Etelä-Savon Alueellinen Perinnebiotooppien Hoito-Ohjelma

E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e

Sirpa Peltonen ja Teemu Hentinen

Etelä-Savon alueellinen perinnebiotooppien hoito-ohjelma

Mikkeli 2006 •••••••••••••••••••••••••••••••• E t e l ä - S a v o n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e

Sirpa Peltonen ja Teemu Hentinen

Etelä-Savon alueellinen perinnebiotooppien hoito-ohjelma

Mikkeli 2006 •••••••••••••••••••••••••••••••• Julkaisu on saatavana myös internetissä www.ymparisto.fi/esa->Palvelut ja tuotteet->Julkaisut

Kartat: ©Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/05

Valokuvat: Sirpa Peltonen

Mikkeli 2006

2 Sisällys

1. Johdanto...... 5

2. Menetelmät ...... 6

3. Perinnebiotooppien nykytila ja hoito...... 7

4. Perinnebiotooppien hoidon ongelmat...... 10

5. Hoito-ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet...... 12

6. Hoidon priorisointi...... 17

6.1. Hoidon kiireellisyyden määrittäminen...... 17

6.2. Kohteiden jakautuminen hoitoluokkiin...... 18

6.3. Menetetyt kohteet...... 21

7. Hoidon edistäminen ...... 22

7.1. Hoidon edistäminen erilaisilla kohteilla ...... 22

7.2. Hoitosuunnitelmien laatiminen ...... 27

7.3. Hoitovastuun jakautuminen...... 27

7.4. Ympäristökeskuksen vuotuiset toimenpiteet 2005-2010...... 29

8. Suunnittelun ja hoidon resurssit ja rahoitustarpeet ...... 30

8.1. Hoidon suunnittelun ja järjestämisen resurssitarpeet ...... 30

8.2. Hoidon toteutuksen resurssitarpeet ...... 30

8.3. Rahoitusmahdollisuuksia...... 31

9. Tiivistelmä ...... 32

10. Kirjallisuus ...... 33

Liitteet...... 34

4 1. Johdanto Perinnebiotooppeja kartoitettiin Etelä-Savossa vuosina 1993-1997. Kuluneen kymmenen vuoden aikana maataloudessa on tapahtunut muutoksia, joiden vaikutukset ovat olleet negatiivisia niittyihin ja hakamaihin. Toisaalta Etelä-Savossa on solmittu runsaasti maatalouden erityistuki- sopimuksia laidunmaiden hoitamiseksi. Inventoinnin aikana koko maassa reilu puolet kohteista oli hoidossa. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietinnössä on asetettu tavoitteeksi, että kaikki arvokkaat perinnebiotoopit saadaan hoidon piiriin vuoteen 2010 mennessä (Salminen & Kekäläinen 2000). Etelä-Savon perinnebiotooppien inventoinnissa kohteita löytyi 186 kpl, joiden yhteispinta-ala on noin 720 hehtaaria. Tämän jälkeen niiden tilan kehittymistä ja hoitoa ei ole kattavasti selvi- tetty. Perinnebiotooppeja hoidetaan pääasiassa maatalouden ympäristötuen erityistuen avulla. Muiden rahoitusmahdollisuuksien puuttuessa yhä suurempi osa kohteista on jäänyt ilman hoitoa maataloudesta luopumisen vuoksi. Tulevaisuudessa Etelä-Savon perinnebiotooppeihin on kohdistumassa monia uhkia, kuten pellon raivaaminen, karjatilojen väheneminen, karjakoon kasvu ja sen myötä metsälaidunnuksen väheneminen. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä esitti mietinnössään, että alueelliset ympäristökeskukset laativat arvokkaita perinnebiotooppeja koskevan hoito-ohjelman. Sen tarkoituksena on selvittää hoidon nykytila, hoitosuunnitelmien laatimisen ja hoidon järjestämisen mahdollisuudet sekä hoidon kiireellisyysjärjestys. Hoito-ohjelma on laadittu yhteistyössä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa. Näitä ovat mm. Etelä-Savon metsäkeskus, Etelä-Savon TE-keskus, ProAgria Etelä-Savo ry ja maatalouden tuottajajärjestöt. Kartta Etelä-Savon inventoiduista perinnebiotoopeista arvoluokkineen on liitteenä 1.

5 2. Menetelmät Nykytilan selvittämiseksi omistajille lähetettiin kysely toukokuussa 2004. Kyselyllä kerättiin tietoa kohteiden hoidosta, hoidon jatkuvuudesta, erityistuen käytöstä ja maankäytön mahdollisista muutoksista (esim. metsitys, pelloksi raivaaminen, rakentaminen) samalla tiedusteltiin omistajan mielipidettä, onko aluetta mahdollista hoitaa jonkun muun toimesta ellei omistajalla itsellään ole siihen mahdollisuuksia. Yhteensä lähti 168 kyselylomaketta, joista palautui 87 kpl. Kohteiden todellista nykytilaa tarkennettiin yhteydenottojen ja maastokäyntien avulla. Pääpai- no oli valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden kohteiden nykytilan selvittämisessä. Maastokäynnistä sovittiin aina ensin maanomistajan kanssa. Osa maanomistajista myös osal- listui maastokäyntiin. Maastokäynnillä täytettiin inventointilomake. Puoliavonaisten ja avonais- ten elinympäristöjen inventoinnissa kartoitettiin kohteen valtalajisto, huomionarvoiset lajit ja muutokset edellisestä inventoinnista. Alueen hoitoa selvitettiin karkeasti laiduneläinten ja lisä- ruokinnan suhteen sekä onko lohkolta yhteyttä nurmilaitumiin. Metsälaitumien ja hakamaiden puuston ikä- ja lajirakennetta sekä varjostavuutta arvioitiin koko aluetta koskevasti. Kohteiden nykytilan selvittämisen jälkeen hoito-ohjelmaa valmisteltiin eri yhteistyötahoista koostuvassa työryhmässä. Ensin kartoitettiin perinnebiotooppien hoitoon liittyvät ongelmat (ongelmamatriisi), joihin sitten pyrittiin löytämään ratkaisuja konkreettisten tavoitteiden ja toimenpiteiden muodossa. Hoidon kiireellisyysjärjestys laadittiin Kekäläisen (2003) laatiman ohjeen mukaan, joskin ta- pauskohtainen harkinta painottui erityisesti hoitamattomien kohteiden kohdalla. Hoidossa suunnittelun ja toteutuksen resurssitarpeet laskettiin alan eri lähteistä saatujen kustannustieto- jen pohjalta.

6 3. Perinnebiotooppien nykytila ja hoito

Kohteista noin 66% oli hoidossa kesällä 2004. Kaikkia valtakunnallisesti arvokkaita kohteita (V) hoidettiin, maakunnallisista kohteista (M) hoidossa oli 19 (73%) ja vailla hoitoa 7. Paikalli- sista kohteista (P) hoidettiin 95 (63%) ja ilman hoitoa oli 50 kohdetta. Neljän kohteet osalta tiedot puuttuvat.

Kuva 1. Kohteiden hoitotilanne

% 100 94 90

60 51 50

30 19 20 8 10 7 0 0 VMP

hoidossa ei hoidossa

Kartta kohteiden hoitotilanteesta liitteenä 2.

Hoidon rahoitus ja toteutus Maatalouden erityistukea sai 57 kohdetta (maanomistaja tai vuokraaja hoitaa). Valtio omistaa yhteensä 12 kohdetta, joista Metsähallitus hoitaa tällä hetkellä kahdeksaa. Näistä merkittävim- piä ovat Linnansaaran kansallispuiston kohteet ja Anttilan lammaslaidun entisessä Anttolassa. Ympäristöministeriö on neljänä vuonna avustanut perinnebiotooppien hoitoa, vuonna 2004 tällä hoitokorvauksella hoidettiin 9 kohdetta. Hoitajina ovat kunnat, erilaiset järjestöt ja yksityis- henkilöt. Mm. Liehtalanniemen museotilan niittyjä Puumalassa ja Mäntyharjun Iso-Pappilan ketoja ja niittyjä on hoidettu vuodesta 2001 saakka tämän avustuksen turvin. Lisäksi kesällä 2004 aloitettiin ympäristökeskuksen YTY-töinä 2 kohteen hoitaminen. Nämä ovat Väisälän niityt (M-) Anttolassa ja Lamminmäen niityt (P) Kerimäellä. Yhteensä noin 75 kohteen hoitoa siis rahoitetaan jollakin tavalla, muita noin 40 kohdetta hoidetaan omaehtoisesti.

Maatalouden erityistukien käyttö Etelä-Savossa Maatalouden erityistukia perinnebiotoooppien hoitoon ja maisemanhoitoon on Etelä-Savossa hyödynnetty runsaasti koko EU-kauden ajan. Syksyllä 2003 oli Etelä-Savon TE-keskuksen alueella voimassa yhteensä 445 sopimusta yhteensä noin 4850 hehtaarin alalla (Karja 2004).

7 Lukumääräisesti hieman enemmän sopimuksia oli vain Pohjois-Savon alueella. Perinne- biotooppien hoidon kokonaistukimäärä Etelä-Savossa syksyllä 2003 voimassa olleiden sopi- musten osalta oli noin 780 000 euroa. Hoitosopimusten keskimääräinen tukimäärä hehtaaria kohti nykyisellä ohjelmakaudella oli vuonna 2003 178 euroa. Tämä on alle valtakunnan keski- tason johtuen mm. Etelä-Savon suurista metsälaidunalueista, joilla laiduntaminen ei aiheuta niin suuria hehtaarikohtaisia kustannuksia kuin pienialaisemmilla alueilla. Tukien kohdentuminen arvokkaiksi todetuille kohteille on onnistunut vain osittain. Noin 60 arvokasta kohdetta hoidetaan erityistuen avulla. Erityistukikelpoisia kohteita (aktiivitilan omistuksessa) näiden lisäksi olisi reilut 30. Lisäksi joitakin kohteita voitaisiin hoitaa tuella vuokrausjär- jestelyin. Toisin sanoen kaikkiaan noin 100 inventoidun kohteen hoitamiseen voitaisiin saada maatalouden erityistukea, jos se täysimääräisenä hyödynnettäisiin. Tukia on suunnattu arvok- kaimmille kohteille mm. ympäristökeskuksen antamien lausuntojen avulla ja markkinoimalla tukia erilaisissa viljelijätilaisuuksissa ja tiedotteilla sekä kirjeillä. Kartta maatalouden erityistukikohteista Etelä-Savossa 2003 liitteenä 3. Kartta inventoiduista perinnebiotoopeista ja perinnebiotooppien hoidon erityistukikohteista liitteenä 4.

Kohteiden nykytila ja hoidon taso Maastokäynnillä arvioitiin kohteiden yleiskuntoa, hoidon tasoa ja tarvittavien hoitotoimien kii- reellisyyttä. Kohteista hyvässä kunnossa oli vain 17 %. Kohtalaisessa kunnossa oli 61% ja huonossa kunnossa 22%. Noin puolella kohteista hoidon taso todettiin hyväksi tai riittäväksi, kun lopuilla kohteista hoidossa oli jonkin asteisia puutteita. Hoidon jatkuvuutta kysyttäessä noin 70 % vastaajista totesi hoidon jatkuvan toistaiseksi, 18 % vastasi jatkumisen olevan epävarmaa ja 11% ilmoitti, että hoito ei jatku. Karjatilojen kohdalla kohteiden hoidon jatkuminen on paljolti kiinni maatalouden yleisestä kehityksestä ja viljelijöi- den on vaikea ennustaa oman tilansa kannattavuutta pidemmällä aikavälillä.

Maastossa todettu hoidon kiireellisyys Noin puolella kohteista, joilla käytiin maastossa todettiin nykyisen hoitotavan olevan riittävän hyvä. Yleisimmät parannusta vaativat seikat olivat yhteys nurmilaitumiin tai lisäruokinta. Kohta- laisen kiireellisiä hoitoon liittyviä tarpeita ilmeni 30% kohteista. Aivan akuutisti hoidon tarpeessa oli 12% kohteista.

Menetetyt kohteet Kokonaan menetettyinä voidaan pitää kohteita, jotka on metsitetty tai raivattu pelloksi. Kohteita on metsitetty erityisesti 1990 luvun lopulla ennen julkaisun ilmestymistä ja joitakin vielä senkin jälkeen. Pelloksi raivaamista on tehty tällä vuosituhannella muutamalla kohteella (osa kohteesta). Lista kohteista löytyy kohdasta 5.5. Muutamat kohteet ovat hoidon puutteesta johtuen rehevöityneet ja pusikoituneet niin pitkälle, ettei niiden kunnostaminen ehkä enää ole tarkoituksen mukaista. Näillä kohteilla kunnostuksen ja hoidon aloittamisen mahdollisuudet tulee selvittää pikaisesti. Nämä kohteet on tässä vai- heessa laitettu II-hoitoluokkaan.

Mahdolliset uudet kohteet 1990-luvun inventointien on arvioitu kattaneen noin 75-80 % Etelä-Savon jäljellä olevista perinnebiotoopeista. Myöhemmin onkin eri yhteyksissä tullut tietoon aikaisemmin tutkimattomia perinnebiotooppeja, jotka tulisi jatkossa inventoida ja tarvittaessa liittää hoito-ohjelmaan mukaan.

8 Tällaisia ovat: Kongan metsäladun, Mäntyharju Toivolan risteyksen niitty, Mäntyharju Sairilan niitty, Mikkeli Pekosen niityt ja hakamaat, Mikkeli Puuskankosken niityt (inventoitu H. Vanhasen toimesta, ja inventointi jatkuu osa-alueittain) Hatsolan-Kaartilan laidunniitty (Edellisen inventoinnin viereinen alue) Nikulanmäen niitty, Pieksänmaa Laukansaaren pihaniitty, Savonlinna Muuramäen niitty, Puumala Niittylammen niitty, Pieksänmaa LUMO-suunnitelmien +++-kohteet

Kuva 2. Pikkusurnun rantaniittyä Porrassalmella, aiemmin inventoimaton kohde.

9 4. Perinnebiotooppien hoidon ongelmat

Ohjelmatyössä tehtiin eri asiantuntija- ja intressitahojen yhteisenä ongelmakartoitus, jossa keskeisinä nousivat esiin seuraavat asiat: Tietoon ja taitoon liittyvät puutteet ja ongelmat • Yleisesti tietoisuus perinnebiotooppien arvoista ja hoitotavoista vähäistä tai yksipuolista. Maisemalliset arvot ymmärretään paremmin, monimuotoisuusarvot huonosti. • Metsäisillä perinnebiotooppikohteilla (erityistukikohteet) ei tiedetä, miten siellä saa met- sänhoidossa toimia. • Metsäsuunnittelussa tieto inventoiduista kohteista, mutta ei tietoa muista erityistukikohteista, joita E-Savossa paljon (metsälaidunsopimukset). • Useissa organisaatioissa puutteita tiedon hallinnassa ja käytössä • Kohteiden omistajilla ei tietoa mahdollisista vuokrattavista laiduneläimistä ja vastaavasti karjankasvattajilla ei tietoa vuokrattavista alueista. • Kohteiden omistajilla ei ole tietoa vuokrausjärjestelmästä, monesti vuokraisivat, jos lähellä olisi aktiivitiloja. • Omistaja- ja sukupolven vaihdosten vuoksi osa omistajista ei ole tietoisia perinnebiotoo- peistaan.

Taloudellis-tekniset ongelmat • Paikkatietojärjestelmien erilaisuus, yhteensopimattomuus vaikeuttaa olemassa olevan tiedon siirtoa ja käyttöä • Kohteiden omistajilla, jotka eivät ole aktiiviviljelijöitä, ei monesti ole tarvittavaa kalustoa tai tekijöitä avoimienkaan alueiden hoitoon. • Omistajat, jotka eivät voi saada hoidosta korvausta, eivät usein ole tarpeeksi motivoitunei- ta hoitaakseen aluettaan. • Tekijöitä puuttuu ja karjaa erityisesti • YTY-töiden epäjatkuvuus, TE-keskuksen niukkenevat työllisyysmäärärahat

Institutionaaliset ongelmat • Tukien haku koetaan edelleen byrokraattiseksi. • Pelätään sitoutua tukiehtoihin 5-10 vuodeksi. • Maataloustukien epävarmuus, lyhytjänteisyys ja hoitokorvauksen vähäisyys (viimeinen johtuu usein siitä, että korvausperusteita ei tunneta riittävästi) • Yhteistyökulttuuri eri organisaatioiden välillä vielä heikkoa. • Tietosuoja-asiat epäselviä. • Yhteiskunnallisesta kehityksestä johtuvat ongelmat • Viljelijäväestön eläköityminen, pienten tilojen/karjojen kannattamattomuus • Karjanpidosta luopuminen, toisaalta suurentuneet karjakoot • Maanomistuksen kaupunkilaistuminen

Sosio-kulttuuriset ongelmat • Asennekysymykset - alueiden hoitoa ei pidetä tärkeänä, motivaatio puuttuu - maa-alueita ei haluta antaa/vuokrata toisen hoitoon - pettymys maatalouspolitiikkaan • Kohteiden omistus ja valmius hoitoon eivät aina kohtaa • Monessa tapauksessa kohde edustaa vanhemman polven juuria, joista ei olla vielä tarpeeksi kiinnostuneita ja oma yhteys asiaan on etäinen

10 Mihin keskittyä Yhteiskunnallisesta kehityksestä johtuvat ongelmat ovat perinnebiotooppien kannalta vaiku- tuksiltaan suurimpia, mutta samalla sellaisia, joihin alueellisella hoito-ohjelmalla ei juuri pystytä vaikuttamaan. Samoin maataloustukien epävarmuuteen on vaikeata puuttua, mutta muut edel- lä kuvatut ongelmat ja puutteet ovat sellaisia, joihin tällä ohjelmalla voidaan ja halutaan löytää ratkaisuja ja parannuskeinoja. Ongelma-alueiden pohjalta on mietitty keskeisiä kehittämisalueita ja ohjelman tavoitteita sekä toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kuva 3. Laiduneläinten vähentyessä on moni kohde jäämässä ilman hoitoa. Kuvassa lampaita Anttilan tilan mailla Mikkelissä.

11 5. Hoito-ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet

Ohjelman tavoitteena on pienentää edellä kuvattuja ongelmia seuraavasti:

Päätavoite Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista kohteista 90 % on hoidon piiris- sä ja hoidon jatkuvuus pidetään turvattuna. (Tällä hetkellä 7 kohdetta 34:stä vailla hoitoa, hoidossa 80%). Paikallisesti arvokkaista kohteista 65 % on ja pysyy jatkuvasti hoidon piirissä (nyt 63%). Hoidon edistämisessä toimitaan laaditun kiireellisyysjärjestyksen mukaisesti (liite 3). Näin maatalouden perinnebiotoppeihin liittyvä mahdollisimman suuri luonnon monimuotoisuus on turvattu. Samalla Etelä-Savo kantaa erityisvastuunsa metsäis- ten perinnebiotooppien (metsälaitumet, hakamaat, kaskimetsät) säilyttämisestä.

Toimenpiteet • erityistukikelpoiset tilat, jotka eivät saa erityistukea (noin 30) ja tilat, joilla sopimuskausi on päättymässä (15 tilaa 2005), saavat kirjeen tuen ja kannustinlisän käytön mahdolli- suudesta ennen seuraavaa hakua (yk), tämä toistetaan tarpeen mukaan vuosittain • talkookohteiksi sopivista kohteista pidetään listaa ja tarjotaan niitä sopivien tahojen hoidettavaksi (yk/koordinaattori) • arvokkaita kohteita, jotka eivät ole aktiivitilan omistuksessa hoidetaan eri keinoin (YTY-töinä, hoitokorvausta vastaan, talkoilla, karjatilojen toimesta, matkailutilojen toimesta) • pyritään muodostamaan alueellisia esim. kyläkohtaisia ’hoitorenkaita’, jossa esim. yh- den karjatilan eläimet laiduntavat useaa kylän kohdetta (koordinaattori) • perinnebiotooppien ja maisemien hoidossa edistetään hoito-osuuskuntamallia, joka esim. maatiaislampaiden avulla laiduntaisi arvokkaita kohteita • muita: ’Juvan mallin’ (4H) mukainen toiminta, alueiden hoito charolais-kerhon toiminnassa • tämän ohjelman kohdekohtaiset toimenpide-ehdotukset toteutetaan laaditun kiireelli- syysjärjestyksen mukaan (resurssointi) • arvokkaiden kohteiden hoidon suunnittelussa on käytettävissä riittävä sekä maa- ja karjatalouden että biologinen asiantuntemus (ProAgria, yk, metsäkeskus) • valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla sijaitsevat perinnebiotoopit saavat erityishuomion erilaisissa maisemanhoitohankkeissa (yk, TE, maakuntaliitto, kunnat)

Muut tavoitteet

1. Etelä-Savossa on kunnostettu ja hoidossa yhteensä 2500 hehtaaria perinnebiotooppeja vuonna 2010 (mietinnön tavoite)

(- nyt lähes 5000 ha erityistukikohteita, ei inventoitu) • erityistukikohteista arvokkaimmat inventoidaan, luokitellaan ja digitoidaan paikkatietoon kuviokohtaisesti (ymp.keskus)

2. Myös uusia kohteita on löydetty ja hoidetaan.

• Lumo-yleissuunnittelualueilta löytyneet hyvät kohteet luokitellaan • muut tiedossa olevat hyvät kohteet inventoidaan ja luokitellaan sekä digitoidaan paikkatietoon • uusien kohteiden varalta ’silmät ja korvat pidetään auki’ • erityistukikohteista arvokkaimmat inventoidaan, luokitellaan ja digitoidaan paikkatietoon kuviokohtaisesti (ymp.keskus), joilloin niillä on entistä paremmat mahdollisuudet saada erityistukea tai muuta hoidon rahoitusta myöhemminkin • säilyneiden kaskimetsien osalta tehdään erilliskartoitus, resurssit (yk)

3. Hoidon taso on hyvää ja taantuneiden kohteiden tila on parantunut.

• hyvällä hoidolla tarkoitetaan hoitoa, joka turvaa kohteiden luonnon monimuotoisuuden säilymisen/lisääntymisen sekä maisemalliset arvot ja on pitkäjänteistä ja jatkuvaa • hyvien hoitotapojen siirtymistä seuraaville sukupolville edistetään • tuetuilla kohteilla huomiota kiinnitetään enemmän hoidon toteutumiseen optimaali- sella tavalla (valvonta: TE, yk) • kun erityistukea saavan kohteen tukisopimusta uusitaan, arvioidaan lausunnon an- tamisen yhteydessä kohteen yleiskunto ja kirjataan tiedot maastolomakkeelle, myös hoitosuunnitelman uusimiseen kiinnitetään erityistä huomiota (2005 noin 15 sopimusta katkolla) (yk, suunnittelija/ProAgria) • uhanalaisen lajiston säilyminen perinnebiotoopeilla turvataan hoidon hyvällä suun- nittelulla ja tarvittaessa erityistoimin

4. Metsäsuunnittelu ottaa huomioon inventoidut perinnebiotoopit ja muut erityistukikohteet (metsälaitumet).

• tiedot erityistukikohteista toimitetaan metsäkeskukselle päivitettynä paikkatietona vuosittain (aluksi ympäristökeskus, myöhemmin suoraan TE-keskuksesta) • metsäsuunnittelijoilla, metsänhoitoyhdistyksillä ym. on tiedossa, miten perinnebiotooppikohteilla tulee toimia (koulutus: mk, yk, TE) • luonnonvara-alan oppilaitosten tarjoama koulutus antaa valmiudet ottaa huomioon perinnebiotoopit ja toimia niillä oikein (oppilaitokset, yk, Proagria) • metsätaloustoimenpiteitä suunniteltaessa huomioidaan laidunalueet metsälain 6 § mukaisilla erityisjärjestelyillä (mk, mhy)

5. Yhteistyö eri tahojen kesken toimii hyvin ohjelman vastuujaon mukaisesti.

• luodaan tiedonvälitys, joka toimii keskeisten tahojen kesken aukottomasti (esim. eri- tyistukiasiat, neuvonta ja hoidon suunnittelu, koulutus)

6. Tukien hakuun liittyvä byrokratia ei ole enää este tuen hakemiselle.

• neuvonta, hoitosuunnitelmien teko, lausunnot ja päätös muodostavat saumattoman ketjun, joka ei aiheuta hakijalle turhaa vaivaa tai odotusta (kaikki ketjuun osallistuvat tahot) • kuntien maaseutuasiamiehet tuntevat erityistukijärjestelmän hyvin ja kannustavat tukien hakuun (koulutus: TE, ProAgria, yk)

7. Ympäristökeskuksen rooli kohteiden hoidon suunnittelussa, toteutuksessa ja koor- dinoinnissa on osa ympäristökeskuksen vakiintunutta toimintaa.

• erityistukihakemuksista annettavien lausuntojen valmisteluun tarvittavat resurssit turvataan (vakituinen henkilöstö hoitaa) • koordinointiin ja hoidon suunnitteluun tarvittavat resurssit turvataan

8. Hoidossa tarvittavaa kalustoa on myös sitä omistamattomien käytettävissä, samoin työvoimaa.

• niittokalustoa on lainattavaksi tai vuokrattavaksi niin, että kone olisi saatavissa kor- keintaan 50 km päässä kohteelta (säilytys ja käytön opastus: maaseutuseurat, maa- ja kotitalousseurat, 4H-yhdistykset, kylätalkkarit, Nuoret tuottajat) • tieto kohteiden hoitotöitä tekevistä tahoista välittyy sitä tarvitseville (koordinaattori)

9. Laidunnuksen järjestämiseksi karjaa omistamattomien kohteilla on käytössä toimi- va ’laiduneläinpörssi’ tai vastaava.

• valtakunnallinen laiduneläinpankki toimii Etelä-Savon alueella ja palvelee myös laidunmaiden välitystä (www.laidunpankki.fi) (markkinointi ProAgria) • maatiasrotujen säilymistä ja perinnebiotooppien hoitoa edistetään yhdessä Maatikko ry:n kanssa esim. osallistumalla tapahtumiin (Maatiastapahtuma syyskuussa 2005)

10. Uusia hoidon jatkuvuuden turvaavia rahoituskeinoja entisten lisäksi on saatu käyt- töön.

• kustakin tukimuodosta tiedotetaan suoraan niille kohteen omistajille, jotka ko. tukea voivat hakea (maatalouden erityistuki, saariston ymp.hoitoavustus) • saariston ympäristönhoitoavustusta käytetään myös perinnebiotooppien hoitamiseen Etelä-Savon saaristokunnissa ja saaristo-osissa (Enonkoski, Puumala, Sulka- va, Hirvensalmi, Mikkeli ja Savonlinna, kertaluonteinen tuki, ei jatkuvaan hoitoon) • METSOn mahdollisuudet puustoisten perinnebiotoppien hoidossa tunnetaan ja osataan hyödyntää

11. Kohteita ei enää menetetä kenenkään tietämättömyyden takia.

• omistajan vaihtuessa uusi omistaja saa tiedon perinnebiotooppialueesta ja sen arvoista mahdollisimman pian (omistajatietojen päivitys 5 vuoden välein, tieto uusille omistajille, yk) • myös potentiaaliset uudet kohteet tunnistetaan ja kohteilla osataan toimia esim. metsätaloudessa oikealla tavalla (koulutus ym. tietoisuuden lisääminen) • kohteet huomioidaan maankäytön suunnittelussa, kaavoituksessa ja ilman kaavaa tapahtuvassa rakentamisessa sekä erilaisissa hankkeissa (kunnissa oleva tieto ak- tiiviseen käyttöön), (koulutus, tiedotus: yk)

12. Käytössä on ajan tasalla olevaa tietoa perinnebiotooppien hoidon tilanteesta ja tilasta.

• perinnebiotooppien hoidon tilannetta ja kohteiden tilaa seurataan suunnitelmallisesti • kysely kohteiden omistajille toistetaan 5 vuoden välein (yk)

14 • maastotarkistukset kesällä 2005 jatkuvat niillä kohteilla, joita ei tätä ohjelmaa varten tehdyssä nykytilan kartoituksessa kesällä 2004 ehditty käydä • maastossa tarkistetaan kohteiden kunto (maastolomake) laadittavan järjestyksen mukaisesti esim. 25 kohdetta vuodessa erityistukikäynneillä nähtävien kohteiden li- säksi (tällöin kaikki kohteet tulee käytyä läpi kerran 5 vuodessa) • maastokäynti toteutetaan mahdollisimman neuvonnallisena, jotta käynti tukisi kohteen hyvää hoitamista

13. Kohteiden omistajat ja muut hoidon järjestämiseen liittyvät tahot tuntevat perinnebiotooppien arvot, hoitotavat ja ovat motivoituneet niiden säilyttämiseen.

• esimerkkikohteita, mallitiloja, joilla voi käydä tutustumassa perinnebiotooppien hoitoon on eri puolilla maakuntaa (alkaa kyselyllä tilojen halukkuudesta, 2006) • myös matkailu tekee mallikohteiden avulla perinnebiotooppien arvoja tunnetuksi suurelle yleisölle • kuntien ja järjestöjen kohteiden hoidosta vastaaville henkilöille järjestetään koulutus- ta esim. Liehtalanniemen kohteella tai muilla mallikohteilla • kohteiden hoidon maastokoulutusta järjestetään kiinnostuneille (ProAgria, yk) • tietoa perinnebiotooppien arvoista ja hoidosta on helposti kaikkien saatavilla • yhteisen paikkatiedon käyttäminen tehdään mahdolliseksi ja helpoksi niin viranomaisten, neuvontaorganisaatioiden kuin kuntienkin toiminnassa • maatalous-, metsä- ja puutarhaoppilaitokset tarjoavat oppilailleen valmiudet ottaa huomioon ja edistää maatalouden ja metsäluonnon monimuotoisuutta (oppilaitokset, yk, ProAgria) • kotisivuilla ja lehtijutuilla (esim. Koti ja Pelto-lehti) tehdään asiaa tunnetuksi (yk, TE, ProAgria, metsäkeskus)

14. Perinnebiotoopit ja –maisemat nähdään osana suomalaista viljelyhistoriaa, kult- tuurimaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta, joka koetaan tarpeelliseksi säilyttää.

• osana kuntien kulttuuriympäristöohjelmia myös perinnebiotoopit saavat lisää huomiota ja arvostusta • varhainen ympäristökasvatus lapsille huomioi myös kulttuuri- ja perinnemaisemien tärkeyden

15. Ohjelman toteutumista seurataan

• ohjelman toteutumista seurataan vuosittain osana yk toiminnan seurantaa

Ympäristökeskuksen vuoden 2005 toimenpiteet Koulutus • metsäkeskuksen koulutus metsäsuunnittelijoille, huhtikuu 2005, yk:sta luennoitsija • erityistukikoulutukset: Rantasalmi 10.3 (ProA ja yk), muut tilaisuudet (ProA) • luonnonvaraoppilaitoksille perinnebiotooppitietoutta: Otava, Pieksämäki (oppil.&yk) Tilakäynnit • jatkuvat kesällä 2005: inventoidut kohteet, ns. uudet kohteet, erityistukikohteet (yk) • hoidon suunnittelu I-hoitoluokan kohteilla (3 kpl, yk) ja erityistukikohteilla (ProA, ym. suun- nittelijat) Tiedottaminen tuista • kirje erityistuista tukikelpoisille tiloille+katkolla oleville • saariston ymp.hoito avustuksista tiedottaminen

15 Tilaisuudet ja tapahtumat • osallistutaan Maatiaistapahtumaan syyskuussa 2005 Olemassa olevan tiedon hyödyntäminen • paikkatietoaineisto voimassa olevista erityistukisopimuksista toimitetaan metsäkeskukselle kevään 2005 aikana (yk)

Vuoden 2006 toimenpiteet Vuosittaisten toimenpiteiden lisäksi: Hoitoluokassa II on kaikkiaan 20 kohdetta, joista peräti 12 kaipaa akuutisti hoitoa. Vuonna 2006 selvitetään näiden kohteiden hoidon järjestämisen mahdollisuudet. Myös mallitilaverkoston luominen aloitetaan vuonna 2006, mikäli näihin töihin saadaan tarvittava rahoitus.

16 6. Hoidon priorisointi 6.1. Hoidon kiireellisyyden määrittäminen

Kohteiden hoidon kiireellisyysjärjestyksen määrittämisessä käytettiin ympäristöministeriön ohjetta (Kekäläinen 2003). Hoitoluokituksen pohjana on alkuperäisen inventoinnin jako V, M, ja P-kohteisiin: V= I-luokka • kiireellisimmin hoitoa tarvitsevat kohteet • uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymispaikat (v ja kv-arvoa) • hoito tarkkaan hoitosuunnitelmaan pohjautuvaa M+,M= II-luokka • alueellisesti tärkeimmät kohteet ja alueelliset vastuutyypit • hoito pyritään järjestämään 5 vuoden sisällä M-,P+,P,P- =III-luokka • paikallisesti merkittäviä ja kunnostettavia kohteita • kohteet pyritään saamaan hoitoon 10 vuoden sisällä • voidaan hoitaa ’kevyemmin’

Hoitoluokituksen kriteerit on jaettavissa tekijöihin, jotka vaikuttavat hoitoluokkaan 1) suoraan nostavasti 2) pisteytyksen kautta ja 3) tapauskohtaisesti

1) Hoitoluokkaan suoraan nostavasti vaikuttavat tekijät • kohteella koko maassa harvinainen kasvillisuustyyppi tai maankäyttömuoto - Etelä-Savo: kaskiaho, pienruohoketo, niittoniitty

2) Pisteytyksen perusteella hoitoluokkaa nostavat tekijät • perinnemaisematyypin harvinaisuus (kv ja alueellinen) - kohteella luontodirektiivin liitteen I pb-luontotyyppiä (E-S: hakamaat ja kaskilaitumet = 1p/tyyppi, monilajiset jäkkiniityt= 2p) - kohteella maakunnan erityisvastuulla olevaa luontotyyppiä (E-S: haat, metsälaitumet, kaskimetsät = 1p/tyyppi) • kohde sijoittuu luonnonsuojelualueelle, Natura 2000-alueelle (1p) • perinnemaisematyyppi on huomattavan laaja-alainen eli ylittää selvästi tyypin keskimää- räisen pinta-alan Etelä-Savossa = 1p (suluissa keskipinta-ala): - niityt: > 1,4 ha (1,0 ha) - kedot: > 0,5 ha (0,3 ha) - kalliokedot: > 0,3 ha (0,2 ha) - rantaniityt: > 2,5 ha (2,0 ha) - haat: > 2,0 ha (1,6 ha) - metsälaitumet: > 6,0 ha (5,3 ha) - kaskimetsät: > 15 ha, (13,0 ha) • uhanalainen perinnebiotooppilajisto: - valtakunnallisesti uhanalainen laji, 3 p/laji - alueellisesti uhanalainen laji, 1 p/laji - huomionarvoiset perinnebiotooppilajit, 5-9 kpl = 1 p, 10-15 kpl = 2 p • alueen sijoittuminen maisema-alueluokituksessa: - valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva kohde = 1p - maakunnallisesti arvokkaalla alueella sijaitseva kohde = 0,5 p • kohteen kulttuurihistoriallinen merkitys - kohde osa arvokasta kulttuurihistoriallista kohdetta tai aluetta = 0,5 p

17 Kohde, joka sai 4 pistettä tai enemmän nostettiin seuraavaksi ylempään hoitoluokkaan. 3) Tapauskohtaisesti hoitoluokkaan vaikuttavat tekijät • maastokäynnillä todettu kohteen kunto ja hoidon kiireellisyys • kohteen pitkä katkeamaton hoitojatkumo • kohteella on muuta harvinaista kasvillisuustyyppiä kuin aiemmin mainitut: - lajiston monimuotoisuuden kannalta tärkeät kuivat ja tuoreet pienruohoniityt - kalliokedot • alueiden käyttöön liittyvä merkitys - matkailu, opetuskäyttö • lisäksi pyritään turvaamaan eri pm-tyyppien alueellinen ja ekologinen kattavuus Etelä- Savossa

6.2. Kohteiden jakautuminen hoitoluokkiin

Kiireellisimmässä hoitoluokassa on 17 kohdetta. Valtakunnallisten kohteiden lisäksi I-luokassa on 7 maakunnallista kohdetta ja 2 paikallista kaskimetsäkohdetta. II-hoitoluokassa on yhteen- sä 45 kohdetta, näistä 10 on maakunnallisia ja 35 paikallista. III-luokka koostuu 9 maakunnal- lisesta ja noin sadasta paikallisesta kohteesta. Yksitoista kohdetta voidaan katsoa menetetyiksi (taulukot 1,2 ja 3). Täydelliset hoidon priorisointitaulukot ovat liitteenä 6.

Taulukko 1. Kohteiden jakautuminen hoitoluokkiin Hoitoluokka Ei hoidossa olevat Hoidossa olevat Yhteensä I-luokka (8 V) 4 13 17 II-luokka (11 M) 20 25 45 III-luokka (164 P) 22 84 106 + 4 ei tietoa Menetetyt 11 - 11 Yhteensä 57 122 179 + 4 ei tietoa

Hoidossa olevat kohteet Hoidossa olevista kohteista 13 kuuluu I-hoitoluokkaan ja 25 II-luokkaan. Loput 83 kohdetta muodostavat luokan III. Hoidon loppuessa näiltä kohteilta, pyritään ne saamaan uudelleen hoitoon hoitoluokan osoittamassa aikataulussa. Hoitamattomat kohteet Hoitamattomista kohteista 4 on I-hoitoluokan kohteita, joten näiden kohteiden hoito pyritään järjestämään mahdollisimman nopeasti. II-luokassa on kaikkiaan 20 kohdetta, joista peräti 12 kaipaa akuutisti hoitoa. Näistä puolet sijaitsee lisäksi arvokkaalla maisema-alueella. Näiden kohteiden hoidon järjestämisen mahdollisuudet tulee selvittää nopeasti tai muutoin osa niistä voidaan katsoa menetetyiksi. Arvoiltaan ne kuuluvat II-luokkaan, mutta hoidon aloittamisen kiireellisyyden osalta I-luokkaan.

18 Taulukko 2. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden kohteiden hoidon priorisointi ja hoitoluokka.

Hoidon tilanne A=hoid Erityistukisopi- Hoidon mus(päätt. vuo- Pisteet Hoitoluok- kiireelli- Kunta Kohde Arvo B= ei hoid. si)/mahd. tukeen Pinta-ala yhteensä ka syys

Rantasalmi Putkisalon laitumet M+ A M 7 4 I Haukivuori Haapaniemen laidun, Nat M A O (2005) 11,7 6,5+ I Mikkeli Metsärannan laidun M A O (2007) 2,2 3 I Sulkavanniemen laidun ja Kerimäki niitty, Nat M A O (2005) 3,6 5 I Juva Ala-Pöyhölän laidunniitty V A O (2005) 4,5 3 I Rantasalmi Haapalahden laitumet, Nat V A O (2008) 10,5 9 I Hirvensalmi Heikkilän niitty V A O (2006) 2,6 4 I Juva Kallion laidunalue V A O (2007) 1,8 3,5 I Linnansaaren kulttuuri- Rantasalmi maisama-alue V A 86,9 17,5/20,5 I Mäntyharju Lässälän laidun V A 2,6 4 I Mikkeli Pohjolan laidun, Nat V A O (2005) 19,5 7 I Mikkeli Urponharjun pihaketo V A 0,03 1 I Rantasalmi Tornionniemi, Nat M+ B 51,4 5+ I Kerimäki Kinnulan laidun M+ B M 2,8 7 I Haukivuori Rantalan laidunalue M B 15,3 6 I A, M Ison-Pappilan kallioketo Mäntyharju ja niitty M A 0,7 2 II Mikkeli Kallioharjun haka M- A O 1 3 II Savonlinna Lähdemäen haka ja niityt M- A O (2007) 3,1 4 II Juva Nevainsivun laidun M- A O (2005) 5 2 II Joroinen Punnolan laidun M+ A M 1,4 3 II Kangasniemi Pölläkänmäen laitumet M- A O (2005) 3,3 6 II Mikkeli Kotipään hevoslaidun M A/B M 4,7 3+ II Savonlinna Pekkalan laidun M A/B M 1,1 2 II

Hirvensalmi Etelämäen niityt M- B 6 4 II A/M Haukivuori Mikkolan laidun M- B 9,3 4,5 II A/M Savonlinna Einolan laitumet M- A M 2,5 1,5 III Rantasalmi Koivusuon haka M- A O (2005) 3,3 3 III Sulkava Koskelan laidunalue M- A O (2006) 8,6 3,5 III Savonlinna Laurikkalan niitty M- A 1,4 1 III Savonlinna Pursiseurantalon niitty M- A 0,3 0,5 III Mikkeli Pystylän laidun M- A ? 1,5 3 III Anttola Väisälän niityt M- A 2,2 3 III Heinävesi Kinnulansuon hevoslaidun M- B 1,2 2 III Mikkeli Työmäen laidun M- B 2 2 III A, M A = akuutti hoitotarve, M = menetetty

19 Taulukko 3. I- tai II- hoitoluokkaan nousseet paikallisesti arvokkaat kohteet.

Kohteen hoitotilanne A = hoid. Erityistuki- Pisteet Kunta Kohde Arvo B = ei hoid. sopimus/mahd. Pinta-ala yhteensä Hoitoluokka Puumala Vanhapaikan kaskikoivikko P+ A M 8 2 I Ristiina Laasolan kaskimetsä P- B 3 3 I A Rantasalmi Erolanniemen laitumet P A O (2007) 3,5 3 II Rantasalmi Hauta-Ahon laidun P A M 3,9 4 II Juva Huihatsaaren laidun P+ A O (2005) 45 II Puumala Jyrkiälän laidun P- A M 0,9 2 II Ristiina Kilpisalon laidunalue P A O (2008) 3 II Hirvensalmi Kotamäki P A O (2005) 1,5 3 II Kerimäki Lamminmäen niitty P A 3,6 4 II Puumala Liehtalanniemen niityt P+ A 1,2 4,5 II Puumala Matkuslammen laidun P+ A M 0,5 4 II Joroinen Pöyhölän haka P A 1,6 3 II Mikkeli Riutan niitty P A 0,7 II Sulkava Syrjäsaari P+ A 2,5 3 II Rantasalmi Vaahersalon laitumet P+ A O 17 4+ II Juva Vehmaan kartanon laitumet P+ A O 15,6 6 II Rantasalmi Välttilän laidun P A O (2008) 3,5 1 II Kangasniemi Ala-Rantalan haka P+ A O (2008) 1,7 2+ II Heinävesi Kalliomäen niityt P+ A/B 1,1 II A/K Juva Hatsolan-Kaartilan niitty P- B M 0,6 II A Rantasalmi Heikkilän haka P+ B M 3 4 II Juva Heinlammen laidun P+ B 5 3 II A Savonlinna Hietaniemen niitty P A/B Juva Kalvitsan haka P B M? 1 2,5 II A/M Sulkava Kesämäen metsälaidun P B 2,5 2 II A/M Juva Kokkovuoren laidunniityt P- B 0,7 II Mikkeli Lahdentauksen laidun P+ B 0,8 4 II Joroinen Mäkelän laidunalue P- B 4,5 4 II A/M Rantasalmi Pesolan laidun P B 1,5 2 II A Mikkeli Salosaaren laidunalue P B M 2 2+ II A/K Puumala Saunakankaan metsälaidun P B 1 1 II Hirvensalmi Taipaleen haka P+ B 1,9 4 II Savonlinna Toivolan laidun P B M? 0,7 1 II Mäntyharju Tokkolan peltoniitty P B ? 0,5 3 II Hirvensalmi Tupasaaren niitty P B 0,5 II A/M Hirvensalmi Uudispellon niitty P- B 0,4 0,5 II A/M Kerimäki Varpaniemen haka P+ B 2,5 4+ II Pertunmaa Ahvenjärven haka P+ B 4 4+ II A = akuutti hoitotarve, M = menetetty

20 6.3. Menetetyt kohteet

Menetettyinä voidaan pitää seuraavia kohteita: Kohde Menetyksen syy Kuikanlahti, Heinävesi Metsitetty 1998 Keskituvan laidun, Juva Metsäiset alueet hakattu, peltoniityt reheviä Uutelan laidunniityt, Hirvensalmi Metsitetty Hynnilän laidun, Joroinen Kynnetty pelloksi, metsäisen osan laidunnus? Osikonmäen kaskimetsä, Rantasalmi Kaskeamisen/laidunnuksen merkkejä ei enää Pulkkilan metsälaidun, Savonlinna Metsätalouskäytössä Ruokosuon haka, Haukivuori Metsätalouskäytössä Lyytikkälän laidun, Rantasalmi Metsälaitumen arvot menetetty, niittyä kannattaa hoitaa Sara-ahon niitty, Mikkeli Istutettu koivulle 1997, metsätalouskäytössä Itäselän laidun, Juva Hoidon puutteessa rehevöitynyt ja umpeen- kasvanut Pohjoislammen niitty, Haukivuori Niitystä vain pieni osa jäljellä

Lisäksi saattaa olla, että hoidon järjestämisvaiheessa selviää vielä uusia kohteita, joilla ei hoidon aloittaminen enää ole tarkoituksenmukaista.

21 7. Hoidon edistäminen

Luvussa 4.2 esitetyt toimenpiteet tähtäävät kohteiden hoidon yleiseen edistämiseen. Tässä luvussa käsitellään hoidon edistämistä eri tyyppisillä kohteilla. 7.1. Hoidon edistäminen erilaisilla kohteilla

Natura-alueiden hoidon suunnittelu ja toteutus Yhteensä 20 inventoitua perinnebiotooppikohdetta sisältyy joko kokonaan tai osittain Etelä- Savon Natura 2000-verkostoon. Metsähallituksen hallinnassa olevat Naturakohteet (9 kpl) käsitellään seuraavan otsikon alla. Muut Natura-alueet (11 kpl) ja niiden hoidon tilanne on seuraava: Kohde Hoitoluokka Hoidon toteutus Liehtalanniemen niityt, Puumala II Puumalan kunta, ym:n hoitok. Tornioniemi (vst), Rantasalmi I Ei hoidossa Pohjolan laidun, Mikkeli I Omistaja hoitaa erityistuella (-05) Haapalahden laitumet, Rantasalmi I Omistaja hoitaa erityistuella (-08) Haapaniemen laidun (vst), Haukivuori I Omistaja hoitaa erityistuella (-05) Sulkavanniemen laidun ja niitty, Kerimäki I Omistaja hoitaa erityistuella (-05) Kinnulan laidun, Kerimäki I Ei hoidossa Petäjäselän laidun, osa III Omistaja hoitaa erityistuella Hietaniemen niitty II Osin, omistaja omaehtoisesti, voisi hakea saariston ympäristön- hoitoavustusta Varpaniemen haka (vst) II - Vaahersalon laitumet, osa II Omistaja hoitaa erityistuella

Kohteista kolme on ilman hoitoa ja erityistukikausi on päättymässä kolmella kohteella vuonna 2005, kahdelle kohteelle on haettu jatkoa. Ilman hoitoa olevista kohteista Tornioniemi ja Kinnu- lan laidun kuuluvat hoitoluokkaan I, Varpaniemen haka luokkaan II. Kinnulan laitumelle on tarkoitus tehdä hoitosuunnitelma vuonna 2006, mikäli hoidon toteutus saadaan järjestymään. Tornioniemen hoito pyritään kohteen parhailla osa-alueilla järjestämään mahdollisimman pian. Etelä-Savon ympäristökeskuksen Natura-alueiden hoidon ja käytön yleissuunnitelmassa esitetty kohteiden hoidon tärkeysjärjestys vastaa tässä ohjelmassa esitettyä hoitoluokitusta. Koh- teet pyritään pitämään jatkuvasti hoidon piirissä.

Metsähallituksen hallinnassa olevat kohteet Ahvenjärven haka: Tikkametsä, ei hoideta tällä hetkellä, Naturassa. Anttilan lammaslaidun: Laidunnetaan lampailla, Naturassa. Hentulan pihaniitty: Rakennukset on vuokrattu kesäasunnoksi ja niittyä niitetään viikatteella. Niittäminen sisältyy vuokrasopimukseen. Huihatsaaren laidun, Juva: Laidunnetaan erityistuella, sopimus päättyy 2005, mutta sille on haettu jatkoa, Naturassa: ’Koiravuoren metsät’ Huuhtiniemen niitty: Metsähallituksen huolto- ja valvontatukikohta Koloveden kansallispuistossa. Niittyä niitetään vuosittain 0,3 hehtaaria ja puustoa on poistettu v. 2004. Niittäminen jatkuu määrärahojen puitteissa vuosittain. Sisältyy Naturaan. Itä-Kortteisen rantaniitty: Linnansaaressa. Ei hoideta. Sisältyy Naturaan.

22 Laurikkalan niitty: Autiotilan niittyjä Turponsaaressa, joita hoidetaan 1 ha alueelta niittämällä. Sisältyy Pihlajaveden Natura-alueeseen. Leväniemen niitty, Jäppilä: - Linnansaaren kulttuurimaisema-alue 2,5 ha: Osalla aluetta laiduntaa 20 lammasta ja osa alu- eesta niitetään. Sisältyy Naturaan. Perpulanluhdan niitty: Niitetään vuosittain 0,5 ha viikatteella ja työnnettävällä niittoleikkurilla. Hoitaminen jatkuu määrärahojen puitteissa. Sisältyy Naturaan. Pitkälahden rantaniitty: Linnansaaren kansallispuistossa. Ei hoideta. Sisältyy Naturaan. Syrjäsaari, Sulkava: Hoidetaan niittämällä.

Kuva 4. Anttilan tilan lammaslaidunta Mikkelissä entisen Anttolan kunnan alueella kesällä 2005.

Ympäristöministeriön hoitoavustuskohteet Ympäristöministeriö on osoittanut alueellisille ympäristökeskuksille vuosina 2001-2004 hake- mukseen perustuvan määrärahan, jolla on voitu avustaa sellaisten kohteiden hoitoa, jotka eivät ole oikeutettuja maatalouden erityistukeen. Kuluneina vuosina on hoidettu kuntien, erilaisten järjestöjen ja yksityisten tahojen toimesta vuosittain noin kymmentä kohdetta, jotka on lueteltu alla. Hoito on ollut pääasiassa niittoa ja pientä raivausta yhtensä noin 10 hehtaarin alueella. Lähes kaikkia kohteita on hoidettu koko tuon neljän vuoden ajan. Pieksänmaalla sijaitseva Nikulanmäen niitty on uusi arvokas vuodesta 2004 mukana ollut hoitokohde, joka ei alun perin ollut mukana inventoiduissa kohteissa. Uutena hoitokohteena vuonna 2005 alkaa Myllyojan niityn hoito Savonlinnassa. Inventoidut kohteet Kohdetta hoitaa Iso-Pappilan kallioketo ja niitty, Mäntyharju Mäntyharjun kunta Koivulan niitty, Punkaharju Jani Mikkonen Kuikkaniemen peltoniitty, Savonlinna Itä-Savon ls-yhdistys ry Kuokkalan koulun keto, Kerimäki Kerimäen kunta Liehtalanniemen niityt, Puumala Puumalan kunta

23 Inventoidut kohteet Kohdetta hoitaa Riutan niitty, Mikkeli Mikkelin kaupunki Ruotusotamiehen torpan pihaniitty, Juva Koikkalan kyläyhdistys Tuomalan peltoniitty, Punkaharju Jani Mikkonen

Ei-inventoidut kohteet Sairilan niitty, Mikkeli Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistys ry Nikulanmäen niityt, Pieksänmaa Pieksämäen seudun Luonnonystävät ry

Jatkossa kuntien omistamien kohteiden hoito pyritään siirtämään kuntien vastuulle myös ta- loudellisesti. Näin rajallisia hoitomäärärahoja voidaan osoittaa muiden arvokkaiden ympäristö- hallinnon vastuulla olevien kohteiden hoitoon. Esimerkiksi vanhojen kaskialueiden hoito I ja II- hoitoluokan kohteina voidaan järjestää tällä rahoituksella. Pääasiassa kohteet tulevat kuitenkin olemaan avoimia perinnebiotooppeja, jotka soveltuvat sellaisten tahojen hoidettavaksi, joilla ei ole käytettävissään laidunkarjaa.

Valtion työllisyystöiden hoitokohteet Valtion työllisyystöiden kohteiksi soveltuvat sellaiset peruskunnostusta vaativat kohteet, jotka eivät voi saada maatalouden erityistukea ja ovat sijainniltaan sopivia työkohteita (kohde YTY- kunnassa, ei saarissa, ei liian pitkiä matkoja). Jatkuvaa hoitoa (vuotuinen niitto tai laidunnus) ei YTY-töinä voida järjestää, vaan kohteen peruskunnostuksen jälkeen kohteelle on järjestyt- tävä jokin muu hoidosta vastaava taho. Kohteet Väisälän niityt, Mikkeli (Anttola) Hoito aloitettu 2004, jatkuu 2005 Lamminmäen niityt, Kerimäki Hoito aloitettu 2004, ei jatku 2005

YTY-kohteiksi soveltuvia muita kohteita voisivat olla mm. Halilan niityn pohjoisosa ja Työmäen laidun Mikkelissä.

Talkookohteiksi soveltuvat kohteet Talkookohteiksi soveltuvia kohteita ei ole tätä kirjoitettaessa poimittu listaksi, mutta käytännös- sä ne ovat avoimia tai puoliavoimia kohteita, joita voidaan hoitaa niittämällä. Useimmiten ne ovat sellaisia, joille omistaja ei voi saada maatalouden erityistukea, mutta on kiinnostunut an- tamaan alueen talkookohteena hoidettavaksi.

Maisema- ja kulttuuriympäristöalueilla sijaitsevat kohteet Merkittäville maisema-alueille sijoittuvia perinnebiotooppeja on yhteensä 33. Näistä 19 sijaitsee valtakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla tai maisemanähtävyyksillä seuraavasti:

Maisema-alue Kohde Hoito Osikonmäki, Rantasalmi Heikkilän haka - Osikonmäen kaskimetsä, menetetty - Pesolan laidun - Kumpulan laidun + Huuhkarinteen haka - Kaskii, Juva Keskituvan laidun, menetetty - 24 Kalliomäen laidun + Muuramäki, Puumala Vanhapaikan kaskikoivikko + Kuhakoski-Kammola, Sulkava Mäkelän koivuhaka + Kesämäen metsälaidun - Rajalan haka + Kokonsaari, Savonlinna Yläpaikan laidun - Saksalanharju, Haukivuori Uusituvan niityt - Kaitainen, Joroinen Mäkelän laidunalue - Pöyhölän haka + Ristiina-Hurissalo, Ristiina Luukkolan metsälaidun + Laasolan kaskimetsä - Neitvuori, Anttola Hakaniemen niitty - Ristilampi ?

Kohteista vain 7 oli vuonna 2004 hoidossa ja ilman hoitoa olevista ainakin kaksi on käytännös- sä menetetty. Hoitoa vailla olevat kohteet sisältyvät niihin II-hoitoluokan kohteisiin, joilla hoidon järjestämisen mahdollisuudet on selvitettävä mahdollisimman pikaisesti.

Valtakunnallisesti merkittävissä kulttuurihistoriallisissa ympäristöissä tai välittömässä läheisyydessä sijaitsevat seuraavat 8 kohdetta, joista 6 hoidon piirissä: Alue Kohde Hoito Hämeenmäki-Hurrila, Hirvensalmi Hepo-ojan metsälaidun + Vehmaan kulttuurimaisema, Juva Vehmaan kartanon laitumet + Koikkalan kylämaisema, Juva Kalvitsan haka - Iso-Pappila, Mäntyharju Iso-pappilan niitty ja kedot + Lohikosken mylly, Sulkava Koskelan laitumet + Ruotimon mylly, Mäntyharju Ruotimon myllyn niitty - Putkisalon kulttuurimaisema, Rantasalmi. Putkisalon laidun + Rouhiala, Rantasalmi Vaahersalon laitumet +

Kartta valtakunnallisesti arvokkaista maisema- ja kulttuuriympäristöalueista ja inventoiduista perinnebiotooppikohteista on liitteenä 5.

Kuva 5. Vehmaan kartanon kulttuurimaisemassa keskeisiä ovat mm. maantien varren laidunmaat.

Maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla sijaitsevat 13 kohdetta: Kohde Hoito Hirviniemi, Haukivuori Haapaniemen laidun + Lietjärvi-Lietmäki, Haukivuori Mikkolan laidun - Suonsalmi, Hirvensalmi Uudispellon niitty - Uutelan laidunniityt - Vuorenmaan kylämaisema, Juva Kallion laidunalue + Suurniemen kylämaisema Johannalan laidun + Anttola, Kerimäki Lamminmäen niityt + Kinnulan laidun, Kerimäki - Saksa, Mikkeli Santanummen laidunniitty + Puuskansaari-Laitiala, Mikkeli Puuskansaaren laidun + Niittylahti, Savonlinna Einolan laitumet + Laukansaari, Savonlinna Pursiseurantalon niitty + Heiniemi-Mahkola-Kuivannonharju Ristiina Heiniemen haka +

Maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla sijaitsevat perinnebiotoopit olivat paremmin hoidon piirissä. Niistä hoidettiin yhdeksää kesällä 2004.

26 7.2. Hoitosuunnitelmien laatiminen

Perinnebiotooppien tuloksellinen pitkäjänteinen hoitaminen edellyttää yleensä yksityiskohtaista hoidon suunnittelua. Erityistukea saavilla kohteilla suunnitelma kuuluu tuen saamisen ehtoihin, mutta esimerkiksi useille talkookohteille hoitosuunnitelmia ei ole laadittu. Kaikkien arvokkaim- mille kohteille tarvitaan ammattitaitoisten suunnittelijoiden laatima hoitosuunnitelma. Valmiiden suunnitelmien pohjalta on helpompi saada alueita hoidon piiriin sekä erityistuki- että talkookoh- teina. Laajamittaiseen hoitosuunnitelmien laatimiseen ei tällä hetkellä ole resursseja, mutta tärkeintä on laatia hoitosuunnitelmat sellaisille I-hoitoluokan kohteille, joilla suunnitelmaa ei ole, eikä se erityistukimenettelyn kautta tule tehtäväksi. Hoidon järjestyminen ko. kohteella tulee kuitenkin olla melko varmaa, ennen kuin suunnitelmaa kannattaa tehdä. Tärkeimmät hoidon suunnittelua edellyttävät I-hoitoluokan kohteet: Lässälän laidun, Mäntyharju, V 2006-7 Kinnulan laidun, Kerimäki, M+ 2006-7 Tornioniemi, Rantasalmi, M+ 2006-7 Rantalan laidunalue, Haukivuori, M 2006-7 Vanhapaikan kaskikoivikko, Puumala, P+ 2005 Laasolan kaskimetsä, Ristiina, P- 2006-7 (Kallion laidunalue, Juva, V)

Lisäksi tulisi pystyä tarjoamaan asiantuntija-apua niin neuvontajärjestöille kuin suoraan alueiden omistajille/hoitajille, jotka kohteiden hoitoa suunnittelevat.

7.3. Hoitovastuun jakautuminen

Pääasiallinen vastuu perinnebiotooppien hoidosta on aina maanomistajilla/haltijalla, joista valtaosa on yksityishenkilöitä (90%). Valtion hallinnassa kohteista on noin 7% ja loput 3% muiden yhteisöjen omistuksessa. Perinnebiotooppien hoidon luonteesta ja jatkuvuudesta tar- peesta johtuen päävastuun kohteiden hoidosta tulevat jatkossakin kantamaan toimivat karjati- lat. Muilla tavoin voidaan hoitaa vain pientä osaa alueista. Aktiivitiloilla hoitoa voidaan rahoittaa viljelijöille myönnettävän maatalouden erityisympäristötuen avulla. Tuen ulkopuolelle jääville kohteille pyritään löytämään muita hoitajia ja muita rahoitusmuotoja. Seuraavassa on lueteltu tahoja, joiden vastuulla perinnebiotooppien hoidon järjestäminen on tai tulisi olla ja tahoja, jotka voivat ottaa tehtäväkseen käytännön hoitotyön. Koordinointivastuu perinnebiotooppien hoidosta on alueellisella ympäristökeskuksella, jonka tehtävänä on saattaa asia muiden tahojen tietoon ja pyrkiä sitouttamaan nämä alueiden hoitoon. Aktiivitilat Kaikkien aktiiviviljelyä ja erityisesti karjanhoitoa harjoittavien tilojen hallussa olevien perinnebiotooppien hoito tulisi tapahtua tilojen omana työnä ja pääasiassa erityistuen turvin. Näitä tiloja/kohteita on tällä hetkellä noin 90-100 kpl eli hieman yli puolet kaikista kohteista. Viljelijöil- le on tiedotettu ja tiedotetaan aktiivisesti viranomaisten ja neuvontajärjestöjen yhteistyönä sekä hoito- että rahoitusmahdollisuuksista. Lisäksi heitä aktivoidaan vuokraamaan ja hake- maan tuen piiriin aktiiviviljelyn lopettaneiden naapuritilojen kohteita sekä vuokraamaan lai- duneläimiään arvokkaiden perinnebiotooppien omistajien tarpeisiin. Etelä-Savon ympäristökeskus Yksityismailla olevien suojelualueiden, suojelualueiden ulkopuolella olevien Natura 2000- verkostoon sisältyvien perinnebiotooppien sekä luonnonsuojelulaissa mainittujen perinnemai- sematyyppien ja erityisesti suojeltavien lajien kasvupaikoilla pääasiallinen vastuu hoidon jär- jestämisestä on ympäristökeskuksella. Myös muilla hoitoluokkaan I ja II kuuluvilla kohteilla

27 vastuu alueen hoidosta on ympäristökeskuksella kuitenkin niin, että jos kohde voi saada maatalouden erityisympäristötukea, hoidetaan kohdetta sen avulla. Metsähallitus Valtion mailla vastuu perinnebiotooppien hoidosta on alueiden hallinnoijalla, tässä tapauksessa pääosin Metsähallituksella. Metsähallituksella on omat priorisointiohjeensa kohteiden hoidon kiireellisyyden määrittämiseksi. Tavoitteeksi on asetettu kaikkien valtion mailla olevien perinnebiotooppien hoitoon saaminen vuoteen 2010 mennessä. Valtion mailla sijaitsevat kohteet Ahvenjärven haka, Naturassa, Pertunmaa Anttilan lammaslaidun, Naturassa, Mikkeli Hentulan pihaniitty, Heinävesi Huuhtiniemen niitty, Enonkoski (Koloveden kp) Huihatsaaren laidun, Naturassa, Juva Itä-Kortteisen rantaniitty, Rantasalmi (Linnansaaren kp) Laurikkalan niitty, Savonlinna (Pihlajaveden Natura-alue) Leväniemen niitty, Jäppilä Linnansaaren kulttuurimaisema, Rantasalmi, (Linnansaaren kp) Perpulanluhdan niitty, Rantasalmi (Linnansaaren kp) Pitkälahden rantaniitty, Rantasalmi (Linnansaaren kp) Syrjäsaari, Sulkava

Museovirasto Muinaisjäännösalueilla sijaitsevat perinnebiotoopit rinnastetaan arkeologisen kulttuuriperinnön hoidossa yhdeksi osaksi alueen kulttuurihistoriallista kokonaisuutta. Näiden alueiden hoidosta ja etenkin hoidon suunnittelusta vastaa yleensä Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksik- kö. Museovirasto hoitaa osaa kohteista omana työnään, osaa alueista hoitavat maanomistajat itse Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Etelä-Savon perinnebiotooppikohteista vain kahdella on muinaisjäännöksiä, joiden hoidon suunnittelussa ollaan yhteydessä Etelä-Savon maakun- tamuseoon ja tarvittaessa Museovirastoon. Molemmat kohteet sijaitsevat Kerimäellä lähek- käin. Kohteet: Lamminmäen niityt (P) ja Kinnulan laidun (M+). Kunnat Kuntien omistuksessa on Etelä-Savossa 4 kohdetta, yhteensä 3.6 ha. Ne kaikki ovat tällä het- kellä hoidossa, mutta kunnat eivät hoida niitä omana työnään vaan ympäristöministeriön hoitokorvauksen avulla. Kuitenkin kuntien tulisi huolehtia kaikkien omistamiensa kohteiden asianmukaisesta hoidosta joko omana työnään tai erillisten hankkeiden avulla. Jatkossa ym- päristöhallinnon varat tulisi käyttää kuntien kohteiden sijaan sellaisten muiden I ja II hoitoluokan kohteiden hoitoon, jotka eivät voi saada maatalouden erityistukea. Kuntien kohteet Iso-pappilan kallioketo ja niitty, Mäntyharju, M Liehtalanniemen niityt, Puumala,P+ Kuokkalan koulun keto, Kerimäki, P Riutan niitty, Mikkeli, P

Muut maanomistajat Suuri maanomistajaryhmä ovat yksityishenkilöt, jotka eivät ole maatalouden harjoittajia, eivät- kä siten voi saada maatalouden erityistukea. Tällaisia kohteita/ omistajia on noin 70-80 kpl. Juuri näiden kohteiden hoidon järjestäminen tulee olemaan haastellisinta. Omistajissa on paljon kesäasukkaita ja eläkkeellä olevia viljelijöitä sekä kaupunkimaanomistajia. Tämä ryhmä myös tulee kasvamaan pienten tilojen lopettaessa. Vastuu kohteiden hoidosta on I- ja II- hoitoluokan kohteiden osalta ympäristökeskuksella, III luokan kohteiden hoitoa pyritään edis- tämään ohjelman keinoin. Pursiseurantalon niitty Pihlajaveden Laukansaaressa on ainoa yhdistyksen omistama kohde. Sitä hoitaa paikallinen viljelijä.

28 Vapaaehtoisjärjestöt Erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen ja vapaaehtoisten toimijoiden panos on perinnebiotooppien hoidossa merkittävä, vaikka heidän omistuksessaan alueita ei olekaan. Näiden tahojen, koulu- luokkien, luonto- ja kotiseutuharrastajien, seurojen yms. toiminta on kohdistunut pääsääntöi- sesti alueille, jotka muutoin olisivat jääneet kokonaan hoidon ulkopuolelle. Jatkossakin näillä tahoilla tulee olemaan tärkeä rooli perinnebiotooppien hoitajina. Tämän ohjelman toimenpiteisiin sisältyy talkookohteiksi soveltuvien kohteiden määrittely ja listan ajan tasalla pitäminen sekä kohteiden tarjoaminen sopivien tahojen hoidettavaksi.

7.4. Ympäristökeskuksen vuotuiset toimenpiteet 2005-2010

Perinnebiotooppien hoidon edistämisen tulee olla pitkäjänteistä vakiintunutta toimintaa, jotta se johtaisi toivottuihin ja kestäviin tuloksiin. Ympäristökeskuksen vuotuiset toimenpiteet on lueteltu alla: • laaditaan hoitosuunnitelmia 3-5 kohteelle vuosittain • tehdään maasto- ja neuvontakäynti noin 25 inventoidulle kohteelle/v • inventoidaan parhaita maatalouden erityistukikohteita vuosittain lausuntokierroksen yhtey- dessä noin 20 ja lisäksi muutamia uusia kohteita • hoidon järjestäminen kohteilla, joilla hoito loppumassa/loppunut (I ja II luokka) • erityistukien markkinointikirje • osallistutaan yhteen sopivaan tapahtumaan perinnebiotooppien hoidon edistämiseksi (esim. Luonnonkukkapäivä, Maatiaistapahtumat) • luennointi luonnonvaraoppilaitoksille, metsäammattilaisille, viljelijöille

Näiden lisäksi annetaan vuosittain TE-keskukselle keskimäärin noin 100 lausuntoa koskien perinnebiotooppien hoitamista maatalouden erityistuella.

29 8. Suunnittelun ja hoidon resurssit ja rahoitustarpeet

8.1. Hoidon suunnittelun ja järjestämisen resurssitarpeet

Hoito-ohjelman vuosittaiseen minimitoteutukseen 2005-2010 kuuluvat ympäristökeskuksen toimenpiteet ja niihin kuluva arvioitu työaika: • laaditaan hoitosuunnitelmia 3-5 kohteelle vuosittain 15 htp • tehdään maasto- ja neuvontakäynti noin 25 inventoidulle kohteelle/v 15 htp • inventoidaan parhaita maatalouden erityistukikohteita vuosittain lausuntokierroksen yhteydessä noin 20 ja lisäksi muutamia uusia kohteita 20 htp • hoidon järjestäminen kohteilla, joilla hoito loppumassa/loppunut (I ja II luokka) 10 htp • erityistukien markkinointikirje • osallistutaan yhteen sopivaan tapahtumaan perinnebiotooppien hoidon edistämiseksi (esim. Luonnonkukkapäivä, Maatiaistapahtumat) 2 htp • luennointi luonnonvaraoppilaitoksille, metsäammattilaisille, viljelijöille 5 htp

Näiden toimien vaatima työaika on noin 70 htp, joka vastaa noin kolmen ja puolen kuukauden työpanosta. Vuosittain siihen tulee varata palkkakustannuksiin noin 14 000 euroa ja matkaku- luja noin 1000 euroa. Viidessä vuodessa (2006-2010) kustannukset ovat yhteensä noin 75 000 euroa. Lisäksi ympäristökeskus antaa lausunnot maatalouden erityistukihakemuksista, joita perinnebiotooppien hoitamiseksi tulee vuosittain keskimäärin 100 kpl. Lausunnon antamiseen liittyy kohteiden biologisten arvojen arviointi kesän aikana maastossa, samalla viljelijä saa kohteiden hoidon neuvontaa. Erityistukilausuntojen antamiseen tarvitaan vuosittain 3-5 kuukauden työ- panos (60-100 htp), jonka kustannukset vuosittain ovat noin 15 000 euroa. Tehtävän tulokse- kas ja tehokas hoitaminen edellyttäisi jatkuvuutta niin, että sama henkilö vuosittain antaisi lausunnot. Tämä merkitsisi sitä, että keskuksessa olisi vakituinen henkilö, jonka työpanoksesta noin 60 % olisi varattu erityistukiasioihin ja luvun alussa lueteltuihin toimenpiteisiin perinnebiotooppien hoito-ohjelman toteuttamiseksi. Yhteensä näihin tarvittava resurssi olisi vuosittain noin 30 000 euroa ja viidessä vuodessa 150 000 euroa. Tämän lisäksi kertaluonteisia ovat : • Etelä-Savon säilyneiden kaskimetsien erilliskartoitus 25 000 €

8.2. Hoidon toteutuksen resurssitarpeet

Tässä hoito-ohjelmassa I ja II hoitoluokan kohteiden hoidon on katsottu olevan ympäristöhal- linnon vastuulla (Kekäläinen 2003), ellei kohde voi saada maatalouden erityistukea tai ole kunnan tai muun yhteisön omistuksessa. Hoidon toteutuksen resurssitarpeet on laskettu niille I ja II hoitoluokan kohteille, jotka kesällä 2004 olivat täysin vailla hoitoa (yhteensä 24 kohdetta). I hoitoluokan kohteista hoitoa vailla ovat seuraavat neljä: Kinnulan laidun Kerimäellä, Rantalan laidunalue Haukivuorella, Tornioniemi Rantasalmella sekä Laasolan kaskimetsä Ristiinassa. Tiloilla on lopetettu karjanhoito ja kaikki tilat eivät ole enää aktiiviviljelyksessä. Kinnulan laitumen parhaita osia voitaisiin hoitaa niittämälläkin, muut kohteet kaipaavat laidunnusta. Niitettä- vää aluetta on noin 2 ha, jonka hoito tulisi maksamaan noin 1000 €/v (500 €/ha). Laidunnetta- vaa pinta-alaa puolestaan on noin 45 hehtaaria, jos arvonsa jo menettäneet osa-alueet jäte- tään pois. Laidunten perustaminen maksaisi noin 22 500 € (500€/ha) ja laidunnus noin 13 500 €/v (300€/ha). Peruskunnostettavaa aluetta on noin 20 ha, kunnostuskustannukset noin 16 000 € (800 €/ha). Yhteenlasketut kustannukset viideltä vuodelta ovat 111 000€ (22 000€/v). 30 Mikäli kohteita saadaan vuokrausjärjestelyin erityistukikelpoisten viljelijöiden hoitoon, vähene- vät ympäristöhallinnolle koituvat kustannukset merkittävästi. II hoitoluokan kohteissa laidunnettavaa pinta-alaa on noin 25 hehtaaria, joilla laidunten perustaminen maksaisi noin 12 500 € ja laidunnus noin 9 500€/v. Niitettäviä kohteita on yhteensä noin 8 ha, joiden vuotuinen niitto maksaisi noin 4000€. Noin puolet alueista on peruskunnostuksen tarpeessa, jonka kustannukset olisivat yhteensä 13 500€. Yhteenlasketut kustannukset viidessä vuodessa ovat noin 93 500€. Viidelle vuodelle jaettuna kustannukset olisivat 18 700€/v. Näiden kohteiden omistajista suurin osa on luopunut viljelyksestä eikä voi saada maatalouden erityistukea. Yhteensä hoidon toteutukseen vuosina 2006-2010 tulisi varata 204 500 €, jolloin vuotuinen rahoitustarve olisi keskimäärin 40 900€.

8.3. Rahoitusmahdollisuuksia

Vuodesta 2001 tähän saakka ympäristöhallinnolla on ollut vuosittain jaettavana pienehkö mää- räraha aluekeskusten esittämien kohteiden hoidon suunnitteluun ja toteuttamiseen. Etelä- Savossa tällä määrärahalla on hoidettu vuosittain noin kymmentä kohdetta. Vuodelle 2005 määräraha on 7500 euroa. Kaikki muu työ ympäristökeskuksessa on tehty virkatyönä ja kesä- harjoittelijoiden avulla.

Alueellisen hoito-ohjelman toteuttamiseen tarvittavat resurssit voidaan koostaa eri lähteistä, mutta ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön osuutta tarvitaan toiminnan va- kiinnuttamiseen ympäristökeskuksessa. Erilaiset tuet ja avustukset tulevat jatkossakin muodostamaan merkittävän osan kohteiden hoitoon käytettävissä olevasta rahoituksesta. Metso- ohjelman puitteissa tarjoutuu ehkä mahdollisuus joidenkin puustoisten kohteiden hankkimi- seen.

Tuet ja avustukset Maatalouden ympäristötuen erityistuki on edelleen aktiivitilojen omistuksessa olevien kohteiden pääasiallinen hoidon rahoitusmuoto ainakin kuluvan EU- ohjelmakauden loppuun. Sen käyttöä on pyrittävä edelleen lisäämään vuokrausjärjestelyjen kautta.

Saariston ympäristönhoitoavustus on tarkoitettu luonnon ja kulttuuriympäristön hoitoon saaristokuntien alueella. Tuen kokonaismäärä Etelä-Savossa on ollut noin 5000 €/vuodessa ja se on kertaluonteinen, joten se soveltuu lähinnä perinnebiotooppien peruskunnostukseen, ei jatkuvaan hoitoon.

Erilliset hankkeet Perinnebiotooppien hoitoa on monin paikoin edistetty erillisten EU-hankkeiden avulla. Tällaisia voivat olla paikalliset ns. Leader-hankkeet tai laajemmat eri yhteistyötahojen hankkeet kuten kolmen maakunnan kolmevuotinen 'Polku mansikkapaikoille', EMOTR-hanke. Etelä-Savossa tutkitaan mahdollisuudet perinnebiotoppien hoitohankkeen muovaamiseen.

31 9. Tiivistelmä

Etelä-Savon perinnebiotooppien hoito-ohjelma tähtää arvokkaiksi todettujen kohteiden hoidon jatkumiseen sekä vailla hoitoa olevien kohteiden saamiseen hoidon piiriin. Ohjelma kattaa lisäksi toimenpiteet hoidetun perinnebiotooppipinta-alan kasvattamiseen mm. maatalouden erityistuen avulla. Ohjelma on valmisteltu yhteistyössä keskeisten sidosryhmien kanssa. Ensin kartoitettiin kohteiden nykytila ja hoidon tilanne kyselyllä ja maastokäynnein. Ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet työstettiin yhteistyöpalavereissa sekä virkatyönä. Ohjelma asettaa perinnebiotooppien hoidolle sekä määrälliset että laadulliset tavoitteet. Kohteiden hoidon kii- reellisyysjärjestys määriteltiin priorisointiohjeen (Kekäläinen 2003) ja kohteiden nykytilan perusteella. Etelä-Savon inventoiduista perinnebiotooppikohteista 66% oli hoidossa kesällä 2004 Ohjelman tavoitteena on, että valtakunnallisista ja maakunnallisista kohteista 90 % on hoidon piirissä ja hoidon jatkuvuus pidetään turvattuna (nyt 80%). Paikallisten kohteiden osalta tavoitteena on 65 % hoitoaste (nyt 63%). Ohjelmassa on lisäksi 15 päätavoitteita tukevaa muuta tavoitetta, joiden toteuttamiseksi esitetään 2-8 toimenpidettä/tavoite ja samalla todetaan toteutuksesta vastuussa olevat tahot. Toimenpi-teet edistävät kohteiden säilymistä niiden arvojen ja hoitotapojen tuntemusta sekä yhteistyön ja rahoituksen sujuvuutta lisäämällä.

Kohteet jakautuvat kolmeen hoitoluokkaan, joista I luokan kohteet (lähinnä V- ja M-kohteita, 17 kpl) pyritään pitämään jatkuvasti hoidon piirissä ja niillä hoito perustuu yksityiskohtaiseen hoitosuunnitelmaan. Hoitoluokan II kohteilla (M ja P-kohteita, 45 kpl) hoito pyritään järjestämään 5 vuoden sisällä. Kolmanteen hoitoluokkaan kuuluvat loput 99 paikallista kohdetta, joilla hoito pyritään järjestämään 10 vuoden sisällä. Myös hoidossa olevat kohteet on jaettu samoin pe- rustein kolmeen luokkaan, jolloin hoidon loppuessa alueet pyritään saamaan luokkansa mu- kaisessa ajassa uudelleen hoidon piiriin. Ohjelma sisältää myös resurssitarkastelun. Hoidon suunnittelun ja järjestämisen kustannukset ovat noin 15 000€ vuodessa. Lisäksi erityistukien ohjaamiseen tarvitaan vuosittain 15 000€. Vuosina 2006-2010 kustannukset ovat siten noin 150 000 euroa. Hoidon toteutuksen kustannukset ympäristöhallinnon vastuulla olevien kohteiden (I ja II-luokan hoitamattomat kohteet) osalta ovat vuosina 2006-2010 reilut 200 000 €, jolloin vuotuinen hoidon rahoitustarve on kes- kimäärin 41 000€.

32 10. Kirjallisuus

Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus, 2004. – 366s. Edita. Hel- sinki 2004. Etelä-Savon maakuntaliitto 2000: Savonlinnan seudun maisema-alueet. Täydennysinventointi 1998. -76s. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 39:2000. Etelä-Savon maakuntaliitto 2002: Pieksämäen ja Varkauden seudun etelä-osan maisema-alueet. Täydennysinventointi 2000. – 94s. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 51:2002. Etelä-Savon maakuntaliitto 2001: Mikkelin seudun maisema-alueet. Täydennysinventointi 1999. – 89s. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 47/2001. Haapanen, A & Heikkilä, T. 1992: Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietin- tö II, - 204s. Komiteamietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Helsinki. Hänninen-Valjakka, K. 1998: Etelä-Savon perinnemaisemat. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 87. 145s. Etelä-Savon ympäristökeskus. Mikkeli.

Karja, M. 2004: Perinnebiotooppien hoidon, luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja maiseman kehittämisen ja hoidon toteutuminen 1995-2003. – 147s. Maa- ja metsätalousministe- riö. Kekäläinen Hannele, 2003: Perinnebiotooppien hoidon kiireellisyyden määrittäminen. -10s. Moniste. Kuussaari, M., Tiainen, J., Helenius, J., Hietala-Koivu R. ja Heliölä, J. (toim.) 2004: Maatalou- den ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS- seurantatutkimus 2000-2003. – 212s. Suomen ympäristö 709. Suomen ympäristökeskus. Hel- sinki. Panula-Ontto-Suuronen, A. (toim.) 2005: Etelä-Savon ympäristöohjelma 2005-2010. – Etelä- Savon ympäristökeskus. Teroprint Oy, Mikkeli. 80 s. Salminen, P. & Kekäläinen, H. (toim.) 2000: Perinnebiotooppien hoito Suomessa. Perinnemai- semien hoitotyöryhmän mietintö - Suomen ympäristö 443:1-162. Ympäristöministeriö. Helsinki. Vainio, M., Kekäläinen, H., Alanen, A. & Pykälä, J. 2001: Suomen perinnebiotoopit. Perinne- maisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti. Suomen ympäristö 527:1-163. Suomen ym- päristökeskus, Helsinki. Ympäristöministeriö & Museovirasto 1993: Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. – Museoviraston rakennushistorian osaston julkai- suja 16: 1-278.

33 LIITE 6 A/1 HOIDON PRIORISOINTI VALTAKUNNALLISESTI JA MAAKUNNALLISESTI ARVOKKAAT KOHTEET

Kunta Kohde syys Arvo ra-alue alueella kil/jäkkin Dir. luon- Maisema-- Erityistuki- Harvin. Pb- Alueellinen lähtötilanne A=hoidossa Hoitoluokka Pinta-ala, ha luontotyyppi erityisvastuu Hoito-luokka, tyyppi: kaski, prkedot, prnii- B=ei hoidossa tot/prior. luon- Laaja-alaisuus tot., haka, kas-tot., haka, Huomionarv.>5 Uhanal., valtak. sopimus/mahd. tyt,kaket,rantan Hoitojatkumo, v Hoidon kiireelli- Kult.hist. kohde Uhanal., alueell. Ls-alue tai Natu- Pisteet yhteensä

Rantasalmi Putkisalon laitumet M+ A m 7 100 N rantan haka haka ranta 5,0 X Rky 4,5 II I O kaski, haka, Haukivuori Haapaniemen laidun M A (2005) 11,7 100 N rantan haka, kaski kaski Nat haka 7,7 vst 6+ II I O keväthanhik Mikkeli Metsärannan laidun M A (2007) 2,2 50 N prketo metsäl keto o,7 ki 3 II I Sulkavanniemen O Kerimäki laidun ja niitty M A (2005) 3,6 40 haka haka Nat haka 2,4, x X 5 II I Ala-Pöyhölän O Juva laidunniitty V A (2005) 4,5 yli 100 N tuprni niitty 4,5 kelta-apila X 3 I I O Rantasalmi Haapalahden laitumet V A (2008) 10,5 yli 100 K rantan haka haka Nat niitty, ranta saunionl ketonl 9 I I O Hirvensalmi Heikkilän niitty V A (2006) 2,6 50 N prketo niitty, keto ketonl X 4 I I O Juva Kallion laidunalue V A (2007) 1,8 K prketo metsäl keto 0,5 ketonl M 3,5 I I Linnansaaren kaski,metsä Nat, niitty,metsä, 17- Rantasalmi kulttuurimaisama V A 86,9 N kaski l kaski kans.p kaski 3-4 lajia X Rky 20 I I Mäntyharju Lässälän laidun V A 2,6 100 K prketo haka haka haka 2,0 X 4 I I O niitty, turrisam Mikkeli Pohjolan laidun V A (2005) 19,5 yli 50 K tuprni metsäl Nat metsäl mal 7 I I pitkää Mikkeli Urponharjun pihaketo V A 0,03 n N kelta-apila 1 I I Rantasalmi Tornionniemi M+ B 51,4 K kaski kaski kaski Nat kaski, ranta vst 5+ II I haka/jäk Nat, 1 Kerimäki Kinnulan laidun M+ B m 2,8 K haka kiniitty ha ketonl M mm 7 II I haka, niitty, keto, Haukivuori Rantalan laidun M B 15,3 yli 50 A, M rantan metsäl haka haka 6 II I Ison-Pappilan kallio- Mäntyharju keto ja niitty M A 0,7 N kallioke 0,3 isotakiainen Rky 2,5 II II Mikkeli Kallioharjun haka M- A O 1 n.100 N haka haka kelta-apila 3 III II Lähdemäen haka ja O Savonlinna niityt M- A (2007) 3,1 yli 40 K tuprni haka haka haka 2,1 X 4 III II O liito- ojakurjenpol Juva Nevainsivun laidun M- A (2005) 5 yli 90 K metsäl orava vi 2 III II Joroinen Punnolan laidun M+ A m 1,4 55 N heketo keto 0,5 ahonl,ketonl 3 II II Kangas- Pölläkänmäen O kirki- niemi laitumet M- A (2005) 3,3 N haka haka 0,3 niitty 1,4 ruoho 6 III II hakarasara, Mikkeli Kotipään hevoslaidun M A/B m 4,7 30-40 K, N metsäl niitty 2,6 (keltaäng) 3+ II II LIITE 6 A/2

Savonlinna Pekkalan laidun M A/B m 1,1 K kallioke 0,3 X 2 II II hirvenke Hirvensalmi Etelämäen niityt M- B 6 A/M tuprni niitty 3,7 llo 4 III II haka, Haukivuori Mikkolan laidun M- B 9,3 A/M metsäl haka haka 5,7 M 4,5 III II Savonlinna Einolan laitumet M- A m 2,5 50-30 N/K metsäl M 1,5 III III O Rantasalmi Koivusuon haka M- A (2005) 3,3 50 N/K haka haka haka 3,3 3 III III O Sulkava Koskelan laidunalue M- A (2006) 8,6 N haka haka haka 8,1 Rky 3,5 III III Savonlinna Laurikkalan niitty M- A 1,4 N X 1 III III Savonlinna Pursiseurantalon niitty M- A 0,3 N tuprni M 0,5 III III Mikkeli Pystylän laidun M- A ? 1,5 K metsäl ahonl,ketonl 3 III III Anttola Väisälän niityt M- A 2,2 N niitty 1,6 kelta-apila X 3 III III Kinnulansuon Heinävesi hevoslaidun M- B 1,2 -35 K Ketonl X 2 III III Mikkeli Työmäen laidun M- B 2 A, M haka haka 2 III III

Taulukoissa käytettyjä merkintöjä Erityistuki: O (2006) = tukisopimus päättyy 2006, m = mahdollisuus tukeen Hoidon kiireellisyys: A= akuutti, K=kohtalainen, N=nykyhoito hyvää Maisema-alue: V = kohde valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, M = kohde maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella Kulttuurihistoriallinen kohde: Rky = osa valtakunnallisesti merkittävää rakennetun kult. ymp. kohdetta, mm = alueella sijaitsee muinaisjäännös

LIITE 6 B/1 HOIDON PRIORISOINTI PAIKALLISESTI ARVOKKAAT KOHTEET

Kunta Kohde syys Arvo ra-alue alueella totyyppi kil/jäkkin Dir. luon- Maisema- Erityistuki/ Harvin. Pb- lähtötilanne A=hoidossa Hoitoluokka Pinta-ala, ha Hoito-luokka, tyyppi: kaski, mahd. tukeen prkedot, prnii- B=ei hoidossa tot/prior. luon- Laaja-alaisuus tot., haka, kas-tot., haka, Alueellinen eri- Huomionarv.>5 tyt,kaket,rantan Kult.hist. kohde Hoitojatkumo. v Hoidon kiireelli- Uhanal. , valtak. tyisvastuu luon- Ls-alue tai Natu- Uhanal. , alueell. Pisteet yhteensä

Vanhapaikan kaski- Puumala koivikko P+ A m 8 N kaski kaski kaski V 2 I I Ristiina Laasolan kaskimetsä P- B 3 A kaski kaski kaski V 3 I I Erolanniemen O Rantasalmi laitumet P A (2007) 3,5 n. 100 N rantan haka haka rantan 2,3 3 III II haka, Rantasalmi Hauta-Ahon laidun P A m 3,9 K metsäl haka haka 2,4 4 III II O erit.pitk Juva Huihatsaaren laidun P+ A (2005) 45 . N/K metsäl Nat metsäl 40 III II Puumala Jyrkiälän laidun P- A m 0,9 yli 50 K tuprni haka haka 2 III II O Ristiina Kilpisalon laidunalue P A (2008) 3 N prketo III II O haka, Hirvensalmi Kotamäki P A (2005) 1,5 K kaketo matsäl haka 3 III II hoikka- Kerimäki Lamminmäen niitty P A 3,6 K pelton 3,6 ängelmä X M Mm 4 III II ls- alue, ketonl, Puumala Liehtalanniemen niityt P+ A 1,2 N Nat kelta-apila X Rky 4,5 III II idän- Puumala Matkuslammen laidun P+ A m 0,5 K prketo metsäl 0,25 kurho 4 III II Joroinen Pöyhölän haka P A 1,6 yli 50 K, N haka haka V 3 III II Mikkeli Riutan niitty P A 0,7 N prketo III II Sulkava Syrjäsaari P+ A 2,5 N prketo keto 1,0 ketonl X 3 III II osa niitty, 4,5 Rantasalmi Vaahersalon laitumet P+ A O 17 N metsäl Nat metsäl (vst) Rky + III II Vehmaan kartanon haka, haka, Juva laitumet P+ A O 15,6 K metsäl haka metsäl M Rky 6 III II O Rantasalmi Välttilän laidun P A (2008) 3,5 N prketo metsäl 1 III II Kangas- O läh niemi Ala-Rantalan haka P+ A (2008) 1,7 n. 100 N haka haka Nat 2+ III II Heinävesi Kalliomäen niityt P+ A/B 1,1 50 A/K III II Hatsolan-Kaartilan Juva niitty P- B m 0,6 pitkään A III II Rantasalmi Heikkilän haka P+ B m 3 50 K hakal haka haka 1,9, x V 4 III II LIITE 6 B/2

Juva Heinlammen laidun P+ B 5 A metsäl niitty 3,8 X 3 III II Juva Kalvitsan haka P B m 1 A/ M haka haka M Rky 3 III II Kesämäen Sulkava metsälaidun P B 2,5 A/M metsäl V 2 III II Kokkovuoren Juva laidunniityt P- B 0,7 K tuprni III II keltamat Mikkeli Lahdentauksen laidun P+ B 0,8 pitkään K ara ketonl 4 III II haka, Joroinen Mäkelän laidunalue P- B 4,5 A/M metsäl haka V 4 III II Heikkilän Rantasalmi Pesolan laidun P B 1,5 A vier. haka haka V 2 III II Mikkeli Salosaaren laidunalue P B m 2 A, K haka haka (keltaäng) 2+ III II Saunakankaan Puumala metsälaidun P B 1 100 K metsäl 1 III II ketonl,kelta- Hirvensalmi Taipaleen haka P+ B 1,9 K haka haka apila 4 III II Savonlinna Toivolan laidun P B m? 0,7 50-30 K ketonl 1 III II läh. kelta- Mäntyharju Tokkolan peltoniitty P B ? 0,5 K Lässälää apila,nurmil X 3 III II Hirvensalmi Tupasaaren niitty P B 0,5 A/M III II Hirvensalmi Uudispellon niitty P- B 0,4 A/M M 0,5 III II Nat, Kerimäki Varpaniemen haka P+ B 2,5 pitkään K haka haka vst haka 2,5 vst 4+ III II Pertunmaa Ahvenjärven haka P+ B 4 yli 90 K haka haka Nat haka 4,0 vst 4+ III II Virtasalmi Ikosen niitty P (A) 0,6 N tuprni III Savonlinna Notkolan niitty P ? 0,3 III Pieksä- mäen mlk Pahkaniemen niitty P- ? 0,4 III Anttola Ristilampi P- ? 5,4 niitty+pelto kelta-apila V 3 III

Rantasalmi Seppälän kallioketo P ? 0,2 III

Rantasalmi Ala-Leskelän laidun P A m 1,1 N haka 0,2 haka 0,2 2 III O Juva Alatalon metsälaidun P- A (2005) 2,5 N metsäl 1 III Anttola Anttilan lammaslaidun P A 3,6 N metsäl Nat 2 III Puumala Aution metsälaidun P- A O 0,5 100 N metsäl 1 III LIITE 6 B/3

(2007)

Haukivuori Etelämäen laidun P- A 1 N III O Mikkeli Halilan niitty P- A (2005) 2 N III O Punkaharju Hannonpellon laidun P+ A (2008) 1 30-50 N haka,metsäl haka kelta-apila X 3 III O Ristiina Heiniemen haka P- A (2007) 0,3 40 N haka haka M 2,5 III Heinävesi Hentulan pihaniitty P- A 1,9 N III Hepo-ojan O Hirvensalmi metsälaidun P A (2005) 5,8 N metsäl metsäl 5.5 Rky 2,5 III Mäntyharju Herttalan niitty P+ A 0,6 N III Anttola Hiekkaharjun haka P- A 1,2 yli 50 N haka haka 2 III Nat, Kolove Enonkoski Huuhtiniemen niitty P A 0,5 N tuprni metsäl si 2 III Mikkeli Hännilän niitty P A 0,5 N III O Rantasalmi Häpsäniemen laidun P- A (2007) 7 yli 50 N metsäl metsäl 5,7 kelta-apila 3 III Mikkeli Istrualan kallioketo P+ A 0,2 N kaketo III O Juva Johannalan laidun P A (2005) 3,1 N haka haka M 2,5 III O Mikkeli Kaislan laidun P A (2004) 1,5 K, N III Kalliomäen O Juva metsälaidun P- A (2005) 10 K, N metsäl metsäl 8,0 V 3 III Kangasmäen kallio- O Sulkava keto, ym. P A (2006) 1 N haka haka 2 III Mikkeli Karjalaisen laidun P- A m 0,8 N III O Juva Kilkalanmäen laidun P+ A (2005) 4,2 50 N metsäl keto 0,8 X 3 III ojakurjen- Punkaharju Koivulan niitty P A 0,5 N polvi 1 III Juva Koukkuvuoren laidun P+ A m 0,8 K haka haka ketonl 3 III Kuikkaniemen Savonlinna peltoniitty P- A 0,5 N III Rantasalmi Kumpulan laidun P- A m 2,5 K haka haka V 3 III Kerimäki Kuokkalan koulun P A 1 N keto 0,8 1 III LIITE 6 B/4

keto

Kangas- O luult. niemi Käikkälän haka P A (2008) 1 pitk. N haka haka 2 III Punkaharju Lahtelan peltoniitty P- A 0,3 N III Lampelan O Rantasalmi metsälaidun P- A (2008) 2,1 yli 80 K haka haka 2 III Jäppilä Lapinniemen niitty P- A 0,5 K III O Mikkeli Latvaselkä P- A (2006) 3,8 50 N haka haka haka 3,6 3 III O Hirvensalmi Letrun niitty P A (2006) 2,1 40 K niitty 1,9 1 III O Mikkeli Leveäniemen laidun P- A (2006) 4,3 K metsäl 1 III Jäppilä Leväniemen niitty P A 0,5 N ketonl 1 III O Sulkava Lukkarilan niitty P A (2005) 0,2 N III Luukkolan O Ristiina metsälaidun P- A (2005) 2,5 N V 1 III O Savonlinna Majalahden haka P- A (2005) 0,3 N haka haka 2 III Kerimäki Matkon laidun P A m 2,9 N mestäl x 1 III Sulkava Mäkelän koivuhaka P- A 3,5 K haka haka V 2,5 III Mikkeli Niemenpellon haka P- A m 0,2 40 N haka haka 2 III O Enonkoski Niilolan metsälaidun P A (2007) 10 pitkään N metsäl metsäl 10 2 III O Juva Oialammen laidun P A (2007) 1 n.50 N haka haka musta-apila 3 III Virtasalmi Otusmäen niitty P A m 1 30-50 N x III O Juva Paunolan niitty P A (2005) 0,7 60 N III Mikkeli Peltolan laidun P A O 1,3 50 N III Juva Penttilän laidun P- A m 4,8 yli 50 N haka haka 2 III O osin Jäppilä Petäjäselän laidun P+ A (2008) 5,1 N Nat 1 III Kangas- Pohjois-Multamäen niemi niitty P- A m 0,7 pitkään N III Rantasalmi Päivärinteen niitty P A 0,1 N III LIITE 6 B/5

Punkaharju Päivölän peltoniitty P A 0,2 K III Sulkava Rajalan haka P- A 0,7 N haka haka V 3 III O Ristiina Rajumäen laidunalue P- A (2007) 1,5 pitkään N haka haka 2 III Mikkeli Rantalan niitty P- A m 2 N niitty 2,0 1 III O Anttola Riihitalon pitkäniitty P A (2006) 3,5 60 N niitty 3,5 1 III Kangas- O vanha niemi Ronanmäen laidun P A (2007) 1,1 niitty N III Ruotusotamiehen Juva pihaniitty ja kaski P+ A 2 N kaski kaski kaski 2 III Santanummen Mikkeli laidunniitty P- A m 0,5 A M 0,5 III Kerimäki Savonlahden laidun P+ A 1,2 K metsäl ketonl 2 III O Mikkeli Seppolan niitty P A (2008) 1,5 50 N metsäl 1 III tuprni Mäntyharju Seppälän niitty P+ A m 2 N o,3 x III Kerimäki Tyynelän laidun P- A m 1 N III Kangas- O niemi Ylölänmäen laidun P A (2005) 1,5 K, N metsäl 1 III O(200 Juva Kaartilan metsälaidun P- A 5) 1 N metsäl 1 III O Hirvensalmi Lähdesuonmäen niitty P- A (2005) 0,2 K III O Mikkeli Puuskansaaren laidun P A (2006) N rantan rantan 2,3 M 1,5 III

Punkaharju Tuomalan peltoniityt P A 2 N III O Ristiina Tuukkalan laidun P- A (2007) 1,2 N metsäl 1 III O Juva Valkolan metsälaidun P- A (2006) 9 yli 40 N metsäl metsäl 8,9 2 III Heinlammen Haukivuori peltoniitty P- A m 1,7 K III Savonlinna Myllyojan niitty P+ A 0,8 A kelta-apila 1 III A, Nat, aho- Savonlinna Hietaniemen niitty P+ osa 0,2 A Pihl.ve noidanlukko 2 III LIITE 6 B/6

siss A, Nat. Rantasalmi Perpulanluhdan niitty P osa 5 N kans.p niitty 4,5 2 III Pertunmaa Peltoniemen haka P A/B m 0,9 K haka haka 2 III Punkaharju Ruunamäen niitty P A/B 1,5 K niitty 1,4 1 III Mikkeli Soikkalan niitty P- A/B 2,1 K niitty 2,1 1 III Anttola Hakaniemen niitty P B 0,5 K V 1 III kallioke Savonlinna Hangasmäen niitty P- B 0,3 A 0,1 kelta-apila X 2 III Juva Kokkovuoren laidun P- B 0,6 K haka haka 0,2 2 III Luukkolan Juva metsälaidun P- B 5,5 M metsäl metsäl 5,5 2 III Peltolan torpan Juva pihaniitty P B 1 K III Nat, Rantasalmi Pitkälahden rantaniitty P- B 0,8 K kans.p 1 III Mäntyharju Ruotimon myllyn niitty P- B 0,2 K Rky 0,5 III Virtasalmi Tienpään haka P- B 1,2 40 K haka haka 2 III Juva Tolvalanpellon laidun P+ B 6,5 K metsäl 1 III Vuorentauksen Savonlinna peltoniityt P+ B 3,5 M III Savonlinna Väisälän niitty P B 1,5 A III Itä-Kortteisen Nat, Rantasalmi rantaniitty P B 1,2 K kans.p 1 III Savonlinna Yläpaikan laidun P- B 8 K metsäl 5,6 V 1 III Rantasalmi Huuhkarinteen haka P B m 1,2 A haka haka V 2 III Savonlinna Tynkkylän laidun P B m 4,7 A haka,metsäl haka 3 III Haukivuori Uusituvan niityt P- B m 4 A V 1 III Juva Tannilan laidun P B 2,4 A niitty 2,1 1 III Koivusillan kallio-keto Savonlinna ja haka P- B 0,5 M haka haka 2 III mäkikaura, Pertunmaa Viialan torpan niitty P+ B 0,2 M/A tuprni kelta-apila 2 III Mäntyharju Linjamäen niitty P+ B 0,6 A X 1 III Joroinen Hynnilän laidun P- B 1,1 M M LIITE 6 B/7

Osikonmäen 3 Rantasalmi kaskimetsä P- B 12 M kaski kaski kaski V M Savonlinna Pulkkilan metsälaidun P- B 12 M metsäl metsäl 12,0 2 M Mikkeli Sara-ahon laidunniitty P- B 0,9 M tuprni M II/ Rantasalmi Lyytikkälän laidun P- B 1,3 M metsäl 1 M Haukivuori Ruokosuon haka P- B 0,6 40 M M Juva Itäselän laidun P- B m 1,4 M haka haka 2 M Haukivuori Pohjoislammen niitty P- B 1 M tuprni M Heinävesi Kuikanlahti P+ B 0,3 M M Juva Keskituvan laidun P- B 9,5 yli 50 M metsäl V 2 M Hirvensalmi Uutelan laidunniityt P- B 1 M M 0,5 M