3HKWRRULMDNDQVD ³6LOWDODQSHKWRRULQ´ LQWHUWHNVWXDDOLVHW\KWH\GHWMD \KWHLVNXQQDOOLQHQVLVlOW| Helsingin yliopisto Historian laitos Suomen historian pro gradu -tutkielma syksy 1998 Jyrki Ilva 8511%1ILIH 3')YHUVLR Sisällysluettelo -2+'$172 6,/7$/$13(+7225,-$$16$//,1(1(/289$8/77885, 2.1. SUOMI-FILMI JA 1930-LUVUN ALUN ELOKUVAKULTTUURI 12 2.2. "KÄÄNTEENTEKEVÄ ELOKUVA”? 22 7$5,1$1+,6725,$ 3.1. HARALD SELMER-GEETH JA HÄNEN ROMAANINSA 33 3.2 HJALMAR PROCOPÉ JA "INSPEKTORN PÅ SILTALA" HUVINÄYTELMÄNÄ 43 3.3. ELOKUVA KÄÄNNEKOHTANA TARINAN HISTORIASSA 49 3.4. ROMAANIN JA NÄYTELMÄN MYÖHEMMÄT VAIHEET 57 6,/7$/$13(+7225,-$$16$ 4.1. "AATAMI JA EEVA VAATTEISSA" - PEHTOORI JA PALUU LUONTOON 65 4.2. KILTTI JA HARMITON VAI YHTEISKUNTAMORAALILTAAN KYSEENALAINEN? 72 4.3. "ISOÄIDIN AIKAINEN ONNENSOPUKKA" 80 4.4. KOKO KANSAN KANSALLINEN ELOKUVA 82 886,(10(1(67<67(1(9bb7" 5.1. AARETTI JA MIINA PALAAVAT VALKOKANKAALLE 98 5.2. PEHTOORIN PALUU - TUHLAAJAPOIKA SAA UUDEN TILAISUUDEN 102 -2+723bb7g6(7!6,/7$/$13(+7225,192,6,-2812+7$$!" /b+7((7-$,5-$//,6886 1. Johdanto Risto Orkon vuonna 1934 ohjaamasta "Siltalan pehtoorista" on tapana muistaa, että se oli en- simmäinen miljoonan katsojan rajan ylittänyt suomalainen elokuva. Tätä myyttiä1 on toistet- tu myös elokuvan televisioesitysten yhteydessä julkaistuissa kritiikeissä, mutta muuten mo- derneista kommenteista jää kuitenkin päällimmäiseksi vaikutelmaksi se, että nykykatsojan on enää vaikea ymmärtää elokuvan aikanaan saavuttamaa suosiota. "Senaikaisten katsojien maku tuntuu nyt käsittämättömältä", Pertti Lumirae kirjoitti Demarissa vuonna 1979, "nyt nähtynä "Siltalan pehtoori" on auttamattoman vanhentunut ja kömpelö elokuva, jonka taan- tumukselliset ja laskelmoivat asenteet ovat omiaan vieroittamaan sitä yhä enemmän nykyi- sen katsojan terveemmästä maailmankatsomuksesta".2 Useimmat nykykriitikot ovat olleet liki yksimielisiä siitä, että "Siltalan pehtoorin" aihe ja sen kuvaama maailma kuuluvat peruuttamattomasti menneisyyteen, vaikka joidenkin mielestä tarinaan on tarttunut sellaista ajan patinan mukanaan tuomaa tahatonta koomisuutta, jonka ansiosta se on kaikesta naiviudestaan huolimatta edelleen säilyttänyt viihdyttävyytensä. Jo- ka tapauksessa elokuvaan on useimmissa tuoreissa arvioissa suhtauduttu lähinnä latteana ja tyylittömänä herraskartanoromantiikan ja puskafarssin yhdistelmänä, joka näyttää nyky- maailman kriteereillä arvioituna harmittomalta anakronismilta.3 Kuitenkin tätä samaa elo- kuvaa ylistettiin syksyllä 1934 käänteentekevänä saavutuksena, kriitikot käyttivät siitä sel- laisia adjektiiveja kuin "mutkaton, helposti sulava, mielenkiintoinen ja hauska" ja yleisö osoitti näytöksissä spontaanisti suosiotaan sen huippuhetkille.4 Elokuvassa on siis mitä ilmei- simmin sellaisia elementtejä, jotka vetosivat oman aikansa yleisöön, mutta jotka eivät enää saavuta yhtä laajaa ymmärtämystä. Yksi tutkielmani päämääristä onkin selvittää ja tehdä ymmärrettäviksi sekä kotimaiseen elokuvaan 30-luvun alussa kohdistuneita odotuksia että myös niitä keinoja, joiden avulla "Siltalan pehtoorista" luotiin nämä odotukset täyttävä me- nestyselokuva. 1 Kari Uusitalo on tuoreimmissa teksteissään päätynyt käsitykseen, että "Siltalan pehtoorin" katsojaluvut olisivat jääneet jonkin verran alle miljoonaan - tosin jos myöhemmät televisio- esitykset lasketaan mukaan, yleisön kokonaismäärä yltää useampaan miljoonaan. Suoma- laisten elokuvien katsojamääristä ei ole täysin luotettavia tietoja 70-lukua edeltävältä ajalta; kaikki luvut perustuvat ainakin jossain määrin arvioihin. "Siltalan pehtoorin" menestyksestä ks. Hyvinkään Sanomat 31.10.1989, Hyvinkään Sanomat 7.1.1992 ja Kansallisfilmografia 1, s. 594 ja 598. 2 Demari 8.9.1979. 3 Ks. mm. Aamulehti 9.9.1979, Demari 8.9.1979, Etelä-Suomen Sanomat 31.10.1989, Hyvinkään Sanomat 31.10.1989, Kansan Uutiset 31.10.1989, Hufvudstadsbladet 26.11.1992, Hyvinkään Sanomat 26.11.1992, Ilta-Sanomat 26.11.1992, Kaleva 20.11.1992, Kansan Uutiset 26.11.1992 ja Katso 48/1992. 4 Aamulehti 25.11.1934, Helsingin Sanomat 12.11.1934 ja Kansan Lehti 20.11.1934. 2 Ajatus vanhoista (ennen 60-lukua tehdyistä) suomalaisista elokuvista jonkinlaisena yhtenäi- senä, monumentaalisena ja historiattomana kokonaisuutena elää edelleen sitkeästi, vaikka akateeminen elokuvatutkimus on 80-luvun puolivälin jälkeen irtautunut tästä käsityksestä. Tämän 60- ja 70-lukujen "uuden elokuvan" ihanteista periytyvän näkemyksen mukaan van- ha suomalainen elokuva oli "taiteelliselta tasoltaan useimmiten äärimmäisen negatiivinen ilmiö”,5 ja puhdasoppisimmillaan 70-lukulainen kritiikki kiteytyi näkemykseen, jonka mukaan studiokauden elokuvat olivat vain valheellista ja todelliset yhteiskunnalliset ristiriidat kieltävää porvarillista propagandaa, joka ei oikeastaan ollut edes tutkimisen arvoista. Kirjassaan "Uusi suomalainen elokuva" Sakari Toiviainen kuvasi näitä elokuvia vaivautuneesti "kodin, uskonnon, isänmaan, miekan ja auran, raamatun ja lakikirjan tyylittömäksi hanhenmarssiksi", ja hänen mukaansa niistä puuttui tyystin jonkin saman- aikaisen kirjan "persoonallinen panos", tai amerikkalaisen ja neuvostoliittolaisen elokuvan "puhdas ja vilpitön paatos".6 Sittemmin kotimaisesta elokuvasta on tullut sekä elokuva- että historiantutkijoiden keskuu- dessa jonkinlainen muotiaihe - tästä kertovat lukuisat tällä vuosikymmenellä valmistuneet suomalaista elokuvaa käsittelevät opinnäytteet ja muut tutkimukset, ja lisäksi sekä Lähiku- va että Filmihullu ovat julkaisseet useita kotimaisen elokuvan ja elokuvatuotannon historiaa käsitelleitä teemanumeroita. Tätä uutta kiinnostusta on toki vauhdittanut "vanhoihin hyviin aikoihin" kohdistuva nostalgia, mutta kyse on silti muustakin kuin siitä, että on tullut muo- dikkaaksi tulla ulos kaapista, ja myöntää, että "ne elokuvat ovat oikeastaan aika kivoja". Etenkin Turun yliopistoon on muodostunut nuoren polven elokuvatutkijoiden koulukunta, jonka piirissä on pyritty palauttamaan studiokauden kotimainen elokuva jälleen aidosti his- torialliseksi ilmiöksi. Tämä uusi elokuvatutkimus on pyrkinyt myös analysoimaan aiempaa perusteellisemmin elokuvatuotannon suhteita sekä koko elokuvakulttuuriin että muuhunkin suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.7 Tämä kotimaiseen elokuvaan kohdistuva kiin- nostus ei tosin ole ainoastaan suomalainen ilmiö, vaan kansalliset elokuvakulttuurit ovat vii- me vuosina tulleet myös kansainvälisen elokuvatutkimuksen kiinnostuksen kohteeksi.8 Ehkä hieman yllättäenkin "Siltalan pehtoori" on toistaiseksi säästynyt uuden elokuvatutki- muksen kiinnostukselta. Vanhemman polven kriitikoistakin ainoastaan Peter von Bagh on sivunnut sitä suurelle yleisölle suunnatussa teoksessaan "Suomalaisen elokuvan kultainen kirja". Tulkinnassaan von Bagh korostaa sitä, kuinka elokuva on kaikesta naiviudestaan ja 5 Koski 1981, s. 142-143. 6 Toiviainen 1975, s. 29. 1960- ja 70-lukujen "vanhaa" elokuvaa koskevista käsityksistä ylei- semmin ks. Pantti 1995, s. 150-151. 7 Tähän Lähikuva-lehden ympärille ryhmittyneeseen koulukuntaan ovat lukeutuneet mm. Veijo Hietala, Ari Honka-Hallila, Anu Koivunen, Kimmo Laine, Mervi Pantti, Hannu Salmi ja Jukka Sihvonen; "koulukunta"-termiä ei tässä yhteydessä pidä käsittää liian yksioikoises- ti, sillä yksittäisten tutkijoiden lähtökohdissa ja näkemyksissä on toki huomattavia eroja. 8 Ks. esim. Higson 1996, s. 6-15. 3 kömpelyydestään huolimatta myös "uskovainen tulkinta" kuvaamastaan maailmasta ja omasta ajastaan: Jotenkin "Siltalan pehtoorista" kuitenkin välittyy tekijöiden usko aiheeseen: todel- lisuuspakoisen ja valheellisen elokuvan totuuden siemen on siinä vilpittömyydessä, millä kokonaisuus on ladattu, vaikka jotkut asetelmat, ihmiset, heidän tunteensa ja edesottamuksensa saattavatkin näyttää mahdottomilta ja teennäisiltä.9 Tutkielmani aiheena on "Siltalan pehtoorin" suhde todellisuuteen ja toisiin teksteihin. Ole- tukseni on, ettei "Siltalan pehtoori" ole pelkkä pelkkä irrallinen, eskapistinen teksti, vaan sil- le on löydettävissä sellaisia mielekkäitä historiallisia konteksteja, jotka auttavat paremmin ymmärtämään paitsi elokuvaa itseään myös tiettyjä kulttuurin ja yhteiskunnan väliseen vuorovaikutukseen liittyviä mekanismeja. Tutkimukseni tavoitteena on jäljittää niitä tähän elokuvaan, sen intertekstuaaliseen ja yhteiskunnalliseen taustaan sekä 1930-luvun alun elo- kuvakulttuuriin liittyviä tekijöitä, joiden ansiosta se saattoi aikanaan tavoittaa poikkeuksel- lisen suuren yleisönsuosion.10 Tämä päämäärä vie minut ajoittain kauas elokuvatekstin itsen- sä ulkopuolelle, "Siltalan pehtoorin" tarinan aiempiin vaiheisiin. Elokuvan välittämät merki- tykset eivät näet synny tyhjästä, eivät pelkästään ohjaajan intentioista, eivät yhteiskunnan tuotantosuhteista sen paremmin kuin ajattomista arkkityypeistäkään. Näillä kaikilla on toki vaikutuksensa prosessiin, mutta myös "Siltalan pehtoorin" kertomalla tarinalla on oma histo- riansa, joka heijastuu sekä elokuvan sisällössä että sen vastaanotossa. Tavallaan tutkimus- kohteenani onkin siis "Siltalan pehtoorin" tarinan historia ja se moniulotteinen prosessi, jonka kautta tarina ja sen eri versiot saavat merkityksensä.11 Siltalan pehtoori" perustui Harald Selmer-Geethin vuonna 1903 julkaisemaan, alunperin ruotsinkieliseen romaaniin, ja ennen elokuvaversiota Hjalmar Procopé oli sovittanut kirjasta myös suositun huvinäytelmän (ensiesitys vuonna 1913). Lisäksi Suomi-Filmi filmasi tarinan uudestaan vuonna 1953, 19 vuotta ensimmäisen elokuvaversion jälkeen. Käsittelen tutkiel- massani näitä kaikkia versioita, niiden syntyhistoriaa ja vastaanottoa, mutta vaikka mate- riaalia on tämän vuoksi runsaasti,