1. Puotilassa oli 1500-luvulla kahdeksan tilaa ja 1700-luvulla Puutarha-alueelta löytyy yhä iso joukko 1965 mainittuja enää neljä. Yksi tiloista oli Rånsin ratsutila, johon 1750- kasveja. Lehmukset, vaahterat, vuorijalavat ja muutamat luvulla yhdistettiin Klåvus ja Domars, ja PUOTILAN KARTANO laakeripoppelit muodostavat pääosan kartanopuiston vanhim- (Botby gård) sai alkunsa. Sen vaiheikkaasta ja kulttuurihisto- masta puustosta. Pensaslajistossa on runsaasti ns. vanhanaikaisia riallisesta menneisyydestä antaa tuulahduksen myös nykyinen lajeja. Viljelyjäänteiksi tai -karkulaisiksi katsottavat yrtit, Rantakartanontie, joka toimi kartanon lehmuskujana. kuten saksankirveli, idänsinililja ja konnantatar sekä rohto- Apteekkari Elgin rakennuttama yksikerroksinen puinen, raunioyrtti ja japanintatar, voivat hyvinkin olla peräisin mansardikattoinen päärakennus on peräisin 1800-luvun puutarhan alkuajoilta. alusta. Pihapiiriä rajanneista rakennuksista on jäljellä ainoastaan toinen, 1700-luvun lopulla rakennettu tilanhoitajan asunto. 2. JUORUMÄKI (Skvallerbacken) on ollut merkittävä osa Johan Sen vieressä on pitkä ja matala klassistinen kellarirakennus Henrik Lindroosin 1860-luvun alkupuolella perustamaa 1800-luvun alusta. Pihapiirin lounaiskulmassa, Puotilantien puistoa. Puistometsään johtivat Puotilan kartanon kasvitarhan varressa, on 1859 rakennettu luonnonkivinen, kaksikerroksinen lounaispäädystä lähteneet kaarevat käytävät. Huolellisesti ja goottilaishenkinen viljamakasiini. Se on muutettu Vartio- rakennetut soratiet halkovat vuosikymmenten kuluessa taas kylän seurakunnan kappeliksi vuonna 1963. luonnonmetsäksi muuttunutta metsää. Itäreunassa on runsaasti Kartanon pihapiiri rajautuu Vartiokylänlahden puolella jaloja lehtipuita. Metsäisen kukkulan keskiosan vanhin puusto kiviaitaan, jossa on toinen kartanon porteista. Pihapiirin ja koostuu männyistä, koivuista sekä muistomerkin ympärille meren välisellä rinteellä on sijainnut kartanon rantaniitty. istutetuista lehtikuusista. Mäen päällä oleva Helsingin neljän- Nyttemmin niitty on muuttunut Puotilan asukkaiden vilje- neksi vanhin ulkoveistos on ilmeisesti kauppaneuvos LIND- lypalsta-alueeksi. Nykyisen Puotilan uimarannan kohdalla ROOSIN MUISTOMERKKI. Puiston historian mieleen palauttava oli vielä 1900-luvun alussa kartanon laituri uimakoppeineen. muistomerkki on koottu luonnonkivistä, joiden päällä on Sen eteläpuolella ennen sotia sijainnut laivalaituri toimi kauan musta graniittijalusta ja uurna. Alustassa on teksti: ”d. 9 juni reittiveneen pääteasemana. 1862”. Kauppaneuvoksen kuolinpäivä oli 6. kesäkuuta 1862, Puotilan kartanon kukoistuskausi kesti 1700-luvun ja omaiset ovat muistojuhlina kokoontuneet tälle paikalle. lopulta 1800-luvun lopulle. Tuolloin tilaa hallitsivat Elgien Perimätiedon mukaan kivien alle on haudattu kauppaneu- ja Lindroosien suvut. Molemmat isännät olivat elinkeino- voksen lemmikkikoirat ja hevonen. elämän palveluksessa yrittäjinä, mutta kehittivät samalla Puotilan kartanon maataloutta. Kartanoon kuului 1800- 3. LEPPÄNIEMI (Alnäset) oli vielä 1900-luvun alussa luoto, luvun alussa kuusi torppaa, joista Högkullan paikalle on joka kasvoi kiinni Vartiokylänlahden länsirantaan maan- syntynyt nykyinen Puotinharju ja Maraksen luo Marjaniemen kohoamisen sekä lahden ruoppausten ja saviliejun läjittämisen alue. Vielä 1900-luvun alussa kartanoalueella toimi oma seurauksena. Ruopattua liejua on läjitetty monin paikoin meijeri. Maiden pinta-ala oli tuolloin yli 500 ha. ruoikkorantojen yläosaan ja osittain rannoillekin. Tästä Päärakennuksessa toimi sotien aikana kansakoulu. 1960- johtuen osa tervalepistä on kelottunut. Leppäniemen täyttö- luvulla se oli pahasti huonokuntoinen ja sitä uhkasi purkami- maalle on rakennettu venelaitureita. Niemellä sijaitsee mat- nen. Rakennus kuitenkin pelastui ja nykyisin siinä toimii tolaituri ja siellä toimii Vartiokylänranta- ja venekerho ry. suosittu ravintola. Viljamakasiinin kappeli on erityisen haluttu itähelsinkiläisten vihkikappelina. 4. Vehkalahdentieltä poikkeavan lyhyen Nissaksentien (no Vaikka KARTANON PUISTO on rapistunut loistonsa 6) rinteessä näkyy pitkänomainen rakennus, jonka pihassa päivistä, siellä on jäljellä paljon vanhoja hyöty- ja koristekasveja. häämöttää luhti. Kyseessä on NISSAKSEN TALONPOIKAISTILA Kasvistoa on inventoitu vuonna 1965, jolloin kookkaiden (Nissas gård). Sitä ei, toisin kuin muita lähitiloja, liitetty puiden ja pensaiden arvioitiin olevan 1860-luvulta Lindroosin koskaan Puotinkylän kartanoon. Talon runko saattaa olla ajalta. Perennakasvien ikäsuhteet sen sijaan ovat epävarmempia; peräisin 1600-luvulta, jolloin tila tuli Åbergien suvun haltuun. varmuudella tiedetään, että ne on tuotu vuosien 1860 ja 1933 Talon ulkoasuun on tehty useita muutoksia. Luhtirakennuk- välisenä aikana. Viimeksi mainittuna vuonna kartano siirtyi sessa on vuosiluku 1887. Noihin aikoihin seudun rahvaalle kaupungin omistukseen. Vuoteen 1965 mennessä ei puistossa pidettiin porstuan kamarissa lainakirjastoa, ja kirjoja vietiin ollut tehty minkäänlaisia uusistutuksia. Tämän jälkeen on myös veneellä saariston kalastajaperheille. Nissaksessa valis- poistettu huonokuntoisia puita (mm. hedelmäpuita) ja kiviaitaa tushenkisten Åbergien aika päättyi 1935. Talo on yksityis- on korjattu. Kasvillisuutta on paikoin uudistettu ilmeisesti käytössä. melko äskettäin, esim. viljamakasiinin portaiden vieressä. 2 3 5. Myös Merivaaraksi nimitetty VARJAKANMÄKI on toiminut kieloa ja pölkkyruohoa ym. Kallioseinien suojassa kosteassa nuorten kokoontumispaikkana vuosien saatossa. Kukkulan varjossa viihtyvät haurasloikko ja jänönsalaatti. Laelta näköala koilliskulmassa on mannerjäätikön sileäksi hioma kallio, jolta Vartiokylänlahdelle on upea. on ennen nykyisiä rakennuksia ollut kaunis näköala Vartio- Valtio omistaa linnan alueen ja Helsingin kaupunki kylänlahdelle. Alueella sijaitsee ensimmäisen maailmansodan Linnavuoren muun osan. Linnavuorella voi liikkua, mutta aikainen tuliasema. kaikki kivet ja irtoaines on syytä jättää vuorella rauhaan, sillä ne ovat rauhoitetut muinaismuistolain nojalla. 6. Lähestyttäessä Vartiokylänlahden pohjukkaa voi VARJA- KANPUISTOSSA (Väringsparken) seurata kosteikkojen vaihtu- 8. BORGSIN TILA (Borgs hemman; Linnavuorentie 17) on mista järviruoikosta ruokoluhdaksi, pajuluhdaksi ja viimein lounaisin Mellunkylän ilmeisesti keskiajalta säilyneistä viidestä Mellunkylänpuron tervaleppälehdoksi. Alue muodostaa kantatilasta, aivan naapurikylän, Puotilan, rajalla. Päärakennus yhdessä puron itäpuolisen kosteikkoalueen kanssa arvokkaan lienee 1800-luvun puolivälistä. Vanha maatila on osittain luontokokonaisuuden. Kosteat ja märät tervalepikot ovat jäänyt uuden rakentamisen puristukseen, joten yksityisomis- erityisen arvokkaita, koska tämä Suomenlahden rannikoiden tuksessa olevan tilan havaitsee vain lähietäisyydeltä. Tilaan luontainen luontotyyppi on häviämässä ihmisen tieltä. Rehevän vielä 1930-luvulla kuuluneista viljelyksistä on enää vähän kasvillisuuden mielenkiintoa lisäävät tervaleppälehdon lähde- jäljellä. Linnavuorentiellä Borgsin maatilan ja Linnavuoren vaikutteiset kohdat, joissa kasvavat mm. vehka, ranta-alpi ja välissä sijaitsee vuonna 1937 rakennettu VILLA BORGIS puu- korpikaisla. Runsaina esiintyvät myös mesiangervo, hiiren- tarhoineen. porras ja tuomi. Tiheämmin pensoittuneessa pajuluhdassa pensaikko koostuu pääosin kiilto- ja mustuvapajusta. Rentukka, 9. PUOLIMETSITTYNEET VANHAT PIHAPIIRIT, joissa kasvaa terttualpi, rantayrtti, käenkukka, suoputki, kurjenjalka, viljelyjäänteinä omenapuita ja orapihlajia. Jo pitkään epämuo- luhtalitukka, purolitukka, mustaherukka, karhunköynnös, dikkaat ’vanhanajan’ koristepensaat, kuten pihlaja-angervo, punakoiso, viita- ja korpikastikka kuuluvat niin ikään rehevään terttuselja ja idänkanukka leviävät alueella viljelykarkulaisina. kasvistoon. Pensaattoman ruokoluhdan kasveista mainittakoon Helsingissä varsin paikoittainen luhtakastikka sekä alkukesällä 10. TANKOMÄEN PIENI RINNENIITTY viereisellä tienreunalla upeasti kukkiva kurjenmiekka. (Vertaa kohdat 22 ja 23) on muistuttamassa vanhasta viljelymaisemasta, joka aikoinaan ylettyi aivan rantaan asti. Nimi Tankovainio (Stångfalls) 7. LINNAVUOREN (Borgberget) esihistoria on osoittautunut juontuu vanhasta peltojen ja niittyjen tangolla suoritetusta vaikeaksi selvittää löytöjen ja kirjallisten mainintojen puuttu- mittausmenetelmästä (stångfällning).Tapaa on käytetty usein misen takia. Vuonna 2002 tehdyissä hiiliajoituksissa raken- rannoilla, vesijättömaiden jakamisessa. Läheisen kiven rauta- nusjäännökset on arvioitu 700-750 vuotta vanhoiksi. Linna- rengas kertoo tästä rantamenneisyydestä. vuori on antanut nimensä läheiselle Borgsin tilalle. Asutus Kävelytien pohjoispuolella Tankomäen kaakkoisrinteellä linnan vieressä muodosti 1500-luvulla oman kylän nimeltään on pieni, kuivahko, umpeen kasvava niitty. Viehättävän Borgby eli Borghaby. mäkirinteen niittykasveja ovat ahopukinjuuri, särmäkuisma, Linnavuorta pidetään merkittävimpänä Helsingin his- keltamatara, nuokkuhelmikkä, kyläkellukka, siankärsämö, toriallisena jäännöksenä sekä kooltaan että asemaltaan. Vuoren rohtotädyke, tuoksusimake, kissankello, ruusuruoho ja ahde- korkeus on lähes 30 metriä merenpinnasta. Linnan monin- kaunokki. Sen yläosaa hallitsevat metsäapila, ahomansikka, kertaisia, paikoin miehenkorkuisia ja nelimetrisiksi arvioituja kangasmaitikka ja metsäorvokki. Toistaiseksi verraten vähäisinä muurien perustuksia on hävitetty aikojen kuluessa paljon. esiintyvät karhunputki, vadelma, koiranheinä ja voikukka Linnan kiviä on käytetty muun muassa 1700-luvulla Linna- uhkaavat kuitenkin