Perussuomalainen 12/2016 JÄRJESTÖ
[email protected] Oikeaa joulua etsimässä LIENEE merkki lähestyvästä keski-iän kriisistä, kun näin joulun alla huomaan pysähtyväni usein miettimään omaa lapsuuttani ja jouluja kaamoksen keskellä Tornio- jokivarressa. Kuinka joulupöytä notkui äidin itse tekemiä herkkuja, joista en pienenä ymmärtänyt mitään. LIPEÄKALA oli kammottavaa ja haisi pahalle. Ja mik- si pöydässä piti malttaa istua monta tuntia, vaikka pukki saattaisi tulla milloin tahansa? Muistan myös äitini isäl- le saamat, perinteeksi muodostuneet “raivarit” joulu- aattoaamuna. Silloin sitä lähinnä kauhisteli, mutta näin vanhemmiten on huomannut itselläkin pinnan helposti kiristyvän tuon miesväen kanssa, joka yrittää kyllä meil- läkin auttaa, osaamatta lukea ajatuksiani. Kumma juttu. ITSE huomasin asettaneeni omille jouluilleni samat, el- len jopa korkeampia tavoitteita kuin muistojeni jouluilla lapsuudessani. Kuinka täydellisiä ne olivatkaan ja kuinka pystyisin itse samaan? Vasta aikuisena tajusin, että lap- suuteni joulupöydässä kaikki oli äitini itse tekemää. Siinä kun sitten ruuhkavuosina yrittää vääntää torttutaikinaa alusta alkaen itse ihmetellen, miten tortuista tulee niin littanoita, voi käydä monta epätoivon ajatusta mielessä. Sen lisäksi, että kaikki kaapitkin pitäisi siivota, askarrella joulukortit, laittaa kaikki jouluruuat itse ja jossain välissä pitäisi myös kiertää kaikki sukulaiset ja tuttavat. SUURIMMAT haasteet ja ajatukset asetamme itse omis- sa mielissämme. Yritämme tavoitella sitä täydellistä kiil- tokuvajoulua,