KARJALAN LENNOSTON PERINNEHUONE "UTTI" KARJALAN LENNOSTON PERINNEHUONE "UTTI" Karjalan Lennoston perinnehuone-hanke lähti liikkeelle jo vuosia sitten Lennoston sekä Hävittäjälentolaivue 31:n perinnepäivän tapahtumiin liittyen. Tarkoituksena oli koota Lennoston ja Laivueen hallussa ollut perinnemateriaali perinnenäyttelyksi. Ajatus tuli uudelleen esille Karjalan Lennoston Killan piirissä 1980-luvun loppupuolella, kun Esikuntakomppanian rakennuksen saneerauksen yhteydessä saatiin silloisen Lennoston komentajan, eversti Matti Aholan, myötävaikutuksella varattua perinnehuoneelle tila. Perinnemateriaalin kerääminen aloitettiinkin välittömästi tilaongelman ratkettua. Samalla aikatauluksi sovittiin huoneen avaaminen Lennoston 75-vuotisperinnepäivänä 28.9.1993. Perinnehuoneeseen on asetettu esille Karjalan Lennoston ja sen perinneyksiköitten historiaan liittyvää materiaalia. Aineisto koostuu pääasiassa valokuvista ja pienikokoisista esineistä. Lisäksi esitteillä on Ilmavoimien käytössä olleita ja olevia virkapukuja sekä lentovarusteita. Virkapukuja Virkapuvuista on esillä puvut mallia 22, 27, 36 ja 51 sekä värvätyn naisen virkapuku. Vasemmalta puku m/22 , puku m/27, puku m/36, puku m/51 ja värvätyn naisen puku. - Puku m 22 on kuopiolaisen vuorineuvos Onni Saastamoisen virkapuku - Puku m 27 on kaksinkertaisen Mannerheimristin ritari, kapteeni Hans Windin virkapuku - Puku m 31 on vänrikki Niilo Lintusen virkapuku (puettuna reservin mekaanikkokersantiksi) - Puku m 51 on everstiluutnantti Erkki Heinilän virkapuku - Värvätyn naisen puku on toimistosihteeri Raija Antikaisen virkapuku 1960-luvulta. Karjalan Lennoston alku Lento-osasto II - Hävittäjäeskaaderi Antreasta Lappeenrannan kautta Uttiin Valkoisen armeijan ylipäällikkö perusti maaliskuun 25. päivänä 1918, Lento-osasto II ja sijoitti sen Karjalan rintamalle Antreaan. Samaan aikaan, 16.huhtikuuta Karjalan Armeija (Aarne Sihvo) perusti oman ilmailuyksikön, Karjalan Armeijakunnan Ilmailuosasto samoin Antreaan. Mannerheimin käskyllä tämä pian, jo 23.4.1918 yhdistettiin Lento-osasto II:een. Tuota hetkeä voidaan pitää Karjalan Lennoston alkuna. Lento-osasto II siirtyi jo 10. toukokuuta Lappeenrantaan ja sieltä 15. kesäkuuta Uttiin. Samalla joukko- osaston nimi muuttui Lento-osasto 3:ksi. Talven 1918-1919 väliseksi ajaksi toiminta Utista siirrettiin Santahaminaan, koska Utissa ei ollut lämmitettäviä tiloja. Keväästä 1919 alkaen Utti oli Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen käytössä aina vuoteen 1961 saakka, jolloin Lennosto siirtyi Rissalaan. Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa sekä esineitä Lennoston alkuvaiheilta vuodesta 1918 alkaen aina 1920-luvun lopulle saakka. Yksi historiallisesti merkittävimmistä esineistä on luutnantti Gunnar Holmqvistin alkuperäinen lentopäiväkirja. Hänet tunnetaan erityisesti suomalaisen taitolennon "isänä". Lentopäiväkirjasta löytyvät esimerkiksi eri taitolentoliikkeiden ensimmäiset suorituspäivät Suomessa. Lentopäiväkirja on avattu kohdalta, josta ilmenee luutnantti Holmqvistin suorittama pommituslento Perkjärveltä Pietariin 25.10.1919. Kohteena oli Pietarin länsirintaman tiedustelu ja Kolomäen lentoaseman pommittaminen. Holmqvist tähtärinään vänrikki Lilja, oli tehtävään määrätyn lento-osaston ainoa, joka suoritti tehtävän loppuun. Kyseisen lennon lentosuoritusilmoitus on myös esillä. Maalentoeskaaderi - Lentorykmentti 2 Martinsydesta Gamecockiin - Utti - hävittäjäilmailun kehto 1930- luvulla Utissa siirryttiin pelkästä lentelystä johdettuun lentokoulutukseen. Tähän loi edellytykset Gamecock -hävittäjäkoneen (lempinimeltään "Kukko") hankinta Ilmavoimille vuosikymmenen alkupuolella. Samanaikaisesti Utissa oli komentajana eversti Väinö Wirkkunen (ent. Snellman), jonka kannustavalla ja ymmärtävällä johdolla Lentolaivue 24:n komentaja majuri Richard Lorentz ja lentueenpäällikkö kapteeni Gustav Magnusson pääsivät kehittämään suomalaista hävittäjätaktiikkaa ja -torjuntaa. Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa ja esineitä 1920-luvun lopulta Talvisodan alkuun 1939 asti. Lisäksi esillä on ajankuvana Ilmavoimissa käytössä ollutta erilaista kirjallista- ja esineaineistoa. Keskellä muun muassa ns morsiustyyny. Jokaisen lentäjänuorukaisen kihlautuessa morsiamen edellytettiin virkkaavan lentomerkillä varustetun kalustetyynyn tulevaan yhteiseen kotiin. Esillä on kuopiolaisen lentomestari Aatto Uotisen kihlatun virkkaama morsiustyyny 1920-luvulta. Talvisota Talvisodan torjuntanäyttö maailmalle 6.1.1940 Talvisodan hävittäjätorjunnan näkyvin osa oli Fokker D. XXI -hävittäjällä alasammutut viholliskoneet. Lentolaivue 24:n ohjaajat saavuttivat sillä kaikkiaan 127 ilmavoittoa. Maailmanlaajuista huomiota sai 6.1.1940 luutnantti Jorma Sarvannon "maailmanennätys", kun hän ampui alas kuusi vihollisen pommikonetta neljässä minuutissa. Tähän osastoon on koottu Talvisodan aikaista kuva-aineistoa ja hävittäjätorjunnan eri järjestelmien esineitä. Esillä on myös ajankuvana sodanaikaisia tarvikkeita. Hävittäjäritarit Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen henkilöstöstä myönnettiin yhdelletoista Talvi- ja Jatkosotien hävittäjäohjaajalle 2. luokan Mannerheim-risti. Heistä kapteeni Hans Wind ja lentomestari Ilmari Juutilainen nimitettiin kaksinkertaisiksi Mannerheim-ristin ritareiksi. Tähän osastoon on sijoitettu kuvat hävittäjäritareista sekä sotien aikana myönnettyjä kunniamerkkejä arvokkaimpana Mannerheim-risti (majuri Veikko Karun testamentti). Lentorykmentti 3 - Jatkosota Jatkosodan hävittäjätorjunnalla turvattiin itsenäisyys Jatkosodan aikana suomalainen hävittäjätorjunta kehittyi täyteen valmiuteensa. Erityisen merkittävä oli valvonta- ja johtamisjärjestelmän kehittyminen niin, että keskitetty hävittäjätorjunta oli mahdollista. Yhtenä merkittävänä tämän järjestelmän osana oli Lentorykmentti 3:n Suulajärven johtopaikka, johon keskitettiin ilmavalvonnan ja radiokuuntelun valvontatiedot, ja luotiin näin mahdollisuus torjunnan suuntaamiseen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen hävittäjäohjaajat ampuivat Jatkosodassa alas Brewster - hävittäjällä kaikkiaan 477 viholliskonetta ja Messerschmitt-hävittäjällä kaikkiaan 663 viholliskonetta. Tähän osastoon on koottu Jatkosodan aikaista kuva-aineistoa ja esineistöä kuvaamaan hävittäjätorjunnan järjestelmien kehittymistä sotien aikana. Erikoisuutena ovat Jatkosodan ensimmäistä ilmataistelua kuvaava taulu ja Suulajärven johtopaikkaa ja torjuntahävittäjää hälytyssuojassa esittävät pienoismallit. 3. Lennosto - Karjalan Lennosto 1950-luvun hiljaiselosta 1960 -luvun suihkukonekauteen Utista Rissalaan 1961 - Uusi päätukikohta uusilla torjuntahävittäjillä Sotien jälkeen Ilmavoimien toiminta oli alamaissa. Niinpä Karjalan Lennostollakin oli 1950-luvun alkupuolella tilanteita, jolloin lentotoimintaan oli käytettävissä vain kaksi konetta. Vihuri-koneen hankinta Ilmavoimille antoi kuitenkin mahdollisuuden lentotaidon ylläpitämiseen. Utin tukikohta oli jäämässä suihkukonekauteen siirtymisen yhteydessä käyttökelvottomaksi (ei kestopäällystettä) ja lisäksi puolustusvoimien uudelleen organisoinnin yhteydessä 1950-luvun puolivälissä Utti todettiin operatiiviselta sijainniltaan hankalaksi. Karjalan Lennosto päätettiinkin siirtää Rissalaan siten, että Hävittäjälentolaivue 31 siirtyi keväällä 1960 ja muut Lennoston osat kesällä 1961. Siirtymisen jälkeen Lennostoa odottivat suuret haasteet uudessa tukikohdassa. MiG-21F - torjuntahävittäjähankinta siirsi kertaheitolla koko Ilmavoimat aivan uuteen aikakauteen. Olihan se sotien jälkeen ensimmäinen ajanmukainen torjuntahävittäjä Ilmavoimissa. Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa Utista ja Vihuri-toiminnasta 1950-luvulla. Lisäksi osastossa on tuotu esille Lennoston siirtyminen Rissalaan sekä MiG-21F -torjuntahävittäjäkaluston hankinta ja saapuminen. Karjalan Lennosto Toiminnan vakiintuminen Rissalassa MiG-21BIS -torjuntahävittäjän ja Hawk-harjoituskoneen käyttöönotto 1970-luvulle tultaessa Karjalan Lennosto oli jo ottanut paikkansa savolaiskarjalaisena lennostona. Voidaan sanoa, että mittavan suojarakentamisen myötä Karjalan Lennosto ja sen päätukikohta Rissala ovat kiveen rakennetut. Tähän osastoon on koottu erityisesti MiG -toimintaan liittyvää aineistoa. Lisäksi osastossa on pienoismallikokoelma lennoston ja sen perinnejoukko-osastojen käytössä olleista lentokoneista ja kuva Rissalan tukikohdan lähialueen sotahistoriasta Suomen sodan ajalta vuodelta 1806. Lentovarusteita Tässä osastossa on esillä Fouga-mekaanikko 1960-luvulta, Fouga-ohjaaja, MiG- ohjaaja "yliäänivarustuksessa". Lisäksi osastossa on esillä Lentokonekorjaamon työvuorotaulu 1970-luvun alusta ja Rissalan lentokentän jatkosodan aikaisen lankkukiitoradan lankkuja. KARJALAN LENNOSTON HISTORIA Karjalan Lennoston alku, Antreasta Lappeenrannan kautta Uttiin Karjalan Lennoston juuret johtavat Vapaussodan aikoihin Karjalan Kannakselle Antreaan (nyk. Kamenogorsk). Antrean lentoasemalle sijoitettiin maaliskuun lopulla 1918 Suomen Ilmailuvoimien Lento- osasto II. Karjalan Armeijakunta perusti, komentajansa eversti Aarne Sihvon johdolla Antreaan oman Ilmailuosastonsa huhtikuun puolivälissä. Tilanne johtikin siihen, että 23.4.1918 ylipäällikkö, kenraali Mannerheim antoi käskyn liittää Ilmailuosasto Lento-osasto II:een. Samalla sen sijoituspaikaksi käskettiin Utti. Tätä ajankohtaa voidaan pitää Karjalan Lennoston joukko-osastoperinteen syntyhetkenä. Samalla tuli perustettua ensimmäinen hävittäjäyksikkö, joten Karjalan Lennosto kantaa suomalaisen hävittäjäilmailun perinteitä. Kuvaavaa koko Ilmailuvoimien alkuajan toiminnalle oli, että ensimmäiset lentokoneensa Lento-osasto II sai poikkeuksellisella tavalla.