HELSINGIN YLIOPISTON View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE KASVATUSTIETEEN LAITOKSEN provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto TUTKIMUKSIA 191 Pauli Arola TAVOITTEENA KUNNON KANSALAINEN Koulun kansalaiskasvatuksen päämäärät eduskunnan keskusteluissa 1917–1924 HELSINKI 2003 Valvoja ja ohjaaja Professori Martti T. Kuikka Esitarkastajat Dosentti Arja Virta, Turun ja Uumajan yliopisto Dosentti Arto Nevala, Joensuun yliopisto Vastaväittäjä Professori Antero Heikkinen, Joensuun yliopisto Kansi: Nuoren tasavallan vakavia kansalaisen alkuja opettaji- neen. Riihimäen kauppalan Keskuskansakoulun ylin luokka keväällä 1925. Opettajat vasemmalta: Iida Aittola, Aina Nummi- nen, johtajaopettaja J.K. Tuura ja Maiju Lehtonen. Riihimäen kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Opettaja Tuura aloitti uransa 1890-luvulla ennen kansakoulujen piirijakoasetusta. Hänen ope- tustyönsä päättyi1930, kun maa oli itsenäinen ja kansalaiskas- vatuksen perusteet oli määrittelty. Myös kuvan oppilaat elivät murrosaikaa: he aloittivat koulunsa itsenäisessä Suomessa ja heidän kouluaikanaan säädettiin sekä oppivelvollisuus että kan- sankoulutoimen järjestysmuodon perusteet. Yliopistopaino, Helsinki ISBN 952-10-0808-3 (nid.) ISBN 952-10-0809-1 (PDF) ISSN 1238-3465 HELSINGIN YLIOPISTO Kasvatustieteen laitos Tutkimuksia 191 Arola, Pauli TAVOITTEENA KUNNON KANSALAINEN Koulun kansalaiskasvatuksen päämäärät eduskunnan keskusteluissa 1917–1924 Tiivistelmä Kansalaiskasvatus, jonka kohtalosta oli huolestuttu 1900-luvun alussa venäläistä- miskausien ja eduskuntauudistuksen aikana, tuli ratkaisuvaiheeseensa Suomen it- senäistyttyä 1917. Suomi sai 1921 oppivelvollisuuslain ja 1923 lain kansakou- lutoimen järjestysmuodon perusteista, jotka määrittivät kansalaisten tarvitseman perussivistyksen laajuuden. Tämä tutkimus keskittyy eduskunnan käymiin kes- kusteluihin kansalaiskasvatuksesta. Tarkoitus on selvittää, miten koulun kansa- laiskasvatus tuli eduskunnan keskustelujen kohteeksi, mitkä olivat niissä ilmaistut kansalaiskasvatuksen tavoitteet ja miten keskustelu on selitettävissä poliittisten toimijoiden intentioiden, valta-aseman ja julkisuuden avulla. Tutkimuksen lähde- aineisto koostuu valtiopäiväasiakirjoista, puolue- ja yksityisarkistoista, aikakaus- lehdistä ja sanomalehdistä. Sen menetelmä on geneettinen. Tutkimustulosten mukaan kansalaiskasvatuksen tarpeellisuudesta oltiin edus- kunnan poliittisten puolueiden kesken jokseenkin yksimielisiä. Oppivelvollisuus toteutuisi lähitulevaisuudessa, ja siksi kansalaiskasvatuksesta ei vuoden 1917 val- tiopäivillä tullut tärkeää keskustelun aihetta, vaan se jäi ajankohtaisempien tee- mojen varjoon. Kansalaiskasvatuksesta tuli kuitenkin sen itsestään selvyyden vuoksi puoluetaistelujen lyömäase, jolla perusteltiin täysin vastakkaisia asioita. Kansa- laissodan jälkeen kansalaiskasvatuksessa nähtiin keino välttää vuosien 1917–1918 yhteiskunnallinen kaaos. Vaikka tulkinta oli tarkoitushakuinen, se kertoo luotta- muksesta valistuksen voimaan. Oli ilmeistä, että valistuksen projekti jatkui edel- leen 1920-luvun alun kansalaiskasvatuksessa. Kansalaiskasvatus tuli eduskunnan keskustelujen kohteeksi, kun keskeiset po- liittiset ongelmat kuten hallitusmuoto ja torpparikysymys, jotka aikaisemmin oli- vat estäneet sen tulon keskustelun aiheeksi, oli ratkaistu, ja sivistysasioille liikeni huomiota. Perusta eduskuntakeskusteluille luotiin vuoden 1919 eduskuntavaaleissa. Edistyspuolueen johto, Mikael Soininen ja Oskari Mantere, lähti eduskunnassa tekemään yhteistyötä sosialidemokraattien keskeisten hahmojen kuten Julius Ai- lion kanssa, mitä maalaisliiton Santeri Alkio tuki. Oppivelvollisuuslainsäädännöllä keskusta ja vasemmisto halusivat lujittaa demokratiaa, estää oikeiston vallan kas- vua ja torjua oikeistokaappauksen mahdollisuus. Samalla lainsäädäntö palveli so- sialidemokraatteja äärivasemmiston taholta tulevan poliittisen uhan torjumisessa. Varojen sijoittaminen oppivelvollisuuteen esitettiin kannattavammaksi kuin nii- den sijoittaminen sotalaitokseen, vaikka selvää kuvaa koulunuudistuksen tuomis- ta yleisistä kustannuksista ei ollut olemassa. Eduskunnan keskustelujen aikana yhteys vuosien 1917–1918 kriisikauteen menetti merkitystään ja oppivelvollisuu- den tavoitteeksi esitettiin sivistysvaltion rakentamista ja valmistautumista selviyt- ymiseen kansainvälisessä kilpailussa. Tilanne muuttui vuoden 1922 eduskuntavaalien vaikutuksesta. Vaaleissa me- nestyivät kokoomus ja maalaisliitto, mikä murensi keskustan ja vasemmiston ai- kaisempaa yhteistyötä. Torpparikysymyksen ratkaiseminen aiheutti muutoksen maanomistusoloissa ja tuotti lisää maanviljelijöitä. Tämä johti kilpailuun uusien maaomistajien tuesta. Sosialidemokraattien pettymykseksi kokoomus ja maalais- liitto tukivat toisiaan ja lähtivät puolustamaan maaseudun tarpeita. Oppivelvollisuuslakeja säädettäessä kysymys uskonnon opetuksesta tuli kes- kustelun kohteeksi. Sosialidemokraatit ja sosialistinen työväenpuolue, jotka halu- sivat poistaa uskonnon koulusta, olivat uhka oikeistolle. Kun kansakoulun järjes- tysmuodon perusteita koskenutta lakia ruvettiin säätämään 1922–1923, keskei- seksi erimielisyyden aiheeksi muodostui uskonnon ja siveysopin opetus. Muista oppiaineista ei keskusteltukaan. Kokoomuksen pappiskansanedustajat pitivät edus- kuntakeskustelussa yllä käsitystä, että he olivat laajan kansanliikkeen johdossa pelastamassa maata vaaralta, johon vasemmisto oli sitä johtamassa. Kokoomus pyrki näin kokoamaan rintamaa sosialidemokraattista puoluetta ja sosialistista työ- väenpuoluetta vastaan. Eduskuntakeskustelun tavoitteissa painottuivat puolueiden taistelu vallasta ja ryhmien välinen kilpailu. Keskustelun sisältö oli riippuvainen poliittisten toimi- joiden valta-asemasta, julkisuudesta, tilannearvioista ja taktisista tavoitteista. Kan- salaiskasvatusta koskeneessa keskustelussa oppiainejaosta ei tullut uskonnon ja siveysopin opetusta lukuun ottamatta poliittisten intohimojen näyttämöä. Samaan aikaan, kun eduskunnassa käytiin taistelua vallasta, kansalaiskasvatuksen sisällöl- linen uudistus oli käynnissä ylijohtaja Mikael Soinisen johtamassa maalaiskansa- koulun opetussuunnitelmakomiteassa, joka antoi ohjeet käytännön koulutyölle 1925. Asiasanat: eduskuntatyö, kansakoulu, kansalaiskasvatus, kasvatushistoria, kou- lutuspolitiikka, oppivelvollisuus. UNIVERSITY OF HELSINKI Department of Education Research Report 191 Pauli Arola AIMING TO CREATE GOOD CITIZENS The Debates of the Finnish Parliament Concerning Citizenship Education in Our Schools, 1917 to 1924 Abstract Following the independence of Finland in 1917, citizenship education, which had caused concern during the beginning of the 20th century under the era of russifica- tion and parliament reform, came to a turning point. In 1921, Finland passed an act regarding compulsory attendance at schools (laki oppivelvollisuudesta), and in 1923 enacted more legislation concerning the basis of the elementary school sys- tem (kansakoulutoimen järjestysmuodon perusteet), which regulated the width of basic education in general. This research focuses on the Finnish parliamentary discussions regarding citizenship education. My aim is to study the ways in which citizenship education at Finnish schools became an issue for Finnish Parliament, particularly the aims of the citizenship education as they were expressed in that discussion. I will also investigate exactly how this discussion might be explained in the light of the basic intentions of the politicians, their power status and the political publicity involved. The source material for this work involves documents from the Finnish Parliament, material gathered from party and private archives, journals and newspapers. My method of study is primarily genetic. According to the results of this study, a relative consensus existed between the political parties concerning the actual necessity of citizenship education. In fact, compulsory attendance at schools was going to be implemented in the near future. That is why citizenship education did not become an important issue under the sessions of the Finnish Parliament in 1917: it was overshadowed by more impor- tant themes. Due to its self-evidence, citizenship education became a weapon in party struggles, and was used as a rationale for conflicting aspirations. Following the Finnish Civil War, education in citizenship was seen as a tool that could be used to avoid the chaos which took place in the Finnish society during the years 1917–1918. Although this interpretation was a purposive one, it reveals the confi- dence of the Parliament in the efficiency of the overall project of enlightenment. This project carried on into the citizenship education that took place during the beginning of the1920s. Citizen education then came under the focus of the parliamentary discussions during the times in which central political problems such as the constitution and sharecropper questions were solved. Such questions had formerly established barri- ers against discussions about citizenship education, but in the beginning of 1920s there was place for cultural questions. This basis was built in the parliamentary elections of 1919. In these parliamentary discussions, the leaders of the National Progressive Party (Kansallinen edistyspuolue), Mikael Soininen and Oskari Man- tere, began to collaborate with central figures in the Social Democrat Party (Suo- men sosialidemokraattinen puolue), such as Julius Ailio. This collaboration was also supported by Santeri Alkio from the Agrarian Party (Maalaisliitto). With the act