ARKKITEHDIN LUONTOTIETO kaupunkisuunnittelussa luonnon monimuotoisuus ARKKITEHDIN LUONTOTIETO luonnon monimuotoisuus kaupunkisuunnittelussa Kirjoittaja on arkkitehti, taiteen tutkija ja luontokartoittaja Laura Uimonen Tampereelta. Työtä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto Julkaisija: Tampereen yliopisto, Rakennetun ympäristön tiedekunta, Arkkitehtuuri 2020 ISBN 978-952-03-1271-8 (painettu) ISBN 978-952-03-1272-5 (pdf) Kirjan kuvien ja kaavioiden tiedot on mainittu kuvien yhteydessä, muut kuvat ovat kirjoittajan. ARKKITEHDIN LUONTOTIETO – luonnon monimuotoisuus kaupunkisuunnittelussa Arkkitehdin luontotieto- kirja kertoo, miten luonto läpäisee arkkitehtuurin. Kaupungissa luonto on läsnä ilmastona, paikkana, maisemana, perinteenä sekä luonnonmateriaaleina. Se on läsnä päivän ja vuoden kulkuna ikiaikaisista kallioista muutamien päivien perhosiin, puhtaasta juomavedestä me- renrantakaupunkien kulttuuriin, aarnimetsistä historiallisiin puistoihin ja mehiläispesään korkealla viherkatolla. Kirjan tärkein viesti on luontoarvojen elintärkeys kaupungeille. Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen luonnon monimuotoisuudesta. Kirja muistuttaa siitä, miten luonto on ihmeelli- nen, kaunis, uusiutuva, muuttuva, mutta myös äärimmäisen herkkä ja helposti tuhoutuva. Käytettävissä oleva tiedon määrä kasvaa vauhdilla. Arkkitehdin luontotieto on yleistajuinen johdanto-opas suunnittelijan ekologiseen perspektiiviin. Mukana on myös yksityiskohtaista tietoa, mutta lukija voi kulkea lukujen loppuosan lukemiston ja lähteiden viitoittamana yhä syvemmälle aiheeseen. Käytännön suunnittelutyössä luontotieto löytyy kokemalla ja käyttämällä aikaa paikan tutkimiseen ja tiedon vaihtamiseen muiden asiantuntijoiden kanssa. Luonto ei ole yksinkertainen vaan muuttuva ja monimutkainen, rikas ja yllättävä – suo sille aikaasi ja se palkitsee sinut. Katso suurennuslasilla, luupilla, ihan lähelle, ja kulje kauas ja korkealle, katso etäältä ja mieti minne asti alueen muutokset vaikuttavat. Katso taakse historiaan, mitä luonto on kirjoittanut maisemaan ja katso eteenpäin, minne asti ratkaisusi vaikuttavat. Kirja kohdistuu kaupunkien rakentamattomiin tiloihin, arkisen elämisen ja asumisen kaupunkiympä- ristöön ja kaupunkiluontoon. Kirja käsittelee kaupunkiluontoa erityisesti asuinalueiden yhteydessä, mutta ei ulotu teollisiin rakenteisiin kuten voimaloihin tai suuriin kaivos- tai tiehankkeisiin. Kaikissa suunnitteluvalinnoissa on tärkeä pohtia ekologisuutta sekä sitä, mitä luonto tarjoaa kaupun- kien asukkaille. Jokainen askel kohti ekologisempaa elämää on tärkeä. Arkkitehdilla on tässä oma velvollisuutensa ja paljon mahdollisuuksia. Joskus suunnitteluratkaisua voi etsiä perinteestä, jonka vaikutukset luontoon tunnetaan, ja joskus on rohkeasti kokeiltava uutta ja arvioitava tuntemattomien menetelmien riskejä ennalta. 1 Sisällysluettelo Aluksi Menetelmät Keskeiset käsitteet 1. LUONNON KÖYHTYMINEN JA KAUPUNKIELÄMÄ 1.1 Arkkitehdin vastuu 13 1.2 Ennusteet muuttuvasta luonnosta ja ilmastosta lukuina 15 1.3 Ongelmat mahdollisuuksina 17 1.4 Hyvän elämän eväät jälkipolville, kaupunkielämän arvovalinnat 19 1.5 Lukemisto ja tietosivustoja 21 2. SKISSI – LUONTOSUHDE JA SUUNNITTELUN TAVOITTEET 2.1 Paikan luonto suunnittelun lähtökohtana 23 2.2 Luonnon monimuotoisuuden käsitteet 24 2.3 Ekologinen perspektiivi 31 2.4 Arkkitehdin luontosuhde pohjoismaisessa perinteessä 32 2.5 Arkkitehti ja paikan tieto 34 2.6 Paikan uudet kerrokset 38 2.8 Lukemisto 41 2 3. LUONTOTIEDON LAKI- JA SOPIMUSPERUSTA 3.1 Suunnittelija ja yhteinen vastuu 44 3.2 Kansainvälinen laki- ja sopimusperusta 47 3.3 Kansalliset sitoumukset 54 3.4 Arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun maisema- ja luontosopimukset 55 3.5 Luonnonsuojelualueet kaupunkien turvaverkkona 58 3.6 Lakivelvoitteet vaalia luonnon monimuotoisuutta Suomessa 59 3.7 Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet VAT 62 3.8 Luonnonsuojelulaki ja muu luontoa koskeva lainsäädäntö 64 3.9 Maiseman suojelu 67 3.10 Lain vaatimat selvitykset luonnosta ja ympäristöstä 68 3.11 Luontotyyppi- ja lajisuojelu 72 3.12 Maa- ja metsätalousalueet sekä virkistysalueet - Metsälaki 79 3.13 Keskuspuistoperinne ja viherverkot 80 3.14 Lukemisto 87 4. MAISEMA & SILHUETTI 4.1 Maisematieto ja yhteistyö 90 4.2 Ilmasto, kasvun mahdollisuudet Suomessa 91 4.3 Ekologiset verkostot 93 4.4 Maisemamaakunnat – kaupungit suomalaisessa maisemassa 94 4.5 Maisemarakenne ja maisematila 96 4.6 Uusiutumaton kallioperä 97 4.7 Maaperä mahdollistaa luontoarvot 101 4.8 Kaupunkikasvillisuus ja luontotyypit 106 4.9 Kaupunkivesien monta tehtävää 117 4.10 Suur- ja pienilmasto, luonnonvalo, lämpösaarekeilmiö 126 4.11 Lukemisto 137 3 5. EKOLOGINEN TILAOHJELMA 5.1 Elämää kaupunkiluonnossa, sosiaalinen kestävyys 139 5.2 Kaupunkilaisen vihreä elinkaari 142 5.3 Kestävää liikkumista kaupunkiluonnossa 147 5.4 Lähiluonto lisää terveyttä 161 5.5 Lukemisto ja linkkejä 175 6. ARKKITEHDIN VIHREÄT TYÖKALUT 6.1 Keinot lisätä luonnon monimuotoisuutta kaupungissa 177 6.2 Mittaustyökalut 179 6.3 Maisema- ja luontotiedon selvittäminen 180 6.4 Selvitysten tilaaminen ja vastuu: mitä, kuka, milloin ja miten? 180 6.5 Arkkitehdin oma kokemus maisemasta ja luonnosta 181 6.6 Kytke suunnittelualue luonnon ydinalueisiin ekologisessa verkostossa 185 6.7 Maisemaselvitys ja maisema-analyysi 190 6.8 Pienilmaston suunnittelu: valo, tuuli, kosteus ja lämpötila 204 6.9 Luontoselvitys 207 6.10 Luonnonsuojelun työkalut 219 6.11 Ennallistaminen 228 6.12 Ekologinen kompensaatio 229 6.13 Viher- ja sinirakenteesta viherverkostoihin 230 6.14 Vihreä estetiikka 231 6.15 Kaupunkipuut ja kaupunkipuuohjelmat 234 6.16 Paljonko vihreää on tarpeeksi? 237 6.17 Hulevesiohjelma ja i-water työkalut 239 6.18 Lukemisto 243 7. LÄHTEET 245 4 Aluksi Kerran, kun maailmassa oli vielä talvia, kylmiä talvia, valkoisia talvia, talvia, joihin saattoi kääriytyä ja joista saattoi tulla sisälle lämpimään, ihmiset kävelivät kiteytyneen veden pinnalla ja nimittävät sitä jääksi.1 Emmi Itärannan romaanissa Teemestari tulevaisuuden ihmiskunta kamppailee arjessa, jossa juomavesi on rajallista, nousseet meret ovat piirtäneet kartat uudelleen ja laajat alueet ovat saastu- neina asumattomia. Kirja pysäyttää. Voiko näin käydä? Onko arkkitehdilla mahdollisuus tehdä jotain? Millaisiin valintoihin voimme vaikuttaa? Millaista tulevaisuutta voimme suunnitella? Maailma oli kerran herramme ja hiljan orjamme, aina se on joka tapauksessa isäntämme ja nykyisin symbionttimme. Siis takaisin luontoon! Tämä merkitsee, että pelkästään yhteiskunnalliseen sopimukseen tulisi lisätä symbioottinen ja vastavuoroinen luontosopimus, jossa suhtautumisemme asioihin luovuttaisi herruuden ja omistusoikeuden ihailevalle kuuntelemiselle, vastavuoroisuudelle, mietiskelylle ja kunnioitukselle. Aseleposopimus objektiivisessa sodassa, symbioosisopimus: symbiontti tunnustaa isännän oikeuden sen sijaan, että parasiittinä, joka on nykyinen asemamme, se tuomitsisi kuolemaan riistämänsä ja asuttamansa isännän tiedostamatta, että ennen pitkää se tuomitsee itsensä häviämään.2 Vuonna 1990, edellisen luontohuolen aallossa, ranskalainen filosofi Michel Serres ehdotti sopimusta luonnon kanssa ja viittasi ihmiseen loisena. Luonnon ei tulisi olla arkkitehdille este vaan aarre. Arkkitehdin tarvitsema tieto luonnosta ulottuu maakunnan kartoilta jopa yksittäisen uhanalaisen eläin- tai kasvilajin esiintymiseen. Jos luontoarvoja löydetään, paikka on erityinen. Jos erityisiä luon- toarvoja ei ole, voidaan silti löytää jotakin säästettävää ja luonnoltaan rikastettavaa tai ennallistet- tavaa. Koko rakennettavan alueen luonnon tuhoaminen on valitettavan tavallista. Puut kaadetaan, maan pinta kuoritaan, kallio räjäytetään, infrarakentamista varten tehdään kaivantoja, vaihdetaan maata ja kuljetetaan alkuperäinen luonto pois. Tontin raivaus ja uuden viherrakenteen perustaminen ja istutus on kallista, ja luontoarvot jäävät vähäisiksi. Puuntaimia pitää kastella, leikata, hoitaa. Kuluu vuosia ennen kuin viheralue saavuttaa suunnitelmassa tavoitellun muodon. Arkkitehti tarvitsee yhä enemmän perustietoja ekologiasta ja keinovalikoimasta pystyäkseen tekemään kestäviä valintoja osana suunnittelutyötään. Tietoa on paljon tarjolla, mutta suunnittelun resurssit ja ympäristön tila vaihtelevat. Lisäksi suunnittelutyön käytännöissä ja prosessissa on suuria eroja eri kunnissa ja organisaatioissa. Luontoselvitysten sisältö ja menetelmät eivät ole aina suunnittelijalle tuttuja, vaikka kaavoittaja tai rakennushankkeesta vastaava tilaa selvityksen. Maisemaselvityksen kieli on suunnittelijalle yleensä tutumpaa, mutta jos sen tietoja ei pystytä yhdistämään luonto- selvityksen tietoon, kapenee maisema visuaaliseksi kaukomaisemaksi, näkymiksi kaupungista. 1 Itäranta, Emmi 2012: 9. 2 Serres, Michel 1994: 65. 5 Arkkitehtien koulutus on antanut vain harvoin välineitä selvitysten arvioimiseen, eikä luontoselvi- tystä koeta yleensä työtä rikastuttavana vaan pahimmillaan rajoittavana. Kuntien velvollisuudet ja suunnittelijan vastuu luonnon vaalijana kasvavat, kun valvontaa on purettu.Suomen erityinen luonto ja sen pohjoinen ulottuvuus ovat erityisiä. Suomi on alueellisesti pitkä maa, jossa luonto ei ole yksi vaan monta eri upeaa vyöhykettä erityispiirteineen. Vastaavasti useimmat luontoselvitysten tekijät eivät puolestaan tunne arkkitehdin tietopohjaa, työn tavoitteita eikä menetelmiä. Luontoselvityksiä tekevien biologien, ympäristösuunnittelijoiden ja luontokartoittajien tausta, osaaminen ja näkökulma ympäristöön on usein aivan toinen kuin arkkiteh- dilla. Selvitystyö voi tuoda yhteen urbaania kaupunkitilaa ihailevan suunnittelijan ja luontotyöläisen, jonka