HUMANITAARISUUDEN VARJOSSA Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen Pertti Kavén Historian tohtoriväitöskirja Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Humanistinen tiedekunta Helsingin Yliopisto Paino: Oy Nord Print Ab, Helsinki 2010 2 TIIVISTELMÄ Tutkimus lastensiirtoihin liittyneistä poliittisista taustatekijöistä Lastensiirrot on perinteisesti mielletty puhtaasti humanitaariseksi avustustyöksi. Tämä näkökulma ei riittävästi huomioi asiassa vaikuttaneita taustatekijöitä. Lastensiirtoihin liittyvien erityyppisten poliittisten taustatekijöiden selvittäminen humanitaaristen tekijöiden rinnalla on tämän tutkimuksen tavoite. Keskeinen peruskysymys on, miten poliittiset tekijät vaikuttivat lastensiirtoja koskeneissa päätöksissä sekä Suomessa että Ruotsissa sodan aikana ja sen jälkeen. Tutkimuksessa arvioidaan myös lastensiirroille avustusmuotona asetettujen tavoitteiden tosiasiallista toteutumista sekä lastensiirtojen heijastusvaikutuksia nykyhetkeen. Tutkimuksen pääasiallinen työmenetelmä on perinteinen arkistotutkimus. Molempien maiden valtiopäiväasiakirjoissa tulevat poliittiset taustatekijät esiin. Valtion tiedotuslaitoksen (VTL) arkistokokoelma sisältää lastensiirtojen arvostelun kieltämiseen ja propagoimiseen liittyviä asiakirjoja. Tärkeitä arkistokokoelmia ovat Ruotsin ja Suomen ulkoasiainministeriöiden Suomen avustamiseen liittyvät erilaiset raportit vuosilta 1939–1950. Myös molempien maiden lehdistössä sodan aikana ja sen jälkeen lastensiirroista käyty keskustelu on auttanut muodostamaan kokonaiskuvaa lastensiirtojen herättämistä tunteista ja ajatuksista molemmissa maissa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että poliittiset tekijät vaikuttivat yllättävän paljon lastensiirtoja koskevissa päätöksissä sekä Suomessa että Ruotsissa. Talvisota muodosti lastensiirtojen alkusoiton, jonka vaikutus heijastui voimakkaasti jatkosodan päätöksiin. Eduskunnassa v.1942 esitetyt pelot lasten jäämisestä Ruotsiin toteutuivat. Seuraamuksista vaiettiin sodan jälkeen poliittisista syistä, sillä niiden esiin tuominen olisi vahingoittanut suhteita Ruotsiin, joilla oli merkittävä asema Paasikiven linjan toisena peruspilarina. Lastensiirrot olivat avustusmuoto, joka toteutui Suomen valtion ohjauksessa. Niillä pyrittiin lähinnä väestöpoliittisiin tavoitteisiin. Systemaattista arviota lastensiirroista avustusmuotona ei Suomessa jatkosodan jälkeen tehty. Tässä tutkimuksessa arvioidaan ensimmäisen kerran väestöpoliittista lopputulosta. Ruotsiin jäi pysyvästi n. 7 100 lasta. Lasten saama hoito pelasti n. 2 900 lapsen hengen. Lopputulos merkitsee sitä, että Suomi menetti n. 4 200 lasta siirtojen seuraamuksena. Väestöpoliittinen hyöty jäi saavuttamatta. Kyseessä oli avustusmuotoon liittyvä riskitekijä. Lopputulos oli riippuvainen avustuskohteen eli lapsen syvästä kiintymisen tarpeesta häntä hoitavaan aikuiseen kansallisuudesta riippumatta. Lastensiirtoja voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää laajakantoisena poliittisena 3 erehdyksenä. Väestöpoliittisten lukumäärätietojen rinnalla on huomioitava myös se, että osalle lapsista toimenpiteestä koitui monenlaisia henkisiä haittavaikutuksia ja jälkiseuraamuksia. Avainsanat: sotalapset, lastensiirrot, lapset ja sota, adoptio 4 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE S. JOHDANTO Suomen lastensiirtojen toteutus 9 Poliittisista tekijöistä lastensiirroissa 18 Tutkimuskysymykset 23 Lastensiirtoja koskevat päätökset talvi- ja jatkosodan alussa 23 Ruotsalaisten vaihtoehdot joulukuussa 1941 27 Eduskunnan reaktiot vuosina 1942 ja 1950 28 Tavoitteiden toteutuminen 31 Lastensiirrot ja nykypäivä 31 Lasten sotakokemukset ja käsitys lastensiirroista 33 Aiempi tutkimus 39 Poliittiset taustatekijät 39 Seuraamukset 44 Muu tutkimus 47 Käytetyt arkistolähteet 48 SUOMEN AUTTAMINEN JA PÄÄMINISTERI HANSSONIN PAINEET Ruotsalaiset yksityishenkilöt lähtevät liikkeelle 54 Virallinen Ruotsi ja humanitaarinen apu Suomelle 60 Kansanliikkeen synty 61 Suomi ja horjuva päätöksenteko 66 Mannerheimin tuki lastensiirroille 70 Talvisodan lastensiirtojen kokemukset 75 Ruotsalaisen altruismin rationaalinen perusta 81 SUOMEN LASKENUT ARVOSTUS JA UUDET LASTENSIIRROT Ruotsalaiset jälleen aloitteentekijöinä 88 Talvisodan toistoa: Suomen tie kiellosta suostumukseen 90 Syyt lastensiirtojen aloittamiseen: Karjalaan paluu, elintarviketilanne ja pommitukset 94 Varattomuus ja ravitsemustaso 100 Vaihtoehtoisia auttamisen malleja 105 5 RUOTSIN EDUT JA SUOMEN LASTEN AUTTAMINEN Lehdistökeskustelua Ruotsissa jatkosodan aikana: synkkä kuva lasten tilasta 112 Ruotsin valtiopäivät ja lastensiirrot 120 Göteborgin liikenne ja Ruotsin haavoittuvuus 129 Avustusjärjestön vetoomus ja Ison-Britannian jyrkkä linja 132 Humanitaarisuuden ja kauppapolitiikan törmäys 137 LASTENSIIRTOJEN VASTUSTUSTA Lehdistökeskustelua Suomessa jatkosodan aikana: erimielisyyttä avustustavasta 141 Sensuuri ja ruotsalaisten loukatut tunteet 152 Eduskunta ja pelko lasten menettämisestä 158 Paavo Virkkunen lastensiirtojen vastustajana 163 Parlamentaarisen valvonnan puute 165 TOTUUDEN KOHTAAMINEN SODAN JÄLKEEN Miksi lapset eivät palaa? 171 Väestöpoliittiset tavoitteet vaarassa 177 Lastenkotiuttamiskomitea ongelmia ratkaisemaan 182 Eduskunta ja pelkojen toteutuminen 186 Lasten palauttamista koskeva keskustelu 186 Äänestys toimenpiteistä 193 Vanhemmat, jotka eivät saaneet lapsiaan takaisin 195 Lehdistökeskustelua Suomessa sodan jälkeen: sodanaikaiset varotukset unohtuvat 198 Lehdistökeskustelua Ruotsissa sodan jälkeen: huomio henkisiin seuraamuksiin 208 Menneisyyden opetus 213 Seuraamusten hallitsemattomuus 213 Lapset politiikan pelinappuloina 215 Lapsipsykiatrian puute 219 VÄESTÖPOLIITTINEN TILINPÄÄTÖS SUOMEN KANNALTA Lastensiirtojen keskeiset tavoitteet 224 Sairaina siirretyt lapset 225 Terveinä siirretyt lapset 228 Kaikkien Ruotsiin siirrettyjen lasten kuolleisuus 230 Joukkokuljetusten riskit sodan oloissa 232 Uusi arvio Ruotsiin jääneiden lasten lukumäärästä 236 Väestöpoliittinen tilinpäätös Suomen kannalta 243 6 LASTENSIIRTOJEN MUISTO Sodan jälkeinen aika: kun poliittinen Suomi ja perheiden Suomi kohtasivat 247 Torjuttujen tunteiden esiin nousu 252 Omat kokemukseni 255 1990-luku ja yhdistystoiminnan aika 261 Sotalapset ja nykypäivä 266 Kokonaisvaltainen näkemys menneestä 270 TUTKIMUKSEN TULOKSISTA 276 SUMMARY 286 LIITTEET 291 LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO 312 HENKILÖHAKEMISTO 328 7 ESIPUHE Lapsuuden kokemukset jättävät meihin itse kuhunkin omat, syvät jälkensä. Minun kokemuksiini kuuluu sotalapsuus kaikkine valo- ja varjopuolineen. Mieleen nousee ruotsalaiselta kasvatusperheeltä saamani lämpö ja rakkaus ja Suomeen paluun vaikeus. Kiinnostukseni aihepiiriin kumpuaa omista kokemuksistani. Minua on ihmetyttänyt, mitkä tekijät loppujen lopuksi ohjasivat tämän valtaisaksi kansanliikkeeksi paisuneen operaation päätöksentekijöitä. Minua on myös ihmetyttänyt se vaikeneminen ja torjunta, joka tähän aihepiiriin on kuulunut halki vuosien, joskaan ei enää siinä määrin kuin 1950– ja 1970–luvuilla. Olen edelleen ihmetellyt sitä, ettei kenelläkään tunnu olevan aavistustakaan siitä, miten tässä operaatiossa loppujen lopuksi Suomen kannalta kävi. Kysymys tuntuu hautaantuneen yleisellä tasolla liikkuvan toteamuksen alle: ”Mutta kun silloin oli sota.” Sodankin olosuhteissa voidaan tehdä valintoja, myöhemmin oikeiksi tai vääriksi osoittautuneita ratkaisuja. Voidaan oppia kokemuksesta ja olla toistamatta erehdyksiä. Sodat eivät maailmasta lopu. Tämän työni valmistumisesta saan olla kiitollinen monille henkilöille. Kiitän työnohjaajaani prof. Henrik Meinanderia kärsivällisyydestä monivuotisessa ohjaustehtävässään. Professori Aura Korppi- Tommola on arvokkailla kommenteillaan ja julkaisuillaan vaikuttanut työni kulkuun ja sen saamaan sisältöön. Kuulun hänen johtamaansa ”Sodan lasten”-työryhmään sen yhtenä jäsenenä. Tämä ryhmä haluaa tehdä perinnetyötä nostamalla laajemmin kuin vain yhden ryhmän osalta lasten sota-ajan kokemukset muiden kokemusten rinnalle. Ryhmä toimii Tammenlehvän Perinneliiton yhteydessä ja sen alaisena. Kiitän lääket. lis., valtiot.maist. Helene Laurentia hänen käyttööni antamastaan lääketieteellisestä ammattitaidosta, jota ilman en olisi osannut arvioida lastensiirtoihin liittyviä sairastuvuus-ja kuolleisuustilastoja. Kiitän dosentti Nina Santavirtaa siitä, että hän on antanut käyttööni kansallisen sotalapsitutkimuksen tutkimustuloksia. Hän johtaa tätä tutkimusta Helsingin yliopistossa. Oma tutkimukseni käynnistyi edesmenneen professori Singa Sandelin-Benkön aloitteesta liittyen hänen aloittamaansa kansalliseen sotalapsitutkimukseen.1 Sen painopiste on yksilöpsykologian puolella. Toimin tässä tutkijaryhmässä lastensiirtojen historian edustajana. Dosentti Anu Pesosta kiitän siitä, että hän on antanut käyttööni Helsinki-kohortin tutkimustuloksia, jotka liittyivät sotalapsiin ja heistä tehtyihin havaintoihin osana Helsinki-kohortin tutkimusta. Kiitän häntä myös tilastollisten merkitsevyyserojen testaamisessa, jotka liittyivät sodan jälkeen todettuun 1 Historiallinen aikakauskirja 2/2006. Singa Sandelin-Benkö, Nina Santavirta, Barbara Mattson, Merja Keinänen, Silja Järventausta: Lapsi myrskyn silmässä – sotalapsi silloin ja nyt. Suomen lähihistorian avaamaton lehti. 8 kohonneeseen nuorisorikollisuuteen. Haluan myös kiittää kokenutta siirtolaisuuden tutkijaa Alur Reinansia hänen antamastaan avusta Ruotsiin pysyvästi jääneiden sotalasten määrää selviteltäessä. Hänen muuttoliikkeeseen liittyvät tutkimuksensa mahdollistivat uuden arvion tekemisen. Haluan kiittää myös kaikkia niitä sotalapsia sekä Ruotsissa että Suomessa, jotka