä pajukko. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on niiden tulvaherkkyyden ja ojan luiskien sortumavaaran takia tarpeellista.

Kohteet 93, 94 ja 95 Ykshaukista ympäröivät laajat ja paikoin jyrkästikin lammen rantaan viettävät pellot (kuva 11). Pellot viettävät myös läheisten puron suuntaan. Erittäin eroosio- herkiksi luokitellut pellot ovat heinällä ja viljalla. Peltojen ja vesistöjen välissä on noin 2 m leveä viljelemätön vyöhyke, jossa kasvaa heiniä ja joitakin koivuja. Suo- javyöhykkeen perustaminen pelloille niin lammen rantaan kuin puron ja valtaojien varsille on vesiensuojelullisten ja maisemallisten arvojen takia tarpeellista.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 35 6.20 Alvajärvi (liite 13) Kohteet 96 ja 97 Alvajärven keskiosaan laskee idästä Karhupuro sivuhaaroineen. Puron ja sen sivuhaarojen varsien pelloista osa on poistettu viljelykäytöstä ja vain pieni osa pelloista on heinällä. Puron molemmin puolin peltojen ja rannan välissä on noin 20 m:n levyinen metsäkaista eikä suojavyöhykkeelle näin ollen ole tarvetta.

Kohteet 98, 99 ja 100 Alvajärven keskiosan rantoja reunustavat pellot. Pellot ovat multamaata ja niillä viljellään kauraa ja ohraa. Osa järven rantapelloista on poistettu viljelykäytöstä. Peltojen ja järven rannan välissä on noin 20 m:n levyinen metsikkö. Paikoin pellot erottaa järvestä kävelytie ja nurmikenttä. Pilliniemen pelloilla kulkee valtaoja, jonka suuntaan pellot eivät vietä. Osa Alvajärven rantapelloista sijaitsee Kirrin pohjavesialueella. Suojavyöhykkeen perustaminen pohjavesialueen pelloille on erittäin tarpeellista, mutta muilla järven rantapelloilla ja valtaojan varrella olevilla pelloilla suojavyöhykkeelle ei ole tarvetta.

6.21 Pappilanjoki ja Palokkajärvi (liite 14) Kohteet 101 ja 102 Alvajärven eteläkärjestä lähtee Palokkajärveen laskeva Pappilanjoki (kohde 101). Suurin osa Pappilanjoen varren ja Palokkajärven koillisrantaan laskevan valtaojan (kohde 102) varren pelloista on poistettu viljelykäytöstä. Vain pienellä alalla viljel- lään heinää. Pellot ovat pieniä, alavia ja ne vesistöstä erottava viljelemätöntä kaista on noin 5 m leveä. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille ei ole tarpeellista.

Kohde 103 Palokkajärven rannoilla viljeltyjä peltoja on vain kapealla kaistalla Kaijalannie- men läheisyydessä. Nämä viljanpellot viettävät loivasti kohti rantaa. Peltojen ja Palokkajärven rannan välissä on noin 3 m:n levyinen luontainen vyöhyke, jossa kasvaa pajuja ja koivuja. Peltojen edustalla vedessä kasvaa mm. järviruokoa ja kortetta. Suojavyöhykkeen perustaminen pelloille on tarpeellista.

6.22 Tuomiojärvi (liite 14) Kohteet 104, 105, 106 ja 107 Peltoviljely Tuomiojärven rannoilla on vähäistä. Järveen etelästä työntyvän Hau- kanniemen peltojen ja rantojen välissä on 5-15 m:n levyinen tiheäkasvuinen met- säkaista. Pohjoisen valtaojan varren pellot ovat vain osin viljelyskäytössä (kohteet 104 ja 105). Pellot eivät vietä valtaojan suuntaan ja ojan reunoilla ja luiskissa on tiheää kasvillisuutta. Luiskissa kasvaa mm. mesiangervoa, pajua, pelto-ohdaketta ja maitohorsmaa. Suojavyöhykkeen perustaminen ojan varren pelloille ei ole tarpeellista. Syväojan ja sen eteläpuolella kulkevan valtaojan (kohteet 106 ja 107) varsilla olevat pienehköt pellot on myös osin poistettu viljelystä. Peltojen ja puron välissä on tiheäkasvuinen koivuista, pajusta ja harmaalepistä muodostuva metsäkaista. Ojan ja puron uomat ovat syvät eikä tulvimisen vaaraa ole. Pelloille on jätetty 2 - 4 m:n levyiset suojakaistat, joilla kasvaa mm. heiniä, mesiangervoa ja maitohorsmaa. Suojavyöhykettä ei pelloille tarvita.

36 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 6.23 Tyyppälänjärvi (liite 14) Kohde 108 Tyyppälänjärvi laskee Karjujoen kautta Palokkajärveen. Osa Tyyppälänjärven rantapelloista on metsitetty. Viljelyksessä olevat pellot järven ja järvestä lähtevän Kar- jujoen rannoilla ovat heinällä ja viettävät loivasti rantojen suuntiin. Rannoilla on tiheäkasvuiset luontaiset vyöhykkeet, joilla kasvaa mm. heiniä, pajuja ja koivuja. Pellot hyvin lyhyet ja viljely pienimuotoista eikä suojavyöhykettä tarvita.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 37

Johtopäätökset ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 7 ○○○○○ Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa oli tarkoituksena löytää vesiensuojelullisesti merkittävät suojavyöhykekohteet Tuomiojärven-Palokkajärven vesistöalu- een maatalousvaltaisimmalle osalle. Suojavyöhykkeiden tarpeen määritys perus- tui lähinnä maastotarkasteluun. Maastokäynneillä kartoitettiin myös laskeutusaltaiden ja kosteikkojen perustamiseen soveltuvia kohteita. Suojavyöhykkeiksi suo- sitellun peltoalueen yhteispinta-alaksi saatiin noin 143 ha, josta 70 ha on luokitel- luilla pohjavesialueilla olevia peltoja. Suojavyöhykkeiden tarve korostui etenkin alueen keskiosissa, Vähäjärven, Lehesjärven ja Korttajärven ympäristöjen - ja niihin laskevien purojen ja valtaojien ratapelloilla. Suojavyöhykkeiden, laskeutusaltaiden ja kosteikkojen toteuttaminen alueella voisi tämän suunnitelman perusteella vähentää oleellisesti alueen peltoviljelystä aiheutuvaa ravinnekuormaa alueen ennestäänkin ravinteikkaisiin vesistöihin. Kaikkialla suunnittelualueella esitettyjen tarpeelliseksi / erittäin tar- peellisiksi katsottujen suojavyöhykkeiden perustaminen alueelle olisi niin vesiensuojelun, perinteisen maalaismaiseman säilyttämisen kuin vesistöjen virkistyskäy- tönkin kannalta perusteltua ja toivottua.

38 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Kirjallisuus

Horppila-Jämsä, L. & Salminen, M. 1996: Keski-Suomen maakunnallisesti arvokkaat kulttuurimaisema-alueet. Keski-Suomen liitto. Julkaisu B 61. 151s. Häikiö, M., Laitinen, J., Lakso, E. & Lehtinen, A. 1998: Laskeutusaltaiden käyttökelpoisuus viljelyalueiden vesiensuojelussa. Suomen ympäristö 233. Suomen ympäristökeskus. Hel- sinki. 52 s Juhola, E & Leinonen, A, 1994: Tuomiojärven - Palokkajärven vesistöalueen maatalouden vesiensuojeluohjelma. Keski-Suomen vesi- ja ympäristöpiiri. 35 s. Leinonen, A. 1992: Vedenlaatu ja ravinteiden hajakuormitus Tourujoen vesistöalueella v. 1989- 1991. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 379. 146 s. Palva, R., Rankinen, K., Granlund, K., Grönroos, J., Nikander, A. & Rekolainen, S. 2001: Maata- louden ympäristötuen toimenpiteiden toteuttaminen ja vaikutukset vesistökuormituk- seen vuosin 1995 - 1999: MYTVAS-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 478. Suo- men ympäristökeskus. Helsinki. 92 s. Puustinen, M., Koskiaho, J., Gran, Jormola, J. V., Maijala, T., Mikkola-Roos, M., Puumala, M, Riihimäki, J., Räty, M. & Sammalkorpi, I. 2001: Maatalouden vesiensuojelukosteikot : VESIKOT-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 499. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 61 s. Salmela, K. 1999: Peltoalueiden vesiensuojelun suojavyöhykkeiden yleissuunnitteluopas sekä kolme mallisuunnitelmaa. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Lou- nais-Suomen ympäristökeskus. 23 s. Selänne, A. 1997: Keski-Suomen hajakuormitusselvitys. Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja, nro 12. 77 s. Selänne, A. 2002: Vesistön vedenlaatu kolmella maatalousvaltaisella valuma-alueella Keski- Suomessa: (Makkarajoen valuma-alue, Juoksjärven valuma-alue, Sovijärven valuma- alue). Julkaisematon käsikirjoitus. Keski-Suomen ympäristökeskus. 42 s. Taponen, T. 1995: Laskeutusaltaat maatalouden vesiensuojelussa. Uudenmaan ympäristökes- kuksen julkaisuja nro 3. Uudenmaan ympäristökeskus. Helsinki. 56 s. Uusi-Kämppä, J. ja Kilpinen, M. 2000: Suojakaistat ravinnekuormituksen vähentäjänä. Maata- louden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A 83. Jokioinen. 49 s.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 39 40 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 1

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 41 42 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 2/1

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 43 Liite 2/2

44 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 2/3

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 45 Liite 2/4

46 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 3

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 47 48 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 4/1

(Salmela 1999)

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 49 Liite 4/2

50 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 5

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 51 52 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 6

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 53 54 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 7

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 55 56 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Liite 8/1

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 57 Liite 8/2

58 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 Kuvailulehti Julkaisija Keski-Suomen ympäristökeskus Julkaisuaika Huhtikuu 2003 Tekijä(t) Miira Riipinen, Katja Leskisenoja ja Sirkku Laine

Julkaisun nimi Tuomiojärven ja Palokkajärven ympäristön suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma (Jyväskylän maalaiskunta ja Laukaa)

Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Viljelijöiden innostus suojavyöhykkeiden perustamiseen on ollut valtakunnallisesti odotettua vähäisempää, joten suojavyöhykkeitä on perustettu lähinnä hajanaisesti ja vain pienille alueille. Vapaaehtoisten vesiensuojelutoimenpiteiden lisäämiseksi sekä yhtenäisten suojavyöhykealueiden aikaansaamiseksi on maa- ja metsätalous- ministeriö myöntänyt alueellisille ympäristökeskuksille rahoitusta, jolla laaditaan maatalousvaltaisille alueille suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia. Suojavyöhykkei- den lisäksi viljelyalueiden valumavesien käsittelyssä huomioon otettavia toimenpi- teitä ovat myös laskeutusaltaiden ja kosteikkojen perustaminen ravinteita ja kiintoainetta kuljettavien ojien alueille. Keski-Suomen ympäristökeskuksessa suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmien laadinta aloitettiin kesällä 1999. Vuosina 1999 - 2000 suunnitelmat tehtiin Kurujoen - Nytkymenjoen vesistöalueen eteläosaan (Jämsä), Raspion ja Autiojoen ympäristöön (Korpilahti), Murronjoen valuma-alueelle (Saarijärvi) ja Muurasjärven vesistöalu- een pohjoisosaan (Pihtipudas). Vuoden 2001 kesällä suunnittelu aloitettiin maasto- käynnein viidelle alueelle: Palokkajärven - Tuomiojärven vesistöalueelle (Laukaa ja Jyväskylän mlk), Kalmarin ympäristöön (Saarijärvi, Karstula ja Pylkönmäki), Niini- veden ympäristöön sekä Naarajärven-Kiimasjärven alueelle (Äänekoski), Patalah- den - Juokslahden ympäristöön (Jämsä ja Korpilahti) ja Ristajoen alueelle (Keuruu).

Asiasanat

Julkaisusarjan nimi ja numero Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48

Julkaisun teema Projektihankkeen nimi ja projektinumero

Rahoittaja/ toimeksiantaja Keski-Suomen ympäristökeskus

Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot

ISSN ISBN 1455-1446 Sivuja Kieli 60 Suomi Luottamuksellisuus Hinta Julkinen Julkaisun myynti/ Keski-Suomen ympäristökeskus jakaja Ailakinkatu 17, PL 110, 40101 Jyväskylä Puhelin: (014) 697 211 Julkaisun kustantaja Keski-Suomen ympäristökeskus Painopaikka ja -aika Jyväskylä, Painotalo Hetimonex Oy, 2003

Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48 ...... 59 60 ...... Keski-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja 48