Antu Sorainen Rikollisia sattumalta? Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeudenkäynnit 1950-luvun Itä-Suomessa Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston pienessä juhlasalissa lauantaina 29.10.2005 klo 10. ISBN 952-91-9415-3 (nid.) ISBN 952-10-2746-0 (PDF) Yliopistopaino, Helsinki 2005 Rikollisia sattumalta? Naisten keskinäistä haureutta koskevat oikeudenkäynnit 1950-luvun Itä-Suomessa Sisällysluettelo Esipuhe kiitoksin ………………………………………………………………………………... i 1§ Johdanto .…………………………………………………………………………………….. 2 2§ Rikosoikeudellisista käytännöistä ja diskursseista …………………………………………... 3 3§ Teoreettiset lähtökohdat .……………………………………………………….……………. 9 3.1. Siveellisyys, haureus, genealogia ……………………………………………. 9 3.2. Queer-tutkimus ja heteronormatiivisuuden kyseenalaistaminen …………………………………………………………….. 23 4§ Kaappi ………………………………………………………………………….……………. 30 5§ Tutkimusartikkelit ja niiden kontekstit ……………………………………………………… 38 5.1. Antropologia ja seksuaalisuus ……………………………………………….. 38 5.2. Haureusrikos-käsitteen tulkinta rikoslaissa ………………………………….. 45 5.3. Naisten keskinen haureus tutkintana ja tunnustuksena ……………………… 52 5.4. Paikallisen ja yleisen hankauspinta ………………………………………….. 68 6§ Menneisyyttä ei voi ohittaa ………………………………………………………………….. 73 7§ Lista artikkeleista …………………………………………………………………………..…75 8§ Lähdeluettelo ………………………………………………………………………………… 76 Abstract and appendix i Esipuhe kiitoksin Väitöskirjaani johtanut tutkimusprosessi käynnistyi syyskuussa 1991 Helsingin yliopiston naisoikeuden seminaarissa, jossa ehdotin naisten keskistä haureutta koskevaa lainkohtaa esitelmän aiheeksi. Kumppanikseni sain oikeustieteen opiskelija Eve Hirvosen. Yhteistyömme jatkui vuosia ja johti paitsi naisoikeuden seminaariesitelmään ”Lesbo: riitasointu heterolain harmoniassa”, myös kulttuuriantropologian proseminaarityöhön, yleisen oikeustieteen esitelmään, yhteisiin konferenssialustuksiin ja kansainväliseen julkaisuun. Kiitän Eve Hirvosta tutkimuksen käynnistymisestä, yhdessä tehdystä kirjoitus-, ajattelu-, arkisto- ja haastattelutyöstä sekä intellektuaalisesta kanssakäymisestä ja tuesta vuosien varrella. Käsillä oleva tutkimus laajentaa ja jatkaa niitä historiankirjoituksen, rikosoikeudellisen diskurssin ja saman sukupuolen välisen seksuaalisuuden suhteisiin liittyviä kysymyksiä, joita käsittelin kulttuuriantropologian pro gradu -työssäni ”Talontyttäriä ja uskonsisaria. Naisten keskeisiä haureusoikeudenkäyntejä Itä-Suomessa 1950-luvulla.” Opinnäyte tarkastettiin Helsingin yliopistossa syksyllä 1995. Tarkastajina olivat Helsingin yliopiston kulttuuriantropologian professori Matti Sarmela ja rikosoikeuden vt. apulaisprofessori Panu Minkkinen. Työtäni ohjasivat ja tukivat antropologian laitoksella tuolloin ja myöhemmin Karen Armstrong, Laura Assmuth, Ilkka Ruohonen ja Anna-Maria Viljanen. Anna-Maria Tapaninen on lukenut käsikirjoituksiani kriittisen suopeasti gradusta väitösprojektiini. Häneltä olen saanut valtavasti ideoita ja energiaa silloinkin, kun tutkimus on näyttänyt juuttuneen paikoilleen. Kulttuuriantropologian jatko-opiskelijana sain palautetta ja kritiikkiä paitsi kulttuuriantropologian professoreilta Matti Sarmelalta ja Karen Armstrongilta, myös sosiaaliantropologian professori Jukka Siikalalta. Kiitän myös Timo Kaartista ja jatko-opintoseminaarilaisia, joista tahdon erityisesti mainita Susanne Dahlgrenin, Siru Maunuksela-Auran, Marja Nykäsen, Minna Ruckensteinin ja Annika Tepon. Kiitos myös Arto Sarlalle käytännön avusta ja hymyistä. Väitöskirjaprojektini sai varsinaisesti pontta, kun naistutkimuksen professori Aili Nenola suostui ohjaajakseni vuonna 1996. Materiaalisesti tutkimustoiminta mahdollistui, kun sain Kristiina- instituutista työhuoneen ja pääsin tutkijakoulutettavaksi valtakunnalliseen Sukupuolijärjestelmä- tutkijakouluun. Aili Nenolan vankkumaton kannustus ja luottamus ovat olleet elintärkeitä ja ii unohtumattomia. Kiitän tohtorikoulun johtoryhmää – Liisa Rantalaihoa, Kaija Heikkistä, Tuija Pulkkista, Tuula Gordonia, Marianne Liljeströmiä, Ulla Vuorelaa ja Kirsi Saarikangasta – sekä tohtorikoulukollegoitani Tiina Kinnusta, Anu Koivusta, Katri Komulaista, Kati Mustolaa, Tutta Palinia, Saara Tuomaalaa, Jaana Vuorta ja Ann-Catrin Östmania innostavista keskusteluista ja säkenöivästä akateemisesta ilmapiiristä, jossa työ saattoi hautua ja jopa edistyä. Kiitokset myös Sari Charpentierille, Mila Engelbergille, Katriina Honkaselle, Tarja Kupiaiselle, Iivi Massolle, Kirsi Mäelle, Venla Oikkoselle, Sanna Ojajärvelle, Susanna Paasoselle, Rita Paqvalenille, Sanna Rojolalle, Katja Yesilovalle ja muille. Kumarran vastaväittäjälleni, naistutkimuksen professori Marianne Liljeströmille, joka on kannustanut minua hyväntuulisesti ja monin tavoin koko tohtorikoulun ajan. Esitarkastajani Jan Löfström ja Panu Minkkinen ovat olleet korvaamaton akateeminen voimavara kautta koko tutkimusprosessin. Molemmat ovat auliisti jakaneet asiantuntemustaan ja antaneet ohjeita laajalta pätevyysalueeltaan sekä kannustaneet ja auttaneet minua ulkomaille suuntautuneessa tutkimusvaiheessa. Vietin Jan Löfströmin neuvosta ja Panu Minkkisen kannustuksella lukuvuoden 1996-1997 jatko-opiskelijana Leedsin yliopistossa professori Carol Smartin ja professori Sasha Roseneilin oppilaana. Smart ja Roseneil tutustuttivat minut kansainväliseen seksuaalisuutta ja sukupuolta tutkivaan tiedeyhteisöön ja rohkaisivat minua julkaisemaan ja pitämään esitelmiä kansainvälisillä foorumeilla. He myös kommentoivat kyökkienglanniksi tehtyjä käsikirjoituksiani. Leedsin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Sally Wheeler oli myös korvaamaton ohjaaja Oscar Wildea ja case law-oikeutta koskevien keskusteluiden suhteen. Brittiläisen kulttuuripiirin parista löysin myös toisen akateemis-henkisen tukikohdan: professori Davina Cooperin johtaman Centre LGS:n (Law, Gender & Sexuality). Olin väitöskirjaprojektin aikana kahteen otteeseen Davina Cooperin kutsumana vierailevana tutkijana Keelen oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Centre LGS:n kollegoista kiitän ystävällisen keskusteluilmapiirin luomisesta myös Brinda Bosea (Delhi), Ruth Fletcheria, Daniel Monkia, Didi Hermania ja Sally Sheldonia. Oikeus- ja yhteiskuntatieteellisen keskusteluympäristön minulle ovat suoneet Suomessa erityisesti Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys (OYY) ja OPTULAN suojissa toiminut kriittisten iii tutkijoiden yhdistys. Näiden molempien puheenjohtaja Päivi Honkatukia on ollut tutkimukseni kuluessa korvaamaton ystävällismielinen sielu ja keskusteluyhteisön luoja. Kiitän myös Heini Kainulaista, Helena Karmaa, Timo Koranderia, Hille Koskelaa, Timo Kyntäjää, Sanna Kohvakkaa (ent. Melaranta), Minna Ruuskasta, Kari Saarta, Sari Vesikansaa, Anne Väisästä ja Antti Weckrothia vuosien varrella käydyistä kriittisistä keskusteluista. Pohjoismaissa keskusteluareenan on tarjonnut Nordisk Samarbejdsråd for Kriminologi (NSfK), jonka lukuisissa kesäseminaareissa olen esitellyt työtäni kärsivälliselle kriminologikaartille. Kiitän erityisesti Kati Mustolaa, joka aikoinaan luotsasi Eve Hirvosen ja minut kyseisen järjestön pariin. Kiitos myös Kauko Aromaalle ja Tanja Mikkoselle taloudellisen mahdollisuuden järjestämisestä osallistua kyseisiin seminaareihin. European Group for the Study of Deviance and Social Control on tarjonnut lämminhenkiset puitteet yhteydenpitoon eurooppalaisiin kriittisiin kriminologeihin. Ryhmän vuosittaisissa kokouksissa olen joitakin kertoja voinut myös esitellä väitöskirjatutkimustani. Kiitän erityisesti Karen Leanderia (Tukholma), Phil ja Deena Scratonia (Belfast) sekä Eileen Berrya ja Helen Jonesia (Manchester) työtäni koskevasta palautteesta ja kannustuksesta. Oikeustieteellisen innoituksen minulle on luonut ennen kaikkea toinen ohjaajani, professori Kevät Nousiainen. Miten voisinkaan kiittää inspiroivista keskusteluista, tutkimusteksteistä ja intellektuaalisesta esikuvasta. Myös rikosoikeuden professori Pekka Koskinen ja oikeussosiologian professori Paavo Uusitalo ovat toimineet ohjaajinani, siitä kiitos. Muita tärkeitä kontakteja oikeustieteen puolella ovat olleet Soile Pohjonen ja Juha Karhu (ent. Pöyhönen), joiden tutkimusavustajana aikoinaan opettelin oikeustieteellisten arkistojen ja kirjastojen käyttöä. Myös Anu Pylkkänen ja Johanna Niemi-Kiesiläinen ovat aina auliisti vastailleet kysymyksiini. Erityiskiitokset esimiehelleni, professori Kirsi Saarikankaalle seminaariohjauksesta ja kärsivällisestä avusta työn loppuvaiheen käytännön kommervenkeissä. Kristiina-instituutti työyhteisönä on kuluneiden vuosien aikana ollut täysin korvaamaton. On vaikea kuvitella mukavampaa työyhteisöä! Entinen työhuonekumppanini Lilli Hurnonen ja nykyinen eli Anna Moring ovat molemmat ilostuttaneet elämääni aina niinä päivinä, kun olen sattunut yhtä aikaa paikalle. Anna Moringille kuuluu myös erityisen painava kiitos väitöskirjan painokuntoon saattamisesta. Lämmin ajatus myös kaikille muille nykyisille ja entisille Kristiinoille: Kirsi Erärannalle, Aino-Maija Hiltuselle, Hanna Lehdolle, Anne Naukkariselle, Katja Nordlundille, Marja Nykäselle, Outi Pajalalle, Pia Purralle, Eeva Raevaaralle, Leena-Maija Rossille, Anna Rotkirchille, Minna Uimoselle, Maija Urposelle, iv Leena Viitaniemelle, Annukka Jamistolle ja kaikille muille. Kiitokseni myös naistutkimuksen dosentti Terhi Utriaiselle toimimisesta tiedekunnan edustajana arvosanalautakunnassa. Naistutkimuksen jatko-opintoseminaarilaiset syksyllä 2004 auttoivat myös huomattavasti käsikirjoitukseni loppuun saattamisessa. Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen oppiaine on tullut minulle viime vuosina