MUUROLAN SAIRAALA-ALUE

Rakennushistoriaselvitys

OSA1/4

Arkkitehtitoimisto Laatio Oy | Isokatu 19B 16, 90100 Oulu | p. 010 2309 300 | f. 010 2309 301 | www.laatioark.fi 25.11.2009

MUUROLAN SAIRAALA-ALUE RAKENNUSHISTORIASELVITYS

Totontie 9, 97140 Muurola

Tilaaja: Lapin sairaanhoitopiirin ky Porokatu 39, 96400 Rovaniemi Tekijät: Arkkitehtitoimisto Laatio Oy Isokatu 19 B 90100 Oulu 010-2309300, fax 0102309301 [email protected] Marjo Moilanen Kari Kehus Etukannen kuva: Lapin sairaanhoitopiiri, esite s.4

2 SISÄLLYSLUETTELO OSA 1/4 SAIRAALA-ALUE 1. JOHDANTO 5 1.1 Rakennushistoriaselvityksen alaiset rakennukset 7 2. VARHAISEMPI ALUEHISTORIA 15 3. SAIRAALA-ALUE 15 4. ASEMAKAAVOITUS 16 5. TUBERKULOOSIN TORJUNTA LAPISSA 1920-1970 18 6. ENSIMMÄINEN MUUROLAN PARANTOLA 1926 21 6.1 Laajennustyöt 1930-luvulla 23 7. SODAN TUOMA TUHO JA UUSI PARANTOLARAKENNUS 24 7.1 Uusi parantolarakennus ja lasten sairaala 26 7.2 Sodassa säilyneiden rakennusten muutostyöt 33 7.3 Laajennustyöt 1950-luvulla 36 7.4 Laajennustyöt 1960-luvulla 40 7.5 Sairaalan keittiö 41 8 OPINTO- JA VIRKISTYSTOIMINTA MUUROLAN PARANTOLASSA 41 8.1 Makuuhallit 42 9. PARANTOLASTA PSYKIATRISEKSI SAIRAALAKSI 44 10. TALOTEKNIIKKA 48 10.1 Lämmitys 48 10.2 Vesi- ja viemäri 50 10.3 Ilmastointi 51 10.4 Sähkö ja tele 51 11. SUUNNITTELIJAT 53 11.1 Ernst Albin Kranck 53 11.2 Jussi Paatela 53 11.3 Ferdinand Salokangas 55 11.4 Kauko Kokko 57 12. YHTEENVETO JA ANALYYSI 57 12.1 Päärakennus ja lasten sairaala 58 12.2 1920-luvulla rakennetut rakennukset 58 12.3 1950-luvulla rakennetut rakennukset 59 12.4 Kuntoarviot ja pintarakenteet 59 12.5 Parantolan hallinnollinen omistus 60

3 12.6 Aluekokonaisuus 61 13. LÄHDELUETTELO 62

4 1. JOHDANTO

Muurolan sairaala sijaitsee Muurolan kylässä noin 25 kilometrin etäisyydellä Rovaniemeltä Kemiin päin lähdettäessä. Muurolan sairaala on alunperin rakennettu tuberkuloosiparantolaksi.

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tilaamana olemme laatineet tämän rakennushistoriaselvityksen sairaala-alueen rakennuksista. Rakennushistoriaselvityksen kohteena ovat Muurolassa Totonvaaralla sijaitsevat vanhat sairaalarakennukset laajennuksineen ja alueella sijaitsevat entiset henkilökunnan asuinrakennukset, terapiarakennukset, varastot ja talotekniset rakennukset.

Aineiston keräys ja rakennuksien valokuvaaminen sekä muu inventointi ja dokumentointi tehtiin 11.5-10.8.2009 välisenä aikana, minkä jälkeen aineisto käsiteltiin ja kirjoitettiin kirjalliseen muotoon. Syyskaudella rakennushistoriaselvityksen sisältöä täydennettiin historiallisilla aluekuvilla ja ilmakuvilla sekä suunnittelijoita koskevalla aineistolla.

Alueella on tehty valokuvauksia ja silmämääräistä inventointia kahdella eri käyntikerralla sairaala- alueella. Valokuva-aineistoa on otettu alueelta runsaasti ja vain osa siitä on mahtunut tähän selvitykseen mukaan.

Tutustuminen Lapin sairaanhoitopiirin arkiston runsaaseen aineistoon sekä Muurolan sairaalan kiinteistöhuollon laajaan aineistoon on ollut työlästä mutta antoisaa. Arkistoaineisto on jäsentämätöntä ja peräisin noin kahdeksan vuosikymmenen ajalta. Aineiston runsaudesta huolimatta rakennuksien alkuperäisiä piirustuksia tai työselostuksia ei ole juuri löytynyt. Piirustuksista on valikoidusti liitetty skannattuja kuvia mukaan tähän rakennushistoriaselvitykseen.

Muurolan sairaalan sijainti.

5

6 1.1 Rakennushistoriaselvityksen alaiset rakennukset

Rakennukset,nimettyinä alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan ja numeroituina sairaalan antamien numeroiden mukaan: 1. Päärakennus 2. Lasten sairaala 3. Henkilökunnan asuntola 4. Toipilasosasto 5. Henkilökunnan asuntola 6. Väestön tuparakennus 7. Sikala 8. Ylilääkärin asunto 9. Paja 12. Lääkärien asuinrakennus 13. Lääkärin asunto 15. Perheasunnot 16. Perheasunnot 17. Lämpökeskus 18. Työntekijöiden sauna 19. Hevostalli, ruumishuone, liiterit ja käymälät

Kohteen laajuuden ja aineiston runsauden vuoksi rakennushistoriaselvitys jakaantuu neljään osaan

1/4 Sairaala-alueen yleiskuvaus ja toiminnan sekä rakentamisen historia, suunnittelijat

2/4 Päärakennus 1A-D, sekä lastensairaala 2

Sodan jälkeen tuhotun parantolarakennuksen korvaavan sairaalan ja siihen liittyvän lasten sairaalan suunnittelija on ollut professori Jussi Paatela. 7 3/4 Rakennukset 6, 7, 8, 9, 19

Rakennukset 6, 7, 8, 9 ja 19 ovat peräisin 1920-luvulta ensimmäisen Muurolan parantolarakennuksen ajoilta. Niiden suunnittelijan on ollut Ernst Albin Kranck. Rakennuksiin on tehty muutos- ja perusparannustöitä myöhemmin. 1950-luvulla laajojen muutossuunnielmien suunnittelijana on ollut Ferdinand Salokangas.

4/4 Rakennukset 3, 12, 15,16

ja rakennukset 4, 5, 13, 17,18

1950-luvulla rakennettujen rakennuksien 3, 12, 15,16 suunnittelija on ollut professori Jussi Paatela. Ferdinand Salokangas on ollut 1950-luvulla sairaala- alueelle rakennettujen sairaalatoimintaa laajentavien ja palvelevien rakennusten 4, 5, 13, ja myös osittain 17,18 suunnittelijana.

8 9 10 11 12 13 14 2. VARHAISEMPI ALUEHISTORIA

Kemijoen varrella sijaitsevassa Muurolan kylässä on ollut asutusta jo varhain kivikaudella1. Nimensä Muurola on saanut karjalaisen uudisasukkaan Muuron mukaan 1500-1600 paikkeilla2. Muurolan nimistöön ovat juurtuneet myös Totto-nimet. Sairaalan osoite on Totontie 9 ja sairaala- alue on rakennettu Totonvaaralle. Totot kuuluivat keskiaikaiseen hälytysjärjestelmään jossa mäeltä mäelle hyvin näkyvät merkkitulet sytytettiin varoitukseksi vihollisen lähestymisestä. Kemijokilaakson totto-tradition juuret ovat todennäköisesti peräisin Kymenjokilaaksosta3.

3. SAIRAALA-ALUE

Sisääntulo sairaala-alueelle. Sairaala-alue on kaunis korkea mäntykangas Totonvaaralla. Mäntymetsä on ollut tärkeä valintakriteeri sairaalan paikkaa valittaessa 1920-luvulla. Männikkö on suojannut sairaalaa pohjoistuulilta.

Alueen puusto on kokenut välillä kovia aikoja. Saksalaisten räjäyttäessä lähtiessään ensimmäisen parantolarakennuksen 1944, sirpaleet sinkoutuivat puurunkoihin. Vuosirenkaita on kertynyt päälle, mutta mm. vanhan parantolan nauloja löytyy edelleen nykyisen männikön rungoista4. Puutavaraa otettiin sairaalan omaan käyttöön tarvepuuksi, joka sahattiin lähistöllä kenttäsirkkelissä. 5 "Mauri"-myrskyksi nimitetyssä rajuilmassa syyskuussa 1982 sairaala-alueelta kaatui noin 3000 puunrunkoa6, mikä harvensi metsikköä huomattavasti.

Parantolan paikaksi olivat 1920-luvulla alustavina ehdotuksina esillä mm. Muurolan hartsitehtaan alue, Ounasvaaran etelärinne Rovaniemellä ja ns. Karvon kangas Muurolassa. Parantolan paikaksi valittiin Muurolan Karvon kangas arkkitehti Ernst Albin Kranckin (1864-1936) lausuntojen Näkymä vesitornista sairaala-alueelle. 1 Runtti. s.11 2 Runtti. s.14 3 Runtti. s.16 4 Vaaraniemi, haastattelu 5 Kotila, haastattelu 6 Vaaraniemi, haastattelu 15 tukemana7 joten Heikki Söckeliltä ja P.J.Leskiseltä ostettiin kymmenen hehtaarin kokoinen alue silloiselta Karvon kankaalta parantolan paikaksi8. Karvon talo on yksi Muurolan vanhimmista taloista9. Myös Keskipasman maita on liitetty parantolan tonttimaihin10 ja nykyisin sairaala-alue on noin 38 hehtaarin kokoinen11.

Oulu-Tornion rata vihittiin käyttönsä v.1903. Radan jatkaminen Rovaniemelle hyväksyttiin kolmen vuoden kuluttua ja vuoden 1909 lokakuussa avattiin Kemin-Rovaniemen rata virallisesti yleiselle liikenteelle12. Parantolan rakentaminen Muurolaan vilkastutti kylää entisestään joskin myös aiheutti kyläläisissä huolta tuberkuloosin leviämisestä.

Osa sairaala-alueen rakennuksista on peräisin 1920-luvulla rakennetun ensimmäisen,vuonna 1944 tuhotun, sairaalarakennuksen ajalta. Jälleenrakennuskaudella 1950-luvulla valmistuivat Niittyaukeamaa sairaalan entisen sikalarakennuksen uusi sairaalarakennus ja sen toimintaan liittyvät uudet rakennukset. Sodasta säilyneet muut takana. Kuva Raimo Mononen. rakennukset remontoitiin palvelemaan uudistunutta sairaalatoimintaa.

4. ASEMAKAAVOITUS

Rovaniemen kaupungilta löytyvät Muurolan sairaala-aluetta koskevat kaavakartat vuosilta 1974, 1998 ja 2007. Voimassa oleva asemakaava:

Muurolan asemakaava Rovaniemen kaupunki, 19.kaupunginosa, Muurola.

Kaavakarttaan on merkitty muutokset 31.3.2007 mennessä. Kartta AIR-IX Suunnittelu Oy:n laatima Muurolan rakennuskaavakartta 2.9.1996, tarkistettu 3.11.1997.

7 Vuorimaa, ss.8,13 8 Runtti, s.94 9 Runtti, s.18 10 Viljo Keskipasma,haastattelu 11 Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 12 Kaavakartta vuodelta 1974 Runtti, s.92 16 Kaavakartta vuodelta 1998

Ote voimassa olevasta Muurolan taajaman asemakaavasta vuodelta 2007. 17 5. TUBERKULOOSIN TORJUNTA LAPISSA 1920-1970

Muurolan parantolan merkitys tuberkuloosin vastustamistyössä Lapissa on ollut keskeinen. Muurolan parantolan aikaansaaminen on osoitus aktiivisten kunnallismiesten ja yksityishenkilöiden työstä ja peräänantamattomuudesta heidän ajaessaan maakuntansa väestön etuja taistelussa tuberkuloosia vastaan. Muurolan parantola ja sen toiminta on osa Lapin ja sen väestön historiaa. Se osuu aikaan, jolloin keuhkotauti oli vaikein kansantautimme ja aikaan, jolloin keuhkotauti on saatu hallintaan13.

Tavallisin tuberkuloosin muoto on keuhkotuberkuloosi, kansanomaisesti sanottuna keuhkotauti. Tuberkuloosi on tarttuva tauti, jonka aiheuttaa Mycobacterium tuberculosis- niminen sauvabakteeri eli basilli.

Nykyisen Lapin läänin alueella kuoli 1920-luvulla vuodessa tuberkuloosiin keskimäärin 165 henkeä ja koko vuosikymmenenä 1648 henkeä. Ennen vuotta 1927 ei varsinaista tuberkuloosin Valokuva ensimmäisen Muurolan hoitoa Lapin alueella voitu antaa. Parantola valmistui siis aikana, jolloin sairaus oli vielä parantolarakennuksen "hallimakuusta" (kuva Lapin maakuntamuseo). leviämässä varsinaiseen Lappiin14.

Tuberkuloosi on nykyäänkin vakava sairaus varsinkin kehitysmaissa, mutta myös koko maailmassa. Vuosittain siihen sairastuu noin 8 miljoona ihmistä, joista 3 miljoonaa kuolee, vaikka siihen tunnetaan tehokas ja taloudellinen hoito. Suomessa tuberkuloosiin sairastuu yhä nykyään vuosittain noin 500 ihmistä.

Vuonna 1907 Suomeen perustettiin Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys, jonka tarkoituksena oli tehdä ennenkaikkea valistustyötä esitelmien ja lehtikirjoitusten avulla sekä saada ennalta ehkäisevää tuberkuloosin hoitotyötä ja tukea pienten parantoloiden perustamista maakuntiin. Yhdistyksen apu ei kuitenkaan ulottunut Lappiin asti, vaan Lapissa kansalaiset itse alkoivat toimia. Jo 1900-luvun ensinmmäisellä vuosikymmenllä Suomalaisen Naisliiton Alatornion osasto

13 Vuorimaa, s.4 14 Vuorimaa, s.71 18 pani toimeen keräyksiä parantolaa varten. Varsinaisena vauhdittajana parantola-asiassa oli kuitenkin kansanedustaja, kunnallisneuvos Antti Junes (1873-1963) 15.

Tammikuussa 1923 Perä-Pohjolan Maanviljelysseura Maakuntapäivillä Kemissä käsitteli tuberkuloosin vastustamistyötä ja perusti komitean ajamaan parantolan perustamishanketta16.

Maaliskuun 16. päivänä 1923 kokoontuivat Perä-Pohjolan kuntien edustajat parantolahankekomitean kutsumina Kemin puistopaviljongille pohtimaan parantola-asiaa. Rovaniemen, Kemijärven, Kuolajärven, Alatornion, Karungin, Kemin maalaiskunnan ja Kemin kaupungin edustajat päättivät perustaa ja ylläpitää keuhkotautiparantolan Perä-Pohjolaan edustamainsa kuntain toimesta ja vastuulla toivoen, että muutkin kunnat myöhemmin liittyvät osallisiksi parantolaan17.

Joulukuun 15. päivänä 1923 kuntien edustajat kokoontuivat väliaikaisen komitean kutsusta ja Valokuva ensimmäisestä Muurolan parantolarakennuksesta (kuva Vuorimaa, Muurolan perustivat Perä-Pohjolan tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen, joka liittyi haaraosastona parantola 1927-1975). Suomen tuberkuloosin vastustamisyhdistykseen18.

Muurolan parantolan kuntainliiton perustamispäätös tehtiin huhtikuun 28. päivänä 1943 kuntien edustajien kokouksessa, jossa hyväksyttiin perussääntö. Perussäännön vahvisti lapin lääninhallitus joulukuun 8. päivänä 1943. Perustajajäsenkuntia olivat Alatornio, Karunki, Kemin maalaiskunta, Kemin kaupunki, Kemijärvi, Pelkosenniemi, Ranua, Rovaniemen kauppala, Rovaniemen maalaiskunta, Salla, Savukoski, Simo, Tervola, Tornion kaupunki, Turtola ja Ylitornio19. Perä-Pohjolan Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys lahjoitti ja luovutti Muurolan parantolan sekä kaiken muunkin yhdistyksen omaisuuden sitoumuksineen ja valvoitteineen Muurolan parantolan kuntainliitolle Rovaniemellä toukokuun 27 päivänä 1944 ja liitto otti vastaan luovutetun omaisuuden kesäkuun 1. päivänä194420. Vuonna 1940 oli Suomen

15 Vuorimaa, s.6 16 Vuorimaa, s.7 17 Vuorimaa, s.8 18 Vuorimaa, s.14 19 Vuorimaa, s.40 20 Vuorimaa, s.41 19 tuberkuloosinvastustamisyhdistys aikonut perustaa Rovaniemen tuberkuloosipiirin, mutta vasta 1950 Lapin tuberkuloosipiirien kuntainliitto perusti sen21.

1940-luvun puoliväliin asti parantoloissa hoidettiin tuberkuloosia hygieenis-dieettisellä hoidolla. Päivärinteen parantolassa kokeiltiin ensimmäisen kerran tuberkuloosia käänteentekevällä antibiootilla, streptomysiinillä tammikuussa 1948. Streptomysiini oli voimakas aine, joka aiheutti tasapainohäiriöitä ja heikensi muistia. 1950-luvun alussa käyttöön tulivat para- aminosalisyylihappo eli PAS ja isoniatsidi eli INH, jolla saatiin entistä parempia tuloksia. Samaan aikaan kehittyi myös leikkaushoito22.

Keuhkotaudin torjunassa otettiin 1940-luvulla useita edistysaskelia. Ranskalainen Albert Calmette kehitti tuberkuloosia vastaan rokotteen, jonka Suomessa sai vuoteen 1945 mennessä Vuonna 1952 valmistuneiden parantolarakennusten 160 000 henkeä. Toinen merkittävä parannus oli pienoisröntgenkuvaus. Se oli halpa ja nopea. makuuhallisiivet. Suomessa pienoisröntgenkuvausten huippu osui vuosiin 1950-52, joiden aikana kuvattiin 600000 henkeä. Pienoiskuvausten avulla tuberkuloosi havaittiin varhaisessa vaiheessa ja potilaat voitiin ohjata hoitoon23.

1.1.1961 astui voimaan uusi tuberkuloosilaki, mikä soi maksuttoman laitoshoidon ja ilmaiset lääkkeet myös kotihoidossa24.

Vuoden 1964 vuosikertomuksessa ylilääkäri Arvo Heikkilä totesi tuberkuloosin hellittäneen otettaan Lapissa. Tämä merkitsi sitä että uusia sairaustapauksia oli todettu huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Vuoden 1965 aikana oli keskimääräinen hoitoaika lyhentynyt jo viiteen kuukauteen ja 37-paikkainen toipilasosasto voitiin pitää suljettuna25.

Nukutus-ja leikkausmenetelmien kehittyessä yleistyivät poistoleikkaukset, joissa sairas keuhkon osa poistettiin. Muurolan parantolan potilaat leikattiin aluksi muissa sairaaloissa. Vuosina 1961-

21 Vuorimaa, s.45 22 Manninen, s.163 23 Manninen, s.162 24 Vuorimaa, s.58 25 Vuorimaa, s.59 20 1972 tehtiin Muurolassa vuosittain muutamia kymmeniä poistoleikkauksia. Kirurgiset hoitomenetelmät jäivät syrjään 1970-luvulla. Tuolloin lääkkeet olivat kehittyneet riittävän tehokkaiksi, etenkin kun potilaat saatiin hoitoon taudin varhaisessa vaiheessa. Hoidon kehittyminen ja potilaiden parempi kunto hoidon alkaessa lyhensivät hoitoaikaa merkittävästi. 1950-luvulla keskimääräinen hoitoaika Muurolan parantolassa oli yhdeksän kuukautta, seuraavalla vuosikymmenellä noin kuusi kuukautta ja 1970-luvulla enää pari kuukautta26.

6. ENSIMMÄINEN MUUROLAN PARANTOLA 1926

Huhtikuun 7. päivänä 1924 Perä-Pohjolan Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen johtokunnan kokouksessa valitaan rakennustoimikunta hoitamaan parantolan rakennusasioita.

Urakkatarjouksien perusteella 2.6.1925 johtokunta ja rakennustoimikunta hyväksyivät Lääninarkkitehti Otto F.Holm toimi ensimmäisen Sementtirakennus Oy:n tarjouksen Muurolan parantolan ensimmäisen päärakennuksen parantolarakennuksen rakennustöiden valvovana 27 arkkitehtina (Muurolan parantola, rakentamiseksi . Rakennustöihin ryhdyttiin välittömästi arkkitehti E.A. Kranckin laatimien rakennustoimikunnan arkisto). suunnitelmien pohjalta. E.A.Kranck toimi tuohon aikaan yleisten rakennusten ylihallituksen 1. sairaala-arkkitehtina28. Valvovana arkkitehtina oli lääninarkkitehti O.F.Holm ja valvovana rakennusmestarina J. Koskinen Lahdesta29.

Toisessa Sementtirakennus Oy:n kanssa tehdyssä urakkasopimuksessa 19.3.1926 on sovittu E.A.Kranckin piirustusten ja työselostusten mukaan sairaala-alueelle rakennettavista lääkärin asunnosta (rakennus 8), lääkärin tuparakennuksesta (rakennus paloi vuonna 199030), jääkellarista, talli-ja vajarakennuksesta (rakennus 19), sikalasta (rakennus 7) ja parantolan aidasta31. Myös väestön rakennus (rakennus 6) ja lääkärin asuntorakennukseen kuuluvan

26 Mannninen,Junila, s.162 27 Peräpohjolan tuberkulosiparantola,rakennustoimikunta 28 Suomen rakennushallinto 1811-1961, Rakennushallitus, ss.101, 363 29 Vuorimaa, s.15 30 Vaaraniemi,haastattelu Ensimmäinen Muurolan parantolarakennus valmistui 31 Peräpohjolan tuberkulosiparantola,rakennustoimikunta 1926 (kuva Lapin maakuntamuseo). 21 jääkellarin(8a) rakentaminen olivat sisällytettyinä urakkaan.Sopimuksen mukaan rakennusten tuli olla valmiita vuoden 1926 marraskuun loppuun mennessä32. Peräpohjolan tuberkulosinvastustamisyhdistyksen johtokunnan pöytäkirja 5.10.1926 kertoo päätöksestä rakentaan parantolaa varten puuvajan sirkkeleineen33.

Parantolaan hankittiin puhelin jo varhaisessa vaiheessa. Kokouksessaan 5.10.1926 Peräpohjolan tuberkulosin vastustamisyhdistyksen johtokunnan kokous valtuutti E. Piippolan pyytämään valtionneuvostolta lupaa puhelinlinjan vetämiseksi Muurolan parantolaan34.

35 Yllä isännöitsijä Eenokki Piippolan esittämä luettelo Muurolan parantolan vihkiäiset pidettiin sunnuntaina tammikuun 30. päivänä 1927 . parantolan alueen rakennuksista ja niiden Valmistuneeseen rakennukseen mahtui 70 potilasta36. kustannuksista ensimmäisen Muurolan parantolan vihkiäisissä 30.1.1927(Miina Vuorimaa, Muurolan Parantolaan päätettiin rakentaa korjauspaja johtokunnan kokouksessa 29.5.1929. Paja valmistui parantola). saman vuoden aikana37.Parantolaan oli rakennettu myös työtupa38. Alempi kuva 1926 rakennetuista sikalasta ja tallirakennuksesta. Kuva Raimo Mononen. Vanhan parantola-alueen ympäri rakennettiin E.A.Krancin 28.3.1925 laatiman työselityksen mukaan 1350 metriä pitkä aita. "180 mm pylväille 1200mm korkeat maanpinnasta, asetetut 2,5 metriä toisitaan, yhdistetyt kolmella vaakasuoralla 100 mm pyöreillä piiruilla sekä varustetut neljällä 2,5 metriä leveillä porteilla, joista kaksi vie rautatielle, yksi rantaan ja yksi viemärin puhdistuslaitokselle päin. Portit olivat maalatut valkoisella öljyvärillä ja aita punaisella vesivärillä". Ylilääkärin asunto oli myös ympäröity aidalla. Aita oli "270 metriä pitkä, rakennettu 180 mm pylväille 1500mm maanpinnasta, väliin asetettu kaksi vaakasuoraa 50/100 mm lankkua tukeeksi kohtisuorille 25/75 mm pienoille 50 mm toisistaan, joiden päät oli veistetty kulmaan". Aita oli maalattu talon sävyn mukaan mutta ns. vesiväriin39.

32 Peräpohjolan tuberkulosin vastustamisyhdistyksen pöytäkirjat 33 Peräpohjolan tuberkulosin vastustamisyhdistyksen pöytäkirjat 34 Peräpohjolan tuberkulosin vastustamisyhdistyksen pöytäkirjat 35 Vuorimaa, s.19 36 Vuorimaa, s.24 37 Peräpohjolan tuberkulosin vastustamisyhdistyksen pöytäkirjat 38 Peräpohjolan tuberkulosin vastustamisyhdistyksen pöytäkirjat 39 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 22 6.1 Laajennustyöt 1930-luvulla

Parantolan laajennussuunnitelmat olivat esillä pian sairaalan valmistumisen jälkeen. Parantolan aluetta laajennettiin hehtaarilla40.

Syyskokouksessa 28.10.1934 johtokunta esitteli lääninarkkitehti G. Strandbergin laatimat suunnitelmat parantolan laajentamiseksi. Vuosikokouksessa 3. päivänä maaliskuuta 1935 päätettiin laajentaa Muurolan parantolaa korottamalla parantolarakennusta yhdellä kerroksella, jolloin saataisiin 20 uutta potilaspaikkaa41. Johtokunnan kokouksessa 2.8.1935 rakennusurakan suorittajaksi valittiin Rakennustoimisto S. Valjus Oy42. Arkkitehti G. Strandbergin suunnitteleman laajennuksen valmistuessa kesäkuussa 1936 potilaspaikkoja oli kaikkiaan 9143.

Syyskokouksessa 23.10.1938 johtokunta ilmoitti jälleen pyytäneensä alustavat Alunperin ylilääkäri Gripenbergin asunnoksi vuonna 44 1926 rakennettu asuinrakennus. laajennuspiirustukset ja kustannusarvion arkkitehti G. Strandbergilta .

Muurolan Helmikuun 14. päivänä 1936 johtokunnan kokouksessa ilmoitettiin Perä-Pohjolan Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen päättäneen perustaa Peräpohjolan tuberkuloosihuoltopiirin. Huoltopiiriin olivat liittyneet Alatornion, Simon, Kemin, Rovaniemen ja Kemin kunnat sekä Rovaniemen kauppala45

Lausunnossaan lääninarkkitehti kertoo että 13.5.1939 ylimääräinen kokous hyväksyi Muurolan parantolan laajennettavaksi 300 potilaspaikkaa käsittäväksi ja valtuutti johtokunnan valitsemaan arkkitehdin. 21.5.1939 johtokunnan kokouksessa oli läsnä professori Jussi Paatela ja hänelle esitettiin toivomuksia,mm. että potilashuoneet olisivat vain kahta tai yhtä henkeä varten, ruokasali olisi myös juhlasali näyttämöineen, koulusali lastenosastolle, asunnot ylilääkärille, kahdelle alilääkärille, kahdelle apulaislääkärille ja 22 hoitajalle. 28.9.1939 johtokunnan kokouksessa olivat

1929 parantola-alueen rakennuksia täydennettiin mm. 40 pienellä pajarakennuksella. Kuva Raimo Mononen. Vuorimaa, s.27 41 Vuorimaa, s.32 42 Peräpohjolan tuberkulosin vastustamisyhdistyksen pöytäkirjat 43 Vuorimaa, s.33 44 Vuorimaa, s.35 45 Vuorimaa, s.30,31 23 Jussi Paatelan piirustusluonnokset nähtävinä. Niiden mukaan parantolassa tulisi olemaan 314 paikkaa46

7. SODAN TUOMA TUHO JA UUSI PARANTOLARAKENNUS

Sota kuitenkin keskeytti parantolatoiminnan laajennushankkeineen Muurolassa. Lokakuussa 1939 sotilasviranomaisten antaman määräyksen mukaan tyhjennettiin 50 potilaspaikkaa sotilassairaalaa varten ja myöhemmin vähitellen useampia paikkoja47. Muurolassa saksalaiset rakensivat parakkinsa rautatieaseman ja parantolan välimaastoon48. Elokuussa 1942 kokouksessaan johtokunta päätti vuokrata parantolan saksalaisille. Samassa kokouksessa myönnettiin ero ylilääkäri Rita Gripenbergille49. Parantola oli vuokrattuna saksalaisille 9.8.1942-19.9.1944. 50 Saksalaisten räjäyttämän vanhan parantolan jäänteitä roikkuu edelleen kiinnikasvaneina Totonvaaran Lokakuussa 1944 sotatoimien sytyttyä saksalaisten ja suomalaisten joukkojen välillä, tuhosivat männyissä. saksalaiset lähtiessään parantolan räjäyttämällä raunioiksi päärakennuksen. Lääkärin asunto (rakennus 8 ) ja ulkorakennukset (lääkärin tuparakennus ja maakellari), henkilökunnan asuinrakennus (rakennus 6 ), työpajarakennus (rakennus 9), kaksi jääkellaria, pari vajaa (rakennukset 7 ja 19 ), suuri saksalaisten rakentama (laajenettu vanha kellari) kellari sekä saunarakennus ja pumppuhuonerakennus järven rannassa säilyivät51.

Pohjois-Suomessa eniten jälleenrakennuslainoja sai Rovaniemen maalaiskunta, sillä maalaiskunnan tuhoprosentti oli peräti 74%. Suurimpia jälleenrakennusajan tuomia uudistuksia oli sähköjen saaminen maaseudulle. Muurolassa pidettiin 22.10.1947 kokous sähkövalon saamisesta kylälle. Siinä ilmeni että parantolan voima-asemalta saadaan valovirta kahden ja

46 Vuorimaa, s.36 47 Vuorimaa, s.37 Sodassa tuhoutuneen parantolarakennuksen tilalle 48 Runtti, s.125 rakennettiin laajennettuna uusi parantolarakennus. 49 Vuorimaa, s.39 Kuva Raimo Mononen. 50 Runtti, s.125 51 Vuorimaa, s.38 24 Ilmakuva 10.9.1945. Kuvassa näkyy ensimmäinen Muurolan parantolarakennus räjäytettynä. Ilmavoimat, topografiaosasto 25 puolen kilometrin säteellä noin 300 lamppua varten52. Rautatie kunnostettiin vuoden 1945 kuluessa. Syksyllä 1946 aloitti toimintansa kylän puhelinkeskus53.

Vanha parantolarakennus on sijainnut suurinpiirtein nykyisen pajarakennuksen päätyseinän suuntaisena 1B ja 1C-siipirakennusten ja niiden välisen pihamaan alueella54. Räjäytyksessä oli tuhoutunut parantolarakennuksen nelikerroksinen keskiosa ja siihen liittyvä koko läntinen osa rakennusta. Itäsiipi, joka sisälsi toimistotilat, jäi pystyyn, mutta sekin purettiin uuden parantolan tieltä. Myös vanhan parantolan korkea punatiilinen savupiippu jäi pystyyn nykyisen pajarakennuksen(9) ja sairaalan päärakennuksen väliselle alueelle. Sekin purettiin ennen uuden parantolarakennuksen rakentamista55.

Vanhan parantolan iso jääkellari jää nykyisen ns. saksalaiskellari sisään. Saksalaiset laajensivat kellarin nykyiseen kokoonsa56. Kellari säilyi päärakennuksen räjäytyksessä. Samoin säilyi Vanhan parantolan jääkellari säilyi sodassa ja saksalaiset korjasivat ja laajensivat sen vanhaan ylilääkäri Gripenbergin asuntorakennukseen (8) liittyvä pienehkö maakellari(8a). nykyiseen muotoonsa 1940-luvun alkuvuosina. Kuvat Raimo Mononen. 7.1 Uusi parantolarakennus ja lasten sairaala

Uuden parantolan rakennusprojekti alkoi myymällä entisen parantolan rauniot. Lehti-ilmoituksella 24.7.1945 pyydettiin tarjoukset alueen puhdistustyöstä. Raunioiden purkutöissä kaikki tiilet otettiin talteen57 ja käytettiin puhdistettuina uuden parantolan rakennukseen58.

Syksylla 1945 oli jo laadittu parantolan jälleenrakennussuunnitelmat yli 300 paikkaiselle sairaalalle. Suunnittelijana oli professori Jussi Paatela59. Jo 1939 oli Jussi Paatela laatinut ensimmäiset luonnokset laajennetusta parantolasta. Liittohallitus hyväksyi professori Paatelan

52 Runtti, s.132 53 Runtti, s.133 54 Keskipasma,haastattelu 55 Keskipasma,haastattelu 56 Keskipasma,haastattelu 57 Autio,Ronkainen, s.18 58 Keskipasma,haastattelu 59 Vuorimaa, s.43 26 uudet ja lopulliset luonnospiirustukset uuden parantolan rakennustyön pohjaksi sodan jälkeen 8.7.1946. Lääkintöhallituksen ja rakennushallituksen hyväksymiset saatiin syksyllä 194660.

Vuonna 1945 asetettiin myös parantolan rakennustoimikunta, johon koko rakennustoimikunnan ajan puheenjohtajan Olli Nylanderin lisäksi kuuluivat mm. arkkitehti Ferdinand Salokangas ja arkkitehti Hannu K.Vainio61.

Vanhan parantolarakennuksen purkutöistä tehtiin tarjouskysely.(Muurolan parantola, rakennustoimikunnan arkisto)

60 Manninen, s.162 61 Vuorimaa, s.44 27

Jussi Paatelan laatima kustannusarvio parantola-aleen tulevista uudisrakennuksista. (Muurolan 28 parantola, rakennustoimikunnan arkisto) (kuva Lapin Sairaanhoitopiiri) 29 arviolaskelmaluettelossa ovat mainittuina aikuisten ja lasten parantolarakennusten (makuuhalleineen) lisäksi lääkärien asuinrakennus (rakennus 12) ylilääkärille ja kolmelle alilääkärille, hoitajien ja henkilökunnan asuinrakennus (rakennus 3), puurakenteiset työväen asuinrakennukset (rakennukset 15 ja 16), kattila- ja voimakeskus sekä autotalli (rakennus17), savupiippu, tunnelit, viemäriveden puhdistuslaitos, perunakellari sekä lääkärien ja henkilökunnan sekä työväen sauna- ja pesutuparakennukset 2 kpl 62.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusaineiston (Kymron) rakennusluvat saatiin vuosina 1947-48. Rautabetonitöiden kestävyyslaskelmat laati dipl.insinööri Helin. Vesi-, viemäri- ym. johtotöiden suunnittelijaksi valittiin insinööri Kaarle Oksanen ja sähkötöiden asiantuntijaksi insinööri K.Viljo Virtanen. Rakennustyömaan käyttöön hankittiin vuonna 1947 oma sähkövoima- asema, johon kuului naftakäyttöinen 165 hv:n dieselmoottori ja 2 kv:n generaattori. Koska sähköä Sairaalarakennuksia katsottuna lastensairaalan suunnasta. näin saatiin yli oman tarpeen sitä myytiin Muurolan kylän asukkaille kunnes Rovakaira alkoi Kuva Raimo Mononen. välittää Kemijoen Isohaaran vesivoimalaitoksen kehittämää sähköenergiaa. Muurolan parantola liittyi mukaan 19.1.194963.

Uuden parantolarakennuksen suunnitelmiin lisättiin ylilääkäri A.Paneliuksen ehdottamana mm. näköalatasanne päärakennukseen ja osittaiset seinät muutamiin makuuhalliparvekkeisiin, osin lasiseiniä64.

Uuden parantolarakennuksen urakoitsijaksi oli valittu O.Y.Constructor AB Helsingistä.

Sairaalan uusien rakennusten harjannostajaisia vietettiin 15.7.194965. Uudelleen rakennetun Muurolan parantolan vihkiäiset pidettiin maaliskuun 16. päiväna 195266. Lääkärien ja hoitohenkilökunnan saunarakennuksesta päätettiin pyytää piirustukset arkkitehtitoimisto Jussi Paatelalta ja elokuun kokouksessa päätettiin ryhtyä rakentamaan hirsistä saunarakennusta67. Rakennus purettiin vuonna 198468.

Sairaala alueen rakennuksia1950-luvulta. Vieressä 62 Muurolan parantola, rakennustoimikunta vasemmalla 1920-luvulla rakennettu paja. Kuva Raimo 63 Vuorimaa, s.45 Mononen. 64 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 65Muurolan parantola, rakennustoimikunta 66 Vuorimaa, s.50 30 Parantolan pääsisäänkäynti katoksineen on muutettu vuoden Vuonna 1952 valmistuneeseen parantolaan liittyy erillinen 1966 laajennustyön yhteydessä. Kuva Raimo Mononen. lasten sairaala (yllä). Kuva Raimo Mononen. Alempi kuva: uuteen sairaaalarakennuksen tehtiin uusi iso Alemmassa kuvassa näkymä makuuhalliparvekkeelta puistoon. juureskellari keittiösiiven yhteyteen.

67 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 68 Vaaraniemi 31

Professori Jussi Paatelan toimiston suunnittelemia rakennuksia Vuonna 1952 parantolan henkilökunnan asuinrakennukseksi 1950-luvulta. Alueen teknisiä palveluja varten rakennettu rakennettu kolmikerroksinen kerrostalo (rakennus 3) (yllä). Kuva lämpökeskus (rakennus 17) ja ja etualalla siihen liittyvä entinen Raimo Mononen. saunarakennus (rakennus 18). Kuvat Raimo Mononen. Alemmassa kuvassa lääkärien asuinrakennukseksi rakennettu Alemmassa kuvassa asuinrakennuksiksi rakennetut rakennukset rivitalo (rakennus 12) 15 ja 16.

32 Muurolan parantolan rakennustoimikunnan arkistosta poimittuja detaljitietoja: Parantolan päärakennuksen seinien rakentamisessa on käytetty sementtitiiliä. Vanhan parantolan raunioista purettuja tiiliä on myös hyödynnetty rakentamisessa Alunperin parantolassa oli linoleumlattiapinnoitteet.69. Alunperin niissä tiloissa, joissa on olleet öljymaalipintaiset katot, on pinnassa ns. Bindool- käsittely taiteilija Eino Kaurian esityksestä. Muissa kattopinnoissa on ollut kalkkimaalipinta Taiteilija Kaurian esityksestä aikuisten makuuhallien seinät jätettiin rappaamatta ja ne käsiteltiin slammaamalla70. Sairaalarakennuksen valaisimien valinnat tekivät arkkitehti Paatela ja ylilääkäri Panelius 1920-luvulla väestön tuparakennukseksi rakennettu yhteistyössä71. hirsirunkoinen rakennus on 1950-luvulla remontoitu asuntolaksi (rakennus 6),suunnittelijoina arkkitehti E.A.Kranck ja 1950 luvulla F. Salokangas. Kuva Raimo Mononen. 7.2 Sodassa säilyneiden rakennusten muutostyöt

Rakennustoimikunnan kokouksessa 25.2.1951 arkkitehti Paatela esitteli parantola-alueen tontin tie- ja aitaussuunnitelman ja suunnitelma hyväksyttiin72. Samassa kokouksessa valittiin toimikunta laatimaan suunnitelmaa alueella olevien vanhojen rakennusten kunnostamisesta ja uusimisesta. Toimikuntaan tulivat mukaan ylilääkäri A.Panelius, arkkitehti Ferdinand Salokangas, rakennusmestari E.Rasmus ja talouspäällikkö Y.Tervo73.

Rakennustoimikunnan kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin 6.7.1951 arkkitehti Salokankaan laatimat suunnitelmat vanhojen rakennusten korjaamiseksi74. Kaksi rakennusta oli jo tuolloin päätetty korjata suunnitelmien mukaan mutta 24.2.1953 kokouksessa kolmannen vanhan

69 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 70 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 71 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 72 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 73 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 74 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 33 rakennuksen korjaamisesta siten että siihen saataisiin lisää asuntotilaa viisi kahden hengen huonetta tarvittavine lisätiloineen75 (rakennus 6).

10.6.1953 Rakennustoimikunnan kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin arkkitehti Salokankaan laatima suunnitelma vanhan saunan korjaukseksi ja sinne tulevan kanaalin kaivu ja valu päätettiin otettavaksi työn alle heti76.

Parantolarakennuksen pumppuhuone sijaitsi Pasmajärven rannalla. Pumput painoivat veden parantolarakennuksen ylimmässä kerroksessa oleviin kahteen avonaiseen kylmävesisäiliöön, joiden yhteinen tilavuus oli 30m3.( Muurolan parantola, rakennusasiat, 45-65)

Ylilääkärin asunnosta löytyy vielä 1920-luvulta säilyneitä Arkkitehti Salokankaan suunnitteleman kasvihuoneen piirustukset käsiteltiin ja hyväksyttiin piirteitä, suunnittelijana arkkitehti E.A.Kranck. rakennustoimikunnan kokouksessa 17.2.1954 ja kesäkuussa pidetyssä kokouksessa päätettiin Kuva Raimo Mononen. sijoittaa kasvihuone lämpökeskuksen pohjoispuolelle77. Kasvihuonerakennus on sittemmin purettu.

75 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 76 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 77 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 34 1920-luvulla sikalaksi rakennettu rakennus 7. Kuva Raimo Mononen. Kuva Raimo Mononen.

Alunperin 1920-luvulla ruumishuoneeksi, hevostalleiksi, liitereiksi ja käymälärakennukseksi Sikala remontoitiin laajalti ensimmäisen kerran 1950-luvulla rakennettu kylmä (rakennus 7). rakennus (rakennus 19).

35

7.3 Laajennustyöt 1950-luvulla

Muurolan uuteen parantolaan otettiin ensimmäiset potilaat vastaan 22.5.1951 ja marraskuussa 1951 kaikki parantolan 350 paikkaa olivat jo täynnä. Vuoden loppuun mennessä potilaspaikkahakemuksia oli tullut 95078. Laajentamiskysymys oli taas ajankohtainen. Vuonna 1954 liittohallitus oli laatinut suunnitelman paikkojen lisäämiseksi Muurolan parantolaan neuvoteltuaan arkkitehti Ferdinand Salokankaan ja dosentti Göta Tingvald-Hannikaisen kanssa. Seuraavanlainen suunnitelma esiteltiin liittovaltuustolle 28.4.195479:

A. Vuoden 1954 aikana

1. Potilasrakennus, n. 35 hoitopaikkaa, erillisenä puurakenteisena rakennuksena, kuutiotilavuus n. 1500m3. Myöhemmin työhoito- 1950-luvun puolivälissä alueen rakennuskantaa osastona. täydennettiin puurakenteisilla Ferdinand Salokankaan suunnittelemilla rakennuksilla: toipilaskoti ja ("Metsäpirtti", rakennus 4) henkilökunnan asuntola (rakennukset 4 ja 5). Kuvat Raimo Mononen. 2. Henkilökuntarakennus, joka sisältää lääkärin asunnon ja hoitohenkilökunnan asuntoja, erillisenä puurakenteisena rakennuksena, kuutiotilavuus n. 1500m3.

( rakennus 5)

B. Vuoden 1955 lopppuun mennessä

1. Potilasrakennus, nykyisten potilasosastojen yhteyteen kivestä, n. 70 potilaspaikkaa, tilavuus 2000m3, pysyvästi varsinaiseksi hoito-osastoksi

78 Vuorimaa, s.48 79 Vuorimaa, s.53 36 Yksimielisesti Liittovaltuusto hyväksyi liittohallituksen ehdotuksen ja valtuutti ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin suunnitelman toteuttamiseksi. Rakennustoimikunnan kokouksessa 16.6.1954 käsiteltiin ja hyväksyttiin laajentamissuunnitelma, jossa hoitopaikkoja on lisätty. Päärakennukseen liittyvänä kivirakenteisena laajennuksena oli suunnitelmassa noin 60 hoitopaikkaa ( rakennus 1D) ja 40 hoitopaikkaa sijoitettiin erilliseen puurakenteiseen rakennukseen, jota käytettäisiin työhoito-osastona ("Metsäpirtti", rakennus 4).

Suunnitelmaan kuuluivat myös puurakenteiset osastonlääkärin asunto ( rakennus 13), pinta- alaltaan noin 160m2 ja hoitajien asuntorakennus, jossa oli 12 yhden hengen huonetta tarpeellisine lisätiloineen ( rakennus 5). Rakennusten yksityiskohtainen suunnittelu ja piirustuksien laatiminen oli annettu arkkitehti Ferdinand Salokankaan tehtäväksi ja suunnitelmat sekä sijoitusesitys hyväksyttiin 80rakennustoimikunnan kokouksessa 16.6.1954 . Urakoitsijaksi valittiin Ojanen& Salmi Oy. Urakkasopimukseen sisältyivät myös sikalan laajennus- ja muutostyöt sekä kasvihuoneen perustamistyöt ja tunnelien laajennustyöt81.

Myöhemmin saadun tiedon mukaan valtionneuvoston raha-asiain valiokunta päätöksellään 22.9.1954 oli hyväksynyt valtion avustusten suorittamista koskevaan yleiseen suunitelmaan vain 63-paikkaisen potilassiiven jatkon ja puusta rakennettavan henkilökunnan rakennuksen rakennustyöt. Käydyn keskustelun jälkeen rakennustoimikunta kokouksessaan 6.10.1954 päätti ensimmäisessä rakennusvaiheessa toteutettaviksi vain edellämainitut rakennustyöt82.

Vuoden 1955 aikana valmistuivat kuitenkin myös suunnitellut puurakennukset kuten lääkärin asunto, henkilökunnan asuntola ja 41 paikkaa käsittävä potilasosasto

Arkkitehti F.Salokankaan suunnittelema lääkärin Puurakenteiselle potilasrakennukselle annettiin nimeksi Metsäpirtti ja sinne sijoitettiin asuinrakennus (rakennus 13) sai vierelleen vesitornin 1960-luvulla. toipilasasteella olevia potilaita83.

80 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 81 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 82 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 83 Vuorimaa, s.55 37 Vuoden 1956 alussa valmistui 63 potilassijaa käsittävä tiilinen laajennus, kolmen alimman kerroksien potilasosastojen jatkoksi84. Tiilestä rakennettu laajennus sai nimekseen Porkkalan pää koska samoihin aikoihin Neuvostoliitto luovutti Suomelle takaisin Porkkalan alueen85.

Sairaala-alueella sijaitsevan ns. saksalaiskellarin kattosuunnitelmat ja urakkatarjoukset käsiteltiin rakennustoimikunnan jaoston kokouksessa 13.5.1957 ja päätettiin työt käynnistää heti86.

F.Salokankaan suunnittelema parantolarakennuksen laajennus sai nimekseen Porkkalan pää, koska se valmistui samoihin aikoihin kuin Neuvostoliitto luovutti Suomelle takaisin Porkkalan alueen. Kuva Raimo Mononen.

84 Vuorimaa, s.54 85 Vuorimaa, s.55 86 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 38 Ilmakuva Muurolan parantola 1959, Suomen Ilmakuva Oy

39 7.4 Laajennustyöt 1960-luvulla

Tuberkuloosin hoito oli monipuolistunut vuosien kuluessa ja Muurolan parantolassa tarvittiin lisää tutkimustilaa ja lisää lääkäreitä. Tehty ehdotus tutkimusosaston perustamisesta johti myös tuloksiin. Vuonna 1965 laajennustyöt saatiin valtionapuun oikeuttaviin suunnitelmiin ja työt voitiin aloittaa87. Kun arkkitehti Kauko Kokon suunnittelema uusi siipirakennus (röntgen- ja laboratoriotila sekä lääkintävoimistelutila) otettiin käyttöön vuonna 1966, olivat työtilat hyvät88.

Lapin tuberkuloosipiirin kuntainliitto toteutti urakkakyselyt yliarkkitehti Kauko Kokon avustamana 21.11.1964. Rakennustoimikunnan kokouksessa Rovaniemellä 4.2.1965 käsiteltiin urakkatarjoukset Muurolan parantolan lisärakennuksen, vanhan osan korjaus, autotalli-, pesula-, ja saunarakennuksen sekä lääkärien asuntolarakennuksen työt. 1. rakennusvaiheessa parantolan laajennus ja vanhan osan korjaus: rakennustekniset työt Käyttö-Rakennus Oy, Arkkitehti Kauko Kokon suunnittelema päärakennuksen sähkötekniset työt Rovaniemen Sähkö Oy ja konetekniset työt Oulun Onninen Oy89. laajennussiipi otettiin käyttöön 1966. Rakennustoimikunnan kokouksessa 22.4.1965 todettiin pääurakoitsijan aloittaneen työt 21.4.1965 Kiinteistöinsinööritoimisto Yrjö Vaaran toimiessa valvojana. Kiinteät sairaalalaitteet hankittiin Insinööritoimisto Terveysrakenne Oy:n (TE-RAK) suunnitelman ja lausuntojen perusteella90.

Kesäkuun 8. päivänä 1967 Muurolan parantolan rakennustoimikunta kokouksessaan vastaanotti parantolan lämpökeskuksen uusimiseen liittyvät hankinnat. 91Hankintoihin liittyi mm. uusi öljysäiliö.

87 Vuorimaa, s.58 88 Vuorimaa, s.59 89 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 90 Muurolan parantola, rakennustoimikunta 91 Lapin tuberkulosipiiri, rakennustoimikunta 40 7.5 Sairaalan keittiö

Rakennuksen ruokasali ja keittiötilat sijaitsevat toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Keittiöön liittyvät laajat hyviksi mainitut kellaritilat, suurelta osaltaan maakellareina. Vanhan parantorarakennuksen aikana oli käytössä laajoja jääkellareita, jotka sijaitsivat päärakennuksen läheisyydessä. Jäät sahattiin kellareihin Pasmajärven jäistä maalis-huhtikuussa92.

Työntekijöitä keittiöllä on ollut 30-40. Työntekijät asuivat piirissä olevassa henkilökunnan asuinrakennuksesssa kahden hengen huoneissa93(rakennus 3).

8 OPINTO- JA VIRKISTYSTOIMINTA MUUROLAN PARANTOLASSA

Muurolan parantolassa toimi Parantolaopisto vuosina 1951-1970. Sen tarkoitus oli luoda aikuisille potilaille mahdollisuus toimintaan harrastusten, opiskelun, askartelun ja viihdetoiminnan muodossa auttaakseen potilasta pitämään mielensä vireänä ja kätensä taitavina. Luentoja järjestettiin ajankohtaisista aiheista ja Parantolaopiston puitteissa myös ylilääkäri Panelius piti potilaiden toivomuksesta luentoja tuberkuloosista94. Opisto oli perustettu vuonna 1941 ja sillä oli toimipisteet vanhemmissa Suomen parantoloissa. Opisto huolehti niin potilaiden opetuksesta kuin harrastustoiminnastakin ja se toimi samalla periaatteella kuin esimerkiksi työväenopistot. Muurolassa järjestettiin mm. auto-ja radioalan kursseja, opiskeltiin erilaisia käsityötaitoja, ruotsin kieltä ja kirjanpitoa95. Muurolan parantolan kansakoulu toimi rakennuksen Muurolan parantolassa toimi myös kirjasto jolla oli käytettävissään 1000 nidettä yksityisiltä matalassa siipiosassa. Kuva Raimo Mononen. lahjoittajilta96.

92 Autio,Ronkainen, s.15 93 Autio,Ronkainen, s.15 94 Vuorimaa, s.50 95 Manninen,Junila, s.164 96 Vuorimaa, s.50 41 Muurolan parantolan kansakoulu aloitti toimintansa lasten osastolla 7.11.1951 supistetun kansakoulun muodossa. Koulu liitettiin Lapin kansakoulujen tarkastuspiiriin Rovaniemen maalaiskuntaan kuuluvana omana tarkastuspiirinään97. Lastenosaston koulu sijaitsi rakennuksen itäpäädyn 1-kerroksisessa osassa98.

Muurolan tuberkuloosiyhdistys perustettiin heinäkuun 3. päivänä 1951. Yhdistys ja hallikunnat eivät olleet riippuvaisia toisistaan mutta tukivat toinen toisiaan. Yhdistyksen tehtävä parantolassa oli viihdytystoiminta, jossa sillä oli Parantolaopisto hyvänä tukenaan. Yhdistys hoiti myös kirjastoa, radiotoimintaa ja asioita, joita myöhemmin tuli hoitamaan sosiaalihoitaja. Yhdistys tuki myös avustuksi ja lainoin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita potilaita.Tuloja yhdistys sai mm. omistamastaan parantolan kanttiinista. Yhdistyksen johtokuntaan kuului aina kaksi potilasjäsentä joka osastolta, joten kaikkien potilaiden oli mahdollista saada äänensä kuuluviin. Perinteellisesti yhdistys järjesti vuosittain vappukulkueen ja karnevaalit sekä kesäjuhlan ulkoilmakilpailuineen, Elämä Voittaa-keräyksen ja –juhlan usein yhdessä parantolaopiston kanssa sekä pienempiä illanviettoja hallikunnittain. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyi myös Totonvaaran Joiku, jolle valittiin aina oma toimituskuntansa.

Alkuaikoina parantolassa oli myös suuri merkitys elokuvatoiminnalla. Rovaniemen teatteri vieraili silloin tällöin esiintymässä parantolan ruokasaliin järjestetyllä teatterilavalla Ruokasalissa näytettiin myös elokuvia kerran viikossa99. Television tultua kaikille osastoille elokuvailtojen merkitys väheni100.

8.1 Makuuhallit

Ulkohalleissa makaaminen oli 1960-luvulle saakka käytetty hoitomenetelmä. Parantolan hallit nimettiin lappilaiseen henkeen: Yläkaira, Tunturitupa, Pääskylä, Pohjankero, Joikula ja

97 Vuorimaa, s.50 98 Viljo Keskipasma 99 Autio,Ronkainen, s.15 100 Vuorimaa, s.69 42 Havulinna. Nämä muodostuivat myös eräänlaisiksi potilaiden yhteistoimintaelimiksi eli hallikunniksi. Tätä kautta sai alkunsa myös potilaiden järjestyminen yhdistykseksi.

Koska "hallimakuu" oli tärkeä tuberkuloosin hoitomuoto, vietettiin useita tunteja päivässä ulkohalleissa, kylmällä ilmalla huopiin käärittyinä101. Hallit muodostivat omia "valtioitaan". Syntyi niinsanottuja halliyhdyskuntia eli tasavaltoja ja monelle tämä merkitsi sellaista toveripiiriä, joka merkitsi kannustavaa voimaa läpi elämän102. Hallikuntien toiminta jatkui vilkkaana 1960-luvulle asti, jolloin se lakkasi syystä ettei ulkohalleissa makaamista pidetty enää tarpeellisena103.

Vuonna 1951 avattuun uuteen Muurolan parantolaan "perustettiin", sitä mukaa kuin osastot täyttyivät, kuusi "tasavaltaa" : Yläkaira, Tunturitupa, Pääskylä, Pohjankero, Joikula ja Havulinna104.

Hallitoiminnasta syntyikin pitkälle kattavaa toimintaa: toukokuun 22. päivänä 1941 Kiljavalle Hallikunnat olivat aktiivisia opinto-ja kokontuneet 36 edustajaa 22 parantolasta perustivat tuberkuloosipotilaiden liiton, myöhemmin virkistystoiminnan ylläpitäjiä (Vuorimaa, Muurolan 105 parantola). nimeltään Keuhkovammaliiton .

101 Vuorimaa, s.66 102 Vuorimaa, s.68 103 Vuorimaa, s.69 104 Vuorimaa, s.69 105 Vuorimaa, s.68 43 9. PARANTOLASTA PSYKIATRISEKSI SAIRAALAKSI

Kun 1960-luvun loppupuolella alkoi näyttää siltä, että tuberkuloosi oltiin saamassa hallintaan Selvimmin se näkyi parantolassa vapautuvina sairaansijoina, mikä osittain johtui myös siitä, että avohoitoa voitiin entistä enemmän järjestää kohonneen elintason ja avohoitoon paremmin sopivien hoitomuotojen myötä. Samaan aikaan virisi myös keskustelu siitä, miten näitä vapautuvia paikkoja olisi käytettävä Lapissa muiden sairauksien hoitoon106.

Vuonna 1962 Lapin keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien osastot sijoitettiin väliaikaisesti vuokratiloina Muuurolan parantolaan107.

Joulukuussa 1966 Liittohallitus esitti Lääkintöhallitukselle ylilääkäri Heikkilän ehdotuksesta, että 360 sairaansijasta varattaisiin 100 sairaansijaa ei-tuberkuloottisille potilaille siten että sisätautipotilaille varattaisiin 50 sairaansijaa, keuhkosairauspotilaille 30 sairaansijaa ja kuntouttamista vaativille potilaille 20 sairaansijaa. Mutta myös jo 1967 mielisairaanhoidon 108 Potilashuone Muurolan psykiatrisen sairaalan kentällä väläytettiin ajatusta Muurolan parantolan muuttamisesta psykiatriseksi sairaalaksi . alkuvuosilta.(kuva Lapin maakuntamuseo). Lapin läänin sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta nimesi yhdeksänjäsenisen työryhmän, johon kuului edustajia lääninhallituksesta, Lapin ja Länsi-Pohjan keskussairaaloista sekä Kemijärven, Muurolan, Ounasrinteen ja Keroputaan sairaaloista.Tehtävänä oli selvittää erikoissairaanhoidon tila ja laatia sen pohjalta ehdotus erikoissairaanhoidon kehittämisestä ja yhteisestä hallintomallista. Työryhmän raportti ja jäsenkuntien lausunnot sairaanhoitopiirin muodostamisesta valmistuivat vuonna 1987109.

Lääkintöhallituksen toimeksiannosta lapin tuberkuloosipiirin kuntainliitto asetti 16.1.1969 toimikunnan suunnittelemaan Muurolan parantolan vapautuvien tilojen käyttöä. 18.3.1969

106 Vuorimaa, s.60 107 Manninen,Junila, ss. 220,221 108 Vuorimaa, s.62 109 Manninen,Junila, s. 230 44 päivätyssä mietinnössään toimikunta esittää, että Muurolan parantolaan voidaan järjestää 558 mielisairaanhoitoon käytettävää sairaansijaa ja Rovaharjun sairaalaan 202 parantolasairaansijaa110.

Valtioneuvosto oli päättänyt 1971 että 1.1.1973 perustetaan Lapin mielisairaanhoitopiiri, jonka alueena on Lapin lääni. Kuntien edustajien kokouksessa helmikuun 28. päivänä 1972 olivat käsiteltävänä keskusmielisairaalan sijoittautumissuunnitelmaan liittyvät vaihtoehdot.

vaihtoehto 1: kokonaisratkaisu, jonka mukaan Muurolan parantola saneerataan noin 550 sairaansijaa käsittäväksi psykiatriseksi sairaalaksi ja Rovaharjun sairaalarakennus saneerataan keuhkosairauksien hoitoa varten.

vaihtoehto 2: Muurolan parantolassa hoidetaan edelleen tuberkuloosia ja muita keuhkosairauksia ja parantolarakennuksesta vapautuviin tiloihin sijoitetaan Lapin keskusmielisairaala. Rovaharjun B-mielisairaalasta muodostetaan mielisairaalalain 11§:ssä tarkoitettu keskusmielisairaalaan verrattava sairaala.

Äänestyksen jälkeen kokous hyväksyi ensimmäisen vaihtoehdon111.

1.9.1973 luovutettiin parantolan suuri asuntola mielisairaanhoitopiirin käyttöön ja välittömästi käynistettiin tämän rakennuksen saneeraaminen mielisairaalakäyttöön soveltuvaksi. Kesäkuussa 1974 siirtyivät Rovaharjun B-sairaalan potilaat ja henkilökunta Muurolan parantolan suojiin.

Parantola-aluesuunnitelma, laatinut mittausteknikko Aarne Markkanen 1961 (Lapin 110 sairaanhoitopiirin arkisto). Vuorimaa, s.62 111 Vuorimaa, s.65 45 Muurolan parantolan asemapiirustus, rakennuslupa hyväksytty 9.12.1976 46 (Rovaniemen rakennusvalvontavirasto). Parantolassa oli vielä Rovaniemen maalaiskunnan terveyskeskuksen vuodeosasto ja lääkärin vastaanotto sekä Keskussairaalan korvaosasto112.

Muurolan parantolan tuberkuloosipotilaat ja henkilökunta siirtyivat kesäkuun 13. päivänä 1975 saneerattuihin Rovaharjun sairaalan tiloihin (sairaala nimitettiin Ounasrinteen sairaalaksi) ja Muurolan sairaalan tilat avautuivat psykiatristen sairauksien hoitoon113.

Lapin lääniin perustettiin Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirit. Lapin sairaanhoitopiiri aloitti toimintansa vuoden 1991 alusta. Sairaanhoitopiiriin kuuluivat Lapin keskussairaala, Kermijärven aluesairaala, Muurolan sairaala, kolme mielenterveyskeskusta sekä Lapin päihdeklinikka114.

112 Vuorimaa, s.66 113 Vuorimaa, s.66 114 Manninen,Junila, ss. 231,232 47 10. TALOTEKNIIKKA

10.1 Lämmitys

Vanha parantolarakennus lämmitettiin puulla. Ensimmäisenä lämmittäjän toimeen valittiin Nestori Hautakoski Muurolasta johtokunnan kokouksessa lokakuun 5.päivänä 1926. Samassa kokouksessa päätettiin rakennuttaa puuvaja ja oikeutettiin isännöitsijä hankkimaan polttopuiden katkaisusirkkeli. 115

Vanhassa päärakennuksessa on ollut patterikeskuslämmitys, keittiön kattilat ovat olleet höyrykäyttöisiä ja liedet puulämmitteisiä. 116 Erilliset rakennukset lämmitettiin ilmeisesti rakennuskohtaisesti puu-uuneilla.

Uutta parantolaa varten rakennettiin 1951 lämpökeskus, joka yhdistettiin alueen vanhoihin ja uusiin rakennuksiin maanalaisilla huoltotunneleille. Lämmönlähteenä oli edelleen puu, jota kului kovilla pakkasilla suuret määrät. Mustakantiseen vuosien 64-66 lämmitysvihkoon kirjattuna on heinäkuun 12 kuutiometrin koivu- ja sekahalkojen kulutuksesta tammikuun 40 kuution keskikulutukseen koivuhalkoja, kylminpinä päivinä 56 kuutioon. 117 Metsähallitukselta ja yksityisiltä ostetut halot kuljetettiin kapearaiteisella radalla kulkeneilla vinssien vetämillä vaunuilla sikalan ja lämpökeskusrakennuksen takana olleelta halkokentältä lämpökeskukseen sisälle poltettavaksi kolmessa tiilimuuratussa uunissa. Uuneja lämmitettiin ympäri vuorokauden kolmessa vuorossa. 118 Ratakiskot ovat olemassa edelleen lämpökeskuksen sisällä, ulkoa kiskot on poistettu.

115 Vuorimaa, s.18 116 Lapin Maakuntamuseo, valokuvat 117 Muurolan parantola, lämmitysvihko 64-66 118 Kotila, haastattelu 48

Muurolan parantola-alueelta vuonna 1967 otetussa ilmakuvassa korostuvat valtavat halkopinoalueet. (Vuorimaa, Muurolan parantola). 49 Puulta öljylle siirtyminen on tapahtunut 1967. 119 Lämmitysöljyä varten rakennettiin lämpökeskusrakennuksen taakse pyöreä 200 m3 öljysäiliö. Järjestelmä muutettiin raskaalle polttoöljylle vuonna 1969. Toinen 200 m3 öljysäiliö rakennettiin edellisen rinnalle 1977, samalla rakennettiin uusi teräsrakenteinen savupiippu rakennuksen etupuolelle. Lämmitys muutettiin kaukolämmölle vuonna 1978. Lämpöenergin toimittaa Rovaniemen Energia. Piiput on purettu 2000-luvun alussa. Öljysäiliöt purettiin 2007.

Lämmityksessä säästettiin 1990-luvun alussa toiminnan hiljentyessä ja rakennusten tyhjentyessä. Lämpöjä laskettiin ohjeiden mukaisesti +14 asteeseen, jolloin rakennuksessa 5 tapahtui vesiputkien jäätymisestä johtuen vesivahinkoja.

10.2 Vesi- ja viemäri

Rautatiehallitus myönsi 1925 Muurolan parantolalle luvan käyttää Pasmajärven vettä ja rautatien pumppuhuonetta parantolan tarpeisiin. 120

Pasmajärven rannalla olleen pumppuhuoneen koneet saksalaiset turmelivat 1944 parantolan räjäytyksen yhteydessä. 121

Parantolan lounaispuolella mäntykankaalla rinteen alasuunnalla sijaitsivat viettoviemäreiden sakokaivot ja tyhjennettävät altaat.

Kunnalliseen viemäriverkostoon liittyminen on tapahtunut vuonna 1976. Siihen asti sairaalalla oli omat saostuskaivot, joiden kautta putki meni Kemijokeen. 122

Uuden parantolan vesi-, viemäri- ja muiden johtotöiden suunnittelijaksi valittiin insinööri Kaarlo Oksanen 1946. 123 Vesi otettiin edelleen Pasmajärvestä, jonka rannalla sijaitsee pumppuhuone. Vesi pumpattiin päärakennuksen, rakennus 1c, ullakolle muurattuihin vesisäiliöihin. Saman

119 Vaaraniemi,haastattelu 120 Vuorimaa, s.17 121 Vuorimaa, s.41 Ekonon suunnitelma kaukolämmitysverkoston 122 Vaaraniemi,haastattelu venttiileistä vuodelta 1955. (Lapin 123 Vuorimaa, s.45 50 sairaanhoitopiirin arkisto). rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsivat vesijohtoverkoston paineenkorotuspumput. Vesisäiliöt jäivät tarpeettomiksi vesitornin valmistumisen jälkeen 1961.124

Vesi otetaan edelleen sairaala-alueen läheisyydestä Totonkankaalta Muurolan sairaalan vedenottamosta. Sairaanhoitopiiri toimittaa vettä myös Rovaniemen Veden vesijohtoverkostoon.

10.3 Ilmastointi

Vanhan parantolan aikaisten rakennusten ilmanvaihto on ollut painovoimaista. Tuloilma ja tuuletus on saatu aikaan tuuletusikkunoiden kautta ja lämpimät piiput ovat toimineet ilman poistoreittinä.

Uuden parantolan alkuaikana 1951 valmistuneissa rakennuksissa 1, 2, ja 3 oli painovoimainen ja huippuimureilla toimiva ilmanvaihto. Tuberkuloosiparantolan muutettua pois tehtiin mielisairaalaa varten 1973 saneeraus, jonka yhteydessä rakennettiin edelleen toiminnassa olevat koneellinen ilmanvaihto ja lämmöntalteenotto. Vesikatolle ulottuneet vanhat muuratut ilmanvaihtopiiput katkaistiin vesikaton alta ullakkotilassa. Ullakolle rakennettiin iv-koneille huoneet.

Rakennuksen 1 yhteyteen 1965 rakennettuun tasakattoiseen sairaalasiipeen 1A tehtiin alunperin koneellinen ilmanvaihto ja ilmanvaihtokonehuone vesikatolle.

Keittiöremontin yhteydessä 1990-luvulla asennettiin ilmastointikone keittiön ullakolle. Vuonna 2007 tehdyn B-osan toimistojen remontissa I ja II kerrosten ilmastoinnin laitteet asennettiin entiseen elokuvaprojektorihuoneeseen juhlasalin päätyyn.

10.4 Sähkö ja tele

Vanhan parantolan aikana Muurolan parantolalla on ollut oma sähkölaitos. KTM Hi:110 käsittelyasiakirjat Muurolan parantola 1931. Muurolan parantolan sähkölaitos 10.6.1931, selvitys teknisestä rakenteesta .125

124 Vaaraniemi,haastattelu 51 Johtaja Piippola valtuutettiin 1926 pyytämään lupaa valtioneuvostolta vetää puhelinlinja Muurolan parantolaan. Samalla päätettiin hankkia kolme "ulosmenevää puhelinkonetta" ylilääkärille, isännöitsijälle ja parantolalle.126

Uuden parantolan rakennustöiden aikana työmaan käyttöön hankittiin oma sähkövoima-asema, johon kuului naftakäyttöinen165 hv:n Diesel-moottori ja 2 KV:n generaattori. Ylijäämäsähkö myytiin Muurolan kylän asukkaille. Muurolan parantola liittyi 19.1.1949 Rovakairan sähkön asiakkaaksi, kun Kemijoen Isohaaran vesivoimalaitos oli alkanut tuottamaan sähköä. 127

Parantola-alueen lämpökeskuksesta on maanalainen kanaaliverkosto kaikkiin rakennuksiin.

125 Kansallisarkisto 126 Vuorimaa, s.419 127 Vuorimaa, s.45 52 11. SUUNNITTELIJAT

11.1 Ernst Albin Kranck

Ernst Albin Kranck (1864-1936) oli yleisten rakennusten ylihallituksen 1. sairaala-arkkitehti Muurolan parantolan suunnittelun aikaan.

Vuosina 1922-1936 johti Suomen rakennushallintoa Yrjö Jaakko Sadeniemi. 1800-luvun loppupuoliskolla oli ylihallituksessa otettu käytäntöön arkkitehtien erikoistuminen erilaisille sektoreille. Vuonna 1899 sai osalleen sairaalarakennukset E.A.Kranck. Ennen sairaalarakennusten erikoistuntijan tehtävää ylihallituksessa Kranck oli hoitanut mm. Käkisalmen ja Pitkäniemen mielisairaalojen rakennusasioita128. Yleisten rakennusten ylihallituksessa hänen työtoverinaan olivat mm. W.A.Tötterström ja G.J.Åberg.

Ernst Albin Kranck on suunnitellut myös mm. Helsigissä Unioninkadulla sijainneen Yleisen sairaalan tiloja 1918129. Nikkilän mielisairaala on myös hänen suunnittelemansa. Nikkilän sairaalan rakennukset edustavat tyyliltään myöhäisjugendia, ensimmäiset valtavan suuren alueen noin 30:stä rakennuksesta valmistuivat vuonna 1914. 130.

11.2 Jussi Paatela

Arkkitehti Jussi Paatela (1886–1962) on suunnitellut tämän rakennushistoriaselvityksen kohteista uuden päärakennuksen ja lastensairaalan, hoitajattarien asuntolarakennuksen, lääkärien rivitalon, henkilökunnan asuinrakennuksia ja todennäköisesti konehuone- ja voima-aseman.

Johan Edward (Jussi) Paatela syntyi 27.2.1886. Hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui 1911. Valmistuttuaan hän työskenteli kuusi vuotta Tampereella Teknillisen opiston

128 Suomen rakennushallinto 1811-1961, Rakennushallitus, ss.101, 363 129 Helsingin kaupunki,Topelia 130 www.rakennuslehti.fi/uutiset/.../1848.html 53 opettajana, josta siirtyi 1918 Maataloushallituksen arkkitehdiksi Helsinkiin. Jussi Paatelalla oli lisäksi yhteinen toimisto veljensä Toivon kanssa. He osallistuivat ahkerasti järjestettyihin arkkitehtuurikilpailuihin saavuttaen menestystä ja saaden tätä kautta monet merkittävimmät töistään: Tampereen kaupunginkirjasto, Keski-Suomen keuhkotautiparantola ja Helsingissä Anatomian laitos sekä Atlas-pankki.

Jussi Paatelan uralla korostui yhteiskunnallisten tehtävien hoito. Hän opetti vuodesta 1923 huoneenrakennusoppia Teknillisessä korkeakoulussa vuoteen 1949 edeten aineen professoriksi ja toimi rehtorina 1943–1946, oli erikoistuttuaan sairaalasuunnitteluun Lääkintöhallituksen rakennusosaston päällikkönä vuodesta 1930 kuusi vuotta ja toimi Arkkitehtiliitossa hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana 1930-luvulla.

Jussi Paatela teki opintomatkan ajan tapaan Keski-Eurooppaan autolla perheensä kanssa juuri ennen sotia.

Klassismin ihanteiden muuttuminen 1920-luvulla monumentaalisesta riisuttuun ja pelkistettyyn muotoon näkyy Paatelan tuotannossa vertailtaessa Tampereen Haarlan asuinrakennusta myöhemmin valmistuneeseen Anatomian laitokseen. Funktionalistinen arkkitehtuuri oli tekemässä läpimurtoaan suomessa.

Jussi Paatela avasi oman arkkitehtitoimiston 1930 vaihteessa lama-ajan saapuessa, mikä ei haitannut juurikaan suuria pitkäaikaisia sairaalakohteita suunnitellutta toimistoa. 1930-luvun

Arkkitehti Jussi Paatela (1886–1962). alussa valmistuivat Kotkan Naisten sairaala, yhteistyössä Toivo Paatelan kanssa Päivärinteen (Piirrä, piirrä, piirrä...Helsinki 2001) reuma-ja tuberkuloosiparantola Muhoksella, Ahveniston parantola sekä Lääkintöhallituksen rakennusosastolla HYKS:n naistenklinikka, Mikkelin lääninsairaalan laajennus, myöhemmin vuosikymmenen lopulla Porin yleinen sairaala ja Turun lääninsairaala

Kuntainliittojen ja yhdistysten rakennuttamissa keuhkotautiparantoloissa Jussi Paatelalla oli valtion rakennuskohteita vapaammat käden toteuttaa funktionalismin aatteita esimerkkinä 1938 valmistunut Kiljavannummen keuhkotautiparantola.131

131 Piirrä, piirrä, piirrä...Helsinki 2001 54 Paatela on suunnitellut Tampereella sijaitsevan Haarlan palatsin (1923) sekä liike- ja asuintaloja kotikaupunkiinsa Helsinkiin, kuten Yrjönkatu 43:ssa (1925), Lönnrotinkatu 2:ssa (1939) ja Lapinlahdenkatu 25:ssä (1926) sijaitsevat rakennukset.

Muurolan parantola ei esiinny 2001 julkaistussa Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela&Co:n Piirrä, piirrä, piirrä... julkaisussa, jossa työluettelossa on useimmat tiedossa olleet merkittävimmät työt. Sairaalasuunnittelu on ollut Jussi Paatelan tuotannossa hyvin merkittävää. Muurolan parantola on suunnittelu-uran viimeisiä suuria töitä. Sodanjälkeisen säännöstelyn ja pulan vuoksi se on luonteeltaan vaatimattoman asiallinen ja edustaa siten hyvin omaa aikaansa.

11.3 Ferdinand Salokangas

Arkkitehti Ferdinand Salokangas (1903-1981) on suunnitellut tämän rakennushistoriaselvityksen kohteet Muurolan parantolan päärakennuksen laajennuksen ns. Porkkalan pään, toipilasrakennuksen (rakennus 4), hoitajatarasuntolan(rakennus 5),lääkäriasunnon (rakennus 13) konehuone- ja voima-aseman muutoksen (rakennus17), kasvihuoneen edellisen yhteyteen ja muutoksia useisiin parantolan rakennuksiin. Hän myös suunnitteli 1950-luvulla muutostyöt 1920- luvulla rakennettuihin rakennuksiin 6, 7 ja 8.

Väinö Teodor Ferdinand Salokangas (ent. Snäll132) , lempinimeltään Nantte133, syntyi Hyvinkäällä 25. lokakuuta 1903. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen yhteiskoulusta 1923 ja valmistui arkkitehdiksi Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta 1931134. Hän kävi useilla opintomatkoilla Baltian maissa, Pohjoismaissa ja Puolassa, erityisesti useita kertoja Ruotsissa ja Eestissä.135 Salokangas työskenteli muun muassa Oiva Kallion, Jalmari Peltosen, Hilding Ekelundin ja Elias Paalasen arkkitehtitoimistoissa. Hänellä oli oma arkkitehtitoimisto Helsingissä vuosina 1934-39. Salokangas avioitui vuonna 1938 ja perheeseen syntyi myöhemmin neljä lasta.

132 Hautajärvi 1995, s. 28 133 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 4 134 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 32 135 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 4 55 Salokangas toimi maatalousseurojen Keskusliiton asutusvaliokunnan toimistoarkkitehtina 1940- 41.136 Hän toimi kahden talvisodassa pommitetun eteläkarjalaisen kaupungin, Sortavalan ja Käkisalmen, rakennuspiirien päällikkönä 1942-43 ja Lapin rakennuspiirin päällikkönä Lapin sodan jälkeen.137

Salokangas johti Lapin jälleenrakentamista vuosina 1945-1948. Hän toimi arkkitehtina Rovaniemellä vuoteen 1956 asti. Hänen mittavan ja omaperäisen tuotantonsa päätyönä pidetään vuonna 1949 valmistunutta entistä Rovaniemen kauppalantaloa Valtakadun ja Aallonkadun risteyksessä. Vuodesta 1950 vuoteen 1954 hän toimi sivutoimisesti myös Lapin läänin rakennustarkastajana.138

Vaikka hänen tuotantonsa Rovaniemellä kattaa hyvin lyhyen ajanjakson, siitä on erotettavissa jo ensimmäisistä töistä alkaen sodanjälkeisen romantiikan koristeellisuus ja 1950-luvun lopun modernismin vaikutus.139

Sodanjälkeinen romantiikka ilmenee paluuna perinteisiin, sekä lukuisina viittauksina suomalaiseen ja toisinaan myös ulkomaiseen kansanomaiseen arkkitehtuuriin. Romantiikka ilmenee myös tiettyjen materiaalien käyttönä ja koristeellisina yksityiskohtina. Tyypilllisiä piirteitä ovat harjakatot, kattotiilet, julkisivujen karkeat rappaukset, tiilen ja liuskekiven käyttö koristelussa sekä parvekkeiden ja kaiteiden ornamentiikka.140 Ferdinand Salokangas 1903-1981. Sodanjälkeinen romantiikka vaikutti ainakin ohimennen lähes kaikkien suomalaisten arkkitehtien (Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki: Ferdinand Salokangas - Salokankaan työhön. Salokankaalla se kehittyi persoonalliseksi ja omaperäiseksi tyyliksi. Salokankaan arkkitehtuuria Rovaniemellä -näyttelyesite) suosima dekoratiivinen tyyli - jota sodanjälkeinen romantiikka ruokki - näkyy erityisesti orgaanisissa muodoissa, joita löytyy esimerkiksi ikkunoista ja parvekkeista. Erityisesti parvekkeiden poikkeukselliset muodot ja koristeelliset kaiteet olivat ominaisia Salokankaalle. Koristeellisesti muotoillut kattokannattimet ja dekoratiiviset ikkunaluukut myös lisäävät osaltaan

136 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 32 137 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 5 138 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 5 139 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 7 140 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 8 56 arkkitehtuurin talonpoikaista ja pittoreskia vaikutelmaa. Salokankaan kädenjälki näkyy myös rakennusten sisätiloissa, missä nähdään niin koristeellisia porraskaiteita kuin esteettisesti näyttäviä tulisijoja sekä huoneistoissa että omakotitaloissa.141

Salokankaan dekoratiivinen ote säilyi 1950-luvun alkuun saakka. Myöhemmissä töissään hän lähestyi modernimpaa ja pelkistetympää ilmaisua, jossa elävän viivan korvasi suora linja ja muotojen selkeä yksinkertaistuminen.142

Myöhemmin Salokangas siirtyi Helsingin kaupungin apulaiskaupunginarkkitehdiksi toimien tässä tehtävässä eläkkeelle siirtymiseensä, vuoteen 1967 saakka. Salokangas kuoli Helsingissä 78- vuotiaana 21.5.1981.143

11.4 Kauko Kokko

Viimeksi rakennetun laajennussiiven suunnittelijana toimi 1960-luvulla arkkitehti Kauko Kokko. Niilo ja Kauko Kokolla oli yhteinen toimisto 1953 alkaen. Kauko Kokko on suunnitellut myös mm. Vanajaveden sairaalan laajennussuunitelmat vuonna 1962144.

12. YHTEENVETO JA ANALYYSI

Muurolan sairaala-alueen rakennukset muodostavat viihtyisän ja rauhallisen miljöön Totonvaaran mäntykankaalla.

Alueen rakennukset muodostavat merkittävän säilyneen rakennuskokonaisuuden Lapin sodassa muutoin niin laajalti tuhottuun rakennuskantaan.

141 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 8 142 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 8 143 Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, s. 32 144 hamewiki.fi 57 Alueen rakennusten historia muodostuu ajallisesti kahdesta pääkerrostumasta, 1920-luvulla rakennetuista Ernst Albin Kranckin suunnittelemista rakennuksista ja sodan jälkeen 1950-luvulla rakennetuista professori Jussi Paatelan ja arkkitehti Ferdinand Salokankaan suunnittelemista rakennuksista. Myöhempi ja laajuudeltaan pienempi rakennusvaihe on päärakennukseen 1960- luvulla liitetty arkkitehti Kauko Kokon suunnittelema valkoinen siipirakennus.

12.1 Päärakennus ja lasten sairaala

Jussi Paatelan suunnittelema kuusikerroksinen päärakennus edustaa 1950-luvun arkkitehtuuria Suomessa.

Päärakennuksesta ja lastensairaalasta on pääosin pidettu hyvää huolta. Kattoon, ikkunoihin, oviin, julkisivu- ja sisäpintoihin kohdistuneiden kunnostustoimenpiteiden myötä alkuperäisten rakennusosien ja pintarakenteiden osuus on vähäinen.

Vähäisemmälle kunnostukselle jääneiden osuuksien, kuten esimerkiksi päärakennuksen makuuhallisiipien pintarakenteiden kunto on osin heikohko. Osalla makuuhalleista on lasitukset. Etenkin suojamattomilla osilla ovat alkuperäisosien ja varhaisimpien remonttien pintakerrokset osin huonokuntoisia.

Päärakennusta on laajennettu pintamateriaaleiltaan ja tyyliltään alkuperäisestä rakennuksesta täysin poikkeavilla tavoilla.

12.2 1920-luvulla rakennetut rakennukset

Alkuperäisiä piirustuksia rakennuksista ei ole ollut käytettävissä tämän rakennushistoriaselvityksen laadinnassa. Siten arviot alkuperäisyyksistä ovat osin päätelmiä. Sensijaan alkuperäinen E.A.Krancin allekirjoittama työselitys on ollut työn aikana käytettävissä.

58 1920-luvulla rakennettujen rakennusten pintamateriaalit ja rakennusdetaljit ovat pääosin jääneet 1950-luvun laajan remontoinnin jalkoihin. Sisätilat ovat pintojen osalta pääosin 1950-luvulla uusittuja. Rakennus 9 on säilynyt suuressa määrin alkuperäisenä.

1920-luvulta säilyneitä pintamateriaaleja ja piirteitä on jäljella erityisesti julkisivuosissa ja runkorakenteista alkuperäisyyttä löytyy laajaltikin. 1920-luvulta nykypäiviin säilyneitä kerrostumia löytyy esimerkiksi nykyään peltiverhouksella peitetyn rakennuksen 6 ulkoseinistä. Samoin kylmä rakennus 19 sisältää runsaasti alkuperäisiä rakennusosia ja pintoja. Rakennuksesta 6 löytyy alkuperäisiä ovia ja ikkunoita sekä sisäänkäyntikuisti kokonaisuudessaan on pääosin alkuperäinen.

Ylilääkärin asuinrakennus, rakennus 8, on hahmoltaan pitkälti alkuperäinen. Kuitenkin1950-luvun muutostyöt ja erityisesti 1960-luvun ikkuna-ja ovimuutokset ovat tuoneet julkisivuihin mukanaan alkuperäiselle rakennukselle vieraita piirteitä.

12.3 1950-luvulla rakennetut rakennukset

1950-luvun rakennustapa on hyvin esillä materiaaleineen ja rakentamistapoineen. 1950-luvulla tehdyt remontit ja uudisrakennukset ovat säilyneet rakenteiltaan pitkälti alkuperäisinä. Myöhemmät muutostyöt ovat olleet yleisesti ottaen vähäisiä.

12.4 Kuntoarviot ja pintarakenteet

Rakennushistoriaselvityksessä esille tuodut rakennuksien ja rakenneosien kuntoon liittyvät arviot ovat silmämääräisiä, eikä selvitys sisällä varsinaista kuntoarviotyötä. Rakennushistoriaselvityksen laatijoina kuitenkin suosittelemme rakennuskohtaisten kuntoselvitysten laatimista kaikista alueen rakennuksista, erityisesti purettavaksi suunniteltujen rakennusten osalta.

59 Sairaanhoitotoiminnan muutokset ovat heijastuneet myös rakennuksiin. Osassa rakennuksista on vajaakäyttöisyydestä johtuen syntynyt vaurioita. Mm. lämmityksen vajaus talviaikaan on aiheuttanut putkivuotoja muutamassa rakennuksessa (rakennukset 3 ja 5) 145.

1950-luvun jälkeen pintamateriaalien ja kiintokaluston osalta muutoksia rakennuksissa on tehty yleisemmin 1970-luvulla. Pinnat ovat yleisestiottaen huoltokäsittelyn tarpeessa näissä rakennuksissa. Päärakennuksessa, lastensairaalassa ja rakennuksessa 12 pintojen kunnossapitoremontteja on tehty myös viime vuosikymmeninä.

12.5 Parantolan hallinnollinen omistus

Vuonna 1924 perustettu Peräpohjolan tuberkuloosinvastustusyhdistys rakennutti Muurolan parantolan 1920-luvulla. Kesäkuussa 1944 se luovutti parantolarakennukset Muurolan parantolan kuntainliiton hallintaan. Saman vuoden syksyllä parantolan päärakennus tuhottiin saksalaisten toimesta.

Vuonna 1950 Muurolan parantolan kuntainliitto muutettiin Lapin tuberkuloosipiirin kuntainliitoksi146.

Vuonna 1972 Lapin tuberkuloosipiirin kuntainliiton Liittovaltuusto hyväksyi päätöksen, joka sisälsi Muurolan parantolan myymisen Lapin mielisairaanhuoltopiirin kuntainliitolle ja Rovaharjun sairaalan oston sekä muutostyöt keuhkosairauksien hoitoa varten147.

Ensimmäisenä luovutettiin rakennus 3 syksyllä 1973 muutostöitä varten. Kesäkuussa 1974 siirtyi Rovaharjun sairaala Muurolan parantolan suojiin ja 1975 Muurolan parantolan toiminta siirtyi Rovaharjun sairaalaan, sittemmin Ounasrinteen sairaalaan.148.

Nykyisin Muurolan sairaala-alueen rakennuksia hallinnoi Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.

145 Vaaraniemi,haastattelu 146 Vuorimaa, s.419 147 Vuorimaa, s.419 148 Vuorimaa, s.419 60 12.6 Aluekokonaisuus

Yleisvaikutelmana alueella korostuu 1950-luku. Sille antaa oman 1970-lukulaisen säväyksensä yhtenäinen rakennusten viher-valko-ruskea väritys, joka ajan patinoimana sulauttaa suuret ja pienemmät rakennukset mäntykankaan suojiin.

1920-40-lukujen aikana keskeisaksiaalisesti laskevaan mäntyrinteeseen avautunut vanhan sairaalan päärakennus on ehdottomasti hallinnut aluetta. Ylilääkärin asunto takaoikealla ja henkilökunnan asunnot yhdessä piharakennusten kanssa takavasemmalla ovat muodostaneet omat pihapiirinsä lähellä, mutta erikseen.

Alueen rakennusten suunnittelijoista arkkitehti professori Jussi Paatelan käden jälki on alueelle leimaa antavin. Paatelan suunnittelemat rakennukset muodostavat laajudeltaan suurimman osan alueen rakennuskannasta.

1950-luvulla rakennettu uusi päärakennus lastensairaalan kanssa pohjois-eteläsuuntaisena muodostaa suojaisen sisääntulopihan Totontien puolelle, mitä 1965 rakennettu siipirakennus vielä täydentää. Lännen puolella päärakennus vaikuttavasti pyyhkäisee valkoisella parvekesiivellään loivasti laskevaan metsäiseen rinteeseen luoden suojaa aurinkoiselle ulko- oleskelualueelle.

Lääkärien rivitalo, asuinrakennus, hoitajien asuntola ja entinen ylilääkärin asunto siroteltuina Totontien varteen metsäiseen puistikkoon ovat omassa rauhallisessa piirissään.

Päärakennuksen pohjoispäädyn keittiön upotettu huoltopiha, pieni paja, lämpökeskusrakennus, entiset henkilökunnan asuinrakennukset muodostavat arkisen talouspihan.

Puiset metsän suojaan jääneet 1950-luvun rakennukset yhdessä 1920-luvun avautuneen pihapiirin kanssa jäävät taustalle, miltei unohduksiin.

Ennen niin vilkkaan yhteisön hyörinä on hiljentynyt ja odottaa mitä tuleva tuo tullessaan.

61 13. LÄHDELUETTELO

Kirjalliset lähteet: Autio Heli, Ronkainen Elina, Rovaniemen ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijat, 2004, Muurolan sairaalan keittiön historiikki, muistelmia parantola-ajalta Julkunen Helvi,1998 Manninen Turo, Pohjois-Suomen sairaanhoidon historia,1998 Manninen Turo, Junila Marianne, Lapin sairaanhoidon historia, 2005 Runtti Susanna, Muurolan historia, julkaisija: Rovaniemen maalaiskunnan Kotiseutu- ja kulttuurilautakunta 1991 Vuorimaa Minna, Muurolan parantola 1927-1975, julkaisija:Lapin tuberkuloosipiiri kl 1977 Suomen rakennushallinto 1811-1961, Rakennushallitus Piirrä, piirrä, piirrä..., julkaisija Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela&co, Helsinki 2001

Valokuvat ja piirustukset: Arkkitehtitoimisto Laatio Oy, Jalo Sippola, Marjo Moilanen Lapin maakuntamuseo Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Muurolan sairaala, Raimo Mononen Rovaniemen kaupunki, rakennusvalvontavirasto Rovaniemen kaupunki, kaavoitus Haastattelut: Keskipasma Viljo, Muurolan parantola, kiinteistö-ja kalustehuollon vastaava (noin 1952-1976) haastattelu 21.8.2009 Kotila Väinö, Muurolan parantola, autonkuljettaja, vanhempi ammattimies, (1948-1980) haastattelu 27.10.2009 Vaaraniemi Reino, Muurolan sairaala, työnjohtaja, haastattelu 10.6.2009

62 Muut lähteet: Peräpohjolan Tub.vast. yhd:n Pöytäkirjat 1923-1926, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Peräpohjolan Tub.vast. yhd:n Pöytäkirjat 1927-1940, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Peräpohjolan Tub.vast. yhd:n Pöytäkirjat 1940-1944, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Peräpohj. tub.parant. I Ce:1 Rakennustoimik. 1925-26, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Muurolan parantola I Ce Rakennustoimik. pöytäk. 1948-65, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Lapin tub. piiri I Ce1 Rakenn. toimik. pöytäkirj. 1966-70, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Muurolan parantola I Db2:1 Rakennusasiat 1945-65, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Lapin tub. piiri I Ic Piirust. rak. 1-2 Muurolan parant., Lapin sairaanhoitopiirin arkisto Lapin tub. piiri I Ic Piirust. muut rak. n:o 3-28, Lapin sairaanhoitopiirin arkisto

Lapin maakuntamuseo ja Rovaniemen kaupunki, koonnut Charlotte Malaprade: Ferdinand Salokangas, Salokankaan arkkitehtuuria Rovaniemellä. Näyttelyesite.

63