Kuva Helsingin yliopiston kuvalaitos / kuvalaitos yliopiston Kuva Helsingin yliopistomuseo. Helsingin Jorma Koivulehto *12.10.1934 †23.8.2014 uomen tunnetuimpiin etymologian ja uraan tähdänneen Koivulehdon kiinnostus lainasanojen tutkijoihin kuulunut ger- tutkimukseen heräsi graduvaiheessa; hä- Smaanisen filologian emeritusprofesso- nen tutkielmansa muinaisyläsaksalaisen ri Jorma Juhani Koivulehto kuoli 23.8.2014 Tatianin latinalaisperäisistä käännöslai- Helsingissä. Hän oli syntynyt Tampereella noista sai parhaan arvosanan laudatur, ja 12.10.1934. työ palkittiin Hugo Suolahden apurahalla. Ratkaiseva merkitys Jorma Koivulehdon Heti opintojen päätyttyä Koivulehto lähti uravalinnalle oli klassillisiin kieliin ja nyky- lukuvuodeksi 1958–1959 Marburg an der kieliin erikoistuneella Tampereen klassilli- Lahniin, missä hänen tehtävänään oli laatia sella lyseolla, josta hän kirjoitti ylioppi- Deutscher Wortatlas -hankkeen eri puolilta laaksi vuonna 1953. Innostavien kielten- saksalaista kielialuetta kerätyn 40 000 kie- opettajien, erityisesti saksanopettaja Reino linäytteen avulla onomasiologinen kartta Hietarannan ansiosta lukiolaisen kiinnostus ’jäten’ (’kitkeä, perata, puhdistaa’) -merki- kieliin vei voiton hänen muista kiinnostuk- tyksisten sanojen murrevastineista. Tämä sen kohteistaan kuten astronomiasta ja bio- murremaantieteellinen työ vaati kärsivälli- logiasta, erityisesti kasvitieteestä, joskin syyttä ja tarkkuutta – ja kouli samalla nuo- luontoharrastus säilyi vahvana hänen koko ren tutkijan murretuntemusta ja dialektolo- elämänsä ajan. gian tieteellisten perusteiden hallintaa. Lukiossa saatu vahva kielipohja loi luon- Myöhemmin aineisto osoittautuikin hyväk- tevan perustan Jorma Koivulehdon päätök- si pohjaksi väitöskirjalle. Kaikkiaan Mar- selle aloittaa heti ylioppilastutkinnon jäl- burgin oleskelu avarsi Koivulehdon teoreet- keen opinnot Helsingin yliopistossa pääai- tista näkökulmaa ja avasi hänen silmänsä neenaan germaaninen filologia (prof. Emil sille, miten moderni lingvistiikka voidaan Öhmannin johdolla) ja sivuaineinaan latina yhdistää perinteiseen filologiaan. ja Rooman kirjallisuus (prof. Edwin Linko- Kotiin palattuaan Koivulehto suoritti en- miehen johdolla) sekä englantilainen filolo- sin asevelvollisuuden ja otti sitten profes- gia. Filosofian kandidaatiksi Koivulehto val- sori Eero Alanteen kutsusta vastaan vuoden mistui vuonna 1958. Alun perin opettajan määräaikaisen saksan kielen lehtoraatin 74 Academia Scientiarum Fennica 2014 (1960–1961) Jyväskylän kasvatusopillisessa puun eli eläkkeelle siirtymiseensä asti. Vie- korkeakoulussa. Tavanomaisten kurssien lä senkin jälkeen hän jatkoi julkaisutoimin- ohella hän sai pidettäväkseen myös kahden taa vireästi; syksyyn 2009 asti hänellä oli lukukauden luennon saksan kielen murteis- työhuone yliopistolla. ta, ja luennon huolellinen valmistelu syven- Marraskuun 9. vuonna 1983 pitämässä si entisestään hänen murretuntemustaan. virkaanastujaisesitelmässään ”Germaaninen Kun akateeminen ura näytti epävarmalta, filologia ja kansalliset tieteet” (julkaistu Vi- hän hankki oppikoulunopettajan pätevyy- rittäjä 1984:1) Jorma Koivulehto kiteyttää den auskultoimalla Helsingin normaalilyse- metodisen ajattelunsa ytimen: kielikontak- ossa 1961–1962 ja siirtyi syksyllä 1962 sak- teja ja sanojen etymologioita selvitettäessä san ja latinan lehtoriksi omaan entiseen on tunnettava tarkkaan sekä kaikkien pro- kouluunsa Tampereella. Siellä hän myös tu- sessissa mukana olevien kielten äänne- ja tustui tulevaan vaimoonsa Marja-Liisa Paka- muotohistoria että näiden kieliyhteisöiden riseen, joka toimi toisessa koulussa saksan- asutushistoria ja kulttuuri, ja uusien laina- opettajana. Avioliitto solmittiin 1963. sanalöytöjen yhteydessä on selvitettävä sa- Tampereen aika jäi kuitenkin tällä ker- nojen taustat myös lainanantajakielessä. taa lyhyeksi, sillä syksyllä 1963 professori Jorma Koivulehdon asiantuntemus ei Emil Öhmann kutsui entisen oppilaansa as- ulottunut ainoastaan germaanisiin, suoma- sistentikseen Helsingin yliopistoon. Tuol- lais-ugrilaisiin ja balttilaisiin kieliin, vaan loin assistenteilla saattoi olla jopa kymme- myös indogermanistiikkaan ja uralistiik- nen viikkotuntia opetusta ja lisäksi muita kaan. Huomattavana saavutuksena voidaan tehtäviä, ja Koivulehdon perhekin kasvoi pitää hänen monografiaansaUralische Evi- tyttärellä (1965) ja pojalla (1967). Kiireiden denz für die Laryngaltheorie (VeröffVeröffentli entli-- keskellä tieteellinen työ kuitenkin eteni ko- chungen der Kommission für Linguistik ko ajan: Koivulehto valmistui filosofian li- und Kommunikationsforschung 24, 1991), sensiaatiksi 1968 ja suoritti 1971 filosofian jossa hän yhtäältä laryngaaliteoriaan tukeu- tohtorin tutkinnon. Väitöskirjallaan Jäten‘ tuen onnistuu jäljittämään useita varhaisia in deutschen Mundarten. Wortgeographisch- lainoja ja toisaalta samalla pyrkii todista- etymologische Untersuchungen (Annales maan ao. teorian paikkansapitävyyden. Eri- Academiae Scientiarum Fennicae B 170, tyisesti viimeisinä tutkimusvuosinaan hän 1971) hän ylsi taaskin korkeimpaan arvosa- keskittyikin indoeurooppalaisiin lainaker- naan. Vielä samana vuonna hänestä tuli rostumiin suomessa ja sen sukukielissä ja Helsingin yliopiston germaanisen filologian osoitti monet kontaktit aiemmin luultuja dosentti, ja vuosina 1971–1973 hän toimi vanhemmiksi. Aika ajoin hän joutui muiden virkaatekevänä apulaisprofessorina ja vuo- tutkijoiden kanssa kiivaisiinkiin kiistoihin desta 1973 kymmenen vuoden ajan tähän metodeista ja tulosten tulkinnoista. tehtävään nimitettynä, kunnes hänet vuon- Monografioidensa lisäksi Koivulehto jul- na 1983 nimitettiin vakinaisesti Helsingin kaisi yli sata tieteellistä artikkelia. Kuusi- yliopiston germaanisen filologian professo- toista niistä – useimmat tekijän jälkikirjoi- rin virkaan. Kaudeksi 1988–1993 hänet va- tuksella varustettuna – on julkaistu saksak- littiin – toistaiseksi ainoana germaanisen fi- si teoksessa Verba mutuata, jonka Suoma- lologian oppiaineesta – Suomen Akatemian lais-Ugrilainen Seura toimitti juhlakirjaksi tutkijaprofessoriksi, minkä jälkeen hän hänen 65-vuotispäivänsä kunniaksi vuonna taas hoiti oppituoliaan vuoden 1998 lop- 1999 (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimi- Academia Scientiarum Fennica 2014 75 tuksia 237). Viisi vuotta myöhemmin ilmes- johtajana. Vuonna 1988 hänestä tuli Göttin-Göttin- tynyt 70-vuotisjuhlakirja Etymologie, Ent- genin tiedeakatemian ja vuonna 1991 Itä-Itä- lehnungen, Entwicklungen (Mémoires de la vallan tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen. Société Néophilologique de Helsinki LXIII) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I sisältää puolestaan hänen kollegoidensa ja luokan ritarimerkki hänelle myönnettiin ystäviensä artikkeleita etymologiasta, lai- vuonna 1994, ja vuonna 1995 hän sai Al- nasanatutkimuksesta ja muista kielihistori- fred Kordelinin säätiön palkinnon. Hän oli allisista aiheista. Suomalais-Ugrilaisen Seuran kunniajäsen. Myöskään tieteen popularisoiminen ei Jorma Koivulehdon vahvuuksia olivat ollut Koivulehdolle vierasta. Suuri yleisö poikkeuksellisen laaja germaanisten ja mui- oppi tuntemaan hänet lyhyistä etymologi- den indoeurooppalaisten sekä suomalai- sista kielipakinoista, joita Yleisradio lähet- sugrilaisten kielten historian tuntemus, ky- ti vuodesta 1988 alkaen. Monet näistä suo- ky yhdistellä modernin lingvistiikan fono- men sanojen taustoja selvittävistä paki- logian, fonotaktiikan ja morfologian meto- noista on julkaistu Kielipostin vuosikerrois- deja perinteiseen kielihistorialliseen tutki- sa 1988–1993. mukseen sekä taito paitsi hyödyntää, myös Koivulehto toimi 1987–1994 Neuphilo-Neuphilo- rikastuttaa muiden tieteenalojen kuten logische Mitteilungen -lehden tieteellisen kulttuurihistorian, arkeologian ja genetii- neuvoston jäsenenä ja 1995–2002 Uusfilo- kan tutkimustuloksia. Alan asiantuntijoi- logisen yhdistyksen varapuheenjohtajana. den keskuudessa hän nousi maailmanmai- Vuonna 1987 hänet kutsuttiin Suomalaisen neeseen. Hänen elämäntyönsä jätti korvaa- Tiedeakatemian jäseneksi, ja 1999–2004 mattoman perinnön, josta myöhempi tutki- hän toimi sen kielitieteen ryhmän puheen- mus voi ammentaa vielä pitkään. Irma Hyvärinen Jorma Koivulehto In memoriam One of Finland’s best-known experts in ety- particularly the teacher of German, Reino mology and the origins of loan-words, Jor- Hietaranta, his linguistic interests pre- ma Juhani Koivulehto, emeritus professor vailed over his enthusiasm for other sub- of Germanic philology at the University of jects such as astronomy and biology, espe- Helsinki, died in Helsinki on 23rd August cially botany, although he retained a lively 2014. He was born in Tampere on 12th Oc- interest in nature throughout his life. tober 1934. In view of the firm foundation he had ac- The decisive factor in Jorma Koivuleh- quired in languages, it was natural that he to’s choice of career was the schooling in should have immediately begun his studies classical and modern languages that he re- at the University of Helsinki with Germanic ceived at Tampere Classical Lyceum, from philology (under Prof. Emil Öhmann) as his which he matriculated in 1953. Thanks to main subject and Latin, Roman literature the school’s inspiring language teachers, (under Prof. Edwin Linkomies) and English 76 Academia Scientiarum Fennica 2014 philology as subsidiary subjects. He gained to teach German and Latin. It was in Tam- a master’s degree in 1958 with a thesis on pere that he met his future wife, Marja-Lii- Latin loan-words in the Old High German sa Pakarinen, who was teaching German in texts of Tatian that was awarded the highest