Venäjän federaation paikannimiä Oikeinkirjoitus- ja painotusopas Toimittaneet Pirjo Mikkonen, Martti Kahla, Ida Kempinen ja Anna Charnaya Näköisjulkaisu teoksesta Venäjän federaation paikannimiä – oikeinkirjoitus- ja painotusopas, toimittaneet Pirjo Mikkonen, Martti Kahla, Ida Kempinen ja Anna Charnaya (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 138, ISBN 952-5446-18-2, ISSN 0355-5437), Helsinki 2006) Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 11 Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Helsinki 2010 URN:ISBN 978-952-5446-51 ISSN 1796-041X Venäjän federaation paikannimiä Kielenkäytön oppaita 6 VENÄJÄN FEDERAATION PAIKANNIMIÄ Oikeinkirjoitus- ja painotusopas Toimittaneet Pirjo Mikkonen, Martti Kahla, Ida Kempinen ja Anna Charnaya Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 138 Taitto Matti Uusivirta ISSN 0355-5437 ISBN 952-5446-18-2 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Multiprint Helsinki 2006 SISÄLLYS Alkusanat 7 Johdanto 9 Venäjän translitterointikaava 11 Kielten nimitysten lyhenteet 12 Venäjän federaation tärkeimmät hallintoyksiköt 13 Venäjän federaation paikannimiä 15 Suomenkielisten nimien hakemisto 295 Liite 1: Ukrainan paikannimiä 331 Ukrainan translitterointikaava 332 Suomalaistettujen nimien hakemisto 346 Liite 2: Valko-Venäjän paikannimiä 347 Valkovenäjän translitterointikaava 348 Suomalaistettujen nimien hakemisto 357 Lähteet 359 ALKUSANAT Venäjän federaation paikannimiä -opasta on kaivattu pitkään, sillä sen edeltäjä, vuonna 1982 ilmestynyt Neuvostoliiton paikannimet. Valikoima Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton paikannimistöä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas on myyty loppuun jo vuosia sitten. Se oli Neuvostoliittoinstituutin ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteistyön tulos (Kotimaisten kielten tutkimuskes- kuksen julkaisuja 19). Martti Kahla oli vastannut sen toimittamisesta, ja hän on myös tämän uudistetun laitoksen kyrillisten kirjainten latinaistamisen asiantun- tija. Hänen lisäkseen työryhmässä on ollut Ida Kempinen ja Anna Charnaya, joiden kaksikielisyys, suomen ja venäjän kielen taito, sekä Venäjän tuntemus ovat olleet toimitustyössä ehdoton onnistumisen edellytys. Pirjo Mikkonen on vastannut sisällöstä ja koordinoinut käytännössä työryhmän toimintaa. Asian- tuntija-apua on saatu Venäjän ja Itä-Euroopan instituutista, jossa myös on voi- tu käyttää tietolähteinä välttämätöntä kirjallisuutta. Toimitustiiminä esitämme lämpimät kiitokset instituutin henkilökunnalle tuesta ja yhteistyöstä. Oppaamme ei voisi ilmestyä, jollemme olisi saaneet teknistä tukea ja apua atk-osastosta, varsinkin Outi Lehtiseltä, jota kiitämme kärsivällisyydestä työn monissa vaiheissa. Ulkoasunsa opas on saanut Matti Uusivirran käsissä. Ilman hänenkin panostaan opasta ei olisi saatu painokuntoon. Kirjan kansi noudattaa Helena Sunin Venäläisten henkilönnimien oppaaseen (2005) suunnittelemaa mallia. Tällaista opasta tarvitaan entistä enemmän. Suomalaisten ja venäläisten yh- tey det ovat vuosi vuodelta monipuolistuneet. Niin julkisissa viestimissä kuin yksityisemmissäkin yhteyksissä kirjoitetaan ja puhutaan yhä enemmän poliitti- sesta, taloudellisesta ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöstä. Enää ei riitä, että osa- taan kirjoittaa ja ääntää suurimpien ja tunnetuimpien paikkojen nimet. Eri kir- joitusjärjestelmät aiheuttavat hämmennystä, johon tämä opas tarjoaa selkeyttä. Oppaasta hyötyvät lehtien, radion ja TV:n toimittajat, kääntäjät, venäjän kie- len opettajat ja opiskelijat, matkanjärjestäjät, kulttuuri- ja taloussuhteita hoi- tavat, kansalaisjärjestöissä yhteistyötä tekevät ja kaikki muutkin, joilla on yh- teyksiä venäläisiin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimineuvonta vastaa nimikysymyk- siin arkisin kello 9.30–11.30 numerossa (09) 701 9365. 8. helmikuuta 2006 Pirjo Mikkonen 7 8 JOHDANTO Pirjo Mikkonen Venäjän federaation paikannimiä -opas pohjautuu 1982 ilmestyneeseen kirjaan Neuvostoliiton paikannimet. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta paikat ja paikannimet ovat edelleen olemassa, vain pieni osa on muuttunut. Nyt ilmestyvä, useita vuosia odotettu ajanmukainen opas sisältää Venäjän federaation nimiä 8 057 artikkelia. Neuvostoliiton hajotessa itsenäisty- neiden maiden nimistöt on jätetty tästä oppaasta pois, mutta tilalle on poimittu entistä tarkemmin Suomen lähialueiden nimiä, Karjalan tasavallasta ja Lenin- gradin alueelta, varsinkin Suomeen ennen toista maailmansotaa kuuluneiden alueiden ja vanhan Inkerin nimiä. Näistä on aina mainittu myös suomenkielinen nimi. Nimien paikannuksia ja suomenkielisiä nimimuotoja on tarkistettu Koti- maisten kielten tutkimuskeskuksen Nimiarkiston kokoelmista ja niihin liittyvistä kartoista sekä venäläisistä ja suomalaisista uudemmista kartoista. Kun lukija ei tunne venäjänkielistä nimeä, löytyy se suomenkielisten nimien hakemistosta. Venäjän federaation ulkopuolisista alueista on katsottu aiheelliseksi ottaa mukaan liitteinä Ukraina ja Valko-Venäjä, joiden nimiä on yhteensä 436 artik- kelia. Venäjän federaatiosta kaupunkeja on luettelossa suurimmista keskuksista alkaen piirien keskuksia myöten. Aineistoon on valittu maantieteellisistä koh- teista huomattavimmat, suurimmat vesistöt, vuoret ja arot, ihmisten rakentamat tekojärvet ja hallinnoimat luonnonsuojelualueet. Lisäksi on mukaan hyväksytty tunnetuimpia kulttuurikohteita, kuten matkailualalla tärkeitä taidekeskuksia ja kartanomuseoita. Täydellisyyteen ei näiden poiminnassa ole edes pyritty. Venäjän federaation osien nimet on esitetty samassa muodossa kuin Koti- maisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemassa oppaassa Maiden nimet, Kie- lenkäytön oppaita 4 (2003). Joidenkin alueiden hallintosuhteet ja siksi myös nimet ovat muuttuneet aivan viime aikoina. Tietoja on päivitetty vielä oppaan taittovaiheessa. Silti kirjaan on voinut jäädä jokin vanhentunut tieto, koska maan sisäisistä hallinnollisista muutoksista eivät tiedot aina leviä kovin nopeasti. Hakusanoina ovat venäjänkieliset nimet muunnettuina latinalaiseen kirjaimis- toon ja aakkostettuina suomen aakkosjärjestyksen mukaan. Hakasuluissa nimet on kirjoitettu kyrillisin kirjaimin ja sen jälkeen on mainittu nimen tarkoite eli kohde ja paikannus useimmiten hallinnollisen alueen ja tasavallan mukaan. La- tinalaiseen kirjoitusjärjestelmään muuntamisessa on käytetty suomalaista kan- sallista siirtokaavaa, jota myös 2005 julkaistu Venäläisten henkilönnimien opas noudattaa. Sen johdannossa on monipuolinen Martti Kahlan kirjoittama kansal- lisen translitterointi- eli siirrekirjainnusmenetelmän kirjain kirjaimelta etenevä 9 kuvaus ja erilaisten ongelmien käsittelyä (s. 9–27). Kansallinen translitteroin- tikaava sisältyy standardiin SFS 4900, joka on vahvistettu 1998 ja jota suomen kielen lautakunta suosittaa. Tässä yhteydessä riittää lista venäjän aakkosista ja niiden suomalaisista kirjainvastineista sekä esimerkkinimi kirjoitettuna kum- mallakin kirjaimistolla. Kansallinen translitteraatiokaava sopii erinomaisesti yleiskielisiin teksteihin. Sen ansio on siinä, että sen perusteella suomenkieliset lukijat osaavat ääntää ni- met lähestulkoon oikein, ja latinaistetusta muodosta on tarvittaessa mahdollista johdonmukaisesti palauttaa nimi kyrillisiin kirjaimiin. Kansallisen translitterointikaavan rinnalla tunnetaan ns. kansainvälinen kaa- va (standardi ISO R9), jota käytetään yleensä tieteellisissä, kansainväliselle lu- kijakunnalle tarkoitetuissa teksteissä sekä tieteellisten kirjastojen luetteloissa. On hyvä kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin, joissa kansallinen trans- litterointi poikkeaa mm. usein esiintyvästä englannin mukaisesta translitteroin- nista. Meikäläisessä translitteraatiossa merkitään suhuäänteitä ns. hattu-s:llä ja hattu-z:lla, mikä perustuu suomen kielessä vallitsevaan periaatteeseen, että yh- tä äännettä vastaa yksi kirjainmerkki. Esimerkiksi englannissa vastaava äänne merkitään kahdella kirjaimella -sh- tai -zh-. Vastaavasti kahta äännettä merkitään kahdella kirjaimella, joten ë kirjoitetaan suomalaistetussa muodossa -jo- aina muulloin paitsi, kun sitä edeltää ж, ч, ш tai щ. Tämä merkintätapa antaa tietoa nimen oikeasta ääntämisestä: Елтырëва = Jeltyrjova mutta Чëбино = Tšobino. Saman periaatteen mukaan Елендорф latinaistetaan muotoon Jelendorf, и on sanan sisällä ь:n jäljessä -ji-, kuten nimessä Ильинская = Iljinskaja; kyrillinen kirjain ю latinaistetaan kirjainyhtymällä -ju-, esimerkiksi Юрма = Jurma, я = ja, joten nimi Ялта = Jalta. Paljon kirjavuutta esiintyy nimissä, jotka loppuvat venäjäksi kirjainpariin -и�й������������������������������������������������������������������������������������������������������. Jo taivutusmuotojen helpottamiseksi meillä merki- tään nimen loppuun pelkkä -i, esimerkiksi Ильински� = Iljinski. 10 Venäjän kyrillisen kirjaimiston kansallinen translitterointikaava (1998 vahvistetun standardin SFS 4900 mukaan) Kyrillinen kirjain ja esimerkkinimi Latinalainen kirjain ja esimerkkinimi а: Абакан a: Abakan б: Бабаново b: Babanovo в: Волхов v: Volhov г: Гагино g: Gagino д: Дедовск d: Dedovsk е: Дербент e: konsonantin jäljessä: Derbent Елец, Русское, Заозерье je: sanan alussa ja vokaalin sekä ъ:n ja ь:n jäljessä: Jelets, Russkoje, Zaozerje Poikkeus: Генриетты остров Genrietty ostrov ë: Ëна jo: Jona Чëбино, Шëлково, Щëкино o: ж, ч:n, ш:n ja щ:n jäljessä: Tšobino, Šolkovo, Štšokino ж: Жоржино ž: Žoržino з: Зерноград z: Zernograd и: Иглино i: Iglino Ильински� ji: sanan sisällä ь:n jäljessä: Iljinski �: Акса� i: Aksai Poikkeus: Ка�еркан, Ку�онапка Kajerkan, Kujonapka Йошкар-Ола, Мари�ская j: sanan alussa ja sanan sisällä �:n jäljessä: