Veikko Tiitto DAA-DA DAA-DA Kirka Ja Sammy Babitzin
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Veikko Tiitto DAA-DA DAA-DA Kirka ja Sammy Babitzin - Diskografia 1966 - 2007 1 1. Minä, Kirka ja Sammy Vuonna 1972 tapahtunut Sammy Babitzinin Syksyn Sävelen voitto oli samalla minulle tutustuminen Babitzinin musikaaliseen sisarusparveen. Sammyn jälkeen "tutustuin" luonnollisesti hänen pikkuveljeensä Kirkaan. Siihen aikaan radiossa soitetuimpia Kirkan kappaleita olivat käännöskappaleet Venus ja Pikkuveli, joista jälkimmäistä kuunnellessani ajattelin kyseessä olevan Syksyn Sävelen voittaneen Sammyn nuorempi veli. Eurovision laulukilpailun Suomen karsinta alkuvuodesta 1974 jäi erikoisesti mieleen Sammyn ja Koivistolaisten vauhdikkaan tunnelmallinen kappale, Kari Kuuvan säveltämä Riviera, jossa säestäjänä oli todella suuri orkesteri. Yleisesti ottaen eurovision Suomen karsinnan taso oli tuona vuonna korkea, ja mielestäni juuri tuon kappaleen olisikin pitänyt päästä edustamaan maatamme Luxemburgissa. Sammyn kuoleman jälkeen kesällä 1973 ilmestyi hänen ainoaksi jäänyt LP-levynsä, nimikkoalbumi Sammy. Olin edellisenä syksynä aloittanut äänilevyihin liittyvän musiikin harrastukseni, ja Sammyn LP oli kokoelmassa järjestyksessään kolmas LP-levy. Samalla se tuli olemaan kaikkien aikojen ensimmäinen uunituoreena itselleni hankkimani levyalbumi. Tuo Sammyn ainoaksi jäänyt albumi myikin nopeasti kultalevyn verran. Levy oli huolella tehty, ja siinä Sammy todella pääsi taiteilijana oikeuksiinsa. Musiikki, joka suureksi osaksi koostuu käännöskappaleista, on valittu tarkoin ja jo tämä albumi antaa ymmärtää sen, kuinka lahjakkaan taiteilijan maamme musiikkielämä Sammyn poismenon myötä menetti. Kuulin jopa väitettävän, että jos Sammy olisi saanut elää, niin hänestä olisi aikanaan tullut jopa veljeään Kirkaa suositumpi. Itse olen aina kuvitellut, että jos Sammyn osalle olisi suotu elää normaalin potuinen elämä, niin muun muassa Kari Tapio olisi saanut hänestä todella pahan kilpailijan. Jossittelu on kuitenkin turhaa. Kohtalo, jolle emme mitään voi, päätti asian Sammyn kohdalla näin. Sammyn poismenon jälkeen pääsivät levyttämään Babitzinin sisaruksista myös Georg eli Ykä (oik. Georgij, s. 1955) ja Anna (s. 1961), mutta Sammyn paikkaa hekään eivät pystyneet täyttämään. Kirkan ura sen sijaan jatkui näyttävästi. Vuonna 1973 hänen suurin hittinsä oli Varrella virran (Down By The River), joka soi radiossa mm. "Jokamiehen listan" ykkösenä. Seuraavan vuoden puolella Kirka osallistui Suomen euroviisukarsintaan ajankohtaisella, silloin vallinneeseen energiakriisiin kantaa ottavalla Rauno Lehtisen kappaleella Energia. TV:ssä ahkerasti esiintyneen Kirkan vuoden -75 tv-esiintymisistä epäilemättä tärkeimmät olivat kevättalvella järjestetyt Suomen euroviisukarsinnat, joissa hän esitti Carita Holmströmin ja Raul Reimanin kappaleen Oh New York - rakkain. Lokakuussa puolestaan Syksyn sävelessä Kirka oli mukana Mircea Stanin kappaleella Mirella. Syksyllä 1976 Kirka esitti tv-ohjelmassa "Suomalainen iskelmäfestivaali 1976" Jukka Siikavireen säveltämän kappaleen Neidonryöstö. Kirkan laajasta tuotannosta muuten niin vähälle huomiolle jäänyt Neidonryöstö on oma henkilökohtainen suosikkini. Vuonna 1977 oli minulle mukava yllätys kun voitin erään lehden arpajaisista Kirkan uuden albumin Kaksi puolta. Musiikillisesti tuo albumi on eräs Kirkan parhaita, ja onkin musiikillisesti erittäin hyvin onnistunut kokonaisuus. Vahinko vain, että se jäi niin vähälle huomiolle. Tämä ehkä johtui osittain siitä, 2 että tältä käännöskappaleista kootulta levyltä ei erottunut selvää hittiä, vaikka monissa kappaleissa olisi hittiainesta ollutkin. Minun mieleeni kuitenkin jäi parhaiten Kirkan onnistunut tulkinta Gary Brookerin kappaleesta Valloittaja (Conquistador). Seuraavan vuoden ehdoton hitti sen sijaan oli Annan ja Kirkan duetto Sinut haluan vain (You’re The One That I Want). 80-luvun alku, Kirkan CBS-kausi oli hiljaiselon aikaa. Tuolta ajalta muistuu mieleen kuitenkin sitäkin korostetummin vuoden 1984 Eurovision laulukilpailun Suomen karsinnat ja varsinainen finaali. Silloin Luxemburgissa Suomea edusti Kirka parivaljakon Jukka Siikavire - Jussi Tuominen ideoimalla kappaleella Hengaillaan. Vuosina 1985-87 puhuttiin yleisesti suomalaisen iskelmän kriisistä. Epäilemättä kriisin syyt olivat siinä, että maassamme levyjen kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet toisiaan. Vuonna -88 tilanne kuitenkin muuttui. Silloinen Kirkan levy-yhtiö, Vexi Salmen luotsaama Levytuottajat Oy nimittäin tiesi mitä kansa haluaa. Kansaan tehosi Kirka, ja hänelle varta vasten tehty, sovitukseltaan reggae-tyylinen, Kassu Halosen ja Vexi Salmen hengentuote Surun pyyhit silmistäni voitti Syksyn Sävelen. Samanniminen albumi saavutti myös siihen mennessä kaikkien aikojen suurimman myyntimenestyksen maassamme myyden tuplaplatinaan oikeuttavan määrän. Omat muistikuvani Kirkasta yltävät 70-luvun alkuun. Joskus, mahdollisesti keväällä -71 järjestettiin Oulussa Tavaratalo L. Kelalla muotinäytös, jossa esiteltiin pääasiassa sen kevään farkkumuotia. Siihen aikaan oli tapana järjestää muotinäytöksiä tavarataloissa ja ottaa mukaan joku suosittu laulusolisti, joskus yhtyeen kanssa ja joskus ilman. Tässä tapauksessa Kirka pelkästään esitteli muotia mannekiinin ominaisuudessa. Tietenkin kun itse Kirka, sen ajan nuorison suurin idoli oli mukana, oli tavaratalon aula tupaten täynnä väkeä. Panin merkille sen, että Kirka oli mitä parhain mannekiini. Hän liikkui lavalla uudessa farkkupuvussa hyvin reippaasti ja luontevasti hymyillen samalla. Muut vaate- esittelijät olivat ainakin häneen verrattuna hyvin jäykkiä ja virallisen oloisia. Vuonna 1997 alkukesällä järjesti silloinen työnantajani, Haukiputaalla toiminut Nokia Telecommunications kesäjuhlat Kiimingissä Nuijamiesten lavalla. Etukäteen ei ilmoitettu, keitä siellä esiintyy. Tosin esiintyjien nimi olikin sivuseikka, sillä monikin meni kesäjuhliin vain rentoutumaan ja tapaamaan työtovereita vähemmän virallisissa merkeissä, ts. puhumaan välillä jotain muutakin kuin vain pelkästään työasioita. Sää ei tosin ollut ihan paras mahdollinen, oli nimittäin pilvistä ja välillä pieni viileä sadekuurokin muistutti juhlivia nokialaisia siitä, että vielä ei ollut käsillä kesän parhain helleaika. Tunnelma oli kuitenkin korkealla. Juontajana toimi tv-ohjelmasta Bumtsibum tutuksi tullut Marco Bjurström. Juhlan kohokohta oli se, kun esiintymislavalle astuivat itse Mestarit yhtyeineen, Kirka, Hector, Pave Maijanen ja Pepe Willberg. Tässä vaiheessa lavan edessä oli jo todella tungosta, sillä tietenkin jokainen halusi nähdä ja kuulla neljä Suomen suurta suosikkia yhtä aikaa ns. "livenä". Eivätkä Mestarit suinkaan pettäneet heihin kohdistettuja odotuksia. Tutut hitit vuosikymmenien ajalta kajahtivat ilmoille heidän yhteisenä esityksenään: Ake, Make, Pera ja mä, Leijat, Rööperiin, Hetki lyö, Pidä huolta, Saat miehen kyyneliin ja niin edelleen… Tunnelmaa hiukan häiritsi se, että välillä satoi vettä ja maahan suojaksi levitetyn muovin läpi tihkui vesi jopa siinä määrin, että jokainen seisoi siinä lopulta nilkkoja myöten sukat ja kengät märkinä. Pieni haittahan tuo oli, eikä tunnelmaa häirinnyt, sillä saihan nyt kuunnella itse 3 Mestareita, ja vieläpä ilmaiseksi, sillä Nokiahan tämän lystin kustansi. Kirkan esiintyminen oli hyvin luontevaa. Hän liikkui lavalla paljon. Itse asiassa hän ei malttanut ollenkaan pysytellä paikoillaan. Ihme, että hän ei missään vaiheessa kompastellut tai muutakaan vahinkoa ei sattunut, sillä niin riehakasta hänen liikehtimisensä välillä oli niin hänen soolojensa aikana kuin niiden välilläkin. Kaikesta päätellen hän oli tällaiseen jo tottunut, sillä olihan hänellä takanaan jo yli 30 vuoden kokemus. Muiden laulaessa Kirka saattoi välillä istahtaa vaikkapa lavan reunalle, ottaa hanurin syliinsä ja yhtyä siten säestämään esitystä. Hänellä tosiaan oli hallussaan niin koreografia kuin säestyspuolikin, puhumattakaan laulusta, omista soolonumeroistaan, joita hän esitti. Tutut laulut vuosien takaa kuulostivat hänen esittäminään ihan yhtä tuoreilta kuin joskus aikoinaankin. Myöhemmin, konsertin jälkeen onnistuin saamaan jopa nimmarit Kirkalta, Pavelta, Pepeltä ja Marcolta, ja vieläpä samalle postikortille. He nimittäin näyttäytyivät yleisölle vielä konserttinsa jälkeen. Ainoastaan Hector näytti viihtyvän paremmin piilossa keikkabussin uumenissa. Vuonna 2000 pidettiin Oulun torilla konserttitapahtuma, johon eräänä iltana osallistui omalta osaltaan myös Kirka Babitzin. Päätimme mennä koko perheen voimalla Kirkan konserttiin. Konsertti järjestettiin ranta-aittojen vieressä olevalla aidatulla alueella ja sinne oli rakennettu katettu esiintymislava. Jälleen kerran oli paikka tupaten täynnä kansaa. Eikä tuo ollut ihme, sillä olihan Kirka jo niin tunnettu nimi, että sen vetovoima tavoitti kyllä yleisönsä. Kirka esitti jälleen tunnetuimmat hittinsä vuosien varrelta: Hetki lyö, Leijat, Hengaillaan, Surun pyyhit silmistäni. Uutta ohjelmistoa edusti puolestaan kappale Paha suu. Tällä kertaa Kirka ei liikkunut kovinkaan paljon esiintyessään, vaan malttoi pysyä paikoillaan. Hänellä oli mukanaan vyössään kaksi huuliharppua, joilla hän välillä esitti asiaan kuuluvat soolot, kuten esim. kappaleessa Hengaillaan. Kirkan esitys kesti suurin piirtein puolitoista tuntia, koko tuo aika oli ihan sananmukaisesti yhtä soittoa. Yleisö ei kuitenkaan pitkästynyt, vaan jaksoi kuunnella suosikkiaan alusta loppuun saakka. Aika menikin kuin siivillä. Kirkan esitys oli nautinto kuulla ja nähdäkin. ”Hyvä, Kirka!” Huusi suurella äänellä eräs lähellä seisonut keski-ikäinen mieshenkilö. Tuohon toteamukseen oli helppo yhtyä. Lopuksi Kirka itse puolestaan totesi: ”Teille sopisi varmasti se, että esiintyisin täällä vaikka