Itä-Helsingin Kulttuuripuisto

Helsingin kaupunki Kaupunkisuunnitteluvirasto

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston selvityksiä 2012:1 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston selvityksiä 2012:1 Itä-He lsin g in k u l

Sarjassa aikaisemmin julkaistu: ttuu ri pu is t Itä-Helsingin kulttuuripuisto

2011:1 Suomenlinnan suurmaisema – Nykyinen ja tuleva maankäyttö o – Ke hi ttä miss uu nni te lm a Kehittämissuunnitelma 2011:2 Kallahdenniemen rakentamistapaohjeet

2011:3 Vartiosaaren maisemaselvitys

2011:4 Korkea rakentaminen Helsingissä

2011:5 Vallila, kortteli 534, tontit 11, 12 ja 13 – Rakentamistapaohje ja valaistusperiaatteet

2011:6 Maisema-analyysi – Maisema- analyysin teoria

2011:7 Lights Over Kruunuvuorenranta -kilpailuohjelma

2011:8 Hernesaaren osayleiskaava

ISSN 1235-4104 Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston selvityksiä 2012:1

Itä-Helsingin kulttuuripuiston kehittämissuunnitelma © Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

Teksti: Anna-Kaisa Aalto Valokuvat: Anna-Kaisa Aalto, Mari Soini, Mervi Nicklén, Maria Karisto ja arkistolähteet Teemakartat: Anna-Kaisa Aalto, Mari Soini, Sirpa Törrönen Graafinen suunnittelu ja taitto: Anna-Kaisa Aalto Julkaisusarjan graafinen suunnittelu: Timo Kaasinen

Pohjakartta: © Kaupunkimittausosasto, Helsinki 009/20XX

Paino: Edita Prima Oy 20XX

ISSN 0787-9024 ISBN 978-952-XXX-XXX-X (nid) ISBN 978-952-XXX-XXX-X (PDF) Sisältö

Esipuhe...... 4

Johdanto...... 5 Itä-Helsingin kulttuuripuisto – mikä, missä ja miksi?...... 5 Suunnittelutilanne...... 5 Itä-Helsingin kulttuuripuiston arvot ja erityispiirteet...... 8

Maisemahistoria...... 1 0 Esihistoriallinen aika...... 1 0 Kartanokulttuurin aika...... 1 2 Huvilakulttuurin aika...... 1 6 Kaupungistumisen aika...... 1 9

Teemareittisuunnitelmat...... 2 0 Teema: Kulttuuriperintö...... 2 1 Teema: Merellinen luonto ja maisema...... 2 2 Reitti 1: Tullisaarenselän kierros...... 2 4 Reitti 2: Tullisaari ja Stansvik...... 2 4 Reitti 3: Jollaksen kierros...... 2 4 Reitti 4: Laajasalon kierros...... 2 6 Reitti 5: Rastilasta Vartiosaaren kautta Herttoniemeen...... 2 8 Reitti 6: Vartiokylänlahden kierros...... 3 0 Reitti 7: Purolaaksoista lahdenpohjukkaan...... 3 2 Reitti 8: Mustavuori ja Mellunmäen luhta...... 3 2

Yleiset kehittämistavoitteet...... 3 4 Saavutettavuuden ja sisäisten yhteyksien parantaminen...... 3 4 Toiminnallisen sisällön kehittäminen: merelliset palvelut, matkailu ja puutarhat...... 3 8 Kulttuuriperinnön ja maiseman arvojen esilletuominen...... 4 0

Yhteenveto kehittämistavoitteista...... 4 6

Lopuksi...... 4 7

Lähteet...... 4 8

Liitekartat...... 4 9

Kuvailulehti...... 5 9 Esipuhe

Itä-Helsingin kulttuuripuisto on ainutlaatuinen viheralue- ja kulttuuriympäristökoko- naisuus, jonka vahvuuksia ovat merellisyys ja rikas kulttuuriperintö. Alue on yksi Helsin- gin kuudesta vihersormesta. Itä-Helsingin kulttuuripuistolle on nyt laadittu suunnitteluperiaatteet sekä alueen arvoja ja ominais- piirteitä korostava kehittämissuunnitelma. Kehittämissuunnitelmaraportti koostuu neljästä osasta. Johdannossa selvitetään, mikä Itä-Helsingin kulttuuripuisto on. Mai- semahistoria-osiossa syvennytään aluetta eri tavoin muovanneisiin aikakausiin esihistoriasta nykypäivään. Itä-Helsingin kulttuuripuiston teemareittisuunnitelmat esitellään kolmannessa osassa kartoin ja kuvin, ja lopuksi käydään läpi alueelle laaditut yleiset kehittämistavoitteet. Itä-Helsingin kulttuuripuistosta järjes- tettiin huhti–syyskuussa 2011 kaikille avoin Kerrokartalla -internetkysely, jolla kerättiin tietoa ihmisten mielipaikoista sekä muistoja alueen huviloista ja kartanoista. Kerät- tyä aineistoa on hyödynnetty suunnitelman laadinnassa, ja otteita kommenteista löytyy myös tämän raportin sivuilta.* Kehittämisuunnitelman on laatinut mai- Itä-Helsingin kulttuuripuiston sijainti (Helsingin Yleiskaava 2002, selostus). sema-arkkitehti Anna-Kaisa Aalto vuoden 2011 aikana. Taustatyötä on kuitenkin tehty kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston ympäristötoimistossa jo usean vuoden ajan. Kulttuuripuisto-ajatuksen ke- karttaa, jotka on koostettu maisema-arkki- * Otteet Kerrokartalla 2011 -kyselystä ovat ra- hittäjänä on ollut erityisesti maisema-arkkitehti Sirpa Törrösen Helsingin maisema-ana- portissa kursiivilla ja lainausmerkein varustet- tehti Maria Karisto, joka on laajasti perehty- lyysi -diplomityöstä (2010). tuina. nyt alueen kartano-, huvila- ja puutarhakult- Ympäristötoimiston ohjausryhmään on tuuriin. Kariston ja Kuokkanen-Suomen lisäksi kuu- Suunnittelija Liisa Kuokkanen-Suomi on lunut toimistopäällikkö Maria Jaakkola sekä koonnut lähdemateriaalia kartanoiden his- maisema-arkkitehdit Raisa Kiljunen-Siirola toriasta yhdessä Maria Kariston kanssa. Mai- (Vuosaari) ja Mervi Nicklén (Kruunuvuoren- sema-arkkitehtiharjoittelija Mari Soini teki ranta). Lisäksi suunnitelmaa on ollut kom- kesätyönä 2008 arvoja ja kehittämisideoi- mentoimassa laaja joukko viraston asian- ta sisältävän selvityksen, jonka kuvia ja his- tuntijoita eri osastoilta. Yhteistyötä on tehty toriallisia teemakarttoja on tässä raportissa myös rakennus-, liikunta- ja kiinteistöviras- hyödynnetty. Raportin liitteenä on yhdek- tojen sekä talous- ja suunnittelukeskuksen sän työn lähtöaineistona käytettyä selvitys- matkailutoimiston asiantuntijoiden kanssa.

4 Johdanto

Itä-Helsingin kulttuuripuisto – mikä, missä ja miksi? Itä-Helsingin kulttuuripuisto on yksi Helsin- gin vihersormista. Nämä keskuspuistomai- set, laajat viheraluekokonaisuudet muodostavat kaupungin viheraluejärjestelmän run- gon. Viheraluerakenne on esitetty yleispiirteisesti Helsingin yleiskaava 2002:n pääkar- tassa. Helsingin vihersormista Keskuspuis- to ja Helsinkipuisto on merkitty rajauksi- na yleiskaava 2002:n pääkarttaan, kun taas muut vihersormet on yleispiirteisesti esitetty yleiskaavan liitteenä olevassa selostukses- sa. Pääkartta on hyväksytty kaupunkisuun- nittelulautakunnan päätöksellä 2003, selos- tuksella ei ole vastaavaa laillista asemaa. Itä- Helsingin kulttuuripuistolle ei siis ole yleiskaavassa määritelty sitovaa rajausta. Kaupungin tavoitteena on kehittää vi- hersormia maisemallisina ja toiminnallisina kokonaisuuksina. Broändan purolaaksos- ta Vartiokylänlahden, Vartiosaaren, Tammi- salon ja Herttoniemen kautta Laajasaloon ulottuvan Itä-Helsingin kulttuuripuiston vahvuus ja erityispiirre on sen rikas ja moni- puolinen kulttuurihistoria. Alueella on run- saasti esihistoriallisia kohteita, kartanoym- päristöjä sekä Itä-Helsingille tyypillistä huvila-asutusta. Kapeat, suojaisat merenlah- det ja purolaaksot, salmet, saaret ja kanavat ovat tälle viheraluekokonaisuudelle luon- teenomaisia. Itä-Helsingin kulttuuripuisto teemallinen kokonaisuus, johon kuuluu sekä viher- ja ve- Ote Helsingin Yleiskaava 2002:sta. sialueita että rakennettua kulttuuriympäris- töä. Vihersormena sillä on merkitystä paitsi Helsingin sisäisenä laajana viheralueko- mioituina edistävät kulttuuripuisto-teeman kartanon ympäristö, Roihuvuoren ja Hert- konaisuutena, myös seudullisena viheryh- kehittymistä ja yhtenäisen, paikallista iden- toniemen rannat, Yliskylän rantapuisto ja teytenä. Itä-Helsingin kulttuuripuisto poik- titeettiä vahvistavan kokonaisuuden muo- Stansvik. Luonnonsuojelualueita on Ramsin- keaa kuitenkin muista vihersormista siten, dostumista. niemessä, Laajasalossa ja Jollaksessa, Vartio- että ihmisen rakentamat asuinpaikat ja ym- saaressa sekä Mustavuorella, joka on myös päristöt muodostavat keskeisen osan puis- osa Natura 2000 -verkostoa. Tullisaaren kar- ton sisältöä. Puistolla ei tässä yhteydessä tar- Suunnittelutilanne tanopuisto kuuluu Itä-Helsingin kulttuuri- koiteta rakentamisen ulkopuolelle jäävää vi- puiston ohella myös Helsinkipuistoon. Itä- heraluetta, vaan kaupunkirakenteen muka- Yleiskaavoitus Helsingin kulttuuripuistossa on useita kult- na muuttuvaa kokonaisuutta, joka saattaa- Helsingin yleiskaava 2002:ssa suurin osa Itä- tuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja sisältää myös tulevaisuudessa rakennetta- Helsingin kulttuuripuistosta on merkitty vir- maisemakulttuurin kannalta merkittäviksi via alueita. Suunnitelmassa tuodaan esiin kistysalueeksi. Kaupunkipuistoiksi (ts. kau- osoitettuja alueita. tavoitteita, jotka jatkosuunnittelussa huo- punginosapuistoiksi) on merkitty Puotilan Yleiskaava 2002:ssa Vartiosaari on mer-

5 tuuripuiston viheryhteyksien olisi luonte- vaa jatkua. Östersundomin yhteisessä yleis- kaavaluonnoksessa (Helsinki, Sipoo, Vantaa 24.2.2011) on osoitettu Itä-Helsingin kulttuuripuistoon yhdistyvä Westerkullan kartanon kulttuurimaisema, laajat Mustavuo- ren–Porvarinlahden viheralueet sekä merel- tä Krapuojanlaaksoon johtava kapeampi vi- heryhteys. Viheryhteyksiä Itä-Helsingin kulttuuripuistosta Östersundomiin tutkitaan edelleen alueen suunnittelun edetessä.

Asemakaavoitus Kruunuvuorenrannassa on valmisteilla useita asemakaavoja. Itä-Helsingin kulttuuripuiston kannalta tärkeimmät ovat Stansvi- kin syyskuussa 2011 hyväksytty asemakaava sekä Nuottaniemen ja Suomensuon ase- makaavat, joka ovat menossa kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi loppuvuodesta 2011. Stansvikin kaava turvaa valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ym- päristön säilymisen ja kehittämisen. Nuotta- niemen ja Suomensuon puistoalueen kaavassa arvokkaat huvilat suojellaan ja alue Ote Östersundomin yhteisestä yleiskaavaluonnoksesta (2011). avataan reittiverkoston avulla yleiseen vir- kistyskäyttöön. kitty selvitysalueeksi, jonka maankäyttö rat- nut 2011. Osallistumis- ja arviointisuunni- Tankovainio-Broändan asemakaava- kaistaan yleiskaavalla tai osayleiskaaval- telman on tarkoitus valmistua vuoden lop- ehdotus on valmistunut 2010 ja menossa la. Kruunuvuorenrannassa on kerrostalo- puun mennessä. Osayleiskaavatyössä alu- kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi lop- valtaista aluetta, asumista/toimitilaa sekä eelle tutkitaan asumis- ja virkistyskäyttöä puvuodesta 2011. Alueelle on kaavoitettu pientalovaltaista aluetta. Keskustan suun- sekä liikenneyhteyksiä. Vartiosaari on yleis- pientalovaltaista asumista sekä virkistysalu- nasta Kruunuvuorenrannan kautta Laaja- kaava 2002:n liitteissä merkitty kuuluvaksi eita, joilla tavoitteena on luonto- ja kulttuu- saloon on merkitty metro tai rautatie ase- Itä-Helsingin kulttuuripuistoon vain huvila- rimaisema-arvojen säilyminen. Itäisten saar- mineen. Puotilan Maarlahden rannassa on vyöhykkeensä osalta. Tässä kehittämissuun- ten asemakaava sivuaa Itä-Helsingin kult- merkintä työpaikka-alue, teollisuus/toimis- nitelmassa huomioidaan kuitenkin mahdol- tuuripuistoa. Luonnosvaiheessa olevan kaa- to/satama. Ramsinniemessä on kaksi hallin- lisuus tuoda Vartiosaari kiinteämmäksi osak- van tavoitteena on saariston ja meren moni- non ja julkisten palvelujen aluetta. si ympäröivää kaupunkirakennetta esimer- puolinen ympärivuotinen käyttö sekä saar- kiksi ulkoilureittien ja siltojen avulla. ten avoimuuden ja tavoitettavuuden paran- Osayleiskaavoitus ja muu Kruunuvuorenrannan osayleiskaava on taminen yleissuunnittelu tullut voimaan 2011. Laajasalossa on käyn- Asemakaavoituksen on suunniteltu al- Meri-Rastilan länsirannan osayleiskaa- nissä yleissuunnittelutasoinen Esikaupunki- kavan lähivuosina seuraavilla alueilla: Puo- voitus on alkanut 2009 ja edennyt kaava- en renessanssi -hanke, jossa tutkitaan mm. tilanranta-Niittyranta, Ramsinniemi ja Mel- luonnosvaiheeseen. Metroaseman läheisyy- täydennysrakentamista. lunkylän siirtolapuutarha. Yleiskaavassa vi- teen suunnitellaan uusia asuntoja ja toimiti- heralueiksi merkittyjä, asemakaavoittamat- loja. Nykyinen metsäalue pienenee, mutta Liittyminen Östersundomiin tomia alueita on Mustavuorella ja Meri-Ras- arvokkaimmat luontokohteet ja geologiset Yleiskaava 2002:n laatimisen jälkeen Hel- tilan lounaispuolella. muodostelmat säilytetään. sinkiin on vuoden 2009 alussa liitetty Ös- Vartiosaaren osayleiskaavoitus on alka- tersundomin alue, jonne Itä-Helsingin kult-

6 Itä-Helsingin kulttuuripuisto ja siihen läheisesti liittyvät keskeiset suunnittelualueet.

7 Itä-Helsingin kulttuuripuiston arvot ja erityispiirteet

Kartanot ja kartanopuistot Helsingissä on 24 kartanoympäristöä, joista puolet sijaitsee Itä-Helsingissä ja kahdeksan (Herttoniemi, Puotila, Rastila, Degerö, Stans- vik, Tullisaari, Jollas ja Ströms) Itä-Helsingin kulttuuripuistossa. Kartanoista Herttonie- mi ja Degerö ovat yksityisessä omistukses- Degerön kartano Erik Westerlingin piirroksessa 1800-luvun puolivälissä. sa, muut kartanot omistaa kaupunki. Van- himpien kartanoiden historia ulottuu aina 1500–1600-luvuille asti, Herttoniemen jopa 1400-luvulle. Vuosisatojen kuluessa muo- toutuneiden kartanoiden rakennuskannas- sa ja puutarhasommitelmissa on piirteitä useilta eri aikakausilta. Helsingin puutarhataiteellisesti arvokkaimmat kartanopuistot sijaitsevat Itä-Hel- singissä. Näistä edustavimpia esimerkke- jä ovat Herttoniemen ja Tullisaaren puistot. Molemmat ovat valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja ympäristöjä (RKY 2009). Ras- tilan ja Jollaksen kartanopuistojen historialliset piirteet ovat pitkälti hävinneet, mutta ne olisivat osittain palautettavissa puutarha-arkkitehti Paul Olssonin 1900-luvun alun suunnitelmien pohjalta. Puotilan, Stansvikin ja Strömsin kartanopuistot ovat myös olleet suunnitelmallisesti rakennettuja.

Huvilat ja huvilapuutarhat Itä-Helsingin rantavyöhykkeellä ja saaristos- sa vallitsi 1800–1900-lukujen vaihteessa ku- koistava huvilakulttuuri. Varakkaat kaupunkilaiset hankkivat kesänviettopaikoikseen huvilapalstoja rantavyöhykkeeltä ja saaris- tosta, jonne oli nopeat yhteydet höyryve- neillä Helsingin keskustasta. Maanteiden ja siltojen vähäisyyden sekä teiden heikon kunnon vuoksi höyrylaivaliikenne muodos- tuikin varsin vilkkaaksi vuosisadan vaihteen tienoilla. Perheet muuttivat huviloihin asumaan tavallisesti koko kesäksi, joten rakennus- ten arkkitehtuuriin ja puutarhojen suun- nitteluun panostettiin. Suunnitelmat tilat- tiin ammattilaisilta, joista monet olivat ul- Herttoniemen kartanopuutarha. komaisia. Arvokkaimmista Itä-Helsingin

8 kulttuuripuistossa sijaitsevista kaupungin Paul Olsson: Villa Borgsin puutarhasuunnitelma. omistamista huviloista voidaan mainita Vil- la Borgs Vartiokylässä sekä Villa Kaislikko, Vil- la Janneberg, Villa Tirrebo, Sunnanvik ja Vil- la Björknäs II Vartiosaaressa. Kaikissa on ollut myös suunniteltu puutarha. Lisäksi lähitun- tumassa ovat puutarhataiteellisesti erityisen arvokkaat Villa Tefke ja Matosaari Jollakses- sa sekä Kotiluoto. Helsingin höyrylaivareit- tien kesähuvila-asutus on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY 2009), johon kuuluu Helsingissä Dege- rön kartano, Itä-Jollas, Matosaari, Vartiosaa- ri, Stansvik–Hevossalmi, Tullisaari ja Villinki.

Muinaisjäännökset Itä-Helsingin kulttuuripuistossa tai sen lähi- tuntumassa on useita muinaisjäännöksiksi luokiteltuja merkkejä ihmistoiminnasta niin esihistorialliselta kuin historialliselta ajalta. Alueelta tunnetaan mm. kolme pronssikautista hautaröykkiötä sekä yksi esihistorialli- sen ajan hautakumpu. Vartiokylän keskiai- kaista linnavuorta voidaan pitää Helsingin merkittävimpänä muinaisjäännöksenä. Var- tiokylän linnavuorella ja Mustavuorella on Vartiokylän linnavuori. (MS) myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita.

9 Maisemahistoria

Esihistoriallinen aika jaitsevat noin 14–30 m merenpinnasta. Li- 10 000 vuotta sitten Helsingin seutua peit- torina-vaiheen lopulla noin 3000 vuotta sit- ti Ancylusjärvi, jonka rantaviiva oli nykyto- ten, kivi-pronssikauden vaihteessa, oli me- pografiaan verrattuna 51 metrin korkeudel- renpinta enää 12–13 metriä nykyistä ylem- la. Ancylusjärven pinta alkoi sen jälkeen las- pänä (Luho 1965, s.15). Vartiokylän linnavuori on Helsingin kenties mer- kea ja suolaista vettä virrata Tanskan salmi- Pronssikaudella ilmasto viilentyi kivi- kittävin muinaisjäännös. Muinaislinna on raken- en kautta Itämeren altaaseen. Tämän siirty- kaudesta. Jalopuut taantuivat ja kuusi nou- nettu keskiajalla Vartiokylänlahden rannan 30 mävaiheen aikana 9000 vuotta sitten syn- si valtapuuksi. Pronssikauden asukkaat sai- metriä merenpinnasta kohoavalle kalliolle. Linna tyi heikosti suolainen Mastogloiameri, jonka vat kivikautiseen tapaan ravintonsa pääasi- on ollut moninkertaisilla valleilla ympäröity. Ki- pinta oli jopa 25 metriä Alcylusjärven pintaa assa metsästyksestä ja keräilystä, kaskivilje- vistä ilman laastia muurattuihin, turpeen peittä- matalampi. (Aukia 2010, 50–53.) Tällöin Itä- lyllä ja karjankasvatuksella täydennettynä. miin valleihin on voinut liittyä puurakenteisia va- Helsingin kulttuuripuiston korkeimmat hui- Viljanviljelyäkin jo mahdollisesti aloiteltiin. rustuksia. Linnan on arvioitu olleen käytössä vain put Mustavuorella (35 m mpy) ja Meri-Ras- (Aukia 2010, s. 68–69.) lyhyen ajan, mahdollisesti 1200-luvun lopulta tilassa (30 m mpy) saattoivat jo hetkellises- Jälkinä näistä ajoista on Itä-Helsingin 1300-luvun alkuun. Merkkejä laajemmasta asu- ti nousta merestä kallioisina ja kivikkoisina kulttuuripuistossa tai sen lähituntumassa tuksesta ei mäellä ole, sen sijaan siellä on saatta- luotoina. kolme pronssikautista hautaröykkiötä: pa- nut oleskella vakituisesti muutama vartiomies. Litorina-vaiheessa merenpinta pääasi- hoin tuhoutunut Merikorttikujan röykkiö Linnan rakennuttajasta ei ole varmaa tietoa, yh- assa laski maankohoamisen seurauksena, Vanttikalliolla tasolla 30 m mpy sekä Hert- den teorian mukaan asialla olisivat olleet ruotsa- mutta myös nousi useamman kerran. Lito- toniemen Sorsapuiston ja Hitsaajankadun laiset uudisasukkaat 1200-luvun jälkipuoliskol- rinameren aikaisia rantakivikkoja ja -valleja 1800-luvun lopulla tutkitut ja entisöidyt la. Linnaa on voitu käyttää puolustukseen, hallin- on Tankomäellä, Rastilassa, Meri-Rastilassa, hautaröykkiöt tasolla 16 m mpy. Vartiosaa- toon, veronkantoon tai kaupankäyntiin. Linnasta Vartiosaaressa sekä Laajasalossa Tahvonlah- ren tarkemmin ajoittamaton esihistorialli- käsin on voitu valvoa tuolloin Vuosaaren pohjois- den pohjoispuolella ja Jollaksessa. Nämä eri sen ajan hautakumpu sijaitsee n. 20 m mpy. puolitse kiertäneen merireitin liikennettä. korkeustasoille syntyneet muinaisrannat si- (Muinaisjäännösrekisteri 2011.) (Helsingin kaupunginmuseo: Vartiokylän linnavuori 2004).

Alla: Ilmakuva Vartiokylän linnavuoresta vuodelta 1946.

10 SUURMAISEMAN RAKENNE MERELLISET LAAKSOT (<5m mpy) MERI

LAAKSOT PUROT

SELÄNTEET MUINAISHAUDAT

KALLIOPERÄN MURROSLINJA VARTIOKYLÄN LINNAVUORI

11 Tullisaari Magnus von Wrightin piirroksessa 1800-luvun puolivälissä.

Kartanokulttuurin aika kuinka maastonmuotoja myötäilevät kärry- Helsingin pitäjä ja Helsingin pitäjän seu- tiet johtivat tilalta ja kartanolta toiselle. rakunta syntyivät 1300-luvulla. Maanko- 1700-luvun loppu ja koko 1800-luku oli hoamisen myötä meren alta paljastui vähi- kartanokulttuurin kukoistuskautta. Puutar- tellen viljavia laaksonpohjan savikkoja, mi- hakulttuuri rantautui Helsinkiin viimeistään kä edisti maatalouden kehittymistä. Vartio- Viaporin linnoituksen rakentamisen aikoi- kylänlahti oli yhteydessä Porvarinlahdelle hin. Helsingin seudun kartanopuistot muo- Tullisaari, osasuurennos vuoden 1880 kartasta vielä keskiajalla tarjoten tärkeän vesireitin dostivat 1700-luvun puolivälistä lähtien Vi- (Kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston ar- Vuosaaren ympäri. Yhteys maatui umpeen aporin upseeriston ja virkamiesten harras- kisto). 1700-luvulla, minkä jälkeen laaksonpohjaa tuneisuuden vuoksi Suomen yleisestä puu- alettiin käyttää niittynä tai laitumena. tarhataiteellisesta suuntauksesta poikkea- Tullisaaren tilan historia ulottuu 1500-luvulle. Ti- Ensimmäiset Itä-Helsingin kartanot ja ti- van alueen. Tilojen omistajien välinen kans- lan 1700-luvulla rakennettu päärakennus tuhou- lat olivat olemassa jo Helsingin kaupungin sakäyminen oli vilkasta, minkä seurauksena tui tulipalossa vuonna 1958. 1800-luvun lopul- perustamisvuonna 1550 ja uusia perustet- uudet virikkeet levisivät nopeasti tilalta toi- la rakennetuista huviloista ovat jäljellä Aino Ack- tiin viljelysmaiden äärelle. Tiestö kehittyi, selle. (Levanto 1971, 95). Itä-Helsingin kar- tén huvila ja yksityisomistuksessa oleva Deckerin vaikka vesiliikenne oli edelleen nopein liik- tanopuistojen historia ja nykytila kuvaa elä- huvila. Puistoon kuuluu luonnonmukainen met- kumismuoto ja monet tilat sijaitsivat meren västi Suomen puutarhataiteen kehitystä. säinen osa ja rakennetumpi maisemapuisto-osa. äärellä. Ote Kuninkaan kartastosta näyttää, Puisto on restauroitu 1880-luvun alun asuun.

> Tullisaaren puistosta on tehty puistohistori- allinen selvitys ja restaurointiperiaatteet (KSV 1998:2). Puisto on kunnostettu 2000–2004 ja pe- ruskorjattu 2011.

> Stansvikin kartanoalueesta on tehty ympäristö- historiallinen selvitys (KSV 2003:1) sekä hoito- ja kehittämisperiaatteet (KSV 2003:3).

> Herttoniemen kartanopuisto on kunnostettu 1995–1999. Puistosta on tehty hoito- ja kehittä- missuunnitelma (HKR 2009–2011).

12 KARTANOKULTTUURIN AIKA (1). Ote Kuninkaan kartastosta (1776–1805). Kartassa näkyvät kartanot, tilat ja tiet korostettu.

13 Puotilan kartanoa esittävä Magnus von Wrightin maalaus vuodelta 1866. Katselupaikka on vasta- rannalla Rastilan kartanon takaisella mäellä.

”Kioski Puodinkylänkartanon mailla v. 1938. Kioskin paikka on Puodinkylän kappelin taka- na ja kivijalka on edelleen paikalla. Isäni ja mi- nä joimme kioskilla portteria ja sen jälkeen isäni meni kyntämään kartanon peltoja. – – Ikimuis- toinen paikka tuo kartano on minulle. Asuim- me ”pehtoorinpytingissä” ja kesäisin tuli harjoit- telijat hoitamaan kartanon peltoja. Kävin myös koulua tuossa rottalyseoksi kutsutussa kartanossa, joka kesällä muuttui kesäsiirtolaksi. Karta- nossa oli sikala, lehmiä, hevosia ja sepän paja. Nykyinen uimaranta oli ennen mutaranta, jossa uitettiin hevosia ja Vuosaaren sillan kohdalla oli uimaranta, jossa käytiin uimassa. Väentalois- ta muistan Jerikon ja Arabian, jossa olen käynyt useasti. Pikku-Matti maailmalla elokuvassa isä ajaa hevosta nykyisen kappelin kohdalla ja on- han noita kartanon maita tallentunut muillekin Maanmittari Samuel Broteruksen piirtämä Vuo- Suomi-filmeille.” saaren kartta vuodelta 1698 (Julkaistu teokses- (Muistoja Puotilan kartanosta, Kerrokartal- sa: Samuelin kartat Samuels kartor, Vantaa 2001). la 2011) Kartassa näkyy Vuosaaren kiertävä vesiväylä Var- tiokylänlahdelta (ent. Puotinkylänlahti) Porvarin- lahdelle.

14 KARTANOKULTTUURIN AIKA (2). Kartanot ja kartanopuutarhat 1870-luvun Senaatin kartalla esitettynä.

15 Degerön kanavan idylliä 1900-luvun alusta.

Huvilakulttuurin aika tuloja huvilapalstojen lohkomisesta ja myy- > Matosaaresta on tehty puutarhataiteellinen sel- Helsingin tultua pääkaupungiksi 1812 oli misestä, joka jatkui kiihtyvällä tahdilla aina vitys ja alueen kehittämistavoitteet (KSV 2007:6). silloinen pormestari (1813–1828) Joel Ja- toiseen maailmansotaan saakka. cob Sauren ponnekkaasti esittänyt lähisaar- Itä-Helsingin kulttuuripuiston alueel- > Ramsinniemen rakennuksista on tehty selvitys ten käyttöä kaupunkilaisten virkistysalueina le syntyi vuosikymmeniä jatkuneen pals- (KSV 2007:9). (Riimala 1987, 110). Helsingin lähiseudulla toittamisen seurauksena useita huvila- saaristo säilyi kuitenkin varsin luonnontilai- asutuskeskittymiä: Ramsinniemeen, Vartio- > Vartiosaaresta on tehty maisemaselvitys (KSV sena vielä 1800-luvun puoliväliin asti, jolloin saareen, Jollakseen ja Tullisaareen. Monet 2011). varakkaat kaupunkilaiset alkoivat rakentaa huviloista olivat komeita, kartanomaisia ke- kesäasuntoja meren äärelle. säasuntoja, joihin liittyi huolella rakennet- > Vartiosaaren huviloista ja huvilapuutarhoista Höyryveneliikenteen kulta-aika kes- tu puutarhasommitelma. Huviloiden suun- on tekeillä selvitys (KSV 2011–). ti 1880-luvulta 1910-luvulle (Riimala 1987, nittelijoista ei ole aina varmaa tietoa, mut- 110). Laajasalon ja Tammisalon välissä kulta useimpien rakennuksen tyyli viittaa arkki- kevan kanavan valmistuminen 1874 oli tehtiin tai muuhun ammattisuunnittelijaan. mahdollistanut höyryveneliikenteen huo- Puutarhasuunnitelmista tiedetään vielä vä- mattavan kasvun Helsingin itäisen saaris- hemmän, mutta säilyneitä suunnitelmia on ton alueella. Kanavan puolestapuhujina oli- mm. Bengt Schalinilta (Sunnanvik Vartiosaa- vat etenkin alueen maanomistajat, jotka us- ressa) sekä Paul Olssonilta (Villa Borgs Var- koivat vesiväylän nostavan heidän maansa tiokylässä ja Villa Tefke, Matosaari ja Villa arvoa. (Liljestrand 2000, 36). Tilat saivatkin Bergsund Jollaksessa).

Puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnitelma Matosaareen 1920-luvun lopulta.

16 HUVILAKULTTUURIN AIKA. Kartanot, huvila-asutusalueet ja höyrylaivareitit 1940-luvun kartalla esitettynä.

17 Avoimet maisematilat 1870-luvulta 2000-luvulle. Ylimmässä 1870-luvun tilanteessa kartanot ja ti- lakeskukset hallitsevat maisemaa laajoine peltoja laidunmaineen. Keskimmäisessä 1940-luvun tilanteessa peltoala on paikoitellen jopa kasvanut. Toisaalta uudet asuinalueet Marjaniemessä ja Vartiokylässä ovat rakentuneet osin entisille pel- loille. 2000-luvulle tultaessa kaupunkirakenne on levittäytynyt laaksoihin ja viheralueina säilyneistä entisistä maatalousmaista iso osa on jo kasvanut umpeen. Laajoina avoimina maisematiloina erot- tuvat Vuosaaren golf-kenttä, Vuosaaren huippu sekä Östersundomin ja Vantaan peltoaukeat.

Ennen avoimen peltolaakson poikki virrannut- ta Broändan puroa ympäröi nyt rehevä lehtokas- villisuus.

18 Kaupungistumisen aika Vuonna 1946 Helsingin kaupunkiin liitettiin laajoja alueita Helsingin pitäjästä (maa- laiskunnasta). Kulosaaren itsenäinen kun- ta liitettiin Helsinkiin samana vuonna. Suu- ri alueliitos käynnisti siihen asti vielä varsin harvaan rakennetun Itä-Helsingin kehi- tyksen. Kulosaari oli jo asemakaavoitettu ja Vartiokylässä, Marjaniemessä ja Mellunky- lässä oli pientaloasutusta, mutta sodan jäl- keinen voimakas muuttoliike edellytti rinta- mamiestaloja tehokkaampaa rakentamista. Alkoi alue- eli lähiörakentamisen aika. Herttoniemeen alkoi 1950-luvulla nous- Helsingin alueliitokset. ta yksi Helsingin ensimmäisistä lähiöistä. Roihuvuoren rakentaminen käynnistyi pian sen jälkeen. Kulosaaren 1957 valmistunut na vuonna avattiin Vartiokylän ja Vuosaaren Herttoniemenrannan rakentaminen alkoi 3+3-kaistainen silta sekä nykyistä Itäväy- yhdistävä silta. Vuosaaressa ja Mellunmäes- 1990-luvun alussa öljysataman lopetettua. lää edeltänyt, 1962 avattu valtatie lyhensi- sä rakentaminen jatkui kiivaana 1970-luvun Vuosaaren 1998 avattu metrolinja mahdol- vät matka-aikoja Itä-Helsingistä keskustaan puolelle. (Hanski 2000, 85–95.) listi nopeat yhteydet länteen myös 2000-lu- merkittävästi. 1960-luvun lähiöt Laajasalos- Metron tulo Kontulaan 1986 ja Mellun- vulla rakentuneen Aurinkolahden asukkail- sa, Kontulassa ja Myllypurossa lisäsivät Itä- mäkeen 1989 sai Mellunkylän asukasluvun le. Myös pientalovaltaiset alueet Vartiokyläs- Helsingin asukaslukua kymmenillä tuhansil- uuteen nousuun. Meri-Rastilan ja Kallah- sä, Marjaniemessä, Tammisalossa ja Jollak- la. Vuosaari liitettiin Helsinkiin 1966 ja sama- den rakentaminen alkoi samoihin aikoihin. sessa tiivistyivät vähitellen kaupungin kas- vaessa.

Itä-Helsingin kulttuuripuisto tänään Itä-Helsingin kulttuuripuisto sijaitsee suhteellisen tiiviin kerros- ja pientaloalueista koostuvan, ajallisesti monikerroksisen kaupunkirakenteen keskellä. Alueen välittömäs- sä läheisyydessä asuu noin 72 000 helsinki- läistä. Kruunuvuorenrannan alueen valmistuminen tuo lähituntumaan vielä noin 10 000 asukasta lisää. Meri on keskeinen osa aluetta: rantaviivaa on noin 55 km, josta lä- hes kolme neljäsosaa on yleisessä käytössä. Luonteeltaan alue on suojaisaa rannikkoa ja sisäsaaristoa, josta avautuu paikoin pitkiäkin merinäkymiä. Melko suppeasta maapinta- alastaan huolimatta alueella on useita luonnonsuojelualueita ja arvokkaita luontokoh- teita. Toiminnallisesti Itä-Helsingin kulttuuripuisto on jo varsin aktiivinen: alueella on mm. yli 20 pienvenesatamaa, 7 kaupungin ylläpitämään uimarantaa, neljä palstavilje- lyaluetta, Rastilan leirintäalue sekä lukuisia Vuosaaren 1966 avattu silta kulkee Vartiokylänlahden poikki. Metrosilta rakennettiin 30 vuotta myö- liikuntapaikkoja. hemmin. (MS)

19 Teemareittisuunnitelmat

Itä-Helsingin kulttuuripuiston merellisyys Teemareitit eivät edellytä yhtenäistä ka- on rikkaus, mutta toisaalta alueen hahmot- lustusta, valaistusta tai muutenkaan voima- taminen yhtenäisenä kokonaisuutena on kasta näkyvyyttä ympäristössään. Reittiä haasteellista. Yhteydet vastarannalle ja saa- seurattaisiin esitteiden, netistä tulostetta- riin ovat pitkän kiertotien päässä, rajoitetun vien karttojen tai mobiilipalvelujen avulla. vesibussiliikenteen varassa tai julkista yh- Reitin voi tarvittaessa hienovaraisesti mer- teyttä ei ole lainkaan. kitä maastoon esimerkiksi pyörämatkailu- Teemareittisuunnitelmat havainnollis- reittien tapaan: tunnistettavalla logolla ja tavat, kuinka uudet yhteydet, reitit ja sillat, reitin numerolla varustettuja pieniä kyltte- kytkisivät toisiinsa viheralueita, rantoja ja jä voidaan kiinnittää valaisinpylväisiin ym. kulttuurihistoriallisia kohteita ennen koke- sopiviin rakenteisiin matkan varrelle ja ris- mattomalla tavalla. Saavutettavuuden pa- teyskohtiin. Lisäksi opasteviittoja voitaisiin Strömsin kartano. (MS) rantaminen luo myös edellytyksiä kehittää käyttää ohjaamaan kävijöitä kohteisiin rei- arvokkaiden kohteiden ja alueiden ilmettä tin varrelta. ja toimintaa sekä lisätä niiden avoimuutta ja tunnettavuutta kaikille kaupunkilaisille. Teemareitit soveltuvat joko kävellen tai pyörällä kuljettaviksi, ja niiden varrella on kohteita niin kulttuuriperinnöstä, luonnosta ja merellisestä maisemasta kuin liikunnalli- sista aktiviteeteista kiinnostuneille. Reittien tulisi olla käytettävissä ympäri vuoden, joten niiden pitäisi olla talvikunnossapidettyjä ja mielellään myös valaistuja. Talvella jäälle ajettava latuverkosto täydentää teemareit- tejä ja avaa uuden katselukulman alueen rantamaisemaan ja nähtävyyksiin.

Valtakunnallisen pyörämatkailureitin opaste.. Vanha kulttuurimaisema on usein historiallisten kerrostumiensa summa: Paul Olsson hyödynsi Matosaaren Krimin sodan aikaisia linnoitusraken- ”Rastilan kartanossa sijaitsi vuonna 1953 Hel- teita ja luonnonvaraista kasvillisuutta 1920-luvul- singin kaupungin kesäsiirtola. Sain viettää siel- la suunnittelemassaan huvilapuutarhassa. lä upean kesäloman, hyvä huolto, ruoka, uimis- ta ja aurinkoa. Suoritin siellä 10-vuotiaana ui- Vasemmalla: Rastilan kartanon kahvila-ravinto- mamaisterin arvon. Hyvät muistot: Kiitos kau- la on avoinna leirintäalueen asiakkaiden ohella pungille. ” (Nimim. Kallion friidu, Kerrokartal- myös ohikulkijoille. la 2011)

20 Teema: Kulttuuriperintö Osa kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista Kartalla on kokoelma kaikista teema- on yksityisessä omistuksessa tai yksityisluontei- reiteistä sekä niiden varrella olevista sessa käytössä, joten niihin tutustuminen on ra- kulttuurihistoriallisesti kiinnostavista joitettua tai mahdollista ainoastaan yleisen rei- kohteista. tin varrelta.

21 Teema: Merellinen luonto ja maisema Kartalla on kokoelma kaikista teema- reiteistä sekä niiden varrella olevista luonnon ja maiseman kannalta kiinnostavista kohteista.

22 Westerkullan kartanon pellot ovat Itä-Helsingin kulttuuripuiston viimeisiä yhä jäljellä olevia maa- talousmaisemia.

Meri-Rastilan näyttävä Litorinameren aikainen muinaisrantakivikko sijaitsee mäen laella.

Vasemmalla: Vartiosaaren näköalakalliolta avautuu huikea maisema Itä-Helsingin saaristoon.

”Tässä on mielestäni Vartiosaaren hienoin maisema!” (Kerrokartalla 2011)

”Ihanan hiljainen ja monimuotoinen metsä- alue lähellä suuria asuinalueita. Taataan metsä- luonnon olemassaolo jatkossakin kaupunkilaisille. Voisiko Itä-Helsingin kulttuuripuisto ol- Keltakurjenmiekka kasvaa runsaana Vartiokylän- la oikeasti luonnonmukainen viherkäytävä, jon- lahden pohjukassa. ka metsäreitistöt yhdistyvät aina Itäsalmen kautta Sipoonkorpeen asti?” (Mustavuoresta, Kerro- Vasemmalla: Talvipäivän rauhaa Stansvikissa. kartalla 2011) (MN)

23 Kruunuvuorenlampi. (MN) / Vasemmalla: Mato- saaren rantamuuria.

Reitti 2: Tullisaari ja Stansvik Kierroksella tutustutaan kahteen arvokkaa- seen kartanomiljööseen. Matkalla kuljetaan rehevien lehtometsien halki sekä nähdään yksi Helsingin kauneimmista lammista. Reitin toteuttaminen edellyttää muuta- massa kohtaa ulkoilutien rakentamista tai parantamista, mutta on jo nykyiselläänkin pääpiirteissään kuljettavissa. 6,6 km pitkän reitin puisto- ja luontokohteisiin tutustuu parhaiten jalkaisin.

Reitti 3: Jollaksen kierros Jollaksen rantoja kiertävän reitin kulttuurihistorialliset helmet ovat Jollaksen kartano puistoineen sekä Matosaaren ja Villa Tefken huvilapuutarhat. Itäniitynniemen näköala- kallio, Itäniityn laakson luonnonsuojelualue ja sen eteläpuoleinen Tonttuvuoren arvokas kallioalue ovat myös tutustumisen arvoisia. Reitin toteuttaminen edellyttäisi uusien rantareittien suunnittelua ja rakentamista. Matosaaren ja Jollaksen kartanon puutarhojen kunnostus lisäisi niiden arvoa vierai- Reitti 1: Tullisaarenselän kierros lukohteina. Jollaksen kartanoon voisi harki- Kierroksella voi kokea helsinkilästä kulttuu- ta myös kahvilaa tai muuta yleisölle avoin- rihistoriaa todella laajalla skaalalla pronssi- ta toimintaa. 5–8 km:n kierros sopii kuljet- kaudesta aivan tuoreimpaan arkkitehtuu- tavaksi jalan. riin. Kulosaaren kartano on Helsingin van- Vasemmalla: Jollaksen kartano. / Alla vasemmal- himpia kartanoita ja Tullisaari yksi arvok- la: Kulosaaren jyhkeää huvila-arkkitehtuuria. / Al- kaimmista kartanopuistoistamme. Kulosaa- la oikealla: Jollaksen Villa Bergsundissa toimii ren huvilakaupunki ja Herttoniemen siirto- mm. Karjalaisen kulttuuriyhdistyksen kesäkahvila lapuutarha ovat valtakunnallisesti arvokkaita kokonaisuuksia. Reitin toteuttaminen edellyttäisi kah- ta uutta yhteyttä vesialueen yli. Killinghol- maan olisi mahdollista tutkia siltayhteyt- tä, kun taas Kulosaaren ja Tullisaaren väli- seen maisemaan soveltuisi paremmin lossi tai muu kevyempi ratkaisu; myös matkal- laan molemmilla rannoilla pysähtyvä vesi- bussi voisi palvella tätä yhteyttä. 5,6–6,6 km matkan voisi tällöin helposti taittaa myös kävellen.

24 25 Stansvikin kartano ja puisto tekevät vaikutuk- Reitti 4: Laajasalon kierros sen myös talvella. (MN) / Alla: Kipparvuoren laella Kierroksella tutustutaan Laajasalon tärkeim- on monipuolista keto- ja kalliokasvillisuutta sekä piin nähtävyyksiin kauniiden rantareittien hieno näköalapaikka. ketjussa. Herttoniemen metroasemalta al- kavan reitin varrella on viisi kartanoympä- Ylinnä: Nuottaniemessä on vanhaa huvila-asu- ristöä, joiden puistoihin on yksityisomisteis- tusta. / Yllä: Herttoniemen kartanopuiston pää- ta Degerön kartanoa lukuun ottamatta va- akseli. (MS) paa pääsy. Reitillä kuljetaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien huvila-alueiden sivuit- Alla vasemmalla: Laajasalon vuonna 2003 valmis- se ja nähdään useita arvokkaita luontokoh- tuneen puurakenteisen kirkon ovat suunnitelleet teita. Kruunuvuoren ja Tullisaaren kallioilta arkkitehdit Kari Järvinen ja Merja Nieminen. avautuu huikaisevia merinäkymiä. Reitin toteuttaminen edellyttäisi useiden Alla oikealla: Degerön kanava valmistui 1874. uusien ulkoilureittien suunnittelua ja raken- Puusillat ovat sittemmin vaihtuneet teräksiseen. tamista tai parantamista. Myös silta Hertto- niemenrannasta Killingholmaan parantaisi kohteiden saavutettavuutta. Kierroksella suositaan merenrantareittejä, joista on eni- ten puutetta Jollaksessa. Kruunuvuorenran- nassa reitistöä suunnitellaan alueen kaavoi- tuksen yhteydessä. Muilta osin kierros hyö- dyntää olevaa reitistöä. 21 km pitkä reitti so- veltuu parhaiten pyöräilyyn.

26 27 Vartiosaaressa on useita komeita huviloita. Ku- vassa Villa Tirrebo. / Vasemmalla: Vartiosaaren suuri siirtolohkare. / Alla 2 kuvaa: Kotiluodon jyh- keä jugend-huvila ja saaristomaisema.

Reposalmen yli pääsee nykyisin vesibussil- Reitti 5: Rastilasta Vartiosaaren la. 11,7 km:n reitti taittuisi parhaiten pyöräl- kautta Herttoniemeen lä, mikä edellyttäisi myös pyörätien suunnit- Reitti avaisi ennen kokemattoman yhtey- telua Vartiosaareen (kartalla esitetty reitti on den Itä-Helsingin kulttuuripuiston itäran- viitteellinen). Uuden yhteyden myötä kau- nalle. Matka Rastilan metroasemalta Hert- pungin omistamiin huviloihin voisi kehittää toniemeen sivuaa Helsingin huvila-asutuk- myös yleisölle avointa toimintaa. sen ydinalueita Ramsinniemessä ja Vartio- Kotiluodolla on edellytyksiä matkailu- saaressa. Reittiin on mahdollista yhdistää kohteeksi. Liikuntaviraston hallinnassa ole- käynti myös Kotiluodon omaleimaisessa hu- vaan huvilarakennukseen olisi mahdollis- vilasaaressa. ta sijoittaa esimerkiksi ravintola-, koulutus- Reitin toteuttaminen edellyttäisi kah- tai majoitustiloja. Huvilaan on liittynyt myös ta uutta siltaa tai muuta yhteyttä Vartiosaa- suunniteltu puutarha, jonka kunnostami- reen. Ramsinsalmessa haasteena ovat vai- nen lisäisi saaren arvoa erityisesti päiväret- kea maasto sekä vilkas purjeveneiden käyt- kikohteena. Kotiluotoon pääsy vaatisi vesi- tämä väylä Vartiokylänlahden venesatamiin. bussiyhteyden.

Oikealla: Yliskylän tilan historia ulottuu 1600-luvulle. Tilasta on jäljellä ainoastaan 1800-luvun alussa rakennettu Ylistalo pihapiireineen. Kau- pungin omistama rakennusta käyttävät Laajasa- lo-Degerö-Seura ja Itä-Helsingin musiikkiopisto.

Alla: Tammisalon Leppisaarenpuistossa kasvaa vehmas pähkinäpensaslehto.

28 29 Laajasalon hiekkarannan kilpikaarnamännyt Reitti 6: Vartiokylänlahden kierros muodostavat harvinaislaatuisen tilallisen elämyk- Vartiokylänlahti on Itä-Helsingin kulttuuri- sen. / Alla: Ramsinniemen huvila-asutusta. puiston ydinaluetta, kallioperän murroslin- jaan syntynyt laaksojen ja kallioiden ketju. Reitin varrella on viisi kartanoympäristöä, vanhaa huvila-asutusta, Vartiokylän keski- Ylinnä: Degerön kartanopuutarhan jaloja lehti- aikainen linnavuori sekä useita muinaisran- puita voi ihailla kartanon ohi kulkevalta reitiltä. toja. Luontokohteet vaihtelevat rehevistä / Yllä: Rastilan ja Puotilan uimarannat sijaitsevat, lehdoista ja kosteikoista hiekkarantoihin ja kuten kartanotkin, vain kivenheiton päässä toisis- kulttuurikasvillisuuteen. Rantareittien suu- taan. (MS) / Alla vasemmalla: Puotilan kartanossa ri osuus tuo sisälahtien ja -saariston merelli- toimii ravintola. / Alla oikealla: Roihuvuoren ran- sen maiseman oleelliseksi osaksi kierrosta. nassa on näyttävä allikkoinen tervaleppäluhta. Reitti kulkee pääosin olemassa olevia reittejä pitkin. Rengasmaisen reitin toteu- tuminen edellyttäisi kuitenkin (reitin 5 tapaan) Vartiosaaren kautta kulkevien yhteyksien järjestämistä. Yli 16 km pitkä reitti taittuisi sujuvimmin pyörän selässä. Reitin voi jakaa myös osiin tai yhdistää julkiseen liiken- teeseen. Kotiluotoon pääsy vaatisi vesibussiyhteyden.

30 31 Reitti 7: Purolaaksoista lahden Reitti 8: Mustavuori ja Mellunmäen pohjukkaan luhta Mellunkylänpuron ja Broändanpuron laak- Kierroksella tutustutaan Mustavuoren länsi- sopainanteita seuraileva reitti kiertää myös reunan ensimmäisen maailmansodan aikai- Vartiokylänlahden pohjukan. Kierroksella siin linnoitusrakenteisiin. Reitti kulkee Mus- voi aistia maisemassa tapahtuneen muu- tavuoren metsäisellä Natura-alueella ja sivu- toksen maatilojen ja kartanoiden ajan avoi- aa Broändan purolaakson linnuston kannal- mista viljely- ja laidunmaisemista puoliavoi- ta arvokasta luhtamaisemaa. miksi luhdiksi ja lopulta rehevän kasvillisuu- Reitti on suunniteltu jalan kuljettavaksi; den sulkemiksi lehdoiksi. Maankohoamisen Mustavuoren tykkitiet eivät sovellu pyöräl- historia on myös läsnä matalan Vartiokylän- lä ajoon. Kierros on pituudeltaan 2,8 km ja lahden ruovikoista mäkien rinteiden mui- reitiltä on lähimmille bussipysäkeille reilun naisrantoihin. puolen kilometrin matkat. Kierroksen lähtöpisteenä voi olla Rastilan Kierroksen toteuttamiseksi ehdotetaan tai Mellunmäen metroasema. Reitti muo- kahden uuden reittiosuuden rakentamis- dostuu 7 km:n ja 4 km:n renkaista, jotka so- ta. Mustavuoren länsireunaan perustettai- veltuvat myös kävellen kuljettaviksi. Koko siin kapea kävelypolku, joka ohjaisi kulkua 11 km:n kierroksen taittaa sujuvimmin pol- ja ehkäisisi maaston kulumista muualla met- kupyörällä. Reitin varrella on muutama Tan- sässä. Mellunmäen luhdan itäreunaan tulisi kovainion tulevan pientaloalueen myötä ra- myös uusi ulkoilutie, joka parantaisi samal- kennettava osuus, mutta kierros voidaan la pohjois–etelä-suuntaisia seudullisia vi- tehdä myös nykyisiä reittejä käyttäen. heryhteyksiä. Kaupungin omistama Villa Borgs olisi mahdollista tuoda yhdeksi reitin varren nähtävyyksistä: yleisölle avointa toimintaa voisi kehittää esimerkiksi koulukasvitarhan muodossa Paul Olssonin 1900-luvun alun puutarhasuunnitelmaa hyödyntäen. Luon- taisten näköalapaikkojen, Vartiokylän linna- vuoren, Vanttikallion ja Naulakallion, kasvillisuutta tulisi hienovaraisesti poistaa näky- mien avaamiseksi.

Yllä: Linnavuorenpuiston töyryniitty. / Vasemmal- la: Mustavuoren I maailmansodan aikainen kivet- ty tykkitie. / Ylinnä oikealla: Mellunkylänpuro lä- hellä Broändan puron haaraa. / Ylhäällä oikealla: Mellunmäen luhta. / Oikealla: Villa Borgs. (MS)

32 33 Yleiset kehittämistavoitteet

Saavutettavuuden ja sisäisten yhteyksien parantaminen

Reittiverkoston täydentäminen Merelliset ulkoilureitit ovat tärkeä osa Itä- Helsingin kulttuuripuiston vetovoimaisuut- ta. Tavoitteena on täydentää reittiverkos- to kattavaksi ranta-alueita painottaen. Osa puuttuvista reiteistä on jo asemakaavoitettu mutta rakentamatta. Osaa olemassa olevista kävelyreiteistä tulisi kehittää myös pyöräi- lyyn soveltuviksi. Osa reittiyhteyksistä edel- lyttää vielä tarkempaa suunnittelua.

Uudet sillat tai vaihtoehtoiset yhteydet Suunnitelmassa on nostettu esille neljä Itä- Helsingin kulttuuripuiston kannalta keskeis- tä yhteystarvetta: Ramsinniemestä Vartio- saareen, Laajasalosta Vartiosaareen, Hertto- niemenrannasta Killingholman kautta Tulli- saareen sekä Kulosaaresta Tullisaareen. Näis- tä kolmeen ensimmäiseen ehdotetaan sillan tai muun vaihtoehtoisen yhteyden tutkimista (esim. lossi tai tiheä vesibussiyhteys). Ku- losaaren ja Tullisaaren väliseksi yhteydeksi ehdotetaan maiseman erityisarvojen sekä suunnitteilla olevien Kruunusiltojen vuoksi joko lossi- tai tiheän vesibussiyhteyden tutkimista.

Rantavyöhykkeellä kulkeva reitti sovitetaan ym- päröivään maisema- ja kaupunkirakenteeseen. Merellisellä ulkoilureitillä on monta ilmettä: ylem- pi kuva on Vartiokylänlahden pohjoispäästä, alempi Herttoniemenrannasta.

Paikat, joihin ehdotetaan joko sillan tai muun vaihtoehtoisen yhteyden tutkimista. Vasemmal- ta oikealle: Kulosaaresta Tullisaareen, Herttonie- menrannasta Killingholmaan, Laajasalosta Vartio- saareen ja Vartiosaaresta Ramsinniemeen.

34 REITIT JA YHTEYSTARPEET

Kartalla on esitetty nykyinen pyöräily- ja käve- lyreittiverkosto, asemakaavoitetut mutta vielä rakentamattomat reitit sekä ehdotetut uudet reitit. Ehdotetut uudet sillat, alikulut tai muut näitä korvaavat yhteydet on ympyröity.

Lähteenä on käytetty seuraavia suunnitelmia: Helsingin pääraittien tavoiteverkko 2015 ja Helsingin pääulkoilureitistö (tavoitetilanne). Olevat ja asemakaavoihin merkityt reitit on kartalla piirretty todellisille paikoilleen, uudet reitit suuntaa antavasti.

35 Vesiliikenteen kehittäminen Itä-Helsingin kulttuuripuisto, höyryvenei- den aika historiallisena esikuvanaan, tarjoaa erinomaiset puitteet myös vesiliikenteen ke- hittämiselle. Kiertävät vesibussiristeilyt ovat erittäin suosittuja, mutta niihin ei sisälly ran- tautumismahdollisuutta. Tällä hetkellä vain Vartiosaareen, Satamasaareen ja Isoon Iiluo- toon on julkinen vesibussiyhteys. Tavoittee- na on kehittää vesiliikenteen toimintaedel- lytyksiä, kuten väyliä ja rantautumislaiturei- ta, siten, että mahdollistetaan useista pysäh- dyspaikoista koostuva, Itä-Helsingin rantoja ja saaristoa kiertävä vesibussireitti. Vesi- bussilaiturilta matkaa voisi jatkaa esimerkiksi Itä-Helsingin kulttuuripuiston teemareit- tejä seuraten.

Monen vanhan huvilan rannassa on ollut jykevä kiviperustainen laituri höyryveneen rantautumis- ta varten. Käyntikohteiksi soveltuvien kaupungin omistamien kartanoiden ja huviloiden laitureita voisi kunnostaa myös nykyisiä vesibusseja ajatel- len. Kuvassa Matosaaren raunioitunut kivilaituri.

Vesibusseilla liikennöitävät linjat Itäisen kulttuuripuiston alueella. Ainoa rantautumisen mahdol- listava linja kulkee Hakaniemestä Reposalmen ja Vartiosaaren laitureihin ja siitä edelleen Satama- saareen ja Isoon Iiluotoon (ote Liikuntaviraston esitteestä Vesireitit Helsingissä 2011). Höyryveneliikenteen reitistö 1880-luvulta 1910-luvulle. Kuva kirjasta Riimala (1987): Höy- ryä Helsingin vesillä. Maihinnousupaikat korostettu punaisella.

Alla: Vesibussiliikennelaiturit vuonna 2008. Itä- Helsingin kulttuuripuiston alueella on ainakin 12 vesibussiliikennöintiin soveltuvaa laituria. Lisäk- si Kotiluodossa on vesibussin rantautumiseen soveltuva laituri (ei merkitty karttaan) (Kuva: Lii- kuntavirasto).

37 Toiminnallisen sisällön kehittäminen: merelliset palvelut, matkailu ja puutarhat Tavoitteena on lisätä Itä-Helsingin kulttuuripuiston merellistä palvelutarjontaa. Vie- rasvenelaiturit, melonta ja soutuveneiden vuokraus ovat kysyttyjä palveluja, joiden tarve tulisi huomioida tulevassa suunnit- telussa. Itä-Helsingin kulttuuripuistossa on myös hyvät edellytykset matkailun kehittä- miselle: kaupungin omistamat kartanot, huvilat ja puutarhat tarjoavat mahdollisuuksia Kaupungilla ei ole omia vierasvenesatamia, vaan Soutuvene sopii mainiosti suojaisille vesille (ku- mm. opastettujen kierrosten, tapahtumien toiminnasta vastaavat yksityiset yritykset. Monet va: Helsingin kaupungin kuvapankki). sekä majoitus- , ravintola- ja kahvilapalve- venekerhot tajoavat myös vierasvenepaikkoja. luiden kehittämiselle. Tavoitteena on myös Lyhytaikaisia pysähdyspaikkoja kaivataan kuiten- edistää siirtolapuutarha- ja palstaviljelytoi- kin vetovoimaisiin paikkoihin, kuten torien, näh- Itä-Helsingin kulttuuripuistossa on erinomaiset mintaa sekä selvittää puutarhaopetusta ja tävyyksien ja retkikohteiden yhteyteen. Kaupun- edellytykset melonnan harrastamiseen: pitkä ran- tiedotusta tarjoavan koulukasvitarhan edel- gin ylläpitämiä retkisatamia on mm. Pihlajasaa- taviiva saarineen, salmineen ja kanavineen tarjo- lytyksiä alueella. ressa ja Kaunissaaressa. Kuvassa Vuosillan Veneili- aa monia kiinnostavia reittivaihtoehtoja. Sisäsaa- jöiden satama Meri-Rastilassa. riston tuulensuojaiset merialueet sopivat hyvin myös aloittelijoille. Melontaseuroja tai kajakkeja > Nykyiset toiminnot, ks. liitekartta ”Liikunta-, ret- vuokraavia yrityksiä löytyy tällä hetkellä ainakin keily- ja virkistystoiminnot” raportin lopussa. Marjaniemestä ja Kallahdesta.

”Itä-Hki on saaristoluontoa! Miten se huomioidaan nykyään?” (Kerrokartalla 2011) Itä-Helsingin kulttuuripuiston alueella on kuu- koja. Kruunuvuorenrantaan on suunnitteilla ui- Grillipaikka Meri-Rastilan rannassa. si kaupungin ylläpitämää uimarantaa, joista kol- maranta. Vartiosaaressa tai Ramsinniemessä saat- mella on myös talviuintimahdollisuus. Lisäksi taisi olla tarvetta yleiselle uimarannalle tai -pai- ”Nuotiopaikka lähiretkeilyyn on mahtava. Oh- joissakin puistoissa on valvomattomia uimapaik- kalle. Kuvassa Marjaniemen uimaranta. jeistusta tarvitaan monikielisesti, jotta vältetään metsäpalovaarat ja roskaamisen haitat.” (Kerro- kartalla 2011)

Mellunmäessä tutkitaan uuden siirtolapuutarhan perustamista nykyisen palstaviljelyalueen paikalle. Tällä hetkellä Itä-Helsingin kulttuuripuistoa lä- himpänä ovat Marjaniemen ja Herttoniemen siir- tolapuutarhat. Kuva Herttoniemen siirtolapuutar- hasta. (MK).

Palstaviljelyä Kurkimoisionpuistossa Broändan purolaaksossa. Itä-Helsingin kulttuuripuiston alueella palstaviljelyä voi harrastaa lisäksi Mel- lunmäessä, Puotilassa ja Vartiosaaressa. (MS)

39 Villa Kaislikko Vartiosaaressa on komea huvila, jota ympäröi rakennettu, joskin hieman villiintynyt puutarha. Paikkaan voisi ajatella esimerkiksi ravintola- ja juhlatilatoimintaa.

Kulttuuriperinnön ja maiseman omistamassa Herttoniemen kartanoraken- arvojen esilletuominen nuksissa toimii museo, ravintola ja kahvila. Tavoitteena on tuoda paremmin esille Itä- Kartanopuisto on yleistä virkistysaluetta. Helsingin kulttuuripuiston teemaan olen- Puotilan kartanossa on kahvila-ravinto- naisesti kuuluvaa arvokasta kulttuuriperin- la. Kaupunki on laittanut kartanon myyntiin, töä: muinaisjäännökset sekä kartanot ja hu- mutta sen käyttötarkoitus tulee säilymään vilat puutarhoineen kuvastavat parhaimmil- ennallaan. Rastilan kartano on osa kaupun- ”Minulla oli 7 vuotta vuokralla vanha talo vas- laan alueen historiaa ja kehitystä paikallista gin leirintäaluetta. Päärakennuksessa sijait- tapäätä Killingholmaa. Se sijaitsi mäen päällä ja identiteettiä vahvistaen. Kaupungin omis- sevaan kahvila-ravintolaan on vapaa pääsy. siinä oli hieno näköala ja toimiva kakluuni si- tamille arvokiinteistöille tulisi pyrkiä löytä- Strömsin kartanossa toimii Itä-Helsingin ku- sällä. Siellä tein maalauksia, kirjoitin ja mietin mään käyttöä, joka mahdollistaa niiden ko- vataidekoulu ja Itä-Helsingin musiikkiopis- maailmaa. – – Naapurini kuvanveistäjä Catha- kemisen nykyistä laajemmalle ihmisjoukol- to. Ammattiyhdistyskäytössä oleviin Jollak- rina Kajanderin ja siskoni runoilija Marjut Ta- le. Erityisesti arvokkaimmat kartanopuistot sen ja Stansvikin kartanoihin olisi toivot- wastin kanssa pidimme taidenäyttelyn jossa kä- ja tarkoitukseen soveltuvat huvilapuutarhat tavaa kehittää myös laajemmalle yleisölle vi paljon ihmisiä. Tullisaari oli silloin aktiivi- tulisi pyrkiä kunnostamaan kaupunkilaisille avointa toimintaa. sessa kulttuurikäytössä ja toimimme yhteistyös- avoimiksi puistoiksi ja käyntikohteiksi. Alu- Kaupunki omistaa myös useita arvokkai- sä Ackten huvilan kanssa ja voisi olla sitä edel- een maisemakuvaa tulisi kehittää sen arvo- ta huviloita puutarhoineen. Huviloiden suh- leenkin, mutta talon kunto huononi dramaatti- ja ja ominaispiirteitä vahvistavaksi esimer- teen tulisi selvittää, onko niihin mahdollista sesti ja jouduin luopumaan siitä. – – Toivotta- kiksi näkymiä avaamalla. tuoda kaupungin omaa toimintaa. Monessa vasti kaupunki keksii jonkun toimivan ja elävän huvilassa on lisäksi suunniteltu puutarha, jo- idean paikalle ettei siitä tule tylsää oleilupuistoa. Kaupungin omistamien ka kunnostettuna voisi houkutella myös kä- Paikalla on pari muutakin tyhjillään olevaa van- arvokiinteistöjen käyttö vijöitä. Toimintaa olisi siis hyvä suunnitella haa taloa ja yksi asuintalo, jossa asuu taiteilija. Itä-Helsingin kulttuuripuiston kartanoista myös tästä näkökulmasta. Muihinkin voisi olla kiinnostuneita jos vuokra ei Helsingin kaupunki omistaa Puotilan, Rasti- Tavoitteena on paitsi yhteisen kulttuuri- olisi liian korkea tai kunto liian huono. He myös lan, Stansvikin, Jollaksen ja Strömsin karta- perintömme näkyvyys, myös sen säilyttämi- ylläpitäisivät niitä, kuten minäkin tein.” not sekä Tullisaaressa sijaitsevat rakennuk- nen. Kullekin kiinteistölle parasta käyttötar- (Pekka Hongiston muistoja Tullisaaresta, Ker- set Deckerin huvilaa lukuun ottamatta. Kar- koitusta, toimintaa ja omistussuhdetta on rokartalla 2011) tanot kiinnostavat ihmisiä suuresti, joten oli- harkittava tapauskohtaisesti näitä tavoittei- si toivottavaa, että niihin olisi mahdollista ta vasten. tutustua. Esimerkiksi yksityisen yhdistyksen ”Kartanossa toimi lasten kuvataidekoulu. Sen le- veät natisevat lattialankut ja suuret ikkunat te- kivät taidekoulusta taianomaisen. Olimme etu- oikeutettuja kun saimme piirtää niin ihanas- sa paikassa.” (Strömsin kartanosta, Kerrokar- talla 2011)

40 Kartanoiden näkyvyys maisemassa Entisten maatalousmaiden muuttuminen rakennetuiksi tai viheralueiksi on mullista- nut kartanoiden aseman maisemassa. Ai- emmin peltoaukeiden keskellä maiseman kiintopisteinä sijainneet kartanot peittyvät nykyisin vehreän lehvästön taakse. Entisai- kaan rannalla sijainneen kartanon tuli näkyä myös merelle, joka oli vesiliikenteen valta- kaudella usein tärkein saapumissuunta. Kartanoiden aseman vahvistamiseksi tulisi kasvillisuutta harkiten avata ja näkymiä palauttaa. Joissain tapauksissa kartanon merelle näkyvä osa on sen puisto – sitäkään ei tulisi piilottaa villinä rönsyilevän rantakas- villisuuden taakse. Kartanoiden liittymiseen muihin viheralueisiin ja toimintoihin tulee myös kiinnittää erityistä huomiota.

Vasemmalla: Rastilan leirintäalueella sijaitseva Puotilan kartano jää vastarannalta katsottuna kartanopuutarha on rajattu rannasta verkkoaidal- puiden katveeseen. Tilannetta voi verrata esim. la. Maisemakuvan ja toiminnan harmoninen yh- sivun 14 von Wrightin maalaukseen, jossa kasvil- distäminen voi joskus olla haasteellista. lisuus kartanon edustalla on matalampaa ja rakennus näkyy komeasti merelle. (MS)

Tullisaaren puisto erottuu mereltä katsottuna sel- Herttoniemen kartanopuisto jää vesillä kulkijalta västi muutoin varsin metsäisestä rantavyöhyk- huomaamatta. keestä.

41 Metsän harventaminen voisi avata Vuosaaren Vanttikalliolta näkymän Vartiokylänlahdelle.

Merinäkymät ja näköalapaikat Metsittyminen sulkee myös merinäkymiä. Reiteiltä tulisi avata sopiviin kohtiin nä- köaloja, jotta yhteys veteen ei katoaisi tai muuttuisi toisarvoiseksi. Aina reitiltä ei ole Alla: Ramsinniementieltä ei näe merelle, vaik- rakentamisen, maastonmuotojen tai mui- ka niemi onkin suhteellisen kapea. Tieltä voisi ol- den luonnonolojen vuoksi mahdollista ava- la opasteita rannalle perustettaviin tauko- tai kat- ta näkymää merelle. Tällöin tulisi järjestää selupaikkoihin. reitiltä rantaan poikkeavia katselupaikko- ja, jotka voivat toimia myös taukopaikkoi- Alinna: Näkymä Jollaksen kartanolta viereiselle na penkkeineen. Saunalahdelle olisi vielä helposti palautettavissa. Teemareittisuunnitelmiin on merkitty muutamia muuta maastoa korkeammalla olevia näköalapaikkoja. Vartiokylän linnavuori ja Vanttikallio ovat esihistoriallisia tä- hystyspaikkoja, jotka yhä edelleen tarjoavat hienoja näkymiä ympäristöönsä. Met- sää varovasti harventamalla voitaisiin palauttaa osittain myös näkymä merelle, mikä lisäisi näköalapaikan arvoa ja auttaisi hah- mottamaan paikan sijainnin osana suur- maisemaa. Vanttikalliolla voisi harkita myös ympäristöstään korotetun katselupaikan rakentamista. Kolme kuvaa yllä: Vartiosaaren Sunnanvik. Huvi- lan puutarhasta on säilynyt 1920-luvulta Bengt Schalinin suunnitelma, jonka pääpiirteet ovat yhä erotettavissa puutarhan villiintyneestä nykytilasta huolimatta.

42 Kartano- ja huvilapuutarhojen kunnostus Kartano- ja huvilapuutarhat ovat olennai- nen osa Itä-Helsingin kulttuuriperintöä, josta hienoina esimerkkeinä ovat Tullisaaren ja Herttoniemen huolella kunnostetut kartanopuistot. Stansvikin, Jollaksen ja Rastilan kartanopuutarhoilla olisi niin ikään edelly- tyksiä kävijöitä kauempaakin houkuttele- viksi kohteiksi. Jollaksen ja Rastilan kartano- puutarhoista on olemassa Paul Olssonin uu- distussuunnitelmat. Puistojen nykytila tulisi Paul Olssonin (1890–1973) suunnitelma Jollaksen kartanopuutarhan uudistamiseksi 1920-luvulta. Alla inventoida ja laatia kunnostussuunnitelma kuva Jollaksen kartanon hedelmätarhasta ja lehmuskujanteesta. Olssonin suunnitelmien pohjalta.

Alla vasemmalla: Paul Olssonin laatima uudistus- suunnitelma Rastilan kartanopuistoon 1900-luvun alusta.

Alla: Paul Olsson on laatinut suunnitelman myös Matosaareen. Huvila on tuhoutunut tulipalossa 1960-luvulla, mutta puutarha on edelleen yksi Helsingin hienoimmista historiallisista huvilapuutarhoista, joka ansaitsisi tulla kunnostetuksi.

43 Vedenlaadusta ja pienvesistä huolehtiminen Itä-Helsingin kulttuuripuiston merellisyyt- tä on myös maankohoamisen historia, joka näkyy rehevinä purolaaksoina, kosteina pai- nanteina ja merenrannan ruovikoina. Pien- vesiluonnon moninaisuutta tulee vaalia, sa- moin kuin huolehtia meriveden laadusta, johon vaikuttaa etenkin suojaisissa lahdis- sa ja salmissa valuma-alueelta laskevien ve- sien laatu. Ylimääräistä kuormitusta tulee välttää käsittelemällä hulevedet koko valuma-alueella mahdollisimman lähellä syntypaikkaa. Tarvittaessa viheralueille voidaan rakentaa esimerkiksi kosteikkoja, jotka puhdistavat hulevesiä ennen niiden laskemista mereen. Venesatamien ja muiden rantavyöhykkeel- lä toimivien tulisi myös pitää erityistä huol- ta ympäristönsä vedenlaadusta.

> Valuma-alueet ja pienvedet, ks. liitekartta ”Ve- Pikku-Sarvaston ja Iso-Sarvaston lahtien välinen siolot” raportin lopussa. rehevä kosteikkopainanne Degerön kartanon eteläpuolella. Alueelle on rakennettu tulvasuoje- lupatoja ja -valleja.

”Mattolaitureille Herttoniemessä ja Tammisa- lon kanavan läheisyydessä tulisi keksiä ja mahdollistaa uudentyylistä käyttöä. Ei enää liata si- sälahtia pesuvesillä. Vältetään kuitenkin alueilla lisääntyvää Kanadanhanhiyhdyskunnan kas- vamista.” (Kerrokartalla 2011)

Broändan purolaaksoa tullaan lähivuosina kunnostamaan Vartiokylänlahden tulvasuojelusuun- nitelman (HKR 2010) mukaisesti. Purouomaa siir- retään ja sen itäpuolelle rakennetaan tulvavalli, jonka päällä kulkee ulkoilureitti. Viereisen kuvan rumpu korvataan sillalla, mikä lisää ylityspaikan elämyksellisyyttä. Purojen ylityksiin ja niiden jä- sentelyyn tulisi kiinnittää huomiota myös muualla Itä-Helsingin kulttuuripuiston alueeella.

44 Tiedotus ja tapahtumat Tavoitteena on edistää etenkin Itä-Hel- Itä-Helsingin kulttuuripuisto on enemmis- singin kulttuuripuiston teemoja näkyväksi tölle vielä tuntematon käsite. Tavoitteena tekevää toimintaa. Alue tarjoaa erinomaiset on laatia puistolle omat verkkosivut, joilta mahdollisuudet opastettujen kierrosten ja voisi saada perustietoa alueesta sekä ladata retkien järjestämiseen. Kulttuuritapahtumia mm. käsillä olevan raportin. Jatkossa sivuja kartanoissa, huviloissa, puistoissa ja puutar- voisi kehittää edelleen: sivuilla voisi esimer- hoissa voitaisiin ideoidaan yhdessä asukkai- kiksi seurata alueen suunnittelun edistymis- den, alueella toimijoiden ja kaupungin eri tä sekä saada tietoa alueen kulttuuritoimin- hallintokuntien kanssa. nasta ja tapahtumista. Sivustolla tulisi olla Itä-Helsingin kulttuuripuistosta järjestet- myös mahdollisuus ideoida, kommentoida tiin kaikille avoin Kerrokartalla-internetkyse- sekä antaa palautetta tehdyistä suunnitel- ly huhti–syyskuussa 2011. Kyselyllä kerättiin mista ja luonnoksista. tietoa ihmisten mielipaikoista sekä muisto- Tavoitteena on laatia Itä-Helsingin kult- ja alueen huviloista ja kartanoista sekä teh- tuuripuistosta helposti maastossa mukana tiin Itä-Helsingin kulttuuripuiston käsitettä kulkeva taskuesite Keskuspuiston tapaan. tunnetuksi. Kerättyä aineistoa on hyödyn- Esitteestä tulisi laatia myös kansainvälinen netty suunnitelman laadinnassa. Aineistoon versio, joka toisi esille Itäisen Helsingin omi- voi tutustua osoitteessa http://kerrokartalla. naispiirteitä ja kirkastaisi Helsinki-kuvaa ul- hel.fi/?q=node/653. komaiselle yleisölle.

Puistokulttuurin edistämistä naapurikaupungin malliin: Vantaan Håkansbölen kunnostetun kartanopuiston avajaisia juhlittiin kustavilaisessa hen- gessä elokuussa 2011.

45 Yhteenveto kehittämistavoitteista

1. Saavutettavuuden ja sisäisten yhteyksien parantaminen – täydentämällä reittiverkosto kattavaksi ranta-alueita painottaen – tutkimalla uusien, merkittäviä seudullisia ja paikallisia virkistysyhteyksiä avaavien siltojen rakentamista sekä vaihtoehtoisia ta- poja toteuttaa yhteys (esim. lossi, tiheä ve- sibussiliikenne) – kehittämällä vesibussiliikenteen toimin- taedellytyksiä siten, että mahdollistetaan useista pysähdyspaikoista koostuva, Itä- Helsingin rantoja ja saaristoa kiertävä vesibussireitti.

2. Toiminnallisen sisällön kehittäminen – lisäämällä merellistä palvelutarjontaa (esim. vierasvenelaiturit, melonta ja soutuveneiden vuokraus) – mahdollistamalla matkailun kehittäminen osana Itä-Helsingin kulttuuripuiston palvelutarjontaa – edistämällä siirtolapuutarha- ja viljelypals- tatoimintaa – selvittämällä koulukasvitarhatoiminnan edellytyksiä alueella.

3. Kulttuuriperinnön ja maiseman arvojen esilletuominen – etsimällä yhteistyössä muiden hallintokuntien kanssa keinoja kaupungin omistamien arvokiinteistöjen, kuten kartanoiden ja huviloiden, nykyistä julkisemmalle käytölle – selvittämällä mahdollisuudet kunnostaa arvokkaimmat kaupungin omistamat kartano- ja huvilapuutarhat kaupunkilaisille avoimiksi puistoiksi ja käyntikohteiksi – kehittämällä alueen maisemakuvaa sen arvoja ja ominaispiirteitä vahvistavaksi.

46 Lopuksi

Itä-Helsingin kulttuuripuiston suunnittelu on vasta alussa. Jo tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että Itä-Helsingin kulttuuripuisto on ainutlaatuinen kokonaisuus, jolla on edellytyksiä kaupungin merelliseksi hel- meksi. Alueella on mahdollista tuoda yhtei- nen kulttuuriperintömme näkyväksi osaksi ihmisten arkea ja luoda samalla jotain aivan uutta ja innostavaa. Kehittämissuunnitelma toimii lähtökohtana Itä-Helsingin kulttuuripuiston jatkosuunnittelussa, jota kaupun- kisuunnitteluvirastossa tehdään pääasiassa osayleis- ja asemakaavoituksen yhteydessä. Itä-Helsingin kulttuuripuiston kehittämi- nen edellyttää yhteistyötä asukkaiden, alueella toimijoiden sekä kaupungin eri hallintokuntien välillä. Tarvitaan jatkoselvityksiä ja suunnitelmia uusista reiteistä sekä mah- dollisista uusista silloista tai niitä korvaavis- ta yhteyksistä. Lisäselvityksiä tarvitaan mm. vesiliikenteen kehittämismahdollisuuksista sekä kaupungin omistamien huviloiden his- toriasta ja nykytilasta. Tiedotus sekä toimin- Itä-Helsingin kulttuuripuiston luonne on merellinen. (MS) nan ja tapahtumien tukeminen ovat myös tärkeä osa kulttuuripuiston kehitystyötä. Itä-Helsingin kulttuuripuisto on sekä viher- ja vesialueiden että rakennetun ympä- ristön muodostama teemallinen kokonaisuus. Alue on jatkuvassa muutoksessa: uutta rakentamista on tulossa niin kulttuuripuistokokonaisuuden sisälle kuin sen lähi- tuntumaan. Itä-Helsingin kulttuuripuistolle muutokset avaavat ennen kaikkea mahdollisuuksia. Tarvitaan tahtoa kehittää aluetta kokonaisuutena sen arvojen ja ominaispiirteiden kautta.

47 Lähteet

Aukia, Liisa-Maija (2010): Rannansiirtyminen Muinaisjäännösrekisteri (2011): Museovi- näköalakalliolta: Maria Karisto. Kuvatekstin ja ihmisen toimintaympäristön muutos Mä- raston Kulttuuriympäristö-rekisteriportaa- lopussa käytetyt kuvaajan nimilyhenteet: täjoki-laakson alueella esihistoriallisella ajal- li. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovel- (MK) Maria Karisto la. Pro gradu, Maantieteen laitos, Helsingin lus/rekisteriportaali/portti/default.aspx (lu- (MN) Mervi Nicklén yliopisto. ettu 5.9.2011). (MS) Mari Soini

Esikaupunkien yleiskaava, liiteraportti 7, Ra- Riimala, Erkki (1987): Höyryä Helsingin ve- kennetun ympäristön suojelu (1978, muu- sillä. Pääkaupungin paikallisliikenteen höy- tettu 1980). Helsingin kaupungin kaupun- ryveneitä ja saaristoreittien matkustajahöy- kisuunnitteluvirasto, yleiskaavaosasto. rylaivoja. Helsinki. YB:14/78. Soini, Mari (2008): Itä-Helsingin kulttuuri- Karisto, Maria & Kuokkanen-Suomi, Liisa puisto. Arvoja ja kehittämisideoita. Helsin- (1998): Tullisaaren puisto. Puistohistorialli- gin kaupunkisuunnitteluvirasto (julkaise- nen selvitys ja restaurointiperiaatteet. Hel- maton). singin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 1998:2. Stansvikin kartanoalue. Ympäristöhistorial- linen selvitys. Helsingin kaupunkisuunnitte- Kerrokartalla-internetkysely Itä-Helsingin luviraston julkaisuja 2003:1. kulttuuripuistosta (4–9/2011). Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. http://kerro- Stansvikin kartanoalue. Hoito- ja kehittämis- kartalla.hel.fi/?q=node/653 periaatteita sekä suosituksia jatkosuunnit- telulle. Helsingin kaupunkisuunnitteluviras- Koponen, Heidi (2009/2011): Vartiosaaren ton asemakaavaosaston selvityksiä 2003:3. maisemaselvitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto (painamaton). Saatavilla ver- Törrönen, Sirpa (2010): Maisema-analyysi – kosta: http://ksv.hel.fi/fi/projektisivu/vartio- Helsinki, maisema-analyysin teoriaa ja Hel- saari/julkaisut singin maisema-analyysi. Maisema-arkki- tehtuurin diplomityö. Aalto-yliopiston tek- Kåhre-Maury, Inga et al. (2007): Matosaaren nillinen korkeakoulu. puutarhahistoriallinen selvitys ja alueen ke- hittämistavoitteet. Helsingin kaupunkisuun- Vartiokylän linnavuori, Helsingin kaupun- nitteliviraston julkaisuja 2007:6. ginmuseon verkkosivusto 2004. http:// www.hel2.fi/kaumuseo/linnavuori/index. Levanto, Yrjänä (1971): Helsingin ja sen lä- html (luettu 1.9.2011). hivaikutusalueen puistojen syntyvaiheita – erityisesimerkkinä Tullisaaren puisto Laaja- VAT (Valtakunnallisesti merkittävät rakenne- salossa. Taidehistorian pro gradu. Helsingin tut kulttuuriympäristöt RKY (2011): Museo- yliopisto. viraston verkkosivusto. http://www.rky.fi/ read/asp/r_default.aspx (luettu 5.9.2011). Liljestrand, Holger (2000): Laajasalon kanava vihittiin käyttöön 1874, teoksessa Itä-Helsin- Yoshizaki-Tyrkkö, Keiko (2007): Ramsinnie- gin vaiheita ja nähtävyyksiä. Forssa. men rakennukset. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2007:9. Luho, Ville (1965): Helsingin pitäjän esihis- toria, teoksessa Helsingin pitäjän historia. VALOKUVAT Anna-Kaisa Aalto, ellei toisin Porvoo. mainittu. Etukannen kuva Itäniitynniemen

48 Liitekartat

Liitteenä olevia karttoja on käytetty työs- 7. Liikunta-, retkeily- ja sä lähtöaineistona. Kartat ovat muokattu- virkistystoiminnot ja otteita maisema-arkkitehti Sirpa Törrösen Lähteet: Helsingin kaupungin palvelukartta 2010, diplomityöstä Helsingin maisema-analyysi Ulkoilureittityöryhmä 2008, Liikennesuunnittelu- osasto 2009, Liikuntavirasto 2010, Rakennusviras- (2010) ja ne vastaavat pääsääntöisesti tilan- to 2010, Yli-Jama & FCG Planeko Oy 2009 netta keväällä 2010 (luonnonarvot kuiten- Tausta-aineisto © Kaupunkimittausosasto, Helsin- kin vuoden 2011 aineistosta). ki 2010, julkaisulupa 070/2010

1. Maaperä 8. Yleiskaavoitetut viheralueet (tilanne Lähteet: Geotekninen osasto 2010, Maanmittaus- keväällä 2010) laitos 2009, GTK 2010 Lähteet: Yleissuunnitteluosasto 2003 Tausta-aineisto © Geologian tutkimuskeskus (GTK) 9. Asemakaavoitetut viheralueet Tausta-aineisto © Kaupunkimittausosasto, Helsin- ki 2010, julkaisulupa 070/2010 (tilanne keväällä 2010) Tausta-aineisto © Maanmittauslaitos, julkaisulu- Lähteet: Kaupunkimittausosasto 2010 pa 51/MML/10 Tausta-aineisto © Kaupunkimittausosasto, Helsin- ki 2010, julkaisulupa 070/2010 2. Maastonmuodot Lisäksi kaikissa kartoissa: Lähteet: Maanmittauslaitos 2010 Pohjakartta © Kaupunkimittausosasto, Helsinki Tausta-aineisto © Maanmittauslaitos, julkaisulu- 2010, julkaisulupa 070/2010 pa 51/MML/10

3. Vesisuhteet Lähteet: Kaupunkimittausosasto 2010, Uuden- maan ympäristökeskus 2010, Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2010 Tausta-aineisto © Kaupunkimittausosasto, Helsin- ki 2010, julkaisulupa 070/2010 Tausta-aineisto © Helsingin kaupungin ympäris- tökeskus Pohjavesialueet © Uudenmaan ympäristökeskus

4. Maiseman avoimuus Lähteet: Kaupunkimittausosasto 2010, Maanmit- tauslaitos 2010, Rakennusvirasto 2008 Tausta-aineisto © Kaupunkimittausosasto, Helsin- ki 2010, julkaisulupa 070/2010

5. Luonnonarvot Tausta-aineisto © Kaupunkimittausosasto, Helsin- ki 2010, julkaisulupa 070/2010 Luontotiedot © Helsingin kaupungin ympäristö- keskus 2011

6. Kulttuurihistorialliset kohteet Lähteet: Museovirasto 2010, Puustinen 2008: Östersundomin merkittävät kulttuuriympäristöt, Yleissuunnitteluosasto 2003

49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 Kuvailulehti

Tekijä Anna-Kaisa Aalto

Nimike ITÄ-HELSINGIN KULTTUURIPUISTON KEHITTÄMISUUNNITELMA

Sarjan nimike Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 200X:X

Sarjanumero 200X:X Julkaisuaika PV.KK.200X

Sivuja XX Liitteitä 0

ISBN 978-952-473-XXX-X (nid) ISSN 0787-9024 978-952-473-XXX-X (pdf)

Kieli koko teos FIN Yhteenveto FIN

Tiivistelmä Itä-Helsingin kulttuuripuisto on ainutlaatuinen viheralue- ja kulttuuriympäristökokonai- suus, jonka vahvuuksia ovat merellisyys ja rikas kulttuuriperintö. Alue on yksi Helsingin kuudesta vihersormesta. Itä-Helsingin kulttuuripuistolle on laadittu suunnitteluperiaatteet se- kä alueen arvoja ja ominaispiirteitä korostava kehittämissuunnitelma.

Raportti sisältää kuvauksen alueen suunnittelutilanteesta, arvoista ja erityispiirteistä sekä maiseman muutoksista esihistoriasta nykypäivään. Teemareittisuunnitelmat nostavat esiin uusia reittiyhteyksiä sekä kiinnostavia kehitettäviä kohteita. Yleiset kehittämistavoitteet liit- tyvät saavutettavuuden ja sisäisten yhteyksien parantamiseen, toiminnallisen sisällön kehit- tämiseen sekä kulttuuriperinnön ja maiseman arvojen esilletuomiseen.

Itä-Helsingin kulttuuripuisto on sekä viher- ja vesialueiden että rakennetun ympäristön muodostama teemallinen kokonaisuus. Alue on jatkuvassa muutoksessa: uutta rakentamista on tulossa niin kulttuuripuistokokonaisuuden sisälle kuin sen lähituntumaan. Itä-Helsin- gin kulttuuripuistolle muutokset avaavat ennen kaikkea mahdollisuuksia. Tavoitteena on kehittää aluetta kokonaisuutena sen arvojen ja ominaispiirteiden kautta yhteistyössä asukkaiden, alueella toimijoiden sekä kaupungin eri hallintokuntien kanssa.

Asiasanat Helsinki, ITÄ-HELSINKI, VIHERSORMI, MAISEMA, KULTTUURIPERINTÖ, KARTANOKULTTUURI, HUVILAKULTTUURI, TEEMAREITTI Helsingin kaupunki Kaupunkisuunnitteluvirasto