Risto A. Väisänen & Tapio Solonen

uomen talvilintulaskennat ovat Aineisto ja menetelmät rättäistä talvea verrattaessa reittien vaihtu­ saavuttaneet kunnioitettavan 40 vuus on suurempi. vuoden iän. Talvina 1957-1996 Laskentojen määrä, Ensimmäisten 16 laskentatalven tiedot on 3360 reitillä tehty runsaat jakauma ja tarkistukset oli alunperin tallennettu puutteellisesti ja 40 000 laskentaa, joiden yhteispituus on Talvilintulaskennassa merkitään kaikki niissä oli huomattava määrä virheitä. Työ• 430 000 kilometriä. Talvilintutiedosto on havaitut linnut muistiin vakioreitiltä, jon­ läiden täydennysten ja tarkistusten jälkeen nyt saatu täydennetyksi ja tarkistetuksi ka yksi tai useampia laskijoita kulkee yh­ koko talvilintuaineisto on nyt ensi kerran niin hyvään kuntoon, että siitä voidaan den talvipäivän valoisan ajan kestävän melko hyvässä kunnossa. Kaikkia virheitä esittää 100 lajin pitkäaikaiset kannan­ retken aikana samalla tavoin vuodesta tosin tuskin koskaan saadaan karsituksi muutokset. Vertaamme niitä Suomen pe­ toiseen syys-, talvi- ja kevätlaskennassa näin suuresta tiedostosta. simälinnuston pitkäaikaismuutoksiin, (Hilden ym. 1988). (Vuodenvaihteessa Aineistosta löytyy runsaasti nykyisten joista on laajoja aineistoja puolen vuosi­ tehtyä laskentaa nimitetään tässä katsa­ syys-, talvi-jakevätlaskentajaksojen ulko­ sadan ajalta. Lisäksi valotamme parilla­ uksessa talvilaskennaksi. Sen perinteinen puolella tehtyjä laskentoja. Kullekin las­ kymmenellä yleisellä paikkalinnulla ja nimi - joululaskenta - on hankala talven kennalle varattu aikahan oli aikaisemmin osittaismuuttajalla talvehtivan ja pesivän vuosiluvun kannalta, koska joulu on sy­ kolme viikkoa. Niistäkin poikkeavia las­ kannan vuotuisia muutoksia jaksolla däntalveen nähden "väärän" vuoden puo­ kentoja on tehty erityisesti sääoloiltaan 1978-1996. lella. Nyt talvilaskenta on talven kolmen kurjina laskentakausina. Varhaisia syys­ Talvilinnustomme on merkittävästi talvilintulaskennan keskimmäinen osa.) laskentoja tehtiin paljon ensimmäisenä muuttunut viime vuosikymmeninä Aikaisemmin esitetyt tiedot talvilintu­ syksynä 1975, koska laskennan sai silloin (Sammalisto 1974, 1977, 1985, Hilden laskennoista ja aineiston käsittelystä (Väi• aloittaa lokakuun puolella. 1985, 1988). Menestyneitä lajeja on ollut sänen ym. 1988) on tässä saatettu ajan ta­ Tilastoihin kelpuutetuille laskennoille enemmän kuin taantuneita. Tämän tutki­ salle. Taulukosta 1 näkyvät reittien määrät on valittu päiväysrajat siten, että toisaalta muksen tulosten perusteella noin puolet sekä keski- ja yhteispituudet tähänastisissa aineistoa ei liiaksi hukata, mutta toisaalta runsaimmista talvilinnuistamme on run­ laskennoissa. Reittimäärä nousi ensim­ laskentakaudet eivät pääse kovin lähekkäi• sastunut ja kolmasosa on taantunut 40 mäisen talvilaskennan ( 1957) 116:sta pian siksi. Liian varhaisissa syyslaskennoissa vuoden aikana-suhteellisen harvojen la­ yli 400:aan. Yhdeksäntenä talvena saavu­ viivyttelevien muuttolintujen osuus koros­ jien kanta on pysynyt ennallaan. Kehi­ tettiin 500 reitin raja,ja 1970-luvulla talvi­ tuu erityisesti lauhoina syksyinä. Liian tykseen ovat vaikuttaneet ihmisen aihe­ laskentojen määrä ylti jopa yli 600:aan pu­ myöhäisiin kevätlaskentoihin taas tulee uttamat ympäristömuutokset, kuten doten sitten nykyiseen noin 500 lasken­ mukaan varhain saapuvia ensimuuttajia. muutokset lintujen talvisessa ravinnon­ taan. Kevätlaskennan aineistot alkavat Päiväysrajat ovat seuraavat: saannissa, elinpaikkojen määrissä, suo­ vuodesta 1967 ja syyslaskennan vuodesta jelussa ja metsästyksessä. Myös talvi-il­ 1975 runsaalla 200 reitillä. Nykyään näi• maston pitkäaikaismuutokset ovat lin­ den laskentojen reittimäärä on noin 400 Syys laskenta nuille tärkeitä - erityisesti lähitulevai• (taulukosta 1 puuttuvat talven 1996 osalta Nykyinen jakso 1.-14.11. (14 vrk) suudessa, jolloin talvilämpötilojen on muutaman kymmenen reitin tulokset, joi­ Pidennetty jakso 25.10.-21.11. (28 vrk) ennustettu nousevan suuresti kasvihuo­ den palautus viivästyi). Talvilaskenta Eläinmuseon arkistossa on 40 talvelta neilmiön voimistuessa. Kun talvilintu­ Nykyinen jakso 25.12.-7.1. (14 vrk) laskennat aloitettiin 1950-luvun puolivä• tiedot kaikkiaan 3360 laskentareitistä. Kes­ Pidennetty jakso 22.12.-17.1. (27 vrk) lissä, osattiin tuskin ennakoida, kuinka kimäärin aloitetaan kussakin laskennassa tärkeä mittari käynnistettiin ympäristö• nykyisin noin 30 uutta reittiä,joten yli 90 % Kevätlaskenta muutosten seurantaa ajatellen. reiteistä on vanhoja. Monilla niistä lasken­ Nykyinen jakso 21.2.-6.3. (14-15 vrk) toja ei tosin tehdä joka talvi, joten kahta pe- Pidennetty jakso 18.2.-15.3. (26-27 vrk)

70 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Taulukko I sisältää pidennettyjen jak­ Taulukko 1. Talvilintulaskentojen juokseva numerointi (1-91), reittien yhteismäärä, nii­ sojen reitit, joihin tämän artikkelin tilastot den keskipituus (km/reitti) sekä yhteispituus (km yht.) syys-, talvi- ja kevätlaskennassa. perustuvat. (Huomaa, että vaikka ana­ Taulukon riveinä ovat talvet 1957 ... 1996. Syyslaskenta alkoi 1975 (= S75), talvi laskenta lyyseihin on kelpuutettu pidennettyinäjak• 1957 (= T57) ja kevätlaskenta 1967 (= K67). soina tehdyt laskennat, ei uusia laskentoja Tab/e 1. The census number (1-91 ), total numberof routes, their average length (kmlro­ ute) as we/1 as total length (km total) in the early, mid- and late winter censuses in Fin­ pidä tehdä kahden viikon vakiojakson ul­ land. kopuolella muutoin kuin pakottavista syis­ tä!) Reitin keskipituus on aina ollut l0-11 Syys laskenta Talvilaskenta Kevätlaskenta Early winter census Mid-winter census Late winter census km. Kaikkein varhaisimmissa laskennois­ sa reitin pituus jätettiin usein ilmoittamat­ Vuosi (no) Reit- km/ km Vuosi (no) Reit- km/ km Vuosi (no) Reit- km/ km tejä reitti yht. tejä reitti yht. tejä reitti yht. ta. Analyyseissä puuttuvat pituudet on kor­ Year (no.) Routes km/ km Year (no.) Routes km/ km Year (no.) Routes km/ km vattu arvolla 10 km. route total route total route total Talvien 1957-1976 laskennoissa reitit T57 (01) 116 10.4 1209 jaettiin karttakoordinaattiruutuihin 20- T58 (02) 266 10.3 2728 30 km tarkkuudella; ne on jälkikäteen kar­ T59 (03) 463 9.9 4603 keasti muunnettu yhtenäiskoordinaatis• T60 (04) 418 10.2 4251 toon. Myöhemmistä laskennoista ovat tie­ T61 (05) 431 10.6 4552 dossa 10 X 10 km yhtenäiskoordinaatti• T62 (06) 424 10.2 4330 ruudut. T63 (07) 436 10.7 4673 T64 (08) 497 11.1 5499 T65 (09) 554 11.2 6184 T66 (10) 508 11.3 5746 Laskentojen alueellinen jakautuminen Koko talvilaskenta-aineiston alueellinen T67 (11) 558 11.3 6279 K67 (12) 249 10.7 2652 T68 (13) 470 11.7 5493 K68 (14) 295 11.1 3288 jakautuminen näkyy kuvasta 1. Reitit ovat T69 (15) 578 11.4 6605 K69 (16) 299 11.1 3323 keskittyneet voimakkaasti asutuskeskus­ T70 (17) 534 11.5 6160 K70 (18) 220 11.7 2570 ten lähistöille, missä pääosa lintuharrasta­ T71 (19) 536 11.3 6059 K71 (20) 262 11 .2 2935 jista asuu. Lapista erottuu laajoja alueita, T72 (21) 538 11.2 6044 K72 (22) 357 11 .2 3989 joilla ei ole koskaan laskettu talvilintuja. T73 (23) 609 11.0 6685 K73 (24) 387 11.9 4238 Kuitenkin myös monilla Etelä-Suomen T74 (25) 623 10.8 6749 K74 (26) 413 10.8 4480 T75 (27) 609 11.1 6741 K75 (28} 351 10.8 3803 maaseutualueilla laskentoja on tehty niu­ S75 (29) 212 10.3 2176 T76 (30) 593 10.8 6386 K76 (31) 372 10.6 3927 kasti. Jotta lintukantojen pitkäaikaismuutok• S76 (32) 322 10.4 3344 T77 (33) 625 10.7 6706 K77 (34} 428 10.3 4402 S77 (35) 381 10.7 4075 T78 (36) 600 10.9 6531 K78 (37) 400 10.6 4229 set erottuisivat selkeämmin, 40 talven ai­ S78 (38) 395 10.3 4075 T79 (39} 508 10.7 5417 K79 (40) 380 10.6 4015 neisto on jaettu kahdeksaan viiden talven S79 (41) 405 10.4 4201 T80 (42) 578 10.7 6159 K80 (43) 412 10.3 4257 jaksoon (taulukko 1). Kahdelta ensimmäi• S80 (44) 365 10.1 3691 T81 (45) 561 10.8 6032 K81 (46) 372 10.3 3833 seltä jaksolta on vain talvilaskentoja ja S81 (47) 393 10.2 3999 T82 (48) 487 10.5 5114 K82 (49) 367 10.3 3793 kahdelta seuraavalta talvi- ja kevätlasken• S82 (50) 368 10.2 3743 T83 (51) 480 10.5 5041 K83 (52) 370 10.1 3743 toja (syksyn 1975 laskenta, joka tehtiin S83 (53) 364 10.0 3652 T84 (54) 484 10.4 5054 K84 (55) 393 10.0 3935 hieman normaalia varhemmin, on jätetty S84 (56) 367 10.0 3668 T85 (57) 478 10.6 5059 K85 (58) 404 10.1 4061 S85 (59) 395 10.1 3999 T86 (60) 592 10.5 6239 K86 (61) 468 10.2 4795 pois useimmista analyyseistä). Neljältä viime jaksolta on täydellinen sarja kaikkea S86 (62) 452 10.5 4733 T87 (63) 523 10.8 5633 K87 (64) 496 10.7 5291 kolmea laskentaa. S87 (65) 460 10.5 4844 T88 (66) 598 10.5 6270 K88 (67) 482 10.3 4941 S88 (68) 453 10.2 4637 T89 (69) 557 10.5 5871 K89 (70) 444 10.3 4581 Kannanmuutosindeksit on laskettu S89 (71) 464 10.5 4886 T90 (72) 588 10.5 6183 K90 (73) 448 10.3 4626 koko Suomen yhdistetystä talviaineis­ S90 (74) 426 10.4 4417 T91 (75) 561 10.3 5795 K91 (76) 455 10.3 4675 tosta kaikista laskentatuloksista, siis ei S91 (77) 435 10.3 4478 T92 (78) 572 10.2 5850 K92 (79) 450 10.2 4578 vain peräkkäisinä talvina toistetuista rei­ S92 (80) 425 10.1 4311 T93 (81) 540 10.5 5686 K93 (82) 427 10.6 4532 teistä, joten laskentojen alueittaisen S93 (83) 441 10.1 4476 T94 (84) 519 10.2 5276 K94 (85) 409 10.4 4247 edustavuuden vaihtelut vaikuttavat tu­ S94 (86) 410 10.0 4113 T95 (87) 491 10.2 5032 K95 (88) 403 10.3 4153 S95 (89) 379 10.4 3936 T96 (90) 474 10.6 5009 K96 (91) 365 10.3 3766 losten tulkintaan. Taulukossa 2 aineisto on jaettu kolmeen pohjois-eteläsuuntai• Yht. seen vyöhykkeeseen, jotka on merkitty Total 8312 85454 20577 220933 11578 121658 myös kuvaan 1. Laskentojen jakauma ei ole suuresti pohjoissuuntaisia eroja. Siirtymillä ei reittien elinympäristöjakaumaa eri aikoi­ muuttunut ajallisesti. Lapin reittien kuitenkaan liene suurta merkitystä, sillä na, mutta oletamme, että se kuvaa hyvin osuus on jonkin verran vähentynyt syys­ Lapinkin reitit lasketaan pääosin asutus­ Suomen luonnon muuttumista 40 vuoden laskennassa ja kasvanut kevätlaskennas• keskuksissa. Todellisia erämaareittejä aikana. sa. Tämä voi aiheuttaa teknistä harhaa on vähän, eikä niiden osuudesta eri aika­ Talvilintulaskentojen tuloksiin vaikut­ kannanmuutosindekseihin sellaisissa la­ jaksoina ole vielä tilastoa. Talvilintuai­ tivat alkuvuosikymmeninä huomattavasti jeissa, joiden tiheydessä on suuria etelä- neistosta ei vielä voi myöskään tutkia Ahvenanmaan laajat laskennat, jotka Las-

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 71 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset se J. Laineen johtama huippulaskijoiden odottaa sopii, nämä kaksi indeksiä ovat kastelumme viimeisimpään jaksoon osui ryhmä aloitti talvella 1967 (Laine 1968). voimakkaasti riippuvaisia toisistaan kerrassaan kolme tavattoman lauhaa tal­ Sen jälkeen suuri osa koko maan talvilintu­ (kuva 2). vea. aineiston vesilinnuista ja merkittävä osa Seitsemästä ankarimmasta talvesta Joidenkin lintulajien, kuten hippiäi• satunnaisesti talvehtivista linnuista on ha­ 1956 edelsi talvilintulaskentojen alkua ja sen, puukiipijän ja satunnaisten eteläis• vaittu Ahvenanmaalla, joten näitä lajeja muut koettiin 1966, 1968, 1979, 1985, ten talvehtijoiden kuolevuus kasvaa tun­ voi odottaa olevan suhteellisen niukasti 1986 ja 1987. Ankarien ja lentojen talvien netusti kylminä talvina (Hilden 1989, laskentojen kahdella ensimmäisellä viisi­ kaudet ovat jakautuneet viisivuotisjaksoi­ Hilden & Väisänen 1991 ). Pakkastalvet vuotisjaksolla. hin sangen epätasaisesti. Talvet kylmeni­ ulottavat yleensä vaikutuksensa laajalle vätkolmen ensimmäisen jakson aikana,ja Eurooppaan ja lisäävät lähi- ja osittais­ Talven ankaruus ja lintujen ravinto talvien ankaruus käijistyi erityisesti muuttajiemme kuolevuutta talvehti­ Esitämme talvilinnuston pitkäaikais• 1960-luvun lopussa. 1970-luvun alussa misalueilla. Ankara talvi vaikuttaa voi­ muutosten pohjaksi Suomen talvien an­ hypättiin nopeasti ylen lauhojen talvien makkaasti vesilintujen esiintymiseen karuuden vaihtelun 1950-luvun puolivä• kauteen, jonka jälkeen talvet jälleen kyl­ Suomessa, kun avovesiala kutistuu mi­ listä alkaen. Sitä on mitattu kahdella in­ menivät. Seuraavaan jaksoon sattui yksi tättömäksi. deksillä, joista toinen perustuu mar­ ja 1980-luvun puolivälin jaksoon kaksi Useimmat talvilinnut selviävät kuiten­ ras-helmikuun keskilämpötilaan Suo­ erittäin kovaa talvea. Seuraava ankara tal­ kin kovastakin talvesta, mikäli ravintoa on messa ja toinen kertoo jääpeitteen suu­ vi 1987 aloitti viisivuotisjakson, jolloin riittävästi. Tässä suhteessa olot ovat muut­ rimman laajuuden Itämeressä. Kuten talvet leudontuivat huomattavasti. Tar- tuneet radikaalisti 40 viime vuoden aikana.

780~--,--~--~--~-~--~--~-~ Taulukko 2. Laskettujen reittikilometrien suhteellinen alueellinen jakau­ ,. tuminen (vrt. kuva 1) viiden talven jaksoissa syys-, talvi- ja kevätlasken• 770 . . . ~ ...:., .. nassa. Sarakkeissa olevat luvut ovat prosenttiosuuksia koko Suomessa laskettujen kilometrien yhteismäärästä, joka näkyy km-rivillä . .,, : :: Table 2. The relative regional distribution af the census route kilometers 760 -·. ... ( cf. Fig. 1) in 5-winter periods in ear/y winter, mid-winter, and /ate winter censuses. ' . .. 750 . . ".:. "" "". - " --- .:.. _. ~ ... ~ . •: . . . -: .. 1957- 1962- 1967- 1972- 1977- 1982- 1987-1992- 1961 1966 1971 1976 1981 1986 1991 1996 740 Syyslaskenta ~-: .. 730 ···:z ... •. : Ear/y winter census ' . ~...... Lappi - 10 % 8 % 6 % 6 % 720 .. :...... -~::.=.:- .• ..: .•. ~-.- Lapland ~ :• .. : . :• .. ). :: . : .. ·;. : : Väli-Suomi - 18 % 20 % 16 % 14 % Middle Finland 710 .f::fr:~i:~~ / :·r.·:.:-:. .• Etelä-Suomi 73 % 72 % 78 % 79 % ,.,.. ;• . . ··, . . .. :,• .. •: South Finland ~: ~, : ~ :·: . _: .. :·:·· .. 700 ······:··········=~-~ ~: ;_~;_;·_; • ::·_ : ;_: :::·;·: :. : ••. km - 19386 19061 23517 21314 ...... ' ' ......

690 Talvi laskenta ·• ...... ••. ~;lliJlf ;tllI:}:~:d('.i Mid-winter census 680 Lappi 5% 3% 3% 3% 7% 6% 5% 5% :•:• . :•:••••:• ::• .. :•:: ·: :::· .· ...... ~- •· ...... • ...... Lapland ...... -~-i:.::-: :.= :::::r .: .. : :::·::. Väli-Suomi 18% 14% 12% 17% 16% 16 % 15% 14% 670 =:!:· .• -. .- :. ::t·~; -•::•:::::::::U~tt-~ -~ Middle Finland •···· ·• ....• fa··:~:~Z·;,c:,.,-. . • Etelä-Suomi 77% 82% 85% 80% 77% 77% 80% 81 % South Finland 660~--;------+------~ 10 20 30 40 50 60 70 km 17343 26432 30596 32605 30845 26507 29752 26853 Kuva 1. Talvilintulaskentareitit sijaitsevat 10 X 10 km ruuduissa, jotka ympyrät osoittavat. Etelä-Suomen suurimmat laskentaker­ Kevätlaskenta tymät sijoittuvat pääkaupunkiseudulle, Turkuun, Ahvenanmaal­ Late winter census le, Tampereelle, Poriin, Lahden-Heinolan alueelle, Jyväsky• lään, Kuopioon, Kristiinankaupungin seudulle sekä Etelä- ja Lappi 3% 4% 9% 7% 6% 7% Keski-Pohjanmaan rannikolle. Pohjois-Suomen laskentakes­ Lapland kuksia ovat Oulu, Kemin-Tornion seutu ja Rovaniemi. Karttaan Väli-Suomi - 14% 19% 19% 17% 16% 14% on myös merkitty 100 X 100 km yhtenäiskoordinaatitja rajattu Middle Finland Etelä-Suomi, "Väli-Suomi" ja Lappi. Etelä-Suomi · - 83 % 77 % 72 % 75 % 78 % 78 % Fig. l. Winter bird census routes are situated in 10 X 10 km squa- South Finland res indicated by dots. The map aisa shows the JOO X JOO km na- tional grid coordinates as we!l as limits between "South" Fin- km - 14768 20437 20736 20327 24114 21276 land, "Central" Finland, and Lapland.

72 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotisrnuutokset

Nykyaikaisen metsänhoidon ja maatalou­ 1.5 den takia metsä- ja maatalousympäristöt ~ f;:1 0>) ovat muuttuneet monella tavoin huonom­ Cll 1.0 ~ E %! :%1. ~8:J miksi, mutta toisaalta lintujen talviruokinta Cll ~ Q) 0 ~ on yleistynyt 1950-luvulta alkaen ja paran­ ..s::: 0.5 0 ..s::: ~ l;;1~ "ö 1/) ~ tanut lukuisten lintulajien selviämismah• 88~ r;;1 Cl. C) 0 ~~ ~ dollisuuksia (Hilden & Väisänen 1991, C 0.0 ~ ~~~ Väisänen & Hilden 1993). Valistuksen an­ ;g 1 i ! -0.5 Cl. 11 siosta talviruokinnan merkitys on kasvanut ; 1 ! 1 E 1 1 i 1 erityisesti 20 viime vuoden aikana. ~ '1 s: -1.0 1 Lintujen ruokintapaikkojen määrän ci:i 1 1- kasvusta ei ole toistaiseksi kunnollisia ti­ -1.5 lastoja. Havupuiden siernensato vaikut­ taa siihen, paljonko Suomeen saapuu -2.0 syksyllä ja alkutalvella havumetsävyö• hykkeen vaelluslintuja, kuten käpytik• N E 400 koja ja käpylintuja. Kuusen ja männyn -"' 0 0 käpysadon vaihtelut esitetään kuvassa 3. 0 300 Käpymäärät on arvioitu edellisenä lop­ ,ro (/) pukesänä, ja siemenet ovat lintujen käy• (/) ~ tettävissä saman vuoden syys-lokakuus­ Q) E 200 ' ' ta alkaen. V: : ~ ~ ' Kullekin talvilintulaskentojen viisi­ ro ro f;;J ! ' vuotisjaksolle on osunut yleensä 1-2 hy­ C 100 ,ro ~ ,ro vää kuusen käpytalvea, mutta poikkeuk­ -, ~~~~· . ~ siakin on. Toisella jaksolla oli niukasti 0 ~~~~~v~~ kuusenkäpyjä. Toisaalta tietyt erinomaiset r 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 käpyvuodet kuten 1990 vaikuttivat suures­ ti jaksojensa kävyistä riippuvien lintujen Kuva 2. Talven ankaruuden indeksejä 41 talvelta. Pystyviivat erottavat kahdeksaa viiden talven määriin. jaksoa, joista tässä tutkimuksessa esitetään lintutietoja. Ta/vilämpöti/an poikkeama on saatu nel­ jän eri puolille Suomea sijoittuvan paikkakunnan (Helsinki, Jyväskylä, Oulu ja Sodankylä) lämpö• tiloista, joista Raino Heino (Ilmatieteen laitos) on korjannut asemien siirroista aiheutuneet virheet. Kannanmuutosindeksin kehittely Linnuille tärkeiksi talvikuukausiksi on otettu marras-helmikuut, joiden eri vuosien kuukausiläm• Talvilintuaineistosta laskettiin 100 run­ pötiloista on laskettu pääkomponenttianalyysillä talven kylmyyden indeksi (ensimmäisen pää• saimmalle lajille (määrittämättömät kä• komponentin pistearvo). Se painottuu tasaisesti kaikkien neljän paikkakunnan neljän kuukauden arvoihin ja on siis hyvä talven yleislämpötilan mitta. Lopuksi indeksi on standardoitu,joten keski­ pylinnut yhdistettiin pikkukäpylintuun) arvo on 0, hajonta 1 ja vuosien arvot ovat poikkeamia pitkäaikaisesta keskiarvosta. Jään suurin ala samanmuotoinen asetelma kuin taulu­ Itämeressä (Merentutkimuslaitos) kuvaa myös Pohjolan talven ankaruutta. Mikäli Itämeri jäätyy kossa 1, eli tilastoitiin kussakin lasken­ kokonaan, mikä viimeksi tapahtui 1940-luvun alussa, jäätä on 420 000 km2• nassa havaittu yksilörnäärä ja tiheys Fig, 2. Deviations of the standardized indices of winter temperature from November to February kymmentä reittikilometriä kohti. Syys-, (score values of the first principa/ component calculatedji·om monthly temperatures o/95 years in talvi- ja kevätlaskentojen kannanmuuto­ Jour localities dispersed representatively over Finland) above) ane! the /argest area of ice in the Baltic Sea (below) in 41 years. sindeksit saatiin jakamalla vuotuiset ti­ heysarvot kyseisen laskennan mediaani­ talven tiheydellä ja kertomalla osamää• sekä talvesta toiseen suuresti vaihteleva olevista syys-, talvi- ja kevätlaskennan rät sadalla. Koska talvilinnustossa on tilhi. Edellisillä lajeilla kahdella tavalla mediaanitiheyksistä voi päätellä aineis­ suuri määrä lajeja, joiden kannat vaihte­ lasketut kannanmuutosindeksit ovat san­ ton suuruuden. Luvut ovat yksilömääriä levat jyrkästi talvesta toiseen, on parem­ gen samankaltaiset. Vaikka tilhen indek­ kymmentä reittikilometriä kohden. Vii­ pi laskea indeksit suhteuttamalla ne tal­ sit näyttävät ensi silmäyksellä erilaisilta sivuotisjaksolla on laskettu keskimäärin vien mediaaniin kuin keskiarvoon. Poik­ vasemmalla ja oikealla olevissa kuvissa, noin 20 000 reittikilometriä (taulukko 2). keusvuodet painottavat nimittäin keski­ paljastuvat niistäkin pääosin samat suun­ Kun mediaani kerrotaan luvulla 2000, arvoa liikaa, mutta mediaani ottaa vertai­ taukset. Oikeanpuoleisen kuvan ympyrät saadaan seuraavat karkeat arviot keski­ lupohjaksi edustavan "keskimmäisen" ja neliöt kuvaavat viiden talven indeksien määräisellä jaksolla kirjatuista yksilö• vuoden. keskiarvoja. Koska tilhiä on hyvinä mar­ määristä: Kun aineisto jaetaan viiden talven jak­ javuosina massoittain, näiden talvien in­ soihin, pääosa vuosien välisestä vaihte­ deksit vaikuttavat suuresti jakson keskiar­ Mediaani (yks./1 O km) Yksilöitä lusta tasoittuu. Kannanmuutosindeksit voon ja nostavat sen keskimääräisen tason Median (ind./10 km) lndividuals laskettiin myös siten, että jakson sisäinen (= 100) yläpuolelle. 0.001 2 vaihtelu viiden talven välillä näkyy. Näin Jatkossa esitetään lajien viisivuotis­ 0.01 20 saatuja indeksejä verrataan kuvassa 4. vaihtelu diagrammein, joista vuosivaih­ 0.1 200 Esimerkkilintuina ovat vuosivaihtelul­ telu on hävitetty, koska kuvat ovat siten 1 2 000 taan "tavanomaiset" hömö- ja sinitiainen selkeämpiä. Kuvissa lajin nimen perässä 10 20 000

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 73 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

2.5 [:] taamalla kolmen lajin kuvaajia (kuva 4) ja CO todennäköisyysarvoja on helppo todeta, E 2.0 B Kuusi CO että mitä vaakasuorempi kuvaaja on, mitä QJ -" 1.5 enemmän se polveilee ja mitä vähemmän -" ·5 on verrattavia jaksoja, sitä harvemmin reg­ Cl. 1.0 C ressio on tilastollisesti merkitsevä. Syys­ 0 -0 laskennasta saadaan vain muutama merkit­ CO 0.5 en >, sevä P-arvo aineiston pienuuden vuoksi Cl. :CO 0.0 (vain neljää jaksoa verrataan), mutta talvi­ -" C QJ laskennan kahdeksasta jaksosta saadaan jo en -0.5 ::::l kosolti merkitseviä regressioita (liite 1). ::::l ~ -1.0 Lopuksi varoitamme, että testi ei pal­ jasta "käyräviivaisia" kannanmuutoksia, -1.5 joissa lajin runsaus on nyt suunnilleen sama kuin laskentojen alkaessa, mutta on 2.5 välillä ollut selvästi pienempi tai suurem­ [:] Mänty Etelä-Suomi pi. Lisäksi on syytä huomata, että testissä CO E 2.0 B Mänty Pohjois-Suomi verrataan indeksejä eikä todellisia ha­ CO QJ vaintomääriä. Mitä pienemmästä aineis­ -" 1.5 ·5-" tosta kukin kuvaaja on laskettu, sitä arvaa­ Cl. 1.0 C mattomammin se käyttäytyy sattumavai­ 0 -0 kutusten vuoksi. Sattumavaikutukset voi­ CO 0.5 en >, vat tuottaa pienestä aineistosta vaikkapa Cl. :CO 0.0 suoraan kulkevan kuvaajan. Todennäköi• -" C syyksiä tulkittaessa onkin syytä pitää sil­ >, C -0.5 mällä myös kyseisestä laskennasta kerty­ C :CO ~ -1.0 neitä havaintomääriä, joista kertovat ku­ vissa lajinnimen perässä olevat mediaani­ -1.5 tiheydet.

Kuva 3. Kuusen ja männyn käpysadon poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta Etelä- ja Pohjois­ Talvilinnuston yleismuutos Suomessa. Pystyviivat erottavat kahdeksan viiden talven jaksoa. Pohjois-Suomeen on luettu neljä Talvilaskennan kannanmuutosindeksit pohjoisinta metsälautakuntaa, jotka kattavat suunnilleen Oulun ja Lapin läänit. Käpytiedot on saa­ muodostavat taulukon, jossa on 100 riviä tu metsäammattilaisille alkusyksyllä tehdystä tiedustelusta, jossa he ilmoittivat valtapuiden käpy• runsauden käyttäen neljää luokkaa: 0 = ei yhtään, 1 = vähän ( 1-50 käpyä/puu), 2 =keskinkertaises­ (lajit) ja kahdeksan saraketta (5-vuotisjak­ ti (51-100 käpyä) ja 3 = runsaasti käpyjä (yli 100). Käpyindeksi on runsausluokkien keskiarvo (ai­ sot). Pääkomponenttianalyysi on menetel­ neisto: Tatu Hokkanen, Metsäntutkimuslaitos; syksystä 1994 alkaen tiedot ovat peräisin siemensa­ mä, jolla tällainen monimutkainen tauluk­ don tarkkailumetsiköistä, mutta ne on muunnettu vastaamaan vanhaa tiedusteluaineistoa). Vuotui­ ko voidaan pelkistää yksinkertaisiksi, toi­ set indeksit on standardoitu (vrt. kuva 2). sistaan riippumattomiksi uusiksi muuttu­ Fig. 3. Deviations of the spruce ( above) and pine cone crop (below) indices ji·om the !ong-term jiksi eli pääkomponenteiksi. Ne sisältävät mean in southern (thick bar) and northern Finland. mahdollisimman suuren osan indeksien alkuperäisvaihtelusta. Kannanmuutosten Todennäköisyysarvo P, joka vaihtelee Pääkomponenttianalyysistä jätettiin tilastollinen merkitsevyys välillä 0-1, kuvaa sattumavaikutuksen pois kahden ensimmäisen jakson tiedot, Kannanmuutosten tilastollinen merkitse­ osuutta. P:n on syytä olla selvästi pienempi koska vesilinnut olivat niissä huonosti vyys testattiin muuntamalla lajin syys-, kuin 0.05,jotta tulos voitaisiin tulkita tilas­ edustettuja myöhempiin aikoihin verrattu­ talvi- ja kevätindeksit logaritmiseen mitta­ tollisesti merkitseväksi. Mikäli P on 0.05, na. Kannanmuutosindekseistä laskettu en­ kaavaan ja laskemalla lineaarisen regressi­ saadaan tällainen tulos sattumalta viidessä simmäinen pääkomponentti selitti lähes on kulmakertoimen merkitsevyys, kun x = tapauksessa sadasta. Tavallisesti käyte• puolet indeksien vaihtelusta. Pääkompo• jakson keskivuosija y = muunnettu indek­ tään seuraavia kynnysarvoja: P<0.05 on lä• nentti osoittautui hyväksi lajien yleisen si. Tällöin oletetaan, että kannansuu­ hes merkitsevä, P<0.01 on merkitsevä ja kannanmuutoksen kuvaajaksi (kuva 5). ruusindeksi muuttuu jonkin ykkösestä P<0.001 erittäin merkitsevä todennäköi• Sen avulla lajit voitiin järjestää runsastu­ poikkeavan vakiokertoimen määräämän syys. Esim. sinitiaisen kevätlaskentaku• neista taantuneisiin (liite 1). määrän jaksosta toiseen, ts. että kannan­ vaajalle saatu arvo 0.0001 kertoo, että yh­ Talvikannan muutokselle tarjoaa kiin­ muutoksen kuvaaja on vaakatasosta poik­ dessä tapauksessa 10 000:sta tulos johtuu toisan vertailukohteen vuosien keava suora viiva logaritmisella asteikol­ pelkästään sattumasta. 1970-1990 välinen lintujen pesimäkan• la. Sellaisesta ovat lähes täydellisiä esi­ Hömötiaisen P-arvot syys-, talvi- jake­ nan muutos, joka arvioitiin koko Euroo­ merkkejä sinitiaisen regressiot syys-, tal­ vätlaskennalle (0.88, 0.20 ja 0.81) eivät pan lintuatlasta varten laskenta-aineisto­ vi- ja kevätlaskennassa (kuva 4 ), joiden ti­ yllä lähellekään merkitsevän rajaa. Tilhen jen ja faunististen tietojen perusteella. La­ lastollisen merkitsevyyden P-arvot ovat vastaavista arvoista (0.21, 0.0072 ja 0.094) jilistan alku- ja loppupää paljastavat huo­ 0.0099, <0.0001 ja 0.0001. talvilaskennan tulos on merkitsevä. Ver- mattavan yhteensopivuuden talvi- ja pesi-

74 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset mäkantojen muutoksien välillä. Seuraa­ 180 180 160 Hömötiainen Parmon (14.5, 10.8, 9.9) Hömötiainen Parmon (14.7,10.9, 10.3) vassa luetellaan talvitilaston 15 jyrkim­ 160 140 140 min runsastunuttaja 15 jyrkimmin taantu­ 120 120 nutta lajia. Lajin nimen perässä on kautta­ >c "' viivalla erotettuina talvikannan muutok­ ] 100 100 ~ sen merkitsevyys ja pesimäkannan muu­ 80 "' -0-- Syyslaskenta Early winter census 80 toksen koodi. Talvikannan muutoksen ~ _.,_ Talvilaskenta Mid-winter c. merkitsevyys esitetään talvilaskennan pe­ 60 -0- Kevät!askenta Late winter c. 60 rusteella seuraavasti (tarkemmin liittees­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 sä 1): ns= muutos ei ole merkitsevä, * = 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 P<0.05, ** = P<0.01 ja*= P<0.001. Peri­ 500 Sinitiainen Parcae (8.3, 5.6, 8.2) 500 Sinitiainen Parcae (6.8, 3.3, 6.0) mäkannan muutoskoodit ovat + 2, + 1, 0, 300 300 -l,-2jaf(kooditselitetäänliitteen I otsa­ 200 200 ketekstissä). 150 150 100 100 75 75 Talvella ovat jyrkimmin runsastuneet: 50 50 kanadanhanhi (**/+2) merimetso (*/+2) 25 25 tukkasotka (**/0) 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 lapasotka (**/-2) 10 000 10 000 Tilhi Bomgar (17.0, 12.9, 2.2) Tilhi Bomgar (7.7, 1.3, 0.6) räkättirastas (ns/f) 5 000 5 000 pikkuvarpunen (***/+2) 2 500 2 500 kirjosiipikäpylintu (ns/f) 1 000 1 000 alli (**/-1) 500 500 250 250 naurulokki (ns/-1) 100 100 merikotka (***/+2) 50 50 kyhmyjoutsen (**/+2) 25 25 pähkinänakkeli (**/f) 10 10 isokoskelo (*/+l) 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 viherpeippo (***/+2) ja Kuva 4. Hömötiaisen, sinitiaisen ja tilhen kannanmuutosindeksit laskettuna kahdella tavalla. Vaa­ merilokki (** /+ 1). ka-akselilla ovat kahdeksan viiden talven jakson "puolivälitalvet": 1959 =talvet 1957-1961, 1964 = 1962-1966, 1969 = 1967-1971, 1974 = 1972-1976, 1979 = 1977-1981, 1984 = 1982-1986, Talvella ovat jyrkimmin taantuneet 1989 = 1987-1991 ja 1994 = 1992-1996. Pystyakselilla olevien indeksien keskiarvo on 100. Täp• lät kuvaavat talvi laskentaa, joka on jatkunut kaikkien kahdeksan jakson ajan. Kevätlaskenta (ne­ valkoselkätikka (*/-2) liöt) on jatkunut kuusi ja syyslaskenta (avoympyrät) neljä viime jaksoa. Jotta kaikki symbolit erot­ lehtopöllö (*/-1) tuisivat, syyslaskennan kuvaajaa on siiITetty talvilaskentaan nähden vuodella vasemmalle ja ke­ helmipöllö (*/f) vätlaskennan kuvaajaa vuodella oikealle. Kuvien pystyakselien mittakaava on logaritminen, jotta kiuru (ns/-]) kannanmuutokset sadan viivan ala- ja yläpuolella olisivat yhteismitalliset. Esimerkiksi kannan metso (''··1··"/-l) kaksinkertaistumista kuvaa nyt eri osissa kuvaa pystysuunnassa yhtä pitkä viiva. Koska nollasta ei kuukkeli (***/-1) voi laskea logaritmia, on diagrammeissa annettu pieni arvo indekseille, jotka muuten olisivat jää• neet pois. Nämä tiedot on diagrammeissa laitettu sulkuihin. Mikäli kevätlaskennan aineisto on pie­ pulmunen (ns/-1) ni, sen kuvaajaa ei esitetä. riekko (***/-1) Vasemmalla olevissa kuvissa kunkin jakson tiheys on saatu jakamalla viiden talven laskennoissa peltopyy (**/-2) havaittu yksilömäärä reittien yhteispituudella. Tiheydet on sitten muunnettu kannanmuutosindek­ kottarainen (ns/-2) seiksi siten, että jaksojen keskiarvo on 100. Syys-, talvi- ja kevätlaskentojen mediaanitiheydet on teeri (**/-1) merkitty kuviin lajinimien perään. Esim. hömötiaisella syyslaskennan mediaani 14.5 yks./10 km pohjantikka (*/-1) tarkoittaa "keskimmäisen" jakson tiheyttä, kun neljän jakson arvot asetetaan suuruusjärjestykseen pikkutikka (**/-2) (tässä tapauksessa kahden keskimmäisen jakson keskiarvoa, koska jaksoja on parillinen määrä). varpunen (ns/-1) ja Oikealla olevissa kuvissa on esillä myös kannanmuutosindeksien vaihtelun taajuus kunkin jakson ampuhaukka (ns/-1). sisällä. Tiheydet on ensin laskettu erikseen yksittäisten talvien syys-, talvi- ja kevätlaskennoille ja niistä on johdettu kannanmuutosindeksit samoin kuin edellä. Kunkin jakson arvo on viiden talven indeksien keskiarvo. Pystyviivat esittävät jaksoon kuuluvien viiden talven pienimmän ja suurim­ Lajin talvi- ja kesäindeksit voivat poi­ man indeksin vaihteluvälin. keta mm. seuraavista syistä: • Ristikkäisten kannankehitysten tärkeä Fig. 4. Winter population indices of the Wil!ow Tit (Parmon), Blue Tit (Parcae), and Waxwing lähde on se, että Suomen talvilintulas­ (Bomgar) calculated in two dijferent ways. On the horizontal axis are the middle years of eight 5- kennoissa tilastoidaan useissa lajeissa winter periods. The average ofthe indices on the vertical axis ( logarithmic sca/e) is 100. To the /eft etupäässä maamme ulkopuolella pesi­ the densities

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 75 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Kuva S. Talvilintuaineistossa on paljon lajeja, jotka ovat suuresti taantuneet tai runsastuneet 40 PC1 viime vuoden aikana. Talvilinnuston yleismuutokselle saadaan hyvä kuvaaja pääkomponenttiana• lyysillä, jonka aineistona ovat sadan lajin kannanmuutosindeksit kuudelta viiden talven jaksolta (kaksi varhaisinta jaksoa on jätetty pois vesilintuaineistojen epäedustavuuden vuoksi; jaksojen 0.4 puolivälivuodet näkyvät vaaka-akselilta). Indeksit on ensin muunnettu logaritmiseen mittakaa­ vaanja laskettu lajien x jaksojen korrelaatiotaulukko. Siitä laskettu ensimmäinen pääkomponentti selittää 40 % indeksien vaihtelusta. Kuvassa ovat ensimmäisen pääkomponentin (PCI) jaksokoh­ 0.2 taiset kertoimet (ks. esim. Ranta ym. 1989: 469). Ensimmäinen pääkomponentti kuvaa lajien taan­ tumista tai runsaslumista 30 viime vuoden aikana. Komponentilla saavat suuria pistearvoja lajit, -0. 0 +-----.----,-,--.---","'--...L.f,'----"-'r'--1 joiden kannat olivat vähissä ennen (1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla) ja runsaat 5-10 viime 1.969 1:974 vuoden aikana. Komponentilla saavat pieniä pistearvoja lajit.joiden kannat olivat runsaat ennen ja vähissä nykyisin. Lajien pistearvot ovat liitteessä 1. -0.2 Fig. 5. Coefficients ofthe first principal component (PCI) calculatedfor the correlation matrix of log transformed population indices of' 100 species. The PC 1 illustrates general change in the Fin­ nish winter birdfauna during six 5-year periods, resulting small score valuesfor bird species that -0.4 have decreased ane! large score valuesfor those that have increased. Score values are in Appendix I.

väheneminen talvi-aineistossa tapahtui masosa lajeista on taantunut 30 viime Tarkasteltaessa talvilinnustomme pit­ pääosin vasta 1990-luvulla. vuoden aikana. Samansuuruinen muutos käaikaismuutoksia 100 lajia on jaettu ryh­ • Useissa lajeissa talvi-indeksien nousu on havaittu pesimälinnustomme run­ miin osin ekologisin ja osin systemaatti­ johtunee lähinnä teknisistä syistä, ku­ saimmissa lajeissa (Järvinen 1984, Järvi• sin perustein. Kunkin ryhmän sisällä lajit ten lajin elinpaikkojen otannan tehos­ nen & Väisänen 1984b; huomaa, että sa­ ovat talvikannan muutoksen perusteella tumisesta (koskikara), määritystaidon dan talvilajin joukossa on suhteellisen eniten runsastuneista jyrkimmin taantu­ paranemisesta ( esim. tundraurpiainen paljon runsaita lajeja ja suhteellisen vä• neisiin. Marjalinnuissa on poikettu tästä ja isokäpylintu), tai kaukoputken hän harvinaisia lajeja). säännöstä "sortamalla" räkättirastasta, käyttöönotosta 1970-luvulta alkaen (sotkat ja alli). Vesialueiden etäiset 1 . parvet,jotka alkuaikojen laskennoissa 500 Kanadan hanhi Bracan (0.49, 0.22, 0.04) 5oof Meri metso Phacar (0.021, 0.056, 0.015) 7)-1 kirjattiin "vesilintu sp." ja "lokki sp.", 250 ~ Syyslaskenta 2501 100 i---E_a_rly_w_m_re_r_c_en_su_s__ ~H--r----1 100 1r ------J...J:--7'-tt-----i voitiin määrittää lajeiksi kaukoputken ~e- Talvilaskenta avulla. 5o Mid-winter c. 50 25 -0- Kevätlaskenta 25 Late wmterc ~ Kun lajit ovat talvi-indeksin mukaises­ 10 • sa järjestyksessä, havaitaan kiintoisa kul­ 5 minaatiopiste 65.-70. lajin (sinisorsa, tali­ (•)-(-•)-(-•) ~-~~--( )----.------(,s)- tiainen, närhi, järripeippo, varpushaukka 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 ja tavi) paikkeilla. Edeltävien 64 lajin talvi­ 500- kannat ovat pääasiassa kasvaneet ja sama Lapasotka Aytmar (0.058, 0.008, 0.002) 250 :~~1 koskee pesimäkantoja: 39 % lajeista on 100 100 ~;------; runsastunut ja 20 % taantunut. Listan lo­ pussa olevien 30 lajien talvikannat ovat enimmäkseen taantuneet kuten pesimä• :~10 ·-----v·, y / kannatkin: 3 % lajeista on runsastunutja 63 5- % taantunut. 1 l\_f 1 Sadasta lajista oli tässä laskelmassa 1 L~-~~-~-~-~-~-~~ noin kolmasosa pesimäkannaltaan en­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 nallaan pysyneitä (koodi 0) tai vailla 500 AlliC/ahye (1.13, 1.25, 0.13) suuntaa vaihdelleita (koodi f). Kun pesi­ 250 ~; Kyhmyjo,rnoo;;~~ mäkannan muutosindeksejä laadittiin 100 /_·------v 1990-luvun alussa, talvi-indeksit olivat 50- 7a-- J vasta kehityksensä alkutaipaleella. Se 25 näkyy f-koodien suurena määränä ke­ ~7 1 säindekseissä-lajien kannankehitykses­ C 1 tä olivat lähinnä tiedossa suuret vuosi­ ~) ::10 ''. r ' ' ' vaihtelut,jotka peittivät alleen mahdolli­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 set pitkäaikaiset runsastumiset tai taan­ tumiset. Viiden talven jaksoista lasketut Kuva 6. Vesilintuja, joiden havaintomäärät ovat talvilintulaskennoissa kasvaneet huomattavasti kannanmuutosindeksit olisivat auttaneet (symbolit selitetään kuvassa 4 ). Ahvenanmaan aineisto vaikuttaa suuresti useissa lajeissa talvilasken­ tarkentamaan pesimäkannan muutos­ nan kuvaajaan. Kaukoputken käyttöönotto vaikutti havaintomäärien kasvuun 1970-luvulta alkaen. koodeja. Karkeasti arvioiden puolet 100 Fig. 6. Winter population trends of those wate1fowl for which the number of observations has increased markedly during recent decades in Finland (forfi1rther explanations, see Fig. 4 ). Notab­ runsaimmasta talvilinnustamme on to­ le part of the growth can be explained by the increased use of telescopes since the 1970s. Full dellisuudessa runsastunut ja yksi koi- scientific names of species are in Appendix 1.

76 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset jolle teknisistä syistä tuli kovin korkea tal­ saavuttanut käyttökelpoisuuden rajan. Kannanmuutokset eri lajiryhmissä vikannan muutosarvo. (Tilastoista kiin­ Minimitaso on lajeittain vaihdellut nostuneille seuraava selitys: kuvasta5 voi 20-50 parin välillä. Vesilinnut ja lokit havaita, että pääkomponenttienjaksokoh• Verrattaessa lajien talvi- ja pesimä• Vesilintujen ja lokkien talvikantojen taiset kertoimet eivät muutu suoraviivai­ kantojen vuosi vaihtelua aineistojen suu­ suuruus (kuvat 6-9) on erityisen selvästi sesti kolmannesta kahdeksanteen jak­ ruus kerrotaan diagrammien kuvateks­ riippuvainen talven kylmyydestä ja sen soon. Tästä johtuen ensimmäisellä pää• tissä. Kesälaskentojen parimäärät ovat myötä vallitsevasta jäätilanteesta (kuva komponentilla eivät saa ääriarvoja siniti­ yleensä vain muutamia prosentteja talvi­ 2). Viisivuotisjaksoina tarkastellen tal­ aisenja viherpeipon kaltaiset linnut, vaik­ lintulaskentojen yksilömääristä. Pesi­ ven ankaruudesta johtuvat heilahdukset ka niiden kannanmuutoksen kuvaajat mälinnuston seuranta voi perustua sel­ tosin tasoittuvat aikalailla. Tuloksiin ovat logaritmisella asteikolla liki suora­ västi pienempiin havaintomääriin kuin vaikuttaa enemmän laskenta-aktiivisuu­ viivaisia, vaan lajit, joiden kuvaajat ovat talvilinnuston, sillä pesimäkautiset ha­ den lisääntyminen 1970-luvulta alkaen hieman "ässänmallisia". Räkättirastas oli vainnot ovat vähemmän alttiita satun­ lounaisimmassa Suomessa, Ahvenan­ talvilaskennassa tilapäisesti pohjaluke­ naisvaikutuksille. maalla, missä vesilinnuilla on paremmat missa kolmannella jaksolla (kuva 20) ja sai pääkomponentilla kohtuuttoman pis­ tearvon todella runsastuneisiin tilheen, 500 Tukkakoskelo Merser (0.12, 0.09, 0.01) mustarastaaseen ja punatulkkuun verrat­ 250

tuna. Niinpä se on kuvassa siirretty näiden 100 1------h-?""'----"'-./s;---:::----j jälkeen.) 50 Monista lajeista esitetään tässä ensim­ --0- Syyslaskenta 25 Early winter census mäiset valtakunnalliset kannanmuutos­ 25 10 --e- Talvilaskenta tiedot. Kevätlaskentatuloksista karsittiin Mid-winter c. 10 pois 12 lajia, joissa aineisto oli niukka. -0- Kevätlaskenta Silti diagrammeihin jäi lajeja, joiden ai­ 5 c...,. ______La_1e_w_in_1e_rc~-__J neistot ovat melko pieniä. Niilläkin saat­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994

taa olla jatkossa merkitystä Suomen lin­ 500 Nokikana Fufatr (0.38, 0.20, 0.03) 300 Telkkä Buccla (4.42, 0.36, 0.23) nuston kehitystä tutkittaessa. 250 200 100 t------t,1--=-u,,.t'F{::r==j'.J('.':=-;:;t=--I 150 Vertailut pesimälinnuston muutoksiin 50 100 1------::-=-""'-'.f"'---"':::P...""'--, Kun tekstissä luonnehditaan lähdettä an­ 25 75

tamatta lajin pesimäkannan pitkäaikais• 10 50 muutosta, perustelut löytyvät yleensä 5

Väisäsen ( 1996c) tuoreesta artikkelista. 25 Se taas on lyhennelmä katsauksesta, joka kuuluu laajan käsikirjan "Muuttuva pesi­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 mälinnusto" (R. A. Väisänen, E. Lammi 500 Laulujoutsen Cygcyg (2.19, 0.14, o.o 300 Pilkkasiipi Meffus (0.07, 0.01, 0.0005) & P. Koskimies) käsikirjoituksen johdan­ 250 to-osaan. Maalinnuston osalta kirjan kes­ 200 100 i------~sc----,,,f.--=~=:::u- keisen pitkäaikaisaineiston muodostavat 150 50 100 l--.,'"""'=-_i.-----~t....=cll.,...--=.V-- vuosina 1941-1949, 1952-1963, 1973- 25 1977 ja 1986-1989 tehdyt valtakunnalli­ 75 10 50 set linja-arvioinnit. 5 Yleisten talvilintujen vuosi vaihteluja verrataan pesimäkantojen muutoksiin 25 1978-1996. Suomen pesivän maalinnus­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 ton seuranta on perustunut linja- ja piste­ 500 laskentoihin, joita ornitologit ovat toista­ 500 Uivelo Merafb (0.085, 0.003, 0.004) 250 250 neet vakiotavalla kesästä toiseen. Ai­ neiston ja kannanmuutosindeksien las­ 100 ------+---7'-"'-sc--'._,_-\-----1 50 kemisen selostavat Väisänen & Routa­ 25 suo (1991 ). Projektin alkuvuosina las­ 10 kentojen määrä oli vähäinen, mutta ha­ 5 vaintomäärät kasvoivat nopeasti ja eri­ tyisen selvästi vuonna 1984, jolloin pis­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 telaskennat otettiin käyttöön Olavi 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 Hildenin aloitteesta. Niinpä pesimäin• Kuva 7. Vesilintuja, joiden havaintomäärät ovat talvilintulaskennoissa kasvaneet kohtalaisesti. deksien alkuvuosi vaihtelee välillä Fig. 7. Winter population trencls af thase wate,fowl far which the numher af ahservations has 1978-1984 riippuen siitä, milloin kunkin increasecl maclerately cluring recent clecacles in Finland (farfurther explanatians, see Fig. 4). Full lajin vuosittain laskettu parimäärä on scient/fic names of species are in Appenclix 1.

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 77 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

talvehtimismahdollisuudet kuin muu­ 500 Haahka Sammot (0.21, 0.03, 0.04) 300 Silkkiuikku Podcri (0.151, 0.004, 0.001) alla. Ahvenanmaan laskentojen myö• 250 200 häisen alkamisen vuoksi vesilintu- ja 100 150 lokkiaineistot ovat puutteellisia kah­ 50 100 den ensimmäisen jakson osalta, joten 25 75 viimemainitut on jätetty pois muutos­ 10 50 ten merkitsevyyksiä testattaessa. San­ 5 gen selvästi Ahvenanmaalle painottu­ ( ) 25 via ovat mm. seuraavien lajien talvi­

1959 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 laskentojen tiedot: merimetso, tukka­ 300.---~-~-~-~-~-~-~-~- sotka, lapasotka, alli, kyhmyjoutsen 160 Sinisorsa Anapfa (11.8, 15.9, 16.5) 200 Tavi Anacre (0.042, 0.003, 0.002) (kuva 6), tukkakoskelo, nokikana ja 140 150 riskilä (kuva 7). 120 100 1------~~-f-",_..--,....,l-/------'c',--'~--I Vaikka ensimmäiset kymmenen 75 vuotta jätetään huomiotta, kannankehi­ 50 tyksen yleiskuva on useimmilla lajeilla 80 hyvin samankaltainen ja eri laskentojen -0- Syyslaskenta 25 (syys, talvi, kevät) tulokset enimmäk• --Talvilaskenta Mid-winter c. 60 -0-- Kevätlaskenta Late winter c. seen tukevat toisiaan (kuvat 6-9). Suun­ taukset ovat voittopuolisesti nousevia, 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 saa.-~-~-~-~-~-~-~-~- mihin vaikutti huomattavasti kaukoput­ 500 Musta lintu Mefnig (0.406, 0.009, 0.001) Haapana Anapen (0.19, 0.003, 0.003) ken käyttöönotto 1970-luvulla. Havain­ 300 tomäärien kasvu on ollut erityisen selvää 200 seurantakauden loppupuolella mm. ka­ 150 nadanhanhella, kyhmyjoutsenella ja lau­ 100 1------t----1--n::7'.:::,-:;_7;-'-=_-_-n--t----l lujoutsenella, joiden kotimaiset pesimä• 75 kannat ovat myös kasvaneet (liite 1). 50 Runsaudet nousevat myös useissa muis­ sa vesilinnuissa, joista ei kuitenkaan tie­ 25 detä, mistä kaukaa Suomen talvikaudella 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 kirjatut linnut ovat kotoisin: merimetso, Kuva 8. Vesilintuja, joiden havaintomäärät ovat talvilintulaskennoissa kasvaneet lievästi tai taantu­ tukkasotka, lapasotka, alli (kuva 6), iso­ neet. koskelo ja telkkä (kuva 7). Fig. 8. Winter population trends of those wate1j'ow/ for which the number of observations has incre­ Osa vesilintulajeista talvehtii vaihte­ ased slightly or declined during recent decades in Finland (t'orfurther explanations, see Fig. 4 ). Fu/1 levin määrin, mutta ei osoita selviä suun­ scientific names af species are in Appendix 1. tauksia. Kuvissa 6-8 esitellyissä muissa vesilinnuissa muutokset eivät ole tilas­

500 tollisesti merkitseviä lukuun ottamatta 500 Naurulokki Larrid (0.301, 0.048, 0.004) Merilokki Larmar (0.46, 0.24, 0.22) 250 sinisorsaa, joka on taantunut erityisesti 250 100 l------oa46--',Ll'-----I kevätlaskennassa. 100 1------f--..-'l-fc==--l~---f~-:cc.H 50 Lokit ovat monipuolisina ravinnon­ 50 25 käyttäjinä vesilintuja vähemmän riippu­ vaisia avovedestä. Kylmien talvien vaiku­ 25 10 -o-Syyslaskenta 5 Early winter census tus heijastuu kuitenkin selvästi kevätlas- 10 --Talvilaskenta Mid-winterc. kentojen tuloksissa (kuva 9) - keskimää- 5 '--r------~-~----r--' ~~-~--cH---o-~_Ke_,_v_ät_las_k_,_en_ta_L~ar_e_w,_·nr~er_c__,~ räistä kylmempiä talvia oli eniten jaksoilla 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 3, 5 ja 6 (keskimmäiset vuodet 1969, 1979 500 500 ja 1984; kuva 2). Talvikannan muutoksia Harmaalokki Lararg (14.9, 4.8, 1.9) Kalalokki Larcan (2.8, 1.2, 0.3) 250 250 kuvaavat käyrät ovat varsin samankaltai­

100 ~=-----7')~2::;~~~cL_-1 100 i-----"".~----,Mc=::C~=::cjt7"'"'Crf=Q-7 sia kaikilla lajeilla runsaslukuisimmasta 50 50 harmaalokista vähälukuiseen naurulok­ 25 25 kiin (kuva 9). Kaikilla lajeilla on myös ha­

10 10 vaittavissa nouseva suuntaus (kaukoputki­ 5 5 vaikutus !),joka ei kuitenkaan ole tilastolli­ sesti aivan merkitsevä naurulokilla. Har­ maa- ja merilokilla pesimäkannatkin ovat 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 runsastuneet (liite 1). Toisaalta täytyy Kuva 9. Lokkien havaintomäärät ovat talvilintulaskennoissa kasvaneet huomattavasti. muistaa, että myöskään Suomessa talveh­ Fig. 9. The number ofobservations ofgu/ls in the Finnish winter bird censuses has considerably incre­ tivien lokkien "kotimaisuusastetta" ei tie­ asecl (forji1rther explanations, see Fig. 4 ). Fu/1 scientific names of species are in Appendix 1. detä.

78 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

kanahaukkaa vähän toista sataa yksilöä vuotta ja laskentaa kohti. Talvehtivien kana- ja varpushaukkojen määrissä ei ole selvää suuntausta; sama koskee myös pie­ kanaa (kuva 10, liite 1). Merikotka ( talvilaskenta-aineistot pää• osin Ahvenanmaalta) ja maakotka ovat selvästi runsastuneet epäilemättä tehok­ kaan haaskaruokinnan välittömän ja välil• lisen vaikutuksen seurauksena (vrt. Ollila 1997, Stjernberg ym. 1997). Talvilasken­ tatulokset liioittelevat kuitenkin kotkakan­ tojen elpymistä, sillä uusia laskentareittejä on suunnattu kotkien ruokintapaikoille ja kaukoputket ovat helpottaneet suurten pe­ tolintujen havaitsemista. Ampuhaukan alamäki noudattelee suuntaa antavasti pe­ simäkannassa havaittua muutosta (vrt. Haapala ym. 1997). Pöllötovat pimeään aikaan keskittyvän aktiivisuutensa vuoksi talvilintulaskennan kannalta hankala linturyhmä. Niinpä pöl• Talvehtivien sinisorsien määrä on vähentynyt. © Tapio Solonen. löhavaintoja kertyykin niukasti, esimer­ The number of wintering Mallards has declined. kiksi lehtopöllöstä yleensä vain muutamia

Hario ym. (1993) totesivat, että ve­ 300 silintujen vuosittaiset kokonaismäärät 500 Merikotka Ha/alb (0.017, 0.015, 0.008) Maakotka Aquchr (0.008, 0.006, 0.003) 200 250 Ahvenanmaan talvilaskentareiteillä ei­ 150 vät juurikaan näytä riippuvanjäätalven 100 100 ankaruudesta ja ajoittumisesta, koska 75 50 laskennat on useimmiten tehty ennen 50 pysyvän jään muodostumista ja jään 25 suurimman laajuuden saavuttamista. 10 25 Heidän mukaansa "tammikuun vesilin­ 5 tulaskentoja ei kannata käyttää kan­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 nanseurantaan, koska tähän on käytös• 140 500 sä parempiakin menetelmiä". Ainakin Piekana Butlag (0.012, 0.003, 0.001) Kanahaukka Accgen (0.14, 0.11, 0.09) talvilintulaskentojen osalta päätelmä 250 120 lienee ennenaikainen. Vaikka kuvat 6-9 ovat vesilintujen kannanmuutos­ ten tulkintaa ajatellen alustavia ja kar­ keita, ne viittaavat siihen, että näistä pitkistä aikasarjoista on hyötyä linnus­ tonseurannassa. 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 Petolinnut Tärkeimmän talvisen ravintokohteen Varpushaukka Accnis (0.19, 0.17, 0.13) 200 Ampuhaukka Falcol (0.006, 0.007, 0.005) 120 eräille päiväpetolinnuille, pöllöille ja 150 isolepinkäiselle muodostavat vuosit­ tain voimakkaasti vaihtelevat myyrä• kannat. Myyriä syöviä petolintuja tal­ 75 vehtii eniten sellaisina vuosina, jolloin -0- Syyslaskenta Early winter census --Talvilaskenta Mid-winter c. myyräkannat ovat runsaimmillaan. 50 Myyräkantojen vuosivaihteluiden vai­ -0- Kevätlaskenta Late winter c.

kutus ei kuitenkaan näy selvästi talvi­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 lintukantojen viisi vuotisj aksoisessa tarkastelussa. Päiväpetolintuja on ta­ Kuva 10. Päiväpetolintuja talvilintulaskennoissa runsastuneesta merikotkasta taantuneeseen ampu­ vattu talvilintulaskennoissa odotetun haukkaan. niukasti, runsaimmista lajeista varpus­ Fig. 10. Observations ofdiurnal birds ofprey in the Finnish winter bird censuses (forjiirther explana­ haukkaa parhaimmillaan 150 yksilöä ja tions, see Fig. 4). Full scientijYc names of species are in Appendix 1.

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 79 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset vuotta ja laskentaa kohti. Hiiri- ja varpus­ talvilaskennassa johtuu lähinnä lajin Hilden 1996). Huippua seuranneen taantu­ pöllö ovat kuitenkin muita pöllölajeja pa­ niukkuudesta 1990-luvulla. Sekin sopii man jälkeen talvikanta kuitenkin näyttää remmin esillä päiväaikaan. Niistä tehdään• yhteen petolintuseurannan tulosten kans­ selvästi runsastuneen seurantajakson lop­ kin parhaimmillaan jopa kymmeniä ha­ sa. Viimeisistä hyvistä helmipöllöjen pe­ pua kohti. vaintoja vuotta ja laskentaa kohti. Aineis­ simäkesistä (1986, 1988-1989 ja 1991) ton perusteella näiden lajien kannoissa ei onjo aikaa. Osaselitys talvehtivien pöllö• Kanalinnut ole havaittavissa selvää suuntausta (kuva jen vähenemiseen saattaisi olla myyrä• Metsäkanalinnut kuuluvat talvilintujem­ 11 ). kantojen heikkeneminen talvehtimisolo­ me perusjoukkoon. Eniten laskennoissa Niukkojen huuhkajahavaintojen anta­ jen huononnuttua leutojen ja vähälumis• on tavattu teeriä ja pyitä. Talvilintulasken­ ma kuva pikku hiljaa vahvistuvasta kan­ ten talvien yleistymisen myötä (Solonen tojen mukaan riekon, teeren ja metson nasta sopii hyvin yhteen pesimäkannan ym. 1995) ja myyrien elinolojen kaven­ kannankehitystä luonnehtii vakaasti laske­ seurannan tulosten kanssa (liite 1, vrt. Haa­ nuttua salaojitetuilla peltoaukeilla. Pie­ va suuntaus (kuva 12). Pyyllä laskeva pala ym. 1997). Huuhkajan vainon vähe• nempien pöllölajien kantoja ravisteleva suuntaus on myös selvä, mutta jaksojen neminen ja kaatopaikkojen tuhdit rotta­ tekijä voisi myös olla vahvistunut huuh­ väliset vaihtelut ovat suurempia kuin kannat on usein mainittu syinä huuhkaja­ kajakanta. muilla kanalinnuilla. kannan vahvistumiseen. Kaatopaikkojen Isolepinkäinen on harvalukuinen, mut­ Talvilintulaskentojen ja elokuisten viimeaikaisen vähenemisen ja parantu­ ta helposti havaittava talvilintu. Parhaim­ poikuearviointien (Helle ym. 1997) anta­ neen hoidon vaikutukset tullaan varmasti millaan laskennoissa on havaittu puolensa­ ma kuva kanalintukantojemme kehityk­ näkemään lähitulevaisuudessa. taa yksilöä. Talvehtivassa isolepinkäis• sestä on murheellisen samansuuntainen Lehtopöllökanta näyttää kasvaneen kannassa näyttää vallinneen nouseva pit­ (vrt. myös liite 1). Elokuisissa lasken­ kolmanteen viisivuotiskauteen saakka, käaikaissuuntaus, mutta viisivuotisjakso­ noissa metso ja teeri ovat vähentyneet 33 mutta sen jälkeen on seurannut jyrkkä ala­ jen väliset vaihtelut ovat olleet seurannan vuodessa keskimäärin noin 70 % ja pyy mäki (kuva 11 ). Myös pesimälintujen seu­ alkupuolella jyrkkiä (kuva 11). Huippu noin 60 % (Väisänen 1996b). Talvilintu­ rannan tulokset kertovat lehtopöllökan• 1970-luvun puolivälin tienoilla sopii hyvin laskennoissa teeri ja pyy ovat vähenty• nan hiipumisesta (Haapala ym. 1997). yksiin syysmuuttohavaintojen määrän sa­ neet samoin (70 % ja 60 % ) 35 vuodessa, Helmipöllön merkittävä väheneminen manaikaisen huipun kanssa (Hilden & mutta metso ja riekko ovat romahtaneet jopa 80-90 %. Tulokseen vaikuttaa met­

300 son ja riekon väheneminen etelässä. Tal­ 200 200 Huuhkaja Bubbub(0.007, 0.005, 0.006) vilintulaskennat painottuvat voimak­ 150 150 kaasti eteläisimpään Suomeen, missä 100 100 metso- ja riekkokannat ovat todella suu­ 75 75 50 resti taantuneet ja ovat jo alueellisesti 50 uhanalaisia. 25 25 Metson taantuman tärkeimmiksi syik­ -0- Syyslaskenta Early winter census si on päätelty metsätalous-vanhojen met­ 10 _.,_ Talvilaskenta Mid-winter c. -0- Kevätlaskenta Late winter c. sien hakkuut ja metsien pirstoutuminen - 10 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 ja mahdollisesti liikametsästys (Linden & Rajala 1981, Järvinen & Väisänen 300 200 Helmipöllö Aegfun (0.003, 0.004, 0.010) 200 1984a). Teeren taantuman syiksi on otak­ 150 150 suttu koivumetsien hakkuut, mitkä ovat 100 100 75 johtaneet talviruokailualueiden vähene• 75 50 miseen, metsien pirstoutuminen ja mah­ dollisesti myös metsästys. Pyylle metsä• 50 25 taloudesta on todennäköisesti ollut sekä hyötyä että haittaa. Metsien kuusettumi­ 10 25 nen on suosinut pyytä, mutta ruokapaik­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 kana tärkeiden lepikoiden väheneminen 160 300 on ollut pyylle vahingoksi. Riekon alamä• Lehtopöllö Stralu (0.004, 0.008, 0.009) 140 200 120 keä on kiihdyttänyt Etelä-Suomen soiden 150 100 laaja metsäojittaminenja nähtävästi myös metsästys. 100 80 75 Peltopyykannan kehitys on talvilas­ 50 60 kentojen valossa sangen samanlainen met­ säkanalintujen kannankehityksen kanssa 25 40 (kuva 12). Seurantajakson loppupuolella

1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 peltopyykannassa on kuitenkin tapahtunut selvää elpymistä. Fasaanikanta näyttää al­ Kuva 11. Pöllöjä talvilintulaskennoissa runsastuneesta huuhkajasta taantuneeseen lehtopöllöön sekä isolepinkäinen. kuvuosien runsastumisen jälkeen pysy­ Fig.11. Observations ofowls ane/ the Great Grey Shrike (Lanexc) in the Finnish winter bircl censu­ neen melko vakaana viimeisen viisivuotis­ ses (forfi1rther e:cplanations, see Fig. 4). Fu/1 scient(fic names of species are in Appenclix 1. jakson romahdukseen saakka.

80 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

160 Fasaani Phaco/ (1.0, 1.1, 0.8) 140 Pyy Bonbon (0.67, 0.51, 0.34) Peltokanalintujen kannat ovat pal­ 140 jolti istutusten ja talviruokinnan sääte• 120 120 100 lemiä. Peltopyy tulee ilman tukitoimia 80 100 huonosti toimeen tehoviljellyillä pel­ loilla. Fasaanikanta väheni 1990-lu­ 60 vulla erityisesti pääkaupunkiseudulla, 80 -0- Syyslaskenta Earfy winter census missä Helsingin kaupunki vähensi fa­ 40 -e-Talvilaskenta Mid-winter c. saanien talviruokintaa syksystä 1991 -0- Kevätlaskenta Late winter c. 60 alkaen ja pian luopui siitä kokonaan. 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 160 Kyyhkyt Teeri Tetrix (3.0, 4.1, 2.4) 300 140 Niukka turkinkyyhkykantamme on 120 200 aluksi selvästi runsastunut, mutta jää• 150 100 nyt 1970-luvun alusta alkaen melko 80 100 vakaalle tasolle (kuva 13). Pesimäai• 75 kaisten havaintojen perusteella laji on

60 50 saattanut hieman runsastua v. 1970- 1990 välillä (liite 1). Uuttu- ja sepel­ kyyhkyjen määrät ovat vaihdelleet tal­ 40 25 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 vilintulaskennoissa ilman selvää suun­ 300 300 tausta. Riekko Laglag (0.10, 0.25, 0.23) Metso Teturo (0.17, 0.25, 0.13) Kesykyyhky on kyyhkyistä ainoa 200 200 runsaslukuinen talvehtija, mutta sen 150 150 esiintyminen on rajoittunut taajamiin 100 100 ihmisasumusten liepeille. Samoin asu­ 75 75 tuksen piiriin keskittyvät talvilintulas­ 50 50 kennat antanevat luotettavan kuvan ke­ sykyyhkykannan kehityksestä. Yleis­ 25 suuntaus on selvästi taantuva (kuva 13). 25 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 Kesykyyhkyn vähenemisen syistä ei olla tarkkaan selvillä. Lajin pesimis­ Kuva 12. Kanalinnut ovat talvilintulaskennoissa yleensä taantuneet suuresti. mahdollisuuksia ovat vähentäneet tor- Fig.12. On the basis of the Finnish winter bird censusecl gallinaceous bircls have, in general, markedly juntatoimetja rakennuskannan uusiutu- cleclinecl (forfurther explanations, see Fig. 4 ). Full scientific names of species are in Appenclix 1. minen.

Tikat 500 300 Runsain tikkamme, käpytikka eroaa 250 200 muista tikkalajeista selvästi monipuo­ 100 1------h,---7'.o=?',...,P:---j 150 lisemman ravintovalikoimansa suh­ 100 l------1'--l~U---,L-''Mc--/-.,t----1 50 teen. Se ei ole riippuvainen lahopuissa 25 75 50 elävistä selkärangattomista siinä mää• 10 -0- Syyslaskenta Early winter census rin kuin muut tikat. Runsaudeltaan 5 -e- Talvilaskenta Mid-winter c. 25 vaihtelevat havupuiden siemenet -0- Kevätlaskenta Late winter c. (kuva 3) muodostavat käpytikkakan• taa säätelevän talviravinnon rungon. 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 Talvilintulaskentojen valossa käpytik• ka näyttää hieman runsastuneen (kuva 300 120 Kesykyyhky Colliv (10.0, 10.0, 7.4) 200 14), mutta päättelyä vaikeuttavat kah­ 150 den ensimmäisen jakson voimakkaat 100 1-----f---"cc---vtei-----c,L----i'"P--,'T--I kannan vaihtelut. Suuntaukset selkene­ 75 vät, kun kannan kehitystä tarkastellaan 50 kunkin tutkimusjakson huonoimmas­ 25 sa, keskimääräisessä ja parhaassa tal­ 80 vilaskennassa (kuva 15). Ensimmäi• seen jaksoon osui käpytikan huippu­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 talvi (todellisuudessa niitä oli kaksi: 1957 ja 1959), mutta kolmen muun tal­ Kuva 13. Kyyhkyjä talvilintulaskennoissa runsastuneesta turkinkyyhkystä taantuneeseen kesykyyh­ kyyn. ven runsaudet olivat vaatimattomia. Fig.13. Trencls in the observations ofcloves ane! pigeons in the Finnish winter bircl censuses (forfitrther Toisen jakson aikaan kuusenkävyt oli­ explanations, see Fig. 2). Full scientific names of species are in Appendix 1. vat vähissä (männynkäpyjä oli Etelä-

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 81 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Suomessa vain yhtenä talvena; kuva 3) 160 200 Harmaapäätikka Piccan (0.06, 0.04, 0.05) ja käpytikat pohjalukemissa. Sittem­ 140 min havaitut käpytikkamäärät ovat 120 150 100 kaksin-kolminkertaistuneet pohja- ja 100 80 huippuvuosina sekä keskimääräisinä 75 talvina. 60 50 Talvilaskennat liioittelevat käpyti• -0-Syyslaskenta Early winter census 40 kan runsastumista. Pesimälinnuston _._ Talvilaskenta Mid-winter c. linjalaskennoissa Suomen käpytikka• -D- Kevätlaskenta Late winter c. 25 kanta kasvoi 1940-1950-luvuilta 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1970-1980-luvuille vain noin 60 %. 200 200 Pikkutikka Denmin (0.04, 0.05, 0.04) Talviruokinnan yleistyminen on houku­ Palokärki Drymar (0.21, 0.17, 0.22) 180 150 160 tellut käpytikkoja asutuksen piiriin, 140 125 missä ne on kirjattu talvilintureiteillä. 120 Ruotsissa on kuvattu, kuinka käpytikat 100 100 ovat myös alkaneet pesiä aiempaa run­ 80 saslukuisempina asutuksen reunametsi­ 75 köissä (Hansson 1992). Sama ilmiö on 60 havaittu Suomessa. 50 40 Vaikka talvinen käpytikkamäärä 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 vaihtelee enemmän kuin kesäinen, tal­ vilaskennan tulos antaa vihjeen seuraa­ 160 Pohjantikka Pictri (0.03, 0.03, 0.03) 300 vana kesänä pesivän kannan runsaudes­ 140 200 150 ta (kuva 16). Vuosi 1991 oli merkittävä, 120 100 sillä vuotta aikaisempaan laskentaan 75 100 verrattuna talvikanta romahti silloin 61 50 % ja pesimäkanta 44 %. Syksyllä 1990 80 koettiin käpytikan suurvaellus 14 vuo­ 25 den tauon jälkeen, kun runsas kanta 60 10 ajautui käpykadon aiheuttamaan ruoka­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 pulaan (Hilden & Nikander 1991). Vaellus tempaisi mukaansa ilmeisesti Kuva 14. Tikkoja talvilintulaskennoissa runsastuneesta käpytikasta taantuneeseen valkoselkätikkaan. melkoisen osan vanhoistakin käpyti- Fig.14. Trends in the winter populations of woodpeckers revealed by the Finnish winter bird censuses koista, joten nakuttelijoita oli vähän (forfurther explanations, see Fig. 4). Full scientific names of species are in Appendix 1. vuoden 1991 laskennoissa (Hilden & Väisänen 1991). Muista tikoista ainoastaan harmaa- päätikan kanta on runsastunut talvilas­ 400 Käpytikka Denmaj 400 kennoissa (kuva 14, liite 1). Tämäkin 300 300 lienee johtunut vain siitä, että lisäänty• 200 200 nyt talviruokinta on houkutellut lintuja ~ 150 150 laskentareiteille - hmmaapäätikka on ; 100 1---+-~'---~~--+-----:!_...1 todellisuudessa taantuva, silmälläpi• f 75 75 dettävä laji. 50 50 Palokärki väheni pesimälinnuston ----Talvikanta Wintering popuiation 25 --+--- Mediaanikanta Median 25 -<>-- Pesimäkanta Breeding popuiation linjalaskennoissa neljäsosaan 1950- ja --'v-- Pohjakanta Minimum 1970-lukujen välisenä aikana. Talvilas­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1980 1985 1990 1995 kennoissa kannankehitys on ollut vaih­ televaa - aluksi alamäkeä, mutta viime Kuva 15. Käpytikan runsauden vaihtelu talvi­ Kuva 16. Käpytikan vuotuiset kannanmuutokset aikoina selvää nousua. Laji on ollut run­ laskennassa. Alin kuvaaja esittää kunkin viiden talvilaskennassa (mustat neliöt) ja pesivän maa­ saimmillaan leutojen ja vähälumisten talven jakson huonoimman talven runsausindek­ linnuston seurannassa (avosymbolit). Talvi-in­ talvien kausilla 1970-luvun alussa ja sin. Seuraava kuvaaja esittää jakson mediaanital­ deksi perustuu vuodenvaihteen laskennassa ha­ ven ja ylin kuvaaja jakson parhaan talven runsa­ vaittuihin 610-3 500 yksilöön, pesimäkannan in­ 1980-1990-lukujen vaihteessa, jolloin usindeksin. deksi vuosittain kesäkuussa toistettuihin linja-, muurahaiskeot pysyivät helposti nokan piste- ja koealalaskentoihin, joissa on havaittu ulottuvilla läpi talven (Hilden & Väisä• Fig. 15. Winter population trencls of the Great 30-230 paria. (Jälkimmäinen vaihteluväli on nen 1990). Lajin havaittavuuteen aihe­ Spotted Wooclpecker in the Finnish winter bird suhteellisesti suurempi, sillä laskentojen määrä on vaihdellut enemmän kesällä kuin talvella.) uttanee harhaa se, että palokärkien suo­ censuses shown on the hasis of maximum, medi­ simia suuria puita on nykyisin suhteelli­ an, ane! minimumpopulation indices ofthe 5-year Fig. 16. Annual population j?uctuations of the periods. Great Spotted Woodpecker based on the winter sesti enemmän asutuksen piirissä, missä bird censuses ane! on the monitoring of breeding pääosa laskentareiteistäkin sijaitsee. birds in Finland.

82 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Metsien rakenteen muutoksista kärsi• 500 Pähkinähakki Nuccar (0.084, 0.023, 0.022) 140 neet pohjantikka, pikkutikka ja valkosel­ 250 kätikka ovat vähentyneet selvästi niin tal­ 120 100 vilintulaskennoissa kuin pesimälinnuston 100 seurannoissakin (kuva 14, liite 1). Talviai­ 50 neistot ovat jo ongelmallisia näiden lajien 25 80 harvalukuisuuden vuoksi. Laskennoissa noin kymmenesosaan taantunutta valko­ 10 5 selkätikkaa on 20 viime talven aikana ha­ 60 1989 1994 vaittu viiden talven jaksoilla seuraavat 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 500 määrät: 44 (1977-1981), 10 (1982-1988), 140 Korppi Corrax (1.12, 0.98, 0.89) 300 10 (1987-1991) ja 25 (1992-1996). Ha­ 120 200 vaintomäärän tuoretta nousua ei valitetta­ 150 vasti selitä lisääntynyt huolenpito tai eri­ 100 100 75 tyisesti valkoselkätikoille osoitettu talvi­ 50 ruokinta, vaan syksyn 1993 tikkavaellus 80 (vrt. Laine 1997). Talven 1994 laskennois­ 25 sa havaittiin kerrassaan 14 valkoselkätik• 60 10 kaa. Kanta hupeni nopeasti alhaiselle ta­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 solle, kun valkoselkätikkoja kirjattiin tal­ 120 200 vella 1995 vielä viisi, mutta 1996 enää vain Närhi Gargla (3.5, 1.7, 1.6) 180 Naakka Cormon (5.9, 12.3, 6.4) yksi yksilö. 160 110 140 Pikku tikka on vähentynyt talvilasken­ 120 nassa noin neljäsosaan 40 vuodessa. Poh­ 100 100 jantikka oli nykytasoon verraten noin 80 kaksi kertaa runsaampi vielä 1960-luvun 90

lopussa ja 1970-luvun alussa. 1970-luvun 60 lopusta alkaen on talvea kohden laskettu 80 20-50 yksilöä - syysvaelluksen jäljiltä 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1994 kuitenkin poikkeukselliset 67 lin­ Varis Cornix (27.6, 27.9, 22.4) 220 K ukkeli Perinf (0.043, 0.036, 0.038) tua. 120 180 140 V arislinnut 100 100 Siperialaisten pähkinähakkien vaellukset 80

Suomeen ovat olleet runsaampia ja sään• -0- Syyslaskenta Early winter census 60 nöllisempiä 1970-luvulta alkaen, ja myös 80 ---Talvilaskenta Mid-winter c. 40 pähkinähakin Lounais-Suomessa pesivä -0- Kevätlaskenta Late winter c. paksunokkainen alalaji on levittäytynyt ja runsastunut 1970-1980-luvuilla (Vuolan­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 to 1983). Siperialaiset linnut ovat todennä• Kuva 17. Varislintuja talvilintulaskennoissa runsastuneesta pähkinähakista taantuneeseen kuuk­ köisesti vaikuttaneet enemmän talvilintu­ keliin. käyrien nousuun (kuva 17). Fig.17. Population trends ofcorvids based on the Finnish winter bird censuses (forfurther expla­ Vankasti kotimaisista varislinnuista nations, see Fig. 4 )_ Full scientijzc names of species are in Appendix J _ harakka on selvästi runsastunut sekä tal­ vi- että kesälaskennoissa. Pääosa kannan Korppi on nykyisin selvästi runsaampi palaavat mustavarikset mukaan kevätlas• kasvusta tapahtui 1970-luvulla ja 1980- kuin 1950-1960-luvuilla. Kanta näyttäisi kennan tilastoihin. luvun alkuvuosina, minkä jälkeen määrät sittemmin pysyneen melko vakaana (kuva Närhi on satunnaisten syksyisten vael­ ovat vakiintuneet (kuvat 17-18). Talvi­ 17). Lintuatlasaineistojen perusteella kan­ lustensa vuoksi ongelmallinen, sillä vael­ set runsaudet ovat noin kaksinkertaistu­ nan kasvu on kuitenkin jatkunut, kun korp­ lukset voivat johtaa huomattaviin kannan neet, mutta linjalaskentojen mukaan pe­ pi on rauhoitettu poronhoitoalueen ulko­ runsauden muutoksiin. Viisivuotisjakso­ simäkanta kasvoi vain noin puolet. Kan­ puolella. Talvilintuaineistojen käyttökel• jen vertailu ei paljasta erityisiä suuntauksia nankasvun tärkein syy lienee ollut vai­ poisuutta heiluttelevat tällä lajilla kaa_to­ (kuva 17). Kevätlaskennassa närhimäärä non väheneminen maaseudulla. Samalla paikkojen ja kotkanruokintapaikkojen tosin on kasvanut, mutta se voidaan selittää harakat ovat "kesyyntyneet" ja levittäy• korppilaumat, joiden otannan tehokkuus keväiden varhaistumisella, jolloin lajin tyneet asutuskeskuksiin. Talvisin ne tu­ on vaihdellut. kuuluva soidin on alkanut normaalia var­ levat entistä tehokkaammin tilastoiduik­ Pieni määrä mustavariksia on yrittänyt hemmin. si kerääntyessään hyville ruoka-apajille talvehtimista Suomessa koko talvilintulas­ Talvehtivan ja pesivän närhikannan ruokintapaikoilla, mikä selittää talvikan­ kentojen historian ajan. Niiden runsaus on kuvaajat sahaavat epäyhtenäisesti vuo­ nan jyrkemmän kasvun pesimäkantaan aaltoillut suuntauksetta (kuva 17). Joina­ desta toiseen (kuva 18). Pesimäkantaa ei verrattuna. kin keväinä ehtivät ensimmäiset muutolta siis voida ennustaa edeltävän talvilas-

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 83 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

180 syt kaupunkivarikset yleistyneet, mut­ 140 160 Harakka Picpic ta nämä muodostavat vain pienen osan 120 140 variskannasta. Variksen vähenemisen syiksi voi arvailla jätehuollon tehostu­ 120 100 mista, varisten ampumista ja kasvavan

100 80 huuhkajakannan aiheuttamaa saalis­ tusta. Suomen kuukkeliasutus on tunnetus­ 80 60 ti taantunut vanhojen kuusimetsien vä• 1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 hetessä viime vuosikymmeninä. Talvi­

140 lintuaineistot ovat pienet, mutta niistäkin 140 Varis Cornix näkyy kuukkelin alamäki (kuva 17). 120 120

100 100 Puiden siementen syöjät Kuusen, männyn, koivun ja lepän sie­ 80 80 mensato vaihtelee suuresti vuodesta toiseen (esim. kuva 3) lähinnä sääteki•

60 --<>- Pesimäkanta Breeding popuiation jöiden vaihtelun vuoksi. Siemensatoa 60 hyödyntävien lintulajien kannat vaihte­ 1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 levat niin voimakkaasti, että parhaiden Kuva 18. Neljän varislinnun vuotuiset kannanmuutokset talvilaskennassa ja pesivän maalinnuston vuosien lintupaljoudet heiluttelevat vii­ seurannassa Suomessa. Talvilaskennan (suluissa kesälaskennan) indeksit perustuvat seuraaviin vuo­ den talven jaksojenkin aineistoja. Kir­ tuisiin aineistoihin: harakka 7 000-12 000 yksilöä (40-310 paria), närhi 700-1 400 (30-65), varis josiipikäpylintu tarjoaa tästä hyvä esi­ 9 300-23 000 (54-910) ja naakka 2 900-8 600 (45-100). merkin. Laji teki kuusen hyvän siemen­ Fig. 18. Annual populationfluctuations ojfour corvids based on the winter bird censuses and on the sadon houkuttelemana syksyllä 1986 ja monitoring of breeding birds in Finland. 1995 suurvaellukset Pohjois-Suomeen kennan perusteella. Toisaalta puolen­ 500-~-~-~-~-~-~-~-~~ 500 Tundraurpiainen Carhor (0.049, 0.028, 0.048) sadan närhiparin vuotuinen aineisto 250 250 on mahdollisesti liian pieni kuvasta­ 100 l-":------,<--+--µ..~--1 maan kannanvaihteluita - lajihan on 50 pesimäaikaisissa laskennoissa melko 25 50 vaikeasti havaittava. Periaatteessa 10 25 maaseutuasutuksen väheneminen ja 5 jätehuollon tehostuminen ovat niu­ 10 kentaneet närhen talviravintoa, vaik­ kakin lintujen ruokintapaikkojen mää• 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 , 1979 1984 1989 1994 rän kasvu on vaikuttanut vastakkai­ 200 seen suuntaan. 300 Käpylintulaji Loxsp. (7.0, 2.9, 3 Naakan talvitilastoja heiluttelevat 200 150 150 125 lajille ominaiset suuret parvet. Naakka 100 H------,;!-1'----U~"--'::::;=;---I väheni talvilintulaskennoissa erityisesti 75 1950-1960-luvuilla (kuva 17), mutta 50 75 suuntaus saattaa johtua siitä, että talvi­ 25 parvet olivat ennen isompia ja tulivat te­ 50 hokkaammin kirjatuiksi. Yksittäisten talvien aineistoissa näkyy parvien aihe­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 uttama tilastollinen häly, mutta pesimä• 300 kanta on vaihtelut maltillisemmin (kuva 150 200 Vihervarpunen Carspi (7.4, 4.0, 3.0) 18). 125 150 Variskanta ei talvilintulaskentojen alkupuoliskolla suuresti muuttunut, 100 75 mutta loppupuoliskolla havaintomää• 75 -0-- Syyslaskenta Early winter rät putosivat noin puolella (kuva 17). 50 census Talvehtiva ja pesivä kanta vähenivät -e-- Talvilaskenta Mid-winter c. 50 samalla tavoin (kuva 18), mikä johtu­ 25 -D- Kevätlaskenta Late winter c.

nee siitä, että kumpikin aineisto pai­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 nottuu Etelä-Suomeen, missä huomat­ tava osa variskannasta talvehtii pai- Kuva 19. Puiden siementen syöjien kannat ovat talvilintulaskennoissa vaihdelleet voimakkaasti. kallisena. Samalla, kun maaseutuva- Fig. 19. Population trends of birdsfeeding primarily on tree seeds based on the Finnish winter bird cen­ rikset ovat vähentyneet, ovat puolike- suses (forfurther explanations, see Fig. 4). Full scie11tif1c names of species are in Appendix 1.

84 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Tilhikanta näyttää olevan kasvussa.© Tapio Solonen. The number ofWaxwings seems to he increasing. ja Pohjois-Ruotsiin (Edenius & Lindberg havaintomäärien perusteella sarja jatkuu ja linnut siirtyvät muuttovirtojen mukana 1996, Rauhala & Heikkuri 1996). Kannan seuraavasti: 1987, 1990 (paras kaikista) ja muille maille (vrt. Tyrväinen 1975, Kolu­ kehityksen kuvaajien noususuuntaus 1993. Kaikki hyvät käpy lintu vuodet eivät nen & Vikberg 1978). (kuva 19) johtuu näistä kahdesta poik­ erotu erinomaisina käpyvuosina kuvassa Suuret vuosienväliset runsauserot keusvuodesta, jotka kasvattivat kahden 3. vaikuttavat marjalintujen runsauskäy• viime viisivuotisjakson indeksejä. Kirjo­ Vihervarpunen ja urpiainen hyödyn• riin myös viisivuotisjaksoja tarkastelta­ siipikäpylinnun vaellukset idästä ovat tävät talvella etupäässä koivun ja lepän essa (kuva 20). Erityisesti tämä koskee kuitenkin mahdollisesti kiihtyneet viime siemensatoa. Kuusettumisen voi olettaa räkättirastasta, jota on talvilaskennassa aikoina, kuten pähkinähakin ja pähkinä• lisänneen myös vihervarpusen määriä. huonoimpana talvena ( 1960) kirjattu 12 nakkelinkin, koska yhtä mittavia vaelluk­ Pesimälinnuston linjalaskennoissa kanta yksilöä, mutta parhaana (1984) kerras­ sia ei ole aikaisemmin raportoitu. onkin kaksinkertaistunut 1950-luvulta saan 140 000! Kuten kirjoituksen alussa Tundraurpiaisen ja isokäpy linnun ku­ 1980-luvulle. Talvikanta ei ole kuiten­ menetelmiä selostettaessa mainitaan, rä• vaajien noususuuntaukset (kuva 19) pe­ kaan kasvanut sanottavammin (kuva 19). kättirastas sai viisivuotisjaksoon rustunevat osin tai kokonaan havainnoin­ Esiintymisen oikullisuudesta kertoo se, 1972-1976 sattuneen aallonpohjan tiharhaan, koska näiden lajien määritys• että 1980-luvun alkuun sattui vain yksi vuoksi keinotekoisen suuren runsastu­ taito on parantunut 40 vuoden aikana. Kä• hyvä vihervarpustalvi. Urpiainen on misarvon tilheen, mustarastaaseenja pu­ py lintulajin (Loxia sp.) kuva, jossa ovat kaikkein hurjin vaihtelija tässä linturyh­ natulkkuun verrattuna. Niinpä räkätin pikkukäpylinnut ja lajilleen määrittämät• mässä. Sen kannankehityksen kuvaajat diagrammi on siirretty näiden kolmen la­ tömät käpylinnut, kertoo hyvin pikkukä• ovat aaltoilleet odotetun satunnaisesti jin jälkeen. pylinnun kannanvaihteluista, sillä isokä• (kuva 19). Räkättirastaan ja tilhen vuotuiset kan­ pylintua on talvilintulaskentojen pääalu• nanvaihtelut talven kolmessa laskennassa eella Etelä-Suomessa selvästi vähemmän. Marjalinnut esitetään kuvassa 21 (ks. myös Hilden & Pikkukäpylinnun voi olettaa runsastu­ Mmjalintujen määrä vaihtelee rajusti vuo­ Väisänen 1990). Räkättirastas on erin­ neen Suomessa 1900-luvulla metsien sittain ja vähenee jyrkästi talven kuluessa omainen pihlajanmarjasadon runsauden kuusettumisen myötä. Hyvät pikkukäpy• seuraten tiiviisti ravintotilannetta. Runsas­ indikaattori. 40 vuoteen on sattunut seitse­ lintuvuodet ovatkin yleistyneet talvilintu­ lukuisimmat mmjalinnut räkättirastas ja män räkätin esiintymisen huipputalvea: laskennoissa. Hil- denin (1985) mukaan tilhi talvehtivat hyvinä pihlajanmarjavuo­ 1957, 1965, 1970, 1984, 1990, 1993 ja si1henastisia hyviä käpylintutalvia olivat sina valtavina parvina, mutta sadon ollessa 1996. Suurina rastastalvina räkättirastaita 1957, 1968, 1979 ja 1984. Talvilaskennan vähäinen marjat loppuvat jo alkutalvesta on paljon jo syyslaskennassa. Vielä kevät-

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 85 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset laskennassakin nämä vuodet erottuvat, 500 Tilhi Bomgar (17.0, 12.9, 2.2) 300 Mustarastas Turmer (0.96, 0.61, 0.40) vaikka räkättiparvista on silloin jäänyt 250 Suomeen vain vähäisiä rippeitä. Myös til­ 200 150 het ovat olleet runsaita suurina rastastalvi­ 100 na, mutta hyviksi tilhitalviksi erottuvat 100 50 75 sekä talvi- että kevätlaskennassa lisäksi 25 --- Talvilaskenta 50 1974, 1977, 1978, 1979, 1981, 1986 ja Mid-winter c. 1992. Syyslaskenta ei aina paljasta talven -0-- Syyslaskenta -0-- Kevätlaskenta Earfy winter census Late winter c. tilhipaljoutta, sillä linnut saattavat vielä 10 25 viivytellä metsien kätkössä tai hyvinkin 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 140 kaukana itärajan takana. 500 Punatulkku Pyrpyr (14, 14, 11) 250 Räkättirastaan talvisella esiintymisel­ 120 lä maassamme ei ole ollut yhteyttä pesi­ 100 mäkantamme lyhyt- tai pitkäaikaisiin 50 100 25 vaihteluihin. Pesimälinnuston linjalas­ kennoissa tilhiä löytyi Suomen ja Ruotsin 10 Lapista v. 1986-1989 enemmän kuin v. 80 5 1974-1977, joten talvinen kannankasvu saattaa olla yhteydessä Pohjolan pesimä• 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 kannan kasvuun. 300 220 Suuria rastasvuosia on ollut yllättävän Punakylkirastas Turili (0.43, 0.020, 0.002) 200 Taviokuurna Pinenu (0.86, 0.62, 0.12) usein - kerrassaan kolmen vuoden välein"-- 200 180 160 150 1990-luvulla. Tämä on osa huomattavaa 140 120 muutosta, mikä on tapahtunut räkättiras• 100 taan ja tilhen esiintymisessä talvilasken­ 100 75 nassa 40 vuodessa. Tutkimuskauden alku­ 80 puoliskolla sekä räkätti että tilhi olivat 50 melko harvalukuisia tavallisina, suurten 60 rastasvuosien ja hyvien tilhivuosien ulko­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 puolisina talvina (kuva 22). Sittemmin rä• kättitalvien väliset erot ovat huomattavasti Kuva 20. Marjalinnuista useat ovat talvilintulaskennoissa selvästi runsastuneet. tasoittuneet sekä hyvät tilhitalvet ovat Fig. 20. Population trends of birds feeding on rowan berries based on the Finnish winter bird yleistyneet ja erityisen huonot talvet ovat censuses (forfurtherexplanations, see Fig. 4 ). Full scientific names ofspecies are inAppendix 1. harvinaistuneet. Kolmas marjalintu, taviokuuma on tal­ visessa esiintymisessään räkättirastasta ja vien mustarastaiden määrissä. Sama kos­ perusjoukon. Marjalintuvuosien ulkopuo­ tilheä oikullisempi. Runsaudessa on pitkä• kee talvella melko harvinaista punakylki­ lisina talvina tiaisparvilinnuista kertyy jaksoista vaihtelua, vaikkakin yleissuunta­ rastasta,jonka kanta on vaihdellut suunta­ noin neljäsosa laskentojen kaikista ha­ us vaikuttaa laskevalta (kuva 20). Lajihan uksetta syys- ja talvilaskennoissa (kuva vainnoista. Hilden & Väisänen (1991) on todennäköisesti kärsinyt Lapin vanhojen 20). ovat tarkastelleet tämän lajiryhmän vuosi­ metsien vähenemisestä. Taviokuuma oli Punatulkku ei ole kovin voimakkaasti vaihteluja ja talvikuolevuutta talveen 1991 löydettyjen pesien perusteella tilapäisesti riippuvainen pihlajanmarjasadosta, vaikka asti. runsas Itä-Lapin Värriössä v. 1975-1981 sitä mielellään hyödyntääkin. Laji on Kuusi-, hömö-ja töyhtötiainen ovatha­ (E. Pulliainen & L. Saari, julkaisematon), 1970-luvulta alkaen runsastunut selvästi vumetsiemme tiaiskillan (kilta tarkoittaa jolloin talvilintukäyrässä on huippu. talvi- ja kevätlaskennoissa (kuva 20). Tär• ravinnon suhteen samankaltaisten lajien Mustarastaan talvikanta on kasvanut kein syy tähän on eittämättä ollut talviruo­ ryhmää) perusjäseniä. Niiden pitkäaikai• (kuvat 20 ja 23). Myös pesimäkanta on kinnan yleistyminen (Väisänen & Hilden set kannanvaihtelut olivat pitkään hyvin vaihdellut huomattavasti, vaikka kuvan 1993). Vuositasolla punatulkun talvi- ja samanlaiset. Hilden & Väisänen ( 1991: 23 logaritminen mittakaava latistaakin pesimäkannat vaihtelevat huomattavan kuva 1) havaitsivat seuraavaa:- kehitystä. Pesimäkanta väheni reilut puo­ epäsäännöllisesti, syynä todennäköisesti • Talvikannat olivat runsaat 1950-luvun let v. 1978-1988 erityisesti ankarien tal­ lajin vaellukset (kuva 23). Myöskään pu­ lopussaja 1960-, 1970-, 1980-ja 1990- vien jälkeen, jotka nostivat kuolevuutta natulkun talvi- ja kevätlaskentatulosten lukujen alussa muuttoalueilla Keski-Euroopassa, mutta välillä ei ole selkeää riippuvuutta, mihin • Lukumäärien romahdukset sattuivat koheni entiselleen viimeaikaisella pitkäl• vaikuttanee vaellusten lisäksi metsiin siir­ vuosikymmenten loppuvuosiin lä lauhojen talvien kaudella. Pesimäkan• tymisen ajankohdan vaihtelu kevättalvesta • Syvin romahdus tapahtui talvien nan muutokset ovat heijastuneet vain hy­ toiseen. 1977-1979 välillä. Talvikuolevuudet vin suuripiirteisesti Suomen talvikannan olivat silloin sangen suuria, mutta kan­ vaiheissa. Hyvät pihlajanmarjatalvet ovat Tiaisparvilajit nanmuutokset olivat sitä luofckaa, että suuresti kärjistäneet vaihtelua aiheutta­ Tiaiset muutamine seuralaislajeineen on syytä epäillä myös pesimätuloksen malla tuntuvan lisäyksen meillä talvehti- muodostavat talvilinnustomme vankan olleen huonon.

86 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Nämä ilmiöt aiheuttavat melkoista

19 aaltoilua myös kuusi-, hömö- ja töyhtöti•

1000 aisen viiden talven kannanmuutosindek­ j seihin ja samalla tekevät kuvaajat vai­ keaselkoisiksi (kuva 24 ). Antoisampia j 1ooi------t---'tj---9--~±J_,t-t-1--..t-1-r--H-tHii---ia1c--;i---, ovatkin vuosivaihtelukäyrät, joissa ver­ rataan talvi- ja pesimäkannan kehitystä. -- Räkättirastas Turpil Niistä mm. näkyy 1970-luvun lopun syvä 10 -0-Tilhi Bomgar lama kuusi- ja hömötiaisella (kuva 25). Aivan viime talvina lajien kannat ovat al­ kaneet kehittyä erilailla: kuusitiaiskanta 100000-~-1~9~~~1~9 _4~~~1~9_9~~~1~97_4~~~1_9~79~~~1_9~4~~~~~~~-19~4~-+ on pysynyt suurin piirtein ennallaan, 1984 TALVILASKENTA Mid-winter census töyhtötiainen on vähentynyt kohtalaises­ 1996 1 57 ti, mutta hömötiaisen määrät ovat romah­ 1993 10000 taneet noin puoleen viidessä vuodessa (kuva 25). Kuusi- ja hömötiaisella tal­ vehtiva ja pesivä kanta ovat vaihdelleet 1000 samalla tavalla vuodesta toiseen, mutta töyhtötiaisella talvi- ja kesäindeksien

100 yhteensopivuus on ollut jonkin verran heikompi. Pesimälinnuston linjalaskentojen pe­ 10 rusteella kuusitiaiskanta lienee pysynyt ennallaan, mutta hömötiainen on taantu­ nut n. 60 % ja töyhtötiainen vielä jyrkem­ min 1940-1950-luvuilta 1980-luvulle. Lapintiainen lienee ollut vuosisadan al­ kupuolella 3-4 -kertaa runsaampi kuin 1000 jälkipuoliskolla. Lajin runsaus tosin hie­ man kohentui 1980-luvun linja- ja talvi­ lintulaskennoissa aikaisempaan verrat­ tuna. Lapin-, hömö- ja töyhtötiaisen pit­ käaikaistaantuman tärkein syy on vanho­ jen metsien hakkuut ja vanhan metsän 10 piirteiden karsiminen Suomen talous­ metsistä (esim. Järvinen ym. 1977, Virk­ kala 1987, 1990, 1991, 1996, Väisänen 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1996c). Kuva 21. Räkättirastaan ja tilhen vuotuiset kannanvaihtelut talvilintulaskennoissa. Viiden tal­ Talven ankaruus koettelee erityisesti ven tutkimusjaksot ja seitsemän suurta marjalintutalvea on merkitty diagrammeihin. selkärangattomia eläimiä pääasiallisena Fig. 21. Annual fluctuations in the numbers of Fieldfares (TWJJi/) ane/ Waxwings (Bomgar) in the ravintonaan käyttäviä lajeja, hippiäistä ja Finnish winter bircl census. Seven exce/lent trush winters have been depicted. 100000 • • • • • •• •• • 0 0 10000- •• •• 1-- 0o 0 0 Qob 0 goo Kuva 22. Räkättirastaan (neliöt) ja tilhen (ympyrät) esiintymi­ 1000- ••• ••• o0 0 nen vuodenvaihteessa tehdyssä talvilaskennassa. Sarakkeista nä• •• •• ~ 0cfD kyy kannanmuutosindeksien jakauma kaikissa 40 talvilaskennassa • • 0o 0o • • • 0 0 (tunnus 1-40) sekä erikseen 20 ensimmäisessä ( 1-20) ja 20:ssä vii­ =:= •• • 100 f'I f'I me laskennassa (21-40). Ensimmäisestä sarakkeesta ( 1-40) erottu­ -. •• 0 vat räkättirastaan seitsemän huipputalvea. Toisen ja kolmannen sa­ ··;·•••• • 8Cb 0o ·=· g08 0(9) rakkeen vertailu paljastaa, että räkätti on "tavallisina talvina" run­ •• • ••=· • 100 00 10 ••• sastunut. Tilhen sarakkeista näkyy, että hyviä tilhitalvia on 20 vii­ •• ••• =· 0 0 me vuoden aikana ollut entistä enemmän ja erityisen huonot tilhi­ • • talvet ovat harvinaistuneet. Fig. 22. Column scatter ofpopulation indices ofthe Fieldfare (Tur­ pil) ane/ Waxwing ( Bomgar) in the mid-winter census in Finlandfor 1-40 1-20 21-40 1-40 1-20 21-40 ali study winters ( 1-40) andfor thefirst( 1-20) and the last(21-40) winters. Räkättirastas Turpil Tilhi Bomgar

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 87 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

1 000 200 Ruokintapaikkojen vieraita Runsaan puolensadan ruokintapaikkalin­ 500 150 nun talvikautista esiintymistä on valotta­ .ij 300 .s 200 100 f----;--+--0------<:>1--'

200~.L__.L__.L__L.....__L.....__L.....__L.....__L....._~ puukiipijää (esim. Hilden 1982). Kovim­ 180 300 Sinitiainen Parcae (8.3, 5.6, 8.2) 160 mat talvet nostavat kuolevuutta sekä Kes­ 140 200 ki-Euroopassa, minne hippiäisemme 120 150 yleensä muuttavat ensimmäisenä elinsyk­ 100 ~------1--1-----=U------;""-----I 100 f------~<--..J~-r<------l 80 synään, että kotimaassa, missä ne vanhem­ 75 60 pana talvehtivat. 50 Koska kuolevuus riippuu selvästi tal­ 40 ven kylmyydestä, näiden kahden lajin 25 vuotuisetkannanmuutoskäyrätmuistutta• 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 vat suuresti talven yleislämpötilan kuvaa­ 160 180 jaa (Hilden & Väisänen 1991). Puukiipi­ 160 Kuusitiainen Parate (1.26, 1.27, 0.97) 140 jäkanta romahti todella jyrkästi 1960-lu­ 140 120 120 vun lopun kovina talvina ja hippiäistä ko­ 100 100 ettelivat eniten talvet 1986 ja 1987. Kan­ 80 nat olivat elpyneet nopeasti 1970-luvun 80

alun ja 1980--1990-lukujen vaihteen leu­ 60 60 toina talvina (kuvat 24--25). Sini- ja talitiainen voidaan myös lu­ 40 40 kea ruokintapaikkalintuihin, jotka pa­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 rantavat mahdollisuuksiaan selvitä tal­ 160 200 140 vesta käyttämällä hyväkseen ihmisen 180 Talitiainen Parmaj (51, 42, 44) 160 120 tarjoamia antimia. Sini tiaisen kannanke­ 140 100 hitystä luonnehtii silmiinpistävän vakaa 120 ja voimakas kasvu, jonka seurauksena 100 80 talvikanta on noin 20-kertaistunut 40 80 60 vuodessa (kuva 24). Sinitiainen on viime 60 aikoina ollut myös pesimälinnustomme suurimpia menestyjiä (kuva 25). Talvi­ 40 40 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 ruokinnalla on ollut tähän kehitykseen 160 180 keskeinen osuus, mutta vesien rehevöity• 140 Hömötiainen Parmon (14.5, 10.8, 9.9) 160 Töyhtötiainen Parcri (2.4, 2.5, 2.1) misellä on myös merkitystä, sillä se on 120 140 120 johtanut sinitiaiselle talviravintoa tar­ 100 joavien ruovikoiden laajenemiseen 100 80 (Hilden 1985). Sini- ja tali tiaisen menes­ 80 tymistä on edistänyt myös linnunpönttö• -0-Syyslaskenta Early winter census 60 60 jen yleistyminen. Talitiaiskanta kasvoi ----r alvilaskenta Mid-winter c. jo talviruokintakauden alussa 1957-- -{}- Kevällaskenta Late winter c. 40 40 1974 melko suoraviivaisesti tasolle,jolla 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 se on sen jälkeen jonkin verran vaihdel­ len pysynyt (kuvat 24--25). Talitiaisen Kuva 24. Tiaismaisia lintuja talvilintulaskennoissa runsastuneesta sinitiaisesta taantuneeseen töyhtötiaiseen. esiintymisessä talvi- ja kesälaskennoissa Fig. 24. Population trends of the species ofthe titfamily ane! related species based on the Finnish on joinakin vuosina ollut yllättäviä eroja winter bird censuses (forfurther explanations. see Fig. 4). Ful/ scientific names of species are in (kuva 25). Appendix 1.

88 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Pikkuvarpusen talvikannan kasvuun Vähälukuinen pähkinänakkeli on vii­ ta ja pienen pesimäkannan ainakin kesiksi on vaikuttanut lajin voimakas viimeaikai­ me aikoina tullut talvilintulaskijoille entis­ 1996-1997. nen levittäytyminen Etelä- ja Pohjois­ tä tutummaksi voimistuneiden vaellusten­ Sinitiaisen ja viherpeipon talvikannat Karjalasta ja nähtävästi myös Ahvenan­ sa myötä. Vuodesta 1900 alkaen on rekis­ ovat kasvaneet jyrkästi koko talvilintulas­ maalta käsin uusille pesimäalueille. Tal­ teröity 14 huomattavaa vaellussyksyä kentojen historian ajan. Edellä mainittiin vilintuaineiston perusteella lajin runsas­ (Väisänen 1996a). Talvilaskentojen viisi­ sinitiaiskannan 20-kertaistuminen, mutta tuminen on ollut eksponentiaalista (kuva vuotiskuvaajassa näkyvät hyppäyksinä kirjattu viherpeippomäärä on noin 30-ker­ 26), vallan sinitiaisen luokkaa. Talviruo­ neljän suurvaelluksen vaikutukset syksyi­ taistunut 40 vuodessa (kuva 26). Keski­ kinta on vaikuttanut kannan kasvuun, nä 1962, 1976, 1983ja 1995. Syksyn 1995 määräinen kasvu on ollut 12 % vuodessa mutta muutoin pikkuvarpusen menesty­ vaellus lienee ollut suurin. Saimme Suo­ (Väisänen & Hilden 1993). Linjalasken­ misen syyt tunnetaan huonosti. meen silloin kymmeniätuhansia nakkelei- noissa viherpeipon pesimäkanta on kasva­ nut loivemmin: kaksinkertaistuminen 1940-50-luvuilta 1970-luvulle, 60 %:n li­ säys laskentajaksojen 1973-1977 ja 1986-1989 välillä ja jälleen kaksinkertais­ tuminen pesimälinnuston vuotuisseuran­ noissa 10 viime vuoden aikana (kuva 27). Viherpeippo on osittaismuuttaja, jonka kannasta yhä suurempi osa on talviruokin­ nan houkuttelemana ruvennut talvehti­ maan Suomessa. Kun taajamissa on tarjot­ 1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 tu yhä runsaammin ja parempilaatuista ra­ 2201 ~' Kuusitiainen Parate 300t_,___,__J_ Hippiäinen Regreg vintoa, erityisesti auringonkukansieme­ 180- • <;> t niä, on kasvava osa viherpeipoista jäänyt 140- 200 maahamme ja keskittynyt entistä tiiviim­ 150 min ruokintapaikoille. ~ 100 l------+~----"+i-----1------l--+------''----~0--1 Talvilaskennassa on 40 vuoden aikana ki1jattu noin 1.1 miljoonaa keltasirkkua. t 75 :~I J~/ ~ i • Näin se sijoittuu ykköseksi lajien havain­ t 50 tomäärätilastossa ennen varpusta ja taliti­ 1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 aista (Väisänen 1994b ). Keltasirkkumäärä kasvoi hitaasti noin kaksikertaiseksi 25 en­ Talitiainen Parmaj simmäisen tutkimusvuoden aikana, mutta •-• on laskennoissa vakiintunut 1970-luvun lopulta alkaen (kuva 26). Talvikanta vaih­ telee huomattavasti vuodesta toiseen, vaikkakin laskentatulostaheiluttelee lumi­ peitteen laajuus. Mitä vähemmän on päi• viä, sitä helpompaa on keltasirkkuparvien havaitseminen. Talvikannan runsaus en­ 1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 nustaa kuitenkin melko hyvin seuraavan kesän pesimäkannan suuruuden (kuva 27). Vaikka talvikanta ei ole muuttunut merkit­ sevästi 19 viime vuoden aikana, pesimä• kanta on vähentynyt keskimäärin noin vii­ denneksen (P = 0.02). Keltasirkut lienevät siis entistä paremmin keskittyneet ruokin­ tapaikoille, mikä on laskennoissa peittänyt kannan vähenemisen näkyvistä.

1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 Myös peippo ja järripeippo ovat viime aikoina osuneet aikaisempaa useammin Kuva 25. Tiaismaisten lintujen vuotuiset kannanmuutokset talvilaskennassa ja pesivän maalin­ talvilintulaskijan reitille (kuva 26), mutta nuston seurannassa Suomessa. Talvilaskennan (suluissa kesälaskennan) indeksit perustuvat seu­ muutokset eivät ole tilastollisesti kovin raaviin vuotuisiin aineistoihin: sinitiainen 1 900-11 000 yksilöä (62-130 paria), lapintiainen 17-59 (kesätiedot puuttuvat), kuusi tiainen 210-1 400 (20-59), hippiäinen 1 500-7 200 (20-300), merkitseviä (liite 1). Näillä muuttolinnuil­ talitiainen 19 000-32 000 (36-680), puukiipijä 230-530 (20-76), hömötiainen 3 600-8 500 la talvehtimaan jäävän vähäisen kannan­ (29-270) ja töyhtötiainen 880-1 400 (45-100). Talvi-indeksit on laskettu 40 vuodelle, joiden in­ osan suuruutta säädellee sekä syksyinen deksien keskiarvo on l 00. Kuvaan on kuitenkin otettu vain 19 viime talven arvot, joten niiden kes­ ravinnonsaanti että sää (Hilden 1985). kiarvo voi poiketa sadasta (ks. sinitiainen). Varpusen kannankehitys poikkeaa Fig. 25. Annual populationfl11ctuatio11s in species of the titfamily and related species revealed by the mid-winter censuses ane! monitoring programmes of breeding birds in Finland (for further selvästi muista ruokintapaikkalinnuista. explanations, see Fig_ 4 ). Full scientific names of species are in Appendix 1. Talvilaskennassa kirjattu varpusmäärä

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 89 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

500 500 sevänä (kuva 26, liite 1). Kottaraisparvet 250 250 ovat ajoittain aiheuttaneet melkoista "tilas­ 100 tollista hälyä" talviaineistoihin, mutta pe­ 100 50 simäkanta on vähentynyt tasaisesti (kuva 25 50 27). Aivan viime vuosina kottarainen on -0- Syyslaskenta 10 Earfy winter census 25 ollut talvilaskennassa hyvin vähissä - 5 ---Talvilaskenta 1995 jäätiin jopa yhdeksän linnun pohjalu­ Mid-winter c. 10 --0-Kevätlaskenta kemaan. Late winter c. 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 500 Muita talvehtijoita 140 Viherpeippo Carchf (13.5, 9.1, 12.5) Keltasirkku Embcit (36, 50, 42) Laskennoissa tavatut 12 harvalukuista tal­ 250 120 vilintua, joille ei löydetty luontevaa ryh­ mää, ovat kuvissa 28-29. 100 100 Pääasiassa ruovikoissa vähälukuisena 50 talvehtivaa pajusirkkua nähdään lasken­ 80 noissa yleensä muutamia, parhaimmillaan 25 joitakin kymmeniä yksilöitä. Pajusirkun kuvaajien noususuuntaus (kuva 28) johtuu 10 60 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 suuressa määrin loppujaksolle osuneesta 300 200 poikkeusvuodesta. Talvella 1992/93 ha­ 200 160 vaittiin syyslaskennassa 151, talvilasken­ 140 150 nassa 193 ja kevätlaskennassa peräti 330 120 100 100 yksilöä! Suurimmat keskittymät olivat ete­ 75 80 lärannikon parhaiden lintulahtien ruoko­ 50 viidakoissa. Talvehtijat käyttävät ravin­ 60 nokseen lähes yksinomaanjärviruo'on sie­ 25 40 meniä. Niinpä pajusirkun tilapäisen tal­ vehtimisen syyksi otaksuttiin järviruo'on 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 160 runsas siemensato (Hilden & Väisänen Varpunen Pasdom (44, 46, 50) 300 Kottarainen Stuvuf (2.52, 0.24, 0.14) 1993). 140 200 Harvinainen nokkavarpunen runsastui 120 150 selvästi 1970-luvun lopun talvilintulas­ 100 100 kennoissa (kuva 28). Määrät huipentuivat 75 talvella 1979, jota oli edeltänyt hyvä poi­ 80 50 kastuotto kesällä 1978 jalavan hyvän sie­ mensadon turvin (Sammalisto 1979, Tiai­ 25 60 nen 1983). Sen jälkeen vain neljässä talvi­ 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 laskennassa on havaittu vähintään kymme­ nen yksilöä: v. 1988 (28), 1993 (16), 1995 Kuva 26. Ruokintapaikkalintuja talvilintulaskennoissa runsastuneesta pikkuvarpusesta taantu­ (] 0) ja 1996 (19). Pesimäkanta saattaa olla neeseen kottaraiseen. hienoisessa nousussa. Fig. 26. Population trends ofpasserines commonly visitingfeeding sites based on the winter bird Hemppo on tunnettu jyrkistä ja oikuk­ censuses in Finland (for further explanations, see Fig. 4 ). Full scientijic names of species are in kaista kannanvaihteluistaan. Vuosien Appendix 1. 1970-1990 välillä pesimäkanta taantui alle puoleen. Talvilintulaskennoissa kasvoi vakaasti 11 % vuodessa talvina Varpusen vähenemisen on havaittu hemppo on yksi omalaatuisimmista tapa­ 1957-1974 kuusinkertaistuen 18 vuo­ monissa muissakin Euroopan maissa. La­ uksista. Sen koko 40-vuotistilastossa dessa (Väisänen & Hilden 1993). Siitä jin toimeentuloa on niukentanut erityisesti peittää muun vaihtelun alleen yksi suur­ lähtien varpunen on vähentynyt keski­ maatalouden kehitys, johon meillä on liit­ parvi, jonka ansiosta diagrammiin tulee määrin 3 % vuodessa ja väheneminen on tynyt lajin suosimien karjatilojen vähene• korkea huippu (kuva 28). 1980-luvun kiihtynyt viime talvina. Talvilaskennois­ minen (Väisänen & Hilden 1993). Raken­ puolivälissä oli kolme peräkkäistä pak­ sa kanta on jo vähentynyt 56 % 23 vuo­ nuskannan uudistuminen on vähentänyt kastalvea, joista ensimmäisen talvilas­ dessa. Pudotus on voinut todellisuudessa varpusen pesimismahdollisuuksia. kennassa 1985 tavattiin Halikonlahdella olla tätä jyrkempikin, sillä varpunen suo­ Pesivä kottaraiskanta moninkertaistui Lounais-Suomessa valtava peippolintu­ sii ruokintapaikkoja - niillehän myös 1950-1960-luvuilla, mutta on kaijatalou­ parvi. Se laskettiin kahdella talvireitillä, muut ruoka vieraat ovat kertyneet entistä den vähetessä 1970-luvun puolivälistä al­ joista toisessa hemppojen määräksi arvi­ tehokkaammin. Pesimälinnuston vuo­ kaen romahtanut murto-osaan (Tiainen oitiin 600 ja toisessa 1000. Suurparvessa tuisseurannoissa varpusmaara onkin ym. 1989, Solonen ym. 1991). Vähenemi• oli enimmillään 3000 lintua, joten hemp­ puoliintunut jo noin 10 vuodessa (kuva nen näkyy myös talvilintulaskennoissa, pojen määrä on hyvinkin saattanut olla 27)! vaikkakaan ei tilastollisesti kovin merkit- 1600 (Hilden & Saurola 1986). Muutoin

90 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

700 selvästi yli sadan hempon on päästy vain Viherpeippo Carchf 160 Keltasirkku Embcit 500 seuraavissa talvilaskennoissa: 1977 (315 140 yksilöä), 1987 (242), 1992 (272), 1993 300 120 ( 185) ja 1994 ( 143 ). Kevätlaskennassa on 200 vain kerran havaittu yli puolensataa 150 100 hemppoa, 1975 (112). 100 l------+-~..:_------1 Peukaloisella, rautiaisella ja punarin­ 75 nalla talvikannan kehitys on ollut nousu­ 80 voittoista (kuva 28). Aineistot ovat tosin 1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 pienet ja painottuvat Ahvenanmaalle, mis­ 500 160 sä nämä lajit on opittu laskentojen aikana Varpunen Pasdom Kottarainen Stuvuf 140 300 paremmin etsimään reittien varrella. Vain 200 120 rautiaisella suuntaus on talvilaskennassa (sattumalta) tilastollisesti merkitsevä. Kaikki kolme lajia ovat satunnaisesti Suo­ 50 80 _,,_Syyslaskenta messa talvehtimista yrittäviä lähimuutta• -11-Talvikanta Wintering 30 Earty winter census poputation jia; hyönteissyöjiä, jotka pesimäajan ulko­ 20 -o-- Pesimäkanta Pesimäkanta Breeding -<>- Breeding poputation puolella voivat käyttää ravintonaan myös 60 '--r~~~~p~o~pu,...iat~io_n~~~~~~~~ ma1joja, rautiainen siemeniäkin. 1980 1985 1990 1995 1980 1985 1990 1995 Peukaloinen talvehtii niistä keskimää• Kuva 27. Neljän ruokintapaikkalinnun vuotuiset kannanmuutokset syys- tai talvilaskennassaja rin pohjoisimpana Keski-Euroopassa, pesivän maalinnuston seurannassa Suomessa. Talvilintulaskennan (suluissa kesälaskennan) in­ mutta on tunnetusti arka kylmille talville. deksit perustuvat seuraaviin vuotuisiin aineistoihin: viherpeippo 3 700-18 000 yksilöä (81-160 paria), keltasirkku 21 000-44 000 (43-780), varpunen 15 000-38 000 (110-400) ja kottarainen Suomen pesimäkanta on ollut sangen run­ 120-3 500 (34--280). sas kesinä 1992-1996. Ilmeisesti pitkä Fig. 27. Population fluctuations af the Greenfinch (Carchl), Yellowhammer (Embcit), House lauhojen talvien jakso kasvatti maamme Sparrow (Pasdom), and Starling (Stuvul) revealed by the winter bird censuses and monitoring eteläpuoliset kannat niin suuriksi, että ko­ programmes af breeding birds in Finland. solti tulijoita on kevään lämpöaaltojen mukana riittänyt meillekin. Tälle kaudel­ 500 500 Pajusirkku Embsch (0.068, 0.024, 0.039) le sattuu myös kaksi talvilintulaskentojen 250 250 parasta peukaloistalvea, 1993 ja 1994. 100 1------~-B.__-+-----1 100 f------k.~:::~~~~~~:'.::::::il.j Talvelle 1993 antoi leimansa ennenaikai­ 50 50 nen talventulo lokakuussa, joka hyydytti 25 25 useiden tilapäistalvehtijoiden kuten peu­ 10 10 5 kaloisen ja punarinnan muuttohaluja 5 (Hilden & Väisänen 1993). Talvilasken­ nassa 1994 ki1jattujen 21 peukaloisen 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 löytöpaikat sattuivat eteläisten satunnais­ talvehtijoiden talvehtimiskeskuksiin: 15 500 500 Hemppo Carcan (0.26, 0.19, 0.39) Peukaloinen Trotro (0.0068, 0.0043, 0.001 0) Ahvenanmaalle, 2 muualle lounaissaaris­ 250 250 toon ja 4 Suomen etelärannikolle (Väisä• nen 1994b). Lajin huonosta menestymi­ 100 sestä Suomen talvessa kertoo se, että ai­ 100 50 noatakaan peukaloista ei havaittu kevät• laskennoissa 1979-1989 (mikäli kevät• 50 25 laskentoja olisi tehty Ahvenanmaalla,

25 10 olisi peukaloisia löytynyt kuitenkin 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 enemmän). 500 250 Rautiainen on myös selvästi runsastu­ Punarinta Erirub (0.061, 0.008, 0.002) -0-Syyslaskenta Early winter census nut v. 1978 alkaneessa pesivän maalinnus­ 250 -e-Talvilaskenta Mid-winter c. ton seurannassa. Laji saavutti tähänastiset 100 -0-- Kevätlaskenta Late winter c. ennätyksensä talvella 1988 sekä syys­

50 100 (28), talvi- (18) että kevätlaskennassa (5 yksilöä). Muissa kevätlaskennoissa on ha­ 25 50 vaittu yhteensä vain kuusi rautiaista. Punarinnan pesimäkanta on pysynyt 10 25 keskimäärin ennallaan kesät 1978-1996, 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 mutta vuosivaihtelut ovat olleet suuria, Kuva 28. Muita varpuslintuja, jotka ovat runsastuneet talvilintulaskennoissa. jopa noin 50 % keskitasosta. Laji on sään• Fig. 28. Some passerines that have shown increasing trends in the Finnish winter bird censuses nöllisesti romahtanut talvehtimisalueiden (forfurther explanations, see Fig. 4 ). Full scientific names af species are in Appendix 1. ankarimpina talvina ja nopeasti toipunut

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 91 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset leutojen talvien kausilla. Hyvät punarinta­ alkanut taantuminen on yhdistetty talvisten edustavat omaa pesimäkantaamme. Kiuru talvet, jolloin on saatu kymmenkunta lin­ ravintovarojen hupenemiseen (Hilden kuuluu tehomaatalouden vuoksi taantunei­ tua talvilaskentaan, ovat vaivihkaa yleisty­ 1985). Talvikanta oli pohjalukemissa 1980- siin peltolintuihin. Talvilaskennan havain­ neet. Viime viiden talven jaksolla on 1-7 luvun puolivälin ankarien talvien kaudella. tomäärät ovat viime aikoina pienentyneet, punarintaa tavattu kaikissa kevätlasken• Lajin alamäki päättyi yllättäen jyrkkään mutta aineistot ovat perin niukat, sillä yh­ noissa, kun ennen laji havaittiin keskimää• nousuun 1980-luvun lopussa alkaneella dessä talvilaskennassa havaitaan keski­ rin vain joka neljännessä kevätlaskennas• lauhojen talvien kaudella (kuva 29). Harvi­ määrin 1-3 kiurua. Havaintojen vähyys sa. Ahvenanmaan kevätlaskennat olisivat naisen vuorihempon esiintymisessä ei ole kahdella ensimmäisellä jaksolla johtunee nostaneet punarinnan (kuten myös rautiai­ ollut selvää suuntausta. Viime viisivuotis­ siitä, että kiuruja ei vielä oltu opittu kun­ sen) määriä. jaksolla lajia havaittiin poikkeuksellisen nolla etsimään. Syys- ja kevätlaskentojen Koskikaran kuvaaja kertoo lähinnä ha­ paljon syyslaskennassa mutta erityisen vä• kuvaajat eivät kerro kiurukantojen muu­ vaintoaktiivisuuden vaihteluista (kuva hän talvilaskennassa (kuva 29). toksista, vaan heijastavat sääharhoja. 29). 1950-luvun lopun kannanhuippu joh­ Pyrstötiaismäärät ovat vaihdelleet jyr­ Myöhäisten syksyjen laskennoissa on ha­ tunee satunnaisvaihtelusta pienessä aineis­ kästi viisivuotisjaksojen välillä, eikä sel­ vaittu kymmeniä viivytteleviä kiuruja ja tossa sekä siitä, että talvilaskentojen alku­ vää pitkäaikaissuuntausta ole havaittavis­ varhaisten keväiden laskennoissa jopa sa­ innostuksessa laskentareittejä perustettiin sa (kuva 29). Lajin talviseen esiintymiseen toja muutolta palanneita yksilöitä. etäisillekin sulille, joilla kaikilla ei pitkään Suomessa vaikuttavat idästä saapuvat epä• jaksettu käydä. Havaintomäärän kasvu säännölliset syysvaellukset. Pyrstötiainen 1970-luvun lopulta alkaen johtuu lajiin kärsi kovia tappioita 1980-luvun puolivä• Kiitokset kohdistuneiden selvitysten lisääntymises• lin ankarina talvina (Hilden 1989). Talvi­ tä, joiden ansiosta Suomessa talvehtivien, kantamme aallonpohjat ovatkin yleensä Kiitämme aineiston keräämisestä tuhansia ornitolo­ geja, sillä suuri osa maamme lintuharrastajista on pääosin norjalaisten karojen vaiheet tunne­ osuneet poikkeuksellisen kylmien talvien vuosien saatossa osallistunut talvilintulaskentoihin. taan tarkoin. jaksoihin ja huiput leutojen talvien kausiin. Suomen talvilintulaskennat käynnisti Jukka Ohdakkeet, takiaiset ja muut talventör• Pulmusen pesimäkanta on taantunut, Koskimies. Alkuvuosina myös Olavi Hilden, Paavo Rajalaja Veijo Törnroos osallistuivat projektin suun­ röttäjät, jotka ovat tiklille ja vuorihempolle mutta väheneminen ei näy kovin selkeästi nitteluun ja laskentojen organisointiin. l 970- ja tärkeitä ravintokohteita, ovat vähentyneet talvilintulaskennoissa (kuva 29). Suomes­ l 980-luvuilla talvilintulaskentoja edistivät erityisesti joutomaita siistittäessä. Tiklin 1960-luvulla sa talvisin esiintyvät vähät pulmuset tuskin edesmenneet Olavi Hilden ja Lasse Sammalisto (ks. Väisänen 1994b ). Michael Haldin (Luonnontieteelli­ sen keskusmuseon atk-jaosto) suunnitteli tietokan­ nan talvien l 957-1986 "vanhalle" laskenta-aineis­ Koskikara Cincin (0.16, 0.26, 0.28) Tikli Carcar (0.36, 0.26, 0.12) toille (laskentamenetelmä uudistettiin syksyllä 200 1986). Ilari Taulio (Jyväskylän Atk-museo) lajitteli 120 150 noin 20 000 tietokorttia, joille oli kirjoitettu pääosa 1960-luvun laskentatiedoista. Tuula Matikka ja Anja 100 >----~-----f-¾------11--+----< Ouvinen järjestivät reitti- ja vuosijärjestykseen neljä hyllymetriä talvilaskentojen vanhoja lomakkeita. 75 Tuire Härkönen, Anna-Kaarina Laaksonen ja Aarre Liukkonen tarkistivat ja täydensivät tietokannan van­ 50 hat laskentatiedot verraten niitä alkuperäisiin lomak­ 80 keisiin ja tieto kortteihin. Pekka Routasuo on pääosin hoitanut uusien aineistojen keruun ja tarkistuksen 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 300~~-~------~ Eläinmuseossa kymmenen viime vuoden aikana. Lasse J. Laineen kommentit paransivat artikke­ Vuorihemppo Carris (0.012, 0.019, 0.009) 200 lia ja Esa Rannan huomautukset sen tilastollisia osia. Raino Heino (Ilmatieteen laitos) ja Tatu Hokkanen 150 (Metsäntutkimuslaitos) luovuttivat linnustonseuran­ 100 h-----::;t'------"-i;J==i--fL---*~--j mm käyttöön erinomaisia pitkäaikaisia säätilastoja ja käpysatoaineistoja. 75 80 50 60

40~------~ 25~------Summary: Population trends of 100 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 winter bird species in Finland in 1957-1996 Pulmunen Pleniv (0.49, 0.08, 0.11) 300 Kiuru Alaarv (0.023, 0.003, 0.096) 250 200 150 Long-terrn population changes of one hundred bird 100 >-----+----1---~~~---1----; species wintering in Finland have been monitored du­ 75 ring the last 40 years (for 20- and 30-year reports, see 50 50 Sammalisto l 977 and Hilden l 988). The data has 25 -0- Syyslaskenta Ear/y winter been collected in the national winter bird censuses or­ census 25 ganized by the Zoological Museum of the Finnish -----Talvilaskenta Mid-winter c. 10 Museum of Natural History. Each winter censuses -0- Kevätlaskenta Late winter c. were conducted along the same 300-500 routes, the average length of which is about 10 kms. The three 1959 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 census periods last two weeks each: "early winter" from 1-14 November, "mid-winter" from 25 Decem­ Kuva 29. Muita varpuslintuja, joista useimmat ovat taantuneet talvilintulaskennoissa. ber to 7 January and "late winter" frorn 21 February to Fig. 29. Some passerines that have shown mainly declining trends in the Finnish winter bird censu­ 6 March. For detailed instructions of the method, see ses (forftirther explanations, see Fig. 4 ). Full scientijzc names of species are in Appendix 1. Hilden et al. (199 l ).

92 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

The total data represents 3360 routes, over ring the last 30 years-rather few have remained stab­ Willow Grouse (Laglag) and Capercaillie (Teturo), 40 000 censuses and about 15 million bird observati­ le. Corresponding change has been noticed among which have suffered from environmental changes of ons. Each row ofTable I presents the censuses of one the most abundant birds breeding in Finland (cf. Jär• Finnish forests and peatlands, and apparently also winter. The Table also shows eight five-winter peri­ vinen 1984 ). The diagrams of the species in ecologi­ overhunting. The decline of the Willow Grouse and ods, within which the data have, for most analyses, cal or systematic groups have been arranged on the Capercaillie has been especially heavy in Southern been combined in the early, mid- and late winter cen­ basis of the winter index from the most increased to Finland, where the bulk of the winter bird censuses suses. There are no data for the late winter census in most decreased. Further, annual changes of wintering have been made. the first lwo periods, and no data for the early winter and breeding populations are compared in about 20 The scant data of the Collared Dove shows the census in the first four periods (the data of the single species that represent sedentary birds or partial mi­ growth phase of the Finnish population (Fig. 13: autumn 1975 is not used to represent the fourth peri­ grants. The latter indices come from repeated land Strdec). No special trends can be seen in the diagrams od). Censuses have been made by several thousand bird censuses and start, depending of the size of the of the Stock Dove (Coloen) and Wood Pigeon (Col­ voluntary ornithologists, mostly in southern and wes­ data, between summers 1978 and 1984. pal). Feral Pigeons has decreased - perhaps control tern Finland (Fig. 1). The geographical distribution of Waterfowl numbers noted in the winter bird cen­ measures against this species has affected it in towns the censuses has remained rather stable (Table 2). suses depend on of the extent of ice. This has been (Col/iv). Water bird censuses were, however, poorly represen­ found to vary in a complex manner in the Aland Is­ The large fluctuation during the two first five­ ted in the first two periods. lands, where most winter waterfowl observations are winter periods makes the indicated increase of the For the eight five-winter study periods there was made (Hario et al. 1993). Observations oftheCanada Great Spotted Woodpecker less convincing (Fig. 14: significant variation in certain factors that affect po­ Goose (Fig. 6: Bracan), Mute Swan (Cygolo) and De11ma1). The upward trend becomes more apparent, pulation levels of birds: winter chill (Fig. 2) and the Whooper Swan (Fig. 7: Cygcyg) have increased in when minimum, median and maximum winters are cone crop of spruce (Picea abies) and pine (Pinus syl­ tandem wi th the growth of their Finnish breeding po­ shown separately for each five-year period (Fig. 15). vestris) (Fig. 3). pulations. The reasons for the population growth of Two good woodpecker winters ( 1957 and 1959) were Some properties of the population indices calcu­ the following species is more obscure: Cormorant noticed during the first period, but the other three lated for the five-year periods are compared in Fig. 4. (Fig. 6: Phacar), Tufted Duck (Aytjid), Scaup (Ayt­ years were only modest. The spruce cone crop was The index to the left corresponds to that used in the mar), Long-tailed Duck (Clahye), Goosander (Fig. 7: poor during the second period and woodpecker num­ species diagrams. Numbers that follow the species Mermer) and Goldeneye (Buccla). The origin of the bers correspondingly low. Since then their abundan­ name in each diagram indicate of the size of the data. censused winter populations of these species is not ce has grown 2-3-fold both in minimum, median and 0 For example, in the Willow Tit the first figure tells known - the birds most probably do not breed in Fin­ maximum winters. !n the same period breeding bird that 14.5 individuals per 10 kms were observed in a land. Further, starting from the 1970s, telescopes censuses (unpubl. line transect data) indicated a po­ median period in early winter censuses. Multiplying came into use, which considerably increased the ob­ pulation increase of only about 60 % between the this unit by 2000 (since the average route length is servations of eg. Tufted Ducks and Scaups. 1940s-l 950s and l 970s-l 980s. This is explained by about 20 000 km; cf. Table 2), converts to the absolu­ Other population fluctuations of waterfowl pre­ winter feeding which has attracted more and more te median number of observations for the period of a sented in Figs. 7-8 have not shown clear trends, woodpeckers to settled areas, where they have been unit of five early winter censuses (in this case 29 000 excluding the Mallard, which has strongly declined - noticed in the winter censuses. Although the annual WillowTits). especially in the late winter census (Fig. 8: Anapla). wintering population varies more than the breeding The statistical significance of population change Gulls have been most abundant in those five-winter population (Fig.16), in most years the winter num­ has been tested crudely by calculating it for the slope periods with mild weather (Fig. 9), but the general bers can be used to predict the size of the breeding po­ of regression, where x = mid-year of a five-winter pe­ growth of their numbers can be explained by the pulation. riod and y = the population index converted to a loga­ increased use of telescopes. The Grey-headed Woodpecker has increased in rithmic scale. We assume that the species has steadily No perrnanent changes has been noted in the win­ the winter census data (Fig. 14: Piccan), but appa­ increased or decreased between the periods by a mul­ ter numbers of the Sparrowhawk (Fig. 10: Accnis), rently the birds have only accumulated more effecti­ tiplicative constant that deviales from unity. The test Goshawk (Accgen) or Rough-legged Buzzard (But­ vely on winter feeding sites by the census routes. The does not reveal curved population changes. The re­ lag). Efficient winter feeding has progressively incre­ Black Woodpecker has been most numerous during sults of the tests are shown in the three columns at ased the numbers of the Golden Eagle (Aquchr) and periods of mild winters in the beginning of the l 970s furthest right of the Appendix, respectively for the White-tailed Eagle (Halalb). However, the winter in­ and in the turn ofthe 1980s-1990s (Fig. 14: Drymar). early, mid- and late winter censuses. For waterfowl dices exaggerate the population growth, because new The other three species in Fig. 14, Lesser Spotted the data ofthe first two five-year periods were exclu­ census routes have been founded near the feeding sites Woodpecker (Denmin), Three-toed Woodpecker ded from the test. and the improvement of optical equipment has made (Pictri) and White-backed Woodpecker (Denleu) An index of general change of abundance of 100 the detection of large raptors easier. The downward have declined strongly due to changes in the structure winter bird species was calculated by a principal trend of the Meriin (Fa/col) has also been noted in ofFinnish forests. Upward trends during the latest pe­ component analysis on the population indices of the breeding populations (Haapala et al. 1997). riod were caused by a large-scale woodpecker irrupti­ last six five-year periods (Fig. 5; periods I and 2, me­ Although owl observations are scarce in the win­ on from Russia in the autumn of 1993. lt did not result aning winters 1957-1966, were not used in this calcu­ ter bird census data, the results coincide fairly well in a permanent growth of breeding populations in lation, because their waterfowl data are not represen­ with those of the Finnish raptor monitoring program­ Finland. tative). The score value of the first principal compo­ me (Haapala et al. 1997) and reveal, for example, the Starting from the 1970s, invasions of the Siberian nent ordinates the species from those that have incre­ increase of the Eagle Owl during the last 30 years subspecies of Nutcracker (Nucifraga cmyocatactes ased most to those thathave decreased most (columns (Fig. 11: Bubbub) and the lack of long-term trends in macrorhynclws) have become stronger and more regu­ "Population change: Winter" and "Rank" in the Ap­ the Hawk Owl (Suru/11) and Pygmy Owl (Glapas). lar, and a few have settled to breed in Finland, but the pendix). For each species, the 40-year change of the Tengmalm's Owl (Aeg/1111) has been scarce in recent subspecies breeding in SW Finland (N. c. cmyocatac­ wintering population is compared with the corres­ winters, because several years have passed since the tes) has also extended its breeding area. Flocks of the Si­ ponding change in its Finnish breeding population latest good breeding summer for the species in Sout­ berian birds have apparently had the stronger effect on during 1970-1990 (Here we follow the system of hern Finland (1991 ). The Tawny Owl (Stra/11) incre­ the increase in winter observations (Fig. 17: Nuccar). Tucker & Heath (1994 ): +2 = large increase of at !east ased during the first 15 years of winter monitoring, The Magpie strongly increased in the 1970s and 50%; + 1 = small increase of 20-49%; 0 = stable, or but has steeply declined later. early 1980s due to a decrease in persecution (Figs. change of less that 20%; -1 = small decrease of 20- Numbers of wintering Great Grey Shrikes were 17-18: Picpic). It has started to breed in settled areas, 49%; -2 = large decrease of at !east 50%; f = fluctua­ notable in the mid-1970s (Fig. 11: Lanexc), when au­ including towns. A decrease in persecution appa­ ting with changes of at !east 20%, but no clear trend). tumnal observations ofthe species were also frequent rently has also helped on the growth of the Raven po­ There is notable correspondence between species' (Hilden & Hilden 1996). A new peak density has pulation from the 1950s-l 960s (Fig. 17: Corrax). winter and summer indices. Exceptions arise from the been noticed in the winters of the 1990s. The tiny population of Rooks that tries to overwinter following points: (l) in several species winter obser­ Pheasant numbers increased in the early years of in Finland has fluctuated without any clear trend (Fig. vations mostly concern birds that do not breed in Fin­ winter bird censuses, remained stable for decades, 17: Cmji-u). Irregular autumnal invasions make Jay land, but have moved here from more northern or eas­ but have declined by half in the 1990s (Fig 12: Plia­ data problematic because the invasions increase the tern areas; (2) the winter indices (1967-l 996) cover a col). The Partridge (Perper) has decreased more variance of the winter and summer population indi­ period that is ten years longer than that of the summer steeply with the modernization of agriculture, alt­ ces. This factor probably explains the uninformative indices (1970-1990); (3) in some species a change in hough it has slightly recovered recently. Populations appearance of Jay diagrams (Figs. 17-18: Gargla). the winter population can be explained by technical re­ ofthese gallinaceous birds offields are dependent on The species has increased in the late winter census. asons such as improved observer identification skills, winter feeding and perhaps also reintroductions. The Early springs have, however, become more common increased use of telescopes, or improved sampling of town of Helsinki stopped winter feeding of pheasants and thus improved detectability ofthe Jay. This may the species' preferred habitats. in 1991-1992 and the population crashed rapidly. explain the trend. Of the l 00 winter bird species studied here, There is an alarmingly steep decrease in the Ha­ The Jackdaw declined in winter bird censuses es­ about halfhave increased and one third decreased du- zel Grouse (Fig. 12: Bonbon), Black Grouse (Tetrix), pecially in the l 950s-l 960s, but it may be that flocks

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 93 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

were larger and recorded more effectively in the ane! Crested Tit (Parcri) (cf. Hilden & Väisänen very. Abundance in the Long-tailed Tit (Aegcau) is carly census years (Fig. 17: Cormon). Winter flocks 1991 ). This has also been evident in the annual varia­ regulated by autumnal invasions from Russia and make the winter population indices much more va­ tion of the wintering ane! breeding populations. !n high mortality in periods ofharsh winters. No special riable compared with summer population indices recent years the species' trends have not followed trend emerges from Twite data (Fig. 29: Carris). The (Fig. 18). Hooded Crow numbcrs did not change each other (Fig. 25). Willow Tit numbers have breeding population of Snow Buntings has declined, much during the first 20 years of winter monitoring, declined by half in five years. The Siberian Tit has but the same trend is not apparent in winter census but decreased by half during the last 20 years (Fig. 17: slightly recovered in the 1980s both in winter (Fig. data (Fig. 29: Pleniv). which hardly concerns the Fin­ Cornix). Wintering and breeding populations have 24: Parcin) and summer censuses from the low level nish breeding population. The mid-winter indices of declined similarly (Fig. 18). A downward trend is ap­ of the 1970s, but the long-term trencl is to a strong the Skylark are based on scarce data, but broadly ref­ parent in the small winter census data of the Siberian decline during this century. Fluctuations of the lect the general decline of this species as a breeder Jay (Fig. 17: Perin!). Goldcrest (Figs. 3 and 25: Regreg) and the Treecree­ following wider use of modern agricultural practices Weather causes large annual variation in the seed per (Ce,fam) have been regulated by the occurrence (Fig. 29: Alaan•). The early ane! late winter indices of crop oftrees (Fig. 3), which in turn causes strong vari­ of harsh winters. !n the fonner species the crash was the Skylark mostly reflect weather variation. !n mild ation in the abundance of species specialized in their especially strong in the period of severe winters in the autumns and very early springs notable numbers of use. Single good winters notably affect the populati­ mid- l 980s ane! in the later species in the late 1960s. migratory Skylarks have been observed in the censu­ on index of a five-year period. For example the incre­ The Blue Tit (Fig. 24: Parcae) and Great Tit (Par­ ses. asing trend of the Two-barred Crossbill mainly re­ ma.i) have increased mainly due to winter feeding. sults from two large invasions to northern Finland Winter numbers ofthe Blue Tit have grown about 20- and Sweden in the autumns of 1986 and 1995 (Fig. fold in 40 years. This has been aided by the eutrophi­ 19: Loxleu) when the spruce cone crop was abundant cation of waters ane! the subsequent expansion of Kirjallisuus (Fig. 3; data in winters 1987 and 1996). The birds reedbeds, an important winter food source for the bred in the following spring ane! summer and disap­ Blue Tit (Hilden 1988). Numbers of Great Tits stabi­ Edenius, L. & Lindberg, N. 1996: Rekordär för bän• peared the next autumn. lnvasions have possibly lised at a high level already in the 1970s. In certain delkorsnäbb i norra Sverige. - Vär Fägelvärld been intensified in this species, as comparable immi­ years notable discrepancies have occurred in this spe­ 55(6-7): 20-21. gration has not been reported before. cies between winter and summer census results (Fig. Haapala, J., Korhonen, J. & Saurola, P. 1997: Petolin­ Increasing trends in the diagrams of the Arctic 25). tuseuranta 1996: Pohjalta on hyvä ponnistaa. - Redpoll (Fig. 19: Carhor) and Parrat Crossbill Several other passerines commonly visiting fee­ Linnut-vuosiki1ja 1996: 41-53. (Loxpyt) have been partly or totally caused by impro­ ding sites have increased their winter populations. Hansson, L. 1992: Requirements by the Great Spot­ ved skills in identifying these species. Crossbill The growth of the Tree Sparrow population has been ted Woodpecker Dendrocopos major for a (Loxsp.) data include both Loxia rnrvirostra and uni­ exponential (Fig. 26: Pasmon). Nuthatch invasions suburban life. Ornis Svecica 2: 1-6. dentified Crossbills, but represents mainly L. curvi­ from Siberia have become more numerous in this Hario, M., Lammi, E., Mikkola, M. & Södersved, J. rostra, because it is clearly more abundant in South century (Väisänen 1996a). Of 14 invasions the lar­ 1993: Ovatko Ahvenanmaan vesilinnut "tal­ Finland, where most of the data is gathered, than L. gest ones in the autumns 1962, 1976, 1983 ane! 1995 venkärkkyjiä" - kansainvälisten vesilintulas­ pytyopsittacus. The area and volume of the spruce fo­ especially affect the diagram (Fig. 26: Siteur). After kentojen tuloksia vuosilta 1968-92. -Suomen rests have increased in South Finland in recent deca­ the latest invasion a small population has started to Riista 39: 21-32. des when excellent Crossbill years (1957, 1968, breed in Finland in 1996-1997. Greenfinch (Carchl) Helle, P., Linden, H. & Wikman, M. 1997: Riistakol­ 1979, 1984, 1990 and 1993) became more common numbers have grown about 30-fold in the 40 years, miolaskennat 1988-1996. Linnut-vuosikirja in the winter bird census data. although the growth of the breeding population of 1996:54-57. The seeds ofbirch (Betula) and alder (Alnus) are this partial migrant has been more moderate (Fig. 27). Hilden, 0. 1982: Winter ecology ane! partial migrati­ basic winter food of the Siskin (Fig. 19: Carspi) and A larger proportion of the population has started to on of the Goldcrest Regulus regulus in Fin­ Redpoll (Carmea). One period, when the population winter in Finland than previously, attracted by abun­ land. Ornis Fennica 59: 99-122. was low in five successive winters, notably affects dant food at feeding sites. Hilden, 1985: Muuttuva Suomen talvilinnusto. - the diagrams of both species. The numbers of Yellowhammer doubled in the 0. Lintumies 20: 262-268. Among birds feeding on rowanberries (Sorbus), winter bird censuses during the first 25 years (Fig. 26: the Waxwing (Fig. 19: Bomgar), Blackbird (Turmer) Embcit). Since then the breeding population has dec­ Hilden, 0. 1988: Thirty years of Finnish winter bird ane! Bullfinch (Pyrpyr) have become more numerous. reased by about 20 % (Fig. 26). !n the winter data this censuses. Sitta 2: 21-57. (The winter index of the Fieldfare is unreasonably trend has been masked by strong annual fluctuations Hilden, 0. 1989: The effects of severe winters on bird high mainly for technical reasons (see Appendix); its and more efficient accumulation of the birds on fee­ fauna of Finland. - Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 65: 59-66. diagram (Fig. 20: Tw1Ji/) has been moved below the ding sites beside the census routes. The same factor above three species). has partly masked the decline of the House Sparrow Hilden, 0. & Hilden, M. 1996: Wide fluctuations in Seven great thrush winters correspond to abun­ that has continued two decades (Figs. 26-27: Pas­ the Finnish population of the Great Grey Shri­ dant rowanberry crops in 1957, 1965, 1970, 1984, c/0111): the breeding population has decreased by half ke Lanius excubitor during recent decades. - 1990, 1993 ane! 1996 (Fig. 21). In these years Fieldfa­ in about ten years. The decline of the Starling that has Ornis Fennica 73: 35-38. res were abundant in the early ane! mid-winter censu­ continued from the mid- l 970s, has been apparent Hilden, 0. & Saurola, P. 1986: Talvilintulaskentojen ses, and tiny remains of flocks appeared even in the also in winter censuses (Fig. 26: Stuvul). Starling tulokset 1984/85. - Lintumies 21: 2-10. late winter census. The Waxwing was also numerous flocks strongly affect the census results of early win­ Hilden, 0. & Väisänen, R. A. 1990: Erinomaisen lin­ in great thrush winters, but common in mid- ane! late ter compared with the breeding numbers (Fig. 27). tutalven 1989/90 laskentojen tulokset. - Lin­ summer censuses also in 1974, 1977, 1978, 1979, Among more rare winter visitors, the results of tumies 25: 176-188. 1981, 1986 and 1992. The winter abundance of the the Reed Bunting are highly dependent on the excep­ Hilden, 0. & Väisänen, R. A. 1991: Talvilinnusto Fieldfare has not been related with annual or long­ tional winter of 1993 (Fig. 28: Embsch), when an 1990/91 ja tiaisparvilajien pitkäaikaismuutok• term changes of breeding numbers, but Waxwings abundant reed seed crop possibly attracted the spe­ set. Lintumies 26: 207-220. may have increased in northern boreal forests. cies to winter fairly abundantly in southern Finland Hilden, 0. & Väisänen, R. A. 1993: Talvilaskentojen !n the early years of monitoring both species (Hilden & Väisänen 1993). The high numbers of the 1992/93 tulokset: Linnut kylmän lokakuun were rather scarce in ordinary winters (no abundant Hawfinch (Fig. 28: Coccoc) in the late 1970s were kynsissä. - Linnut 28(5): 23-29. food supply, Fig. 22). In recent decades differences probably caused by the rich elm seed crop of 1978 Hilden, 0., Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: between winters in the abundance of Fieldfares have (Sammalisto 1979, Tiainen 1983). The 40-year diag­ Talvilintujen laskentaohjeet. - Teoksessa notably levelled off. Good Waxwing winters have ram ofthe Linnet (Fig. 28: Carcan) is the most pecu­ Koskimies, P. & Väisänen, R. A.: Linnuston­ become more common, ane! very poor ones rare. liar one among the 100 species presented here; it is seurannan havainnointiohjeet (2. p.), Helsin­ The rowanberry crop also causes strong fluctua­ dominated by one large flock of some 1 600 birds no­ gin yliopiston eläinmuseo, s. 13-20. tion in winter numbers of the Blackbird (Fig. 23). ted in the mid-winter census of 1985. Hilden, 0., Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1991: Winter invasions cause fluctuations in the numbers of Increasing winter population trends of the Wren Winter bird census. - In: Koskimies, P. & Väi• the Bullfinch, but winter feeding of birds may be ta­ (Fig. 28: Trotro ), Dunnock (Prumod) ane! Robin (Eri­ sänen, R. A. (eds.), Monitoring Bird Populati­ ken as the main reason for the long-term increase. No rub) can be explained by improved skills to seek the­ ons. Zoological Museum, Finnish Museum of special trend have occurred in the generally scarce se birds beside the census routes in the most impor­ Natural History, Helsinki: 19-26. winter numbers of Redwing (Fig. 20: Turili). The tant wintering area, the Aland Islands. The diagram Järvinen, 0. 1984: How consistent are different esti­ abundance ofthe Pine Grosbeak (Pi11e1111) has tluctu­ of the Dipper reflects changes in censusing practices mates of long-tenn trends of Finnish bird po­ ated, but the trend may be declining. that earlier look in many places used by the mainly pulations? - Ornis Fennica 61: 75-79. Winter long-tenn changes have been similar in Norwegian birds wintering in Finland (Fig. 29: Ci11- Järvinen, 0. & Väisänen, R. A. 1984a: Metson, tee­ three basic members of the coniferous forest tit guild, ci11). Goldfinch (Fig. 29: Carcar) numbers depict a ren ja pyyn pesimäaikainen kanta Suomessa the Coal Tit (Fig. 24: Parate), Willow Tit (Parmon) rea! decline that started in the 1960s, and recent reco- 1973-77. Suomen Riista 31: 60-73.

94 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Järvinen, 0. & Väisänen, R. A. 1984b: Runsastujatja vulgaris populations in recent decades. -Ornis tiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toim.): taantujat eri linnustotutkimuksissa. - Lintu­ Fennica 68: 158-169. Suomen lintuatlas, SLY:n Lintutieto, Helsin­ mies 19: 120-121. Solonen, T., Ahola, K. & Degerstedt, K. 1995: Peto­ ki, s. 418-419. Järvinen, 0., Kuusela, K. & Väisänen, R. A. 1977: lintuseuranta 1990-1994. - Tringa 22(3b ): Väisänen, R. A. 1994a: Ruokintapaikkojen lintumää• Metsien rakenteen muutoksen vaikutus pesi­ 13-26. rät talven aikana. 58 lajin yleisyys ja runsaus mälinnustoomme viimeisten 30 vuoden aika­ Stjernberg, T., Koivusaari, J. & Högmander, J. 1997: eri osissa Suomea. Linnut 29(5): 16-23. na. Silva Fennica 11: 284-294. Suomen merikotkat 1995-1996. - Linnut­ Väisänen, R. A. 1994b: Talvilinnusto 1993/94 ja run­ Kolunen, H. & Vikberg, P. 1978: Tilhen Bombycilla vuosikirja 1996: 25-32. saimmat lajit 19 viime talvena. -Linnut 29(6): garrulus vaelluksista 1969-77 Päijät-Hämees• Tiainen, J. 1983: Nokkavarpunen. - Teoksessa: Hyy­ 20-26. sä. - Ornis Fennica 55: 126-131. tiä, K., Kellomäki, E. & Koistinen, J. (toim.): Väisänen, R. A. 1996a: Pähkinänakkelit 1995 - suur­ Laine, L. 1968: Katsaus Ahvenanmaan talvilinnus­ Suomen lintuatlas, SL Y:n Lintutieto, Helsin­ vaellus Suomen ruokintapaikoille. - Linnut toon. Lintumies 4: 52-57. ki, s. 464-465. 31 (5): 28-31. Laine, T. 1997: Valkoselkätikka edelleen metsälin• Tiainen, J., Hanski, I. K., Pakkala, T., Piiroinen, J. & Väisänen, R. A. 1996b: The research history of Fin­ nustomme uhanalaisimpia lajeja- seurantara­ Yrjölii, R. 1989: Clutch size, nestling growth nish fauna: Birds and mammals. -Memoranda portti vuodelta 1996. - Linnut-vuosiki1ja and nestling mortality of the Starling Sturnus Soc. Fauna Flora Fennica 72: 103-124. 1996: 12-14. vulgaris in south Finnish agroenvironments. - Väisänen, R. A. 1996c: Pesimiilinnusto suurten mul- Linden, H. & Rajala, P. 1981: Fluctuations and long­ Ornis Fennica 66: 41-48. listusten ilmentäjänä. Luonnon Tutkija term trends in the relative densities of tetrao­ Tucker, G. M. & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: 100(5): 169-186. nid populations in Finland, 1964-77. - Finnish their conservation status. - BirdLife Interna­ Väisänen, R. A. & Hilden, 0. 1993: Siemensyöjät Game Res. 39: 13-34. tional, Cambridge, U.K. 600 s. runsastuvat talviruokinnan ansiosta. - Linnut Ollila, T. 1997: Maakotkan pesintä Suomessa 1990- Tyrväinen, H. 1975: The winter irruption of the 28 (3): 21-24. luvulla. Linnut-vuosikirja 1996: 33-34. Fieldfare Turdus pilaris and the supply of ro­ Väisänen, R. A. & Routasuo, P. 1991: Uudet indeksit Ranta, E., Rita, H. & Kouki, J. 1989: Biometria. - wan berries. - Ornis Fennica 52: 23-31. tarkentavat käsityksiä maalinnuston kannan­ Yliopistopaino, Helsinki. 569 s. Virkkala, R. 1987: Effects of forest management on vaihteluista. - Lintumies 26: 170-184. Rauhala, P. & Heikkuri, 0. 1996: Siperialaiset liik­ birds breeding in northern Finland. - Ann. Väisänen, R. A., Hilden, 0. & Koskimies, P. 1988: keellä syksyllä 1995. - Sirri 21: 28-31. Zoo!. Fennici 24: 281-294. Talvilintulaskentojen nykytila, käyttömahdol• Sammalisto, L. 1974: The status ofthe Finnish winter Virkkala, R. 1990: Ecology of the Siberian Tit Parus lisuudet ja kauden 1987 /88 tulokset. Lintu­ bird census. -Ornis Fennica 51: 36-47. cinctus in relation to habitat quality: effects of mies 23: 202-213. Sammalisto, L. 1977: Twenty years of Finnish winter forest management. - Ornis Scand. 21: bird census. - Polish Ecol. Stud. 3(4): 139-146. 199-206. Virkkala, R. 1991: Population trends offorest birds in Kirjoittajien osoitteet/Authors' aclc/resses Sammalisto, L. 1979: Talvilaskennat 1978-79. -Or­ a Finnish Lapland landscape of large habitat nis Fennica 56: 163-168. blocks: consequences of stochastic environ­ RAY: Eläinmuseo Sammalisto, L. 1985: Suomen talvilinnusto runsaus­ mental variation or regional habitat alteration? PL 17 laskentojen valossa. - Teoksessa: Solonen, T. - Bio!. Conservation 56: 223-240. FIN-00014 Helsingin yliopisto (toim.): _Suomen linnusto, Lintutieto, Helsin­ Virkkala, R. 1996: Metsien suojelualueverkon raken­ ki, s. 235-251. ne ja kehittämistarpeet - ekologinen lähesty• TS: Luontotkimus Solonen Oy Solonen, T., Tiainen, J., Korpimäki, E. & Saurola, P. mistapa. Suomen ympäristö 16: 1-53. Neitsytsaarentie 7 bB 147 1991: Dynamics of Finnish Starling Sturnus Vuolanto, S. 1983: Pähkinähakki. - Teoksessa: Hyy- FIN-00960 Helsinki.

Liite 1. Sadan lintulajin talvikannan ja pesimäkannan pitkäaikaismuutokset Suomessa. Ensimmäisessä sarakkeessa on lajin syste­ maattinen järjestysnumero (1.-100.). Toisessa sarakkeessa on lajin järjestys talvi kannan muutoksen perusteella (1. = eniten run­ sastunut, ... , 100. = eniten taantunut). Muutosindeksit kertovat kannanmuutoksen suunnan ja voimakkuuden. Talvi = talvikannan muutos 1967-1996 (suuri indeksi kertoo runsastumisesta ja pieni vähenemisestä). Kesä= pesimäkannan muutos 1970-1990. Koodit ovat: +2 = suuri kasvu (ainakin 50 %); +1 = pieni kasvu (20-49 %), 0 = vakaa kanta (vaihtelut 20 %:n sisällä), -1 = pieni taantuma (20-49 %), -2 = suuri taantuma (vähintään 50 %), f = fluktuoinut eli vaihdellut vähintään 20 % keskitasosta, mutta vailla selvää suunta­ usta. Muutoksen todennäköisyys kertoo runsaudenmuutoksen tilastollisen merkitsevyyden viiden talven jaksojen välillä syys-, talvi­ ja kevätlaskennassa. Mitä pienempiä ovat esitetyt tilastolliset todennäköisyydet, jotka on esitetty kahden merkitsevän numeron tark­ kuudella, sitä varmempi on muutos. Talvilaskennan merkitsevät muutokset (P<0.05) on lihavoitu. Appendix 1. Long-term trends of wintering and breeding populations of 100 bird species in Finland. Explanations of the co/umns: syste­ matic order; rank based on the magnitude of the change in the winter population (from most increasing to most declining); names of the species and abbreviation of the scientific name shown in figures; indices of the population change on the basis of the winter bird censuses and monitoring of breeding birds; and statistical significance of the change in early winter, mid-winter and /ate winter censuses.

Syst.- Järj.- Laji Muutosindeksit Muutoksen todennäköisyys järj. sija Talvi Kesä Syysi. Talvil. Kevätl. Syst.- Rank Species Population change Probablity of winter change order Winter Summer Ear/y_ Mid- Late census

1. 53. Silkkiuikku Podiceps cristatus POOCR/ 0.27 +2 0.13 0.47 2. 2. Meri metso Phalacrocorax carbo PHACAR 5.24 +2 0.31 0.015 0.041 3. 11. Kyhmyjoutsen Cygnus olor CYGOLO 2.79 +2 0.069 0.0078 0.0026 4. 27. Laulujoutsen Cygnus cygnus CYGCYG 1.56 +2 0.098 0.030 0.042 5. 1. Kanadanhanhi Branta canadensis BRACAN 5.42 +2 0.025 0.0064 0.072

6. 81. Haapana Anas peneiope ANAPEN -0.32 +1 0.16 0.75 7. 70. Tavi Anas crecca ANACRE -0.02 0 0.94 0.92 8. 65. Sinisorsa Anas platyrhynchos ANAPLA 0.01 0 0.28 0.93 0.034 9. 3. Tukkasotka Aythya fuligula AYTFUL 5.06 0 0.64 0.0026 0.060 10. 4. Lapasotka Aythya marila AYTMAR 4.18 -2 0.47 0.0089

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 95 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Syst.- Järj.- Laji Muutosindeksit Muutoksen todennäköisyys järj. sija Talvi Kesä Syysi. Talvi!. Kevät!. Syst.- Rank Species Population change Probablity of winter change order Winter Summer Ear!Y.. Mid- Late census

11. 48. Haahka Somateria mol!issima SOMMOL 0.48 +2 0.96 0.20 0.099 12. 8. Alli C/angu/a hyemalis CLAHYE 2.98 -1 0.19 0.0070 0.14 13. 71. Mustalintu Melanitta nigra MELNIG -0.04 -1 0.83 0.85 14. 34. Pilkkasiipi Melanitta fusca MELFUS 1.08 -1 0.93 0.069 15. 24. Telkkä Bucephala clangu/a BUCCLA 1.93 +2 0.76 0.0047 0.16

16. 47. Uivelo Mergus albellus MERALB 0.49 +1 0.079 0.32 0.42 17. 16. Tukkakoskelo Mergus serrator MERSER 2.33 0 0.60 0.061 0.088 18. 13. lsokoskelo Mergus merganser MERMER 2.57 +1 0.16 0.013 0.0011 19. 10. Merikotka Haliaeetus albicilla HALALB 2.80 +2 0.18 0.0002 0.011 20. 62. Kanahaukka Accipiter gentilis ACCGEN 0.06 -1 0.55 0.078 0.56

21. 69. Varpushaukka Accipiter nisus ACCNIS -0.02 +1 0.17 0.66 0.38 22. 35. Piekana Buteo lagopus BUTLAG 1.07 f 0.70 0.88 23. 32. Maakotka Aquila chrysaetos AQUCHR 1.31 +1 0.32 0.0004 0.40 24. 86. Ampuhaukka Falco columbarius FALCOL -0.61 -1 0.37 0.075 0.097 25. 84. Pyy Bonasa bonasia BONBON -0.55 -1 0.70 0.0090 0.54

26. 93. Riekko Lagopuslagopus LAGLAG -1.40 -1 0.41 <0.0001 0.043 27. 90. Teeri Tetrao tetrix TETRIX -0.94 -1 0.069 0.0017 0.019 28. 96. Metso Tetrao urogallus TETURO -1.55 -1 0.030 <0.0001 0.0037 29. 92. Peltopyy Perdix perdix PERPER -1 .26 -2 0.96 0.0014 0.074 30. 83. Fasaani Phasianus colchicus PHACOL -0.45 0 0.17 0.42 0.16

31. 20. Nokikana Fulica atra FULATR 2.09 +1 0.058 0.14 0.49 32. 9. Nauru lokki Larus ridibundus LARRID 2.90 -1 0.87 0.065 33. 29. Kalalokki Larus canus LARCAN 1.42 0 0.52 0.028 0.24 34. 26. Harmaalokki Larus argentatus LARARG 1.63 +2 0.18 0.020 0.088 35. 15. Meri lokki Larus marinus LARMAR 2.40 +1 0.0053 0.0021 0.019

36. 37. Riskilä Cepphus grylle CEPGRY 0.96 -1 0.086 0.33 37. 76. Kesykyyhky Columba livia COLLIV -0.16 -1 0.69 0.0076 0.0090 38. 41. Uuttukyyhky Columba oenas COLOEN 0.75 -1 0.33 0.17 0.17 39. 73. Sepelkyyhky Columba palumbus COLPAL -0.07 0 0.92 0.38 0.42 40. 28. Turkinkyyhky Streptopelia decaocto STRDEC 1.46 +1 0.55 0.0087 0.060

41. 40. Huuhkaja Bubo bubo BUBBUB 0.83 +2 0.023 0.010 0.024 42. 45. Hiiripöllö Surnia ulula SURULU 0.56 f 0.12 0.87 0.60 43. 75. Varpuspöllö Glaucidium passerinum GLAPAS -0.16 0 0.77 0.39 0.39 44. 99. Lehtopöllö Strix aluco STRALU -2.14 -1 0.58 0.025 0.0015 45. 98. Helmipöllö Aegolius funereus AEGFUN -1.86 f 0.19 0.013 0.66

46. 51. Harmaapäätikka Picus canus PICCAN 0.30 -1 0.45 0.0067 0.0068 47. 72. Palo kärki Dryocopus martius DRYMAR -0.06 -1 0.54 0.40 0.19 48. 44. Käpytikka Dendrocopos major DENMAJ 0.59 f 0.29 0.21 0.10 49. 100. Valkoselkätikka Dendrocopos leucotos DENLEU -2.45 -2 0.70 0.039 0.055 50. 88. Pikkutikka Dendrocopos minor DENMIN -0.65 -2 0.060 0.0060 0.40

51. 89. Pohjantikka Picoides tridactylus PICTRI -0.89 -1 0.17 0.036 0.28 52. 97. Kiuru Alauda arvensis ALAARV -1.57 -1 0.45 0.80 0.95 53. 22. Tilhi Bombycilla garrulus BOMGAR 2.02 f 0.21 0.0072 0.094 54. 49. Koskikara Cinclus cinclus CINCIN 0.45 0 0.087 0.20 0.016 55. 33. Peukaloinen Troglodytes troglodytes TROTRO 1.11 f 0.19 0.27

56. 36. Rautiainen Prunella modularis PRUMOD 1.05 +2 0.76 0.0009 57. 42. Punarinta Erithacus rubecula ERIRUB 0.68 f 0.25 0.22 0.16 58. 25. Mustarastas Turdus merula TURMER 1.67 f 0.45 0.045 0.0066 59. 5. Räkätti rastas Turdus pilaris TURPIL 3.53 f 0.38 0.70 0.19 60. 61. Punakylkirastas Turdus iliacus TURILI 0.11 0 0.31 0.93

61. 58. Hippiäinen Regulus regulus REGREG 0.20 f 0.21 0.053 0.51 62. 60. Pyrstötiainen Aegithalos caudatus AEGCAU 0.12 -2 0.38 0.99 0.90 63. 74. Hömötiainen Parus montanus PARMON -0.12 0 0.88 0.20 0.81 64. 39. Lapintiainen Parus cinctus PARCIN 0.83 0 0.63 0.10 0.060 65. 78. Töyhtötiainen Parus cristatus PARCRI -0.24 f 0.86 0.031 0.7

96 LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 Talvilinnuston 40-vuotismuutokset

Syst.- Järj.- Laji Muutosindeksit Muutoksen todennäköisyys järj. sija Talvi Kesä Syysi. Talvil. Kevätl. Syst.- Rank Species Population change Probablity of winter change order Winter Summer Early__ Mid- Late census

66. 43. Kuusitiainen Parus ater PARATE 0.60 0.0017 0.043 0.083 67. 23. Sinitiainen Parus caeruleus PARCAE 1.94 +2 0.0099 <0.0001 0.0001 68. 66. Talitiainen Parus major PARMAJ 0.00 0 0.053 0.057 0.30 69. 12. Pähkinänakkeli Sitta europaea SITEUR 2.61 f 0.93 0.0073 0.094 70. 56. Puukiipijä Certhia familiaris CERFAM 0.22 f 0.073 0.93 0.090

71. 50. lsolepinkäinen Lanius excubitor LANEXC 0.30 -1 0.072 0.088 0.080 72. 67. Närhi Garrulus glandarius GARGLA -0.02 0 0.12 0.95 0.035 73. 95. Kuukkeli Perisoreus infaustus PERINF -1.52 -1 0.021 0.0009 0.70 74. 46. Harakka Pica pica PICPIC 0.50 +1 048 0.0003 0.0081 75. 21. Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes NUCCAR 2.07 +1 0.44 0.0003 0.0071

76. 77. Naakka Corvus monedula CORMON -0.19 -1 0.30 0.0085 0.64 77. 63. Mustavaris Corvus frugilegus CORFRU 0.05 +1 0.060 0.44 0.94 78. 79. Varis Corvus corone cornix CORNIX -0.26 0 0.038 0.084 0.041 79. 64. Korppi Corvus corax CORRAX 0.02 +1 0.29 0.13 0.76 80. 91. Kottarainen Sturnus vulgaris STUVUL -1.17 -2 0.076 0.066 0.24

81. 87. Varpunen Passer domesticus PASDOM -0.63 -1 0.039 0.96 0.024 82. 6. Pikkuvarpunen Passer montanus PASMON 3.29 +2 0.11 <0.0001 0.030 83. 55. Peippo Fringilla coelebs FRICOE 0.24 0 0.78 0.049 0.061 84. 68. Järripeippo Fringilla montifringilla FRIMON -0.02 0 0.062 0.072 0.65 85. 14. Viherpeippo Carduelis chloris CARCHL 2.56 +2 0.030 <0.0001 .0001

86. 59. Tikli Carduelis carduelis CARCAR 0.15 -2 0.45 0.33 0.13 87. 82. Vihervarpunen Carduelis spinus CARSPI -0.38 f 0.33 0.94 0.99 88. 31. Hemppo Carduelis cannabina CARCAN 1.37 -2 0.29 0.12 0.56 89. 85. Vuorihemppo Carduelis flavirostris CARRIS -0.59 0 0.35 0.32 0.32 90. 57. Urpiainen Carduelis flammea CARMEA 0.22 f 0.77 0.14 0.46

91. 18. Tundraurpiainen Carduelis hornemanni CARHOR 2.24 f 0.044 0.078 0.19 92. 7. Ki rjosi ipikäpyl i ntu Loxia leucoptera LOXLEU 3.03 f 0.88 0.21 0.24 93. 38. Käpylintulaji Loxia sp. LOXSP. 0.86 f 0.52 0.25 0.63 94. 30. lsokäpylintu Loxia pytyopsittacus LOXPYT 1.38 f 0.93 0.099 0.22 95. 80. Taviokuurna Pinicola enucleator PINENU -0.27 0 0.28 0.23 0.72

96. 52. Punatulkku Pyrrhula pyrrhula PYRPYR 0.27 0.47 0.0041 0.053 97. 19. Nokkavarpunen Coccoth. coccothraustes coccoc 2.21 +1 0.094 0.56 0.071 98. 94. Pulmunen Plectrophenax nivalis PLENIV -1.40 -1 0.84 0.14 0.63 99. 54. Keltasirkku Emberiza citrinella EMBCIT 0.26 0 0.65 0.0004 0.34 100. 17. Pajusirkku Emberiza schoeniclus EMBSCH 2.30 -1 0.034 0.0061 0.049

LINNUT-VUOSIKIRJA 1996 97