HÄMEEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN MONISTE 102 / 2005 Maritta Liedenpohja-Ruuhijärvi Kanta-Hämeen luonnon moni- muotoisuuden tilan seuranta- ohjelma 2004–2005 Loppuraportti 2005 Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102 Julkaisu löytyy myös verkkosivuiltamme: www.ymparisto.fi/ham >Palvelut, tuotteet ja lomakkeet > Julkaisut ISBN 951-9370-91-9 ISBN 952-5625-02-8 (PDF) ISSN 1239-8357 Valokuvat: Maritta Liedenpohja-Ruuhijärvi Kannen kuva: Someronlähteet on vanha uhrilähde. Kannen suunnittelu: Erja Joentausta Kannen painopaikka: Hämeenlinnan Offsetkolmio, Hämeenlinna Monistus: Hämeen ympäristökeskus Hämeenlinna 2005 Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102 Sisällys 1 Johdanto...................................................................................... 5 2 Tausta.......................................................................................... 6 3 Tavoitteet..................................................................................... 7 4 Organisaatio ja tiedotus.............................................................. 8 5 Talous.......................................................................................... 9 6 Tulokset...................................................................................... 10 6.1 Olemassa olevan luontotiedon kokoaminen................................................... 10 6.2 Arvokohteiden tiedon ajantasaistamisen ja täydentämisen periaatteet.... 10 6.3 Työtavat ja menetelmät........................................................................................ 11 6.4 Kartoitetut kohteet................................................................................................ 11 6.5 Seurantaohjelmaehdotus..................................................................................... 11 7 Vaikutukset ja tulosten hyödyntäminen hankevaiheen jälkeen.. 12 Kirjallisuus.................................................................................... 15 Liitteet: Liite 1. LUMOS-kohdelomake..................................................... 17 Liite 2. Kartta 2, kartoitetut Lumos-luontokohteet..................... 18 Liite 3. Hausjärven arvokohteiden seurantaohjelmaehdotus....... 23 Liite 4. Janakkalan arvokohteiden seurantaohjelmaehdotus....... 26 Liite 5. Jokioisten arvokohteiden seurantaohjelmaehdotus......... 32 Liite 6. Lopen arvokohteiden seurantaohjelmaehdotus............... 34 Liite 7. Riihimäen arvokohteiden seurantaohjelmaehdotus......... 40 Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102 Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102 Johdanto Suomi allekirjoitti Rio de Janeiron YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992 biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, joka velvoittaa sopimusval- tioita kartoittamaan ja säilyttämään alueelleen ominaiset luonnon piirteet. Taustalla on huoli monimuotoisuuden elinehtojen kaventumisesta. Eliölajeja ja niiden elinympäristöjä häviää ihmisen toiminnan kautta moninkertaisesti verrattuna siihen, mitä luontaisesti tuhoutuisi. Tuhoisaa kehitystä voidaan kuitenkin hidastaa lajien ja niiden elinympäristö- jen suojelemisella sekä monimuotoisuuden huomioon ottamisella kaikessa maankäytön suunnittelussa. Luonnon monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä ymmärretään perintötekijöiden, eliölajien ja elinympäristöjen vaihtelun muodostamaa kokonaisuutta, joka ulottuu pai- kalliselta tasolta maailmanlaajuiseen. Perintötekijöiden monimuotoisuus tarkoittaa lajin tai yksittäisten eliöpopulaatioiden sisäistä perinnöllistä vaihtelua. Lajistollinen monimuo- toisuus koostuu eliöyhteisöjen lajimääristä sekä lajien yksilömääristä ja edustavuudesta. Elinympäristöjen monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten luontotyyppien kirjoa. Valtakunnan tasolla koko maan kattavaa luonnon monimuotoisuuden seurantaa tekevät mm. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus ja monet valtion tutkimuslaitokset, mm. Metsäntutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Lisäksi monilla järjestöil- lä ja yhdistyksillä (mm. BirdLife Suomi, Suomen WWF), harrastajaseuroilla (mm. Suomen Perhostutkijain Seura ry.) on merkittävä rooli. Alueellisesta monimuotoisuuden seurannasta vastaavat mm. alueelliset ympä- ristökeskukset voimavarojensa mukaan sekä lintu- ja hyönteistieteelliset yhdistykset, luonnonsuojeluyhdistykset, harrastajakerhot sekä luonnonharrastajat. Paikallisella tasolla kuntien maankäytön suunnittelulla on keskeinen asema luon- non monimuotoisuuden suojelemisessa, sillä kunta ohjaa maankäyttöä kaavoituksella. Ongelmia syntyy, jos maankäytön suunnittelijoilla ei ole käytössään ajantasaisia ja riittä- vän monipuolisia tietoja alueensa luontoarvoista. Harkitsematon rakentaminen pirstoo luontoa ja muuttaa sen luonnetta pysyvästi sekä saattaa hävittää eliölajien esiintymiä. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102 Tausta Luonnon monimuotoisuuden nykytilaa ei ole tarkasteltu Kanta-Hämeen kunnissa koko- naisuutena eikä seurattu järjestelmällisesti. Monimuotoisuuden osatekijöistä uhanalaisia eliölajeja, pääasiassa putkilokasveja, lintuja ja perhosia, on kartoitettu ja seurattu eniten. Myös erilaisia ympäristö- ja lajistoselvityksiä on tehty melkein joka kunnassa. Joissain kunnissa on teetetty koko kunnan kattavia arvokkaiden luontokohteiden kartoituksia (mm. Loppi 1990 ja Riihimäki 1991) tai yleisluonteisia katsauksia (mm. Janakkalan luon- to 1994) ja jopa taajamaluontokohteiden kartoituksia (Janakkala 2002) vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Koko kunnan kattavat luonto- ja lajistoselvitykset ovat suo- siteltavimpia, sillä silloin kaikki arvokkaat kohteet kartoitetaan samoilla menetelmil- lä ja arvotetaan samoilla kriteereillä, jolloin ne ovat erinomaista tausta-aineistoa mm. kaavoituksen käyttöön. Yleensä luontokartoituksia tehdään kunnissa vain kaavoituksen yhteydessä, jolloin eri kaavoituksista saadut tiedot voivat olla hyvin eritasoisia eivätkä siten aina vertailukelpoisia keskenään. Kuntien luontoselvityksien lisäksi myös Hämeen ympäristökeskuksessa ja Hämeen liitossa on runsaasti tietoja monimuotoisuudeltaan arvokkaista kohteista sekä uhanalai- sista ja harvinaisista eliölajeista. Esimerkiksi Hämeen ympäristökeskuksen vuonna 1998 käynnistämä luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitus on tuottanut runsaasti uutta tietoa Hämeen jalopuumetsiköistä ja pähkinäpensaslehdoista. Tietoa on siis olemassa eri tahoilla, mutta se on hajallaan sekä usein vanhentunutta ja puutteellista. Keväällä 2003 päättyneessä Kanta-Hämeen ympäristön tilan seurantaohjelma -pro- jektissa toteutettiin luonnon monimuotoisuuden tilan seurantakokonaisuuteen kuulu- vat selvitykset Kanta-Hämeen perinnemaisemien (2002) ja Kanta-Hämeen uhanalaisten putkilokasvien (2002) nykytilasta. Kanta-Hämeen Lumos on siten luontevaa jatkoa tälle päättyneelle hankkeelle. Lumos-hankkeen pääpaino on projektikuntien elinympäristöjen monimuotoisuuden eli erilaisten luontotyyppien kirjon tarkastelussa. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102 Tavoitteet Hankkeen päätavoite oli luoda malli yhdenmukaiselle luonnon monimuotoisuuden seu- rannalle ja seurannan toteuttamiselle eli laatia luonnon monimuotoisuuden seurantaoh- jelmat projektikuntiin. Päätavoitteeseen päästiin osatavoitteiden kautta, joita olivat: 1) olemassa olevan luontotiedon kokoaminen ja sen käyttökelpoisuuden arvioimi- nen monimuotoisuuden kannalta, 2) arvokkaiden luontokohteiden vanhentuneiden ja puutteellisten inventointitieto- jen päivittäminen ja täydentäminen sekä hoito- ja seurantatarpeen arvioiminen, 3) kuntakeskusten tai taajamien sekä kirkonkylien lähiluonnon monimuotoisuutta lisäävien kohteiden kartoitus sekä niiden hoito- ja seurantatarpeen arvioiminen, 4) harvinaisten ja uhanalaisten eliölajien (muidenkin kuin putkilokasvien osalta) olemassa olevan seurantatiedon eliöryhmittäinen kokoaminen, täydentäminen, raportointi ja seurantatarpeen arviointi, 5) Kanta-Hämeen luontoharrastajien verkottumisen edistäminen. Parempi tiedon kulku helpottaisi huomattavasti monimuotoisuuden seurannan järjestämistä projektin jälkeen. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 102 Organisaatio ja tiedotus Kanta-Hämeen luonnon monimuotoisuuden seurantaohjelma -hankkeeseen osallistui viisi Kanta-Hämeen kuntaa: Hausjärvi, Janakkala, Jokioinen, Loppi ja Riihimäki. Hankkeen rahoituksesta vastasivat projektikunnat, Euroopan yhteisön aluekehitysrahasto (EAKR) ja ympäristöministeriö. Hankkeen vetovastuu oli Hämeen ympäristökeskuksella. Hankkee- seen palkattu projektisuunnittelija oli vastuussa hankkeen etenemisestä ja taloudesta ohjausryhmän antamin valtuuksin. Kartta 1. Ohjausryhmään kuuluivat kuntien edustajina ympäristösihteerit Riina Paunonen (vuonna 2004) ja Pirjo Siik (vuonna 2005) Hausjärveltä (varajäsen kaavoitusinsinööri Ilkka Korho- nen), ympäristöpäällikkö Heikki Tamminen Janakkalasta, ympäristösihteeri Juha Lem- metty Jokioisista, ympäristöpäällikkö Juha Viinikka Lopelta sekä ympäristöpäällikkö Elina Mäenpää ja projektisihteeri Markku Kyöstilä Riihimäeltä. Hämeen ympäristökeskuksesta olivat mukana ohjausryhmän puheenjohtaja, ylitarkastaja Jukka Airola, hankkeen valvoja, ylitarkastaja Rauni Itkonen (varalla ylitarkastaja Pertti Heikkinen) sekä sihteerinä toiminut projektisuunnittelija Maritta Liedenpohja-Ruuhijärvi. Ohjausryhmä kokoontui neljä ker- taa hankkeen aikana ja osallistui maastoretkelle keväällä 2005. Hankkeessa työskenteli projektisuunnittelijan lisäksi yksi maastokartoittaja kesinä 2004–2005. Kartoitettavien kohteiden valinta tehtiin yhteistyössä kuntien edustajien, opettajien ja paikallisten luon- nonsuojeluyhdistysten kanssa. Hankkeesta kerrottiin mm.