Uusliberalismi Elokuvia Ihmisistä Ja Kaupasta Ja Ihmisistä Elokuvia UL Rich Rich S Eidl

Immanuel Wallerstein |LeenaEräsaari Patomäki |Heikki |David Harvey Homo œconomicus ja historia sen |Latinalaisen Amerikan kahleet uusliberalismi Elokuvia ihmisistä ja kaupasta ja ihmisistä Elokuvia UL rich rich S eidl

Numero 2 / 2008 Irtonumero 7,90 € 36. vuosikerta TARJOUS: Into www.like. UuttaUutta laatulukemistalaatulukemista Kustannus Tilaan Puolueiden kriisi 10€ maksaa PUOLUEIDEN postimaksun ”Demokratia on KRIISI ”Liian usein työläiset Tilaan Vasemmisto etsii työtä 18€ vallattava takaisin toim. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö taistelevat vasem- Tilaan Puolueiden kriisi sekä teknokraateilta.”PUOLUEIDEN miston johdolla KRIISI Vasemmisto etsii työtä 24€ toim. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö oikeudestaan alistua Vastauslähetys toim. MikaTuoreita Rönkkö ajatuksia demokratian pelastamiseksi. ja Pamﬂetti siitä, miten puolueet ovat taantuneet teknokraat- tisiksi ääntenkeruuautomaateiksi, joiden politiikan sisältö henkilöidään mediajulkisuudesta eläviin johtajiin. Kirjassa (postikulut sis. hintoihin) Hanna Kuuselapohditaan kuinka politiikka palautetaan puolueiden asialistalle. Uusia avauksia puolueiden uusliberalisoitumisen voittamiseksi. palkkatyöhön kuin Sopimus Yhteistyössä Attacin ja sivistysliittojen kanssa. Kirjoittajina Outi Alanko-Kahiluoto, Arja Alho, Lauri Holappa, Ruurik Holm, Karina Jutila, Anna Kontula, Heikki Patomäki, Tuomas Rantanen, Eetu Viren ja Thomas Wallgren. Into-pamﬂetit tarkastelevat maailmaa eri kulmista, arkai- PUOLUEIDEN pelastuksestaan.” lematta, mutta puheet perustellen. Ärhäkät puheenvuorot avaa- 01 5000521 vat uusia näkymiä, keskustelevat poliittisista vaihtoehdoista

pam etti ja luovat suuntaa konkreettisille toimille. Puheenvuorokirjat tallaavat ranskalaisen Le Monde diplomatique -pokkarisarjan Nimi avaamaa polkua, rohkeina ja asenteella. Into Kustannuksen KRIISI General Intellect pamﬂettikirjojen sarjassa julkaistaan 4–6 taskuun sopivaa 00003 Helsinki pokkaria vuodessa. toim. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö

Osoite Into-pam etti on vastaveto uusliberalismille, General Intellectin ja Vasemmistofooru- sisältää keinoja politiikan palauttamiseksi min kirja työläisten todellisten tarpeiden Postinumero ja- toimipaikka

puolueisiin. Kirjoittajina mm. Ruurik Holm, ja toiveiden puolustamisesta. Ovh 22€ Allekirjoitus Anna Kontula,Thomas Wallgren, Outi Alanko ja Eetu Viren. Ovh 13€ Sähköposti

Leikkaa tämä tilauskortti irti, laita postiin ja pian olet laatukirjojen onnellinen omistaja! (voit tilata kirjat myös myynti@mondediplo. ) Kannen kuva: Ulrich Seidl, Import-Export (2007)

TEEMA Uusliberalismi

Uusliberalismista puhutaan paljon, mutta mitä se loppujen lopuksi merkitsee? Mikä siinä on uutta vai onko mikään? Kulttuurivihkojen laajassa teemapaketissa pureudutaan ideologian perusteisiin ja käytännön vaikutuksiin sekä pohditaan sen vaihtoehtoja ja vastarinnan mahdollisuuksia. Paketti on toteutettu yhteistyössä Karl Marx -seuran kanssa. Sivut 28–70

ARTIKKELIT Keppiä työttömille 33–38 Kapitalistit tuhoavat kapitalismin 68–70 Sisällissodan vaietut tarinat 14–16 Uusliberalistit etsivät syitä työttömyyteen yksilöistä tai Uusliberalismin aika on ohi, sanoo maailmanjärjestelmiä Kansalaissota oli vahvasti esillä Tampereen elokuvajuhlilla. työmarkkinoiden rajoituksista. Pertti Honkasen artikkeli tutkiva sosiologi Immanuel Wallerstein Kulttuurivihkojen Haastatteluissa ohjaajat Seppo Rustanius ja Katariina uusliberalismista ja työmarkkinoista. haastattelussa. Lillqvist. Ihminen hyötyolentona 39–45 Ulrich Seidl 17–19 Professori Vesa Oittinen selvittää liberalistisen Kiistelty elokuvaohjaaja vieraili DocPoint-festivaaleilla. ihmiskäsityksen historiaa.

Suomi-jazz 20–21 epäinhimillinen sosiaalipolitiikka 46–47 Suomalainen jazz-musiikki on nyt pinnalla. Markus Sosiaalityön professori Leena Eräsaari kritisoi valtion Partasen toimittama kirja tutkailee ilmiön syitä. tapaa säästää laittomalla pätkätyöpolitiikallaan. TARJOUS: Into www.like. UuttaUutta laatulukemistalaatulukemista Kustannus Älä ota, mitä tarjotaan! 22–24 Näkymätön vallankäyttäjä 48–49 maksaa Tilaan Puolueiden kriisi 10€ Haastattelussa vihainen ja katkera esseisti Antti Nylén, Bertelsmann-konserni on yksi eurooppalaisen PUOLUEIDEN postimaksun joka esittelee »kieltäytymisen elettä». uusliberalismin vetureista. ”Demokratia on KRIISI ”Liian usein työläiset Tilaan Vasemmisto etsii työtä 18€ Nietzsche ja tragedian kahdet kasvot 25–27 Uusliberalismin dialektiikka 50–59 vallattava takaisin toim. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö taistelevat vasem- Tilaan Puolueiden kriisi sekä Friedrich Nietzschen kohuttu esikoisteos vihdoinkin Saksalaisen tohtorin Mario Candeiasin laaja essee teknokraateilta.”PUOLUEIDEN miston johdolla suomeksi. Esseemme selvittää muun muassa, että taiteessa KRIISI Vasemmisto etsii työtä 24€ uusliberalismin olemuksesta ja muutosvoimien KAUNOKIRJALLISUUS toim. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö oikeudestaan alistua Vastauslähetys elämän tuska voidaan ylittää – ainakin hetkeksi. toim. MikaTuoreita Rönkkö ajatuksia demokratian pelastamiseksi. ja haasteista. Pamfletti siitä, miten puolueet ovat taantuneet teknokraat- tisiksi ääntenkeruuautomaateiksi, joiden politiikan sisältö henkilöidään mediajulkisuudesta eläviin johtajiin. Kirjassa (postikulut sis. hintoihin) Hanna Kuuselapohditaan kuinka politiikka palautetaan puolueiden asialistalle. Uusia avauksia puolueiden uusliberalisoitumisen voittamiseksi. palkkatyöhön kuin Sopimus Yhteistyössä Attacin ja sivistysliittojen kanssa. Kirjoittajina Runoja 72–73 Outi Alanko-Kahiluoto, Arja Alho, Lauri Holappa, Ruurik David Harveyn uusliberalismi 28–29 Holm, Karina Jutila, Anna Kontula, Heikki Patomäki, Kahleita katkomassa 60–62 Tuomas Rantanen, Eetu Viren ja Thomas Wallgren. Into-pamfletit tarkastelevat maailmaa eri kulmista, arkai- PUOLUEIDEN pelastuksestaan.” lematta, mutta puheet perustellen. Ärhäkät puheenvuorot avaa- 01 5000521 Mike Pohjola vat uusia näkymiä, keskustelevat poliittisista vaihtoehdoista Talousmaantieteilijä David Harvey analysoi vasta pam etti ja luovat suuntaa konkreettisille toimille. Puheenvuorokirjat Amerikoista vasemmistolaisempi on vihdoin tallaavat ranskalaisen Le Monde diplomatique -pokkarisarjan Nimi avaamaa polkua, rohkeina ja asenteella. Into Kustannuksen KRIISI General Intellect pamflettikirjojen sarjassa julkaistaan 4–6 taskuun sopivaa 00003 Helsinki toim. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö pokkaria vuodessa. suomennetussa kirjassaan uusliberalismin teoriaa ja vapautumassa isoveli Yhdysvaltojen valtapiiristä. Vai käytäntöä. PALSTAT Osoite onko? Pääkirjoitus 5 Into-pam etti on vastaveto uusliberalismille, General Intellectin ja Vasemmistofooru- Kaikki loppuu aikanaan 30–32 Uusliberalismin koemaa 63–67 200 sanaa 6–13 Postinumero ja- toimipaikka sisältää keinoja politiikan palauttamiseksi min kirja työläisten todellisten tarpeiden Heikki Patomäen uusliberalismikirja Jorma Mäntylän Augusto Pinochetin aikainen Chile oli Chicagon Jokisalo 71 käsittelyssä. koulukunnan taloustieteilijöiden leikkikenttä. Lehtiverkko 74 puolueisiin. Kirjoittajina mm. Ruurik Holm, ja toiveiden puolustamisesta. Ovh 22€ Allekirjoitus Kirja-arviot 75–81 Anna Kontula,Thomas Wallgren, Outi Alanko Soikkeli 82 ja Eetu Viren. Ovh 13€ Sähköposti

Leikkaa tämä tilauskortti irti, laita postiin ja pian olet laatukirjojen onnellinen omistaja! (voit tilata kirjat myös myynti@mondediplo. ) Tämän numeron kirjoittajia

35. vuosikerta

Julkaisija Domirola Oy Mario Candeias Vesa Oittinen Päätoimittaja tohtori; väitöskirja Neoliberalismus Venäjän filosofian ja aatehistorian Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa – Hochtechnologie – Hegelmonia 2003 professori Helsingin yliopiston Kasselin yliopistossa (professori Elmar Aleksanteri-instituutissa. Hänen uusimpia Toimituspäällikkö, kehitys Altvaterin johdolla). Tällä hetkellä tutkija julkaisujaan ovat muun muassa Marx Ari Lahdenmäki Jenan yliopiston sosiologian laitoksella. ja Venäjä (toim., Aleksanteri-instituutti 2006) sekä Venäjä ja Eurooppa (toim., Toimitussihteerit Pertti Honkanen Vastapaino 2007). Jussi Korhonen | kaunokirjalliset tekstit, kirjallisuusaiheet, teatteri Valtiotieteen tohtori, vastaava tutkija Hanna Kuusela (virkavapaalla) Kelan tutkimusosastolla. Marjaliisa Siira Anna Pihlajaniemi | kirja-arviot, lasten- ja nuortenkulttuuri Helsinkiläinen toimittaja, joka toimii Turkka Ylinen | elokuva, sarjakuvat Elina Loisa aktiivisesti Latinalaisen Amerikan Helsinkiläinen vapaa kirjoittaja. solidaarisuusverkostossa ja on Ulkoasu Maailmanparannuksen lisäksi pitää verkkosivujen www.latamsolidaarisuus.net Aleksi Jalonen kirjoista, elokuvista ja matkustamisesta. vastaava toimittaja. Maikki Rantala Heikki Rönkkö Jorma Mäntylä Yhteiskuntatieteiden tohtori, työskentelee Valokuvaajat tutkijana Tampereen yliopiston Noomi Ljungdell (virkavapaalla); Mari Mäkiö journalismin tutkimusyksikössä. Toimittajat Aleksi Ahtola | historia; Jouni Avelin | Turku; Reeta Heino, Eero J. Hirvenoja | elokuva; Mari Lukkari | Tampere; Susa Nokelainen, Tomi Toivio; Iisa af Ursin Kustantaja Johan Alén | verkkosivuston vastaava toimittaja Uusinta uutta! Toimituksen yhteystiedot URL: http://www.kulttuurivihkot.fi | puhelin: (09) 4114 5369 (vastaaja) Osoite: Vilhonvuorenkatu 11 d, 00500 Helsinki Sähköpostiosoitteet: [email protected] Osoitteenmuutokset ja tilaukset studio e Kulttuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen Elias Krohnin isännöimä osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: [email protected] tai käyttäen www-asiakaspalveluamme osoitteessa: keskusteluohjelma http://www. kulttuurivihkot.fi. Kuuden numeron kestotilaus 36 euroa, vuoden määräaikainen tilaus 42 euroa. Ilmoitushinnat Kulttuurivihkojen verkkosivuilla Koko sivu: 800 e (neliväri 850 e), puoli sivua: 500 e toukokuusta alkaen (nelivärinen 550 e) sekä arvonlisävero: 22 %. Katso: http://www.kulttuurivihkot.fi/mediakortti.html Kirjoitusten lähettäminen www.kulttuurivihkot.fi Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaksi tarkoitettua materiaalia. Tekstit vain RTF- eli Rich Text Format- tai ASCII- eli tekstitiedostoina sähköpostitse toimitussihteereille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Lehti Sivustolla myös: ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten • tuoreet uutiset ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. Ks. työnjako yltä. • keskustelufoorumi Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. • videoreportaasit Kirjapaino • juttuarkisto Vammalan kirjapaino • irtonumerot ISSN: 0356-3367

4 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Elias Krohn Pääkirjoitus

Piratismi ei ole varkautta

uomessa suunnitellaan Piraattipuolueen perustamis- alan yhtiöt, jotka kokevat tiedon vapaan leviämisen uhak- ta, jollainen Ruotsissa jo on. Hanke on saanut paljon si omalle voitontavoittelulleen. Toisaalta monet taiteilijat, julkisuutta, vaikka se on vasta hyvin alustavasti vi- lähinnä muusikot, pelkäävät menettävänsä jo ennestään S reillä. Nimenomaan julkisuuden hankkiminen asialle vähäisiä tekijänoikeustulojaan, jos kuluttajat levyn osta- ja keskustelun herättäminen onkin Piraattiliiton aktiivi- misen sijasta voivat ladata kappaleet Internetistä tai saada en mukaan heidän keskeinen motiivinsa puolueen perus- kopiona kaverilta. tamiselle. Muusikkojenkin keskuudessa on tosin kahdenlaista il- Keskustelua todella tarvitaan, sillä ymmärrys immateri- maa. »Uskon ja toivon, että kymmenen vuoden päästä kaik- aalioikeuksista ja uuden teknologian niihin kohdistamis- ki musiikki on ilmaista ja ladataan internetistä», sanoo ta paineista ei näytä olevan suomalaisella kulttuurikentällä monialataiteilija ja marginaalimusiikkiin panostavan kultti- kovin korkealla tasolla. Näin voi päätellä esimerkiksi Hel- levy-yhtiö Fonalin johtaja Sami Sänpäkkilä Vihreässä Lan- singin Sanomien »älymystöraadin» vastauksista Piraatti- gassa (29.2.). Hän muistuttaa, että artistit elävät pääasiassa puoluetta koskeviin kysymyksiin (HS 29.2.). Teosto-maksuilla ja keikkatuloilla, eivät levymyyntituloil- Valtaosa vastaajista samaisti tekijänoikeudet omaisuuteen la. Hän arvelee myös, että tulevaisuudessa kuluttajat ovat ja piratismin varastamiseen. Kukaan entistä tarkempia sen suhteen, halu- lehdessä siteeratuista ei tuonut esiin avatko maksaa musiikista suurelle le- perustavanlaatuista eroa aineellisen ja vy-yhtiölle ja muille väliportaille vai Artistit elävät pääasiassa aineettoman omaisuuden välillä: Kun muusikoille itselleen. vaikkapa polkupyörä varastetaan, al- Teosto-maksuilla ja kuperäinen omistaja menettää sen ei- keikkatuloilla, eivät Internet voi olla muusikolle myös kä voi enää ajaa sillä. Piratismissa on levymyyntituloilla. markkinointikanava. Teosten vapaa sen sijaan kyse kopioimisesta. Kun leviäminen voi lisätä artistin tunnet- bittijonoista koostuva musiikkikap- tuutta ja innostaa ihmisiä vaikkapa pale kopioidaan, se säilyy myös alku- ostamaan lipun hänen konserttiinsa. peräisellä omistajalla, joka voi kuunnella sitä aivan kuten Bittijonoja voi kopioida, mutta konsertin tunnelmaa ei. ennenkin. Myös esimerkiksi hienolla kansilehdellä ja artistin nimi- Toisten tekemien teosten kaupallinen hyödyntäminen kirjoituksella varustettu levy on uniikkituote, josta fanit on tietenkin asia erikseen. Sitä voi perustellummin verra- varmasti ovat valmiita maksamaan. ta varastamiseen, mutta sellaista eivät Ruotsin tai Suomen Tähän suuntaan ollaan luultavasti menossa, koska di- piraattiliikkeet suinkaan kannata. gitaalisessa muodossa olevien teosten vapaata leviämistä Toki myös ei-kaupallinen kopioiminen saattaa vähen- on vaikea estää, vaikka niin haluttaisiinkin. Nyt sitä yri- tää oikeuksien haltijan saamia tuloja. Jos ajatellaan, että tetään kovin keinoin: uusimman tekijänoikeuslain myötä teoksen oikeuksien haltijalla on oikeus rahastaa jokaisesta valtaosasta Suomen nuorisoa on tehty rikollisia ja pyyteet- kopiointikerrasta, silloin ilmaisen kopioimisen voi mieltää tömästä kulttuurin jakamisesta voi saada yhtä kovia tuo- varastamiseksi. Mutta väitteellä, että kopioiminen on var- mioita kuin ryöstöstä tai pahoinpitelystä. Tällainen linja kautta, ei voi perustella tuota oikeutta – silloinhan joudut- tuskin voi jatkua kovin pitkään. taisiin kehäpäätelmään. Asiaa kannattaisi pohtia myös siitä näkökulmasta, min- kä verran kulttuurin ja taiteen tekijät itse hyötyvät kult- Internet-piratismi on hankala ja moniulotteinen kysymys. tuurin vapaasta leviämisestä. He kun taitavat olla kaikkein Vaikutusvaltaisimpia piratismin vastustajia ovat suuret it- suurimpia kulttuurin kuluttajia.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 5 200 sanaa

Vuk Suomen Björk?

Vuk on yhden naisen orkesteri, jonka sydän on laulaja ja musiikin monitaituri Emily Cheeger. Emily on nuori lupaava lauluntekijä, joka musiikin ohessa pyrkii myös elokuva-avlalle.

teksti Reeta Heino

➤ Suomalaisen pianistiäidin ja amerikkalaisen musiikkiinsa Emily kertoo saaneensa PJ Har- sema rinnastuu sisäiseen maisemaani. Siinä matemaatikkoisän tyttärellä, Emily Cheegerillä veylta, Nick Cavelta, Björkiltä ja saksalaiselta käydään läpi vuoret, meri ja aavikko, mutta on poikkeuksellinen ääni ja omintakeinen tapa industrialbändi Einstürzende Neubatenilta. niihin sekoittuu myös ulkopuolisen fantasian- tehdä musiikkia. Kun hänen Vuk-kokoonpa- Myös eri maiden kansanmusiikki, esimerkik- omainen perspektiivi, vähän niin kun Sergio nonsa esiintyy, kuulija ei etukäteen tiedä, on- si bulgarialainen kuoromusiikki ja intialainen Leonen westernien myyttisessä Amerikassa. ko lavalla vain Emily itse vai kymmenhenkinen musiikki ja tanssi, on vaikuttanut häneen il- Tämä varmaan tekee siitä sitä sisäistä maise- orkesteri. Myös soittimet ovat erikoisia: Vukin maisuunsa paljon. maa. Tärkeää musiikissani on myös tilan tun- toisella levyllä The Plains kuullaan muun muas- tu, se että musiikki luo fyysisen tilan, jonne sa ujeltavaa thereminiä, kannelta, haitaria sekä The Plains kertoo vapautumisesta voi mennä sisään.» erilaisia puhaltimia perinteisten popyhtyeen pe- Emilyllä on jo pienestä pitäen ollut näkemyksiä Emily kokee, että biisit syntyvät usein kriisi- russoitinten lisäksi. Polkuharmoni on Emilyn ja halua ilmaista itseään. Ensimmäisiä kappa- tilanteissa. Uuden levyn kappaleet kertovatkin suosikkisoitin: »Melkein jokaisessa suomalai- leita hän alkoi säveltää jo 9-vuotiaana, mutta vapautumisprosessista ja itsensä löytämisestä. sessa kansakoulussa on ollut urku, jota on pi- ensimmäiset varsinaiset biisit syntyivät 14-vuo- Esimerkiksi Barefoot in Arizona kappale on detty mitättömänä, honottavana virsiboksina, syntynyt hänen olleessaan esiintymässä Dirty vaikka se on oikeasti ihan mielettömän rikas Projectorsin kanssa Arizonassa: »Minulla oli soitin. Rakastan sitä, ja on harmi, että se on Emilyn suosikkisoitin on yksinäinen ja eksynyt olo. Keikkapaikkam- niin aliarvostettu soitin.» polkuharmoni. me takana kulkivat junaraiteet, ja menin yöllä Emilyn musiikkia on vaikea määritellä, seisoskelemaan sinne, ja aina välillä ohi kul- mutta kokeellinen popmusiikki tulee lähinnä ki juna. Jokaisella junalla oli oma laulu, jossa mieleen. »Ajattelen, että musiikkini on vähän tiaana. Hän myös esitti jo silloin kappaleitaan. tietty rytmi alkaa kumisemaan, sitten tulee ko- niin kuin multaa. Siinä on monia eri kerrok- Oman tapansa tehdä musiikkia hän kertoo löy- vempi jyske, sitten mieletön, tosi kovaääninen sia, jotkut ovat tosi syvällä ja niissä on vähän täneensä Sibelius-lukiossa, jolloin hän jo käyt- pilli lähtee soimaan ja lopulta tulee omituinen eri tekstuuri, ja jotkut ovat enemmän pinnal- ti musiikin tekemiseen laulun lisäksi urkuja, sointu junan kulkiessa ohi. Menin makaamaan la. Kerrokset sekoittuvat keskenään, mutta sii- sämpleriä ja metalliromua. Ensimmäisen Vuk- maahan kiskojen lähelle ja kuuntelin jokaisen nä on selvä kerrostuma eri juttuja ja se on tosi levynsä hän julkaisi 22-vuotiaana, jolloin hän ohikulkevan junan ääntä. Pari viikkoa myö- orgaanista», Emily kertoo. myös lauloi ja soitti lähes kaikki soittimet itse. hemmin kirjoitin biisiin sanat, koska kokemus Emily on sitä mieltä, että musiikin täytyy Toisella, The Plains -levyllä hän soittaa monia junasta oli jäänyt mieleeni.» yllättää ja liikuttaa kuulijaa. »En halua tehdä soittimia, mutta levyllä esiintyy myös 20 vie- Emily kuvailee olevansa hidas luomaan ja sellaista musiikkia, mitä on tehty aikaisem- railevaa muusikkoa muun muassa soittajia Ala- tarvitsevansa aina uusia soittimia, joista saa min, koska se ei ikinä tule olemaan kuin vä- maailman vasaroista ja Tehosekoittimesta. virikkeitä musiikilleen. »Kyllästyn helposti, hän huonompi versio siitä, mitä jo on tehty. Emilyn toinen levy syntyi hänen kierretty- paitsi polkuharmoniin», Emily kertoo naura- Haluan koko ajan pyrkiä siihen, että minulla ään vuonna 2005 viisi viikkoa Yhdysvalloissa en. Uusia biisejä Emily lupaa alkavansa työs- on oma ääni ja ilmaisu.» kokeellista musiikkia esittävän Dirty Projec- tää esitettyään ensin uuden levynsä biisejä sekä Emilyn musiikki on monesta eri perinteestä tors -yhtyeen kanssa. Pohjoisamerikkalaisen Euroopassa että Yhdysvalloissa. ammentavaa, emotionaalista ja polyrytmistä, luonnon vaihtelevuus teki Emilyyn suuren Emily asuu tällä hetkellä pääasiassa New eli siinä on päällekkäin eri rytmejä. Vaikutteita vaikutuksen: »Levyllä maantieteellinen mai- Yorkissa, mutta käy silloin tällöin toki myös

6 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 koti-Suomessa. Uudelle mantereelle hän muutti jo mennessään opiskelemaan Yalen yliopistoon vuonna 2000. New Yorkin musiikkipiireistä oli Emilyn mielestä aluksi vaikea saada jalansijaa, koska hyviä musiikintekijöitä on niin paljon.

Uudella Vuk-levyllä käydään läpi vuoret, meri ja aavikko.

Aluksi hän koki musiikkibisneksen kovaksi ja raadolliseksi. »Omaa asemaa suojeltiin aika paljon ja koko ajan oli sellainen asenne, että älä vaan luule liikoja itsestäsi». Myöhemmin tutustuttuaan uusiin ihmisiin hän kertoo saaneensa paljon parempaa palautetta ja helpommin keikkoja klubeilta. »Ajattelen että musiikkini on vähän niin kuin multaa», Emily Cheeger toteaa.

»Pidän rosoisista elokuvista» Musiikinteon lisäksi Emily on päässyt toteut- Ohjaajaesikuvikseen Emily mainitsee Andrei • Emily Cheeger on 26-vuotias suomalais- tamaan haavettaan opiskella elokuvaohjausta. Tarkovskin ja Jim Jarmuschin. Tarkovskin Pei- amerikkalainen nainen. Eikä missä tahansa koulussa, vaan arvostetun li sai hänet vakuuttuman siitä, että hän haluaa • Musiikkiopinnot: Sibelius-lukio Helsingis- New York Universityn elokuvalinjalla. Koulun itse tehdä elokuvia. Emilyn tuotoksia elokuva- sä ja Yale Universityn musiikkiosasto, jossa kasvatteja ovat muun muassa Ang Lee, Martin alalla joudumme vielä odottelemaan, mutta saa opiskeli muun muassa säveltämistä ja klas- Scorsese ja Spike Lee. nähdä, mitä mielenkiintoista annettavaa unis- sista laulua. »Minun ei ole niin helppo puhua elokuvante- ta ja omista sisäisistä visioistaan ammentavalla • Valmistunut Yalesta vuonna 2005, pääai- osta kuin musiikista. Arvostan elokuvia, jotka Emilyllä on visuaaliselle taiteelle. neena musiikki ja multimediataide. on tehty rosoisemmalla otteella, en voi sietää • Opiskelee tällä hetkellä New York Univer- minkäänlaista nättiyttä tai puolivillaisuutta. ■ http://www.myspace.com/vukmusic sityn elokuvakoulun maisteriohjelmassa Esimerkiksi Panin labyrintin trailerin nähty- (Tisch School of The Arts, NYU). äni tiesin täsmälleen, mikä elokuvassa tulee • Esiintynyt Vuk-nimellä vuodesta 2002. ärsyttämään. Elokuvassa on hienoja kuvia ja • Julkaissut kaksi levyä: Exile, 2003 (Verdu- mielikuvia, mutta siinä on kuitenkin ihmeel- ra Records), The Plains, 2008 (Next Big linen kiiltokuvapinta. Sen sijaan brasilialainen Thing). elokuva Jumalan kaupunki palautti uskoni ny- kyelokuvaan.»

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 7 200 sanaa

Zürichin oopperatalo on pieni mutta vireä Maineikas oopperatalo panostaa erityisesti uuteen tuotantoon.

”Tarkoituksenani on johtaa taloa tekemällä oikeata teksti Veronika Jernberg teatraalista ohjelmistoa”, Zürichin oopperatalon kuvat Suzanne Schwiertz & Hans Jörg Michel johtaja Aleksandr Pereira linjaa.

➤ Zürichin oopperassa saa huhtikuun lopul- on myös yksi Zürichin festivaalien perustajis- Pereira korostaa kapellimestarien merkitystä. la ensi-iltansa Modest Musorgskin Boris Go- ta. Kolmiviikkoiset, klassiseen musiikkiin ja »Kun johtaa orkesteria – johdin Vienan Konsert- dunov, jossa pääroolin laulaa Matti Salminen. teatteriin painottuvat festivaalit järjestettiin en- titaloa –, oppii että ilta riippuu kapellimestaris- Salminen on ollut kiinnitettynä Zürichin oop- simmäisen kerran kesällä 1997. Sivutoimenaan ta. Kun sen oppii kerran, sitä ei ikinä unohda. peraan 1980-luvulta saakka. Kuuluisan ooppe- Pereira pyörittää aivan toisenlaista bisnestä: kas- Oopperassakin kapellimestari, ei ainoastaan lau- ratalon leivissä on useita muitakin maailman vattaa hevosia Irlannissa. laja, on erikoisen tärkeä. Tietysti laulaja on myös johtavia oopperalaulajia. tärkeä, mutta vain molemmat yhdessä tekevät Oopperatalo ei rakennuksena ole suuri. Sii- Ensi-iltoja on ehkä jopa ensiluokan näytöksen. Juuri sitä me yritämme: tä huolimatta se kohottaa ihastuksen aallon ja eniten maailmassa. saada ensiluokan kapellimestarien tiimin ja en- herättää suuria tunteita. Rakennus on hurmaa- siluokan laulajat.» va ja harmoninen. »Kulissien takana» tunnelma on luova ja ys- Jokaisella oopperatalolla on oma persoo- Zürichin oopperatalo oli Richard Wagnerin tävällinen. Tuntuu, että henkilökunnan kesken nallinen tunnelmansa. Zürichin oopperatalon teoreettisen ja filosofisen toiminnan keskus vallitsee yhteisymmärrys ja solidaarisuus. Insti- erityinen tunnelma juontuu Pereiran mukaan hänen ollessaan maanpaossa. Tämä ei kovin tuutiona ooppera vaikuttaa hyvin organisoidul- talon pienestä koosta. paljon oopperan toiminnassa näy. Perreira ta. Siellä työskentee 580 ihmistä, jotka edustavat »Meillä on vain 1 100 istumapaikkaa, siksi mainitsee vain, että oopperan musiikkikirjas- 56 eri kansallisuutta. oopperatalomme on hyvin intiimi. Siellä on erit- to pyrkii jatkuvasti mainostamaan siellä ole- Tyylikäs ja karismaattinen Aleksandr Pereira täin hyvä kontakti näyttämön ja yleisön välillä. via Wagnerin teoksia. on Zürichin oopperatalon johtaja. Hän on kuu- Energian vaihto on helpompaa pienemmässä ta- »Aika mielenkiintoista, mutta en näe Zü- luisa taiteellisista ideoistaan, aktiivisuudestaan lossa», Pereira sanoo. richiä minään ’hulluna’ Wagner-fanaatikko- sekä liikemiehen taidoista. Pereira suosii nuoria Vaikka talo on pieni, toiminta on sitäkin vilk- kaupunkina. Zürich ei ole koskaan ollut sitä. lahjakkaita artisteja ja tekee yhteistyötä suurten kaampaa. Ensi-iltoja on Pereiran arvion mu- Jos täällä tehdään Wagnerin kappaleita, se ei tähtien kanssa, mutta joutuu myös taistelemaan kaan ehkä jopa eniten maailmassa. Vakituisia ole samaa kuin Münchenissä, Vienassa, Dres- avustuksista mahtavalle organisaatiolleen. Zü- laulajia on 60. denissä tai Leipzigissä, jossa ihmiset rientävät richin oopperatalo korvaa itse noin 45 prosent- »Viisitoista uutta produktiota on 9 kertaa vuo- katsomaan niitä. Tämä ooppera on enemmän tia kustannuksistaan. dessa, eli 135 iltana on kauden uutta tuotantoa. Italiaan suuntautunut.» Zürichin oopperatalon johtajan ääni on hyvin Yhteensä meillä on 270 näytöstä, joten puolet Oopperatalon viimeaikaisia trendejä on nuor- koulutettu – hän oppi laulamista Berliinissä ja näytöksistä on uusia. Tämä ylläpitää näyttämön ten, alle 25 vuotiaiden katsojien määrän kasvu. Frankfurtissa, ja laulaminen on edelleen hänen ja musiikin korkeaa tasoa, koska jokainen uu- Pereira tuotti erityisesti lapsille suunnatun versi- harrastuksensa. Tämä auttaa häntä työskente- si näytös on huolellisesti valmisteltu useilla or- on Mozartin Taikahuilusta. Esitys lemään oopperatalon laulajien kanssa. Pereira kesterin ja näyttämön harjoituksilla.» toi oopperataloon 54 000 nuorta katsojaa 19 kuukaudessa. Tämän vuoden merkit- tävimmäksi esityksek- si Pereira nostaa Robert Schumannin Genove- van, joka sai ensi-iltansa helmikuussa. Kapelli- mestarina oli Nicholaus Harnoncourt, jonka pit- käaikainen haave Ge- novevan näyttämölle tuominen oli. 1

8 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 200 sanaa

Juha Hostikka esiintyi tenorilaulajana Ooppera Skaalan Turing Machinessa.

teksti Rita Dahl kuva Jussi Aalto Turingia teknolla ja oopperalla Ooppera Skaalan Turing Machine -esityksessä Kulttuuritehdas Korjaamolla käytiin läpi kiintoisan tiedemiehen vaiheita ja liikuttiin matemaattisten symbolien muodostamassa kaupungissa.

➤ Matemaatikko, modernin tietojenkäsitte- täydentää Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja ke- mutta täydellinen yksinkertaistaminenkaan lytieteen pioneeri ja Turingin koneen kehittä- hittää tekoäly, kohtaaminen ilopaika Arnoldin ei ollut mielestäni paras ratkaisu. Olisiko kes- jä Alan Turing (1912–1954) löydettiin kotoaan kanssa ja sitä seuraava skandaali sekä lopulta kitie ollut luontevin valinta tässäkin? kuolleena 7.6.1954. Ruumiinavauksessa kuo- elämän viime vaiheet. Upeaääninen Mia Heik- linsyyksi todettiin syanidimyrkytys. kinen vaihtelee juoksussa roolista toiseen näy- Turingin kone on eräänlainen tietokoneen teo- Pari vuotta aikaisemmin huippulahjakas ma- tellen miesroolitkin. reettinen esimalli, jonka Turing kehitti vuonna temaatikko Turing oli pidätetty homoseksuaa- 1936 määritellääkseen algoritmin käsitteen. Tu- lisesta suhteesta syytettynä. Hänen piti valita ring Machine -esityksen ehdottomasti tutustu- joko vankeus tai »kemiallinen kastraatio» eli Turingin piti valita joko misen arvoinen oheistuote Korjaamon aulassa tieteellinen hoito naishormoneilla. Hän valit- vankeus tai kemiallinen oli Taideteollisen korkeakoulun Medialabora- si ensin mainitun, mutta tämä ei pelastanut kastraatio. torion opiskelijoiden kehittämä Turingin kone, häntä kuolemalta, jota epäiltiin itsemurhaksi. jonka kanssa kävin muun muassa seuraavan- Kuolleen viereltä löytyi puoliksi syöty omena, laista dialogia (parittomat repliikit minun): jota arveltiin kuoleman aiheuttajaksi. Koko esityksen ajan taustalla näkyy epi- 1. »What is your gender?» 2. »I am male. Are Tästä lähdetään liikkeelle: tenori Juha Hos- sodeittain vaikuttava kuvaprojisointi, joka you male or female.» 3. »What is your name?» tikan penkillä istuvasta hahmosta, vieressä kul- paikantaa kohtauksen kaupunkiin, matemaat- 4. »Aye, damn this, I love this.» 5. »Bring some lattu omena. Tästä siirrytään maratonia kilpaa tisten symbolien muodostamaan imaginääri- sleep here.» 6. »Where do you want me to take elämän ja matematiikan kanssa juoksevaan seen maisemaan. it?» 7. »Tienes un nombre, cual es?» 8. »You ha- nuoreen Turingiin, jota esittävät tanssijat Ant- Eeppi Ursin ja Visa Oscar ovat säveltäneet ve a nice body and you smell good.» ti ja Jaakko Nieminen. oopperan musiikin, jonka laaja skaala ulot- Viimeistä lausetta lukuunottamatta koneen tuu nykymusiikista drum & bass -rytmeihin vastaukset olivat varsin loogisia. Muutenkin Kronologisin episodein etenevä tarina jatkuu ja Detroit-henkiseen mukavasti hakkaavaan kone pyrki selvästi vuorovaikutukseen sen ää- 9-vuotiaan Turingin ja sopraano Mia Heik- teknoon. Musiikki ja laulajat olivatkin esityk- relle tunkeilleen kanssa – kuten ihminen kon- kisen esittämällä dialogilla, jossa sisarukset sen ehdottomasti parasta antia, visuaalisten sanaan. 1 kaipaavat Intiassa työskenteleviä kasvatusvan- projisointien ohella. Askeettinen dramaturgia ■ Ooppera Skaalan Turing hempiaan. Tätä seuraa 16-vuotiaan Turingin ei jaksanut kuitenkaan temmata musiikin ja Machine -teosta esitettiin kokema seksuaalinen herääminen ystävään- laulajien lailla mukaansa. Ei niin, että kannat- Kulttuuritehdas Korjaamolla sä Chrisiä kohtaan, suureelliset suunnitelmat taisin spektaakkelimaista näyttämöllepanoa, Helsingissä 28.3.–2.4.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 9 Sota murtaa niin työläisen tettävä Heiskasta siitä, että hän on toi- kuin porvarin minut nopeasti: romaani ilmestyi vasta Missä kuljimme kerran. Helsingin 2006. kaupunginteatteri. Ohjaus ja dramatisointi Heiskanen on kirjoittanut dialogia, Kari Heiskanen. Rooleissa Vuokko Hovatta, Pekka Valkeejärvi, Eero Aho, Niko Saarela, lisännyt tapahtumia, poistanut jotakin, Leena Rapola, Pekka Huotari, Ursula Salo, Kirsi mutta hyvin uskollinen tulkinta on al- Sekä romaani että Karlenius, Jouko Klemettilä, Pertti Koivula, Antti Timonen, Leenamari Unho, Tiina Peltonen, kuperäisteokselle. Sekä romaani että näytelmä ovat Seppo Maijala, Marjut Toivanen, Eeva-Liisa näytelmä ovat freskomaisia; metafora Haimelin, Petri Johansson, Sami Uotila, Aarno freskomaisia. teksteissä tälle on keskeisen henkilön Sulkanen, Juha Jokela, Petja Lähde, Larry Price, Lasse Hirvi. Eccu Widingin toimiminen valoku- Kjell Westön Finlandia-palkittu suur- vaajana. teos Missä kuljimme kerran kertoo Heiskanen ohjaa tarkasti, ja rytmi monen ihmisen kohtaloista. Heitä yh- ja suuren näyttämön käyttö ovat moit- distää aika, jossa he elävät, ja kaupun- teettomia. Työtä on helpottanut hieno ki jossa he elävät, kulkevat. ensamble: Pekka Valkeejärvi, Leena Westö kuvaa helsinkiläistä porva- Rapola, Niko Saarela, Vuokko Hovat- Lucie Lilliehjelm (Vuokko Hovatta) ristoa ja työväenluokkaa, jotka elävät ta, Eero Aho¸ Ursula Salo, oikeastaan poseeraa valokuvaaja tulevaisuuden uskossa ja kansainvä- kaikki näyttelevät loistavasti. Mainitse- Eccu Widingin (Eero listymisen huumassa, kunnes kan- matta ei voi jättää upeaa Pekka Huo- Aho) mallina. Kuva salaissota julmasti katkaisee heidän taria todella vastenmielisenä Cedi Tapio Vanhatalo. haaveilunsa. Lilliehjelminä. Westön romaanissa on useita tee- Missä kuljimme kerran on pait- Karsimalla monista aineksista vie- – syystä toki, siksi koskettava hänen moja, mutta hyvin tärkeä on sodan, si kuvausta Helsingistä ja luokkayh- lä hieman Heiskanen olisi mielestä- murtumisensa on. eritoten sisällissodan, vaikutus ihmi- teiskunnasta myös tarina henkilöiden ni voinut tuoda syvemmin esiin myös Eccu Widingin rappion syvetessä seen. Kari Heiskanen on dramatisoinut kehityksestä. Näytelmäsovituksessa Lucie Lilliehjelmin (Hovatta) suhdet- näyttämöllä nähdään myös hienoin ko- Westön romaanin ja ohjannut tulkin- koskettavimmin kuvataan kyynisen hu- ta Allu Kajanderiin (Saarela) sekä Lucie kaiininkäyttökohtaus, mitä kuvitelta- tansa Helsingin kaupungingeatterin manistin Ivar Grandellin (Valkeejärvi) Lilliehjelmin kiehtovaa henkilöä yleen- vissa on.

suurelle näyttämölle. ja suosiotaan menettävän näyttelijän sä. Nyt fokukseen pääsee Ivar Grand- Ari Lahdenmäki Jälki on vaikuttavaa, ja lisäksi on kii- Henriette Hultqvistin (Rapola) suhde. ellin lisäksi eritoten Eccu Widing (Aho)

Ei-ysäriä ysäriä Unto Nuora (vas.), Valtteri Raekallio, Sofia Esityksen loppu No-no. Helsinki Dance Company. Hilli ja Kai Lähdemäki sen isompaan tilaan. huipentuu afro- Koreografia Kenneth Kvarnström. Tanssijat kvarnströmiläisen liikkeen Sofia Hilli, Mikko Lampinen, Jenni-Elina Oleellisia muutoksia hän ei ole tulkkeina. Kuva Stefan voodoovaikutteisiin Lehto, Kai Lähdesmäki, Heidi Naakka, Unto Bremer. Nuora, Mikko Paloniemi, Valtteri Raekallio, teokseensa tehnyt, mutta tämä loit- kohtaukseen, joka on Maria Saivosalmi, Inka Tiitinen. Lavastus ja sumainen klassikko on kestänyt aikaa. valosuunnittelu Jens Sethzman. Puvut Sari Ehkä alun tempo tuntuu nykymenoon liikkeen juhlaa. Salmela. Ääni Jyrki Sandell. hieman hitaalta, mutta katsoja palki- Helsingin kaupunginteatterin tanssi- taan, kun esitys puhkeaa vauhtiin. ryhmä jatkaa hienoa ohjelmistoaan. Rytmi on kohdallaan, eikä Kvarn- Äskettäin nähdyn Ina-Cristel Johan- strömille ominainen vartalon tarkka lii- nessenin intiimin Something Spooked kekieli vaikuta lainkaan 90-lukulaiselta, the Horsesin jälkeen näyttämö täyttyy ysäriltä, vaan yksinomaan tavattoman kymmenestä tanssijasta, kun Kenneth taidokkaalta. Kvarnström tuo klassikkokoreografi- Kun kaikki tanssijat ovat samalla ansa No-no uudestaan kaupunginte- (korkealla) tasolla, usean tanssijan koh- atteriin. tauksia on miellyttävä katsoa. Lopussa No-non kantaesitys oli 1996 kau- esityksen huumori kasvaa, ja se hui- punginteatterissa, jonka tanssiryhmää pentuu afro-voodoovaikutteiseen koh- Kvarnström tuolloin johti. Nyt hän on taukseen, joka on liikkeen juhlaa. Siitä kasvattanut tanssijoiden määrän seit- tulee hyvä mieli. semästä kymmeneen ja tuonut teok- Ari Lahdenmäki

10 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Monisyinen Kohti näyttämöä ohjaajan si tapahtumia, hieman Kaupunginte- romaani taipuu atterin viimevuotisen Manillaköyden versiona näyttämölle tapaan, milloin pianistiksi, sivuroolien Kohti. Kom-teatteri. esittäjäksi tai takaseinälle heijastetuk- kangerrellen. Näyttämösovitus Juha Itkonen ja Pekka Milonoff. Ohjaus Pekka Milonoff. Rooleissa si kertojaksi. Idea on hyvä, mutta siitä Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Juho olisi voinut saada enemmän irti. Dia- Milonoff, Janne Reinikainen, Eeva Soivio, Kalle Chydenius, Juha Itkonen. logia tekijän ja tekstin välille ei juuri synny, muutamaa poikkeusta lukuun Myyntilistoilla pitkään keikkunut viime- ottamatta. Itkosen kirja on näyttämöllä ko- syksyinen Finlandia-ehdokas Kohti ve- Monisyinen romaani taipuu näyt- koajan läsnä, sekä rekvisiittana että tää väkeä myös teatteriin. Karannutta tämölle kangerrellen. Tarinan lukuiset monologina. Kirjasta luettujen su- jäsentään etsimään lähtevän perheen takaumat ja muut siirtymät ovat hyvin orien sitaattien määrä saa ajoittain tarina avaa Kom-teatterin kevään Pek- jäsenneltyjä, mutta runsas ja repal- tuntemaan, että olisi seuraamassa ka Milonoffin näyttämösovituksena. einen kerronta tekee kolmetuntises- dramatisoitua lukupiiriä. Kirjan lukenei- Heti alussa tulee selväksi, että näytel- ta näytelmästä hankalan seurattavan. lle näytelmä on lisämateriaalia, kuin mä perustuu Juha Itkosen romaaniin. Toteutuksessa on käytetty paljon vid- elokuvan videojulkaisun komment-

Kirjailija Juha Itkonen ilmestyy Lavalle ilmestyvät niin kirjailija kuin kir- eokuvaa ja musiikkia, näyttelijöiden tiraita. Katsoja, jolle kirja on vieras, näyttämölle Kohti-romaaninsa kanssa jakin, jonka ympärillä tapahtumat kirjai- esittäminä. Tehokeinot ovat mielenki- ei välttämättä saa tarpeeksi köyttä Kom-teatterin näytelmässä Kohti. Kuva mellisesti liikkuvat. intoisia, mutta eivät aina auta kuljet- päästäkseen tapahtumien tasalle. Riikka Palonen. Kirjailija on otettu näyttämölle osak- tamaan tekstiä eteenpäin. Esko Pyyluoma

Draama paljastaa poliitikon valinneet niistä poliittikkojen puheen- todelliset kasvot vuorot, jotka kertovat, mistä valtuusto- työskentelyssä oikeasti on kyse. Valtuusto. Ylioppilasteatteri. Kyse näyttää olevan enimmälti ku- Ohjaus Susanna Kuparinen. Dramaturgia pinnuolennasta ja poliittisesta pelistä. Susanna Kuparinen ja Ruusu Haarla. Rooleissa Valtuutetut ovat ihan Ylioppilasteatterin näyttelijöitä. Kuparinen on ohjannut näyttelijät esit- oikeasti pitäneet tämään poliitikkojen puheenvuorot si- Helsingin kaupunginvaltuuston kokous ten, että esittäjien todellinen olemus nämä puheenvuorot, 12.9.2007 oli apulaiskaupunginjohtaja paljastuu. vaikka sitä on vaikea Pekka Korpisen jäähyväiskokous. Pitää muistaa, että kaikki nämä uskoa. Ensimmäisenä esityslistalla oli kau- puheenvuorot valtuutetut ovat ihan Yrjö Hakanen (Lukas Priklopil), »raikas punkisuunnittelulle suuntaviivoja anta- oikeasti pitäneet, vaikka vaikea on us- tuulahdus menneisyydestä», vielä voimissaan. va asiakirja. Siitä puhuttiin tuntikausia, koa. Elitismi, maailmasta vieraantunei- ennen kuin päästiin toiseen asiaan, jo- suus ja narsismi näyttelevät pääosaa ti valmisteltu päätös, jossa puhutaan nyy yön tunteihin kuten nyt) kiistelevät ka koski lastenpsykiatrian rahoitusta ja pääkaupungin päätöksenteossa. todella tärkeistä asioista: huono-osai- lastenpsykiatriasta ja esityksen san- työnjakoa Helsingissä. Kokonaisuus on hersyvän hauska simpien lasten tulevaisuudesta. kariksi nouseva Yrjö Hakanen (komm.) YT:ssä ohjaajana vieraileva Susanna mutta siitä paljastuva todellisuus sy- Ja huonostihan siinä käy. Kuparinen lyyhistyy, Katsojat näkevät vielä koko- Kuparinen on yt:läisen assistenttinsa simusta. nimittää toista osaa tragediaksi. uksen absurdin päätöksen, jossa Päivi Ruusu Haarlan kanssa tehnyt tärkeintä Kolmituntisen esityksen toinen osa Kun humalaiset valtuutetut (val- Lipponen (sd.) sekoilee Väinö Linnan yhteiskunnallista teatteria aikoihin. He vie vain puolisen tuntia. Silloin nuiji- tuuston kanttiinissa myydän olutta, patsaasta. ovat lukeneet kokouksen pöytäkirjat ja taan kasaan alibudjetoitu ja huonos- jota ostetaan ahkerasti, jos kokous ve- Ari Lahdenmäki

Grönlanti nitisee naidessa televan. Koiran silmissä on parittelun »Pianoon», ja jäätikköön repeää railo. marssitetaan keskelle Erkki Saaraisen jälkeen sellainen katse, palo, jollaisen Tämä ilmaston lämpenemiseen liittyvä samanistis-mystistä lavastusta. Kohti kylmempää. Tampereen teatteri. Marja-Terttu Zeppelinkin haluaa jos- ongelma on ratkaistava: Marja-Terttu Kohti kylmempää on jatkoa Leea Käsikirjoitus: Leea Klemola ja Klaus Klemola. kus kokea. Zeppelinin tuneet pitää jäädyttää. Klemolan menestysnäytelmälle Kok- Ohjaus Leea Klemola. Lavastus Erkki Saarainen. Rooleissa Heikki Kinnunen, Klaus Henkilöhuolintafirmassa työsken- Klemolan sisarusten näytelmä on kola, trilogian toinen osa. Henkilöt ovat Klemola, Ritva Jalonen, Inkeri Mertanen, Mari televä Arijoutsi Prittinen (Jussi Ranta- absurdi, nerokas ja huikea − täynn- pääosin samoja kuin Kokkolassa kohel- Turunen, Elsa Saisio, Anna-Karen Markko, Markku Eskelinen, Jussi Rantamäki, Axel mäki) tarjoutuu naimaan seksuaalisesti nä esimerkin kaltaista järjetöntä haus- taneet tyypit. Kohti kylmempää toimii Raahauge, Vesa Wallgren. kokematonta Marja-Terttu Zeppeliniä. kuutta ja hauskaa järjettömyyttä. itsenäisenä teoksena, mutta suositte- Seuraa yksi hienoimmista, piinaavim- Dialogi on vitsikästä, oivaltavaa ja vie len Kokkola-näytelmän lukemista en- Yksi esimerkki riittää. Maailman poh- mista ja huvittavimmista kohtauksis- koko ajan kerrontaa eteenpäin. nen Tampereen-matkaa. joisinta nakkikioskia Grönlannissa pi- ta, mitä olen vähän aikaan nyttämöllä Omituiset kohtaukset seuraavat toi- Ari Lahdenmäki tävä Marja-Terttu Zeppelin (Heikki nähnyt. siaan loistavalla rytmillä, ja eriskum- Kinnunen) näkee vetokoiriensa parit- Marja-Terttu Zeppelin rakastuu malliset henkilöt ja elämänkohtalot

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 11 Vasemmistofoorumin Ruurik Holm uskoo, että think tankit voivat osaltaan tarjota apua politiikan kriisiin.

Transform! kannustaa debattiin Vasemmistolaiset ajatushautomot eri puolilla Eurooppaa yhdistävät voimiaan. teksti Elias Krohn kuva Mari Mäkiö

➤ Vasemmiston Euroopanlaajuinen yhteis- Yksi Vasemmistofoorumin ja Tranform Euro- työ saa uusia muotoja. Tuoreimpia hankkei- »Tarkoitus on käydä pe -verkoston toiminnan areena on Euroopan ta on Transform!-niminen kahdesti vuodessa intellektuaalista väittelyä ja sosiaalifoorumi, joka tänä vuonna järjestetään ilmestyvä englanninkielinen aikakauskirja. keskustelua.» Malmössä syyskuussa. Ensimmäisessä, viime syksynä ilmestynees- »Yleensähän sosiaalifoorumeissa on paljon sä julkaisussa teemana oli Euroopan unionin esimerkiksi Vasemmistofoorumin kautta. suppeita erityiskysymyksiä. Ne eivät välttä- tulevaisuus. Toinen numero on ilmestymässä »Se on hyvä mahdollisuus osallistua euroop- mättä tunnu niin merkityksellisiltä, jollei itse huhtikuun aikana. Siinä etsitään uusia näkö- palaiseen keskusteluun.» ole juuri siinä asiassa aktiivinen. Think tankien kulmia sosialismin, kommunismin ja emansi- tehtävänä on toimia synteettisemmin ja maail- paation käsitteisiin. Kaksi vuotta sitten perustettu Vasemmis- maa jäsentävämmin», Holm pohtii. Aikakauskirjan taustalla on Transform Eu- tofoorumi osallistuu muutenkin aktiivisesti Vasemmistofoorumi toimii tietysti aktiivi- rope -verkosto, johon kuuluu vasemmistolaisia eurooppalaiseen yhteistyöhön. Se on muun sesti myös Suomessa pyrkien luomaan uusia ”think tankeja” eli ajatushautomoja Euroopan muassa mukana Left actors and the Europe- näkökulmia ja avauksia päivänpoliittista kes- eri maista. Suomesta verkostoon kuuluu Va- an social model (vasemmistolaiset toimijat ja kustelua syvällisempään asioiden käsittelyyn. semmistofoorumi-niminen yhdistys, jonka jä- Euroopan sosiaalinen malli) -projektissa, jos- Viimeksi se oli mukana Kapitalismi 08 –tapah- senjärjestöjä ovat Kansan Sivistystyön Liitto, sa etsitään vasemmistolaisia vastauksia tuotan- tumassa professori Immanuel Wallersteinin Vasemmistoliitto ja Yrjö Sirolan säätiö. toelämän muutoksesta seuraaviainsosiaalisiin vieraillessa Suomessa. Huhtikuussa Vasem- Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja Ruu- kysymyksiin, kuten prekarisoitumiseen ja siir- mistofoorumilta on tulossa kirja Vasemmis- rik Holm kertoo, että Transform!-julkaisun en- tolaisuuteen. to etsii työtä. simmäisen numeron Suomeen varattu osuus, »Tarkoitus on koota internetiin tietokantaa »Siinä pohditaan työn käsitteen ja tuotan- 150 kappaletta, meni kuin kuumille kiville. näistä kysymyksistä. Sen materiaalin pohjalta toelämän muutosta ja kuinka vasemmiston pi- Holm toivoo, että muutaman tuhannen kap- kootaan asiakirja, joka hahmottelee tulevai- täisi suhtautua siihen ja ottaa se osaksi omaa paleen painosta pystyttäisiin tulevaisuudessa suutta», Holm kertoo. ajattelutapaansa, jos se haluaa pysyä poliitti- kasvattamaan. Projekti liittyy ensi vuoden Euroopan Par- sena vaikuttajana tulevaisuudessa», Holm pal- »Transform! on ensimmäinen selkeästi va- lamentin vaaleihin, jastaa. 1 semmistoliikkeeseen liittyvä englanninkielinen »On hyvä, jos vasemmistolla on sitä ennen kansainvälinen julkaisu Euroopassa pitkään ai- jonkinlainen Euroopanlaajuinen näkemys asi- ■ Vasemmistofoorumin kotisivut: kaan. Siinä on tarkoitus käydä intellektuaalista oista.» http://www.vasemmistofoorumi.fi väittelyä ja keskustelua», Holm linjaa. Projektiin kuuluu muun muassa kesäkuussa Hän kannustaa aihepiiristä kiinnostuneita Tukholmassa järjestettävä työpaja, jossa käsi- suomalaisia tarjoamaan artikkeleja julkaisuun tellään erilaisia hyvinvointimalleja.

12 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

LeffanurkkaLevypalstaFacebook Eero Hirvenoja Elokuvanurkka

Sekalaista seurakuntaa

➤ Amerikkalaisten kulttiohjaajien uutuus- elokuvissa tavataan toinen toistaan eriskum- mallisempia mieshahmoja. Saksalaisen Fatih Akinin Taivaan reunalla puolestaan on nais- näyttelijöiden juhlaa.

Elokuvan menestys lippuluukuilla sekä arvos- tus kriitikoiden keskuudessa riippuu monestakin asiasta, mutta usein roolihenkilöillä on erityinen merkityksensä kokonaisuuden kan- kkunanreunalla (Fatih Akin: Taivaan reunalla) nalta. Jos henkilöhahmot ovat riittävän mielen- I kiintoisia, ja katsoja voi niihin – näin ainakin populaarielokuvan tapauksessa – samastua, me- ja Mos Def esittävät newyorkilaisia kaveruk- muun muassa Fatih Akinin Taivaan reunalla, nestys on yleensä taattu. Joskus hahmot voi- sia, jotka päättävät – korvatakseen ensimaini- joka sittemmin pääsi ansaitusti myös laajem- vat kannatella teosta aivan keskeisellä tavalla. tun paikalliselle videoliikkeelle aikaansaaman paan levitykseen. Ohjaajan itsensä taitavasti Eräänä ääriesimerkkinä mainittakoon Coenin vahingon – kuvata uusiksi joukon viimevuosi- kirjoittamassa draamassa kuvataan saksalaisen veljesten Big Lebowski (1998), jonka henkilö- kymmenten suosikkileffoja. Yllättäen heidän ja turkkilaisen kulttuurin kohtaamista kuu- galleria on niin värikäs ja suorastaan mieli- halpistuotantonsa saavuttavat kulmakunnan den eri henkilön keskenään risteytyvien tari- puolinen, että juonen köykäisyys on lopulta asukkaiden keskuudessa suuren suosion. Juo- noiden kautta. toisarvoinen seikka. nenkulku on toki epäuskottava, ja kovin na- Akinin hahmottamassa maailmassa naiset iivikin, mutta Gondryn – kuten kollegansa eivät ehkä ole tasa-arvoisessa asemassa mies- Burtonin – elokuvat ovatkin ennen kaikkea ten rinnalla, mutta tarinan kannalta kylläkin. aikuisten satuja. Siinä esitellään useita vahvoja naishahmoja, ja Riemastuttavan perhekronikan Royal Tenen- erityisen miellyttävää on nähdä Hanna Schy- baumsin (2001) ohjaaja Wes Anderson luottaa gulla pitkästä aikaa todella hyvässä elokuvassa. hänkin elokuvissaan henkilökeskeiseen ker- Verrattuna Akinin läpimurtoteokseen, vim- rontaan. Uutuudessa The Darjeeling Limited maisesti etenevään rakkaustarinaan Suoraan veljestrio (Owen Wilson, Adrien Brody, Jason seinään (2004), Taivaan reunalla on miette- Schwartzman) matkustaa Intiaan etsimään ka- liäämpi, tyyliltään seesteisempi ja tarinaltaan TimBurton: Sweeney Todd donnutta yhteyttä toisiinsa, äitiään sekä hengel- laveampi – mutta ei siltikään aivan yhtä hy- Tummanpuhuvien fantasiakertomusten mesta- listä valaistumista. Veljekset meuhkaavat aika vä. Joka tapauksessa hieno, ajatuksia herättävä rin Tim Burtonin päähenkilöt ovat tyypillisesti ajoin, mutta muuten kyseessä on miellyttävän elokuva, ja yksi viime vuosien merkkiteoksia normiyhteiskunnan hylkimiä ulkopuolisia, ei- kiireetön elokuva. Ja syvällisen hauska, kuten tämäkin. 1 kä Burtonin ja tämän luottonäyttelijän Johnny ohjaajansa työt aina. ■ Eero Hirvenojan ja Turkka Ylisen listat Deppin järjestyksessä kuudes yhteistyö Sweeney viime vuoden parhaista ensi-iltaelokuvista: Todd, Fleet Streetin paholaisparturi ole poikke- Elokuva on miesten hallitsema ala, ja suu- www.kulttuurivihkot.fi us. Deppin tulkitsema kostonhalun riivaa- rin osa tunnetuimmista, nimenomaan aktii- Michel ma nimihenkilö on kuin Saksikäsi Edwardin visista henkilöhahmoista onkin miespuolisia. Gondry: Be paha kaksoisveli. Elokuva on ohjaajan uran Naiset sen sijaan esitetään elokuvissa vielä ny- Kind, Rewind synkimpiä ellei synkin, ja taatusti verisin. Ko- kyäänkin valitettavan usein vain koristeina, konaisuus toimii tyydyttävästi, vaikka Stephen suorastaan »miehen katseen objekteina», kuten Sondheimin käsialaa olevat laulunumerot eivät feministinen elokuvatutkija Laura Mulvey kir- kuulostakaan kovin tarttuvilta. joitti kuuluisassa artikkelissaan yli kolme vuo- Omintakeisen tarinamaailmansa erikoisine sikymmentä sitten. tyyppeineen on elokuviin tuonut myös rans- Meikäläisten elokuvateatterien kovin mie- kalainen Michel Gondry. Musiikkivideoilla hiselle tarjonnalle tuo osaltaan vastapainoa aloittaneen ohjaajan tuorein ohjaustyö Be Kind, jokakeväinen, naisten elokuvaa esittelevä Ar- Rewind ei ole hänen onnistuneimpiaan, mut- tisokka-festivaali (omaa sukua Nainen vai arti- ta tarina on jälleen aivan uniikki. Jack Black sokka). Tämänvuotisessa ohjelmistossa nähtiin

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 13

LeffanurkkaLevypalstaFacebook Sisällissodan vaiettuja tarinoita Seppo Rustanius jäljittää dokumenteissaan ihmisten kokemusta historiasta.

teksti ja kuva Mari Lukkari

oki pohjalaisen talonpojan totuus on erilai- sittelevistä filmatisoinneista. Rustaniuksen Kamppailu sanomansa puolesta ei ole hänelle nen kuin totuus täällä Tampereella. Mut- viimeisin dokumentti, Uhrit 1918, kilpaili ko- uutta. 1980-luvulla dokumenttielokuva Sotapa- ta dokumentin tehtävä on kertoa se, miten timaisessa sarjassa. Järjestyksessään seitsemäs pit laitettiin hyllylle peräti vuodeksi. T tapahtuma on koettu, välittämättä ympä- sisällissotaa käsittelevä elokuva jäänee ohjaajan »Kukaan ei ollut tuonut esille pappien roo- ristöstä. Kun kokee tapahtumat Tammelas- mukaan myös sarjan viimeiseksi. lia sodassa, vaikka työmiehiähän hekin oli- sa, ei tiedä mitä Pispalassa juuri sillä hetkellä Uhrien teko oli pitkä prosessi, jonka kanssa vat. Työmiehiä, joista moni osallistui sotaan tapahtuu», dokumentaristi Seppo Rustani- kamppailtiin monella tapaa. Viimeisin ongel- ja toiset tarttuivat aseisiin. Kirkko pelkäsi tä- us aloittaa. ma oli rahoittajien kanssa. tä sotatoimien ja kirkon yhteyden esille tuloa Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin tänä »Dokumentissa oli kuulemma liikaa tappa- ja armeija vaati dokumentin uudelleen teke- vuonna kaksi Rustaniuksen sisällissotaa kä- mista», Rustanius kertoo. mistä.» Lopulta dokumentti kuitenkin esitettiin, muutoksitta. Uusimman dokumentin kohdalla Rustanius kertoo palautteen olleen kuitenkin lähes yksinomaan hyvää. Moni katsoja on kiitellyt elokuvaa siitä, että lopultakin totuus on kerrottu. »Jopa porvarilehdet kirjoittivat Uhreista kiit- täviä kritiikkejä», punaisen puolen tarinanker- toja ihmettelee.

Historia opettaa »Töilläni pyrin oikeudenmukaisuuteen, näyt- tämään miten ahdistunut ihminen käyttäytyy. Haluan näyttää nykyihmisille vankileirikatastrofin, sota-ajan kärsimyksen, kertoa ihmis- kunnan sielunhistoriaa», Rustanius kuvailee. Vaikka Rustanius on vuosikausia tutkinut vuoden 1918 tapahtumia, Uhrit toi esille asioita, jotka järkyttivät tuhansia kuvia läpikahlan- nutta elokuvantekijää. Rustaniuksen mielestä historiaa ei saa eikä pidä jättää unholaan, vaan vuoden 1918 tapahtumat pitää tuoda esiin. Historia on opettanut ohjaajaakin katsomaan tätä päivää uusin silmin.

»Haluan näyttää nykyihmisille Historia on opettanut vankileirikatastrofin ja sota-ajan ohjaajaakin katsomaan tätä kärsimyksen», Seppo Rustanius kuvailee missiotaan dokumentaristina. päivää uusin silmin.

14 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 »Jos tämän hetken nuoret näkisivät miten työväkeä on sorrettu, kuka kehtaisi liittyä ko- koomukseen?» Rustaniuksen mukaan Suomi on viimeisen 90 vuoden aikana pysynyt hämmentävän sa- manlaisena. »Kun vuonna 1918 etelästä tuli pohjoiseen käsky, kuoli punikki. Kun 90 vuotta myöhem- min lakkautetaan Kemijärveltä tehdas, oli ete- län käsky taas tullut.»

Luottamus auttaa muistamaan Elokuva ei kerro koko totuutta »Dokumentti luo maailman, jossa katsoja voi eläytyä historian tapahtumiin. Se on tapa ker- Sisällissotaa käsittelevissä Julmuudella ei värisävyä toa historiaa, jossa on sijaa myös tunteille», Rus- Marko Tikka on katsonut vuoden 1918 sotaa tanius miettii. elokuvissa osoitellaan usein käsittelevistä filmatisoinneista valtaosan. Val- Ihmisille hän haluaa kertoa ihmisten tarinaa. liikaa, sanoo historiantutkija taosa saa tutkijan pyörittämään päätään. Rustaniuksen mielestä nimenomaan ihmisten Ohjaaja Seppo Rustaniuksen ansiok- kokemus on historiassa totta, ja tätä totuutta Marko Tikka. si Tikka näkee taitavan valokuvien käytön. hän töissään jäljittää. teksti ja kuva Mari Lukkari Dokumentaarinen kuvamateriaali on saatu Muistojen kanssa on kuitenkin oltava va- todella elämään. Sitten tulee mutta. rovainen. ahimmillaan elokuva valehtelee enemmän »Mielellään soisi, että dokumentti antaisi- »Minullekin Täällä Pohjantähden alla -ro- kuin tuhat sanaa», toteaa historiantutkija kin katsojalle mahdollisuuden, eikä poleemi- maanin tapahtumakuvauksia on kerrottu omi- Marko Tikka. suus olisi sen itsetarkoitus», Tikka miettii. na kokemuksina», Rustanius hymähtää. P »Siinä missä tutkimus käsittelee men- Rustaniuksen ja monen muun sisällissotaa Muistitiedon pohjalle Rustanius tekee tar- neisyyden tapahtumia tasapuolisesti, taiteen kuvanneen ohjaajan heikkoutena on hänen kan ja laajan tutkimustyön, jossa hän käyttää ominaisuus on kärjistää, mikä toisinaan ra- mielestään liiallinen osoitteleminen ja tapah- lähteinään arkistomateriaaleja ja tutkimuksia joittaa näkökulmaa.» tumien yksipuolinen kuvaaminen – objektii- sekä historiantutkijoita. Taustatutkimustyön Monen suomalaisen kuva maamme visuus on ollut niistä kaukana. jälkeen tulevat ne lähteistä tärkeimmät, tapah- 1860–1920-luvuista on Edvin Laineen ra- »Muistitietoa käytetään liian helposti to- tumat kokeneiden ihmisten haastattelut. kentama. Sisällissodan tapahtumat ovat yhtä tuutena. Muistoja pitäisi osata tulkita oikein, »Vanhoja ihmisiä haastateltaessa on ensin kuin Täällä Pohjantähden alla -elokuvan ku- kuoria sanoista ylimääräinen kerma», Tikka saatava luottamus, minkä jälkeen he kertovat vaus niistä. täsmentää. kokemuksistaan avoimesti. Kun ihminen pää- Tikan mielestä tämä on surullista, sillä Sisällissotaa käsittelevissä filmatisoinneis- see aidoimmilleen, hän löytää omasta muistis- elokuva on aina ollut pitkälti oman aikansa sa totuus on ollut aina pitkälti katsojan sil- taan sen aidon kokemuksen», Rustanius kuvaa tuote. Totuuden kanssa sillä on toisinaan hy- mässä. Mitä lähemmäs sotatapahtumia metodiaan. vin vähän tekemistä. mennään, sen puhtaammin voittajan näkö- »Monet haastattelemani punaorvot ovat Sisällissodan tutkijana tunnettu Marko kulmaa filmit mukailevat. Poliittisten voi- aloittaneet kertomuksensa sillä, etteivät he Tikka näkee elokuvien roolin kuitenkin tär- masuhteiden muutosten mukana myös väri ole koskaan aiemmin kertoneet tästä kenel- keänä. Parhaassa tapauksessa historian hen- muuttui. Historia toimi elokuvissa poliittise- lekään.» 1 kiin herättäminen tekee palveluksen myös na lyömäaseena, mikä Tikan mukaan ei pal- tutkijan näkökulmasta. vele ketään. »Elokuva saattaa herättää ihmisen kiinnos- »Tämän päivän tehtävä olisi esittää, että tuksen ja ohjata tämän kirjallisuuden pariin kamalaa oli tappaminen itsessään. Itse jul- huomaamaan sen, ettei menneisyys olekaan muudella ei ollut värisävyä.» 1 niin yksinkertainen kuin siitä kertova kuva.»

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 15 Uralin perhonen puhdistaa haavoja

Homouden sijasta Katariina räjähdysmäisiin mittoihin. Homo-Marskista keen voisi toivoa, että muutama muukin kuva puhuttiin kaikkialla. pääsee perhosen vanavedessä paremmin esil- Lillqvist halusi herättää Homouden sijaan Lillqvist halusi tuoda ani- le», itsekin pitkän animaattorin uran tehnyt animaatiollaan keskustelua maatiollaan vaiettua historiaa esiin ja keskus- Lillqvist miettii. teluun. Tampereen osalta toinen historia on Perhosen vanavedessä tai ei, animaatioelo- vaietusta historiasta. jäänyt hänen mukaansa liian kauaksi aikaa kuvat nousivatkin Tampereella palkintokorok- teksti Mari Lukkari | kuva Jutta Mattsson valkoisen totuuden varjoon. Nyt viimeistään keille ja suurimpaan mediahuomioon. oli aika puhua. »Minun sukupolveni on viimeisiä, joka on ampereen kaupungin Raatihuoneella kuullut tarinat omin korvin. Tamperelainen ta- apulaispormestari Irja Tulosen pitämä rinaperinne Murha-Kustaasta ei saa kadota.» tervetuliaispuhe on juuri päättynyt. Eloku- Animaatiollaan Lillqvist halusi antaa kun- T vajuhlien kutsuvieraille pidetyssä puheessa niaa myös Tampereen punaisille naisille, joita peräänkuulutettiin sovinnollisia elokuvia. Mo- hän Raatihuoneellakin istuessaan miettii. ni kuulija nosteli kulmiaan. »Olihan tämä punaisten viimeinen saareke »Ei voi olla sovintoa eikä parannusta ennen ennen antautumista, saareke jota nimenomaan kuin haava on puhdistettu», animaattori Ka- punaiset naiset pitivät pitkään pystyssä», Lill- tariina Lillqvist puhisee istuutuessaan Raa- qvist kertoo katsellen Raatihuoneen prame- tihuoneen pienen salongin pöytään. aa sisustusta. »Suomen identiteetti on Lillqvistille Tulosen sanat olivat suora kan- Vaikka animaatio mahdollistaa pitkiä eloku- nanotto Uralin perhosen herättämään keskus- via kärjistävämmänkin käsittelyn, puolitunti- kaiken eurooppalaistumisen teluun. Vanhojen haavojen auki repimisestä sen Uralin perhosen saama huomio osoitti, ettei keskellä hukassa.» syytetyn Uralin perhosen tarkoitus on aivan Suomen suurta sankaria saisi repiä jalustaltaan, päinvastainen; antiseptinen puhdistustyö niille oli sitten kyseessä ihminen tai nukke. haavoille, jotka jäivät Tampereella auki. »Suomen identiteetti on kaiken eurooppa- »Kyllähän palkinnot aina mukavalta tun- laistumisen keskellä hukassa. Nyt entinen puh- tuvat, mutta lähinnä ansioluettelossa», Lill- Tarinat eivät saa kadota das hiihtäjäkansa tukeutuu entistä vanhempaan qvist hymyilee. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Lillqvist jou- suureen identiteettiin», Lillqvist miettii. Animaattoreille filmifestivaalit ovat ennen tuu olemaan eri mieltä sen kanssa, mitä laajoille Elokuvasta syntynyt mediamylläkkä kertoo muuta tärkeä kokoontumispaikka, jossa pie- joukoille kerrotaan. Mediapyöritys Uralin per- hänen mielestään ennen muuta myös keltaisen ni verkosto kohtaa uusimpien töidensä kanssa hosen ympärillä oli maaliskuussa paisumassa lehdistön voimasta. ja elokuvat lähtevät heidän mukanaan kier- »Täällä lööppejä luetaan hartaasti. Se, että tämään. iltapäivälehti sanoo animaationi kertovan ho- Tällä kertaa ei animaattoreiden kuitenkaan mo-Mannerheimista, riittää, vaikka itse ani- tarvinnut odottaa Tampereelle asti Lillqvistin maatiossa ei homoudesta tai Mannerheimista uusimmasta kuullakseen. edes puhuta.» Japanilainen kollega oli lentokoneessa kat- sellut Helsingin Sanomia ja törmännyt yllä- Animaatiot esille perhosen tyksekseen Lillqvistin vakavaan naamaan. Nyt vanavedessä? oli jotain todella tapahtunut. Elokuva lähtee Viikkokausia jatkuneen syyttelyn ja kuulemma ehdottomasti hänen mukanaan Ja- pyörityksen jälkeen Lillqvistin ani- paniin. maatio sai ensi-iltansa Tampereen »Kollegat ovat kateudesta vihreitä», Lillqvist elokuvajuhlilla. Lienee sanomatta- virnistää. 1 kin selvää, että Uralin perhonen näy- tettiin loppuunmyydyille saleille. • Uralin perhonen palkittiin Tampereen »Eihän tällaista huomiota voi elokuvajuhlilla parhaana kotimaisena rahalla ostaa. Tämän kohun jäl- animaationa.

»Tämänkaltainen huomio animaatioelokuvalle ei olisi mahdollista missään muualla kuin Suomessa», Katariina Lillqvist pohtii Uralin perhosesta noussutta kohua.

16 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Tampere Tabuja murtamassa

Tammikuisen DocPoint-festivaalin tunnetuimman ulkomaisen ohjaajavieraan Ulrich Seidlin elokuvissa hämärtyvät fiktion ja faktan rajat.

teksti Eero Hirvenoja | kuva Natasha Pavlovskaia

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 17

Tampere iistellyn ja kiitellyn itävaltalaisohjaajan olleet vaikeasti luokiteltavissa, ja niitä kuvaa- Ulrich Seidlin vierailu tämänvuotisessa maan on varta vasten kehitetty termi »staged DocPoint-tapahtumassa herätti ansaittua reality» (»rakennettu», »näyttämölle asetettu» K kiinnostusta myös maamme rajojen ulko- todellisuus). Dokumentaristin uralle Seidl puolella. Puitteet hänen haastattelulleen Hotel kertoo päätyneensä uransa alussa lähinnä sii- Presidentissä Helsingin keskustassa olivatkin tä syystä, että dokumenttielokuvien tekeminen peräti suureelliset, sillä paikalla oli Kulttuuri- on huomattavasti halvempaa kuin fiktioiden. vihkojen lisäksi nelihenkinen kansainvälinen Nyt, jo arvostettuna elokuvantekijänä hänellä toimittajajoukko ja lisäksi tulkki. Kysymykset ei ole enää vaikeuksia löytää projekteilleen ra- esitettiin englanniksi, mutta vastaukset Seidl hoitusta, ja niinpä on ollut mahdollista siirtyä antoi saksaksi, ja ne taas käännettiin lehdistön kalliimpien tuotantojen pariin. »Dokument- edustajille englanniksi. Aluksi kysymysvuoro- teja kuvatessa ei voi koskaan olla varma, mi- jen kanssa oli pientä arpomista, ja niinpä Seid- tä seuraavaksi tapahtuu, mutta fiktiossa voin lin ehdotuksesta haastattelusessio venytettiin helpommin manipuloida tapahtumia mieleni lopulta tunnin pituiseksi, vaikka aikaa oli alun mukaan», ohjaaja kertoo. perin varattu kolme varttia. Mielenkiintoista Seidl ei ole halunnut noudattaa fiktiota teh- puhuttavaa oli niin paljon, että koko porukalta dessäänkään perinteisiä metodeja. Hän käyt- jäi huomaamatta tarjoilijan viereiseen pöytään tää elokuvissaan paljon amatöörinäyttelijöitä, tuomat kahvit. Haastattelun päätyttyä ne oli- ja kaikkein mieluiten ihmisiä, joilla ei ole ko- vatkin jo jäähtyneet. Hyvä maku tapaamises- kemusta kameran edessä työskentelemisestä. ta kuitenkin jäi. Ohjaajalta kuluu usein runsaastikin aikaa hä- nen etsiessään juuri oikeanlaisia tyyppejä roo- Rajankäyntiä leihin jopa satojen ehdokkaiden joukosta. Usein 1980-luvun alussa elokuvantekijänä aloittanut ihmiset näyttelevät Seidlin ohjauksessa hen- Seidl on siirtynyt vähitellen ja kuin huomaa- kilöitä, joiden elämä muistuttaa jollain tavoin matta dokumenteista näytelmäelokuvien pa- heidän omaansa. riin. Siirtymä on sujunut kivuttomasti, sillä Seidlin elokuvissa ei ole kuvausten alkaessa hän on aina sekoittanut töissään faktaa ja fik- valmista käsikirjoitusta, ja siihen tehdään muu- tiota. Miehen elokuvat ovatkin perinteisesti toksia kulloisenkin tilanteen mukaan. Dialogia

Kantavana teemana Seidlin tuotannossa näyttäytyy yksinäisyys eri muodoissaan.

Stillejä Seidlin elokuvista Losses To Be Expected, Models, Dog Days ja Jesus, You Know.

18 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Seidl ei ole halunnut noudattaa fiktiota tehdessäänkään perinteisiä metodeja. ei ole kirjoitettu lainkaan, vaan ohjaaja antaa tin juoni on fiktiota, mutta se on yhtä kaikki »Oleellista ei kuitenkaan ole se, ketä ja mitä näyttelijöidensä improvisoida kertoen näille tarkkanäköinen dokumentti ajastamme. kuvataan, vaan millä tavalla», ohjaaja lisää. vain kohtausten suuntaviivat. »Haluan tällä »Päinvastoin kuin jotkut kuvittelevat, myö- tavoin säilyttää töissäni tietynlaisen tuoreu- Elokuvantekijän vastuu tätuntoni on aina töissäni esiintyvien henki- den», mies perustelee. Aiheet elokuviinsa Seidl kertoo löytävänsä löiden puolella. Koen, että minulla on vastuu Aikanaan Rakkautta ja anarkiaa -festivaa- omien kokemustensa pohjalta, toisten ihmis- heistä. En koskaan edes tekisi elokuvaa ihmisis- lillakin esitetty raadollinen ihmissuhdekuva- ten kertomuksista ja uutisia seuraamalla. Hän tä tai ihmisten kanssa, joista en pidä.» Import- us Koiran päivä (Hundstage/Dog Days, 2001) ja pyrkii tuomaan esiin aina jollain tavalla vaiet- Exportista nousutta kohua Seidl pitää kaiken tuorein ohjaustyö, Cannesissa viime keväänä tuja asioita tarkoituksenaan herättää keskuste- kaikkiaan turhana. »Kuolema ja kaikki siihen ensiesitetty Import-Export (2007) ovat lasket- lua. Jo edellä mainittujen töiden lisäksi Seidl liittyvä ovat tabuja, eivätkä ihmiset halua aja- tavissa Seidlin tuotannossa selvimmin fiktio- on käsitellyt elokuvissaan jos jonkinlaisia tabu- tella näitä asioita.» elokuvan piiriin – toki tekijälleen ominaisin aiheita. Esimerkiksi Animal Lovessa (Tierische Kantavana teemana Seidlin tuotannossa maustein. Import-Exportissa tarinan lähtökoh- Liebe, 1995) kuvataan ihmisten paikoin liialli- näyttäytyy yksinäisyys eri muodoissaan, ja tätä tana on Itä- ja Länsi-Euroopan varsin epätasa- suuksiin menevää kiintymystä lemmikkieläi- kautta hänen elokuviensa tarjoama kuva yhteis- arvoinen suhde. »Rajat ovat usein keinotekoisia, miinsä, Modelsissa (1999) henkisesti ja fyysisesti kunnasta on varsin lohduton. Ohjaajan tarkoi- mutta henkinen raja Lännen ja Idän välillä tun- riutuneet nuoret naiset yrittävät epätoivoises- tuksena ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellisesti tuu erittäin todelliselta», Seidl huomauttaa. ti hankkia itselleen nimeä mallibisneksessä, mässäillä kurjuudella ja surkeilla ihmiskohta- Samainen aihe on kiinnostanut itävaltalais- ja Jesus, You Know’ssa (Jesus, Du weisst, 2003) loilla, vaan vaikuttaa töidensä kautta asioihin ohjaajaa ennenkin, ja se on esillä jo elokuvassa tunnustetaan kameran edessä erittäin henki- – olla yhteiskunnallinen elokuvantekijä. Losses To Be Expected (Mit Verlust ist zu rechnen, lökohtaisia asioita uskosta ja ihmissuhteista. Seidlia on usein syytetty pessimismistä ja 1992). Tässä Itävallan ja Tšekkoslovakian ra- Näissä elokuvissa katsoja asetetaan väkisin- synkistelystä, ja mies myöntääkin itsessään ole- jalle sijoittuvassa dokumentissa »rautaesiripun» kin tirkistelijän asemaan, eikä näkymä ole aivan tällaista »vikaa». Hän ei kuitenkaan näe takana eläneillä ihmisillä on kommunistihal- na miellyttävä. kyseisiä luonteenpiirteitä vain negatiivisina, linnon kaaduttua suuret odotukset läntisen Monet Seidlin elokuvista sisältävät aineistoa, ja katsoo esimerkiksi pessimismiin liittyvän kapitalismin suhteen. 15 vuotta myöhemmin jotka saattavat tuntua katsojasta moraalisesti aina kaipuun paremmasta huomisesta ja sen valmistuneessa Import-Exportissa Seidl kuiten- arveluttavalta. Eräs haastattelijoista mainit- tavoittelun. »Minun on sanottu esittävän maa- kin osoittaa, etteivät asiat ole edenneet heidän seekin Animal Lovesta kohtauksen, jossa kaksi ilman epäoikeudenmukaisempana kuin se on- kannaltaan toivottuun suuntaan: laajentuneet koiraa tappelee verisesti kadulla, mutta kuvaus- kaan, mutta omasta mielestäni todellisuus on markkinat ja Euroopan unionin politiikka ovat ryhmä ei puutu asiaan ja antaa kameran vain päinvastoin monesti raadollisempi kuin elo- hyödyttäneet pääasiassa läntistä Eurooppaa, ja pyöriä. »Koirat olisivat jatkaneet tappelua, vaik- kuvissani.» usein nimenomaan maanosan itäisten osien ka olisimmekin lakanneet kuvaamasta», Seidl Seuraavaksi Seidl aikoo käsitellä massatu- kustannuksella. Seidlin elokuvassa tilannetta puolustelee. Ohjaaja korostaa, ettei kyseessä ol- rismia. Hänen mielestään aihe on kiinnos- kuvataan valaisevasti. Ukrainalainen Olga on lut millään lailla järjestetty kohtaus. »Sellainen tava erityisesti siksi, että näin globalisaation opiskellut kotimaassaan sairaanhoitajaksi, mut- olisi ollut halpamaista», hän toteaa. aikakaudella se koskee meitä kaikkia. »Ihmisiä ta saa Itävaltaan muutettuaan töitä paradok- Uusin elokuva Import-Export on puolestaan muuttaa jatkuvasti köyhemmistä maista Län- saalisesti vain sairaalan siivojana. Itävaltalainen herättänyt pahennusta etenkin siksi, että siinä teen, samalla kun länsimaiden asukkaat tekevät työtön nuorukainen Paul puolestaan myy isä- kuvataan kuolemansairaita potilaita wieniläi- lomamatkoja kaukomaille. Juuri tätä dualismia puolensa kanssa rajan yli Itään sekundatavaraa, sessä sairaalassa. Seidl painottaa, ettei elokuvas- aion tulevassakin elokuvassani tutkia.» 1 joka ei Lännessä kävisi kaupaksi. Import-Expor- sa filmattu ketään ilman asianmukaista lupaa.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 19 Jazzia rock-asenteella Suomalaiset ovat vihdoin keksineet jazzin. Löytyikö suosio kuitenkin liian myöhään? teksti Saara Oranen | kuvat Mari Mäkiö

azz elää Suomessa nousukautta. Tai sil- tä ainakin äkkiseltään näyttää: uusia klu- beja ja festivaaleja perustetaan jatkuvasti, J ja kotimaista jazzia levytetään enemmän kuin koskaan. Humpan ja iskelmän kuunteli- jat tuntuvat löytäneen rytmimusiikin. Miten näin pääsi käymään? Ylen Jazzradion tuotta- jan Markus Partasen toimittama Rytmihäi- riöitä – uuden Suomi-jazzin nousu kartoittaa kotimaisen jazzin uutta tulemista ja ilmiön syitä. Kirjassa taitekohta ajoitetaan 1990-luvun puoliväliin. »Silloin alkoi tapahtua hirveällä vauhdilla. Bändejä ja muusikoita alkoi näkyä aiempaa enemmän ja musiikki monipuolistui. Jazz tuli luontevammin osaksi suomalaisten arkea», Partanen sanoo. Partasen mukaan musiikin tarjonta muuttui 1990-luvulla sekä sisällöllisesti että volyymil- taan: jazziin sekoitettiin ennakkoluulottomasti muita tyylejä, ja esimerkiksi jazzia ja klubimu- siikkia fuusioiva groovejazz eli vireänä pää- kaupunkiseudun klubeissa 1980-luvun lopulta »Nuoret soittajat ovat rock- ja pop-musiik- Perinteen puute on voinut olla myös kotimai- lähtien. Muusikoiden lisäksi myös yleisöpuo- kiin kasvaneita, ja monella voi olla klassisia sen jazzin onni: tiukkojen normien puuttuessa lella koettiin jonkinasteinen nuorennusleikka- opintoja takanaan. Monipuolinen tekemisen nuoret muusikot ovat saaneet kaataa raja-aito- us dj-vetoisen jazzin yleistyessä. into kanavoituu myös soittamiseen. 1990-luja ryminällä. Jazz ei ole koskaan ollut Suomes- »Jazzin syntymästä lähtien jokaisella uudel- vulla toimintaan tuli uudella tavalla katu-us- sa kulttuurin valtavirtaa, joten omaa tyyliä on la vuosikymmenellä musiikkiin tuntuu synty- kottava meininki.» voinut etsiä rauhassa. Lajin monimuotoistumi- vän uusi ulottuvuus, uusi staili. Tämä nähtiin Tämä uuden sukupolven rock-asenne onkin nen ei ole ainoastaan suomalainen ilmiö, mutta 1990-luvulla myös Suomessa.» ollut ratkaisevassa asemassa lajin nousussa. Kun täällä »jazz-puristeja» vastaan ei ole tarvinnut tanssilavojen luvatussa maassa ei juuri ole har- taistella samalla energialla kuin esimerkiksi Uuden sukupolven nousu rastettu »perusjazzia», on alan näkyväksi teke- Yhdysvalloissa. Suuri tekijä lajin kehityksessä on ollut koulu- minen ollut pitkälti muusikoiden tarmosta ja Partanen näkee jazzin suosion kasvussa myös tus – etenkin Sibelius-Akatemiaan vuonna 1983 jaksavuudesta kiinni. laajemman kaaren, joka ulottuu yleisöön asti. perustettu jazzosasto, ja sieltä valmistuvat nuo- »Populaarimusiikin harrastaminen ja soittami- ret »jazzmaisterit». Pääkaupunkiseudun lisäk- Jazzkulttuurin nen on lisääntynyt, ja ihmisten musiikkimaku si myös maakunnista löytyy Suomen kokoon infrastruktuuri ja on monipuolistunut. Ikuinen väite, että ensin nähden yllättävän paljon jazz- ja pop-linjoja kuunnellaan rockia ja sitten siirrytään klassi- sisältäviä konservatorioita. markkinapuoli eivät Suomessa seen, on aikansa elänyt.» Partasen mukaan monipuolinen koulutus on ole kehittyneet samassa synnyttänyt jatkuvasti kasvavan jazz-muusikoi- suhteessa kuin muusikoiden Ulkomusiikillisia rytmihäiriöitä den kriittisen massan, jolta ei puutu tietotaitoa taito ja määrä. Tilanne ei kuitenkaan ole pelkästään auvoi- tai rohkeutta viedä alaa eteenpäin. nen. Perinteen puute voi olla luovalla puolella

20 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Suomijazz Jazz / tilauskuponki Jazzia »Jazzin syntymästä lähtien jokaisella uudella vuosikymmenellä musiikkiin tuntuu syntyvän uusi ulottuvuus, uusi staili.» rock-asenteella positiivinen asia, mutta käytännön tasolla ky- töä. Tietty formaatti on olemassa, eikä sitä uu- symys on vaikeampi. Jos olisi historiaa, olisi sita. Jazzissa on energiaa ja katu-uskottavuutta, myös eri tavalla luottoa ja uskallusta jazztilai- mutta tiedotusvälineiden silmissä se ei ole yhtä suuksien järjestämiseen. Jazzkulttuurin infra- mediaseksikästä kuin esimerkiksi rock», Par- struktuuri ja markkinapuoli eivät Suomessa ole tanen sanoo. kehittyneet samassa suhteessa kuin muusikoi- Kynnys haastavammankin jazzin kuunte- den taito ja määrä – juuri tähän viittaa Parta- luun on laskenut, mutta laji kärsii – etenkin sen termi »rytmihäiriö». mediassa – yhä vanhasta elitismin maineestaan. »Ehkä kaikki olisi voinut tapahtua aikai- Voiko jazzista ikinä tulla Suomen kaltaisessa semmin», Partanen myöntää. »Suomesta puut- maassa suuren yleisön musiikkia? tuu varsinainen klubiverkosto, mikä vaikeuttaa »Enemmänkin kysyisin, tuleeko mistään olennaisesti ravintoloihin ja urbaaniin elämään musiikista enää isoa juttua. Nykyään eletään kuuluvan jazzin esittämistä. Klubien synty on tyylien sekamelskassa, jossa kaikkea voi kuun- ollut periodiluonteista, eikä homma ole oikein nella sekaisin. Kulutus on sirpaleista. Yhä har- ikinä lähtenyt kunnolla lentoon.» vempi juoksee hittien perässä, vaihtoehtoa Partanen toivookin Suomeen keikkatilai- etsitään marginaalista.» suuksien lisäksi kattavampaa väliporrasta: Musiikkialan rakennemuutokset vaikutta- osaavia managereita ja ohjelmajärjestäjiä, jot- vat myös jazziin. Eri alalajien viidakkoon jazzin tei muusikoiden energia menisi keikkamyyjänä luulisi kuitenkin sulautuvan hyvin – onhan ky- toimimiseen. »Muusikot soittamaan eikä puhe- seinen musiikki luovinut taide- ja populaarimu- limessa roikkumaan», Partanen kiteyttää. siikin välimaastossa jo vuosikymmeniä. Myös julkisuus ja media voisivat ottaa jazzin Partasen mukaan laji olikin äpärä jo syntyes- paremmin huomioon. Jos lehtiin on uskominen, sään: »Kyllä jazz pärjää, onhan se pärjännyt jo on Suomesta tasaisin väliajoin lähdössä jokin 100 vuotta. Se on sitkeä sissi. Jos täysimittai- rock-yhtye maailmanvalloitukseen. Huomioi- sen ydinsodan jälkeen ensimmäisenä nisäk- matta on kuitenkin jäänyt, että suomalaiset käänä tulisivat rotat, niin kyllä hyvin perässä jazz-yhtyeet kiertävät säännöllisesti isoja ulko- olisi jazz.» 1 maalaisia festivaaleja. Ulkomaankeikat ovat isol- le osalle jazzin soittajia arkipäivää. »Ikuinen väite, että ensin kuunnellaan rockia ja »Tiedotusvälineissä tunnutaan toteutettavan sitten siirrytään klassiseen on aikansa elänyt», musiikin osalta 20 vuotta sitten luotua käytän- Markus Partanen toteaa.

Tilaan Kulttuurivihkojen kolme seuraavaa numeroa (puolen vuoden lehdet) vain 18 eurolla. Kulttuurivihkot Aloitan edullisen kestotilauksen, ja saan seuraavat kuusi numeroa maksaa yhteensä 36 eurolla. Kestotilaus jatkuu kunnes irtisanon sen. postimaksun

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka Kulttuurivihkot Domirola Oy Puhelin tai sähköposti Vastauslähetys Tunnus 5011437 Allekirjoitus 00003 Helsinki

Tarjous koskee vain Suomeen tehtäviä uusia tilauksia. Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 21

Suomijazz Jazz / tilauskuponki Älä ota, mitä tarjotaan!

Antti Nylén vihaa lihateollisuutta, rakastaa kettutyttöjä ja toivoo, että joku ryttäisi hänen kirjansa.

Teksti Jan Liesaho | Kuvat Mari Mäkiö

uomentaja ja kriitikko Antti Nylénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet o l i vakuuttava kirjallinen läpimurto. Viime S syksynä julkaistu esseekokoelma voitti tuoreeltaan Kalevi Jäntin palkinnon, minkä lisäksi kirja on ehdolla Helsingin Sanomien esi- koispalkinnon saajaksi. Kritiikkikin on ollut kautta linjan innostunutta. Vaikka Nylén osasikin odottaa reaktioita, on vastaanotto ollut hänelle itselleenkin yllätys. »Mitä enemmän kirjaa kehutaan, sitä enem- män rupean odottamaan, että joku ryttäisi sen ja nostaisi esiin sen heikkoudet. Siis samassa mielessä kun toivon, että ihmiset rakastaisi- vat kirjaa. Petyn vähän, jos kukaan ei suutu siitä.»

22 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Antti Nylenin haastis Älä ota, mitä tarjotaan!

Nihilisti ei vihaa sanaa enempää. Ylipäätään sellainen abstrakti kirjallishistorialliseen perinteeseen, joka aset- Nylénin esikoisteos sisältää runsaan tusinan ajattelutapa, että sukupolvet olisivat jotain toi- taa vaatimuksia tekstien tyylin ja sisällön lisäksi esseitä, joista puolet on julkaistu aiemmin eri mijoita, on täysin epäolennainen.» myös lukijalle. Toisin kuin viime vuosina yleis- kulttuurilehdissä. Nylén ruotii suomalaista ny- Aika näyttää, periikö Nylén Pentti Linko- tyneet sanomalehtikolumnistien kokoelmat, ky-yhteiskuntaa armottomasti kuin verivalan lan manttelin virallisena ekokriitikkonamme. jotka eivät jätä mitään arvailun varaan, ovat vannonut terroristi. Esseiden keskiössä on usein Ajatus Nylénistä minkään sukupolven äänitor- Nylénin esseet täynnä ambivalenssia, ristirii- Nylénin lempivihollinen, lihateollisuus, mutta tekstit puuttuvat myös esimerkiksi dandyn sol- mion leveyteen tai Lukas Moodyssonin elo- Nylén on hulluja ämmiä ihaileva dandy, vegaani, feministi ja kuvien mieskuvaan. Pääsyylliseksi maailman kristitty, jonka mielestä Jeesus oli sekava huurupää surulliseen tilaan Nylén nimeää miehet, joille naisten ja eläinten ruumiiden hyväksikäyttö on yksi ja sama asia. Hyvää tahtovat humanistit, vena tuntuu kuitenkin mahdottomalta – hän taa ja julkeaa subjektiivisuutta. Vihan ja kat- tuulipukukansa ja kotimaiset kulttuuripersoo- on sellaiseksi aivan liian kohtuuton: »hullu- keruuden esseitä ei tule lukea kirjaimellisesti, nat saavat myös osansa Nylénin vihasta. ja ämmiä» ja dandyja ihaileva, naisen pyhää niitä tulee punnita ja tulkita. Vihan ja katkeruuden esseet on sodanjulistus essentiaa korostava feministi, joka haaveilee »Tyylissäni on kyse tietystä kirjallisesta demokratian tasa-arvomantralle, mutta Nylé- veganismin ja dandyismin yhdistämisestä elä- praktiikasta – elämässä vastaava olisi teesken- nin viha ei ole yksiselitteisen tuhoavaa. Hänen mänfilosofiaksi. Kaiken lisäksi hän on katoli- telyä tai esittämistä. Kaunokirjallisuudessa se maailmassaan asiat jakautuvat ristiriitoihin, lainen, ja korostaa kirkon traditiota parempana on päinvastoin totuuden etsimistä tyylin kei- jotka ruokkivat toisiaan. Viha on inspiraation oppinuorana kuin Raamattua ja Jeesusta, »jo- noin. Tyyli-ihanteet ovat ennen kaikkea eet- lähde ja tuottava voima. ka oli sekava huurupää». tisiä ihanteita.» »Julkisuudessa saatetaan puhua nihilismistä Esseisti naurahtaa kun kysyn, hakeutuu- Kirjailija haluaa itse korostaa, ettei hän esiin- ja vihasta samaan aikaan, mikä on aivan järje- ko hän tietoisesti asemiin, joissa jää vääjää- ny esseissä omana itsenään. töntä. Nihilisti ei voi olla vihainen, sillä hän ei mättä yksin. »Se on täysin kirjallinen minä. Se voisin ol- tunnusta minkään merkitystä. Jos on vihainen »Minua innostavat ja viehättävät kaikki es- la minä, ja melko usein niin sattuu olemaan- jostakin, on ymmärrettävä asioiden hierarkia teet ja hankaluudet. Mutta toisaalta kaikki tun- kin. Jos esimerkiksi kuvaan tuhoavia tunteita ja se, mikä on tärkeää.» tuu erittäin luontevalta ja välttämättömältä. ja muuta ekstreemiä, niin teen saman kuin ro- Minua tietenkin huvittaa se, että kristinusko maanikirjailija laittaessaan henkilönsä tunte- Petetyn sukupolven tulkki? vegaanien parissa on yhtä vähän ymmärret- maan sellaisia asioita. Kirjallisessa mielessä on Helsingin Sanomien toimittaja Markku Paa- tyä kun veganismi kristittyjen piirissä. Siitä kyse aivan samasta asiasta.» sonen pyrki ymmärtämään Nylénin teosta saa ideoita.» Essee-genre lienee keskivertolukijalle melko sukupolvikokemuksen kautta (HS, 14.1.08). vieras kirjallisuuden muoto ja väärinymmär- Kirjailija irtisanoutuu näkemyksestä: Esteettinen on eettistä ryksen vaara on ilmeinen. »Oli Hesarin kulttuuritoimituksen tulkinta Vihan ja katkeruuden esseitä lukiessa korostuu »Jotkut kysyvät, että oletko nyt tosissasi kun nostaa se esille. En kirjoita asiasta kirjassa paria niiden »esseemäisyys». Ne kytkeytyvät pitkään kirjoitat, että nämä tyypit pitäisi paloitella pa-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 23

Antti Nylenin haastis loiksi. Ei kai nyt sellaista voi kysyä? Oletko tosissasi? Minua hämmentää se kysymys, sillä se »Kirjan kirjoittaminen on osallistumista yhteiskunnan tekoon» tuntuu kertovan siitä, ettei kysyjä tiedä mitä kirjallisuus on.» Nylén on monella tavalla perinteinen mankin olla näennäisen ristiriitaisia ja näennäi- nän, mutta samalla luulen, ettei se ole pitkälle nermainen esseisti, tinkimätön tarkkailija, joka sen kaoottisia.» harkittua laskelmoitua matkimista, vaan aitoa luonnostelee hypoteeseja maailmasta ja itses- kohtalonyhteyttä.» tään. Hänen keskustelunsa maailman kanssa Baudelaire ja pop Populaarikulttuuri näyttelee merkittävää on aggressiivista »hengen riettautta». Vihan ja Hyvän esseekirjoittajan tapaan Nylén tuntee osaa Nylénin elämässä ja hän käsittelee aihet- katkeruuden esseet ei olisi välttämättä kärsinyt edeltäjänsä ja perinteensä. Hän ei herkeä kehu- ta fanin fanaattisella intohimolla. filosofisesta perkaamisesta, ja rationalisti repii- masta pohjanmaalaista runoilijaa Gösta Ågre- »Fanius on hyvä sana – se kuvaa suhdetta, kin hiuksensa kirjaa lukiessaan, mutta Nylénin nia ja kertoo pitävänsä myös Outi Nyytäjästä, joka on yleinen ja historiallisesti vanha. Se on ensisijainen tarkoitus on järjestellä maailmaa Leena Krohnista ja Pentti Linkolasta. Koti- tietynlaista rakkautta.» tyylin ja tunteen, ei järjen avulla. maisia kirjailijoita voimakkaampi vaikutin lie- Populaarikulttuurista kirjoittaessaan Nylé- »Kyse on tyylistä tai yksityiskohdista. Pitää nee ollut Charles Baudelaire, jonka tuotantoa niltä syntyy tuoreita näkökulmia niin Stephen verifioida kaikki virkkeet joidenkin samojen Nylén on myös kääntänyt. Kingin romaaneista, Islajan lauluäänestä kuin kriteereiden mukaan. Kriteerit voivat tieten- »Baudelairen tilanteen jäljittelyn myös myön- Morrisseystäkin, johon tutustumalla saa avaimia myös Nylénin ymmärtämiseen. Vihan ja katkeruuden esseet luo uutta kierrät- tämällä, lainaamalla ja sekoittamalla. Kirjan keskeisin ansio saattaakin piillä vanhan mutta vierasperäisen tyylin ja uusien ja epätavallisten aiheiden yhteen saattamisessa ja kotouttami- sessa osaksi suomalaista kirjallisuutta.

Poliitikkojen paskatyö Vihan ja katkeruuden esseistä saa helposti kä- sityksen, että niiden takana on maailmalle selkänsä kääntänyt ihmisvihaaja. Käsitys on kuitenkin väärä. Nylén ei miellä itseään arvo- jen purkajaksi. »Haluan osallistua yhteiskunnan tekoon. Si- tähän kirjan kirjoittaminen nimenomaan on. Se on jonkinlainen velvollisuus, mutta se on myös väistämätöntä. Mitä tahansa tekeekin, joka tapauksessa osallistuu yhteiskunnan pys- tyssä pitämiseen, murentamiseen tai muok- kaamiseen.» Perinteinen puoluepolitiikka ei Nyléniä kuitenkaan puhuttele. »Poliitikot ovat paskatyön tekijöitä, uhrau- tujia, ja sellaisina pyhiä. He joutuvat tunke- maan kätensä niin syvälle paskaan, että minä en kestäisi sitä ikinä.» Nylén tuomitsee kaupallisuudelle alistetun mielikuvituksettomuuden ja peräänkuuluttaa pinnallisen nautintohedonismin vastalääkkeek- si pidättyväisyyttä. »Haluaisin levittää ilmapiiriä, jossa ihmisten ei tarvitse suostua nykyisenkaltaiseen pakko- Antti Nylén ei halua kääntää valtaan. Haluan esitellä kieltäytymisen elettä. selkäänsä yhteiskunnalle. Älä ota, äläkä varsinkaan osta, mitään mitä tarjotaan.» 1

24 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Nylen jatk. Nietzsche teksti Elias Heikkonen ja Petri Rautiainen kuvitus Aleksi Jalonen

Friedrich Nietzsche ja tragedian kahdet kasvot

Vuonna 1872 julkaistu Tragedian synty on yksi filosofian historian merkittävimmistä teoksista. Friedrich Nietzsche käänsi esikoisessaan katseensa samanaikaisesti sekä antiikin kreikkaan että saksalaisen taiteen tulevaisuuteen. Nyt kirja on ensimmäistä kertaa luettavissa myös suomeksi.

riedrich Nietzschen ensimmäinen jul- hengen. Nietzschen omin sanoin hänen kir- nus- ja ennustustaidon jumala, edusti nautin- kaisu Tragedian synty on monella tapaa jansa oli ensimmäinen, joka rohkeni »katsoa toa taiteellisten kuvien luomisesta ja elämän poikkeuksellinen teos. Se syntyi vain vuo- tiedettä taiteilijan optiikalla, mutta taidetta tekemisestä elämisen arvoiseksi. Dionysos taas F si Ranskan ja Preussin sodan jälkeen, jol- elämän optiikalla.» Ensimmäiseksi tämä op- edusti Nietzschen mukaan huumaantumista, loin nuori Saksan keisarikunta alkoi nousunsa tiikka kääntyy antiikkiin. jossa kokija menettää yksilöllisyytensä ja si- eurooppalaiseksi suurvallaksi. Preussin puolel- toutuu uudestaan yhteyteen luonnon ja mui- la taistellut Nietzsche ihaili suuresti saksalai- Kaksi jumaluutta, yksi taide den ihmisten kanssa. sen kulttuurin airuita, säveltäjiä, ja Tragedian Tragedian synty sai aikaan suuren metakan Nämä kaksi jumaluutta tai taiteen aspektia synty onkin omistettu Nietzschen ystävälle saksalaisissa filologipiireissä. Se ei ole ihme, sil- löytyvät toki eri versioina muistakin kulttuu- Richard Wagnerille. lä teoksen esittämät perusteesit antiikin Krei- reista. Ero kreikkalaisiin tulee taiteesta, jos- Nietzschen mukaan nimenomaan Johann kan taiteesta poikkesivat suuresti perinteisestä sa nämä kaksi jumaluutta sopivat kiistansa ja Sebastian Bachin, Ludvig van Beethovenin ja käsityksestä klassisesta taiteesta itsehillinnän yhdistyvät luomisessa. Homeeriseen, selkeästi Wagnerin edustaman musiikin saralla saksa- ja sopusuhtaisuuden esikuvana. kuvia luovaan kulttuuriin sekoittui dionyysisen lainen kulttuuri kykeni irtautumaan Euroopan Nietzschen mukaan antiikin kreikan taide musiikin hurma. Tuloksena oli antiikin korkein historiaa vaivaavasta tieteellisestä, elämän luo- oli täysin toisenlaista, ainakin ennen rappeu- taidemuoto eli attikalainen tragedia. via voimia tukkivasta ajattelumallista ja herät- tumistaan. Antiikin Kreikassa taide käsitettiin tämään uudelleen eloon antiikin dionyysisen kahden jumaluuden kautta: Apollon, paran-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 25 Musiikin kadonnut henki Kokonaistaideteoksesta älylliseen Vanhaa, jumalaista perinnettä vastaan asettuu Nietzschen mukaan teatterin dionyysinen ele- draamaan älykkään yksilön harkintakyky. »Euripidinen» mentti periytyy kansanlauluista, joissa mu- Antiikin Kreikan viimeiseksi suureksi tragedia- teatteri löytää kanssasielun Sokrateesta, jon- siikin ja laulettujen sanojen suhde on lopulta kirjailijaksi usein mielletty Euripides ja tunne- ka mukaan »ollakseen kaunista täytyy kaiken sama kuin dionyysisen apolloniseen: musiikki tuin filosofiSokrates rappioittavat Nietzschen olla ymmärrettävää» ja »ainoastaan tietävä on inspiroi erilaisia, vaihtelevia lyyrisiä sisältöjä. mukaan teatterin älyllistämällä sen. Euripideen hyveellinen». Teatteriin siirrettynä tämä ajat- Kieli »jäljittelee» luomillaan kuvilla musiikin telumalli tuottaa prologin, jossa näytelmän koettua, suoraan vaikuttavaa melodiaa. ulkopuolinen henkilö selittää näytelmän ta- Nietzschen mukaan tuntemamme antiikin Nietzschen mukaan pahtumat ja kehottaa katsojia pohdiskelemaan tragedia kehittyi alkujaan pelkästä kuorosta. tragediassa elämän näkemäänsä – siis musikaalisen kokemisen ja Nietzsche ei kuitenkaan ymmärrä kuoron mer- kuvina näkemisen sijaan. Sokrateen esimerkkiä kitystä perinteisesti: se ei ole ideaalinen katsoja, tuska voidaan seurannut länsimainen filosofia ja tiede jatka- eikä se edusta kansan vastakohtaa, ruhtinaan hetkellisesti ylittää vat luovan elämänvietin tukahduttamista, eri- näkökulmaa. Itse asiassa ei ole vastakohtai- tyisesti luomalla tuonpuoleisia ideaaleja, joiden suutta tarkkailevan katsojan ja kuoron välillä, avulla tämänpuoleista elämää voi arvioida ja vaan kuoron kautta yleisö samaistuu musiikil- kautta tragedia ajaa itsensä umpikujaan ja suo- muokata ymmärrettäväksi. liseen virtaan ja siitä luotuihin jumalkuviin. rittaa itsemurhan. Nietzschen mukaan vasta järjen rajoja kriit- Nietzschen sanoin: »Tämän käsityksen mukaan Euripides nimittäin tuo teatteriin katseli- tisesti tarkastelevat saksalaisfilosofit Imma- meidän on yritettävä ymmärtää kreikkalainen jan, joka arvioi näkemäänsä ja jonka sanalli- nuel Kant ja Arthur Schopenhauer luovat tragedia dionyysisenä kuorona, jonka lataus sesti ymmärtävälle maulle uusi attikalainen pohjan taiteen merkityksen uudelleentarkas- purkautuu yhä uudelleen apollonisessa kuva- komedia tehdään. Nietzschen mukaan Euri- teluun. Kiertomatka antiikkiin mahdollistaa maailmassa.» Koko näyttämön keskipisteenä pides ei ymmärrä kuoron dionyysistä perustaa lopulta nykyhetken Saksan taiteen tarkaste- on Dionysosta palveleva, näyttämötapahtumiin – ja mikä vielä pahempaa, Euripideen ansiosta lun – nimittäin tragedian syntynä saksalaisen palautumaton, »huumaava» kuoro. tuo problematiikka käy merkityksettömäksi. musiikin hengestä.

26 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Takaisin kokonaisvaltaiseen teokseen liittyvästä tuskasta. Myytin merkitys on Nietz- käytännöllinen luonne jääkin teoksessa epäsel- Nietzsche ei suinkaan ollut ensimmäinen, jolle schen mukaan siinä, että yksittäinen ihminen väksi. ajatus saksalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin tajuaa olevansa katoavainen ja että häntä ym- yhteydestä oli tärkeä: antiikin Kreikka ja sen päröivät voimat – joihin hän itsekin toisaalta Ikuinen paluu Tragedian syntyyn taide esiintyivät tärkeässä asemassa jo taidehis- on osallisena – ovat ikuisia. Tragediassa luo- Julkaisunsa jälkeen Tragediaan syntyyn on pa- torioitsija Johann Joachim Winckelmannin tavan myytin avulla voidaan siis antaa esitys lattu kerta toisensa jälkeen. Itse kirjailijakin pa- Kreikan taidetta esittelevissä kirjoituksissa. olemassaolon ja todellisuuden kahtia jakautu- lasi siihen myöhemmin jatkuvasti, eikä teoksen Antiikin taide oli eräänlaisena esikuvana myös neesta luonteesta. pääosassa oleva Dionysos koskaan jättänyt Nietz- Johann Wolfgang von Goethen ja Fried- scheä. Kuuluisin näistä Nietzschen teoksensa rich Schillerin edustamalle »Weimarin klas Wagnerin uusi tragedia uudelleenpohdinnoista on 1886 kirjoitettu esi- sismille». Nietzsche tunnustaakin, että »näissä Ajatus tragediasta olemassaolon luonteen esit- puhe kirjan uuteen painokseen (»Itsekritiikin miehissä saksalainen henki ponnisteli voimak- täjänä selittää sen, miksi Nietzsche antaa niin koetus»). Siinä jo huomattavasti varttuneempi kaimmin oppiakseen kreikkalaisilta», mutta suuren painoarvon Wagnerin musiikkinäytel- Nietzsche kritisoi nuorekkaampaa, proosallista pitää lopulta näiden ponnisteluja epäonnis- mille. Tragedian synnyssä hän analysoi taiteen ilmaisuaan ja silloiseen saksalaiseen kulttuuriin tuneina. surkastumista sokraattisen hengen leviämisen – sekä ylipäätään silloiseen nykyaikaan – asetta- Syynä tähän epäonnistumiseen on Nietz- seurauksena ja osoittaa etenkin italialaisen oop- miaan toiveita. Erityisesti vanhat ystävät Scho- schen mukaan vääränlainen käsitys kreikka- peran rappion syyksi juuri tällaisen »teoreet- penhauer ja Wagner saavat osansa vanhemman laisen kulttuurin olemuksesta. Juuri uuden tisuuden». Oopperan vastakohdaksi Nietzsche Nietzschen kritiikistä. antiikkia koskevan näkemyksensä avulla Nietz- tarjoaa Wagnerin musiikkinäytelmiä, joiden Oikeastaan vain yksi teoksen puolista saa kii- sche pyrkii tuomaan esiin myös saksalaisen saksalaiseen historiaan ja mytologiaan viittaa- tosta: Nietzschen mukaan se oli ensimmäinen kulttuurin niitä puolia, jotka osoittavat dionyy- kirja, joka uskalsi asettaa kyseenalaiseksi ylei- sisen hengen uuden heräämisen. Keskeisimpiä seen pyrkivän tieteen ja tuonpuoleiseen nojaa- tämän jälleensyntymän merkkejä ovat Arthur Wagner yhdistää van kristinuskon – tarkastelemalla näitä elämän Schopenhauerin »pessimistinen» filosofia sekä kauhistuttavan ja siihen oleellisesti liittyvän taiteen »optiikoi- Richard Wagnerin musiikkinäytelmät. den» lävitse. 1 myytin kauniiseen Taide ulospääsynä elämän tuskasta ■ Tragedian synnyn arvostelu Schopenhauerin filosofia on kiistämättä eräs esitystapaan ensi tässä lehdessä sivulla 80. keskeisimpiä Nietzschen ajattelun vaikuttei- kertaa sitten ta. Schopenhauerin tahdon ja mielteen käsit- Kirjallisuus: teille perustuva filosofia muuntuu Nietzschen antiikin käsissä ajatukseksi maailmasta eräänlaisena al- Derrida, Jacques: ”La Cloture de la rep- kuperäisenä taideteoksena, jossa dionyysiset ja vat aiheet, dissonanssi sekä resitatiivin ja aari- resentation”, teoksessa L’écriture et la diffé- apolloniset voimat kilpailevat keskenään niin an välisen eron hävittäminen ovat Nietzschelle rence. Ed. Seuil, 1967. luonnossa kuin inhimillisen kulttuurin tuot- olennaisia. Wagnerin musiikkinäytelmissä mu- Colli, Giorgio: Filosofian synty (La nascita teissakin. siikki tarjoaa ikään kuin toisen tason näyttä- della filosofia, 1975). Suom. Jussi Vähämäki. Schopenhauerin tavoin Nietzsche kiinnittää mön tapahtumille ja näin viittaisi syvempään, Tutkijaliitto, 1997. huomionsa yksilölliseen olemassaoloon liitty- sanallisesti ilmaisemattomaan kokemuksen ta- Nietzsche, Friedrich: Tragedian synty vään tuskaan ja rajallisuuteen. Samalla hän soon. (Die Geburt der Tragödie), Suom. Jarkko S. kuitenkin pyrkii edelleen osoittamaan, miten Kaikkein keskeisintä Nietzschen mukaan Tuusvuori. Eurooppalaisen filosofian seu- tragedian taiteessa tämä tuska voidaan hetkel- Wagnerin taiteessa on kuitenkin sen periaat- ra, 2007. lisesti ylittää ja näin tarjota kulttuurille paras teellinen samanlaisuus kreikkalaisen tragedian Schopenhauer, Arthur: Die Welt als mahdollinen perusta. kanssa: siinä yhdistyvät näyttämö ja musiikki, Wille und Vorstellung (1818). Dtv, 1998. Nietzschelle kulttuurin perustan keskeinen sana ja liike, kauhistuttava myytti ja tämän kau- tekijä on ihmisiä ja heidän kokemustaan yhdis- nis esitystapa ensimmäistä kertaa sitten attika- tävä myytti. Ajatus myyttisistä kertomuksista laisen tragedian. Dionyysinen musiikki nostaa kansaa yhdistävänä sementtinä on saksalai- pelkän draaman korkeammalle tasolle: »Trage- sessa ajattelussa tuttu jo varhaisromanttisesta dia päättyy sointuun, joka ei voisi koskaan ka- filosofiasta ja siihen liittyvästä »uuden myto- jahtaa apollonisen taiteen valtakunnasta.» logian» projektista. Tragedian synnyssä ajatus myytistä yhteisön perustana yhdistyy schopen- Wagnerin taiteeseen Nietzsche siis valaa pal- hauerilaiseen käsitykseen yksilöllisen olemas- jon toivoaan uuden saksalaisen kulttuurin he- saolon rajallisuudesta ja tähän rajallisuuteen räämisestä, vaikka tämän uuden kulttuurin

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 27 unnetun talousmaantieteilijä David Har- veyn Uusliberalismin lyhyt historia -teos on erinomainen johdatus aiheeseen, joka on T noussut keskeiselle sijalle erityisesti vasem- mistolaisessa keskustelussa. Uusliberalismin käsitteellä viitataan tällöin yleensä »talouselä- män vapauttamiseen, verojen alentamiseen, hyvinvointivaltion purkamiseen ja kansainvä- lisen kaupan esteiden purkamiseen tähtäävään talouspolitiikkaan» (Wikipedia). Uusliberalismia vastaan Harvey asettaa toisen maailmansodan jälkeen teollisissa länsi- maissa pitkälti poliittiseksi konsensukseksi muodostuneen hyvinvointivaltiollisen projektin, jota hän kutsuu »sosiaalisesti ankkuroituneen liberalismiksi» (embedded liberalism). Tässä projektissa valtiolla nähtiin keskeinen rooli yritystoiminnan harjoittajana, työllisyy- den turvaajana ja taloudellisten suhdanteiden tasaajana. Hyvinvointivaltiollisilla uudistuk- silla, kuten sosiaaliturvan, terveydenhoidon ja koulutuksen kehittämisellä ja niiden katta- vuuden laajentamisella, pyrittiin parantamaan tasa-arvoa yhteiskunnassa ja tukemaan yksilöi- den toimintamahdollisuuksia. Uusliberalismi merkitsee tämän projektin peruslähtökohtien kyseenalaistamista ja murenemista.

Harvey aloittaa uusliberalismin tarkastelun erottamalla toisistaan uusliberalismin teorian ja käytännön. Nämä eroavat toisistaan huomattavasti. Teoriassa yksilönvapautta pidetään sivilisaation korkeimpana päämääränä ja saavu- tuksena. Parhaiten yksilönvapautta suojellaan vapaasti toimivien markkinoiden, vahvan yksityisen omistuksen ja yrittäjyyden sekä yksilön David Harvey ei putoa uusliberalismia pelkkänä »vääränä aloitekyvyn nojaan rakentuvan yhteiskuntajär- jestyksen avulla. politiikkana» moralisoivan arvostelun sudenkuoppaan, Markkinoilla tapahtuva vaihto nähdään vaan tarkastelee ilmiötä työn ja pääoman välisen uusliberalistisessa aatemaailmassa perustavaksi inhimilliseksi rationaalisuuden muodoksi. globaalin vastakohtaisuuden valossa. Jos markkinoita ei jollakin elämänalalla ole olemassa, ne on luotava sinne. Valtion tehtä- vänä nähdään näiden institutionaalisten jär- jestelyiden ylläpitäminen. Uusliberalismin Liberalismista teorian tärkeimmät taustaideologit, kuten Milton Friedman ja Friedrich von Hayek, esittävät valtion ja demokraattiset instituuti- uusliberalismiin ot yksilönvapauden toteutumisen suurimpi- na rajoittimina. Käytännössä uusliberalismi on joutunut tur- vautumaan valtion toteuttamaan aktiiviseen teksti Miika Kabata | kuvitus Maikki Rantala

28 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

David Harveyn kirja Harvey esittelee kirjassaan, miten parissa vuosikymmenessä uusliberalismista kyettiin luomaan hegemoninen poliittinen projekti.

yhteiskunnalliseen ohjaukseen. Monipuolisia tuskulttuurin leviämisen sekä Neuvostoliiton Uusliberalistiseen suunnitelmaan on Harveyn esimerkkejä käyttäen Harvey kertoo, kuinka imperiumin hajoamisen siivittämänä parissa mukaan alusta asti kuulunut myös yhteiskun- uusliberalismin leviäminen on riippunut val- vuosikymmenessä uusliberalismista kyettiin nallisen solidaarisuuden muotojen heikentä- tiollisen omaisuuden yksityistämisestä, rahoi- luomaan hegemoninen poliittinen projekti. minen ja niistä irrottautuminen. Niiden sijaan tusmarkkinoiden vapauttamisesta, yksityisen tarjotaan individualismia, yksityisomistusta, velan nostamisesta pääomien kasaamisen olen- Harveyn teoksen erityinen ansio on uuslibe- henkilökohtaista vastuuta ja perhearvoja. Kes- naiseksi vipusimeksi, julkisen vallan taloudelli- ralisaation analyysin sitominen maailmanta- keinen osa uusliberalismia on myös demokraat- sen ja yhteiskunnallisen roolin kaventamisesta. louden muutoksiin ja Kiinan globaalin roolin tisen rakenteiden ja vaikutusmahdollisuuksien Meidän onkin Harveyn mukaan nostettava tar- nostaminen sille kuuluvalle paikalle uuslibera- kaventaminen. Markkinaperustaisilla ratkaisuil- kastelun keskiöön edellä mainitut käytännöt lismin historiassa. Harvey puhuu tässä yhtey la, yksityistämisillä ja demokraattisen vallankäy- teorian sijasta, jotta voimme paremmin ym- dessä maailmanhistoriallisesti merkittävästä tön institutionaalisilla rajoituksilla politiikka märtää uusliberalismin synnyn ja kehityksen konjunkturaalisesta sattumasta. Deng Xiao- sidotaan yhä tiukemmin uusliberalistisen po- historialliset ja yhteiskunnalliset ehdot. pingin aloittamat markkinauudistukset tuskin litiikan toteuttamiseen riippumatta kansalais- olisivat mahdollistaneet Kiinan valtavaa talou- ten mielipiteistä. Päinvastoin uusliberalistinen Siirtymä sosiaalisesti ankkuroituneesta libera- dellista kasvua, elleivät johtavat läntiset teol- talouspolitiikka nähdään käytännöllisenä viisau- lismista uusliberalismiin tapahtui vähitellen, lisuusmaat samanaikaisesti olisi hyväksyneet tena, jolle ei ole käyttökelpoista vaihtoehtoa. kun toisen maailmansodan jälkeinen voimak- oman teollisen tuotantonsa alasajoa. Harvey Harvey esittää johtopäätöksenään, että kaan talouskasvun kausi hiipui teollisissa län- ei myöskään putoa uusliberalismia pelkkänä uusliberalismi poliittisena ja taloudellisena simaissa 1960-luvun lopulle tultaessa. Harvey »vääränä politiikkana» moralisoivan arvoste- käytäntönä antaa pienelle ylikansalliselle su- luettelee nyt jo kirjallisuuteen vakiintuneen lun sudenkuoppaan, vaan tarkastelee ilmiötä perrikkaiden joukolle mahdollisuuden kont- kronologian uusliberalismin esiinmarssista ta- työn ja pääoman välisen globaalin vastakoh- rolloida suurinta osaa maapallon resursseista louden ja politiikan keskiöön. Ensimmäisenä taisuuden valossa. ja käyttää tätä asemaansa valtavaan varalli- uusliberalistista talouspoliittista ohjelmaa alet- Taloudellisesti uusliberalismi on merkinnyt suuden ja tulojen siirtoon itselleen ja tukijoil- tiin noudattaa Augusto Pinochetin sotilas- yritystä turvata pääoman kasaamisen edelly- leen. Uusliberalisaatio on olennaisesti toiminut vallankaappauksen jälkeisessä Chilessä, jossa tykset luomalla yksityiselle liiketoiminnalle taloudellisen eliitin vallan palauttamisen vä- Chicagon yliopistossa koulutetut ekonomistit suotuisia paikkoja. Tämä on tapahtunut yksi- lineenä työväenluokan valtalähteiden kustan- pääsivät toteuttamaan laajamittaista yksityis- tyistämisten, verojen alennusten ja sääntelyn nuksella. tämis- ja deregulaatio-ohjelmaa. purkamisten kautta. Poliittisesti uusliberalis- Uutena huolestuttuvana trendinä Harvey nä- Länsimaissa uusliberalistinen murros hen- missa on ollut kyse luokkavallan palauttami- kee uusliberalismin muuttumisen uuskonserva- kilöityi ennen kaikkea Ronald Reaganiin sen projektista. tismiksi, jossa militaristiset ratkaisut nähdään Yhdysvalloissa ja Margaret Thatcheriin Bri- Harvey huomauttaa, että käytännössä tämä poliittisesti hyväksyttävinä ja ihmisryhmien tanniassa. Taustalla vaikutti 1970-luvun talou- jälkimmäinen intressi on ollut hallitsevana uus- eriarvoisuus filosofisesti oikeutettuna. Uus dellinen stagnaatio, joka merkitsi yläluokalle liberalismin historiassa. Empiiriseen aineistoon liberalismin ja uuskonservatismin voittokulun negatiivisen reaalikoron ja laihojen pääoma- nojaten hän osoittaa, että siinä missä talous- torjumiseksi Harvey esittää toiveen eriarvoi- tulojen taloudellista uhkaa. Samanaikaisesti kasvun ja pääoman kasaamisen ehtojen tur- suuden kasvua ja markkinoiden ylivaltaa vas- taloudellinen eliitti joutui kohtaamaan järjes- vaamisessa on yleisesti ottaen epäonnistuttu, tustavien voimien globaalista aktivoitumisesta täytyneen työväestön ja kaupunkien uusien rikkaan eliitin luokka-aseman ja taloudellis- poliittiseksi liikkeeksi, joka kykenee luomaan poliittisten liikkeiden esittämän poliittiseen ten etujen vahvistamissa on onnistuttu huo- oman ihmisten tasa-arvon ja solidaarisuuden haasteen, jossa pääomalle ei enää anneta posi- mattavasti paremmin. Globaali talouskasvu esteiden kumoamiseen tähtäävän hegemoni- tiivista yhteiskunnallista tehtävää, vaan etsitään oli Kiinan huikeista kasvuluvuista huolimat- sen projektinsa. 1 sosialistista vaihtoehtoa havaittuihin sosiaa- ta 1990-luvulla heikompaa kuin koskaan toi- lisiin epäkohtiin. Harvey esittelee kirjassaan sen maailmansodan jälkeen. Samanaikaisesti David Harvey (2008): Uusliberalismin lyhyt monia maakohtaisia esimerkkejä käyttäen, mi- Yhdysvalloissa taloudellinen eriarvoisuus on historia. Suom. Kaisa Koskinen. Vastapaino. ten öljykriisin, kehitysmaiden velkaongelmien, palannut 1920-luvun tasolle ja tuloerojen kas- 294 sivua. kansainvälisten rahoituslaitosten toiminnan ja vu on tullut globaaliksi trendiksi eri kansal- rahoitusmarkkinoiden vapauttamisen, kulu- lisvaltioissa.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 29

David Harveyn kirja Heikki Patomäen teos Uusliberalismi Suomessa on mielenkiintoinen ilmiö »yhden ainoan totuuden» maassa, missä eliitti julistaa kasetinomaisesti, että »vaihtoehtoja ei ole».

teksti Jorma Mäntylä | kuva Edward Linley Sambourne

30 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Patomäen kirja Kaikki loppuu aikanaan – myös uusliberalismi

uomessa maaliskuun alussa 2008 käynyt lä monet kehitysmaat ovat kasvaneet, eivätkä (1853–1902) jatkoi sinnikkäästi imperiumin ra- yhdysvaltalainen taloussosiologi Imma- hevin alistu uuteen siirtomaavaltaan. Vasta- kentamista Afrikassa ja Britannia tuki hänen nuel Wallerstein herätti huomiota aja- rinta osoittautuu odotettua kovemmaksi, ja toimiaan lujittamalla laivastoaan. Britannial- S tuksillaan uusliberalismin ja sen myötä myös Suomeen alkaa tulla ruumisarkkulähe- la piti olla enemmän sotalaivoja kuin muilla nykymuotoisen kapitalismin syklin päättymi- tyksiä kaukomailta. yhteensä, ja vielä kymmenen prosenttia pääl- sestä. Tilaisuus veti Helsingin Vanhan yliop- Toinen mahdollisuus on, että sodat ja krii- le. Yhdysvallat varustautuu samoin tänään. Se pilastalon aivan täyteen väkeä. sit kärjistyvät siinä määrin, että EU ei halua- haluaa teknoarmeijan, joka on vahvempi kuin Heikki Patomäki esitti jo viime syksynä muut yhteensä, ja vielä vähän päälle. Laivas- ilmestyneessä Uusliberalismi Suomessa -kirjas- ton ohella nyt tarvitaan ilman ja avaruuden saan samoja ajatuksia. Hänen mukaansa uus- Minkä tahansa eteenpäin herruus. liberalismin aika on päättymässä, ja kyse on pyrkivät poliittisen liikkeen Nykyään kannattaa lukea Friedrich Engelsin vain siitä, miten ja milloin se päättyy. (1820–1895) viimeisiä kirjoituksia. Kun Marx peruspiirteisiin pitäisi kuulua Kirjansa lopussa Patomäki piirtelee erilai- oli kuollut 1883, Engels otti elämäntehtäväk- sia skenaarioita uusliberalismin loppumisen myös itsekritiikki ja omien seen paitsi Marxin jälkeenjääneiden kirjoitus- tavasta. Se voi päättyä kriittisen pisteen jäl- tekemisten arviointi. ten toimittamisen painoon, myös lähestyvästä keen maailmanlaajuiseen taloudelliseen la- suursodasta varoittelun. Kului vain 19 vuotta maan 2010-luvulla. Yhdysvallat ja EU voivat Engelsin kuolemasta, kun I maailmansota eli jonkinlaisen yhteistyön avulla pyrkiä hallitse- kaan olla pelkkä Yhdysvaltain apuri. Se alkaa »Euroopan itsemurha» repesi valloilleen. Jos- maan näin syntyviä kriisejä sotilaallisesti, ja varustautua ja lujittaa liittovaltiorakennettaan kus toivoo, että Engelsin varoittelut 1890-lu- ehkä onnistuvatkin siinä. Se edellyttää uusi- sekä liittoutuu Kiinan, Intian ja Venäjän kans- vulla eivät pitäisi enää paikkansa. en, käytännössä miehitettyjen maiden ja alu- sa. Yhdysvallat työnnetään sivuraiteelle, mutta eiden muodostamista Irakin, Afganistanin ja se ei alistu vapaaehtoisesti. Edellistä vaaralli- Patomäen kolmas skenaario on onneksi edelli- Kosovon tapaan. Näistä tulisi eräänlaisia uu- sempia alueellisia konflikteja puhkeaa. Vaara siä optimistisempi. Se nimittäin pitää sisällään sia tosiasiallisia siirtomaita 1800-luvun imperi- niiden eskaloitumisesta maailmanlaajuiseksi ajatuksen, että ihminen voisi oppia jotain men- alismin tapaan. Tässä mallissa Suomi valitsee suursodaksi kasvaa. neestä. Ihmiset, siis poliitikot ja liikemiehet, puolensa ja osallistuu miehityksiin jos jonkin- Näistä kahdesta mallista olen melko samaa eivät toistaisikaan 1890-luvulla tehtyjä virhei- moisten Nato/EU/Nrf-joukkojen kautta Yh- mieltä Patomäen kanssa. Vaikka se ei tunnu tä ja tyhmyyksiä. Tämä skenaario olisi mah- dysvaltain rinnalla. mukavalta, elämme nykyään samantapaisessa dollinen, mutta se edellyttäisi varallisuuden ja Toiminta on jo alkanut. Tämän mallin kan- kehitysvaiheessa kuin 1890-luvulla. Brittiläinen luonnonvarojen oikeudenmukaisempaa jakoa nattajat kuvittelevat näin kykenevänsä »va- imperiumi alkoi rappeutua buurisotien myötä sekä jonkinlaisen globaalin turvallisuusjärjes- kauttamaan» olot »kriisinhallinnan avulla» ja ja siirtomaavallan loppu häämötti. Yhdysval- telmän luomista. Malli on mahdollinen, mut- jatkamaan uusliberalistista menoa. Eriastei- lat alkoi nousta kilpailevaksi suurvallaksi, mutta edellyttää uutta ajattelua ja vastuullisuutta set sodat ja kriisit eivät kuitenkaan hellitä, silta Britannia ei antanut periksi. Cecil Rhodes sekä epäitsekkyyttä.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 31

Patomäen kirja Kuulun itse tämän mallin kannattajiin, mut- kaan uskonut kriisien kautta kehittymiseen. kratiaa. Toiset rikastuvat ja toiset köyhtyvät, ta epäilen sen mahdollisuuksia, kun kuunte- Työväestön kannalta parhaat tulokset on saa- joku keplottelee siinä välissä. Tämä toistuu vie- len George Bushin puheita tai seuraan, miten vutettu pitkäaikaisissa rauhan oloissa, esimerk- lä kansainvälisellä tasolla, mutta kun tulos ei EU ja Nato puuhaavat erilaisia kriisinhallinta- kinä vaikkapa Ruotsi. Se on ensi vuonna ollut ole toivottu, vapautetaan lisää pääomaliikkei- ja nopean toiminnan joukkoja. Kriisejä halu- 200 vuotta yhtäjaksoisessa rauhantilassa. To- tä ja vaikka kevennetään pääomatulojen ve- taan hallita, mutta niiden rakenteellisia syitä sin sielläkin nyt oikeistohallitus puuhaa EU- rotusta. Taaskaan tulos ei ole toivottu, joten ei edes yritetä poistaa. ja Nato-sotilasyhteistyötä. syötetään potilaalle tupla-annoksena yhä li- Siksi on olemassa myös neljäs skenaario, jo- Toisaalta on myös ilmeistä, että ainakaan sää samaa lääkettä. ka perustuu täydelliseen oppimattomuuteen kaikki ihmiset eivät opi eivätkä edes halua Mikä kumma on se vimma, joka ajaa po- ja haluttomuuteen korjata nykykapitalismin oppia. Suomen demaripuolue näyttää olevan liitikkoja ja liikemiehiä siihen yhteen aino- rakenteellisia ongelmia. Seurauksena voi sil- jokseenkin haluton oppimaan esimerkiksi sini- aan suuntaan? Ihmiset ikään kuin pyrkivät loin olla nopea katastrofi, mahdollisesti maa- punahallinnoista yhtään mitään. Niinpä Uutis- jotain kohti saavuttamatta sitä koskaan. Ai- ilmanlaajuinen konflikti. Patomäki päättelee, päivä Demari (22.10.2007) jyräsi täysin Heikki van kuin ikiliikkuja ohjaisi heitä. Ahneus ja itsekkyyskö heitä johdattaa, vaiko aito kuvitelma joskus tulevasta yleisestä hyvinvoinnis- Älkää lukeko tätä lepsua pamflettia. ta ja vauraudesta? Uutispäivä Demari, 22.10.2007 Seppo Lindblomin sanoin: politiikka on karkumatkalla. Sen tilalla primus motor on kuin onkin Das Kapital, siinä ideaalimuodos- että jos sen jälkeen joku vielä selviää, tulokse- Patomäen kirjan arviossaan. Älkää lukeko tätä sa kuin Marx kuvasi sen samannimisessä kir- na voi olla radikaaleja, pysyviä muutoksia ih- lepsua pamflettia, lehti kuulutti. Samoihin ai- jassaan. 1 misten ajattelutavassa. Kapitalismi nykyisin koihin ilmestyi Seppo Lindblomin kirja Poli- tunnetussa muodossa on pakko hylätä ja kek- tiikka karkumatkalla, jossa todisteltiin Paavo siä jotain uutta. Lipposen hallitusten ja Raimo Sailaksen op- Toivottavasti tämä skenaario ei toteudu. pien autuaallisuutta. Niille ei ole vaihtoehtoja, Tosin en ole aivan varma, toivooko Patomä- ne ovat ainoa mahdollisuus. ki samaa. Hän virittää katastrofiinkin toivon Ei näytä hyvältä keskustelun taso SDP:ssä, siemenen. Täytyy kuitenkin muistaa, että ny- jos tarjolla on vain yksi ainoa mahdollisuus! kyaika ei ole 1890-luvun kopio, vaikka tiettyä Minkä tahansa eteenpäin pyrkivän poliittisen yhtäläisyyttä on. Asevarustelu ja ydinaseet te- liikkeen peruspiirteisiin pitäisi kuulua myös it- kevät nykymaailmasta vaarallisemman kuin sekritiikki ja omien tekemisten arviointi. 120 vuotta sitten. Toisaalta 1890-luvulla puhuttiin ja tehtiin Heikki Patomäen erinomainen kirja ei ole aivan pelottavan samaa kuin nykyään. Cecil Rho- ongelmaton. En tietenkään vaadi, että hänen des piti brittejä muita kansoja etevämpinä ja pitäisi olla samaa mieltä kanssani Karl Marxis- siten oikeutettuina hallitsemaan. Britti-impe- ta. Silti ei voi välttyä hänen siellä täällä heittä- riumi levitti hänen mukaansa sivistystä. Rho- mistään piikeistä Marxin suuntaan. Kuitenkin des määräsi testamentissaan koko omaisuutensa Marx taitaa olla lähempänä Patomäkeä kuin Britannian imperialismin laajentamiseen. Hä- hän edes huomaa. nen tavoitteenaan oli niin suuri maailmanval- Patomäki nimittäin ihmettelee ihmisten op- ta, että sodat olisivat mahdottomia. Tänään pimattomuutta. Elämme yhteiskunnassa, jos- Yhdysvaltain johto vetoaa Jumalaan viedes- sa pääomia eli markkinavoimia vapautetaan sään aseiden voimalla länsimaista demokrati- kaikin mahdollisin tavoin. Leikataan julkista- aa Irakiin ja Afganistaniin. louksia ja yksityistetään. Heikki Patomäki (2007): Uusliberalismi Suo- No, toki kuvitteellisissa skenaarioissa voi lei- Sitten huomataan, kas kummaa, ettei tule- messa. Lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihto- kitellä kaikenmoisella. Itse en ole oikein koskaan yleistä vaurautta, tasa-arvoa eikä demo- ehdot. WSOY, 2. painos. 282 sivua.

32 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Uusliberalismi ja työmarkkinat Vanhaa viiniä uudessa leilissä teksti Pertti Honkanen kuvitus Maikki Rantala

un hienolta näyttäviä teoreettisia inno- vaatioita ja mutkikkaita matemaattisia esityksiä hieman pöyhii, niiden takaa K paljastuu sekä vanhalle että uudemmalle liberalismille ominainen sanoma: valtiovalta ei saa puuttua markkinoiden toimintaan, ei varsinkaan työmarkkinoiden. Syitä työt- tömyyteen etsitään yksilöistä tai markkinoiden tarpeettomista rajoituksista. Tällaisesta ajattelusta juontuvat myös tutut vaatimukset työttömien aktivoimisesta sosiaaliturvaa hei- kentämällä tai työhön kannustamisesta vero- helpotusten avulla.

Uusliberalistisen talouskeskustelun tietyt uusliberalismin hegemonistisena projektina, »– – ei ole todistettu, perussuunnat ovat hyvin tunnettuja ja myös ymmärrämme, että uusliberalistit ja uuslibera- yksinkertaisia. Uusliberalistit vaativat mark- lismin kannattajat joutuvat käytännössä liittou- että heilahdusliikkeet, kinoiden vapauttamista erilaisista rajoituk- tumaan erilaisten yhteiskunnallisten voimien joita kutsumme sista. Tämä vaatimus koskee keskeisesti myös kanssa eikä uusliberalistinen politiikka usein- työmarkkinoita. Eräänlainen ihanne tai uto- kaan toteudu täysin puhtaassa muodossa. kriiseiksi, aiheuttavat pia on tilanne, jossa työmarkkinoiden vapaata Uusliberalistisella ideologialla tai politii- toimintaa ja palkanmuodostusta eivät häiritse kalla on paljon yhteistä neoklassisen talous- mitään harmia mitkään institutionaaliset tekijät, ei sen enem- tieteen teorioiden ja suositusten kanssa. Niitä ihmisyhteiskunnalle.» pää valtio kuin ammattiliitotkaan, ei verotus ei voida silti samaistaa. Uusliberalismi poliit- eikä sosiaaliturva. Tällainen näkökanta on jos- tisena ja ideologisena virtauksena on eri asia - Vilfredo Pareto sain määrin äärimmäinen, vaikkakin se voi- kuin neoklassismi taloustieteen valtavirtauk- daan löytää Friedrich von Hayekin, Milton sena. Mutta hyvin tunnettua on, että suuri osa Friedmanin tai joidenkin muiden keskeisten neoklassisen taloustieteen edustajista esittää uusliberalismin teoreetikkojen kirjoituksista, talous- ja sosiaalipolitiikassa samansuuntaisia joissa sitä tarjotaan ratkaisuksi muun muassa johtopäätöksiä kuin uusliberalistit. työttömyyteen. Uusliberalistit vetoavat mielellään myös klas- Käytännön elämässä kuva on monivivah- siseen taloustieteeseen, etenkin Adam Smit- teisempi. Uusliberalistista politiikkaa ruo- hiin. Vaikkakin markkinoiden vapauden kitaan myös hienosyisemmillä teoreettisilla puolustaminen yhdistää heitä osaan klassises- rakennelmilla ja tutkimuksilla. Jos näemme ta taloustieteestä, on olemassa merkittäviä ero-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 33 ja neoklassisen ja klassisen taloustieteen välillä. Klassinen taloustiede tunnusti yhteiskunnan luokkajaon olemassaolon. Osa klassisesta ta- loustieteestä nojasi työarvoteoriaan – eritoten David Ricardo – kun taas nykyajan neoklassinen taloustiede vetoaa subjektiiviseen arvoteoriaan. Näiden erojen huomaamista on häirinnyt myös se, että aikanaan »kerettiläi- nen» John Maynards Keynes niputti yhteen klassisen ja neoklassisen taloustieteen kutsuen kumpaakin suuntaa klassiseksi. Myöhemmin eräät jälkikeynesiläiset ja marxilaiset tutkijat ovat korostaneet klassisen, keynesiläisen ja myös marxilaisen taloustutkimuksen yh- tymäkohtia – toisin kuin Keynes itse. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota myös Adam Smithin edustamaan moraalifilosofiaan, -jo ka ei kovin hyvin istu uusliberalistien egois- tisiin oppeihin. Tässä artikkelissa kuvataan joitakin neoklassisen taloustieteen perusteita etenkin työmark- kinoiden ja työttömyyden kannalta ja etsitään näiden perusteiden yhteyksiä nykyajan uusliberalistiseen politiikkaan. Keskeinen osa teks- tistä perustuu väitöskirjaani.1

Neoklassisen taloustieteen synty Niin sanotun neoklassisen (uusklassisen) talousteorian juuret ovat 1800-luvun loppu- vuosien rajahyötyteoriassa, jonka luojia olivat englantilainen William Stanley Jevons (1835– 1882), ranskalais-sveitsiläinen Léon Walras (1834–1910), itävaltalainen Karl Menger (1840– 1921) ja jo aikaisemmin saksalainen Henrik Gossen (1810–1858). Työn asemesta keskeiseksi taloustieteen käsitteeksi nousi subjektiivinen hyöty, »mielihyvä ja tuska», kuten Jevons mää- ritteli.2 Nämä sanat hän lainasi utilitarismin isältä Jeremy Benthamilta. Neoklassisen teorian juuria voidaan kuitenkin etsiä kauempaakin, muun muassa rans- kalaisesta Jean-Baptiste Saysta, joka hylkäsi työarvoteorian ja katsoi, että työ, pääoma ja luonto tuottavat yhtä lailla arvoa, ja toisaalta sanoi, että arvo mittaa esineiden hyötyä, joka on »arvon ensisijainen lähde».3 Neoklassinen teoria hylkäsi klassisen talous-

Neoklassinen taloustiede nostaa talouspolitiikan impotenssin toisinaan lähes ihanteeksi.

34 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 tieteen edustaman työarvoteorian ja otti sub- lä mainittu Clark, joka katsoi, että täydellisen ties vieläkin voimakkaammin sanakääntein jektiivisen hyödyn analyysin lähtökohdaksi. kilpailun ja työvoiman täydellisen liikkuvuu- tuomitsi kaiken puuttumisen markkinoiden Neoklassisen teorian peruspiirteitä on tulonja- den vallitessa pääomalla on rajaton kyky työl- vapaaseen toimintaan. Myöhemmin hän esitti on näkeminen harmonisena, konflikteja vailla listää eri suuria työmääriä. Työvoimalla on aina hyvin yksiselitteisesti näkemyksen, että mark- olevana prosessina. Ehkä selvimmin sen ilmaisi normaaleissa oloissa mahdollisuus tulla työl- kinoiden toimiessa esteettä työttömyys on ai- John Bates Clark (1847–1938), jonka mukaan listetyksi, kunhan palkka vastaa työn tuotet- na vapaaehtoista, työttömän omien valintojen yhteiskunnan tulonjakoa ohjaa luonnollinen ta.9 Samansuuntaisesti subjektiivista korko- ja tulosta.15 laki, jonka toimiessa kitkatta jokainen tuo- pääomateoriaa kehitellyt Irving Fisher (1867– Nämä käsitykset jäivät kuitenkin taka-alal- tannontekijä saa sellaisen osuuden varallisuu- 1947) katsoi, että työttömyydellä on taipumus le, kun taloustieteen valtavirtaukseksi kohosi desta, minkä se itse luo.4 korjaantua itsestään, koska se alentaa palkko- Keynesin oppi, jossa markkinoiden vakauteen Rajahyötyteoriasta alkunsa saaneen niin ja, mikä taasen lisää työn kysyntää.10 Vilfredo ja kykyyn taata täystyöllisyys ei luoteta ja jossa sanotun marginalistisen tutkimustavan tär- Pareto (1848–1823), joka edelleen kehitti psy- vaaditaan valtiolta toimia suhdanteiden sääte- keimpiä lähtökohtia ovat muun muassa yksilön kologista ja subjektiivista lähtökohtaa, myönsi lemiseksi ja riittävän kysynnän ylläpitämisek- näkeminen analyysin perusyksikkönä eli meto- kyllä talouden jaksoittaiset vaihtelut ja kriisit si. Keynes väitteli työttömyyden syistä muun dologinen individualismi, hyödyn maksimoin- mahdollisiksi, mutta katsoi, että niiden kiel- muassa edellä mainitun Pigoun kanssa. Sil- nin periaate sekä kilpailun etujen ja talouden ti monet kirjallisuudessa nykyisin esitettävät automaattisten tasapainomekanismien mah- neoklassisen työllisyysteorian mallit ja kehitel- dollisuuksien korostaminen. Näistä kohdista Jopa 15 prosentin mät ovat edelleenkin lähinnä vain muunnel- ainakin kaksi ensimmäistä, metodologinen in- mia samasta perusajatuksesta, joka oli vallalla dividualismi ja hyödyn maksimoinnin periaate työttömyys ennen Keynesin aikaa. luonnehtivat hyvin neoklassisen taloustieteen voidaan ymmärtää Pohdittaessa neoklassisen talousteorian vai- ihmiskuvaa, Homo oeconomicusta. kutuksia työttömyysongelman käsittämiseen ja Walras muotoili uuden teorian matemaat- täystyöllisyydeksi selittämiseen on huomattava, että neoklassises- tisesti kapitalistisen talouden yleiseksi tasa- ja samalla täysin sa teoriassa työn käsite jää taka-alalle verrattu- painomalliksi, jossa hintasuhteet määräytyvät na klassiseen taloustieteeseen. Tilalle nousevat kuluttajien hyötykäyristä vastaten samalla eri vapaaehtoiseksi subjektiiviset ja psykologiset käsitteet. Kun jo tuotannontekijöiden rajatuotteita. Näin mää- työttömyydeksi. Sayn kehittelemä tuotannontekijöiden kolmi- räytyvä tuotannon ja kulutuksen määrä- ja jako (työ, maa, pääoma) työnsi työn käsitet- hintarakenne turvaa kuluttajille maksimaali- tä taka-alalle, pidemmälle meni Walras, joka sen tarpeiden tyydytyksen ja hyödyn, todisteli teisiä vaikutuksia liioitellaan: »Loppujen lo- katsoi, että ihminen ja työntekijä on vain yksi Walras.5 Taloussubjektien hyödyn maksimointi puksi ei ole todistettu, että heilahdusliikkeet, pääomalaji. Jos ajatellaan, että työ on vain jo- on yhä koko neoklassisen teorian keskeisimpiä joita kutsumme kriiseiksi, aiheuttavat mitään kin utiliteetti (hyötytekijä) lukuisten muiden opinkappaleita. Se on muun muassa hyödyn harmia ihmisyhteiskunnalle.»11 utiliteettien joukossa, ja vieläpä disutiliteetti mittaamiseen liittyvistä ongelmista huolimat- Kun esimerkiksi Isossa-Britanniassa työt- työn tekijöiden kannalta, eikä ihmisarvoon ja ta säilynyt teorian lähtökohtana.6 tömyys oli koko sotien välisenä aikana vaikea sosiaalisiin suhteisiin olennaisesti vaikuttava Työttömyydellä, kriisillä ja muilla talouden ongelma, työttömyyden olemassaoloa ei voinut tekijä, saatetaan päätyä ajatukseen, että työt- epätasapainoilmiöillä ei ole juuri paikkaa tällai- tietenkään enää kiistää. Standardiselityksek- tömyys ei ole erityinen ongelma, jota kannat- sessa rakennelmassa. Walras mainitsee pääteok- si tuli väite, että työttömyys johtuu liian suu- taisi tutkia. sessaan ohimennen kriisit tasapainon äkillisinä rista palkoista. Tässä hengessä on kirjoitettu ja yleisinä häiriöinä, mutta ei lähde pohtimaan esimerkiksi Arthur Pigoun (1877–1959) teos Monetarismi ja rationaaliset tarkemmin niiden syitä ja yhteyttä talousteori- työttömyydestä.12 Tuolloin syntyi neoklassisen odotukset aansa. Mutta »mitä paremmin ymmärrämme työllisyysteorian perusmalli, jossa työllisyyttä Kun taloustieteen kehitystä seurataan lähem- ihanteellisen tasapainon ehdot, sitä paremmin säätelee lähinnä palkkataso. Pigou esitti omas- mäksi nykypäivää, näkymää hallitsee neoklassi- voidaan kontrolloida tai estää kriisejä», toteaa ta mielestään varsin luotettavan väitteen, että nen taloustiede eri vivahteineen. Kyenesiläinen Walras luottavaisesti.⁷ syvän laman aikana toteutettu 10 prosentin perinne, jälkikeynesiläisyys ja muut vaihto- Neoklassisen teorian varsinaisena isänä pide- palkanalennus johtaa selvästi yli 10 prosentin ehtoiset virtaukset ovat taka-alalla varsinkin tään englantilaista Alfred Marshallia (1842– kasvuun työllisyydessä.13 niissä instituutioissa, jotka muotoilevat talous- 1924), joka luopui »poliittisen taloustieteen» John Hicks (1904–1989) puolestaan näki politiikkaa. (»political economy») käsitteestä ja vakiin- työttömyysturvan tekijäksi, joka auttaa kei- Neoklassisen koulukunnan työllisyys- ja in- nutti tieteenalalle uuden nimen »taloustiede» notekoisen korkeiden palkkojen ylläpitämistä flaatioteoria alkoi syrjäyttää keynesiläisyyttä (»economics»). Marshallin pääteosta leimaa ja joka tekee laskukaudesta selviämisen lähes 1970-luvulla. Keskeisiä vaiheita tai suuntauk- optimistinen käsitys talouden tasapainosta, mahdottomaksi.14 Samankaltainen ajatuskulku sia keskustelussa ovat olleet Milton Friedmanin talouskasvusta ja työllisyydestä. »Työllisyyden oli ruotsalaisella Gustav Casselilla (1866–1945), (1912–2006) nimeen liittyvä monetarismi sekä epävakaisuus» on termi, jolla hän ohimennen jonka mukaan työttömyys johtuu työvoiman niin sanottu rationaalisten odotusten teoria. kuittaa koko ongelman.8 liikkuvuutta rajoittavista tekijöistä ja mono- Näin »modernisoitu» neoklassinen talousteo- Ehkä vielä optimistisemmin neoklassisen ta- polistisesta ammattiyhdistyspolitiikasta, sekä ria on toisinaan esitetty eräänlaisena virallisena lousteorian työllisyysoletukset muotoili jo edel- Ludwig von Misesillä (1881–1973), joka ken- totuutena ja ainoana hyväksyttävänä lähtö-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 35 kohtana. Aikaisempaan 1920- ja 1930-luvun naalisten odotusten teorialla, jonka mukaan aktivoimisesta sosiaaliturvan heikentämisen neoklassiseen teoriaan verrattuna uutuutena »yleisö» oppii arvaamaan, mihin talouspoli- avulla tai työhön kannustamisesta verohelpo- on rahateoreettisen analyysin korostuminen. tiikassa pyritään. Tämän teorian kehittäjiin, tusten kautta ovat pitkälti muunnelmia täs- Monetaristit yrittivät tarttua härkää sarvista kuten Nobel-taloustieteilijä Robert Lucasiin, tä samasta teemasta. Monet sofistikoituneilta haastamalla Keynesin teorian vahvan puolen. vedottiin usein myös Suomessa. Yleinen talo- näyttävät teoriat ovat vain vanhaa viiniä uudes- Keynesin arvostelemassa vanhassa neoklassi- uspolitiikka muuttuu tehottomaksi, kun yri- sa leilissä. Neoklassisen teorian alkuperäinen sessa teoriassa rahan rooli oli vähäinen – sitä tykset ja kansalaiset talouspoliittisia päätöksiä ajatus siitä, että työttömyys on vapaaehtoista, kuvattiin talouden voiteluaineeksi tai sen roo- ennakoimalla ja niihin sopeutumalla tekevät on palannut takaisin luonnollisen työttömyy- li sivuutettiin ajattelemalla, että talous toimii talouspoliitikkojen hyvät aikeet tyhjiksi. Jos den käsitteessä. välittömän vaihtokaupan tapaan, jolloin krii- hallitus tai keskuspankki yrittää löysällä bud- sejä ei periaatteessa voi syntyä. Monetarismissa jetti- tai rahapolitiikalla edistää työllisyyttä, Työttömät »heikosti tuottavia»? rahan ja rahapolitiikan roolia ei kielletä, mikä tuloksena on loppujen lopuksi vain inflaati- Uusliberalistisessa ja neoklassisen talousteorian on tavallaan vastaus keynesiläiseen kritiikkiin, on kiihtyminen.19 Teoriassa tehdään varsin hallitsemassa keskustelussa on yhtenä vivahtee- mutta rahan nähdään edelleen olevan pitkäl- vahvoja olettamuksia: talouden toimijoiden na työn tuottavuuden näkeminen yksilöllisenä lä aikavälillä neutraali tekijä. Rahapolitiikan odotuksiin sisältyy täydellisesti saatavilla ole- ominaisuutena. Tällöin työttömyyttä ei selitetä vakaus on monetaristien ja rationaalisten odo- va informaatio talouden tilasta ja »oikea teoria enää niinkään yleisen palkkatason korkeudel- tusten koulukunnan keskeinen suositus. Mone- muuttujien keskinäisistä suhteista», kuten Mil- la, vaan sillä, että »heikosti tuottavat» työttö- tarismin ajatuskulkua on tiivistetty seuraavasti: ton Friedman muotoilee rationaalisten odotus- mät vaativat liian suurta palkkaa. kun keynesiläiset vaativat, että epävakaata talo- ten koulukuntaa arvioidessaan.20 Täydellisen Suomessakin nykyisin suosittu ajattelutapa utta on vakautettava politiikan avulla, moneta- selittää nykyajan ilmiöitä tulonjaossa ja työ- ristit uskovat, että politiikka on vakautettava, Ajatus siitä, että markkinoilla henkilöiden erilaisella tuottavuu- jotta vakaa talous kulkisi omalla urallaan. della. Annetaan ymmärtää, että suurituloiset Nykyisen neoklassisen työllisyysteorian työttömyys on henkilöt tekevät erityisen tuottavaa työtä, joka peruskäsitteistöön kuuluu useimmiten niin oikeuttaa suureen palkkaan tai vielä suurem- sanottu luonnollinen työttömyys, jota eri nä- vapaaehtoista, on piin pääomatuloihin. Pieniä tuloja ja köyhyyttä kökulmista kutsutaan myös rakenteelliseksi palannut takaisin puolestaan selitetään niistä kärsivien henkilöi- työttömyydeksi, tasapainotyöttömyydeksi tai den heikolla tuottavuudella. Marxilaisia kä- englantilaisella lyhenteellä NAIRUksi (non-ac- luonnollisen sityksiä lähellä oleva Luigi Pasinetti toteaa celerating inflation rate of unemployment).16 työttömyyden kuitenkin neoklassista palkkateoriaa kommen- Teoriassa katsotaan, että yleisellä talouspolitii- toidessaan, että pitkälle erikoistuneessa yh- kalla kuten raha- tai finanssipolitiikalla ei voida käsitteessä. teiskunnassa yksittäisen työntekijän fyysisellä alentaa tätä niin sanottua luonnollista työttö- tuottavuudella on häviävän pieni merkitys arvi- myyttä, vaikka työttömyyden suhdannekom- informaation ohella oletetaan siten, että »toi- oitaessa tulonjakoon kohdistuvia vaatimuksia. ponenttiin voitaisiinkin vaikuttaa. Tältä osin mijat» ovat omaksuneet oikean talousteorian Reaalipalkka on riippuvainen koko talousjär- neoklassinen talousteoria suosittelee pikem- – siis juuri sen teorian, jolla talouden toimin- jestelmän »fyysisestä» tuottavuudesta, siitä mi- minkin passiivista kuin aktiivista talouspoli- taa neoklassisessa ajattelussa selitetään. Voiko ten työn tuottavuus kehittyy kaikilla talouden tiikkaa – talouspolitiikan impotenssi nostetaan pidemmälle menevää kehäpäätelmää olla? aloilla, eikä suinkaan ensi sijassa henkilökohtai- toisinaan lähes ihanteeksi. »Rationaalisten odotusten» koulukunnan sesta tuottavuudesta. Nykyaikaisessa talousjär- Milton Friedman, joka ehkä ensimmäise- pääviesti on negatiivinen: talouspolitiikalla ei jestelmässä tulonjakokäsitteet ovat ensi sijassa nä määritteli luonnollisen työttömyyden, ei voi paljonkaan vaikuttaa työttömyyteen – eikä kokonaistaloudellisia käsitteitä sen sijaan, että pitänyt korkeata luonnollista työttömyyttä pidäkään. Hieman karikoiden: Koska mark- ne voitaisiin selittää yksilöiden ominaisuuksis- välttämättä pahana asiana eikä merkkinä te- kinat toimivat täydellisesti, työttömyyttä (siis ta ja tarpeista lähtien.22 hottomuudesta. Voimakkaasti kehittyvälle ta- pakotettua, ei-vapaaehtoista työttömyyttä) ei Työttömyyttä on joissakin puheenvuoroissa loudelle voi hänen mielestään olla ominaista ole. Jos työttömyyttä kuitenkin on, se johtuu kuvattu erityisesti »heikosti tuottavien» työn- korkea luonnollisen työttömyyden aste.17 Jois- siitä, että jotkut seikat – esimerkiksi työttö- tekijöiden ongelmaksi. Osmo Soininvaaran sakin oppikirjaesityksissä tätä luonnollista eli myysturva – häiritsevät markkinoiden toimin- keskeinen teesi on henkilökohtaisten tuotta- rakenteellista työttömyyttä on kutsuttu sekä taa. Tilanteen korjaamiseksi on parasta olla vuuserojen kasvu, jolla hän selittää muun mu- vapaaehtoiseksi työttömyydeksi että täystyöl- tekemättä mitään – ja jos jotain tehdään, on assa Yhdysvaltojen palkkaerojen kasvua sekä lisyydeksi.18 Jos tällaisia oppikirjoja sekä eräitä keskityttävä markkinoiden vapauttamiseen eri- työttömyyden kasvua Euroopassa. Hän näkee rakenteellisesta työttömyydestä esitettyjä las- laisista rajoituksista.21 tämän taustalla erityisesti lahjakkuuserojen kelmia on uskominen, jopa 15 prosentin työt- Kun hienolta näyttäviä teoreettisia innovaa- merkityksen kasvun nykyajan tietoyhteiskun- tömyys voidaan ymmärtää täystyöllisyydeksi tioita ja mutkikkaita matemaattisia esityksiä nassa: »työelämän kautta ihmiset jakautuvat ja samalla täysin vapaaehtoiseksi työttömyy- hieman pöyhii, niiden takaa paljastuu sekä van- yhä yksiviivaisemmin lahjakkaisiin ja vähem- deksi. halle että uudemmalle liberalismille ominainen män lahjakkaisiin».23 Ongelmaan hän tarjoaa Myöhemmin 1980-luvulla ja 1990-luvun sanoma: valtiovalta ei saa puuttua markkinoi- ratkaisuksi työn hinnan »sopeuttamista», mikä alussa talouspolitiikalta odotettava passiivi- den toimintaan, ei varsinkaan työmarkkinoi- on hyvin sopusoinnussa neoklassisen palkka- suus perusteltiin usein niin sanotulla ratio- den. Esimerkiki tutut vaatimukset työttömien käsityksen kanssa. »Epäkurantin» työvoiman

36 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 käyttö tehtäisiin tosin kannattavaksi perus- sa [työvoiman arvo] ovat aivan eri asioita, ja ne senäisen roolin näkeminen ja se, että Keyne- tulon avulla, mihin neoklassikot eivät yleen- voivat olla jopa käänteisessä suhteessa toisiin- sin teoriassa oli työarvoteoreettisia vivahteita. sä yhdy.24 sa.»28 Toisin sanoen pienipalkkaisen työnte- Marx kiinnitti jo ennen Keynesiä huomiota Rotu- ja älykkyysteorioistaan tunnetuk- kijän työ voi olla erittäin hyvin tuottavaa, tai palkkatason ja kysynnän yhteyteen. Sekä Marx si tullut Tatu Vanhanen selitti 1990-luvulla päinvastoin hyväpalkkaisen henkilön työ huo- että Keynes arvostelivat niin sanottua Sayn la- työttömyysongelmaa vielä yksioikoisemmin nosti tuottavaa. Hän toi esille yhteistoimin- kia, jonka mukaan tarjonta luo automaattisesti sillä, että osalla väestöä synnynnäiset kyvyt nan vaikutukset työn tuottavuuteen ja päätteli: kysynnän ja yleiset kriisit ovat mahdottomia. ja lahjakkuus eivät ole enää riittäviä. »Työpai- »Suunnitelmanmukaisessa yhteistyössä tois- Marxilla Sayn lain arvostelu liittyi läheisesti kan saamiseen liittyvät osaamisvaatimukset ten kanssa työläinen kadottaa yksilölliset ra- arvo- ja rahateoriaan ja rahan itsenäisen mer- ovat nousseet tasolle, jolle he eivät ulotu.»25 joituksensa ja kehittää lajiominaisuuksiaan.»29 kityksen ymmärtämiseen. Työttömyyden lieventämiskeinoksi kehiteltyä Tämäkin asettaa kyseenalaiseksi sellaiset mää- Edellä viitattiin yhteen seikkaan, jonka voi työnantajien matalapalkkatukea on Suomes- ritelmät, joissa työn tuottavuus on yksittäisen oppia Marxilta, nimittäin siihen, että työn sa perusteltu puhumalla »matalan tuottavuu- työntekijän ominaisuus. Olisi myös selitettävä tuottavuus on pikemminkin yhteiskunnalli- den työstä» ja antamalla ymmärtää, että kyse se, miten täysin erilaisia hyödykkeitä tai pal- nen kuin yksilöllinen käsite. Tämän ymmärtä- on nimenomaan työntekijöiden ominaisuu- veluja tuottavien työntekijöiden tuottavuutta miseen ei välttämättä tarvita Marxia, mutta jos desta.26 verrataan, esimerkiksi tarjoilijan ja raitiovau- asiaa ei ymmärretä, sitä voi pitää yhtenä osoi- Työn tuottavuuden käsittäminen henkilö- nun kuljettajan, tai sairaanhoitajan ja insinöö- tuksena siitä, miten metodologinen individua- kohtaiseksi ominaisuudeksi on monestakin rin työn tuottavuutta. lismi voi rajoittaa näköpiiriä. Jos talousteoria syystä harahaanjohtavaa. Vaikka työn tuotta- Vaikka perinteisen massatuotannon ja yksin- yritetään johtaa yksilöiden ominaisuuksista, vuudella on toki myös henkilökohtainen ulot- kertaisen työn osuus kansantaloudessa pienenee näiden yksilöiden keskinäisistä yhteiskunnal- tuvuus, jota kuvaavat paremmin sellaiset sanat ja vaikka koulutuksen merkitys tietoyhteis- lisista yhteyksistä johtuvat tekijät voivat ka- kuin työtaito tai ahkeruus, työn tuottavuus on kunnassa korostuu, ei ole edelleenkään syytä dota näkyvistä. ensi sijassa yhteiskunnallisen ja teknologisen väittää, että työn tuottavuus olisi ensi sijas- Toiseksi voidaan nähdä, että Marxin teorias- kehityksen sanelema suure. Pitkälle koneiste- sa henkilökohtainen ominaisuus tai että esi- sa työmarkkinat kytketään laajempiin proses- tussa ja automatisoidussa tuotannossa yksittäi- merkiksi pieni palkka sellaisenaan on osoitus seihin: pääoman kasautumiseen, teknologiseen seltä työntekijältä ei välttämättä edes vaadita heikosta tuottavuudesta. Jos väitetään, että kehitykseen, kriisiteoriaan, eri luokkien ase- suurta ammattitaitoa ja henkilökohtaista ahke- työttömyys johtuu väestön puuttuvista kyvyistä maan yhteiskunnassa ynnä muuhun. Ajatus sii- ruutta. Mahdollisuudet vaikuttaa edes omaan ja lahjoista, pitäisi myös selittää, miksi monis- tä, että työttömyydellä on pääoman kannalta työtahtiin voivat olla rajoitetut. Tämä on ollut sa maissa on silti varsin vähän työttömyyttä: hyödyllisiä funktioita, muun muassa palkka- tyypillistä tayloristiselle liukuhihnatyölle, jossa ovatko esimerkiksi norjalaiset ja itävaltalaiset taistelun kurissa pitämisessä ja työtahdin ko- työn yksinkertaistaminen on ollut työn tuotta- paljon lahjakkaampia kuin suomalaiset – jotka ventamisessa, on Marxin teoriassa keskeinen. vuuden kohottamisen keskeinen keino. kuitenkin kansainvälisissä oppimisvertailuissa Neoklassiselle teorialle ja uusliberalistiselle Työn tuottavuus on ensi sijassa koko tuo- selviävät hyvin? Eroja eri maiden työttömyydes- ajattelulle tyypillisessä individualistisessa nä- tantojärjestelmän eikä yksittäisen työntekijän sä voidaan tuskin selittää lahjakkuuseroilla. kökulmassa nämä seikat helposti sivuutetaan. ominaisuus. Työn tuottavuuden ja palkkatason Esimerkiksi teknologisen työttömyyden tee- välinen yhteys on monitahoinen. Työntekijän Mitä Marxilla on annettavaa? ma on usein lähes tabu. Tällä en tarkoita sitä, palkka riippuu kansantalouden yleisen tuot- Nykyajan työmarkkinakeskusteluissa vedotaan että profetioita työn loppumisesta tai häviä- tavuustason ohella enemmän siitä, millaises- harvoin Marxiin. Marxin arvo- ja lisäarvoteori- misestä teknologisen kehityksen myötä pitäisi sa työpaikassa – millä alalla, missä tehtävässä, assa samoin kuin esimerkiksi kriisiteoreettisis- allekirjoittaa, mutta teknologian käytön yh- missä yrityksessä – hän on, kuin hänen hen- sa kehitelmissä avautuu työmarkkinoista hyvin teiskunnalliset seuraukset ja ehdot ovat toki kilökohtaisista ominaisuuksistaan. Tuottavuus toisenlainen kuva kuin neoklassisessa talousteo- reaalinen kysymys. on ensisijaisesti työpaikkojen eikä työvoiman riassa. Myös erot keynesiläisyyteen ovat suu- Marxin käsitys on tässä asiassa sitä pait- ominaisuus.27 Marx katsoi, että »– – työläisen ria, vaikkakin joitakin yhtymäkohtia voidaan si monivivahteisempi kuin yleensä luullaan. tuottavuus (kuten koneenkin) ja hänen arvon- löytää. Tällaisia yhtymäkohtia ovat rahan it- Fysikaalisia käsitteitä soveltaen Marx kirjoit-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 37 ti Pääoman ensimmäisessä osassa työvoimaan ory of Wages, Interest and Profits. New York: The Mac- Phelps, Edmund S.: Rewarding Work. How to Restore kohdistuvasta poistovoimasta, repulsiosta, ja Millan Company 1899 Participation and Self-Support to Free Enterprise. Cam- vetovoimasta, attraktiosta.30 Ricardoa kom- Fisher, Irving: Elementary Principles of Economics. bridge, Mass.: Harvard University Press 1997 mentoidessaan Marx kirjoitti kahdesta tendens- New York: The MacMillan Company 1912 Pigou, A. C.: The Theory of Unemployment. New York: Au- Friedman, Milton: The Role of Monetary Policy. The gustus M. Kelley Publishers 1971 (alkuteos 1933) sistä, jotka jatkuvasti käyvät ristiin. Toisaalta American Economic Review. 1968(53):1, 1- 17 Prescott, Edward C.: Prosperity and Depression. Ame- pääoma pyrkii käyttämään mahdollisimman Friedman, Milton: Nobel Lecture: Inflation and rican Economic Review 2002(92):2, 1–15 vähän työtä ja toisaalta se pyrkii käyttämään Unemployment. Journal of Political Economy 1977(85):3, Say, Jean-Baptiste: A Treatise on Political Economy. Or mahdollisimman suurta joukkoa työläisiä, kos- 451 – 472 the Production, Distribution & Consumption of Wealth. ka tuotantovoimien annetulla tasolla käytetyn Friedman, Milton: Quantity Theory of Money.Teok - New York: Augustus M. Kelley 1964 (alkuteos 1803) työn laajuudesta riippuu lisäarvon ja lisätuot- sessa The New Palgrave. A Dictionary of Economics.Ed. Shaw, G. K.: Rational Expectations. An Elementary Expo- teen määrä. »Ensimmäinen tendenssi heittää by John Eatwell et al. Vol. 4, Q to Z. London: Mac- sition. Brighton: Wheatsheaf Books Ltd 1984 Millan 1987 Soininvaara, Osmo: Hyvinvointivaltion eloonjäämisop- työläisiä katukivelle ja tuottaa ylijäämäväes- Hayek, F.A.: Full Employment at Any Price? London: pi. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö 1994 töä, toinen tendenssi absorboi sen uudelleen The Institute of Economic Affairs 1975 Soininvaara, Osmo: Täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä. ja ikuistaa palkkaorjuuden absoluuttisesti.»31 Hicks, J. R. & B. Litt: The Theory of Wages, New Helsinki: Art House 1999 Näin ollen Marxia ei pitäisi yksioikoisesti kat- York: Peter Smith 1948 (alkuteos 1932) Walras, Léon: Elements of Pure Economics or the theo- soa »työn loppumisen» profeetaksi. Joissakin Holm, Pasi & Vihriälä, Vesa: Matalan tuottavuu- ry of social wealth, translated by William Jaffé, Philadel- kohdin Marx otaksui, että työn absoluuttista den työn tuki. Tarpeellinen keino työllisyyden parantami- phia: Orion Editions 1984 (alkuteos Éléments d’économie seksi Suomessa. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen vähentymistä tapahtuu lähinnä maataloudes- politique pure, 1874) työpapereita. N:o 57, syyskuu 2002 Vanhanen, Tatu: Ihmisluonto ja työttömyys. Kanava sa, kuten onkin tapahtunut. Honkanen, Pertti: Työttömyys ja arvoteoria. Tutkiel- 1996(24):6, 361–363 Voi sanoa, että Marxin visio kapitalismis- ma työttömyydestä, talousteorioista ja sosiaalipolitiikasta. ta on ajankohtainen. Tähän visioon kuuluu Scripta Lingua Fennica Edita. Sarja C. Osa 252. Turku: työttömyys pysyvänä tai toistuvana ilmiönä, Turun yliopisto 2007 työsuhteiden epävarmuus, liikatyön ja vajaa- Hudson, John: Unemployment after Keynes. Towards Viitteet työllisyyden vastakohtaisuus, yhteiskunnan a New General Theory. Hemel Hempstead: Harvester – Wheatsheaf 1988 polarisoituminen eri muodoissa. Marx huo- 1. Honkanen 2007. Jevons, W. Stanley: The Theory of Political Economy. mautti myös työn epävarmuudesta ja säännöt- 2. »Pleasure and pain », ks. Jevons 1970 [1871], 44. Harmondsworth: Penguin Books 1970 (alkuteos 1871) 3. Say 1964 [1803], xl, 62, 284. tömyydestä suhteellisen liikaväestön oireena, Talouspoliittisen ajattelun muuttumi- Koskela, Erkki: 4. Clark 1899, V. nen 1930-luvulta nykypäivään. mikä johdattaa nykyiseen pätkätyö- ja preka- Kansantaloudellinen ai- 5. Walras 1984 [1874], 173. riaattikeskusteluun. kakauskirja 1996(92):4, 398 – 409 6. Frambach 1993, 272. Principles of Economics. Kriittisesti voi kuitenkin sanoa, että mar- Marshall, Alfred: Ninth 7. Walras 1984 [1874], 381. xilaista työmarkkinateoriaa ei ole kehitelty (Variorum) Edition. London: MacMillan and Co. Li- 8. Marshall 1961 [1890], 688. mited 1961 (alkuteos 1890) 9. Clark 1899, 115. kovinkaan paljon. On olemassa eräitä klasik- Marx, Karl: Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. koja, kuten Harry Bravermanin Labour and 10. I. Fisher 1912, 443. 1 osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. 11. Pareto 1971 [1906], 385. Monopoly Capital, mutta tätä alun perin 1970- Moskova. Kustannusliike Edistys 1974 (alkuteos Das 12. Pigou 1971 [1933]. luvulla ilmestynyttä teosta voidaan moittia yk- Kapital 1867) 13. Mt. 106. Theorien über den Mehrwert, 1. sipuolisuudesta, koska se korosti ammattien ja Marx, Karl: Teil, MEW 14. Hicks & Litt 1948, 179–201. ammattitaidon häviämistä. Tarvittaisiin mo- 26.1 15. Ks. Cassel 1938, 326; Mises 1931 ja von Mises 1950, 596, Marx, Karl: Theorien über den Mehrwert, 2. Teil, MEW nipuolisempia ja ajankohtaisempia analyysejä. 597. 25.2 16. Luonnollisen työttömyyden käsitteen on määritellyt 17. Tarvitaan uusia analyysejä työstä tietoyhteis- Die Ursachen der Wirtschaftskrise. Ein Mises, Ludwig: esim. Friedman 1968, 8. kunnassa ja globaalissa taloudessa. 1 Vortrag. Recht und Saat in Geschichte und Gegenwart. Ei- 17. Friedman 1977, 459. ne Sammlung von Vorträgen und Schriften aus dem Gebiet 18.»This unemployment is entirely voluntary.» »The natural der Gesamten Staatswissenschaften. 82. Tübingen: Verlag Kirjallisuutta rate is the ‘full-employment’ level of unemployment.» von J. C. B. Mohr (Paul Siebeck) 1931 (Begg ym.1994, 473, 474) Human Action. A Treatise on Eco- von Mises, Ludwig: 19. Yleistajuinen esitys: Shaw 1984. Begg, David & Fischer, Stanley & Dornbu- nomics. New Haven: Yale University Press 1950 20. Friedman 1987, 14, 15. sch, Rudiger: Economics. London: McGraw-Hill Manual of Political Economy. Pareto, Vilfredo: Lon- 21. Vrt. Hudson 1988, 35, Chakravarty 1999. Book Company 1994 don: MacMillan 1971 (alkuteos Manuale di economia 22. Pasinetti 1981, 136, 137. Braverman, Harry: Labor and Monopoly Capital. The politica 1906) 23. Soininvaara 1999, 91. Degradation of Work in the Twentieth Century, New York: Structural change and econo- Pasinetti, Luigi L.: 24. Soininvaara 1994, 135–172. Monthly Review Press 1984 mic growth. A theoretical essay on the dynamics of the 25. Vanhanen 1996. Cassel, Gustav: Teoretisk socialekonomi. 2:dra bearbeta- wealth of nations. Cambridge: Cambridge Universi- 26. Holm & Vihriälä 2002. de upplaga. Stockholm: Kooperativa Förbundets Bok- ty Press 1981. 27. Vrt. Pfriem 1980, 132. förlag 1938 Pehkonen, Juhani: Työttömyys ja EMU, Valtioneu- 28. Marx [1861–63c], MEW 26.1, 182. Chakravarty, S. P. & MacKay, R. Ross: Revoluti- voston kanslian julkaisusarja 1997/10 29. Marx 1974a [1867], 301 (MEW 23, 349). on and counter-revolution: two views of unemployment. Pfriem, Hanns: Konkurrierende Arbeitsmarkttheorien. 30. MEW 23, 470. Pääoman I osan suomennos ei tavoita Cambridge Journal of Economics 1999(23):3, 337–351 Neoklassische, duale und radikale Ansätze. Frankfurt: tätä fysikaalista analogiaa (Marx 1974a, 403). Clark, John Bates: The Distribution of Wealth. A The- Campus-Verlag 1980 31. Marx [1861–63d], MEW 26.2, 575–576.

38 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Uusliberalismin antropologiaa eli Homo œconomicus ja sen historia

Liberalistiselle ideologialle on aina ollut ominaista arl Marxin Pääoma on kuuluisa purevis- ta alaviitteistään. Niihin Marx on sijoit- historiattomuus, ajatus siitä, että yhteiskunnassa on tanut sellaisia arvottavia huomautuksia, luonnontilan kaltaisia saarekkeita tai kerrostumia, joihin K joista hän pidättyi varsinaisessa tekstissä. Yksi kaikkein häijyimmistä löytyy 7. luvusta. politiikka ei pure. Klassinen liberalismi salli tällaisen Siinä Marx käy Jeremy Benthamin, utilitaris- näkemyksen nimissä jopa orjuuden. Uusliberalistisissa min perustajaisän kimppuun: »Jeremias Bentham on puhtaasti englantilai- teorioissa ihmisen toimintaa selitetään taloudellisista nen ilmiö. Vaikkapa ottaisi lukuun meikäläi- lähtökohdista. Vanhasta liberalismista se eroaa siinä, sen [so. saksalaisen, V.O.] filosofin Christian Wolf[f]inkin, niin kotitekoinen tyhjänpiekse- että ulkoisen pakon sijasta se saa ihmiset sisäistämään minen ei ole milloinkaan eikä missään maassa rehennellyt yhtä itsetyytyväisenä. Hyödyn homo œconomicus -ajattelun. periaate ei ollut Benthamin keksimä. Hän vain toisti hengettömästi sitä, mitä Helvétius teksti Vesa Oittinen | kuvitus Heikki Rönkkö ja muut 1700-luvun ranskalaiset olivat henke- västi esittäneet.»

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 39

Uuslib. antropologiaa Erityisesti Marxia ärsytti Benthamin utili- ma »hyödyn periaate» oli tehokas ase. Mutta Bentham halusi, että hänen taristinen hyödyn teoria: sen jälkeen kun kapitalistinen tuotantotapa »Jos tahdomme tietää, mikä on esim. koiralle alkoi yhä enemmän kehittyä omalta pohjal- ruumiinsa preparoidaan hyödyllistä, niin meidän täytyy tutkia koiran taan, Benthamin teorian muut ulottuvuudet ja käytetään veistoksen luontoa. Itse tätä luontoa ei voida johtaa hyö- paljastuivat: kävi ilmeiseksi, että utilitarismin korvikkeena hänen dyllisyyden periaatteesta. Jos tahdomme sovit- ideologiasta oli tullut vallitsevien olojen puo- muistomerkkinään. taa saman ihmiseen, jos tahdomme arvostella lustelua ja apologiaa. hyödyn periaatteen nojalla kaikkia ihmisen te- Suomiessaan Benthamia Pääoman ala- koja, liikkeitä, suhteita yms., niin meidän on viitteessä Marx ei jostain syystä mainitse ehkä ikävänä, mutta kuitenkin välttämättö- ensin tiedettävä, minkälainen on ihmisluonto englantilaisfilosofin utilitaristisen opin -eh mänä luonnon lainmukaisuutena, joka johtui yleensä ja miten se modifioituu kullakin his- kä makaabereinta sovellutusta – sitä, jonka siitä, että tarjolla oleva työn määrä, »työva- toriallisella aikakaudella. Bentham ei siekaile Bentham kohdisti omaan itseensä. Jälkisää- ranto» olisi muka »luonnon siteiden kietoma, joutavia. Mitä naiivimman kuivasti hän edel- döksessään hän näet määräsi, että kuoleman sivuuttumaton erikoisosa yhteiskunnallisesta lyttää, että uudenaikainen poroporvari, etenkin jälkeen hänen ruumistaan oli hyödynnettävä varallisuudesta».3 englantilainen poroporvari, on normaali-ihmi- parhaalla mahdollisella tavalla. Säädökseen Tähän on syytä kohta palata. Bentham nen. Kaikki se, mikä tälle normaali-ukkelille liittämässään kirjoituksessa Bentham speku- (1748—1832) on aiheemme kannalta keskeinen ja hänen maailmalleen on hyödyksi, on itses- loi sillä, miten hyödyllistä olisi, jos muidenkin henkilö, sillä häntä voidaan pitää yhtenä uus- sään hyödyllistä. Tämän mitan mukaan hän kuolleiden ruumiiden kanssa meneteltäisiin sa- liberalismin teoreettisena isänä. Jos Bentham arvostelee sitten menneisyyttä, nykyisyyttä ja moin: sen sijaan että ne kuopattaisiin ja jätettäi- – kuten Marx sanoi – vain latisti ranskalaisen tulevaisuutta. Esim. kristinusko on hyödyllinen, siin hyödyttömästi hautausmaille lahoamaan, valistusfilosofinClaude-Adrien Helvétiuksen koska se uskonnollisesti kieltää ne pahat työt, niitä olisi sopivasti preparoituina mahdollista teoriaa »oikein ymmärretystä intressistä», in- joista rikoslaki juridisesti rankaisee. Taidear- käyttää hyväksi korvaamalla niillä veistokset terêt bien entendu, niin modernin uusliberalis- vostelu on vahingollinen, koska se häiritsee kun- puistoissa, julkisten rakennusten edessä ja kir- min perustanlaskijat Friedrich von Hayek ja niallisia ihmisiä nauttimasta Martin Tupperin koissa. Tällaista täytettyä ruumista, jossa vai- Milton Friedman puolestaan vielä latistavat teoksista jne. Tuo oiva mies, jonka tunnuslau- naja vielä kuolemansa jälkeenkin oli hyödyksi Benthamia: heiltä puuttuu sekin suuripiirtei- seena oli nulla dies sine linea [ei päivää ilman esittäen itseään, Bentham kutsui nimellä Au- syys ja pelottomuus omasta opista vedettyjen riviä], on täyttänyt mokomalla roskalla koko- to-Icon, »itsekuva». johtopäätösten edessä, jota Bentham sentään naiset vuoret kirjoja. Jos minulla olisi ystäväni Benthamin ystävät todella toteuttivatkin fi- kaikesta poroporvarillisuudestaan huolimat- H. Heinen rohkeus, sanoisin herra Jeremiasta losofin viimeisen tahdon: hänen muumion- ta osoitti. porvarillisen tyhmyyden neroksi.»1 sa on edelleen nähtävissä Lontoon University On totta, että liberalismin historiankirjoi- Aina Marx ei ollut suhtautunut Benthamiin Collegen aulassa, missä sitä pidetään mahon- tuksessa Bentham on jäänyt muiden nimien, yhtä jyrkän kielteisesti kuin Pääomassa. kikaapissa ja esitellään halukkaille. etenkin Adam Smithin varjoon, mutta tälle Nuorilla päivillään, 1840-luvulla, Marx ja arvottamiselle ei ole hyviä perusteita. Voidaan Engels suhtautuivat Benthamiin päinvastoin Benthamin naturalismi hyvällä syyllä väittää, että uusliberalistit ovat vielä melko arvostavasti. Esimerkiksi Pyhässä Pääoman leipätekstissä Marx esittää lisää kri- kaapanneet Adam Smithin omaan käyttöön- perheessä (1842) Benthamiin viitataan tärkeä- tiikkiä Benthamia kohtaan, mutta tällä kertaa sä ja näin pahasti vääristäneet tämän skotlan- nä auktoriteettina.2 mitä asiallisimmin ja sanomansa teoreettises- tilaisen mestariajattelijan kuvaa jälkipolvien Bentham olikin tähän aikaan hyvässä mai- ti perustellen. Benthamin – samoin kuin mui- silmissä. Todellisuudessa Smithistä on varsin neessa eurooppalaisten varhaissosialistien kes- den kapitalismiin apologeettisesti suhtautuvien vaikeaa tehdä uusliberalismin opinkappalei- kuudessa. Tämä johtui siitä, että Bentham taloustieteilijöiden, kuten Thomas Malthu- den tukijaa, sillä jo hänen työnarvoteorian- arvosteli monissa teoksissaan myös aikansa sin, James Millin ja niin edelleen – virheenä sa – johon Marxkin nimenomaisesti nojautui eläneitä esikapitalistisia suhteita, aristokrati- oli Marxin mukaan se, että he esittivät histo- – ei käy yksiin uusliberalistisen taloustieteen an valtaa ja sen perusteettomia yhteiskunnalli- riallisesti syntyneet ja määräytyneet kapitalis- subjektiivisen arvoteorian kanssa. sia etuoikeuksia. Juuri aristokratian tuhlailevaa tiset tuotantosuhteet ikuisien luonnonlakien Lisäksi uusliberalistien stilisoidessa Smithiä elämäntyyliä vastaan Benthamin propagoi- ilmentyminä. Niinpä he pitivät työttömyyttä esi-isäkseen he ovat täysin sivuuttaneet tämän

40 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 yhteiskuntateorian, unohtaen että Kansojen varallisuuden (1766) lisäksi Smith julkaisi toisen- kin, ainakin yhtä tärkeänä pitämänsä teoksen Theory of Moral Sentiments (1759, uudistettu versio 1790). Tässä jälkimmäisessä teoksessaan hän pyrki selittämään ihmisten sosiaalisuuden hei- dän toisiaan kohtaan tuntemansa »sympatian» käsitteellä. Smithin vielä valistusoptimismin leimaama ihmiskuva ei todellakaan vastaa uusliberalismin kylmästi kalkyloivaa ja hyötynsä alituiseen maksimointiin pyrkivää homo œcono- micusta. Bentham sopiikin epäilemättä Smithiä paremmin uusliberalistien oppi-isäksi. Benthamin merkitystä (uus)liberalismin taustahahmona on viimeiksi korostanut amerikkalainen tutkija Stephen G. Engelmann, Benthamin toiveena oli löytää moraalille vihdoinkin varma, joka vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassaan4 selkeä ja laskettavissa oleva lähtökohta. pyrkii selvittämään länsimaisen taloudellisen rationaalisuuden juuria. Paradigmaa luovaksi ajattelijaksi kohoaa hänellä juuri Bentham. Tä- tarismi on teoreettinen positio, joka on syy- Naturalismissa on kyse siitä, että ihmistä mä muotoili, Engelmannin sanoin, idean kai- tä ottaa vakavasti – kunhan vain päästäisiin ei nähdä yhteiskunnallisena, historian tuotta- kenkattavasta intressistä, joka yhdistää kaikkia yksimielisyyteen siitä, miten sen peruskäsite mana olentona, vaan kaikki hänen suhteensa yksilön (ja valtion) tavoitteita. Benthamille tuo »hyöty» olisi tulkittava (jo Benthamin edeltäjä selitetään hänen »luonnollisista» ominaisuuk- intressi oli hyöty (utility). Jokin teko on hyö- Claude-Adrien Helvétius huomasi ongelman, sistaan käsin. On outoa – ehkä se sanoo jotain dyllinen silloin, kun se »lisää vaikutuspiiriinsä mutta kuittasi sen toteamalla, että »hyöty» eli meidän yhteiskuntamme ilmapiiristä –, että kuuluvien yksilöiden onnellisuutta paremmin- »intressi» pitää »ymmärtää oikein»). Mutta mi- vaikka naturalismin heikkoudet on osoitettu kin kuin vähentää sitä».5 Tässä määritelmäs- tä nimenomaan Benthamiin tulee, niin hänen monta kertaa, se itsepintaisesti on edelleen mu- sä on itse asiassa jo annettu pähkinänkuoressa utilitaristista oppiaan leimaa selvä naturalismi. kana julkisessa keskustelussa. Naturalistit itse myöhemmän jälkiklassisen taloustieteen sub- Ihmisten onnellisuuspyrkimys pohjautuu hei- eivät useinkaan näe omaksumassaan kannas- jektiivisen arvoteorian filosofinen perustelu: dän luonnolliselle vaistolleen: sa mitään ongelmallista, vaan pitävät sitä itses- hyödyn viimekätinen mittapuu on onnellisuus, »Luonto on asettanut ihmiskunnalle kak- täänselvästi ainoana mahdollisena tieteellisenä ja tämä puolestaan ei ole muuta kuin subjek- si suvereenia valtiasta: tuskan ja mielihyvän tapana lähestyä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Juu- tiivista kokemusta. [pleasure and pain]. Ne yksin määräävät, mi- ri tämä naturalismin ja tieteen samaistaminen Bentham joka tapauksessa oli varma siitä, tä meidän pitäisi tehdä, ja sen, mitä me teem- oli Benthamin »hedonistisen kalkyylin» poh- että oli löytänyt hyödyn periaatteesta yleisen me. Toisaalta oikean ja väärän kriteeri, toisaalta jana: toiveena oli löytää moraalille vihdoinkin avaimen yhteiskunnalliseen moraaliin, ja hän syiden ja seurausten ketju on kiinnitetty nii- varma, selkeä ja laskettavissa oleva lähtökoh- saattoikin kirjoittaa: den valtaistuimeen.8 ta – piti siis laadittaman (luonnon)tieteelli- »Ne perustelut, joita käytetään hyötyperiaat- Ajatus ihmisestä »luonnonolentona» oli nen moraali.9 teen kumoamiseksi, ovat lopulta aina peräisin 1700-luvun valistusfilosofian yhteistä tavaraa, hyötyperiaatteesta itsestään. Ne eivät siten ky- eikä Bentham tässä suhteessa poikkea edel- Marxin liberalismikritiikin ydin seenalaista hyötyperiaatteen pätevyyttä, vaan täjästään Helvétiuksesta tai aikalaisestaan Kemistiä, geologia tai tähtitieteilijää ei natu- ainoastaan tavan, jolla sitä on sovellettu.»6 Ricardosta. Mutta naturalistisen ihmis- ja yh- ralistinen ihmiskuva tietenkään häiritse hänen En tässä aio syventyä siihen laajaan keskus- teiskuntanäkemyksen ideologiset seuraukset al- tutkimustyössään. Mutta siirryttäessä ihmis- teluun, jota filosofit ovat käyneet utilitarismin kavat piirtyä selkeämmin esiin vasta seuraavan tieteiden alueelle naturalistinen näkemys ih- sovellettavuuden ongelmista.7 Sinänsä utili- vuosisadan puolella. misen olemuksesta synnyttää heti ideologisesti

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 41

Uuslib. antropologiaa värittyneitä tuloksia – mikä on aivan odotetta- on vailla historiaa, hän on kaikkine avuineen kohutun end of history -teesinsä. Sen ydinsano- vissa, onhan naturalistinen ihmiskuva jo sel- ja taipumuksineen ollut muuttumattoman val- ma oli, että sosialistiset yhteiskuntakokeilut laisenaan, usein kylläkin tiedostamattomasti, miina aikojen alusta lähtien. merkitsivät onnetonta seikkailua, josta ihmis- ideologinen ennakko-oletus. Marx tiivistää, edelleen Grundrissessä, ih- kunta nyt järkiinsä tulleena on vetäytynyt, an- Marxin politekonomian kritiikin keskei- miskuvansa antinaturalistiset lähtökohdat seu- taen talouden kehittyä »luonnollista» tietä. senä argumenttina oli arvostelu, jonka hän raavasti: kaukana siitä, että vapaa kilpailu olisi Ei siis ihme, että Bentham ärsytti Marxia: kohdisti aikansa vallitsevan mainstream-ta- »ihmisluonnon» muuttumaton ilmaus, »[s]e on juuri Benthamissa ja hänen naturalistisessa loustieteen epähistoriallisuuteen. Huolimatta vain vapaata kehitystä rajoittuneella perustalla, »hyödyn» periaatteessaan tiivistyy kuvitelma kaikista ansioistaan, joita klassisella, Smithin pääoman vallan perustalla. Niin ollen tällai- siitä, että omaa etuaan ajava keskiluokkainen ja Ricardon edustamalla poliittisella taloustie- nen yksilön vapaus on samalla kaiken yksilön poroporvari on lopullinen sana ihmisluonnos- teellä oli myöhempään, kapitalismia puolus- vapautumsien täydellisintä kumoutumista ja ta ja että kapitalistinen kilpailuyhteiskunta on televaan vulgaaritaloustieteeseen verrattuna, yksilöllisyyden täydellistä alistamista yhteis- luonnonjärjestyksen sanelema tosiasia, jota ei oli myös tämä 1700-luvun klassinen politeko- kunnallisiin ehtoihin, jotka ottavat esineel- voi eikä saa muuttaa. nomia Marxin mukaan »puutteellinen ja vir- listen voimien, jopa ylivoimaisen mahtavien heellinen sen vuoksi, että se ei käsitä pääoman esineiden muodon – – Kun väitetään, että nou- Markkinat, orjuus ja luonnontila perusmuotoa, vieraan työn anastamiseen suun- dattaessaan puhtaasti omaa etuaan yksilöt to- Miten »luonnonjärjestyksen» mukainen yhteis- tautunutta tuotantoa, historialliseksi muodoksi, teuttavat vapaan kilpailun puitteissa yhteistä kunta sitten toteutuu? Liberalististen teorioi- vaan yhteiskunnallisen tuotannon luonnon- tai paremminkin yleistä etua, niin sillä sano- den, sekä vanhojen että uusien, vastaus voidaan muodoksi...»10 taan vain, että he kapitalistisen tuotannon eh- tiivistää yhteen sanaan: markkinoilla. Nimen- Jos etsitään Marxin »liberalismikritiikin» tojen vallitessa törmäävät toisiaan vasten ja siitä omaan markkinamekanismi – ei siis tuotan- ydintä,11 niin se löytyy juuri tästä: kapitalis- syystä heidän keskinäinen antagonisminsakin non piiri – nähdään sinä mediumina, jonka tisten tuotantosuhteiden historiallisuuden eli merkitsee vain, että ne ehdot, joiden vallites- kautta eristyneiden, atomisoitujen, egoistista niiden ohimenevyyden korostaminen. Ne ei- sa tätä vuorovaikutusta tapahtuu, synnytetään intressiään ja hyödyn maksimointia tavoittele- vät ole pysyvästä, kerralla annetusta »ihmis- uudelleen. Sitä paitsi kun päästään illuusioista, vien yksilöiden pyrkimykset lopulta asettuvat luonnosta» kumpuavia seurauksia, kuten että kilpailu muka on vapaan yksilöllisyyden sopusointuun ja tuottavat ihanteellisen, luon- sekä klassinen että myös meidän päiviemme absoluuttinen muoto, on se eräs todistus siitä, nollisen yhteiskuntatilan. Marxilla oli taaskin (uus)liberalistinen taloustiede täysin reflektoi- että kilpailun, toisin sanoen pääomalle perus- aihetta purevaan kommenttiin: mattomasti olettaa, vaan tiettyjen historialli- tuvan tuotannon, ehdot aletaan jo tuntea ja »Kiertokulun eli tavaranvaihdon alue – – on sesti tuotettujen olosuhteiden seurausta. Tässä mieltää rajoituksiksi – – Väite, että vapaa kil- ollut todellakin synnynnäisten ihmisoikeuksien suhteessa Marx on päättäväinen antinaturalis- pailu merkitsee tuotantovoimien kehityksen ja täydellinen Eeden. Siellä on todellakin vallalla ti. Jo heti Grundrissen kuuluisan metodijakson näin ollen inhimillisen vapauden huipentumaa, ainoastaan vapaus, tasa-arvoisuus, omistus ja avajaissanoissa Marx arvostelee Smithin ja Ri- sanoo ainoastaan sen, että porvariston herruus Bentham. Vapaus! Sillä jonkin tavaran, esim. cardon »robinsonadien» naturalismia, nämä on maailmanhistorian huipentuma – ja sehän työvoiman ostajan ja myyjän määrääjänä on kun lähtivät kuvitelmasta, että talouden subjek- on miellyttävä ajatus toissapäivän nousukkai- ainoastaan heidän vapaa tahtonsa. He tekevät tina olisi kaikista historiallisista edellytyksistä den kannalta.»13 sopimuksia vapaina, oikeudellisesti yhdenve- täysin vapaa, autiolle saarelle joutuneen Robin- Vaikka näiden sanojen kirjoittamisesta on roisina henkilöinä. Sopimus on se lopputulos, sonin kaltainen yksilö. »Hän ei näytä heistä kulunut jo toistasataa vuotta, vallitsevan yh- jossa heidän tahtonsa saavat yhteisen oikeudel- [Smithistä ja Ricardosta – V.O.] historialliselta teiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmän lisen ilmaisun. Tasa-arvoisuus! Sillä he suhtau- tulokselta, vaan historian lähtökohdalta, kos- apologeetat vetoavat edelleen »historiattomuus»- tuvat toisiinsa ainoastaan tavaran omistajina ka luonnonmukainen yksilö ei heidän ihmis- argumenttiin: muistamme Francis Fukuya- ja vaihtavat vastikkeen vastikkeeseen. Omis- luontoa koskevan käsityksensä mukaan synny man, amerikkalaisten uuskonservatiivien erään tus! Sillä kumpikin hallitsee vain omaansa. historiallisesti, vaan on luonnon määräämä».12 johtavan ideologin, joka Neuvostoliiton ja reaa- Bentham! Sillä kumpikin huolehtii vain itses- Liberalistisesti ymmärretty homo œconomicus lisosialismin romahduttua kiirehti esittämään tään. Ainoa voima, joka vie heidät yhteen ja

42 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 keskinäissuhteeseen, on heidän itsekkyyten- mia, joihin politiikka ei pure, on liberalistisen että orjuuden hyväksyminen oli päinvastoin sä, erikoisvoittonsa, yksityisetujensa voima. ideologian ytimessä. Näyttää siltä, ettei aina ole klassisen liberalistisen ajattelun eräs pysyvä ja Ja juuri sen tähden, että itsekukin pitää huolta oivallettu, mitä kaikkea tästä seuraa. Näin libe- olennainen puoli. vain itsestään eikä kukaan toisestaan, kaikki ralistisen ajattelun historia on esitetty väärässä Losurdo esittää teesinsä pohjustukseksi toimivat olioiden ennalta säädetyn sopusoin- valossa. Liberalismi nähdään virtauksena, jo- runsaasti materiaalia, alkaen Yhdysvaltojen nun kautta – – yhteiseksi hyväksi, yhteishyötyä ka 1700-luvulta lähtien on johdonmukaisesti ja itsenäisyystaistelun keulakuvista George Wa- varten.»14 päättäväisesti puolustanut vapautta ja ihmisoi- shingtonista ja John Adamsista, jotka syytti- Taloudellisten suhteiden naturalisointi joh- keuksia. Tämä kieltämättä on yksi puoli libe- vät brittihallitusta siitä, että se yrittää tehdä taa vääjäämättä siihen, että liberalistinen ajat- ralismia. Mutta miten sitten on mahdollista, heistä, vapaista amerikkalaisista »samanlaisia telu, sekä vanha että etenkin uusliberalismi, että liberalismin suuriin oppi-isiin lukeutuva kuin meidän orjamme».19 depolitisoi ne. Liike-elämän lait ovat luonnon John Locke ei vain hyväksynyt orjakauppaa, Washington ja Adams olivat yhtä vähän epä- lakeja, alati ja kaikkialla päteviä, ja sen takia vaan vieläpä kodifioi sen laatimassaan Caro- johdonmukaisia kuin Lockekaan. Orjuuden ne ovat periaatteessa politiikan ulkopuolella ja linan siirtokunnan perustuslakiluonnoksessa? puolustelu sopi päinvastoin erinomaisen hyvin politiikasta riippumattomia. Liberalistille on- Locke ei jättänyt asiaa tulkinnanvaraikseksi: yhteen liberalismin ideologian kanssa, sillä or- kin tunnusomaista ajatella, että poliitikkojen »jokaisella Carolinan vapaalla ihmisellä tulee juus oli »luonnontilaa», se oli jotain vapaiden yritykset vaikuttaa taloudellisiin prosesseihin olla absoluuttinen valta ja auktoriteetti neeke- miesten muodostaman järjestäytyneen yhteis- ja säädellä niitä joitakin talouden ulkopuoli- riorjiinsa, oli heidän uskontonsa mikä tahan- kunnan ulkopuolella olevaa. Näin »orjuus ei ole sia periaatteita noudattaen ovat turmiollisia ja sa», hän tähdensi. mikään jäänne, joka jatkaa olemassaoloaan – »keinotekoisia». Nykykeskustelussa Locken orjuuden puolus- – liberaaleista vallankumouksista huolimatta; Näin liberalistisissa yhteiskuntateorioissa tus yleensä joko sivuutetaan kommentoimatta päinvastoin, orjuus saavuttaa suurimman kehi- on alun alkaen jätetty suuria sosiaalisen elä- tai sitten sitä pidetään hänen epäjohdonmukai- tystasonsa juuri niiden voiton ansiosta», toteaa män alueita – ennen kaikkea talouden piiri suutenaan: Locke ei olisikaan ollut »tarpeek- Losurdo.20 Liberalistisen kapitalismin orjuus – yhteiskunnan ulkopuolelle. Liberalistille yh- si» liberaali, vaan olisi joillakin alueilla tehnyt oli pääosin plantaasiorjuutta, ja vaikka histo- teiskunta on vain ohut kerros, joka sijoittuu pe- myönnytyksiä jotka ovat ristiriidassa liberalis- rialliset vertailut tietysti aina ovat hankalia, on rustavanlaatuisemman taloudellisen elämän, min periaatteiden kanssa. Italialainen marxis- perusteita väittää, että uudenaikainen chattel markkinoiden muodostaman ja epäpoliittisen ti Domenico Losurdo osoittaa kuitenkin pari slavery oli monin verroin pahempaa ja epäin- »luonnontilan» päälle. Tämä jälkimmäinen on vuotta sitten julkaisemassaan analyysissä Cont- himillisempää kuin antiikin orjuus. se tila, jota Hobbes kutsui kaikkien sodaksi rostoria del liberalismo18 varsin vakuuttavasti, Toisin sanoen: liberalismi ja orjakauppa, yk- kaikkia vastaan ja missä »ihmisen elämä on silönvapauden julistus ja ihmisten ostaminen ja yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt»15; He- myyminen markkinoilla kulkivat käsi kädessä gel puolestaan kutsui sitä »atomistiikan systee- – talous siirrettiin siinä poliittisen ulkopuolel- miksi», jossa henki lähtökohtaisesti menettää le, »luonnontilaan», missä orjuus oli mahdol- »siveellisen määräytyneisyytensä».16 Ja todella- lista. Liberalismin historiallinen voittokulku kin: Bentham totesi suoraan, että »köyhyys ei ei näin suinkaan ole ollut vain vapauden pii- ole lakien tuottamaa»; köyhyys ei siis Bentha- rin laajentumista ja emansipaation etenemistä. mista ollut tiettyjen, historiallisesti annettu- Oikeampaa olisi luonnehtia sitä »emansipaa- jen yhteiskunnallisten suhteiden tuote. Köyhät tion ja de-emansipaation yhteenkietoutumi- rinnastuvat hänellä villi-ihmisiin, jotka elävät seksi».21 Talouselämän liberalisoituminen järjestyneen kansalaisyhteiskunnan ulkopuo- merkitsi vapautumista feodaalisista siteistä ja lella, ikään kuin luonnontilassa.17 Liberalistinen ajattelu alistussuhteista, mutta samalla työtätekevän Ehkä on syytä painottaa, että juuri histo- naturalisoi ja depolitisoi köyhän väestön asema huononi ja orjuus sai riattomuus, ajatus siitä, että yhteiskunnassa on taloudelliset suhteet. entistä kärkevämpiä muotoja. Ajatus siitä, et- luonnontilan kaltaisia saarekkeita tai kerrostu- tä kaikilla ihmisillä olisivat samat oikeudet, ei

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 43

Uuslib. antropologiaa ole peräisin liberalismista, vaan valistusajatte- lun toisesta, radikaalista suuntauksesta, joka huipentui Ranskan vallankumouksen jako- biineihin. Että demokratia ei ole vain harva- lukuisen eliitin asia, vaan koskee erotuksetta kaikkia, on jakobiiniseen traditioon palautuva idea. Liberalismin kanssa sillä on vain vähän tekemistä, itse asiassa liberaalit ovat useimmiten vastustaneet Jean-Jacques Rousseaun ja jakobiinien »liiallisia» ja »abstrakteja» tasa-ar- vovaatimuksia.

Liberalismista uusliberalismiin Uusliberalistiset teoriat eivät tee mitään olennaisia muutoksia näihin klassisen liberalismin ajatuskuvioihin; uutta niissä on pikemmin vain se päättäväisyys, suorastaan raivo, jolla mark- kinataloudellisen »luonnontilan» sfääriä pyri- tään laajentamaan »politiikan» kustannuksella. Uusliberalismin yhteiskunnallista ohjelmaa voidaankin luonnehtia niin, että siinä pyritään laajentamaan luonnontilan piiriä ja saman tien Orjuuden hyväksyminen oli klassisen kaventamaan politiikan, yhteiskunnallisesti liberalistisen ajattelun eräs pysyvä ja olennainen puoli. sovittavien asioiden aluetta. Uusliberalistis- ten toimenpiteiden läpiajossa vedotaan »välttä- mättömyyteen», joka useimmiten ei ole muuta meihin alkoi rapautua, kovan linjan liberalis- leman ihmisihanteen on täsmällisesti ilmaissut kuin toinen nimitys »luonnonlakien» anonyy- min ja benthamilaisen utilitarismin comeback Margaret Thatcher kuuluisaksi tulleessa tokai- mille pakolle – luonnonlakien, joiden katso- kävi mahdolliseksi. Friedrich von Hayekin, sussaan: »There is no such thing as society, on- taan vallitsevan myös talouselämässä ja olevan Ludwig von Misesin ja Milton Friedmanin ly individual men and women».23 näin politiikan ulkopuolella. Yrityksetkin puut- edustama, siihen asti tieteen marginaalissa elä- Uusliberalistisen talouspolitiikan voittokul- tua talouden toimintaan poliittisten päätösten nyt, klassisen liberalismin ja utilitarismin läh- ku on merkinnyt myös homo œconomicuksen avulla leimataan kohtalokkaaksi »luonnon» tökohtia absolutisoinut suuntaus murtautui »teoriaimperialismin»24 levittäytymistä sellai- omien mekanismien sorkkimiseksi. yhtäkkiä eristyksestään ja alkoi nousun länsi- sillekin aloille, joiden aiemmin on katsottu ole- Mutta vaikka uuliberalismi jatkaakin klassi- maisen talousajattelun vallitsevaksi paradig- van taloustieteen pätevyysalueen ulkopuolella. sen liberalismin teemoja niitä usein radikalisoi- maksi. Samalla tayloristisen ajan homo faberin Keskeisiin uusliberalismin taloustieteilijöihin, den, ei kehitys liberalismista uusliberalismiin tilalle astui homo œconomicus, »tuottavan ih- »Chicagon poikiin» kuuluva amerikkalainen ollut suoraviivaista. 1900-luvun alussa kapita- misen» sijaan tuli rationaalisia valintoja joka Gary S. Becker nojautuu Benthamin ja utili- lismi siirtyi kehitysvaiheeseensa, jota kutsutaan hetki tekevä ihminen. Tietenkään kyse ei ollut taristien »intressin» käsitteeseen pyrkiessään – Antonio Gramscin käyttämään terminolo- luonnonvoimaisesta, epäpoliittisesta prosessis- kehittelemään kaikenkattavaa ihmisten mo- giaan nojaten – »fordistiseksi»; myös »taylo- ta. Kuten David Harvey purevasti huomaut- tivaation selittävää teoriaa. Beckerin mukaan rismi», joka viittaa tehdastyön rationaaliseen taa, ensimmäinen maa, jossa uusliberalismin kaikki ihmisten toiminta on selitettävissä ta- organisointiin, on käypä termi. Tänä kautena ohjelmaa alettiin toteuttaa, oli Chile heti Pi- louden näkökulmasta käsin. »Argumenttini klassinen liberalismi sai väistyä keynesiläisen nochetin kaappauksen jälkeen 1973 – aiemmis- ydin on», selittää Becker, »että ihmisten käyt- ajattelun tieltä, jossa vapaan kilpaulun sijasta sa demokratian oloissa moista ohjelmaa tuskin täytyminen ei ole skitsofreenista – – Kaikkea korostettiin valtiollisen ohjauksen ja luokkien olisikaan saatu myytyä kansalle.22 inhimillistä käyttäytymistä voidaan päinvas- välisen kompromissin merkitystä. Termeinä Vasta Pinochetin jälkeen tulivat Thatche- toin tarkastella siten, että ollaan tekemisissä fordismi, taylorismi ja keynesiläisyys luonneh- rin ja Reaganin hallitukset, jotka onnistuivat toimijoiden kanssa, jotka maksimoivat hyö- tivat aikaa, jolloin keskeisessä asemassa tuotan- runnomaan uusliberalismin keskeiset poliitti- tynsä vakaan preferenssijärjestelmän pohjalta toelämässä oli klassinen teollisuustyö; tuon ajan set tavoitteet läpi myös johtavissa länsimaissa. ja hankkivat erilaisilla markkinoilla itselleen ihmiskuva voidaan tiivistää sanoihin homo fa- Uusliberalistinen projekti ei silti ole pelkästään optimaalisen määrän informaatiota ja mui- ber: ihminen tuottavana olentona, joka muok- (talous)poliittinen. Ei ole liioiteltua väittää, että ta tekijöitä».25 kaa sekä yhteiskuntaa että omaa olemustaan se pyrkii myös tuottamaan »uuden ihmisen» – Teoksissaan Becker tarkastelee, usein mut- taylorilais-fordistisen teollisuusyhteiskunnan miltei välittömästi sen jälkeen kuin sekä taylo- kikkaiden matemaattisten mallien avulla, sel- periaatteiden mukaisesti. ristisen utopian täysin rationaalinen tuottaja laisia asioita kuin »avioliitosta saatava hyöty» Vasta 1970-luvulle tultaessa, kun »fordisti- että sosialistisen suunnitelmatalouden uusi, tai »lapset kestokulutustarvikkeina». »Lapsis- sen» kapitalismin malli liukui yhä syvemmälle kommunistinen ihminen oli ehditty heittää his- ta saatavaa hyötyä verrataan hyötyfunktion tai kriisiin ja usko keynesiläisiin säätelymekanis- torian roskatynnyriin. Uusliberalismin tavoitte- indifferenssikäyrien järjestelmän avulla mui-

44 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Uuslib. ja Työmarkkinat hin hyödykkeisiin. Indifferenssikäyrien kul- ei nähdä »prudentialismin» keskeistä asemaa miseen, vanhuudenturvaan, on tehnyt ‘julkisil- ku riippuu lapsiin kohdistetuista suhteellisista siinä. Uusliberalismin hallitustapa pohjautuu le’ ja ‘yksityisille’ instituutioille mahdolliseksi preferensseistä, tai toisin ilmaisten ’mieltymyk- »valintojen teknologioille», erilaisten valinta- sysätä yhä kuumeisemmin valintoja tekevän sistä’».26 Beckerin usko siihen, että ihminen ja kilpailutustilanteiden luomiselle ja institu- agentin kannettavaksi koko joukon tehtäviä. voidaan redusoida herkeämättä rationaalisia tionalisoimiselle, joiden kuvitellaan lisäävän Samalla se on moninkertaistanut jokaiseen uu- (»hyödyllisiä») valintoja tekeväksi automaa- tehokkuutta. Tässä uusliberalistit ovat jopa ra- teen päätöstentekohorisonttiin liittyvät epävar- tiksi menee niinkin pitkälle, että hänen mu- dikaalimpia kuin vanha Bentham. Engelman- muudet. Niin raskaalta taakalta kuin nämä kaansa lähes jokaista kuolemaa voidaan pitää nin sanoin: epävarmuudet yksilön kannalta vaikuttavatkin, itsemurhana – ihminen, joka kuolee, on taval- »Tämä prudentialismi, joka siirtää yksilöiden ovat ne valintateoreetikkojen mielestä kuiten- laan itse syypää siihen, koska ei ole osannut ar- suorittaman laskelmoinnin varaan kaiken, al- kin hedelmällisiä epävarmuuksia, jotka johta- vioida riskejä riittävän hyvin ja on siis tehnyt kaen terveydestä ja päätyen henkilökohtaiseen vat maksimaaliseen tulokseen kokonaisuuden huonoja valintoja.27 turvallisuuteen, kasvatukseen, itsensä työllistä- kannalta.»28 1 Viimeaikainen Suomessa käyty keskustelu siitä, onko epäterveellisillä elämäntavoillaan itselleen sairauksia aiheuttaneilla henkilöillä sama oikeus hoitoon kuin »järkevästi» eläneillä, Viitteet: heijastaa juuri näitä uusliberalistisia ajatusmal- leja. Vastaavanlaista argumentaatiota on esitetty muillakin aloilla – esimerkiksi on väitetty, 1 Karl Marx, Pääoma, osa I, Moskova: Kustannusliike Edistys 1974, s. 547 (alaviite 63) 2 Ks. Karl Marx – Friedrich Engels, Valitut teokset, kuusi osaa, osa 1, Moskova: Kustannusliike Edistys 1978, ss. 502—503 että valtion ei tule auttaa ihmisiä, jotka joudut- 3 Pääoma, osa I, s. 548. Marx huomauttaa, että se elävän työn määrä, joka tarvitaan saamaan liikkeeseen yhteiskunnan pysyvä pääoma, on tietysti teknologisesti määrätty (so. konetta tai työkalua käyttämään tarvitaan vain tietty määrä Gary S. Beckerin mukaan elävää työtä). Siitä ei kuitenkaan mitenkään seuraa, että kyseisen työmäärän tuottaisi nimenomaan tietty määrä kaikki ihmisten toiminta työläisiä ja enempää ei voisi ottaa mukaan tuotantoprosessiin. 4 Stephen G. Engelmann, Imagining Interest in Political Thought: Origins of Economic Rationality, Durham and London: on selitettävissä talouden Duke University Press, 2003 näkökulmasta. 5 Matti Häyry, Mahdollisimman monen onnellisuus. Utilitarismin historia, teoria ja sovellutukset, Vantaa: WSOY 2001, s. 77 6 Sitaatti on Jeremy Benthamin pääteoksesta An Introduction to the Principles of Morals and Legislation (1789), lainaus tässä tuaan kahden asunnon loukkuun ovat ylivel- Häyryn mukaan, mt., s.78 kaantuneita, koska he ovat tietoisesti tehneet 7 Aihepiiristä kiinnostuneille voin suositella edellä alaviitteessä 5 mainittua Matti Häyryn teosta ensimmäisenä riskialttiita valintoja ja saavat siis itse kantaa johdatuksena problematiikkaan. vastuun niistä. Jotkut tutkijat ovat kuvanneet 8 Bentham, mt., siteerattu Häyryn, mt. mukaan, s. 77 tätä ilmiötä sanalla new prudentialism – »uusi 9 “Bentham halusi tieteellistää moraalin perustan ja esitti ajatuksen hedonistisesta kalkyylista, jossa lsketaan yhteen erilaisten toimintavaihtoehtojen tuottamat kokemukset näiden vaihtoehtujen vertailua tai areviointia varten. Teko (tai järkevyysajattelu». Tosin kun tietää englannin laki tai sosiaalipolitiikka), joka tuottaa eniten mielihyvää tai vähiten tuskaa, on paras, ja se on valittava” (Häyry, mt., s. sanan prudent muut merkitykset, tekee välil- 79). lä mieli kääntää se »uudeksi tekopyhyydeksi». 10 Karl Marx, Lisäarvoteorioita. Liitteitä (Pääoman 4. osa), teoksessa: Karl Marx – Friedrich Engels, Valitut teokset, kuusi Siinähän sysätään vastuu tehdyistä valinnoista osaa, osa 4, Moskova: Kustannusliike Edistys 1979, s. 519 kokonaan yksilöille, kysymättä lainkaan sitä, 11 Muotoilu on David MacLellanin; ks. Karl Marx. Elämä ja teokset, Helsinki: Love Kirjat 1990, s. 272 onko ihmisillä todella ollut edellytyksiä täysin 12 Karl Marx, Vuosien 1857—1858 taloudelliset käsikirjoitukset (Grundrisse), osa 1, Moskova: Kustannusliike Progress 1986, harkitun mielipiteen muodostamiseen. Keuh- s. 34 13 Mt., osa 2, ss. 132—133 kosyöpä on epäilemättä tupakoitsijoiden itse it- 14 Karl Marx, Pääoma, osa I, s. 166 selleen aiheuttama sairaus, mutta mikä osuus 15 Thomas Hobbes, Leviathan, suom. Tuomo Aho, Tampere: Vastapaino 1999, ss. 123, 124 (luku 13) tupakkateollisuuden ja mainostajien markki- 16 G.W.F. Hegel, Enzyklopädie, § 523, Hauptwerke in sechs Bänden, Bd. 6, Hamburg: Felix Meiner 1999, s. 498 nointikampanjoilla mahtaakaan olla siihen, et- 17 Jeremy Bentham, The Works, ed. by John Bowring, Edinburgh:Tait 1838 ja ed., osa I, s. 309; sitaatti tässä Losurdon tä tupakointi on niin yleinen ja suosittu tapa? mukaan: Domenico Losurdo, Controstoria del liberalismo, Roma/Bari: Editori Laterza (Biblioteca Universale Laterza Tai jos ajatellaan asuntokaupoissaan epäonnis- 578) 2006, s. 193. Controstoria del liberalismo tuneita ihmisiä, niin mikä on lainaa liian hel- 18 Domenico Losurdo, , Roma/Bari: Editori Laterza (Biblioteca Universale Laterza 578) 2006. 19 Losurdo, mt. s. 51 posti tarjonneen pankin tai asuntomarkkinat 2 0 Mt., s. 37 vapauttaneen hallituksen vastuu? 21 Losurdo, mt., s. 297, otsikko Edellä jo siteeraamani Stephen Engelmann 22 David Harvey, A Brief History of Neoliberalism, Oxford Univ. Press 2007, s.7 katsoo, että juuri tästä »prudentialismista» on 23 Sitaatti Harveyn mukaan, mt., s. 23 tullut »kehittyneen liberalismin» (lue: uusli- 24 Termi (“Theorienimperialismus”) on Robert Rollen, ks. hänen teostaan Homo oeconomicus. Wirtschaftsanthropologie in beralismin) hallitustapa. Uusliberalismi ero- philosophischer Perspektive, Würzburg: Königshausen & Neumann 2005, s. 156 25 Sitaatti tässä Rollen, mt., mukaan; vrt. myös Beckerin Nobel-luento vuoden 1992 taloustieteen Nobelin palkinnon aa vanhasta liberalismista siinä, että ulkoisen jakotilaisuudessa, nettiosoitteessa http://home.uchicago.edu/~gbecker/Nobel/nobel.html. pakon sijasta se saa ihmiset sisäistämään ho- 26 Sitaatti Rollen mukaan, mt., s. 163 mo œconomicus -ajattelun. Tämä on merkit- 27 Gary S. Becker, The Economic Approach to Human Behavior, Chicago: Univ. of Chicago Press 1976, s. 10; siteeraattu tässä tävä muutos, eikä uusliberalistisen politiikan Engelmannin, mt., s.140 mukaan. luonnetta ole oivallettu loppuun saakka, jos 28 Engelmann, mt., s. 149

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 45

Uuslib. ja Työmarkkinat Professori Leena Eräsaari on huolissaan uusliberalististen oppien vaikutuksista sosiaalipolitiikkaan ja ihmisten hyvinvointiin.

osiaalityön professori Leena Eräsaaren tä myös asiakkaiden kannalta. Muutoksesta on tutkimusten perusteella hyvinvointivaltio tullut itseisarvo. Vanha mielletään huonoksi ja kuulostaa pahoinvointivaltiolta, jota pyö- kaikki uusi automaattisesti paremmaksi. S rittävät vääristä lähtökohdista suunnitellut »Julkista sektoria syyllistetään jatkuvasti sii- organisaatiot. Eräsaari on tutkinut uusliberalis- tä, että se ei osaa kilpailuttaa, ei ole hintatietoi- min vaikutusta sosiaalipalveluihin ja löytänyt nen ja kustannustehokas. Kun ihmiset haluavat lukuisia epäkohtia, toimimattomia ratkaisuja muutosten tapahtuvan hitaammin pysyäkseen sekä asennevammoja. vauhdissa mukana, heidät leimataan vanhoiksi Uusliberalismin kritisoija hänestä tuli pieruiksi, joilla on hirveä muutosvastarinta.» 2000-luvun alussa, jolloin hän julkaisi kirjan Sosiaalipalveluiden muutokset vaikuttavat Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Kyseessä kuitenkin työntekijöiden ammatti-identiteet- on tutkimus Rakennushallituksen yhtiöittämi- tiin ja työn eettisiin periaatteisiin. Eräsaari ot- sestä. Samoihin aikoihin alkoi markkinavuok- taa esimerkiksi sairaanhoidon ja sosiaalityön ra-ajattelu ja yksityistämisen kierre. eettiset ohjeet, joiden mukaan kaikki on hoi- »Nykyisin markkinavuokra-ajattelu ohjaa dettava. koko julkista toimintaa. Esimerkiksi kouluja »Periaatteessa mitä vaikeampi tapaus, sitä lakkautetaan tilakustannussyistä.» paremmin se on hoidettava, koska juuri se tar- Eräsaari puhuu legaalisuuskriisistä. vitsee hoitoresursseja», Eräsaari sanoo. »Mut- »Se tarkoittaa tilannetta, jossa valtio lakeja ta tehokkuusajattelun mukaan ei hoidetakaan säätävänä ja niiden ylläpitoa valvovana muuttuu enää yksittäisiä tapauksia ja ihmisiä, vaan mää- valtioksi, joka itse heittää lait romukoppaan.» riä tai joukkoja. Mitä nopeammin joku saa- Uuden Eräsaari osui arkaan paikkaan, ja hänen tut- daan putkesta ulos, sen tehokkaampaa – ja kimuksensa vaiettiin hiljaiseksi. Jopa jotkut parempaa.» ihannointi sosiologit epäilivät, saattoiko hänen argument- Eräsaari kertoo brittiläisistä sairaanhoitajista tejaan painaa. Sosiologia-lehti sensuroi Eräsaa- tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan hoita- relta pyytämäänsä alustusta, jossa hän siteerasi jat pyrkivät aluksi pitämään kiinni ammattinsa vie Raimo Sailasta, vaikka tämän lausunto oli lai- eettis-ideologisista lähtökohdista, mutta joutui- nattu tv-ohjelmasta. vat vähitellen luopumaan niistä. vanhoihin Se liittyi siivoojien laittomaan irtisanomi- »Kyllä sellainen käy ammattilaisten sielul- seen vuonna 1994, josta myöhemmin Jarmo le.» ongelmiin Lampela sai aiheen Eila-elokuvaansa. Sittem- Toinen ammattilaisuutta nujertava piirre jär- min myös kunnat alkoivat irtisanoa vakituisia jestelmässä on ammatillisten kokonaisuuksien työsuhteita. Valtio joutui maksamaan laitto- pirstominen osiin. Tästä on hyvänä esimerkki- Uusliberalismi on masta irtisanomisesta korvauksia, mutta Erä- nä vanhusten kotihoito. Aiemmin yksi ihmi- saaren mukaan irtisanominen oli silti valtiolle nen hoiti vanhuksen ostokset, toi lääkkeet ja muuttanut sosiaalipolitiikan taloudellisesti kannattavaa. siivosi, jolloin vanhuksen luona oli useamman epäinhimillisemmäksi. »Sailas totesi siteeraamassani puheenvuoros- tunnin sama, tuttu ihminen. Nyt jokaista teh- saan, että vaikka sakkoja jouduttiinkin maksa- tävää hoitaa eri henkilö. Tutkija ja professori Leena maan, niin silti valtio säästi. Viesti siis oli, että »Ammattilainen haluaisi kuitenkin kohdella Eräsaari vertaa nyky- mikäli valtio ja kunnat säästävät, ei lakeja tar- ihmistä kokonaisena ihmisenä ja välittää, mitä vitse noudattaa. Samoihin aikoihin sekä valtio tälle tapahtuu», Eräsaari painottaa. »Ollessani yhteiskuntaa 1800-luvun että kunnat siirtyivät pätkätyösuhteisiin.» Helsingissä vanhustenhuollon sosiaalityön tuu- todellisuuteen. torina eräässä projektissa ihmiset valittivat sitä, Työn eettiset periaatteet näivettyvät etteivät enää saa tietää, mitä vanhalle ihmisel- Uusliberalistinen ajattelu on Eräsaaren mukaan le on tapahtunut sen jälkeen, kun tälle on teh- teksti Elina Loisa | kuva Mari Mäkiö muuttanut sosiaalityötä sekä työntekijöiden et- ty joku laitossijoitus. Aiemmin näin oli, mutta

46 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 nykyisin ihmiset ikään kuin katoavat johonkin Eräsaari ei myöskään usko koulutetun keski- sityisten rinnalle. mustaan aukkoon. Heidän parissaan työsken- luokan tilanteen paranevan, päinvastoin. »Päätökset eivät aina ole taloudellisesti jär- televille se ottaa koville.» »Pahoin pelkään, että nekin duunit siirre- keviä, ja myös perustelut ovat ideologisia. Tär- Myös asiakkaiden turvattomuus lisääntyy, tään Kiinaan tai minne nyt vaan. Esimerkiksi keänä pidetään vain muutosta.» kun ihmiset muuttuvat yksilöistä massaksi. aiemmin ajateltiin, että tietojenkäsittelyn pa- »Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat ne rissa löytää takuuvarmasti töitä, mutta koulu- Dickensiläisen maailman uhkakuva vanhukset, joilla ei ole omaisia soittelemassa tus ei enää takaa sitäkään. Jos on selvää, että Eräsaari uskoo, että uusliberalismi on muodi- ruoka- ja lääkelähetysten perään. Nykykäytän- alaluokkaan voi jäädä ilman mitään koulu- kas aate, joten huono kierre tulee jatkumaan tö johtaa siihen, että kaikkein eniten apua tar- tusta, niin myös se on varma, ettei koulutuk- pitkään. Hänen mukaansa nyky-yhteiskunta vitsevat jäävät todennäköisimmin ilman.» senkaan myötä välttämättä nouse mihinkään on menossa taas kohti 1800-luvun yhteiskun- keskiluokkaan.» taa, jota muun muassa Charles Dickens on Köyhän alaluokan paluu kirjoissaan kuvannut: osa ihmisistä on todel- Voisikin sanoa, että suomalainen yhteiskun- Taustalla muutoksen ideologia la rikkaita, mutta suurin osa äärettömän köy- ta on muuttunut amerikkalaisempaan suun- Uudistukset eivät synny tyhjiössä, vaan aina hiä ja surkeassa asemassa. Erityisesti elämän taan. jossakin yhteiskunnallisessa tilanteessa. Mut- ennakoimattomuus tekee maailmasta epävar- »On järkyttävää, että jenkeillä siihen pää- ta kummin päin muutos tapahtuu – ovatko man, tukiverkkoja ei ole, vaan jokainen selvi- tymiseen kesti 30 vuotta, mutta meillä se hoi- yhteiskunnan arvot koventuneet ja maaperä ää itsekseen tai mahdollisesti perheen, suvun dettiin 90-luvulta tänne, siis kymmenessä tullut sitä kautta otolliseksi uusliberalisoitu- tai klaanin avulla. vuodessa!» miselle, vai ovatko muutokset muuttaneet ajat- »Kaikki merkit viittaavat siihen, että juuri Hän huomauttaa, että Amerikan ja Britanni- telutapaa? köyhimmät ja huonoimmassa asemassa olevat an tulorakenne on sellainen, että noin kolmas- »Sosiaalipolitiikan muutoksen väitetään ole- tulevat kärsimään eniten Suomessa ja globaa- osa kansalaisista on köyhyysrajan alapuolella. van vain tekninen muutos, joka ei muka muu- listi. Esimerkiksi köyhimpien maiden lapset Myös Suomi on eriarvoistumassa huolestut- ta käytännössä mitään. Mutta tosiasiassa se tulevat pahiten kärsimään vesipulasta. Vää- tavaa vauhtia. toimintatapa muuttaa myös ideologiaa. Ko- ryys kasaantuu.» Eräsaari sanoo, että 60-luvulta lähtien vallalla ollut käsitys luokkakierron mahdollisuudesta »Kaikki merkit viittaavat siihen, että juuri köyhimmät ja ei enää päde. Tulonjaon ja palvelujärjestelmi- huonoimmassa asemassa olevat tulevat kärsimään eniten.» en muututtua ei siirtyminen luokka-asteikolla ylöspäin ole enää samalla lailla mahdollista. »Esimerkiksi lasten vanhempien pitäisi koko ko kolmas sektori on muuttanut luonnettaan. Kaikkein pahimpana uhkakuvana Eräsaari ajan pystyä paikkailemaan järjestelmän aukko- Moraali rapistuu sisältäpäin.» kuitenkin pitää ekokatastrofia, jota kohti uusli- ja, mutta kaikki eivät pysty siihen.» Moni uskoo, että kyseessä on laman jäljiltä beralistinen ajattelu uhkaavasti on viemässä. Erityisen huolissaan Eräsaari on yksinhuol- jäänyt säästämispakko. Eräsaari näkee tilan- »Kun koko ajan kilpaillaan kaikesta, ei ole tajien kohtelusta. Hän osallistui keväällä sosi- teen kuitenkin laajemmin yhteiskunnallisena mitään rajoituksia ihmisten eikä luonnonkaan aalineuvojien järjestämään mielenosoitukseen, ilmiönä, johon vaikuttaa myös palvelusektorin riistolle. Suomi ei ole ainoa valtio, joka toi- jonka tarkoitus oli kiinnittää huomiota yksin- leimautuminen naisten alueeksi. mii niin, joten voi hyvin olla, että luonto ei huoltajien asemaan. Neljännes yksinhuoltajis- »Hyvinvointipalvelut ovat perinteisesti ol- kestä.» ta saa toimeentulotukea, eikä tukiin ole tehty leet naisten duuneja, ja naiset myös saavat niis- Eräsaari peräänkuuluttaa rajoituspolitiik- aikoihin riittäviä indeksikorotuksia. tä suurimman hyödyn, kun lapset, vanhukset kaa. Valtion rooli lakeja säätävänä ja niitä val- »Jos elämä menee sellaiseksi, että joutuu aa- ja sairaat hoidetaan.» vovana instanssina pitäisi elvyttää uudestaan, musta iltaan miettimään, miten saa ruokaa, Eräsaari huomauttaa, että aiemmin puolu- ja lakien tulisi suojata niin luontoa, ihmistä ei kauheasti jaksa enää ponnistella minkään eet olivat riippuvaisempia naisjaostoista, jotka kuin rakentamistakin. muun eteen.» muun muassa keräsivät talkoilla rahaa. Nyt hänellä on suunnitteilla uusi kirja, jon- Lisäksi tukien hakeminen on nykyisin han- »Naisten vaikutusta politiikassa tutkineet ka aiheena on uusliberalismille sukua olevan kalaa ja karensseja tipahtelee helposti. Eräsaari ovat huomanneet, että naisjaostojen merki- New Public Managent -nimisen hallinto-opin näkee syyksi työn kannustavuuden eetoksen. tys puolueissa on vähentynyt, koska nykyisin eteneminen julkisella sektorilla, myös yliopis- Kaikki muu kuin työ on tehty rangaistavak- puolueen rahoitus tulee suoraan valtiolta. Sik- toissa. Kirjaan on tarkoitus tulla eri asiantun- si. Työvoimatoimistot yrittävät potkia työttö- si naisia ei kuunnella enää samalla hartaudel- tijoiden tekstejä. Eräsaari on ilahtunut siitä, miä yrittäjiksi, jolloin heille tulee heikompi la kuin ennen.» että vaikka aiemmin yhteiskuntatieteilijät ei- sosiaaliturva. »Toisaalta joidenkin tahojen intressi julkisen vät olleet kovin kiinnostuneita uusliberalismin Sama työllistämisideologia on myös sosiaa- sektorin yksityistämiseen tulee myös sitä kaut- kritiikistä, nykyisin kiinnostuneita on niin pal- litoimistoissa. Työvoimatoimistosta karenssin ta, että siellä liikkuu todella isot rahat. Riisto- jon, etteivät kaikki mahtuneet aihetta käsitte- saaneen toimeentulotukea leikataan helpos- potentiaalia on paljon.» levään työryhmään alustajiksi. ti. Tällaista painostusta kutsutaan kannusta- Eräsaari huomauttaa, että vaikka muutoksia Eräsaari uskookin, että asioille on vielä mah- miseksi. perustellaan usein säästämisellä, pitkällä täh- dollista tehdä jotain, mutta tieto asiasta on tär- »Taustalla on ajatus, että ihmiset pitäisi saada täimellä säästöjä ei usein edes synny. Esimer- keää. huonopalkkaisiin töihin millä keinoin hyvänsä. kiksi lastensuojelun laitospaikkoja lakkautettiin »On tunnettava prosessit voidakseen vas- Lisäksi täytyy muistaa, että työvoimatoimis- laman myötä, joten nyt paikat ovat kalliita ja tustaa niitä. Mitään syytä ei ole antaa perik- toillakin on sama tulosvaatimus kuin muilla- niistä on huutava pula. Moni kunta harkitsee- si.» 1 kin tahoilla.» kin perustavansa uudestaan omia paikkoja yk-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 47 Bertelsmann-säätiö Euroopanlaajuinen vallankäyttäjä

»Mikä on hyväksi Bertelsmannille, on hyväksi myös yhteiskunnalle», kuuluu Euroopan suurimman media- alan yrityksen motto. Bertelsmann-säätiön pyrkimyksiin kuuluvat muun muassa sosiaalivaltion alasajo, koulutuksen alistaminen markkinoille ja EU:n militarisoiminen. teksti Jouko Jokisalo | kuva Bertelsmann AG

alta on kaikkialla ja ei missään. Tämä on Vaikuttaja monella alalla roopan suurin radio- ja televisiokanava RTL usein kuultu hokema ja perustelu valta- Media-alan konglomeraatti Bertelsmann AG Group, joka takaa sille mainosrahoitteisen analyysin puuttumiselle tai sen abstrakti- on Mohnin suvun perheyritys. Konserniin kuu- televisiotoiminnan selvän markkinajohtaja- V suudelle. Mistä kumpuavat yhteiskunnan luu toista sataa kirjakustantajaa, joista merkit- aseman Euroopassa. Sen yhteyteen kuuluu si- kaikkia alueita ravisuttavat uusliberalistiset tävin on Random House, maailman suurin sällöntuottaja FremantleMedia, joka tuottaa projektit? Miten niistä tulee osa hallitsevaa englanninkielisen ja toiseksi suurin saksan- 260 eri tv-ohjelmaa yli 40 maahan, yhteensä politiikkaa? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei kielisen kirjallisuuden kustantaja. Sen lisäksi 8 000 tuntia vuodessa. Katsojia ohjelmilla on saa vastausta poliittisessa ja yhteiskunnallises- konsernin kustantamojen yhteyteen on luotu noin 250 miljoonaa joka kuukausi. Suomessa sa keskustelussa. kirjakerhojen verkosto, jossa on jäseniä yli 25 FremantleMedian tuotantoa ja arvomaailmaa Yksi keskeinen Euroopan mittakaavan val- miljoonaa eri puolilla maailmaa. edustavat Bonus, Idols, Salatut elämät, Levy- lankäyttäjä ja uusliberalistisen politiikan vetu- Bertelsmann AG omistaa myös 22 televi- raati ja Diili. ri on Bertelsmann-säätiö ja sen taustalla oleva sio- ja 18 radioasemaa yhdessätoista maassa. Konsernin kolmas pääalue on aikakausleh- Bertelsmann-konserni. »Meidän ensisijaise- Konsernin televisiotoiminnan ydin on Eu- tikustantamo Gruner+Jahr, joka käsittää kaik- na tavoitteenamme on mahdollisimman suuri ja pysyvä yhteiskunnallinen vaikutus», julis- Bertelsmann pitää aktiivisesti yhteyttä Euroopan taa säätiö. »Me autamme politiikkaa, valtiota keskeisiin poliittisiin johtajiin. Kuvassa konsenin ja yhteiskuntaa löytämään ratkaisuja tulevai- edustajien Liz Mohnin ja Gunter Thielenin välissä Saksan liittokansleri Angela Merkel. suutta varten», vahvistaa Bertsmannin pää- omistaja ja säätiön perustaja Reinhard Mohn linjauksen. Sosiaalivaltio, työpaikkademokra- tia ja yhteiskunnan demokraattinen kehittä- minen eivät hänen mielestään anna avaimia tulevaisuutta varten. Tilalle tarjotaan kilpailun luomaa tehokkuutta yhteiskunnallisena ohjausmenetelmänä ja yrittäjäkulttuurin taloudessa kehittämien mallien siirtämistä muille elämän alueille. Mottona on: »Mikä on hyväk- si Bertelsmannille, on hyväksi myös yhteiskunnalle.» Bertelsmann on maailman vanhin ja Euroo- pan suurin media-alan yritys. Se aloitti toimin- tansa 1830-luvulla kustannusalan yrityksenä. Konsernilla on noin 90 000 työntekijää yli 60 maassa, ja sen vuosittainen liikevaihto on noin 20 miljardia euroa.

48 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Bertelsmann-säätiö Hartz IV -lainsäädäntö koulutus-, ja turvallisuuspoliittisissa elimissä CHE:n johtokuntaan kuuluu niin sanottujen istuvat säätiön asiantuntijat arvioijina ja useim- eliittiyliopistojen edustajia. Sen johtajaa, lii- on viiden vuoden aikana missa asiaankuuluvissa ratkaisuissa on nähtä- ketalouden professori Detlef Müller-Bölin- kaksinkertaistanut vissä heidän vaikutuksensa». giä on kutsuttu »tasavallan epämuodolliseksi lapsiköyhyyden Saksassa. opetusministeriksi». Tavoitteena koulutuksen CHE:n piiristä ovat tulleet muun muassa kaupallistaminen esitykset yliopistojen lukukausimaksuista ja kiaan 75 aikakauslehteä (joista 34 Saksassa) Säätiön tulilinjalla on ollut erityisesti sosiaa- korkeakoulujen toimimisesta markkinatalou- sekä kymmenen sanomalehteä. Bertelsmann livaltio. Gerhard Schröderin punavihreän den sääntöjen mukaan. CHE julkaisee myös omistaa keskeisiä sanomalehtiä myös Unka- hallituksen noustessa valtaan Bertelsmannin säännöllisin välein yliopistojen rangking-listo- rissa ja Slovakiassa. Näiden lisäksi konsernin Capital-lehti julkaisi talouspoliittisen vaatimus- ja, joita sitten Bartelsmann-konsernin erilaisissa etikettiin kuuluvat äänilevytuotannon alueella listan, jossa edellytettiin muun muassa työt- lehdissä käsitellään laajasti. Kaikkiaan CHE:n esimerkiksi RCA, Ariola, Arista ja 200 muu- tömyys- ja sosiaaliturvan olennaista alasajoa, pyrkimyksenä on koulutuspoliittisen ajattelun ta pienempää tuottajaa yli 50 maassa. Tämän palkkojen sivukulujen alentamista, vähimmäis- alistaminen markkinatalouden laeille. lisäksi Bertelsmannin sisaryhtiönä on kan- palkan laskemista työttömyyden torjunnan Bertelsmann-säätiö laatii myös »konsepteja sainvälinen media- ja viestintäpalvelujen toi- nimissä ja valtiontalouden »tervehdyttämis- valtioiden- ja kansainvälistä hallintotoimin- mittaja Arvato. Sen tytäryhtiö Arvato mobile tä». Säätiön asiantuntijat järjestivät myös 250 taa varten» ja »kehittää strategioita konflikti- on maailmanlaajuinen digitaalisten viihde- kuntaedustajalle tilaisuuden, jossa heille esi- en rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi». Tässä sen sisältöjen, innovatiivisten konseptien ja inte- teltiin, miten kunnat »tuhlaavat voimavaroja» apuna toimii Münchenin yliopiston yhteydes- raktiivisten ratkaisujen toimittaja. Se toimii pitkäaikaistyöttömiin. Seminaarin seurauksena sä toimiva soveltuvan politiikkatutkimuksen läheisessä yhteistyössä verkko-operaattoreiden, syntyi työryhmä, jonka tuloksiin perustui pit- keskus (Centrum für Angewandte Politikfor- Internet-palveluntarjoajien, mediayritysten ja kälti Schröderin hallituksen toteuttama Hartz schung – CAP), jonka johtajana on kansain- laitevalmistajien kanssa yli 75 maassa. IV-lainsäädäntö, joka merkitsi keskeisten sosi- välistä arvostusta nauttiva professori Werner Tähän talous- ja mediavaltaan tukeutuu aalivaltion rakenteiden alasajoa. Hartz IV on Weidenfeld. Säätiöltä on peräisin ajatus EU:n vuonna 1977 perustettu Bertelsmann-säätiö, viiden vuoden aikana kaksinkertaistanut lap- ulkoministeristä. Se tukee myös voimakkaas- jonka vuosibudjetti on noin 70 miljoonan eu- siköyhyyden Saksassa. ti pyrkimyksiä EU:n militarisoimiseksi. EU:n roa. Säätiöllä on arviolta 300 työntekijää ja 100 Säätiön politiikan nimenomaisena kohtee- nopean toiminnan joukkojen lähtiessä Kon- tutkimusprojektia. Omien sanojensa mukaan na on korkeakoulupolitiikka, joka nähdään goon Bertelsmann-säätiö julkaisi »yksityistä- säätiö keskittyy projekteissaan neljään teemaan, »avaimeksi yhteiskuntareformiin». Asetettu- misstrategian», jossa kohteena olivat Kongon joita ovat »koulutus, talous ja yhteiskunnalli- jen tavoitteiden läpiviemiseksi säätiön yhtey- kaivosteollisuus sekä kuljetus-, telekommuni- set asiat, terveydenhoito sekä kansainvälisen teen perustettiin vuonna 1993 korkeakoulujen kaatio- ja energiasektori. yhteistyön kehittäminen». Saksalaiset tutki- kehittämiskeskus (Centrum für Hochschulent- Klönnen ja Biermannin mukaan Bertels- jat professori Arno Klönne ja tutkija Werner wicklung – CHE), jonka yhteistyökumppanina mann-säätiötä voi luonnehtia »saksalaiseksi ja Biermann toteavat Bertelsmann-säätiöstä, et- toimii Saksan korkeakoulurehtorien konfe- eurooppalaiseksi suurvallaksi». 1 tä »Euroopan kaikissa merkittävissä sosiaali-, renssi (Hochschulrektorenkonferenz – HRK).

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 49

Bertelsmann-säätiö Uusliberalismin Dialektiikka

50 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Yhteiskuntia mullistaessaan uusliberaalinen projekti ei ole vain hajottanut vanhaa, vaan myös luonut edistyksellisiä elementtejä, toteuttanut alistettujen ryhmien etuja nurinkurisella tavalla sekä suodattanut itseensä ja marginalisoinut vasemmistolaisen kritiikin. Prekariaatin kasvu ja globaalinen superriisto tuottavat kuitenkin lukuisia uusia ristiriitoja, alistavat yhteiskunnassa elävät yksilöt ylisuurille vaatimuksille ja johtavat konsensuksen rapautumiseen. On kehkeytynyt monitahoinen liikkeistä koostuva liike, joka luonnostelee uusliberalismin jälkeisen maailman ääriviivoja. Jos se tahtoo menestyä vasta- tai antihegemoniaalisena voimana, sen on opittava operoimaan omilla ristiriidoillaan, tunnustettava sekä eroavuudet että yleistettävien projektien kehittely, erilaiset ryhmät ja intressit, liikkeiden, ammattiyhdistysten ja puolueiden poliittiset voimat, sekä autonomia että valtiosta käytävä kamppailu. teksti Mario Candeias Käännös Pertti Hynynen, Tapani Kaakkuriniemi ja Vesa Oittinen | kuvat Mari Mäkiö

1. Uusliberalismin dialektiikka kunnalliseen marginalisoitumiseen. Jokaisen, joka ei tätä Uusliberalismi ei ole mikään puhdas »ylärakenteen» ilmiö, halua, on tahtoen tai tahtomattaan alistuttava arkipäivän ei mikään »myytti» eikä »huijausta». Uusliberalistinen ide- kilpailuun – tapahtui se sitten koulussa tai yliopistolla, yri- ologiatuotanto on päinvastoin organisoivana elementtinä tyksessä tai työmarkkinoilla tai jopa rakkauselämässä (ku- muokattaessa uudelleen kriisin oloissa kaikkia yhteiskun- ten Michel Houellebecqin romaaneissa Alkeishiukkaset ja nallisia suhteita: työ- ja tuotantosuhteita yhtä hyvin kuin Extension du domaine de la lutte!). sukupuoli- ja luokkasuhteita. Eikä ideologia tässä yhtey- Uusi tuotanto- ja elämäntapa liittyy näin siis subjektii- dessä merkitse »väärää tietoisuutta», vaan on pikemmin- visuuksien muutokseen. kin »rationalisoinnin muoto», joka antaa yhteiskunnalliselle Esimerkki: Harold Demsetz yrittää teoriallaan osoit- todellisuudelle uusia määritelmiä; se ilmaisee siis nurinku- taa, miten valtiolliset syrjinnän vastaiset toimenpiteet (ku- risten yhteiskunnallisten olojen todellisuutta, jolla on juu- ten syrjittyjä ryhmiä suosiva niin sanottu affirmative action rensa ihmisten arkiymmärryksessä, ja mahdollistaa, että Yhdysvalloissa, kiintiösäädökset ja kaikki tasa-arvopolitii- yksilö voi suuntautua tietyllä tavalla ja pystyy toimimaan, kan muodot, myös äitiysturva) tuottavat yhä uusia epätasa- joskin tietyissä rajoissa. arvoisuuden muotoja. Rationaalisten valintojen (Rational Keskiössä on radikaali käsitys yksilöllistymisestä ja yleis- Choice) teorian mukaan esimerkiksi jokaisen yrittäjän olisi tetystä markkinataloudellisesta vaihtoyhteiskunnasta. Yksi- valittava tiettyjen vähemmistöjen (kuten maahanmuutta- löllisen hyödyn maksimointi kohotetaan kaiken inhimillisen jien, naisten tai homoseksuellien) diskriminoinnin ja sen toiminnan perustavaksi motiiviksi. Mikä tahansa yksilön välillä, millaisia kustannuksia tällaisesta työvoiman vali- taloudellinen, fyysinen yhtä lailla kuin psyykkinenkin, koitumisesta seuraa. Jos työmarkkinoilla työvoiman hinta emotionaalinen, intellektuaalinen tai moraalinen tavoite määräytyy vapaasti, silloin syrjittyjen yksilöiden työvoiman tai tarve tulkitaan tällöin hyödykkeeksi tai tavaraksi. Näin hinta laskee ja he ovat silloin muita selvästi halvempia. Al- asian näkee esimerkiksi taloustieteen Nobelin saanut Gary haisemmat palkkakustannukset johtaisivat näin – oletuk- S. Becker. Toimintavaihtoehtojen rationaalinen punnitse- sen mukaan – siihen, että yrittäjät perääntyvät rasistisista minen toteutuu yritystaloustieteen mallin mukaisesti hyö- tai seksistisistä ennakkoluuloistaan päästäkseen hyöty- tyjen ja haittojen kalkylointina. mään halvemmasta työvoimasta. Mutta jos valtiollisella Uusliberalismin hegemoniasta voidaan puhua siksi, että lainsäädännöllä asetetaan esteitä yksilöiden työvoiman va- sen on onnistunut läpäistä koko yhteiskunta yritystalou- paalle hinnanmuodostukselle, johtaisi tämä – näin Dem- dellisella hyötykalkyloinnilla ja kilpailuajattelulla, ja näin setz edelleen – siihen, että syrjittyjen yksilöiden työvoima se on pysyvästi muuttanut yhteiskunnallisia voimasuhteita. kallistuu, ja näin heidän tilanteensa juuttuu entisenlai- Jos yksilötasolla yrittää sanoutua irti näistä periaatteista, sekseen. Demsetz päätteleekin: »Lakisääteiset minimipal- se johtaa vain henkilökohtaiseen tuhoutumiseen tai yhteis- kat tekevät syrjityille henkilöille mahdottomaksi tarjota

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 51 palveluksiaan halvemmalla kuin suositut (yh- mintatapoja, jotka heitä syrjivien näkökulmas- la» on pitkälle meneviä seurauksia, mitä tulee tä tuottavat) henkilöt». Työnantajaa estetään ta ovat toivottavia». Se, mitä toivotaan, on siis yhteiskunnalliseen ja poliittiseen päätöksente- tällöin muuttamasta suosituimmuusjärjestys- alistuminen, vieläpä itse aiheutetun syrjäyty- koon. Kuten Karl Marx kirjoitti: »Se näennäi- tään, koska pidättyessään (ystävällismielisesti) misen hintana – ja »itse aiheutettuun» kuuluu nen typeryys, joka palauttaa kaikki ihmisten diskriminoinnista hän ei voikaan hyötyä hal- tässä myös ihonväri ja sukupuoli. Sen jälkeen moninaiset keskinäiset suhteet pelkkään hyö- vemmista työvoimakustannuksista. markkinoiden taloudellinen mekanismi hoitaa dyllisyyteen, tämä näennäisen metafyysinen Se, että edellä olevassa päättelyssä ei ole kyse itsestään sen, että syrjinnästä päästään eroon. abstraktio juontaa juurensa siitä, että moder- muusta kuin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden Moraalia ei tämän mukaan siis panna sivuun, nin porvarillisen yhteiskunnan puitteissa kaik- tuskin peitellystä puolustuksesta, käy ilmi seu- se vain saa taloudellisen perustelun. »Talou- ki suhteet on käytännössä alistettu yksistään raavasta Demsetzin oletuksesta syrjinnän muka dellinen näkökulma» on Demsetzin mielestä abstraktille raha- ja asiasuhteelle». Rahaa ja myönteisistä vaikutuksista: hän lähtee siitä, et- »niin laaja-alainen – – että sitä voidaan soveltaa menestystä pidetään tehokkaimpina kannus- tä ei vain syrjintää harjoittavan, vaan myös sen kaikkeen inhimilliseen käyttäytymiseen», riip- timina. Markkinoilla toteutuva kilpailu pitää kohteeksi joutuvan henkilön käyttäytyminen pumatta siitä, onko se ehkä »monetaarisesti mi- huolen siitä, että tehokkaimmat toimintavaih- mukautuu, sillä kuten hän itse sanoo: »koulut- tattavissa». Se olisi myös neutraali sukupuoleen, toehdot pääsevät vallalle. tamattomien, rikollisten ja rahvaan syrjiminen ikään ja sosiaaliseen asemaan nähden. antaa ihmisille arvokkaita ärsykkeitä valita toi- On selvää, että tällä »metodi-imperialismil-

Uusliberalismin on onnistunut läpäistä koko yhteiskunta yritystaloudellisella hyötykalkyloinnilla ja kilpailuajattelulla.

52 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Candeias 2. Kritiikin suodattaminen ja »kuusikymmenlukulaiset», vihreät ja sosialide- kojen määrä väheni rakenteellisen työttömyy- intressien reaalinen yleistäminen mokraatit muuttuvat itse kantaviksi voimiksi den johdosta ja kilpailu työpaikoista koveni. Uusliberalismin näkyvimpiä edustajia ovat suunnistauduttaessa kohti »omavastuullisuut- Uusliberalismia edeltäneen »fordistisen» kau- epäilemättä sellaiset teoreetikot kuin Fried- ta» ja valtiollisten rakenteiden purkua. den paternalististen valtiollisten ja perhesuh- rich von Hayek, Milton Friedman tai Gary teiden sijasta markkinat siirtävät nyt naisten S. Becker. Mutta silti ei »reaalisesti olemas- 2) Viime vuosisadan 60-luvun työläisten lii- itsensä harteille sen vastuun, että henkilökoh- sa olevaa uusliberalismia» saa palauttaa pelk- kehdintä, jotka etenkin Italiassa ja Ranskassa, tainen pätevyys ja kyky johtaisivat menes- kään akateemiseen teoriaan, vaikka se siihen mutta myös silloisessa Länsi-Saksassa huipentui tykseen – jos johtavat. Yksilötasolla tämä on tukeutuukin. Mikään hegemoniaa tavoitte- tehtaiden miehityksiin ja villeihin lakkoihin, todellakin nykyään mahdollista. Sitä kuvas- leva projekti ei toteudu puhtaassa muodos- suuntautui aivan olennaisesti yhä pidemmälle tavat – julkisuudessa ylimainostetut – menes- sa. Taistellessaan kulttuurisesta hegemoniasta menevää työnjakoa, liukuhihnojen nopeutta- tyneet naiset, alkaen Saksan liittokanslerista, hallitsevien ryhmien ei vain ole pakko tehdä mista ja siitä johtuvaa työn yksitoikkoistumis- samoin monet naisjohtajat ja tv-kasvot. Tämä kompromisseja, niiden pitää myös yhdistää kä- ta ja henkistä sekä ruumiillista stressiä vastaan. tekee uusliberaalisesta rakennemuutoksesta sityksensä konkreettisella tavalla alistettujen Nuo työelämän uudet prosessit johtivat työ- monien naisten silmissä hyväksyttävää, ja sa- ryhmien yleisiin intresseihin, muuttaa itseään voiman ennenaikaiseen loppuunkulumiseen malla se johtaa naisliikkeen hajoamiseen. Edes tämän mukaisesti, ilmaista itsensä uudella taja ammattitaidon heikentymiseen. naiset eivät nykyisin enää puolusta kollektiivi- valla – re-artikuloitua. Myös 70-luvun ammattiliittopoliitikot pa- sia järjestäytymismuotoja etujensa ajamiseksi. Vuoden 1968 sukupolven, nais-, ympäris- nostivat, valtion tuella, »työn humanisointiin». Niitä pidetään useimmiten vanhanaikaisina ja tö- ja työväenliikkeen keskeisiä vaatimuksia Kuitenkin vasta tuotantovoimien ja -suhteiden »miesvihamielisinä». on integroitu uusliberalistisiin politiikkoihin. kapitalistinen uudelleenjärjestely tekee lopun Tämän kääntöpuolena on se, että jotta nai- Näin on saatu organisoitua aktiivista hyväk- entisestä »fordistisesta» pyrkimyksestä »liuku- set voisivat tarjota koko työvoimaansa mark- syntää, absorboitu näiden liikkeiden kriitti- hihnatyöhön opetetun gorillan» tuottamiseen. kinoilla, tarvitaan kolmessa suhteessa vapaata nen potentiaali, ja näin viime kädessä kyseiset Nyt painotus tuotannon älylliseen puoleen on palkkatyöläistä – toisin sanoen sellaista, joka liikkeet itse on saatu lopahtamaan. Kolme esi- vahvempi, nyt kysytään välittömien tuottajien ei, kuten Marx totesi, ole vapaa vain tuotan- merkkiä, lyhyesti: ei-muodollista kokemustietoa, luovuutta, jopa tovälineistä ja vapaa myymään työvoimaansa, emotionaalisuutta. Tähän tiedon ja subjektiivi- vaan myös vapaa välttämättömistä »reproduk- 1) Aivan perustellusti vuoden 1968 sukupolvi suuden uudelleensijoittautumiseen liittyy työ- tiivisista töistä» eli perheen ja jälkikasvun huol- ja naisliike arvostelivat paternalistisen ja pat- prosessiin osallistuvien ihmisten suhteellisen tamisesta. Menestyvät uranaiset voivat kyllä riarkaalisen sosiaalivaltion sortavia piirteitä. autonomian laajeneminen. Mitä korkeampi on vapautua vanhoista perhemuodoista turvau- Nuo piirteet pusersivat yksilöiden vapaan kehi- toimintojen tieteellistymisaste, sitä vaikeam- tumalla maahanmuuttajanaisten halpaan työ- tyksen normien määräämän elämäntavan kor- paa on työprosessin suora kontrolli. Toiminto- voimaan. settiin. Uusliberalistinen liike omaksui tämän jen yksityiskohtia ei enää määritellä etukäteen, Edellä mainitut kolme esimerkkiä osoitta- arkitajuntaan jo hyvin ankkuroituneen kritiikin, käänsi sen ylösalaisin – siis päälaelleen – radikalisoiden sitä ja vei näin vasemmisto- Työntekijöiden on pakko sisäistää joustavuus- ja laiselta kritiikiltä sen kärjen ja uskottavuuden. tehokkuusajattelu, yrittäjän näkökulma omien Uusliberalistiset voimat esittivät yhteiskunnan ajattelu- ja toimintatapojensa osaksi. kriisitendenssit seurauksena »liiallisesta sään- telystä», yleisenä valtiollisena säätelykriisinä. Lääkkeeksi tarjottiin valtion roolin vähentä- vaan ne jätetään pitkälti työntekijöiden itsensä pia, mutta samalla rajallisia toimintamahdol- mistä, säätelyn purkua ja yksityistämistä. määräysvaltaan – pääasia, että tavoitteet saa- lisuuksia, jolloin hänen kohdallaan voidaan Uusliberaalinen »ideologiakritiikki» tähtää vutetaan. Työntekijöiden tietämyksen mu- alkaa puhua »itseriistosta». »hyvinvointivaltion kykyyn harjoittaa sortoa» kaankytkentä tekee toiminnoista yleensäkin (Herbert Marcusen mukaan) ja asettaa tämän kiinnostavampia ja monipuolisempia. 3) Eräs (toisen) naisliikkeen ydinteeseistä oli (kansalais)yhteiskunnan vastakohdaksi. Näin Toisaalta: koska tavoitteet on määrätty ulko- sukupuoleen pohjautuvan työnjaon kritiikki. uusliberalismi tarjoaa tulkintoja, jotka ohjaa- apäin ja yrityslähtöisesti, autonomia rajoittuu Kritisoitiin sitä, että naiset pakotettiin pat- vat toimintaa muutosten suuntaan; se antaa kapealle alueelle – se, mikä edesauttaa yrityk- riarkaalisiin aviosuhteisiin, joissa he yleisesti näennäisen selvät suuntaviivat, joita toimijat sen kilpailukykyä, sanelee autonomian rajat. ottaen joutuivat suljetuiksi pois (täysipäiväises- voivat omaksua. Holhoavan hyvinvointivalti- Näin työntekijöiden on pakko sisäistää jousta- tä) ansiotyöstä ja riippuvaisiksi miespuolisista on vastapainoksi nostetaan tunteisiin vetoaval- vuus- ja tehokkuusajattelu, yrittäjän näkökul- perheen elättäjistä, siis suljetuiksi yksityiselä- la tavalla yksilön vapaus. Myös vasemmisto oli ma omien ajattelu- ja toimintatapojensa osaksi. män piiriin. korostanut sitä, mutta toisin painotuksin. Tässä Työn reaalinen alistaminen pääomasuhteelle Nyt juuri uusliberalistinen työsuhteiden ja uusliberaalien taantumukselliset pyrkimykset nousee historiallisesti ja laadullisesti uudel- sosiaalivaltion remontointi antoi tälle kaikel- kohtaavat vasemmiston emansipatoriset vaati- le tasolle. Pääoman harjoittama riippuvaisen le suorastaan nurinkurisella tavalla tukea. Sa- mukset, mutta nyt muuttuneiden voimasuh- työvoiman riisto siirretään sivuraiteelle siten, malla kun naisten työelämään osallistuminen teiden vallitessa. Seurauksena on, että entiset että toimivalle subjektille myönnetään laajem- tuli yhä enemmän itsestään selväksi, työpaik-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 53

Candeias nevat, miten uusliberalismi voi, huolimatta vähentävät ruumiillista työtä. Lisäksi kulttuu- kasvattamiseen ja sitä kautta kasvaviin vaati- antisosiaalisesta politiikastaan, nojautua ak- ri- ja tavaramaailman kansainvälistyminen voi muksiin liikkuvuudesta ja julkisten palvelujen tiiviseen ja passiiviseen hyväksyntään; se näet varjella meitä kansalliselta ahdaskatseisuudelta, (kuten lähiliikenteen, lastenhoidon, opetuksen omaksuu alistettujen ryhmien intressejä, mut- valtiollisen säätelyn purkaminen voi osaltaan ja jatkokoulutuksen) laadusta. Vastakohtai- ta siten, että se kääntää nurin niiden tavoitteet poistaa paternalistista holhousta; patriarkaaliset suus kasvavien uusintamisvaatimusten ja nii- ja pukee ne »itsensä markkinoinnin» vaattei- perhesuhteet murtuvat, ja naisten ansiotyö tu- den yleisten edellytysten rapautumisen välillä siin. Juuri tämä on passiivisen vallankumouk- lee kasvavassa määrin mahdolliseksi. Mutta tä- johtaa sekä yksilöllisen ja kollektiivisen toimin- sen dialektiikkaa, joka ei yksinkertaisesti vain män kehityksen hedelmät jakautuvat nykyisin takyvyn prekarisaatioon että elämänlaadun palauta ja säilytä porvariston herruutta vaan epätasaisemmin kuin koskaan aiemmin sitten huonontumiseen. Yhä useammassa tapauk- kehittää sitä. toisen maailmansodan päättymisen. sessa kyse ei ole pienen ryhmän kärsimästä va- Meidän on kiinnitettävä johdonmukaisesti hingosta, vaan sellaisesta, sinänsä ristiriitaisesti huomiota näihin mainittuihin ristiriitaisuuksiin 3. Repeämiä hegemoniakoneistossa yleistyvästä ilmiöstä, jota eivät edes it-sektorin – muuten uusliberalistinen uudelleenjärjestely Yhteiskunnallisten suhteiden ristiriitaisuus it- suuret mahdollisuudet (»high potentials») pys- tulkitaan pelkäksi kurjistumisen prosessiksi, ja sessään estää hajanaisten subjektien säänte- ty pysäyttämään. silloin jää ymmärtämättä, miksi tämä ideolo- lyn ja heidän vahvistumisensa. Suhteiden valta Prekarisaatio, riistokäyttö, yhteiskunnalli- gia on näin vahvaa ja vaikutuskykyistä. Usein tuottaa yhä uusia ristiriitoja. Ja tämä substanti- nen polarisoituminen, oman elämän kuihtuvat näet vasemmiston taholta uusliberalismia ni- aalisen ykseyden, siis sisäisen koherenssin mah- näköalat ja vähenevä mahdollisuus sen suun- mitellään pelkäksi »tuhovoimaksi» tai »kon- dottomuus aiheuttaa epätasapainoa ja myös nitteluun laittavat yhteiskunnan yksilöt veto- servatiiviseksi restauraatioksi». vastarintaa. kokeeseen. Puuttuva vaikutusvalta, jatkuvat Marx korosti kuitenkin aina kapitalistisen Julkisten palvelujen ja sosiaalivakuutusjär- reformit ja riittämättömät mahdollisuudet tyy- kehityksen tuhoavien ja tuottavien voimien ris- jestelmien markkinamuotoinen yksityistämi- tymättömyyden ilmaisuun vakiinnuttavat epä- tiriitaista sulautumista. Myös uusliberalistisen nen siirtää vastuun uusintamisen edellytyksistä varmuuden kulttuuria ja murentavat aktiivista managementin kohdalla, puhuttaessa siirty- kuluttajayksilöiden päätösten ja henkilöiden konsensusta. Epävarmuus ja tyytymättömyys mästä ylikansalliseen informaatioteknologiseen tuloista riippuvan säästörasituksen tasolle. Sa- tiivistyvät edustuksellisuuden kriisinä, äänes- tuotantotapaan, on nähtävissä tuottavia voimia: malla työelämän muutokset johtavat yhtäällä tämättä jättämisenä, oikeiston kannatuksena, tayloristisen liukuhihnatyön väheneminen voi tulojen menetyksiin ja prekaarityösuhteisiin vailla kohdetta olevina mellakoina ja niin edel- vapauttaa työntekijät monotonisuudesta, uu- (ennen kaikkea näin käy työtä tekeville köy- leen. Tämä työn ja uusintamisen kaksinkertai- det tuotantomuodot voivat integroida heidän hille, »labouring poor» -joukolle), toisaalla nen prekarisoituminen on osa niitä taisteluja, tietoaan, automatisointi ja tietokoneistaminen taas työtahdin kiristämiseen ja työn joustojen joita käydään ylikansallisen tuotanto- ja elä-

54 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Candeias Nais-, ympäristö- ja työväenliikkeen keskeisiä vaatimuksia on integroitu uusliberalistisiin politiikkoihin.

mäntavan ja uusliberalistisen hegemonian jat- nassa sen täytyi kovien taistelujen jälkeen sal- kriisistä, kansallisen sosiaalivaltion tai perin- kamisesta ja varmistamisesta. Se on sidoksissa lia ammattiyhdistysten perustaminen, vaikka teisten normaalityösuhteiden lopusta. Samalla luokka- ja sukupuolisuhteiden sekä kansalli- se käykin firman julkilausuttua filosofiaa vas- niitä puolustetaan kaikkein defensiivisimmin suuteen, etnisyyteen tai uskontoon perustuvien taan. Saksassa sen ei annettu saattaa voimaan niiden fordistisessa muodossaan. Tämä laajal- jakolinjojen hajottamiseen ja uudelleen som- protofasistista liikeohjeistoa työntekijöille, ja le levinnyt retronormatiivinen, takaisinpäin mittelemiseen, joka samalla tuottaa alistettu- viime kuussa sen täytyi lopulta vetäytyä ko- suuntautunut katsomus epäonnistuu, koska jo jen ihmisryhmien välille uusia sidoksia, mutta konaan pois Saksan markkinoilta, koska se ei 30 vuotta sitten uusliberalismi on murskannut ennen kaikkea eroja. Elämme, erittäin erilaisin pystynyt kilpailemaan Aldin, Rewen ja kump- siltä perustan, eikä nykypäivän ylikansallisiksi tavoin, yhteiskunnallisen kysymyksen kärjis- panien kanssa. laajenneilla kilpailuvaltioilla ja joustavoitetuil- tymisen aikaa. Sitä paitsi ristiriitojen käsittely la työsuhteilla ole enää paljoa tekemistä vanho- tapahtuu pukemalla uuteen muotoon autori- 4. Vasemmistoliikkeiden ristiriidat jen muotojen kanssa. Kansallinen sosiaalinen taariseen uusliberalismiin johtava valtaprojekti Siltikin, huolimatta yhteiskunnallisista hajau- hyvinvointivaltio, jota niin kauan on aivan oi- tilanteessa, jossa konservatiivis-liberaaliset suh- tumistendensseistä, edustuksellisuuden kriisis- keutetusti kritisoitu vasemmalta, suuntautuu danteet jyräävät sosiaalidemokraatit. tä, yhä uusiutuvista protesteista ja vastaavista, vasemmistopolitiikkaan hetkellä, jolloin tämän Samalla muodostuu monitahoinen liikkei- tähän asti ei ole onnistuttu kehittämään mitään muodon perusta on jo hajonnut. Työläästi ja den liike, joka yrittää organisoida vastarintaa, edes puoliksi yhtenäistä vasemmistoprojek- uhmalla saavutettujen tulosten puolustaminen usein hyvin sitoutumattomana ja haavoittuva- tia. Siihen on lukemattomia syitä, joista monet ei luonnollisestikaan ole väärin, mutta aivan na, mutta se kuitenkin kasvaa ja yrittää luon- ovat rakenteellisia ja toiset liittyvät itse vasem- liian usein vastarinta jääkin siihen. nostella aloitteita »post-uusliberalistiseksi» mistopolitiikan muotoon. Voin tässä tarttua Edelliseen liittyy teoreettisia ongelmia. Uusi agendaksi. Paitsi mediavaikutusta, kehittyy vain muutamiin tyypillisiin. Ne kaikki liitty- käsitetään vain vanhan purkamisena, pitämättä myös symbolinen vaikutus, ja saadaan mah- vät mielestäni siihen, ettei todellakaan voida sen omaa erityislaatua keskeisenä. Jo »postfor- tavaa menestystä myös työ- ja elinehtojen vä- ajatella ristiriitoja, kestää tai sietää niitä ja vas- dismin» käsite osoittaa tämän: senhän erottaa littömässä parantamisessa. Ajatellaanpa vain taavasti käydä muokkaamaan niitä. fordismista vain »ei enää» eli sen ajallisessa jär- suurimman globaalin »työnantajan» Wal-Mar- jestyksessä jälkeen tuleminen. Puhutaan, että tin tuntuvia tappioita Yhdysvalloissa, Kiinas- A. Kansallisen retronormatiivisuuden yhteiskunnallisten ristiriitojen »hiljentämiseksi» sa ja Saksassa: Yhdysvalloissa konserni hävisi mielettömyys ei minkään yhteiskuntaryhmien koalition ole kaikki valitukset naisten ja maahanmuuttajien Usein joltakin uudelta puuttuu käsite. Kovas- tähän mennessä onnistunut sysätä syrjään sitä syrjimisestä ja kielletystä dumppauksesta. Kii- ti väitellään ja valitetaan yhteiskunnallisuuden sääntelytapaa, joka vastaa kehittyvää postfor-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 55

Candeias distista kasautumisjärjestystä. Oireellista on tömiin uusintamistöihin (he kokevat tämän eivät loppujen lopuksi kuvasta heidän itsensä implisiittinen käsitys tasapainoisesta, vakaas- varmaankin samalla pakkona). Vasemmisto- leimaamaa »muuttoliikkeen autonomian» kä- ta, kriisittömästä kapitalistisesta kehityksestä perspektiivistä katsoen ei voi vain yhtä kaikki sitettä. Rankaisevimmista toimenpiteistä huo- – vaikka esimerkiksi sääntelyteoreettiset esityk- painostaa työttömiä ja prekarisoituneita ta- limatta monen »laittoman» maahanmuuttajan set aina torjuvat sen. Tosiasiassa sääntelyteoria kaisin muodolliseen kokopäiväiseen palkka- onnistuu löytää matalapalkkasektorilta työ- pyrkii nimenomaan analysoimaan ristiriitojen työhön, vaan on suosittava kokeiluluonteisesti tä, joka muuten olisi heiltä kiellettyä. Hyvin sääntelyä, muttei halua poistaa niitä. Käytän- mahdollisimman itseohjautuvan työn mui- koulutetut ammattityöntekijät, monet heistä nössä se pääsee ulos ristiriidoista, konflikteis- ta muotoja ja vaadittava niitä yleistettäväksi. maahanmuuttajia, jotka aivan hyvin roikkuvat ta, taisteluista ja kriiseistä useimmiten vain Laajasti ottaenhan kokoaikainen palkkatyö yhdestä määräaikaistyösuhteesta seuraavaan, tulkitsemalla ne epäyhtenäisyydeksi. Silloin on yhteiskunnallista integraatiota määräävä pitävät niiden välisiä lyhyitä työttömyysjakso- yhtenäisyydestä, koherenssista, tulee kääntä- toimituspiste – myös suurelle osalle vasemmis- ja normaaleina ja voivat osin aivan hyvin elää en ristiriitaisuus. Sen tyylinen läheinen yhteys toa, erityisesti ammattijärjestöille (ei luonnolli- näiden työsuhteiden kanssa, varmistaa vaati- pääoman hyväksikäytön ja työväenluokan uu- sestikaan kaikille, mutta suurelle osalle niitä). mattoman toimeentulon, mikäli sairaus, karko- sintamisen välillä, tuottavuuden kasvun ja pal- Vaatimus paremmista työehdoista, varmem- tus tai jokin muu tekijä ei katkaise joustouraa. kankorotusten välillä, niin kuin ne fordismissa mista työsuhteista ja korkeammasta osuudesta Sellaisissa uusien suhteiden ristiriitaisissa to- osittain olivat nähtävissä, on kapitalismin histo- tuotettuun lisäarvoon on kylläkin oikeansuun- teuttamismuodoissa käy selväksi, miksi myös riallisessa kehityksessä harvinainen yhdistelmä tainen, mutta riittämätön. »asianomaiset» itse (siis myös »me») uusintavat – ja kuitenkin se muodostaa sen taustan, jota (uusinnamme) prekarisoituja suhteita ja mik- vasten »uusi» on tähän saakka luokiteltu. Sen B. Vain »ylhäältä» tuleva kurjistamisprosessi si uusliberalistinen uudisrakentaminen etenee kanssa samassa yhteydessä voidaan pelkistää Monet vasemmistolaiset analyysit viittaavat niin vakaasti. uusliberalismin kieltäminen eräänlaisena ide- aivan liian usein vanhojen muotojen rapautu- Mutta ennen kaikkea kurjistumisteoreettiset ologisen »myytin» lajina tai »valheena». miseen, diagnosoivat ratkaisujen ilmentymiä näkökannat uusintavat asianomaisiin ›ylhääl-

Olemustason käsitteellistämiset rakentavat vääriä vastakohtaisuuksia, koska konkreettisessa elämässä on kyse liikkeistä ja ristiriidoista.

Kun mietitään uusia, aivan toisenlaisia rat- ja hajautumisprosesseja, »rutiinien ja tavan- täpäin» suuntautuvaa katsetta, ovat taipuvaisia kaisuja, saadaan usein myös vasemmalta vas- omaistumisen hävittämistä» sekä yhteiskun- desubjektivoimaan ihmiset toimijoina suhteissa tauksena se, että ne osoittautuvat poliittisesti nallisten suhteiden epävirallistumista. Sellaiset – ja tämä tapahtuu aikana, jolloin uusliberalis- toteuttamiskelvottomiksi. Mutta vielä paljon havainnot ovat varmasti osaksi osuvia ja kuvaa- tiselta puolelta huudetaan esiin pysyvää sub- vähemmän tulee kyseeseen paluu vanhoihin vat vanhan fordistisen tuotanto- ja elämänta- jektiutta ja omatoimisuutta. Mutta sellaisessa muotoihin. Varsinkin kun prekaareja työsuh- van rapautumisilmiöitä, mutteivät pääse ulos perspektiivissä, joka käsittää uusliberalistisen teita ja sosiaalitoimen purkamista käsitellään vanhoista kurjistumisteoreettisista lähtökoh- uudisrakennustyön »ylhäältäpäin» ohjattuna ennen kaikkea kansallisina ongelmina, myös dista. prosessina ja joka muka laskeutuu asianosais- käsitykset toimivasta taloudesta liimautuvat Kuitenkin, vastoin vallitsevaa, riistokäyttöön ten tasolle, ongelmana on se, että siitä puuttuu vanhaan kansallisvaltioon, vaikka kyseessä on perustuvaa käsitystä, esimerkiksi itse prekari- yhteiskunnallisten rakenteiden sisällä toimivi- ylikansallinen prosessi. Taaksepäin suuntautu- soituminen matalapalkka-aloilla on jotakin en subjektien omatoimisuus; siitä puuttuu se, neiden kansallisten yhteiskunnallisten saavu- enemmän kuin kurjistumisen uusi painos. miten yksilöt rakentavat uusia struktuureja ja tusten puolustamisnäköalojen kanssa ei voida Tällainen joustoriisto, fleksiibeli riisto, sisäl- samalla muovaavat itseään. Vain siten voidaan ajatella mitään vasemmistolaista politiikkaa, tää välttämättä mahdollisuuden korkeampaan havaita, miten yksilöt avustavat näiden suhtei- joka ottaisi mukaan myös muut, tähän saakka itseorganisoitumiseen tai self-managementiin, den uusintamista ja miten ennen kaikkea myös vanhoista muodoista ulos suljetut ryhmät tai jos vain halutaan. Eivät ainoastaan korkeas- murtuvat ristiriitakuviot tarjoavat yhä uusia edistyksellisellä tavalla tukkisi mahdollisuudet ti koulutetut riemuitse »yhdeksästä viiteen» mahdollisuuksia interventiotoimiin, joista ris- vähemmän normitettuihin, joustaviin elämän- -rutiinin loppumisesta. Ihmiset tietävät use- tiriitaiset asetelmat syttyvät. ja työsuunnitelmiin. Tämä pätee suurelta osin ammin kuin ajatellaan, että vanhaa normaali- Uudempi tutkimus yrittää täyttää näitä auk- ammattiyhdistyksiin, osaan eurooppalaisia va- työsuhdemallia tuskin voidaan saada takaisin. koja eikä käsitä prekarisoimista tai rasismia- semmistopuolueita ja myös yhteiskunnallisiin Lisäksi monet heistä eivät myöskään taistele kaan pelkästään vanhan hajoamisprosesseina, liikkeisiin (esimerkiksi Saksan maanantaimie- normaalityösuhdemallia vastaan, sillä myös vaan hajoamis/yhdentymisparadoksina, kuten lenosoituksiin). prekaarisimpiin suhteisiin sisältyy yhtä lail- saksalainen sosiologi Klaus Dörre sanoo. Sub- Yksi esimerkki prekarisoitumisen kentäl- la laajemman itsemääräämisen momentteja ja jektiivisten jalostamismuotojen kohdalla osoi- tä: joustavoitettujen, usein prekaarien osa- toisenlaisen elämisen – eniten kylläkin syvem- tetaan, miten yksilöt rakentavat itseään (niin aikatyösuhteiden massiivinen laajeneminen män nujertamisen – mahdollisuuksia. Myös il- sanotusta toissijaisesta yhdentymispotentiaa- mahdollistaisi monille naisille ylipäänsä palk- legalisoitujen, »laittomien» maahanmuuttajien lista) näihin suhteisiin. Subjektiivisuutta kat- katyöhön menemisen ja yhteyden välttämät- olemassaolotavassa on sellaisia ristiriitoja, jotka sotaan tässä kuitenkin (Bourdieuta lainaten)

56 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 vain yhteiskunnan uusintamisen näkökulmas- parhaita reformiprojekteja ja usein ikään kuin tiikkiin jättää samalla politiikan hallitsevat ta, ikään kuin tunteenomaisena taantumuk- jo lakiesityksiä. Siten yritetään herättää medi- muodot koskemattomiksi. Lisäksi jäädään lii- sellisuutena. Rajoittavimmista toimintakyvyn an mielenkiinto, mutta samalla myös uusinne- an paljon siihen ajatukseen, että kritiikki tai muodoista ei ole mitään ulospääsyä. Subjekteil- taan käsitys politiikasta »suurena politiikkana», protesti olisi vain silloin legitiimiä, jos ei jo he- le tosin kuuluu tai sopii omatoimisuus, mut- joka suuntautuu »valtioon», jonka oletettuna ti tehdä rakentavaa esitystä (kuten Tobin-ve- ta valta tai kyky muuttaa suhteita tuomitaan tehtävänä on tehdä politiikkaa kaikille, »kan- ro tai kansalaisvakuutus). Siten uusinnetaan yleisesti. Tätä vahvistaa sijaispolitiikkojen, san» puolesta – jolloin pitää jo kysyä mitä tä- vanhaa sijaisedustamisen muotoa ilman, että valtiokeskeisyyden ja valistuneen eliitin ynnä mä »kaikille» tarkoittaa. Tämä vetoaminen ne ryhmät, joiden puolesta puhetta pidetään, muiden sellaisten esittämien köyhien ja toi- valtioon vastaa ahdasta perinteistä käsitystä itse saisivat äänensä kuuluviin. mintarajoitteisten auttamisvetoomusten vah- politiikasta – politiikka on sitä mikä ajankoh- Sitä vastaan nouseekin vastarinnan legitiimi va korostus. taiskatsauksessa näkyy: parlamenttikeskuste- ilmaus, protesti muotoiltuna selväksi »eiksi» – luja tyhjille riveille, puolueita, hallitus, suuria mutta protesti ja kritiikki pelkkänä negaationa C. Yksinkertainen negaatio etujärjestöjä, luonnollisesti itse mediat. Yritys uudelleenmuokkausprosesseja vastaan jää lii- ja »suuri politiikka» pelata mukana tällä areenalla on jo itse osa he- an usein seisomaan paikoilleen, rajoittuu puh- Vaihtoehdot muotoillaan usein sellaisella taval- gemoniaa. Parempien esitysten muotoilu vaatii taaksi torjunnaksi ja jää siten jokseenkin vaille la, joka liittyy sellaiseen politiikkakäsitykseen, asiantuntemusta, asiantuntijoiden tietoa. Mo- vaikutusta. Mutta ne voitaisiin liittää toisenlai- joka korostaa hyviä argumentteja ja vetoomuk- net kansalaisjärjestöt ovat saaneet siinä mer- seen käsitykseen politiikasta, sillä laajakantoi- sia valistuneisiin omiin etuihin taloudessa ja kittäviä aikaan, mutta samalla ne vahvistavat nen yhteiskunnallinen muutos ei kuihdukaan politiikassa. Useimmiten vedotaan kuvitteelli- suuntausta politiikan epäpolitisoimiseen, kun »suuressa politiikassa» vaan sen pitää mennä seen yhteiseen etuun: »olisi toki kaikkien kan- ne delegoivat noille asiantuntijoille ja syven- ihmisten arkipäivään, ymmärtää nimenomaan nalta parempi, jos kysyntä kotimarkkinoilla tävät kompetenssi-inkompetenssi-erottelua. se politiikan sfäärinä (kuten Antonio Gramsci nousisi» ja niin edelleen. Sitten muotoillaan Rajoittuminen rakentavaan, sisällölliseen kri- jo varhain osoitti, mutta myös toinen naisliike

Tähän asti ei ole onnistuttu kehittämään mitään edes puoliksi yhtenäistä vasemmistoprojektia.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 57 Kehityksen hedelmät jakautuvat nykyisin epätasaisemmin kuin koskaan aiemmin sitten toisen maailmansodan päättymisen. vielä kerran teki selväksi). Siinä pyritään sitten positiot ageeraavat tarkoituksellisen varovai- takin se on usein ihan somaa, mutta tällainen yksilölliseen ja kollektiiviseen toimintakykyyn, sesti, jottei rakentuisi liian nopeasti yhtenäistä väkinäinen yhtenäistäminen uhkaa taas lai- kysymykseen arkipäivän organisoitumisesta ja kehitystä ja siitä johdettavia näkökantoja – tai minlyödä eroja. kokemukseen, joka järjestää yhteiskunnalliset eräänlaista uutta muotikäsitettä –, mikä onkin Ratkaisevaa on siis, että kyetään käsittele- olosuhteet esille, siis muutettavaksi. Jos vasem- hyvin ymmärrettävää. Tosin osuvasti viitataan mään hedelmällisesti ristiriitaa yleistämisen (ei mistolainen poliittinen kulttuuri ei tule arki- siihen, että prekarisaatio kulkee kaikkien kva- yhtenäistäminen) ja erojen välillä ja huolimatta päivään, niin vasemmistolaisia tarjouksia ei lifikaatiotasojen kautta, mutta siitä taas seuraa kaikesta asematilanteiden ja tarpeiden erilai- koeta todellisina vaihtoehtoina. Ei siis ole ky- usein kaavamainen erottelu »korkeaosaajiin» ja suudesta pitämään kiinni sellaisesta yleistet- se jatkuvista neuvotteluista ja reformista vaan »alhaisen osaamisen segmentteihin», »luksus- tävän toimintakyvyn perspektiivistä, joka ei vaikuttavien murtumien laajentamisesta, joi- prekaareihin» korkean symbolisen pääomansa alista eroja. Tämä ongelmakenttä näkyy glo- den kulminaatiopiste liittyy voimasuhteiden kanssa ja »oikeasti» prekaareihin: tällöin vain balisaatiokriittisessä sosiaalifoorumiliikkeessä. mullistumiseen liikkeiden hyväksi kansalais- ja nimetään erottelulinjoja eikä yhteneväisyyksiä. Se on antanut viime vuosina tärkeän panoksen poliittisen yhteiskunnan maaperällä. On kyse Kun siis yhteiskunnallinen erilaistuminen on liikkeiden liikkeen vakiinnuttamisessa. Tosin poliittis-kulttuurisista projekteista, jotka liitty- niin läpinäkymätöntä, niin vetäydytään takai- on olemassa sangen erilaisia näkemyksiä proses- vät arkisiin ongelmiin, mahdollistavat kyseisten sin erilaisuuksiin. sin jatkamisesta sekä siitä, millaiset poliittiset ryhmien tilanteen välittömän parantamisen ja Se on ymmärrettävää, mutta tällöin kaih- muodot ovat tarkoituksenmukaisia radikaalin edelleen pidemmälle menevän, vallitsevat ra- detaan todellista ristiriitaa – yleistämisen (ei yhteiskunnallisen murrosprosessin ajamisessa. jat ylittävän kehityksen, ovat piikkejä hallit- yhtenäistämisen) ja erilaisuuden välillä ja ote- On olemassa konsensus pluraliteetin välttämät- sevien lihassa. taan kantaa erilaisuuden puolesta ja välityksiä tömyydestä ja diversiteetin rikkaudesta liik- vastaan. Se on liian vähän ja liian varovaista. keissä, mutta myös tarpeellisesta koherenssista. D. Erilaistuminen ja yhtenäistäminen Luonnollisesti täytyy taistelujen ja sosiaalisen Usein tästä ongelmasta keskustellaan yksinker- – miten operoida antinomioilla?* organisoitumisen asettua aivan erilaisiin elin- taisten dikotomioiden avulla, institutionaalisen Ottaen huomioon olosuhteiden läpinäky- ja työolosuhteisiin – mutta niiden täytyy ta- politiikan ja autonomian vastakohtaisuutena, mättömyyden, yhteiskunnallisten ryhmien ja voitella siitä eteenpäin yleistettävää momenttia, liikkeiden ja puolueiden, etujoukkoajattelun luokkien uudenlaisen koostumuksen sekä ko- yhteisesti kehiteltävää positiota. Muutoin voi- ja perustason demokratian, kansalaisyhteis- kemuksen yhtenäiseksi tekemisen ahdistavasta daan pelätä kaventumista tai taantumista kor- kunnan ja valtion vastakohtaisuutena ja niin muodosta sellaisena kuin se vanhasta työväen- poratiivisiin eli ahtaisiin ryhmäintresseihin, edelleen. Mutta nämä olemustason käsitteellis- liikkeestä on tuttua – kun se nimittäin aina mikä vain kärjistää alistamista. Tämä uhkaa tämiset rakentavat vääriä vastakohtaisuuksia, johti heikompien ryhmien ja luokkafraktioi- aina silloin, kun taisteluja ei käsitetä hegemo- koska konkreettisessa elämässä on kyse liik- den marginalisoitumiseen – on niin sanotussa niaalisiksi konflikteiksi, jotka koskevat yhteis- keistä ja ristiriidoista. liikkeiden liikkeessä vakiintunut eräänlainen kunnallista järjestystä itseään. On kyse vastakkaisuuksista, jotka nousevat differenssiajattelu ja hedelmällinen suhde plu- Sitä linjaa vastaan, joka hajaannuksia ja eri- itse liikkeiden poliittisen käytännön kentäs- raliteettiin. laistumia korostaessaan vain uusintaa olosuh- tä, kun erilaiset, osin vasta kehittymässä ole- Kuitenkin uusinnetaan sellaista käytäntöä, teita, suuntautuu enemmän voluntaristinen vat toiminta- ja organisaatiomuodot sulkevat joka ei tuo esiin päivänpoliittisesti yhtenäi- (tahtoa ja pyrkimistä korostava) yhtenäis- tietyssä mielessä toisiaan ulos, mutta aivan sa- syyksiä, siis yli kepeiden julistusvaatimusten. täminen, jota ajaa vastahankainen subjek- massa määrin ovat kuitenkin erottamattomia. Tuskin syntyy kytkentöjä erilaisten ryhmien ti tosivasemmalta – milloin kansainvälinen Jottei liikettä hajotettaisi tai jottei se pirstou- välillä, kun kerran korostetaan sitä, että on- työväenluokka, milloin prekariaatti tai sitten tuisi (postmoderniksi) rinnakkainoloksi vailla gelmatilanteita ei voida verrata. Otetaan tässä globalisaatiokriittinen liike tai muu sellainen. siteitä, niin tarvitaan sitä, minkä Brecht nime- prekarisoitumisen esimerkki. Tosin vasemmal- Linja on voluntaristinen, koska se ensi sijas- si: »Osata operoida antinomioilla.» 1 ta käsin puolletaan laajennettua prekarisaation sa panostaa pikaista puhetason rakennelmaa käsitettä, jotta havaittaisiin, miten prekarisaa- uudesta yhtenäisestä »vallankumouksellises- tiosta on tullut yleistä »yhteiskunnallista nor- ta» subjektista. Tämän se tekee vaivautumatta maliteettia». Tällöin käsite kuitenkin yleensä käsittelemään ristiriitoja heterogeenisten näkö- katoaa, koska siihen liittyy aivan erilaisia yh- kantojen ja tarpeiden, sosiaalisten jakolinjojen teiskunnallisia prosesseja ja sen piirissä liikkuu tai subjektien hegemoniaalisten sidonnaisuuk- aivan erilaisia yhteiskunnallisia ryhmiä: lait- sien kannalta – ei siis omistauduta tarpeelli- tomasti maahan tullutta naista siivoamassa ei seen välitykseen ja yleistämiseen, ei asemoiduta voitane verrata projektista projektiin harppaile- erilaisten ryhmien arkirealiteetteihin. Tämän vaan nettisivusuunnittelijaan. Toisaalta sellaiset sijaan on uusvallankumouspaatosta. Minus-

* Antinomia merkitsee ristiriitaa kahden vastakkaisen väitteen välillä, jotka molemmat ovat todistettavissa.

58 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Candeias Candeias Katkooko latinalainen Amerikka uusliberalismin kahleet?

Viime vuosina latinalaisessa Amerikassa on koettu ennennäkemätön vasemmistopolitiikan aalto. Moni uskoo, että mantereella on viimeinkin mahdollisuus vapauttaa itsensä köyhyyskierteestä ja Yhdysvaltojen ikeestä. Mutta kuinka pysyvästä muutoksesta on kyse?

Teksti Marjaliisa Siira | Kuvat Adolfo Vera / Kepa

atinalaisen Amerikan kansat ovat koke- on työskennellyt kehitysyhteistyöprojekteissa yritysten kilpailukykyä edistää kaikin mahdol- neet monenlaista shokkiterapiaa viimeisen muun muassa Dominikaanisessa tasavallassa. lisin keinoin muun muassa poistamalla esteet puolen vuosisadan aikana. Monia maita Wilska toteaa, että uusliberalismin lonke- kaupankäynniltä. Näin päästään vapaan mark- L on hallinnut Yhdysvaltojen tukema so- rot ulottuvat kuitenkin edelleen lähes kaik- kinatalouden »onnelliseen» olotilaan. tilasdiktatuuri. Välillä on päästy harjoittele- kialle maailmaan. Sen periaatteita toteuttavat Tämän talousopin mukaan yritysten ja rik- maan demokratiaa, mutta talous on natissut kaiden menestyksestä sitten »tihkuu» murusia uusliberalismin kourissa. automaattisesti myös köyhille. Tätä tihkumis- Monet maanosan maat ovat kokeneet talous- Latinalainen ta ovat latinalaisen Amerikan köyhät saaneet romahduksia. Maailmanpankki ja Kansainvä- Amerikka on ollut odottaa turhaan vuosikymmeniä. linen valuuttarahasto IMF ovat pitäneet vielä Maanosa on ollut uusliberalismin koelabora- 1990-luvulla muiden muassa Argentiinaa ja uusliberalismin toriona alkaen Augusto Pinochetin Chilestä, Brasiliaa tiukassa kuristusotteessa. Brasilia oli koelaboratorio jossa 1970-luvulla huseerasivat monetaristisen maailman velkaantunein maa, ja Argentiinassa talouspolitiikan gurun Milton Friedmanin myös keskiluokka menetti kaiken, kun inflaatio Pinochetin Chilestä opetuslapset, niin sanotut »Chicagon pojat». laukkasi tuhansien prosenttien tasolla. Friedman sai taloustieteen Nobel-palkinnon Nyt lähes kaikissa Etelä-Amerikan mais- lähtien 1976 ja pääsi Ronald Reaganin neuvonanta- sa on jonkinasteinen, demokraattisesti valittu jaksi 1980-luvulla. Chile koki talousromah- vasemmistolainen presidentti ja hallinto. On- enemmän tai vähemmän sekä oikeistolaiset et- duksen 1982-83. ko latinalaisen Amerikan kansoilla viimeinkin tä vasemmistolaiset hallitukset monissa maissa Kent Wilskan mukaan latinalaisen Amerikan tilaisuus vapautua köyhyyskierteestä ja Yhdys- – myös Suomessa. poliittinen kääntyminen vasemmalle on seura- valtojen määräysvallasta? usta uusliberalistisen politiikan epäonnistumi- »Suurin osa mannerta on vapautunut ää- Vaurautta ei ole tihkunut sesta. Useimmat maat ovat myös sosiaalisesti rimmäisestä uusliberalismista uusien va- Uusliberalismin oppien mukaan julkisen sekto- hyvin epätasa-arvoisia: mantereella vallitsevat semmistolaisten hallitusten myötä», arvioi rin osuutta pitää kaventaa, sääntelyä vähentää, yhä maailman suurimmat tuloerot. kauppatieteiden tohtori Kent Wilska. Hän palveluja yksityistää, sosiaalimenoja karsia ja

60 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Linnut ja ihmiset kilpailevat kaatopaikan antimista Nicaraguassa.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 61 Irti uusliberalismin linnakkeista Toisaalta Venezuelan presidentti Hugo Cha- Venezuelan presidentti Hugo Chavez yrit- Joulukuussa 2007 perustettiin Venezuelan ja vez matkustelee ahkerasti maasta toiseen solmi- ti säätää uudella perustuslailla sosiaaliturvan Argentiinan johdolla Etelän Pankki, jonka massa erilaisia yhteistyö- ja kauppasopimuksia. koskemaan kaikkia, myös epävirallisen sekto- tarkoitus on korvata Maailmanpankki ja sen Chavezin pyrkimyksenä on Latinalaisen Ame- rin väkeä, katukaupustelijoita ja perheenäitejä. liitännäiset Etelä-Amerikassa. Muina perusta- rikan itsenäistyminen Yhdysvaltojen johtaman Perustuslaki ei mennyt läpi kansanäänestyk- jajäseninä ovat Brasilia, Bolivia, Ecuador, Pa- lännen blokin ylivallasta ja kehittää etelä-etelä sessä joulukuussa, mutta uudistusprosessi jat- raguay ja Uruguay. -yhteistyöstä sille vankka vastapaino. kuu, vakuuttaa Chavez. Etelän Pankki antaa lainaa erityisesti sosi- Bolivian hallitus maksoi ensimmäistä ker- aalisten ohjelmien kehittämiseen. Sen poli- Tulot tasaisiksi taa tammikuun 2008 lopussa kaikille 60 vuot- tiikka eroaa ainakin julistusten mukaan täysin Latinalaisen Amerikan maissa suuri osa työstä ta täyttäneille niin sanottua ihmisarvoeläkettä. Maailmanpankin vastaavasta: Etelän Pankki tehdään epävirallisella sektorilla, jonka osuus Sen määrä on 26 dollaria kuukaudessa. Eläk- rahoittaa hankkeita, joilla köyhyyttä pyritään keet maksetaan maakaasu- ja öljytuloista vähentämään, koulutustasoa nostamaan ja saa- muodostetusta rahastosta. Maan vauraat, oi- maan terveydenhuolto kaikkien ulottuville. Köyhillä ei ole varaa keisto-opposition hallitsemat maakunnat ovat Muutkin maat ovat olleet kiinnostuneita odotella poliittisia vastustaneet tätä maan luonnonvaroista saatu- tästä pankista. Esimerkiksi Iran on osoitta- jen tulojen uusjakoa. nut halukkuutta liittyä pankin jäseneksi. Aika muutoksia kun Ecuadorin tuore verolaki vapauttaa kaik- näyttää, kehittyykö Etelän Pankista merkittä- ki alle 7850 dollaria vuodessa ansaitsevat ko- vä etelä-etelä -yhteistyön instituutio. Irrottau- kysymys on siitä, konaan veroista. Tämän tulorajan alle jää 85 tuminen Maailmanpankin ja Kansainvälisen onko perheellä leipää prosenttia Ecuadorin kansasta, mikä todis- valuuttarahaston otteesta ei kuitenkaan ole taa sekä köyhyyden että epävirallisen sekto- yksinkertaista, ja se kestää monilla köyhillä vai ei rin laajuutta. mailla vielä pitkään. Velkojen maksu on vapauden hinta. eri maiden työvoimasta vaihtelee 20 ja 80 pro- Muutoksen pysyvyys Yhdysvaltojen latinalaiselle Amerikalle sentin välillä. Nämä itsensä tavalla tai toisella Latinalaisen Amerikan vasemmistoaallon ja tyrkyttämää vapaakauppasopimusta (FTAA) leivän syrjässä kiinni pitävät ihmiset eivät ole uusliberalismin vastaisen politiikan pysyvyy- korvaamaan on perustettu ALBA-yhteistyö kovin sitoutuneita yhteiskuntaan. Lisäksi luku- destä Kent Wilska antaa pessimistisen arvi- (Bolivaarinen vaihtoehto meidän Amerikal- taidottomuus on edelleen laajaa, vaikka viime on. lemme), johon ovat tähän mennessä liittyneet vuosien tehokampanjoilla sitä on vähennetty »Nyt on menossa vasemmistohallitusten ’ku- Kuuba, Nicaragua, Venezuela, Bolivia ja pie- muun muassa Venezuelassa, Boliviassa ja Ni- herruskuukausi’. Se ei riitä loputtomiin. Man- ni saarivaltio Dominica. Koska FTAA -so- caraguassa. tereella on pitkältä ajalta todisteita siitä, että pimus on vastatuulessa suurimmassa osassa Köyhyyden vähentäminen ei tule tietenkään aina löytyy uusi ’profeetta’, jolla on uusi re- Latinalaista Amerikkaa, Yhdysvallat on pyr- olemaan helppoa. Köyhät eivät jaksa odotella septi, uusi malli ja joka ’ratkaisee kaikki on- kinyt korvaamaan sitä kahdenkeskisillä va- poliittisia uudistuksia, kun kysymys on siitä, gelmat’. Kehitys etenee sykleissä. Poliittinen paakauppasopimuksilla. Peru solmi kuluvan onko perheellä leipää vai ei. Lisäksi useimmis- sykli on ollut tähän mennessä korkeintaan 4- vuoden alussa tällaisen kahdenkeskisen kaup- sa maissa on vastassa uusliberalistisen politii- 6 vuotta.» pasopimuksen USA:n kanssa mielenosoitusten kan ansiosta rikastunut kansallinen eliitti, joka Wilskan mukaan vasemmistoaalto on py- saattelemana. vastustaa ankarasti pyrkimyksiä tasata huimia syvä muutos vain, jos se pystyy luomaan pa- tuloeroja. Hyviä yrityksiä poistaa äärimmäinen rannuksia kansojen enemmistön elämään ja köyhyys on kuitenkin jo tehty. poistamaan sosiaalista epäoikeudenmukaisuut- ta. »Pitää pystyä luomaan kasvua, joka myös kanavoituu työksi ja toimeentuloksi kansan enemmistölle.» 1

62 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Pinochetin Chilen todelliset kasvot Sotilasvallankaappauksen jälkeen Chilessä oli tilaa vain yhdelle poliittiselle näkemykselle ja yhdelle talouspoliittiselle linjalle – uusliberalismille. Demokratian puute mahdollisti talouspoliittiset kokeilut ja toisinajattelijoiden vainon.

Teksti Leif Sundström kuvat Kai Widell

Syyskuun 11. päivänä vuonna 1973 Chilen armeija kaatoi kenraali Augusto Pinochetin johdolla Allenden ja monen chileläisen utopian.Vallankaappausta seurasivat katoamiset, kidutus ja salamurhat. Tapahtumista ei edellenkään haluta puhua. Puolet chileläisistä hyväksyy tapahtuneen ja haluaisi unohtaa sen. Kadonneiden ja kuolleiden omaiset ja entiset vangit tekevät kuitenkin yhä työtä muistamisen puolesta ja järjestävät mielenosoituksia ja jättävät näin jälkiä olemassaolostaan. Valokuvaaja Kai Widell matkusti vuonna 2002 Chileen tallentamaan uhrien ja omaisten muistoja unohduksiin vaietusta historiastaan. Kuvat on julkaistu Widellin teoksessa Verdad y Justicia – Totuus ja Oikeus. (2004, Like & Rauhanpuolustajat)

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 63 64 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Luis Flores: “Minut pidätettiin 22. syyskuuta 1973, koska olin poliittisen puolueen jäsen ja luennoitsija koulussa. Jou- duin kymmeneksi kuukaudeksi Talca Aerea Military -keskukseen. Siellä minua kidutettiin lyömällä suuhun ja mahaan. Minua uhkailtiin ja valetapettiin ampumal- la ohi lähietäisyydeltä. Sain myös sähköshokkeja suu- huni. Pidätyksen aikana ajattelin haluavani kuolla. Monia työtovereitani katosi sotilashallinnon aikana, ja ihmettelen, miksi he katosivat ja minä selvisin.”

hilen historia noudattelee osittain sa- myös paeta kotimaista pääomaa sosialisoin- Pinochetin kauden talouspolitiikka ei ollut moja uria kuin maanosan muidenkin nin pelossa. pelkkää uusliberalismin sisäänajoa, vaan ke- maiden vaiheet. Itsenäistymisen jälkeen Allendella ei koskaan ollutkaan suosiota hityskulku oli monivaiheisempi. Sotilasvallan C seurasi varsin nopea kehitysvaihe, joka maanomistajien, liike-elämän tai armeijan alkuvaiheessa Allenden valtakauden kansallis- ajoittaisia taantumia lukuun ottamatta jat- keskuudessa, mutta myös keskiluokka ja jopa tamisohjelma peruutettiin ja yksityisomistus kui läpi 1800-luvun. 1900-luvulla maa jou- osa työläisistä kääntyi hänen hallintoaan vas- palautettiin kunniaan. Talous toipui hitaasti, tui taloudellisiin vaikeuksiin ja sitä myöten taan. Lakot ja mellakat alkoivat olla jokapäi- mutta inflaatiovauhti oli edelleen kiivas ja maa- yhä voimakkaammin Yhdysvaltojen talutus- väisiä inflaation laukatessa hurjaa vauhtia ja ta vaivasi pula sijoituksista ja lainoista. Vuonna nuoraan. tuottavuuden romahdettua. 1975 uusliberalismin opit otettiin toden teolla Taloudellinen epävakaisuus horjutti de- Samalla ulkomainen paine Allendea vastaan käyttöön ja tulokset näyttivät aluksi loistavil- mokraattista kehitystä ja maa ajautui monien kasvoi Yhdysvaltojen pelätessä Chilestä tule- ta: talouskasvu oli parhaimmillaan lähes kym- muiden Etelä-Amerikan maiden tavoin soti- van seuraava Kuuba. Yhdysvaltojen ei suoraan menen prosentin luokkaa, inflaatio laantui ja lasdiktatuuriin oltuaan ensin vähän aikaan kaatanut Allendea, mutta tuki sotilasjuntal- työttömyys pieneni. vasemmiston johdettavana. Demokratisoitu- Maahan alkoi virrata ulkomaista pääomaa minen tapahtui kylmän sodan loppumisen yritysten elinolojen tultua mahdollisimman aikoihin ja nykyisin maa on varsin vakaa de- terrori jätti syvät helpoksi. Perinteiset tulonlähteet, kuten kaivos- mokratia. teollisuus, maatalous ja karjankasvatus elpyivät, Chilen historia on myös joiltain osin poik- jäljet, mutta vielä mutta maahan syntyi myös uusia elinkeinoja keava verrattuna maanosan muihin maihin. ja uudenlaista teollisuutta. Yksityistäminen oli Sen taloudelliset olot ovat yleensä olleet kes- kauaskantoisemmat kiivasta ja erityisen merkittäviä prosesseja oli- kimääräistä selvästi paremmat ja osittain tästä seuraukset oli vat sähkölaitosten myyminen liikeyrityksille johtuen maan sisäpolitiikka on ollut vakaam- ja eläkejärjestelmän uudistus. Valtion eläke- paa ja rauhallisempaa. Kenraali Augusto Pino- talouspolitiikalla. järjestelmän siirtäminen yksityisten eläkeva- chetin johtama sotilasjuntan aikakausi vuosina kuutusyhtiöiden ylläpitämäksi oli radikaali 1973–89 oli ennenkuulumatonta Chilessä, vaik- muutos, joka oli ensimmäinen lajiaan koko ka muualla maaosassa vastaavaa olikin tapah- le oli näkyvää. Hyvin usein sanotaan armei- maailmassa. tunut. Armeija syöksi vallasta demokraattisesti jan suorittaneen kaappauksen Yhdysvaltojen Chilen tulokset herättivät maailmanlaajuis- valitun vasemmistolaisen presidentin, Salva- siunauksella ja CIA:n tuella. Jimmy Carte- ta huomiota. Erityisesti Britannian konser- dor Allenden ja aloitti poliittisten vastustajien rin valtakausi (1976–80) muutti Yhdysvalto- vatiivijohtaja ja tuleva pääministeri Margaret vainon. Juntan harjoittamassa terrorissa katosi jen asenteen kriittisemmäksi, mutta Ronald Thatcher ylisti niitä. Myöhemmin Thatcherin ja kuoli tuhansia ihmisiä. Samoihin aikoihin Reaganin kautena Chilen tilanteesta enim- ja Pinochetin hengenheimolaisuus vain lujit- myös Argentiina, Uruguay ja Brasilia joutuivat mäkseen vaiettiin. tui, kun Chile ei lähes ainoana Etelä-Ameri- sotilasjuntan valtaan. Kaikissa maissa edeltävät kan maana tukenut Argentiinaa Falklandin yhteiskunnalliset olosuhteet olivat olleet hyvin Chicagon poikien leikkikenttä konfliktissa. Pinochetin mentyä valtakautensa epävakaat ja talous ajautunut kaaokseen. Pinochetin johtama juntta jätti maahan syvät jo päätyttyä hoitoon Britanniaan hänet asetet- jäljet terrorin kautta, mutta vielä kauaskantoi- tiin arestiin odottamaan mahdollista luovu- Kun vasemmisto epäonnistui semmat seuraukset oli hallinnon talouspolitii- tusta oikeuden eteen. Tällöin Thatcher nousi Salvador Allenden hallinto (1970–73) alkoi kalla. Toisin kuin monet muut autoritaarisesti näkyvästi puolustamaan »Britannian ystävää valtaan päästyään hyvin nopeasti kansallis- johdetut valtiot Chile ei sulkeutunut ja lähtenyt ja Chilen pelastajaa». taa suuria yrityksiä ja maan keskeisimpiä tuo- toteuttamaan tiukasti suunniteltua ja omava- tantolaitoksia. Syynä tähän saattoi olla se, että raisuuteen perustuvaa politiikkaa, vaan valtion Romahdus ja siistitty uusliberalismi Chilen laki takasi presidentille suuren toimeen- talouden ohjenuoraksi tulivat Chicagon profes- Uusliberalismi-Chile oli kuitenkin markki- panovallan, mutta rajasi tämän toimikaudet sorin ja taloustieteen nobelisti (1976) Milton noiden vapauttamisen jälkeen hyvin riippuvai- yhteen. Siten Allendella oli kiire maan ensim- Friedmanin uusliberalistiset opit. Friedman it- nen kansainvälisistä suhdanteista ja varsinkin mäisenä marxilaisena presidenttinä toteuttaa se tervehti ilolla Chilen talouskokeiluja ja um- Yhdysvaltain talouskehityksestä. 1980-luvun ideologiansa mukaista politiikkaa. misti silmänsä maan ihmisoikeuspolitiikan alussa talouskasvu alkoi taittua Yhdysvalto- Vasemmistolainen talouspolitiikka otet- suhteen. Friedmannin oppeja Chilessä toteut- jen talousvaikeuksien seurauksena. Maa vajosi tiin käyttöön liian nopeassa tahdissa ja har- tivat niin sanotut Chicagon pojat. Nimitys tuli lopulta syvään lamaan vuosiksi 1982–83, min- kitsemattomasti. Maan talouselämä suorastaan siitä, että monet talouselämän johtoon kuulu- kä seurauksena uusliberalistisesta politiikasta halvaantui ulkomaisten liikeyritysten paetes- neista ekonomisteista olivat suorittaneet jatko- osittain luovuttiin ja siirryttiin takaisin valtion sa maasta pääomineen. Samalla maasta alkoi opintonsa Chicagossa Friedmanin oppilaina. ohjaamaan talouteen. Tämä oli osittain pakko-

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 65 Marcelina Judith Ceballos Schmied “Näin serkkuni Pablo Ramón Aranda Schmied elossa viimeisen kerran 14. syyskuuta 1973. Hän opiskeli lääketiedettä ja kuului kommunistiseen puolueeseen. Kuulun pidätettyjen kadonneiden omaisten järjestöön, ja olen katkera tapahtumista kuolemaani asti. Etsin 20 vuotta Pablon ruumista, kunnes vuonna 1991 löytyi 18 ruumista yleiseltä hautausmaalta, pai- kasta nimeltä Patio 29. Joukossa oli myös Pablo. Oli hirveää, kun Pablo löytyi joukkohaudasta. Kysyn vieläkin itseltäni usein, ovatko luut todella Pablon.” ratkaisu, sillä maan pankit olivat kaatumassa tui taloudellisessa mielessä täysin ja kansakunta ennen kaikkea viennin kasvusta. Vientikään ei ja valtion oli otettava ne huostaansa pelastaak- oli ajautumassa kaaokseen. silti kasvanut Pinochetin aikana merkittäväs- seen maan talouden kaaokselta. Chilen ulkopolitiikka oli tietyllä tavalla me- ti enemmän kuin esimerkiksi Alessandrin tai Näin äkilliset muutokset olivat mahdollisia nestyksellistä, sillä maa oli voittajan puolella Aylwinin aikana. ainoastaan autoritaarisesti johdetussa maassa, niin kylmässä sodassa kuin Falklandin saar- jossa poliittiset päättäjät olivat kansalaisten ten konfliktissa. Siviilivaltaan siirryttiin lopul- Mallina muulle Etelä-Amerikalle äänistä riippumattomia. Pinochetin Chilessä ta melko rauhallisesti ilman verenvuodatusta. Pinochetin aika oli siis menestys taloudellisen voitiin ottaa käyttöön jyrkkä uusliberalismi, Pinochetin säilyminen armeijan johdossa ja eriarvoisuuden kasvattamisessa ja siinä, että se koska maa oli ajautunut taloudelliseen ahdin- hänen elinikäinen senaattorin asemansa ei- sai Allenden aikana tehdyt virheliikkeet pakko- koon, jossa mitkä tahansa parannukset perus- vät tietenkään olleet hyviä asioita, mutta hä- keinoin muutetuksi. Millään muulla aspektil- telivat järjestelmän toiminnan. nen täydellinen syrjäyttämisensä olisi saattanut la se ei ollut menestys demokraattiseen aikaan Samalla tavalla hallitus saattoi livetä uusli- nostaa suuria levottomuuksia ja vaatia paljon nähden. On tietenkin myönnettävä, että Pino- beralismista suunnitelmallisempaan talouden- ihmishenkiä. Hänen kuolemansa nostattamat chetin jälkeen maan taloutta oli huomattavasti pitoon ilman poliittisia muutoksia. Itse asiassa helpompi ohjailla kuin Allenden jälkeen. Pinochet oli jo vuonna 1980 taipunut kansan- Pinochetin Chile ja Chicagon pojat näyt- äänestykseen presidenttikautensa jatkosta. Vaa- Pinochetin Chile tivät tietä, jota osittain jopa Thatcherin Bri- lit tuli pidettämän vuonna 1988 ja näin myös tannia seurasi. Erityisesti se oli malli muulle kävi. Taloudellisen laman myötä maassa nousi ja Chicagon pojat Etelä-Amerikalle. Chilen jälkeen muissakin levottomuuksia vuosina 1983–86, vaikka kapi- maanosan maissa alettiin toteuttaa uuslibera- noinnin riskit olivat melkoisia. Sotilashallinto näyttivät tietä, jota listista talouspolitiikkaa, mutta tulokset eivät kuitenkin piti pintansa helposti. Syynä tähän jopa Thatcherin missään olleet yhtä hyviä. olivat vastarinnan hajanaisuus ja armeijan it- Argentiinan sotilasjuntta avasi markkinoita sepintainen asenne. Britannia osittain pian Chilen jälkeen, mutta kun juntta luopui Laman jälkeen aloitettiin uusi yksityistä- seurasi. vallasta, oli maan talous kuralla. Jähmeät au- miskampanja ja uudenlainen uusliberalismi, toritaariset, korruptoituneet ja korporatiiviset jossa markkinamekanismeja säädeltiin ana- rakenteet säilyivät siellä Chileä sitkeämmin. lyyttisemmin kuin 1970-luvulla. Talous kään- tunnekuohut kertoivat Chilen olevan edelleen Argentiinan juntta myös lähti onnettomaan tyi kasvuun ja Pinochet lähti hyvistä asemista historiansa jakama kansakunta. sotapoliittiseen selkkaukseen. Kun Carlos Me- vuoden 1988 vaaleihin. Vaikka demokratia voit- Tuoreessa Pinochetin aikaa käsitteleväs- nem tuli presidentiksi vuonna 1989, hän lähti tikin, peräti 44 prosenttia äänioikeutetuista sä kirjassaan Carlos Huneeus on osoittanut, nopeasti liberalisoimaan maan taloutta. Vuosia halusi hänen jatkavan. Pinochet säilyi silti ase- että Pinochetin valtakausi oli taloudellisesti kestäneen noususuhdanteen jälkeen maan ta- voimien komentajana ja elinikäisenä senaatto- menestyksekäs ainoastaan suhteessa Allen- lous ajautui lähes konkurssitilaan vuoden 2001 rina. Yhä edelleen hän on lukuisille chileläisille den kauteen. Suhteessa edeltävien president- päätteeksi. Tämän jälkeen Argentiina on harmaan pelastaja. tien Alessandrin (1959–64), Frein (1965–70), joittanut keynesiläisempää politiikkaa ja maa sekä suhteessa hänen seuraajiensa Aylwinin on noussut jaloilleen. 1 Historian jakama kansakunta (1990–93) ja Frei Ruiz-Taglen (1994–98) kau- Uusliberalismin puolustajat näkevät mielellään siin Pinochetin aika on usealla indikaattoril- Lähteet: Chilen uusliberalismin mallikkaana esimerk- la huonompi. kinä ja siten myös Pinochetin valtakauden oi- Esimerkiksi BKT:n kasvu oli keskimää- Arriagada, Genaro: Pinochet – The Poli- keutettuna holhouksena pois sosialismin tieltä. rin alhaisempaa kuin minkään muun edellä tics of Power. Unwin Hyman. Boston. 1988. Vuosien 1982–83 lama tekee tulkintaan särön, mainitun presidentin Allendea lukuun otta- Kääntänyt Nancy Morris. sillä laman jälkeen uusliberalismin äärisovel- matta. Inflaatio oli keskimäärin kolme kertaa Harvey, David: Uusliberalismin lyhyt his- lutuksista luovuttiin, vaikka yksityistäminen kiivaampaa kuin Alessandrin ja Frein aika- toria. Vastapaino. Tampere. 2008. jatkuikin. na. Keskimääräinen työttömyysprosentti oli Huneeus, Carlos: The Pinochet Regime. Pinochetin kiivaimpienkin vastustajien on yli kolminkertainen. Chileläisten reaalipalkat Lynne Rienner Publishers. Lontoo. 2007. myönnettävä hänen valtakautensa tietyt hyvät nousivat selvästi, mutta vähemmän kuin Frein, Kääntänyt Lake Sagraris. puolet. Chile selvisi aikakaudesta taloudellisesti Aylwinin tai Ruiz-Taglen aikana. Edes inves- Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan varmasti paremmin kuin se olisi selvinnyt sosi- tointien osalta Pinochetin aika ei ollut erityi- historia. Gaudeamus. 2001. alismista, johon Allende oli Chileä ohjaamassa. sen hedelmällinen ainakaan tilastojen valossa. Sotilasvallan suurin legitimisoija oli nimen- Vaihtotaseen alijäämä sen sijaan kiistattomas- omaan se, että Allenden valtakausi epäonnis- ti korjaantui sotilasvallan aikana, mikä johtui

66 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 67 Uusliberalismin aika on ohi Yhdysvaltalaista yhteiskuntatieteilijää Immanuel Wallersteinia pidetään yhtenä ensimmäisistä globalisaatioteoreetikoista. Hän kehitteli omaa näkemystään kapitalistisesta maailmanjärjestelmästä vuosikymmeniä ennen kuin globalisaatiosta tuli muotikäsite. Nyt Wallerstein väittää, että uusliberalismin ja koko kapitalismin aika on ohi. Eikä kapitalismia tuhoa työväenluokka vaan kapitalistit itse.

teksti Marko Korvela | kuvat Veikko Koivusalo

alen yliopistossa tutkijana toimiva Imma- • Kulttuurivihkot: Kapitalistinen pääoman pitäisi saada liikkua mahdollisimman nuel Wallerstein vieraili maaliskuussa maailmanjärjestelmä -teorianne keskeinen vapaasti eri valtioiden välillä. Suomessa Helsingin yliopiston ja kansa- osa on järjestelmän jakautuminen pääomaa Näistä ensimmäinen on ollut todellisuut- Y laisjärjestöjen kutsumana. Hänen luenton- kasaaviin keskuksiin, jotka riistävät reuna- ta jo neljäsataa vuotta. Osoitimme laajassa sa veti keskiviikkoaamuna Helsingin Vanhan alueita, periferiaa. Ette ole kirjoituksissanne tutkimuksessa, miten tuotanto ylitti rajoja jo ylioppilastalon juhlasalin ääriään myöten täy- viime aikoina nostanut esille tätä erottelua. 1600-1700-luvuilla. Väitteistä huolimatta il- teen kapitalismikriittistä yleisöä. Onko syynä se, ettei erottelu enää ole miö ei siis ole tyypillinen vain viime vuositu- Wallersteinin sanoma oli, että 500 vuotta toimiva? hannen vaihteelle. hallinnut kapitalistinen maailmanjärjestelmä Immanuel Wallerstein: Joskus tulen siihen Vaatimus avoimista rajoista on tasaisin vä- on tulossa tiensä päähän. Syynä tähän on se, pisteeseen, että otan jonkin asian annettuna liajoin esiin nouseva piirre kapitalistisessa maa- ettei järjestelmä enää kykene tuottamaan tar- enkä enää toista sitä. Keskus-periferia -erotte- ilmanjärjestelmässä. Se aaltoilee suhteellisesti peeksi voittoja omistavalle kapitalistiluokalle. lu on edelleen hyvin ajankohtainen. Se on yk- avoimen ja suhteellisesti rajoitetun liikkumisen Yhdysvaltojen hegemonia-asema on murtu- si kapitalistisen järjestelmän perusongelmia. vaatimusten välillä. Tosiasiassa rajat ovat olleet massa. Sen viime aikaiset talouden ongelmat Koko järjestelmä perustuu keskuksen ja reu- 1980-2000-luvuilla suljetummat kuin esimer- ovat merkki kapitalismin peruuttamattomas- na-alueiden väliselle epätasapainolle. Jos järjes- kiksi vuosien 1897 ja 1913 välillä. ta kriisistä. Maailman johtavan vallan pestis- telmän toiminnoista liian suuri osa keskittyy Globalisaation markkinoiminen uutena il- tä nousee kilpailemaan useampi tasaväkinen keskukseen, voiton tuottamisen mahdollisuu- miönä oli vain tiettyjen ryhmien käyttämää re- osapuoli. det vähenevät. toriikkaa. Margaret Thatcherilla oli kuuluisa Tulevaisuus on nyt radikaalilla tavalla avoin. Kiinan ja Intian valtava taloudellinen kasvu slogan »Vaihtoehtoja ei ole», vaikka vaihtoehto- Wallerstein käsitteellistää tulevaisuudesta käy- on hyödyllistä Kiinalle ja Intialle, muttei ka- ja tietysti oli. Hallituksia vaadittiin avaamaan tävän kamppailun kahden kilpailevan hengen pitalistiselle maailmanjärjestelmälle kokonai- markkinoitaan ja monet niin tekivätkin asteit- väliseksi taisteluksi. »Davosin henki» edustaa suutena. Se muuttaa keskuksen ja periferian tain vuosien 1975 ja 1995 välisenä aikana. Se oli maailman kapitalistieliitin intressejä, »Porto välisiä suhteita, mikä on yksi syy järjestelmän poliittisesti menestyksekäs vaatimus. Alegren henki» puolestaan maailman sorret- tulevan romahduksen takana. Nyt olemme siirtyneet aaltoliikkeen siihen tujen pyrkimyksiä. vaiheeseen, jossa hallitus toisensa jälkeen ryhtyy Kulttuurivihkot haastatteli maailmankuulua • Miten määrittelisitte kapitalismin? Entä asettamaan rajoja pääomien ja tavaroiden liikku- tutkijaa, joka on omaperäisellä tavalla yhdis- mitä ymmärrätte globalisaatiolla? miselle. Protektionismi tekee selvästi paluuta. tellyt ajattelussaan muun muassa saksalaisen Määrittelen kapitalismin yksinkertaisesti histo- Karl Marxin ja ranskalaisen Ferdinand Brau- rialliseksi järjestelmäksi, jonka pääperiaate on • Onko uusliberalismin valtakausi sitten ohi? delin teorioita. pääoman tauoton kasaaminen. Kapitalismin Kyllä. Uusliberalistiparat eivät tunnu pärjää- kaikki keskeiset instituutiot toimivat mahdol- vän enää missään. Heidän aikansa on ohi ja listaakseen tämän. olemme nyt palaamassa kohti protektionis- Meillä on suuria vaikeuksia muistaa kym- mia, keynesiläistä suhdannepolitiikkaa sekä menen vuoden kuluttua, mitä globalisaatiolla valtiojohtoisia yrityksiä, kaikkia niitä asioita, oikein tarkoitettiin. Globalisaatio on vain muo- joita uusliberalistit inhosivat. dikas nimitys ilmiölle, joka on jo 500 vuotta Yhdysvalloissa ihmiset vaativat laajempaa ollut yksi kapitalistisen maailmanjärjestelmän julkista terveydenhuoltoa. En usko että Suo- perusprinsiipeistä. Yleensä sillä viitataan kah- messakaan ihmiset suostuvat julkisista pal- teen seikkaan: siihen, että tuotantoprosessi ylit- veluista luopumaan, ne ovat monelle niin tää valtioiden välisiä rajoja ja että tavaroiden ja tärkeitä.

68 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Kapitalismi ei kannata voitot laskevat suhteessa siihen, kuinka paljon joukkoja mobilisoiva vaikutus, mutta analyytti- • Kapitalismin pikaista tuhoa on ennustettu niiden hankkimiseen on panostettava, peli ei nen se ei ole. Leninillä on parempiakin teoksia. aiemminkin useaan otteeseen. Miksi olette enää kannata ja on aika vaihtaa järjestelmää. Olen hänen kanssaan silti samaa mieltä siitä, siitä niin varma juuri nyt? Itse asiassa sama tapahtui 1400–1500-luvuilla että imperialismia vastaan on taisteltava. Kapitalismin tuhoa on ennakoitu tosiaan jo feodaalisessa Euroopassa, missä maanomista- Totta, kapitalismin kriisi osoittaa, että voi- pitkään, mutta yleensä tuhon tuojaksi on eh- jat eivät enää katsoneet feodaalisen järjestel- ton suhdeluku todella alenee, mutta annan sen dotettu jotakin kapitalismissa alistettua ja riis- män tuottavan tarpeeksi. Niinpä feodaalinen taustalla oleville mekanismeille erilaisen seli- tettyä ryhmää. On väitetty, että jos tilanne vielä yläluokka alkoi etsiä uutta, tehokkaampaa jär- tyksen kuin Marx. huononee, alistetut nousevat ja kumoavat jär- jestelmän. »Omistava luokka kääntyy itse kapitalismia vastaan, koska se ei Minun käsitykseni on toisenlainen. En sano, enää toimi heidän näkökulmastaan tarpeeksi tehokkaasti.» että alistetut ihmiset tekevät vallankumouksen, vaan ne jotka hyötyvät nykyisestä järjestelmäs- tä huomaavat voitontavoittelun käyneen entis- jestelmää, jonka se löysi kapitalismista. Mar- • Mikä sitten on alistettujen ihmisten rooli tä hankalammaksi. Omistava luokka kääntyy xilaisesta selitystavasta poiketen porvaristo ei tässä kokonaisuudessa? itse kapitalismia vastaan, koska se ei enää toi- suinkaan kumonnut feodaaliherrojen valtaa, Alistettujen ihmisten teoilla on suuri merkitys. mi heidän näkökulmastaan tarpeeksi tehok- vaan feodaaliherroista itsestään tuli kapitalis- Ne luovat paineita järjestelmän sisään. Esimer- kaasti. Jotta kapitalismin nykyinen yläluokka tisen järjestelmän porvaristoa. kiksi luokkajännitteitä lieventävällä hyvinvoin- säilyttäisi jatkossakin asemansa, heidän on ke- tivaltiolla on ollut suuri vaikutus kapitalistisen hitettävä jokin heidän kannaltaan parempi jär- • Mikä on suhteenne marxilaisuuteen maailmanjärjestelmän ajautumisessa kriisiin. jestelmä. ja esimerkiksi imperialismiteoriaan? Tällä hetkellä on myös käynnissä hyvin to- Arvioni eroaa kaikista aiemmin esitetyistä, Esittelemänne käsitys kapitalismin nykyisen dellinen kamppailu siitä, mitä tulee kapitalis- jotka olivat lähtöoletuksiltaan väärässä. Aikai- kriisin syistä muistuttaa suuresti Marxin min jälkeen. Kutsun tätä kamppailua kahden semmin ajateltiin, että vallankumous lähtee teoriaa voiton suhdeluvun alenemisen osapuolen, Davosin hengen ja Porto Alegren liikkeelle alhaalta ylöspäin. Minä väitän, että tendenssistä. hengen, väliseksi taisteluksi. Alistetut ryhmät kapitalismi romahtaa ylhäältä käsin. Tutkijana ajattelen noudattavani Marxin hen- voivat hyvin voittaa tämän kamppailun. Voin tietysti olla väärässäkin. Tulevaisuu- keä enemmän kuin monet hänen jälkeensä den tutkimisessa on aina erehtymisen mah- tulleet marxilaiset. Marx oli 1800-luvun mer- dollisuus. kittävin yhteiskuntatieteilijä, vaikka olikin vielä liian kiinni klassisessa liberaalissa taloustie- • Perustatte väitteenne kapitalismin teessä. Hän ei voinut tietää enempää kuin tie- kriisistä siihen, että työn ja raaka- si, mutta meidän ei tarvitse virheiden vuoksi aineiden kallistuminen yhdessä verotuksen hylätä sitä, missä hän oli oikeassa. Parempaa kanssa tekevät kapitalistisesta tuotannosta perusanalyysia kapitalismista ei löydy, vaikka kannattamatonta. Tarkentakaapa hieman, esimerkiksi Marxin kanssa monessa asiassa eri mitä oikein tarkoitatte? mieltä olevan Ferdinand Braudelinkin tulkin- Laskutoimitus on äärimmäisen hankala. Pe- nat kapitalismista ovat mielestäni oikeita. rusajatus on, että myyntihintoja ei voida lo- Lenin erehtyi luulemaan sekä monopolika- puttomasti nostaa. Jossain vaiheessa kapitalistit pitalismia että imperialismia uusiksi ilmiöksi. laskevat, että homma ei ole vaivan väärti. Jos Leninin imperialismia käsittelevällä kirjalla oli

»Kapitalismi romahtaa ylhäältä käsin», Immanuel Wallerstein väittää.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 69 »Voin tietysti olla väärässäkin. Tulevaisuuden tutkimisessa on aina erehtymisen mahdollisuus.»

Elämää kapitalismin jälkeen maailmansodaksi, mutta jotka itse niputan yh- marxismin teesi. Uskon kyllä kehityksen mah- • Mitä seuraa kapitalismin jälkeen? deksi, vuosien 1914-1945 välillä käydyksi suur- dollisuuteen. Tulevaisuus voi olla parempi kuin Yksityiskohdista emme voi vielä sanoa mitään. sodaksi. Maailmansodissa ovat olleet mukana nykyhetki, mutta varmaa se ei ole. Emme tiedä, kumpi osapuoli, Davos vai Por- kaikki järjestelmän kannalta kulloinkin keskei- Minusta kapitalismi ei ole parempi järjestel- to Alegre, tulee voittamaan käynnissä olevan set vallat ja niiden jälkeen on aina yksi suurvalta mä kuin edeltäjänsä. Ei niin, että kapitalismia kamppailun. Voisi sanoa, että kyseessä on taiste- saavuttanut johtoaseman. Kolmikymmenvuo- edeltänyt järjestelmä olisi ollut demokraattinen lu kahden erilaisen moraalikäsityksen välillä. tisen sodan jälkeen johtavaksi nousi Hollan- tai tasa-arvoinen, mutta sillä oli omat hyvät ja Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, millai- ti, Napoleonin sotien jälkeen Iso-Britannia ja huonot puolensa. Kapitalismi on joka tapa- nen maailma tulee olemaan vuonna 2075 tai 1900-luvulla Yhdysvallat. uksessa ollut takapajuinen järjestelmä, joka 2100. Eikä sitä ole kenelläkään muullakaan. Kapitalistinen maailmanjärjestelmä ajautuu on kasvattanut valtavasti alimpien ja ylimpi- Se on varma, että maailma on hyvin erilai- aina noin 150 vuoden välein vuosikymmeniä en luokkien välistä kuilua. nen kuin nyt. kestävään maailmansotaan, jotka ovat välttä- mättömiä kapitalismin sisäisten voimasuhtei- • Osallistutte aktiivisesti yhteiskunnalliseen • Mikä on kapitalismin suhde sotiin? den uudelleenjärjestelemiseksi. keskusteluun ja olette mukana myös Sotia on eri tyyppisiä. Toisaalta on sotia, jois- Maailman sosiaalifoorumi -liikkeessä? sa kahden eri maan armeijat taistelevat keske- • Olette sitä mieltä, ettei kapitalismi Miksi näin? nään. Näitä on ollut kapitalismin 500 vuoden edusta historiassa mitään edistyksellistä Mielestäni tutkijoilla ja muilla intellektuelleil- aikana käynnissä joka vuosi. yhteiskuntamuotoa ja että sen jälkeen tuleva la on moraalinen velvollisuus olla poliittisesti Sitten on maailmansotia, joita kapitalisti- järjestelmä ei välttämättä ole sen parempi. aktiivisia. Missä ja miten, se riippuu ajankoh- sessa maailmanjärjestelmässä on ollut kolme: Ettekö usko kehitykseen? dasta. Tällä hetkellä vaikuttaminen Maailman Kolmikymmenvuotinen sota 1600-luvul- En usko väistämättömään kehitykseen, jon- sosiaalifoorumissa vaikuttaa omalla kohdalla- la, Napoleonin vallankumoukselliset sodat ka mukaan ihmiskunta olisi vääjäämättömäl- ni olevan se järkevin tapa. 1700-1800-lukujen vaihteessa sekä ne, joita lä matkalla kohti parempaa tulevaisuutta. Eikä pelkästään intellektuellin pitäisi akti- yleensä kutsutaan ensimmäiseksi ja toiseksi Tämähän on sekä klassisen liberalismin että voitua poliittisesti vaan ihan kaikkien. 1

ilmoitus

  

Keväällä 1997 perustetun Karl Marx -seura ry:n tarkoituksena on                       Seura haluaa yhdistää kaikkia niitä, jotka ovat kiinnostuneita dialektisen ajattelutradition ongelmista sekä vaihtoehtoisista yhteiskunta- ja taloustieteellisistä teorioista. Seura ei ole puoluepoliittinen eikä se edellytä jäseniltään muutenkaan maailmankatsomuksellista sitoutumista. Seuran toimintamuotoja ovat mm. tieteellisten ja tiedettä popularisoivien seminaarien järjestäminen, jäsenillat, julkaisutoiminta sekä yhteydenpito kansainväliseen Marx-tutkimukseen. Keväällä 2005 seurassa on yli 100 jäsentä, joista suuri osa yliopisto- ja tutkijamaailmasta.

■ Tarkempaa tietoa on seuran kotisivuilla http://www.marx-seura.kaapeli.fi, joilta löytyvät mm. säännöt ja yhteystiedot. ■ Karl Marx -seuran jäseneksi voi liittyä lähettämällä vapaamuotoinen jäsenhakemus postitse tai sähköpostitse yhdistyksen sihteerille (ks. www-sivut). Jäsenmaksu on tällä hetkellä 20 e, työttömiltä ja opiskelijoilta 8 e, tukijäsenmaksu 40 e.

70 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Wallerstein jatk / marx-mainos Jokisalon kolumni Kolumni Jouko Jokisalo

Sivistysyliopisto uusliberalismin kynsissä

äätiöyliopiston säännöt noudattavat ra- tasa-arvoisuuden ja ammatillisen itsemää- taattikartelliin ja sisäistettyä valmiutta so- hapiirien kieltä. Sen hallintoneuvostos- räämisoikeuden arvot. Yhdysvalloissa 80 peutua kulloisenkin tieteenalan vallitseviin sa ei ole ainoatakaan tiedemiestä. Näin prosenttia opiskelijoista opiskelee valtionyli- pelisääntöihin. Pahimmillaan se johtaa tie- S on turvallisempaa liikeyritykselle. Yli- opistoissa. Niiden budjettia on pienennet- teen itsekastraatioon rahoittajan miellyttä- opistossa on muodon vuoksi muutama mer- ty kolmanneksella. Tutkimuksen etujoukkoa misen halusta. kityksetön humanististen tieteiden kurssi; edustaneen Kalifornian yliopiston budjet- Tutkimuksen »yksityistämisen» suunnasta alhaisen arvostuksen vuoksi niillä käydään ti on kutistunut 40 prosenttia vuodesta 1990. antaa hyvän esimerkin Volkswagen-konser- vähän. Näiden tieteenalojen kirjat mätäne- Laadukas opetus on varattu vain rikkaille nin vuonna 1987 käynnistämä tutkimuspro- vät kaikessa rauhassa. Matematiikan, fysii- yksityisissä yliopistoissa. Saksassa selektiivi- jekti yhtiön roolista kolmannen valtakunnan kan, kemian, liike-elämän, rahatalouden ja nen koulutusjärjestelmä yhdessä yliopistojen aikana. Konsernin säätiö tuki tutkimusta taideteollisuuden oppikirjat ja muu kirjal- lukukausimaksujen kanssa on johtanut sii- lähes kahdella miljoonalla eurolla. Projek- lisuus, joka liittyy päivänpolttaviin keinot- hen, että vain 13 prosenttia opiskelijoista on tia VW hyödynsi pyrkiessään minimoi- teluihin, sitä vastoin menee kaupaksi. Näin alemmista sosiaaliryhmistä. Uusliberalistisen maan korvaussumman konsernin natsismin tieteiskirjallisuuden pioneeri Jules Verne ku- yliopistopolitiikan tuloksena koko kansalle ajan orjatyöläisille. Tutkimus »osoittikin», vailee teoksessaan Pariisi 1900-luvulla (1863, annettava ja tasa-arvoon tähtäävä koulutus- että konsernin johto oli ollut tahdoton toi- julkaistu 1994) tulevaisuuden yliopistomaa- politiikka on heitetty historian roskakoriin. mija natsihallinnon edessä ja pakotettu käyt- ilmaa. Jules Vernen scifi-teoksessa pääomat vas- tämään orjatyövoimaa. Deutsche Bank on Vernen kuvaus ei ole enää scifi-kirjallisuut- tasivat esitettyyn opetustoiminnan kutsuun. myös käynnistänyt »tutkimusprojektin», ta, vaan siitä on tulossa raaka todellisuut- Sen tuloksena jo Vernen visiossa »kreikan ja jonka mukaan pankki lähes vastoin omaa ta uusliberalismin hallitsemassa maailmassa. latinan viimeiset opettajat olivat kuolemas- tahtoaan osallistui 330 juutalaisyrityksen ar- Raimo Sailas vaati perehtymään eurooppa- sa sukupuuttoon hylätyissä luokissaan» ja jalaistamiseen. laiseen yliopistopolitiikkaan. Sailaksen vaati- »luonnontieteiden oppituolien haltijat kuit- Ensimmäisen kerran toisen maailman- mus on syytä ottaa vakavasti. tasivat palkkansa hienostuneesti». Tätä on sodan jälkeen tiede on avoimesti alistettu Sivistysyliopistoa uhrataan kiihtyvällä Saksa uusliberalismin huumassaan onnistu- sotapolitiikan välineeksi. Yhdysvaltojen mie- vauhdilla kilpailukyvyn alttarille. Uuslibe- neesti toteuttanut. Maassa on viimeisten 10 histysarmeijaa Irakissa avustavat nykyään ralismin oloissa opetuksen ja tutkimuk- vuoden aikana lakkautettu noin 1 500 pro- kulttuuriantropologit, yhteiskuntatieteilijät sen keskeiseksi tehtäväksi on tullut niiden fessorin virkaa. Suurin osa niistä on huma- ja kielten asiantuntijat. 1 valjastaminen yritysten kilpailukyvyn pal- nististen, yhteiskunta- ja kasvatustieteiden velukseen. Sivistysyliopiston tuhoamisen oi- alueilta. keuttamiseksi on kehitetty orwellilainen uuskieli. Yliopiston piirissä tehtävät supis- ykykehityksen haluttuja sivuvaikutuksia tukset oikeutetaan puhumalla tuottavuusoh- Novat yhteiskunnan hierarkkisten raken- jelmasta. Yliopiston autonomian lisääminen teiden voimistaminen, uuden uljaan eliitin realisoituu totaalisena riippuvaisuutena yri- synnyttäminen, eriarvoisuuden sementointi ■ Jouko Jokisalo tysmaailman rahoituksesta. ja kriittisen ajattelun likvidointi. Viattomim- on lehtori Joensuun millaan kriittinen ajattelu häviää tutkimuk- yliopiston soveltavan liopistojen sosiaalinen perinne on tu- sen laadunarviointiin, jossa menestyminen kasvatustieteen Yhoutumassa. Siihen ovat kuuluneet edellyttää kuulumista kansainväliseen si- laitoksella

Sivistysyliopiston tuhoamisen oikeuttamiseksi on kehitetty orwellilainen uuskieli.

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 71 runoja

PÄÄSIÄISSUNNUNTAI

Siin’ jälkeen pääsiäisaterian, suurperhe kokoontuu rukoushetkeen. Muualla miettehet materian, rukoillaan siunausta sotaretkeen.

Vaan keskeyttää tuokion koputus, joku vaeltaja oveen lyökin. Isän pystyyn saa äidin hoputus, ulkona pakkanen on, ja yökin.

Mi’ auvo uksen avaajaa kohtaa, kun hän silmätä saa esikoistaan! Pojan huulet huuruisena hohtaa, kun sarkatakkia yltään poistaa. Noin ryypyll’ isä ryhdistää selkää. ”Ei kuollut oo se, ken voi suojella Juo oitis saamansa totin kuuman, Tulija oven takaa rapisee, rakastamaansa suurisänmaata. kertoo tarinansa nuorukainen. perhe toisiinsa turvaten pelkää, Ja sankar’vainajien puolella, ”Alhossa alkavan voitonhuuman, mies nuorikin pelosta vapisee. voi aikain myötä kuolokin laata. valkokaartista sain vapautuksen.” ”Ei sanoa saa, ett’ kotona oon! Vuoks’ kodin, uskonnon ja isänmaan, Viel’ poika sanoo: ”Ain Muistakaamme, Vain parasta toivon mä perheelleimm’.” poikanne henkensä heittävä on.” rukoilla kunniaa kaatuneille. Isä oven avaa ja ällistyy: Kautta Suomen, kauniin synnyinmaamme, ”Tääll’ on itse kenraali Mannerheim.” ”Antakaa hänen olla kotonaan, paikan Paratiisis’ toivon heille!” luona Jumalan ja Suomen heimon.” Kun kenraali pyydetään sisälle, Noin pikkuveljet, siskot ihannoi, hän äidille kumartaa jäykästi, ”Ei luona Jumalan, ei milloinkaan, pois vanhemmist’ kaikki on ankaruus. sekä kättään ojentaa isälle. ei liioin kansamme esitaaton. Sydämissänsä ylpeys vihannoi, Polttaa puristus kättä kylmästi. Poika Helvettiin käy pakenemaan pojastansa kun loistaa sankaruus. noin kun petti vapautemme aaton. ”On aikani lyhyt, sanon suoraan: Uus’ kantautuu koputus ovelta, poikanne on käpykaartilainen. Eess’ taipukaa sanain ankarien. vaikka koettelee jo keskiyö. Mä itse jälkiään tänne seuraan, Pelkkä puhemies olen mä vainen Syömmi syöksähtää pojan povelta, kuulan kalloonsa saa karkulainen.” sanoille kuolleiden sankarien kaappikello kahdestitoista lyö. - olenhan mä suurin suomalainen.” Siin’ hämmennys isän, äidin valtaa, ”Ken siellä lie”, äiti vaan aloittaa. sitten suuttumus ja toivottomuus. Vait’ vanhemmat katsovat toisiaan, ”Siell’ on maamme kilpi, kalpa, jousi”, “Sotako meilt’ lapsemme kavaltaa? sitten voivat toisilleen nyökkiä. poika perhettänsä näin varoittaa, Tässäkö on kansamme aatto uus?” Isä katsoo synkästi tulijaan ”mi’ kointähden tavoin taivaall’ nousi.” ja osoittaa kädellään kyökkiä. Viel’ kätkössään pysyy esikoinen, ”Hän meidät kaikki tuhoon tuomitsee”, koko perhe vaieten odottaa. Carl Mannerheim löytää karkaajansa, noin sanoo ja piiloutuu keittiöön. Salissa sotilas suurenmoinen jonka ylös nostaa ja pidättää, Isä sanoja hetken harkitsee, puhetta virran lailla vuodattaa: tämän ilmoittaa teloittavansa. valmistautuu katsomaan heittiöön. Saunan taakse petturin kiidättää.

72 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Kaunokirjallisuus Kaunokirjallisuus runoja runot Mike Pohjola | kuvitus Vesa Savikko

MERKILLINEN MIES

”Arndt Pekurinen ”Tähdätkää! Tulta!” huus’ kapteen’ jylhärinta. on kummallinen. Oli kuri teloittajasta hajonnut, Ettekö suostu sotimaan eik’ ampunut eestään miestä rohkehinta. puolesta edes kotimaan?” Käskyn toinen sai, ei kivääriin kajonnut. Vasta kolmas solttu veti liipasinta, ”Miehiä sotaan pestataan ja niin ol’ mies aattehen maahan vajonnut, ja sitten muita mestataan. Miks’ tehdä väkivallantyö, Saatettiin hänet ammuttaa, ellei miehiä myöskin syö? muttei liekkiään sammuttaa. Sotaan ette saa suostumaan, ruoaks’ murhaajain ruostumaan.” Arndt Pekurinen, suur’ suomalainen. Arndt Pekurinen, Eipä urhoja tullutkaan, uhreja vaan, mies merkillinen. noista sodan rintamalla kokeneista, Armo viim’ oljenkorsi on, jotka toteuttivat kauhulla kuollessaan mut sulho jättää morsion, muiden miesten hirvittävää painajaista. ja niin seuraten lakiaan Tuli Arndt Pekurisesta kuolemallaan eestä maansa käy vankilaan. ensimmäinen Suomen sankarvainajista. Käy koko perhe todistamaan, Vapaus lääninvankilasta kuinka tapahtuukaan kenttäoikeus. hälle vihdoin koituu vasta, Kenraali lait säätää ja toteuttaa, koska heilii sodan henki ■ Mike Pohjola on turkulais-helsinkiläinen kir- katoo näin päätöksenteon vaikeus. alta Suomen surujenki. jailija ja roolipelisuunnittelija, joka opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa elokuvakäsi- Jää pojan viimeisiksi sanoiksi: Jatkosota tuop syttyihe, kirjoittamista. Tänä vuonna häneltä ilmestyy ”Sotaa käyden sodan vain on vanki.” ja oli mieskin varttunut. Gummerukselta fantasiaromaani Kadonneet Teloittaja laukaisee panoksen Jälleen kenraalit pettyi he, kyyneleet sekä suomen kieltä syvästi kunnioit- ja hurmeesta peittyy umpihanki. ei aseisiin Arndt tarttunut: tava välimerkkiteos Sanaleikkikirja.

”Niin kadotin mä lapseni armaan”, ”Tappamisenhan kieltää lait Tässä julkaistavat runot ovat osa Pohjolan pro- peittyy kyynelistä äidin posket. Mooseksen ja jopa Suomen. jektia elvyttää mittarunouden voimallinen ”Hän lähti rauhaan Tuonelan harmaan, Hullun yön jälkeen koittaa kait poljento, mutta löytää sille aatteellisesti hy- kohisee korvaan Manalan kosket.” uus’ pasifistinen huomen.” väksyttävämpää käyttöä kuin kansallisroman- tiikan sodanlietsonta ja rotusorto. Pian poistuu sotaherra pokaten, Arndt Pekurinen, perhe yksin jää keskelle niettoon. kyy myrkyllinen! Toisiaan lämpimästi halaten Muut kieltäytyjät ihastui he palaavat pääsiäisen viettoon. tuon kyyhkysmielen charmista. Vihdoin kenraalit vihastuin Kuin kaartuvi rautaisen kansan yö, sai tarpeeks’ mieliharmista. historia rotumuistiin kirjaa, Ansaitsi kai rauhan liike mi’ oli Valkean Kenraalin työ. kenttäoikeutta karmista, Silti äiti toiveen lausuu hiljaa: kun sen korvas’ sodan liike: ”Lataa ja varmista.” ”Kun vaan konsaan unhoittais’ ei Suomi, että Mannerheim mies on mahtavin.” Isä vastaa vankkana kuin tuomi: ”Kyllä kansa muistaa. Sankarin.”

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 73

Kaunokirjallisuus Kaunokirjallisuus Lehtiverkko Jouni Avelin KuvaIisa af Ursin. Jäähyväiset kaunokirjallisuudelle

Kymmenen vuotta sitten hoimme moin Tehistä, muuten en oikein osaa kuorossa, kuinka »tietokonepelit ke- keskittyä töllöön. – – Vietin syntymä- hittävät silmän ja käden yhteispe- päiviäni Sea Horsen lihapullien äärel- liä». Lapsista onkin kehittynyt eteviä lä tyttöystävieni kanssa ja tapasin A:n aseidenkäsittelijöitä ja kaahareita. Tä- vielä drinkillä illalla. Oli kivaa. – – Per- nään siunaamme blogimaailman au- jantaina menin E:n luokse juomaan tuutta. Ajatus on sama: väline on punkeroa, mutta kun tulin uloslähdön kaikki, ihminen ei ole mitään. Juu- aika, en kyennytkään enää. Ahdisti ri tämä optimismi erottaa meidät ko- niin, etten voinut kuvitellakaan mene- neesta. väni baariin. Tulin siis kotiin hapankorp- Hiidenkivessä (2/08) Risto Niemi- pujen ja teen ääreen. Olin taas hyvä Pynttäri toteaa, että »blogien proo- kaveri.» sa on sosiaalisesti vivahteikasta». Me Kun kaikki on sanottu, mitään ei tar- muut muistamme, kuinka takavuosi- vitse muistaa. Tervetuloa verkkoproo- na pöytälaatikkokirjailijat pitivät (salaa) sa, hyvästi kaunokirjallisuus. esikuvinaan Gustave Flaubertia, Ja- mes Joycea tai vähintäänkin Aleksis Parrastaan syyllinen Pöytälaatikot ovat kadonneet, kaikki ovat Kiveä. Tekstit syntyivät hitaasti ja ne tunnetaan tehtiin kestämään. Kirjailija oli taiteilija Ruumiin kulttuurin (4/07) kolumnis- kirjoittajakursseilla ja loput netissä. ja yksin kuten sankarit ainakin. Kukaan saan dekkarikirjailija Reijo Mäki avaa ei kehdannut puhua »sosiaalisesti vi- sanaisen arkkunsa (tai ainakin mato- vahteikkaasta proosasta». Nyt kukaan purkin kannen). Syksyisestä Helsin- ei pidä ketään (salaa) minään, kaikki gin Sanomista Mäki on lukenut, että ovat yksin ja jokainen on kirjailija. Pöy- suomalaista kulttuurielämää hallitsee epäkorrektia. Inhonsa ja kuvotuksensa P.S. Taloussanomien haastattelussa tälaatikot ovat kadonneet, kaikki ovat edelleenkin »sama poliittinen näke- tämä »politbyroo» naamioi kirjallisuus- (27.3.) Julkisen sanan neuvoston pu- kirjoittajakursseilla ja loput netissä. mys, jonka yhteiskunnallisista loiston kritiikeiksi, »joihin on todella monas- heenjohtaja Pekka Hyvärinen puo- Niemi-Pynttärin mukaan »liike pu- päivistä on jo joitakin vuosikymme- ti ujutettu viittauksia minuun. Tyyliin lustaa Ilkka Kanervan tekstiviestien heenomaisen ja kirjallisen välillä on niä». Hälytys! Stalinistit jälleen ja kaik- ’kompuroi kuin Mäki’, ’kömpelöä kuin julkistamista, koska niillä on jo »yh- luonteenomaista proosalle». Suosi- kialla! Saman täytyy siis päteä myös Mäellä’, ’XXX ei ole sentään väsyttävä teiskunnallista merkitystä». Niiden pe- tussa Minhin haarakonttorissa tämä Suomen dekkariseuraan? Muuten seu- kuin Mäki’.» rusteella nimittäin voidaan päätellä, yhdistelmä kukoistaa. Kolme vuotta ran jengi on ihan »heterogeenistä», Palstanpitäjän muistin mukaan tuo onko ulkoministeri puhunut totta vai verkkopäiväkirjaansa pitänyt Minh on mutta »ihan pyramidin huipun lähelle» XXX viittaa hieman toisenlaiseen ala- ei. Kuka kertoisi Hyväriselle, ettei (syn- entinen narkomaani, joka on »valloitta- on kiilannut pieni mutta äänekäs »par- kulttuuriin, mutta tietty raukeus liit- teettinen) totuus ole päättelyn asia? nut lukijansa» kirjallisella ilmaisullaan, ta-stalinistien» klikki, »viherkuorrutuk- tyy kyllä siihenkin… Mäki toteaa Tarvitsemmeko jo neuvoston kont- jota Niemi-Pynttäri sanoo »yllättäväk- sella tietty». olevansa onnessaan saadessaan ol- rolloimaan Julkisen sanan neuvoston si» ja »rikkaaksi». Esimerkiksi käyköön Näille »viherpeipoille» Mäen poli- la »malkana silmäkulmassa tällaisille kommentteja? muutama katkelma (7.4.2008): tiikka ja sen puuttuminen eivät kelpaa. menneen maailman miehille». Mäki- »Maanantait oli hyviä vielä viik- »Aurajoen autsaiderin» yhteiskuntakri- kin tuntuu siis muistavan, että mitä ko sitten: Huippis, Täykkärit, L-koodi tiikki kulkee samanaikaisesti päin pu- enemmän taivaalta sataa, sitä kauem- eli nollausilta. Wallanderia katson, sa- naista ja vihreää ollen siis poliittisesti mas kasa näkyy.

74 | Kulttuurivihkot 2 / 2008

Lehtiverkko Kirja-arviotJokisalo mielipide

Anna Ruohosen Moskova Luin viimeisestä Kulttuurivihkojen numerosta on se, josta tässä prosessissa säästettiin. Näil- Kritiikin kritiikin johdosta rsin. U hyvin erikoisen kirja-arvostelun. Anna Ruo- läkin kustannuksilla on lopullisen kirjan hin- Antti Kauppisen ja allekirjoittaneen käsityk-

isaaf hosen kirjoittama artikkeli Sankarimatkailijan ta noussut 29 euroon. set kirja-arvostelijan toimenkuvasta näyttävät I Moskova -matkaoppaasta oli otsikoitu raflaa- Ruohonen näyttää todellisen pukinsork- poikkeavan toisistaan. Mielestäni arvostelijan Kuva vasti ”Antti Kauppisen Moskova”. kansa alkaessaan luetella teoksen teknisessä tehtävä on arvioida valmista teosta lukijan nä- Aloin pohtia, kuinka paljon Anna Ruoho- tuotannossa tapahtuneita virheitä. Jokainen kökulmasta, ei suinkaan selvittää, millaisia sonen tietää tietokirjan kustantamisesta yleen- ammattitaitoinen kirja-arvostelija osaa erottaa pimuksia kustantajan ja kirjoittajan välillä on sä tai formaattimatkaoppaan kustantamisesta kirjailijan ja kirjan teknisen tuotannon: tait- tehty, millaisia ohjeita on jaeltu, mikä on ol- erikseen. Siksi koen tärkeäksi oikaista muuta- taja, oikolukija, kustannustoimittaja ja niin lut kirjan budjetti tai muita tuotantoprosessin mia Ruohosen kirjoituksessa olleita virheel- edelleen. yksityiskohtia. lisyyksiä. Varsinainen myötähäpeä nousee kohdassa, Arvostelussa ei otettu kantaa siihen, missä Formaattimatkaoppaan tekijä saa aina kus- jossa Ruohonen pohtii taitossa käytettyjä teks- prosessin vaiheessa kirjoitus- ja muut tekniset tantamosta usean sivun tietopaketin siitä, mi- tinkäsittelyohjelman copy-paste-menetelmiä. virheet ovat kirjaan tulleet. tä kyseessä oleva formaatti pitää sisällään ja Kirjaa ei taiteta tekstinkäsittelyohjelmalla vaan Maininta tekstinkäsittelyohjelmasta oli al- mitä ei. taitto-ohjelmalla. Koko Moskova-teoksen teks- lekirjoittaneen lisäys, alkuperäisessä tekstissä Sankarimatkailijan formaatti on kirjoittaja- tiä on viimeksi muokattu tekstinkäsittelyohjel- puhuttiin ainoastaan »copy-pastesta». Allekir- lähtöinen. Kustantajan tarkoituksena on ollut malla yli vuosi sitten. Teoksen kuin teoksen – ja joittanut epäili, ettei sanapari yksinään avau- koota teossarja, jossa minäkertoja kävelee etään- tämä ei koske vain tietokirjoja – valmistumi- tuisi vanhemmille lukijoille, joille tietokoneet nyttävän toteamisen yli. Tämän Ruohonen olisi nen on monivaiheinen prosessi. eivät ole tuttuja. saanut tietää, jos olisi pyytänyt kustantamolta Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin kiitollinen Lukijan kannalta on yhdentekevää, missä sankarimatkailijaformaatin kirjoittajan ohjeet. siitä, että Kulttuurivihkojen kaltainen lehti on ohjelmassa ja montako kuukautta tai vuotta Nyt Ruohonen antaa arvostelussaan ymmär- ottanut arvosteltavakseen moisen formaatti- sitten virheet ovat syntyneet. tää, että minäkertoja on ollut allekirjoittaneen matkaoppaan. En ole vielä kertaakaan nähnyt Venäjä-aiheisia kulttuurihenkisiä matkaop- valitsema tyylillinen ratkaisu. Mondon, Berlitzin tai Lonely Planetin matka- paita ja muita teoksia ei Suomessa julkaista lii- Alkuajoistaan lähtien on Sankarimatkaili- oppaan arvostelua minkään kulttuurilehden kaa. Kulttuurivihkot seuraa jatkossakin alan jan formaatilla ollut niin kannattajansa kuin sivuilla. Olen erittäin iloinen, että olette otta- kirjallisuutta ja valitsee arvostelijoiksi kirjoit- vastustajansakin. Mikäli Ruohonen olisi laa- neet tämän uuden askeleen. Matkaoppaiden ja tajia, jotka tuntevat Venäjää. jemmin tutustunut Sankarimatkailija-sarjaan, muiden opaskirjojen kirjoittajat jäävät usein il- hän olisi huomannut muun muassa sen fak- man minkäänlaista kritiikkiä. Elias Krohn tan, että lähes poikkeuksetta Sankarimatkai- Toivon kuitenkin, että seuraavan kerran päätoimittaja lijan oppaat ilmestyvät ilman karttaa. Tämä otatte arvostelun tekijäksi jonkun, joka tun- johtuu kustannussyistä. Sankarimatkailijan tee kustannusalan. Moskovassa työskenteli minun laskujeni mukaan kahdeksan eri ihmistä: taittajia, valoku- Matkaopaskirjailija Antti Kauppinen vaajia ja niin edelleen. Karttagraafikon palkka

Vapputervehdyksiä »Kansakunnalla on oikeus vapaasti määrätä kohtalostaan.» Punavihreää vappua Aila Nyman Vappu – työväen ainoa Kulttuurivihkojen lukijoille! ilo, jota ei ole vielä

Jari Heinonen ulkoistettu? professori, kaupunginvaltuutettu (skp) Kulttuurivihkot Tampere

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 75

Lehtiverkko Kirja-arviotKirja-arviotJokisalo Kirja-arviot

saan enemmän. Lukija saa nimittäin ensimmäiseksi jonkinlaisen kabinettivainon kohteeksi. Juntan vaiku- eteensä maailman tapahtumien ja kehityskaarien lä- tusvalta Suomen ulkopolitiikkaan oli loppujen lopuksi hihistoriallisen katsauksen, johon ei sisälly mitään vähäinen, mutta Pastinen voi vahingoniloisesti tode- uutta. Pastinen kertaa asioita, jotka kuka tahan- ta silloisten mustamaalajien joko kadonneen politii- sa päivittäisen lehden lukenut tietää. Vaikutelmak- kan näyttämöltä tai muuttaneen suuntaansa, kuten si nousee hampaattomuus ja näköalattomuus. Tässä kävi esimerkiksi Lipposelle. Pastiseen junttavaihe jäl- mielessä koko kirjalle nimensä antanut ensimmäi- kipuinteineen jätti epäilemättä jälkensä, mutta se ei nen luku muodostaa kättelyssä kirjan antikliimaksin. estänyt häntä etenemästä urallaan. Asiaa eivät paranna muutamat Pastisen väliin upot- tamat, nokkeliksi tarkoitetut ja kömpelöiksi jäävät let- Veteraanidiplomaatti siirtyy kirjan kolmannes- kautukset. sa osassa muistelmista aikalaiskritiikkiin ja suomii maamme vuosituhannen alun ulkopoliittista johtoa Lukijan kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä epärealistisuudesta ja maailmanparannushaihatte- toisessa osassa alun älyllinen keveys vaihtuu melko lusta. Kohteena on erityisesti Erkki Tuomioja ja vä- kiinnostavaan kerrontaan suomalaisesta diplomatias- hemmässä määrin myös Tarja Halonen. Tyyli on Ilkka Pastinen (2007): Uusi maailmanjärjestys – ta kylmässä sodassa. Pastisen näkökulma on tieten- edelleen niin maltillinen ja asiallinen, että siitä luulta- Kylmästä sodasta globalisaatioon. Otava. 368 sivua. kin subjektiivinen, mutta hän ei sorru mollaamaan vasti harva kiihottuu. Tämän jälkeen palataan taas ar- liikaa niitäkään henkilöitä, joista ei ilmiselvästi pitä- kielämään nostalgisissa merkeissä. Diplomatian kulissien takana nyt tai joiden ei katsonut olleen tehtävänsä mittaisia. Jaakko Hallaman hän nostaa arkkivihollisekseen, Leif Sundström ➤ Ilkka Pastinen toimi kuusi vuotta Suomen mutta katsoo kaunan olleen varsin yksipuolisesti YK-suurlähettiläänä ja sen jälkeen vielä kahdeksan Hallaman ylläpitämää. vuotta Lontoon suurlähettiläänä, kunnes vetäytyi Ideologiseksi viholliseksi nousevat tietyt vasem- eläkkeelle vuonna 1991. Ennen YK:n aikoja hän ehti mistolaiset, jotka hännystelivät Neuvostoliittoa ja olla diplomaattina 1950-luvulta lähtien eri asemissa siinä sivussa Kekkosta ajaakseen lähinnä omaa po- ja asemapaikoissa. liittista uraansa. Osansa Pastisen kriittisestä muis- Pastisella on siis valtavasti kokemusta, jonka mu- telusta saavat muun muassa Kalevi Sorsa ja Paavo kana on tullut myös jonkin verran näkemystä kan- Lipponen. Ilmiselvästi porvarillinen Pastinen suh- sainvälisen diplomatian ja politiikan kulissien takaa. tautuu kuitenkin vasemmistoon kokonaisuudessaan Kaikkein omaperäisintä antia hänen uudessa kirjas- sinänsä neutraalisti. saan Uusi maailmanjärjestys on silti selvitys Suomen Kirjaa lukiessa tulee selväksi, miksi Pastinen oli sisäpoliittisesta pelistä kylmässä sodassa, jonka pe- diplomaatti neljä vuosikymmentä. Hän on äärimmäi- laajia ja pelinappuloita myös sitoutumattomat diplo- sen asiallinen, maltillinen ja uskottava henkilö, joka maatit olivat. kykenee kommunikoimaan jopa niiden kanssa, joiden tavat ja näkemykset eivät häntä miellytä. Pasti- Pastisen kirjan nimi on varsin mahtipontinen, sil- nen esimerkiksi kuvaa onnistuneesti tapaamisiaan lä varsinainen uuden maailmanjärjestyksen käsittely yrmeän ja alkoholisoituneen Ahti Karjalaisen kans- on vain eräs osa teosta. Suuren osan kirjasta lohkai- sa, jonka sai avautumaan drinkkien lomassa. Samalla sevat henkilökohtaiset muistelot diplomaattivuosilta avautuu kuva henkilöstä, jonka maailmankuvaa sää- Nestor Kohan ja Nahuel Scherma (2007): ja sen jälkeiset tunnelmat ajalta, jolloin kiertolainen televät varsin sovinnaiset normit. Jopa niin sovin- Fidel Castro vasta-alkaville ja edistyville. Suom. Sari Kare. vaimoineen aloittaa uuden elämän arkisessa Suo- naiset, että paluu nyky-Suomeen on vaatinut lisää Jalava. 176 sivua. messa. Kirjan vahvuus sisältyy nimenomaan sen suvaitsevaisuutta maailmanmieheltä. henkilökohtaisten kokemusten tuomaan dokumen- Dramaattiset tapahtumat ovat Pastisen uralla jää- Taistelu imperialismin tuulimyllyjä vastaan taariseen painoarvoon, ei teoreettiseen esitykseen. neet vähiin, mutta yksi episodi on ylitse muiden. Heti aluksi Pastinen toteaa, ettei ole tutkija tai 1970-luvun vaihteessa hän kuului ulkoministeri- ➤ Kun aloin selailla kirjaa Fidel Castro vasta-al- historioitsija. Tästä huolimatta hän olisi voinut sel- ön niin sanottuun everstijunttaan, jossa tosin ei ol- kaville ja edistyville ihmettelin, mille kohderyhmälle ventää teoksen luonnetta ja rakennetta esipuhees- lut kuin yksi eversti, Risto Hyvärinen. Juntta muun se on tarkoitettu. Vasta-alkaville ja edistyville? En- muassa ajoi Max Jakobsonia YK:n pääsihteeriksi. simmäiseksi tuli mieleen, että argentiinalaiset kir- Hanke kaatui Neuvostoliiton vastustukseen ja juntta joittajat ovat tarkoittaneet sen oppikirjaksi hieman Veteraanidiplomaatti sai tästä ja muistakin linjanvedoista johtuen vasem- yli 10-vuotiaille. Suttuiset ja lapsekkaat piirrokset, suomii ulkopoliittista johtoa miston silmissä epäilyttävän maineen. runsaat puhekuplat ja yksinkertainen, selkokieltä lä- Maltilliseen tyyliinsä Pastinen katsoo juntan henevä kieli viittaavat lapsiin. maailmanparannushaihattelusta. joutuneen järjestelmällisen mustamaalauksen ja Suomalainen kustantaja tuskin on kuitenkaan aja-

76 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Kirja-arviot

tellut teosta kouluihin oppikirjaksi, eikä sellainen ole Pääoma). Sitä painettiin 100 000 kappaletta ja jaet- näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa mahdollista. tiin kansalle naurettavan halpaan hintaan. Fidel ko- Latinalaisessa Amerikassa eletään jo toista aikaa. rosti kulttuurin ja kansan sivistämisen merkitystä ja Venezuelan, Bolivian ja Nicaraguan kouluissa alku- ryhtyi sanoista tekoihin. Hän piti yhteyttä myös eu- peräinen espanjankielinen teos saattaa ollakin op- rooppalaisiin intellektuelleihin, muun muassa Jean- pikirjana. Paul Sartreen ja Simone de Beauvoiriin, jotka vierailivat Kuubassa jo vuonna 1960. Kirjaa mainostetaan ensimmäisenä suo- mennettuna Fidel Castron elämäkertana, jota ei- Paljon huomiota kirjassa saavat suuren ja vät ole kirjoittaneet hänen vihollisensa. Se ei tosin mahtavan naapurin, Yhdysvaltojen, ja sen tiedus- ole henkilön elämäkerran muotoinen, vaan muistut- telupalvelun CIA:n jatkuvat sabotaasit ja hyökkäyk- taa enemmänkin Kuuban vallankumouksen »elämä- set piskuista paratiisisaarta vastaan. Kirja käsittelee kertaa». myös Latinalaisen Amerikan muita kansannousuja Parilla ensimmäisellä sivulla kuitataan Fidelin per- viimeisen yli 50 vuoden ajalta. Muun muassa Gua- hetausta ja lapsuus, eikä henkilökohtaisesta elämäs- temalan, Meksikon, Argentiinan, Bolivian, Chilen, tä sen jälkeen puhuta. Nuoruudesta kerrottaessa Nicaraguan ja Salvadorin vasemmistoradikaalien lii- selvitetään lähinnä, mistä rakennuspuista Fidelin kehdintä tai taistelu tukahdutettiin. Vallankumouk- ajattelu on tehty. Häntä ei voi määritellä minkään so- sellisia kidutettiin ja murhattiin joukoittain tai he sialismin suuntauksen mukaan, joten myös kuubalai- »katosivat». Kirja ei jätä epäselväksi, kuka oli näiden nen sosialismi on aivan oma lajinsa. toimien takana ja rahoitti niitä, vaikka varsinaisen li- kaisen työn tekivätkin jenkkien pahamaineisessa Bergman, Ingmar (2007): Laterna magica. School of Americasin sotilasakatemiassa koulutta- Muistelmat. Suom. Heikki Eskelinen. Otava. 272 sivua. mat latinalaisamerikkalaiset upseerit. Kuubalainen sosialismi on aivan Neuvostoliiton poistuminen maailmankartal- Taikalyhdyn kertomaa oma lajinsa. ta 1991 syöksi Kuuban valtaviin talousvaikeuksiin. Kukaan ei ostanut Kuuban sokeria eikä toimittanut »Jos Ingmar Bergman olisi elänyt sata vuotta sitten, vastineeksi halpaa öljyä energian tuotantoon. Yhdys- hän olisi ollut loistava romaanikirjailija.» valtojen määräämän tiukan – ja aina vain tiukentu- – William Goldman (1984) Tärkeällä sijalla kirjassa ovat Kuuban vallanku- van – kauppasaarron vuoksi Kuuba oli melko yksin. mous ja uuden valtion rakentaminen monine eri- Myös ystävät Latinalaisessa Amerikassa oli murs- ➤ Viime heinäkuussa 89 vuoden iässä kuollut mielisyyksineen. Ernesto »Che» Guevara kritisoi kattu joko sotilasdiktatuurin tai oikeistolaisen uusli- Ingmar Bergman (1918–2007) on kaikkien aikojen jyrkimmin Neuvostoliiton toteuttamaa sosialismia, beralismin alle. arvostetuimpia elokuvantekijöitä, mutta kirjailija- toiset tahot taas kannattivat Neuvostoliiton seuraa- Kirjassa ei kerrota tarkemmin siitä, miten romah- na vähemmän tunnettu suuruus. Vaikka Bergmanin mista. Fidel tasapainottelee eri suuntausten välissä duksesta 1990-luvulla selvittiin, vaikka se onkin tekstejä onkin julkaistu painetussa muodossa melko ja onnistuu säilyttämään Kuuban vallankumouksen mielenkiintoinen selviytymistarina. Kuuban oli ke- vähän, hän oli joidenkin asiantuntijoiden mukaan kir- yhtenäisyyden, jota hän piti tärkeimpänä asiana. hitettävä omavaraisuutta ja siirryttävä kestävän ke- joittajana jopa Nobel-tasoa. hityksen ja kierrätyksen tielle. Ensin tämä tapahtui Kyseessä oli ahkera ja ehtymättömän idearikas Hämmästyttävää on Fidelin laaja kansainväli- olosuhteiden pakosta. Myöhemmin Fidel ymmär- kirjoittaja, jolla oli jatkuvasti uusia elokuva- ja teatte- nen toiminta. Köyhä nuori valtio auttoi 1960-luvulta si, että kyseessä on Kuuban ja koko maailman tule- rikäsikirjoituksia työn alla. Osa niistä jäi toteuttamat- alkaen vapaustaistelijoita ja kolonialismista vapau- vaisuus. ta, mutta ainakin kirjoitusrutiini pysyi yllä. Ihme, että tumista ympäri maailman, muun muassa Vietna- hän ehti kaikilta ihmissuhteiltaan olla niinkin tuotte- missa, Algeriassa, Kongossa ja Angolassa. Kuuba Me fiksussa Suomessa olemme melko lailla vas- lias. lähetti paikalle aluksi sotilaita, myöhemmin myös ta-alkajia, mitä tulee Kuuban vallankumouksen, Fidel Paras todiste Bergmanin kirjoituskyvyistä lienee lääkäreitä ja opettajia. Fidel tukee jopa Yhdysval- Castron persoonan tai Kuuban järjestelmän ymmär- ensi kerran vuonna 1987 julkaistu muistelmateos La- tojevn Mustia Panttereita ja muita mustien vapau- tämiseen. Kaikkien niiden, jotka heittävät Fidelistä terna magica, josta Otava on nyt julkaissut uuden tusliikkeitä ja tutustuu Malcolm X:ään. Hän antaa puhuttaessa ilmaan fraasin »kommunistidiktaattori», suomenkielisen painoksen pokkarina. Teoksessa kir- tarvittaessa näille ihmisoikeustaistelijoille Havan- soisi lukevan tai edes selailevan tätä kirjaa. On mah- joittaja kuvaa itseään pääasiassa yksityishenkilönä nassa turvapaikan. dollista, että aikuinenkin lukija siirtyy kirjan ajatusten ja teatterimiehenä. Mikäli elokuvien taustat kiinnos- Välittömästi vallankumouksen jälkeen, vielä myötä vasta-alkajasta edistyviin. tavat laajemmin, kannattaa lukea lisäksi Kuvasta ku- epävakaina aikoina, Kuubassa perustettiin useita vaan (Otava 1991). kulttuuri-instituutioita, muun muassa valtion pai- Marjaliisa Siira natuskeskus. Eräs ensimmäisiä valtion painamia Elokuvantekijänä Bergman oli tarkkanäköinen kirjoja oli Cervantesin Don Quijote (eikä Marxin ihmiselämän kuvaaja, mutta myös alati kiinnostunut

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 77 Kirja-arviot

kuoleman arvoituksesta. Hän on kertonut kärsineen- Bergman kuvaa kirjassa usein uniaan, ja en- sä nuorempana lähes sairaalloisesta kuolemanpe- nen kaikkea käsittelee niitä tasaveroisina tosielämän losta, mutta tilanne parani hänen ohjattuaan aihetta tapahtumien rinnalla. Hänelle elokuva olikin verratta- käsittelevän Seitsemännen sinetin (1957). vissa uneen – laterna magican, »taikalyhdyn» heijas- Tämän jälkeen Bergman tuli vähitellen levollisen tamaa todellisuutta. »Jollei elokuva ole dokumentti, vakuuttuneeksi siitä, että kuolema on ikuista pime- se on unta», Bergman kirjoittaa Laterna magicassa. yttä ja tyhjyyttä, siirtymistä »olemisesta olemat- Unet ja aistimukset eivät suinkaan aina olleet miel- tomuuteen». Myös Laterna magicassa kuolema on lyttäviä, ja niinpä saamme lukea hänen milloin unis- läpitunkeva teema ensi riveistä lähtien: teoksen alus- saan, milloin valveillaan tai eräänlaisessa välitilassa sa kirjoittaja kertoo saaneensa pian syntymänsä kohtaamiaan sisäisiä demoneita. Enää ei ihmetytä, jälkeen hätäkasteen, ja miltei menehtyneensä alira- mistä ohjaaja on ammentanut näkynsä kenties syn- vitsemukseen. kimpään elokuvaansa Suden hetki (1968). Lapsuusajan kuvauksen osalta kirja tuo eläväs- Mikään paljastuskirja Bergmanin muistelmate- ti mieleen Fannyn ja Alexanderin (1982). Bergman os ei ole, vaikka hän siinä valottaakin joitain intiimejä kirjoittaa ilman vastakaikua jääneestä oidipaalises- asioita itsestään ja läheisistään. Kirjoittaja muun mu- ta kiintymyksestä äitiinsä, vihastaan tyrannimais- assa kuvailee naissuhteitaan ja erityisesti nuoruus- ta pappisisäänsä kohtaan sekä näiden harjoittamista ajan seksikokemuksiaan kainostelematta, ehkä myös suorastaan rituaalisista kasvatus- ja kuritusmenetel- jossain määrin panomiehen maineellaan ylvästellen. Alice Munro (2008): Sanansaattaja. Suom. Kristiina mistä. Bergmanin antama kuva vanhemmistaan ei Bergman kirjoittaa elämästään jatkuvasti itseironisen Rikman. Tammi. 2008. 383 sivua. ole imarteleva, mutta leppymätön hän ei ole. Niin- sävyyn, mutta on myös suorasanainen, jopa ilkeä ku- pä kirjan lopussa palataan hieman nostalgisissa- vatessaan muita ihmisiä. Menneisyyden haalistuvat jäljet kin tunnelmissa taiteilijan lapsuuteen, ja hän kohtaa On mahdotonta sanoa, onko hän muistelmissaan muistoissaan jälleen isänsä ja äitinsä – tällä kertaa joka hetki aivan vilpitön. Todennäköisesti ei, kuten ➤ Kanadalainen Alice Munro on niitä kirjoit- pääosin sovittelevissa merkeissä. ei puolueetonkaan. Esimerkiksi 1970-luvun verosot- tajia, joita on oppinut ihailemaan jokaisen kokoelman kuistaan Bergman kertoo – tietenkin – vain oman myötä yhä enemmän. Mitä runsaammin hänen ar- näkökantansa, koko ajan tietämättömyyttään ja syyt- kisille ja hienovaraisille tarinoilleen antaa aikaa ja ti- tömyyttään vakuutellen. laa, sitä varmemmin niiden hiljainen viehätys kasvaa. »Jollei elokuva ole dokumentti, se Munron teksti saavuttaa parhaimmillaan sen, mitä Kaiken kaikkiaan Laterna magica piirtää kuvan George Eliot kutsui »selväksi näkemykseksi taval- on unta.» erittäin älykkäästä ja luovasta, mutta kaikkea – eikä lisen ihmiselämän laadusta». Sitä lukiessa on todel- vähiten itseään – epäilevästä henkilöstä, jonka sisällä la kuin kuulisi »ruohon kasvavan ja oravan sydämen käy jatkuva myllerrys. Toisaalta henkisesti täysin va- lyövän». kaa ihminen ei olisi voinut luoda niitä lukuisia mesta- Laterna magican myötä ymmärtää kaikkiaan riteoksia, jotka Bergman jätti jälkeensä. Alkuteos, proosallisesti nimetty The View from paremmin, kuinka paljon Bergman lopulta lainasi Hänen elokuvansa kertovat lopulta enemmän te- Castle Rock ilmestyi syksyllä 2006, samoihin ai- elämästään aineksia elokuviinsa, vaikka ne eivät kos- kijästään kuin henkilöhahmoistaan, ja kirjan luettu- koihin kuin toisen samanikäisen maineikkaan ka- kaan suoraan omaelämäkerrallisia olleetkaan. Ilmeis- aan miehen töitä onkin mahdollista katsoa uudessa nadalaisen naiskirjailijan, Margaret Atwoodin tä on myös, että hänellä oli jo lapsena lähes rajaton valossa. Bergmanin muistelmateokset ja elokuva- tarinakokoelma (Poikkeustila). Kirjoissa on paljon mielikuvitus, jota mies – samaten kuin erinomaista ohjaukset täydentävät toisiaan. Yhdessä ne muo- yhteistä, kuten poikkeuksellisen selvä omaelämä- huomiokykyään ja muistiaan – hyödynsi myöhem- dostavat monitahoisen, osin ristiriitaisenkin, mutta kerrallinen sävy, romaania muistuttava rakenne ja min töissään. Lapsuuskuvaukset kangistuvat sekä taatusti kiehtovan muotokuvan yhdestä 1900-luvun palaaminen tekijöidensä varhempien tekstien asetel- elokuvissa että kirjallisuudessa usein kaavoihin, mut- merkittävimmästä taiteilijasta. miin ja hahmoihin. ta Bergmanin kertomukset ovat yksityiskohtaisuu- Munron kirjoja on yleensä luettu omaelämäker- dessaan kiehtovia. Kuten koko kirja. Eero Hirvenoja rallisina ja realismiin pyrkivinä, varsinkin Kanadassa, Laterna magica ei ole tylsä, kronologisesti ete- jossa hän oli pitkään jonkinlaisen provinssikirjailijan nevä omaelämäkerta, vaan siinä siirrytään vaivatto- maineessa. Sanansaattaja on silti fiktiota, kuten teki- masti ja vailla tarpeettomia aasinsiltoja aikatasosta jäkin esipuheessaan korostaa: kyse on nimenomaan toiseen. Aluksi vaikuttaa kuin Bergmanin ajatukset »tarinoista». Kokoelmassa lähtökohtana on toiminut harhailisivat levottomina sinne tänne, mutta vähitel- tosi elämän tilanne, jonka pohjalta tekijä on kuitenkin len käy selväksi, että hän on kirjoitustyössään hyvin- lähtenyt vapaasti kuvittelemaan. kin johdonmukainen. Muistot ovat usein lyhyitä ja välähdysmäisiä, kuin yksittäisiä elokuvaotoksia tai - Sanansaattaja jakautuu kahteen osaan. En- kohtauksia. simmäinen, »Ei etuisuuksia», kuvaa katkonaisesti

78 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Kirja-arviot

Skotlannista Kanadaan muuttavan Laidlaw’n (kirjaili- peetonta huomiota. Voisi kuvitella, että he eivät olisi maaseudultakaan helposti löydy yksityisyyden rau- jan tyttönimi) suvun vaiheita useassa sukupolvessa. halunneet sisäistä elämäänsä myöskään 2000-luvun haa. Kaikkein viattominta fantasiaa toteuttaessaan Jälkimmäinen osa »Koti» keskittyy otoksiin kirjai- lukijan kurkisteltavaksi. Niinpä teksti pysyttelee kun- voi saada kyseenalaisen maineen, sillä mitäpä kunni- lijan omista vaiheistaan rakentaman fiktiohenkilön nioittavan etäisyyden päässä kohteistaan. Sen sävy allista tyttö voisi sellaisessa paikassa toimittaa? elämästä lapsuudesta vanhuuteen. Munron novel- on kyselevä: olisivatko he ehkä tunteneet juuri näin? Viimeiset tarinat keskittyvät isän kuolemaan ja lien yleissävy on usein ollut eleginen, mikä tietysti Vasta Munron saapuessa vanhempiensa suku- oman kuolevaisuuden kohtaamiseen (jälleen kuten vain korostuu tällä kertaa, kun aiheena on oma su- polveen ja omiin lapsuuden kokemuksiinsa tekstiin Atwoodin kokoelmassa). Kertoja tekee miehensä ku ja perhe. tulee sellaista rikkautta, jota tekijältä osaa odottaa. kanssa geografisia tutkimusretkiä lähiympäristöön- Alkutekstin nimessä esiintyvä Castle Rock on Arkisten puheenvuorojen ja pienten eleitten sisältä- sä. Ajatus muinaisten tapahtumien jäljistä, jotka pal- linna Edinburghissa. Vanhemman Laidlaw’n johta- mät salaiset merkitykset kohoavat pinnalle. Teksti jastuvat vuosisatoja myöhemmin etsivälle katseelle ma seurue kipuaa sen näköalapaikalle. Perheen- on samalla muistin psykodraamaa, jonka käännekoh- pieninä yksityiskohtina, innostaa heitä. »Nuo pienet pää osoittaa sumun läpi näkyvää ääriviivaa: siellä on tina toimivat vuosien takaa saapuvat paljastukset maalaikut lepäävät kiltteinä ja huomaamattomina, Amerikka, mahdollisuuksien maa, tulevaisuus. Hä- tai liian myöhään koittavat ymmärryksen ja myötä- toisiaan muistuttavina ja silti niin erilaisina kuin vain nen kymmenvuotias poikansa jää miettimään, oli- tunnon hetket. Muistelun sävy on usein henkilökoh- sisarukset olla voivat, maisemassa johon ei tavalli- ko isä tieten tahtoen pilaillut vai joutunut toisten ivan tainen ja kipeä. Munro kirjoittaa lapsena hakatuksi sesti kiinnitä mitään huomiota tai jonka ohittaa tylsä- kohteeksi. tulemisen kokemuksesta: nä peltojen tilkkutäkkinä.» Joka tapauksessa muutamaa vuotta myöhemmin »Häpeä. Piiskatuksi tulemisen häpeä ja piiskaa- Kertojan rinnasta löytyy yllättäen kyhmy, joka pitkään puhuttu matka toteutuu. Kun maa jää taak- mista pelkäävän häpeä. Ikuinen häpeä. Paljastumi- kenties vaatii toimenpiteitä. Ruumiissa ja maise- se, siihen alkaa välittömästi kiinnittyä nostalgiaa. nen. Ja nyt minusta tuntuu, että jotenkin se liittyy massa tapahtuvat muutokset ovat yhtäläisen arvaa- Vanhus, joka on vuosia unelmoinut uudesta mante- siihen häpeään, levottomuuteen, joka heräsi mi- mattomia. Jonkinlainen metonyminen silta rakentuu reesta, alkaakin jo satamassa kaivata takaisin. Skot- nussa kuullessani herra Wainwrightin tohvelien tas- mammografian ja geografian välille, mutta Munro lannista tulee menetetty maa ja esi-isien kehto, josta sutuksen ja hänen hengityksensä. Oli olemassa malttaa jättää tällaiset selittämättä, lukijan löydet- voi kertoa uskomattomia sukutarinoita. sopimattomia tarpeita, inhottavia yksityisyyden louk- täviksi. Maastamuuton kuvauksen vuoksi Sanansaat- kauksia, sekä salakähmäisiä että suorasukaisia. Toi- tajassa »tapahtuu» konkreettisesti enemmän kuin sia vastaan pystyin kovettamaan nahkani, toiset Munron kerronta on tavallaan ihmiselämän Munron tarinakokoelmissa yleensä. Sukuhistoriaa jättivät minut vereslihalle. Mitä riskejä lapsen elä- maantiedettä: se hahmottaa syntyviä ja katoa- käsittelevä ensimmäinen osa on kuitenkin mielestäni mässä olikaan.» via muistijälkiä ja menneen lähes näkymätöntä läs- kokonaisuuden heikompi lenkki. näoloa nykyisessä. Sanansaattajasta löytyy myös metafiktiivistä pohdiskelua tarinankertomisen mer- Sitaatit esivanhempien kirjeistä ja päiväkir- kityksistä. Yksi tällainen liittyy kadonneen men- Kaikkein viattominta fantasiaa joista pysäyttävät Munron oman proosan. Ne todis- neisyyden tallentamiseen ja kuolleiden ihmisten tavat kirjoittajiensa asiapitoisesta ja käytännöllisestä toteuttaessaan voi saada suojelevaan vaalimiseen. Kirjoittaminen on kuitenkin tavasta kohdata todellisuus. Laivamatkalla perhee- kyseenalaisen maineen. myös tapa paeta omaa menneisyyttään käyttämäl- seen syntyy lapsi, kanssamatkustajia menehtyy ja lä se materiaalina, sillä jotain vähenemistä tapahtuu haudataan mereen. Nuoremman veljen asiallisis- konkreettisille paikoille, kun niistä on tehnyt omia kir- sa päiväkirjamerkinnöistä tilaa saavat silti enemmän jallisia paikkojaan. sään kuvaukset. Sanansaattajan jälkimmäisessä osassa tari- Munro on ilmoittanut, että Sanansaattaja jää hä- Kuolleiden sanat ja kirjailijan sanat ovat eri maa- noista rakentuu episodimainen elämäntarina lap- nen viimeiseksi työkseen. Onneksi kirjailijat tapaa- ilmoista. »Heidän sanansa ja minun sanani. Minun suudesta vanhaan ikään. Munro kuvaa maaseudun vat olla myös valehtelijoita. Jos kokoelma todella jää tehtäväkseni jäi luoda nuo eletyt elämät uudelleen pikkukaupunkia tutuin painotuksin: yhteisön erilai- tekijänsä viimeiseksi, se on hienon uran arvoinen lo- niin totuudenmukaisena kuin me menneisyyden suuden kammo näkyy ihmisten sisäistämänä itse- petus. Keltainen kirjasto voisi tehdä kulttuuriteon omasta näkökulmastamme ymmärrämme.» Äänten tarkkailuna. Kamalinta on altistua toisten huomiolle. jatkamalla Munron tekstien julkaisua tuotannon al- ristiriitaisuus saa pohtimaan tositapahtumiin perus- Pikkuvanhalle tytölle, joka kammoaa jokaista ulkoa- kupäästä. Ensimmäiset tarinakokoelmat ja ilmeisesti tuvan historiallisen fiktion luonnetta. päin tulevaa määrittelyä itsestään, näkymättömyy- ainokaiseksi jäänyt romaani (Lives of Girls and Wo- Menneisyyden saavuttamattomuus on kiinnosta- destä tulee houkutteleva vaihtoehto. men, 1971) ovat vielä kääntämättä. va teema, mutta siitä kasvaa toisaalta teoksen alku- Munron tarinat eivät ole varsinaises- osan ongelma. On kuin Munro ei uskaltaisi käyttää ti hauskoja, mutta ironiaa niistä löytyy. Tarinas- Joonas Säntti koko osaamistaan. Ehkä hän kunnioittaa hahmojensa sa »Omenapuun juurella» kertoja-Alice on saanut salaisuutta liikaa edes yrittääkseen tunkeutua heidän L.M.Montgomeryn tyttökirjoista intohimon idyllis- ihonsa alle. Kuten Munro useaan otteeseen koros- tä luontoa kohtaan. Hänellä on mielikuva itsestään taa, varhaiset siirtolaiset kaihtoivat kaikkea itsedra- makaamassa omenapuun alla, katsomassa oksien matisointia. He näkivät elämän ankarana rituaalina, raoista kulkevia pilviä. Oikean omenapuun alla on joka ei tarjonnut mitään syytä kiinnittää itseensä tar- kuitenkin kyhmyisiä juuria ja mätiä omenoita, eikä

Kulttuurivihkot 2 / 2008 | 79 Kirja-arviot

meen? Kyse on taiteen, luovan elämän ja musiikin tumaan ja toimitustyö tuntuu ajoittain hieman hä- suunnattomasta merkityksestä Nietzschelle. tiköidyltä. Vaikka kyseessä on etenemiseltään ja Nietzsche käsittelee musiikin ongelmaa luki- esimerkeiltään helposti avautuva teos, olisi pahim- jaystävällisesti teatterin esimerkin kautta. Palataan min polveutuvia, vanhahtavia lauseita voinut suo- alkuun: alkuperäisessä, musiikin ja viinin siivittä- mentaa ja katkoa rohkeammin. Toinen ongelma on missä Dionysoksen kulttijuhlissa niihin osallistu- viitteiden käyttö: yksittäisten sanojen ja nimien viit- neet ihmiset menettivät yksilöllisen tietoisuutensa ja teiden tarkastaminen kirjan takaosasta rikkoo häi- ajautuivat transsiin, jossa he yhtyivät maailman ko- ritsevästi lukurytmiä. Wikipedian aikakaudella olisin konaisuuteen. Tämä transsimainen, yksilöllisen ka- miettinyt uudestaan kaikkien nimien selittämisen dottava tunnelataus yhdistyi myöhemmin Apollonin mielekkyyttä. Näistä selvistä vioista huolimatta ky- inspiroimaan kuvia luovaan sanataiteeseen. seessä on hieno julkaisu. Tuloksena syntyi taiteen myötä attikalainen tragedia, jossa katsoja pystyi musikaalisen kuoron avul- ■ Essee Tragedian synnystä tämän lehden sivuilla samaistumaan ei suinkaan näytelmän henkilöihin, la 25–27. vaan koko taiteelliseen luomiseen ja tietoisen nykyhetken kadottamiseen. Tästä perspektiivistä Nietz- Petri Rautiainen sche myös pystyy selittämään tragedian kauheiden asioiden aiheuttaman taiteellisen tyydytyksen. Sokrates kuitenkin rikkoo tämän taidemuodon Friedrich Nietzsche (2007): Tragedian synty. Suom. tuomalla mukaan filosofian. Nietzschen (edelleen Jarkko S. Tuusvuori. Eurooppalaisen filosofian seura ry. kiistanalaisen) tulkinnan mukaan Sokrates kieltää ar- 219 sivua. von kaikelta siltä, jota ei voi selittää. Tragedian katsoja muuttuu osallistuvasta, musiikista päihtyneestä Uuden ajan ja musiikin kynnyksellä kokijasta tarkkailijaksi, joka ymmärtää vain eri tavoin selitettyjä näytelmätapahtumia. Musiikki menettää ➤ Saksalaisfilosofi Friedrich Nietzschen tällöin voimansa ja erityisyytensä, sillä se ei puhtaas- vuonna 1872 julkaisemasta Tragedian synty -teok- sa muodossa ilmaise mitään tai ole sanoilla järkeil- sesta on moneksi. Vuosi Ranskan-Preussin sodan tävissä. jälkeen Baselissa professuuria hoitaneen klassisen Sokraattista musiikillisen ja luovan nerouden tu- filologin väitöskirjasta kasvanut teos sijoittuu edel- kahduttamista jatkui Nietzschen mukaan, kunnes leen tärkeäksi kynnykseksi antiikin ja modernin, teat- saksalaiset kriittiset ajattelijat Immanuel Kant ja terin ja musiikin sekä sokraattisen, selittävän järjen Arthur Schopenhauer osoittivat selittävän järjen ja selittämättömän vahvan tunteen välille. Antiikin riittämättömyyden maailman perustelemiseen. Sa- filosofiaa ja teatteria edeltäneestä »musiikin hen- man maan säveltäjiin Nietzsche asettaa toivonsa gestä» vauhtia hakeva Nietzsche pyrkii siinä muo- dionyysisen hengen uudelleen löytämisen suhteen. toilemaan uudelleen pohjan nuorelle saksalaiselle Ei ole lainkaan sattumaa, että Tragedian synnyn alku- Eeva-Kaarina Aronen (2007): Hän joka näkee. kulttuurille. sana on osoitettu saksalaissäveltäjä Richard Wag- Teos. 346 sivua. Tragedian synty oli jo aikanaan hyvin kiistelty eri- nerille. tyistapaus alallaan ja se itse asiassa tuhosi klassi- Petettyjen lupausten maat sen filologian professorin akateemisesti hyväksytyn Tragedian synnyn merkitys Nietzschen omal- uran. Se esittelee uutena aikaisempaan antiikin klas- le filosofialle on valtava ja hän palasikin siihen aika ➤ Toimittaja-kirjailija Eeva-Kaarina Arosen siseen käsitykseen »dionyysisen» ja »apollonisen» ajoin urallaan. Suomennos saatiin harmillisesti vas- toinen romaani on monisyinen kudelma meidän ai- voimat ja niiden yhteistoiminnan. Antiikin kreikan ja ta nyt, sillä filosofin ajoittain rasittavan aforistisessa kamme sivistyneistökuvausta, poliittista historiaa ja sen taiteen historia näyttäytyy Nietzschen mukaan ja »runollisessa» tuotannossa se on poikkeukselli- inhimillisen elämän peruskysymyksiä. Se sijoittuu näiden kahden jumaluuden/aspektin yhteisvaikutuk- sen helppolukuinen ja Nietzschen ajatusmaailmaa Kaanaanmaa-nimiselle, Helsingin Toukolaa muistut- sena, joka lopulta näivettyy Sokrateen edustamaksi selventävä. tavalle puutaloalueelle. Työläisten sisällissodan jäl- tunne-elämän rappioksi. Teoksen osakseen saamaa Laajempi johdanto on valitettavasti jäänyt puut- keen itselleen rakentamissa taloissa asustaa nyt aikalaisreaktiota ei ole vaikea ymmärtää – Nietzsche enemmän tai vähemmän tyylitietoista sivistyneistöä kääntää päälaelleen perinteisen käsityksen, joka ja muuta ylempää keskiluokkaa. asettaa Sokrateen filosofian kaapin päälle ensimmäi- Ei ole lainkaan sattumaa, että Kertojana on takaisin lapsuudentaloonsa muut- senä tieteen edustajana. tanut radiotoimittaja, jonka nimi paljastuu vasta Tragedian synnyn alkusana on romaanin puolivälissä: Hagar Edith Wikström. Ter- Miksi Sokrates sitten joutuu Nietzschen tähtäi- osoitettu Richard Wagnerille. rori-iskussa rampautunut ja toisen silmänsä me- nettänyt Wikström on kiinnostava hahmo. Hänen

80 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Kirja-arviot

elämäänsä leimaavat lasisilmän ohella samassa is- sen elämän kuvauksessa Aronen on päähenkilönsä kussa kuolleen puolison rituaalinomainen muistami- Viesti tuntuu pessimistiseltä: tavoin etevä tarkkailija ja näkijä. nen, lyyrisen äänipäiväkirjan pitäminen, sosiaalinen Kaanaanmaan historia, Hagarin henkilöhistoria ja luvattua maata tai muuta ikuista elämä Kaanaanmaan tiiviissä kyläyhteisössä ja laajemmatkin historialliset kuviot syventävät olennai- Kootut Tauot -nimisen radio-ohjelman tekeminen. paratiisia ei ole eikä tule. sella tavalla henkilökuvia ja ajankuvaa. Toisaalta his- Suureen suosioon nousevassa puheohjelmassa toriallisia ja muitakin palasia on ehkä liiankin paljon, haastattelija antaa taukojen venyä ja siten ikään kuin eivätkä ne aina loksahda kovin tiiviisti yhteen. Tee- pakottaa vieraansa puhumaan ja paljastamaan si- ka sisältää julkaisemattomia tietoja Neuvostoliittoon mallisesti kokonaisuus jää hivenen turhan laveaksi. sintään. lähteneiden suomalaisten kohtaloista. Kauan sa- Rakenne kuitenkin enimmäkseen kantaa, ja varsinkin Vaikka Wikström kyläilee naapureillaan ja osal- laisuutena vartioitu laatikko tuottaa Hagarille pään- loppua kohti kerronta vie yhä enemmän mukanaan. listuu aktiivisesti Kaanaanmaan rakentamisen suu- vaivaa, ja sen kohtalosta muodostuu yksi romaanin Oli ehkä hyvä, että luin romaanin ennen kuin Yle ren 80-vuotisjuhlan, Erämaajuhlan, valmisteluihin, jännityselementeistä. alkoi esittää Harvoin tarjolla -tv-sarjaansa. Siinähän hän on samalla myös vähän erakkomainen, ulko- Kun Raamatun Kaanaanmaa, kommunismin histo- nostetaan myös esiin monenlaista pahuutta ja raa- puolinen tarkkailija. Hän jopa antaa ihmisille ja asioil- rian mustin vaihe ja petolliseksi osoittautuva omako- dollisuutta sivistyneistön omakotielämän idyllisten le omia kutsumanimiä, joista hän ei hiiskahda muille tielämän idyllisyys uudella Kaanaanmaalla limittyvät, kulissien takaa. Sarjan myötä tällainen asetelma al- kuin korkeintaan vahingossa. Esimerkiksi naapurissa viesti tuntuu pessimistiseltä: luvattua maata tai muu- kaa olla loppuunkaluttu – mikäli on koskaan ollutkaan asustava historiantutkija Ilkka Kärkkäinen saa habi- ta ikuista paratiisia ei ole eikä tule. Ihmiskunta ei tun- kovin hedelmällinen. Arosen romaanissa on onneksi tuksensa perusteella nimen Koba Stalinin taannoisen nu oppivan virheistään. Toisaalta Hagarin orastava niin paljon muitakin aineksia ja ansioita, että se kes- peitenimen mukaan. uusi elämä ikävästi päättyvän Kaanaanmaa-vaiheen tänee lukukokemuksena vielä tv-sarjan jälkeisessä- Tarkkailu huipentuu Koban ja tämän puolison elä- jälkeen tuo ajatuksen siitä, että jonkinlainen kaune- kin ajassa. män suoranaiseen vakoiluun. Salattavaa heillä todel- us ja harmonia voisi maailman epätäydellisyydestä la onkin, ja Kaanaanmaan tapahtumat kehittyvät yhä huolimatta olla sittenkin mahdollista. Ehkäpä se suo- Elias Krohn dramaattisempaan suuntaan. Elämä ei ole niin idyl- rastaan edellyttää epätäydellisyyden tunnustamista listä kuin miltä se ulospäin saattaa näyttää. ja hyväksymistä. Vaikuttaahan rampa ja puolisokea Hagarkin tulleen sinuiksi oman epätäydellisyyten- Teoksen toinen keskeinen juonne Kaanaan- sä kanssa. maan nykyelämän ohella on historiallinen: suomalaisten kommunistien kohtalo Stalinin vainoissa. Hän joka näkee on monin tavoin kiehtova lukuko- Wikström ryhtyy selvittämään sukunsa mustan lam- kemus. Henkilöhahmot ovat eläviä ja moniulotteisia. paan, Neuvostoliittoon loikanneen Martan vaiheita Yllättävän loppusilauksen sivistyneistökuvaukselle ja pestaa kaanaanmaalaisen näyttelijän tulkitsemaan antaa akateemisuuden hillityn kuoren murtuminen, tätä radio-ohjelmaansa. Hän saa myös – oikeas- kun Koba lopussa näyttää lähteneen väkivallan ja ri- taan vastoin tahtoaan – haltuunsa pahvilaatikon, jo- kollisuuden tielle. Ihmisten sielunelämän ja sosiaali- Kolumni Markku Soikkeli Ping! Olet marssiva eläin! Pingviinibuumi kertoo luonnollisen ja lavastetun sekoittumisesta Nuorisojuttuja aikuiseen makuun

ikään ei ole helpompi tunnistaa kuin riitikot ovat noteeranneet aikuisten nuo- den kieleen, jotka eivät ole vielä kotiutuneet nuorten romaani. Vaikeampi tapa- Krisokirjoihin hyvinkin erilaisia teok- tapoihin puhua ihmisten ja yhteiskunnan us on »nuorten aikuisten romaani», sia kuten Anna Lassilan Popcornprinsessan suhteista. M ikäryhmälaji, joka Suomessakin on (1998) tai Jani Saxellin novellikokoelman Aikuisten nuorisokirjoja käytetään toki tunnettu 1970-luvulta alkaen. Meillä näi- Ensilumi (2000). Toimittajat ovat liittäneet edelleen sukupolvea suurempina todisteina tä teoksia on luokiteltu paitsi päähenkilöiden joukkoon muun muassa Riina Katajavuo- yhteiskunnan tilasta. Esimerkiksi Järve- iän myös rajunpuoleisten aiheiden perusteel- ren Hevikimmat (1999), ja nuoret lukijat ko- län Romeo ja Julia -romaania (2007) tulla. Jo 1970-luvun nuorisoromaaniin sopivat rottaneet sinne Leena Landerin Tummien kittiin Finlandia-ehdokkuuden yhteydessä seksi ja viinankäyttö; »nuorten aikuisten» ro- perhosten kodin (1991). Kirjailija on voinut it- todisteeksi nuorten pahasta olosta, jopa epä- maanissa niiden kuvaus oli vain suorasukai- sekin tehdä näin harvinaisen lajiluokituksen, suoraksi selitykseksi Jokelan surmatyölle. Pe- sempaa. kuten Annina Holmberg romaanistaan Pu- rusteluista puuttui suhteellisuudentaju, niin Tutkijat ovat todenneet nuorisokirjan ai- nainen kyynel (2000). kuin taidepalkinnoille on ominaista, vaikka nesten siirtyneen myös varsinaiseen ai- Sekä kirjallisuuden harrastajat että am- Finlandia-ehdokkuus sinänsä oli kohdallaan. kuisproosaan ja sekoittuneen esimerkiksi mattilaiset ovat kiinnostuneita tirkiste- Aikuinen nuorisoromaani ei silti ole es- historialliseen fantasiaromaaniin. Nuoriso- lemään nuorison vointia kirjojen kautta, tetiikaltaan niin tuore ilmiö kuin miltä sen romaanista tuttuja tilanteita tai ongelma- näkemään nuorisossa eräänlaisia protokansa- suosio voi näyttää. Klassikon asemaan on hahmoja on voitu soveltaa ironisoitavaksi tai laisia, tulkitsemaan kansakunnan tilaa teini- juurtunut moni sellainen kirja, jonka ideana vaikkapa ajankohtaisen ilmapiirin luomi- hahmojen oirehdinnasta. on muuttaa henkilöhahmon oletettua ikää. seksi. Samankaltaisuuksien huomaamista Näitä ovat yhtä hyvin Cervantesin raihnai- Johdonmukainen nuorisoainesten käyttö nuorten aikuiskirjoissa ja aikuisten nuori- nen ritari Don Quijote kuin Grassin Pelti- keksittiin ruotsinkielisellä puolella aiemmin sokirjoissa on edistänyt se, että kirjallisuu- rummun Oskar, aikuisen ymmärrys lapsen kuin suomenkielisellä. Pioneeriteoksina on dentutkimus on alkanut soveltaa lasten- ja ruumiissa. mainittu Lars Sundin Natten är ännu ung nuortenkirjoihin samoja metodeita kuin ai- Aikuisten nuorisoromaanissa haastettu- (1975) ja Marianne Backlénin Tyttö tans- kuisproosaan. Vaikka taiteentutkimuksen na ei ole ydinperhe sinänsä, vaan ikäryhmiä sii (1978). pitäisi olla samanlaista lukijaryhmän iästä erottavat symbolit. Päähenkilöt kävelevät Aikuisille adaptoituihin nuorisokirjoihin riippumatta, muutos tutkijoiden asenteissa pois koulun, vanhempien ja yhteiskunnan on alettu suomenkielisellä puolella kiinnit- on tapahtunut vasta vähitellen. tavoista ymmärtää heidän elämäänsä. Tu- tää huomiota vasta 2000-luvulla. Syy voi olla loksena on komiikkaa, jota ei voi palauttaa näiden kirjojen määrällisessä ja laadullisessa- tse pitäisin tärkeimpinä aikuisen teinitie- pelkästään ironiaksi, ei edes sarkasmiksi tei- kin kasvussa, mutta yhtä hyvin siinä, miten Itoisuuden tyyliniekkoina Riikka Ala-Har- niromansseja kohtaan. Tavallaan Ala-Harja teinien elämäntapa korostuu nykyisessä sink- jaa ja Jari Järvelää. Molemmat kirjailijat ja Järvelä keksivät teini-iän uudelleen. kukulttuurissa. Keskeinen osa aikuisten nuo- osaavat mennä syvälle ja empaattisesti ku- risokirjoja onkin naislukijoiden harrastamaa vaamiensa nuorten maailmaan. Heidän kir- ■ Markku Soikkeli sinkkukirjallisuutta. jojensa asenteessa ei tunnu laskelmointia ja on tamperelainen auktoritatiivista selittämistä: minäkertojien kriitikko ja kirjailija. avulla he menevät sisälle sellaisten henkilöi-

Keskeinen osa aikuisten nuorisokirjoja onkin naislukijoiden harrastamaa sinkkukirjallisuutta.

82 | Kulttuurivihkot 2 / 2008 Ajattele mitä luet. Jukka Pakkanen Veitsellä MUISTAAKSENI Pakkasen lämmin omaelä- rakennetut mäkerta kuljettaa lukijan povipommit, halki puolen vuosisadan barbit ja Suomen. Tanniineina teoksessa ovat Italia, Inter ballerinat. ja rauhallinen intohimo kilpapyöräilyyn.

Hanna Hauru UTOPIA eli erään kylän tarina Arkista hysteriaa täynnä oleva rujonkaunis Lapin- kuvaus. Se paiskoo lukijaa epätoivosta toivoon, hilla- suon helteestä kiljunhajuun ja syviin tunteisiin.

Susan Fletcher MERIHARAKAT Vangitseva tarina luotta- muksesta, menetyksestä T K ja yksinäisyydestä sekä LIHAAN LEIKATTU KAUNEUS rakkauden monimutkai- Miksi kauneusleikkausten suosio kasvaa koko ajan? Mitä leikkauksilla suudesta. Omintakeinen tavoitellaan ja miten ne vaikuttavat potilaisiin? Taina Kinnunen haastatteli intiimi kerrontatekniikka teosta varten kauneuskirurgisissa toimenpiteissä käyneitä suomalaisia ja heidän plastiikkakirurgejaan. Harri Larjoston rujosti ja runollisesti kuvittama moninkertaistaa teoksen Lihaan leikattu kauneus tarkastelee teknologisoitunutta kauneuskäsitettämme hypnoottisen lumovoiman. kiihkotta, mutta uteliaisuutta herätellen. Nidottu, sivua · Suositushinta ”Fletcher käsittelee herk- kävaistoisesti kateuden ja puolitotuuksien vyyhteä joka kiristää mukavim- mankin perheen sisällä.” – The Times

Niall Griffiths LAMPAANKÖYRIJÄ

K & S (.) P L Kiihkeä kuvaus alistetun TUNNUSTUS JA TODISTUS SYVISTÄ RIVEISTÄ walesilaiserakon, Ianton, voimattomasta raivosta Miksi julkkisten elämä kiinnostaa? Kansankirjallisuus oli -luvun Miksi ihmiset paljastavat synkimmät uudelle suomalaiselle kirjalliselle niitä kohtaan, jotka ovat salaisuutensa internetissä? kulttuurille ja kansalliselle häpäisseet häntä ja hänen Tunnustamisen ja todistamisen heräämiselle luonteenomainen eri muodot ovat olennainen osa ilmiö. Lassila tarkastelee maataan. Lampaanköyrijä länsimaisen kulttuurin historiaa. teoksessaan mm. Santeri Alkion häikäisee paitsi veresli- Nykykulttuurin tunnustukset ja ja Kauppis-Heikin asemaa todistukset murtavat taiteen ja suomalaisessa kirjallisuushistoriassa. haisella otteellaan myös viihteen välisiä erotteluja. Nidottu, sivua · kielellisellä kiihkeydellään Nidottu, sivua · Suositushinta Suositushinta ja ilmeikkyydellään. www.gaudeamus.fi www.like.fi Kunniallisista kaupoista kautta maan. Valistuksesta uusliberalismiin

Max Horkheimer & David Harvey Theodor W. Adorno Uusliberalismin Valistuksen dialektiikka lyhyt historia Filosoﬁ sia sirpaleita

Suom. Kaisa Koskinen Suom. Veikko Pietilä

294 s. • 34,00 € 358 s., sid. • 35,00 €

Pauli Kettunen

Globalisaatio ja Tarja Tolonen (toim.) kansallinen me Yhteiskuntaluokka Kansallisen katseen historiallinen kritiikki ja sukupuoli

224 s. • 32,00 € • Toukokuu 301 s. • 33,00 €

Massey Doreen Jukka Rislakki Samanaikainen tila Tapaus Latvia Pieni kansakunta disinformaatio- Toim. Mikko Lehtonen, kampanjan kohteena Pekka Rantanen & Jarno Valkonen 304 s. • 32,00 € Suom. Janne Rovio

240 s. • 34,00 €

Benedict Anderson Richard Sennett Kuvitellut yhteisöt Uuden kapitalismin Nationalismin alkuperän ja kulttuuri leviämisen tarkastelua

Suom. Kaisa Koskinen Suom. Joel Kuortti

195 s. • 30,00 € 352 s. • 34,00 €

Osuuskunta Vastapaino Puh. (03) 3141 3501 Fax (03) 3141 3550 Yliopistonkatu 60 A tilaukset@vastapaino.ﬁ 33100 Tampere www.vastapaino.ﬁ