KULTTUURIPÄÄKAUPUNKI NARRATIIVINA Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen muutosten vaikutus hakemuksiin Olli Ukkola Maisterintutkielma Politiikan tutkimus Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Syksy 2019 TIIVISTELMÄ KULTTUURIPÄÄKAUPUNKI NARRATIIVINA Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen muutosten vaikutus hakemuksiin Olli Ukkola Politiikan tutkimus Maisterintutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Kia Lindroos Syksy 2019 Sivumäärä: 65 + liite 104 sivua Euroopan kulttuuripääkaupunki -hankkeen (European Capital of Culture, ECOC) uusi toimikausi sijoittuu vuosille 2020–2033. Uuden kauden alkaessa myös hankkeen muodon määrittävä uusi päätös 445/2014/EU uusine tavoitteineen ja valintakriteereineen tulee voimaan. Tämä tutkielma tarkastelee uuden päätöksen aikaansaamia muutoksia keskittymällä Galwayn kaupungin ECOC 2020 -hakemukseen, joka on tehty uuden päätöksen ehtoja vasten. Hakemusten toimiessa paitsi tittelistä käytävän kilpailun keskeisimpinä argumentaation väylinä, myös ECOC-tapahtuman sisältöä kuvaavina sopimuksina kaupungin ja Euroopan komission välillä, päätyvät ne määrittämään ECOC-tapahtumien muotoa. Tutkielma esittelee hankkeen historiaa, sen muutoksia vuosien varrella, ja miten muutokset ovat johtaneet konventioiden syntyyn hakemuksissa. Tutkielma esittelee vuosien 2020–2033 hanketta määrittävän päätöksen, sen keskeiset erot aiempiin hanketta määrittäneisiin päätöksiin, ja sen hakemuksille luomat uudet raamit. Eritelläkseen sitä, miten Galwayn hakemus toimii näiden raamien sisällä, hyödynnetään hakemuksen analyysissa kirjallisuusteoreetikko Northrop Fryen teoriaa romanttisesta narratiivista. Galwayn hakemus hyödyntää romanttista narratiivia luodakseen markkinointitekstille sopivia mielikuvia ja tarinallisuutta annettujen raamien sisällä. Hakemustekstejä rajoittavat raamit ohjaavat hakemuksia käsittelemään niitä asioita, jotka komissio on tunnistanut hankkeen heikkouksiksi. Raamit jättävät kuitenkin hakijakaupungeille huomattavasti vapautta myös oman narratiivinsa esittämiseen. Avainsanat: kulttuuripääkaupunki, Euroopan unioni, narratiivi, hakemus 2 SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä . 2 1. Johdanto . 4 2. Euroopan kulttuuripääkaupunki . 9 2.1 Historia . 9 2.1.1 Aktiivinen kansalaisyhteisö konventioiden haastajana . 17 2.2 Ristiriidat ja laastariratkaisut . 19 2.2.1 Kilpailu eurooppalaisuudesta . 20 2.3 Päätös vuosille 2020–2033 . 24 3. Hakemusteksti ja narratiivinen analyysi . 30 3.1 ECOC-hakemus . 30 3.2 Northrop Fryen narratiivinen analyysi . 31 4. Making Waves . 35 4.1 Rakenne, teemat ja visuaalisuus . 37 4.2 Narratiivi . 40 4.2.1 Toimija . 44 4.2.2 Ongelma . 49 4.2.3 Ratkaisu . 53 5. Johtopäätökset . 57 Lähdeluettelo . 62 Liite . 66 3 1. JOHDANTO Euroopan kulttuuripääkaupunki -hanke (European Capital of Culture, ECOC) on Euroopan unionin (EU) kulttuuripolitiikan kulmakivi. Vuonna 1985 alkunsa saaneena, ja vuosittaisena tapahtumana toistuvana, on se laajuudeltaan ja pitkäikäisyydeltään ainutlaatuinen EU:n kulttuuripoliittisten intressien ajamisen väline. Pitkäikäisyytensä, jäsenmaasta jäsenmaahan kiertävän luonteensa, ja vuosien varrella tapahtuneiden muutoksien vuoksi ECOC-hankkeen täsmällinen määrittäminen on pitkälti riippuvaista siitä, minkä vuoden ECOC-tapahtumasta on kyse. Yleisenä kuvauksena hankkeen voi sanoa toteutuvan vuosittain eri valtioiden kaupungeissa kiertävänä Euroopan kulttuuripääkaupunki -tittelinä, joka velvoittaa titteliä tavoitelleen ja sen voittaneen kaupungin kehittämään ECOC-tapahtuman mittaisen kulttuuriohjelman1. Poliittisesti tarkasteltuna kulttuuripääkaupunki-titteli toimii EU:n pehmeän vallankäytön välineenä, sillä titteliä tavoitellessaan kaupungit sitoutuvat unionin määrittämiin kilpailuehtoihin ja tittelin voittajan toteuttaman kulttuuriohjelman oletetaan vastaavan sisällöltään kilpailun aikana luvattua. Kulttuuripääkaupunki-hankkeen kohdalla kulttuuri ja politiikka linkittyvät vahvasti. Vuonna 1985 hallitusten välisenä toimintana alkunsa saanut hanke on siirtynyt unionin toiminnaksi, ja siitä on vuosien mittaan yhä selkeämmin muodostunut EU:n kulttuuripoliittisten intressien ajamisen alusta (mm. Žilič-Fišer ja Erjavec 2017, 581–582). Nykyisessä muodossaan hanketta ohjaa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös, joka määrittää kulttuuripääkaupungille ominaiset piirteet, tavoitteet ja keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen ainutlaatuisuus muuhun unionin toimintaan verrattuna on pitkälti seurausta siitä, että kulttuuripolitiikka on pitkään nähty unionin valtuuksien ulkopuolisena toimintana, ja unionin kulttuuripoliittisen aktivoitumisenkin jälkeen valtaosa kulttuuripoliittisista toimista on edelleen jäsenvaltioiden poliittisella toimintakentällä. EU:n kulttuuripoliittisten ohjelmien pienehkö lukumäärä mahdollistaakin unionin kulttuuripoliittisten intressien tarkastelun tarkastelemalla niiden ajamiselle keskeisen ECOC-ohjelman muotoa. Muutokset ECOC-hankkeessa, kuten uusin päätös 445/2014/EU, voivat osaltaan olla seurausta muutoksista EU:n kulttuuripoliittisissa intresseissä tai edustaa pyrkimystä niiden ajamisen tehostamiseen. 1 Avaan hankkeen muotoa ja siinä tapahtuneita muutoksia tarkemmin osiossa 2. 4 Tämä tutkielma tarkastelee yleisellä tasolla Euroopan unionin Euroopan kulttuuripääkaupunki -hanketta, keskittyen erityisesti hankkeen viimeisimpään muutokseen, vuosille 2020–2033 annettuun toiminnan määrittävään päätökseen 445/2014/EU. Sen sijaan, että tarkastelisin päätöstekstiä sellaisenaan, lähestyn päätöksen tavoittelemaa muutosta tarkastelemalla sen ohjeiden mukaan tehtyä ECOC-hakemusta (bid book). ECOC-hakemus on se teksti, jolla yksittäinen kaupunki osallistuu kulttuuripääkaupunki-tittelistä käytävään kilpailuun. Hakemusteksti soveltuu päätöksen tarkasteluun paitsi siksi, että se on tehty päätöksen määrittämiä arviointikriteereitä vasten ja arvioitu niiden perusteella, myös siksi, että hakemusteksti toimii sopimuksena Euroopan komission ja ECOC- kaupungin välillä. ECOC-kaupunki ja komissio pyrkivät tämän sopimuksen ehtoja ja sisältöä muokkaamalla ajamaan omia intressejään, jotka ovat vain osittain päällekkäisiä. Tarkastelun kohteeksi valitsin vuonna 2020 ECOC-tapahtumaa järjestävän Irlannin Galwayn hakemuksen. Tutkimuskysymykseni on: Miten vuosille 2020–2033 annetun päätöksen muutokset näkyvät yksittäisessä ECOC-hakemuksessa? Tutkimuskysymykseen vastatakseni tarkastelen ECOC-hanketta yleisellä ja erityisellä tasolla. Yleisen tason tarkastelussa erittelen hankkeen historiaa eli hankkeessa vuosien varrella tapahtuneita muutoksia. Muutoksia tarkastellessani nostan esille niin EU:n taholta tehdyt hanketta määrittävät päätösmuutokset kuin yksittäisten ECOC-tapahtumien aikaansaamat muutokset hankkeen määrittämisessä. Hankkeen tarkastelu yleisellä tasolla mahdollistaa ECOC-tapahtumissa toistuvien konventioiden tunnistamisen. Erityisen tason tarkastelussa keskityn taas Galwayn hakemukseen, jota tarkastelen suhteessa niin päätösmuutoksiin kuin vakiintuneisiin konventioihin. Yleisen tason tarkastelu siis mahdollistaa erityisen tason tarkastelun. Eurooppalaisten arkeen vuosittain jaettava titteli vaikuttaa useimmin vasta silloin, kun tittelin saanut kaupunki alkaa toteuttaa vuoden mittaista kulttuuriohjelmaansa. Varsinaista ECOC-vuotta edeltää kuitenkin useamman vuoden mittainen suunnittelu, ja useimmissa tapauksissa kaupunkien välinen kilpailu tittelistä. Tämän kilpailun osana tehtävät ECOC-hakemukset ovat kiinnostavia niiden toimiessa unionin ja hakijakaupungin intressien välimaastossa. Unionin intressien, jotka ilmenevät päätöstekstin hakemuksille nimeämissä arviointikriteereissä, yhteensopivuutta titteliä tavoittelevien kaupunkien intressien kanssa arvioi nykyisin pääosin unionin elinten nimittämistä asiantuntijoista koostuva arviointiraati. Arviointiraadilla ollessa huomattava suositteluvalta tittelin määräytymisessä, voi se aikaansaada huomattavia muutoksia hankkeessa valitsemalla konventioita välttäviä hakemuksia. 5 Galwayn hakemuksen analysoinnin välineenä hyödynnän Northrop Fryen tulkintaa romanttisesta narratiivista. Päädyin narratiivisen metodin valintaan siksi, että Galwayn hakemuksessa on sitouduttu vahvasti tarinanomaiseen kerrontaan. Tämä on osittain seurausta siitä, että vahva narratiivi on paitsi viihdyttävä myös vakuuttava argumentaation väline. Hakemus on tavoitteellinen teksti, jolla pyritään vakuuttamaan valinnan tekevä raati. ECOC-hankkeen kohdalla narratiivisuus on tämän lisäksi myös luonteva valinta hakemustekstin perustaksi. Corina Turşien (2015, 72) mukaan ECOC-hankkeen keskiössä on juuri kaupunki-identiteetin ja -historian esittäminen uudessa narratiivissa: “ECoC is about cities re-inventing their identities, re-narrating their history in a European context.” Suzana Žilič-Fišer ja Karmen Erjavec (2017, 582) näkevät ECOC-hankkeen poliittisena paitsi EU:n ja hakijoiden risteävien intressien vuoksi, myös siksi, että hanke voi toimia poliittisen muutoksen katalyyttina valituissa kaupungeissa: “Moreover, the planning and realisation of each ECoC programme are political questions since they are a product of struggles among competing actors with different interests and agendas. What kinds of political effects do ECoC programmes have on the politics of host cities?” Hankkeen poliittisuus ei siis rajoitu pelkkään poliittisilta instituutioilta tulevaan ohjeistukseen tai tittelistä käytävään kilpailuun. ECOC-tapahtumalla on myös potentiaali aikaansaada poliittista muutosta tittelin voittaneessa kaupungissa,