SUOMEN PUHALLINORKESTERILIITON JÄSENLEHTI PUHALLINORKESTERI KESÄ 2017 PÄÄKIRJOITUS

SPOL suurempi kuin koskaan! Vuosi on alkanut vauhdikkaasti. Talvea ja kevättä ovat värittäneet kaksi suurtapahtumaa ja orkesterit ovat osallistuneet monipuolisesti juhlimaan 100-vuotiasta Suomea. 17.-20.8.2017 Nuorisokeskus Anjala, Kouvola Ensin saimme kokea Lapin lumoa ja vieraan- varaisuutta maaliskuussa Rovaniemellä järjestetyillä puhallinpäivillä.Tarjonta oli monipuolista ja konsertit Nyt on hyvä hetki ilmoittautua! onnistuneita. Huhtikuun megatapahtuma keräsi puolestaan Turkuun kymmeniä orkestereita eri puolilta Pääkapellimestarina Okko Kivikataja. maata Suomen puhallinorkestereiden SM-kilpailuihin. Päätavoitteena orkestereilla oli saada palautetta Voit ilmoittautua kätevästi suoraan esityksistä, mutta samalla leivottiin myös uudet mestarit. Haluan vielä kerran kiittää kaikkia osallistujia tästä linkistä 31.5.2017 mennessä: upeasta ja määrätietoisesta työstä. Se ei vaadi paljon, http://ahvion.nettilomake.fi/form/3964 vaan kaiken. Olette aatelia!

Satavuotisjuhla sopii puhallinorkestereiden pirtaan. Se Ankkapurhan töräys Facebookissa: näkyy hyvin, kun seuraa jo toteutettujen ja tulevien https://www.facebook.com/events/144745821529666 tapahtumien kirjoa. Orkestereiden omien konserttien 2/?ti=as lisäksi monet ovat olleet mukana toteuttamassa draamallisia teatteriesityksiä. Tällainen toiminta on aivan erityisen kannatettavaa, sillä se avaa moninaisia Sieltä löydät monia aikaisemmilta ja raikkaita mahdollisuuksia harrastuksen ilmeelle. kerroilta tuttuja kavereita! Samalla opitaan tuntemaan taiteenharjoittamista Muista levittää sanaa eteenpäin ja laajemmassa perspektiivissä. Ottakaamme avosylin vastaan tällaiset mahdollisuudet! ota kaveritkin mukaan!

Kesäleirien merkitys on edelleen vahva ja konkreettinen tapa luoda elämyksiä. Tekijät ympäri Email: maata ovat talven aikana jälleen ideoineet uusia ideoita, joista saamme lukea seuraavassa lehdessä. [email protected] Sitä ennen on kuitenkin hyvä tutustua alkuvuoden ihanuuksiin kevätlehtemme sivuilta. Puh: Hyvää kesää, Suomen Puhallinorkesteriliiton puheenjohtaja 050 3409 123

Raine Ampuja

PS. Facebook ryhmämme löytyy haulla ”SPOL Suomen Puhallinorkesteriliitto”. SPOL HALLITUS

Puheenjohtaja, jäsenasiat, kansainväliset asiat, ansiomerkit Raine Ampuja, spol.pj(at)gmail.com P Varapuheenjohtaja PUHALLINORKESTERI-lehti Anu Koskinen, anu.koskinen(at)lprmo.fi 0400 490434 Sihteeri, internet Päätoimittaja: Raine Ampuja Tiiu Tuominen, spol.sihteeri(at)gmail.com 040 9637701 Toimittaja ja sisällöntuottaja: Jukka Viitasaari Taloudenhoito Marita Rantamäki, marita.rantamaki(at)gmail.com 040 5139059

Aineistot seuraavaan lehteen 10.9.2017 mennessä Jäsenlehti

jukka.viitasaari(at)kolumbus.fi Jukka Viitasaari, jukka.viitasaari(at)kolumbus.fi 050 3233698

ILMOITUSHINNASTO: Tiedotus Takakansi 450 € Minna Kajander, minna.kajander(at)gmail.com Koulutus Sisäsivut: Juuso Wallin, juuso.wallin(at)gmail.com 040 5255865 1/1 300 € Muut hallituksen jäsenet 1/2 200 € Pekka Lyytinen, pekka.lyytinen(at)elisanet.fi 041 451 5516 1/4 120 € Taina Räsänen, taharasa(at)gmail.com 040 7040589 1/8 75 € Kolmesta peräkkäisestä 1/1 ilmoituksesta saa neljännen ilmaiseksi.

Tarkemmat ohjeet [email protected] www.spolli.com Kansi: Anna-Leena Lumme, kuvaaja Hanna Tarkiainen

SUOMEN PUHALLINORKESTERILIITON MYÖNTÄMÄT ANSIOMERKIT: OSSI RUNNE 90 vuotta!

Kuhmon puhallinmusiikinystävät ry 14.5.2017

Pronssinen ansiomerkki: Maarit Malinen

Tervakaupungin puhaltajat 6.5.2017

Kultainen ansiomerkki: Raimo Kiviharju Juhani Ervelius Martti Jussila

Espoon Puhallinorkesteri 23.4.2017

Ossi aloitti muusikon uransa viulunsoittajana Viipurissa, mutta Hopeinen ansiomerkki: lapsuus päättyi karusti kotitalon tuhotumiseen pommituksessa. Paavo Nikkilä Tie vei Kaartin Soittokuntaan: – Jostain syystä trumpetisteista oli pulaa ja kun sain heti Laitilan soittokunta äänen signaalitorvesta, kapellimestari sanoi, että se on 9.4.2017 sinun instrumenttisi.

Erikoisansiomerkki: Runne kiinnostui kuitenkin jo varhain swingistä. Armeija sai jäädä ja hänestä kehittyikin vuosien varrella koko kansan Markku Rytsölä trumpettitaiteilija, kapellimestari ja musiikin tuottaja.

Karvian soittokunta Virkeän eläkeläsen haastattelu löytyy mm IS-verkkolehdestä 23.4.2017 4.3.2017 http://www.is.fi/viihde/art-2000005181749.html

Vaakunateline metallilaatalla: ONNEKSI OLKOON MAESTRO! Jaakko Harju

SPOL ONNITTELEE! SUOMALAISEN SOTILASMUSIIKIN HISTORIAHANKE

LUE KIEHTOVIA JA JOPA YLLÄTTÄVIÄ KERTOMUKSIA, Google haulla: PARTAHARJUN MUSIIKKILEIRI ”sotilasmusiikin historia aukia”

Minkälaista musiikkia soitettiin? 10. – 16.7.2017 Ketkä soittivat? Upean Salvosjärven rannalla Pieksämäellä Miten puupuhaltimet tulivat soitokuntiin? Orkestereita, yksityis- ja ryhmäopetusta Entä marssisauva? puhallin- ja lyömäsoittajille. Pitikö marsseista tulla saksalaisia? Kuka murhasi kapellimestarin? Ilmoittaudu 31.5. mennessä.

INFO: Ota yhteyttä ja tarjoa kuva- yms. aineistoa: http://partis2017.weebly.com jussi.aukia(at)kolumbus.fi Katso myös: 0400 357 030 FB: Muistan kerran kun nuorena soitto-oppilaana

70 vuotta poliisimusiikkia

70 vuotta Georg poliisimusiikkia Malmstén

Sotien jälkeisessä Helsingissä rikosten ja järjestyshäiriöiden Usein hän myös esitti soittokunnan säestyksellä omia suosittuja määrä oli ikävässä kasvussa. Edelleen jatkuva säännöstely ja laulujaan. poliittiset jännitteet kiristivät poliisin suhdetta kansalaisiin. Soittokunta aloitti levyttävän orkesterin taipaleensa vuonna 1953. Apulaispoliisimestari Otto Kosonen tutustui virkamatkoillaan Tuolloin äänitettiin kaksi 78 kierroksen savikiekkoa, joilla orkesteri Skandinaviassa vasta perustettuihin poliisisoittokuntiin. esiintyi myös laulavana soittokuntana. Vuonna 1955 kanta- Kenties musiikin pehmeillä keinoilla saataisiin jännitteitä esitettiin Lasten liikennelaulu Kaisaniemen puistossa, minkä osaltaan hieman lievennettyä? jälkeen laulu levisi laajasti kaikkialle Suomen kouluihin. Suuria yhteislaulutilaisuuksia teemalla ”Malmsténin tahdissa” järjestettiin Kevättalvella 1947 nousi kolmen soittajan trio poliisilaitoksen mm. Velodromilla ja soutustadionilla. Sofiankadun vintin painisaliin. Lisää soittajia haettiin lehti- ilmoituksella, ja toukokuuhun mennessä soittajien lukumäärä Malmsténin eläköidyttyä vuonna 1965 kapellimestarina toimi olikin noussut jo neljääntoista. Puolustusvoimien soittokuntia oli soittokunnan oma baritonitorven soittaja ylikonstaapeli Harry juuri karsittu, ja sieltä tulivat kapellimestari Kaarlo Kukkonen Hellén. Vuonna 1967 hän kuitenkin palasi rivisoittajaksi, ja samoin kuin useimmat soittajat. kapellimestarin korokkeelle astui kansainvälisesti kouluttautunut Jorma Svanström. Hän osoittautui hyvin tarkaksi harjoittajaksi, ja taiteellinen ja tekninen osaaminen kehittyivät entisestään. Heti ensimmäisenä toimintavuotenaan soittokunta piti puisto- ja Klassisen ohjelmiston ohella hän ideoi mm. näyttäviä tehdaskonsertteja, joiden tarkoituksena oli tavoittaa ihmisiä siellä marssishow-esityksiä. missä he muutenkin liikkuvat. Konsertointi ulotettiin saman tien myös vankiloihin. Ohjelmistossa ei tyydytty pelkkiin marsseihin, Svanströmin siirryttyä muihin tehtäviin vuonna 1971 kapelli- vaan mukaan otettiin heti myös wieniläisvalsseja, ooppera- mestariksi valittiin hannoverilaislähtöinen, Suomeen asettunut musiikkia ja tuttuja suomalaisia orkesterikappaleita. Arthur Fuhrmann. Hänen valintansa tosin kariutui ensimmäisellä yrittämällä siihen, ettei poliisikomentaja katsonut voivansa Yksivuotias Poliisisoittokunta sai kapellimestarikseen helsinkiläi- hyväksyä kapellimestarin muhkeaa partaa. Poliisikomentajan sen ylikonstaapelin pojan, suomalaisten hyvin tunteman laulajan vaihduttua asiaa ei katsottu enää niin tärkeäksi (varsinkin kun ja säveltäjän Georg Malmsténin. Monet hänen levytyksensä Fuhrmann lupaili kapellimestarin seisovan suurimman osan ajasta olivat tulleet sotavuosina erittäin suosituiksi. Malmstén otti selin yleisöön), ja niin soittokunta sai johtajakseen vahvan ja ohjelmistoon klassisen ja oopperamusiikin ohella amerikkalaisia monipuolisen musiikkielämän vaikuttajan. kansansävelmiä sekä balkanilais-slaavilaistyylisiä suosikki- kappaleita. Fuhrmann aloitti välittömästi uuden ohjelmiston säveltämisen ja sovittamisen. Hänen tuotantonsa Poliisisoittokunnalle on erittäin mittava ja korkeatasoinen. Fuhrmannin aloittama tapa räätälöidä musiikkia orkesterille ”mittojen mukaan” on hänen jälkeensäkin pysynyt luonteenomaisena toimintatapana Poliisisoittokunnassa. Näin sovituksissa on voitu huomioida soittokunnan eri soitinryhmien vahvuudet aina yksittäisiä soittajia myöten. Fuhrmannin ajan ohjelmisto oli suunnattu tavalliselle ihmiselle, ja sisälsi jokaiselle jotakin. 1970- ja 1980-luvuilla vierailtiin säännöllisesti Saksassa, jonne vietiin erityisesti suomalaista musiikkia. Fuhrmannin tavaramerkki oli laaja perusohjelmisto, joka orkesterin tuli osata niin hyvin, että ohjelmaa voitiin räätälöidä tarpeen mukaan jopa konsertin kuluessa. Usein hän kyselikin juonnoissaan: ”Onkohan yleisöllä kiire? Meillä kyllä riittää soitettavaa vielä neljäksi tunniksi...” Yhtään yhdentekevää keikkaa ei hänen mukaansa ollut. Jaottelua parempiin ja heikompiin soittajiin hän ei myöskään arvostanut. Soittokunnassa muistetaan edelleen hänen usein toistamansa lause: ”Paras soittaja on se, joka on paikalla!” Arthur Fuhrmann 70 vuotta poliisimusiikkia

Soittokunnan työskentelyolosuhteita vaivasi pitkään se, että Oman mausteensa Heikkisen kauteen toi poliisikomentaja Jukka soittajat työskentelivät poliisilaitoksen eri osastoissa ja Riikonen, pystyvä jazzpianisti. Hän perusti soittokunnan kokoontuivat niistä käsin harjoituksiin ja esiintymisiin. jäsenten kanssa Commander’s Gang -jazzyhtyeen, joka esiintyi Seurauksena oli työajallinen palapeli, joka vaati jatkuvia laajasti varsinkin poliisihallinnon omissa tilaisuuksissa. erillissäätöjä. Iso parannus tähän saatiin vasta vuonna 1989, kun Vuonna 2012 poliisisoittokunnan kapellimestarin sauvan peri Liikenne- ja erityispoliisin yhteyteen perustettiin erillinen Sami Ruusuvuori. Poliisisoittokunnan päätuotteeksi ovat hänen soittokuntajaos. Kaikille soittajille annettiin koulutus poliisityöhön. aikanaan kehittyneet päihde- ja liikennevalistuskonsertit, joita on Tästä eteenpäin soittokunnan konstaapelien työnkuva on tehty eri puolilla Suomea täysille konserttisaleille ja liikunta- jakaantunut noin puoliksi soittotyön sekä liikenteenvalvontaan ja halleille. Korkeatasoinen viihdekonserttien sarja on löytänyt -ohjaukseen liittyvien tehtävien kesken. paikkansa Helsingin Savoy-teatterista. Solisteina ovat viime Arthur Fuhrmannin eläköidyttyä vuonna 1993 poliisisoittokuntaan vuosina olleet mm. Saara Aalto, Johanna Försti, Johanna saatiin uusia tuulia. Kapellimestariksi valittiin jazzin ja erityisesti Rusanen-Kartano, Mikael Konttinen. Usein konsertit on myös big band -musiikin vankka ammattilainen, pasunisti Petri viety muualle maahan maakuntavierailujen yhteydessä. Juutilainen. Ohjelmisto täydentyi uudemmalla, viihteellisellä musiikilla ja solisteiksi saatiin parhaita viihdelaulajia ja -instru- Poliisisoittokunta marssi pitkästä aikaa myös äänitysstudioon mentalisteja. Soittokunnan big bandin edessä nähtiin pian mm. vuonna 2012, tuloksena levy Life in the Capital City. Vuonna Kirka, Antti Sarpila, Einö Grön ja lauluyhtye How Many Sisters. 2016 Suomen poliisin täyttäessä 200 vuotta äänitettiin suoma- Unohtumattomat konsertit soitettiin myös yhdessä Leningrad laista musiikkia sisältävä levy Lain nimessä! Suomi 100 - Poliisi Cowboys -rockyhtyeen kanssa. 200 yhdessä Helsingin, Turun ja Tampereen poliisilaulajien kanssa. Petri Juutilainen Helsingin poliisisoittokunnan konserttitoiminta on laajentunut huomattavasti viime vuosina. Konsertit ovat olleet monipuolisia edustaen musiikin eri tyylilajeja. Yleisön vastaanotto on ollut erinomainen, ja soittokunta on saanut esiintyä täysille saleille. Muun muassa vuoden 2016 syksyllä Helsingin poliisisoittokunta esiintyi lähes kymmenessä isossa konserttisalissa ympäri Suomea (mm. Espoon kulttuurikeskus, Logomo, Kuopion musiikkikeskus). Vuonna 2015 tehdyssä tutkimuksessa Helsingin poliisisoittokunnan konserttitoiminnan tehokkuus osoittautui erittäin vahvaksi suhdetoiminnan näkökulmasta.

Tärkeä osa Helsingin poliisisoittokunnan toimintaa on ennalta- ehkäisevä työ. Soittokunta järjestää lapsille ja nuorille lukuisia valistuskonsertteja vuodessa ympäri Suomea. Yläkoululaisille ja lukiolaisille tehdään päihdevalistuskonsertteja, joissa soitetaan nuorille aiheeseen sopivaa musiikkia. Luennoitsijana on asiantuntija Helsingin huumepoliisista. Päiväkoti- ja alakoulu- ikäisille lapsille tehdään konsertteja liikennevalistus-teemalla. Musiikin lomassa leikitään, annetaan neuvoja liikenteeseen sekä Soittotoiminta alkoi Juutilaisen kaudella linkittyä saumattomasti puhutaan kiusaamisesta. Vuonna 2016 järjestetyillä valistus- poliisin ennalta estävään työhön, kohderyhmänä erityisesti lapset konserteilla tavoitettiin useita tuhansia kuulijoita ympäri Suomea. ja nuoret. Tämä näkyi runsaana panostamisena koululais- konsertteihin. Nuoria puhuttelevan ohjelmiston lisäksi kuulijat tempasi mukaansa Juutilaisen juonnoissaan viljelemä verbaali- Helsingin poliisisoittokunta toteutti elokuussa 2016 flashmob- akrobatia, joka ei jättänyt ainoatakaan kuulijaa kylmäksi. Suurin performanssin Kampin Narinkkatorilla. Flashmobista julkaistu ennalta estävän työn ponnistus Juutilaisen kaudella oli kirjailija video on saanut jo yli puoli miljoonaa katselukertaa. Tammi- Jukka Itkosen käsikirjoittama rockmusikaali Silmissä pisara kuussa 2017 julkistettiin poliisin oma Poliisitube-kanava merta. Esitykseen osallistui Kallion ilmaisutaidon lukio, ja YouTube-sovelluksessa, jossa Helsingin poliisisoittokunta on ollut projektia tukivat monet huumevalistustyötä tekevät tahot. tekemässä lapsille kohdennettua Poliisileijona -sarjan sisältöä. Musikaalia esitettiin lukuvuonna 1996–1997 täysille saleille 20 Soittokunta vastasi kyseisessä sarjassa kuultavasta musiikista ja kertaa. esiintyypä sen soittajia näyttelijöinä myös itse sarjassa.

Vuonna 2002 Juutilaisen siirtyessä muihin tehtäviin soittokunta Korkeasta iästään huolimatta Helsingin poliisisoittokunta on siis oli jälleen kapellimestarin valinnan edessä. Ansioituneesta elämänsä kunnossa ja jatkaa edelleen aktiivista työtään Suomen hakijajoukosta valituksi tuli UMOn leadtrumpetisti Esko poliisin suhdetoiminnan tuloksellisuuden eteen. Juhlavuosi tulee Heikkinen. Heikkisen asema puhallinmusiikkimaailmassa oli olemaan Helsingin poliisisoittokunnan esiintymisten osalta erittäin tunnustettu. Hän on Suomen ammattitaitoisimpia erityisen aktiivista aikaa. Toivottavasti siis tapaamme mahdolli- puhallinmusiikin sovittajia ja aktiivinen myös säveltäjänä. simman monta kertaa tulevissa konserteissamme. Konserttien upeat solistit saivat säestäjäkseen hyvin harjoitetun orkesterin ja uunituoreet sovitukset, joita orkesterin oli ilo soittaa. Solisteina kuultiin mm. Maria Lundia, Tomi Metsäketoa, M.A. Teksti ja kuvat: Poliisisoittokunta Nummista, Laura Voutilaista ja Kimmo Blomia. 70 vuottaPollarit poliisimusiikkia pysäyttivät!

Pelästyin pahanpäiväisesti, kun etanaposti kiikutti Entiset pollarikaput Petri Juutilainen ja Esko Heikkinen eräänä myöhäisiltapäivänä poliisikirjekuoren. Kutsu laskettiin myös areenalle. Vain hetkeä mä sulta pyydän, Poliisisoittokunnan 70-vuotisjuhlakonserttiin oli tuumasi Juutilainen pasuunoineen. Heikkinen sonnustautui kuitenkin tarpeen, sillä edellinen näkö- ja kuulo- jälleen arki-, työ- ja juhla-asuunsa sombreroineen ja ruoskineen. Morriconen The Good, the Bad and the Trumpet havainto oli vuodelta 2014 Hamina Tattoosta. wannabe-meksikaanomme sovittamana riemastutti, vaikka soittokunta olisikin voinut sivaltaa kivuliaammin. Täpötäysi Finlandia-talo sai tuta 16.2.2017 suuren ammatti- puhallinorkesterin koko voimankäytön. Police Overture Hienon ohjelmiston koonnut ylikapellimestari Sami (säv. Heikki Elo) ja Juhlamarssi (säv. Arthur Fuhrmann) Ruusuvuori antoikin soittokunnan aloittaa vallan ovat molemmat oman aikansa oman aikansa ehtaa puhallin- vapaapulsatiivisesti tuontiteoksen Welcome to the musiikkia vaivattomasti esitettynä. Ihan yhtä soljuvasti ei Imagination World (säv. Daisuke Shmizu). Hyvä päätös sujunut Jukka Linkolan Fortunan osa 1, Pollareitten pysäyttävälle konsertille. tilausteos muuten, mutta nautinnollista puhallusta sekin oli säveltäjänsä kultakaudelta.

Perheen sairaustapauksen vuoksi estynyttä ääni-ikoni Jorma Hynnistä tuurasi jyrkästi nouseva Ville Rusanen aivan kiitettävästi, mutta aina ihana Aili Ikonen nosti tunnelman lähiavaruuteen Juuso Wallinin hienosti sovittamassa jatsiklassikossa How High the Moon.

Yleismies Sami Pitkämö teki parhaansa englanniksi, mutta paremmin rullasi oma Sinulle lauluni teen Esko Heikkisen taiten sovittamana. Poliisin vanha tuttu, ikuinen Paula Koivuniemi hallitsi suvereenisti pitkän linjan pollariyhteistyön legendaaristen schlagerien lattaritunnelmaisesti tukemana. Tummat silmät, ruskea tukka ja Lapin kesä...

Obligatorinen kantaesitys ja riemastuttava taidepläjäys, Marzin Nymanin Morpheus-trilogia oli "something completely different". Tajunnanvirtaista esitystä tuki toisaalta lehdestämme luettavissa oleva pienoisnovelli teoksen synnystä. Virkistävää mutta totta, vaikka teoksen sähköiset elementit vintagesyntikoineen eivät vielä olleetkaan aivan balanssissa. Polyrytmiikkaa piisasi moneen lähtöön.

Teksti: Jukka Viitasaari, kuvat: Jukka Matilainen Ensimmäisessä osassa kuullaan mm. suurta työläisjoukkoa, valtavien teollisuuskoneiden jyskytystä ja suurten massojen kaatumista mammuttimaisiin sammioihin.

Toinen osa on virsi. Rivien välissä välkkyy kuitenkin muinaisen ihmisen vakava hiljaisuus luonnon edessä, ja lopussa löytyy myös jonkinlainen "körttiläinen heimotunne".

Viimeinen osa on kommentti isänmaamme amerikkalaistumisesta, karikatyyri kaiken pukemisesta kalifornialaiseen karkkipaperiin ja menestysuskovaiseen näennäisideologiaan. Se on kuitenkin aika nastasti rullaava biisi!

Kaiken ytimessä on kuitenkin orkesteri sosiaalisena yhteisönä, sen joukkuepelaamisen tunne, joka tekee yhdessä soittamisesta niin Kvartaalin kantaesityksiä ylivoimaisen hienoa. Vieraillessani Helsingin poliisisoittokunnan harjoituksissa sain sen taas kokea, ja pidän valtavana etuoikeutena ja Marzi Nyman: Morpheus siunauksena sitä, että saan tämän sävellyksen kautta olla osa heidänkin porukkaansa. Kun Sami Ruusuvuori tilasi minulta tämän sävellyksen, hän Teksti ja kuva: Marzi Nyman sanoi: "Älä piittaa siitä, mitä ja miten puhallinorkesterille on aiemmin kirjoitettu. Voit käyttää orkesteria ihan miten haluat." Se oli valtavan innostavasti sanottu.

Aloin pohtia niin sanotusti suurempaa rakennetta sävellykselle; lähtökohtana oli poliisilaitos yhteiskunnan tärkeänä peruspilarina. Mietin, mitä muita pilareita onkaan, ja päädyin pölyttyneeseen kolmijakoon "koti, uskonto ja isänmaa". Aloin tarkastella, josko sitä saisi tilkkasen freesattua. Tästä muodostui karkeasti sävellyksen kolme osaa. Alettuani sävellystyön huomasin nauttivani suunnattomasti asioiden muuttumisesta toiseksi, "morfaantumisesta". Olivat muutokset sitten äkillisiä tai pitkäksi venytettyjä, vaivihkaisia tai alleviivattuja, niistä tuli sävellyksen sykkivä ydin.

Siitä innostuin tuumimaan, miten koti, uskonto ja isänmaa ovat historiassa muuttuneet. Innostuin teollistumisen vaikutuksesta kotiin; siitä, miten ihmiset muuttivat suurien kaupunkien ahtauteen, ja kuinka suuret ihmisjoukot ja niiden identiteetit ensimmäistä kertaa hahmottuvat.

Kantaesitys Finlandia-talossa 16.2.2017 Helsingin Poliisisoittokunta joht. Sami Ruusuvuori PohjoisimmatPohjoisimmat puhallinpäivät puhallinpäivät Rovaniemellä 17.-19.3.2017 Rovaniemellä 17.-19.3.2017

Sauli Orbinski johtaa nuottiesittelykonserttia

Valtakunnallisten puhallinpäivien vuoden 2017 versiota voi vain kuvailla yhdyssanalla "hyväntuuliset". Lappia-talossa ei näkynyt opastekylttejä, vaan asia sujuivat ystävällisellä opastuksella. Jo avajaisissa saatiin Joulupukiltakin trumpetillinen siunaus. Normaali puolentoistasataa "puhallinuskovaista" jäi tällä kertaa noin 50 osanottajaan, mutta he olivatkin sitten alamme kovinta ydintä, eli hardcorea...

Tapahtui paljon, ja olosuhteiden pakosta eri osoitteissa. Lapin Kamariorkesterin konsertti ja jazzklubi "Plukihäiriö" Korundissa huolehtivat perjantai-illan huumasta. Odotetut nuottiesittely- konsertit soivat lauantaina Lappia-talon Tieva-salissa. Gradet 1-3 hoituivat Oulun Virtuoson ja Lapin musiikkiopiston puhallin- orkesterin voimin, johtajinaan Esa Lappi ja Sauli Orbinski. Vaikeustasoissa 3-6 Oulun Viventi avusti lappilaisia, kapuina Orbinski ja Kimmo Rantakeisu. Esiteltäviä kappaleita (tai niiden Joulupukki, Esko Parikka ja osa Arctic Clarinet Ensembleä katkelmia) oli yhteensä peräti 31, vaihdellen vaativuudeltaan Janne Laineen 0-tason Alkeisista Lauri Porran Near & Pasi Pirinen ja Petri Alanko kävivät esittelemässä Sibelius- Distantiin. Akatemian puhallin- ja lyömäsoitinkoulutusta. Lassi Ikäheimo puffasi Junior Tattoota. Puut, vasket ja metalliset puupuhaltimet Alkeiskappaleet soivat tällä kertaa kokeneemmissa käsissä aivan soivat Clarinet4:n, Loistobrassin, huiluorkesterin ja fagottiduo upeasti ja samoin valtaosa vaativimmistakin. Harmaa alue siinä Lapponican konserteissa, mutta ei ollut mitään mahdollisuutta grade 3+/4- -tietämillä olikin sitten perinteisesti monimutkaisempi jakautua ameebamaisesti sekä Korundiin että Lappiaan. juttu, etenkin fraseerauksen kannalta. Ihan selvää väsymystäkin oli huomattavissa, ja myös se, että kustantajilla on selvästi teoksensisäisiä gradeloikkia. Suomi 100 -teeman mukaisesti kuultiin vain kotimaista puhallinmusiikkia. Pohjoisimmat puhallinpäivät Rovaniemellä 17.-19.3.2017

Sisu ry ja puhallinkustantajien FinnBand ry vuosikokoustivat, ja SPOL järjesti peräti 40-vuotisjuhlavastaanoton skumppoineen ja Pommaceineen. Allekirjoittanut ikuisti tämän huippuhetken...

Lauantain päätti upeasti Lapin Sotilassoittokunnan konsertti Petri Komulaisen johdolla Rovaniemen kirkossa: klarinettisolisti Petri Oittinen pudotteli tarkasti J-P Lehdon Tunturihaukan, ja mm. Juha Piston Leu´dd soi oivasti. Kantaesityksenä jyrähti SPOL:n kunniapuheenjohtaja Jorma Panulan FinFaari, perskeles! Konsertin alussa palkittiin myös Vuoden pinna (Anna-Leena Lumme) ja Vuoden puhallinorkesteri (Varkauden soittokunta).

Illan kruunasivat kaupungin vastaanotto ja romanialainen ilta kellariteatteri Saivossa, Oulu All Star Big Bandin dynamiikkaa kunnioittavassa seurassa. Myös puhallinpäivien suola, epäviralliset symposiumit huipentuivat tänne. Sunnuntain erikoisuudet, Lapin musiikkiopiston vaskiseitsikon ja klarinettiensemblen konsertti jäi valitettavasti logistista syistä väliin. Lapin musiikkiopiston Ystävät luovutti puhallinpäiväviestikapulan Helsingin Puhallinmusiikkiyhdistykselle.

Teksti: Jukka Viitasaari, kuvat: Jukka-Pekka Kiviniemi, Jukka Viitasaari ja Puolustusvoimat / Niko Meuronen

Petri Oittinen Petri Komulainen

Oi Pohjois-Suomen nuoria...

Janne Juutilainen vuoden PO:sta (Varkaus) ja vuoden pinna Anna-Leena Lumme. Raine Ampuja hehkuttaa Anu Koskisen vahtiessa. Kvartaalin kantaesityksiä Jorma Panula: Finfaari

Valtakunnalliset puhallinpäivät kulminoituivat lauantaina 18.3.2017 upeasti Lapin Sotilassoittokunnan konserttiin Petri Komulaisen johdolla Rovaniemen kirkossa. Kantaesityksenä jyrähti SPOL:n kunniapuheenjohtaja Jorma Panulan Finfaari, perskeles! Teos on SPOL:n 40. juhlavuoden tilaus ja sen on saanut ilmaiseksi sähköpostitse 6.3.2017 alkaen: spol.pj(at)gmail.com Teosta toivotaan esitettäväksi puhallinmusiikin päivänä 12.5.2017.

Jorma Panula:

-Se on vain suomalaasen kansanpelimannin kriuhnaasu satavuotiahalle. Vuoden puhallinorkesteri 2016: Varkauden Soittokunta

Elämänmakuinen soittokunta

Suomen Puhallinorkesteriliitto valitsi Vuoden Puhallinorkesteriksi perinteikkään, aktiivisen ja uudistuneen Varkauden Soittokunnan. Soittokunta on perustettu vuonna 1913, ja sen historia on pitkään kulkenut yhtä tietä A. Ahlströmin tehtaan soittokuntana sekä paikallisen musiikkiyhdistyksen alaisena kokoonpanona. Soittokunnan historia on vaiheikas. Useaan kertaan vaikeudet on voitettu ja aina on panostettu tulevaan soittajasukupolveen. Varkautelaisilla on sydämessään halu sisällyttää puhallinmusiikki osaksi kaikkien ihmisten elämää ja olla mukana niin arjessa kuin juhlassa, iloissa ja suruissa.

Kuten niin monella muulla soittokunnalla, on Varkaudessakin toiminnan tavoitteena rikastuttaa alueensa kulttuurielämää sekä ylläpitää ja kehittää puhallinmusiikkiharrastusta. Kun yksi orkesteri vuodessa valitaan Vuoden Puhallinorkesteriksi, ei valinta aina ole helppo. Tällä kertaa valinta oli kuitenkin hyvin ilmeinen. Varkauden Soittokunta on viimeisten vuosien aikana, mutta aivan erityisesti palkinnon myöntämistä edeltävänä vuonna, ollut aktiivinen puhallinmusiikkitoimija ja yhteistyön tekijä Savossa. Kun orkesteriin tutustuu, huomaa, kuinka arvokkaita perinteitä halutaan vaalia ja uusia, hauskoja ja rohkeita tempauksia tehdä omin voimin sekä yhteistyökumppaneiden kanssa. Hyvä esimerkki tästä on tammikuinen Hankihönkäys -leiri, joka kokoaa vuosittain 150–200 eri-ikäistä puhallinmusiikin harrastajaa viikonloppuleirille. Tänä vuonna, Suomen juhliessa sataa itsenäisyyden vuotta, leirillä kuvattiin musiikkivideo.

Saattaa hyvinkin olla, ettet nähnyt unta, jos kuvittelit näkeväsi Varkauden Soittokunnan esiintymässä vesitornin katolla, Kalakukko-katujunan kyydissä, Tuntematon Sotilas -näytelmän korsuorkesterina, hinaajan kannella tai uima-altaan reunalla. Perinteisten konserttien lisäksi soittokunta etsii jatkuvasti uudenlaisia tapoja ja paikkoja missä esiintyä ja ilahduttaa kanssaihmisiä. Tällaisella toiminnalla tehdään puhallinmusiikille valoisaa tulevaisuutta! Varkauden Soittokunnan valitseminen Vuoden Puhallinorkesteriksi kannustakoon muita samankaltaisia soittokuntia kehittämään toimintaansa perinteitä kunnioittaen, nuoria houkuttelevalla tavalla.

Varkauden Soittokunnalla on laadukkaat kotisivut ja se on aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Orkesteri esiintyy todella ahkerasti ja erittäin monipuolisesti erilaisissa tilaisuuksissa. Orkesterin johtajan Janne Juutilaisen sanoin: – Puhallinmusiikkiharrastuksen vaaliminen Varkauden Soittokunnan toimesta jatkuu myös tulevaisuudessa. Kappaleet, areenat, soittajat ja kapellimestarit vaihtuvat, mutta intohimo puhallinmusiikkiin säilyy.

Teksti: Minna Kajander, kuvat Varkauden Soittokunnan arkisto ja Puolustusvoimat / Niko Meuronen

2010 Tuulimyllyn Puhaltajat (kotipaikka Säkylä) 2011 Montolan puhallinorkesteri (Lappeenranta) 2012 Ikaalisten Nuoriso-orkesteri (Ikaalinen) 2013 Outokummun Puhallinorkesteri (Outokumpu) 2014 Rantasalmen Puhallinorkesteri (Rantasalmi) 2015 Karelia-puhallinorkesteri (Helsinki)

Janne Juutilainen vastaantottaa tunnustuksen Raine Ampujalta VuodenKehitytään pinna 2017 Anna-Leena Lumme: yhdessä! Kehitytään yhdessä!

FSWP ja Anna Leena Lumme 24.4.2016

Vuoden Pinna -tunnustus 2017 myönnettiin Rovaniemen puhallinpäivillä Anna-Leena Lumpeelle. Hänen erityinen, pitkäjänteinen ja määrätietoinen persoonansa on saanut puhallinorkestereita kukoistamaan eri puolilla Suomea, etenkin Tampereen seudulla. Palkinnon julkistamisen jälkeen monesta suunnasta kuului “Nyt meni oikeaan osoitteeseen!” Suomen Puhallinorkesteriliitto onnittelee!

Anna-Leena oli erittäin iloinen kuullessaan huomionosoituksesta ja todella hienolta tuntuu edelleen! Hän haluaa kiittää kaikkia esikuvana toimineita opettajiaan ja kapellimestareita.

– Toivon, että pystyn samalla innolla ja intohimolla toimimaan esikuvana ja antamaan soiton iloa tuleville sukupolville. Yhdessä tätä Suomen musiikki- ja puhallinorkesterikenttää rakennetaan ja kehitetään kaikki osaltamme, huomauttaa Lumme.

Vuoden Pinnalle on kertynyt opetuskokemusta jo 15 vuoden ajalta. Ja vaikka vuodet ovat vierineet nopeasti, on niistä pari vietetty kapellimestariopinnoissa Sibelius-Akatemiassakin.

– Olen saanut valtavasti tukea ja kannustusta matkan varrella, joten ura tuntuu edenneen hienosti omalla painollaan. Aina on löytynyt innokkaita yhteistyökumppaneita ja kollegoita, joiden kanssa suunnitella ja toteuttaa upeita projekteja, pohtii kiitollisena Vuoden Pinna 2017.

Upeita projekteja todella löytyy Anna-Leenan uralla, ja tämä kevät on varmasti yksi onnellisimmista, kun Pirkanmaan Puhaltajat voitti hänen johdollaan SM-kultaa Turussa. Myös paras tulkinta B-sarjan pakollisesta Tall Tales tunnustettiin! Vuoden pinna 2017 Anna-Leena Lumme: Kehitytään yhdessä!

Lumme tunnetaan myös Pirkanmaan Pinna -yhdistyksen perustajajäsenenä. Yhdistys tarjoaa koulutusta orkesterin- johdosta kiinnostuneille. Anna-Leena haluaa erityisesti kiittää Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariopintoja ja kaikkia opettajiaan siellä.

– Maisteriopinnot olivat erittäin antoisat ja ovat antaneet loistavat valmiudet työskennellä erilaisten orkestereiden kanssa sekä tuonut sitä myötä lisää intoa ja tietotaitoa omaan työhön. Kannustan kaikkia orkesterinvetäjiä tutustumaan koulutukseen sekä halutessaan hakemaan opintoihin. Voin lämpimästi suositella, kannustaa Suomen Puhallin- orkesteriliiton tunnustuksen saanut kapellimestari.

Tulevaisuus tarjoaa Anna-Leena Lumpeelle puolisoineen jälleen uudenlaisia haasteita. Perheeseen syntyy esikoinen alkukesästä ja niinpä tulevan lukuvuosi tulee olemaan hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna!

Teksti: Minna Kajander Oululaislähtöinen Anna-Leena Lumme (s.1978) Kuvat: Kimmo ”Kippari” Varjoranta (FSWP) innostui kapellimestariopinnoista jo nuorena. ja Hanna Tarkiainen Lukioikäisenä aloitetut ensimmäiset johtamistunnit veivät Sibelius-Akatemiaan, jonka puhallinkapelli- mestariluokalta hän valmistui vuonna 2013 erinomaisin arvosanoin pääopettajanaan Peter Ettrup Larsen. Mestarikursseilla hän on ollut mm. Juha Törmän, Atso Almilan, Tuomas Hannikaisen, Michael Griffitin ja Jorma Panulan opissa. Lisäksi hän on opiskellut trumpetinsoittoa Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui musiikkipedagogiksi vuonna 2003. Trumpetinsoiton A-kurssin hän suoritti Oulun Seudun Amk:ssa. Orkesterinjohdon opinoissaan hän on päässyt työskentelemään useiden suomalaisten ammatti- puhallinorkesterien (mm. Kaartin Soittokunta, Laivaston Soittokunta ja Poliisisoittokunta) sekä sinfoniaorkesterien (mm. Pori Sinfonietta ja Jyväskylä Sinfonia) kapellimestarina.

Osallistuminen vuonna 2014 kansainväliseen NWBC -puhallinkapellimestarikilpailuun toi semifinaalisijan. Anna-Leena on Finnish Symphonic Wind Professionals -orkesterin perustajajäsen ja toinen kapellimestareista. Anna-Leena on työskennellyt trumpetinsoitonopettajana ja orkesterinjohtajana useissa musiikkiopistoissa Tampereen seudulla sekä monien orkestereiden kouluttajana Suomessa.

Vuodesta 2002 hän on toiminut Ylöjärvellä Länsi- Pirkanmaan musiikkiopistossa ja opistojen yhdistymisen jälkeen Tampereen seudulla toimivan Pirkanmaan musiikkiopiston trumpetinsoiton lehtorina ja puhallinorkestereiden johtajana. Hän on toiminut myös orkesterinjohdon koulutta- jana Pirkanmaan Pinnan kapellimestarikursseilla ja kapellimestarikurssin assistenttikouluttajana Partaharjun ja Limingan musiikkileireillä.

Vuoden pinnat: 2010 Anne Lehtomäki-Koskinen, Rauma

2004 Pentti Jalonen, Rauma 2011 Harri Ulmanen, Kuopio

2005 Pekka Ulmanen, Kuopio 2012 Petri Salo, Seinäjoki

2006 Osmo Jämsä, Toholampi 2013 Juha Salmela, Lahti

2007 Anne Peltonen, Kotka 2014 Päivi Pyymäki, Tampere

2008 Jukka Myllys, Oulu 2015 Helena Sinisalo, Helsinki

2009 Marja Ikonen, Rantasalmi 2016 Arrigo Christian Blom, Kuhmo KUOPIOLAISTEN “VAHDINVAIHTO” SPOL:N HALLITUKSESSA

Rovaniemen vuosikokouksessa Suomen Puhallinorkesteriliiton hallituksen kokoon- pano muuttui yhden jäsenen verran, kun erovuorossa ollut kuopiolainen Jaakko Kosunen halusi luovuttaa paikkansa. Pitkästä aikaa henkilövalinnoista jouduttiin äänestämään, kun neljään paikkaan tarjolla oli viisi ehdokasta. Suljetussa lippuäänes- tyksessä uutena jäsenenä hallitukseen nousi selvällä piste-erolla Taina Räsänen, ja näin ollen kuopiolaisedustus sai jatkoa.

Kun Jaakko Kosunen neljä vuotta sitten valittiin Spol:n hallitukseen, hän kertoo olleensa valinnastaan yllättynyt, otettu ja hämmentynyt.

– Mitä ihmettä minä teen Suomen Puhallinorkesteri- liitossa? Sama kuva on saattanut jäädä minusta monelle muullekin spolilaiselle. Hämmennys hälveni minulle ensimmäisten tapaamisiemme jälkeen, hän toteaa nyt. Kokemuksiaan hallituksessa hän kuvailee seuraavasti:

– Sana ´ammattitaito´ kuvaa parhaiten Spol:a. Hommat hoidetaan ammatillisesti, musiikkia ja sen monimuotoi- suutta rakastaen. Tämän yhdistyksen toiminta perustuu kulttuurikasvatukseen. Tehtävämme on hoitaa ainakin yhdeltä osalta musiikkikasvatuksen sarkaa.

Kysyttäessä, mihin suuntaan Jaakon mielestä puhallinalaa Suomessa tulisi viedä tai mitkä olisivat Spol:n tärkeimmät tehtävät tulevaisuudessa, hän pohdiskelee näin:

– Uuden musiikin tuottamisen kautta ehkä olisi mahdollisuus profiloitua. Yhteistyö eri taidelaitosten kautta saattaisi tuoda uudenlaisen tekemisen meiningin. Myös olemalla vankasti taiteen tekemisen fokuksessa. ”Ole kuin pysähtynyt kello”, silloin on aina ainakin kaksi kertaa vuorokaudessa oikeassa. Aikaa seuraamalla, muoti- virtauksissa kiinni olemalla, olet koko ajan hiukan jäljessä. Perinteitä kunnioittaen, aina ja joka paikassa uutta draivia toivon!

Vaikka hallitusvastuu Spol:ssa nyt päättyikin, Jaakko jatkaa asioihin vaikuttamista Kuopiossa. Jaska soittaa nykyään vain hissimusiikkia...

– Paikallinen politiikka vie nyt miestä. Tulevat tehtävät kiinnostavat. Kulttuuri kaiken kaikkiaan on ollut se osa-alue, johon panostan. Konservatorion ja musiikkiluokkatyön yhteiselon turvaaminen on merkittävä asia musiikkikasvatuksen kannalta.

Aktiivinen toiminta jatkuu myös siten, että tekeillä on suuri lasten tapahtuma Kuopion musiikkikeskukseen yhdessä Haapaniemen nuoriso- orkesterin kanssa ensi syksyksi, Kosunen kertoo. – Saapas näkee tuotoksen. Huikeesti kohti uusia seikkailuja.

Seuraajalleen hallituksessa Jaakko ei katso aiheelliseksi antaa erityistä evästystä, vaan toteaa:

– Taina ei tarvitse minulta neuvoja. Oma linja löytyy varmasti. Ahkeralle ja musiikkiin juurtuneelle toivon monipuolisia kokemuksia, uutta musiikkia, yllättäviä kohtaamisia, hämmentävää jutustelua… ainakin näitä minä olen saanut. KUOPIOLAISTEN “VAHDINVAIHTO” SPOL:N HALLITUKSESSA

Entä millä mielellä sitten Taina Räsänen lähtee mukaan Spol:n hallituksen toimintaan – se perinteinen kysymys, miltä nyt tuntuu?

– Hyvillä fiiliksillä kohti kevättä ja ensimmäistä hallituksen kokousta kohti. Olo on odottava ja mielenkiinnolla hyppään mukaan hallituksen työskentelyyn. Muutaman vuoden tauon jälkeen on jälleen uutta energiaa aktivoitua järjestö- toiminnassa. Tätä kautta saa varmasti vielä paremman kokonaiskuvan puhallinmusiikkikentästä.

Musiikin suhteen Taina sanoo olevansa “toivottoman kaikkiruokainen”. Itsestään ja tekemisistään hän kertoo seuraavaa:

– Alunperinkin olen Kuopion kasvatteja. Opinnot veivät ensin Jyväskylään ja sitä kautta työt etelään. Syksyllä 2011 palasin kotiseudulle, ja puhallinmusiikki tuli rytinällä elämääni työnä ja harrastuksena. Olen valmistunut ensin Jyväskylästä musiikkileikkikoulunopettajaksi pääinstru- menttinani huilu, ja tätä kautta musiikin alkeisopetus on lähellä sydäntäni. Tämän jälkeen jatkoin opintoja ensin musiikin aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi. Keväällä 2018 pitäisi valmistua vielä lauluopinnot Savonia AMK:sta.

Taina ahkeroi monen puhallinorkesterin kanssa niin johtajana kuin soittajanakin:

Päivätyöni teen Kuopiossa Pohjantien koulussa musiikki- luokilla. Siellä toimivat päivisin luokkaorkesterimme (3.-6. luokilla) ja iltaisin Kuopion konservatorion sekä Pohjantien Nuorisomusiikki ry:n yhteistyöorkesterit. Johtamiani orkestereita ovat Pohjantien luokkaorkesterit, Pohjantien Buhaltajat, Pohjantien Nuorisopuhallinorkesteri ja Aikuisten Taina Räsänen alkeisorkesteri - Aa!. Soittajana minut löytää Kalakukko wind bandistä ja - big bandistä.

Tainan aktiivisuus näkyi myös taannoisissa puhallinorkestereiden SM-kilpailuissa, missä hän oli mukana kahden orkesterin kanssa. Kotiintuomisina kilpailuista oli C-sarjan karismaattisimmille esiintyjille myönnetty Blosari-Kustannuksen Karisma-palkinto: sen sai Tainan johtama Pohjantien koulun 5.-6. musiikkiluokkien orkesteri.

Lopuksi vielä Jaakon ja Tainan terveiset Spol:n väelle:

Jaakko: Pitää olla suuri tavoite. Jotta siihen päästään, pitää mennä pienillä askelilla. Muutamaa mottoa olen pitänyt toimissani:

1. Päämääränä voisi olla yhdessä saavuttamisen kokemus. 2. Tee eri asioita, kuin muut. 3. Tee samoja asioita kuin muut, mutta eri tavalla kuin muut. 4. Yhdistä asioita, jotka eivät yleensä liity toisiinsa. 5. Ajattele isommin kuin yleensä ajatellaan. 6. Toimi pienemmin kuin yleensä – pienennä kokeilukynnystä. 7. Hyvän vastakohta ei ole huono, vaan yhdentekevä. Sellainen tämä porukka ei saa olla.

Taina: Annetaan soiton soida ja musiikin luoda hyvää ympärilleen!

Spol kiittää Jaakkoa hallitustyöskentelystä ja toivottaa Tainan tervetulleeksi mukaan!

Teksti: Anu Koskinen Kuvat: Jaakon ja Tainan FB:stä MusiikillistaMusiikillista ilotulitusta 100-vuotiaan ilotulitusta Suomen kunniaksi 100-vuotiaan Suomen kunniaksi

eli erään yhteistyöprojektin tarina

Kaikki alkoi, kun Sirolan Esko eräänä tiistaina varovasti kysyi, suostuisimmeko pitämään yhteiskonsertin Karvian soittokunnan ja Korsukuoron kanssa. Mukaan voitaisiin saada myös muutama parkanolainen soittaja, parkanolaisilla kun ei ole enää omaa orkesteriakaan. Kyröskosken VPK:n soittokunta totesi kokolailla yksimielisesti, että voisihan sitä ajatella, kun ei parempaakaan tekemistä ole. Tavoitteen puuttuessa on tylsää harjoitella. Esko alkoikin sitten muiden töidensä lomassa ehdottaa tätä myös Karviaan ja Parkanoon.

Esko sitten järjesti ensimmäisen tapaamisen, jossa oli tarkoitus Ennen toisia harjoituksia oli käyty ahkeraa sähköpostittelua, ja sopia suuntaviivoista, aikatauluista, ohjelmistosta ja siitä, mitä työnjako alkoi selkiintyä. Kappaleet kuulostivat hyviltä, ja hymy yleensä ollaan tekemässä. Tässä tapaamisessa tunnelma oli alkoi hiipiä useamman soittajan kasvoille. Tästähän taitaa alkuun vähintäänkin varautunut. Puolin ja toisin vähän mietittiin, oikeasti tulla jotain. Hiljaa soittaminen tuotti edelleen ongelmia. että mitähän nuo toiset meistä ajattelevat, kun meillä on aika Pienen orkesterin soittajat olivat tottuneet soittamaan kovaa, pieni orkesteri eikä edes kaikkia tarvittavia soittimia, ja onko jotta oma stemma varmasti kuuluu. Ei osattu ottaa huomioon meidän ohjelmisto tarpeeksi hienoa, jotta sitä kehtaa toiselle sitä, että samaa soittikin nyt useampi. osapuolelle ehdottaa. Molemmilla oli omat ajatuksensa siitä, mitä olisi kiva soittaa. Teemaksi valikoitu tietysti 100-vuotias Konserttiviikonloppu lähestyi. Viimeisissä yhteisharjoituksissa jo Suomi, ja ohjelmistoon päätettiin kelpuuttaa vain kotimaista alkoi olla sellainen tunnelma, että oman tontin jakaminen on musiikkia. Tapaamisessa alustava kappalelista ja konserttien oikeasti ihan hyvä juttu. Harjoituksiin tullessa tervehdittiin kuin päivämäärätkin saatiin päätettyä, ja niin päästiin vanhoja tuttuja. Höpötystä alkoi kuulua sieltä ja täältä, kun harjoittelemaan. soittajat olivat huomanneet saaneensa uusia kuulijoita vanhoille tarinoilleen, niille, jotka oma porukka on kuullut jo... no, aika Molemmat orkesterit harjoittelivat ensin erillään. Puolet monta kertaa. Lyömäsoittajat eivät malttaneet olla hiljaa edes ohjelmistosta oli toisen orkesterin ehdottamaa, ja näitä nuotteja soittaessaan. tutkittiin aluksi vähän epäluuloisesti. Pikkuhiljaa päästiin rytmeistä ja uusista kuvioista jyvälle, ja tuli sellainen olo, että vihdoin oikeasti opitaan jotakin uutta - sellaista mitä ei osattu ennen.

Ensimmäiseen yhteiseen harjoitukseen lähdettiin sitten koko porukalla. Siinä vaiheessa mielessä oli jo kysymys työnjaosta. Kuka johtaa? Kumpi rumpali soittaa? Näitä ei oltu pohdittu etukäteen, ja ensimmäiset harjoitukset olivatkin joidenkin kohdalla vähän hankalat.

Heräsi kysymyksiä, tarvitaanko minua lainkaan, kun tuo toinen näyttää tekevän sen, mitä minä teen tavallisesti. Pienessä porukassa tehtäviä harvoin tarvitsee jakaa. Kaikilla on se oma tontti ja samasta stemmasta soittaminen ei tunnu mukavalta. Sitä paitsi se toisen orkesterin soittaja saattaisi huomata, että soitan väärin tai liian lujaa. Kyräilyä ja lievää ärtymystäkin oli nähtävissä, vaikka osa jo innostui jopa juttelemaan. Musiikillista ilotulitusta 100-vuotiaan Suomen kunniaksi

Vihdoin koitti odotettu konserttiviikonloppu. Tätä ennen Siis, te kaikki pienissä soittokunnissa soittavat. Ottakaa sähköpostien määrä oli kokolailla suuri. Pieniä yhteyttä siihen naapurisoittokunnan Markkuun tai Esaan ja yksityiskohtia hiottiin vielä ihan viime hetkeen saakka. järjestäkää yhteiskonsertti. Isolla porukalla soittaminen on Kenraaliharjoitusten jälkeen konsertoitiin lauantaina hauskaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on alkujärkytyksen Hämeenkyrössä, sunnuntaina Parkanossa ja Karviassa. jälkeen yllättävän mukavaa. Uusia kappaleita harjoitel- Yleisöä oli mukavasti paikalla, ja soitto soi komeasti. lessa oppii uutta, eivätkä sen toisen orkesterin kappa- Hiljaa ei juuri osattu soittaa vieläkään, mutta siitä ei enää leet oikeasti niin vaikeita ole. Loppujen lopuksi voi käydä kukaan jaksanut jurputtaa. Viikonlopusta jäi sellainen niinkin, että mielen pohjalla alkaa itää jo toive seuraavasta leiritunnelma. Oltiin sentään yhdessä 15 tuntia sen yhteisprojektista. viikonlopun aikana. Hauskaa oli. Kotiinlähtö oli suorastaan vaikeaa, kun vasta löydettyjen soittokavereiden kanssa olisi vielä voinut vaihtaa ajatuksia. Karvian konsertissa Teksti: Marita Rantamäki, Kyröskosken VPK:n koettiin mahtavan musiikin lisäksi myös toinen soittokunta, tässä projektissa tuuban ja tahtipuikon merkityksellinen asia. kanssa, otin myös kuvan harjoituksista Karvian soittokunnan soittaja Jaakko Harju palkittiin Konserttikuvat: Martti Ahola Suomen Puhallinorkesteriliiton vaakunalaatalla 70 vuoden aktiivisesta toiminnasta puhallinmusiikin parissa. Suuren ja Pirkko Pilvinen kunnioituksen arvoinen taival. MAISEMAKUVIA SUOMESTA... ERITYISESTI RANTASALMELTA!

Maaliskuun viimeisellä viikolla Rantasalmen Tornado-salissa lähes vuoden kestänyt projekti huipentui kahteen Maisemakuvia Suomesta -konserttiin. Musiikista vastasi kaksi kokoonpanoa: Rantasalmen A-puhallinorkesteri sekä B- orkesteri vahvistettuna Aikuisten puhallinorkesterin ja Aikuisten viihdeorkesterin soittajilla.

Maisemakuvia Suomesta on säveltäjä Anssi Tikanmäen vuonna 1981 ilmestynyt sarja, jonka kappaleet on tehty mukaillen suomalaista maisemaa ja sen tunnelmia Etelä-Saimaan kesärannalta Lapin tuntureille. Rantasalmen konsertissa kuultiin koko alkuperäisen albumin lisäksi muutama uudempi Tikanmäen 2000-luvulla julkaistu teos.

Konsertin alussa molemmat kokoonpanot soittivat yhdessä Janne Ikosen säveltämän Suomi 100 – Alkusoittofanfaarin, joka kuullaan tänä vuonna jokaisessa Rantasalmen puhallinorkesterin konsertissa. Sen jälkeen B-orkesteri aloitti osuutensa kapellimestari Marja Ikosen johdolla. Kappaleessa Hangon regatta sooloista vastasivat Eino Ristilä trumpetilla, Miikka Laihonen pianolla ja Kuisma Tossavainen saksofonilla. Neljän kappaleen jälkeen oli A-orkesterin vuoro siirtyä lavalle. Heiltä kuultiin mm. Tuusulan moottoritie, jossa saksofonisti Tossavainen pääsi taas näyttämään taitojaan. Tenorisaksofonisoolosta shamaani- henkisessä kappaleessa Lapin tunturit vastasi Tiina Linsén. Konsertin päättäneen Muuttuvan maaseudun lopputahdit olivat suorastaan mielenvikaisia, kun kaikki soittajat saivat soittaa mitä mieleen tuli.

Konsertissa nähtiin kappaleiden aikana valkokankaalta rantasalmelaisen valokuvaajan Sampo Luukkaisen ottamia kuvia kuluneelta vuodelta. Ne olivat otoksia mm. Rantasalmen maisemista ja tapahtumista. Kuvissa esiintyi myös orkesterin omia soittajia.

Rantasalmen A-puhallinorkesteri oli lisäksi tilattu soittamaan Pieksämäen Poleeniin Etelä-Savon maakuntaliiton maakuntapäiville 7.4.2017. Siellä orkesteri soitti Suomi 100 – Alkusoittofanfaarin sekä neljä kappaletta Tikanmäeltä. Pieksämäellä orkesterin riveissä oli omien harrastajien päällekkäisyyksien vuoksi muutama tuuraajasoittaja, kuten Esa-Markku Juutilainen, joka taituroi soolon Lapin tuntureihin.

Maisemakuvia Suomesta oli mielestämme kokemuksena omalaatuinen, sillä kappaleet olivat erilaisia kuin yleensä. Me molemmat pidimme erityisesti kappaleesta Lapin tunturit, jossa upeat kuvat tukivat kiehtovaa musiikkia. Myös yleisöltä tuli hyvää palautetta musiikin ja kuvien yhdessä luomasta hienosta tunnelmasta. Projekti oli kaikin puolin onnistunut, ja kuvat toivat mukavaa vaihtelua perinteisiin konsertteihin.

Teksti: Venla Veijonen ja Siiri Turkki Kuvat: Kuwaamo Sampo Luukkainen ! ! !1. Festivaalin toiminnanjohtaja Hanna Vienonen: sana on vapaa... Hanna Vienonen on ilahtunut Lieksan Vaskiviikon kesän monipuolisesta ohjelmasta sekä hyvin edenneistä valmisteluista. Myös Vaskiviikon uudistunut ilme tuo Vaskiviikon vinksahtaneen asiallista fiilistä paremmin ilmi.

!2. Mitä trumpettikilpailulta on odotettavissa? Trumpettikilpailu tuo toivoaksemme ison joukon lahjakkaita ja erittäin taitavia nuoria Jouko Harjanne trumpetisteja Lieksaan. Kilpailun ohjelmisto on erittäin haastava ja mielenkiintoinen. (kuva: Jorma Räsänen) Luonnollisesti 100-vuotisen Suomen kunniaksi on Jouko Harjanne valinnut kilpailuun myös teokset kahdelta suomalaiselta säveltäjältä eli Einojuhani Rautavaaralta ja Arttu !Sipilältä. !3. Kursseista? (etenkin lempilapseni eli seitsikkokurssi…) Mestarikursseilla on tarjolla dynaamista naisenergiaa, kun pasunisti Mayumi Shimizu ja tuubataituri Velvet Brown saapuvat mestaroimaan matalia vaskia. Käyrätorven mestareina ovat kotimaiset taiteilijat Ville Hiilivirta sekä Tommi Hyytinen. Trumpettiosastolla opettavat mm. kilpailun tuomarit. Seitsikkokurssin vetäjäksi palaa pienen tauon jälkeen Lassi Ikäheimo kera monen taitavan vaskikouluttajan. Heistä mainittakoon Marjo !Riihimäki ja Tero Lindberg. !4. Toivekonsertti? Toivekonsertti on ollut viime aikojen suosituimpia konsertteja. Tänä vuonna Con Brassica toteuttaa yleisön toivekappaleita vaskiseitsikkosovituksina. Toiveiden teemana on Suomi !100 vuotta. !5. Vaskiteltta? Tänä kesänä ei ole vaskitelttaa Lieksan Vaskiviikon järjestämänä, vaan lieksalaiset yrittäjät !järjestävät Lieksan jäähallissa Lieksa Areena -tapahtuman. Velvet Brown !6. Ulkomaiset vierailijat? Yhtyevierainamme ovat Seraph Brass ja Sonus Brass -kvintetit, Helten Brass sekä Ameriikan Poijat. Jo mainittujen Mayumi Shimizun ja Velvet Brownin lisäksi vierailevia !solisteja ovat Pacho Flores ja Marco Pierobon, trumpetti. !7. Onko koko ohjelma jo julkistettu/milloin koko ohjelma julkistetaan? !Ohjelma on muutamaa yllätyskonserttia lukuunottamatta jo julkaistu. !8. Terveiset SPOL:n väelle? Toivomme suuresti, että SPOL:n väki tulisi kokemaan Lieksan vaskitunnelmaa ja että vaskenpurijat täyttäisivät kurssimme.

Sonus Brass

! ! Mayumi Shimizu !

!

Kysymykset: Jukka Viitasaari Andalucían säveliä

Muutaman päivän Espanjan loman suunnitelmissa oli Orkesterin sointi yllätti pehmeydellään, ja yleiskuva äänimaail- alunperin vain tavata sukulaisia ja hieman rentoutua. Mutta masta oli tyystin toinen kuin mihin Suomessa on totuttu. Erilainen kun sain vihjeen, että olisi mahdollisuus kuulla paikallisen yleissoundi selittyi pitkälti kokoonpanolla: soittimista peräti puolet puhallinorkesterin konsertti, niin eihän sitä voinut ohittaa. oli klarinetteja ja saksofoneja. Se toi väistämättä mieleen vertauksen sinfoniaorkesterin jousistosta orkesterin runkona. Andalucía-päivää vietetään kyseisessä maakunnassa aina 28. Vaskia oli suhteessa selvä vähemmistö, sillä lavalla oli vain yksi helmikuuta. Sen kunniaksi Fuengirolan kaupunginorkesteri käyrätorvi, pasuuna, baritonitorvi ja kaksi tuubaa. Kolme – joka siis on puhallinorkesteri – soittaa joka vuosi konsertin trumpetistiakin soittivat erittäin hillitysti. kaupungintalon viereisessä puistossa. Konsertti on aina hyvin suosittu, ja siinä orkesterilla on tapana soittaa pelkästään Toki soitetuilla teoksilla ja niiden orkestroinnilla oli myös vaikutusta espanjalaista (tai jopa vain andalucialaista) musiikkia. kuulokuvaan, mutta kaiken kaikkiaan sävy oli pehmeän samet- tinen. Vaikka konsertti oli ulkona, orkesteri ei sortunut missään Harmikseni konsertin ohjelmalehtiset olivat loppuneet, joten en vaiheessa prässäämään volyymilla, päinvastoin. Hiljaiset nyanssit konserttia kuunnellessani tiennyt mitä oli luvassa, mutta konsertin pidettiin hiljaisina, mikä korosti vallitsevaa äänimaisemaa, ja fortet jälkeen kävin pyytämässä ohjelman eräältä soittajista. Tällä kertaa toimivat vain hetkittäisinä tehokeinoina. nuottitelineillä oli Manuel de Fallan, Joaquín Turinan, Tomás Bretónin ja muutaman muun espanjalaisen säveltäjän musiikkia. Orkesteri koostuu pääosin puoliammattilaisista soittajista, ja se Ohjelmiston paikallisväriä korostivat myös kuullut kolme konsertoi parisenkymmentä kertaa vuodessa. Näissä konser- pasodoblea sekä konsertin päättänyt Andalucían hymni, jossa teissa käy aina satoja kuulijoita, mikä ei yllätä nyt kuulemani yleisö lauloi seisten mukana. Jos Suomessa usein puisto- perusteella, sen verran taitavaa soitantaa se oli. Konserttien konserteissa kuullaan viihdemusiikkia, saatiin nyt nauttia hyvinkin ohjelmistot ovat enimmäkseen klassista sinfonista puhallin- taiteellisesti toisenlaisesta musiikista José María Machuca musiikkia, mutta toisinaan ohjelmassa heillä on myös mm. Osorion johtamana. elokuvamusiikkia. Andalucía-päivän konsertti oli lomamatkalla piristävä yllätys, joka ehdottomasti kannatti käydä kuuntelemassa! Banda Municipal de Música de Fuengirolan vakituiseen kokoonpanoon kuuluu 40–45 soittajaa, nyt lavalla heitä oli 32. Teksti ja kuvat: Anu Koskinen Aura Brass band

Kummitusjunassa!

Sigyn-sali täyttyi kaikenikäisestä yleisöstä 25.3.2017, kun Darrol Barryn brass bandille säveltämä moniosainen teos Aura Brass Band asteli lavalle kalmanvalkeana. Tyylikkäästi Ghosts, Goblins, Witches & Wizards oli mukava ja erilainen maskeerattu orkesteri esitti konsertissa elokuvista ja tv- yllätys, koska kappale oli entuudestaan tuntematon ainakin sarjoista tutuksi tulleita kappaleita sekä tyyliin sopivaa allekirjoittaneelle. Konsertin taidokkaasti rakennettu brass band -musiikkia. Tunnin kestänyt konsertti tempaisi teoskokonaisuus vei yleisön tunnelmasta toiseen pitäen kuulijan kuulijansa mukaan jännittävälle musiikkimatkalle. samalla hereillä ja mielenkiintoisena seuraavaa esitystä odottaen. Konsertti oli osa Turun Lasten musiikkijuhlia, ja yleisössä oli mukavasti porukkaa vauvasta vaariin. Oli hienoa, että tälle Olen seurannut Aura Brass Bandin kehityskaarta sen koko yli sekayleisölle tarjottiin ”kunnon musiikkia” eikä pelkästään kymmenvuotisen uran ajan, ja orkesterin soitannollinen taso on lastenlauluja, joita lapsi kuulee arjessaan muutenkin. Yleisössä noussut huimasti. Erityisesti mainitsisin soinnin, joka on vuosi kuhisi, kun lapset hytkyivät ja keinuivat musiikin tahtiin vuodelta lähempänä perinteistä brittiläistä ihannetta. menevissä biiseissä ja taidokkaampien kappaleiden aikana Tämänkertaisesta konsertista nostaisin esille euphonium- imitoivat kapellimestari Pekka Lyytisen eleitä. baritonisektion, jonka yhtenäinen sointi oli hyvinkin brittiläinen. Konsertin teokset toivat hyvin esiin orkesterin tämänhetkistä Teosten kirjo konsertissa oli laaja. Konsertti avattiin ja lopetettiin osaamista. Graafikko Heikki Väyrynen oli loihtinut tyylikkään elokuvasta tutuksi tulleella Ghostbustersilla. Lasten suosikiksi – julisteen sekä jännittävät kuvat elävöittämään konserttia. ainakin liikehdinnän perusteella – osoittautui Can Can. Herkkä ja hienosti soiva tulkinta kappaleesta Twilight Saga – A Thousand Tyylillä koottu, visuaalisesti ja musiikillisesti täyteläinen konsertti Years toi brass bandin pehmeän soundin loistavasti esiin. jätti kuulijan hyvälle mielelle ja odottamaan lisää!

Teksti: Hanna Pajalahti, kammottavat kuvat: Pekka Lyytinen (alla oik.) Näkemystä ja arvostusta

Klarinetisti Harri Mäki on toiminut jo kokonaisen vuoden Taideyliopiston Sibelius-Akatemian puupuhallinmusiikin professorina. Hänet valittiin jatkamaan huilisti Mikael Helasvuon työtä. Tehtävään oli laajaa kiinnostusta, ja sitä haki peräti 23 henkilöä.

Polku merkittävään virkaan Suomen ainoassa musiikki- yliopistossa on ollut mutkikas. Tuusulalaiseksi muusikoksi itseään tituleeraava Mäki kertoo aloittaneensa vakavan opiskelun Kari Kriikun johdolla Keskisen Uudenmaan Musiikkiopistossa ja sittemmin Helsingin Konservatoriossa Reijo Koskisen johdolla. Pian matka vei jo ulkomaille:

– Jatkoin opiskelua Sveitsissä, ensin Baselissa ja sitten tein loppututkinnon Genevessä Thomas Friedlin luokalta. Sieltä toin mukanani amerikkalaisen vaimoni, fagotisti Bridget Allaire-Mäen. Saimme ensin työpaikat Oulun kaupunginorkesterista, mutta jokseenkin samantien voitimme myös Espooseen perustetun kamariorkesterin koesoitot. Olemme siis Tapiola Sinfoniettan perustaja- jäseniä. Lukuun ottamatta joitakin sijaisuuksia Radion Sinfoniaorkesteriin ja Suomen Kansallisoopperaan olen ollut Tapiolassa siitä asti. Parhaillaan olen sieltä virkavapaalla hoitaakseni Sibelius-Akatemian puu- puhallinten professorin tointa, kertoo Harri Mäki.

Miten meillä Suomessa, entä muualla?

Pitkä ja monipuolinen ura sekä Suomessa että ulkomailla tuo näkemystä ja kokemusta puupuhallinten professorin työhön. Mäellä onkin mielenkiintoinen tehtävä luodessaan parhaillaan toimenkuvaansa ja kartoittaessaan Sibelius- Akatemian opettajakunnan ja oppilaiden näkemyksiä sekä uudistaessaan opetuksen käytänteitä ja rakenteita. Tavoitteistaan tärkeimpien joukkoon Harri Mäki nostaa opiskelun ja ammattimaisuuden rajan hämärtämisen, yhteisöllisyyden Taideyliopiston Sibelius-Akatemian puupuhaltajien kesken sekä nuorisotyön maakunnissa.

Valtakunnallisella näköalapaikalla toimivan professorin ajatukset amatööripuhallinorkestereiden tilanteesta Suomessa kiinnostavat meistä laajaa joukkoa. Hänen mielestään puhallinorkestereissa soittamisella on olennaista merkitystä myös maamme ammattilaisille. Harri Mäki kertoo esimerkiksi Espanjan, Norjan tai Portugalin vireän puhallinorkesteritoiminnan tuovan suuria määriä lahjakkuuksia myös ammattiareenoille. Myös Sibelius-Akatemian oma puhallinorkesteri on nousussa, ja se ansaitsisi professorin mielestä selkeästi enemmän huomiota. Petri Komulaisen hiljattain johtama Academy Windsin konsertti innoittaa Mäkeä ylistykseen:

– Kevätkauden taiteellisesti ehkä mielenkiintoisin orkesteriprojekti, hehkuttaa Harri Mäki.

Millaisena uusi puupuhallinmusiikin professori näkee edustamiensa instrumenttien soiton tulevaisuuden Suomessa. Puhallinmusiikki kilpailee nuorten elämässä lukuisien muiden harrastusmahdollisuuksien kanssa. Kilpailuasetelma on hankala, siis mikä avuksi? Professori Harri Mäki:

– Yksi tärkeimpiä tapoja innostaa nuoria soittamaan puhaltimia on kaikenlainen yhtye- ja orkesteritoiminta. Harjoittelu on yksinäistä puuhaa, ja se tarvitsee sekä lyhyen että pitkän tähtäimen haasteita pysyäkseen mielenkiintoisena. Yhdessä soittaminen on paras tapa innostaa ihmisiä oppimaan uutta.

Mistä puuttuvat puupuhaltimet?

Maamme ammattipuhallinorkesterit, lähinnä siis sotilassoittokunnat, kärsivät erityisesti klarinetinsoittajien, mutta myös oboen- ja fagotinsoittajien puutteesta. Miten vakavasta tilanteesta on kyse ja miten Sibelius-Akatemia voisi vastata tähän ongelmaan? Harri Mäki vitsailee aluksi, että yksinkertaista olisi poistaa edellytys Suomen kansalaisuudesta armeijan työpaikkojen osalta. Näkemystä ja arvostusta

Mäki arvostaa sotilassoittokuntien tapaa kehittää toimintaansa ja hän uskoo, että sen myötä myös soittokuntien avoimet työpaikat tulevat täyttymään paremmin.

– Oboen ja fagotin ongelma on maailmanlaajuinen. Varsinkin fagoteista on pulaa joka paikassa. Tätä asiaa pohditaan muuallakin, ja ratkaisut liittyvät paljolti alkeisopetukseen. Fagotti ja oboe ovat alussa hankalia, mutta kiehtovia ja palkitsevia soittimia. Norjassa on muuten havaittu, että saksofonista oboeen siirtyminen on erityisen sutjakkaa, mainitsee puupuhallinmusiikin professori.

Puupuhallinten oma viikko

Harri Mäki on myös Crusell-viikon taiteellinen johtaja. Uudessakaupungissa järjestettävä festivaali on puupuhaltajien oma. Se täydentää talven opetustarjontaa ja tuo yhteen puupuhallinten harrastajia, opiskelijoita ja ammattilaisia. Viikon konsertit ja mestarikurssit ovat mielenkiintoisia, ja jostain syystä kaupungissa on aina hyvä sää, kun festivaali on käynnissä.

Tänä vuonna järjestetään kansainvälinen huilukilpailu, jossa kuullaan maailman parhaita nuoria huilisteja. Tämä on iso satsaus ja on saavuttanut suurta kansainvälistä mielenkiintoa. Crusell-viikko järjestetään tänä vuonna 36. kerran erityisen näyttävissä puitteissa, sillä festivaalin kotikaupunki viettää samalla 400-vuotisjuhliaan. Viikon teemana on “Rakkaat naapurit”. Niinpä Crusell- viikolla pohditaankin Ruotsin ja Venäjän merkitystä Suomen musiikkielämälle.

– Crusell-viikolla on hieno tunnelma ja rento meininki, kehuu Harri Mäki festivaaliaan. Festivaalin ajankohta tänä vuonna on 22.7.– 29.7.2017.

Haastattelu: Minna Kajander, kuvat Harri Mäen kotisivulta Puhallinorkestereiden SM-kisat 2017

Puhallinorkesterien suomenmestaruudet Raumalle, Tampereelle ja Kuopioon! Puhallinorkestereiden suomenmestaruuksista kisattiin Turun konservatoriolla 22.-23.4.2017. Kaikkiaan kilpailuun osallistui 25 orkesteria eri puolilta Suomea neljässä eri sarjassa.

Lauantaina ohjelmassa olivat A-, C- ja Vapaa sarja. A- seurakuntien ja konservatorion puhallinorkesteri Spirito ja sarjan voiton vei Rauman Soittokunta Anne Lehtomäki- kolmanneksi Lahden konservatorion nuorisopuhallin- Koskisen johdolla, toiseksi sijoittui Turun konservatorion orkesteri. puhallinorkesteri ja kolmanneksi Puhallinorkesteri Louhi Vantaalta. Sunnuntaina 23.4. kisattiin B-sarjan mestaruudesta 11 orkesterin kesken. Sarjan voiton vei Pirkanmaan C-sarjassa kilpaili kaikkiaan 10 orkesteria, joista voittoon Puhaltajat Anna-Leena Lumpeen johdolla, toiseksi ylsi jo neljättä kertaa peräkkäin Haapaniemen sijoittui Rauman Poikasoittokunta ja kolmanneksi nuorisopuhallinorkesteri Kuopiosta. Orkesterin johti Puhallinorkesteri Bofori Tampereelta. voittoon Harri Ulmanen. Toiseksi sijoittui Oulun

A-sarjan voittaja: Rauman Soittokunta Puhallinorkestereiden SM-kisat 2017

Blosari-Kustannuksen Karisma-palkinto myönnettiin C-sarjan karismaattisimmalle esiintyjille ja palkinnon sai kuopiolainen Pohjantien koulun 5.-6. musiikki- luokkien orkesteri. Lisäksi palkittiin kunkin sarjan paras tulkinta pakollisesta kappaleesta. A-sarjassa palkinon sai Rauman Soittokunta, B-sarjassa Pirkanmaan Puhaltajat ja C-sarjassa Pirkanmaan musiikkiopiston WINDUS 2 -puhallinorkesteri.

A- ja B-sarjan tuomaristossa vaikuttivat kapelli- mestarit Raine Ampuja (puheenjohtaja), Tero Haikala, Petri Komulainen, Marjo Riihimäki ja Juha Törmä. C- ja Vapaata sarjaa tuomaroivat musiikkipedagogi, kapellimestari Hanna Lehtonen (puheenjohtaja), vaskipuhallinten soitonopettaja, MuM Minna Kajander, musiikkipedagogi Pekka Nebelung, säveltäjä, kapellimestari Juha Pisto ja musiikkipedagogi, kapellimestari Juhani Valtasalmi.

Kisojen järjestelyistä vastasi Turun konservatorio yhteistyössä Finlands Svenska Sång- och Musik- förbundetin, Soitinmusiikkiliiton, Suomen Puhallin- orkesteriliiton ja Suomen Työväen Musiikkiliiton kanssa.

Kilpailuun osallistui 25 eri kokoista lapsi-, nuoriso- ja aikuissoittajista koostuvaa harrastajaorkesteria eri puolilta Suomea. Kisaviikonloppuna Turun konservatoriolla vieraili yli 1500 puhallinmusiikin harrastajaa, ammattilaista sekä puhallinmusiikista kiinnostunutta yleisöä. Lisäksi suoraa lähetystä kisapäivistä seurasi tuhansia katsojia.

Teksti: Taija Lähdetie, kuvat: Ari Mikkola ja Taija Lähdetie

B-sarjan voittaja: Pirkanmaan Puhaltajat Puhallinorkestereiden SM-kisat 2017

C-sarjan voittaja: Haapaniemen nuorisopuhallinorkesteri OSA 2 SM-kisat Nivalassa 1990, voittoisat kaput: Kuopio: Pekka Ulmanen, Oulainen: Simo Saastamoinen ja Toholampi: Osmo Jämsä

Osmo Jämsä: -En muistanut tuollaista kilpailua ollenkaan, mutta noiden lehtijuttujen lukeminen palautti kuitenkin hämäriä muistoja. Noihin palkittuihin kappaleisiin en sitten ole törmännyt taakse jääneellä johtajaurallani. Jänis-variatioon sen sijaan liittyy Toholammin Puhallinorkesterin (taisi tuolloin olla vielä Koulusoitto- kunta) suurin menestys: SM-kisat pidettiin alkukesästä 1990 Nivalassa. Voitimme siinä kisassa A-sarjan. Vapaavalintainen kappale oli ainakin tuo Jänis-variaatiot, ja pakollinen oli Klaus- Peter Bruchmannin teos.

Itäsaksalaisen Bruchmannin olimme tavanneet 1988 Rostockin festivaaleilla, ja hän istui kilpailun tuomaristossa. Hän oli muillekin Rostockissa käyneille suomalaisille tuttu. Voittomme selittynee sillä, että jälkeenpäin olemme todenneet orkesterissamme olleen tuolloin kahdeksan tulevaa ammattimuusikkoa. Jänis-variatioissa soolosoittimet vaihtuivat eri variatioissa. Solisti tai solistisektio soitti aina ulkoa ja seisaaltaan. Samantapainen sävellys on kotisivullani oleva Elefanttimuunnelmat, jota samoin olemme esittäneet mm. soitinesittelyiden yhteydessä koululaiskonserteissa.

Pekka Ulmanen: -Haapaniemeläisten kanssa olen ollut puhalliorkesterikilpailuissa vuodesta 1977 alkaen. Vuoden 1990 kilpailuissa olimme siis jo konkareita. Kilpailun taustayhteisönä oli Oulaisten puhallinorkesteri ja sen puuhamies Simo Saastamoinen. Musiikkiliitot eivät tuolloin vielä olleet juurikaan mukana enkä muista, mikä organisaatio oli laatinut säännöt, mutta tuomaristo luokitteli orkesterit tasoryhmiin suorituksen perusteella. Kilpailuihin menimme mittauttamaan oman osaamisen tasoa ja saamaan palautetta. Itselläni oli johdettavana muistaakseni kaksi orkesteria: A- sarjassa nuoriso-orkesteri ja C-sarjassa oma luokkaorkesteri. Tämän vuoden kilpailuihin verrattuna puitteet olivat vaatimattomat: esiintymispaikkana oli koulun jumppasali ja majoitus oli koulun lattialla, mutta nuoria osallistujia se ei juuri haitannut – oli kiva olla yhdessä reissussa.

Nuoriso-orkesterin vapaavalintaiset kappaleet olivat orkesterin vakio-ohjelmistoa: H. van Linjschootenin teos Three Caprices for Band sekä Donizettin Sinfonia Concertata. Nämä kappaleet olivat mukana ohjelmistossa myös vuoden 1991 Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa, joissa haapaniemeläiset ylsivät voittoon. Luokkaorkesteri lähti mukaan kilpailuun saamaan kokemusta, mutta palasi kotiin lyyran kanssa C-sarjan voittajana. Heidän bravuurinsa oli Jacob de Haanin Free World Fantasy. Kappale oli tuolloin ohjelmistossa uusi, ja nuorista sitä oli hieno soittaa. Kilpailu antoi hyvän tavoitteen harjoittelulle, ja sopivan tasoisilla, sopivasti haastavilla kappalevalinnoilla on paljon merkitystä lopputulokseen.

Konserttisoittokunnan tulikoe Suomen satavuotisjuhlaa arvokkaalla tavalla kunnioittavalla Finlandia-kirkkokiertueella kuultiin kansallisromanttisia sekä isänmaallisia sävelmiä sinfonisen puhallinorkesterin esittämänä. Finlandia-kiertue on Varusmiessoittokunnan ensimmäinen yhteinen taidonnäyte peruskoulutuskauden jälkeen.

Tämäpä oli oli ensimmäinen kuulemani Puolustusvoimien Uudet arrit kukoistivat Paakkunaisen johdolla myös Virsi- varusmiessoittokunnan eli tuttavallisemmin PVVMSK:n fantasiassa, jossa sovittaja Samppa Leino naitti yhteen konsertti, jossa musiikkikapteeni Ville Paakkunainen kirkkourut, konserttisoittokunnan, tenorin ja Antti Joen es- (yläkuvassa) toimi päällikkökapellimestarina. Niin kornetin, mies tuurasi sairastunutta suosikkitrumpetistiani ikään musiikkikapteeni Tero Haikalan kanssa johdettu Seppo Pohjoisahoa. Maan korvessa kulki hyvää sovitustyötä! Finlandia-kirkkokiertueen avauskonsertti toimi samalla "Varkkareitten" 2017 konserttisoittokunnan tulikokeena. Toinen Pohjoisaho-tuurauskeikka tuli lyhyellä varoitusajalla Anniina Oksmanille (kuvassa alh. oik.), joka kiskaisi Jim Mukavasti täyttynyt Tampereen Aleksanterin kirkko sai Curnowin Rapsodian baritonitorvelle ja orkesterille tuosta vaan. 28.3.2017 tuta todella mäjäkän avauksen, kun Haikalan johtama Solistinen ote heti alkutahdeista lähtien. Terveisiä vaan opelleen Jukka Linkolan Wedding Music kiiri korville. Mahtipontisen Salmelan Jullelle... tarttuva teos sisältää myös korkeaveisuista cornismia ja selestiliaalista ääritrumpetismia - molemmista suoriuduttiin vailla Ansaittuja aplodeja raikui kaikille solisteille. Lisäpinnat kapuille suurempaa tarvetta viettää aikaa kiirastulessa. Jos nyt kuitenkin ahkerasta virityksen tarkistamisesta, se alkoi olla kohdallaan pikkuisen... Kaikuisa kirkko aiheutti joko todellista tai kuviteltua päätösnumeron eli Sibeliuksen Finlandian aikana, mistä klappia. Mieleen tulvi muistoja Mikkelin puhallinpäiviltä 1998, nykyään jo oikein osaa odottaakin laulettua hymniä. Hymiöitä jolloin teos sai kantaesityksensä. konserttikokonaisuudesta, myöhäiskeski-ikäiseen korvaani eivät oikein soveltuneet pirteän juontajakaksikon PVVMSK-some- PVVMSK on saanut näistä kirkkokonserteista oikein maan ja hypetykset. taivaan läheisiä ottamalla mukaan laulunumeroita, joista tällä kertaa vastasi mainio eteläpohojalaane tenori Mika Nisula Teksti: Jukka Viitasaari, (s. 1978). Nuoren miehen ääni oli taipui niin Elämälle (Oskar kuvat: Puolustusvoimat / Merikanto, sov. Pauli Marttinen) kuin Puccinin Nessun Joonas Vataja & Dormaan, joka Marttisen sovituksena hätkäytti myös tam-tamin Joonatan Järvinen käytöllään. FESTIVAMENTE

Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariluokalla opiskelee tällä – Osaa kappaleista ehdin tekemään jo muiden bändien kanssa hetkellä Petri Komulaisen johdolla seitsemän opiskelijaa. Heistä ennen tätä periodia, mikä helpotti tietysti biisien tuntemista. Tanja Karjalainen sai syksyllä 2014 alkaneet opintonsa Minuuttiaikataulut harjoitusviikolle tein etukäteen ja noudatin niitä päätökseen, kun hän johti loppututkintokonserttinsa 6.4.2017 aika tiukasti. Se osoittautui hyväksi taktiikaksi ja helpotti myös Lappeenrannassa. Orkesterina konsertissa oli muusikkoja, kun kaikki eivät soittaneet kaikissa kappaleissa. Rakuunasoittokunta vahvistettuna Lappeenrannan Nauhoitin videokameralla viikon jokaisen harjoituksen ja katsoin Kaupunginorkesterin puhaltajilla ja muutamalla avustajalla. nauhat läpi joka ilta. Niiden ja päivän harjoituksen perusteella oli helppo tehdä seuraavan päivän treenisuunnitelma. Kuinka diplomikonsertin paikaksi valikoitui juuri Lappeenranta? – Mielestäni orkesteri ja konsertti kokonaisuutena onnistui – Rakuunasoittokunta oli luonteva valinta. Olemme käyneet siellä hienosti. Olen erittäin tyytyväinen muusikkojen panokseen! puhkukapuluokan kanssa useasti vierailemassa opiskelujen Olo on nyt iloinen ja helpottunut ison rutistuksen jälkeen. Toki aikana. He ovat nähneet taivaltani alusta alkaen. Ilmapiiri väsyttää! Rakuunoissa on aina ollut kannustava ja mukavan rento. Myös aikaisempi hyvin onnistunut yhteistyö päällikkö Riku Huhtasalon Diplomikonsertin jälkeen Tanja Karjalainen jatkaa työssään kanssa helpotti valintaani, Tanja Karjalainen toteaa. Pirkanmaan musiikkiopiston matalien vaskien lehtorina. Nyt keväällä hän kertoo vielä olevan useita konsertteja tulossa sekä Rakuunasoittokunta huolehti yhteistyökumppaniksi Pipun (Pmo:n pisimmällä oleva orkesterin) että Tampereen kaupunginorkesterin puhaltajat ja muut avustajat. Soittajia työväenyhdistyksen soittokunnan ja Mansetin kanssa. mukana oli yhteensä 38. “Festivamente” -otsikoidun konsertin – Että ei tässä paljon huilailemaan ehdi! Uskon, että työnkuvani ohjelma koostui seuraavista teoksista: monipuolistuu tutkinnon teon jälkeen sekä puhallinorkesterien johtajana että kamarimusiikin ohjaajana. Tulevaisuudessa toivon Johan Halvorsen (sov. Jan Eriksen): A Norwegian Sea-Picture saavani työskennellä myös ammattimuusikkojen parissa Paul Hindemith: Symphony in B flat kapellimestarina, vaikka päätyöni onkin toimia lasten, nuorten ja Einojuhani Rautavaara: A Requiem in Our Time aikuisten harrastajien kanssa, hän valottaa tulevaisuuden Jyrki Koskinen: Ignis fatuus – Virvatulelle. toiveitaan ja ajatuksiaan. Teksti: Anu Koskinen – Mietimme ohjelmaa yhdessä opettajani Petri Komulaisen Kuvat: Puolustusvoimat//Joonatan Berg kanssa. Hän ehdotti Hindemithin Sinfoniaa, joka osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi. Kappale on sopivan haastava sekä bändille että kapellimestarille. Halvorsenin valitsin, sillä halusin klassisen kappaleen "alkusoitoksi". Itse vaskimuusikkona toivoin saavani tehdä jotain myös pelkästään vaskien ja lyöjien kanssa, joten Rautavaaran Requiem oli helppo valinta. Rautavaaran musiikki on muutenkin itselleni läheistä, sillä olen levyttänyt hänen yksinlaulujaan aiemmin baritonitorvella urkuri Kalevi Kiviniemen kanssa. Lisäksi halusin jotain suomalaista puhallinorkesterille sävellettyä. Koskisen Ignis Fatuus tuli hienona teoksena varhain mieleen. Ylimääräisenä soitimme isäni sovituksen Mozartin Turkkilaisesta marssista, sillä halusin jotain "kevyttä hurvittelumusiikkia" loppuun, Tanja kertoo teosten valintaperusteista.

Valmistautumisprosessin tähän konserttiin Tanja sanoo olleen pitkän; yhteistyö orkesterin kanssa oli sovittu jo yli vuosi sitten. Sitä oikeaa kapulaa etsimässä...

-Suukappaleiden tekemiseen minut innosti se, etten koko urani aikana ole oikein onnistunut löytämään "juuri sitä oikeaa " kapulaa, joka toimisi itselleni hyvin tekemässäni työssä Ilmavoimien soittokunnassa. Joudun soittamaan todella monenlaista musiikkia, aina klassisesta musiikista big band -leadiin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä, kertoo konserttimestari Jani Saaranen.

Joitakin vuosia sitten minulle avautui mahdollisuus päästä Siten tuo määrä, mitä nyt on tullut tilauksia, alkaa olla kaikkien käyttämään metallisorvia tehdessäni käämintäkonetta muiden töiden ohessa aikalailla maksimimäärä, mitä ehdin pikkuveljelleni, ja siinä hetkessä päätin kokeilla myös tehdä kivasti. suukappaleen tekemistä. Olin tietty tehnyt omiin kapuloihini jo pieniä modauksia aiemmin ihan käsipelillä mutten koskaan Toiminimen perustin (Tmi Jani Saaranen) tietysti laskutuksen kokonaista uutta suukappaletta. Muutaman yrityksen ja ja lakisääteisten maksujen vuoksi, mutta jos totta puhutaan, erehdyksen kautta alkoi jo löytyä aika kivalta tuntuva malli paras palkinto tehdystä työstä on kyllä se, että onnistun itselle. Mallin hieman jalostuessa testin ja käytön aikana tein tekemään tilaajalle sen "juuri sopivan" suukappaleen ja näen sitten viimeisimmän mallin, jolla olenkin nyt soitellut siitä ilmeistä tai luen palautteesta innostuksen soittamisen lähtien ja johon olen itse tyytyväinen. helpottuessa.

Samalla harjoittelin metallin elektrolyyttistä päällystystä Ainahan se ei tietenkään onnistu, mutta onneksi aika usein. (hopeointi), koska halusin pystyä tekemään jokaisen vaiheen Muutenkaan trumpetin soittaminen ei lopun viimein ole täysin tuotteeseen itse. Ja lopulta pinnoittaminenkin onnistui suukappaleesta kiinni, esimerkiksi oktaavia lisää rekisteriä ei tyydyttävästi. Ostin oman sorvin, tein itselleni vähän työkaluja varmasti saa vaihtamalla kapulaa. Mutta paljon sitä voi kyllä siihen, ja viimeiset kaksi vuotta olen tehnyt suukappaleita helpottaa! Itse olen sen kannattaja, että "Oikea työkalu joka tilauksesta trumpetisteille laidasta laitaan, noin 80 kpl. hommaan" – ei se autoasentajakaan tee koneremonttia pelkkää jakoavainta käyttämällä. :) Tarkoituksenani ei oikeastaan ole ollut alkaa tehdä varsinaista bisnestä tällä hommalla, eikä se kovin helppoa olisikaan. Koska sorvini on ihan manuaalilaite eikä minkäänasteinen Teksti ja kuvat: Jani Saaranen, tietokoneohjattu, työ on 100 % käsityötä ja hidasta. usutus: Jukka Viitasaari Kvartaalin kantaesityksiä:

Jukka-Pekka Lehto:

Sonata da chiesa

1. il reliquiario - altar

2. le statue dei santi - the statues of the saints

3. la cripta enigmatica - an enigmatic crypt

Lahti Brass Quintet 9.4.2017 Rymättylän kirkko, Naantali 4. le vertrate - stained glasses

Sonata da chiesa (Kirkkosonaatti) on nimensä mukainen kahdella eri tavalla. Ensimmäiseksi se noudattaa rakenteeltaan Arcangelo Corellin (1653–1713) omaksumaa ja sittemmin "sinetöimää" sävellysmuotoa, jossa neliosaisen teoksen osat tempoineen esiintyvät järjestyksessä hidas-nopea-hidas- nopea. Sonaatin kehityksen voi katsoa alkaneen 1600-luvun alun Italiassa, jossa Giovanni Gabrieli sävelsi monikuoroisia soitinsävellyksiä vastineiksi vokaaliteoksille.

Barokin aikana sonaatti vakiintui sävellykseksi 1–2 soolo- soittimelle ja basso continuolle (harmoniasoitin kuten cembalo, urut tai luuttu sekä sen bassolinjaa tukeva soitin kuten sello tai fagotti). Omassa sävellyksessäni kirkkosonaatti on siis sukua Gabrielin vaskikuoroille ja Corellin neliosaisuudelle.

Toiseksi teokseni osien nimet ovat kirkkorakennuksille ominaisia paikkoja tai esineitä. Ensimmäinen osa kuvailee alttarin vakavaa ja harrasta, kunnioitusta herättävää tunnelmaa. Toinen osa, Pyhäinkuvat, taas muistuttaa joskus lähes koomisiakin piirteitä saaneista muinaisten pyhien henkilöiden patsaista.

Arvoituksellinen krypta puolestaan henkii hämärän hautaholvin mystistä ja monenlaisia mielikuvia herättävää henkeä. Finaali Lasimaalaukset säteilee kauniiden värien ja valon luomaa yhdistelmää.

Sonata da chiesa on Lahti Brass Quintetin tilausteos vuodelta 2016. On aina erityinen ilo säveltää muusikoille, joiden kanssa on ollut tekemisissä musiikin monipuolisessa maailmassa ja joita voi luonnehtia ystävikseen tai ainakin kavereikseen. Teoksen valmistumista on tukenut Teosto ry:n sävellystilausrahasto.

Jukka-Pekka Lehto

Juha Salmela, tuuba:

Taitavasti kirjoitettu teos, jossa säveltäjä käyttää vaskikvintetin sointimaailmaa hienosti hyväkseen. Teoksessa on sopivasti haasteita niin instrumentaalisesti kuin yhteissoitan- nollisestikin! SUOMI 100SUOMI -KONSERTIT 100 -KONSERTIT LATVIASSA LATVIASSA

Maalis-huhtikuun vaihteessa tarjoutui latvialaiselle sotilassoittokunnalle mahdollisuus soittaa ja yleisölle kuulla monipuolisesti suomalaista puhallinmusiikkia, kun Puolustusvoimien ylikapellimestari musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen kävi johtamassa siellä kaksi konserttia. Konserttien ohjelmistona oli laaja valikoima niin klassista, perinteistä kuin viihteellistäkin musiikkia, joten voidaan sanoa, että kyseessä puhallinmusiikin Suomi- vientiä parhaimmillaan.

Jyrki Koskinen kertoo konserttimatkastaan seuraavasti:

“Sain vierailukutsun hieman reilu vuosi sitten latvialaiselta ylikapellimestarikollegaltani Dainis Vuskanikselta. Historiaan syvällisesti perehtynyt Moskovan sotilasakatemian kasvatti toivoi konsertin koostuvan monipuolisesta suomalaisesta musiikista Suomi 100 -hengessä.

Kutsu oli toki kovin mieluinen minulle, ja kun vielä työnantajakin suhtautui asiaan suopeasti, niin ei kun tuumasta toimeen. Vierailu käsitti kolme noin neljän tunnin harjoituspäivää, kenraaliharjoituksen sekä kaksi konserttia, joista ensimmäinen toteutettiin 31.3.2017 Valmierassa ja toinen Baltic Open -puhallinorkesterikilpailujen yhteydessä 1.4.2017 Jelgavassa. Valmieran konsertissa oli läsnä myös suurlähettiläämme Olli Kantanen ja konserttipaikkaa somistivat Suomi 100 -”raiserit”. SUOMI 100 -KONSERTIT LATVIASSA

Orkesterina oli Band of the Latvia National Armed Forces niin kuin sen englanninkielinen nimi kuuluu. Kooltaan se on meidän Kaartin soittokuntaa vastaava. Erinäisten sairaustapausten johdosta aivan koko orkesteri ei ollut käytettävissä, ja tämän lisäksi oli hankittu muutama avustaja kuten englannintorvi (3. oboe) ja toinen fagotti. Sen sijaan kokoonpanosta löytyi omasta takaa mm. kosketinsoittaja ja ääniteknikko. Orkesterin taso oli sangen hyvä, ja orkesterin vahvin osaaminen painottui perinteisen marssimusiikin lisäksi viihdemusiikkiin. Klassisemmassa ilmaisussa oli hieman enemmän työstettävää. Kuvaavaa lienee se, että orkesterilla oli useampi seremoniallinen esiintyminen viikon aikana, joten loppuviikosta alkoi kyllä työn määrä jo soitossa kuulumaan. Tästä huolimatta vierailija otettiin erinomaisesti vastaan, ja kaikki olivat ns. "selkä irti selkänojasta".

Kuten tuossa jo aiemmin kuvasin, tykästyivät he eniten perinteiseen sekä viihteelliseen tarjontaan. Kuten aina, orkesterin klasarit (enemmistö heistä puupuhaltajia) tykkäsivät kyllä Englundin, Pingoudin ja Sibeliuksen tarjoamista haasteista. Todettakoon, että valitsemastani ohjelmistosta ainoastaan Castle Park -marssi oli heille entuudestaan tuttu.

Armeijan soittajat ovat Latviassa paremmin palkattuja kuin siviiliorkesterien muusikot. Kääntöpuolena on se, että heidän työaikansa on 24/7, toisin sanoen he ovat palveluksessa koko ajan elleivät ole lomalla tai muuten virkavapaalla (sairausloma yms.). Toimitilat eivät olleet kehuttavia – Suomessa ne olisi määrätty suurella todennäköisyydellä käyttökieltoon.” Toimittanut: Anu Koskinen Kuvat: Gatis Diezins, Korpraali Arturs Kuzmins, flyygelitorvi ja Latvian Armed Forces musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen

Latvian ylikapellimestari Dainis Vuskanis, Suomen suurlähettiläs Olli Kantanen ja Jyrki Koskinen Pitkin poikinPitkin poikin Amerikkaa Amerikkaa

Helmikuussa 2017 kapellimestari Marjo Riihimäki matkusti Atlantaan ja Phoenixiin johtamaan paikallisia sinfonisia puhallinorkestereita. Samalla hän tutustui Georgian osavaltionyliopiston sekä Arizonan yliopiston puhallinkapelli- mestarikoulutukseen, puhallinorkestereihin ja amerikkalaiseen puhallinkulttuuriin.

Matka alkoi kylmistä olosuhteista Helsingistä keväiseen Atlantaan. Georgian osavaltiossa Peachtree Cityssä asuva Ambrosen perhe ja isäntä Robert toivottivat 5.2.2017 muumipehmolelujen ja salmiakin myötä matkailijan lämpimästi tervetulleeksi! Ensimmäisen illan kruunasi naapurien grillijuhlissa screeniltä seurattu koko Amerikkaa sykähdyttänyt Super Bowl, amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu, jonka päätähtenä lauloi Lady Gaga.

Arizonan yliopiston kampusalueelta Phoenixistä. Siellä oli kiva lämpötila tutkia partituuria ennen treenejä kahvipaussin lomassa... Pitkin poikin Amerikkaa

Maanantaina 5.2. professori Robert Ambrose tutustutti minut Georgian osavaltionyliopiston kampusalueeseen, joka levittäytyy laajalle kaupungin keskustassa Coca Cola -museon ja Olympiapuiston läheisyyteen. Illan konsertissa johdin Georgian yliopiston Sonaré Chamber Winds -yhtyettä, jonka ohjelmassa oli C.Ph.E. Bachin marsseja ja sonaatteja. Torstaina oli sinfonisen puhallinorkesterin Symphonic Wind Ensemblen konsertti yliopiston taidekeskus Rialtossa. Ohjelmassa oli uuden amerikkalaisen musiikin lisäksi mm. Graingerin Lincolnshire Posy. Konserttisaleissa oli upea akustiikka, ja opiskelijoilla näytti olevan hyvä meininki!

Matkan aikana tuli selväksi, että puhallinmusiikilla on merkittävä rooli koulumaailmassa paikasta riippumatta. Esimerkiksi lähes neljän tuhannen oppilaan Norcross High Schoolissa muun musiikkiopetustarjonnan lisäksi toimii marssibändi ja useita puhallinorkestereita. Yksi syy puhallin- ja marssibändien suosioon toki on amerikkalaisen jalkapallon alku- ja väliaikanumeroina esitettävät kuviomarssit. Puhallinkapellimestarikoulutusta järjestetään myös laajasti ympäri maata. Useimmiten on tapana tehdä tutkinto tohtoriksi saakka.

Perjantaina 10.2. matka jatkui Arizonaan Phoenixiin, jossa vastassa oli tohtoriopintojaan yliopistossa suorittava Melanie Brooks (selfiessäni alh.oik.). Hänen kanssaan kävimme viikonloppuna katsastamassa Grand Canyonin. Täytyy sanoa, että sanat eivät riitä kuvailemaan maiseman huikeutta!

Phoenxissa vierähti viikko (13.-18.2.), jonka aikana nautimme lämpimästä aurinkoisesta säästä sekä mielenkiintoisista luennoista, work shopeista ja puhallinorkesteriharjoituksista Arizonan yliopistossa. Oli hienoa päästä työskentelemään yhdessä puhallinkapellimestariopiskelijoiden, Melanien, Shannon Shakerin ja Bryan Rayan kanssa ja tavata heidän professorinsa. Tutustuimme myös heidän kantakapakkaansa. Tuntui kuin olisin päässyt viikoksi vaihto-opiskelijaksi, kun johdin sektioharjoituksia ja puhallinorkesteritreenejä. Vedimme Bryanin kanssa myös kapellimestarikurssia yliopiston opiskelijoille.

Koulutusohjelma oli suunniteltu monipuoliseksi, ja opiskelijat pääsivät muiden opintojen lisäksi johtamaan paljon eri projekteja viikottain. Melanie oli esimerkiksi ideoinut yhteiskonsertin paikallisen koulun kanssa. Orkesterina oli Melanien oma ASU Concert Band ja solisteina toimivat nuoret muusikot Harmony Project Phoenixistä. Projekti oli saanut ideansa El Sisteman pohjalta. Alueella on paljon maahan- muuttajia, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta musiikin harrastamiseen. Hieno juttu ja upeita kokemuksia lapsille!

Matka oli oikein antoisa, opettavainen ja hauska! Huomaa, että meidän pienessä maassamme suunta on oikea ja hyvää työtä tehdään monilla paikkakunnilla. Kun vielä rahoitusta löytyisi esimerkiksi puhallinorkesterikoulutoimintaan ja puhallinopettajia palkattaisiin useammin päätoimisiksi, niin olisipa meillä edistyksellistä...

Teksti ja kuvat:

Marjo Riihimäki kapellimestari, MuM (puhallinorkesterinjohto, Sibelius-Akatemia)

Suomen Puhallinsinfonikot/ Finnish Symphonic Wind Professionals

Sotilasmusiikkialan intendentti, Puolustusvoimat Kvartaalin Kvartaalin vaateripustin vaateripustin

Ennen Jukka Viitasaaren 1987 suunnittelemaa puhkulogoa Puhkut sonnustautuivat mm. T-paitoihin, mutta rennosti. Pekka ”Miles” Autio ja Joni Palomäki 1984 Puhkulogo kirkkaankeltaisella pohjalla tavoitteli maksimaalista värikontrastia, kuten taiteilija Vuonna 1991 ilmestyneen Vol 2. -albumin julkkariin yliopisto Puranen tässä puhkuu. pakkopuki Puhkut tummaan ja kuumaan esiintymiskaapuun.

Vuonna 1997 ilmestyi uraa- uurtava ja huraahuutoja koonnut Puhkupillit Vol. 4/4.

Kannen suunnitellut Risto ”Rise” Pohjonen (vas.) yhdisti klassisen logon kehitysoppiin.

Designia käyrettiin monissa kuosissa, myös lippiksessä.

Kauluspaitamalli maksimoi tutun värikontrastin Mikkelin puhallinpäivillä 1998.

Faniklubipaitoja on tiettävästi myönnetty mm. Janne Sini- kedolle ja Elias Maija Perola, Tiiu Tuominen, Sami Kontola ja Pauliina Sormunen Seppälälle... Kvartaalin vaateripustin Puhkusenioriiden- ja -senjoriittojen T-paita Black Sabbath-fontilla räiskyi Hamina Tattoossa 2008. Rise oli taas asialla.

Lastenkonsertteihin Puhkut ovat naamioitu- neet mieltymystensä mukaan. Eipä Janne Ikosta ja Kiksimies-piirtäjä Jaakko Joensuuta ihan helposti tunnistaisikaan. Nykyään puhkukäytössä onkin oikeaoppinen kiksimittari...

Vappuna liehuu puhkulippu, joka väriensä puolesta erottuu hyvin lumipeitteestä.

Konserteissa kuosi on vuosien mittaan muuttunut konservatiivisemmaksi, mutta rennomaksi. Tarjolla on monenlaista sälää aina Soila Takasen julistusta tehostavaan puhkuviittaan. Lisää juttuja skannattuina tai digikuvina voi lähettää: [email protected]

Satakunnan Kansa 26.3.2017 Kärjessä 1/2017

Lapin kansa 20.3.2017

Kärjessä 1/2017 Lapin kansa 13.3.2017 Reserviläinen 8/2016.

Turun Sanomat 21.4.2017

Turun Sanomat 25.4.2017

AL Moro 27.4.2017

HeSa 22.4.2017. Esiintymistaidon työpajassa harjoitellaan esiintymistilanteita rennossa ja turvallisessa ilmapiirissä. Viikonloppukurssi sisältää luentoja, ryhmätyöskentelyä sekä yhdessä soittamista ja esiintymistä.

om otos.c llionPh kuva: Bi

ESIINTYMISTAIDON TYÖPAJA 23.–24.9.2017 Päivölän Virkistyskoti, Nummela

Työpaja on suunnattu aikuisille ja nuorille musiikin harrastajille. Kurssilla käsitellään stressinhallintaa, läsnäolon merkitystä sekä erilaisia rentoutumistekniikoita ja esitykseen valmistautumista. Kouluttajina toimivat esiintymisvalmennukseen ja improvisointiin erikoistunut Sibelius-Akatemian lehtori Erja Joukamo-Ampuja sekä monitaiteinen muusikko ja pedagogi Maija Karhinen-Ilo.

KOULUTUKSEN HINTA 175 € täysihoidolla – hintaan sisältyy opetus, majoitus, aamupala, iltapala, 2 x lounas, päivällinen ja 2 x päiväkahvi 145 € ilman majoitusta – hintaan sisältyy opetus, 2 x lounas, päivällinen ja 2 x päiväkahvi Kurssimaksuun voi hakea maahanmuuttajille, työttömille ja eläkeläisille tarkoitettua 50 euron opintosetelietua.

LISÄTIEDOT Lisätietoja sähköpostitse osoitteista [email protected] ja [email protected]. Ilmoittautumiset 31.8.2017 mennessä osoitteessa kansalaisfoorumi.fi/koulutukset.

Koulutus järjestetään yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton, Suomen Puhallinorkesteriliiton ja Kanteleliiton kanssa. Nuutisia/Yheter "Meijjän pojat!"

Mikkelin Tykkipuiston Jalkaväkimuseolla avattiin 27.1.2017 Mikkelin Varuskuntasoittokunnasta kertova näyttely. Näyttelyssä tuotiin esille soittokunnan historia kuvien, esineiden ja puheiden myötä vuosilta 1945–2013 Jalkaväkimuseon ja Mikkelin Varuskuntasoittokunnan perinneyhdistyksen yhteisenä ponnistuksena.

Näyttely perustuu idean isän Pertti Ukkosen kirjoittamaan historiikkiin, jossa kuvataan soittokunnan toimintaa sen alusta aina viimeiseen päivään ennen lakkautusta. Sanonta "Meijjän pojat" on jäänyt elämään soittokunnan historiassa sen legendaarisen kapellimestarin Kauko Lahden käyttämänä sanontana. Näyttelyn toisena kokoavana voimanlähteenä toimi Hannu Riipinen, joka myös johti avajaisissa esiintynyttä perinneyhdistyksen soittokuntaa. Sisään tultaessa silmiin osui ensimmäisenä Savon Prikaatin vaakunalla koristellut marssirummut, kapellimestarin marssisauva sekä fanfaaritorvet.

Avajaisten alkuun soittokunta kajautti Fredrik Paciuksen Sotilaspoika- marssin, minkä jälkeen museon johtaja Ev evp Markku Riittinen kertoi museon toiminnasta avajaisvieraille. Tilaisuuteen oli saapunut noin kolmekymmentä sotilasmusiikista ja sen perinteistä kiinnostunutta henkilöä. Tämän jälkeen perinneyhdistyksen soittokunta esitti Emil Genetzin säveltämän tunnetun mieskuoroteoksen Terve Suomeni maa. En tiedä, oliko valinta sattumaa vai harkittu, sillä samainen teos löytyy Savon Sotilassoittokunnan äänitteeltä Päämajakaupungin kaikuja vuodelta 1999.

Jalkaväkimuseon näyttelyiden kokooja Tiina Kylliäinen kertoi näyttelyn rakentamisvaiheista sekä mistä ja keneltä oli materiaalia saatu. Marssirumpujen lisäksi näytteillä on mm. kornetti, klarinetti ja käyrätorvi. Myös valokuvia oli runsaasti näytillä, joten sieltä saattaa löytyä tuttuja kasvoja vuosien varrelta. "Meijjän pojat" -näyttelyn virallisena avaajana oli musiikkimajuri Riku Huhtasalo Rakuunasoittokunnasta. Hän kiitti Jalkaväkimuseota ja erityisesti näyttelyidean puuhakaksikkoa Hannu Riipistä ja Pertti Ukkosta.

Jos lomamatkasi suuntautuu tai muuten tie vie Mikkeliin, niin suunnista paikallisesta sotilasmusiikkiperinteestä kertovaan näyttelyyn Jalkaväkimuseolle, Jääkärinkatu 6–8 50100 Mikkeli. Teksti ja kuva: Heino Koistinen

Yliluutnantti Teuvo Oja ajatelleeksi, kuinka tehdä uusia marssikirjoja. Lopulta hän otti Teuvo reserviin! siirtyi reserviin 1.3.2017. lainaa printtikalustoa ja marssikirjan ensimmäistä painosta Hän on syntynyt vuonna varten. 1965 Ylitorniolla. Oma pieni kustannustoiminta alkoi vuonna 2010, kun Leinosen – Se oli kansalais- Jussi sanoi paria vuotta aiemmin, että "laita nyt kustannuspulju opiston piirinä toiminut pystyyn, että saat osuuden myös teosten esittämisistä". soittokunta, johon silloinen kanttori Hannes 31 vuoteen mahtuu kaikenlaista. Lohtajan leirialueella Mäkelä haki soittajia, kymmenkunta vuotta sitten lähti teltta soittokunnan päältä. Oli kertoo Teuvo soittajan pakko lopettaa soittaminen ja ottaa runkoputkesta kiinni, ettei uransa alkamisesta. olisi sattunut ikävästi. Pohjanmaan sotilassoittokunnan loppuvuosien esiintymiset olivat menestyksekkäitä. – Välillä lopetinkin koko homman, mutta tuossa Erityisesti mieleen ovat jääneet täpötäysille saleille pidetyt hienot 14-vuotiaana innostuin konsertit, joissa solisteina olivat maamme eturivin laulusolistit. uudelleen. Peruskoulun Teuvon mielestä on vaikea kuvitella muuta kokoonpanoa kuin loppuessa hain puhallinorkesteri, joka kykenee soittamaan myös ulkoilmassa ja kannustuksen marssien ja vieläpä unplugged. saattelemana soitto- oppilaaksi Helsinkiin. Pohjanmaan sotilassoittokunnan lakkauttamisen jälkeen Teuvo siirtyi 2014 Lapin sotilassoittokuntaan. – Muutos otti oman – Aloitin soitto-oppilaana elokuussa 1981 kurssilla 32. aikansa, mutta pääsin lähemmäksi kotiseutua, Oja kertoo. Samaisella kurssilla aloittivat myös Timo Vestman ja Esa Koppelo, joiden kanssa kurssin päätyttyä siirryimme – Eläkkeellä omassa omakotitalossa on aina remontoitavaa, varusmiespalvelukseen Vaasaan ja sitten vakanssille 1985 pientä tai suurta. Jatkan tuota NoteLinen toimintaa. Nuotin tekoa Vaasan Varuskuntasoittokuntaan. olisi joka päivä, jos myyntiä tulee. Se jaksaa aina innostaa.

Päällystöopiston kurssin 45 Y-vaiheen Oja kävi vuonna 1986 Toivotamme Teuvolle toimeliaita päiviä reservissä! Lappeenrannassa. Oheistehtävistä eniten kiinnosti nuotisto ehkä silloisen nuotistonhoitajan Leo "Henkka" Peltolan innoittamana. Teksti: Jyrki Kuusirati, kuva: Anni Tahvanainen Kun sitten nuotinkirjoitusohjelmat tekivät tuloaan, Teuvo tuli Nuutisia/Yheter

Ameriikan Poijat tuovat faninsa mukanaan, suomalaisilta ihailijoilta ei peritä ihan yhtä kovia hintoja...

Veteraanisoittokunta täytti pyöreitä

Lahden Veteraanisoittokunta juhlisti 40 vuoden merkki- paaluaan Hennalan upseerikerholla 4.11.2016. Matti Kettusen johtamassa viihdekonsertissa kuultiin puhallin- musiikkia laidasta laitaan – ohjelmaan sisältyi muun muassa perinteisiä marsseja, erilaisia tanssirytmejä valssista swingiin, suomalaisia iskelmiä ja klassisemmalta puolelta katkelmia Verdin oopperasta Aida.

Soittokuntaa pitkään johtanut lahtelaisen musiikkielämän merkittävä vaikuttaja Jorma Alanne ei päässyt itse paikalle, mutta ohjelmasuunnittelussa häntä haluttiin muistaa, joten konsertin avasi Alanteen säveltämä marssi Urheat veteraanit. Soittokunnan edessä vasemmalta lukien laulusolistit Raija Illan laulusolisteina toimivat Hannu Lehtonen, Raija Kautonen, Luna Fernandes Koskinen ja Hannu Lehtonen, Kautonen ja Raine Niilola sekä 9-vuotias Luna Fernandes Koskinen, joka tehokkaasti valloitti yleisön. Soittajien riveissä oikealla kapellimestari Matti Kettunen istui reilut 20 muusikkoa, mukaan lukien orkesterin perustajajäseniin kuuluva kunniapuheenjohtaja Keijo Heti seuraavana aamuna Veteraanisoittokunta oli jälleen Järvinen. keikalla, tällä kertaa veteraanien pyhäinpäivän kirkkojuhlassa. Aiemmin syksyllä Lahden Sotaveteraanipiiri jakoi Lahden Veteraanisoittokunta, aiemmalta nimeltään Lahden soittokunnalle ansiomerkit veteraanityöstä. Piirin Sotaveteraanien Soittokilta, on Suomen ainoa sotaveteraanijärjestöjen alaisuudessa toimiva puhallin- Lahden Veteraanisoittokunnan vuosi 2017 käynnistyi iloisissa orkesteri, joten esiintymiset erilaisissa veteraanitilaisuuksissa merkeissä, kun tahtipuikkoon tarttui Lahden konservatorion ovat olleet luonnollinen osa orkesterin toimintaa jo neljän trumpettilinjalla opiskeleva tuore kapellimestarituttavuus vuosikymmenen ajan. Yhtään sotiemme veteraania ei Tuomas Hovi. Yhteistyö uuden orkesterinjohtajan ja soittajien muusikoiden joukosta enää löydy, mutta kuulijoista kyllä. välillä on päässyt oikein lupaavaan alkuun. Uudet tuulet Soittajien ikäjakauma on tällä hetkellä 28–82 vuotta. puhaltavat myös ohjelmiston puolella, ja suunnitteilla onkin alueen puhallinorkestereiden yhteinen Suomi 100 -konsertti Onnistuneen viihdekonsertin huipennukseksi lavalle astui marraskuussa. Spol:n puheenjohtaja Raine Ampuja. Hän ojensi yllättyneelle Matti Kettuselle liiton tammenlehväreunuksisen erikoisansio- Teksti: Meri Virtala merkin kunnianosoitukseksi yli 40-vuotisesta puhallinmusiikin harjoittamisesta, mikä tosin Kettusen tapauksessa tarkoittaa yli 60 vuotta. Juhlallinen hetki! Samalla koko konsertti sai arvoisensa päätöksen, kun orkesteri kajautti ilmoille Muistoja Nuutisia/Yheter Pohjolasta. Turun Metsänkävijäin soittokunnan juhlavuoden kahvikonsertti 4.3.2017 Turun VPK:n talolla, johtajana Marika Järvi, solisteina Kyösti Mäkimattila, laulu sekä Tero Lindberg, trumpetti.

Soittokunta juhli komeasti 90-vuotista taivaltaan Sitä seurasi Ennio Morriconen Kourallinen dollareita, joka on teemalla Kultaisia & Kuninkaallisia säveliä. Konsertti tuttu samannimisestä lännenelokuvasta. Elokuvasäveliä oli oli nimensä veroinen, sillä Tero Lindbergin "kultaisen myös virtuoosikappale The Green Hornet Theme, jonka trumpetin" loisteliaat sävelet kuten myös Kyösti Tero esitti hyvin vaivattomasti, vaikka nopea tempo Mäkimattilan tulkitsemat tangot saivat yleisön vaativine "tuplakielineen" ja "huulitrilleineen" tekee kuuntelemaan hurmioituneena konserttia. kappaleesta useimmille trumpetisteille saavuttamattomien unelmien kohteen. Konsertti alkoi Usko Kempin säveltämällä Turun Metsän- kävijäin marssilla. Sovitus oli Urpo Laaksosen, kuten monet Pasi-Heikki Mikkolan sävellys Tuhansien järvien maa oli muutkin konsertissa esitetyt kappaleet. Ensimmäinen hieno kaksiosainen orkesterinumero, jonka orkesteri soitti puolisko konsertista koostui laulaja-sanoittaja-runoilija Kyösti Marika Järven johdolla tyylikkäästi. Mäkimattilan tangotulkinnoista sekä orkesterin omista numeroista, jotka orkesterin kapellimestarina toimiva Marika Konsertti jatkui solistinumeroilla, ja esitysvuoroon tuli Järvi oli harjoittanut. Hän johti teokset pitäen tempot ja orkesterin oma "ykköstrumpetisti" Renita Johansson. nyanssit hallinnassa. Yhdessä Tero Lindbergin kanssa hän soitti Toivo Kärjen säveltämän ja Urpo Laaksosen sovittaman kappaleen Hienon laulutaitonsa lisäksi Kyösti Mäkimattila osoittautui Täysikuu. Concerto for Trumpet on tunnetun trumpetisti myös sanataituriksi, joka turunmurteisilla elävään elämään Harry Jamesin 40-luvulla säveltämä "trumpetti-ilottelu", joka liittyvillä runoillaan loi saliin iloisen tunnelman ja sai kuultiin Teron sovituksena ja omana virtuoosi-irrotteluna. mahtavien aplodien lisäksi naurun irtoamaan herkästi. Väliajalla yleisö ja soittajat saivat nauttia kahvia täytekakun Ohjelman viimeisenä kappaleena oli Jörgen Petersenin kera. Suomessa tunnetuksi tekemä Kaksi ruusua, jossa Tero esitti varmaan pisimmän siihen koskaan soitetun glissandon. Väliajan päätyttyä avausnumerona oli Jean Sibeliuksen Mahtavien aplodien päätyttyä Tero soitti vielä flyygelitorvella Partiomarssi. Tämän jälkeen lavalle astui Tero Lindberg Rauli Somerjoen hienon balladin Valot. trumpetteineen puhaltaen ilmoille iki-ihanan Kultaisen trumpetin laulun. Teksti ja kuvat: Jorma Räsänen Henkilökuva: Soitto-oppilaasta sinfoniaorkesterin muusikoksi osa 1. Pauli Hämäläinen

Opiskellessani Sibelius-Akatemiassa kävin innokkasti seuraamassa Radion Sinfoniaorkesterin konsertteja Finlandia-talolla. Huomioni kiinnitti herrasmies takarivissä eli lyömäsoitinten äänenjohtaja, jonka olin nähnyt myös ohimennen akatemian R-talon käytävillä. Hän on henkilökuvasarjamme ensimmäinen haastateltava, Pauli Hämäläinen.

Hämäläisen ura on hengästyttävän pitkä ja leveä, siihen kuuluu monta vuosikymmentä RSO:ssa, Sibelius-Akatemiassa, Savonlinnan oopperajuhlilla, vain muutamia mainitakseni. Moni tällä hetkellä suomalaisissa sinfoniaorkestereissa ja sotilassoittokunnissa soittavista lyömäsoittajista on ollut jossain vaiheessa hänen oppilaanaan. Haastattelin Paulia keväällä 2017 Savonlinnassa, jossa hän viettää eläkepäiviään.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, lähdit alalle soitto-oppilaana?

– Aloitin soittohommat Imatran työväensoittokunnassa oboistina ja soitin myöhemmin myös jonkin verran huilua. Muutin vuonna 1955 Helsinkiin soitto-oppilaaksi tuolloiseen Helsingin Varuskuntasoittokuntaan. Opettajanani oli Gunnar Koskinen. Tuohon aikaan lyömäsoittajan työtä ei pidetty erityisen suuressa arvossa ja ajateltiin, että joku voi kyllä hoitaa ne hommat silloin kun ehtii. Gunnar aloitti Helsingin kaupunginorkesterissa trumpetistina, mutta ilmeisesti hänellä oli aikaa hoitaa näitä lyömäsoittajien hommia vähän paremmin! Enemmän se opetus oli sellaista elämän opettamista, mutta toki soitimmekin esimerkiksi Vassiljevin pikkurumpukoulua ja Knauerin patarumpukoulua. Marimbaa tai vibrafonia ei ollut käytössä, joten soitimme ns. pahnapelillä eli nelirivisellä ksylofonilla (jota soitetaan pituussuunnassa!). Sittemmin pääsin legendaarisen Rainer Kuisman oppilaaksi. Kuisma oli ensimmäinen suomalainen lyömäsoittaja, joka kovalla työllä kehitti soittotaitoaan – varmasti opintomatkat jenkeissä avasivat silmät sille, mitä lyömäsoitto oikeasti on. Ei hän kummoinen pedagogi ollut, mutta omalla esimerkillään hän pystyi näyttämään asioita ja toimimaan esikuvana. Häntä voi kuitenkin pitää ansiosta Suomen lyömäsoitinkoulutuksen isänä.

Miten ammattiurasi lähti sitten käyntiin?

– Vuonna 1960 pääsin soittokunnasta, tai oikeastaan minut potkaistiin pellolle, koska siellä ei ollut vapaita vakansseja. Odottelin pari viikkoa ja pääsinkin sitten Helsingin kaupunginteatteriin, jossa viivyin kolme vuotta. Se oli kovaa ja mukavaa työtä, ja siitä maksettiin myös hyvin – tienasin paremmin kuin sinfoniaorkestereissa. Kaupunginteatterin kautta järjestettiin soittajia ja soittokeikkoja muuallekin Helsinkiin. Muistan esimerkiksi yhden joulukuun, jolloin Svenska Teaternissa meni mm. My Fair Lady, jossa olin soittamassa: minulla oli silloin 55 näytöstä kuukaudessa ja vielä harjoitukset päälle! Sitten vuonna 1963 pääsin oopperaorkesteriin, jossa olin neljä vuotta, minkä jälkeen vuonna 1967 siirryin Radion Sinfoniaorkesteriin. Siellä työskentelinkin sitten 36 vuotta. Olin pääasiassa lyömäsoitinten äänenjohtaja, mutta esimerkiksi Paavo Berglund halusi johtaessaan minut patarumpaliksi. Berglund oli kaikin puolin todella tarkka ja vaativa, ja opin häneltä paljon; hänen aikakautensa oli kaiken kaikkiaan todella merkittävä orkesterin kehityksen kannalta. Leif Segerstamin aikana taas työtahti kiihtyi merkittävästi, ja ohjelmistoon tuli paljon uutta musiikkia. Kesäisin soitin Savonlinnan oopperajuhlien orkesterissa neljänkymmenen vuoden ajan. Sibelius-Akatemiassa opetin myös monta vuosikymmentä tuntiopettajana.

Miten orkesterityö ja lyömäsoitinkulttuuri ovat mielestäsi muuttuneet vuosikymmenien aikana?

– Kuten sanottua, aloittaessani 1950-luvulla ei lyömäsoittajia ja lyömäsoittimia pidetty erityisen merkittävinä. Se näkyi jo ihan siinä, että soittimet olivat todella heikkolaatuisia ja niitä oli vaikea saada. Puolustusvoimien antama koulutus kuitenkin kantoi jonkinlaista hedelmää, sillä ammattiorkestereihin saatiin soittajia. 1960-luvulla ja etenkin myöhemmin television suosion nousun myötä esimerkiksi Yle pystyi rahoittamaan RSO:n toimintaa paremmin, ja tuolloin hankittiin parempaa kalustoa, varsinkin kun soittimien ja nuottien hankkiminen helpottui muutenkin. Orkesterien taso yleisesti nousi kapellimestareiden uutteran työn ansiosta.

Lyömäsoittajien taso on maassamme ollut nousemaan päin, vaikka välillä kaikki koesoittopaikat menivätkin ulkomaalaisille. Uutteran harjoittelun ja työnteon merkitys ei ole vähentynyt missään vaiheessa, ja sama tulee pätemään jatkossakin.

Mitä touhuat nykyään, vieläkö soitat tai opetat?

– Muutettuani Savonlinnaan ajattelin, että voisin soittaa vaikka jossain sopivassa soittokunnassa, mutta toistaiseksi olen treenannut itsekseni. Tein yhden sijaisuuspätkän musiikkiopistossa ja seuraan aktiivisesti, mitä orkestereissa ja lyömäsoitinkulttuurissa tapahtuu.

Teksti: Janne Ikonen, kuvat Janne Ikonen ja Pauli Hämäläisen arkisto - HISTORIAN VALOSSA -

Kuinka puupuhaltimet palasivat puhallinorkestereihin ?

1800-luvulla Venäjällä alettiin karsia armeijan ’turkkilaisia janitsaarivaikutteita’ eli käytännössä puupuhaltimia ja tiettyjä lyömäsoittimia. Soittokunnille määrättiin keisarillisella julistuksella vaskikokoonpanot 24.11.1880, ja Kaartin soittokunnan silloinen kapellimestari Adolf Leander lähti tarmolla kehittämään sotilasmusiikkia sille pohjalle. Leander opetti myös soitinnusta ja vaskipuhaltimia samoihin aikoihin perustetussa Helsingin musiikkiopistossa sekä vaikutti oppikirjallaan ja sadoilla sovituksillaan suuresti torvisoittokuntien kehittymiseen. Suomalaista vaskiseptettiä eli torviseitsikkoa pidetään Leanderin ja hänen alaisensa vääpeli Antti Ahosen luomuksena.

Seitsikkoja tarvittiin, sillä 1800-luvun loppupuoliskolla räjähdysmäisesti kasvanut suomalainen kansalaisyhteiskunta urheiluseuroineen, palokuntineen, lähetysseuroineen, työväenyhdistyksineen, raittiusseuroineen, laulujuhlineen ja muine sivistysrientoineen synnytti kymmeniä ellei jopa satoja torvisoittokuntia ympäri maata.

Janitsaarit Viipurissa Lakkautettujen suomalaisten sotilassoittokuntien muusikoita siirtyi myös Venäjän armeijan Suomeen sijoitettujen suomenmaalaisten yksiköiden soittokuntiin. Esimerkiksi Kaartin entinen klarinetisti ja vääpeli Johan Willgren, joka oli valmistunut kapellimestariksi Helsingin orkesterikoulusta, johti Viipurissa vuosina 1902–1904 venäläistä Linnoituspataljoonan soittokuntaa. Berliiniin ja Tukholmaan suuntautuneiden matkojensa jälkeen hän perusti 1904 Wiipurin Torvisoittokunnan, josta kehittyi maamme ensimmäisiä – ellei jopa ensimmäinen – puupuhaltimia sisältävä ”janitsaarisoittokunta”.

Uudentyyppisen puhallinorkesterin sointi-ilme ei saanut välitöntä hyväksyntää. Tammerfors Nyheter 1.4.1910 arvioi Willgrenin johtamaa konserttia Tampereen teatterissa:

“Viipurin Janitsaariorkesterin konsertti ei valitettavasti kerännyt runsaasti yleisöä, vaikka olisi kyllä ollut kuulemisen arvoinen. Yhteissoitto oli hyvää ja suoritus elävää ja tarttuvaa. Orkesterin kokoonpanossa oli toki jotain outouksia. Vaski ja puupuhaltimien eroavaisuudet vaikuttivat teräviltä. Jälkimmäiset kaikuivat kuivina ja mehuttomina leveäsointisten messinkien seassa.”

Satakunta-lehden arvio oli suopeampi. “Orkesteri suoritti tehtävänsä kiitettävästi, paikoin oikein hämmästyttävän hyvin. Se seikka, että korkeat, korvia vihlovat ass- ja ess- Kaartin soittokunnan lakkauttamisen jälkeen 1905 sen johtaja Aleksei Apostol perusti Helsingin kornetit ovat korvatut huiluilla, torvisoittokunnan, johon hakeutui alan parhaita vaskisoittajia ympäri maata. Ensimmäisen vaihtoehtoisesti piccololla ja väliasteena torvien välillä on kolme klarinettia, antaa maailmansodan alla otetussa kuvassa näkyy, että kokoonpanossa oli myös klarinetteja. orkesterille paljon suuremman värittämismahdollisuuden ja yleiseen miellyttävämmän värityksen kuin tavallisissa torvi-orkestereissa.”

Suunnitelmat hautautuivat Samalla hautautuivat Liljeströmin esitykset. Sisällissodassa 1918 kummallakin puolella soittivat Uusi hallinto päätti perustaa heinäkuun alussa vaasalaisen torvisoittokunnat. Sodan aikana valkoiset kouluttivat omia Axel Steniuksen johtaman Sotilassoittokuntien soittajiaan Korsholmassa. Vaikka kyseessä oli käytännössä Järjestelytoimikunnan, jonka muut jäsenet olivat kapellimestari seitsikot, koulun johtaja Aatto Liljeström ehdotti toukokuun alussa Aleksei Apostol ja Helsingin Musiikkiopiston rehtori Erkki Melartin. 1918 Mannerheimin esikunnalle puupuhaltimien liittämistä armeijan soittokuntien kokoonpanoon. Stenius visioi kesällä 1918 Sibeliukselle lähettämässään kirjeessä: ”Tarkoitukseni, että tulevista soittokunnista tulisi maanlaajuisesti Jääkäri ja Grenadöörirykmenttien soittokuntiin ehdottaisin korkeamman taidemusiikin kehtoja, niin että tulevaisuudessa voisimme seuraavat soitikot: kuulla jopa sinun sinfonioitasi syrjäisimmilläkin seuduilla. Onhan tämä rohkea ajatus, mutta minusta tuntuu, että kaikki puhuu tämän

organisaatiosuunnitelman puolesta. Vain näin voimme ehkäistä sen, että 1 kpl Des-piccolo/2 kpl Es- Clarinetto/6 kpl B- Clarinetto/1 kpl Bas- koko joukko musikaalisia lahjakkuuksia kutistetaan käsityöläisiksi – Clarinetto/1 kpl Sopran-Saxophon B/1 kpl Altto-Saxophon Es/1 kpl ”torvikarjaksi”… Suunnitelman toteutumiseksi tarvittaisiin musiikki- Tenor-Saxophon B/1 kpl Barit-Saxophon Es/2 kpl Kornetto -Es/3 instituuttiin oma osasto ja soitto-oppilaiden internaatti Helsinkiin. Melartin kpl Kornetto -B Piston/2 kpl Kornetto -B Flygelhorn/2 kpl Altto- on tutustumassa alan ulkomaisiin, ruotsalaisiin ja tanskalaisiin, Es/2 kpl Tenor-B/ 2 kpl Tromba-B/2 kpl Corni-F/2 kpl Bariton-B/2 organisaatioihin ja on ylen innostunut suunnitelmasta. Ja sitten on tärkeää kpl Basso-Es Tuba/2 kpl Basso-B Helikon/2 kpl saada kunnon kapellimestareita, jotka voisivat kehittää soittokuntia…. Hyvä olisi jos sanasi sopivassa tilaisuudessa voisi taittaa peitsen, jota Lyöntisoitikoita/(yht 38) (Huom. joku myöhemmin lisännyt aloitetta vastaan teroitetaan.” lyijykynällä 2 vetopasuunaa) Sotaministeriö hyväksyi kesällä tehdyt esitykset lokakuun lopussa. Toukokuun loppupuolella maassa alkoivat kuitenkin puhaltaa Ainoastaan Kaartin kohdalla esityksessä oli puupuhaltimia, mutta saksalaismieliset tuulet. Mannerheim jäi poliittisessa käytännössä niitä oli sielläkin vain vähän. Näin soitto jatkui kädenväännössä alakynteen, jätti eroanomuksensa ja käytännössä tsaarin aikaisilla sävyillä. poistui maasta 1.6.

Vaikutteita Amerikasta Ratkaisevan impulssin puhallinorkesterien kehittämiselle Suomessa antoi kesäkuussa 1920 maahan saapunut ja kahden kuukauden ajan maata laajasti kiertänyt amerikansuomalainen täysimittainen sinfoninen puhallinorkesteri Louhi.

Suomen Kuvalehden numerossa 21/1920 julkaistussa uutisessa Louhen vierailusta keskitytään orkesterin amerikansuomalaisuuteen. Louhi tarjosi suurimmalle osalle suomalaisista kuulijoistaan ensimmäisen mahdollisuuden tutustua täysmittaisen sinfonisen puhallinorkesterin sointiin. Vierailu vahvisti puupuhallinentusiastien asemaa entisestään.

Suuri läpimurto Armeijan piirissä huolta aiheutti soiton Kokeita oli seuraamassa useita Alkuvuodesta 1922 Sotaministeriö perusti voima. Linnala kuvaa suoritettuja kokeita musiikkialan asiantuntijoita sekä korkea- sotalaitoksen uuden Suomen Musiikkilehdessä 10/27: arvoisia armeijan edustajia. Lopulta musiikkilautakunnan. Mukaan tulivat “Kokeet uuden soitinmuodon suhteen tammikuussa 1926 soittokunnat Heikki Klemetti ja armeijan edustaja aloitettiin kevättalvella 1925 Suomen määrättiin siirtymään uusiin everstiluutnantti Oiva Olenius. Sihteeriksi Valkoisen Kaartin soittokunnassa kokoonpanoihin viiden vuoden nimitettiin monipuolinen ja kielitaitoinen Helsingissä allekirjoittaneen johdolla. siirtymäajalla. Nyt sotilassoittokuntiin kapellimestari Lenni Linnala, joka oli Sotilaalliset, siis marssikokeet, tulivat kaikki puhallin- ja lyömäsoittimet toiminut Korsholman sotilassoitto- suoritettiin Kaivopuistossa, Sauna-, ja Kaartin soittimistoon määrättiin jopa opistossa Liljeströmin sijaisena. Esplanaadin- ja Fabianinkadulla sekä saksofonit. Ohjesäännön mukaisesti Kasarmintorilla, joten erilaisilla kaduilla oboe- ja fagotinsoittajat toimisivat Vuonna 1925 hän siirtyi Mikkelistä ja teillä sekä aukealla. Suoritettu ulkosoitoissa lyömäsoittajina. Suomen Valkoisen Kaartin soittokunnan marssisoitto tarjosi tilaisuuden kapellimestariksi Helsinkiin. Apostolin monipuolisiin akustisiin havaintoihin. Uudistus edellytti koulutusta. terveyden heikentyessä Linnala toimi Konserttimusiikkikokeet suoritettiin Musiikkiopiston rehtori Melartinilla ja hänen sijaisenaan ja pääsi näin Kaartin upseerikerholla, jossa esitettiin Linnalalla olivat yhteiset tavoitteet, sillä aitiopaikalle muokkaamaan tulevia Haydnin Sotilassinfonia, Beethovenin myös suomalaiset orkesterit tarvitsivat soitinkokoonpanoja. Coriolan-alkusoitto ja Tscaikowskyn riveihinsä kotimaisia muusikkoja. Pähkinänsärkijä-sarja.”

Toimet soitto-oppilaskoulun perustamiseksi käynnistyivät hallituksen myönnettyä Helsingin Konservatoriolle määrärahan soitto- oppilaskoulutusta varten. 4.9.1926 alkaneelle ensimmäiselle kurssille Helsingin Konservatoriossa määrättiin 34 oppilasta, joista 24 opiskeli klarinettia, yhdeksän huilua ja yksi – Asser Sipilä – oboeta.

Armeijan soitto-oppilaskoulun ensimmäinen kurssi 1926–1927. Kuvassa vasemmalla koulun vääpeli Nuotio ja johtaja Aleksei Apostol. Opettajista (kuvassa etuoikealla) paikalla ovat huilisti Orlando, klarinetistit Aerila ja Mannerström sekä teorian opettaja Arvo Laitinen ja oboisti Eero Huttunen. Soittajista monet päätyivät niin sotilassoittokuntiin kuin maamme sinfoniaorkestereihin.

Raine Ampuja ja Jussi-Pekka Aukia Lue lisää www.sotilasmusiikki.wordpress.com BRASS

SIBELIUS ACADEMY 5th–10th June 2017 HELSINKI — FINLAND

Vaskisoitinten juhlaa Helsingissä 5.-10.6.2017 Kaartin vanhan ajan torvisoittokunta herättää henkiin musiikkia 1800-luvun Helsingistä. Raine Ampuja ja Paul Niemistö kertovat ohjelmistosta ennen konserttia.

Lisäksi Stockholm Chamber Brass, Helsinki Sinfonietta solisteinaan Jasper de Waal ja Massimo La Rosa,UMO Jazz Orchestra feat. Marshall Gilkes, KOLIZIO, Syskofrenia, Sibelius-Akatemian vaskisoitinkokoonpanot, avoimia mestarikursseja, opiskelijamatineoita, yleisöluentoja...

sites.uniarts.fi/brass-siba Liput maksullisiin konsertteihin: facebook.com/BrassSiba 14,50/7,50 Ticketmaster ja 12/6€ #BrassSiba (Musiikkitalon lipunmyynti) www.partis.fi

AikA jA pAikkA: 10. - 16.7.2017 Partaharjun toimintakeskus, Pieksämäki. HintA: 470 € / sisarhinta 420 € (sis. opetuksen, täyshoidon ja muun ohjelman). ilmoittAutuminen: 31.5.2017 mennessä ilmoittautumislomakkeella osoitteessa www.partis.f leirin järjestävät: Nuori kirkko ry, Seurakuntaopisto ja Suomen Puhallinorkesteriliitto. lisätietojA: Leirin nettisivuilta www.partis.f, Facebookista Partaharjun puhallinleiri, [email protected] ja [email protected]

Juuso Wallin leirin johtaja 040 525 5865 [email protected]

Opettajat

A-orkesteri jA b-orkesteri riffipAjA AlkeiskApelli- Taina Räsänen Tero Toivonen mestArikurssi lyömäsoittimet Marjo Riihimäki sAksofoni Maaret Koskenkari Leena Nousiainen Huilu Jenni Ahonen trumpetti fAgotti Heljä Räty Ismo Vänskä Marika Toivonen

oboe käyrätorvi säestys Anna-Kaisa Pippuri Jussi Järvenpää Andra Kaus

klArinetti pAsuunA vApAA-AikA Anni Ollila-Nordström Anna-Maija Laiho-Ihekweazu Tea Saraskari Elina Pyykönen bAritonitorvi/tuubA Oikeudet muutoksiin pidätetään. Aleksi Saraskari

Tielman Susato, sov.Raine Ampuja Three Danserye Dances C-sarjan pakollinen teos 2017

Lauri Porra, Eskelinen, Lumme, Männikkö, Pihl Near & Distant (gr4,5) A-sarjan pakollinen teos 2017 PUHALLINPOSSUT 1. Possumarssi (1´25´´) Janne Laine, 2. Susilaulu (2´30´´) Viisi ensimmäistä kappaletta puhallin- ja lyömäsoittajille (gr1) 3. Maailmallelähtölaulu (1´25´´) 4. Veli Huilu rakentaa talon (cowboylaulu; 1´45´´) 5. Veli Klarinetti rakentaa talon (ragtime; 2´00´´) Tuomas "Nightwish" Holopainen, 6. Veli Trumpetti rakentaa talon (swing; 1´45´´) sov. Petri Junna 7. Aamunkoitto (1´30´´) While your lips are still red (gr3) 8. Susi hyökkää (1´25´´) 9. Possumarssi uusiksi! Jukka Viitasaari, Musiikkia vasta-alkajille (SM-2014!) kesto 15:20 (grade2) A Handy Suite for Band (gr2) jäsenhinta 80 € (muut 100 €) Tuomas Kantelinen, Ghosts (gr5)

Timo Katila, Raitilla ramppaaja (gr3) Fantasia puhallinorkesterille ja pianosolistille

Juhani Leinonen, Vihkosarjat: PUHALLINORKESTERITANSSIT

Juha Vainion lauluja

NUOTTIEN TILAUKSET: www.finnbandshop.com [email protected]

FinnBand SHOP Jorma Panulan SPOL 40 NUOTIT KÄTEVÄSTI vuotta juhlafanfaari, PDF-tiedostoina ”FINFAARI” ilmaiseksi jäsenorkestereille! 7ikko-kustannus, A-Minor Production, Kysy: Edition ELVIS, STM ja SPOL [email protected]

www.finnbandshop.com

www.spolli.com