22.12.2010 17:59:00 Säteitä 2010 Säteitä vuosikirja 2 Sävellyksen musiikinteorian osaston ja SÄTEITÄ 2010: Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 2 Sateita_kansi_2010_fin.indd 1 SÄTEITÄ 2010 Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 2 Vastaava päätoimittaja: Veijo Murtomäki Toimittajat: Olli Väisälä, Risto Väisänen Taitto: Tiina Laino Painopaikka: Aalto-Print, Helsinki 2010 Toimituksen osoite: Sibelius-Akatemia Sävellyksen ja musiikinteorian osasto PL 86, 00251 http://sate.siba.fi ISSN-L 1799-4705 ISSN 1799-4705 ISBN 978-952-5531-98-5 Sateita_kansi_2010_fin.indd 2 22.12.2010 17:59:00 Sisällys Lukijalle........................................................................................................................ 5 I Sibelius politiikan pyörteissä ILKKA ORAMO: Miksi Sibeliusta ei voida jättää ulkopuolelle ............................................ 7 TIMotHY L. JACKSON: Thierfelder’s 1935 Open Letter to Sibelius and Adorno’s Critique – Some Preliminary Observations ................................................................................ 19 MARKKU JOKISIPILÄ: Suomi, Kolmas valtakunta ja Sibelius ............................................ 43 SIMO MUIR: Suomalainen antisemitismi ja ”juutalaiskysymys” ...................................... 58 VEIJO MURtoMÄKI: Sibelius, isänmaa, luonto ja natsi-Saksa ........................................... 65 II Musiikkianalyysiä ja musiikinteoriaa LAURI SUURPÄÄ: Schumann ja klassismin perinne ......................................................... 73 OLLI VÄISÄLÄ: Schenkerin haitallinen vaikutus schenkeriläisyydelle .............................. 85 JUHANI ALESARO: Musiikkianalyysia haittaavista ajatusrakennelmista. Schenkerin Harmony-teoksen pykälien 107–114 arvostelua .................................... 109 TOMI LASSI: Rajakohtia vai yhteenkuuluvia osia? Ei-tonaalisen musiikin jäsentymisestä teoreettisten mallien ja empiirisen tutkimuksen valossa .................... 133 ELINA HAAPAMÄKI: Moodien ja modaalisuuden opettamisen haasteita ......................... 167 III Raportti MARJA SAARELA: Lukuvuosi Chicagon yliopistossa ..................................................... 187 IV Sävellys JUUSO KONTIOLA: Vaahto (2009) ................................................................................. 191 3 4 5 Lukijalle Käsillä oleva Sibelius-Akatemian Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 2, Säteitä 2010, heijastaa osaston moninaista ja laajenevaa toimintaa paitsi sävellyk- sen ja musiikinteorian myös musiikinhistorian alueilla. Lisäksi kokoelman artikkelit ovat osin ilmausta tarpeesta luoda yhteistyötä ja avautua yhä enemmän ulospäin pelkästä musiikintutkimuksesta siihen liittyvien yleisempien kysymyksenasettelui- den suuntaan. Maamme ainoan musiikkiyliopiston keskeisiä vaalinnan kohteita on luonnolli- sesti nimikkosäveltäjämme Jean Sibelius, jonka asema 1900-luvun sävellyshistorias- sa ja myös poliittisessa historiassa puhuttaa jatkuvasti. Ilkka Oramon artikkeli etsii ja perustelee Sibeliuksen paikkaa 1900-luvun alkupuolen sävellysilmastossa, sillä Sibelius pyrkii yhä unohtumaan merkittävissä musiikinhistorian julkaisuissa. Timothy Jacksonin, Markku Jokisipilän ja Simo Muirin artikkelit katsovat hie- man eri näkökulmista Sibeliusta poliittisena toimijana ja Suomen musiikinhistorian mielellään unohdettuja ikäviä tosiasioita. Artikkelit perustuvat Sibelius-Akatemias- sa 19.10.2010 järjestetyn esitelmä- ja keskustelutilaisuuden ”Sibelius ja natsi-Saksa” puheenvuoroihin. Veijo Murtomäen artikkeli pohjautuu tapahtumasta erilliseen esi- telmään syksyltä 2009. Musiikinteoria ja musiikkianalyysi ovat olleet aina osaston toiminnan keskiössä. Heinrich Schenkerin ja Schenker-analyysin tärkeä merkitys heijastuu Olli Väisälän ja Juhani Alesaron artikkeleissa, jotka tarkastelevat Schenkeriä kumpikin omalla ta- vallaan kriittisesti. Musiikkianalyysiä ja musiikinhistoriaa yhdistävä Lauri Suurpään artikkeli perustuu syksyn 2010 Schumann-tapahtumassa pidettyyn yleisöluentoon. Tomi Lassin teoreettis-kognitiivinen ja Elina Haapamäen pedagoginen artikkeli pohjautuvat maisterintutkinnon kirjallisiin töihin. Sävellystä edustaa Juuso Kontiolan pianoteos Vaahto (2009), jonka sävellykselli- siin ideoihin saimme tutustua vuosikirjan edellisessä numerossa. Marja Saarelan ra- portti opiskelusta Chicagon yliopistossa kertoo monille osaston jatko-opiskelijoille tutusta aihepiiristä. Vuosikirja ilmaantuu painoversion lisäksi vuoden 2011 puolella myös osaston verkkosivulle (http://sate.siba.fi/fi/julkaisut/), josta löytyy paitsi edellinen Säteitä 2009 myös vuosikirjan edeltäjän, Sävellys ja musiikinteoria -lehden kaikki vuosiker- rat digitoituina. Joulukuussa 2010 Veijo Murtomäki Musiikinhistorian professori 4 5 6 7 SÄTEITÄ 2010: Miksi Sibeliusta ei voida jättää ulkopuolelle ILKKA ORAMO Miksi Sibeliusta ei voida jättää ulkopuolelle Richard Taruskin puhui vuoden 2006 Bartók-konferenssissa Budapestissa siitä mik- si Bartókia ei voida jättää ulkopuolelle,1 siis 1900-luvun musiikinhistorian ulkopuo- lelle, kuten The Cambridge History of Twentieth-Century Music -kirjan toimittajat ja kirjoittajat ovat tehneet.2 Otan nyt hänen erinomaisesta luennostaan oppia ja yritän selittää, miksi Sibeliusta ei voida jättää ulkopuolelle, kuten Taruskin on omassa mu- siikinhistoriassaan tehnyt.3 Bartókin nimi ei tietenkään kokonaan puutu Cambridge Historysta, mutta se esiintyy vain erilaisissa luetteloissa.4 Hakemistossa on lisäksi viite yhdelle sivulle, jolla Bartókin nimeä ei esiinny (s. 111), ja sitten on ainakin yksi sivu (s. 73), jolla se esiintyy mutta johon hakemistossa ei ole viitettä. Siinä kirjoittaja siteeraa vää- rin lausetta Paul Griffithsin kirjasta Modern Music huomaamatta, että lause, jota hän siteeraa, on itse sitaatti Bartókin omaelämäkerrasta.5 Pahinta kuitenkin on, ettei 1 Richard Taruskin, ‘Why You Cannot Leave Bartók Out’, Studia Musicologica Academiae Scientiarum Hun- garicae 47:3–4 ( 2006), 265–277. 2 The Cambridge History of Twentieth-Century Music, toim. Nicolas Cook ja Anthony Pople, Cambridge: Cam- bridge University Press, 2004. 3 Richard Taruskin, Music in the Early Twentieth Century ja Music in the Late Twentieth Century (The Oxford History of Western Music, vol. 4 ja 5), Oxford: Oxford University Press, 2010 [2005]. 4 Leon Botstein, ‘Music of a Century: Museum Culture and the Politics of Subsidy’, ss. 47, 50 ja 55; Christo- pher Butler, ‘Innovation and the avant-garde, 1900–20’, ss. 73, 75, 77 ja 83; Stephen Banfield, ‘Music, text and stage: the tradition of bourgeois tonality to the Second World War’, s. 115; Peter Franklin, ‘Between the wars: traditions, modernisms’, s. 193; Joseph Auner, ‘Proclaiming the mainstream: Schoenberg, Berg, and Webern’, s. 244; Hermann Danuser, ‘Rewriting the past: classicisms of the inter-war period’, s. 279; Michael Walter, ‘Music of seriousness and commitment: the 1930s and beyond’, s. 301; Arnold Whittall, ‘Individualism and accessibi- lity: the moderate mainstream, 1945–75’, ss. 366 ja 378; Andrew Blake, ’To the millenium: music as twentieth- century commodity’, s. 485; Alastair Williams, ‘Ageing of the new: the museum of musical modernism’, s. 515. 5 ”Such researches could be technically emancipating, as in Bartók’s collection and classification of folk music from 1904–1919, which ’revealed to men [!] the possibility of a total emancipation from the hegemony of the major-minor system’ in favour of a return towards church modes, and to ancient Greek and even more ’primi- tive’ scales (notably the pentatonic).” Butler, ‘Innovation and the avantgarde, 1900–20’, s. 73. Sitaatti: Paul Grif- fiths, Modern Music, London, 1994, s. 57. Bartókin ‘Omaelämäkerran’ (Selbstbiographie) vuoden 1921 versiossa Griffitshin siteeraama lause on seuraa- vassa muodossa: “Das Studium all dieser Bauernmusik war deshalb von entscheidender Bedeutung für mich, weil sie mich [!] auf die Möglichkeit einer vollständigen Emanzipation von der Alleinherrschaft des bisherigen 6 7 SÄTEITÄ 2010: Miksi Sibeliusta ei voida jättää ulkopuolelle kukaan 22:sta kirjoittajasta käsittele Bartókin musiikkia ja että hänen teoksistaan mainitaan nimeltä vain Ihmeellinen mandariini (1918–24) ja Cantata profana (1930), edellinen esimerkkinä ”urbaanista raakuudesta” ja jälkimmäinen ”maailmankatso- musmusiikista”. Tällainen kohtelu ei ole missään suhteessa Bartókin musiikin asemaan ohjelmis- tossa, ei nyt eikä kymmenen vuotta sitten kun näitä tekstejä kirjoitettiin, eikä se ole missään suhteessa siihen, miten Bartókia on käsitelty muussa 1900-luvun musiikkia koskevassa kirjallisuudessa, ei vanhassa eikä uudessa. Mistä siis on kysymys? Ovat- ko brittihistorioitsijat kokonaan menettäneet kosketuksensa todellisuuteen? Esipu- heessa kirjan toimittajat Nicolas Cook ja Anthony Pople selittävät: On vaikea tietää, pitäisikö tämä nähdä tahattomana puutteena, joka toimittajien olisi pitä- nyt korjata, vai oireena 20. vuosisadan klassismin uudelleenarvioinnista, joka saa Bartókin luoman erityisen synteesin näyttämään vähemmän tärkeältä kuin ennen. Aika näyttää; olet- taen, että kirjoittajiemme prioriteetit pitävät.6 ”Mitä hölynpölyä”, Taruskin kommentoi. Cook menetteli paitsi typerästi myös vilpillisesti. Kirjoittajat eivät olleet asettaneet mitään tällaisia ’prioriteetteja’. Olen varma siitä, että kaikki olivat olettaneet jonkun käsittelevän Bar- tókia – ja niin oli ilmeisesti Cook itsekin, miksi hän muuten olisi kajonnut asiaan johdannos- sa. Arvostelussani syytin häntä velttoudesta ja siitä, ettei hän tehnyt työtään kunnolla.7 Bartókin käsittely, tai siis sen