Risto Hemming
Suomessa on pari tapahtumaa, jotka ovat jo vuo- festivaalin muuttumista melko pienimuotoisesta ja sikymmenten ajan näkyvästi lisänneet kesän mat- amatöörivetoisesta kesätapahtumasta ympärivuoti-
kailuliikennettä. Oopperamusikki on houkutellut seksi ammattimaisesti johdetuksi liiketoiminnaksi. ihmisiä Savonlinnaan ja jazz Poriin. Edellisessä Ymmärsin toki Kankaan strategian, kun hän toimin- artikkelikirjassa (Lomasuuntana Suomi) Eero Ran- nanjohtajana katsoi, että paikallaan polkeminen tala kertoi oopperafestivaalista. Hän tuntee aiheen vähitellen kuihduttaisi festivaalin maakuntatapah- hyvin oltuaan pitkään keskeisissä tehtävissä oop- tuman tasolle. Piti kasvaa, kehittyä, kaupallistua. perajuhlien johtokunnassa, ja tuloksena oli mielen- Oli tosin pelättävissä, että samalla menetettäisiin
kiintoinen artikkeli, jossa henkilökohtaiset muistot se alkuperäinen jazzharrastajien ydinjoukko, mutta
ja festivaalin koko historia kietoutuivat yhteen viih- sehän oli edelleen kovin pieni – pelkästään sen va- dyttävällä tavalla. rassa ei kuitenkaan voitaisi pitkään elää. Tällä kertaa lähtökohta on toinen. Minua on patis- Rinnan festivaalin muuttumisen kanssa aika niitti tettu kirjoittamaan teemasta Pori Jazz, koska tiede- vääjäämättä satoaan. Jazzin legendat siirtyivät ikui- tään minun olleen aikanani aktiivinen porinkävijä, suuden Hall of Fame’iin, kuka luonnostaan jo ikän- ja koska olen varsin paljon käyttänyt jazzmusiikkia sä puolesta, kuka elämäntapojensa uhrina. Suuret
Suomen ulkomaanmarkkinoinnissa. Lukija joutuu 1950- ja 60-lukujen nimet, jotka olivat houkutelleet sen sijaan pettymään, jos hän odottaa tyhjentävää harrastajia eri puolilta maata Kulttuuritalolle, Kir- selostusta Porin jazzjuhlien koko tähänastisesta jurinluodolle tai jopa Konserthusetiin Tukholmaan elämänkaaresta – puhumattakaan Porissa esiinty- asti, poistuivat vähitellen aikakirjoista. Tilalle tul- neistä muusikoista – kaikesta tästä löytyy runsaasti leet genren omat tähdet tuikkivat himmeämmin ei- tietoa Pori Jazz 66 ry:n ansiokkaista juhlavuosihis- vätkä liikuttaneet massoja. Ja kun ei jazzin piiristä toriikeissa vuosilta 1986 ja 1996 (kts lähdeluette- enää löytynyt tarpeeksi vetovoimaisia esiintyjiä,
loa artikkelin lopussa) sekä festivaalin kotisivuilta piti kasvua tavoittelevan tapahtuman ryhtyä nosta- erinomaisine historiaosioineen. Tässä artikkelissa maan estradille viihdemaailman meganimiä. keskityn omaan suhteeseeni jazziin ja Poriin. Sting, Björk, Paul Anka ja muut kaltaisensa tuo- vat Poriin kymmeniä tuhansia festarikävijöitä ja miljoonia euroja, hyvä näin. Me pienimuotoisesta, intiimitunnelmaisesta, kiireettömästä kesätapahtu- Hello / goodbye masta haaveilevat olemme kuitenkin jo hakeutuneet Oma ensitutustumiseni Porin jazzfestivaaliin ta- toisaalle. Ehkä olemme löytäneet muistojemme Po- pahtui 1972. Se oli täydellisyyttä hipova. Majoittu- rin jostakin muualta – Keiteleen tai Suomenlahden minen klassiseen hotelli Otavaan, kiireetön tunnel- rannoilta – tai ehkä olemme lakanneet etsimästä. ma, Chick Corean konsertti viereisessä teatterissa, Silloin voi tuon Kirjurinluodon piknik-konserttien Cannonball Adderley iltajameissa, Yusef Lateef menneen tunnelman herättää henkiin asettumalla sunnuntain Kirjurinluodolla. Ehkä tein seuraavat selälleen nurmikolle, nostamalla katseen lähimmän
porinmatkat lähinnä tuon järisyttävän ensikoke- koivun lehvistöön ja laittamalla kuulokkeista tule- muksen toistumisen toivossa. Kävin jazzjuhlilla 25 maan jonkun seesteisen jazzballadin tenorilla pu- peräkkäistä kesää, vuoteen 1996 saakka. hallettuna. ”If that doesn’t help, it will have to do, Olin 1980-luvulla ystävystynyt Jyrki ja Paula until the real thing comes along.” Kankaan kanssa, ja pääsin läheltä seuraamaan
83
Porin karttasivu Suomen Matkailijayhdistyksen vuonna 1897 julkaisemasta Kartastosta
Pori
Otteita Suomen Matkailija-Yhdistyksen vuonna puitteet olemassa, jotka tekisivät siitä oivallisen 1890 julkaisemasta kirjasta Matkasuuntia Suomes- kesätapahtumien pitopaikan. ”Suistamon” alussa sa: ”Porin kaupunki on Kokemäenjoen eteläran- oleva Kirjurinluoto (Skrifvarholmen) on oheisessa nalla, joensuuhaarojen muodostaman suistamon kartassa vuodelta 1897 merkitty istutetuksi puis- alkupuolella, peninkulman päässä virran laskupai- toksi, joten sekin odotti vain tulevaa pääsyään jaz- kasta - - - Molempien rantojen liikennettä välittää zin maailmankartalle. ponttonisilta. Jalkaisin kulkijat pääsevät maksutta Monta sattumaa johdatti vähitellen Porin sen sillan yli, mutta hevoismatkailijain on maksettava nykyiseen asemaan festivaalikaupunkina. Kaikki määrätyn taksan mukaan. - - - Teaatterihuone on alkoi viime jääkaudesta. Suunnattoman paksu jää- rakennettu arkitehti E. Stenbergin piirustusten peite painoi silloin maankuorta lommolle, ja kun mukaan ja annettiin käytettäväksi tarkoitukseensa jää sitten lopulta suli pois, rupesi maa luonnolli- lopulla vuotta 1884. Teaatterissa on 403 istuma- sesti jälleen kohoamaan. Sitä se tekee edelleen. paikkaa ja sähkövalaistus. - - - Tämän yhteydessä Sisämaahan kertyneet suuret järvialueet puoles- mainittakoon kirkon lähellä oleva Johannuslehdon taan tarvitsivat laskujoen; sellainen syntyi maaston puisto, missä on ravintolahuone, jossa kesäaikana osoittamaan kohtaan, ja maahan asettuneet ihmi- pidetään ravintola-liikettä, jolloin siellä myöskin set antoivat sille nimen Kokemäenjoki. saa kuulla soittoa kaksi kertaa viikossa.” Joki oli purjehduskelpoinen pitkälle sisämaahan, Kun tuohon vielä lisää Yyterin, Selkämeren par- ja niin sen varteen syntyi kauppapaikkoja. Mutta taalla olevat kilometrien pituiset hiekkarannat, sitä mukaa kuin maa kohosi, näiden oli pakko siir- huomaa että Porilla jo toissa vuosisadalla oli ne tyä ulommaksi alavirran suuntaan. Teljästä siirryt-
84 Jazz tiin Ulvilaan, Ulvilasta Poriin, ja lopulta Poriinkaan ei merikelpoisilla laivoilla enää päässyt. Eikä tar- Puuvilla ja jokisuisto vievät helposti ajatukset vitsekaan päästä, sillä Porillahan on ulkosatamat Porista Yhdysvaltain etelään, jossa jazzin kerrotaan Mäntyluodossa ja Reposaaressa. Mutta Porin aika- syntyneen. Puuvillapelloilla raataneet mustat va- kausi jokisatamana jätti yhtä ja toista käyttökelpois- pautuivat Amerikan sisällissodan jälkeen orjuudesta ta myöhempien aikojen kulttuuririentoja ajatellen. ja pystyivät siitä lähtien (ainakin periaatteessa) va- Joen etelärantaan, jonne tuossa vanhassa kartas- paasti siirtymään paikasta toiseen. Heitä muutti nyt sa johtaa vielä junaraiteita, jäi tullilaitokselta pak- myös kaupunkeihin, ja he toivat mukanaan oman ka- ja vaakahuone. Siihen voitiin sijoittaa kaupun- musiikkinsa, jonka luonteenomaisia aineksia olivat gin taidemuseo. Vanhasta suolamakasiinista tuli juuriltaan afrikkalaiset, rikasrytmiset työlaulut, Poriginal-talo, jazzjuhlien päämaja. Keskellä van- harmonisesti monikerroksiset hengelliset laulut ja haa laiturialuetta sijaitseva entinen satamakonttori melankoliset, usein improvisoidut balladit – blues. muutettiin Café Jazz -nimiseksi yhdistetyksi kesä- Pohjois-Amerikan suurimman joen suistossa kahvilaksi ja konserttipaikaksi. Etelärannan län- sijaitseva New Orleans oli jo lähtökohdiltaan mo- sipäästä voitiin lainata festivaalin käyttöön myös nikulttuurinen kaupunki, jonne siirtomaakauden vanha ravintolarakennus (mahdollisesti itsensä ajoilta oli jäänyt runsaasti ranskalais-espanjalaista Engelin piirtämä), jolla on skitsofreeninen, kään- ns. kreoliperimää. Siellä asui jo ennestään myös nösvirheeltä kuulostava kaksoisnimi Suomalainen mustia kreoleja, vapaudessa syntyneitä. Mahtavan Klubi – Svenska Klubben. Mississippin jokilaivat toivat sinne nyt lisää mustaa Joen pohjoispuolelle, Isosannan entiseen saa- väestöä ja uudenlaisia vaikutteita. Musikaalisesti reen, Pori oli kaavoittanut teollisuusalueen, joka lahjakkaat tulokkaat saivat käsiinsä muitakin soit- erottuu hyvin kartassa. Siinä – vuonna 1897 – se on timia kuin banjon, he oppivat soittamaan niitä, ja tosin pääosin vielä tyhjillään, odottamassa yrityk- kaikkien eri tekijöiden yhdistyessä lopputuloksena siä. Pari höyrysahaa ja tulitikkutehdas erottuvat sil- syntyi uudenlaista musiikkia, jota voimme jo sanoa lalta lähtevän esplanadin länsipuolella, ja idempä- jazziksi. Itse sana keksittiin kuitenkin toisaalla ja nä näkyy Porin Konepajan alkio, tuleva Rosenlew. vasta myöhemmin, 1910-luvulla. Jo seuraavana vuonna perustettiin Porin Puuvilla, Hieman samankaltaista musiikkia syntyi myös joka asettui ruutukaavan kahteen suurimpaan kort- muualla Yhdysvalloissa, mutta jazzin alkuvuosien teliin täyttäen ne vähitellen kokonaan rakennuksil- selkäranka oli Mississippi, jonka varrella sijaitsi- laan. vat New Orleansin lisäksi myös esim. Memphis ja Vuonna 1981 puuvillatehtaan kutomossa syttyi St. Louis – nekin tärkeitä kaupunkeja musiikkilajin tulipalo, joka nopeasti laajeni Suomen sodanjälkei- kehityshistoriassa. Etusijalle nousi kuitenkin pian sen historian tuhoisimmaksi. Ihmishenkiä ei onnek- Chicago, kaukana pohjoisessa. si menetetty, mutta palon seurauksena Puuvillan New Orleansissa jazzia työkseen soittavat saivat toimintoja alettiin vähitellen ajaa alas, kunnes se yleensä elantonsa syntisessä Storyvillessä, kaupun- 1994 kokonaan suljettiin. Eräs Suomen suurimpia gin huvittelukortteleissa. Se oli tunnettu paitsi ilo- tehdasrakennuksia jäi ilman käyttöä. Pori Jazz tart- taloistaan myös kapakoistaan, joista suurella osalla tui nopeasti tähän tilaisuuteen. Toimitilat siirrettiin oli houkuttimena elävää musiikkia. Vuonna 1917 Eteläranta 6:sta Pohjoisranta 10:een. Jo kymmenen maailmanhistoria puuttui jazzin kehitykseen. Yh- vuotta aikaisemmin festivaali oli saanut haltuunsa dysvallat päätti pitkään emmittyään lähteä mukaan osan puuvillatehtaasta ja muuttanut sen konsertti- Euroopassa jo neljättä vuotta riehuvaan sotaan, ja tilaksi, jonka kekseliäästi valitussa nimessä Cotton New Orleans määrättiin laivastotukikohdaksi. Kun Club jazzhistoria1 löi kättä paikkakunnan teolli- ei pidetty sopivana, että viattomien merimiesten suushistorian kanssa. ulottuvilla olisi kaikenlaisia paheita, Storyville sul- jettiin. Muusikot – ja heidän mukanaan jazz – joutui- vat hakeutumaan muualle. Luonnollinen määränpää oli Chicago, joka oli mustan väestön keskuudessa jo
1 Manhattanilla, alkujaan Harlemin kaupunginosassa sijainnut Cotton ennestään suosittu paikka suurkaupunkilaistua. Club oli 20- ja 30-luvuilla New Yorkin kuuluisin jazzpaikka, jossa Vasta Chicagossa jazzista tuli merkittävä amerik- esiintyivät kaikki aikakauden tunnetuimmat orkesterit ja muusikot. kalainen kulttuurimuoto. Siihen tarvittiin osallistu- Näiden ollessa jokseenkin aina mustia, yleisö oli täysvalkoinen – mustilta oli pääsy kielletty. mista myös valkoihoisten taholta – kolmellakin eri
85 tavalla. Ensinnäkin oli tärke- ää, että jazz tuli tunnetuksi myös valtaväestön piirissä. Sillä tavalla se löysi tiensä tanssipaikoille ja viihdeteol- lisuuteen. Toiseksi valkoisia tarvittiin muokkaamaan siitä salonkikelpoisempaa. Tässä tehtävässä nuoret juutalaiset muusikot olivat keskeisessä asemassa. Useimmiten klas- sisen koulutuksen saaneina he nostivat jazzsoiton teknis- tä tasoa ja lisäsivät siihen itä- eurooppalaisia piirteitä. Kol- manneksi: valkoisissa käsissä – nekin usein juutalaisissa – olevat musiikkikustantamot piti saada mukaan julkaise- Kirjurinäkymä vuodelta 1972 Yleisö keskittynyttä ja kärsivällistä Suurennuslasilla maan ja taltioimaan jazzia. voi estradilla eturivistä erottaa mm Jani Uhleniuksen ja M A Nummisen Alkamassahan oli äänilevyjen (Kuva: Harry Hemming) ja radiolähetysten aikakausi. Alkuperästään huolimatta jazz oli pitkään segregoitua Pori Jazz 66 ry musiikkia. Sitä soittivat mustat ja valkoiset kokoon- panot lähes täysin ilman rodullista sekoittumista. Milloin jazz sitten rantautui Suomeen? Siitäkin Tämä johtui paljolti myös käytännön syistä. Orkes- on oma legendansa aivan kuten Storyvillen sulke- terin ollessa kiertueella, mustat muusikot eivät misen merkityksestä jazzin leviämiselle. Yleisesti näet yleensä saaneet majoittua samoihin hotellei- hyväksytyn käsityksen mukaan jazzin toi Suomeen hin valkoisten kanssa. amerikkalainen risteilyalus ss Andania, joka vuon- Tyylillisesti jazz kehittyi ja monipuolistui tasa- na 1926 saapui Helsinkiin tuoden n. 600 amerikan- tahtia vuosikymmenten kanssa. Kun 20-luvulla suomalaista käymään vanhassa kotimaassaan tai New Orleans -tyyli vielä dominoi, siirryttiin 30-lu- palaamassa tänne. Laivalla oli oma orkesterinsa, vulla swingin aikakauteen. Swing oli teknisesti vaa- The Andania Yankees, jonka riveissä soitti myös tivampaa ja sopi erityisen hyvin suurten kokoon- joitakin amerikansuomalaisia muusikoita. Yankees panojen usein tarkkaan orkestroitujen sovitusten jäi kuukaudeksi Helsinkiin esiintyen Royal-ravinto- tyyliksi. Se oli myös mainiota tanssimusiikkia. Kun lassa (Ruotsalaisen teatterin rakennuksessa). Siel- sitten monet etevät mustat muusikot kyllästyivät lä pääkaupungin yleisö ja sen mukana helsinkiläis- soittamaan nuottien mukaan suurten orkesterien muusikot (joukossa mm. veljekset Georg ja Eugen rivijäseninä, tapahtui eräänlainen tyylivallankumo- Malmsten) siis ensimmäisen kerran saivat tutustua us, joka 40-luvulla johti bebop-musiikin syntyyn. Se ”jatsiin”. vaatii esittäjältä jo taituruutta niin teknisesti kuin Orkesterin jäsenistä muutamat jäivät pidemmäk- luovien oivallusten suhteen; monet pysyttäyivät si aikaa Suomeen. Heistä merkittävimmän panok- tämänkin vuoksi vanhemmissa tyylilajeissa. Myö- sen suomalaisen jazzin kehittämiseksi antoi Wilfred hemmät tyylisuuntaukset (50-luvun cool, 60-luvun ”Tommy” Tuomikoski, joka palasi Yhdysvaltoihin free) ovat olleet marginaalisempia, vaikutteiden vasta 1936. Hän tarjosi opetusta saksofonin soitos- vaihto latinalaisen ja rockmusiikin kanssa on sen sa ja pestautui jäseneksi joihinkin suomalaisyhty- sijaan jättänyt pysyvämpiä jälkiä. Tärkeää on muis- eisiin. Erityisesti hänen vuotensa Dallapén riveissä taa, että kaikki jazzin keskeiset suuntaukset ovat tulivat vaikuttamaan uuden musiikin läpilyöntiin edelleen elinvoimaisia ja käytössä. Suomessa.
86 Huolimatta jatkosodasta ja maamme läheisestä kaupunkinsa mahdollisuuksia hieman samankaltai- suhteesta Saksaan – Yhdysvaltain sotavastusta- sen tapahtuman pitopaikkana kuin Jyväskylän Kesä. jaan – amerikkalaisen musiikin ja elokuvaviihteen Jazzmielisillä taisi olla kokouksessa enemmistö, voittokulku jatkui Suomessa myös 40-luvulla. Vuo- sillä tulemana oli, että järjestettäisiin jazzfestivaa- sikymmenen lopulla myös bebop ennätti meille, li, ”koska Pori tunnettiin muualla maassa ainakin joskin suomalaismuusikoiden soittama jazz yleensä muusikkopiireissä nimenomaan jazzkaupunkina”. oli swing-tyyppistä. Jazz sävytti myös 50-luvun is- Lopullinen päätös tehtiin – pianokabinetissa, kelmämusiikkia ja oli muusikoille eräänlainen ren- missäpä muuten – kolme viikkoa myöhemmin. Fes- toutumiskeino sen jälkeen, kun oli ensin jouduttu tivaali järjestettäisiin Kirjurinluodossa, ja ajankoh- soittamaan tangoa ja monrepoota. Serkkuni Harry daksi päätettiin 16.-17. heinäkuuta 1966. Tuo vii- Hemming, joka hoiti äänipuolta Pitkäjärven VPK:n konloppu oli tarkkaan harkittu valinta, sillä 16/7 tanssi-illoissa Jupperissa, on kertonut miten Erik olisi sinä vuonna rukouslauantai, jolloin silloisen Lindström, Jaakko Salo ja kumppanit nauttivat, kun käytännön mukaan ei saanut järjestää mitään syn- saivat ujutettua jazzia illan repertoaariin. ”Lava oli tistä kuten tansseja. Jazz oli kuitenkin taidetta, ja tietenkin kevytrakenteinen, ja kun pojat pääsivät siihen poliisilaitokselta irtosi lupa. Mikä tärkeäm- vauhtiin, puinen takaseinä toimi bassoääntä vahvis- pää: rukouslauantait olivat ainoita päiviä vuodes- tavana kaikupohjana, jolloin koko rakennus rytisi sa, jolloin yleensä tanssikeikoilla itseään elättävät musiikin tahdissa. Unohtumaton elämys!” suomalaiset muusikot olisivat varmuudella vapaal- Samalla oli kuitenkin jo varttumassa sukupolvi, la. Festivaalin alkaessa oli kuitenkin paikallaan
joka sai vaikutteensa suoraan Atlantin yli LP-levy- esittää yleisölle varoitus. Sen piti pysyä istuallaan, jen ja lyhytaaltolähetysten kautta. Heistä muodos- sillä musiikista nauttiminen seisten voitaisiin tulki- tui jazzille kotimainen perusyleisö, joka kansoitti ta tanssimiseksi, jolloin poliisi saattaisi pysäyttää tänne saatujen kansainvälisten tähtien konsertit. koko tapahtuman. Kyseessä oli etupäässä 40-luvulla syntynyt nuori- Rahaakin tarvittiin. Vaikka festivaali on alusta
so, joka kouluvuosinaan oli harrastanut musiikkia, lähtien elänyt vapaaehtoistyövoiman varassa, oli ehkä myös soittanut itse tai jopa kuulunut johonkin ainakin mahdollisten tappioiden varalta suojaudut- niistä bändeistä, joita jokseenkin kaikissa oppikou- tava avustusten turvin. Anomukset tehtiin Manusc- luissa jossakin vaiheessa muodostui – tämä ilmiö- ript 63 ry -nimisen kirjoittaja- ja näyttelijäyhdis- hän ei suinkaan syntynyt vasta rautalankakaudella. tyksen sekä Satakuntalaisen Osakunnan nimissä. Pori ei ollut poikkeus. Siellä jazz oli suosittua eri- Niinpä sitten saatiin Suomen Kulttuurirahastoon tyisesti Porin Lyseon poikien keskuudessa. Soitto- kuuluvalta Satakunnan rahastolta 2000 markkaa taitoiset nuoret kokoontuivat koulun tai töiden jäl- ja Porin kaupungilta lupaus samansuuruisesta keen jammailemaan. Jam session eli jamit on jazzin summasta, jos tappiota syntyisi. Jotta tapahtumal- omintakeisimpia ilmiöitä. Muusikkoja kerääntyy le saataisiin juridisesti uskottavampi päämies kuin yhteen esittelemään taitojaan, saamaan inspiraa- joukko opiskelijapoikia, perustettiin yhdistys, joka tiota, oppimaan uutta tai pelkästään soitannalli- 25.5.1966 merkittiin rekisteriin nimellä Pori Jazz sen yhdessäolon merkeissä. Rungon muodostavat 66 ry. Se pysyi festivaalin organisaatiopohjana aina yleensä rumpusetti ja piano, muu syntyy itsestään 90-luvun uudelleenjärjestelyihin saakka, jolloin käsillä olevista aineksista. Musisointi noudattaa synnytettiin kolmijako yhdistys/yhtiö/säätiö. jotakin sovittua perusrytmiä, mutta soittajilla on sen ohessa täysi vapaus tehdä jammailun pohjana olevasta kappaleesta mitä haluaa ja mihin kykenee. Ensimmäiset festivaalit ”Kappale” voi olla joko kaikkien tuntema sävellys tai pelkkä sarja sointuja. Harry Hemming kertoo: ”En muista mistä poi- Spontaanista musisoinnista ei ollut pitkä askel min tiedon porilaisten festivaaliaikeista, mutta pää- varta vasten järjestettyihin jamitilaisuuksiin. Nii- tin aika nopeasti, että tuo tapahtumahan piti käydä tä ruvettiin pitämään Otavan ”pianokabinetissa”, kokemassa. Se näytti tosin ennakkotietojen perus- ja päiväksi valikoitui maanantai, jolloin ravintola- teella aika kotikutoiselta hommalta – vaikka ei sil- puolella yleensä oli hiljaista. Maanantai oli myös ti, kyllähän suomalaisiakin muusikoita oli mukava se heinäkuun 19. päivä vuonna 1965, jolloin joukko kuulla, varsinkin jos heitä olisi runsaslukuisesti pai- nuoria porilaisia samaisessa kabinetissa puntaroi kalla. Olimme niihin aikoihin pääkaupunkiseudulla
87
Paremmanpuoleinen jamien line-up vuodelta 1977 Vasemmalta Nisse Sandström, Idrees Sulieman, Phil Woods ja Eero Koivistoinen Komppina (pääosin piilossa) Reino Laine (dr), Pekka Sarmanto (b) ja Vladimir ”Vova” Shafranov (p) (Kuva: Pekka Tiainen)
erittäin poispilattuja huippuluokan jazzin suhteen, sitähän emme silloin osanneet aavistaa.” siitä piti Kulttuuritalon upea ohjelmisto huolen. Tuo serkkuni mainitsema pieni kuljetusongelma Olen jälkeenpäin ajatellut, että Suomen Kommunis- jäi piinaamaan jazzvieraita 60-luvun loppuun saak- tinen Puolue talon omistajana teki loistavaa työtä ka. Järjestäjien rukouksista huolimatta kaupunki ei amerikkalaisen kulttuuriviennin edistäjänä.” saanut aikaan edes tilapäistä siltaa, vaan improvi- ”Ensimmäisenä kesänä hämmästeltiin, kun Kir- soinnit jatkuivat. Nykysilmin nähtyinä vesikuljetuk- jurinluotoon ei ollutkaan joen yli siltayhteyttä, vaan set tuskin täyttivät edes sen ajan turvallisuusvaati- sinne mentiin jollakin improvisoidulla venekyydillä muksia; onneksi ei pahempia haavereita sattunut. – no improvisointihan kuuluu jazzin olemukseen. Vuoden 1970 budjettiin kaupunki oli vihdoin varan- Kaikki muukin oli selvästi talkoohenkistä meininkiä, nut rahaa siltaa varten. Sen rakensivat Porin Pri- oikein teki mieli mennä mukaan auttamaan. Mutta kaatin pioneerit – tuloksena oli siis jälleen tilapäi- musiikki oli korkeatasoista, lähes parasta mitä Suo- nen ratkaisu: ponttonisilta. Sellaisesta Porilla oli mesta löytyi: Teppo Hauta-aho, Pekka Pöyry, Chris- kokemuksia ennestään. Ennen 1926 valmistunutta se Schwindt, Seppo Paakkunainen, Pethmanin vel- Porin Siltaa joen yli johti Charlotta-niminen pont- jekset sekä itsensä Carola. Sen lisäksi tietenkin tonisilta. Se poti kaukokaipuuta ja karkasi silloin Porin omia nimiä. Sitä luvattua kansainvälisyyttä- tällöin, jolloin sen osia jouduttiin keräämään pitkin kin oli jonkin verran, jopa aito musta mies eli Ted joen alajuoksua.
Curson, josta sitten tulisi jokakesäinen ilmiö, mutta
88 Harry Hemming jatkaa: ”Toisen kesän tärkein Majoitus kesätapahtumien kesto- anti oli Ben Webster – ensimmäinen maailmanluo- ongelmana kan nimi Porin jazzhistoriassa. Hän oli Kööpenha- Suomesta tuli 60- ja 70-luvuilla kesän kulttuu- minasta tuonut mukanaan NHØP:n, kaksikymppi- ritapahtumien luvattu maa. Kun aiemmin Helsin- sen kaverin, joka jo silloin taisi olla Euroopan paras gin Sibelius-viikot oli ainoa ulkomaille tiedotettu basisti.2 Siltä vuodelta muistan myös Amerikan (markkinoitu olisi liian vahva ilmaisu) festivaali, ilmavoimien big bandin, joka esitti Glenn Miller listasi tapahtumien kattojärjestöksi perustettu Fin- -ohjelmistoa ja välillä Sousan marsseja. Arvelen land Festivals 70-luvun lopulla jo kymmenisen kan- että heidät oli lennätetty paikalle USA:n hallituk- sainväliseen levitykseen sopivaa kesätapahtumaa. sen sponsoroinnin turvin osana kylmää sotaa. Yksi Teemoja riitti kamarimusiikista, tanssista ja ooppe- esitys oli Karhulinnassa, entisessä Suojeluskunta- rasta jazziin, rockiin ja kansanmusiikkiin. talossa, lieköhän kukaan noteerannut hauskaa yh- Yhteistä monille festivaaleille on, että ne ovat teensattumaa…” melko pienen intoilijajoukon aikaansaamia sattu- ”1960-luvun loppuvuosina oli mukava todeta, manvaraiselle paikkakunnalle. Tapahtumien kulku että Pori Jazz kaikesta päätellen jäisi henkiin. Ylei- ei juuri koskaan ole sellainen, että ensin valitaan söä oli vuosi vuodelta enemmän, samoin esiintyjiä, paikka, johon on hyvät yhteydet ja joka tarjoaa ja näiden osalta laatu ja monipuolisuus parani tasai- runsaasti majoitustilaa, ja sitten vasta päätetään sesti: Art Taylor, Lucky Thompson, Monica Zetter- mitä ja milloin esitettäisiin. Niinpä merkittäviä ja lund, Clarke-Bolandin big band tähtikaarteineen. vähitellen suurta yleisönsuosiota saavuttaneita fes- Hyviä omiakin putkahti jatkuvasti esiin: Eero Koi- tivaaleja on syntynyt sellaisiin paikkoihin kuin Kuh- vistoinen, Junnu Aaltonen, Sarmannot, Reiska Lai- mo, Kaustinen, Sodankylä, Savonlinna. ne. Tietenkin joka kesä kummastutti, kun ei kulkua Kuten edelläolevasta on voinut päätellä, näin Kirjuriin ollut vieläkään saatu kuntoon. Lieveilmi- kävi myös Porin kohdalla. Tokihan Pori on Suomen öitäkin alkoi olla. Varsinainen jazzyleisö käyttäytyi oloissa keskisuuri kaupunki, mutta sen majoitus- melko hillitysti suunnattomasta viininkulutukses- mahdollisuudet olivat jo 70-luvun alussa täysin taan huolimatta – tai ehkä sen ansiosta – mutta kau- riittämättömät ajatellen festivaalia, joka houkutteli punkiin tuli festivaaliaikaan yhä enemmän myös paikalle jo tuhansia kävijöitä. Porilaishotellien yh- juhlivaa teininuorisoa, joka oli kiinnostunut muusta teenlaskettu kapasiteetti oli n. 300 vuodepaikkaa. kuin musiikista. Meidän osaltamme tuli sitten 1969 Sekä jazzyhdistys että kaupungin matkailutoimisto lähtien tauko festarikäynneissä perheenlisäyksestä vetosivat porilaisiin, että vieraille tarjottaisiin yksi- johtuen.” tyismajoitusta, mutta tämä aloite ei juuri johtanut Suomen Matkailuliitto, joka ennen MEKin syn- tuloksiin – vain parisenkymmentä halukasta ilmoit- tyä vastasi maamme ulkomaantiedottamisesta, oli tautui. Asiaan vaikutti kaupunkilaisten (ja kaupun- sisällyttänyt Porin jazzjuhlan markkinoimiensa ta- gin) silloin vielä yleisesti kovin nuiva suhtautumi- pahtumien joukkoon, ja tätä kautta tieto festivaalis- nen koko jazzhankkeeseen. Porilaiset lähtivät kyllä ta levisi maailmalle. Yhdistys oli myös saanut oman mielellään pois koko kaupungista jazzien ajaksi, tiedottamisensa alulle. Tunnettuus tuotti tuloksia mutta eivät he epämääräiselle farkkukansalle asun- sekä esiintyjien että yleisön osalta. Nyt alkoi muu- tojaan halunneet luovuttaa. sikoilta tulla oma-aloitteisia esiintymistarjouksia. Itse jouduin kohtaamaan majoitusongelman mo- Kansainvälisen huomion herätessä harrastajienkin nella eri tavalla. Luonnollisesti 25 festivaalikäynnin silmiin osui yhä useammin eksoottinen sanapari joukkoon mahtuu myös ikäviä kokemuksia, ja lähin- Pori Jazz. Ulkomainen festivaalimatkailu Satakun- nä nämä liittyivät yöpymisjärjestelyihin. Ulkomailla taan oli pääsemässä alkuun. asuvana ennätin yleensä Poriin vasta illansuussa, ja silloin saattoi käydä niin, että hotelli oli ehtinyt täyttyä, eikä varaamaani (ja vahvistettua) huonetta enää löytynytkään. Siitä seurasi sitten epätoivoinen yösijan etsintä tai – kuten kerran – majoittuminen
2 Ben Webster (1909-73) kuului niihin amerikkalaismuusikoihin, jotka hotellin liinavaatevarastoon. 50-luvulta alkaen oli asettunut Eurooppaan. Hän asui loppuvuotensa Pahempi ongelma tämä kuitenkin oli työni kan- Kööpenhaminassa, jossa jopa on hänen mukaan nimetty katu. NHØP on nalta. 70-luvun alkupuolella toimin Suomenosas- usein käytetty lyhenne nimestä Niels-Henning Ørsted-Pedersen (1946- 2005). ton päällikkönä suuressa ruotsalaisessa matkatoi-
89 mistoyhtymässä. Suomen kesätapahtumien saama tämä pätee edelleen. julkisuus olisi poikinut meille mukavasti kauppaa, Yleistykset eivät synny tyhjästä, ja olihan tuossa mutta niin ryhmämatkojen järjestäminen kuin yk- negatiivisessa luonnehdinnassa kieltämättä joita- sittäismatkojen myynti tyssäsivät jatkuvasti hotel- kin tunnistettavia piirteitä. Mutta jos keskiverto- likapasiteetin puutteeseen. Tämä koski sekä Poria norjalainen ei ollut kohdannut suomalaisia saati että Savonlinnaa. Harkitsimme jopa jonkin vanhan käynyt maassamme, niin mistä sitten oli kotoisin höyrylaivan vuokraamista – niitä oli silloin tarjolla tämä ylen synkkä Suomikuva? Vastaus piilee edel- – ja viikonloppuristeilyn järjestämistä Tukholmasta lisen lauseen kolmessa viimeisessä sanassa. Kautta Poriin, mutta kun aluksen olisi pitänyt jäädä Män- 70-luvun Norjan kahdella TV-kanavalla oli esitetty tyluotoon, pelkäsimme että paketin houkutusvoima YLEltä hankittua ohjelmistoa, joka kauttaaltaan ei olisi ollut riittävä. tuntui olevan samaa luokkaa kuin norjalaisiin sy- Kun sitten MEKin palvelukseen siirtyneenä ryh- vimmän vaikutuksen tehneet Maa on syntinen laulu dyin 80-luvulla tiiviiseen yhteistyöhön Jyrki Kan- ja Rauta-aika. Kun yritin selvittää, mistä tämä yksi- kaan kanssa jatsien markkinoimiseksi ruotsalaisille, puolinen synkkyyden syöttäminen johtui, norjalai- hotellitilanne Porissa oli jossain määrin kohentunut. set NRK:ssa sanoivat, ettei YLE heille muuta ollut Eipä silti, omalta kannaltani ja MEKin näkövinkke- tarjonnutkaan, kun taas YLE ilmoitti, ettei NRK ha- listä katsoen päätavoite ei niinkään ollut saada ai- lunnut muuta ostaa. kaan todellista matkustusta Poriin vaan brändätä Oli niin tai näin, vastaiskuun oli käytävä. Jazz so- (tuota sanaa emme kyllä käyttäneet) Suomea mo- pisi siihen mainiosti. Ensinnäkin sitä harrastettiin nenlaisten kesäisten kulttuuritapahtumien maana. Norjassa laajalti ja nimenomaan sellaisissa kansan-
Nimenomaan jazz oli tällöin tärkeässä roolissa. osissa, joilla oli meidän kannaltamme merkitystä.
Toiseksi jazz, Suomessakin nyt siis suosittuna ja yleisenä ilmiönä, veti heti pohjan pois sellaisilta otaksumilta kuin synkkyys, jurous, rautaesiriippu Jazz Suomea markkinoimassa jne. Niinpä ymppäsin jazzia joka paikkaan, mihin En oikein usko, että Suomessa on kesätapahtu- se sopi. Norjalaista lehdistöä tuotiin Poriin. Kun mia, jotka olisivat mitenkään riippuvaisia ulkomai- markkinoimme Suomen länsirannikkoa uutena au- sista kävijöistä. Kotimainen kulttuurikuluttaja on rinkorantana pohjoisnorjalaisille, Yyteri – ja jazz – aina pääasiallisena kohderyhmänä. Muualta tule- olivat vahvasti esillä. Toimme Suomesta DDT:n eli vat ryydittävät yleisömerta hauskana lisämaustee- Downtown Dixie Tigers -yhtyeen Holmenkollenille na, mutta heidän osuutensa taitaa kaikkialla jää- (he muistavat tämän vieläkin), ja matkatoimistoris- dä alle 5 %:n. Niinpä Finland Festivals -järjestön teilyllä Oslonvuonolla esiintyi The Original Blue & markkinointiponnistelut maailmalla tuottavat ehkä White Finntet, matkailualan soittotaitoisista koottu oletettua vähemmän varsinaista määrällistä tulos- (soitin siinä melodicaa ja lauloin). ta. Suomikuvan kannalta niillä sen sijaan on suuri Arvelisin että saimme norjalaisten käsityksiä merkitys. jonkin verran muutettua; ainakin nopeaan kasvuun Alkuvuodesta 1979 minut lähetettiin avaamaan lähteneet norjalaisyöpymisten määrät Suomessa Suomelle matkailutoimistoa Osloon. Aloitin otta- kertovat suopeasta suhtautumisesta. Myönteisem- malla selvää, millainen mielikuva norjalaisilla oli pään käsitykseen vaikutti myös tärkeä poliittinen Suomesta. Tulos oli järkyttävä. ”Ola Nordmann” muutos: ylipitkäksi venyneen kekkoskauden haital- (sikäläinen keskivertovirtanen) piti Suomea puo- lista vaikutusta Suomikuvaan ei ehkä kotimaassa liksi rautaesiriipun takana olevana, itsemurhiin ja aina ymmärretty – meille Suomea ulkomailla edus- väkivaltaan taipuvaisena, ikävänä takapajulana, taville tämä oli aina yhtä kiusallinen teema. Vuoden jonka juro ja kielitaidoton kansa harrasti lähinnä 1982 presidentinvaalit normalisoivat vihdoinkin saunomista ja juopottelua. tilanteen, ja lehdistömatkalle Suomeen tuomani Norjallahan ei ole vuosisataisia yhteyksiä Suo- Dagbladetin päätoimittaja saattoi kirjoittaa maam- meen toisin kuin Ruotsilla, eikä sinne ole muut- me politiikasta lopultakin aivan myönteisen ja ym- tanut satoja tuhansia suomalaisia työn perässä. märtävän kirjan.3 Kun jokseenkin jokainen ruotsalainen tuntee jon- kun suomalaistaustaisen, harva norjalainen on 3 Jahn Otto Johansen, Finland – det muliges kunst. J. W. Cappelens koskaan ollut tekemisissä meikäläisten kanssa – forlag 1983.
90 Sinä vuonna siirryin ME- Kin päälliköksi Tukholmaan. Suomikuvamielessä tilanteen piti nyt olla aivan toisenlai- nen, sillä eihän Suomesta ja suomalaisista missään muus- sa maassa voinut olla niin kat- tavaa kokemusta ja käsitystä kuin Ruotsissa. Mutta kyllä niitä kielteisiä ennakkoluuloja valitettavasti löytyi vanhasta emämaastammekin. MEKin toimisto oli säännöllisin vä- lein (1971, -76, -82) teettänyt selvityksiä ruotsalaisten nä- kemyksistä Suomen suhteen. Vaikka ne olivat eri tutkimus- laitosten tekemiä4, oli kaikis- sa selvitetty mitkä kielteiset piirteet olivat päällimmäisinä, Jazzinfo MEKin Tukholman tiloissa Oikealta maailmanluokan tenorisaksofonisti silloin kun Suomea haluttiin Eddie ”Lockjaw” Davis, Jyrki Kangas, Bosse Stenhammar ja kirjoittaja välttää matkailukohteena. Markkinointia suunniteltaes- sa negatiivisen palautteen ar-
veltiin olevan paremminkin avuksi kuin positiivisen Jazz oli jälleen hyvä lääke. Eikä nyt auttaisi ko- hymistelyn. Jos matkailijalukuja haluttiin kasvattaa, keellinen jazz tai monien mielestä vaikeatajuinen oli näet päästävä käsiksi niihinkin ruotsalaisiin, jot- bebop, vaan tarvittiin iloista ja rentoa vanhan ajan ka itsepintaisesti karttoivat Suomea. rehellistä dixielandia. DDT sai jälleen runsaasti Tärkeimmät neljä syytä olla harkitsematta Suo- keikkoja eri puolille Ruotsia MEKin tilaisuuksiin, mea lomailukohteena pysyivät muuttumattomina ja länsinaapurissa jo suosiota saavuttanut yhdis- kaikissa selvityksissä – ne vaihtoivat ainoastaan telmä M.A.Numminen & Pedro Hietanen nousi keskinäistä sijaansa: toimiston hoviyhtyeen asemaan, jonka nämä ”uus- rahvaanomaisen jatsin” lähettiläät säilyttivät nel- 1971 1976 1982 jännesvuosisadan ajan ollen itsestään selvä valinta Kieli- ja kontaktivaikeudet 2 1 1 esiintymään toimiston 80-vuotisjuhlassa vuonna Suomen karu ja ikävä luonto 1 2 2 2006 juuri ennen kuin se lakkautettiin. Juhlan pito- Suomalaisten ruotsalaisviha 3 4 3 paikaksi valittiin tietenkin Nalen, Tukholman jazz- skenen legendaarisin osoite. Viinankäyttö ja väkivaltaisuus 4 3 4
Tuoreimmassa tutkimuksessa oli myös ollut Pori ja Tukholma yhteistyössä avoin kysymys, johon haastateltava sai itse muo- toilla vastauksensa. Kysymys kuului: ”Miksi jotkut Juuri ennen paluutani Tukholmaan toimisto oli epäröivät lähteä Suomeen?” Vastauksia tuli roppa- muuttanut Suomitalon katutasosta Kungsgatanille, kaupalla (12 A4-sivua), ja kun niihin tutustui, saat- jossa erään talon ullakkokerros oli vastikään muu- toi vain todeta, että meidän piti nyt ruveta tuomaan tettu toimistotiloiksi. Sieltä oli saatu käyttöön myös esiin hauskempi, ihmisläheisempi, länsimaisempi suuri kokoustila, jossa voitaisiin järjestää seminaa- ja vapautuneempi Suomi. reja, lehdistötilaisuuksia, näyttelyitä – tai mikseipä konsertteja. Ensi kerran MEKin Tukholman toi- miston kokoustilan nähdessään Bengt Pihlström 4 1971 Skandinaviska Marknadsinstitutet, 1976 Turistkonsult Åke Sun- delin, 1982 SIFO. oli hieman säikähtäneenä kutsunut sitä käsipallo-
91 halliksi. MEK oli hiljat- tain saanut sapiskaa New Yorkin päällikkönsä muka liian hulppean asunnon takia, ja ”Benkku” lienee pelännyt, että taas tulisi kritiikkiä. On myönnettä- vä että kokoustila yleisesti ottaen jäi liian vähäisel- le käytölle, mutta yhteen tarkoitukseen se sopi erinomaisen hyvin: Pori Jazz otti sen jokakeväisten promotiotilaisuuksien pi- topaikaksi. Tukholma oli vuonna 1980 saanut oman kesäi- sen jazztapahtuman ni- meltään Stockholm Jazz & Pori Jazzin infopiste Tukholman jazz- ja bluestapahtumassa Tiskin takana Blues Festival. Sen puuha- Jyrki Oksanen (vas ) ja Petri Salminen mies oli Bosse Stenham- mar, joka oli saanut idean New Orleansisista. Sikäläinen Jazz Fest sai alkunsa kuin astui peremmälle. Hän oli Ruotsin radion sin- 1970, ja Stenhammar kertoo käyneensä siellä sii- foniaorkesterin vastapalkattu uusi johtaja Esa-Pek- tä saakka joka vuosi 42 vuoden ajan. Tukholman ka Salonen.5 festivaali järjestettiin kesäkuun lopulla, joten esiin- Kangas ja Stenhammar olivat sopineet, että Pori tyjäyhteistyötä ei juuri voinut syntyä Porin kanssa. ikään kuin korvaukseksi tiedotustilaisuuksien jär- Sen sijaan nuo kaksi jazzjuhlaa lyöttäytyivät jo var- jestämisestä aina sai käyttöönsä markkinointi- ja hain yhteen tiedotuspuolella. myyntipisteen Tukholman festivaalialueella. Jazz Aloite tuli Jyrki Kankaalta, joka arveli että Porin & Blues pidettiin keskellä Tukholmaa, Skeppshol- ja Tukholman yhteinen tiedotustilaisuus herättäisi menin saarella. Sieltä Stenhammar oli sattumalta enemmän huomiota Ruotsissa kuin pelkästään Po- löytänyt Moderna Museetin takana olevan suuren rin oma. Ajatus oli sinänsä oikea mutta lopputulos pysäköintikentän, joka tarjosi yhden kaupungin Porin kannalta melko köyhä. Kun kyselin Stenham- upeimmista näkymistä – jos estradin laittoi ran- marin muistikuvia 80-luvun yhteistyöstä, hän sel- taan, yleisön eteen avautui panoraama lahden yli västi tuohtui: ”Minua harmitti ja hävetti, kun lehdet Djurgårdenin, Strandvägenin ja saaristolaivojen kyllä kirjoittivat laveasti Tukholman festivaalista suuntaan. Epäilemättä yksi Euroopan hienoimmis- mutta ei juuri mitään Porista. Ja kuitenkin te olitte ta ulkoilmatilaisuuksien pitopaikoista, mutta uudet järjestäneet hienon tilaisuuden sinne matkailutoi- järjestäjät luopuivat siitä pari vuotta sitten ja siir- mistoon, ja Jyrki oli hankkinut loistavia muusikoita sivät tapahtuman Skansenille. Siellä se nopeasti paikalle!” menetti profiilinsa, ja nyt Tukholmassa ollaan koko- Pori Jazz toi näihin tapahtumiin tulevan kesän oh- naan luovuttu kesäisen jazzjuhlan järjestämisestä. jelmistoon liittyviä esiintyjiä. Niinpä MEKin toimis- ton tiloissa ehti soittaa mm. sellaiset jazzin maail- 5 Tätä kirjoittaessani olen juuri seurannut Salosen aiheuttamaa mantähdet kuin Svend Asmussen, Eddie ”Lockjaw” myrskyä vesilasissa, kun hän kotimaahan lomailemaan tultuaan kritisoi Davis, Arne Domnérus, Frank Foster, Gerry Mulli- kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä, siitä ettei tämä näyttäytynyt gan ja moni muu. Tilaisuuksiin kutsuttiin paitsi eri Savonlinnassa (Arhinmäki pistäytyi kyllä Porissa). Herkkähipiäisyys tuntuu olevan yleistä ns. korkeakulttuurin harrastajien piirissä. Porissa ei medioiden jazz-, kulttuuri- ja matkailutoimittajia ole ymmärretty närkästyä siitä, miten vähäistä maamme ministereiden sekä matkailualan ihmisiä myös paikallisen musiik- kiinnostus jazztapahtumaa kohtaan pitkään oli. Ensimmäisten 15 kielämän edustajia. Muistan eräänkin ujontuntui- vuoden aikana kävi vain Pentti Holappa (1972). Hän piti sentään hyvän puheen Kirjurissa ja myötävaikutti Porista palattuaan jazz- ja sen nuoren miehen, joka kurkisti ovenraosta ennen popmusiikin koulutuksen järjestämiseen Suomessa.
92 Skeppsholmenin myyntikoju miehitettiin MEKin tuellaan sellaiset nimet kuin Verneri Pohjola ja Il- puolesta; aineiston toimitti luonnollisesti Pori Jazz. miliekki, Iiro Rantala ja Trio Töykeät sekä The Five Mekkiläisille tämä oli oiva tilaisuus nauttia ilmai- Corners Quintet tulivat norjalaisen yleisön tietoi- seksi musiikista ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä. suuteen. Kulttuuri-instituutti toi Norjaan myös van- Myynnissä oli Pori Jazzin kaikenkirjavaa tavaraa: hemman jazzpolven edustajia, joista mainittakoon paitoja, lakkeja, julisteita jne. Varsinaista mainos- Juhani Aaltonen, Jukka Perko, Matti Oiling ja Claes materiaalia jaettiin tietenkin ilmaiseksi. Kun estra- Andersson. Viimemainitun esiintymiset sisälsivät dilla oli tauko, soitimme pienellä matkanauhurilla myös oman lyriikan lausuntaa. ennakkoon äänittämääni koostetta tulevan Pori- festivaalin musiikista. Muistan mainostaneemme myös pakettia, johon sisältyi festivaalipassi, kaksi hotelliyötä, juliste, t-paita ja ohjelmakirja hintaan Ajatustenvaihtoa Miles Davisin 450 kruunua (nykyrahassa n. 120 euroa). kanssa Tukholma oli luonnollisesti myös suomalaisille Itse innostuin jazzista kymmenvuotiaana, ja jazzmuusikoille tärkeä paikka, jossa käytiin esiin- muistan hyvin ensimmäisen kappaleen johon ihas- tymässä ja saamassa vaikutteita. Klubien elinkaa- tuin. Se oli Dizzy Gillespien esittämä School Days, ret ovat siellä huomattavasti pidempiä kuin esim. joka tuolloin usein soi radiossa. Dizzy oli bebop- Helsingissä – todisteena mainittakoon vaikkapa suuntauksen perustajia mutta samalla myös ar- Fasching ja Stampen, molemmat still going strong. moitettu showmies – pikkupoikaan teki varmaan Joskus Tukholma on edullisempien lentohintojen suurimman vaikutuksen se svengi ja ilo joka tuosta vuoksi ollut myös luonteva portti New Yorkista vanhasta lastenlaulusta hänen taidoillaan irtosi. Suomeen tultaessa (kuten edellä todettiin Curso- Minulle oli ostettu mandoliini, mutta pidin sitä nin tapauksessa), tai kun Suomesta on lähdetty tylsänä soittimena; etsiydyin aina pianon luo missä Amerikkaa valtaamaan. Severi Pyysalon saatua sellainen oli. Vietin kesälomat tätini luona Liedon 16-vuotiaana kutsun esiintymään Village Vanguard Vanhalinnassa, ja siellä olevan vanhan Petrof-flyy- -klubiin, järjestin hänelle ja hänen Jarmo-isälleen gelin kimpussa viihdyin paremmin kuin ulkosalla. huippuhuokeat lennot New Yorkiin Tukholmasta Niinpä naapurustosta hankittiin urkuriksi opiske- käsin. Kun sitten paluumatkalla ajoin heidät ken- leva maatalon poika opettamaan minulle alkeita. tältä Turun laivalle, sain kiitokseksi Jarmon äänit- Kotiin palattuani aloin käydä pianotunneilla. Olin tämän c-kasetin tuosta suomalaisen jazzin melko kuitenkin hidas lukemaan nuotteja, joten jouduin ainutlaatuisesta esittäytymisestä. aina opettelemaan kappaleet ulkoa. Kun sitten ty- Jätin Tukholman jo syksyllä 1984 siirtyen MEKin töt tulivat kuvaan, pianotunnit saivat jäädä. Varsin pääkonttoriin markkinoinnin johtoon. Mitä jazziin tavallinen tarina arvelisin. tulee, saatoin lähteä Ruotsista turvallisin mielin: Koulussani jazz oli mukavasti esillä. Oli bändi kaikki seuraajani sattuivat olemaan musiikin ys- joka soitti dixielandia, oli jazzmyönteinen musiikin- täviä, joten yhteistyö Porin kanssa jatkui, ja kir- opettaja. Itse kirjoitin jazzaiheisia juttuja koulun jainyhdistelmät DDT ja M.A. saivat uusia keikkoja. lehteen, ja kaikki me diggarit kuuntelimme öisin Eikä pelkästään Ruotsiin – myöhemmin vein DDT:n Voice of American lyhytaaltolähetyksiä. Elettiin Japaniin asti; M.A. ja Pedro puolestaan esiintyivät siirtymävaihetta kivikiekoista älppäreihin, nyky- MEKin tilaisuuksissa Hampurissa ja Frankfurtis- suomeksi vinyyleihin. Kaiken kaikkiaan taustani on sa. Mainittakoon varmuuden vuoksi, että MEK toki varmaan hyvin samanlainen kuin Porin lyseon poi- esitteli muunkinlaista musiikkia Suomesta – ooppe- kien. Turussa me sen sijaan emme saaneet näistä rasta tangoon – mutta tässä yhteydessähän keski- lähtökohdista aikaiseksi jazzfestivaalia. tymme jazziin. Vaatimaton soittotaitoni ei ole koskaan riittänyt
Myös Osloon oli jazzin siemen jäänyt itämään. muuhun kuin leikkimielisiin esiintymisiin. Kerran Lähin työtoverini Norjan vuosilta, Anita Björklund, kuitenkin olo oli melkein kuin ammattimuusikolla. nimitettiin 2002 Suomen sikäläisen kulttuuri-insti- Suoritin varusmiespalvelukseni Panssarirykmen-
tuutin johtoon. Hän nosti jazzin jälleen näkyvälle tissä, ja kun vappuna tarvittiin musiikkia Hämeen- sijalle suomalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemi- linnan upseerikerholle, minut ja jotkut muut ko- sessä ja ryhtyi tarmokkaasti tuomaan Suomesta mennettiin harjoittelemaan sopiva ohjelmisto. Sain
muusikoita esiintymään eri puolille Norjaa. Hänen kokoon varsin nimekkään kompin: bassoa soitti
93 matkusti Poriin Tukholmasta käsin. Tiaiset olivat hänet jo edellisenä kesänä pelasta- neet kansipaikalta hyttiin, ja samanlaista apua hän sai meiltä myöhemminkin. Festivaali tuntui 70-luvul- la juuri oikean kokoiselta. Konsertti- ja jamipaikkoja oli riittävästi, parhaat saa- tiin aina täyteen, mikä nosti tunnelmaa, etäisyydet olivat pienet, ja ohjelmistossa oli
jokaiselle jotakin (tarkoitan nimenomaan jokaiselle jaz- zin ystävälle). Kiireettömyys
ja rento tunnelma tarttuivat usein myös esiintyjiin. Hei- dän kanssaan pystyi lyöttäy- tymään juttusille ja keskuste- Rokki ja uusrahvaanomainen jatsi kohtaavat MEKin messuosastolla Kuvassa Jukka Tolonen lemaan pitkätkin tovit. Usein (vas ) poikansa kanssa sekä Pedro Hietanen ja M A Numminen Ruotsissa pitkään asunut kitaristi Tolonen, ehkä kautta aikojen merkittävin suomalainen rockmuusikko, esiintyi hän- siihen oli aihettakin: olen kin MEKin tilaisuuksissa Isä, Jorma Tolonen, toimi 50- ja 60-luvuilla Suomen Matkailuliiton yrittänyt selittää sekä Dex- toimitusjohtajana (Kuva: Kaija Tiainen) ter Gordonille että Max Roa- chille minkä takia ravintolan valot sammutettiin kesken meneillään olevien jamien, Martti Halme, ja rumpuihin tuli Pekka Visuri. ”Mas- mutta Suomen alkoholipolitiikkaa on vaikea selven- ku” Halme oli Hakan ja sittemmin myös Suomen tää jenkille – yhteisistä kieltolakikokemuksistamme jalkapallomaajoukkueen ykkösmaalivahti, Visurista huolimatta. tuli eversti, tohtori ja yksi Suomen huomattavim- Aiheesta puheenollen: 70-luvun puolessa välissä pia turvallisuuspolitiikan eksperttejä. Tämä olkoon meitä hieman harmitti, kun Kirjuri oli julistettu al- esimerkki siitä, että meitä amatöörisoittajia lymyää koholivapaaksi alueeksi, ja tulijoiden piti luovuttaa mitä yllättävimmissä hahmoissa. Illan päätteeksi kassinsa säilöön, mutta Kaijan lanko Pekka Tiainen, kenraalimajuri Olli Korhonen työnsi kouraani 5000 optikko ja innokas valokuvaaja, näytti kuinka erin- markan setelin (tämä oli ikävä kyllä ennen rahan- omaisen sopiva 20 mm:n objektiivin kotelo oli eväs- uudistusta), joka oli meille mukava lisä varusmie- pullon piilopaikaksi. hen päivärahaan. Tukholmassa asuvina meidän oli aina jätettävä Siirrymme ajassa kymmenen vuotta eteenpäin, ja sunnuntain piknik-konsertti kesken ja suunnattava meneillään on ensimmäinen käyntini Porin jatseilla. kulku linja-autoasemalle ehtiäksemme Turusta läh- Meitä oli pieni iskuryhmä Tukholmasta: matkatoi- tevään iltalaivaan. Kun Kirjuri jäi taakse ja ylitim- misto Sveasta minä ja Kaija Tiainen (kumpikin pää- me joen, soitto kantautui vielä pitkään kaupungin tyi myöhemmässä uravaiheessa MEKin Tukholman suuntaan. Mieleen on jäänyt monta lähdön haike- toimiston päälliköksi), Kaijan mies Olli sekä Silja utta hyvin tulkitsevaa tällaista viimeistä kuulemaa, Linen Mats Ryning. Tarkoituksena oli nauttia musii- päällimmäisinä Yusef Lateefin esittämä I’m Get- kista ja tarkkailla tilaisuutta sillä silmällä, pitäisikö ting Sentimental Over You (1972) ja Stan Getzin O sinne ruveta järjestämään ryhmämatkoja Ruotsis- Grande Amor (1976). ta. No, siitähän ei hankalan majoitustilanteen joh- Kävin kymmenen kertaa Porissa kunnes en enää dosta loppujen lopuksi tullut mitään, mutta omal- pystynyt pitämään näppejäni irti toimitsijatehtävis- ta osaltani olin päässyt Porin makuun. Jo laivalla tä. Kysyin Kankaalta pääseekö talkoisiin mukaan, ja tutustuin Ted Cursoniin, joka niihin aikoihin usein kyllähän töitä löytyi. Milloin olin jamipaikan kuulut-
94 tajana, milloin kuljetushommissa, milloin ulkomai- esiintyi Porissa, olin mukana järjestämässä tiedo- sista toimittajista huolehtimassa. Kerran lausuin tustilaisuutta lehdistölle. Perinteiseen tapaan ha- Kirjurinluodon lavalta piknik-konsertin päätössa- lusimme istuttaa päätähden pöydän taakse korok- nat. Muistan kehottaneeni yleisöä pitämään jazz keelle, ja minun tehtäväni oli johdattaa hänet sinne. mielessä myös festivaalien välillä: ympäri Suomen Huomasin jo ilmeestä, ettei hän pitänyt tällaisesta oli versoamassa pieniä tapahtumanpoikasia jotka jäykästä asetelmasta, ja kun kohteliaasti sanoin ansaitsivat paikallisten jazzinharrastajien tuen ja ”This way please”, Miles Davis vastasi ”Oh, shit.” huomion vaikkeivät pystyneetkään houkuttelemaan Ajatustenvaihtomme oli ytimekästä, kirkasta ja nimekkäillä esiintyjillä. suoraan asiaan menevää. Kuten Milesin soolot par- Enimmäkseen olin kuitenkin lehdistökeskuksen haimmillaan. apuna. Kun Miles Davis 1984 ensimmäisen kerran
Lähteet: Aarne Seppälä, Kun kuvia ei kumarreta, Pori 1987
Risto Ennekari, Pori Jazz – kolme vuosikymmentä improvi- sointia, Porvoo 1996
Haastattelut: Harry Hemming, Bo Stenhammar, Anita Björklund
Risto Hemming
FM, tietokirjailija Charterways 2005- Terra Nord Oy 1996- MEK 1974-96
Svea Resebureau 1971-74
95