TRAAGISEN AJATTELUN SYNTY reikkalaiset ilmaisevat ja samalla salaavat maail- yhdistävät myös ihmisen ja luonnon. Maa tuo lahjansa ! mankatsomuksensa salaopin jumalissaan. He vapaaehtoisesti, villeimmätkin eläimet lähestyvät toi- asettavat taiteensa kaksoislähteeksi kaksi jumaluutta, siaan rauhantahtoisesti. Pantterit ja tiikerit vetävät Apollonin ja Dionysoksen1 . Taiteessa nämä nimet edus- Dionysoksen kukilla koristeltua vaunua. Kaikki yhteis- tavat vastakkaisia tyylejä, jotka alituisesti kamppaile- kuntaluokkiin jakavat rajat, jotka puute ja mielivalta vat keskenään. Ainoastaan kerran, helleenisen “tahdon” on asettanut ihmisten välille, katoavat: orja on vapaa korkeimpana hetkenä, ne sulautuvat yhteen attikalai- mies, ylhäinen ja alhainen yhdistyvät yhdeksi bakkhi- sen tragedian taideteoksessa. seksi4 kuoroksi. “Maailmanharmonian” evankeliumi Nimittäin kahdessa tilassa ihminen saavuttaa olemas- vyöryy yhä kasvavissa joukoissa seudulta toiselle, saolonsa riemukkaan tunteen, unessa ja hurmiossa. ihminen ilmaisee itseään laulaen ja tanssien korkeam- Kaiken kuvataiteen ja myös runouden erään tärkeän man ideaalin yhteisön jäsenenä, hän on unohtanut osan isä on unimaailman kaunis lume2 , jossa jokainen kävelyn ja puhumisen. Ja vielä enemmän: ihminen ihminen on täysi taitei- tuntee olevansa lumot- lija. Hahmon välittö- tu, hänestä on todella mässä ymmärtämises- tullut jotakin toista. sä me nautimme, kaik- Kuten eläimet puhuvat ki muodot puhuvat hänelle ja maa antaa meille, mikään ei ole maitoa ja hunajaa, niin tarpeetonta ja yhden- TRAAGISEN myös hänestä soi tekevää. Unitodellisuu- jotakin yliluonnolIista. den korkeimmassa olo- Hän tuntee olevansa tilassa meillä on vielä AJATTELUN jumala; mikä muutoin läpikuultava tuntemus eli vain hänen mieli- sen lumeesta. Vasta SYNTY kuvituksessaan, sen kun se lakkaa, alkaa hän havaitsee itses- patologinen vaikutus, sään. Mitä hänelle ovat jossa uni ei enää vir- nyt kuvat ja veistok- kistä ja unitilojen set? Ihminen ei ole parantava luonnon- enää taiteilija: hänestä voima vaimenee. Mutta Friedrich Nietzsche on tullut taideteos, niin tämän rajan sisäpuo- hurmiossa ja ylevänä lella ei ole ainoastaan hän vaeltaa, kuten hän miellyttäviä ja ystäväl- unessa näki jumalien lisiä kuvia, jotka asettuvat tuolla yleistajuisuudella vaeltavan. Ilmestyy luonnon luova voima, ei enää nähtäväksemme. Myös vakava, surullinen, ikävä ja ihmisen: tässä vaivataan jalompi savi ja työstetään synkkä näkyvät lumeessa samalla ilolla, kuitenkin niin, kallisarvoisempi marmori: ihminen. että myös tässä lumeen hunnun on liehuen liikkuttava, Jos hurmio siis on luonnon leikkiä ihmisen kanssa, eikä se saa kokonaan kätkeä todellisen perusmuotoja. niin dionyysisen taiteilijan luova työ on leikkiä hurmion Missä mielessä Apollonista sitten voitiin tehdä taiteen kanssa. Tätä tilaa voi kuvailla vain vertauksin: on jumala? Tämä onnistui vain siinä määrin kuin Apollon jotakin samankaltaista, kun uneksiessa uni samalla on unikuvitelmien jumala. Hänellä, läpeensä “loista- tajutaan uneksi. Näin Dionysoksen palvelijan täytyy olla valla”, syvimmiltä juuriltaan auringon- ja valonjuma- hurmiossa ja olla samalla itsensä takana tarkkailijana, lalla, on elementtinään kauneus ja sen vuoksi hänellä ikään kuin väijyksissä. Dionyysisen taiteilijan olemus on valta Kauniin Unimaailman valtakunnassa. Korkeam- ei näyttäydy maltillisuuden ja hurmion vaihteluna vaan pi viisaus, näiden tilojen täydellisyys puutteellisesti niiden rinnakkaisuutena. ymmärrettävään päivätodellisuuteen verrattuna, kohot- Tämä rinnakkaisuus on tunnusomaista kreikkalaisen taa Apollonin taiteelliseksi ja ennustavaksi jumalaksi. taiteen huippukohdalle. Alunperin Apollon oli yksin Mutta Apolloninkaan olemuksesta ei voi puuttua tämä hallitseva taiteen jumala ja juuri hänen valtansa hieno raja, jota unikuva ei saa ylittää, ettei vaikuttaisi hillitsi Aasiasta rynnänneen Dionysoksen siinä määrin, patologisesti siellä, missä lume ei vain erehdytä vaan että molempien välille saattoi syntyä mitä kaunein pettää — nuo kohtuulliset rajat, tuo villin kiihty- veljesliitto, juuri tuo rinnakkaisuus. Tässä ihailemme myksen puute, tuo kuvaamataiteiden jumalan viisaus helleenisen olemuksen uskomatonta idealismia ja rauha. Hänen silmiensä on oltava aurinkoiset myös korkeimmillaan: aasialaisille luonnonkultti merkitsi silloin, kun ne ovat vihaiset ja välkkyvät pahantuuli- kaikkien raakojen ja alhaisten viettien villeintä vapaut- sesti. Silloinkin hänen päällään on kauniin lumeen pyhä tamista, paneteeristä5 eläimen elämää ja se ylitti vihkimys. tiettynä aikana kaikki inhimillisyyden rajat. Kreikka- Sitä vastoin dionyysinen taide perustuu leikkiin laisille tästä kultista tuli maailman vapahdusjuhla. hurmion, ekstaasin, kanssa. Etenkin kaksi mahtia nos- Siten apolloninen kreikkalainen kulttuuri ei kertaa- tavat yksinkertaisen luonnonihmisen hurmion itseunoh- kaan ollut suuremmassa vaarassa kuin uuden juma- dukseen: kevätvietti, koko luonnon “Pane Alulle!”, ja lan myrskyisessä hyökkäyksessä. Eikä puolestaan narkoottinen juoma. Niiden vaikutukset symbolisoitu- delfisen6 jumalan viisaus ole näyttäynyt koskaan vat Dionysoksen hahmossa. Principium individuationis3 kauniimmassa valossa. Aluksi vastaanhangoitellen murretaan kummassakin tilassa. Esiin tunkeutuvan hän kutoi mahtavan vastustajansa ympärille mitä yleisinhimillisen, suorastaan yleisluonnollisen vallan hienoimman kudelman, niin että tämä tuskin huomasi edessä subjektiivinen katoaa kokonaan. Dionysos- vaeltavansa pian puolittaisessa vankeudessa. Nimittäin juhlat eivät solmi liittoa ainoastaan ihmisten välillä, ne delfinen papisto huomasi uuden kultin vaikuttavan NIETZSCHE syvästi yhteiskunnalliseen uudistumiseen ja edisti sitä kajahtaa kauhistuksen huuto, kaipaava valitus korvaa- poliittis-uskonnollisen näkemyksensä mukaan: apollo- mattoman menetyksen johdosta. Runsas luonto juhlii ninen taiteilija otti oppia Bakkhuksen palveluksen samanaikaisesti saturnaalejaan9 ja peijaisiaan. Sen vallankumouksellisesta taiteesta harkitsevalla kohtuu- pappien tunnekuohut ovat sekoittuneet ihmeellisesti: dellaan. Lopulta itse delfisen kulttijärjestyksen vuosien tuskat herättävät halun, riemu kirvoittaa rinnasta herruus jaettiin Apollonin ja Dionysoksen kesken, tuskallisia säveliä. Jumala, “vapauttajaksi” kutsuttu, molemmat jumalat lähtivät kilpailustaan sekä voitta- on vapauttanut itsestään kaiken, muuttanut kaiken. jina että samalla voitettuina ja tekivät taistelupaikalla Tällä tavoin kiihtyneiden joukkojen laulu ja käytös, sovinnon. Jos halutaan hyvin selkeästi nähdä, kuinka joissa luonto sai äänen ja ilmeet, oli homeeris-kreik- mahtavasti apolloninen elementti sittemmin esti kalaiselle maailmalle jotakin uutta ja ennenkuuluma- Dionysoksen irrationaalis-yliluonnollista kehittymistä, tonta. Kauhulla he tunnistivat tässä sen itämaisen, joka niin muistettakoon, että vanhemmalla musiikkikau- heidän täytyi ensin suunnattomalla rytmisyydellään della yksi päälaji, rauhallinen, oli lempinimeltään myös kukistaa; sen he myös voittivat samoin kuin egypti- “dityrambinen7 ”. Tämä on osoitus siitä, että dionyy- läisen temppelityylin. Apolloninen kansa kahlitsi ylivoi- sinen dityrambi oli ensimmäisinä taiteen sääntöjen maisen vaiston kauneuteen, se taltutti luonnon vaaral- mukaisilla jäljittelyillään samassa suhteessa originaa- lisimmat petoeläimet ikeen alle. Kaikki kansat ovat liinsa, dionyysisen mitan rauhanhymniin, kuin vanhem- todistettavasti viettäneet dionyysisia juhlia. Näistä man kreikkalaisen taiteen jäykät egyptisoivat jumalien kuuluisimmat olivat babyloniassa sakanieksi kutsutut. kuvat homeerisessa eepoksessa nähtyyn olympiseen Viisipäiväiset juhlat repivät röyhkeästi kaikki valtiol- jumalmaailmaan. Mitä voimakkaammaksi apolloninen liset ja sosiaaliset siteet, mutta keskuksena oli suku- taiteen henki kuitenkin kasvoi, sitä vapaammin sai puolinen kurittomuus, kaiken perhe-elämän tuhoutu- myös velijumala Dionysos jäsenensä vapauttaa. Siinä, minen rajattoman hetairian10 vuoksi. Vastineen tälle missä Apollon päätyi Feidiaksen8 aikana täyteen lähes tarjoaa kreikkalaisen dionysosjuhlan kuvaus, jonka järkähtämättömään kauneuden ilmaisuun, viittasi Euripides luonnostelee Bakkhanteissa11. Siinä virtaa Dionysos tragediassa maailman arvoitukseen ja kauhui- itse sulous, sama musikaalinen kirkastumisen hurmio, hin, ja lausui traagisessa musiikissa sisimmän luon- jonka Scopas ja Praksiteles12 tiivistivät veistokseksi. nonajatuksen: tahdon toiminnan kaikissa olennoissa Sanantuoja kertoo, että keskipäivän paisteessa hän ja kaikkien olentojen yläpuolella. vetäytyy laumansa kanssa vuoren huipulle. On oikea Vaikka musiikki oli apollonista taidetta, niin tarkasti hetki ja paikka nähdä näkemätöntä; nyt nukkuu Pan13, ottaen juuri rytmin kuvaavaa voimaa kehitettiin apol- nyt taivas on ihanuuden tyynenä taustana, nyt päivä lonisten tilojen esittämiseen. Apollonin musiikki on kukkii. sävelten arkkitehtuuria kitharalle ominaisin vihjailevin Sanantuoja huomaa alppiniityllä kolme naiskuoroa sävelin. Tässä pidetään huolellisesti erillään juuri se makaamassa säädyllisessä asennossa hajallaan elementti, joka määrää dionyysisen musiikin ja jopa maassa, kaikki uinuu. Äkkiä Pentheuksen äiti, hyvien ylipäänsä musiikin luonteen: sävelten järisyttävä mahti tapojen esikuva, alkaa riemuita: uni on pois pyyh- ja täysin verraton harmonian maailma. Kreikkalaisilla käisty ja kaikki hypähtävät ylös, oli tälle maailmalle mitä hienoin aistimus, kuten mei- dän täytyy sävellajien ankarasta luonteesta huomata: silmäluomesta syvän unen nopeasti karistavat heille suoritetun, todella sopusointuisen harmonian vapaat