Juho Rantala Rukous poliittisen praksiksen raunioista Viimeisen 20 vuoden aikana klassisia ja rock-soittimia yhdistävä yhdeksänjäseninen kollektiivi Godspeed You! Black Emperor on luonut Montrealiin ja Torontoon laajan ja itsenäisen musiikkiverkoston. Verkosto on poikinut tusinoittain yhtyeitä ja muutamia itsenäisiä levymerkkejä. Kollektiivi on yhdistänyt äänensä kritisoidakseen kanadalaista musiikkiteollisuutta ja -lehdistöä, rocktähteyden kulttia, kapitalismia ja ankeana häämöttävää tulevaisuutta. Heidän eetoksessaan onkin viitteitä punkin ruohonjuuritason militantismista, vapaaehtoisesta organisoitumisesta ja kovasta työstä. usiikkiteollisuus on ollut pitkään topunk-yhtyeiden kokeiluista ja ulkopuolisuutta huoku- monenlaisten mullistusten keskellä. vasta imagosta. Vaikutteita ovat tarjonneet myös Nick Yksi suurimmista syistä muutokselle Draken ja myöhemmin Daniel Johnstonin kaltaisten on ollut internet, joka on tuonut artistien herkkä ja hauras ilmaisu. Yksi toistuva teema suuren joukon uudenlaisia sivustoja, onkin itsetietoinen viittailu 60-luvun rockiin ja poppiin, Mpalveluita, sovelluksia ja mahdollistanut entistä laa- ja tietysti myös uudempiin esikuviin. 80-luvulle men- jemman itsenäisten levymerkkien esiinmarssin. Sonyn ja täessä alternativen (”vaihtoehto”) ja college rockin genret EMI:n kaltaisten jättiläisten oheen on noussut Krankyn, olivat muotoutuneet vahvaksi pohjaksi, josta indien oli Constellation Recordsin, 4AD:n ja Drag Cityn kaltaisia helppo jatkaa. Sellaiset vaihtoehtorockin indie-pioneerit verkossa kukoistavia levymerkkejä. Musiikin saatavuus kuten R.E.M. ja The Replacements joutuivat uransa al- on entisestään helpottunut ja musiikillinen kenttä on kutaipaleen marginaalisen suosion takia levyttämään it- monipuolistunut. Tästä kentästä on noussut myös kana- senäisillä levy-yhtiöillä. Myöhempi indie rock taas pyrki dalainen post-rock-yhtye Godspeed You! Black Emperor tietoisesti ja tarjoutuneista mahdollisuuksista huolimatta (tästä eteenpäin GYBE). pysymään itsenäisten levy-yhtiöiden listoilla. Vaihtoehtorock valtavirtaistui kunnolla vasta Nir- vanan Nevermind-levyn julkaisun myötä 1991. Indie Itsenäisen rockin sirpaleet alkoi kuitenkin nopeasti ottaa etäisyyttä grungen GYBE kuuluu niin sanottuun post-rock-genreen, joka soundiin tuoden mukaan kokeilevuutta, leikkisyyttä ja taas lukeutuu indie rockin laajaan kirjoon. Indie (inde- herkkyyttä. Vaihtoehtorockin luvatussa maassa Yhdys- pendent) rock oli eräänlainen musiikillinen, sosiaalinen valloissa vuosikymmenen tärkeimmiksi indie-levyiksi ja kaupallinen vastaisku populaarikulttuurille, valtavir- nousivat Uncle Tupelon No Depression (1990), Slintin tamusiikille sekä suurille levy-yhtiöille1. Musiikillisesta Spiderland (1991), Pavementin Slanted and Enchanted näkökulmasta katsottuna indie rockissa asetetutaan val- (1992), Liz Phairin Exile in Guyville (1993), Guided by tavirran musiikin konventioita vastaan. Kappaleiden Voicesin Bee Thousand (1994), Tortoisen Millions Now sanoissa on ironiaa ja poliittista kantaaottavuutta. Ra- Living Will Never Die (1996), Elliott Smithin Either/Or kenteellisesti ne pyrkivät eroon säe-kertosäe-muodosta. (1997), Cat Powerin Moon Pix (1998) sekä Neutral Milk Toisaalta indie rockissa haetaan eräänlaisella amatööri- Hotelin In the Aeroplane Over the Sea (1998).3 mäisyydellä ja musiikillisen tuotannon vähyydellä ”puh- 2000-luvulla indie rock on päätynyt osaksi popu- dasta totuutta”, jonka tarkoitus on esittää artisti tai yhtye laarimusiikin valtavirtaa. Esimerkiksi Arcade Fire ja PJ alastomana luovuuden hetkellä. Amatöörimäisyydessä on Harvey ovat saavuttaneet suurta suosiota. Radiohead on mukana myös punkin tee-se-itse-asennetta, joka laajenee saanut aikaan täysin omanlaisensa valtavirran puolelle aina levynkansitaiteeseen asti. Indie rockiin liittyy myös kääntyvän vaihtoehtokumouksen. Indie-elokuva, johon (2014), sekatekniikka kankaalle ja PVC:lle, diptyykki, 44 x 33 cm ja 200 x 150 cm 150 x 200 ja cm 33 x 44 diptyykki, PVC:lle, ja kankaalle sekatekniikka (2014), massakulttuurista erottautuvan sosiaalisen identiteetin kuuluu elimellisesti vaihtoehtomusiikin viljely, on myös rakentaminen, mitä harjoitetaan pitkälti nettikeskuste- auttanut viime vuosikymmeninä indie rockin esiin- Forbidden luissa ”indie-asiantuntijuuden” ja ”todellisen indien” marssia. Voikin sanoa, että indie rockin rajat ovat muut- määrityksistä kiistellen.2 tuneet, siitä on tullut suurelle yleisölle tutumpaa. Vaihto- Indie rockin voidaan katsoa saaneen alkunsa ehtoisuus on valunut alagenrejen kontolle. Yksi niistä on 4 Ville Kylätasku, Kylätasku, Ville 1960-luvulla The Velvet Undergroundin kaltaisten pro- GYBE:n edustama post-rock. 3/2015 niin & näin 85 ”Kitaroilla pyrittiin ohjaamaan äänensävyjä ja tekstuureja eikä niinkään riffejä tai voimasointuja.” Kuun ja sademetsän soinnit metsä kuvaavat äänimaisemien kontrastia: ensimmäinen Simon Reynolds aloitti termin ”post-rock” levittämisen leijaili korkealla kuun toismaailmallisuudessa ja toinen käyttämällä sitä ensimmäisen kerran vuonna 1994 The uppoutui syvälle sademetsään. Amerikkalainen soundi Wireen kirjoittamassaan artikkelissa. Hänen mukaansa oli ”virheetöntä, kirkasta” ja aina perillä siitä mihin oli post-rockia kuvaa rock-instrumentoinnin käyttäminen menossa.8 Vaikka Yhdysvalloissa oli jo eräänlaisia post- johonkin rockin ulkopuoliseen. Kitaroilla pyrittiin oh- rockin pioneereja (esimerkiksi Savage Republic) 80- ja jaamaan äänensävyjä ja tekstuureja eikä niinkään riffejä 90-lukujen vaihteessa, Britteinsaarten vaikutus synnytti tai voimasointuja.5 Post-rockin inspiraationa toimivat monia uusia yhtyeitä, kuten esimerkiksi Cul de Sac, esimerkiksi sämpläämisen ja kokeilun kautta rakenne- Labradford, Don Caballero, Gastr del Sol sekä aiemmin tuille pitkille kappaleille ja hitaasti muotoutuvalle soun- mainitut Slint ja Tortoise. dille perustuva Disco Inferno, sekä industriaalista hak- Post-rock erosi indie rockista kappaleiden pituuk- kaavaakin goottisoundia hyödyntävät Joy Divisionin sissa, sanoitusten poissaolossa sekä ”tuotettuudessa”. kaltaiset bändit. Lisäksi taustalla vaikuttivat 70-luvun Indie rock oli korostanut amatööriyttä ja jossain määrin progressiivisen rockin suurtähtien, King Crimsonin ja jokapäiväisyyttä. Genre, hieman paradoksaalisestikin, Pink Floydin, pitkät sävellykset.6 kritisoi valtavirtaa ja massoja (ja näiden makua), mutta Englannissa tärkeänä taustatekijänä hääri PJ Harveyn samalla pyrki olemaan tavanomaisuuden, työläisyyden ja ensimmäisen levyn (Dry, 1992) julkaissut itsenäinen le- jokapäiväisyyden puolella. Post-rock ei hävennyt käyttää vymerkki Too Pure (1989–2008). Sen listoille kuuluivat studiota hyväkseen. Tarkoituksena oli lähentää toisiinsa sellaiset post-rockin pioneerit kuin Stereolab, Laika, ”korkeataidetta” – tässä tapauksessa klassista musiikkia Pram sekä Canin kappaleen mukaan nimetty Moon- – ja rock-musiikkia esimerkiksi käyttämällä klassisia shake. Tärkeäksi nousi myös kokoelmalevy Slow Death in soittimia. Studion ja äänimaisemien käytössä post-rock the Metronome Factory (1997), joka tutustutti amerikka- asettuu musiikin historiassa samoille linjoille kuin Brian laiset rapakon takaiseen soundiin. Britteinsaarilta ponnis- Wilson, Phil Spector ja Brian Eno. Enolle muusikot tivat myöhemmin suurempaan tietoisuuteen skottilainen olivat tekstuuripaletti, jonka avulla hän tahtoi maalata Mogwai sekä irlantilainen God is an Astronaut. maisemakuvia, joiden sisällä musiikki tapahtui.9 Nitsuh Abeben mukaan brittiläisessä varhaisessa post- Studion käyttö kuului myös ympäristöäänien (field rockissa äänimaailma ja temaattisuus pyörivät ”kuun ym- recordings) hyödyntämisenä. Ympäristöääniä olivat esi- pärillä” (chilly, moony sound)7, kun taas amerikkalainen merkiksi nauhoitukset ostoskeskuksesta tai tyhjältä nii- post-rock on pikemminkin ”sademetsässä”. Kuu ja sade- tyltä. Nämä äänet asettivat konkreettisen ajan ja paikan, 86 niin & näin 3/2015 jonka tunnelmaa sitten täydennettiin (”ylevöitettiin”) levylle luomaa soundia. Tarkoitus oli tuottaa elokuval- musiikilla. Post-rockin uudempi aalto, erityisesti Kana- lista äänimaisemaa muistuttava rock-soundi, joka maalasi dasta ponnistava, korostikin intensiteettiä, itsenäisyyttä, horisontin laajasti, mutta keskiössä oli korostunut pers- vakavuutta ja poliittisuutta. Genren sisällä jatkuu jossain pektiivi, höyryveturin nokasta näyttäytyvä maisema. Mu- määrin erottelu kuuhun ja sademetsään.10 Esimerkiksi siikillinen liike alkoi hitaasti ilman ohjaksia nousta kohti GYBE:n voi nähdä puolustavan sademetsää militant- valtavaa musiikillista pauhua ja lopulta kliimaksia. Kone- tisesti erityisesti alkupään tuotantonsa valossa. Toisella maisuuteen ja etenemiseen ilman ohjaajaa viittasi myös post-rockin laidalla liihotteleva islantilainen Sigur Rós jo eräänlaiseksi klassikoksi noussut levyn aloittava puhe- taas kaikesta poliittisuudestaan huolimatta11 jatkaa britti- osuus: läistä toismaailmallista kuusoundia. Uudemmista yhdysvaltalaisista post-rock-yhtyeistä The car is on fire, and there’s no driver at the wheel. And the luultavasti tunnetuimpia ovat Explosions in the Sky, Pe- sewers are all muddied with a thousand lonely suicides. And a lican sekä Russian Circles. Vastaava kanadalainen skene dark wind blows. The government is corrupt, and we’re on so on kehittynyt hyvin laaja-alaiseksi 1990-luvun lopusta many drugs with the radio on and the curtains drawn. We’re lähtien.12 Suomessa post-rockiin voidaan laskea ainakin trapped in the belly of this horrible machine, and the machine Magyar Posse, Ektroverde, Teksti-TV 666, Lentävä is bleeding to death…15