Perussuomalaisten Sisäiset Poliittiset Suuntaukset: Julkisen Oikeuttamisen Analyysi

Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi

TUUKKA YLÄ-ANTTILA

ABSTRACT Political divergence within the (True) Finns Party (PS) limits the applicability of “party family” clas- Political tendencies sifications of this young party. While assessments exist of the composition of their parliamentary inside the (True) group, no systematic attempt at locating political tendencies in candidates has been made. PS has Finns Party: A mobilized voters geographically evenly and both on the left and right, but acknowledging significant Public Justifications continuity from the party’s predecessor, the Finnish Rural Party, is PS geographically divided between Analysis a rural populist tendency and an urban right-wing populist tendency? Furthermore, since PS is male-dominated but attempts to attract more women, are there gendered tendencies within PS which affect their efforts in doing so? In this article, I explore these questions by Public Justifications Analysis based on a Voting Advice Application. I find that while the PS mainstream is left-wing and conservative, rural and female candidates voice left-populism more often, and the “anti-immigrant” faction diverges from the party mainstream with their economic right-wing position. PS also uses justifications based on economic efficiency, which seems to be a typically Finnish manifestation of right-wing populism, in light of studies on Finnish political culture.

Johdanto

Perussuomalaisia on kutsuttu niin oikeisto- kuin Tutkimuskohteenani on puolueen eduskuntavaalieh- vasemmistopuolueeksikin (esim. Arter 2010; HS dokkaiden joukko 2011. 20.4.2011). Vakiintuneempiin puolueisiin verrattu- Ensinnäkin perussuomalaisten edeltäjä Suomen na ainakin sen kannattajakunta on sisäisesti hajaan- maaseudun puolue (SMP) edusti melko tyylipuh- tuneempi (Borg 2012b, 199), kuten nuorelta protes- taasti varhaisen populismin teorian käsitystä popu- tipuolueelta toki sopii odottaakin. Puolueen on lismista maalaisena protestiliikkeenä, joka vastustaa väitetty myös jakautuvan ”valtavirtaan” ja ”maahan- modernisaatiota ja arvojen vapautumista (Canovan muuttokriittiseen siipeen” (esim. MTV 4.10.2013), 1982; Helander 1971; Ionescu ja Gellner 1969). Tuon mutta sen yhdistäväksi tekijäksi on nimetty popu- SMP:läisen linjan jatkajia puolueessa on edelleen. listinen protestihenki, kansallismielisyys ja konser- Kuitenkin nykyinen puolue on perustellusti ennem- vatismi (Grönlund ja Westinen 2012; Rahkonen 2011; minkin rinnastettu nykyaikaiseen eurooppalaiseen Ruostetsaari 2011). Tämä artikkelin ensisijainen oikeistopopulismiin (esim. Arter 2010; Jungar ja tutkimuskysymys onkin: millaisia sisäisiä jakolinjo- Jupskås 2014). Jussi Westinen (2014) on todennut, ja perussuomalaisessa puolueessa on? Etsin perus- että erot työttömyydessä ja maahanmuutossa eivät suomalaisten sisäistä poliittista jakautumista erityi- selitä PS:n nousua, ja puolue onnistui saavuttamaan sesti kysymällä tarkentavat tutkimuskysymykseni kannatusta niin vasemmiston, keskustan kuin oi- kahdelta akselilta: maantieteellisesti ja sukupuolittain. keistonkin parista. Kuitenkin ottaen huomioon, että

Politiikka 56:3 s. 191–209, 2014 192 Tuukka Ylä-Anttila

perussuomalaisten kaikkein vahvimmat nousualueet lueiden sisäiset suuntaukset ovat enemmän tai vä- ”jytkyvaaleissa” 2011 olivat samoja maaseutukuntia, hemmän koherentin ideologian yhteen liittämiä joilla SMP aikoinaan oli suosittu (Toivonen 2011, poliittisten asenteiden joukkoja. Ne ovat siis ideolo- 89), mutta moni näkyvimmistä maahanmuuttokrii- gisia virtauksia, joita puolueessa voi esiintyä useam- tikoista on kaupunkilainen (esim. Jussi Halla-aho, pia ja joiden välillä poliittiset toimijat voivat siirtyä Olli Immonen ja Teemu Lahtinen), on mahdollista, aiheesta riippuen. Vastaavasti puolueiden sisäiset että puolueen ehdokkaat painottivat eri teemoja ryhmittymät (faction) ovat poliittisten toimijoiden maalla ja kaupungissa ja että sitä siis äänestettiin eri joukkoja, jotka ajavat tietynlaista politiikkaa, siis alueilla eri syistä. Myös David Arter (2012) huomaut- tiettyihin henkilöihin vakiintuneita suuntauksia. taa, että puolueessa on merkittävää jatkuvuutta edel- Rose puhuu nimenomaan parlamentissa edustettui- täjästään SMP:stä, ja 28 % puolueen 2011 valitusta na olevista ryhmittymistä, mutta vakiintuneita ide- eduskuntaryhmästä muodostuu entisistä SMP:n ologisia ryhmittymiä voitaneen katsoa löytyvän myös poliitikoista tai heidän jälkeläisistään. Puolueen ny- puolueen ehdokkaiden joukosta. Ehdokasjoukosta kykoostumuksessa on kuitenkin myös niin paljon niitä löytynee vähemmän, kun suuri osa ehdokkais- uutta, että sitä on pidettävä omana puolueenaan, ei ta ei ole kokeneita urapoliitikoita, joiden ideologinen vain SMP:n jatkeena. Tämän tiedon valossa on siis positio ja poliittiset yhteydet olisivat yhtä vakiintu- perusteltua esittää ensimmäinen tämän artikkelin neita kuin kansanedustajilla. Rosen käsitteistöllä kahdesta tarkentavasta tutkimuskysymyksestä: onko esitettynä tämä artikkeli ottaa tavoitteekseen etsiä puolue jakautunut maantieteellisesti kahtia niin, että perussuomalaisten ehdokkaiden joukosta ideologisia SMP:n perinteen mukainen köyhien ahdinkoa ko- suuntauksia ja tutkia, onko niiden kannatus jakau- rostava maalaispopulismi on maaseudun perussuo- tunut maantieteellisesti tai sukupuolittain. Samalla malaisten heiniä, ja vastaavasti oikeistopopulistinen pyritään arvioimaan, ovatko suuntaukset vakiintu- maahanmuuttovastaisuus kaupunkilaisten? neet ryhmittymiksi jo ehdokasjoukossa 2011. Tavoit- Toiseksi, ”soinilaiseen” ja ”halla-aholaiseen” sii- teena on saada tarkempi ja analyyttisempi kuva peen jakautumisen lisäksi mediassa esitetty arvio puolueesta kuin on saavutettu puolueita kokonai- puolueesta on sen sukupuolittuneisuus: puolue on suuksina luokittelevilla analyyseillä (esim. Arter 2010; miesten dominoima ja kaipaa kipeästi naispoliitik- Kestilä 2006) tai puolueen eduskuntaryhmän koos- koja ja -äänestäjiä (esim. HS 28.4.2013; SK 6.7.2013). tumuksesta esitetyillä arvioilla (Arter 2012, 819). Perussuomalaiset on herännyt tähän itsekin, muun Lisäksi artikkeli toimii esittelynä poliittisen sosio- muassa erityisellä lisärahoituksella naisehdokkaiden logian piirissä kehitettyyn menetelmään, julkisen kampanjoihin kuntavaaleissa 2012 (Yle 13.9.2012) oikeuttamisen analyysiin (Boltanski ja Thévenot 2006 sekä palkkaamalla työntekijöitä varta vasten naisjä- [1991] ja 1999; Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila seniä ja -yhdistyksiä haalimaan (HS 28.4.2013). On- 2011). Sen tarkoituksena on tutkia politiikkaa taval- kin totta, että miehet ovat yliedustettuina niin puo- la, joka ottaa huomioon poliittisten kulttuurien eri- lueen ehdokkaissa kuin sen äänestäjissäkin. Jos vain tyispiirteet. Tutkimukseni sijoittuu siis sekä valtio- miehet olisivat äänestäneet eduskuntavaaleissa 2011, opilliseen puoluetutkimuksen kenttään että sosio- perussuomalaiset olisi ollut vaalien suurin puolue logiseen poliittisen kulttuurin ja oikeuttamisen 22 prosentin kannatuksella (Grönlund ja Westinen tutkimuksen kenttään. En pyri niinkään selittämään 2012, 159). Eduskuntavaaleissa puolueen ehdokkais- puolueen menestystä (esim. Borg 2012b; Rahkonen ta 67 % oli miehiä ja vuoden 2012 kunnallisvaaleis- 2011), miten se strategis-teknisesti onnistui (Arter sa jopa 77 % (Tilastokeskus 2011a ja 2012). Kun 2013) tai miten se kokonaisuutena tulisi luokitella perussuomalaiset on suomalaisen puoluekentän (esim. Arter 2010; Kestilä 2006), vaan selvittämään, miesvaltaisin puolue (Arter ja Kestilä-Kekkonen millaista sisäistä poliittista vaihtelua sen ehdokas- 2014) mutta yrittää aktiivisesti muuttaa asiaa, sen joukosta 2011 löytyy, ja ovatko nuo vaihtelut suku- mies- ja naispoliitikkojen väliset mahdolliset erot puolittuneita, maantieteellisiä tai henkilöityneitä ovat puolueen tulevaisuuden kannalta merkittäviä. tiettyihin ryhmiin. Ainakin perussuomalaisten edus- Toinen tarkentava tutkimuskysymykseni onkin: onko kuntaryhmän sisäisen ryhmäytymisen on todettu perussuomalaisten mies- ja naispoliitikkojen välillä nykyään olevan suhteellisen vähäistä ja ryhmän ole- poliittisia eroja? van poliittisesti suhteellisen yhtenäinen (Arter ja Richard Rosen (1964) käsitteistön mukaan puo- Kestilä-Kekkonen 2014), mutta samalla sen kannat- Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 193 tajat ovat huomattavan ideologisesti hajautuneita 2004, 2007; Taggart 2004; Wiberg 2011b). Nykyisis- (Borg 2012b, 199) ja sen jäsenyys melko epävakaata sä eurooppalaisissa populismin ilmentymissä ”kan- sekä äänestäjien vakiintuneisuus vähäisehköä (Arter sa” tavallisesti määritellään juuri nationalistisesti, ja Kestilä-Kekkonen 2014, 953). Onkin perusteltua syntyperän kautta (Mudde 2004, 549), vaikka mui- kysyä, kuinka hajautuneita ja millä tavalla jakautu- takin vaihtoehtoja olisi: esimerkiksi vasemmistopo- neita olivat sen ehdokkaat menestysvaaleissa 2011. pulismille tyypillinen kansan käsittäminen luokkana. Johdattelen lukijan ensin perussuomalaiseen po- Perussuomalaiset määrittelevät populistisen demo- pulismiin ja esittelen aineistoni sekä julkisen oikeut- kratiakäsityksensä ”kansanvaltana”, jossa ”kansa” tamisen analyysin menetelmänä. Sen jälkeen analy- viittaa juuri suomalaisuuteen. Heille demokratia on soin aineistoni kolmessa osassa, tarkastelen löytämi- yhtenäisen kansakunnan rajoittamatonta suvereni- eni suuntausten vakiintuneisuutta ja esitän johto- teettia: päätökseni. Ensinnäkin vasemmistopopulistinen Populismi ei ole yleismaailmallinen aate, kuten so- sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostaminen sialismi ja kapitalismi, vaan se on aina sidonnai- leimasi puolueen valtavirtaa mutta oli odotetusti nen kulttuuriin ja kansanluonteeseen – – [V]ain maaseudun ehdokkailla yleisempää kuin kaupun- ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, gissa sekä naisehdokkailla miesehdokkaita yleisem- muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikui- pää. Sukupuolittaisessa tarkastelussa havaittiin myös nen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti puolueen naisten olevan miehiä vapaamielisempiä ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan. (PS 2011, ainakin samaa sukupuolta olevien parien adoptio- 7.) oikeutta käsitelleessä kysymyksessä. Maahanmuut- tokannat eivät jakaneet puoluetta: niin mies- kuin Tämä kansakunnan kautta määritelty populismi naisehdokkaat suhtautuivat maahanmuuttoon kriit- ei ole aina ollut puolueelle yhtä merkittävässä ase- tisesti niin maalla kuin kaupungeissa. Puolueen eh- massa kuin nyt, vaan perussuomalaisten ”kansa” dokkaista paikannettiin kuitenkin oikeistoryhmit- määriteltiin aiemmin myös luokan kautta, vähäosai- tymä, joka edustaa pientä vähemmistöä vuoden 2011 siksi ja sorretuiksi. Samalla kun kansakunnan mer- ehdokkaista mutta johon kuuluu näkyviä maahan- kitystä on korostettu entisestään, vielä eduskunta- muuttokriittisiä kaupunkilaisia miesehdokkaita, vaaliohjelmaa 2007 hallinnutta vasemmistopopulis- kuten Jussi Halla-aho ja Suomen Sisun entinen pu- tista köyhän kansan ja rikkaan eliitin vastakkainaset- heenjohtaja Teemu Lahtinen. Tämä ryhmittymä on telua on hillitty. (Tuomas Ylä-Anttila ja Tuukka puolueen valtavirrasta poiketen talouskannoiltaan Ylä-Anttila, ilmestyy.) Samalla kansan viholliseksi oikeistolainen. Oikeuttamisanalyyttisesti huomion- määriteltävä eliitti on perussuomalaisten teksteissä arvoista oli niin maahanmuutto- kuin tuloerokan- pitkälti vaihtunut kotimaan ”rötösherroista” Euroo- tojen perusteleminen taloudellisen tehokkuuden pan unioniin sekä monikulttuurisuuden ja vapaan keinoin, mikä on suomalaiselle poliittiselle kulttuu- liikkuvuuden puolustajiin. rille tyypillistä (esim. Lonkila 2011, Luhtakallio 2012, Populistisessa demokratiakäsityksessä politiikan- Tuomas Ylä-Anttila 2010). teon tulisi mahdollisimman suoraan ilmentää ”kansan tahtoa” ilman ylimääräisiä välikäsiä (esim. Wi- berg 2011b). Tuo ”kansan tahto” ei populistien mie- Perussuomalaisesta populismista lestä niinkään synny julkisen järjenkäytön ja delibe- raation kautta (esim. Habermas 2004 [1962]) tai Perussuomalaiset itse kuvailevat ideologiaansa po- esimerkiksi herää ideologisen opin seurauksena pulistiseksi, ottaen usein haukkumasanana pidetyn marxilaiseen tapaan luokkatietoisuudeksi, vaan po- käsitteen omaan käyttöönsä. Heille populismi tar- pulismi väittää rousseaulaisen yleistahdon kumpu- koittaa ”kansan suosioon perustuvaa demokratiakä- avan suoraan kansalaisten omastatunnosta: ”Kyllä sitystä elitistisen eli byrokraattisen demokratiakäsi- kansa tietää.” Kuitenkin puoluejärjestelmässä toimi- tyksen sijaan” (PS 2011, 6). Itse asiassa puolueen oma vien populistien on tavalla tai toisella puhuteltava populismin määritelmä on lähellä sitä, mitä popu- äänestäjiä. Huolimatta heidän vaatimastaan mah- lismintutkijat käsitteellä tarkoittavat: ”hyvän” kansan dollisimman suorasta yhteydestä kansan omantun- ja ”pahan” eliitin väitettyä vastakkaisuutta (esim. non ja päätösten välillä julkinen keskustelu on kes- Canovan 1999; Laclau 2005a, 2005b; Mudde 2000, keinen osa demokratiaa. Vaalikone on uudehko 194 Tuukka Ylä-Anttila

väline, joka tarjoaa ehdokkaille väylän puhua suoraan vastauksia. Vaalikoneen 31 kysymyksestä analysoin äänestäjille sekä aineiston tälle tutkimukselle. tässä tutkimuksessa viisi, jotka jaottelen kolmeen teemaan: talouteen, europolitiikkaan sekä kulttuuri- ja arvokysymyksiin. Talouskysymyksiä edustivat Aineistona vaalikoneen avoin data kysymys tuloeroista ja kysymys lapsilisistä. Oman käsittelynsä saa kysymys euroalueen tukipaketeista. Vaikka puoluetutkimuksessa käytetään suhteellisen Kulttuuri- ja arvokysymyksiin valitsin kysymykset laajalti aineistoina puolue- ja vaaliohjelmia sekä samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeudesta sekä muita puoluetoimiston siunaamia julkaisuja, voidaan maahanmuuttopolitiikasta. Näin rajatun aineiston niiden käyttöä etenkin nuoren populistipuolueen laajuus on noin 25 000 sanaa tai 150 A4-arkkia. Vaik- tapauksessa myös kritisoida. Kuinka edustava kuva ka vaalikone on Helsingin Sanomien laatima ja jul- esimerkiksi perussuomalaisista todella välittyy viral- kaisema, vapaatekstikommentteja ei ole toimitettu, listen linjanvetojen perusteella? Puolueen ehdokas- ja vaan ne antavat ehdokkaiden puhua suoraan äänes- toimijajoukko on laaja, ja hajontaa on enemmän täjille ilman median tai puoluebyrokratian rajoituk- kuin vakiintuneissa suurissa puolueissa, kuten to- sia. Vaalikoneessa siis korostuu vaalien luonne jul- dettua. Monet ehdokkaat ovat poliittisesti kokemat- kisen poliittisen keskustelun avaintapahtumana, ja tomia eivätkä noudata kaikessa puolueen virallista se sopii erityisesti populistisen puolueen vaatimuk- linjaa. Silti he osallistuvat puolueen julkisuuskuvan seen suorasta linkistä äänestäjien ja puolueen välillä. ja sen julkilausutun ideologian muotoiluun sekä Maantieteellistä tarkastelua varten jaoin ehdok- suoraan keskusteluun äänestäjien kanssa. Puolue- kaat heidän kotikuntiensa (Oikeusministeriö 2011) toimiston hyväksymät ohjelmat ovatkin vain osa mukaan perustuen tilastolliseen kuntaryhmitykseen puolueen jäsenineen, ehdokkaineen ja kannattajineen (Tilastokeskus 2011b). Ryhmitys jakaa Suomen kun- tuottamaa poliittista materiaalia. Myös media-ai- nat ”kaupunkimaisiin”, ”taajaan asuttuihin” ja ”maa- neistoissa on ongelmansa, sillä juuri populistiset seutumaisiin kuntiin”. Tilastokeskukselle ”taajaan puolueet tyypillisesti syyttävät valtamediaa mielipi- asutuksi kunnaksi” riittää, että 60 % kunnan väes- teidensä vääristelystä tai suittensa tukkimisesta, oli- töstä asuu vähintään 200 hengen taajamissa, jotka vat syytökset sitten perusteltuja tai eivät. nekin voivat olla vain 200 hengen ”asutuskeskittymiä” Näiden ongelmien välttämiseksi käytän aineisto- (Tilastokeskus 2008). Siispä yhdistin tämän ”keski- na perussuomalaisten vuoden 2011 eduskuntavaa- ryhmän” kunnat maaseutumaisiin kuntiin. Listat liehdokkaiden vastauksia Helsingin Sanomien Vaa- kuhunkin ryhmään luokitelluista kunnista ovat saa- likoneessa. Vaikka vaalikoneet ovat Suomessa erityi- tavana Tilastokeskuksen verkkosivuilta (Tilastokes- sen suosittuja ja laajalti käytettyjä (Mykkänen 2011, kus 2011b). 17), niihin liittyvä tutkimus on toistaiseksi keskittynyt Näin jaoteltuina 202 vastaajasta kaupunkimaises- tutkimaan juuri niiden käyttöä äänestäjien näkökul- sa kunnassa asui 131 (65 %) ja maaseudulla 71 masta (esim. Haukio 2012; Jaakola 2012; Ruusuvirta (35 %). Maaseudun ehdokkaat ovat kaupunkilaisia 2012; Vähämaa 2012) sen sijaan, että niiden tuottama vanhempia ja vähemmän koulutettuja, kuten maa- tieto ehdokkaista otettaisiin tutkimusaineistoksi. Vaa- seudun väestö Suomessa ylipäänsä (Tilastokeskus likoneen sivutuotteena syntyy kattavahko kysely- 2010, 2011c), ja hieman suurempi osa heistä on mie- aineisto ehdokkaiden mielipiteistä ja perusteluista. hiä kuin kaupunkilaisehdokkaista. Nämä seikat se- Helsingin Sanomat on vuoden 2011 eduskuntavaa- littävät osin kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden leista lähtien julkaissut vaalikoneistaan tämän aineis- välisiä eroja. Vastaajien jakauma sukupuolittain ja ton niin sanottuna avoimena datana tutkijoiden ja asuinkuntaryhmittäin on esitetty taulukossa 1. toimittajien vapaaseen käyttöön (HS 6.4.2011). Aineistossa on toki myös rajoitteensa. Ensinnäkin Vuoden 2011 eduskuntavaalikone koostui 31 ajan- ei ole taattua, että jokainen ehdokas on tosiasiassa kohtaisesta poliittisesta monivalintakysymyksestä vastannut kyselyyn itse. On mahdollista, että esimer- sekä kommenttimahdollisuudesta vastauksen vapaa- kiksi paikallisyhdistykset ovat antaneet ohjeita vas- muotoista perustelua tai selventämistä varten. Valit- taamiseen tai jopa vastanneet ehdokkaiden puolesta. sin tähän tutkimukseen aineistoksi kommenttien Sama varaus kuitenkin koskisi mitä tahansa kysely- muodostaman tekstiaineiston. Perussuomalaisten tutkimusta, ja ainakin aineisto on vähemmän puo- 238 ehdokkaasta 202 (85 %) jätti tekstimuotoisia luetoimiston kontrolloima kuin puolueohjelmat. Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 195

Taulukko 1. Vastaajien jakauma sukupuolittain ja tamista näinä kriittisinä hetkinä. Oikeuttaminen asuinkuntaryhmittäin. on argumenttien perustelemista jollain yhteisellä Miehiä Naisia Yhteensä hyvällä, jonka muiden keskustelun osapuolten odo- Kaupunki 84 47 131 tetaan tunnustavan. Julkisen oikeuttamisen analyy- Maaseutu 49 22 71 si siis ottaa lähtökohdakseen, että julkisessa keskus- Yhteensä 133 69 202 telussa esitettävät väitteet on perusteltava jollain periaatteella, jotta ne näyttäytyisivät vastaanotta- jalleen legitiimeinä eivätkä vain oman itsen tai Kunkin ehdokkaan mielipiteet ja kirjoitustyyli myös oman ryhmän edun ajamisena (Eranti 2014). Nämä viittaavat siihen, että ehdokkaat todella ovat vastan- kulttuurisesti vakiintuneet oikeuttamismaailmat neet kyselyyn omakätisesti ja vapaasti. Tilanne toki ovat tavoiksi muodostuneita argumentin oikeutta- saattaa muuttua tulevissa vaalikoneissa, kun perus- misen perusteita (Boltanski ja Thévenot 2006 suomalainen puolue ammattimaistuu ja institutio- [1991], 67–71), joita käytetään vaihtelevalla ylei- nalisoituu entisestään. Vaalikoneetkin todennäköi- syydellä erilaisissa poliittisissa kulttuureissa ja tisesti saavat enemmän ja enemmän huomiota niin lanteissa (esim. Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila äänestäjien keskuudessa, mediassa kuin tutkimusai- 2011, 42–45). neistoinakin, mikä lisännee puolueiden halua halli- Koska kukin oikeuttamismaailma edustaa jotain ta ehdokkaiden vastaamista. yhteistä hyvää, on oikeuttaminen aina myös kannan- Toinen rajoite on tekstivastausten lyhyys. Vaaliko- otto siitä, mikä on yhteisölle hyväksi, tavoittelemisen neen kysymykset koskevat hyvin tarkkarajaisia ai- arvoista ja oikeudenmukaista (Boltanski ja Thévenot heita, ja niihin on valmiit vastausvaihtoehdot, joihin 2006 [1991], 65–67). Siksi tutkimalla oikeuttamista lisätyt kommentit ovat usein vain lauseen tai parin tutkitaan aina politiikantekoa osana ympäröivää mittaisia. Tähän ongelmaan vastaan kahdella taval- poliittista kulttuuria: poliittiset puhujat valitsevat la. Ensinnäkin käsittelin vastaukset kysymys kerral- argumentteja, joiden he ajattelevat ”purevan” kuu- laan, en vastaaja kerrallaan, niin että kaikkien vas- lijakuntaan. Tämä kertoo siitä, millaisena he käsit- taajien vastaukset kuhunkin viidestä kysymyksestä tävät politiikan ja legitiimit tavat tehdä sitä. Nämä muodostavat oman tekstikorpuksensa. Näin muo- vakiintuneet keinot ovat erilaisia Suomessa kuin dostamastani viidestä tekstikorpuksesta toistuvien vaikkapa Ranskassa tai Venäjällä (ks. esim. Lonkila teemojen ja niitä koskevien erojen paikallistaminen 2011; Luhtakallio 2012; Tuomas Ylä-Anttila 2010). on helpompaa kuin yksittäisen ehdokkaan vastauk- Näin julkisen oikeuttamisen analyysi pyrkii kulttuu- sista olisi. Toiseksi käytän menetelmänä julkisen riseen herkkyyteen, ottamaan analyysissä huomioon oikeuttamisen analyysiä, joka sopii erityisesti tämän- kansalliset tai muut erityisyydet. Tämä edistää tut- tyyppiseen aineistoon. Se ottaa lähtökohdakseen kimusten vertailtavuutta. sellaisten vaateiden analysoinnin, joissa toimija pyr- Boltanski ja Thévenot (2006 [1991], 71) esittivät kii perustelemaan kantaansa vetoamalla johonkin ranskalaisessa julkisessa keskustelussa käytettävän julkisesti hyväksyttyyn yhteiseen hyvään. Esittelen ainakin kuutta oikeuttamismaailmaa. Kodin maail- menetelmän seuraavaksi. man oikeutukset vetoavat vakiintuneisiin hierarkki- siin järjestyksiin ja perinteisiin, kuten vaikkapa kan- sallisuutta tai sukulaisuutta ylläpitäviin tapoihin (mt., Menetelmänä julkisen oikeuttamisen analyysi 90–98, 164–178). Markkinoiden maailmassa vapaan vaihdannan laki, viime kädessä hinta, toimii oikeut- Vaalikoneen tekstikommenteissa esitetyt mielipiteet tamisen perustana (mt., 78–79, 193–203). Teollisuu- ovat osa julkista poliittista keskustelua (esim. Ha- den maailman argumentit perustuvat järjestelmiin bermas 2004 [1962]). Vaalit ovat keskustelun kriit- ja prosesseihin, jotka toteuttavat ennalta asetetut tinen hetki, tilanne jossa vaihtoehdot punnitaan tavoitteet tehokkaasti (mt., 118–123, 203–211). Mai- (Boltanski ja Thévenot 1999, 359–361). Julkisen neen maailmasta käsin oikeutetaan kantoja silloin, oikeuttamisen analyysi (Boltanski ja Thévenot 2006 kun vedotaan suuren yleisön arvostukseen (mt., [1991], 1999; Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila 98–107, 178–185). Kansalaisuuden maailman väitteet 2011; Thévenot 2007, 2011a, 2011b) tutkii poliitti- nostavat korkeimmaksi periaatteeksi yhteisön tahdon sessa julkisuudessa esitettyjen argumenttien oikeut- noudattamisen (mt., 107–117, 185–193). Inspiraati- 196 Tuukka Ylä-Anttila

on maailma taas pohjautuu ulkopuolelta annettuun massa politiikka ei kuitenkaan rajoitu vain puoluei- valaistukseen (mt., 83–90, 159–164). den valitsijoille tuottamaan ”tarjontaan” ja valitsi- Suomalaiseksi esimerkiksi oikeutusten käytöstä joiden rakenteellisesti määräytyvään ”kysyntään” voidaan ottaa vaikkapa kuntaliitos. Kuntaliitosta (esim. Eatwell 2003; Mudde 2007, 201–276), vaan voidaan vastustaa esimerkiksi vetoamalla paikallisten oletan, että kaikilla on kyky esittää poliittisia ja mo- perinteiden säilyttämiseen (kodin maailma), kunnan raalisia väitteitä ja arvioida niitä (Boltanski ja Théve- kilpailukykyisyyteen ”hyvistä veronmaksajista” not 2006 [1991], 10–12; Luhtakallio ja Tuomas Ylä- (markkinoiden maailma), palvelutuotannon tehok- Anttila 2011, 37). Poliittinen keskustelu on vuoro- kuuteen (teollisuuden maailma), paikallisten julki- vaikutteista toimintaa, jossa jaottelu ”kysyntään” ja suuden henkilöiden kantoihin (maineen maailma), ”tarjontaan” on turhan yksinkertaistava. Äänestäjät kuntalaisten yleiseen mielipiteeseen ja demokraat- eivät vain valitse ”tarjotuista” vaihtoehdoista vaan tisiin oikeuksiin (kansalaisuuden maailma) tai jopa myös osallistuvat julkiseen keskusteluun vastaamal- paikallisen taiteilijan työhön, jonka innoitus kum- la gallupeihin, kirjoittamalla keskustelupalstoille ja puaa paikallisidentiteetistä (inspiraation maailma). väittelemällä keskenään. Vakuuttavat puheenvuorot Jotkut näistä esimerkeistä ovat todellisessa kun- vakiintuvat. Äänestäminenkin on puheenvuoro, joka taliitoskeskustelussa käytettyjä argumentteja, kun vaikuttaa tulevaan poliittiseen keskusteluun. taas jotkut tuntuvat kaukaa haetuilta. Esimerkiksi Poliittinen keskustelu ei toki myöskään rajoitu viimeiseksi mainittuja, inspiraatioon pohjautuvia Boltanskin ja Thévenot’n ranskalaisen keskustelun argumentteja ei suomalaisessa kuntaliitoskeskuste- pohjalta muotoilemaan kuuteen kategoriaan. Oi- lussa juuri käytetä. Sen sijaan väittelyyn taidemuse- keuttamismaailmoja vakiintuu ajoittain lisää – esi- on rakentamisesta ne saattaisivat liittyä olennaisesti. merkkinä ympäristön monimuotoisuutta puolusta- Oikeutusten käyttö on siis sidottua käsillä olevan va ekologian maailma, joka viime vuosikymmeninä tilanteen tarjoamiin kiinnepisteisiin, ja poliittisen on laajalti noussut vakiintuneen oikeutuksen ase- kiistatilanteen osapuolet käyttävät oikeutuksia ak- maan (Latour 2003; Thévenot ym. 2000, 256–263). tiivisesti tilanteeseen sovitellen (Boltanski ja Théve- Lisäksi kaikki poliittinen toiminta ei ole sellaista not 2006 [1991], 144–148). Tietyt oikeutukset sopi- oikeuttamista, jossa pyrittäisiin vakuuttamaan toinen vat tiettyjen argumenttien oikeuttamiseen tietyssä osapuoli jostain kannasta vetoamalla johonkin yh- väittelyssä, ja nämä tavanmukaiset sovinnaisuudet teiseen hyvään. Esimerkiksi tunteellinen vetoaminen ovat kulttuurisidonnaisia, niitä käytetään eri tavoin kansallisiin symboleihin kuten lippuun tai lauluun eri maissa (Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila 2011, sellaisella tavalla, jonka vain toinen yhteisen kansal- 35, 44–45; Thévenot 2011a, 10, 12, 18). Julkisen oi- listunteen jakava ymmärtää ja joka tekee keskuste- keuttamisen analyysillä voidaan siis yksittäisten hen- luun osallistumisesta mahdotonta vaikkapa maa- kilöiden, puolueiden tai ryhmittymien argumen- hanmuuttajille, ei ole julkista oikeuttamista (Théve- toinnin kuvailun lisäksi kuvailla poliittisia kulttuu- not 2011a, 14–16; Tuukka Ylä-Anttila 2014). Sitä ei reita sekä vertailla niitä. ole myöskään puhdas oman edun ajaminen ilman Vaikka oikeuttamismaailmat ovat kulttuurisidon- näkemystä jaetusta yhteisestä hyvästä, kun vaikkapa naisia, kulttuuri ei toki ole toimintaa absoluuttises- asukkaat vastustavat yleishyödyllistä kaavamuutosta ti määrittävä syy tai mikään pysyvä rakenne, vaan omien asuntojensa hinnanlaskuun vedoten (Eranti jokainen oikeuttaminen rakentaa sitä. Toimijoiden 2014; Thévenot 2011a, 12–14). voidaan ajatella käyttävän poliittisen kulttuurin heil- On huomattava, että kun vakiintuneet oikeutta- le tarjoamia työkaluja, kuten oikeuttamismaailmoja misen tavat käsitetään edellä esitetyllä tavalla ”kult- (Luhtakallio 2012; Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Antti- tuuriseksi työkalupakiksi” (Luhtakallio 2012; Swid- la 2011, 37; Swidler 1986). Yhdynkin Niko Pyrhösen ler 1986), on perussuomalaisten pääosin melko (2013) sekä Elina Kestilä-Kekkosen ja Peter Söder- kokemattomilla ehdokkailla käytössään eri kokoelma lundin (2014) kritiikkiin populismin tutkimuksen työkaluja kuin suurten puolueiden urapoliitikoilla liiallisesta keskittymisestä populismin ”kysyntää” – he siis vetoavat eri oikeuttamismaailmoihin ja käyt- edistäviin rakenteellisiin seikkoihin sekä ehdotukseen tävät suomalaisessa politiikassa epätyypillisiä argu- keskittyä enemmän myös politiikan ”tarjontaan”, eli mentoinnin tapoja. Toisaalta heidän uskottavuudel- poliittiseen toimintaan, jossa tuotetaan äänestäjille leen voi olla haitaksi, etteivät he välttämättä puhu vaihtoehtoja. Valitsemassani teoreettisessa näkökul- totutunlaista ja vakiintunutta politiikan kieltä, toi- Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 197

saalta se voi olla heille myös etu vakiintuneista puo- oletettavissa, että perussuomalaiset käyttävät julkis- lueista erottautumisessa. Juuri näiden vakiintuneiden ta sfääriä eri tavalla kuin mihin suomalaisessa puo- tapojen tutkimiseen oikeuttamisanalyysi tähtää. luepolitiikassa on totuttu. Esimerkiksi Lonkila (2011) havaitsi tutkimukses- saan helsinkiläisten kaupunkiaktivistien vetoavan tavallisemmin yleiseen tehokkuuteen, siinä missä Talous ja tulonjako pietarilaiselle vastaavalle liikkeelle henkilökohtaisiin siteisiin, kuten puiston tuttuuteen ja kodinomaisuu- Tulonjakoon, verotukseen ja sosiaaliseen oikeuden- teen, vetoaminen oli legitiimimpää. Samoin Luhta- mukaisuuteen liittyvien kysymysten on väitetty ole- kallion (2012) mukaan taloudelliseen rationaalisuu- van toissijaisia uusille oikeistopopulistipuolueille, teen vetoaminen oli suomalaisten aktivistien kes- jotka keskittyvät niiden sijaan elämänarvoihin ja kuudessa tavallista, kun ranskalaiset vetosivat use- kansainvälisyyden ongelmiin (Eatwell 2003, 52–56; ammin kansalaisuuden ja oikeudenmukaisuuden Rydgren 2007, 246). Kuitenkin perussuomalaisia on periaatteisiin, totuttujen kulttuuristen tapojen mu- pidetty ”duunaripuolueena”, joka paikallistuu va- kaisesti. semmisto–oikeisto -akselilla jokseenkin selkeästi Suomalaiselle poliittiselle kulttuurille näyttäisi vasemmalle (Grönlund ja Westinen 2012, 171; HS siis olevan ominaista ainakin tehokkuuteen vetoa- 20.4.2011). Onko puolueen maalais- ja kaupunki- misen korostunut asema (Luhtakallio ja Tuomas laisehdokkaiden tai mies- ja naisehdokkaiden välil- Ylä-Anttila 2011, 44–45). Siksi julkisen oikeuttamisen lä löydettävissä eroja näissä teemoissa? Onko siis analyysi sopii suomalaisen populismin tutkimukseen puolueen sisällä suuntauksia, joiden kannatus on erityisen hyvin, ottaen huomioon sen pyrkimyksen maantieteellisesti tai sukupuolittain jakautunutta? paljastaa vakiintuneita mutta kenties huomaamat- Ensimmäinen valitsemistani kahdesta tulonjakoai- tomia, pinttyneitä tapoja suomalaisessa poliittisessa heisesta kysymyksestä kuului: ”Tuloerot ovat kasva- keskustelussa sekä populistisen puheen eroavuuden neet Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen nope- niistä. Populismihan tyypillisesti kyseenalaistaa asi- asti. Miten siihen pitäisi suhtautua?” Jaottelemani antuntijavaltaa ja pitää kansalaisten omaatuntoa kannat ja niiden oikeutukset esitetään taulukossa 2.1 keskeisimpänä legitimiteetin lähteenä, sen sijaan että Perussuomalaisten vastaukset kysymykseen tu- politiikka olisi hallinnon tehokkuuteen pyrkivää loerojen kasvamisesta olivat voimakkaan kriittisiä. ”asioiden hoitamista” (esim. Canovan 1999; Mudde Tavallisesti tuloerojen kaventamista perusteltiin kan- 2004), kuten se suomalaisessa konsensuskulttuuris- salaisuuden maailmalla eli sosiaalisella oikeudenmu- sa usein käsitetään. Populismin oletus totuudesta kaisuudella. Siitä kuitenkin erottuivat populistisina ”kansan sisimmässä” on myös jännitteinen julkisesti erityisesti köyhien kurjuutta korostavat sekä rikkaan keskustelevan demokratian ideaalin kanssa, ja onkin eliitin ylenpalttista vaurautta ja ahneutta korostavat

Taulukko 2. Oikeutukset kysymykseen tuloeroista (%). Kaupunki Maaseutu Erotus Miehet Naiset Erotus (N=98) (N=48) (K-M) (N=98) (N=48) (M-N) Tuloeroja vastaan: Sosiaalinen oikeudenmukaisuus 37 60 -24** 39 56 -17* Köyhyys 26 31 -6 19 44 -24** Eliitinvastaisuus 14 25 -11 18 17 +2 Yhteiskuntarauha 18 21 -3 19 19 +1 Kansakunnan yhtenäisyys 9 10 -1 10 8 +2 Tuloerojen puolesta: Kilpailu kannustaa 9 6 +3 12 0 +12* ** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi. 198 Tuukka Ylä-Anttila

argumentit. Nämä esiintyivät usein yhdessä mutta assa maahanmuuttokriitikot Jussi Halla-aho ja Suo- myös erikseen. Tällaiset kansan ja eliitin vastakkain- men Sisun entinen puheenjohtaja Teemu Lahtinen. asettelulle perustuvat argumentit ovat suoraa histo- Nuivan vaalimanifestin 13 allekirjoittajasta tähän riallista jatkumoa SMP:n ”rötösherrat kuriin” -reto- talousoikeistolaisten joukkoon mahtuvat myös Heik- riikalle ja ovat tyypillistä suomalaista poliittista ki Luoto, Johannes Nieminen, Pasi Salonen ja Fred- keskustelua provokatiivisempia. dy van Wonterghem. Tämän kysymyksen perusteel- Lisäksi tuloerojen kaventamista vaadittiin kansa- la näyttäisi siis alustavasti siltä, että puolueen ehdok- laisuuden ja teollisuuden maailman oikeuttamista kaista paikannettu oikeistoryhmä vastaa osin Nuivan yhdistäen väittämällä sen takaavan yhteiskunnan vaalimanifestin allekirjoittajia. Lisäksi siihen kuuluu sulavan toiminnan ja yhteiskuntarauhan, siis sitä ainakin tässä kysymyksessä Tom Packalén, joka kan- pidettiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäksi sanedustajana on tullut tunnetuksi tiukan oikeisto- tehokkuuskysymyksenä. Tuloerojen kaventamisen laisista kannoistaan. Esimerkistä kilpailua korosta- väitettiin myös edistävän kodin maailmaan kuuluvaa vasta oikeistolaisesta kannasta toimii seuraava laina- kansakunnan yhtenäisyyttä. Tuloeroja puolustanut us: vähemmistö sen sijaan käytti perustelunaan mark- Pidän lähtökohtana sitä, että kouluttautumisesta kinoiden maailmaan kuuluvaa työmarkkinakilpailua: sekä sijoittumisesta hyväpalkkaiseen työhön työ- on kannustettava korkeampaan asemaan hakeutu- elämässä ei tulisi rangaista. Mikäli yksityisillä mista ja palkittava siihen pyrkivistä ponnisteluista. voittoa tavoittelevilla yrityksillä on varaa maksaa Kansalaisuuden ja teollisuuden maailmojen yhdis- Suomessa korkeita palkkoja, minulle se käy. (Toni täminen ”yhteiskuntarauha”-argumentissa on aiem- Paussu, 40, Helsinki.) man poliittisten kulttuurien tutkimuksen valossa (esim. Luhtakallio 2012; Tuomas Ylä-Anttila 2010) Huomionarvoista on, että sosiaalisen oikeuden- erityisen suomalainen oikeutus: tasa-arvo esitetään mukaisuuden argumenttia tuloerojen kaventamisek- tehokkuuskysymyksenä. si käytti huomattavasti suurempi osuus maaseudun Seuraavassa lainauksessa yksi ehdokkaista käyttää ehdokkaista kaupunkilaisehdokkaisiin nähden. Se kaikkia edellä mainittuja perusteluja, paitsi että hän oli myös selkeästi suositumpi argumentti nais- kuin käyttää kilpailukykyargumenttia puolustaakseen miesehdokkaiden keskuudessa. Erityisesti köyhim- tuloerojen kaventamista, ei niiden vapaata kasvua: pien ahdingosta huolestunutta argumenttia puoles- Kansa jakautuu yhä kiihtyvällä vauhdilla toi- taan käytti naisehdokkaista jopa yli kaksinkertainen meentulotuen varassa eläviin [köyhyys] ja huip- osuus miesehdokkaisiin nähden. Vasemmistopopu- pumenestyjiin [eliitinvastaisuus], jotka eläköity- listisesta suuntauksesta etenkin puolueen maaseu- vät noin 60 vuotiaina kultaisten kädenpuristusten tuehdokkaiden ja naisehdokkaiden parissa löytyi siis kera ja jäävät nauttimaan satojen tuhansien vuo- merkkejä, kun taas kilpailukykyä korostavat oikeis- tuisista eläkkeistään [sosiaalinen oikeudenmu- tokannat olivat pääosin kaupunkilaismiesten alaa. kaisuus]. – – Parhaillaan tiedotusvälineistä tulvii Seuraava valitsemani kysymys kuului: ”Lapsilisää surullisia esimerkkejä Afrikan maista, joissa kan- maksetaan jokaisesta Suomessa asuvasta lapsesta 17 sa on rynnännyt kaduille hakemaan oikeuksiaan ikävuoteen asti riippumatta vanhempien tulotasos- [yhteiskuntarauha]. Suomi pysyy yhtenäisenä ta. Mitä lapsilisille pitäisi tehdä?” Vastaajien luoki- [kansakunnan yhtenäisyys] ja kilpailukykyisenä tellut mielipiteet ja niiden oikeutukset esitetään [kilpailu] vain jos pystymme kuromaan umpeen kansaa jo huolestuttavasti jakavat tuloerot. (Reijo taulukossa 3. Hongisto, 49, Vimpeli.) Lapsilisän tulevaisuutta käsittelevä kysymys sai pääosin samankaltaisia vastauksia kuin ensimmäi- Kilpailukykyargumentin huomattavasti yleisem- senä käsitelty tuloerokysymys. Suurin erittelemäni pi käyttötapa oli kuitenkin tuloerojen puolesta. ryhmä piti lapsilisää hyvänä käytäntönä mutta kan- Nämä vastaajat esittivät tuloerojen palkitsevan yk- natti sen leikkaamista rikkailta oikeudenmukaisuu- silöä menestyksestä ja työnteosta ja siten edistävän den nimissä. Hieman pienempi osa vastaajista ko- työmarkkinakilpailua positiivisella tavalla. He muo- rosti sen sijaan lapsilisän merkitystä köyhimpien dostivat pienen oikeistolaisen vähemmistön verrat- ahdingon helpottamisessa. Kuten edellisessäkin tuna yleiseen tuloerojen kasvua vastustavaan linjaan. kysymyksessä, nämä perustelut esiintyivät usein yh- Tähän 12 vastaajan ryhmään kuuluivat muiden mu- dessä, mutta myös erikseen. Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 199

Taulukko 3. Oikeutukset kysymykseen lapsilisästä (%). Kaupunki Maaseutu Erotus Miehet Naiset Erotus (N=92) (N=49) (K-M) (N=96) (N=45) (M-N) Lapsilisien puolesta: Eliitinvastaisuus 28 49 -21* 35 36 0 Köyhyys 23 39 -16* 22 42 -20* Sosiaalinen oikeudenmukaisuus 29 18 +11 25 27 -2 Kansakunnan elinvoimaisuus 4 10 -6 9 0 +9* Lapsilisiä vastaan: Lapsilisä passivoi 5 0 +5 4 2 +2 ** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi.

Köyhän lapsella lapsilisä käytetään vaatteisiin, silisän progressiota tai lapsilisää ylipäätään, koska kenkiin ja yleiseen toimeentuloon. Rikkaan lap- tulonsiirrot passivoivat eivätkä kannusta tavoittele- sella lapsilisä voidaan laittaa säästöön kasva- maan korkeampia tuloja. Kaikki viisi tätä taloudel- maan korkoa ja odottamaan aikaa, jolloin lapsel- lista kilpailuargumenttia kannattaneet olivat kau- la on rahan tarvetta esimerkiksi opiskeluun. Juuri näin rikkaus siirtyy sukupolvelta toiselle. – – EI punkilaisia ehdokkaita, joukossaan Nuivan vaalima- OLE OIKEIN! (Sirkka-Liisa Papinaho, 60, Ori- nifestin allekirjoittajat Jussi Halla-aho ja Teemu mattila.) Lahtinen, jotka jälleen erottuvat puolueen valtavirrasta taloudellisia kannustimia vaativilla oikeistolai- Esimerkiksi yllä oleva vastaus rakentaa populis- silla mielipiteillään, vahvistaen kuvaa ehdokkaiden tista vastakkainasettelua köyhän kansan ja rikkaan joukosta erottuvasta oikeistoryhmästä. eliitin välille. Kolmanneksi yleisin kanta sen sijaan Jos lapsilisät porrastettaisiin vanhempien tulojen puolusti tasasuuruista lapsilisää universaalina etuu- mukaan, kasvavat palkkatulot eivät merkitsisi tena kaikille kansalaisuuden maailman hengessä: reaalitulojen kasvua, koska vastaavasti lapsilisät Lapsilisä on pysyvä arvo, eikä sitä mitata kateu- pienenisivät. Tällöin ajauduttaisiin kannustin- della. (Kari Tykkyläinen, 57, Pudasjärvi.) loukkuun, jossa lisätyön tekemistä ei palkittaisi. (Jussi Halla-aho, 39, Helsinki.) Vasemmistopopulistiset, eliitinvastaiset tai köy- histä huolehtivat perustelut olivat odotetusti ylei- Oikeuttamisen sosiologian kannalta tarkastelta- sempiä maaseudulla SMP:n perinteen jatkumona. essa vastauksia tuloerokysymykseen ja lapsilisäkysy- Erityisesti naisehdokkaat puolustivat jälleen vähä- mykseen nähdään erityisesti kansalaisuuden maail- osaisia. Sen sijaan vain miehet esittivät sellaisia kon- man oikeutuksia, jotka siis korostavat universaalisia servatiivisen kansallismielisiä kantoja, jotka puolus- sosiaalisia oikeuksia politiikanteon lähtökohtana tivat lapsilisää ”palkintona” tai ”kannustimena” lap- tyypillisen vasemmistolaiseen tapaan. Molempien sen hankkimisesta, joka uusintaa ja ylläpitää vahvaa kysymysten kolme useimmin esiintynyttä luokkaa kansakuntaa. Nämä vastaajat usein näkivät lapsilisän kuuluvat tähän maailmaan. Näitä olivat tuloeroky- sukupuolinormatiivisesti ”synnytyspalkkiona äidil- symyksessä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden argu- le” tai jopa sukupuoleen perustuvana kansallisvel- mentti tuloerojen kaventamiseksi sekä erityisesti vollisuutena, siinä missä asepalvelus miehille: köyhyyttä ja eliitinvastaisuutta korostaneet muotoi- Lapsilisä on palkkio lapsen tekemisestä joka an- lut tästä. Myös lapsilisäkysymyksen tapauksessa löy- netaan jokaiselle äidille. – – Suomi Tarvitsee Suo- sin vastaavat köyhyys- ja eliitinvastaisuusargumentit malaisia (Heimo Peltola, 67, Loppi.) sekä lapsilisää universaalina, kaikille kansalaisille kuuluvana etuutena tukeneen argumentin. Kansa- Vain viisi ehdokasta esitti tähän kysymykseen kil- laisuuden maailman arvoja ovat tasavertaisuus, so- pailukykyyn perustuvia oikeistolaisia markkinoiden lidaarisuus, kansan tahto ja yhteinen hyvinvointi. Ei maailman perusteluja, joissa joko vastustettiin lap- olekaan yllättävää, että perussuomalaiset käyttävät 200 Tuukka Ylä-Anttila

tällaisia argumentteja erityisen yleisesti perusteluina dellisia ja kansainvälisiä teemoja ja oli yksi eduskun- tulonjakokysymyksiin, etenkin maaseudulla. Bol- tavaalien 2011 keskeisimmistä asiakysymyksistä tanskin ja Thévenot’n (2006 [1991], 107–117) mu- erityisesti perussuomalaisille. Monimutkaisesti muo- kaan kansalaisuuden maailma nimittäin perustuu toiltu kysymys kuului: Rousseau’n filosofiaan ja yleistahdon käsitteeseen, Suomi on muiden euromaiden mukana osallis- jota on pidetty myös vaikuttimena maalaispopulis- tunut rahaliiton kriisimaiden pelastamiseen sa- tiselle ideologialle (MacRae 1969). tojen miljardien eurojen tukipaketeilla. Keväällä Erityisesti eliitin tai vähäosaisten epäoikeuden- 2010 Suomi sitoutui lainaamaan Kreikalle 1,6 mukaisia asemia korostavat argumentit ovat popu- miljardia euroa. Sen lisäksi Suomi lupasi taata listisia versioita kansalaisuuden maailman oikeutuk- Euroopan vakausvälineen 750 miljardin lainaval- sista. Eliitinvastaisuus koettelee kuitenkin oikeutta- miuksia tarvittaessa yli 8 miljardilla eurolla. Suo- misen rajoja, ottaen huomioon sen ”meidän” ja mi saattaa vielä joutua kasvattamaan takauslu- ”muihin” erottelevan luonteen. Se on jännitteessä sen paustensa määrää. Mikä seuraavista väittämistä oikeuttamisteorian oletuksen kanssa, että oikeutuk- kuvaa parhaiten näkemystäsi? set vetoavat johonkin universaaliin ”yhteiseen hy- vään”. Palaan tähän teemaan seuraavassa kysymyk- Kommentoineet ehdokkaat vastustivat yksimie- sessä, joka käsittelee eurokriisiä. lisesti kriisimaiden rahallista tukemista, mutta tätä Tuloerokysymyksessä esiintynyt yhteiskuntarau- perusteltiin eri tavoin, jotka luokittelin kolmeen haan tai yhteiskunnan sulavaan toimintaan pohjau- pääryhmään: kriisimaiden syyllistämiseen omasta tuva oikeutus yhdistää kansalaisuuden maailmaan ahdingostaan, eliittien (etenkin pankkiirien) syyllis- teollisuuden maailmaa (Boltanski ja Thévenot 2006 tämiseen sekä markkinoiden itsesäätelyä painotta- [1991], 118–123). Siinä politiikka nähdään tuotan- vaan kantaan. Tämä viimeinen ryhmä korosti syyl- totaloudellisena toimintana, jonka peruskysymys on listen etsinnän sijaan, että kriisimaiden tulee antaa ”kuinka järjestää yhteiskunnallinen tuotanto mah- ajautua konkurssiin, koska tämä on markkinoiden dollisimman tehokkaasti?” Nämä vastaajat eivät luonnollisen toiminnan mukaista. Nämä luokat esi- nähneet tasaista tulonjakoa ainoastaan oikeuden- tetään taulukossa 4. mukaisuuskysymyksenä vaan yhteiskunnan teknisten Kriisimaita syyllistävissä populistisissa kommen- toimintamekanismien takaamisena. Tämän voi tul- teissa rakennettiin jyrkkä vastakkainasettelu pohjoi- kita kuvastavan tyypillistä suomalaista rationaalista sen talouskuria noudattavien eli ”vastuullisten” tai ”asioiden hoitamiseen” pyrkivää politiikkakäsitystä ”järkevien” maiden – joista esimerkiksi Suomi ”nou- (esim. Luhtakallio ja Tuomas Ylä-Anttila 2011, 44– si lamasta omin voimin” – ja etelän ”laiskureiden” ja 45). ”huijareiden” välille. Nämä kansojen ominaispiirteet Markkinalogiikan puolestapuhujien ryhmä oli esitettiin luonnollisina, itsestään selvinä, muuttu- leimallisesti kaupunkilainen ja miesvaltainen. Se mattomina ja välttämättöminä. Monessa vastauk- kuitenkin muodosti vähemmistön kaupunkilaiseh- sessa kreikkalaiset ja muut etelän maiden kansalaiset dokkaistakin, joiden valtavirta oli tulonsiirtoja ja esitettiin jopa ”heille ominaisten” huijausten seu- -tasauksia puolustavaa. Naiset olivat erityisen vah- rauksena eliittiasemaan nousseina, suomalaisia rik- vasti vähäosaisten puolustajia. Toistaiseksi siis vai- kaampina ja hyvinvoivempina. kuttaisi siltä, että vasemmisto- ja oikeistosuuntauk- sia puolueesta on todella löydettävissä ja ne ovat maantieteellisesti ja sukupuolittain jakautuneita, Kreikassa kansa on nauttinut ihanasta auringon- mutta vakiintunut oikeistoargumentteja kannattava paisteesta ja päässyt eläkkeellekin jo viisikymp- kaupunkilaismiesten ryhmittymä on varsin pieni pisenä valtionviroista. Meidänkö heidän hyvin- vähemmistö ainakin vuoden 2011 ehdokkaista. vointinsa nyt pitää kansaa jatkamalla edelleenkin työuria pitemmiksi kuin Kreikka vielä vararikon- jälkeenkin??? (Sirkka Hänninen, 53, Helsinki.) Eurokriisi Osa vastaajista ei nähnyt vihollisena niinkään Seuraavaksi tarkastelemani kysymys eurokriisistä ja kreikkalaisia ja muita kriisimaiden kansalaisia vaan kriisimaiden tukipaketeista yhdistää kansantalou- pankit ja niiden johtajat. Nämä ehdokkaat näkivät Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 201

Taulukko 4. Oikeutukset kysymykseen eurokriisimaiden tukipaketeista (%). Kaupunki Maaseutu Erotus Miehet Naiset Erotus (N=82) (N=41) (K-M) (N=88) (N=35) (M-N) Tukipaketteja vastaan: Etelän maiden vastaisuus 38 37 +1 43 23 +20* Eliitinvastaisuus 24 24 0 26 20 +6 Markkinamekanismi 11 0 +11* 10 0 +10* ** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi.

kreikkalaiset kapitalistien uhreina siinä missä suo- Tom Packalén oli jälleen tässä kysymyksessä mark- malaisetkin. kinamekanismin puolestapuhujien joukossa. Etelän Nyt pelastettiin pankit ja kansalaiset näissäkin maiden omasta ahdingostaan syyttäminen oikeisto- maissa kärsivät. Niissä olisi jo ajat sitten pitänyt populistiseen tapaan oli miesehdokkailla lähes kak- kiristää vyötä vaikka se olisikin tuntunut kurjal- si kertaa yleisempi perustelu kuin naisilla. Aiempien- ta mutta ehkä olisi vältytty ajautumasta tähän. kin kysymysten kohdalla naisehdokkaat olivat mie- (Erkki Koskinen, 45, Turku.) hiä useammin erityisesti köyhimpien puolella. Kriisimaiden kansalaisten syyttäminen omasta Kolmas ryhmä sen sijaan korosti markkinameka- ahdingostaan sopii huonosti oikeuttamisteorian nismin kykyä ratkaista ongelmat ja varoitti puuttu- siihen lähtökohtaan, että oikeutusten on oltava yleis- masta sen toimintaan. Näiden ehdokkaiden mieles- tettävissä kaikkia koskevan yhteisen hyvän tasolle tä ongelmat ratkeavat parhaiten antamalla konkurs- (Boltanski ja Thévenot 2006 [1991], 74–82; Thévenot sikypsien valtioiden ajautua konkurssiin. 2011b, 10–11). Tämä tarkoittaa sitä, että omaan Tukipakettipolitiikka ei ole vain eettisesti väärin, etuun vetoaminen toisen etua vastaan tai joidenkin vaan se on myös huonoa talouspolitiikkaa. – – ihmisten luokitteleminen ”epäkelvoiksi” ei ole oi- Kreikka olisi aikanaan pitänyt päästää velkasa- keuttamisteorian tarkoittamaa julkista oikeuttamis- neeraukseen, johon se vielä joka tapauksessa jou- ta. Tällä tavoin oikeuttamisanalyysi käsitteellistää tuu. (Simon Elo, 24, Espoo.) eron sen ”kulttuurisen työkalupakin”, johon Suo- messa on totuttu, ja populismin välillä. Tavallisesti EU:iin kohdistunut kritiikki esitti unionin lähin- parlamentaarinen keskusteleva politiikka varsinkin nä välineenä, toimimattomana järjestelmänä, joka Suomen kaltaisessa vakaassa demokratiassa pyrkii mahdollistaa Suomen rahojen epäoikeudenmukaisen juuri periaatteiden kiistoihin, ei henkilöön menevään siirron joko etelän maille tai pankkieliitille. Sen pe- syyttelyyn. Populismi sen sijaan tuomitsee moraali- russopimuksiin vedottiin positiivisessakin mielessä: sesti ja luokittelee ihmiset hyviin ja pahoihin, kuten jos niitä olisi noudatettu, ongelmiin ei olisi joudut- tässä tapauksessa osa perussuomalaisista tekee. Oi- tu. keistosiiven argumentit markkinamekanismien ky- Kun tutkitaan näiden perustelujen jakautumista vystä järjestää itsensä parhain päin ovat tähän näh- kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden välillä, huo- den sovinnaisia eivätkä niinkään populistisia perus- mataan, että etelän maita syypäinä pitää jotakuinkin teluja. (Tuukka Ylä-Anttila 2014.) yhtä suuri osuus niin kaupunkilais- kuin maalaiseh- dokkaistakin, ja sama pätee eliittejä vastustavaan oikeutukseen. Sen sijaan markkinamekanismia ko- Homoadoptiot ja maahanmuutto rostaneet ehdokkaat ovat kaupunkilaisia miehiä, ja heidän joukostaan löytyvät jälleen edellisistä kysy- Perinteisen vasemmisto–oikeisto -akselin ylittävät, myksistä tutut markkinaliberaalit, myös Nuivasta elämänarvoihin, kulttuuriin ja suvaitsevaisuuteen vaalimanifestista tutut Jussi Halla-aho ja Teemu liittyvät kysymykset ovat populistisille puolueille Lahtinen, tällä kertaa myös Olli Immonen sekä Jo- tavallisesti erityisen tärkeitä (Eatwell 2003, 52–56; hannes Nieminen. Kuva maahanmuuttokriittisen Rydgren 2007, 246). Maahanmuutto on näissä puo- siiven markkinaliberalismista siis vahvistuu. Myös lueissa vahvassa erityisasemassa, joskaan niitä ei sovi 202 Tuukka Ylä-Anttila

erheellisesti pitää ”yhden asian puolueina” (Mudde telusta esiintyi lähinnä sosiaalista mutta myös bio- 1999), kuten jo tässäkin tutkimuksessa havaituista logista normaaliutta korostavia versioita, ja normaa- vahvoista talouskannoista käy ilmi. Näistä syistä liudella oikeuttaminen esiintyi myös ilman mainin- käsittelen seuraavaksi vaalikoneen kysymyksiä liit- taa lapsen oikeuksista. tyen homoparien adoptio-oikeuteen ja maahan- Kaksi urosta tai kaksi naarasta eivät pysty luon- muuttoon. Kyselyn toinen kysymys kuului: ”Edus- nossa lisääntymään keskenään. Kahden samaa kunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteessa kasva- parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareil- minen on siis luonnoton elinympäristö lapselle ja le perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja antaa myös vääristyneen kuvan kasvaville lapsille lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoli- ja nuorille. (Tero Järvelä, 42, Ulvila.) seen adoptioon?” Vastaajien kannat ja oikeutukset esitetään taulukossa 5. Kolmas aineistossa toistunut homoparien adoptio- Vastaukset jakautuivat selkeästi adoptio-oikeutta oikeutta vastustanut argumentti oli tiukkaan uskon- vastustavaan ja sen tietyin ehdoin sallivaan ryhmään. nollisuuteen perustuva kanta, jonka mukaan homo- Yleisin argumentti tässä kysymyksessä vetosi ”lapsen us on syntiä ja siten tuomittavaa, kuten seuraavassa oikeuksiin”, tavallisimmin muodossa ”lapsen oikeus lainauksessa: isään ja äitiin” tai ”lapsen oikeus on tärkeämpi kuin vanhempien oikeudet”. Perustelu vastusti samaa su- Uuden eduskunnan tulee kumota edellä mainittu kupuolta olevien parien adoptio-oikeutta ja sen laki. Tällaista riettauden perikuvaa ei tule sallia taustalla on, että samaa sukupuolta edustavista van- perhemuotona, sillä homous ja lesbous on syntiä. hemmista on lapselle jotain tarkemmin määrittele- (Ahti Moilanen, 54, Utajärvi.) mätöntä haittaa. Kuitenkin myös seksuaalivähemmistöjen yhden- Lapsen oikeudet isään ja äitiin ajavat homo/lesbo- vertaisia oikeuksia puolustavia kommentteja esiintyi jen oikeuksien edelle. (Pekka Keto, 54, Varkaus.) suhteellisen paljon, noin viidenneksellä kysymykseen vastanneista. ”Lapsen oikeus isään ja äitiin” toistui vastauksissa Hyvä isä ja äiti on sellaista myös vieraalle lapselle. mantran lailla, yleensä ilman sen tarkempaa perus- Se, että on homoseksuaali, ei heikennä ihmisen telua, ja sitä onkin vaikea tulkita oikeutuksena. Ky- kykyä toimia vanhempana. – – Homoseksuaalit seessä on enemmänkin juuri tähän kysymykseen ovat käyneet kovan taistelun hyväksytyksi tule- käytetty, tavaksi muodostunut vastaus, joka on niin misessa: siinä on koulua, joka varmasti antaa vakiintunut, ettei sen esittäjän tarvitse enää eritellä näkemystä moneen asiaan eritavalla kuin umpi- sen taustalla vaikuttavia arvoja. mielinen suvaitsemattomuus. (Arja Juvonen, 43, Jotkut vastaajat kuitenkin tarkensivat tätä oikeut- Espoo.) ta siten, että se perustuu heteroperheen ”normaaliuteen” tai homovanhemmuuden ”epänormaaliuteen”. Mies- ja naisvastaajia vertailtaessa esiin nousee Nämä vastaajat koodasin omaan luokkaansa. Perus- etenkin miesvastaajien moninkertainen taipumus

Taulukko 5. Oikeutukset kysymykseen homo- ja lesboparien adoptio-oikeudesta (%). Kaupunki Maaseutu Erotus Miehet Naiset Erotus (N=82) (N=42) (K-M) (N=84) (N=40) (M-N) Adoptio-oikeutta vastaan: Lapsen oikeudet 39 40 -1 26 25 +1 (Epä)normaalius 24 26 -2 32 10 +22* Homous on syntiä 2 7 -5 6 0 +6 Adoptio-oikeuden puolesta: Vähemmistöjen oikeudet 22 14 +8 14 30 -16* ** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi. Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 203 korostaa heteroperheen ”normaaliutta” sekä puoles- vissä paras ratkaisu. Tämä on suomalaisessa politii- taan vastaparina tälle naisvastaajien kaksi kertaa kassa tyypillistä (esim. Lonkila 2011). Kuitenkin miesvastaajia yleisempi vetoaminen seksuaalivähem- kannat pohjasivat olennaisesti myös kansallisuus- mistöjen kansalaisoikeuksiin. Perussuomalaisten aatteeseen – tehtiinhän maahanmuuton hyödyt tai naisehdokkaat näyttäisivätkin homoadoptiokysy- haitat paljastava laskelma nimenomaan Suomen ja myksessä miesehdokkaita liberaalimmilta, kun taas suomalaisten kannalta. Laskelmia korostamalla voi- kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden ei juuri löydy daankin pyyhkiä näkyvistä laskelmien taustalla vai- eroja. kuttavat ideologiset ennakko-oletukset. Maahanmuuttokysymyksessä sen sijaan eroja löy- Suomen maahanmuuttopolitiikan on oltava tiuk- tyy huomattavan vähän niin maantieteellisellä kuin kaa sellaisen maahanmuuton osalta, jonka vaiku- sukupuoliakselillakin. Maahanmuuttoaiheinen ky- tukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset. symys kuului: ”Vaalikaudella 2007–2011 Suomen – – Sen sijaan Suomen on oltava avoin sellaiselle maahanmuuttopolitiikkaa kiristettiin useilla eri maahanmuutolle, jonka vaikutukset ovat neut- päätöksillä. Millaista on mielestäsi Suomen nykyinen raalit tai myönteiset. (Maria Lohela, 32, Turku.) maahanmuuttopolitiikka?” Oikeuttamisanalyysin tulokset esitetään taulukossa 6. Tämä laskennallisia hyötyjä ja haittoja korostava Vastanneet perussuomalaisten ehdokkaat olivat perustelu maahanmuuton rajoittamiselle liittyy oi- lähes poikkeuksetta maahanmuuttopolitiikan tiu- keistopopulistipuolueille tyypilliseen tapaan linkittää kennuksen kannalla, lukuun ottamatta muutamia hyvinvointivaltion tulevaisuudesta käytävä keskus- hajakommentteja, jotka eivät ottaneet vahvaa kantaa telu maahanmuuttokeskusteluun siten, että hyvin- suuntaan tai toiseen. Maahanmuuttopolitiikan ki- vointivaltion etuja pyritään rajaamaan vain synty- ristämistä perusteltiin kuitenkin erilaisin oikeutuk- peräisille kansalaisille (ks. esim. Kitschelt 1995; sin. Suurin vastaajista erottelemani ryhmä esitti Mudde 2000; Pyrhönen 2013). Hyvinvointivaltion argumentteja, jotka vetosivat maahanmuuton las- tulevaisuuteen vetoaminen on hyväksytympi tapa kennallisiin taloudellisiin vaikutuksiin, teollisuuden perustella ulossulkevaa politiikkaa kuin suora vetoa- maailmaan. Maahanmuutto nähtiin siis ennen kaik- minen syntyperään. Taloudellinen oikeutus olikin kea talouskysymyksenä tasa-arvo- tai ihmisoikeus- selkeästi suositumpi kuin suora ”suomalaiset ensin” perustelujen sijaan. Tavallisimmin tämä perustelu -argumentti. Silti laskelmat eduista ja haitoista tehtiin näkyi puhuttaessa ”työperäisestä maahanmuutosta”, aina nimenomaan (syntyperäisten) suomalaisten joka katsottiin vaikutuksiltaan positiiviseksi verrat- kannalta, eli niiden taustalla oli kansallinen etu. tuna muuhun maahanmuuttoon. Useat vastaajat Maahanmuutto liitettiin myös usein tavalla tai kuitenkin myös eksplisiittisesti mainitsivat ”positii- toisella rikollisuuteen. Nämä vastaajat joko näkivät visten ja negatiivisten vaikutusten” laskemisen maa- maahanmuuton lisäävän rikollisuutta tai korostivat, hanmuuttoa arvioitavissa. Nämä kannat esitettiin että ainakaan rikoksiin syyllistyneiden maahanmuut- ikään kuin neutraaleina ja epäpoliittisina, siten, että tajien maassaoloa ei tarvitse hyväksyä. Rikollisuuden maahanmuutto ei näyttäytynyt arvokysymyksenä esittäminen maahanmuutosta johtuvana ongelmana vaan ongelmana, johon on rationaalisesti löydettä- näyttäisi olevan maaseudulla hieman kaupunkeja

Taulukko 6. Oikeutukset kysymykseen maahanmuuttopolitiikasta (%). Kaupunki Maaseutu Erotus Miehet Naiset Erotus (N=82) (N=41) (K-M) (N=86) (N=37) (M-N) Kiristämisen puolesta: Laskennalliset vvaikutukset 33 34 -1 33 35 -3 Rikollisuus 6 17 -11 9 11 -2 Suomalaiset ensin 7 10 -2 7 11 -4 Kulttuurien törmäys 4 10 -6 5 8 -3 ** p < 0,01; * p < 0,05, Pearsonin χ²-testi. 204 Tuukka Ylä-Anttila yleisempää, vaikka maahanmuuttajat asuvat pääosin Tarkasteltaessa näiden maahanmuuttopolitiikan kaupungeissa (TEM 2013, 36). Ero ei kuitenkaan ole oikeutusten yleisyyttä mies- ja naisehdokkaiden ja tilastollisesti merkitsevä. toisaalta kaupunkilais- ja maalaisehdokkaiden jou- Rikollisuus on lisääntynyt ulkolaisten liian helpon kossa eroja on vaikea löytää. Ottaen huomioon että maahan pääsyn takia. (Veikko Isoniemi, 62, Pol- etnopluralistinen puhe on maahanmuutonvastaisen vijärvi.) populistisen laitaoikeiston kärkiargumentteja nyky- päivän Euroopassa ja Suomessa, tällaisten peruste- Hyvinvointivaltion kustannuksiin vetoava perus- lujen olisi voinut olettaa olevan tavallisimpia kau- telu, suomalaisten ensisijaisuutta korostava perus- punkilaisten nuorten miesehdokkaiden parissa. telu ja rikollisten maahanmuuttajien pelko yhdis- Aineistoni perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tyivät tässä perustelussa, jossa jopa suomalaiset maahanmuuttokriittisyys leimaa koko puoluetta, ei vankilat esitettiin suomalaisille kuuluvana oikeute- vain sen ”maahanmuuttokriittistä siipeä”. Tuo väi- na: tetty siipi erottuu aineistostani talousoikeistolaisilla Suomessa olevat, vakavista rikoksista tai toistuvis- kannoillaan, ei niinkään puolueen valtavirrasta poik- ta rikoksista tuomitut ulkomaalaiset on saatava keavilla maahanmuuttokannoillaan. Suomen Sisun pois maastamme. Mikäli he suorittavat tuomion- puheenjohtajaksi myöhemmin noussut Olli Immo- sa suomalaisessa vankilassa, he kuormittavat tar- nen kritisoi yllä lainatussa vastauksessaan kulttuu- peettomasti vankeinhoitolaitosta. Suomalainen rien sekoittumista etnopluralistiseen tapaan, mutta vankila on tarkoitettu pääsääntöisesti suomalai- aiemmissa kysymyksissä oikeistoryhmään paikan- selle vangille. (Kari Kulmala, 45, Rääkkylä.) netut Jussi Halla-aho ja Teemu Lahtinen eivät tehneet niin vaan käyttivät taloudellisia perusteluja. Neljäntenä pääryhmänä ehdokkaiden kommen- Talousargumentaatio onkin keino vastustaa maa- teista erottuivat ne, jotka vastustivat maahanmuut- hanmuuttoa suomalaisessa poliittisessa keskustelus- toa perusteenaan eri kulttuurien yhteensopimatto- sa varsin hyväksytyllä tavalla, samaan tapaan kuin muus tai vaatimus ylipäätään olla sekoittamatta etnopluralistinen diskurssi toimii eurooppalaisessa kulttuureita. Tämä etnopluralismiksi kutsuttu aja- maahanmuuttovastaisessa keskustelussa perinteistä tusmaailma on tavallinen eurooppalaisen populisti- rasismia legitiimimpänä tapana kyseenalaistaa mo- sen oikeiston parissa (Betz ja Johnson 2004; Spekto- nikulttuurisuus. Oikeuttamisanalyyttiset tutkimuk- rowski 2003; Taguieff 1993). Etnopluralistinen dis- set ovat osoittaneet talous- ja tehokkuusargument- kurssi puhuu kulttuureista rotujen sijaan, kuten on tien suosion suomalaisessa politiikassa (Luhtakallio yleisesti hyväksyttyä, mutta kulttuurit ymmärretään 2012, Lonkila 2011, Tuomas Ylä-Anttila 2010). Niitä siinä perinteisen rodun käsitteen tapaan toisistaan voidaan myös pitää tyypillisenä pohjoismaisten hy- erillisinä, perustavanlaatuisina, muuttumattomina vinvointivaltioiden maahanmuuttokeskustelulle, ja ja pysyvinä, sanalla sanoen siis ”luonnollisina”. Näin niiden suosiosta suomalaisessa maahanmuuton vas- määriteltyjen kulttuurien moninaisuus on etnoplu- taisessa keskustelussa on jo näyttöä (Pyrhönen 2013). ralistisessa ajattelussa biodiversiteettiin verrattaval- Sillä, miten maahanmuuttovastainen mielipide oi- la tavalla arvokasta sinänsä, ja niiden sekoittumista keutetaan, on siis väliä – vetoamalla taloudellisiin on pyrittävä estämään. Etnopluralistinen ideologia realiteetteihin argumentti voidaan kehystää Suomen käy siis monikulttuurisuuden ideologiaa vastaan ja kontekstissa vakuuttavampaan muotoon. Esittämäl- johtaa käytännössä samoihin poliittisiin lopputu- lä argumentti talousoikeutuksen muodossa se saa loksiin kuin perinteinen rotusyrjintä, mutta se on eräänlaisen objektiivisuuden auran ja on nykyisessä perusteltu julkisessa keskustelussa hyväksyttäväm- suomalaisessa poliittisen keskustelun kulttuurissa mällä tavalla. vakuuttava ja vaikea vastustaa. Maahanmuuttajien on myös sopeuduttava suo- Kuitenkin vaikka argumentti esitetään taloudelli- malaiseen yhteiskuntaan. Siksi maahanmuuton sena laskelmana, jotain jää aina laskelman ulkopuo- on suuntauduttava Suomeen sellaisista maista, lelle. Tässä tapauksessa laskelma tehdään (syntype- jotka ovat kielellisesti ja kulttuurillisesti lähellä räisten) suomalaisten näkökulmasta, eikä maahan- Suomea. Monikulttuurisuuden vaaliminen val- muuttajien etua tai tilannetta oteta siinä huomioon. tion toimesta on lopetettava. (Olli Immonen, 25, Kodin maailma eli kansallisuuteen perustuva hierar- Oulu.) kia siis vaikuttaa oikeutuksen taustalla, vaikka se Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 205

puetaan teollisuuden maailman ja markkinoiden vain kolmeen kysymykseen. Kuitenkin tuloksista maailman yleisesti hyväksytyille kielille. Tunteita voidaan tulkita niin puolueen ehdokkaiden valtavir- herättävään maahanmuuttokysymykseen on legitii- ran kuin sen valittujen kansanedustajien edustavan mimpää esittää laskennallisiin vaikutuksiin ja hin- puolueen vasemmistolaista suuntausta talouskysy- taan pohjautuvia argumentteja, koska ne etäännyt- myksissä. Ehdokasjoukosta ei juuri löydy sisäisesti tävät kysymyksen ihmisistä ja heidän oikeuksistaan, koherentteja ryhmittymiä vasemmisto–oikeisto -ak- eikä niitä näennäisen ”objektiivisina” ole yhtä help- selilla, sillä vain harvat vastasivat johdonmukaisesti po tuomita rasistisiksi. useampaan kysymykseen ”vasemmistolaisittain” tai ”oikeistolaisittain”. Näyttäisikin siltä, että puolueen ideologiset virtaukset on toistaiseksi tulkittava lä- Suuntauksia vai vakiintuneita ryhmittymiä? hinnä juuri suuntauksina, siis vakiintumattomina ideologisina virtauksina, eikä tiettyihin henkilöihin Vaikka Rosen (1964) käsitteistössä ideologisista suun- vakiintuneina ryhmittyminä. Puolueen pientä ta- tauksista (tendency) erotetaan ryhmittymiksi (facti- lousoikeistolaista vähemmistöä lienee kuitenkin on) sellaiset, joita edustaa vakiintunut joukko polii- perusteltua pitää jokseenkin vakiintuneena ryhmä- tikkoja parlamentissa, voidaan suuntausten vakiin- nä, ottaen huomioon että kyseessä on pitkälti maa- tumista henkilöryhmittymiksi ehdokasjoukossakin hanmuuttokritiikistään tunnetuksi tullut kaupun- tarkastella. Listasin ne ehdokkaat, jotka luokiteltiin kilaismiesten joukko, joista moni oli myös Nuivan jossain kysymyksessä vasemmisto- tai oikeistosuun- vaalimanifestin 13 allekirjoittajan joukossa, ja joka tausta edustaviksi, ja tarkistin, luokiteltiinko heidät talouskannoiltaan erottuu selkeästi puolueen valta- samoin muissa kysymyksissä. Jos samat henkilöt virrasta. edustavat vastaavaa ideologista suuntausta useissa kysymyksissä, heidän voidaan katsoa muodostavan vakiintuneen poliittisen ryhmittymän puolueen eh- Johtopäätökset dokasjoukon sisällä. Kysymyksissä tuloeroista, lap- silisistä sekä eurokriisistä erottui selkeästi talous- ja Tässä artikkelissa etsin perussuomalaisista poliittisia tulonjakokannoiltaan vasemmistolaisia (taloudellis- suuntauksia, tarkastelin niiden maantieteellistä ja ta tasa-arvoa puolustavia) sekä oikeistolaisia (mark- sukupuolittunutta jakautumista sekä niiden mah- kinakilpailua puolustavia) suuntauksia. Vasemmis- dollista vakiintumista ryhmittymiksi. Uudelle, pro- tolaisiksi luokiteltuja mielipiteitä vähintään yhteen testimielialasta ammentaneelle puolueelle on luon- kysymykseen esitti 103 ehdokasta, joista 36 (35 %) nollista, ettei sen ideologinen perinne ole yhtä sel- esitti sellaisia myös toiseen kolmesta kysymyksestä, keälinjainen ja vakiintunut kuin perinteisten suurten ja seitsemän2 (7 %) kaikkiin kolmeen. Talousoikeis- puolueiden. Siksi etenkin populistipuolueiden tapa- tolaisia mielipiteitä esittäneisiin luokiteltiin vain 17 uksessa tarvitaan puolueiden luokittelun lisäksi tut- ehdokasta, joista kolme (18 %) esitti sellaisia myös kimusta, joka valottaa puolueen sisäisiä suuntauksia toiseen kysymykseen ja kaksi3 (10 %) kaikkiin kol- ja ryhmittymiä sekä poliittisen oikeuttamisen tapo- meen. Talousvasemmistolaisia kantoja jossain kysy- ja. myksessä esittäneistä 31 % oli naisia, mutta talous- SMP:n perinne näkyy perussuomalaisissa rahae- oikeistolaisiksi paikannetuista ei yksikään. ”Vasem- liittien, siis ”seteliselkärankaisten rötösherrojen”, mistolaisista” 21 (20 %) valittiin eduskuntaan ja päitä vadille vaativana vasemmistopopulistisena ”oikeistolaisista” kolme4 (18 %). Perussuomalaisten suuntauksena, joka on odotetusti suositumpi maa- 39 kansanedustajasta, jotka valittiin vuonna 2011, seudulla, mutta myös puolueen naisehdokkaiden siis 54 % paikannettiin tässä tutkimuksessa vähintään keskuudessa. Tämä suuntaus kuitenkin näyttää me- yhdessä kysymyksessä vasemmistolaista kantaa edus- nettävän merkitystään puolueessa sen lähestyessä taviksi ja 8 % oikeistolaista kantaa edustavaksi. pohjoismaisen populistisen radikaalioikeistopuolu- Tulosta ei voi tulkita niin, että 54 % perussuoma- een mallia (Jungar ja Jupskås 2014; Ylä-Anttila ja laisten eduskuntaryhmästä edustaisi laajemmin va- Ylä-Anttila, ilmestyy). Talousoikeistolainen suunta- semmistolaisia kantoja ja kahdeksan prosenttia oi- us on siis saavuttanut puolueessa jalansijan, joka keistolaisia, sillä aineistoni ei kata kaikkia perussuo- kuitenkin henkilöityi ainakin vielä 2011 vain muu- malaisten kansanedustajia, ja luokitteluni perustuu tamaan poliitikkoon. He ovat kaupunkilaismiehiä, 206 Tuukka Ylä-Anttila

jotka eivät käytä SMP:läistä vasemmistohenkistä löytyi, etenkin Kreikan tukipakettia koskeneessa retoriikkaa, vaan oikeuttavat kantansa etenkin mark- kysymyksessä, jossa vastaajat rakensivat vahvaa vas- kinoiden ja teollisuuden maailmoilla (Boltanski ja takkainasettelua suoraselkäisten suomalaisten ja Thévenot 2006 [1991], 78–79, 193–203). Tällaiset laiskojen, epärehellisten kreikkalaisten välille. Tämä argumentit on mahdollista esittää sosiaalista oikeu- oikeistopopulistinen argumentti oli erityisesti mies- denmukaisuutta ”objektiivisempina”, vaikka kysees- ten suosiossa. sä on vain eräs monista mahdollisista oikeudenmu- Sukupuolikysymys on perussuomalaiselle puolu- kaisuuden mittareista, kuten Boltanski ja Thévenot eelle laajemminkin merkittävä, sillä puolueen naiset, (1999) korostavat. Oikeuttamisanalyysi voi siis pal- joiden osuuden kasvattaminen niin ehdokkaista kuin jastaa pyrkimykset naamioida poliittisia kantoja äänestäjistäkin on puolueen kasvun ehto, näyttävät taloudellisiksi ”realiteeteiksi”. tämän tutkimuksen valossa olevan vasemmistolai- Puolueen valtavirtakin, ei vain ”maahanmuutto- sempia ja vapaamielisempiä kuin miehet. Vaikka kriittinen siipi”, on maahanmuutosta vakavasti huo- tämä tuntuu kenties ennalta arvattavalta, kaikissa lissaan ja suhtautuu siihen erittäin kriittisesti. Onkin maissa naisäänestäjät eivät suinkaan suosi vasem- syytä kyseenalaistaa, onko ”maahanmuuttokriittinen mistolaisempaa ja vapaamielisempää politiikkaa (ks. siipi” (esim. Arter 2012, 819) paras mahdollinen esim. Norris 1996). Kun kuitenkin perussuomalais- nimitys, vaikka maahanmuuttokritiikki onkin toki ten tapauksessa tällainen sukupuoliero asenteissa on se seikka, josta nämä poliitikot julkisuudessa tunne- havaittavissa, puolueen pyrkimys naisjäsenten ja taan. Koko puolueen ehdokaskunta 2011 kuitenkin -äänestäjien houkutteluun on ristiriitainen, varsinkin suhtautui maahanmuuttoon kriittisesti. Maahan- kun ottaa huomioon puolueessa vahvistuvan ”kovan muuttokriittiseksi väitetty siipi näyttäytyy tutkimuk- linjan oikeistosiiven” miesvoittoisuuden. Puolueen sessani pikemminkin talousoikeistolaisena siipenä. voi olla entistäkin vaikeampi houkutella naisäänes- Puolueen valtavirran ”vasemmistopopulistisuus” ei täjiä ja -poliitikkoja, jos sen tiukat kannat esimer- myöskään tarkoita vapaamielisyyttä esimerkiksi maa- kiksi seksuaalivähemmistöjen avioliitto- ja adoptio- hanmuuton suhteen vaan taloudellista tasa-arvoa oikeuksiin pysyvät ja talousoikeistolaiset kannat puolustetaan nimenomaan syntyperäisten suoma- vahvistuvat. laisten kesken. Lopuksi on hyvä tarkastella joitain tutkimuksen Suosituin tapa perussuomalaisille puhua maahan- rajoitteita. Ensinnäkin vastaavia maaseudun ja kau- muutosta onkin esittää se nimenomaan taloudelli- pungin välisiä eroja löytyisi epäilemättä muistakin sena kysymyksenä, uhkana hyvinvointivaltiolle, ih- puolueista, kenties etenkin arvokonservatiivisuudes- misoikeus- tai kulttuuriargumenttien sijaan. Puke- sa perussuomalaisille läheisistä keskustasta ja kris- malla kodin maailmasta kumpuava kansallisen tillisdemokraateista. Valitsin tämän tutkimuksen etuoikeuden argumentti hyväksytymmille teollisuu- kohteeksi kuitenkin juuri perussuomalaiset, sillä sen den ja markkinoiden maailman kielille se voidaan sisäinen jakaantuminen on herättänyt keskustelua esittää yleisempänä, helposti mitattavana ongelma- niin tutkimuksessa kuin mediassakin. On myös ole- na, johon puhujan esittämä laskelmoitu ratkaisu on tettavaa, että jos puolue saavuttaa vakiintuneen ase- ainoa järkevä vaihtoehto. Tosiasiassa laskelma teh- man, sen toistaiseksi perinteisiä puolueita hajanai- dään aina jostain näkökulmasta, tässä tapauksessa semmat kannat vakiintuvat yhdenmukaisemmiksi, syntyperäisten suomalaisten kannalta. Suomalaisen ja lopputuloksen kannalta on merkitystä sillä, mitkä poliittisen kulttuurin oloissa kuitenkin jopa popu- suuntaukset voittavat (Arter ja Kestilä-Kekkonen listit puhuvat tehokkaimman mahdollisen vaihto- 2014). Myös vastaavia sukupuolieroja olisi varmasti ehdon valinnasta eivätkä vain rakenna kansan ja löydettävissä muistakin puolueista, mutta perussuo- eliitin vastakkainasettelua. Populismista puhuttaes- malaisten tapauksessa sukupuolikysymyksellä on sa onkin aina huomioitava kansallisten poliittisten erityisen paljon merkitystä, kun kyseessä on voimak- kulttuurien erityispiirteet – vaikkapa kreikkalainen kaimmin sukupuolittunut suomalainen puolue, joka populismi poikkeaa suomalaisesta dramaattisesti, kuitenkin aktiivisesti pyrkii tasaamaan tilannetta. kuten näiden maiden poliittiset kulttuuritkin (Asla- Viimeiseksi voidaan esittää kysymys ryhmittymien nidis ja Tuukka Ylä-Anttila 2014; Pappas 2014). Suo- vakiintuneisuudesta: kuinka suuren joukon ehdok- malaisesta tehokkuuspuheesta poikkeavaa räikeän kaista täytyy edustaa samaa suuntausta tietyssä mää- populistista argumentaatiotakin aineistosta toki rässä asiakysymyksiä, jotta suuntaus voitaisiin tulki- Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 207 ta vakiintuneeksi ryhmittymäksi? Kyseessä on mää- vaaleissa varsin vähän ryhmäytyneiksi. Tulos ei ole rittelykysymys, jonka pohtimisessa voisi auttaa yllättävä, kun kyseessä on melko vakiintumaton ja vertailu muihin puolueisiin, joka ei kuitenkaan tä- nuori protestipuolue, joka korostaa ylittävänsä oi- män tutkimuksen puitteissa ole mahdollista. Tässä keisto–vasemmisto -akselin. Vuoden 2015 eduskun- yhteydessä johdonmukaisesti useampaan kysymyk- tavaalit ovat ensimmäiset, joihin perussuomalaiset seen ”vasemmistolaisittain” tai ”oikeistolaisittain” lähtee suurena puolueena, huomattavalla budjetilla vastanneiden osuudet ovat kuitenkin niin alhaisia, sekä laajalla, ammattimaisella henkilökunnalla, ja että on perusteltua tulkita perussuomalaisten oikeis- vaaleilla tuleekin olemaan puolueen vakiintumisen to- ja vasemmistosuuntaukset ainakin vielä 2011 kannalta suuri merkitys.

VIITTEET Political Studies 20:4, 544–552. Canovan, Margaret. 1999. Trust the people! Populism and the two faces of democracy. Political Studies 47:1, 2–16. Eatwell, Roger. 2003. Ten theories of the extreme right. Teoksessa 1 Koska jotkut vastaajat käyttivät useita oikeutuksia, kunkin Peter Merkl ja Leonard Weinberg (toim.), Right-wing extrem- sarakkeen yhteenlaskettu prosenttiluku ylittää sadan. ism in the twenty-first century. London: Frank Cass, 47–73. 2 Eero Bogdanoff, Reijo Hongisto, Pietari Jääskeläinen, Kristina Eranti, Veikko. 2014. Oma etu ja yhteinen hyvä paikallisessa Ljungqvist, Anne Louhelainen, Marita Markkula ja Lasse kiistassa tilasta. Sosiologia 51:1, 21–38. Nortunen. Heistä Hongisto, Jääskeläinen ja Louhelainen valit- Grönlund, Kimmo ja Westinen, Jussi. 2012. Puoluevalinta. Teok- tiin. sessa Sami Borg (toim.), Muutosvaalit 2011. Oikeusministeri- 3 Jussi Halla-aho ja Teemu Lahtinen. Heistä Halla-aho valittiin. ön selvityksiä ja ohjeita 16/2012, 156–188. 4 Jussi Halla-aho, Pietari Jääskeläinen ja Tom Packalén. Habermas, Jürgen. 2004 [1962]. Julkisuuden rakennemuutos. Tutkimus yhdestä kansalaisyhteiskunnan kategoriasta. Suomen- tanut Veikko Pietilä. Tampere: Vastapaino. LÄHTEET Haukio, Jenni. 2012. Suomalaisten vaalikoneiden sisällöt. Medi- ajatkeista kohti yksilöllistä yhteisöllisyyttä? Politiikka 54:1, 5–23. Arter, David. 2010. The breakthrough of another West European Helander, Voitto (toim.). 1971. Vennamolaisuus populistisena populist radical right party? The case of the True Finns. Govern- joukkoliikkeenä. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Osakeyhtiön ment and Opposition 45:4, 484–504. kirjapaino. Arter, David. 2012. Analysing ‘successor parties’. The case of the Helsingin Sanomat. 6.4.2011. HS:n vaalikone on nyt avointa tietoa. True Finns. West European Politics 35:4, 803–825. http://blogit.hs.fi/hsnext/hsn-vaalikone-on-nyt-avointa-tietoa Arter, David. 2013. The ‘hows’, not the ‘whys’ or the ‘wherefores’. (luettu 16.3.2012). The role of intra-party competition in the 2011 breakthrough Helsingin Sanomat. 20.4.2011. HS-arvokartta: Soini johtaa va- of the True Finns. Scandinavian Political Studies 36:2, 99–120. semmistopuoluetta. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/HS-ar Arter, David ja Kestilä-Kekkonen, Elina. 2014. Measuring the vokartta+Soini+johtaa+vasemmistopuoluetta/1135265548291 extent of party institutionalisation. The case of a populist (luettu 9.10.2013). entrepreneur party. West European Politics 37:5, 932–956. Helsingin Sanomat. 28.4.2013. Kovien akkojen asialla. http://www. Aslanidis, Paris ja Ylä-Anttila, Tuukka. 2014. The adaptability of hs.fi/sunnuntai/a1367033558363 (luettu 4.10.2013). populist discourse. Greece and Finland in comparison. Esitelmä Ionescu, Ghita ja Gellner, Ernest (toim.). 1969. Populism: Its konferenssissa XVIII ISA World Congress of Sociology, Joko- meanings and national characteristics. Lontoo: Wiedenfeld & hama, Japani. Saatavana kirjoittajalta pyydettäessä. Nicholson. Betz, Hans-Georg ja Johnson, Carol. 2004. Against the current – Jaakola, Vesa. 2012. Vaalikoneen käyttö ja mielen heuristiikat. stemming the tide: The nostalgic ideology of the contemporary Politiikka 54:1, 39–60. radical populist right. Journal of Political Ideologies 9:3, 311–327. Jungar, Ann-Cathrine ja Jupskås, Anders Ravik. 2014. Populist Boltanski, Luc ja Thévenot, Laurent. 1999. The sociology of radical right parties in the Nordic region. A new and distinct critical capacity. European Journal of Social Theory 2:3, 359–377. party family? Scandinavian Political Studies 37:3, 215–238. Boltanski, Luc ja Thévenot, Laurent. 2006 [1991]. On justification: Kestilä, Elina. 2006. Is there demand for radical right populism Economies of worth. Kääntänyt Catherine Porter. Princeton, NJ: in the Finnish electorate? Scandinavian Political Studies 29:3, Princeton University Press. 169–191. Borg, Sami (toim.). 2012a. Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriön Kestilä-Kekkonen, Elina ja Söderlund, Peter. 2014. Party, leader selvityksiä ja ohjeita 16/2012. or candidate? Dissecting the right-wing populist vote in Finland. Borg, Sami. 2012b. Perussuomalaiset. Teoksessa Sami Borg (toim.), European Political Science Review, julkaistu verkossa 23.1.2014. Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita Kitschelt, Herbert. 1995. The radical right in Western Europe: A 16/2012, 191–210. comparative analysis. Ann Arbor: University of Michigan Press. Canovan, Margaret. 1982. Two strategies for the study of populism. Laclau, Ernesto. 2005a. On populist reason. Lontoo: Verso. 208 Tuukka Ylä-Anttila

Laclau, Ernesto. 2005b. Populism: What’s in a name? Teoksessa Ruusuvirta, Outi. 2012. Vaalikoneet ja rationaalinen päätöksen- Francisco Panizza (toim.), Populism and the mirror of democ- teko. Politiikka 54:1, 24–38. racy. Lontoo: Verso, 32–49. Rydgren, Jens. 2007. The sociology of the radical right. Annual Latour, Bruno. 2003. Moderni vai ekologinen? Uutta oikeutusta Review of Sociology 33, 241–262. etsimässä. Teoksessa Yrjö Haila ja Ville Lähde (toim.), Luonnon Suomen Kuvalehti. 6.7.2013. Perussuomalaisten uusi puoluesih- politiikka. Tampere: Vastapaino. teeri Riikka Slunga-Poutsalo ei ole feministi. http://suomen- Lonkila, Markku. 2011. Yhteisyyden kieliopit helsinkiläisessä ja kuvalehti.fi/jutut/kotimaa/perussuomalaisten-uusi-puoluesih- pietarilaisessa kaupunkiaktivismissa. Sosiologia 48:1, 22–33. teeri-riikka-slunga-poutsalo-ei-ole-feministi (luettu 4.10.2013). Luhtakallio, Eeva. 2012. Practicing democracy: Local activism and Spektorowski, Alberto. 2003. The new right: Ethno-regionalism, politics in France and Finland. Basingstoke: Palgrave Macmillan. ethno-pluralism and the emergence of a neo-fascist ‘third way’. Luhtakallio, Eeva ja Ylä-Anttila, Tuomas. 2011. Julkisen oikeut- Journal of Political Ideologies 8:1, 111–130. tamisen analyysi sosiologisena tutkimusmenetelmänä. Sosio- Swidler, Ann. 1986. Culture in action: Symbols and strategies. logia 48:1, 34–51. American Sociological Review 51:2, 273–286. Luhtakallio, Eeva ja Ylä-Anttila, Tuukka. Ilmestyy. Polarizing Taggart, Paul. 2004. Populism and representative politics in con- gender equality politics in Finland: The Finns Party effect. temporary Europe. Journal of Political Ideologies 9:3, 269–288. Teoksessa Andrea Petö, Michaela Köttig ja Renate Bitzan (toim.), Taguieff, Pierre-André. 1993. From race to culture: The new right’s Gender and far right politics in Europe. view of European identity. Telos 98–99, 99–125. MacRae, Donald. 1969. Populism as an Ideology. Teoksessa Ghi- Thévenot, Laurent. 2007. The plurality of cognitive formats and ta Ionescu ja Ernest Gellner (toim.),: Populism. Its meanings engagements: Moving between the familiar and the public. and national characteristics. Lontoo: Wiedenfeld & Nicholson, European Journal of Social Theory 10:3, 409–423. 153–165. Thévenot, Laurent. 2011a. Oikeutettavuuden rajat. Yhteiselämää MTV 4.10.2014. Perussuomalaisten kenttäväki toivoo sooloilun koossapitävät sidokset ja niiden väärinkäyttö. Sosiologia 48:1, loppumista. http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/1815036 (luettu 7–21. 6.8.2014). Thévenot, Laurent. 2011b. Power and oppression from the per- Mudde, Cas. 1999. The single-issue party thesis: Extreme right spective of the sociology of engagements: A comparison with parties and the immigration issue. West European politics 22:3, Bourdieu’s and Dewey’s critical approaches to practical ac- 182–197. tivities. Irish Journal of Sociology 19:1, 35–67. Mudde, Cas. 2000. The ideology of the extreme right. Manchester: Thévenot, Laurent, Moody, Michael ja Lafaye, Claudette. 2000. Manchester University Press. Forms of valuing nature: arguments and models of justification Mudde, Cas. 2004. The populist zeitgeist. Government and Op- in French and American environmental disputes. Teoksessa position 39:4, 541–563. Michéle Lamont ja Laurent Thévenot (toim.), Rethinking Mudde, Cas. 2007. Populist radical right parties in Europe. Cam- comparative cultural sociology: Repertoires of evaluation in France bridge: Cambridge University Press. and the United States. Cambridge: Cambridge University Press, Mykkänen, Juri. 2011. Kognitiivinen mobilisaatio ja vaalikoneiden 231–270. käyttö. Politiikka 53:1, 16–29. Tilastokeskus. 2008. Taajamissa asuu 84 prosenttia väestöstä. http:// Norris, Pippa. 1996. Mobilizing the “women’s vote”: The gender- www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2008/tiedote_001_2008-01-15.html generation gap in voting behaviour. Parliamentary Affairs 49:2, (luettu 20.11.2013). 333–342. Tilastokeskus. 2010. Väestön koulutusrakenne. StatFin-tilastotie- Oikeusministeriö. 2011. Ehdokkaat eduskuntavaaleissa 2011. tokanta. http://tilastokeskus.fi/tup/statfin/ (luettu 2.10.2012). http://192.49.229.35/E2011/s/ehd_listat/e2011ehd.xls (luettu Tilastokeskus. 2011a. Eduskuntavaalit 2011. StatFin-tilastotieto- 27.6.2012). kanta. http://tilastokeskus.fi/tup/statfin/ (luettu 15.1.2013). Pappas, Takis. 2014. Populist democracies. Post-authoritarian Tilastokeskus. 2011b. Tilastollinen kuntaryhmitys 2011. http:// Greece and post-communist Hungary. Government & Oppo- tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/kunta/001-2011/luokitusa- sition 49:1, 1–23. vain_kuntaryhmitys.html (luettu 2.7.2012). Perussuomalaiset (PS). 2011. Suomalaiselle sopivin. Perussuoma- Tilastokeskus. 2011c. Väestörakenne. StatFin-tietokanta. http:// laisten eduskuntavaaliohjelma 2011. http://www.perussuoma- tilastokeskus.fi/tup/statfin/ (luettu 10.9.2012). laiset.fi//wp-content/uploads/2013/04/Perussuomalaisten_ Tilastokeskus 2012. Ehdokasasettelu: Kunnallisvaaleissa 2012 yh- eduskuntavaaliohjelma_2011.pdf (luettu 18.7.2013). teensä 37 124 ehdokasta. http://tilastokeskus.fi/til/kvaa/2012/01/ Pyrhönen, Niko. 2013. ‘This welfare of ours’: Justifying public kvaa_2012_01_2012-10-18_tie_001_fi.html (luettu 3.9.2014). advocacy for anti-immigration politics in Finland during the Toivonen, Timo. 2011. Perussuomalaisen nousun taustoista. Teok- late 2000’s. Teoksessa Heidi Vad Jønsson, Elizabeth Onasch, sessa Matti Wiberg (toim.), Populismi. Kriittinen arvio. Helsin- Saara Pellander ja Mats Wickström (toim.), Migrations and ki: Edita, 82–93. welfare states: Policies, discourses and institutions. NordWel Työ- ja elinkeinoministeriö. 2013. Kotoutumisen kokonaiskatsaus studies in historical welfare state research 3. Helsinki: Nordic 2013. http://www.tem.fi/files/37758/TEMrap_38_2013_ centre of excellence NordWel, 90–137. web_23102013.pdf (luettu 10.11.2013). Rahkonen, Juho. 2011. Perussuomalaisten ruumiinavaus. Onko Westinen, Jussi. 2014. True Finns. A shock for stability? Testing työväen protestipuolueen kannatus saavuttanut vielä ylära- the persistence of electoral geography in volatile elections. jaansa? Yhteiskuntapolitiikka 76:4, 425–435. Scandinavian Political Studies 37:2, 123–148. Rose, Richard. 1964. Parties, factions and tendencies in Britain. Wiberg, Matti (toim.). 2011a. Populismi. Kriittinen arvio. Helsin- Political Studies 12:1, 33–46. ki: Edita. Ruostetsaari, Ilkka. 2011. Populistiset piirteet vennamolais-soi- Wiberg, Matti. 2011b. Mitä populismi on? Teoksessa Matti Wiberg nilaisen puolueen ohjelmissa. Teoksessa Matti Wiberg (toim.), (toim.), Populismi. Kriittinen arvio. Helsinki: Edita, 11–21. Populismi. Kriittinen arvio. Helsinki: Edita, 94–146. Vähämaa, Miika. 2012. Ehdokkaiden arviointeja vaalikoneista. Perussuomalaisten sisäiset poliittiset suuntaukset: Julkisen oikeuttamisen analyysi 209

Kyselytutkimus vuoden 2007 eduskuntavaaleista. Politiikka 54:1, 61–72. Yle. 13.9.2012. Naiset eivät lähde ehdolle kuntavaaleissa. http://yle. fi/uutiset/naiset_eivat_lahde_ehdolle_kuntavaaleissa/6294362 (luettu 22.11.2013). Ylä-Anttila, Tuomas. 2010. Politiikan paluu. Globalisaatioliike ja julkisuus. Tampere: Vastapaino. Ylä-Anttila, Tuomas ja Ylä-Anttila, Tuukka. Ilmestyy. Exploiting the discursive oppportunity of the Euro crisis: The rise of The Finns Party. Teoksessa Hanspeter Kriesi ja Takis Pappas (toim.), European populism in the shadow of the Great Recession. ECPR Press. Ylä-Anttila, Tuukka. 2014. Populism as politics of personal experi- ence: The case of Suvivirsi. Esitelmä konferenssissa XVIII ISA World Congress of Sociology, Jokohama, Japani. Saatavana kirjoittajalta pyydettäessä.