Kriisin jälkeen – rekonstruktio? Post-Trauma Reconstruction Kriisin jälkeen – rekonstruktio? Post-Trauma Reconstruction

ISBN 978-952-68812-1-8

Toimittajat / Editors: Aura Kivilaakso, Maire Mattinen & Laura Berger Käännös / Translation: Gareth Griffiths & Kristina Kölhi Taitto / Layout: Uula Neitola Kannen kuva / Cover picture: Gabriele Fangi

© ICOMOSin Suomen osasto ry ja kirjoittajat / ICOMOS-Finland and the authors

ICOMOSin Suomen osasto ry. Helsinki, Finland 2017 Sisällysluettelo Table of contents

4 52 Laura Berger: Margaretha Ehrström: Johdanto Rekonstruktiot ajassa Introduction Reconstructions in time

12 58 Kirsti Kovanen: Minna Silver: Rekonstruktio ICOMOSissa Digitaalinen antiteesi muistin keskustelujen teemana tuhoamiselle Syyriassa Reconstruction as a point of discussion A Digital Antithesis to the Destruction in ICOMOS of Memory in Syria

14 81 Johanna Enqvist: Aura Kivilaakso: Kulttuuriperinnön rekonstruointi kriisin Epilogi: Rekonstruktion oikeutus ja demokratia jälkeen: Katsaus tutkimukseen Epilogue: The justification and democracy of The Reconstruction of Cultural Heritage after reconstruction Crisis: An Overview of the Research

26 Ulla Rahola: Tyrvään Pyhä Olavi. Tilallinen rekonstruktio ja tunnelman palauttaminen St. Olaf’s Church in Tyrvää. A spatial reconstruction and returning the ambience 4

Johdanto Introduction

Laura Berger

COMOSin Suomen osasto järjesti marraskuussa COMOS-Finland held a seminar in November 2016 2016 seminaarin Kriisin jälkeen – Rekonstruktio?, titled After the Crisis. Reconstruction?, the presenta- Ijossa esitettyihin puheenvuoroihin tämä teos perus- Itions at which form the basis for the present book. This tuu. Julkaisu on kuitenkin täysin itsenäinen teos, jossa publication is, however, an entirely independent work, kirjoittajat paneutuvat aiheeseen omasta näkökulmas- in which the authors address the subject matter from taan paljon laajemmin ja monisyisemmin kuin semi- their own viewpoint much more widely and in-depth naarin puitteissa oli mahdollista. than was possible within the framework of the seminar. Kriisin jälkeistä rekonstruktiota on vaikeaa Post-crisis reconstruction is difficult to define briefly määritellä lyhyesti ja tiiviisti, koska siihen sisältyy lu- and concisely because it entails numerous ideas, and it kuisia ajatuksia ja se epäilemättä herättää ihmisissä eri- undoubtedly conjures up different associations in peo- laisia assosiaatioita. Tästä syystä on hyödyllistä pohtia ple. For this reason, it is useful to reflect provisionally alustavasti kriisin ja rekonstruktion yhteyttä toisiinsa. on the connections between crisis and reconstruction. Professori Henrik Lilius pohti Arkkitehti-lehteen In an article published in the Finnish Architectur- vuonna 1979 kirjoittamassaan artikkelissa rakennus- al Review in 1979, Professor Henrik Lilius discussed suojelua, ympäristön rekonstruointia ja sen oikeutus- building conservation, the reconstruction of the en- ta. Hän pyrki kirkastamaan käsitteiden määritelmiä vironment and the justification for it. He sought to nojaten rakennussuojelukomitean vuonna 1974 laati- clarify the definitions of the concepts by referring to maan mietintöön, jossa hänen mukaansa ensi ker- a Building Conservation Committee communiqué taa Suomessa määriteltiin joukko rakennussuoje- from 1974 which, according to him, for the first time luun liittyviä käsitteitä. Yksi näistä käsitteistä oli in Finland defined a number of concepts related to rekonstruktio, jota Lilius piti restauroinnin toimen- building conservation. One of these concepts was 5

Kuva 1. Benjamin Franklin museo, Franklin court Philadelphia, USA. Arkkitehtitoimiston Venturi Scott Brown & Associates 1976 suunnittelema restaurointi, ‘aaverakenne’ Benjamin Franklinin alunperin 1763 rakennetusta talosta, missä Franklin asui 1763-1790. Kuva: Kristo Vesikansa

Fig. 1. The Benjamin Franklin Museum, Franklin Court, Philadelphia, USA. Architects Venturi and Rauch’s 1976 restoration took the form of Franklin’s house – built originally in 1763, and where he lived between 1763 and 1790 – represented as a “ghost structure”. Photo: Kristo Vesikansa piteistä ongelmallisimpana ja laajamittaisimpana: reconstruction, which Lilius saw as the most problem- “Sillä tarkoitetaan joko kadonneen rakennus- atic and wide-ranging of the restoration measures: osan, jopa kokonaisen rakennuksen, uudelleenrak- ”By this [reconstruction] is meant either the rebuil- entamista tai rakennuksen tai sen osan palauttamista ding of a lost building part, even an entire building, or haluttuun, vanhempaan, ‘alkuperäiseen’ asuun pois- returning a building or a part of it to a desired older tamalla myöhemmät muutokset ja tekemällä muu- ‘original’ appearance by removing later changes and tosten tilalle ’alkuperäisen näköiset’ muodot. Oleel- building ‘original-looking’ forms in place of the altera- lista rekonstruktiossa suhteessa uudisrakentamiseen tions. Essential in a reconstruction, in relation to any on se, että rakennusosan katoamisen tai muutetun new construction, is that a long period of time has 6 rakennusosan synty-ajankohdan ja rekonstruoivan passed between the loss of a building part or the incep- toimenpiteen välillä on pitkä aikaväli. Rekonstruktio tion of the altered building part, and the reconstructive ei siis seuraa välittömästi rakennuksessa tapahtunutta measures. In other words, the reconstruction does not tuhoutumista tai muutosta (vrt. uudistaminen). Toi- follow immediately after the destruction or alteration saalta rekonstruktion ehdottomana edellytyksenä on that has taken place in the building (cf. renewal). On the se, että rekonstruktion tulos on tieteellisesti luotettava, other hand, the absolute prerequisite for a reconstruc- että rekonstruoitu muoto on siis ehdottoman tosi.” tion is that its result is scientifically reliable, that the re- Kiinnostavasti muutamaa vuotta aikaisemmin, constructed form is, in other words, absolutely true.”1 1976 Yhdysvaltojen Philadelphiassa arkkitehdit Robert Interestingly, a few years earlier, in 1976, in Philadel- Venturi, John Rauch ja Denise Scott Brown suunnite- phia, USA, architects Robert Venturi, John Rauch and livat oman kriittisen tulkintansa tieteellisestä rekon- Denise Scott Brown designed their own critical interpre- struktiosta. Alkuperäiset, Benjamin Franklinin omis- tation of a scientific reconstruction. The original house, tamat rakennukset oli purettu 1812, ja tiedossa olivat owned by Benjamin Franklin, had been demolished in enää rakennusten mitat, joten arkkitehtien ratkaisu oli 1812, and only its dimensions were still known. The tämä valkoisista teräsputkista koottu ‘aaverakenne’, architects’ solution was a “ghost structure”, assembled joka tekee näkyväksi mitat ja pohjakeroksen huoneja- from white, square tubular steel, which makes visible ko, asiat jotka olivat todennettavissa. Näin ’aaveraken- the dimensions and room subdivision of the ground teen’ voi ajatella kritiikkinä jälkikäteen kuratoituja, floor, that is, those issues which could be determined rekonstruoituja kotimuseoita kohtaan, mutta myös with certainty. Thus the ”ghost structure” can be con- äärimmäisenä tapana toteuttaa restaurointi joka on Li- sidered as a critique of reconstructed house museums liuksen sanoin ‘ehdottoman tosi’. Kiinnostavaa on, että curated after the fact, but also as an extreme way of National Park Service, National Register of Historic implementing a restoration that, in Lilius’s words, is Places on listannut restauroidun kohteen nimikkeellä ‘absolutely true’. It is interesting that the National Park ‘non-historic, contributing’ Service’s National Register of Historic Places has listed Tällaisen äärimmäisyyksiin viedyn tieteellisen the restored site as “non-historic, contributing”. restauroinnin voi tulkita kahden ilmiön kritiikiksi. One can interpret such an extreme scientific restora- Ensinnäkin se kyseenalaisti Yhdysvalloissa 1950- ja tion as a critique of two phenomena. Firstly, it chal- 1960-luvuilla tehdyt restauroinnit, joissa pyrittiin pa- lenged the kinds of restoration carried out in the USA lauttamaan kadonnut tunnelma, huolimatta siitä, että in the 1950s and 1960s, which aimed to return a lost lopputulos oli väistämättä jälkikäteen tehty tulkinta ambience, despite the fact that the result inevitably menneisyydestä. Toiseksi tällainen “aaverakenne” was an interpretation of the past carried out after the tekee selväksi, ettei rekonstruktio ei voi olla ainoas- fact. Secondly, such a “ghost structure” makes clear taan “tieteellistä”. Toisin sanottuna, jos on mahdol- that reconstruction can not be exclusively “scientific”. lista rekonstruoida on ainoastaan rakennuksen äärivii- In other words, if it is possible to reconstruct only the vat, on ilmeistä, ettei sen tehtävä ole palvella käyttöä. outlines of a building, then it is obvious that its func- Äärimmäisen tieteellisen rekonstruktion tuloksena voi tion is not to serve the use. The result of an extreme olla ainostaan rakennelma, jonka ainoa tarkoitus on scientific reconstruction can only be a structure that is olla nähtävyys. intended as a tourist attraction. Lilius nosti esiin rakennnussuojelun kentän Lilius addressed the problem that results from the moninaisuudesta aiheutuvan ongelman. Vallitse- complexity of the building conservation field. Accor- van käsityksen mukaan jokainen suojelukohde on ding to the prevailing understanding, each conservation 7 yksilöllinen, ja rakennussuojelua tulisi hoitaa tapaus object is unique, and building conservation should be tapaukselta ilman ennalta päätettyä viitekehystä. Tästä carried out on a case-by-case basis without any pre- huolimatta on selvää, että tarvitaan myös yhteisiä kri- conceived framework. Despite this, it is clear that com- teereitä ja käytäntöjä. Vaikka näkemykset rekonstruk- mon criteria and practices are needed. Even though the tioista ovat muuttuneet voimakkaasti 1970-luvun jäl- viewpoints on reconstruction have changed radically keen, myös tämän kirjan kirjoittajat korostavat kunkin since the 1970s, also the contributors to the present tapauksen erityisyyttä ja samalla mahdottomuutta laa- book emphasise the specificity of each case and at the tia ehdottoman yleispäteviä sääntöjä. same time the impossibility of formulating absolute, Edellisten esimerkkien pohjalta haluan nostaa kaksi universal rules. kysymystä, jotka nousivat esiin seminaarissa ja joiden On the basis of the previous examples, I want to uskon olevan tärkeitä rekonstruktioita ajatellessa: En- address two issues that emerged during the seminar, sinnäkin jokaisen rekonstruktion kohdalla pitää kysyä: and which I believe are important when considering “mitä rekonstruktiolla pyritään saavuttamaan?” Jos reconstruction. First of all, in each reconstruction one rekonstruktion oikeutuksena pidetään yhtä kriteeriä, must ask: “What does one want to achieve with the kuten toteutuksen tieteellisyyttä Franklin Housen ta- reconstruction?” If one considers a single criterion as pauksessa, tuloksena on rakennuksen kehikko, jolla the justification for reconstruction, such as a scientific ei ole muuta tehtävää kuin todentaa paikalla kerran aspect of an implementation as in the case of the Frank- olleen rakennuksen hahmo. Toiseksi seminaarissa lin House, the result is a building frame which has no heräsi useaan kertaan kysymys ajan kulumisesta, jolla other function than to authenticate the outline of the on merkitystä rekonstruktioita koskeville keskustelu- building that once stood on the site. Secondly, an issue ille yleisemminkin. Samaa esimerkkiä käyttääkseni that came up multiple times during the seminar was Franklin House rekonstruointi tapahtui lähes 150 pur- that of the passage of time, which has a significance kamisen jälkeen. Tämän seurauksena paikan merkitys, also more generally for the discussions on reconstruc- käyttötarkoitus ja asukkaat olivat ehtineet muuttua pe- tion. To use the previous example, the reconstruction of rusteellisesti ja siten oli entistä tärkeämpää, kenelle ja the Franklin House took place almost 150 years after its mihin tarkoitukseen rekonstruktio suunniteltiin. demolition. Consequently, the place’s significance, its Toinen käsite, joka vaatii pureskelua, on kriisi. function and the residents had all completely changed, Kuten rekonstruktioita, myöskin kriisejä on hyvin eri- and thus it was increasingly important to whom and laisia. Kansainvälisen ICOMOSin muotoilun mukaan: for what purpose the reconstruction was designed. “Post trauma reconstruction after civil and armed Another concept that requires consideration is that conflict or due to natural catastrophes, or reconstruc- of crisis. Just as in the case of reconstruction, there are tion of places that have been destroyed by redevelop- also different kinds of crisis. According to ICOMOS’s ment pressures have always been a fundamental con- formulation: cern to heritage practitioners.” “Post trauma reconstruction after civil and armed Ajatus, jota haluan kehitellä edelleen ja joka korostui conflict or due to natural catastrophes, or reconstruc- myös seminaarin puheenvuoroissa, on se, että rekon- tion of places that have been destroyed by redevelop- struktioon vaikuttaa oleellisesti rakennuksen tuhoutu- ment pressures have always been a fundamental con- misen syy. Toisin sanoen se, onko kriisin aiheuttanut cern to heritage practitioners.” 2 esimerkiksi luonnonkatastrofi vai terroristien tietoi- The idea that I want to develop further, and which nen ja tarkoituksellinen toiminta, on merkityksellistä. was also emphasised in the seminar presentations, is Afganistanissa sijaitsevien Bamiyanin buddhapat- that the reason why a building was destroyed has a 8 saiden tuhoaminen ja New Orleansiin iskenyt hurri- profound effect on any reconstruction. In other words, kaani Katrina ovat siten kriiseinä hyvin erilaisia, ja sillä whether the crisis was due to, for example, a natural oli vaikutusta myös kriisin jälkeisiin tapahtumiin. catastrophe or the conscious and intentional activity of Erityyppisten kriisien pohtimisesta seuraa myös ky- terrorists is of significance. The destruction of the Bud- symys, mitä niiden seurauksena tuhoutui. Esimerkiksi dhas of Bamiyan in Afghanistan and the destruction of Bamyian buddhapatsaiden rekonstuoiminen on aivan parts of New Orleans as a result of Hurricane Katrina erityyppinen ongelma kuin New Orleansin kaupungin are thus very different as crises and this affects also the infrastruktuurin ja yksityisten ihmisten kotien jälleen- post-crisis events. rakentaminen. Kuvat Bamiyanin buddhapatsaiden The analysis of different of types of crises leads also tuhosta ovat kiertäneet maailmalla esimerkkeinä Isisin to the question about what was destroyed as a result of tietoisesta ja tarkoituksellisesta yhteisen kulttuuripe- them. For example, the reconstruction of the Buddhas rinnön tuhoamisesta. New Orleansissa kriisi on jatku- of Bamiyan is a completely different kind of problem nut vuosikausia hurrikaanin jälkeen, koska monet asuk- from the rebuilding of the infrastructure of the city of kaat eivät ole pystyneet palaamaan koteihinsa vuokrien New Orleans and the homes of private citizens. The noustua moninkertaiseksi jälleenrakentamisen jälkeen. images of the destruction of the Buddhas of Bamiyan Molemmat esimerkit nostavat esiin rekonstruk- have circulated around the world as an example of the tioiden sosiaalisen merkityksen. Rekonstruktio tuo conscious and deliberate destruction by ISIS of com- esiin kiinnostavan dilemman: käsitteenä se viittaa mon cultural heritage. The crisis in New Orleans has uudelleen- tai jälleenrakentamiseen, aikaisemman pa- continued for years after the hurricane hit in 2005, be- lauttamiseen ja korjaamiseen. Samalla rekonstruktio cause many residents have not been able to return to sisältää kriittisen ajatuksen siitä, että kyseessä on tapah- their homes after the rents increased several-fold after tuma “jonkin jälkeen”, tapahtuman, joka on muuttanut the rebuilding. olosuhteet niin perusteellisesti, että on välttämätöntä Both examples highlight the social significance of tehdä päätöksiä jälleenrakentamisesta. Rekonstruktio reconstruction. Reconstruction highlights an interest- on siten väistämättä kannanotto, kuinka haluamme ing dilemma: as a concept, it refers to rebuilding, to ymmärtää aikaa: arvostammeko sitä, mitä oli ennen ja return and repair something to how it was previously. pyrimme palauttamaan sen, vai haluammeko unohtaa At the same time, reconstruction includes the critical menneen, jolloin ei-toivotun rakennuksen tai monu- idea that it is an event occurring “after something”, mentin tuhoutuminen voi olla jopa toivottavaa. an event which has changed the circumstances so pro- Rekonstruktio on aina eettinen valinta. Vaikka foundly that it is necessary to make decisions about re- kriisin tyypillä on merkitystä, esimerkiksi sillä, että building. Reconstruction is thus inevitably about tak- Isis on tavoitteellisesti ja tarkoituksellisesti tuhon- ing a standpoint on how we want to understand time: nut maailmanperintöä, vaikuttaa siltä, että toiminta do we value what existed previously and aim to return ja päätökset, joita tehdään kriisin jälkeen määrittävät it, or do we want to forget the past, in which case the kriisin myöhemmän merkityksen. Näin tulkittuna destruction of the unwanted building or monument rekonstruktio viittaa aina tulevaan: se sananmukaisesti can be even desirable. määrittelee, mitä tulevaisuudessa on olemassa. Reconstruction is always an ethical choice. Even Tämän perusteella ehdotan, että kriisien “hyöty”, jos though the type of crisis is of significance, for example näin voi sanoa, on se, että ne pakottavat meidät ajattel- that ISIS has purposefully and deliberately destroyed emaan uudelleen, mikä meille on tärkeää, niin sym- world heritage, it seems that the actions and decisions bolisista syistä kuin arkipäivän ympäristöissämme. which are made after the crisis define its later signifi- 9

Symboliarvo Symbolic value

Luonnonkatastrofi Intentionaalinen tuho

Natural catastrophe Intentional destruction

Käyttöarvo Utility value

KUVA 2 Oheinen nelikenttä, kuvaa akseleita välillä luonnonkatastrofi <—> intentionaalinen tuhoaminen, toisena akselina käyttöarvo <—> symboliarvo, joiden avulla voi hahmotella kuinka erilaiset todelliset tapaukset eivät asetu selkeisiin ääripäi- hin, vaan asettuvat luultavimmin luonnonkatastrofin seurauksena tuhoutunut symboliarvoa omaava kohde / symbolinen kohde joka on tuhottu intentionaalisesti / luonnonkatastrofin seurauksena tuhoutunut käyttöarvon määrittelemä kohde / intentionaalisesti tuhottu käyttöarvon määrittelemä kohde välimaastoon.

Fig. 2. The four-fold table comprises two axes: ‘natural catastrophe’ <—> ‘intentional destruction’ and ‘utility value’ <—> ‘symbolic value’. The table helps to explain how different actual cases do not clearly fall at the extremes, but more likely settle in between them: a site with symbolic value destroyed as a result of a natural catastrophe / a symbolic site which has been destroyed intentionally / a site defined by its utility value destroyed as a result of a natural catastrophe / an intentionally destroyed site defined by its utility value. 10

Rekonstruktiosta tulee siten fyysinen toteutus, joka cance. Interpreted this way, reconstruction always re- todistaa muutoksen hetkestä, mutta vielä enemmän se fers to the future; it literally defines what will exist in kertoo siitä, mikä meille on arvokasta. the future. Kirjan artikkelit avaavat rekonstruktioiden ja krii- I would thus suggest that the ”benefit” of crises is sien teemoja erilaisista näkökulmista ja tarjoavat that they force us to rethink what is important to us, yksityiskohtaista tietoa yksittäisistä tapauksista tai both for symbolic reasons and in our everyday envi- näkökulmia aihepiiriin.Toiveemme on että tämän kir- ronment. Reconstruction thus always becomes a physi- jan artikkelit tuovat esiin hyödyllistä ristivalotusta, cal implementation, which testifies to the moment of jopa herättävät lukijassa uusia ajatuksia. change, but moreover, it tells about what is valuable Esimerkiksi Johanna Enqvist aloittaa kysymyksellä to us. “mitä haluamme muistaa?” Hän tuo esiin kulttuuri- The articles in this book discuss themes regarding perinnön ymmärrettynä materiaalisina objekteina, ja reconstruction and crises from different perspectives 2000-luvun aikana tapahtuneen siirtymän “olemisesta” and offer detailed information about individual cases kohti “tekemistä”, perinnön aineetonta ja prosessin- or perspectives on the field. We hope that the articles omaista olemusta. Samalla hän esittää, että kajoamalla will bring out useful different perspectives that will in- arvojen pysyvyyttä ja jatkuvuutta ilmentävään kult- spire new thoughts in the mind of the reader. tuuriperintöön puututaan myös ihmisten ja yhteisöjen For example, Johanna Enqvist begins with the ques- välisiin suhteisiin sekä näkemyksiin tulevaisuudesta. tion ”What do we want to remember?” She discusses Kirsti Kovanen tuo puolestaan esiin kansainvälisten cultural heritage understood as material objects, and normien muuttumisen, paikallisyhteisöjen huomioon the shift that has taken place during the 2000s from ottamisen päätöksenteossa sekä osallistamisen ja jaka- “being” towards “doing”, the immaterial and process- misen merkityksen käytännön jälleenrakentamisessa. like essence of heritage. At the same time, she explains Minna Silver kuvaa artikkelissaan Syyrian viimeai- that by intervening in the cultural heritage as the ex- kaisia tapahtumia, joiden yhtenä seurauksena on ollut pression of permanence and continuity of values, one yhteisen kulttuuriperinnön aarreaitan hävittäminen. also interferes with the relationships between people Hän tarjoaa keskusteluun nykyaikaisten teknologi- and communities as well as their perspectives on the oiden, kuten laserkeilauksen, 3D-mallinnuksien sekä future. GIS-karttojen tuomat mahdollisuudet tallentaa tietoa Kirsti Kovanen in turn discusses the changes in tavoilla, jotka eivät ole olleet aiemmin mahdollisia. international norms, while taking into consideration Ulla Rahola kertoo puolestaan siitä, kuinka Tyrvään local communities in decision making, as well as the Pyhän Olavin kirkon savuavilla raunioilla, tuhopolttoa significance of participation and sharing in practical seuranneena päivänä, lausutuilla sanoilla oli vaikutus rebuilding work. siihen, miten kirkko rakennettiin uudestaan. Raholan Minna Silver describes in her article recent events in omakohtainen kuvaus tuo lukijan lähelle restauroinnin Syria, one consequence of which has been the destruc- ideologian ja käytännön leikkauspisteitä. Jälleenraken- tion of the wealth of our shared cultural heritage. She nuksessa oli kysymys sarjasta rakennuksen eri kohtia brings to the discussion the potential of contemporary koskevia päätöksiä, jotka lopulta määrittävät rekon- technologies, such as laser scanning, 3D modelling and struktion luonteen. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko näyt- GIS maps, in documenting information in ways that täytyykin vapauttavana esimerkkinä siitä, että jälleen- have previously not been possible. rakentaminen keräsi yhteen kymmeniä talkoolaisia Ulla Rahola in her article explains how the words ja vapaaehtoisia, ja lopputuloksena oli uusi tulkinta delivered on the smouldering ruins of St. Olaf’s Church 11 kirkosta, sen ulkonäöstä ja merkityksellisyydestä. in Tyrvää on the day following an arson attack had an influence on how the church was rebuilt. Rahola’s first- hand description brings the reader close to the points of intersection between the ideology and practice of 1 Henrik Lilius, ”Building conservation and restoration. The rebuilding involved a series of deci- the reconstruction of the environment”, Finn- sions concerning different parts of the building, which ish Architectural Review, 7/1979, pp.54-55. ultimately defined the character of the reconstruction. 2 ”Questionnaire on Reconstruction”, ICOMOS, St. Olaf’s Church in Tyrvää is indeed a liberating ex- July 2016: http://www.icomos.org/en/178-eng- ample of how rebuilding brought together tens of vol- lish-categories/news/7701-questionnaire-on-recon- unteers, and the result was a new interpretation of the struction-deadline-31-august-31 (accessed 12.9.2017) church, its appearance and its relevance. 12

Rekonstruktio ICOMOSissa keskustelujen teemana Reconstruction as a point of discussion in ICOMOS

Kirsti Kovanen

ansainvälinen ICOMOS käynnisti debatin COMOS International initiated discussions on re- rekonstruktioista, kun konflikti- ja tuhoalu- constructions after the rebuilding of conflict- and Keiden jälleenrakentaminen tuli akuutiksi ja kun Idisaster-struck areas became an acute issue, and it oli käynyt selväksi, ettei käytössä oleva restaurointi- had become evident that the current restoration and ja konservointidoktriini ota juurikaan kantaa rekon- conservation doctrine offers little advice on reconstruc- struktioon – arkeologista perintöä lukuun ottamatta. tions - except for archaeological heritage. The existing Tämän ajan globaaleja tilanteita eivät julistukset näytä charters don’t appear to resolve today’s global situa- selvittelevän. Doktriini ei myöskään tunnista restau- tions. Furthermore, the doctrine does not account for roinnin ja kulttuuriperinnön laajenevia kehyksiä, the expanding framework of restoration and cultural kuten esimerkiksi laajoja osallisten joukkoja tai perin- heritage, as, for example, large numbers of stakehold- nön aineettomia ja rajattomia ulottuvuuksia. Meidän ers, or the immaterial and boundless dimensions of aikamme, 2000-luvun, termejä, todellisuuksia tai ar- heritage. The terms, realities or values of our time, the voja, vaikkapa historian ja kulttuurin suhteen, ei alan 21st century, concerning, for example, history and cul- yhteisistä periaatteista myöskään tarvitse etsiä. ture, are similarly not reflected in the shared principles. Rekonstruktio-keskustelun viritessä kävi selväksi, After commencement of the discussion on recon- että tilanteet, ongelmat ja ratkaisujen tarpeet ovat ta- struction, it became clear that the situations, prob- pauskohtaisesti moninaisia ja että vasta erilaisten ta- lems and needs for resolutions are manifold and are pausten tutkiminen voisi tuoda eväitä yleisempien characterised by solutions on a case by case basis, and periaatteiden hahmottamiseen. Teemaa lähestytäänkin that only studying closely different cases could bring monilla foorumeilla ja monista näkökulmista: v. 2016 a better understanding for delineating more general syntyi Post-Trauma Recovery and Reconstruction for World principles. Indeed, the topic has been taken up at dif- Heritage Properties -ohjeisto ja vuoden 2017 yliopistoyh- ferent fora and with a multiplicity of approaches: in teistyöseminaari A Contemporary Provocation: Recon- 2016 the “Post-Trauma Recovery and Reconstruction for structions as Tools of Future Making pohti rekonstrukti- World Heritage Properties” -guidelines document was ota teoreettisesti autenttisuuden ja tulevaisuudenteon published, and in 2017 a University Forum seminar kannalta ja siltä kannalta, onko konservointi käsitettävä “A Contemporary Provocation: Reconstructions as Tools hoitamisen tai johtamisen työkaluna. Jatkossa on deba- of Future Making” focused on the theoretical points of tin tavoitteena sellaisen ”kirjaston” rakentaminen, joka view of authenticity and the production of the future, sisältää sekä akateemisen tutkimuksen tuloksia, kes- as well as whether conservation should be perceived kustelupapereita että ohjeistoa, ja että tapaukset katta- as a tool for maintenance or governance. In the future, vat koko kulttuuriperinnön kentän ja koko maailman. the goal of the debate is to build up a ‘library’, which Käynnistynyt debatti on poikkeuksellisen laaja ja would contain both findings of academic work, discus 13

Istanbul 2016. Keskustelua ICOMOSin Univrsity Fo- rumista ja kulttuuriperinnön uusista näkymistä. Alfredo Conti, Gustavo Araoz ja Mario Santana.

Istanbul 2016. Discussion about the ICOMOS Univer- sity Forum and the new perspectives of the cultural heritage: Alfredo Conti, Gustavo Araoz and Mario Santana.

sion papers and guidelines, and that the case-exam- ples would encompass the wide field of cultural heri- tage and the entire world. The debate which has been initiated is exception- ally extensive, and an outstanding number of experts siihen on osallistumassa harvinaisen paljon asiantun- are participating in it. The issue is being discussed by tijoita, monia kansallisia ja tieteellisiä komiteoita sekä several national and scientific committees among their omissa piireissään että suurissa kansainvälisissä kok- networks, as well as at large international meetings ouksessa ja symposioissa, mm. joulukuussa 2017 Del- and symposiums, for example in 2017 in Delhi. hissä. Debatin alkuvaihe ei vielä näytä, mihin suuntaan The early stage of the debate is yet to reveal which ajatukset rekonstruktioista vievät, valmistuuko niiden direction the ideas concerning reconstruction will lead, tuloksena uusi julistus tai sarja julistuksia tai ei. Jotakin whether the result will be a new charter or series of yleispätevää saattaisi olla muutamassa jo esiin nous- charters, or neither of these. Something generally ap- seessa ajatuksessa, mm. siinä, että se, miten päätök- plicable might be present in the notions presented thus senteko toimii kun rekonstruktiosta päätetään, näyt- far, for example in that the functioning of the gover- täisi elintärkeältä. Myös sillä, että kohteen aikajanan nance, when decisions on reconstructions are being ja ylipäätään ajan käsittely on restaurointitilanteissa made, appears seminal. Also the time frame of the ob- pöydällä, on edelleen merkitystä. Vanha autenttisuus- ject and, overall, the role of time remain relevant. käsite näyttää kaipaavan tuulettamista - sen rooli tun- The old concept of authenticity seems to require tuu nyt toisenlaiselta kuin muutama vuosikymmen some airing - its role feels now quite different from sitten. Ainakin termin täsmentäminen tuntuu tarpeel- what it did a few decades ago. At least clarifying the liselta. Haussa ovat holistiset menetelmät ja kurkottau- term seems useful. Holistic methods and reaching be- tuminen ulos tekniikkakeskeisistä lähestymistavoista. yond technology-centred approaches are sought after. Debatille ei kuitenkaan ole aikaa loputtomasti, sillä However, there is not an infinite amount of time for monissa ongelmapaikoissa on käyttöä ratkaisujen the debate, as in many problematic places the keys for avaimille vaikka heti. solutions would be needed right now. 14

Kulttuuriperinnön rekonstruointi kriisin jälkeen: Katsaus tutkimukseen

The Reconstruction of Cultural Heritage after Crisis: An Overview of the Research

Johanna Enqvist

hmiskunnan historiaa leimaavat toistuvat krii- he history of mankind is characterised by recur- sit, jotka muistuttavat kaiken katoavaisuudesta ring crises, which remind us of the imperma- Ija pakottavat yksilöt ja yhteisöt kohtaamaan sekä Tnence of everything and force individuals and järjestäytyneen yhteiskunnan että oman elämän- communities to face both the frailty of organised so- sä haurauden. Kriisit ravistelevat ihmiset arjestaan ciety and their own life. Crises shake people, often un- usein yllättäen – muun muassa siksi, että kykymme expectedly, from their everyday concerns, for instance ennustaa tai varautua äkillisiin luonnonkatastro- because our abilities to predict or prepare for sudden feihin ovat edelleenkin rajalliset. Emme välttämät- natural catastrophes are still limited. We do not neces- tä myöskään tunnista ajoissa ihmisryhmien välillä sarily recognise in time the warning signs of conflict kytevien konfliktien varoitusmerkkejä, emmekä brewing between people, nor are we always able to aina pysty yhteistyöhön tai löydä keinoja vaaral- cooperate or find the means of preventing a danger- lisen kehityksen pysäyttämiseksi. Kriisit tulevat siis ous development. Crises will, in other words, certainly varmuudella koettelemaan ihmisiä tulevaisuudessa- ravage people also in the future. Even though crises kin. Vaikka kriiseihin sisältyy loputtomasti inhimillisiä involve endless human tragedies and losses, the story tragedioita ja menetyksiä, kriiseihin kiinnittyvä tarina linked with them is also the story of human survival. on kuitenkin myös tarina ihmisen selviytymisestä. 15

Identiteettiin, menneisyyden käsittelyyn, muista- The cultural heritage tied to identity, the handling miseen ja muisteluun kietoutuva kulttuuriperintö on of the past, remembrance and reminiscence has be- muodostunut oleelliseksi tekijäksi erilaisten kriisien come an essential factor in the post-crisis processes jälkeisissä jälleenrakennus-, parantumis- ja elpymis- of rebuilding, healing and recovery. Through cultural prosesseissa. Kulttuuriperinnön kautta menneisyyttä heritage, the past and the future are brought together ja tulevaisuutta sovitetaan yhteen nykyisyydessä, ja in the present, and thus there is a search for a balance etsitään siten tasapainoa muistamisen ja unohtamisen between remembering and forgetting in order to han- välillä traumaattisten tapahtumien käsittelemiseksi. dle traumatic events. Esittelen seuraavassa lähestymistapoja ja tapauksia, In the following article I will present approaches joiden kautta kulttuuriperintöä ja sen rekonstruointia and cases through which cultural heritage and its re- kriisin jälkeen on tarkasteltu tutkimuksessa, erityis- construction following crisis have been examined in esti monitieteisen perinnön [heritage] tutkimuksen research, in particular multi-disciplinary heritage re- piirissä 2000-luvulla. Vaikka jokainen kriisi on oman- search in the 2000s. Even though every crisis has its laisensa ja kontekstiltaan ainutlaatuinen, tutkijat ovat own character and unique context, researchers have in tavoittaneet kriisien käsittelyssä toistuvasti esiintyviä their examination of crises ascertained continuously elementtejä ja näkökohtia. Nostan esiin näitä keskei- recurring elements and perspectives. I will address the simpiä kysymyksiä ja ongelmia, joita kulttuuriperin- most central questions and problems that need to be nön rekonstruoinnista keskusteltaessa on punnittava. considered when discussing the reconstruction of cul- tural heritage. Tutkimusnäkökulmia ja -tapauksia Research perspectives and cases Institutionaalisesti suojeltu kulttuuriperintö on perinteisesti ymmärretty materiaalisiksi objekteiksi Institutionally-protected cultural heritage has tradi- – kulttuuriympäristöiksi, rakennusperinnöksi, arkeo- tionally been conceived as material objects – cultural logisiksi kohteiksi ja esineiksi – joiden fyysistä koske- environments, built heritage, archaeological sites and mattomuutta kansainvälisellä ja kansallisilla tasoilla artefacts – the physical integrity of which is cherished toimiva kulttuuriperintöhallinto vaalii ja vartioi. Myös and safeguarded by the cultural heritage administra- kulttuuriperinnön rekonstruointia on tarkasteltu tässä tion on both the international and national levels. Also kehyksessä jo 1800-luvulla, mutta erityisesti maail- the reconstruction of the cultural heritage was exam- mansotien jälkeisestä jälleenrakennuskaudesta lähtien ined within this framework already in the 19th cen- lähinnä aineelliseen autenttisuuteen, aitouteen ja al- tury, but particularly following the post-World War II kuperäisyyteen kytkeytyvinä määritelmällisinä ja reconstruction period, mainly in terms of definitions teknisinä kysymyksinä. and technical issues linked with material authenticity Perinnön tutkimuksessa 2000-luvulla voimistu- and originality. nut kriittinen näkökulma korostaa kuitenkin perin- The critical viewpoint in heritage research, which nön aineetonta ja prosessimaista olemusta: perintö has intensified during the 2000s, emphasises, however, määritellään staattisen ’olemisen’ sijaan dynaamiseksi the immaterial and process-like essence of heritage: in- ’tekemiseksi’, johon kaikilla ihmisillä ja yhteisöillä on stead of static ‘being’, heritage is defined as dynamic yhtäläinen oikeus osallistua. Perinnön ’tekemistä’ on ‘doing’, which all peoples and communities have an kuvattu materiaalis-diskursiiviseksi prosessiksi, jossa equal right to participate in. The ‘doing’ of heritage aineelliset objektit kietoutuvat yhteen kielellisessä has been described as a material-discursive process in 16 vuorovaikutuksessa syntyvien merkitysten, moniais- which material objects are intertwined with meanings tillisen kokemisen ja kehollisuuden sekä performati- that emerge through linguistic interactions, multisen- ivisten käytäntöjen kanssa. Aineellisen todellisuuden sory experiences, corporeality and performative prac- ja materiaalisuuden merkitystä ei kielletä, vaan se tices. The significance of the material reality and ma- ymmärretään uusmaterialististen ja posthumanististen teriality is not denied, but rather it is understood, just näkökulmien tapaan uutta luovaksi voimaksi, joka to- like the neo-materialist and post-humanistic perspec- imii ja vaikuttaa inhimillisten ja ei-inhimillisten objek- tives, as a creative force, which functions and exerts in- tien välisten suhteiden verkostossa. fluence within the network of the relationship between Kulttuuriperinnön arvo ei siis ole materiaan ku- human and non-human objects. toutunut sisäsyntyinen, universaali ominaisuus, vaan The value of cultural heritage is, in other words, not ennemminkin neuvoteltu ja diskursiivisesti raken- an inherent universal characteristic woven into mat- tuva sopimus. Materiaalisten kohteiden, paikkojen ja ter, but rather a discursively constructed, negotiated maisemien fyysiset ominaisuudet kuitenkin vaikutta- agreement. The physical characteristics of material vat prosessiin, jossa arvoja ja symbolisia merkityksiä sites, places and landscapes nevertheless influence the annetaan. Nykytutkimus pyrkii ymmärtämään kult- processes whereby values and symbolic meanings are tuuriperinnön rekonstruointia ja esimerkiksi siihen conferred. Contemporary research aims to understand kytkeytyvää autenttisuuden käsitettä nimenomaan the reconstruction of the cultural heritage and, for ex- materiaalisuuteen liitetyn aktiivisen ja verkostomaisen ample, the concept of authenticity linked to it, specifi- toimijuuden näkökulmasta. cally from the perspective of the active and network- Esineiden toimijuutta sekä kulttuuriperinnön like agency linked with materiality. prosessimaista luonnetta on perinnön tutkimuksessa The agency of objects, as well as the process-like teoretisoitu myös kulttuurintutkimuksessa yleisem- character of cultural heritage, has in heritage research minkin käytetyn elämänkaaren käsitteen avulla. Aja- been theorised also through the concept of biography, tus kulttuuriperintökohteen – rakennuksen, maiseman which is more commonly used in cultural research. The tai paikan – elämänkaaresta tarkoittaa, että rekon- idea of the biography of a cultural heritage site – build- struointia tarkastellaan osana dynaamista jatkumoa, ing, landscape or location – means that reconstruction johon kuuluvat myös ’konstruointi’ sekä tuhoaminen/ is examined as part of a dynamic continuum, which tuhoutuminen. also includes “construction” as well as destruction. Kulttuuriperinnön ja kriisitilanteiden suhdetta tar- The heritage research examining the relationship kasteleva perinnön tutkimus on painottunut sotien ja between cultural heritage and crisis situations has aseellisten konfliktien näkökulmaan, joka muodostaa been focused on the perspectives of wars and armed käytännössä oman tutkimussuuntauksensa. Vaikka conflicts, which in practice establishes its own research monet näkökohdista lienevät sovellettavissa myös approach. Even though many of these perspectives are muunlaisiin kriiseihin, näyttäytyvät aseellisina kon- probably applicable also to other kinds of crises, the cri- flikteina ja ihmisten välisenä väkivaltana purkautuvat ses that erupt as armed conflicts and violence between kriisit luonnonkatastrofeihin verrattuna monin ver- people manifest themselves as much more complex, roin monimutkaisempina, sotkuisempina ja vaikeam- messy and hard to analyse compared to natural catas- min eriteltävinä vyyhteinä myös kulttuuriperinnön trophes also in regard to cultural heritage. Sometimes kannalta. Joskus kulttuuriperintö kiedotaan tietoi- cultural heritage is already consciously interwoven as sesti jo osaksi konfliktia, kun sodankäyntiä rahoitetaan part of a conflict, when warfare is financed through the museoista ryöstettyjen kulttuuriesineiden laittomalla illegal trade of objects stolen from museums or when 17 kaupalla tai kun kulttuuriperinnön tarkoituksellista the intentional destruction of the cultural heritage is tuhoamista hyödynnetään psykologisena aseena. Kon- taken advantage of as a psychological weapon. Fol- fliktin jälkeen rekonstruointia voidaan vastaavasti lowing a conflict, reconstruction can correspondingly käyttää väkivallan oikeuttamiseen sekä konfliktin be used to justify violence as well as the continuation jatkamiseen symbolisella ja ideologisella tasolla. of the conflicts on a symbolic and ideological level. Aineelliselle kulttuuriperinnölle konflikteissa In addition to the research documenting the inten- koituneita tarkoituksellisia ja tarkoittamattomia va- tional and unintentional damage, including any knock- hinkoja seurannaisvaikutuksineen dokumentoivan on effects, affecting the material cultural heritage in tutkimuksen lisäksi tutkijat ovat analysoineet kult- conflicts, researchers have also analysed the signifi- tuuriperinnön merkitystä ja roolia konfliktinjälkeisen cance and role of cultural heritage in the post-conflict yhteiskunnan jälleenrakennuksessa, sovinnonteossa rebuilding, reconciliation and consolation, as well as in ja lohdutuksessa, taloudellisessa elpymisessä sekä rik- the economic recovery and reunifying the community koutuneen yhteisöllisyyden eheyttämisessä ja iden- and in identity politics. Both the long shadows of the titeettipolitiikassa. Tutkimustapauksina on käsitelty world wars and the destruction caused by more local niin maailmansotien pitkiä varjoja kuin paikallisem- conflicts, civil wars and dictatorial regimes have been pienkin konfliktien, sisällissotien ja hirmuhallintojen examined as research cases. The research objects cover aiheuttamia tuhoja. Tutkimuskohteet kattavat kaikki all continents of the world as well as the diverse range maanosat sekä kauhistuttavan monimuotoisen valikoi- of horrendous forms of violence and cruelty imagin- man kuviteltavissa olevia sekä inhimillisen käsitysky- able and even beyond human comprehension that peo- vyn ylittäviä väkivallan ja julmuuden muotoja, joita ple have wrought upon each other. ihmiset ovat toisiinsa kohdistaneet. The EU financed in 2007–2013 the multidisciplinary Euroopan unioni rahoitti vuosina 2007–2013 moni- research project ”CRIC – Identity and Conflict: Cul- tieteistä tutkimusprojektia ”CRIC – Identity and con- tural Heritage and the Reconstruction of Identities flict: Cultural heritage and the Reconstruction of After Conflict”, which looked at the reconstruction of Identities after Conflict”, joka tarkasteli kulttuuriper- cultural heritage sites in relation to the healing of com- intökohteiden rekonstruointia suhteessa yhteisöjen ja munities and identities. The objective was to develop identiteettien eheyttämiseen. Tavoitteena oli kehittää principles and practices that would support the plan- rekonstruoinnin suunnittelua ja toteuttamista tukevia ning and implementation of reconstruction, while also periaatteita ja käytäntöjä, jotka ottaisivat huomioon taking into consideration the relevant communal and myös asiaan kuuluvat yhteisölliset ja psykologiset psychological factors. The CRIC Project examined the tekijät. CRIC-projektissa tutkittiin kulttuuriperinnön complex role of cultural heritage in the rebuilding of monitahoista roolia konfliktinjälkeisen yhteiskunnan the post-conflict society in Bosnia and Herzegovina, jälleenrakennuksessa Bosnia-Hertsegovinassa, Serbi- Serbia, Cyprus, Spain, France, Germany and Denmark. assa, Kyproksella, Espanjassa, Ranskassa, Saksassa ja As its research objects, the project identified memori- Tanskassa. Tutkimuksen kohteiksi määriteltiin muis- als and the process of memorialisation encapsulated tomerkit ja niissä tiivistyvä muisteluprosessi sekä within them, as well as more generally the “post-con- yleisemmin ”konfliktinjälkeiset maisemat” muisto- flict landscapes” as fixed points of memories, feelings jen, tunteiden ja menneisyyttä koskevien väitteiden and claims concerning the past. The research group kiinnekohtana. Tutkimusryhmä ei kyennyt lopulta ultimately was not able to come up with universal muodostamaan kaikkiin konflikteihin soveltuvia ge- guidelines applicable to all conflicts, but instead ended neerisiä toimintaohjeita, vaan päätyi suosittamaan, että up recommending that the policies steering the recon 18 kulttuuriperinnön rekonstruointia ohjaavat linjaukset struction of cultural heritage should be tailor-made on räätälöitäisiin aina tapauskohtaisesti. a case-by-case basis. Monet perinnön tutkijat ovat tarkastelleet Jugosla- Many heritage researchers have studied the wars of vian hajoamissotia eli Balkanin niemimaalla 1990-lu- Yugoslav secession, that is, the series of wars that took vulla käytyä sotien sarjaa sekä näiden konfliktien place in the Balkans in the 1990s, as well as the conse- nykypäivään asti ulottuvia seurauksia ja selvitte- quences and the settling of these conflicts that extend lyjä. Erityisesti kulttuuriperinnön rekonstruoinnin all the way to the present day. Particularly from the näkökulmasta tutkijoita kiinnostanut tapaus on Bos- perspective of the reconstruction of cultural heritage, nian sodassa vuonna 1993 tuhottu ja jälleenrakennet- researchers have been interested in the case study of tuna UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna the Stari Most, the old bridge of Mostar, which was de- 2005 liitetty Mostarin vanha silta. stroyed during the Bosnian War in 1993, and after be- Sodan keskellä eläneet ihmiset kokivat kroaatti- ing rebuilt was inscribed in the UNESCO World Heri- joukkojen järjestelmällisen tulituksen seurauksena ro- tage List in 2005. mahtaneen sillan symboloivan ihmisryhmien välisen People living amidst the war felt that the bridge that dialogin katkeamista ja ihmisiä yhdistäneen perinnön collapsed as a result of deliberate shelling by Croat lopullista katoamista. Osin tästä syystä kansainväli- troops symbolised the breakdown in the dialogue be- nen yhteisö suuntasi rauhan tultua sekä huomion että tween the groups of people and the final disappearance avokätisen rahoituksen sillan jälleenrakennukseen. of the heritage that had united people. It was partly for Nyt siltaan liitettiin kirjaimellisia metaforia ja symboli- this reason that, following the peace, the international sia viestejä jakautuneen kaupungin yhdistämisestä ja community directed its attention and generous fund- ’sillanrakennuksesta’ konfliktin osapuolten välille. Sil- ing towards the rebuilding of the bridge. Now, literal lan rekonstruointi ei ole kuitenkaan palauttanut luot- metaphors and symbolic messages on the uniting of tamusta tai lisännyt vuorovaikutusta, vaan Mostaria the divided city became associated with the bridge, of pidetään edelleen yhtenä Bosnia-Hertsegovinan jakau- “bridge building” between the parties of the conflict. tuneimmista kaupungeista. The reconstruction of the bridge has, however, not re- Kiinnostavana anekdoottina mainittakoon, että kan- turned trust or increased interaction, but rather Mostar sainvälisen mielenkiinnon ja resurssien kohdistuessa is still considered one of the most divided cities in Bos- kuuluisaan siltaan paikallisyhteisöt etsivät yhteisölli- nia and Herzegovina. syyden eheyttämiseksi muunlaisia symboleja: Vuonna As an interesting anecdote, it is worth mentioning 2004 Mostariin pystytettiin paikallisen taiteilijan luoma that while international interest and resources were pronssipatsas, joka esittää yhdysvaltalais-kiinalaista being directed towards the famous bridge, the local kung-fu legendaa ja elokuvatähteä Bruce Leetä. Kan- communities were looking for other kinds of symbols sainvälisen populaarikulttuurin hahmona Lee edusti to reunify their community. And as a result, in 2004, a ’turvallista’ yhteistä symbolia, jota kaikki etniset ryh- bronze statue by a local artist was erected in Mostar of mät saattoivat kunnioittaa – toisin kuin jälleenraken- Bruce Lee, the Chinese-American Kung Fu legend and nettua ja maailmanperintökohteeksi kohotettua siltaa, film star. As a figure of international popular culture, joka muistutti konfliktien murskaamasta yhteisöstä ja Lee represented a “safe” common symbol that all the kivuliaasta historiasta. ethnic groups could respect – unlike the rebuilt bridge that had been elevated to World Heritage Site status, but reminded people of a community crushed by con- flicts and their painful history. 19

Kysymyksiä ja ongelmakohtia Questions and problems

Konfliktit sekä muokkaavat olemassa olevan kult- Conflicts both shape the meanings of the existing tuuriperinnön merkityksiä että luovat uusia kohtei- cultural heritage and create new sites, which in the re- ta, joita on tutkimuksen piirissä luonnehdittu muun search community have been characterised with terms muassa termeillä ”synkkä” [dark], ”vaikea” [difficult] such as ‘dark’, ‘difficult’, and ‘dissonant’ heritage. Dif- ja ”ristiriitainen” [dissonant] perintö. Vaikeus ja ristirii- ficulty and dissonance refer not only to the linked op- taisuus viittaavat paitsi kohteissa linkittyviin vastak- positional meanings on sites but also to the questions kaisiin merkityksiin niin ”synkässä” perinnössä kitey- encapsulated in the ‘dark’ heritage of how and why tyviin kysymyksiin siitä, miten ja miksi traumaattisia traumatic events should at all be remembered. Is it tapahtumia olisi ylipäätään muisteltava: Onko armol- more compassionate to completely wipe out the traces lisempaa pyyhkiä kriisin jäljet kokonaan näkyvistä of a crisis and try to forget, rather than leave something ja yrittää unohtaa kuin jättää jotakin muistuttamaan to remind people of the past suffering but also of the menneisyydessä koetuista kärsimyksistä, mutta myös survival? Will a message incorporated into the protec- selviämisestä? Auttaako hirmuteoista muistuttavien tion of cultural heritage sites, which reminds people of kulttuuriperintökohteiden vaalimiseen sisältyvä viesti the atrocities that we must never forget, really help in siitä, että emme saa unohtaa (”never forget”), todella preventing future atrocities? ehkäisemään tulevaisuuden julmuuksia? Wars, especially internal conflicts within nation Sodat, etenkin kansallisvaltioiden sisäiset konfliktit, states, may destroy, in addition to people and mate- saattavat tuhota ihmisten ja materiaalisen infrastruk- rial infrastructure, also the fundamental structures of tuurin lisäksi yhteiskunnan perustavanlaatuisia raken- society, in which case the post-crisis reconstruction is teita, joiden rekonstruoiminen kriisin jälkeen on mo- in many ways more complex and difficult than merely nin tavoin mutkikkaampaa ja vaikeampaa kuin pelkän the rebuilding of the material environment. Conflicts aineellisen ympäristön jälleenrakennus. Konfliktit ja and crises change the attitudes and values of a society, kriisit muuttavat yhteiskunnan asenteita ja arvoja, which are further reflected in what cultural heritage jotka heijastuvat edelleen siihen, mitä kulttuuripe- sites, historical moments and persons are selected as rintökohteita, historian hetkiä ja henkilöitä valitaan the objects of active remembrance and the elements of aktiivisen muistamisen kohteiksi ja kansakunnan iden- the national identity. titeetin rakennusaineiksi. The conscious destruction of cultural heritage as Kulttuuriperinnön tietoinen tuhoaminen osana part of warfare further complicates issues linked with sodankäyntiä mutkistaa rekonstruointiin liittyviä reconstruction. The destruction of protected buildings kysymyksiä entisestään. Suojeltujen rakennusten ja and ancient monuments does damage not only to the muinaisten monumenttien hävittäminen ei vahingoi- material reality but also to the diverse network of re- ta pelkästään aineellista todellisuutta, vaan sitä mo- lationships where the meanings, identities and actions ninaista suhteiden verkostoa, jossa perintöprosessia that support the heritage process are formed. By in- kannattelevat merkitykset, identiteetit ja teot muodos- fringing upon cultural heritage, which expresses the tuvat. Kajoamalla tiettyjen arvojen pysyvyyttä ja jatku- permanence and continuity of certain values, one in- vuutta ilmentävään kulttuuriperintöön puututaan terferes at the same time in the relationships between samalla ihmisten ja yhteisöjen välisiin suhteisiin sekä people and societies, as well as their views about the näkemyksiin tulevaisuudesta. Vastaavasti kulttuuri- future. Correspondingly, the reconstruction of the perinnön rekonstruointi kattaa fyysisten rakenteiden cultural heritage entails the restoration or rebuilding 20 restauroinnin tai jälleenrakentamisen, mutta samalla of physical structures, yet at the same time it creates se luo uuden symbolisen maiseman ja kuvan mennei- a new symbolic landscape and image of the past. The syydestä. Kollektiivista muistia edustavaan konfliktin- communal identities and shared stories that are fixed jälkeiseen maisemaan kiinnittyvät yhteisölliset identi- in the post-crisis landscape that represents the collec- teetit ja yhteiset tarinat määritellään uudelleen. tive memory are thus redefined. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kansainvälisen Therefore, for example, the international commu- yhteisön puuttumisella konfliktialueilla kärsineen nity’s interference – with well-intended interventions kulttuuriperinnön rekonstruointiin ja suojeluun – – in the reconstruction and protection of the cultural lähtökohtaisesti hyvää tarkoittavilla interventioilla heritage that has suffered in conflict areas, can have un- – voi olla arvaamattomia, ei-toivottuja ja pitkäaikai- expected, undesired and long-term effects on conflict- sia vaikutuksia konfliktien repimiin yhteisöihin. Uni- torn communities. Universal values defined from the versaalit, kansainvälisten kulttuuriperintöorganisaa- perspective of international cultural heritage organisa- tioiden ja asiantuntijoiden näkökulmasta määritellyt tions and experts do not in themselves necessarily meet arvot eivät itsestään selvästi kohtaa paikallisyhteisön with the needs and values of the local community, and tarpeita tai arvostuksia, joten eettisesti kestävä rekon- thus an ethically-sustainable reconstruction process al- struointiprosessi edellyttää aina yhteisölähtöisiä ways requires community-based approaches. lähestymistapoja.

Autenttisuus, aitous ja alkuperäisyys Authenticity - genuineness and originality

Maailmansotien jälkeen alkaneen ”perintöbuu- It has been claimed that the ’heritage boom’, the min”, jatkuvasti kasvaneen kiinnostuksen menneisyyt- continuously growing interest in the past which be- tä kohtaan, on väitetty liittyvän nostalgian värittämään gan after the world wars, is linked with a longing for autenttisuuden kaipuuseen. Autenttisuuden vaalimis- authenticity tinged with nostalgia. The cherishing of ta on vastaavasti pidetty kulttuuriperintökohteiden authenticity has correspondingly been considered one säilyttämiseen tähtäävien toimenpiteiden – konser- of the objectives and preconditions for the measures voinnin ja restauroinnin, mutta myös rekonstruoinnin – conservation and restoration, but also reconstruction – yhtenä päämääränä ja reunaehtona. Aitoudeksi ja – that aim to preserve cultural heritage sites. Authen- alkuperäisyydeksi ymmärretty autenttisuus on nähty ticity, understood as genuineness and originality, has tavoiteltavana ja haluttavana, yksiselitteisesti hyvänä been seen as something to strive for and desirable; an asiana. Sellaisena se on viety myös kulttuuriperinnön unambiguously good thing. As such, it has also been suojelua määrittäviin institutionaalisiin teksteihin, esi- incorporated into the institutional texts that define the merkiksi maailmanperintösopimuksen täytäntöön- protection of the cultural heritage; for instance, the ter- panoa ohjeistavien suositusten käsitteistöön maail- minology of recommendations that guide the imple- manperintökohteiden arvoa määrittävänä keskeisenä mentation of the World Heritage Convention as a cen- kriteerinä. tral criterion in defining the value of World Heritage Autenttisuuden käsite muodostaa nykyisessä perin- Sites. nön tutkimuksessa oman tutkimusongelmansa, joka In contemporary heritage research, the concept on sidoksissa sekä perintökokemukseen että perinnön of authenticity forms its own research problematic, suojeluun osana sen hallinnointia – vaikka autent- which is tied to both the heritage experience and the tisuuden olemusta ei olekaan pystytty vangitsemaan conservation of heritage as a part of its management 21 yksimieliseen ja tyhjentävään määritelmään. Nykytut- – even though it has not been possible to capture the kimuksen piirissä käyty keskustelu ei koske niinkään essence of authenticity in a unanimous and exhaustive objektien tieteellisen, historiallisen tai materiaalisen ai- definition. The debate that has taken place within con- touden määrittelyä. Ydinkysymys on sen sijaan se, mi- temporary research is not so much concerned with the ten perintöprosessi toimii erilaisissa tilanteissa: miksi definition of the scientific, historical or material genu- tiettyjä asioita arvostetaan kulttuuriperintönä siksi, ineness of objects. Instead, the central issue is how the että ne on arvotettu autenttisiksi. heritage process functions in various situations; why Autenttisuus ymmärretään dynaamisena ja per- certain things are valued as cultural heritage because formatiivisena, kulttuurisesti ja historiallisesti riippu- they have been evaluated as authentic. vaisena sekä ennen kaikkea suhteellisena ominaisu- Authenticity is understood as a dynamic, performa- utena, laatuna tai välineenä, jota voidaan muokata ja tive, culturally and historically dependent and, above käyttää strategisesti kulloisenkin tilanteen ja tavoitteen all, relative characteristic, quality or tool, which can be mukaisesti. Autenttisuus ei siten ole vakaa ja pysyvä adapted and used strategically in accordance with each arvo, vaan efekti, joka on myös manipuloitavissa: sii- situation or objective. Authenticity is thus not a stable hen sisältyy voima legitimoida tai toisaalta delegi- and permanent value, but rather an effect that can also timoida kulttuuriperintöä, viedä siltä oikeutus. Tällä be manipulated; it contains the power to legitimize on valtava merkitys erityisesti konfliktien jälkeisissä or, on the other hand, delegitimize cultural heritage, kollektiiviseen identiteettiin ja sosiaaliseen asemaan to take away its justification. This has enormous sig- liittyvissä kysymyksissä. nificance, particularly in issues relating to post-conflict Autenttisuuteen viittaamisella, joko sitä korostaen collective identity and social status. tai se kieltäen, on aina joku yhteiskunnallinen, poliit- Reference to authenticity, by either emphasising or tinen ja taloudellinen konteksti sekä tähän kehykseen denying it, always has a social, political and economic liittyviä seurauksia. Näiden kontekstien ja seurausten context, as well as consequences linked to this frame- erittelyä pidetään oleellisena tutkimuskohteena, esi- work. The analyses of these contexts and consequences merkiksi kulttuuriperinnön suojelun ja hallinnoinnin are considered an essential research area, for instance käytäntöjen parantamiseksi. Tutkimuksessa on analy- in improving practices for the protection and manage- soitu myös autenttisuuden ymmärtämistä ja tuot- ment of cultural heritage. There has also been analy- tamista erilaisten perintöalan asiantuntemusten, am- sis in research of the understanding and production of matillisten tieto- ja taitopohjien kautta. authenticity through various skills- and knowledge- Joidenkin tutkijoiden mukaan autenttisuutta kä- based expertise in the heritage field. sitteleviä tutkimuksia vaivaa edelleen jumiutuminen According to some researchers, the research on au- autenttisuuden kaksijakoiseen määrittelyyn yhtäältä thenticity still suffers from being stuck in the dualistic objektin sisäsyntyisenä materiaalisena ominaisuutena definition of authenticity as, on the one hand, the in- ja toisaalta materiaaliseen objektiin liitettynä kulttuu- herent material characteristics of an object and, on the risena ja sosiaalisena konstruktiona. Tämä katsantota- other hand, as a cultural and social construct linked pa ei kriitikoiden mielestä kuitenkaan selitä sitä, mikä to the material object. In the opinion of the critics, this autenttisuudessa on niin kiehtovaa tai sitä, kuinka ih- perspective does not, however, explain what is so en- miset todella käytännössä kokevat jonkin asian aidoksi ticing about authenticity or how people in practice ja alkuperäiseksi. Etnografisten tutkimusten perusteel- really experience something as genuine and original. la on esitetty, että autenttisuuden kokemus syntyy eri- On the basis of ethnographic research, it has been pro- laisten aineellisten ja aineettomien suhteiden posed that the experience of authenticity comes about 22 verkostossa, perintöobjektien, ihmisten ja paikkojen within the network of different material and imma- välillä. Autenttisuuden vaikeasti sanallistettava, lähes terial relationships, between heritage objects, people maaginen voima rakentuisi tämän näkemyksen mu- and places. The almost magical power of authenticity, kaan siis ihmisten ja esineiden väliselle vuorovaiku- which is hard to verbalise, would, in other words, ac- tukselle. cording to this approach, be based on the interaction Tutkimuksessa esitetyt käsitykset ovat toki vai- between humans and things. kuttaneet ja heijastuneet kulttuuriperintöä koskeviin The notions presented in the research have indeed kansainvälisiin sopimusteksteihin ja niiden kautta influenced and been reflected in the international char- ohjailtuihin käytäntöihin. Maailmanperintökomitea ters for cultural heritage and through them into steered kokosi ICOMOSin ehdotuksesta jo 1990-luvulla kan- practices. On ICOMOS’s suggestion, the World Heri- sainvälisen ryhmän asiantuntijoita ja organisaatioita tage Committee assembled already in the 1990s an in- keskustelemaan autenttisuuden käsitteestä ja sen so- ternational group of experts and organisations to dis- veltamisesta maailmanperintösopimukseen sekä ylei- cuss the concept of authenticity and its application to semminkin perintöön liittyvissä käytännöissä. Japanis- the World Heritage Convention, as well as more gener- sa järjestetyn kansainvälisen konferenssin ajatustyö ja ally in practices linked with heritage. The intellectual keskustelut tiivistettiin vuonna 1994 julkaistuun Naran thinking and debates during an international confer- dokumenttiin, joka viimeistään nosti autenttisuuden ence held in Japan in 1994 were encapsulated in the yhdeksi virallisten kulttuuriperintödiskurssien avain- Nara Document on Authenticity, which finally raised käsitteistä. the issue of authenticity as one of the key concepts in Naran julistuksessa oli uutta se, että autenttisuutta the official cultural heritage discourse. ei enää ymmärretty pelkästään materiaalin alkuperäi- What was new in the Nara Document was that syytenä, vaan käsite määriteltiin aiempaa kokonaisval- authenticity was no longer perceived merely as the taisemmin aineellisen ja aineettoman kulttuuriperin- originality of the materials, but rather the concept was nön sekä kulttuuriperintöä tuottavan perintöprosessin defined more comprehensively than previously from ja -yhteisön näkökulmasta. Autenttisuuden nähtiin the perspective of the material and immaterial cultural siis kiinnittyvän tiettyihin kulttuurisiin konteksteihin, heritage, as well as the perspective of the heritage pro- jolloin sille ei ole mahdollista antaa yleispäteviä kri- cess and heritage community that produces cultural teereitä. Katsottiin myös, että yhteistyö ja keskustelu heritage. In other words, authenticity was seen as fixed maailman eri alueita edustavien ja kulttuurista moni- to certain cultural contexts, thus making it impossible naisuutta tarkastelevien asiantuntijoiden sekä paikal- to provide any universally applicable criteria. It was listen yhteisöjen välillä on välttämätöntä, jotta autent- also seen that cooperation and debate between the ex- tisuuden käsitteen soveltamista voidaan edelleen perts – who represented different areas of the world kehittää. and who examined cultural diversity – and the local Tätä keskustelua jatkettiin jo vuonna 1996, kun communities are necessary in order to further develop Amerikan ICOMOSin kansalliset komiteat tapasivat the application of the concept of authenticity. San Antoniossa Yhdysvalloissa pohtiakseen Naran This discussion was continued already in 1996 when dokumentissa esitetyn autenttisuuden käsitteen sov- the ICOMOS national committees of the nations of the eltamista. Tuloksena syntynyt San Antonion julistus Americas met in San Antonio in the USA in order to kytki autenttisuuden tiukasti kulttuurisen identiteetin reflect upon the application of the concept of authen- käsitteeseen ja painotti sitä, että autenttisuus on ma- ticity as presented in the Nara Document. The result of teriaalisille monumenteille ja kulttuuriperintökohteille this was the Declaration of San Antonio, which linked 23 annettu arvo, jonka määrittelystä vastaavat nimeno- authenticity directly with the concept of cultural iden- maan ne yhteisöt, joille kohteilla on merkitystä. tity, and emphasised that authenticity is a value given Tämäkin periaate tukee ajatusta siitä, että kulttuuri- to material monuments and cultural heritage sites, perinnön rekonstruoinnista kriisin jälkeen ei voida the responsibility for and definition of which lies with keskustella, saati päättää ilman kulttuuriperintöä tuot- those communities for whom the sites have signifi- tavien ja ylläpitävien yhteisöjen osallisuutta. cance. This same principle also supports the idea that it is not possible to discuss the reconstruction of a cul- tural heritage site following a crisis, much less decide about it, without the involvement of the communities that produce and maintain the cultural heritage.

Lopuksi Conclusion

Kriisien ratkaiseminen sekä yksilöiden ja yhteisöjen The solution to crises and the best survival strate- kannalta parhaat selviytymisstrategiat kriisin jälkeen gies of individuals and communities depend on the riippuvat tilanteesta, osallisista ja heidän pyrkimyk- situation, the stakeholders and their objectives, as well sistään sekä kriisin syistä, joten yleispätevää toimin- as the causes of the crises – and thus it is impossible tamallia kriisien jälkihoitoon ei ole mahdollista antaa. to provide a universal operational model for the after- Kulttuuriperinnön näkökulmasta kyse on lopulta siitä, math of a crisis. From the perspective of cultural heri- kuinka erilaiset kertomukset ja kokemukset yhtäältä tage, it is ultimately a matter of how different narra- kriisiä edeltävästä menneisyydestä, itse kriisistä ja tives and experiences are presented from, on the one toisaalta visiot kriisin jälkeisestä tulevaisuudesta esi- hand, the past that precedes the crisis, the crisis itself tetään sekä siitä, ketkä tässä prosessissa pääsevät ään- and, on the other hand, as visions of the future post- een ja tulevat kuulluiksi. crisis, and who in this process gets to have a say and be heard. 24

Lähteitä References

Connor, A. (2016). Heritage in an Expanded Field: Silverman, H. (2015). Heritage and Authenticity. Reconstructing Bridge-ness in Mostar. Teoksessa W. Teoksessa E. Waterton & S. Watson (toim.) The Pal- Logan, M. Nic Craith & U. Kockel (toim.) A Compan- grave Handbook of Contemporary Heritage Research, ion to Heritage Studies. Chichester: Wiley-Blackwell, 69–88. 254–267. Smith, L. (2006). Uses of Heritage. Routledge, New Daly, P. & Chan, B. (2016). “Putting Broken Pieces York. Back Together”: Reconciliation, Justice, and Heritage Sørensen, M. L. S. & Viejo-Rose, D. (toim.) (2015). in Post-Conflict Situations. Teoksessa W. Logan, M. War and Cultural Heritage. Biographies of Place. New Nic Craith & U. Kockel (toim.) A Companion to Heri- York: Cambridge University Press. tage Studies. Chichester: Wiley-Blackwell, 491–506. Viejo-Rose, D. (2013). Reconstructing Heritage in European Commission/CORDIS (Community Re- the Aftermath of Civil War: Re-Visioning the Nation search and Development Information Service) (2013). and the Implications of International Involvement. CRIC Result In Brief: Rebuilding heritage and identity Journal of Intervention and Statebuilding 7 (2), 125– after war [Verkkosivusto]. URL: http://cordis.europa. 148. eu/result/rcn/90653_en.html [Luettu 6.2.2017]. Viejo-Rose, D. & Sørensen, M. L. S. (2015). Cultural Forde, S. (2016). The bridge on the Neretva: Stari Heritage and Armed Conflict: New Questions for an Most as a stage of memory in post-conflict Mostar, Old Relationship. Teoksessa E. Waterton & S. Wat- Bosnia–Herzegovina. Cooperation and Conflict 51 (4), son (toim.) The Palgrave Handbook of Contemporary 467–483. Heritage Research. Basingstoke & New York: Palgrave Giblin, J. D. (2014). Post-conflict heritage: symbolic Macmillan, 281–296. healing and cultural renewal. International Journal of Heritage Studies 20 (5), 500–518. Harrison, R. (2013). Heritage. Critical Approaches. Routledge, London. Jones, S. (2010). Negotiating Authentic Objects and Authentic Selves: Beyond the Deconstruction of Au- thenticity. Journal of Material Culture 15 (2), 181–203. Jones, S. & Yarrow, T. (2013). Crafting authenticity: An ethnography of conservation practice. Journal of Material Culture 18 (3), 3–25. Khalaf, R. W. (2017). A viewpoint on the reconstruc- tion of destroyed UNESCO Cultural World Heritage Sites. International Journal of Heritage Studies 23 (3), 261–274. Moshenska, G. (2015) Curated Ruins and the Endur- ance of Conflict Heritage. Conservation and Manage- ment of Archaeological Sites 17 (1), 77–90. 25 26

Tyrvään Pyhä Olavi. Tilallinen rekonstruktio ja tunnelman palauttaminen St. Olaf’s Church in Tyrvää. A spatial reconstruction and returning the ambience

Ulla Rahola

yrvään Pyhä Olavi, yksi Suomen noin kuudesta- t. Olaf’s Church in Tyrvää, one of approximately kymmenestä keskiaikaisesta kivikirkosta, tuhou- 60 medieval stone churches in Finland, was de- Ttui tulipalossa syksyllä 1997. Kirkko oli erityi- Sstroyed in a fire in autumn 1997. The church was nen, sillä se oli ollut vailla vakituista käyttöä lähes 150 exceptional in that it had not been in regular use for vuotta, ja sen 1600- ja 1700-luvuilta periytyvä sisätila almost 150 years, and its interior, dating from the 17th oli säilynyt lähes muuttumattomana tuhopolttoon asti. and 18th centuries, had until the arson attack been pre- Kirkon äkillinen tuhoutuminen synnytti paikkakun- served almost intact. The dramatic destruction of the nalla voimakkaan kaipauksen: tuhoutunut sisutus ja church generated a strong yearning within the com- sen tunnelma haluttiin takaisin säilyneiden kivimuu- munity: they wanted its destroyed interior and ambi- rien sisään. ence to be returned within the preserved stone walls. Jälleenrakentamisen prosessi oli pitkä ja kesti The rebuilding process was lengthy, and it took 12 vuotta ennen kuin uusin maalauksin koristeltu twelve years before the church, decorated with new kirkko avattiin jälleen yleisölle. Ulkopuolen rekon- paintings, was reopened to the public. A decision about struktiosta tehtiin päätös melko pian tuhon jälkeen, the reconstruction of the exterior had been made quite mutta sisätilan tulevaa ratkaisua pohdittiin monella soon after the devastation, but there had been exten- taholla, paikallisesti ja valtakunnallisesti. Keskustelu- sive discussion on both a local and national level about jen johtopäätös oli, ettei sen jälleenrakentamiseen ol- the future solution for the interior. The conclusion to lut ainoastaan yhtä oikeata tapaa. Kyseessä oli kirkon the debates was that there was no single correct way oleellisen tuhoutuneen osan korvaaminen uudella, of rebuilding the church. It was a matter of replacing a mitä voidaan verrata lacunan käsittelyyn taideteok- destroyed essential part of the church with a new one, sessa. Sisätilan puuttumisen synnyttämä aukko ei ol- something that can be compared to the treatment of a lut korvattavissa alkuperäisen kaltaisella kuvalla, sillä lacuna in an artwork. The void created by the missing täsmällinen tieto rakennuksen yksityiskohdista puut- interior could not be replaced by a look similar to the tui. Uuden sisustuksen tuli kuitenkin vastata ihmisten original, because exact knowledge about the details of kaipuuseen menetetystä kirkkotilasta. the building were lacking. The new interior was never- Tyrvään Pyhän Olavin rakentamisen prosessi oli theless supposed to be a response to people’s yearning onnellinen yhdistelmä Museoviraston sekä yksityisten for the lost one. ja paikallisten toimijoiden yhteistyötä. Jälkikäteen 27

analysoituna työlle oli eduksi sen hidas toteutustapa, The building process of St. Olaf’s Church in Tyrvää tehtävään sitoutuneet työntekijät sekä puuliitosten was a fortunate collaboration with the Finnish National käyttö rakentamisessa. Paikalliset vapaaehtoiset, jotka Board of Antiquities as well as private and local stake- olivat jo osallistuneet kirkon hiljattain kunnostetun holders. What proved particularly advantageous when paanukaton rakentamiseen, jatkoivat luontevasti jo retrospectively analysing the work were the slow im- 1700-luvun seurakuntalaisia velvoittanutta kirkon- plementation method, the workforce who were com- rakentamisen perinnettä. Vanhat työmenetelmät mitted to the task, as well as the use of wood joinery ohjasivat myös toteutuksen laatua ja ulkoasua rak- in the construction. Local volunteers, who had already enteiden puupinnoista aina taiteilijoiden vanhan ku- participated in the then recently carried out renovation vaohjelman mukaisiin moderneihin tulkintoihin asti. of the church’s shingle roof, effortlessly continued the church-building tradition which had been an obliga- tion of the parishioners already in the 18th century. Kirkon puuosat tuhoutuivat tulipalossa 21.9.1997. Kuva The traditional working methods also guided the qual- Vammalan pelastuslaitos ity of the implementation and the appearance of the structures, ranging from the wood surfaces to the art- The wooden parts in the church were destroyed in the fire ists’ modern interpretations of the church’s old picto- on September 21, 1997. Photo: Vammala Fire Department. rial programme. 28

Kriisin jälkeen käynnistyi yhteisöllinen prosessi A community-oriented process initiated after crisis

Tyrvään myöhäiskeskiaikainen, Pyhälle Olaville Tyrvää’s late-medieval stone church dedicated to St. omistettu kivikirkko oli jäänyt vaille käyttöä vuonna Olaf had not been in regular use since the completion 1855 Tyrvään uuden kirkon valmistuttua. Se oli kuiten- of Tyrvää’s new church in 1855. It had nevertheless be- kin noussut suosituksi kesäkirkoksi sekä tunnelmal- come popular for its use during the summertime and lisen Tuomaankirkon pitopaikaksi 1970-luvulla. formed an evocative setting for a candle-lit procession 1990-luvulla huomattiin kirkon Suomen vanhimpi- and service to celebrate the beginning of the Christmas in lukeutuvan, kirkonrakentaja Antti Piimäsen johdolla period, first held there in the 1970s. 1760-luvulla tehdyn paanukaton olevan kunnostuksen The church’s shingle roof was one of the oldest in tarpeessa. Haapapuisen paanukaton kunnostaminen Finland, having been built in the 1760s under the di- aloitettiin Museoviraston johdolla Vammalassa vuon- rection of church builder Antti Piimänen. In the 1990s na 1993. Seurakunta kävi tulevaa kattotyötä varten tu- it was noted that the roof was in need of renovation. tustumassa Elimäen kirkon kattoprojektiin, jossa paa- The renovation of the aspen shingle roof was begun in nut oli tehty konetyönä ja asennettu talkoilla, ja teki Vammala in 1993 under the direction of the National rohkean päätöksen uusia huonokuntoinen paanuka- Board of Antiquities. In preparation for the forthcom- ton etelälape kokonaan talkoovoimin. Tästä käynnistyi ing roofing work, the parish visited the Elimäki Church tapahtumasarja, jonka tuloksena nykyisessä Sastama- roof project, where the new shingles had been made lassa, Kallialan kylässä seisoo nyt ulkoasultaan vanhan by machine and installed by volunteers. Afterwards, näköinen, mutta sisältä uudenlainen kirkko. the Tyrvää parish made the bold decision to renew the Katon rakentaminen talkoilla synnytti suomalai- south plane of the shingle roof, which was in a poor sissa sekä erityisesti vammalalaisissa ennennäkemät- condition, entirely through voluntary work. This was tömän kansalaisliikkeen. Joukoittain ihmisiä kävi the very starting point for a series of events, the result kirkon lähistölle perustetussa veistotilassa sekä eri of which is that today in the village of Kallia, in pres- puolella Suomea pidetyissä tilaisuuksissa veistämässä ent-day Sastamala, there now stands a church with a yhden tai useamman paanun kirkon kattoon. Riemu- traditional-looking exterior but with a new interior. juhlaa kirkon katon valmistumisen kunniaksi vietettiin Building the roof with voluntary work generated elokuun viimeisenä päivänä 1997. Vain kolme viikkoa an unprecedented citizen movement among the Finn- juhlan jälkeen, syyskuun 21. päivänä, kirkko sytytet- ish population and particularly among the residents of tiin tuleen. Palossa tuhoutui kirkon keskiaikainen kat- Vammala. Masses of people visited the work space set torakenne, 1700-luvulta peräisin ollut pohjoislape ja aside in the vicinity of the church for hewing the shin- etelälappeen vasta rakennettu paanukate sekä 1780 gles, and they also participated in events held in vari- valmistunut ainutlaatuinen puinen sisätila maalauk- ous locations in Finland to hew one or several shingles sineen. for the church roof. The celebrations held to mark the Kirkon vielä savuavilla raunioilla tuhopolttoa completion of the church roof were held on the last day seuranneena päivänä lausuttiin sanoja, joilla oli suuri of August 1997. Only three weeks later, however, on vaikutus siihen, miten kirkko rakennettiin uudestaan. September 21, the church was set on fire. In the fire the Museoviraston pääjohtaja Henrik Lilius lupasi viraston church’s medieval roof construction, the 18th-century kaiken tuen kirkon jälleenrakentamiseen, ja paanu- northern roof plane and the recently renewed shingles katon etelälappeen uusineet talkoolaiset ilmoittivat of the southern roof plane as well as the unique wood- voivansa tehdä koko katon talkoilla. Noin kuukausi en interior with its paintings completed in 1780 were 29

Pyhän Olavin kirkon sisätila 1990-luvun alussa. Parven hiiltyneitä rakenteita. Kuva Ulla Rahola Kuva Martti Jokinen, Museovirasto The charred structures of the gallery. Photo: Ulla Rahola The interior of St. Olaf’s Church in the early 1990s. Photo: Martti Jokinen, National Board of Antiquities. palon jälkeen Vammalassa pidetyssä keskusteluti- all destroyed. laisuudessa Arkkipiispa John Vikström ilmaisi toiveen On the day following the arson, words were spoken kirkon rakentamisesta tunnelmaltaan entisen kal- on the still smouldering ruins of the church which had taiseksi. a great impact on how the church would be rebuilt. Päätös Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamisesta The Director General of the National Board of Antiqui- lämmittämättömäksi käyttökirkoksi syntyi pian palon ties, Henrik Lilius, promised their full support in the jälkeen. Työ käynnistyi heti tuhon jälkeen kirkon väli- rebuilding of the church, and the volunteers who had aikaisella kattamisella sekä suunnittelun aloittamisella. renewed the southern roof plane of the shingle roof Ulkopuolen korjauksen suunnittelusta vastasi Museo- promised that they would be able to rebuild the entire virasto. Alusta alkaen oli selvää, että Rautaveden roof with voluntary work. Around one month after the kansallismaisemaan oleellisesti kuuluva kirkko saisi fire, in a public debate held in Vammala, Archbishop takaisin menetetyn ulkoasunsa, varsinkin kun osaavat John Vikström expressed his wish that the church tahot ja henkilöt olivat ilmoittautuneet työn tekijöiksi. would be rebuilt so that its ambience would be same Päätös Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamisesta as before. 30

Kirkon sisätila tulipalon jälkeen. Kuva Reijo Keskikiikonen Talkoolaisten suunnittelema liitosdetalji penkin istuimessa. Kuva Kimmo Räisänen The church interior after fire. Photo: Reijo Keskikiikonen. Detail of a joint in the pew designed by volunteers. Photo: Kimmo Räisänen. lämmittämättömäksi käyttökirkoksi syntyi pian palon The decision to rebuild St. Olaf’s Church as an un- jälkeen. Työ käynnistyi heti tuhon jälkeen kirkon väli- heated building for occasional use only was made aikaisella kattamisella sekä suunnittelun aloittamisella. soon after the fire. The work began immediately after Ulkopuolen korjauksen suunnittelusta vastasi Museo- the destruction by constructing a temporary roof over virasto. Alusta alkaen oli selvää, että Rautaveden kan- the church and initiating the planning process. The sallismaisemaan oleellisesti kuuluva kirkko saisi takai- National Board of Antiquities was responsible for the sin menetetyn ulkoasunsa, varsinkin kun osaavat tahot planning of the repairs to the exterior. From the very ja henkilöt olivat ilmoittautuneet työn tekijöiksi. Sisäti- beginning it was clear that the church, which was an lan toteuttamiselle ei sen sijaan ollut itsestään selvää essential part of the national landscape of Rautavesi, ratkaisua. Tehtäisiinkö tarkka kopio menetetystä would recover its lost exterior appearance, especially sisätilasta, ratkaistaisiinko se modernilla muotokielellä because skilled parties and individuals had committed vai olisiko ratkaisu jotain siltä väliltä? themselves to the task. There was, however, no obvious Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamisen solution for the implementation of the interior. Should rakennustoimikunta asetti työryhmän tekemään ehdo- an exact copy of the lost interior be built, should it be tuksia kirkon sisätilan uudelleenrakentamiseksi joulu- resolved through a modern form language, or should kuussa 1997. Sisätilatyöryhmän puheenjohtajaksi kut- the solution be something in between these? suttiin rovasti Timo Kökkö ja jäseniksi akateemikko The building committee for the rebuilding of St. Juha Leiviskä, arkkitehti Maija Kairamo, taiteilija Mau- Olaf’s Church in Tyrvää established a working group ri Kunnas, emäntä Sirkka Niemi, sekä seurakunnan in December 1997 to come up with proposals for there- rakennustoimikunnan edustajina kirkkoherra Osmo building of the church interior. The Reverend Timo Ojansivu, toimitusjohtaja Pertti Järvinen, kirjastoto- Kökkö was invited to be chairman of the interior imen johtaja Ilpo Tiitinen ja kurssisihteeri Maiju Vuo- working group, the other members of which were aca- 31 renoja. demician and architect Juha Leiviskä, architect Maija Työryhmän toimeksianto sisälsi kirkon säilyt- Kairamo, artist Mauri Kunnas, farmer Sirkka Niemi, tämisen edelleen lämmittämättömänä tilana ja pyr- and, as representatives of the parish building commit- kimyksen sen sisätilan tunnelman palauttamisesta tee, the parish minister Osmo Ojansivu, managing di- entisen kaltaiseksi käyttämällä puuta, käsityötaitoja rector Pertti Järvinen, director of library services Ilpo sekä perinteisiä väriaineita ja muita materiaaleja sekä Tiitinen, and college course secretary Maiju Vuoreno- menetelmiä. Toimeksiantoon sisältyi myös ohje raken- ja. The working group’s mandate included preserving taa kirkko perusratkaisuiltaan paloa edeltävään asu- the church as an unheated space and endeavouring to unsa, mutta kuitenkin siten, että penkkirivien mitoitus return the interior ambience, one similar to the previ- tarkistetaan ja että esimerkiksi paloturvallisuuden ous, through the use of wood and craftwork as well edellyttämät ratkaisut tehdään yhteistyössä asian- as traditional colours and other materials and working omaisten viranomaisten kanssa. methods. The mandate also entailed the directive to re- build the church so that the overall appearance would ICOMOSin Suomen osaston keskustelutilaisuudet correspond to the one it had before the fire, but never- theless such that the dimensions of the pews would be Helsingissä järjestettiin asiasta poikkeuksellisesti reviewed and, for instance, solutions required by fire kaksi valtakunnallista keskustelutilaisuutta, ensim- safety would be carried out in cooperation with the rel- mäinen puoli vuotta palon jälkeen. Siinä punnittiin evant authorities. jälleenrakentamisen eri vaihtoehtoja, myös sitä, tu- lisiko sisätilaa heti toteuttaa ollenkaan. Toinen tilai- ICOMOS-Finland discussions suus järjestettiin vuotta myöhemmin sisätilatyöryhmän saatua työnsä valmiiksi. Näissä tilaisuuksissa käsitel- Two exceptional national-level discussions were tiin eri mahdollisuuksia kirkon jälleenrakentamiseksi, held in Helsinki on the issues related to the rebuild- yhtenä vaihtoehtona täydellinen rekonstruktio ja sen ing of the church. The first of these was held just six oikeutus. Useiden asiantuntijoiden mielestä jälleen- months after the fire, in which alternatives for the rakentamisella ei saataisi takaisin alkuperäistä raken- rebuilding were discussed, including whether the nusta. Todettiin myös, ettei toteutukselle ollut oikeita interior should be rebuilt immediately. The second tai vääriä ratkaisuja. debate was held a year later, after the interior work- Ensimmäisessä, Säätytalossa 9.3.1998 pidetyssä kes- ing group had completed their task. In these discus- kustelutilaisuudessa alustajina olivat arkkitehti Maija sions, different options for the rebuilding of the church Kairamo, rakennuskonservaattori Olli Cavén, pro- were discussed, including the complete reconstruc- fessori, arkkitehti Tore Tallqvist, Vammalan ev. lut. tion and the justification for it. In the opinion of sev- seurakuntayhtymän talouspäällikkö Pauli Koivula ja eral experts, rebuilding would not bring back the kirkkovaltuuston puheenjohtaja Risto Tuori sekä aka- original building. It was also stated that there were teemikko, arkkitehti Juha Leiviskä. no right or wrong solutions for the implementation. Tilaisuuden avannut arkkitehti Maire Mattinen In the first discussion, held in the House of the Es- korosti, että ICOMOS restauroinnin alan asiantun- tates in Helsinki on March 9, 1998, the introductory tijajärjestönä pyrkii käynnistämään keskustelua eri- presentations were made by architect Maija Kairamo, laisista ongelmista. Tilaisuuden tarkoituksena ei ol- building conservator Olli Cavén, architect Profes- lut tehdä päätöksiä, vaan niiden tekeminen kuului sor Tore Tallqvist, finance director of the Evangelical seurakunnalle ja viranomaisille. Hänen mukaansa Lutheran Church in Vammala Pauli Koivula, and the 32 aikaa oli tuolloin kulunut sen verran, etteivät tunteet olleet enää aivan pinnalla ja kirkon jälleenrakentami- sesta voitiin keskustella analyyttisesti. Hän otti esiin kysymyksen rekonstruktiosta ja sen oikeutuksesta sekä muistutti, että Venetsian julistus suhtautuu rekon- struktioon varsin kriittisesti: Peruslähtökohtana on aina muistettava, ettei tuhoutu- nutta alkuperäistä kirkkoa voida koskaan saada sellaisenaan takaisin, kopio on vain eräänlainen ”kuva” menneestä. Rekonstruktion oikeutukselle on luotu doktriineja, joissa otetaan huomioon katastrofista kulunut aika, menetetyn kohteen dokumentoinnin taso ja myös erilaisia eettisiä vai- kutteita. Tämän tyyppisiin seikkoihin vedoten on esimerkiksi Vanhan Varsovan rekonstruktiota pidetty kansainvälis- estikin hyväksyttynä ratkaisuna. Mutta tiedämme toki, etteivät ratkaisut läheskään aina nojaa yksin teoriaan vaan myös tunteet ovat tärkeitä tekijöitä päätöksiä tehtäessä. On syytä keskustella, mitä rekonstruktiolla voitaisiin Tyrväällä saavuttaa; miten pitkälle olisi mahdollista palauttaa mene- tetty kirkko. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on maiseman keskipiste ja tuntuukin luonnolliselta, että sen ulkoasu pa- lautetaan. Päätös siitä, että kirkon kattorakenteet ja paa- nukate tehdään tuhoutuneen katon mallin mukaisesti sekä työtavoiltaan, materiaaleiltaan että rakenteiltaan on jo tehty, Palossa säästyneen lukkarinpenkin rakennedetaljeja. mutta sisätilojen suhteen tilanne on avoin. Kuva Ulla Rahola Keskustelussa kävi selkeästi ilmi, että jälleenra- Structural details of the cantor’s bench, which was spared in kentamiseen ei ollut olemassa yhtä ainoata oikeaa the fire. Photo: Ulla Rahola ratkaisua. Jälleenrakentamisen oikeutus oli olemassa, director of the church council Risto Tuori, as well as mutta kirkon tarkka rekonstruktio ei ollut mahdollista. academician and architect Juha Leiviskä. Oikean ratkaisun löytämiseksi tuli keskustella niistä In her opening address, architect Maire Mattinen merkityksistä, jotka restauroinnin avulla tahdoimme emphasised that ICOMOS, as an expert organisation välittää tuleville sukupolville. Professori, arkkitehti in the field of restoration, aims to initiate discussions Tore Tallqvistin mukaan ulkopuolella ongelmat olivat about various problems. The purpose of the discus- pienet, koska kirkko korjattaisiin laajaan kulttuuri- sion was not to make decisions – indeed, that would be maisemaan. Sisäpuolella tilanne oli toinen: the task of the parish and the authorities. According to Vaarana on se, että halutessamme hyväntahtoisesti Mattinen, so much time had then passed that feelings rekonstruoida vanhoja sisätiloja on ilmeinen riski, että emme were no longer raw, and there could be an analytical kuitenkaan pysty toteuttamaan niitä. Keskittyminen mene- discussion about the rebuilding of the church. She also tetyn aitouden ja tyylin palauttamiseen synnyttää helposti raised the question of reconstruction and its justifica- vastoin tahtoamme kuolleen muodon. Sisätilan maisemalli- tion, and reminded the audience that the Venice Char- set ja tunnelmalliset merkitykset jäävät helposti kokematta. ter has a rather critical attitude to reconstruction: 33

“The premise one must always keep in mind is that one can never recover as such the destroyed original church, and a copy is akin only to an ‘image’ of the past. Doctrines have been established for the justification for reconstruction, where the time that has past since a catastrophe, the level of documentation on the lost site, and also various ethical influences are all taken into consideration. With reference to these kinds of issues, the reconstruction of, for example, old Warsaw has been considered an internationally approved so- lution. But of course, we know that solutions do not always rely on theory alone, but rather that also feelings are impor- tant factors in decision making. It is important to discuss what can be achieved with a reconstruction in Tyrvää; to what extent would it be possible to return the lost church? St. Olaf’s Church in Tyrvää is the centre point of the landscape and it does indeed seem natural that its exterior would be returned. The decision has already been made to rebuild the roof construction and the shingle roofing in ac- cordance with the model of the destroyed roof, in terms of the working methods, materials and construction, but as re- gards the interior the situation is still open.” During the discussion, it became clear that there was no single correct solution for the rebuilding. There Parven rakennedetalji. Kuva Ulla Rahola was justification for rebuilding the church, but a pre- Gallery structural detail. Photo: Ulla Rahola cise reconstruction was not possible. To find the cor- rect solution, it was necessary to discuss the meanings that we would wish to convey to future generations Tunnelma ja elävä perinne ovat kytköksissä toisiinsa. through restoration. According to architect Profes- Tallqvist toivoi myös, että tavoitteista keskusteltai- sor Tore Tallqvist, the problems on the exterior were siin perusteellisesti ennen kuin päädytään rakennusto- small, because the church would be repaired as part of imenpiteisiin. Monet muutkin asiantuntijat korostivat the wider cultural landscape. In the interior, however, hidasta lähestymistapaa jälleenrakentamiseen. Seu- the situation was different: rakuntayhtymän edustajat toivat paikallisnäkemystä “The danger is that when in good faith we want to re- asiaan: construct old interiors, there is an obvious risk that we are Ympäri maata oli tullut kannanottoja, että kirkko on ra- nevertheless unable to realise them. Focusing on returning kennettava uudelleen. Lahjoituksia tulee ympäri valtakun- lost authenticity and style easily creates, against our own taa. Paine on valtava. Kannanotot viitoittavat tietä. Sama wishes, a dead form. The significance in regard to the scenery kirkko, sama tunnelma on saatava takaisin. Kaipaus on and ambience of the interior easily remain beyond reach. The suuri. Eikö pitäisi jättää konkreettinen osa kirkkoa rakenta- ambience and living tradition are interconnected.” matta? Haava, joka sydämessä on, voitaisiin jättää näkyviin Tallqvist also hoped that there would be a thorough rakennukseen. discussion about the objectives before any building 34

Talkoolaiset aloittelevat parven kaiteen tekoa. Kuva Ulla Rahola

Volunteers beginning the construction of the gallery rail. Photo: Ulla Rahola

Museoviraston pääjohtajan Henrik Liliuksen mu- measures took place. Many other experts, too, empha- kaan jälleenrakentamiseen ei ollut selkeää ratkaisua. sised the need for a measured approach towards the Hän piti rakennusta orgaanisena ja historiallisena rebuilding. The representatives of the parish council prosessina. Pyhän Olavin kirkon tapauksessa puut- brought a local perspective to the matter: tui eväät täydelliseen rekonstruktioon. Hän kysyikin: “Around the country, the opinion has been expressed that Voidaanko muoto rekonstruoida, kun tieto puuttuu? the church must be rebuilt. Donations arrive from around Samaa asia pohti opettaja Pasi Kaarto (Vantaan am- the country. The pressure is enormous. The opinions indi- matti- ja taideteollisuusoppilaitos, kulttuuriala). Hän cate the path forward. The same church, the same ambience, ei uskonut, että rekonstruktiolla päästäisiin hyvään must be returned. The yearning is great. Shouldn’t one leave tarkkuuteen, koska yksityiskohtaista tietoa ei ollut just a concrete part of the building unbuilt? The wound in riittävästi: Mikä ero on lasikuituisella Tyrvään Pyhän the heart could be left visible in the building.” Olavin kirkolla ja sen 50 % rekonstruktiolla? Mitkä oli- According to Henrik Lilius, the Director General of vat kirkon arvot: esteettiset, tilalliset sekä muut arvot? the National Board of Antiquities, there was no obvi- Kirkko oli vanha. Vanhuutta emme saa takaisin. Ky- ous solution for the rebuilding. He regarded a building seessä ovat paljolti immateriaaliset arvot. 35

Parven kaiteen peilit suunniteltiin alun perin irrotettaviksi. Kuva Ulla Rahola

The insets of the gallery rail were originally designed to be detachable. Photo: Ulla Rahola

Arkkitehti Maija Kairamo, Museoviraston edustaja as an organic and historical process. In the case of St. kirkon rakennustoimikunnassa, esitti, että talkoopro- Olaf’s Church, the ingredients for a complete recon- sessi voisi jatkua sisätilassa. Hän piti parempana struction were missing. He indeed asked: “Can the nykytaiteilijoiden näkemyksiä vanhoista maalauksista form be reconstructed when the information is missing?” kuin niiden suoraa kopioimista ja ehdotti tekemisen The same issue was analysed by Pasi Kaarto, a teacher prosessin rekonstruoimista materiaalin kopioimisen in the field of culture at Vantaa College of Crafts and sijaan. Yhteenvetona keskustelusta Maire Mattinen to- Design; he did not believe that a reconstruction would tesi, että tarvitaan malttia, tutkimusta ja enemmän tietoa. achieve a good accuracy because there was insufficient Hän esitti myös kysymyksen: Ovatko mahdolliset vaih- information about the details: “What is the difference toehdot: uusi, oman aikansa moderni ratkaisu / ‘sillisalaatti’ between a glass-fibre St. Olaf’s Church and its 50% recon- / pyrkimys täydelliseen rekonstruktioon? Voidaanko panna struction? What were the values of the church: aesthetic, eri linjoja liikkeelle? spatial, as well as other values? The church was old. We can Vammalan seurakuntayhtymä tilasi sisätilatyöryh- not return its age. The question is to a large extent about män työn tueksi kirkon mittapiirustuksiin ja runsaa- immaterial values.” seen valokuva- sekä videoaineistoon perustuvat rekon- Architect Maija Kairamo, the National Board of struktiopiirustukset konservaattori Viktor Lahdelta. Antiquities’ representative in the parish’s building 36

Ylin lista kiinnitettiin kuitenkin kiinteästi peilirakenteisiin. Kuva Ulla Rahola

The top list was nevertheless permanently fixed to the inset structure. Photo: Ulla Rahola

Vammalan seurakuntayhtymä tilasi sisätilatyöryh- committee, proposed that the voluntary work process män työn tueksi kirkon mittapiirustuksiin ja runsaas- could continue also in the interior. She felt that con- een valokuva- sekä videoaineistoon perustuvat rekon- temporary artists’ interpretations of old paintings were struktiopiirustukset konservaattori Viktor Lahdelta. better than making direct copies, and suggested recon- Sisätilatyöryhmä teki ehdotuksen kirkon rakennus- structing the building process instead of copying the toimikunnalle toukokuussa 1999 kirkon sisätilan rak- material. In summarising the discussion, Maire Mattin- entamiseksi vanhojen mittapiirustusten ja rakennus- en noted that ”moderation, research and more information toimikunnan tilaamien Lahden laatimien piirustusten are necessary.” She also posed the following question: mukaan lähes sellaiseksi kuin se ennen tuhoutumistaan “Are these the possible alternatives: a new modern solution oli. Jälleenrakentamisessa tuli käyttää hyväksi vanhaa representing its own time / a ‘mishmash’ / aiming for a per- rakennustekniikkaa ja ratkaisussa tuli noudattaa kaik- fect reconstruction? Can there be parallel lines of action?” kea sitä, mitä tilojen käyttö kokoontumistilana vaatii. In support of the interior working group, the Vammala Työryhmä toivoi, että kaikki säilyneet osat ja materiaa- Parish Council commissioned reconstruction drawings lit hyödynnettäisiin kirkkoa uudelleen rakennettaessa. 37

Toinen keskustelutilaisuus, jonka otsikkona oli of the church from the conservator Viktor Lahti, based Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentaminen, on existing measured drawings and an abundance of pidettiin Tieteiden talossa, Helsingissä 1.6.1999. Ti- photographic and video material. The interior work- laisuudessa pitivät alustus- ja kommenttipuheenvuo- ing group put forth their own proposal to the church rot arkkitehti Sakari Mentu, konservaattori Olli Cavén, building committee in May 1999 to rebuild the church arkkitehti Martti Jokinen, rovasti Timo Kökkö, kirkko- interior in accordance with the old measured drawings herra Osmo Ojansivu, arkkitehti, Ph.D. Jukka Jokilehto, and the drawings commissioned from Lahti such that arkkitehti Eero Raatikainen sekä professori, arkkitehti it would look almost like it did before the fire. Also, Panu Kaila. traditional building techniques should be used in the Tilaisuuden avasi jälleen Maire Mattinen, joka ku- rebuilding and the solution should adhere with every- vaili erilaisia teorioita ja doktriineja, joita on tehty thing that was required for the spaces to be used as tuhoutuneiden ja uudelleenrakennettujen raken- a space of congregation. The interior working group nusten suunnittelun tueksi. Yhdeksi esimerkiksi hän hoped that all preserved parts and materials would be otti Tukholman Katariinan kirkon, jonka rakenteet utilised in the rebuilding of the church. menestyksellisesti rekonstruoitiin 1700-luvun mene- The second discussion, titled “The rebuilding of telmin kirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1990. St. Olaf’s Church in Tyrvää”, was held at the House Sisätiloiltaan kirkko oli sekoitus uutta ja vanhaa, ja sen of Science and Letters in Helsinki on June 1, 1999. In- kokonaisuus muotoutui vähitellen. Samoin Tyrvään troductory presentations and responses were made by Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentaminen tulisi hänen architect Sakari Mentu, conservator Olli Cavén, archi- mukaansa olemaan iso ja pitkä prosessi – mitä se oli tect Martti Jokinen, the Reverend Timo Kökkö, parish ollut jo koko kirkon rakentamisajan. minister Osmo Ojansivu, architect Dr. Jukka Jokileh- Kirkon sisätilatyöryhmän puheenjohtaja, rovasti Timo to, architect Eero Raatikainen and architect Professor Kökkö esitteli sisätilojen restaurointivaihtoehtoja. Panu Kaila. Työryhmä oli harkinnut kolmea vaihtoehtoa, joista en- The discussion was again opened by Maire Mat- simmäinen oli jäljennöksen tekeminen tuhoutuneesta tinen, who presented different theories and doctrines kirkosta, toinen kirkon tilajaon uudelleen rakentami- which have been used in support of the planning and nen sekä kolmas olemassa olevan tilanteen säilyttämi- rebuilding of destroyed buildings. One such example nen. Äärivaihtoehtoina katsottiin olevan tuhoutuneen was the Katarina Church in Stockholm, the structures ainutlaatuisen arvokkaan museoesineen jäljennöksen of which were successfully reconstructed using 18th- rakentaminen menetettyyn kirkkoon liittyneiden mie- century methods after the church had been destroyed likuvien synnyttämin odotuksin tai kaiken säilyneen in a fire in 1990. The church’s interior was a mixture säilyttävä, tämän päivän käyttöä parhaiten palveleva of new and old, and a totality has formed gradually sakraalitila. Tutkittuaan eri vaihtoehtoja työryhmä over time. In the same way, the rebuilding of St. Olaf’s päätti ainoana ehdotuksenaan esittää avaraa kirkko- Church in Tyrvää would, according to Mattinen, be a tilaa, jossa olisi 1500-luvun seinät, 1600-luvun lattia, major and lengthy process – which it had in fact al- 1700-luvun katto, ikkunat ja ovet sekä 2000-luvun is- ready been during the original construction period. tuimet. The chairman of the church interior working group, Tunnelman palautuksesta rovasti Kökkö arveli the Reverend Timo Kökkö, presented different alter- olevan epävarmaa, tuoko paraskaan rekonstruktio natives for the restoration of the interior. The working tuhoutuneen kirkon tunnelmaa takaisin. Menneiden group had considered three alternatives, the first of sukupolvien ja ihmisten läsnäolo oli käsin kosketeltava which was to make a replica of the destroyed church, 38 the second was to recreate the spatial division of the an 18th-century roof, windows and doors, and 21st- church, and the third was to preserve the existing situ- century seating. ation. The two extreme alternatives were seen to be The Reverend Kökkö was doubtful whether even the construction of a replica of the destroyed uniquely the very best reconstruction would return the ambi- valuable museum object, which would be imbued with ence of the destroyed church. The presence of past gen- everything that people expected from the lost church, erations and people was palpable in each row of the or preserving everything that could be preserved in church pews. A reconstruction could produce a dead order to create a sacral space that would best serve form. According to the working group, the basic ap- present-day use. Having researched the different alter- pearance and ambience of the destroyed church could natives, the working group decided that their only pro- be achieved by building the altar furniture, pulpit, gal- posal would be an open, spacious church space which leries and box pews following the spatial subdivision would have 16th-century walls, a 17th-century floor, of the destroyed church. The pews, gallery rails, and tuhoutuneen kirkon jokaisessa penkkirivissä. Rekon- many other details should follow the old forms. In the struktio voisi tuottaa kuolleen muodon. Työryhmän interior, also traditional building techniques should be mukaan tuhoutuneen kirkon perusilme ja tunnelma utilised. oli saavutettavissa sillä, että kirkkoon rakennettai- The working group also proposed that the pictorial siin tuhoutuneen kirkon tilajakoa käyttäen alttarilait- programme for the church could be realised by using teet, saarnatuoli, lehterit ja penkkikorttelit. Penkeissä, contemporary artists, who would execute the paint- lehtereiden kaiteissa ja monissa muissa yksityiskohdis- ings by following the old pictorial programme. In ad- sa tuli seurata vanhoja muotoja. Sisätilassa tuli myös dition, the working group emphasised the educational käyttää hyväksi vanhaa rakennustekniikkaa. aspect of the building process; cooperation in the stone Tunnelman palautuksesta rovasti Kökkö arveli construction with students from the masonry course olevan epävarmaa, tuoko paraskaan rekonstruktio at Tyrvää College of Crafts and Design and the pos- tuhoutuneen kirkon tunnelmaa takaisin. Menneiden sible cooperation with students from the correspond- sukupolvien ja ihmisten läsnäolo oli käsin kosketeltava ing wood course at Ikaalinen College of Crafts and tuhoutuneen kirkon jokaisessa penkkirivissä. Rekon- Design. The working group emphasised in particular struktio voisi tuottaa kuolleen muodon. Työryhmän the importance of high-quality planning design when mukaan tuhoutuneen kirkon perusilme ja tunnelma building the interior. The architect would be working oli saavutettavissa sillä, että kirkkoon rakennettai- in cooperation with the National Board of Antiquities siin tuhoutuneen kirkon tilajakoa käyttäen alttarilait- and the interior working group. teet, saarnatuoli, lehterit ja penkkikorttelit. Penkeissä, Architect Dr. Jukka Jokilehto emphasised in his lehtereiden kaiteissa ja monissa muissa yksityiskohdis- own commentary that the rebuilding of such a church sa tuli seurata vanhoja muotoja. Sisätilassa tuli myös should be based on a thorough knowledge of the käyttää hyväksi vanhaa rakennustekniikkaa. church. Reconstruction had been discussed a lot fol- Työryhmä esitti myös, että kirkon kuvaohjelma lowing the two world wars. At the time when the dis- voitaisiin toteuttaa käyttämällä oman aikamme taiteili- cussion was taking place, the issue was again topical joita, jotka toteuttaisivat kuvat vanhan kuvaohjelman in many places in the world, due to the wars in Bosnia, mukaisesti. Lisäksi se korosti rakennusprosessin kou- Serbia and Kosovo, as well as the earthquake in Assisi lutuksellista puolta, yhteistyötä kivirakenteiden osalta and terrorist bomb attack in Florence. Additionally, Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kivilin- several building monuments had been destroyed by jan opiskelijoiden ja mahdollista yhteistyötä Ikaalisten fire, due to either arson or carelessness, such as Teatro 39

Taiteilija Kuutti Lavosen luonnos maalauk- Talkoolainen Kalevi Saari sovittaa veistämäl- seen Kylkihaavan pisto. Kuva UR lä asehuoneen lattialankkua. Kuva UR Artist Kuutti Lavonen’s sketch for the paint- One of the volunteers, Kalevi Saari, carving ing ‘The piercing of Christ’. Photo: UR. a floor plank to fit it in the porch. Photo: UR. vastaavan oppilaitoksen puulinjan opiskelijoiden la Fenice in Venice, Windsor Castle and the Schönb- kanssa. Työryhmä korosti erityisesti korkeatasoisen runn Palace in Vienna. In all of these cases, the post- ammattisuunnittelun tärkeyttä sisätilaa rakennettaes- implementation was very different. Jokilehto quoted sa. Suunnittelija tulisi toimimaan yhteistyössä Museo- Professor Paul Philippot, the former director of IC- viraston ja sisätilatyöryhmän kanssa. Arkkitehti, CROM, according to whom the solutions took shape Ph.D. Jukka Jokilehto korosti kommenttipuheenvuo- during the building process. rossaan, että tällaisen kirkon jälleenrakentamisen “A decision has been made about the rebuilding of Tyrvää tulisi perustua kirkon tuntemiseen. Rekonstruktio Church. Whatever materialises, it will be a building work of oli ollut esillä voimakkaasti viime sotien jälkeen. our time, a product of the 21st century as, for instance, in Keskusteluaikana asia oli jälleen ajankohtainen mo- the case of the box pews. In every reconstruction there are al- nin paikoin maailmaa, sodan takia Bosniassa, Ser- ways gaps. In my opinion, the building’s ambience depends biassa ja Kosovossa, maanjäristyksen seurauksena on how the space is divided up, and also materials have 40

Talkoolaiset höyläsivät härkähöylällä kaikki näkyvät puupinnat. Kuva Ulla Rahola

Volunteers planed all visible wooden surfaces with a two-handled plane. Photo: Ulla Rahola

Assisissa sekä pommiattentaatin johdosta Firenzes- great significance. The quality of the work is important. If sä. Lisäksi useita rakennusmuistomerkkejä oli tuhou- a copy is made, the quality of the work goes down. An ex- tunut tuhopolton tai huolimattomuuspalon seurauk- act measured drawing of the original never provides all the sena kuten la Fenice Venetsiassa, Windsorin linna ja information, but rather acts as a constraint. I would indeed Schönbrunnin linna. Kaikissa näissä tapauksissa jälki- suggest a reconstruction in the overall sense, by allowing toteutus oli ollut hyvin erilainen. Jokilehto siteerasi IC- creative thinking and workmanship, so that the result is in CROMin entistä johtajaa, professori Paul Philippot’a, its details a product of our time. jonka mukaan ratkaisut muotoutuvat rakennusproses- As regards the paintings, I would say that the artists sista. should be given the freedom to make their own interpreta- Tyrvään kirkon uudelleenrakentamisesta on tehty päätös. tions. I would compare the situation to, for instance, the mu- Mitä tahansa tullaan tekemään, se on meidän aikamme ra- sic of Mozart and Bach: the musical notation exists but each kennustyö, 2000-luvun tulos, ajatelkaamme vaikka penk- performance is different. The artist reinterprets the thematics 41 kikortteleita. Jokaisessa rekonstruktiossa on aina aukkoja. and spatial structure of the score. A logical approach should Mielestäni rakennuksen tunnelma riippuu siitä, miten tila be taken in the work, which would then be followed all the jaetaan, myös materiaalit merkitsevät paljon. Työn laatu way down to the details – this would require, for instance, on merkittävä. Jos tehdään kopio, työn laatu laskee. Alkupe- the building of a new pulpit instead of bringing an old one räisestä tehty tarkka mittapiirustus ei anna kuitenkaan kaik- into the space. Working drawings should not be made from kea tietoa ja toimii rajoittajana. Ehdotankin rekonstruktiota the documented material but should be redrawn with the suurilta piirteiltään sallimalla luova ajattelu ja työ, jolloin personal professional expertise and knowledge.” lopputulos on yksityiskohdiltaan ja detaljeiltaan meidän ai- According to Jokilehto, this was not an easy work, kaamme. but rather would require creativity. There were no pre- Maalauksista sanoisin, että taiteilijalla tulisi olla vapaus requisites for a reconstruction. Creativity would not tehdä oma tulkinta. Vertaan tilannetta esimerkiksi Mozartin mean that something different would be carried out, ja Bachin musiikkiin: nuotit ovat olemassa, mutta jokainen but rather that designing would involve the hands, esitys on erilainen. Taiteilija tulkitsee uudelleen partituurin brain, and heart. Forms should not be copied. Also, in tematiikan ja tilarakenteen. Työssä tulisi valita looginen lin- his opinion, bringing old objects into the church would ja, joka viedään yksityiskohtiin – tämä esimerkiksi edellyt- not be a good idea. täisi uuden saarnatuolin tekemistä tilaan tuotavan vanhan sijasta. Dokumenttiaineistosta ei tulisi tehdä työpiirustuk- The beginnings of the design of the interior space sia, vaan ne tehtäisiin uusiksi omalla ammattitaidolla ja -tie- dolla. In the summer 1999 I received an invitation to ten- Jokilehdon mukaan kyseessä ei ollut helppo työ, der for design work for the St. Olaf’s Church in Tyrvää, vaan se tulisi vaatimaan luovuutta. Rekonstruktion in which a brief description was requested for how the edellytyksiä ei ollut. Luominen ei tarkoittaisi, että rebuilding of the interior should be carried out. In my tehtäisiin erilaista, vaan suunnittelua siten, että kädet, explanatory statement, I wrote that I partly supported aivot ja sydän olisivat mukana. Muotoja ei tulisi kopi- the interior working group’s proposal to return the old oida. Hänen mielestään myöskään vanhojen esineiden spatial division of the church: returning the pews, gal- tuominen kirkkoon ei ollut hyvä idea. leries, altar, and pulpit, as well as the use of wood and the mark of craftsmanship. Sisätilan suunnittelun aloitus In the summer 1999 I received an invitation to ten- der for design work for the St. Olaf’s Church in Tyrvää, Sain kesällä 1999 Tyrvään Pyhän Olavin kirkon in which a brief description was requested for how the suunnittelutarjouspyynnön, jossa pyydettiin lyhyt ku- rebuilding of the interior should be carried out. In my vaus siitä, miten sisätilan jälleenrakentaminen tulisi explanatory statement, I wrote that I partly supported toteuttaa. Esitin omissa perusteluissani olevani osin the interior working group’s proposal to return the old sisätilatyöryhmän esityksen – kirkon vanhan tilajaon: spatial division of the church: returning the pews, gal- penkkien, lehtereiden, alttarin ja saarnatuolin palaut- leries, altar, and pulpit, as well as the use of wood and tamisen sekä puun käytön ja käsityön jäljen – kannalla. the mark of craftsmanship. Olin seurannut Tyrvään Pyhän Olavin kirkon I had closely followed the work and discussions jälleenrakentamiseen liittyvää työtä ja keskustelua on the rebuilding of St. Olaf’s Church in Tyrvää, for läheltä muun muassa toimimalla edellä mainittujen instance in my role as secretary in the two previous- kahden ICOMOSin Suomen osaston järjestämän kes- ly-mentioned discussions organised by ICOMOS- kustelun kirjurina sekä seuraamalla jo tehtyjä töitä ja Finland, and by following with interest the already 42 suunnitelmia kiinnostuneena. Pidin kirkon jälleen ra- completed works and plans. I considered the rebuild- kentamista erittäin vaikeana ja vaativana tehtävänä. ing of the church an extremely difficult and challeng- Mielestäni menetettyä, vuosisatojen saatossa muodos- ing task. In my opinion, it was not possible to recover tunutta kirkkotilaa ei voinut saada takaisin vanhoja the lost church space formed over centuries by copying muotoja kopioimalla. Liian suuren osan tilan viehätyk- old forms. A too large part of the appeal of the space sestä olivat muodostaneet merkitykset rakennettujen had been created by the meanings behind the built muotojen takana sekä menneiden sukupolvien kirk- forms and the marks that past generations had left in koon jättämät merkit. Tilassa tuli näkyä aikakausi, jol- the church. The time period when it was rebuilt should loin se on rakennettu uudestaan. be visible in the space. Sain seurakunnalta toimeksiannon sisätilan to- In summer 1999 I received from the parish the com- teuttamiseksi kesällä 1999. Sisätilatyöryhmä jatkoi mission for the implementation of the church interior. toimintaansa koko työn ajan. Suunnitteluni tukena toi- The interior working group continued to operate dur- mivat erityisesti sisätilatyöryhmän arkkitehdit Maija ing the entire work process. Particularly the architects Kairamo ja Juha Leiviskä sekä useat Museoviraston in the working group, Maija Kairamo and Juha Leiviskä työntekijät. as well as several of the staff at the National Board of Tein suunnittelun pohjaksi arkistotutkimuksia Antiquities supported me during the design process. kirkon eri korjaus- ja muutosvaiheista. Suurena apu- As a grounding for my design, I carried out archive re- na oli seurakunnan yksityishenkilöiltä keräämä laaja search on the different repairs and alterations made to valokuva-aineisto. Kerätty tieto antoi lisävalaistusta the church. Of great assistance was the extensive pho- menetetystä sisätilasta ja paljasti siinä tapahtuneen tographic material that the parish had received from muutoksia myös kirkon autioitumisen jälkeen. Pelkkä individual persons. The compiled information shed tieto siitä, ettemme olleet tekemisissä muuttumatto- further light on the lost interior space and revealed that man 1700-luvun lopun sisätilan kanssa helpotti suun- changes in the church had also occurred after it had nittelun mukanaan tuomia paineita. been taken out of use. Simply the knowledge that we Tutkiessani Museoviraston rakennuskonservaat- were not dealing with an unchanged late 18th century torin Olli Cavénin ja silloisen talkoolaisen, tulevan interior relieved some of the pressure that the planning sisätilojen työnjohtajan Esko Kangasniemen kanssa process had generated. kirkonviereen kasattua hiiltyneiden rakennusjätteiden In October 2000, when I was exploring the heap of kasaa lokakuussa 2000, löysimme sieltä jäänteitä van- charred building remains collected next to the church, hoista rakenteista ja niiden hienoista yksityiskohdista. together with Olli Cavén, a building conservator at the Nämä löydöt sekä sakaristossa sijainnut palolta säily- National Board of Antiquities, and Esko Kangasniemi, nyt vanha lukkarinpenkki auttoivat yksityiskohtia rat- who at that time was a volunteer but later became the kaistaessa. site foreman for the construction of the church inte- Viktor Lahden huolellisesti laadittujen piirustusten rior, we discovered the remains of old structures and avulla kirkko olisi voitu rakentaa ulkonäöltään entisen their exquisite details. These finds, together with the kaltaiseksi. Kuitenkin tutkimalla palosta säästynyttä old cantor’s bench in the sacristy that had been spared hiiltynyttä puutavaraa löytyi yksityiskohtia, joita ku- from the fire, were helpful when resolving issues with kaan ei olisi voinut dokumentoida rakennetta rikko- the detailing. matta ja jotka osoittautuivat ratkaisuiltaan erilaisiksi With the assistance of Viktor Lahti’s carefully pre- kuin mitä valokuvista olisi voinut päätellä. Tämä vah- pared drawings, the church could have been rebuilt visti käsitystäni siitä, että tärkeintä ei ole menetetyn to look just as it had previously. However, by study 43

Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön kesällä 2003. Kuva Kimmo Räisänen The church was reconsecrated in the summer of 2003. Photo: Kimmo Räisänen. 44

Pyhä Olavi maalaustöiden loppuvaiheessa. Kuva Ulla Rahola

St Olaf’s Church towards the completion of the painting work. Photo: Ulla Rahola rakennuksen kuva, joka pahimmillaan voi olla histori- ing the charred wood fragments spared from complete allinen väärennös, vaan sen sisältö. destruction in the fire, details were discovered that Ne sanat, jotka heti palon jälkeen sekä sitä seuran- nobody could have documented without breaking up neessa suunnitteluprosessisissa lausuttiin, olivat kan- the structure, and which turned out different in their tavia ajatuksia ja muuttuivat teoiksi työn edetessä. design solutions than what could have been deduced Saatuani toimeksiannon sisätilan toteuttamiseksi from photographs. This convinced me that what is huomasin, että toimintaani ohjasivat nämä aikaisem- most important is not the image of the lost building, min lausutut sanat yhtä lailla kuin vanhoista asiakir- which at its worst could be a historical falsification, but joista, valokuvista ja hiiltyneistä rakenteista löytyneet rather its content. tiedot. The words uttered immediately after the fire and Patina ja sen menetys nousi suunnittelussa kes- during the design process that followed it were key keiseksi. Arkkipiispa John Wikströmin toive vanhan ideas and were transformed into actions as the work tunnelman palauttamisesta uuteen sisätilaan tuntui proceeded. After having received the commission for lähes mahdottomalta. Tunnelma kirkossa oli pal- the realisation of the interior space, I noticed that my joltimuodostunut vanhoista patinoituneista puupin- actions were guided just as much by these previously noista ja kerroksellisista 1600-luvun ja 1700-luvun uttered words as by the information found from old 45 rakennusosista ja maalauksista – asioista joita ei miten- documents, photographs and charred structures. kään voinut hetkessä saada takaisin. Kirjoitin samaan Patina and its loss became a central issue in the aikaan artikkelia patinasta arkkitehtuurin historian planning. Archbishop John Wikström’s wish to return professori Vilhelm Helanderin juhlakirjaan pohtien the old ambience in the new interior seemed virtually samalla Tyrvään kirkon jälleenrakentamista. Erityisen impossible. The ambience in the church had to a large kiinnostavina pidin John Ruskinin, sata vuotta aiem- extent been formed by the old patinated wood surfaces min vaikuttaneen englantilaisen arkkitehtuurikriitikon and layers of 17th- and 18th-century building parts ja -teoreetikon kirjoituksia: and paintings – things that could not in any way be …sitä henkeä, minkä vain työmiehen käsi ja silmä voi returned immediately. At that time I wrote an article antaa, ei voida palauttaa. Toisena aikana voidaan luoda about patina for the Festschrift in honour of professor toisenlainen henki, silloin on kyseessä uusi rakennus; of architecture Vilhelm Helander, while also reflecting kuolleen työmiehen henkeä ei voi kutsua paikalle ohjaa- on the rebuilding of the Tyrvää Church. I felt that the maan toisia käsiä ja ajatuksia. Suora ja yksinkertainen ko- writings of John Ruskin, the influential English archi- piointi on mahdotonta. Mitä kopioitavaa on pinnoissa, joista tectural critic and theoretician from 100 years earlier, puoli tuumaa on kulunut pois? Kaikki työn jälki oli siinä were particularly relevant: puolessa tuumassa, joka on poissa… (John Ruskin, The “… that spirit which is given only by the hand and eye Seven Lamps of Architecture, 1849. Käännös kirjoittajan) of the workman, never can be recalled. Another spirit may Ruskin korosti kallisarvoisen perintömme – men- be given by another time, and it is then a new building; but neiden aikojen rakennusperinnön – säilyttämistä, the spirit of the dead workman cannot be summoned up, and mutta myös sitä, että velvoitteenamme on luoda niin commanded to direct other hands, and other thoughts. And laadukasta oman aikamme arkkitehtuuria, että siitä as for direct and simple copying, it is palpably impossible. tulisi historiallisesti merkittävää. Tässä olennaista oli What copying can there be of surfaces that have been worn kestävien rakennusmateriaalien käyttäminen. half an inch down? The whole finish of the work was in the half inch that is gone…” (John Ruskin, The Seven Lamps of Ratkaisu Architecture, 1849, VI: XVIII) Ruskin emphasised the preservation of our precious Paitsi tunnelman palauttaminen, mielessäni oli heritage – the building heritage of bygone times – but kreikan kielen sanan autentikos, alkuperäisyys, päte- also that our obligation is to create architecture for our vyys, luotettavuus ja uskottavuus, kaksi viime mainit- own time that is of such a high quality that it would be- tua merkitystä, luotettavuus ja uskottavuus. Tunnelma, come historically significant. What was essential was kirkon sisätilan synnyttämä tunne, sen ilmapiiri, ohjasi the use of durable building materials. palauttamaan kirkon maiseman, asettamaan rakenteet vanhoille paikoilleen. Koska kirkon kivinen hahmo Design solution oli olemassa, samoin kuin kiinnekohdat menetettyyn puurakennukseen: seinissä olevat kolot ja komerot, In addition to returning the ambience, I also gave rautaiset kiinnitystangot, lattian alla olevat pilarit, ik- thought to two of the meanings of the Greek word kunoiden tiilipilareiden läpi menevät tuuliraudat, autentikos, that is, reliability and believability (the oth- oli luontevaa käyttää näitä työssä hyväksi. Päädyin er meanings being originality and applicability). The ehdottamaan tilallista rekonstruktiota, sisätilan maise- ambience, the feeling created by the church interior, its man palauttamista. atmosphere, guided the return of the church scenery, Esittelin ensimmäisen ehdotukseni sisätilan jälleen- setting the structures in their old places. Because the 46 rakentamiseksi sisätilatyöryhmälle kesäkuussa 2000. stone body of the church already existed, as did the Jälleenrakennussuunnitelma perustui yhtäältä kirkos- connection points for the lost wooden structure – the sa palon jäljiltä säilyneeseen materiaaliin ja toisaal- slots and niches in the walls, the iron fastening bars, ta uutta muotokieltä oleviin uusiin osiin. Pääperiaat- the pillars beneath the floor, the wind-bracing rods teena oli menetetyn sisätilan tilallinen palauttaminen that go through the brick pillars of the windows – it uudella muotokielellä. Alttarialueelle ehdotin kuiten- was natural to utilise these in the work, and I ended kin myös yksityiskohtiin menevää rekonstruktiota. up suggesting a spatial reconstruction, returning the Kaikille uuden sisätilan osille oli myös olemassa käyt- internal scenery. tötarkoitus: mitään sisustuksen osaa ei ollut suun- I presented my first proposal for the rebuilding of nitelmassa esitetty ainoastaan historiallisin perustein. the interior to the interior working group in June 2000. Sisätila oli esitetty varsin pelkistetyssä muodossa. The rebuilding plan was based, on the one hand, on the En sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että sisustuk- material in the church that had been spared from the sen eri osiin: lehtereille, alttariin, oviin tai saarnatu- fire and, on the other hand, new parts with a new form oliin myöhemmin lisättäisiin koristeita. Ehdotin myös, language. The main principle was to spatially return että sisätilan kruunaisi myöhemmin päätettävä kuva- the interior but with a new form language. For the altar ohjelma ja sen toteuttava taiteilija. Pyrkimyksenäni oli, area, however, I suggested a reconstruction that went että lopputuloksena saataisiin uskottava sisätila, missä as far as the detail level. All parts of the new interior ei jäisi epäselväksi, miltä aikakaudelta se on peräisin, also had a use: not a single part of the interior furnish- mutta jossa kävijä saisi lohdutusta tulipalossa mene- ing was presented in the plan with merely a histori- tetyn sisätilan kaipaukselle. cal justification. The interior was presented in a rather Halusin kirkon sisätilassa siirtää vuosisataisen simplified form. I did not exclude the possibility that puurakentamisen perinnettä nykyaikaan, en tehdä various parts of the interior – the galleries, altar, doors menneisyyteen jähmettynyttä kuvaa menetetystä or pulpit – would later have ornamentation added to sisätilasta. Tämä ratkaisu, joka johti samalla mas- them. I also suggested that the interior space would siivipuun käyttämiseen sekä puuliitoksiin, määritteli culminate in a pictorial programme to be decided on myös puutavaran koon samanlaiseksi kuin se oli en- later, as would the choice of the artist to carry it out. nen paloa ollutkin. Rakenteet suunniteltiin vanhoille My aim was to achieve a credible interior space that paikoilleen käyttäen hyväksi seinissä olevia koloja sekä would leave no ambiguity regarding what time period pilarien vanhoja tukia. Vanhoja lehtisahakoristeita ja it originated from, yet where the visitor would receive palossa hävinneitä rakennedetaljeja ei työssä palau- consolation for the yearning of the interior that was tettu, vaan itse rakenteet saivat toimia koristeina. Ai- lost in the fire. noat rekonstruoidut elementit olivat pilarien viisteet, For the church interior, I wanted to bring the cen- alttarialueen pylväspäät sekä kuori-ikkunan ympäril- turies-old wood building tradition to the present day, lä oleva puinen rakennelma, jotka katsoin tärkeäksi not to create a stagnant image of a lost interior. This sisätilan maiseman kannalta. solution, which led to both the use of solid wood and wood-joinery techniques, also determined the size of Toteutus the timbers used, so that they ended up with the same dimensions as before the fire. The structures were de- Jälleenrakennettu Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on signed for their old places, utilising the slots in the monien henkilöiden ja tekijöiden summa. Kirkon muu- walls and the old supports for the pillars. Old fret-saw rien ja holvien korjaukset, uudet kattorakenteet sekä decorations and structural details that were lost in the 47

Taiteilija Osmo Rauhalan luonnoksia saarnatuolin kirjaimiksi. Taustalla osa maalauksesta Synnin kas- vit. Kuva Ulla Rahola Sketches by artist Osmo Rauhala for the lettering on the pulpit. In the background is part of the painting ‘The fruits of sin’. Photo: Ulla Rahola paanukate suunniteltiin Museovirastossa ja toteutet- fire were not returned, but the structures themselves tiin oppilaitosten sekä talkootyön voimin. Tyrvään would function as decorations. The only reconstructed käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen opiskelijat korja- elements were the chamfers on the pillars, the finials sivat ja saumasivat muurit. Uudet, Museovirastossa on the pillars in the altar area and the wooden struc- vanhojen mittapiirustusten pohjalta suunnitellut kat- ture around the choir window, which I considered im- toristikot valmistettiin Ikaalisten käsi- ja taideteollises- portant in terms of the interior scenery. sa oppilaitoksessa. Korvaamattomana apuna oman osuuteni suun- Implementation nittelussa olivat jo edellä mainitut sisätilatyöryh- män arkkitehtijäsenet, mutta myös muut työryhmän The rebuilt St. Olaf’s Church in Tyrvää is the sum jäsenet, erityisesti puheenjohtaja rovasti Timo Kökkö of many individual people and factors. The repairs of sekä kirkkoherra Osmo Ojansivu tukivat ratkaisujani the walls and vaults, the new roof construction and the työn eri vaiheissa. Taiteilija Silja Rantanen auttoi mi- shingle roof were designed in the National Board of nua ehkä kirkon vaikeimmassa yksittäisessä suun- Antiquities and built by students and volunteers. The nittelutyössä, uuden saarnatuolin suunnittelussa. students of the Tyrvää College of Crafts and Design Lehterin rakenteet suunnitteli rakenneinsinööri repaired and pointed the walls. The new roof trusses, 48

Juhani Pentinmikko. Rakenteet koottiin perinteisillä based on old measured drawings and designed at the puuliitoksilla käyttäen loveuksia, kiilauksia ja tapituk- National Board of Antiquities, were built at the Ikaa- sia. Liitoksissa ei käytetty liimoja, ja rautavahvistuksia linen College of Crafts and Design. ja nauloja tarvittiin vain muutamissa lehterin osissa An invaluable help in my own part of the design sekä katossa. Yksityiskohdista tehtiin runsaasti 1:1 work were the already previously mentioned architect malleja rakennuspaikalla. Osan liitoksista suunnit- members of the interior working group, but also the teli Esko Kangasniemen johtama talkooryhmä apu- other members; in particular, the chairman, Reverend naan rakennusarkkitehti Unto Virtanen. Liitoksissa Timo Kökkö, and the parish minister Osmo Ojansivu käytettiin hyväksi sisäkuivan puun turpoamista läm- supported my design solutions at the different stages mittämättömässä kirkossa, jonka kosteusolosuhteet of the work. Artist Silja Rantanen helped me in perhaps noudattavat lähes ulkoilman kosteutta. Talkoolaiset the singular most difficult design task, the new pulpit. höyläsivät härkähöylällä sisustuksen kaikki mänty- The structures of the gallery were designed by struc- puiset pinnat. Lattiat pestiin hienolla hiekalla ja män- tural engineer Juhani Pentinmikko. They were assem- tysuovalla kahteen kertaan. bled using traditional wood joints: notches, wedges Ikkunat toteutettiin lyijypuitteisina lukuun ottamat- and dowels. Glue was not used in the joints, and iron ta länsipäädyn sekä sakariston ikkunoita, jotka ovat reinforcements and nails were only required in a few puupuitteisia lyijyjaolla. Puhalletut ikkunalasit saatiin parts of the gallery and the roof construction. Multiple lahjoituksena lähiseudun taloista. Ikkunat ovat keski- 1:1 scale models of the details were made on the build- aikaiseen tapaan kiinni rautakiinnikkeillä ikkunoiden ing site. Some of the joints were designed by the vol- kiinteissä, palolta säästyneissä tuuliraudoissa. Ikkunat unteer team under the direction of Esko Kangasniemi toteutti Teija Marjamaa (Sisustuslasi Duart ltd) Helsin- and with the assistance of construction architect Unto gistä. Kirkon paloturvallisuuteen kiinnitettiin erityistä Virtanen. The joints exploited the swelling that occurs huomiota. Ullakolle rakennettiin kuivaputkisto-sam- with room-dried wood in an unheated church, where mutusjärjestelmä ja rakennukseen rikosilmoitus- ja the humidity is almost the same as that of the outdoor paloilmoitinjärjestelmä. Lisäksi kirkossa on nauhoitta- air. The volunteers planed all the interior pine surfaces va kameravalvonta. Järjestelmät kätkettiin huolellisesti with a two-handled plane. The floors were scrubbed puuverhouksiin ja rakenteisiin. twice with fine sand and pine soap. Lopputulokselle ratkaisevaksi muodostui kirkon The windows were built with lead frames, except tekeminen lähes kokonaan talkoilla. Kymmenet for those on the west gable and sacristy which had talkoolaiset ydinjoukkonaan noin viiden miehen ryh- wooden frames and lead mullions. The blown window mä työnjohtajineen rakensi ja höyläsi koko kirkon glass was received as donations from houses in the kiinteän sisustuksen lukuun ottamatta saarnatuolia neighbourhood. Following the medieval custom, the sekä kaikukattoa, jotka tehtiin Teuvan aikuiskou- windows are fastened with metal attachments to the lutuskeskuksessa. Pintakäsittelyn laatu, jota ennen fixed wind-bracing irons that had been spared from työn aloitusta pidin yhtenä vaikeimmista asioista, the fire. The windows were built by Teija Marjamaa syntyikuin itsestään näiden suurenmoisten, kes- (Sisustuslasi Duart Ltd) from Helsinki. Particular at- ki-iältään yli 70-vuotiaiden miesten käsissä. Sa- tention has been paid to the fire safety of the church. A malla kirkosta muodostui leimallisesti heidän ja dry pipe fire sprinkler system was installed in the loft tyrvääläisten kirkko. Koko Suomi osallistui jälleen- and a security- and fire-detection system in the build- rakennustyöhön runsaiden lahjoitusten muodossa. ing. Additionally, the building has a system of surveil- lance cameras with a recording device. All systems 49

Puuvalmiin sisätilan valmistuminen ja sisätilan maa- were carefully concealed within the wood cladding laus and structures. Decisive in achieving the final result was that the Kirkon jälleenrakentaminen oli pitkä prosessi. Se church was rebuilt almost completely by a volunteer alkoi heti vuoden 1997 kohtalokkaan syyskuun 21. workforce. Tens of volunteers, with a core group of päivän jälkeen ja päättyi Turun piispa Ilkka Kantolan around five men and a foreman, built and planed all suorittamaan kirkon juhlalliseen käyttöönottojuma- the fixed furnishings, apart from the pulpit and the lanpalvelukseen elokuun kolmantena päivänä 2003. sounding board which were built in the Teuva Cen- Sisätilan osalta työ oli kuitenkin kesken. Lehterinkai- tre for Vocational Adult Training. The quality of the teet ja niitä kannattavat pilarit, alttarialue sekä saar- workmanship in the treatment of the surfaces, which natuoli, jotka kirkon tuhoutuneessa sisätilassa loivat before the start of work I considered one of the most maalatun ja koristellun vastakohdan kirkon muutoin challenging tasks, was achieved almost effortlessly in varsin talonpoikaiselle sisustukselle, olivat koko työn the hands of those magnificent men with an average kulmakivi, ja niiden taiteellinen toteutus tulisi anta- age of over 70. At the same time, the church became maan lopullisen luonteen koko kirkon sisätilalle. distinctly theirs and that of the people of Tyrvää. Also, Kesäkuussa 2003 Vammalan kirkkovaltuusto päätti, the entire nation participated in the rebuilding work in että Pyhän Olavin kirkon uudet maalaukset tehtäisiin the form of plentiful donations. entisille paikoilleen, tulipalossa tuhoutuneen taiteen kuva-aiheiden mukaan. Taiteilijoilta edellytettiin esit- Completion of the bare-wood interior and painting tävää ja figuratiivista taidetta, maalaukset eivät saaneet the interior olla abstrakteja. Vammalan seurakunta valitsi vuonna 2004 kirkon maalausten uusiksi tekijöiksi taidemaala- The rebuilding of the church was a lengthy process; rit Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan. Maalauksissa it began immediately after the fateful day on Septem- tuli noudattaa menetetyn sisätilan maalausten kuva- ber 21, 1997, and was completed with the ceremonial ohjelmaa ja ne tuli toteuttaa samoille pinnoille, missä consecration service performed by the Bishop of Turku, vanhat maalaukset olivat sijainneet. Taiteilijoilla oli Ilkka Kantola, on August 3, 2003. The interior work kirkkosalissa oma ja selkeästi rajattu alueensa. Kuutti was at that time, however, incomplete. The gallery Lavonen sai tehtäväkseen maalata lehterien peileihin railings and the pillars supporting them, the altar area Kristuksen kärsimyshistorian ja apostolit, Osmo Rau- and the pulpit – which in the destroyed interior cre- hala puolestaan alttarialueen ja saarnatuolin. Maa- ated a painted and decorative contrast to the church’s lausten luonnosten hyväksyminen päätettiin antaa otherwise rather peasant-like interior – formed the cor- työryhmän tehtäväksi. Luonnostyöryhmään valittiin nerstone of the entire work, and their artistic execution Kansallismuseon intendentti Helena Edgren, kirkko- would establish the definitive character for the entire valtuuston puheenjohtaja Pertti Järvinen, rovasti Timo church interior. Kökkö, kirkkoherra Osmo Ojansivu ja allekirjoittanut. In June 2003, the Vammala church council decided Työryhmän puheenjohtajaksi valittiin Osmo Ojansivu that the new paintings for St. Olaf’s Church would be ja sihteeriksi talouspäällikkö Paula Laasanen, jonka carried out in the equivalent locations as previously työtä jatkoi myöhemmin Maiju Vuorenoja. and in accordance with the pictorial motifs of those Kirkon maalausten vastaanottojuhlaa vietettiin that had been destroyed in the fire. The artists were elokuussa 2009, ja valmistunut sisätila sai aikaan kan- required to produce figurative art, not abstract art. In sainvaelluksen. Syksyllä 2009 kirkossa kävi 40 000 2004, the Vammala parish selected as the new artists 50 vierailijaa, vuonna 2010 vierailijoiden määrä oli 100 Kuutti Lavonen and Osmo Rauhala. The new paintings 000 ja vuonna 2011 yli 70 000. Kävin kirkossa viimeksi had to follow the pictorial programme of the lost inte- kirkon 500-vuotisjuhlissa elokuussa 2016 ja huomasin rior and would be painted on the corresponding sur- ilokseni pintojen alkaneen patinoitua: lattiat olivat jo faces where the old ones had been. The artists had their selvästi kuluneet ja ihmisten käsien kosketusta näkyi own clearly demarcated areas in the interior. Kuutti siellä täällä. Puupintojen ravistuessa, kuluessa ja kiil- Lavonen’s assignment was to paint in the insets of the lottuessa ja maalien kauhtuessa vuosikymmenien saa- galleries the passion of Christ, and the apostles, while tossa vanha tunnelmakin hiipii mahdollisesti takaisin Osmo Rauhala was assigned the altar area and pulpit. kirkon sisätilaan. It was decided that the task of approving the paintings would be given to a working group. The sketch-stage working group comprised of Helena Edgren, curator at the Finnish National Museum, Pertti Järvinen, chair- man of the church council, the Reverend Timo Kökkö, parish minister Osmo Ojansivu, and myself. Osmo Ojansivu was selected as the chairman of the working group and financial manager Paula Laasanen was se- lected as secretary, whose position was later continued by Maiju Vuorenoja. The celebrations for the public unveiling of the church paintings took place in August 2009, and the completed interior drew huge crowds of visitors. In au- tumn 2009, the church received 40,000 visitors, in 2010 there were 100,000 visitors and in 2011 over 70,000 visi- tors. My most recent visit to the church was during the celebrations marking the church’s 500th anniversary,in August 2016, and I was pleased to note that the surfaces have begun to take on a patina: the floors were already clearly worn and the touch of people’s hands was evi- dent in places. As the wooden surfaces slowly deterio- rate, wear out and become polished, and as the paint fades over the course of the passing decades, the old am- bience will possibly sneak back into the church interior. 51

Lähdeluettelo References

Rahola, Ulla. “How to Fill a Hole or How to Mend a Wound? The Rebuilding of St Olaf’s Church in Tyrvää”, in Marjan Buyle (ed.), La problématique des lacunes en conservation-restauration: postprints des journées d’étude. APROA-BRK: Bruxelles, Auditorium Hadewych, 20-21 novembre 2005. Association profes- sionnelle des conservateurs-restaurateurs d’oeuvres de artes, Brussels, 2007, 112-118. Rahola, Ulla. ”Patinan arvoitus”, in Aino Niskanen, Pekka Pakkala and Mikael Sundman (eds.), Antipasto Misto: Vilhelm Helander 60, Yliopistopaino, Helsinki, 2001, 35-48. Rahola, Ulla. ”Keskustelu Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta”. ICOMOS Suomen osaston jäsentiedote, 3/1998, 5-12. Rahola, Ulla. ”Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleen- rakentaminen”, ICOMOS Suomen osaston jäsentie- dote, 5/1999, 24-36. Ruskin, John. The Seven Lamps of Architecture. The Noonday Press, New York, 1974/1849. 52

Rekonstruktiot ajassa Reconstructions in time

Margaretha Ehrström

Rekonstruktiot ja niiden legitimointi ovat jatku- Reconstructions and their legitimization are sub- van keskustelun ja väittelyn kohteena. Sodan jects of continuous discussion and debate. It was Rja konfliktien tuhot synnyttivät ICOMOSin Rthe destruction wrought by war and conflicts vuonna 1965. Tänä päivänä ihmisen ja luonnon ai- that led to the creation of ICOMOS in 1965. Today, the heuttamat tuhot ovat yhä ajankohtaisemmat. Maail- destruction wrought by man and nature is becoming man poliittisen kartan uudelleenpiirtäminen, rajojen increasingly topical. The political map of the world is siirtäminen, synnyttää uusia itsenäisiä kansakuntia. being redrawn; the moving of borders creates new in- Poliittiset muutokset tuhoavat kansojen menneisyyttä dependent nations. Political changes destroy the past ja luovat tarpeen yhteisöille etsiä omia etnisiä, histo- of peoples and create the need amongst communities riallisia ja kulttuurisia juuriaan. Ihminen haluaa tietää to search for their own ethnic, historical and cultural mistä hän on peräisin ja mihin hän kuuluu. Oman pai- roots. People want to know where they come from and kan määrittäminen on keskeistä – paikan identiteetti, where they belong. Defining one’s own place is central joka antaa paikalle merkityksen, on tärkeä. Tässä – a place’s identity – a place which can be given mean- tilanteessa voidaan pohtia rekonstruktion merkit- ing and which is important. Under these circumstanc- ystä osana yhteisön identiteettiä – paikassa ja ajassa. es, one can reflect on the importance of reconstruction Alla olevat esimerkit voivat valottaa rekonstruktioita as part of a community’s identity – in a place and time. osana ihmiskunnan menneisyyttä ja nykypäivää. Esi- The examples below can shed light on reconstruction merkit – Vilnan historiallinen keskusta, Sidi Yahia, as part of mankind’s past and present. The examples Mali sekä Varsovan historiallinen keskusta ovat kaik- are all UNESCO World Heritage Sites: the historical ki Unescon hyväksymiä maailmanperintökohteita. centre of Vilnius in Lithuania, Sidi Yahya in Timbuktu in Mali, and the historical centre of Warsaw in Poland. 53

Margaretha Ehrström Margaretha Ehrström

1400-luvulla rakennettu Vilnassa sijaitseva Liettuan Alkuperäisen palatsin perustukset ja kellarit ovat herttuanpalatsi tuhoutui 1801. Liettuan itsenäistymisen osa nykypalatsin sisätiloja ja nähtävyyksiä. myötä alkoivat keskustelut nuoren valtion historial- lisen menneisyyden uudelleenrakentamisesta. Kan- sallinen identiteetti haluttiin konkretisoituvat ”rekon- struoimalla” hävitetyt muistomerkit. Runsaat 200 sataa vuotta tuhoutumisesta alkoi uuden herttualinnan ra- The foundations and basements of the original pa- kentaminen entisen hävinneen paikalle. lace form part of the current palace’s interior and are tourist attractions.

The Palace of the Grand Dukes of Lithuania in Vil- nius, built in the 15th century, was destroyed in 1801. Following the re-establishment of Lithuanian indepen- dence in 1999, discussions began on the rebuilding of the historical past of the young state. There was a desire to concretize the national identity by “reconstructing” destroyed monuments. More than 200 hundred years after the destruction, the construction of a new ducal palace was begun on the site of the one that was lost. 54

Unesco Malin Timbuktu on eräs maailman konfliktiherkistä Timbuktu in Mali is one of the world’s most conflict- paikoista. Vuonna 2012 äärijoukot tuhosivat merkit- prone places. In 2012, extremists destroyed important täviä osia Sidi Yahiaa, mm. moskejan portin – tuhoten parts of the Sidi Yahya mosque, among others things siten paikallisen väestön kansallista kulttuuriperintöä the mosque gates, thus destroying the national cultural – pyhää paikkaa ja identiteettiä. Paikan historialliset heritage of the local population, a sacred place and its juuret juontavat 1400-luvulle. identity. The place’s historical roots date back to the Kriisin keskellä paikallinen väestö rakensi EU:n ja 15th century. Unescon tuella portin uudestaan, perinteistä käsityöta- In the midst of the crisis, the local population rebuilt itoa käyttäen ja hyödyntäen tuhosta pelastettuja yksi- the gates with funding from the EU and UNESCO, us- tyiskohtia. ing traditional craftsmanship and making use of sal- vaged details. 55

Kirsti Kovanen

Sidi Yamihin rekonstruktiotyötä pidetään yhtenä The reconstruction of the Sidi Yahi mosque is consi- Unescon maailmanperintösopimuksen menestystari- dered to be one of the success stories of the UNESCO noista – paikallisen ja kansainvälisen yhteisön merkit- World Heritage Convention, and a major cooperation tävänä yhteistyönä. between the local and international community. 56

Margaretha Ehrström

Juhlahuoneistona ja edustamiseen käytettävä palatsi The palace, which serves ceremonial and reception luo läpileikkauksen Liettuan ja laajemmin Euroopan functions, provides a cross-section of the historical tyylien historiallisiin vaiheisiin. Uusi herttuanpalatsi eras of Lithuania and more widely different European avattiin virallisesti käyttöön Liettuan EU:n puheen- architectural styles. The official opening ceremony for johtajakauden kynnyksellä 6. heinäkuuta 2013. the new ducal palace was held on the eve of the Lithu- Uudet juhlakerroksien tilat on sisustettu eri tyy- anian Presidency of the EU Council on July 6, 2013. likausien mukaisesti käyttäen monen käsityöammat- The new rooms of the ceremonial floor have been tilaisen taitoja. decorated in accordance with different style periods, utilising the skills of many different craftsmen. 57

Margaretha Ehrström

Puolan identiteetin kannalta merkittävä Varsovan In terms of Polish identity, the notable Royal Palace in Kuninkaallinen palatsi tuhoutui täysin kaupungin Warsaw was completely destroyed, along with the city mukana toisessa maailmansodassa. Palatsin raunioille itself, during World War Two. The new palace, built rakennettu uusi linna toimi kansainvälisen ICOMOSin on the ruins of the old one, served as the main venue päänäyttämönä järjestön viettäessä 50-vuotisjuhalli- for ICOMOS when the organization celebrated its 50th suuksiaan 2015. ICOMOSin puheenjohtajarivistö, jossa anniversary in 2015. The former ICOMOS chairmen oli mukana sekä entisiä että nykyinen puheenjohtaja, and the current chairman were present to witness how oli todistamassa, kuinka linnan uudelleenrakentami- the rebuilding – the reconstruction – of the palace was nen – rekonstruktio – oli toteutettu interiöörien materi- carried out down to the finest detail, including interior aalien ja pintojen osalta, kuinka historiallisen palatsin materials and surfaces, and how the spirit of the his- henki oli herätetty eloon ja uuteen loistoon. torical palace was brought to a new life and splendour. 58

Digitaalinen antiteesi muistin tuhoamiselle Syyriassa A Digital Antithesis to the Destruction of Memory in Syria

Minna Silver ICOMOS-Finland, CIPA

World cultural heritage concerns our collective memory that builds our common past and identity as hu- mans. Events like the World Heritage Strategy Forum at Harvard University are precious moments to find “together ways to identify, define, share and preserve this collective memory. World Heritage builds bridges that are important for finding common ground, identities and peace between peoples and nations.” World Heri- tage Strategy Forum: http://digitalarchaeology.org.uk/world-heritage-strategy-forum-2016

Syyria sodan jaloissa Syria in the grip of war

Vuonna 2011 syntyi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikas- In 2011 an uprising began in various countries in sa arabikeväänä tunnettuja kansannousuja eri maissa. the Middle East and North Africa, which came to be Syyria oli yksi alueista, jonka kansannousu vähitellen known as the Arab Spring. Syria was one of the coun- leimahti laajaksi sisällissodaksi. Aluksi Syyrian halli- tries where the popular uprising gradually flared up tusta vastaan nousseet kapinoitsijat näyttivät yhteiseltä into a widespread civil war. At first, the rebels who had rintamalta, joka kuitenkin vähitellen hajosi vastarin- risen up against the Syrian government seemed like a nan pirstoutuessa moniiin eri ryhmittymiin. uniform front, but this gradually disintegrated as the Humanitäärinen katastrofi Syyriassa on ollut laa- opposition fractured into several different groupings. ja, ja satoja tuhansia ihmisiä on menehtynyt sodan The humanitarian catastrophe in Syria has been ex- jatkuessa. Haavoittuneita, kemiallisen sodan uhreja tensive, and with the continued war hundreds of thou- ja kidutuksesta kärsineiden psyykkisiä traumoja, sands of people have been killed. There are masses ruoan puutetta, asunnottomuutta ja vaikeita ilmasto- of wounded and victims of chemical warfare, people olosuhteita kärsineitä on joukoittain. Terveyshuolto suffering from psychological trauma due to torture, as on romahtanut hoitohenkilökunnan vähetessä sekä well as a lack of food, homelessness and difficult cli- lääkkeiden, laitteiden ja vuodepaikkojen puutteessa. matic conditions. Healthcare has collapsed with the Syntynyt pakolaisongelma on sekä maansisäistä että decreased numbers of hospital staff and a shortage of maasta ulospäin suuntautunutta ihmisten virtaa. medicines, equipment and hospital beds. A refugee 59

Kuva 1. Ensimmäisen sukupolven digitaalikameralla otettu kuva syyrialaisesta lapsesta Palmyran raunioilla. Kuva: SYGIS 2000.

Fig 1. A photograph of a Syrian child among the ruins of Palmyra taken with a first-generation digital camera. Photo: SYGIS, 2000.

problem has emerged, with flows of people both inter- nally and out from the country. Alongside the violence and collateral material dam- Väkivaltaisuuksien ja aineellisten vahinkojen age, there is also the systematic damage, theft, and rinnalla ilmenee kulttuuriperinnön järjestelmällistä destruction of the cultural heritage. Moveable ancient vahingoittamista, varastamista ja tuhoamista. Liikutel- objects are smuggled out through various channels to tavia muinaisesineitä salakuljetetaan moninaisia kana- different parts of the world. To destroy the cultural via myöten eri puolille maailmaa. Kulttuuriperinnön heritage is to destroy memory and leads to the ruin- tuhoaminen on muistin tuhoamista ja ihmisyyden ation of humanity. raunioittamista. The devastation and destruction in Syria touches the Syyriassa hävitys ja tuho koskevat koko kansaa sekä whole population and its identity, but the significance sen identiteettiä, mutta Syyrian vahinkojen merkitys to the whole world of the damages also concerns the maailmalle koskee myös yhteisen kulttuuriperinnön devastation of the wealth of our shared cultural heri- aarreaitan hävittämistä. Vahingoilla ja tuholla pyritään tage. The objective behind the damage and destruction murentamaan paitsi kansan myös koko ihmisyyden is to break down not only the essence of the people but olemusta. also that of the whole of humanity. 60

Syyria on osa Syyro-Mesopotamiaa, jossa Kak- Syria is part of Syro-Mesopotamia, the landscape of soisvirrat Eufrat sekä Tigris puhkovat maisemaa. which is intersected by the twin rivers of the Euphrates Olemme sivilisaation alkukehdossa. Jokien väliin jää and the Tigris. Here we are at the cradle of civilization. Jezira eli niin sanottu saarialue hedelmällistä ja vil- Between the rivers is Al-Jazirah, that is, the island area javaa maata. Vuosituhansia ihminen eli kuitenkin also known as the Fertile Crescent due to its high agri- metsästäjä-keräilijän asteella. Lähi-idässä piin käsittely cultural productivity. For thousands of years, howev- metäsästäjä-keräilijöiden parissa kehittyi työkalujen er, man lived as a hunter-gather. In the Middle East the muodossa miljoonan vuoden ajan. Esihistoriallisen shaping of flint evolved over millions of years among ihmisen piin käyttö ja työvälineiden teknologinen ke- the hunter-gatherers in the form of tools. Prehistoric hitys jatkuivat harppauksin. Tässä miljoonan vuoden man’s use of flint and the technological development menneisyyden jatkumossa historiallinen aika ja monu- of tools continued in great leaps. Within this contin- mentaaliset jäännökset ovat kuin silmänräpäys. Edel- uum of a million years, the historical time period and leen pii kuitenkin vaikuttaa nykyihmisen toimintaan the remains of monuments are but a blink of the eye. informaatioteknologian alalla aina Kalifornian Piilaak- Flint, as a siliceous material, could be said nevertheless sossa asti. to still affect man’s activities in the era of information Ensiaskeleet viljelyyn sekä siten ruokaa tuottavan technology, all the way to California’s Silicone Valley. talouden vallankumoukseen otettiin nimenomaan The first steps in cultivation, and thus the revolu- Lähi-idässä Eufrat-virran laaksossa Syyrian alueella tion in the food-producing economy, was taken spe- jo 11 000 vuotta sitten. Turkin puoleiseen Mesopota- cifically in the Middle East in the Euphrates River Val- miaan pystytettiin tuolloin Göbekli Tepen vaikuttava ley, in present-day Syria, already 11 000 years ago. It pyörötemppeli pystykivineen. Myöhemmin kupari- ja was at that time in Mesopotamia that the impressive pronssikauden vaihteessa 3500–3300 eKr. keksittiin circular temple, with its standing stones, was erected kirjoitustaito, joka on ollut perusedellytys muistiin- in Göbekli Tepe, on what is now the Turkish side of merkitylle historialle. Aakkoset syntyivät, ja Syyriassa the border. Later, at the turn of the Copper and Bronze Ugarit Välimeren rannalla oli aakkosellisen kirjoitus- Ages in 3500-3300 BC, writing was invented, which has taidon edelläkävijöitä. been a prerequisite for the recording of history. The al- Piiteknologian muutokset merkitsivät edistysaske- phabet was invented, and the Syrian city of Ugarit, on lia esihistorian ihmiselle, ja informaatioteknologia the shore of the Mediterranean, lay at the vanguard in puolestaan on viime vuosikymmeninä avannut tien the skill of writing with the alphabet. digitaaliseen taltiointiin ja dokumentointiin. Viimeisen Changes in flint or “silicate” technology meant prog- viiden vuosikymmenen aikana on tapahtunut mul- ress for prehistoric man, and information technology in listus, jonka avulla tietoa voidaan kerätä, tallentaa ja turn has in recent decades opened the way for digital jakaa nopeasti sekä rajattomasti. Se on avannut kult- recording and documentation. During the last five de- tuuriperinnön suojelulle ja säilyttämiselle uudet mah- cades a revolution has taken place, whereby informa- dollisuudet, mutta tuonut mukanaan myös uusia haas- tion can be collected, recorded and disseminated quick- teita. Tiedon leviäminen altistaa muinaisjäännösten ly and limitlessly. It has opened up new potential for tuholle, kun kohteet saadaan internetin kautta paikan- the protection and conservation of the cultural heritage, nettua. but also brought with it new challenges. The dissemi- Dokumentoinnissa pelkästään digitaalisten ka- nation of information exposes the ancient relics to de- meroiden kehitys kahdessa vuosikymmenessä on tar- struction, when the sites can be located via the internet. jonnut suuren teknologisen harppauksen (kuva 1.), In the documentation process, merely the develop- 61

Kuva 2. Panorama Crac des Chevalierin rsitirekeläislinnan sisäpihstaa ennen sisällissotaa. Kuva: Gabriele Fangi. Fig. 2. A panorama of the courtyard of the Crusader castle of Krak des Chevaliers before the civil war. Photo: Gabriele Fangi. mutta kehitys ei ole ollut täysin ongelmatonta. Ku- ment in digital cameras over the last two decades has kaan ei tiedä, kuinka kauan digitaaliset aineistot säi- brought about a huge technical leap forward (Fig. 1), lyvät – siksi dokumentaatiossa on hyvä ottaa käyttöön but this development has not been completely unprob- myös analogisia varajärjestelmiä. Itse käytin omassa lematic. Nobody knows how long digital data can be SYGIS-projektissani Syyriassa vuosina 2000–2010 sekä preserved – and therefore it is good to utilise also ana- digitaalisia että analogisia tallennus- ja dokumentoin- logical systems for safety purposes. In my own SYGIS tivälineitä. Tiedämmehän, että analogiset valokuvat project in Syria in 2000-2010, I myself used both digital ovat säilyneet jopa 150 vuotta. Valkokuva analogisena and analogical recording and documenting devices. As tarjoaa valtavan määrän tietoa, joka ei aina tallennu we of course know, analogical photographs have been kokonaisuudessaan digitaalisessa versiossa, mutta preserved for as long as 150 years. In being analogical, analogisen filmin voi aina digitoida ja määrittää sen the photograph offers a huge amount of information, sisältämän tiedon yksityiskohtaisuuden. which is not always saved in its entirety in the digital version. But analogical film can always be digitalised, Keskeisiä kulttuuriperinnön tuhokohteita Syyriassa and the amount of detail it contains can be determined.

Syyria on joutunut kauttaaltaan sodan vaiku- Central targets in the destruction of the cultural heri- tuksen alaiseksi. Tuhot muinaisille kulttuurimonu- tage in Syria menteille ovat erityisesti ilmenneet Aleppossa, Palmy- rassa, Apameassa ja Crac des Chevaliersissa (kuva 2.). Syria has suffered throughout from the effects of Kaupungeista Aleppo ja Palmyra ovat olleet totaalisen war. The destruction of ancient cultural monuments tuhotoiminnan kohteina. 62

Kuva 3. Päätön sumerilainen Gudea-patsas sylissään temppelin arkkitehtoninen piirrossuunnitelma 3. vuositu- hannelta eKr.

Fig. 3. A headless Sumerian statue of Gudea, with an architectural plan of a temple in its lap, from the 3rd century BC.

Jihadistien johtama ISIS/ISIL, Islamilainen kalifaat- has particularly been evident in Aleppo, Palmyra, ti tai niin sanottu Islamilainen valtio, on levinnyt Poh- Apamea and Krak des Chevaliers (Fig. 2). As regards jois-Syyriaan ja Irakiin. Koska alue on joutunut mili- the cities, Aleppo and Palmyra have been the targets of tantistien valtaan, vain satelliittiteknologialla on voitu total destruction. seurata ja kartoittaa tuhotoimia alueella. Deir ez-Zorin The Jihadi-led ISIS/ISIL, the Islamic caliphate, or the kaupunki Keski-Eufratilla ISISin miehittämällä alueel- so-called Islamic State, has spread to northern Syria and la on kärsinyt suuria tuhoja. Siellä sijaitsi merkittävä Iraq. Because the area has been under the control of the museo, josta onneksi ehdittiin evaukoida arvokkaita militants, it has only been possible to follow and moni- kokoelmia. Useat merkittävät arkeologiset kohteet tor the destruction in the area with satellite technology. Eufratin alueella, kuten Dura Europos ja Mari, ovat The city of Deir ez-Zor, in the central Euphrates region, joutuneet ryöstökaivausten kohteiksi. Löytöjä salakul- has as part of the ISIS-occupied territory suffered great jetetaan eri puolille maailmaa antiikkimarkkinoille, destruction. A notable museum was located in the city, ja ISIS on rahoittanut sotatoimiaan muinaismuistojen and fortunately its valuable collections could be evacu- kaupalla. ated in time. Several significant archaeological sites in ISISin islamistinen hallinto on ottanut ohjelmakseen the Euphrates region, such as Dura-Europos and Mari, ikonoklasmin, ihmisiä sekä jumalia esittävien toisus- have been the targets of looters. Finds are smuggled koisten taiteen ja monumenttien tuhoamisen. Niin out of the country to the antiques trade in different 63 kuin julmat teloitukset, myös patsaiden “teloitukset” parts of the word, and ISIS has financed its war efforts kuuluvat sen ohjelmaan. Tämä ei kuitenkaan ole uusi through the trade of ancient artefacts. tapa ihmiskuvien tuhoamisessa, vaan sitä on jatkunut ISIS’s Islamic government has taken up an agenda Lähi-idässä aina kolmannelta vuosituhannelta eKr. of iconoclasm, the destruction of what it regards as the Useat sumerien Gudea-patsaat tunnetaan päättöminä heretic art and monuments representing people and versioina (kuva 3.), siis niiden osia hakattiin jo mui- gods. Just like the brutal executions of people, also the noin. Roomassa muiston kiroamista, damantio memo- “execution” of statues is part of ISIS’s agenda. Destroy- riaeta, harjoitettiin raaputtamalla nimiä pois piirtokir- ing statues is not, however, a new custom, but rather joituksista. Bysantin aikana ikonoklasmi koski myös has continued in the Middle East at least since the third kristillistä kuvainpalvontaa. century BC. Several Sumerian statues of Gudea are well known in their headless versions (Fig. 3), in other Ohjelmia ja projekteja Syyrian kulttuuriperinnön words, they were beheaded already in ancient times. In pelastamiseksi Rome the condemnation of memory, damantio memo- riaeta, was practiced by erasing names from epigrams. Maailmassa UNESCO komiteoineen, valtioiden ja During the Byzantine era, iconoclasm targeted also the itämaisen tutkimuksen seurat ovat Syyrian sisällisso- worship of Christian images. dan myötä nostaneet maan kulttuuriperinnön tallen- nuksen ja dokumentoinnin listalleen. Arkeologit ja Programmes and projects to save Syria’s cultural her- arkkitehdit ovat olleet alalla aktiivisia toimijoita. In- itage sinöörit ovat tuoneet teknisen lisän sekä prospektoin- nille, kartoitukselle ja kolmiulotteiselle mallintamiselle With the advent of the Syrian civil war, UNESCO digitaalisen tallennuksen ja dokumentaation avulla. and its various sub-organisations, international so- Seuraavassa lueteltuna Syyrian muinaismuistojen cieties and societies for oriental studies have placed suojelun alalla toimijoita: on their agenda the need to record and document the country’s cultural heritage. Archaeologists and archi- • UNESCO Observatory of Syrian Cultural Heri tects have been active agents in the field. Also engi- tage neers have brought a further technical dimension to ar- • ICONEM ja Syyrian Antikviteettivirasto chaeological prospecting, mapping and 3D-modelling (DGAM) with the help of digital recording and documentation. • EAMENeA The following is a list of the agents in the field in the • ASOR protection of Syria’s ancient monuments: • Shirin • Heritage for Peace • UNESCO Observatory of Syrian Cultural Heri • APSA tage • CIPA • Iconem and the Directorate-General of Antiqui • SYRHER ties and Museums (DGAM) of Syria • Anqa • EAMENeA • CyArk ja ICOMOS • ASOR • Institute for Digital Archaeology • Shirin • Blue Shield • Heritage for Peace • UNOSAT • APSA 64

• ICORP • CIPA • Rekrei • SyrHer • World Monument Fund • Anqa • CyArk and ICOMOS UNESCOn ja ICOMOSin alla toimiva CIPA Heri- • Insitute for Digital Archaeology tage Documentation on entinen arkkitehtuurisen • Blue Shield fotogrammetrian komitea. Se on myös yksi Syyrian • UNOSAT muinaiskohteiden säilyttämiseen pyrkiviä organisaa- • ICORP tioista. Komitean aktiiviset insinöörit, arkkitehdit ja • Rekrei arkeologit olivat työskennelleet vuosikymmeniä rau- • World Monument Fund han aikana Syyriassa ja ehtivät kartoittamaan, mittaa- maan sekä valokuvaamaan useita muinaisia ja muuten CIPA Heritage Documentation, which operates historiallisia kulttuurikohteita. Dokumentaation avulla under UNESCO and ICOMOS, is the former commit- on pystytty mallintamaan tuhoutuneita rakennuksia. tee for architectural photogrammetry. It is also one of Tähtäyksenä CIPAlla on allekirjoittaneen johdolla the organisations that aims to preserve Syria’s ancient myös luoda oma tietopankki avoimena tietokantana sites. The committee’s active engineers, architects and CIPAn jäsenien hallussa olevista ja kerätyistä aineis- archaeologists had worked for decades during peace toista. Kuvatiedostot auttavat jälleenrakennuksessa. time in Syria and had managed to chart, measure and Tietopankkeja syntyy myös muun muassa yhdysval- photograph several ancient and otherwise historic cul- talaisella ASORilla Orontesin valuma-alueen arkeo- tural sites. Through documentation, it has been pos- logisten kartoitusten pohjalta ja eurooppalaisilla sible to model destroyed buildings. Haavoittuvan hedelmällisen puolikuun yhteisprojek- The aim of CIPA, under my leadership, is also to tilla ja SHIRINissä. create a separate open-access database with data col- lected from and in the possession of CIPA members. Tekniikoita kulttuuriperinnön säilyttämiseksi The image files will help in the rebuilding. Databases are created also, for instance, on the basis of archaeo- Muinaisjäännösrekisterien kehitys on digitalisoi- logical mapping carried out by the American organisa- tunut viime vuosikymmenillä. Suomi on ollut kehit- tion ASOR in the Orontes River Basin, with the joint- tämässä muun muassa Egyptin anitikviteettien infor- European Fragile Crescent Project and SHIRIN. maatiosysteemiä (EAIS) jo vuonna 2000, ja johtamani SYGIS-projekti Syyriassa suunnitteli ja hankki Syyrian Techniques for preserving the cultural heritage antikviteettiviraston (DGAM) työntekijöille Suomen ulkoministeriön kehitysmäärärahoista paikkatieto- The register of ancient monuments has in recent koulutusta vuosina 2002–2003. Koulutuksella otet- decades been digitalised. Finland was involved in de- tiin ensiaskeleita Syyrian muinaisjäännöshallinnon veloping, for instance, Egypt’s Antiquities Information digitaalisessa kehityksessä, joka ennen sisällissotaa System (EAIS) already in the year 2000, and the SY- otti lisäaskeleita Durhamin yliopiston ohjauksessa. GIS project in Syria, of which I am head, planned and Seuraavanlaisia keskeisiä sekä huomionarvoisia ai- sought for the staff of the Syrian board of antiquities heita ja kysymyksiä on ollut digitaalisten järjestelmien (DGAM) training in geographic information systems käyttöönoton yhteydessä: in 2002-2003, with assistance from the Finnish Ministry of Foreign Affairs’ development fund. It was trough 65

Kuva 4. Kaavio GIS- eli paikkatietopohjai- sesta muinaistietokannasta esimerkkinä Egyptin antikivteettien informaatiosysteem prosesseineen. Kuva: Suomen ympäristökeskus.

Fig. 4. Diagram of a GIS (geographic infor- mation system) -based database of ancient monu- ments, with the example of an information system and processes for Egyptian antiquities. Photo: Finnish Environment Institute. 66

• Taltiointi this training that the first steps were taken in the Sy- • Dokumentointi rian antiquarian administration towards digital deve- • Datan käyttökelpoisuus, muuntelu lopment, and which before the civil war took further • Muinaistietokannat, arkistot, kirjastot steps under the direction of Durham University from • Datan jakaminen the UK. The following key and noteworthy themes • Datan käyttö and issues have emerged when adopting the digital • Datan soveltuvuus systems: • Datan säilytys ja säilyvyys • Recording Tärkeää on kerätä paikkatietoa muinaisjäännöksistä • Documentation tarkkojen koordinaattien avulla käyttämällä GPS:ää • Usefulness of the data, modification (Global Positioning System) eli satelliittipaikannus- • Ancient databases, archives, libraries järjestelmiä tai prospektoimalla satelliittikuvilla, digi- • Data dissemination taalisilla kartoilla. Suositeltavinta on käyttää kansain- • Data use välistä UTM-koordinaatistoa, jonka rinnalla voidaan • Data applications ilmaista kansalliset koordinaatit. Koordinaattien avul- • Data storage and shelf life la pystytään paikantamaan ja suojelemaan muinais- jäännöksiä tarkasti ja laatimaan visuaalisesti karttoja It is particularly import to collect geographic data ja erilaisia buffereita eli suojavyöhykkeitä paikkatie- of ancient monuments with the help of precise coordi- tojärjestelmissä. On otettava huomioon, että sotien nates by using GPS (Global Positioning System), that jalkoihin jääneissä kaupungeissa ei katuosoitteiden pe- is, satellite navigation systems or by prospecting with rusteella enää mahdollisesti voida paikantaa jotankin satellite images and digital maps. It is recommended suojelukohdetta, samoin maastossa annetut summit- to use the international UTM coordinate system, in taiset kilometrimäärät tai maisemalliset kuvaukset parallel with which national coordinates can be used. eivät riitä. Tarvitaan tarkkoja karttakoordinaatteja. With the help of the coordinates, it is possible to locate Tietokonepohjaisissa paikkatietojärjestelmissä and protect ancient monuments with precision, and to voidaan liittää kaikki paikkaan sidottu sijaintitieto. draw up visual maps and various buffer zones in the Tieto pystytään liittämään muun muassa ilmakuviin, geographic information systems. One must take into satelliittikuviin, karttoihin, digitoituihin valokuviin consideration that in cities that have been ravaged by sekä dioihin, digikuviin, mittaustietoihin ja tekstitie- war it is perhaps no longer possible to locate a partic- dostoihin – erilaisine arkistoluetteloineen. Paikkati- ular conservation site, and likewise in the terrain the etojärjestelmissä voidaan tehdä erilaisia aineistokyse- approximate distances in kilometres or landscape de- lyjä. Fotogrammetrian avulla satelliittikuvat ja uudet scriptions are insufficient. Precise map coordinates are laserkeilaimet avaavat mahdollisuudet maisemien, required. kohteiden ja monumenttien sekä niihin liitettyjen In computer-based geographic information systems esineaineistojen dokumentointiin. one can include all spatial data linked to the location. Kehitys kulkee takymetristä joko ilmasta käsin One can link the information to, for instance, aerial tehtävään LiDARin laserkeilaukseen tai maanpinnalla photographs, satellite images, maps, digitised photos säteen nopeudella, kun säteisiin perustuva mittaus luo and slides, digital photos, measurement data and text uusia mahdollisuuksia digitaalisten kuvien tarjoaman files – together with various archive catalogues. In GIS pikselien avulla kerättävän metrisen tiedon lisäksi. systems one can carry out various data queries. It is 67

Kuva 5. Panoramakuva Aleppon keskiaikaseen sitadelliin. Kuva: Gabriele Fangi 2010.

Fig. 5. A panorama of the medieval Citadel of Aleppo. Photo: Gabriele Fangi, 2010

Myös kaukokartoitus erilaisislla maatutkilla voi pal- with the help of photogrammetry that satellite images jastaa rakenteita pintaakin syvemmältä. Niiden avulla and new laser scanners offer the potential to document on Palmyrassa paljastettu roomalaisten kaupunkien landscapes, sites and monuments, as well as artefact alta aikaisemman hellenistisen kaupungin kerros- data linked to them. tumat. The development proceeds from tacheometers to Maisemia voidaan mallintaa ja rekonstruoida digi- LiDAR laser scanning carried out either from the air taalisilla aineistoilla. Kaukokartoitusaineistot toimivat or on the ground at the speed of the beam, when laser- hyvinä pohja-aineistoina. Digitaaliset korkeusmal- beam-based mapping creates new opportunities in ad- liaineistot voidaan yhdistää ilmakuva- ja satellittiai- dition to the metric information in the pixels of digital neistoihin tai digikuviin, jolloin syntyy luonnollista ja imagery. Also remote mapping with various types of todellista pintakuvaa mallinnettavasta kohteesta. ground-penetrating radar can reveal structures below the surface. With their help, earlier layers of Hellenis- Näköala Hotel Baronista Aleppoon tic cities below the Roman cities have been revealed in Palmyra. Aleppo on yksi totaalisen tuhon kohteita. Se oli ehkä Landscapes can be modelled and reconstructed Syyrian länsimaisin suurkaupunki, muslimien joukos- through digital data. Remote mapping data works as sa kristittyjä ja ennen myös juutalaisia. Raunioituneen good base material. Digital elevation model data can kaupungin uhreille on Suomessa soitettu kirkonkel- be combined with aerial photos and satellite data or 68

Kuva 6. Aleppon suuren moskeijan tuhoutuneen mina- reetin digitaalinen kolmiuloitteinen ennallistus Gabriele Fangin ja Wissam Wahbehin toimesta.

Fig. 6. The destroyed minaret of the Great Mosque of Aleppo as a digital 3D-modelling reconstruction by Gabriele Fangi and Wissam Wahbeh.

loja. Johtamani suomalainen SYGIS-projekti ehti vie- digital photos, thus creating natural and real surface railla Aleppossa vuonna 2000. Tutkimusryhmä asui images of the modelled site. Hotel Baronissa, joka jo sinällään oli Aleppon näke- misen arvoista kulttuuriperintöä. Sen tyyli heijasteli A view from the Baron Hotel over Aleppo Idän Pikajunan suuruuden aikaa, jolloin arkeologiset kenttätyöprojektit suuntasivat Mesopotamiaan. Aleppo has been one of the targets of total destruc- Siellä asuivat Agatha Christie miehensä Max Mal- tion. It was perhaps one of Syria’s most Western me- lowanin kanssa sekä muinaisen Urin kaivaja Leonard tropolises; among the Muslims lived Christians and Woolley vaimoineen. Arabian Lawrence ja Charles previously also Jews. Church bells were rung in Fin- Lindbergh myös kuuluivat menneisiin vieraisiin. Oli land in commemoration of the victims of the ruined historiallista nukkua samassa vuoteessa kuin Charles city. The Finnish SYGIS Project, of which I was the di- Lindbergh, Atlantin ensimmäisenä suoralla lennolla rector, had the opportunity to visit Aleppo in 2000. The ylittänyt pilotti. Hotelli on kokenut sisällissodan tuhot. research team stayed at the Baron Hotel, which already Viimeisen kerran vierailin siellä 2007, jolloin sen baarin in itself was an example of Aleppo’s cultural heritage 69 holveissa soitimme piccolon kanssa täysillä Enyaa. Se well worth visiting. Its architectural style reflected the oli viimeinen kertani Hotel Baronissa ja Aleppossa. era of greatness of the Orient Express, when archaeo- Hotel Baronista ei ollut pitkä matka kuuluisaan kes- logical fieldwork headed out to Mesopotamia. kiaikaiseen Aleppon Souqiin eli katettuun basaariin, It was in the Baron Hotel that Agatha Christie and joka on listattu UNESCOn maailmanperintökohteisiin her husband the archaeologist Max Mallowan stayed, – paikka on nyt sodan raunioittama. Vanhan suuren and so too the excavator of the ancient site at Ur, Leon- moskeijan minareetti on myös tuhottu. Gertrude Bell ard Woolley and his wife. T.E. Lawrence, better known oli ikuistanut sen valokuvaamalla matkallaan Alep- as Lawrence of Arabia, and Charles Lindbergh were poon. also among the hotel’s past guests. It was historical to Kovia on kokenut myös Aleppon museo ja Alep- sleep in the same bed where had once slept Lindbergh, pon muinainen sitadelli (kuva 5.), joka keskiaikaisesta the pilot who made the first direct solo transatlantic ulkomuodostaan huolimatta kätkee rauniokummussa flight. The hotel has suffered destruction during the sisäänsä pronssikauden kaupungin jäännökset. Sieltä civil war. The last time I stayed there was in 2007, when on esiinkaivettu Ilman suojelujumaluuden temppeli in the hotel bar together with the bellboy we played the suurine korkokuvineen. Korkokuvat oli onneksi ehdit- music of Enya at full blast. It was not only my last time ty dokumentoimaan ennen sisällissotaa, ja ne on mal- in the Baron Hotel but also in Aleppo. linnettu World Monuments Fundin ansiosta. The Baron Hotel was not far from the medieval Onneksi piirroksia ja valokuvia on tallennettuna Al-Madina Souq, that is, the covered bazaar, which is myös Aleppon monumenteista. CIPAn jäsenillä on a UNESCO World Heritage Site – but the place now hallussaan myös stereokuvia. Digitaalisia rekonstruk- lies in ruins due to the war. The minaret of the Great tioita on tuhoja kärsineistä monumenteista jo tuotettu: Mosque of Aleppo has also been destroyed. The author sitadelli ja minareetti on luotu uudelleen 3D-mallin- Gertrude Bell had captured it for posterity in a photo noksena Gabriele Fangin johdolla (kuva 6.). taken during her trip to Aleppo. Aleppon läheiset muinaiskaupungit Ebla ja Idlib Also notable sites suffering damage have been the ovat kokeneet myös kovia. Eblan pronssikautisen Aleppo Museum and the ancient Citadel of Aleppo kuningaskunnan löytöjä säilytettiin Idlibin museossa. (Fig. 5), which despite its medieval form conceals Ebla kuului väitöskirjani aiheistoon, ja tutkin sitä jo within its tell the remains of a Bronze Age city. From 1997 kuvaten sen nyt tuhonkohteina olleita palatseja there has been unearthed the Temple of the Storm God, ja hautoja. Dokumentoin myös piirtämällä esinelöytöjä with its large reliefs. The reliefs were fortunately docu- 1997 Idlibin museossa. mented before the civil war and they have been 3D- Aleppon ulkopuolella nousevat niin sanotut modelled due to the support of the World Monuments Kuolleet kaupungit, joissa aika oli pysähtynyt en- Fund. nen Syyrian sisällissotaa. Hotel Baronin portieeri Fortunately drawings and photographs have been kuljetti 50-luvun amerikanraudallaan maksusta tu- stored also of Aleppo’s monuments. CIPA’s members risteja ihmettelemään niitä. Bysanttilaisissa rakennuk- also have stereograms in their possession. Digital re- sissa seinät seisoivat vahvasti vielä pystyssä. Vanha constructions of monuments that have suffered de- portieeri ajoi minut lentokentälle ja jäi hymyillen sen struction have already been produced: the citadel and ovelle vilkuttamaan. En tiedä, onko hän jäänyt Alep- minaret have been recreated as 3D-modellings under pon pommituksissa henkiin. the supervision of Gabriele Fangi (Fig.6). Aleppo’s nearby ancient cities, Ebla and Idlib, have also suffered significant damage. The finds from Ebla’s 70

Kuva 7. Palmyran Belin temppelin temenos ja naos sfäärisellä fotogrammetrialla panoroituna. Kuva: Gabriele Fangi 2010.

Tapaus Palmyra Bronze Age kingdom were kept in the Idlib Muse- um. Ebla was one of the subjects of my PhD thesis, and Yksi Syyrian tuhojen näyttävimpiä uhreja on Pal- I made a study of it already in 1997, photographing the myra, maailmanperintökohde, jonka suojelu ja säilyt- palaces and tombs that are now the targets of destruc- täminen ovat olleet erityisten ponnistelujen kohteena. tion. That same year I also documented by means of Sen raunioissa yhdistyy itämaisuus ja roomalainen drawings the artefact finds in the Idlib Museum. kulttuuri. Arkkitehtuurissa sekä esinesitössä heijas- Outside Aleppo lie the so-called Dead Cities, where tuu omintakeinen taide, joka viestii paikan ainutlaa- time had stopped already before Syria’s civil war. The tuisesta identiteetistä. ISIS valtasi Palmyran keväällä porter of the Baron Hotel drove tourists for a fee in 2015 ja toistamiseen joulukuussa 2016. Tämä Syyrian his 1950s American car to marvel at them. The walls autiomaan keitaassa Damaskuksesta pohjoiseen sijait- of the Byzantine buildings still remained firmly stand- seva vihreiden palmulehtojen ympäröimä kaupunki ing. Later, the old porter drove me to the airport and on muinaisen Silkkitien karavaanikeskus. Kaupunki stood by the door smiling and waving me goodbye. I kukoisti ensimmäiseltä vuosisadalta eKr. aina kolman- don’t know whether he has survived the bombings of nelle vuosisadalle jKr. Aleppo. Kaupunki oli kansainvälisen karavaanikaupan sol- mu Rooman valtakunnan itärajalla. Sen luonne vaih- The case of Palmyra teli kaupunkivaltiosta, Rooman provinssin alaiseksi kuningaskunnaksi nousten lyhyeksi ajaksi jopa omaksi One of Syria’s most striking victims of destruction imperiumiksikseen. Muutaman vuoden Palmyra hal- is Palmyra, which is a World Heritage Site, but where litsi kuningatar Zenobian kapinan johdosta koko itäistä there has been a particular effort towards its protection Välimerta. Palmyralaiset olivat pääosin aramealaisia, and preservation. Combined within its ruins are both ja nimitutkimusten avulla ollaan pystytty jäljittämään Oriental and Roman culture. A distinctive art is reflect- perheiden, sukujen ja heimojen merkitystä kaupungin ed in its architecture and artefacts, which conveys the hallinnolle ja taloudelle. unique identity of the location. ISIS captured Palmyra 71

Fig.7. A panorama of the temenos and naos of the Temple of Bel in Palmyra taken using spherical photogrammetry. Photo: Gabriele Fangi, 2010.

Palmyran rauniot olivat säilyneet aina Syyrian in spring 2015 and recaptured it December 2016. This sisällissotaan asti hämmästyttävän hyvin. Riemukaari city, situated in an oasis in the desert north of Damas- hallitsi pylväskatua, joka halkaisi rauniokaupunkia niin cus and surrounded by green palm groves, was once a kuin monissa Rooman itämaisissa kaupungeissa. Up- caravan centre on the ancient Silk Route. The city flour- easti lehvin koristettu riemukaari loi arkkitehtonisella ished from the first century BC to the third century AD. nerokkuudellaan visuaalisen näkymän, joka korosti The city was a hub in the international caravan trade pylväskatua ja sen kolonnien rytmiikkaa. Sen yksityis- along the eastern border of the Roman Empire. Its sta- kohdat oli piirretty muistiin jo 1700-luvulla. tus varied from a city-state to a kingdom within a Ro- Mutta Palmyra omintakeiset hautatornit ovat sen man province, rising briefly even as a separate empire. mieliinpainuvimpia monumentteja, ja ne muistuttivat For a few years Palmyra ruled over the entire eastern kaupungin ylhäisistä asukkaista sekä heidän suvuista- Mediterranean, following a revolt against Rome by an. Hautatornit olivat seisseet tervehtimässä hiekkai- Queen Zenobia. The Palmyrans were mainly Aramae- sessa hautalaaksossa sen kautta kulkevia kamelien ans, and with the help of onomastics it has been pos- selässä matkaajia kaksi vuosi tuhatta, kunnes niistä sible to trace the significance of families, kinships and osa joutui ISISin tuhoamiksi – yksi parhaiten säilyneitä tribes for the administration and economy of the city. monumentteja oli Elahbelin hautatorni (kuva 10.), jon- The ruins of Palmyra had been extraordinarily well ka ISIS hajoitti. preserved up until the Syrian civil war. The Arch of Palmyran temppelit olivat monin osin raunioitunei- Triumph dominated the colonnaded street that cut nakin hyvin säilyneitä. Erityisesti mainittakoon ISISin through the ruined city, just as in several other east- räjäyttämät Belin temppeli ja Baalshaminin temppeli. ern cities of the Roman Empire. The Arch of Triumph, Belin temppeli suurine pylväin reunustamine kult- which was magnificently decorated with leaf orna- tipihoineen oli kaupungin sydän. Kummatkin temp- ments, created through its architectonic ingenuity a pelit kärsivät mittavia tuhoja. Tuoreessa muistissa ovat vista that emphasised the colonnaded street and the satelliittikuvien taltioimat ja televisiouutisten sekä ne- rhythms of its columns. Its details had been recorded tin välittämät pölypilvet, jotka nousivat rakennusten 72 räjäytyksistä. in drawings already in the 18th century. Keväällä 2016 venäläiset ja Syyrian hallituksen jou- But it is Palmyra’s distinctive tower tombs that are kot valtasivat Palmyran takaisin ISISiltä, mutta vuo- its most prominent monuments, and they are a remin- den 2016 lopulla ISIS oli palannut jälleen miehittäjänä der of the city’s noble residents and their families. The alueelle. Ranskalaisen ICONEM-ryhmän avulla Belin burial towers had been standing in the sandy funerary temppelin raunioita oli tuhon jälkeen voitu vuonna valley, greeting travellers on camelback for two millen- 2016 dokumentoida kuvauskoptereilla niin, että alu- nia, until some of them were destroyed by ISIS. One of een tuhoja on mahdollista tarkkailla nyt virtuaalisesti the best preserved of these monuments was the Tower internetissä. of Elahbel (Fig. 10), which was blown up by ISIS. ISISin tuhotoimien kohteena olivat olleet myös Pal- The temples of Palmyra were in many respects myran museo ja sen esineistö. Museon eläkkeelle siir- well preserved, even when partly ruined. Particularly tynyt yli 80-vuotias johtaja Khaled al-As’ad teloitettiin worth mentioning are the temples of Bel and Baalsha- museon edessä sijaitsevalla aukiolla. Hänen poikaansa min, both blown up by ISIS. The Temple of Bel, with museonjohtaja Waleed Al-As’adia pidettiin museossa its cult courtyard lined by large columns, formed the vankina ja kidutettiin, jotta jihadistit olisivat saaneet heart of the city. Both temples have suffered extensive tietoa museon evakuoitujen muinaisesineiden olinpai- destruction. Still fresh in the memory are the clouds of koista. Jäljelle jääneitä patsaita moukaroitiin ja lasivit- dust rising into the air when the buildings were blown riinejä rikottiin. Jäljet olivat vandalismia pahimmillaan. up, as captured by satellite imagery and conveyed to Puolalaiset pääsivät keräämään vuoden 2016 takaisin- the world by TV news and the internet. valloituksen yhteydessä patsaiden kappaleita. Niitä In spring 2016 Russian and Syrian government tarvitaan muinaismuistojen uudelleenpystyksessä. troops recaptured Palmyra from ISIS, but at the end of ISIS siis palasi valitettavasti Palmyraan joulukuussa that same year ISIS returned to occupy the region. Also 2016. Räjäytykset ovat jatkuneet siirryttäessä ISISin that year, following its destruction, the French group uuteen valtakauteen. Tammikuussa 2017 saapui murs- ICONEM had been able to document the ruins of the kaava uutinen: pylväskatua jakavassa risteyksessä Temple of Bel with a camera drone, so that it is now noussut Tetrapylon oli uusin kohde ISISin tuhoamiso- possible to observe the destruction of the area virtu- hjelmassa. Suuren roomalaisen teatterin (kuva 8.) ra- ally, on the internet. kenteita on vahingoitettu, erityisesti sen näyttämön Another target of ISIS’s destruction was the Palmyra palatsia jäljittelevää taustaseinämää. Aikaisemmin Museum and its artefacts. The over-80-year-old retired ISISin vallassa teatteri oli ollut teloitusten näyttämönä. director of the museum, Khaled al-As’ad, was execut- Venäjän Mariinsky-orkesteri oli edellisenä 2016 ke- ed on the square in front of the museum. His son, the väänä soittanut voitonsäveliä teatterissa ja syyrialai- current director of the museum, Waleed Al-As’ad, was set kajauttivat kuoron voimin lauluja ilmoille. Näin held prisoner and tortured because the jihadists want- muinainen teatteri keräsi muistiinsa uusia kerros- ed to ascertain the whereabouts of the museum’s evac- tumia, nyt sen rakenteiden tuhoamisohjelmassa. uated ancient artefacts. The statues that had remained were smashed and the glass vitrines were broken. The Vanhat piirrokset, valokuvat ja pienoismallit muis- aftermath was vandalism at its worst. A group of Poles tin rakennusaineina were able to collect pieces of the statues following the recapture of the city in 2016; these will be needed in the Vanhat Palmyraa kuvaavat piirrokset, kuten Corne- re-erection of the ancient monuments. Unfortunately, ISIS retuned to Palmyra in Decem- 73

Kuva 8. Palmyran roomalaisteatteria vuonna 2004. Kuva: Kenneth Silver.

Fig. 8. Palmyra’s Roman Theatre in 2004. Photo: Kenneth Silver lis de Bruijn teoksessaan Reizen door de vermaardste ber 2016. The demolitions continued with their re- Deelen van Klein Asien sekä Robert Wood teoksessaan newed rule. In January 2017 the crushing news was re- The Ruins of Palmyra (kuva 9.) peräisin 1600–1700-lu- ceived that the tetrapylon situated at the crossing that vulta, kun länsimaalaiset “uudelleenlöysivät” kaupun- divided up the colonnaded street was the latest target gin. Palmyra oli uinunut länsimaiden unohduksissa. in ISIS’s agenda of destruction. The structures of the Vaikka sen olemassolosta oli kartoissa tietoja, eivät län- large Roman Theatre (Fig. 8) had been damaged, par- simaalaiset siellä käyneet alueella noin tuhanteen vuo- ticularly the back wall of the stage, which imitated a teen. Tosin espanjalainen rabbi Benjamin Tudelalainen palace. Earlier under ISIS, the theatre had been literally vieraili paikalla ristiretkien aikaan 1100-luvulla. the stage of executions. During the previous spring, Vanhat piirrokset ovat säilyttäneet muistoa kaupun- in 2016, the Russian Mariinsky Theatre Orchestra had gin rakenteista ja raunioista. Raunioromantiikasta on played a concert in the theatre followed by a second ollut siis hyötyä. Maalauksilla tallennettiin Palmyran concert of Syrian orchestras and choirs. In this way the muinaismuistoja edelleen 1800-luvulla. Ensimmäiset ancient theatre gained new layers of memory, this time in the agenda of destruction of its structures. 74

Kuva 9. Piirros Belin temppelin cellasta ympäröivine Old drawings, photographs and scale models as kulttipihamaa-alueineen Robert Woodin kirjassa ”Ru- building blocks of memory ins of Palmyra”, 1753. Old drawings depicting Palmyra, such as in Corne- Fig. 9. An engraving of the cella of the Temple of Bel lis de Bruijn’s book Reizen door de vermaardste Deel- and its surrounding cult-courtyard in Robert Wood’s en van Klein Asien, and in Robert Woods’ book The book “Ruins of Palmyra”, 1753. Ruins of Palmyra (Fig. 9) are from the 17-18th centu- ries, when westerners “rediscovered” the city. Palmyra had slumbered, forgotten by the West. Even though its Palmyran pienoismallit syntyivät taiteilijoiden existence was recorded in maps, westerners did not käsistä jo 1700-luvulla: yhdistämällä lasia, micaa ja visit the area for around one thousand years, albeit helmiäistä rakennettiin Palmyran pienoisraunioita the Spanish rabbi Benjamin of Tudela visited the place säätyläiskoteihin. Palmyran museon aulassa komeili during the time of the Crusades in the 12th century. ennen myös Belin temppelin pienoismalli, joka enteili The old drawings have helped in the preservation digitaalisen ajan virtuaalisia mallinnoksia. Myös kynä- of the memory of the city’s structures and ruins. The piirroksin luotiin arkkitehtonisia kolmiulotteisia kuvia romanticism of ruins has thus proved useful. The an- 75 siitä, millaiselta Belin temppeli on alun perin saattanut cient relics of Palmyra were being recorded in pain- näyttää. tings still in the 19th century. The first scale-models of Palmyraa valokuvattiin ahkerasti jo 1800-luvulla. Palmyra were built by artists already in the 18th centu- Monumenteista otettiin stereokuvia, jotka loivat kol- ry: by combining glass, mica, and mother of pearl, min- miulotteisia kuvia raunioista jo sata vuotta sitten. Koh- iature ruins of Palmyra were made for the homes of the teena olivat pylväskadut, Belin temppeli, Baalshaminin gentry. An impressive scale-model of the Temple of temppeli ja hautatornit (kuva 10.). Erityisillä laseilla Bel used to stand in the lobby of the Palmyra Museum, stereokuvat mahdollistivat jo tuolloin kolmiulottei- which anticipated the virtual modellings of the digital sesti monumenttien visioinnin. era. Also architectonic, three-dimensional illustrations Belin temppelin kulttialueen kehitystä voidaan drawn in pencil were made suggesting what the Tem- seurata vanhoista valokuvista niin kuin matkakerto- ple of Bel originally may have looked like. muksien selostuksista. Vanhoista kuvista on mahdol- Palmyra was assiduously photographed already lista havaita, että suuren pihamaan kulttialue oli ennen during the 19th century. Stereograms were taken of the täynnä savitaloja. Palmyran keskus oli siis sijainnut monuments, thus creating 3D images of the ruins al- alueella ainakin keskiajalta lähtien, kun vanha roo- ready a century ago. The subjects captured in the pho- malaiskeskus vähitellen hylättiin. Gertrude Bell myös tographs included the colonnaded streets, the Temple kuvaa matkakertomuksissaan, kuinka Belin temppelin of Bel, the Temple of Baalshamin and the tomb towers pihamaa oli rakennettu. Talot purettiin, kun entisöinti (Fig.10). Special glasses made it possible to view the lähti käyntiin ranskalaisten mandaattikaudella. stereograms, thus visualizing the monuments in three dimensions. Muiston ja muistin uudelleenrakennus The transformation of the cult area of the Temple of Bel can be followed from old photographs, just like Materiaalisten rekonstruktioiden rinnalle digitaa- the narratives of travelogues. From old pictures it is linen dokumentointi ja aineistot tarjoavat avaimen kol- possible to observe that the cult area of the great pre- miulotteisen mallintamiseen. Niiden avulla tarjoutuu cinct was formerly full of clay buildings. The centre of uusia visuaalisia mahdollisuuksia vaalia paikan muis- Palmyra had, in other words, been located in the area toa ja kulttuurillista muistia. Digitaalinen mallinnustyö at least since the Middle Ages, when the old Roman voi käyttää hyväkseen vanhoja piirroksia, valokuvia ja centre was gradually abandoned. Gertrude Bell also digitaalisia kuvia sekä muun muassa digitaalista jouk- described in her travelogues how the precinct of the koistamista keräämällä kuvia suurelta yleisöltä inter- Temple of Bel had been constructed. The houses were netin avoimissa ympäristöissä. Syyriassa myös kansa demolished when the restoration began during the on otettu mukaan kulttuuriperinnön dokumentointiin, French Mandate. kun Institute for Digital Archaeology on tarjonnut il- maisia digitaalisia kameroita kansalaisille kohteiden The rebuilding of memory taltiointiin ja kuvien jakamiseen. Ranskalainen ICONEM on luonut Belin temppelistä Alongside material reconstructions, digital docu- kolmiulotteisen mallinnoksen siinä raunioituneessa mentation and digital data offer the key to 3D-mo- muodossa, jollaisena se muistetaan ennen sisällissotaa. delling. They provide new visual opportunities for Apuna on käytetty lisättyä todellisuutta. Wissam Wah- preserving memories of the place as well as cultural beh, Gabriele Fangi ja Stephan Nebiker ovat puolesta- memories. Digital modelling can utilise old drawings, an olleet kuvamateriaalista luomassa Belin temppelistä photographs and digital images as well as, for instance, 76

Kuva 10. Stereovalokuva Elahbelin hautatornista Palmyrasta. ISIS tuhosi 2000 vuotta vanhan hauta- tornin 2015. Kuva: 1920-1933, Matsonin kokoelma, Kongressin kirjasto. Fig. 10. A stereogram of the Tower of Elahbel in Palmyra. ISIS destroyed the 2000-year old tomb tower in 2015. Photo: 1920-1933, Matson Collection, Library of Congress. myös kolmiulotteisia mallinnoksia (kuva 11.). Ne ku- digital crowd-sourcing by collecting images from the vaavat rakennuksen keskeistä kulttihuonetta, naosta general public in the open environment of the internet. tai cellaa, raunioituneena siinä muodossa, kun se oli In the open environment of the internet. In Syria also pystyssä ennen ISISin tuhoa. New Palmyra -projekti the general public were included in the documentation sekä Virtual Palmyra -projekti, jälkimmäinen Ahmet of the cultural heritage, when the Institute for Digital Denkerin johdolla, ovat puolestaan tehneet temppe- Archaeology offered free digital cameras to people for listä virtuaalisia mallinnoksia ennallistuspiirrosten the recording and dissemination of pictures of the sites. pohjalta, muun muassa Theodor Wiegandin tutki- The French group ICONEM has created a 3D-model musryhmän 1920-1930-luvulla tekemien mittausten of the Temple of Bel in its ruined state, as it was re- perusteella. Niissä temppeli esitetään rekonstruktiona membered before the civil war. Augmented reality was –sellaisena kuin sen arvellaan antiikin aikana olleen. used as a help in this task. Wissam Wahbeh, Gabriele Nyt virtuaali- tai datalasit (kuva 12.) ovat myös Fangi and Stephan Nebiker have for their part been 77

Kuva 11. Valokuvien avulla virtuaalimallinnettu Belin temppeli ennen sen tuhoa. Mallinnos Wissam Wahbeh, Gabriele Fangi ja Stephan Nebiker 2016. Fig. 11. Virtual 3D-modelling of the Temple of Bel made with the assistance of photographs, showing the situation before its destruction. Modelling by Wissam Wahbeh, Gabriele Fangi and Stephan Nebiker, 2016. uusi tapa sukeltaa kulttuurimonumenttien maailmaan creating also 3D modellings of the Temple of Bel from maisemallisissa ympäristöissä esimerkiksi lisättynä the picture material (Fig. 11). These depict the temple’s todellisuutena, jossa erilaisiin luonnollisiin maisemiin central cult room, naos or cella in the ruined form it ja todellisiin tiloihin luodaan virtuaalisesti rakenteita had before the destruction by ISIS. The New Palmyra tai niiden lisäosia. project, as well as the Virtual Palmyra project, the lat- 3D-tulostimien kehitys on uusi askel kulttuuripe- ter under the direction of Ahmet Denker, in turn have rinnön suojelussa ja uudelleenrakentamisessa. Digitaa- created virtual models of the temple based on recon- linen mallinos mahdollistaa 3D-tulostimella tuotetun struction drawings, for instance, on the measurements replikan luomisen (kuva 13.) jopa alkuperäiseen ko- carried out by Theodor Wiegand’s research team in the koon. Suurien replikoiden luomisessa auttavat robotit. 1920s and 1930s. In these virtual models the temple is Niiden avulla voidaan pystyttää näyttelyitä ja luoda ti- depicted as a reconstruction – as it is assumed to have lavaikutelmia. Tutakhamonin haudan rekonstruktiolla been during the antiquities. 78

Nowadays virtual-reality headsets (Fig. 12) provide a new way of immersing oneself in the world of cultur- al monuments within their landscape settings, for in- stance as augmented reality, where structures or their additional parts are created virtually in various natural landscapes or real spaces. The development of 3D printing is a new step in the protection and rebuilding of the cultural heritage. Digital modelling makes it possible to create replicas using a 3D printer (Fig.13), even in the original size. Robots are used in creating large replicas, making it possible, for instance, to set up exhibitions and create spatial effects. The reconstruction of Tutankhamun’s tomb or replicas of the Palaeolithic caves of the Fran- co-Cantabrian region can offer the general public the opportunity to acquaint themselves with replicas that resemble the original sites. In the latter cases, the aim is to protect the cave paintings from the climate varia- tions and variations in moisture levels caused by the tourist masses by closing the original sites. The aim in the reconstructions has been to reproduce as closely as Kuva 12. Virtuaali- tai datalasit auttavat lisätyn possible the cave paintings, using the original colours todellisuuden luomisessa. Kuva: Kenneth Silver. and methods. The visitors can immerse themselves in a Fig. 12. VR headsets aid in the creation of augment- spatial experience that is of the same kind as the origi- ed reality. Photo: Kenneth Silver. nal. 3D-printed scale-models of the Temple of Bel at tai Franko-kantabrialaisen alueen paleoliittisten luo- Palmyra can be produced for exhibition purposes latilojen toisinnoilla voidaan tarjota suurelle yleisölle (Fig. 14). A 3D-printed replica of Palmyra’s Arch of mahdollisuus tutustua alkuperäistä kohdetta muistut- Triumph was set up in Trafalgar Square in London in taviin toisintoihin. Jälkimmäisissä tapauksissa sulke- spring 2016, after which it was moved to New York for mailla aluperäisiä kohteita seinämaalauksia pyritään an event commemorating September 11. Digital mo- varjelemaan turistimassojen luomasta ilmanalan muu- delling also formed the basis for a scale replica carved toksista kosteusvaihteluineen. Rekonstruktiossa maa- from Carrara marble with the aid of a robot. laukset on pyritty tuottamaan alkuperäisin värein ja The re-erected monuments are material protests metodein. Kävijä voi sukeltaa sisälle alkuperäisen against the destruction wrought by the terrorists. They tyyppiseen tilakokemukseen. are palpable antitheses to the destruction of memory. Palmyran Belin temppelin pienoismalleja on mah- They can never replace, however, the original object or dollista 3D-tulostaa näyttelyihin (kuva 14), ja riemu- monument. They do not possess the life and memory kaaren 3D-tulostettu jäjennös pystytetiin Trafalgarin of the original monument; that is to say, what the mo- aukiolle Lontooseen keväällä 2016. Sittemmin se siir- nument has witnessed and experienced, and how it rettiin New Yorkiin syyskuun 11. päivän muistotapah- has been used. 79 tumiin. Digitaalinen mallinnos toimi pohjana robotin avulla Italian Carrarassa leikatulle osittaisen kokoiselle jäljennökselle. Uudelleen pystytetyt monumentit ovat materiaa- lisia vastalauseita terroristien tuhoille. Ne ovat kou- riintuntuvia antiteeseja muistin tuhoamislle. Ne eivät kuitenkaan koskaan voi korvata alkuperäistä esinettä tai monumenttia. Ne eivät kanna mukanaan alkupe- räistä monumentin elämää ja muistia eli sitä, mitä mo- numentti on nähnyt ja kokenut, miten sitä on käytetty. Digitaalisilla välineillä voidaan luoda antiteesi so- dalle ja sen tuhoille, varsinkin silloin, kun alueelle ei ole pääsyä. Kuvat ja mallinnokset voivat palvella säi- lyttämisen ja informoinnin lisäksi terapeuttisina väli- neinä. Riemukaaren pystytys voi eleenä palvella toivoa ja rauhaa. Viime keväänä eurooppalainen SHIRIN ilmaisi, että Palmyran uudelleenrakennus on hieno ajatus, mutta siinä ei pitäisi edetä hätiköidysti. Tämä oli kaukovii- sasta, sillä tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan ISIS oli jälleen Palmyrassa. Sodan päättymistä on odotet- Digital tools make it possible to create an antithesis tava. Rauhan on palattava alueelle ennen kuin entisöi- to war and its destruction, particularly when there is miseen ja uudelleenrakennukseen ryhdytään. no access to the area in question. In addition to serving Rekonstruktion käyttö materiaalisena tuotteena the needs of preservation and information, the ima- tulee silloin keskustelun kohteeksi. Nyt toistaiseksi ges and models can also serve as therapeutic aids. The digitaaliset mallinnokset ja virtuaaliset rekonstruktiot erection of the Arch of Triumph can, as a gesture, pro- palvelevat Palmyran muiston säilyttämisessä sekä do- mote hope and peace. kumentoinnin että elämyksen lähteenä. In spring 2016 the European organisation SHIRIN expressed their opinion that while the rebuilding of Palmyra would be a magnificent idea, one should not proceed in this issue with haste. This showed great Kuva 13. Firenzen yliopiston arkkitehtonisen foresight, and at the time of the writing of this article osaston näyttelytarkoitukseen tuotettuja 3D-tulos- ISIS is again back in Palmyra. It is necessary to wait un- teita rakennusten pienoismalleista ja muinaisesta til the end of the war; peace must return to the region keramiikasta. Kuva: Minna Silver 2014. before undertaking any conservation and rebuilding work. Fig. 13. 3D-prints of scale-models of buildings The use of reconstruction as a material product will and ancient ceramics produced for exhibition pur- then become the subject of discussion. But for the time poses by the Department of Architecture at the Uni- being, digital modelling and virtual reconstructions versity of Florence. Photo: Minna Silver, 2014. serve in the preservation of the memory of Palmyra and as a source of documentation and experience. 80

Kuva 14. Palmyran Belin temppelin pienois- malli 3D-tulostettuna Istanbulin Bilgi-yliopistossa. Kuva: Minna Silver 2016.

Fig. 14. 3D-printing of a scale model of the Temple of Bel made at the Istanbul Bilgi University. Photo: Minna Silver, 2016. 81

Epilogi: Rekonstruktion oikeutus ja demokratia Epilogue: The justification and democracy of reconstruction

Aura Kivilaakso

ämä julkaisu on valottanut rekonstruktioon his publication has shed light on current liittyvän asiantuntijakeskustelun nykykäsi- concepts discussed among experts on recon- Ttyksiä osallisuuden ja rekonstruktion toteu- Tstruction from the perspectives of both par- tuksen näkökulmista. Nykykeskustelujen pohjalta ticipation and implementation. On the basis of cur- voikin havaita, että asiantuntijoidenkin suhtautumin- rent discussions, one can indeed note that the experts’ en rekonstruktioon ja sen toteuttamisen oikeutukseen attitude to reconstruction and the justification for its on muuttumassa. implementation are changing. Aiempina vuosikymmeninä asiantuntijat ovat In past decades, experts have had reservations to- suhtautuneet rekonstruktioon varautuneesti. Myös wards reconstruction. In its operations, also ICOMOS ICOMOS on toiminnallaan tukenut – ja tukee yhä – has supported – and continues to support – the line of materiaan keskittyvää ajattelutapaa, jonka mukaan reasoning that focuses on materia, according to which, kerran menetettyä ei saa enää takaisin. Vuonna 1964 once something is lost it can no longer be recovered. annetussa Venetsian julistuksessa esimerkiksi todet- The Venice Charter of 1964, for example, states: “any tiin, että ”kaiken välttämättömän lisärakentamisen extra work which is indispensable must be distinct on erotuttava arkkitehtonisesta kompositiosta ja sillä from the architectural composition and must bear a on oltava nykyajan leima” (9. artikla). Ehdottomim- contemporary stamp.” (Article 9). The most uncom- mat suhtautumistavat ovat sittemmin jossain määrin promising approaches have since then been somewhat lieventyneet.1 mitigated. Asiantuntijat painottavat nykyään harkinnan merki- Experts nowadays emphasize the importance of tystä rakennusten ja rakenteiden rekonstruointia suun- discretion when planning the reconstruction of build- niteltaessa. Rekonstruktiota koskevissa keskusteluissa ings and structures. In discussions on reconstruction, onkin hyvä muistaa vallan ja demokratian käsitteet. it is good to keep in mind the concepts of power and Kenellä on lopulta oikeus päättää, saako esimerkiksi democracy. Who ultimately has the right to decide kriisin seurauksena tuhoutuneen rakennuksen tai sen whether or not a building, or a part of it that has been osan tehdä uudelleen? Onko mahdollista sanoa, ettei destroyed, for instance as a result of a crisis, can be re- autenttinen ympäristö saa sisältää rekonstruktiota? built? Is it so, that an authentic environment cannot in- clude reconstructions? 82

Johanna Enqvist valotti artikkelissaan autenttisuu- In her article, Johanna Enqvist sheds light on the den käsitteeseen liittyvää problematiikkaa. Asiantun- problematics of the concept of authenticity. Among tijoiden keskuudessa autenttisuus on aiemmin miel- experts, authenticity has previously been regarded letty materiakeskeisenä käsitteenä, mutta Unescon, as a material-based concept, but the Nara Document ICCROMin ja ICOMOSin yhteistyöstä vuonna 1994 on Authenticity, which was created in 1994 jointly by syntyneen, autenttisuutta käsittelevässä Naran doku- UNESCO, ICCROM and ICOMOS, also included the mentissa autenttisuuteen hyväksyttiin mukaan myös intangible values of an object or environment. The kohteen tai ympäristön aineettomat arvot. Naran do- Nara Document emphasises the relativity of tangible kumentissa painottuvat aineellisten ja aineettomien ar- and intangible values, as well as the diversity of cul- vojen suhteellisuus sekä kulttuurien monimuotoisuus. tures. The key role also in regard to authenticity was Keskeiseen rooliin autenttisuudenkin kannalta aset- thus the spirit of an object or place, which in turn is tui näin kohteen tai paikan henki, joka puolestaan on the sum of several factors. The authentic environ- monien tekijöiden summa. Autenttinen ympäristö ment is living and truthful, that is, authentic. Experts, on elävä ja totuudenmukainen, aito.2 Asiantuntijat however, think that an authentic site or place cannot kuitenkin ajattelevat, ettei autenttinen kohde tai paik- be a reconstruction, but rather that it truly embodies ka ole rekonstruktio, vaan se ilmentää aidolla tavalla the time period and phenomenon it represents. Such edustamaansa aikaa ja ilmiötä.3 Tällainen ajattelu thinking blurs the boundaries between the concepts of hämärtää rekonstruktion ja autenttisuuden käsitteen reconstruction and authenticity. In which case, can re- rajapintoja. Millaisissa tapauksissa rekonstruktiota voi construction be considered authentic? pitää autenttisena? Reconstruction can occasionally strengthen local Rekonstruointi voi toisinaan vahvistaa paikallis- identity. For example, Ulla Rahola’s article in this identiteettiä.4 Esimerkiksi Ulla Raholan kirjoitus tässä publication explains how the rebuilding of the church julkaisussa kertoo, miten Tyrvään kirkon uudelleen- in Tyrvää was an example of genuine community- rakentaminen toimi esimerkkinä aidosta yhteisölähtöi- generated participation. The wishes of the local com- syydestä. Palaneen kirkon uudelleenrakentamisproses- munity and congregation were listened to during the sissa kuultiin paikallisyhteisön ja seurakunnan toiveita process of rebuilding the burned-down church, and in tuhon kohdanneen kirkon tulevaisuuden suunnitte- the planning of its future. In the case of Tyrvää, recon- lussa. Tyrvään tapauksessa jälleenrakentaminen tuntui struction seemed to be an acceptable way of recover- hyväksyttävältä tavalta toipua kriisistä heti tuhopolton ing from the crisis immediately after the arson attack. jälkeen. Oli tärkeää, että toimintatapojen pohdinnassa It was important that the different stakeholders were mukana oli eri toimijoita – niin paikallisia asukkaita involved in the discussions of the various approach- ja seurakuntalaisia kuin asiantuntijoitakin. Erilaiset es – both local residents and parishioners, as well as näkökulmat täydentävät toisiaan, ja vuorovaikutteisil- experts. The different perspectives complement each la keskusteluilla saavuttaa todennäköisemmin par- other, and interactive discussions are more likely to haan mahdollisen lopputuloksen. Merkityksellisintä achieve the optimal outcome. Most relevant in the case Tyrvään tapauksessa oli kuitenkin paikallisyhteisön of Tyrvää, however, were the actions that followed the tahtoa noudattavat toimintatavat ja se, että jälleenrak- wishes of the local community, and the fact that the ennustyöt perustuivat vahvaan paikallisyhteisön osal- rebuilding work was based on robust local community lisuuteen. Kun paikallisten annettiin osallistua kirkon participation. When local people were allowed to par- jälleenrakennustyöhön, syntyi uudenlaista, kriisistä ja ticipate in the church rebuilding work, a new kind of sen selättämisestä kertovaa autenttisuutta. authenticity was born, telling about both the crisis and 83

the overcoming of it. Tässä kohtaa esiin nouseekin kysymys vallasta At this point, however, the question arises of power ja siitä, kuka uudelleenrakentamisesta voi päättää. and who gets to decide about rebuilding. In the semi- ICOMOSin Suomen osasto ry:n Kansalliskirjastossa nar “After the Crisis – Reconstruction?”, organized by 2.11.2016 järjestämässä Kriisin jälkeen – rekonstruk- ICOMOS Finland at the Finnish National Library on tio? -seminaarissa Eduskunnan ihmisoikeuskeskuk- November 2, 2016, Sirpa Rautio, director of the Finnish sen johtaja Sirpa Rautio totesi, että eri aloja edustavat Parliament’s Human Rights Centre, stated that experts asiantuntijat unohtavat helposti ihmisen näkökul- in various fields easily forget the human aspect when man saapuessaan kriisin kohtaamalle alueelle, jossa they arrive in a crisis area, where human rights have ihmisoikeudet ovat kärsineet vakavan trauman ja suffered a serious trauma and the infrastructure and infrastruktuuri ja paikallisyhteisön toimintaedelly- operating conditions of the local community have col- tykset ovat romahtaneet. Tällaiselle alueelle tultaessa lapsed. When entering such an area, the first question ensimmäinen kysymys ei voi olla se, miten aineellisen cannot be how the various people think the material ympäristön saa kenenkin mielestä rakentaa uudelleen. environment should be rebuilt. According to Rautio, in Raution mukaan kriisialueilla on huomioitava ensisi- crisis areas priority should be given to how best to get jaisesti se, miten paikallisyhteisö saadaan parhaiten the local community on their feet and recover from the jaloilleen ja toipumaan kohtaamastaan katastrofista. disaster they have faced. The ability to face the crisis Kyky kohdata kriisi ja toipua siitä vaatii sekä ihmisiltä and recover from it requires resilience from both the että ympäristöiltä resilienssiä – joustavuutta, iskunk- people and the environment – flexibility, impact resis- estävyyttä ja toipumiskykyä. Tämän resilienssin pe- tance and the capacity to recover. The foundation for rusta on aina ihmisissä ja ihmisyhteisöissä.5 this resilience always lies in the people and communi- Kriisin jälkeen tärkeintä onkin lopulta toipumin- ties. en. Paikallisyhteisön kannalta tärkeää on, että toipu- After a crisis, the most important thing is ultimately minen saadaan käynnistettyä mahdollisimman pian the recovery. For the local community, it is important ja ihmislähtöisesti. Rekonstruktiot voivat olla osa tätä that recovery is started as soon as possible and with toipumisprosessia, kuten Tyrvään kirkon uudelleen- a focus on the people. Reconstructions can be part of rakentamistyö osoitti. Tärkeää on silti hahmottaa se this recovery process, as was evident in the work of re- raja, jonka jälkeen rekonstruktio muuttuu kriisialueen building the church in Tyrvää. It is still important to be näennäiseksi elvyttämiseksi. Kulttuuriperintö muut- aware of the limit beyond which reconstruction leads tuu helposti myös vallankäytön välineeksi. Rekon- to the illusory revitalization of the crisis area. The cul- struktioon liittyvät kysymykset eivät näin ollen ole tural heritage can also easily be transformed into a tool yksisellitteisiä, ja siksi myöskään asiantuntijat eivät of power. Reconstruction issues are not unambiguous, voi antaa yksiselitteisiä ohjeita rekonstruktion oikeu- and therefore experts cannot provide straightforward tuksesta – Venetsian julistuksen aika on tältä osin ohi. instructions on the legitimacy of reconstruction – in Uusi aika tuo mukanaan lopulta uudenlaisia mah- this regard, the era of the Venice Charter is over. dollisuuksia. Näistä mahdollisuuksista esimerkkinä A new era will ultimately bring with it new kinds of tässä julkaisussa toimii Minna Silverin artikkeli. Myös opportunities. An example of this was discussed here uudenlaisten teknologioiden mahdollistamat mallin- in Minna Silver’s article. The 3D-modelling that new nokset ovat omanlaisiaan rekonstruktioita. Ne eivät technologies generate is also a type of reconstruction. tuo menetettyä ympäristöä takaisin, mutta mahdol- They do not bring back the lost environment, but rather listavat muistin ylläpidon dokumentoinnin avulla. enable memory maintenance through documentation. 84

Silverin artikkeli kertoo myös siitä, että joskus kult- Silver’s article also explains how the crisis facing the tuuriympäristön kohtaama kriisi voi olla äärimmäisen cultural environment can sometimes be extremely pitkäkestoinen. Tällaisissa tapauksissa vaaditaan pit- lengthy. In such cases, persistence and perseverance käjänteisyyttä ja sinnikkyyttä myös kulttuuriperinnön are required also from cultural-heritage experts. asiantuntijoilta. What ultimately is most important is that recovery Tärkeintä lopulta on, että kriisistä toipuminen from a crisis takes place in a material environment tapahtuu aineellisessa ympäristössä harkitusti ja following careful consideration and by listening to eri näkökantoja kuunnellen, demokraattisella ja yh- different viewpoints in a democratic and community- teisölähtöisellä tavalla. Kulttuuriperinnön rekon- centred way. Reconstruction of the cultural heritage struointi voi olla osa kriisistä palautumisen prosessia, can be part of the process of recovering from a crisis, mikäli paikka, sen henki ja asuttajat näin ajattelevat. if the place, its spirit, and residents are in favour of it. Siksi myös kulttuuriperinnön asiantuntijoiden tehtävä Therefore, the task of the cultural-heritage experts is to on tukea ja mahdollistaa ihmisten osallisuutta omaan support and enable people to participate in their own ympäristöönsä. environment.

Lähteet References

Ameel, Lieven; Jokela, Salla; Kivilaakso, Aura; ympäristön suojelusta – Building Conservation in Our Laine, Silja & Vahtikari, Tanja 2016. Teema: Joustava Time. Essays on the Conservation of the Built Environ- kaupunki. – Terra. Maantieteellinen aikakauskirja Vol ment. Helsinki: ICOMOSin Suomen osasto ry., 59–70. 128, 2016 N:o 4. Helsinki: Suomen Maantieteellinen Koponen, Olli-Paavo 2001. Arkkitehtuurin keinoja Seura, 199–202. rakennussuojelussa. Vaihtoehtoisia lähestymista- International Charters for Conservation and Resto- poja pirstaloituneiden kaupunkien täydennysra- ration, 2004. Paris: ICOMOS. teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin historian ja Jokilehto, Jukka 2014. Tahto ja ymmärrys. Suomi teorian laitos. versus muu maailma. – Kirsti Kovanen, Margaretha Mattinen, Maire 2014. Aika merkitsee. – Kirsti Ehrström, Maunu Häyrynen, Marjo Vepsä & Aura Kovanen, Margaretha Ehrström, Maunu Häyrynen, Kivilaakso (toim.) Rakennussuojelu ajassa. Pohdintoja Marjo Vepsä & Aura Kivilaakso (toim.) Rakennus- rakennetun ympäristön suojelusta – Building Conser- suojelu ajassa. Pohdintoja rakennetun ympäristön vation in Our Time. Essays on the Conservation of the suojelusta – Building Conservation in Our Time. Es- Built Environment. Helsinki: ICOMOSin Suomen osas- says on the Conservation of the Built Environment. to ry., 38–48. Helsinki: ICOMOSin Suomen osasto ry., 145–155. Kaila, Panu 2014. Sanoja restauroinnin takana. – Kirsti Kovanen, Margaretha Ehrström, Maunu Häyrynen, Marjo Vepsä & Aura Kivilaakso (toim.) Rakennussuojelu ajassa. Pohdintoja rakennetun 85

1 Jokilehto 2014, 44-46; Kaila 2014, 70; International Charters for Conservation and Restoration 2004. 2 Jokilehto 2014, 43-45. 3 Koponen 2001, 17; Mattinen 2014, 150-152; Kaila 2014, 62. 4 See, for example, Jokilehto 2014, 44. 5 Tästä kertoo sekin, että resilienssin käsitettä on käytetty alun perin psykologiassa, jossa sillä on tar- koitettu eteen tulevista vastoinkäymisistä nopeasti toipuvaa ihmistä. Käsite on levinnyt psykologiasta muotisanaksi muille tutkimusaloille, esimerkiksi kaupunkitutkimukseen. Ks. Ameel, Jokela, Kivilaakso, Laine & Vahtikari 2016, 199–202. Further evidence of this is that the concept of resi- lience was used initially in psychology, where it is in- tended to describe a person rapidly recovering from encountered hardships. The concept has spread from psychology and become a buzzword in other areas of research, such as urban studies. See Ameel, Jokela, Kivilaakso, Laine & Vahtikari (eds.) 2016, 199-202. 86 87 ICOMOSin Suomen osasto ry. Helsinki, Finland 2017