Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja S A RJ A Leila Urvas Maaperäkarttaselitys Forssa 11.›, Maatalouden tutkimuskeskus Leila Urvas Maatalouden tutkimuskeskus, Y mpäristöntutkimuslaitos, 31600 Jokioinen, puh. p3) 41 881 Maaperäkarttaselitys Forssa Soil map of Forssa Maatalouden tutkimuskeskus ISBN 951-729-481-6 ISSN 1238-9935 Copyrt:ght Maatalouden tutkimuskeskus (1W11) 1997 pflkais0 Maatalouden tutkimuskeskus (Nr1"1), 31600 Jokioinen Jakelu ja myynti tietopalveluyksikko, 31600 jokioinen Puh. (03) 41 881, telekopio (03) 418 8339 Sisäsivujen painopaperille on myönnetty pohjoismainen joutsenmerkki. Kansimateriaali on 75-prosenttisesti uusiokuitua. Urvas, Leila. Maaperäkarttaselitys Forssa. Maatalouden tutkimuskeskus, 1997. 18s. + hitt. 20s. Tiivistelmä Ava nsanat: Maaperäka ortus, maalajit Forssan (2113) tut kimusalue käsittää 12 perus- kaa ja karkeata hietaa molempia on kolme pro- karttalehteä. Sen maaperä kartoitettiin vuosina senttia. Muiden maalajien osuudet ovat kukin 1984-89. Painettuna on vain yksi maaperäkart- alle prosentin maa-alasta. ta, karttalehti 2113 04 Forssa. Muiden kartta- Vain hiekka- ja karkeahietapeltojen fos- lehtien maaperätiedot ovat saatavissa foritasot edustivat viljavuusluokkaa tyydyttävä, numeerisessa muodossa tai muovikalvolle muiden maalajien fosforitaso oli välttävä. Kal- otettuina kopioina maamittauslaitoksen Hä- sium-, kalium- ja magnesiumtasot olivat yleen- meen maanmittaustoimistosta Hämeenlinnas- sä viljavuusluokkaa joko tyydyttävä tai hyvä. ta. Poikkeuksina huonompaan suuntaan olivat Tutkitun alueen maapinta-alasta noin puol- hiesusaven kalsiumtaso, hienon hiedan ja hie- ta peittää moreeni. Kalliomaata, joksi lasketaan sun kaliumtaso sekä hienon hiekan magne- avokalliot ja alle metrin paksuisen moreeni- siumtaso, jotka kaikki olivat viljavuusluokkaa kerroksen peittämät kalliot, on alueella seit- välttävä. Heikointa tasoa edusti hienon hiekan semän prosenttia. Varsinaista moreenimaata kalsiumluku 646 mg/1 (viljavuusluokka huo- on 44 %. Savi on toiseksi yleisin maalaji. Sen nonlainen). Happamuudeltaan maat kuuluivat osuus on 29 °A).Suota alueesta on yhteensä viljavuusluokkaan tyydyttävä lukuunottamatta 13 %. Siitä kolmasosa on rahkaturvesoita ja hienoa hiekkaa ja liejusavea, jotka edustivat kaksi kolmasosaa saraturvesoita. Hienoa hiek- viljavuusluokkaa välttävä. 3 Summary Kr] words: mappi% sod N>es The area studied is located at longitude 23016' cent of the !and arca. 0 0 - 24()E and latitude 60 46' - 61 2'N. It covers The variation in pH of cultivated mineral 1200 square kilometers, within twelve 1:20 000 soils was small. The mean pH values of organic basic map sheets (Fig. 1). The arca was soils were lower than those of mineral soils. surveyed in 1984-89 in co-operation with the The average exchangeable calcium contents National Board of Survey, the Geological ranged from 646 mg/1 (sand) to 2828 mg/1 Survey of Finland and the Agricultural (gyttja). Silt soils had the lowest potassium Research Centre, Institute of Soi! Science. content (93 mg/I), and heav-y clays the highest Two soil samples were taken from 243 283 mg/I. The coarse mineral soils had the sites, one from the surface layer (0-20 cm) least magnesium of all and the clay soils the and one from the subsurface (20-40 cm) layer. highest magnesium contents, especially in The samples were analysed at the Institute of subsurface layers. With the exception of the Soil Science. samples from sand and finesand soils all About 50 per cent of the total land arca, samples were poor in phosphorus. consists of till and bare rock. The most The average humus contents in the plough common sorted mineral soi!, clay, covers 29 layers of mineral soils ranged from 3.8 to 10.0 per cent of the arca; sand and finesand both per cent. The mean value for mould soils was cover about 3 per cent. Peat soils, 27.4 per cent and that for peat soils 55.1 per comprising one third Sphagnum and cent. two-thirds Carex peats, account for 13 per 4 Alkusanat Maaperätiedot ovat perustana kaikelle maan- kanssa alueen pelloista maanäytteitä sekä käytön suunnittelulle niin maataloudessa kuin muokkauskerroksesta että jankosta yhteensä rakentamisessakin. Maaperäkarttojen avulla 243 kohdasta. Näistä näytteistä on tehty vil- pystytään selvittämään eri maalajien sijainnit ja javuusanalyysit ja osasta myös lajitekoostu- maarat tutkittavalla alueella. Kartoituksen yh- mus- ja humusmääritykset. Yksittäisten näyt- teydessä selvitetään lisäksi tutkittavan alueen teiden analyysitulokset ovat kahtena liitteenä peltojen senhetkinen viljavuus. tämän julkaisun lopussa sekä numeerisessa Suomen maaperää on kartoitettu maata- muodossa MTT:n kehitteillä olevassa ympä- louden edellyttämällä seikkaperäisyydellä ristötietorekisterissä. 1920-luvulta lähtien. Forssan seudulta on pai- Maalajien pinta-alajakaumat on laskettu nettu geologinen maaperäkartta mittakaavassa Hämeen kartastoyksikössä karttalehtineljän- 1:100 000 vuonna 1976. Forssan seudun pe- neksittäin. Yhdistelmät näistä on tehty Maa- ruskarttoja (karttalehdet 2113 01-12) täyden- talouden tutkimuskeskuksessa Jokioisilla. nettiin vuosina 1984-89 ja samalla myös alueen Karttojen maalajikuviot tunnuksineen ovat tal- maaperä tutkittiin. Kartoitustyön tekivät lennettuina numeerisessa muodossa Hämeen- maanmittaushallituksen silloisen Hämeen kar- linnan Maanmittaustoimistossa ja ovat saata- tastoyksikön kartoittajat. Geologian tutkimus- vissa sieltä asiakkaan toivomassa muodossa ja keskuksen Etelä-Suomen aluetoimiston geo- laajuudessa. Alueen geologiset tiedot ovat logit tarkastivat alueen geologiset muodostu- Geologian tutkimuskeskuksessa. Karttalehteä mat. Maatalouden tutkimuskeskuksen silloi- 2113 04 (Forssa) on saatavissa myös painet- nen maantutkimusosasto, nykyinen ympäris- tuna Karttakeskuksesta. töntutkimuslaitos, otti yhdessä kartoittajien 5 Sisällys Tiivistelmä 3 Summary 4 Alkusanat 5 1 Tutkimusalue ja sen kuvaus 7 1.1 Vesistöt ja maaston korkeussuhteet 7 1.2 Kasvintuotanto ja kasvuolosuhteet 8 1.3 Kallioperä 9 2 Tutkimusmenetelmät 9 2.1 Maan luokitus 9 2.2 Analysointi 10 3 Tulokset 10 3.1 Maalajijakaumat 10 3.2 Kivennäismaiden lajitekoostumus 13 3.3 Peltojen viljavuus 15 3.3.1 Maan happamuus 15 3.3.2 Kalsium 16 13.3 Kalium 16 3.3.4 Magnesium 16 3.3.5 Fosfori 17 3.3.6 Humuspitoisuus 17 Kirjallisuus 18 Liitteet Näytepisteiden koordinaatit ja viljavuusanalyysien tulokset Kivennäismaiden lajitekoostumusanahysien tulokset 6 Rehtijärvi sitä vastoin on syvä ja sen merkitys 1 Tutkimusalue ja Jokioisten kunnan raakavesialtaana on tär- keä. Alueen itäpuoliskon pinta-alasta runsas sen kuvaus 10 prosenttia on vesistöjä. Tammelan kartta- lehden alasta vesistöjen osuus on lähes nel- Forssan kartoitusalue (2113 Forssa, mittakaava jäsosa, siellä sijaitsevat seudun suurimmat 1:100 000) sijaitsee Lounais-Hämeessä. Alue järvet Tammelan Pyhäjärvi ja Kuivajärvi. käsittää 12 peruskarttalehteä (Kuva 1). Alueen Myös Kokonjärvi Välkkilässä on yli 400 heh- maantieteellinen sijanti on 23°16 - 24° itäistä taaria pinta-alaltaan. Seudun järvistä ainakin pituutta ja 60°46' - 61°2' pohjoista leveyttä. Koijärvi, Muulinjärvi ja Pehkijärvi ovat mel- Alueen lounaiskulman yhtenäiskoordinaatit ko matalia ja ruohikkorantaisia. Koijärvi on ovat x=6745.56 ja y=3296.56, luoteiskulman valtakunnallisestikin tunnettu lintujärvi. x=6775.55 ja y=3297.93, kaakkoiskulman Tammelan Pyhäjärvi on 96,4 m meren- x=6743.74 ja y=3336.53 ja koilliskulman pinnan yläpuolella. Sen vedet laskevat Loimi- x=6773.71 ja y=3337.91. jokea pitkin Forssassa olevan Kuhalankosken, Hallinnollisesti alue kuuluu suurimmaksi Jokioisten ja Ypäjän kautta Kokemäenjokeen. osaksi Hämeen lääniin. Länsilaidalla pienet alu- Ypäjän kohdalla joen veden korkeudeksi on eet Loimaan ja Punkalaitumen kuntaa ovat merkitty 78,4 m. Loimijoen rantaa seuraava Turun ja Porin lääniä. Forssan kaupunki on 80 metrin korkeuskäyrä jatkuu Ypäjältä lähelle kokonaan kartoitusalueella. Hämeen läänin Jokioisten keskustaa Hirvenojansuulle asti. kunnista Humppila, Jokioinen, Kalvola, Tam- Mäyrän karttalehdellä Kalvolan kunnan puo- mela, Urjala ja Ypäjä ovat vain osittain alueella. lella sijaitsevan Ylisen Sarkijarven vedenpinta on karttojen mukaan korkeimmalla eli 142,1 mpy. 1.1 Vesistöt ja maaston Maaston korkeus mitattuna merenpinnan ta- korkeussuhteet sosta vaihtelee 78 metristä Ypäjällä 175 metriin Lautaportaassa (Taulukko 1). Alueen korkein Alueen länsipuoliskolla on vain kymmenkunta paikka on Vuorenmäki, mutta myös alueen järveä. Niistä Kiipunjärvi on melko matala. koilliskulmassa Mäyrän karttalehdellä löy- FORSSA 2113 2113 03 2113 06 2113 09 2113 12 VENAJA 5041KU VALKKILA MÄYRÄ 2113 02 2)1305 2113 08 2)1311 HUMPPILA LATOVAINIO KOLIARVI IA IFI A PORRAS 21)30) 2113 04 2113 07 2)1310 YI'AJA FORSSA TAMMELA PEIIKLIARVI Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. 7 Taulukko 1. Yhdistelmä Forssan alueen korkeussuhteista. Numero Korkein kohta Matalin kohta Karttalehti ) Mp y nimi m mpy' nimi Ypäjä 2113 01 143,3 Klemelänkallio 78,4 Loimijoki Humppila 2113 02 155,4 Tyrinselkä n. 95 Jänhijoki Venäjä 2113 03 n. 145 Mustajärvenvuori & Miilumäki ym. 91,3 Jalasjoki Forssa 2113 04 143,4 Sukulan ja Sinipään- suon välillä n. 80 Loimijoki Latovainio 2113 05 n. 145 Koearonkallio & Korkeakallio 87,2 Setälänlammi Matku 2113 06 n. 165 Mieliölamminvuori & Töyräs ym. 105 Koijoenranta Tammela 2113 07 n. 145 Kaalikorpi & Kassinmäki 96,5 Loimijoki Koijärvi 2113 08 152,2 Jussinmäki 107,5 Peräjoki Välkkilä 2113 09 159,1 Korostenvuori 113,8 Letonsuo Pehkijärvi 2113 10 n. 160 Ylösmäki 96,5 Venesilta Lautaporras 2113 11 n. 175 Vuorenmäki 113,8 Teuronjoki Mäyrä 2113 12