Sähkövaloa, Shampanjaa Ja Wiener Damenkapelle NUPPU KOIVISTO

Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle NUPPU KOIVISTO Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle ՗ Naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877–1916 Acta Musicologica Fennica 34 Acta Musicologica Fennica 34 Suomen musiikkitieteellinen seura © Nuppu Koivisto 2019 Taitto ja kannen suunnittelu: Laura Hautsalo Kannen kuva: Josef Silbermanin Fennia-naisorkesteri esiintymässä Groot Badhuis -hotellin konserttisalissa Zandvoortissa Alankomaissa vuonna 1917 (Nationaal Archief / Collection Spaarnestad / Het Leven / Kees Hofker). Painopaikka: Unigraﬁa Oy, Helsinki 2019 ISBN 978-951-51-5316-6 (nid.) ISBN 978-951-51-5317-3 (PDF) ISSN 0587-2448 Abstract: Electric Lights, Champagne, and a Wiener Damenkapelle: Ladies’ Salon Orchestras and Transnational Variety Show Networks in Finland, 1877–1916 In this doctoral dissertation, I examine the concert tours of ladies’ salon orchestras in Finnish cities from the 1870s to the First World War. These orchestras, which usually advertised themselves as ”Viennese” (Wiener Damenkapellen) and consisted of circa 10 to 15 musicians, were extremely popular in Europe at the turn of the century. They performed in urban hotels, restaurants, and cafés, where they entertained the custom- ers by playing light, popular melodies. The orchestras’ modus operandi was based on international concert tours which could last for up to several months or even years. Thus, there were dozens of ladies’ orchestras performing in the larger Finnish cities – Turku, Viipuri, Tampere, and Helsinki – during the late nineteenth and early twentieth centuries, where their performances formed a signiﬁcant part of middle-class, urban entertainment. The aim of my study is to establish how the orchestras’ tours around the Baltic Sea region were organized, and what kind of a reception they received in Finnish cities. Special attention is paid to the musicians’ socioeconomic position, as well as to the orchestras’ touring routes, concert programming, and public image. The sources consult- ed consist mostly of newspaper clippings and biographical archival evidence, as well as photos, caricatures, literatury depictions and memoirs concerning the orchestras’ reception history. Methodologically, the dissertation draws on the traditions of transnationalism. The concerts of ladies’ salon orchestras in Finnish cities are examined as a part of late nineteenth-century cultural networks which transcended national and linguistic bor- ders. I argue that the archetypical Viennese ladies’ orchestra may be analyzed as a cultural product which pervaded Europe in a relatively standardized form. In addition, the orchestras conveyed new musical trends from one area to another. Even though ladies’ salon orchestras have been previously studied especially in Sweden and Germany, they have not been considered within the context of of transnationalism. However, points of reference regarding the transnational perspective may be found in scholarly publi- cations on the social and cultural history of music by both international and Finnish academics. My key argument is that the transnational nature of ladies’ salon orchestras as well as their role in cultural transfer was evident on four GL̆HUHQW levels in nineteenth-century Finland: the orchestras’ professional networks, their tour-based way of life, their choice of repertoire, as well as their public image. First of all, ladies’ orchestras devel- oped as part of the institutionalizing restaurant and variety show entertainment, which was based on cross-border networks of artists and impresarios. Second, the model for ladies’ orchestras’ concert tours may be found in Central European traditions of itiner- ant family ensembles which saw musicians travel around Europe and the world. Third, ladies’ orchestras, via their daily concerts, disseminated new tunes and musical styles to their touring destinations. Fourth, the orchestras’ marketing strategies were based on national and regional attributes which were meant to evoke impressions of the cos- mopolitan Vienna on the one hand and local musical traditions on the other. Tiivistelmä: Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle: naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877–1916 Tarkastelen väitöstutkimuksessani naisten salonkiorkesterien ja erityisesti niin sa- nottujen wieniläisten naisorkesterien (Wiener Damenkapellen) konserttitoimintaa Suomen kaupungeissa 1870-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Noin 10–15-henkiset naisvoittoiset yhtyeet olivat vuosisadan vaihteen Euroopassa erittäin suosittuja. Ne konsertoivat kaupunkien hotelleissa, ravintoloissa ja kahviloissa soit- taen asiakaskunnalleen aikakauden kepeitä suosikkimelodioita. Naisorkesterien toi- minta perustui kansainvälisiin konserttikiertueisiin, ja yhtyeet saattoivat viipyä mat- koillaan kuukausia tai vuosia. Myös Suomen suuremmissa kaupungeissa Turussa, Viipurissa, Tampereella ja Helsingissä naisorkestereita esiintyi tutkimusajankohtana kymmeniä. Niiden esitykset muodostivat merkittävän osan kaupunkien keskiluokan huvi kulttuuria. Tässä tutkimuksessa selvitän, miten naisorkesterien kiertueet Itämeren alueella organisoitiin ja miten yhtyeisiin Suomen kaupungeissa suhtauduttiin. Erityistä huo- miota kiinnitän naisorkesterimuusikoiden sosioekonomiseen asemaan, kiertuereit- tien ja ohjelmistojen valintoihin sekä yhtyeiden julkisuuskuvaan. Näitä kysymyksiä valotan pääasiallisesti sanomalehtiartikkeleista sekä naismuusikoiden henkilöhisto- riaan liittyvistä arkistodokumenteista koostuvan lähdemateriaalin avulla. Naisorkes- terien reseptio historiaan liittyen olen hyödyntänyt myös kuva-, kaunokirjallisuus- ja muistelma- aineistoa. Metodologisesti väitöskirja edustaa transnationaalisuuden tutkimusperinnettä. Tämä tarkoittaa, että tarkastelen naisorkesterien konsertteja Suomen kaupungeissa osana 1800-luvun jälkipuoliskon kansallisuus- ja kielirajat ylittäviä kulttuuriverkosto- ja. Näkemykseni mukaan wieniläistä naisorkesteria voi tarkastella kulttuurituotteena, joka levisi yhtenäisenä Euroopan eri alueille. Samalla orkesterit välittivät uusia musii- killisia muotivirtauksia alueelta toiselle. Vaikka naisorkestereita on aiemmin tutkittu erityisesti Ruotsissa ja Saksassa, ei transnationaalista näkökulmaa niiden toimintaan ole aiemmin sovellettu. Näkökulmalle voi kuitenkin hakea vertailukohtia sekä kansain- välisestä että suomalaisesta musiikin sosiaali- ja kulttuurihistorian alan tutkimuksesta. Väitän, että naisten salonkiorkesterien transnationaalinen luonne ja kulttuuri- välitystoiminta näkyivät 1800- ja 1900-luvun vaihteen Suomessa neljällä eri tasolla: yhtyeiden ammatillisissa verkostoissa, kiertävässä elämäntyylissä, ohjelmistojen va- linnassa sekä julkisuuskuvassa. Ensinnäkin naisorkesterit kehittyivät osana instituti- onalisoituvaa ravintola- ja varieteehuvien elinkeinoa, jonka impressaari- ja taiteilija- verkostot ulottuivat yli valtiorajojen. Toisaalta naisorkesterien kiertuetoiminta rakentui saksankielisen Euroopan pikkukaupunkien perheyhtyekulttuurille, jonka siivittäminä muusikot kiersivät ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Kolmanneksi naisorkesterit välitti- vät päivittäisissä konserteissaan uusia sävelmiä ja musiikkityylejä kiertuekohteisiinsa. Neljänneksi naisorkesterien markkinointikeinot nojasivat kansallisiin ja paikallisiin attribuutteihin. Niiden avulla herätettiin yleisössä mielikuvia niin suurkaupunki- laisesta wieniläisyydestä kuin kansanomaisista musiikkiperinteistä. Esipuhe ՗ Käsite ”naisorkesteri” tuli minulle vastaan alun perin sattumalta, kun kävin tutkimus- assistentin työssäni läpi vanhoja helsinkiläisiä sanomalehtiä joitakin vuosia sitten. Kun ryhdyin selvittämään tarkemmin, mistä on kysymys, häkellyin. Kuten monet muut tut- kijat, en ollut tiennyt, että naisten salonkiorkesteri oli aikanaan merkittävä ravintola- viihteen muoto, ja että alalla oli työskennellyt satoja muusikoita. On ollut erittäin inspi- roivaa selvittää heidän vaiheitaan, vaikka väitöskirja jää väistämättä pintaraapaisuksi. Toivon mukaan aihetta kohtaan viriää laajempaa kiinnostusta tulevaisuudessa, jotta naisorkesterit saadaan nostettua kulttuurihistoriallisista kuriositeeteista kohti musii- kintutkimuksen valokeilaa. Kuten tunnettu totuus kuuluu, väitöskirja on yhteistyön pikemmin kuin yksinäi- sen puurtamisen tulos. Ohjaajilleni, professori Laura Kolbelle ja FT, dos. Mikko-Olavi Seppälälle esitän lämpimimmät kiitokseni vankkumattomasta tuesta koko väitöspro- sessin ajan. Professori Kolben laaja-alaiset huomiot ja sydämellinen ohjaustyyli ovat auttaneet uskomaan väitöskirjaan huonoinakin hetkinä. Dos. Mikko-Olavin Seppälän seikkaperäiset kommentit ovat olleet kauttaaltaan kullanarvoisia ja auttaneet erityisesti metodologisten sekä rakenteellisten ongelmien ratkomisessa. Vastaväittäjääni ja toista esitarkastajaani, professori Tomi Mäkelää kiitän perus- teellisesta ja rohkaisevasta esitarkastuslausunnosta, kirjasuosituksista sekä tarkka- näköisistä kommenteista. Niistä oli suuri apu käsikirjoituksen editoimisessa. Toista esitarkastajaani FT, dos. Marjaana Virtasta kiitän niin ikään kannustavasta ja rakenta- vasta palautteesta. Ilman lausunnoissa esitettyjä korjauksia työ olisi jäänyt huomatta- vasti vajavaisemmaksi. Esitarkastajien ja ohjaajien ohella käsikirjoituksen työstämisessä ovat pyyteettä auttaneet monet kollegat ja ystävät. Emeritusprofessori Matti Klingeä haluan kiittää käsikirjoituksen syväluotaavasta kommentoimisesta ja tärkeistä kulttuurihistoriallisista huomioista. On ollut ilo ja kunnia tehdä väitöstutkimusta

Load more