Aatteesta ammatiksi Työväenliike syntyi maaseutuvaltaiseen Suomeen 1800-luvun lopulla muualta omituin opein ja esimerkein. Liike organisoitui paitsi aatteelli- sena ja ammatillisena liikkeenä, myös taloudellisen toiminnan eri alueil- la. Voimakkaasti kasvaessaan se tarjosi kannattajilleen paitsi luottamus- tehtäviä, myös työpaikkoja. Niiden ympärille kehittyi laaja toimitsijoiden ja politiikan ammattilaisten joukko, joka liikkui ja vaikutti järjestötoi- minnan, ay-liikkeen, osuustoiminnan ja julkaisutoiminnan eri tehtävis- sä. Tehtävät tarjosivat yksilötasolla mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen nousuun, mutta loivat myös pohjaa kielteisiin ja liikkeen yhtenäisyyttä rapauttaviin ilmiöihin. Vuoden 1918 tapahtumat mullistivat kaiken. El- pyminen oli taloudellisen toiminnan osalta nopeaa, mutta aatteellisesti oikeistoradikalismin ahdistamana ja kahtia jakautuneena vaikeaa. Tutkimus kuvaa työväenliikkeen ja liikkeeseen sitoutuneiden nousua ja kriisejä kahden vaikuttajan ja avioparin, Julius Nurmisen ja Anna Have- risen (ent. Nurminen) vaiheiden kautta 1900-luvun alkuvuosikymme- ninä. Molemmat toimivat työväenliikkeen eri tehtävissä ja useamman kauden kansanedustajina. Pertti Nurminen Pertti Nurminen Pertti Aatteesta ammatiksi Puoluetyötä ja punapääomaa Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura Aatteesta ammatiksi puoluetyötä ja punapääomaa 1 Pertti Nurminen Aatteesta ammatiksi puoluetyötä ja punapääomaa Julius Nurmisen ja Anna Haverisen (ent. Nurminen) elämä ja toiminta työväenliikkeen järjestöaktiiveina 1900-luvun alkukymmeninä Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura Helsinki 2016 © Pertti Nurminen Taitto: Raimo Parikka Kannen kuva: Viipurin työväenyhdistyksen toimitaloa loka- kuussa 1941. Kuva: Virtuaaliviipuri. ISBN 978-952-5976-40-3 ISBN 978-952-5976-41-0 Hansaprint Vantaa 2016 S I S Ä L L Y S J O H D A N T O ...9 1. Sidokset ...9 2. Tutkimuskysymykset ...18 3. Teoreettiset lähtökohdat - verkostot ja valta ...27 4. Aikaisempi tutkimus ja lähteet ...34 1. LIIKKEESTÄ ORGANISAATIOKSI ...43 1.1 Alku ja järjestörakenteen muodostuminen ...43 1.2 Talouden valta – jäsenyydestä riippuvuudeksi ...48 2. LIIKEEN LUMO ...65 2.1 Aate ja elämäntilanne ...65 2.2 Annan ja Juliuksen tiet kohtaavat ...77 2.3 Juliuksen juuret ja kehitys ...84 2.4 Uusille urille ...90 3. VIIPURIN PIIRISIHTEERI ...103 3.1 Järjestötyötä ...103 3.2 Työn ongelmia ...110 3.3 Puolueopisto ...114 3.4 Toimintamahdollisuudet kiristyvät ...120 3.5 Muuttuvat haasteet ...128 4. VALINTOJA JA VAIKEUKSIA ...139 4.1 Kähvellykset ...139 4.2 Toimittaja ja kansanedustaja ...153 4.3 Vallankumouksen varjossa ...160 5. MYRSKYN ALLA ...168 5.1 Sotilaalliset valmistelut Sortavalassa ja lokakuun vaalit ...168 5.2 Lehti, eduskunta ja suurlakko ...182 5.3 Marraskuun puoluekokous ja Sortavalan loppuvaiheet ...194 6. PUNAISET VANGIT ...207 6.1 Eduskunnan hajoaminen ...207 6.2 Julius vankina Kokkolan ja Tammisaaren leireillä ...225 3.3 Annan pidätys ja vankeus ...235 7. PUNAINEN LESKI ...249 7.1 Uuden elämän alku ...249 7.2 Annan paluu Viipuriin ...257 8. VAALEJA, VALINTOJA JA VAIKEUKSIA ...276 8.1 Selviytyminen ja syytös ...276 8.2 Tynkäeduskunta ja hajotusvaalit ...285 8.3 Kolme ehdokkuutta ja kolme valintaa ...292 9. ANNA JA EDUSKUNTATYÖ ...308 9.1 Noviisi ...308 9.2 Uudistunut mandaatti ...322 9.3 Työ jatkuu ...331 9.4 Kolmannella kaudella ...341 10. VALTAKUNTA, VAALIPIIRI JA SÄINIÖ ...351 10.1 Kenttätyötä edustajaroolin rinnalla ...351 10.2 Vakautumista ja skismaa ...355 10.3 Puoluetyötä kuntatasolla ...362 11. VALTATAISTELUN JA JÄRJESTÖTYÖN MARGINAALISSA ...373 11.1 Tannerin hallitus ...373 11.2 Yhdistyslaki ...378 12. VASTOINKÄYMISTEN JÄLKEEN ...398 12.1 Viimeiset ponnistukset ...398 12.2 Paikallispolitiikkaa ...407 12.3 Lopun ajat ...421 JOHTOPÄÄTÖKSET ...431 LÄHTEET ...439 Johdanto 1. Sidokset Tutkimustyö alkaa aiheen valinnalla. Tämä voi tapahtua monella tavalla. Nyt esillä olevassa tapauksessa kyseessä on tutkijan iso- vanhempien, Annan ja Juliuksen poliittiseen toimintaan nojau- tuva aihe, jonka hän on akateemisen vapauden nimissä alkuaan itse määritellyt ja saanut sille tutkimusluvan. Työn edistyttyä, väitöstutkimusten tavoitteiden uudistuttua ja palautteen kerryt- tyä on tutkimuksen alkuperäinen elämäkerrallinen kysymyksen- asettelu väistynyt taustalle ja korvautunut sosialidemokraattisten puoluetoimitsijoiden elämää ja asemaa koskevalla yleisemmällä kysymyksenasettelulla, johon Annan ja Juliuksen elämänvaiheet antavat viitekehyksensä. Läheisen tutkimusaiheen tietoinen valinta asettaa tarpeen sen selvittämiselle, minkä asteista tutkijan ja tutkimuksen koh- teen erityisyyssuhde on ollut. Nyt kyseessä olevan tutkimuksen aihe on tekijälleen toki henkilökohtainen, mutta yhtä aikaa etäi- nen. Annan poliittinen toiminta ja Juliuksen muisto oli perheen ja suvun piirissä tietoisesti painettu pimentoon. Todellisuus molempien asemasta ja poliittisen toiminnan laajuudesta selvisi kirjoittajalle alkuun Hannu Soikkasen luovutetun Karjalan työ- väenliikkeen historiasta ja perusteellisemmin vasta 1980-luvulla julkaistusta kansanedustajien matrikkelista. En ole silti työntänyt työssäni syrjään sitä, että sen keskeiset kohteet ovat isovanhempiani, enkä kiellä tutkijarooliini tätä taus- taa vastaan liittyvää partikularismin mahdollisuutta. Olen pyrki- nyt arvioimaan ja ymmärtämään heitä sekä ihmisinä, että poliit- tisina toimijoina myös tunneperäisellä tasolla ajanjakson yleisen tunneilmaston tiedostaen. Tutkimukseni näkökulmasta he ovat 9 olleet samanaikaisesti etäisiä, että erityisesti elämänsä muutos- kohdissa läheisiä, sitäkään en voi kieltää. Toisaalta – samoihin päätelmiin uskoisin päätyneeni myös sil- loin, jos tutkimuksen kohteena olisivat olleet ketkä tahansa kysei- sen ajanjakson vastaavalla tavalla toimineet ja eläneet henkilöt. Mutta, kuten lausuttu on, historia on kirjoittajansa kaltainen, tutkijan tulkinta menneisyydestä. Tavalla tai toisella tulkinnan perustana ovat aina tutkijan omat kokemukset; ne määräävät mistä tekijöistä hän lähtee määrittämään jollekin ilmiölle kon- tekstia, millaisiin selitysmalleihin hän turvautuu ja mitä hän lop- pujen lopuksi pitää tutkimisen arvoisena.1 Heikki Ylikankaan mukaan on kaksi eri asiaa kysyä, mitä historioitsijain pitäisi tutkia ja mitä ja miten he todennäköisesti tulevat tutkimaan. Kolmas eri asia on, kuka sanottuja seikkoja arvioi. Hänen mielestään näin on hyvä, sillä vaikka yksimielisyys on voimaa sodassa ja kenties politiikassakin, ei historiatieteessä.2 Tie Tampereelle -tutkimuksensa esipuheessa Ylikangas toteaa joutuneensa työnsä osalta kiirastuleen yhtäältä ammattietiikan ja toisaalta vahvan sosiaalisen paineen kanssa; edellinen velvoit- taa kertomaan totuuden, jälkimmäinen vaatii vaikenemaan tai valikoimaan. Hän toteaa yrittäneensä karsia ristiriitaisen ja epä- luotettavan luotettavasta ja todennäköisestä, mutta tehnyt sen täysin tietoisena, että koko totuuden perille ei koskaan päästä. Tämä yritys ja sama tietoisuus koskevat omassa mittakaavassaan tätäkin tutkimusta. Äitinsä isän, Kustaa Vilkunan yhteiskunnallisesta ajattelusta ja toiminnasta väitellyt Ilkka Herlin korostaa aiheensa osalta kiinnittäneensä erityistä huomiota tutkimuskohteen ja tutkijan suhteen selvittämiseen. Tutkimuksen objektiivisuuden eli ulko- kohtaisuuden osalta hän toteaa, ettei ole siihen edes pyrkinyt, vaan yrittänyt kääntää ongelman tutkimuksen eduksi pohtimalla lähtökohtiaan sen suhteen mahdollisimman tarkoin. Herlinin 1 Autio, Katajala–Peltomaa ja Vuolanto (toim.) 2001; ”Johdanto”, s. 11. 2 Perko (toim.) 1990; Heikki Ylikangas, ”Historiantutkimus lähimmässä tulevaisuudessa”, s. 27. 10 mukaan objektiivisuuden suojassa voi yhtä hyvin etääntyä tut- kimuskohteen ymmärtämisestä, kuin ymmärtää sitä paremmin.3 Maalaisliittolaisen isoisänsä Viljami Kalliokosken elämäkerran kirjoittanut Matti Kalliokoski toteaa puolestaan alkusanoissaan, että elämäkerta voi olla harhaanjohtava tapa kirjoittaa historiaa. Sen kautta saattaa syntyä liioiteltu kuva yhden ihmisen vaikutuk- sesta omaan aikaansa ja historian kulkuun. Ylikorostuksen uhka on vieläkin ilmeisempi, kun kirjoittaja on päähenkilön pojan- poika. Kalliokoski sanoo yrittäneensä pitää nämä vaarat mieles- sään ja pyrkineensä kääntämään sukulaissuhteen työnsä eduksi. Hänen työtään ohjasi nimekkäiden puolueen veteraanipoliitik- kojen joukko, joten ainakin tässä suhteessa tutkimus sai asian- tuntevan sivustatuen.4 Toisen maalaisliittolaisen, Juho Lahdensuon elämänkaaresta väitellyt Pekka Kakkuri toteaa, että hänen tutkimuskohteensa kohdalla oli joskus noussut esiin kysymys siitä voiko muu, kuin samaan puolueeseen kuuluva ihminen yleensä kirjoittaa maalais- liittolaisen poliitikon historiaa. Hänen omasta mielestään voi ja intomielinen puoluesidonnaisuus saattaa olla jopa haittana kir- joittajalle.5 Annan kokoomuslaisen edustajakollega Paavo Virkkusen elä- mäkerran kirjoittanut pojanpoika Paavo Virkkunen nuorempi ei taas ota lainkaan kantaa läheissuhteen mahdolliseen merki- tykseen työnsä näkökulmasta. Hän toteaa vain, että on tuntenut pojanpoikana ja nimikaimana erityisenä haasteena vaatimuksen luomansa kuvan näköisyydestä Virkkuseen ihmisenä ja kuvailee teoksensa lopussa henkilökohtaista suhdettaan isoisäänsä.6 Saksalaisen Michael Jonasin mukaan elämäkerta on saanut uutta kantavuutta historiantutkimuksen metodina. Kun Keski- Euroopassa on ajoittain esitetty epäilyksiä biografisen tutkimuk- sen tieteellisestä annista, on 1980-luvun lopulla myös saksalai- 3 Herlin 1993, s. 16. 4 Kalliokoski 2002, s. 7. 5 Kakkuri 1999, s. 12. 6 Virkkunen 2002, s. 7. 10 11 sella kielialueella ollut näkyvissä elämänkerran