POIKKEUKSELLISEN JA NORMAALIN RAJAMAILLA. Turvallistaminen ja poikkeustila Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskuissa ja Brysselin maaliskuun 2016 terrori-iskuissa. Mari Isomäki Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Yleinen valtio-oppi: maailmanpolitikan tutkimuksen linja Pro-gradu -tutkielma Kesäkuu 2020 Tiivistelmä Tämä tutkielma tarkastelee Pariisin marraskuun 2015 ja Brysselin maaliskuun 2016 terrori-iskujen jälkeistä turvallistamista Kööpenhaminan turvallistamisteorian ja poikkeustila-käsitteen avulla. Tarkoitus on tutkia, mikäli näiden iskujen jälkeen poliitikot Ranskassa ja Belgiassa turvallistivat jotain teemaa ja jos, niin miten. Lisäksi halutaan selvittää, löytyykö näiden kahden maan väliltä eroja tavoissa turvallistaa. Näihin kysymyksiin vastataan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian avulla. Lopuksi halutaan selvittää, ilmeneekö ranskalaisten poliitikkojen tavassa puhua hätätilasta Giorgio Agambenin poikkeustilateoriasta kumpuavia elementtejä. Tätä analyysia täydennetään soveltuvin osin Carl Schmittin teorisoinneilla samasta aiheesta. Tutkielman aineisto koostuu ranskalaisten ja belgialaisten poliittisten päättäjien puheista, haastatteluista ja kommenteista, joita on yhteensä 26. Ajallisesti aineisto sijoittuu pääosin välittömästi iskujen jälkeiseen aikaan. Aineiston analyysiin sovelletaan Kööpenhaminan turvallistamisteorian tarjoamaa jaottelua sekä Agambenin teoriasta esiin nousevia elementtejä. Analyysi paljastaa, että iskuista puhutaan hyvin eri tavoin näissä kahdessa maassa. Tarkastelun kohteena olevien ranskalaisten poliitikkojen teksteistä löytyy turvallistamista, mutta ei belgialaisten. Ranskalaiset poliitikot turvallistavat vahvasti terrori-iskuja, rakentaen vahvoja uhkakuvia sekä vedoten edessä olevaan taisteluun ja uhkaan, johon Ranskan on vastattava sekä poikkeustoimilla kansallisesti että sotilaallisesti Lähi-idässä. Belgialaiset poliitikot puolestaan toivovat nopeaa paluuta normaaliin arkeen iskujen jälkeen, eivät lupaa uusia toimenpiteitä ja korostavat demokraattisten arvojen merkitystä. Belgian kohdalla turvallistamista ei siis löydy. Lisäksi analyysi paljastaa, että ranskalaiset poliitikkojen puheissa ilmenee monia Agambenin teorian kanssa yhteneviä elementtejä, kuten poikkeuksen normalisoituminen, demokratian suojeleminen rajoittamalla demokraattisia oikeuksia hetkellisesti sekä välttämättömyyteen vetoaminen. Tämä kaikki viittaa siihen, että poikkeustilaa käytetään hallinnan tekniikkana Ranskassa iskujen jälkeen. Analyysin perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että turvallistaminen operoi eri tavoin näissä kahdessa kontekstissa, siitäkin huolimatta, että iskut liitetään samaan kansainvälisen terrorismin jatkumoon. Tämä on mielenkiintoista, sillä se osoittaa, että hyvinkin samankaltaiset iskut voidaan kehystää eri tavoin eri kansallisissa konteksteissa. Se myös osoittaa, että terrorismia ei välttämättä aina turvallisteta, vaikka kyseessä onkin aihe, joka on usein nostettu tavallisen politiikan yläpuolelle poikkeuksellisen politiikan piiriin. Lopussa pohditaan vielä demokratian ja poikkeustilojen suhdetta. Sisällys 1. Johdanto ............................................................................................................................ 1 2. Tutkimuskysymykset ........................................................................................................ 4 3. Taustoitus terrorismista Euroopassa, Ranskassa ja Belgiassa .......................................... 5 3.1. Lyhyesti terrorismista sekä ilmiön historiaa Länsi-Euroopassa ................................................. 5 3.2. Terrorismin historiaa Ranskassa ................................................................................................ 10 3.3. Terrorismin historiaa Belgiassa ................................................................................................... 12 3.4. Pariisin marraskuun 2015 ja Brysselin maaliskuun 2016 iskut ................................................ 14 4. Teoreettinen viitekehys ................................................................................................... 16 4.1. Poikkeustilan käsite poliittisessa filosofiassa .............................................................................. 16 4.2. Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria .................................................................. 24 5. Aikaisempi tutkimus ....................................................................................................... 29 5.1. Aikaisempi tutkimus poikkeustiloihin liittyen ............................................................................ 29 5.2. Aikaisempi Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoriaan liittyvä tutkimus ............. 32 6. Analyysi ........................................................................................................................... 37 6.1. Aineisto .......................................................................................................................................... 37 6.2. Analyysi turvallistamisteoista Pariisin ja Brysselin iskujen jälkeen ........................................ 41 6.3. Analyysi poikkeustilasta Ranskassa ............................................................................................ 65 7. Tulokset ja johtopäätökset .............................................................................................. 72 7.1. Tulokset ......................................................................................................................................... 72 7.2. Johtopäätökset .............................................................................................................................. 74 8. Lähteet ............................................................................................................................ 77 1 1. Johdanto Tämä tutkielma vertailee Pariisin marraskuussa 2015 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeistä kontekstia Brysselissä maaliskuussa 2016 tapahtuneiden iskujen kontekstiin turvallistamisteorian ja poikkeustilan käsitteen kautta. Tutkielman pyrkii käsittelemään kahta problematiikkaa. Ensimmäiseksi, tavoite on selvittää, tapahtuiko näiden kahden terrori-iskun jälkeen turvallistamista, ja jos, niin oliko turvallistamisessa eroja Ranskan ja Belgian iskuja seuranneiden kontekstin välillä. Toiseksi, tutkielma pyrkii pohtimaan, miten Ranskassa iskujen jälkeen julistettu hätätila suhteutuu Giorgio Agambenin poikkeustila- teoriaan. Turvallistaminen ja poikkeustilat eivät ole toisistaan erillisiä ilmiöitä, vaan turvallistamisella usein pyritään tilanteeseen, jossa voitaisiin ottaa käyttöön poikkeukselliset, normaalin politiikan rajat ylittävät toimet tietyn uhan tai uhkaavan tilanteen hallitsemiseksi (Buzan, Wæver, ja de Wilde 1998, 21). Tutkielman aineiston muodostavat ranskalaisten ja belgialaisten poliittisten päättäjien puheet iskujen jälkeen. Nämä kaksi kontekstia ja maata valikoituivat vertailun kohteiksi, sillä kyseessä ovat naapurimaat, ja iskut tehtiin ajallisesti lähellä toisiaan sekä samanlaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, jota sävyttivät Syyrian sota sekä eurooppalaisten vierastaistelijoiden rooli siinä, aikaisemmat iskut eri eurooppalaisiin kaupunkeihin ja laajemmin kansainvälinen terrorismin vastainen sota. Lisäksi Pariisin ja Brysselin iskujen välillä on selkeä yhteys: ne olivat saman terrorisolun ja osittain samojen henkilöiden toimeenpanemia (France 24 2020; Agret ja Laouchez 2016). Kyseessä on lisäksi kaksi eurooppalaista valtiota, mikä tekee tutkimuksesta erityisen hyödyllisen, sillä aikaisempi tutkimus terrorismista, turvallistamisesta ja poikkeustiloista keskittyy erityisesti Yhdysvaltoihin ja syyskuun 11. iskujen jälkeiseen kontekstiin. Onkin mielenkiintoista tutkia, löytyykö näiden kahden kontekstin väliltä eroja ja yhtäläisyyksiä. Mailla on erilainen juridinen suhtautuminen poikkeus- ja hätätiloihin. Ranskassa julistettiin iskun jälkeen kansallinen hätätila, kun taas Belgian lainsäädännön mukaan vastaava ei olisi ollut mahdollista (Sénat, Direction de l’initiative parlementaire et des délégations 2016). Belgian ja Ranskan lähihistoriat terrorismin osalta poikkeavat myös toisistaan. Belgiassakin terrori- iskuihin on kuitenkin reagoitu, ja armeijan sotilaita tuotiin kaduille partioimaan Pariisissa tammikuussa 2015 tapahtuneen satiirilehti Charlie Hebdoa vastaan tehdyn iskun jälkeen, mitä voidaan pitää poikkeuksellisena toimenpiteenä (La Libre.be 2020).Vertailu näiden kahden kontekstin välillä vaikuttaakin mielekkäältä, sillä analyysiltä voidaan odottaa sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Turvallistamista terrorisminvastaisten toimenpiteiden yhteydessä tutkinut Mark B. Salter huomauttaa, että poliittinen diskurssi, hallituksen rooli ja poliittiselle 1 keskustelulle annettu tila vaihtelee systeemistä toiseen, joten empiiristä tutkimusta tarvitaan lisää turvallistamisen ymmärtämiseen eri konteksteissa (Salter 2011, 120). Ranskan ja Belgian vertailu antanee myös tuoretta näkökulmaa turvallistamisesta terrori-iskujen yhteydessä, sillä näitä kahta maata ei ole vertailtu keskenään tai tutkittu yhtä paljon kuin esimerkiksi Yhdysvaltoja. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Kööpenhaminan turvallistamisteoria sekä poikkeustilaa koskevat Giorgio Agambenin ja Carl Schmittin teorisoinnit. Kööpenhaminan turvallistamisteoria on yksi eniten sovelletuista turvallistamisteorioista. Sen mukaan mikä vaan asia voidaan turvallistaa, eli tehdä turvallisuusuhaksi, johon tulee vastata erityisillä toimenpiteillä (Buzan, Wæver, ja de Wilde