Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan Ja Kivijärven Alueen Malmiesiintymät Ja Metallimalmipotentiaalin Arviointi

Geologian tutkimuskeskus Mineraalitalouden ratkaisut Kuopio 9.9.2020 GTK/331/03.02/2020

Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan ja Kivijärven alueen malmiesiintymät ja metallimalmipotentiaalin arviointi

Tapio Halkoaho ja Jari Nenonen

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland Espoo • Kokkola • Kuopio • Loppi • Outokumpu • Rovaniemi www.gtk.fi • Puh/Tel +358 29 503 0000 • Y-tunnus / FO-nummer / Business ID: 0244680-7 Geologian tutkimuskeskus 9.9.2020

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI GTK Dnro GTK/331/03.02/2020

Tekijät Raportin laji Tapio Halkoaho ja Jari Nenonen Tilausraportti

Toimeksiantaja Kehittämisyhtiö Witas Oy

Raportin nimi Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan ja Kivijärven alueen malmiesiintymät ja metallimalmipotentiaalin arviointi

Tiivistelmä Tässä raportissa esitetään lyhyt yhteenveto Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan ja Kivijärven ns. Witas-alueen metallimalmiesiintymistä ja arvioidaan alueen metallimalmipotentiaalia. Merkittävän kokoista metallimalmiesiintymää Witas-alueelta ei ole vielä löydetty. Alueella on kuitenkin olemassa viitteitä erilaisista malmiesiintymätyypeistä: 1) Ni-Cu- (Ilmolahti ja Muurasjärvi), 2) Zn±Pb- (Kärnä ja Tökrö sekä Keiteleen Kangasjärven mahdolliset jatkeet Pihtiputaalle), 3) Au- (Mäkrä, Pirunkoukku ja Ritovuori), 4) Mo-W- (Lahnanen) ja 5) U-esiintymiä (Keiteleen Lemmetyn mahdolliset jatkeet Pihtiputaalle). Uusien esiintymätyyppien kuten REE-rikastumien (Rautalammin Kiviniemen Sc-Zr-Y-esiintymä ja Kajaanin Otanmäen Katajakankaan ja Kontioahon REE-esiintymät) esiintymismahdollisuudet pitää myös huomioida.

Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Malmiesiintymät, malmipotentiaali

Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Keski-Suomi, Viitasaari, Pihtipudas, Kinnula, Kivijärvi Karttalehdet KKJ: 2331, 2332, 2333, 2334, 2343, 3322, 3311, 3312, 3313 ja 3321 UTM: P4143, P4144, P4233, P4234, P4243, P4244, P4314, P4321, P4322, P4323, P4324, P4332, P4341, P4342, P4411, P4412, P4413, P4414, P4421, P4422, P4423, P4424, P4431, P4432, P4441 ja Q4311

Muut tiedot

Arkistosarjan nimi Arkistotunnus Tilausraportti 54/2020

Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 28 s. + 1 liite Suomi ------Julkinen Yksikkö Projektinumero Mineraalitalouden ratkaisut 50401-10526

Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys

Pasi Heino Tapio Halkoaho

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Geologian tutkimuskeskus 9.9.2020

Sisällysluettelo Kuvailulehti

1 JOHDANTO 1 2 ALUEEN KALLIOPERÄGEOLOGISET PÄÄPIIRTEET 1 3 METALLIMALMIESIINTYMÄT 5 3.1 Ni-Cu-esiintymät 5 3.1.1 Ilmolahti (Ni,Cu) 5 3.1.2 Muurasjärvi (Ni,Cu) 7 3.2 Zn±Pb-esiintymät 8 3.2.1 Kärnä (Zn,Pb) 8 3.2.2 Tökrö (Zn) 9 3.2.3 Kangasjärvi (Zn,Au) 10 3.3 Au-esiintymät 11 3.3.1 Mäkrä (Au) 12 3.3.2 Pirunkoukku (Au) 12 3.3.3 Ritovuori (Au) 14 3.4 Mo-W-esiintymät 15 3.4.1 Lahnanen (Mo,W) 15 3.5 U-esiintymät 17 3.5.1 Lemmetty (U) 17 4 WITAS-ALUEEN METALLIMALMIPOTENTIAALIN ARVIOINTI JA YHTEENVETO 19 5 KIRJALLISUUSVIITTEET 22 LIITE 1. Joitain peruskäsitteitä ja sanastoa 29

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

1 JOHDANTO

Raportissa esitetään geologisen aineiston pohjalta yhteenveto Witas-alueen (Viitasaari, Pihtipudas, Kivijärvi ja Kinnula) tunnetuista metallimalmiesiintymistä ja arvioidaan lupaavimpia alueita, joille tulevaisuudessa tulisi panostaa uutta kartoitusta ja malminetsintää sekä minkä tyyppisiä hyödyntämiskelpoisia metallimalmiesiintymiä niillä saattaisi mahdollisesti esiintyä. Raportti on tehty Kehittämisyhtiö Witas Oy:n tilauksesta ja siihen on käytetty GTK:n tietokantoihin tallennettuja aineistoja sekä saatavilla olevia julkaisuja. Käsiteltävä tutkimusalue kattaa vanhan karttalehtijärjestelmän (KKJ 1:100 000) kartat ja karttalehtiselitykset seuraavilta kahdeksalta karttalehdeltä: 2331 (Pipping ja Vaarma 1993, 2003), 2332 (Pipping 1976, Pipping ja Vaarma 2003), 2334 (Nykänen 1962, 1963), 2343 (Salli 1963, 1967), 3311 (Pipping 1966, 1972), 3312 (Salli 1969, 1971), 3313 (Pääjärvi 1985, 1991) ja 3321 (Marttila 1992, 1993). Kahden karttalehtialueen osalta (2333 ja 3222) ei ole tehty 1:100 000:n karttalehteä eikä karttalehtiselitystä. Uuden karttalehtijärjestelmän (UTM, EUREF) karttalehdistä Witas-alueelle sijoittuvat karttalehdet P4143, P4144, P4233, P4234, P4243, P4244, P4314, P4321, P4322, P4323, P4324, P4332, P4341, P4342, P4411, P4412, P4413, P4414, P4421, P4422, P4423, P4424, P4431, P4432, P4441 ja Q4311.

2 ALUEEN KALLIOPERÄGEOLOGISET PÄÄPIIRTEET

Witas-alue sisältää Viitasaaren kaupungin sekä Pihtiputaan, Kivijärven ja Kinnulan kunnat. Suomen geologisella kartalla se sijoittuu suuressa mittakaavassa ns. Keski-Suomen laajan granitoidialueen pohjoisosaan (kuva 1). Alueen kallioperä koostuu noin 1900 miljoonaa vuotta vanhoista ns. Paleoproterotsooisena maailmankautena syntyneistä kivilajeista. Pääkivilajeja ovat ns. granitoidiryhmään kuuluvat kivet (porfyyrinen granodioriitti ja erilaiset graniittiset kivilajit), muinaiset savet (kiilleliuskeet) ja erilaisia tulivuorikiviä kiviä sisältävät vyöhykkeet. Viimeksi mainittuja kiviä sisältäviä vyöhykkeitä on mm. Pihtiputaan taajaman eteläpuolella sekä Pihtiputaan ja Viitasaaren itäosissa. Ne näkyvät hyvin kuvassa 4 voimakkaammin magneettisina punaisina alueina. Vähäisemmässä määrin esiintyy pieniä dioriittisia ja gabroidisia intruusioita (kuvat 2, 3 ja 4). Noin 1900 miljoonaa vuotta sitten nykyinen Keski-Suomen alue törmäsi Itä-Suomen alueeseen, jolloin maankuori paksuuntui ja siirrostui. Tässä yhteydessä muinaiset hiekat metamorfoituivat kvartsiiteiksi ja syvemmän meren savet kiilleliuskeiksi (paraliuske). Törmäyksen yhteydessä muodostui runsaasti erilaisia granitoidisia kivisulia, jotka kiteytyivät erikokoisiksi intruusioiksi. Näitä kiviä on runsaasti koko Witas-alueella. Samassa vaiheessa muodostui syvemmällä maapallon vaipassa jonkin verran granitoideja kvartsiköyhempää kivisulaa, joka kohosi ja kiteytyi pieniksi gabro- ja dioriitti-intruusioiksi. Witas-alueella ei ole koskaan ollut toiminnassa olevaa metallikaivosta, mutta lähimmältä toimineelta Keiteleen Kangasjärven Zn±Pb-malmiolta on Pihtiputaan rajalle matkaa vain n. 0,5 km. Myöskään merkittävän kokoista metallimalmiesiintymää ei alueelta ole tavattu. Witas-alueelta on kuitenkin olemassa viitteitä erilaisista malmiutumatyypeistä (taulukko 1): Ni-Cu- (Ilmolahti ja Muurasjärvi), Zn±Pb- (Kärnä ja Tökrö), Au- (Mäkrä, Pirunkoukku ja Ritovuori), Mo-W- (Lahnanen) ja U-esiintymiä (Keiteleen Lemmetty).

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 1. Suomen malmiesiintymäkartta (Puustinen ja muut 2000, katso myös Saltikoff ja muut 2006). Witas-alue rajattu sinisellä viivalla.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 2. Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan ja Kivijärven alueen GT-kartta ja GTK:n esiintymätietokantaan tallennetut metallimalmiesiintymät. Pohjakartta © Maanmittauslaitos.

Taulukko 1. Witas-alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä löydetyt metallimalmiesiintymät, niiden paikkatiedot, löytövuosi ja viimeinen vuosi, jolloin niitä on tutkittu.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 3. Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan ja Kivijärven alueen kallioperäkartta (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP) ja GTK:n esiintymätietokantaan tallennetut metallimalmiesiintymät sekä metallipitoiset paljastumat (outcrop) ja lohkareet (boulder).

Kuva 4. Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan ja Kivijärven alueen magneettinen matalalentokartta ja GTK:n esiintymätietokantaan tallennetut metallimalmiesiintymät.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

3 METALLIMALMIESIINTYMÄT

3.1 Ni-Cu-esiintymät

Tätä esiintymätyyppiä tavataan ns. mafisissa-ultramafisista intruusioista, joiden kivilajisto koostuu gabroista ja peridotiiteista. Witas-alueelta tätä tyyppiä on löydetty Viitasaaren Ilmolahdelta ja Pihtiputaan Muurasjärveltä (kuvat 2-4), jotka molemmat sisältävät ultramafista peridotiitti nimistä kivilajia, joka on tämän esiintymätyypin pääisäntäkivilaji.

3.1.1 Ilmolahti (Ni,Cu)

Ilmolahden magmaattinen Ni-Cu-esiintymä sijaitsee Viitasaaren kaupungin Ilmolahden kylässä n. 12 km Viitasaaren keskustasta etelään (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3311 (YKJ: X=6986359 ja Y=3439330) ja UTM karttalehdelle P4323 (EUREF: X=6983432 ja Y=439183). Esiintymän isäntäkivi on ultramafinen peridotiitti. Sivukivinä esiintyy porfyyristä granodioriittia ja gabroa (kuvat 5 ja 6). Esiintymän löysi Geologian tutkimuslaitoksen kallioperäkartoituksen yhteydessä F. Pipping vuonna 1962. Nikkelin ja kuparin ohella esiintymä sisältää kobolttia. Saltikoff ja muiden (2006) mukaan Ilmolahden esiintymä kuuluu Ilmolahden Ni-Cu-malmivyöhykkeeseen, joka muodostaa kapean kiillegneissijäänteitä sisältävän kaistaleen Keski-Suomen granitoidikompleksin pohjoisosassa. Noin 80 km pitkä malmivyöhyke sisältää kuusi Svekofennistä Ni-Cu-esiintymää, joista Ilmolahti on luoteisin ja suurin. Ilmolahden esiintymästä on esitetty kaksi koko- ja pitoisuusarviota: 1) Puustinen ja muut (1995) 150 000 tonnia pitoisuudella 0,33 % Ni ja 0,25 % Cu (tutkituissa osissa) ja 2) GTK:n malmitietokanta 210 000 tonnia pitoisuudella 0,36 % Ni, 0,27 % Cu ja 0,04 % Co (ei standardin mukainen, laskentavuosi 1985). Ilmolahden alueella on neljä gabro-peridotiitti-intruusiota, jotka ovat lännestä itään 1) Mummon mökki, Iso-Jouhteno, Lehtisuo ja Majasaari (kuvat 5 ja 6). Geologinen tutkimuslaitos kairasi Mummon mökin intruusioon vuonna 1963 19:sta ja Outokumpu Oy vuosina 1969-1970 10 kairareikää, joiden tuloksena intruusiosta inventoitiin kaksi pientä ja heikohkolaatuista Ni-Cu-esiintymää: ns. Suomalmi intruusion kaakkoisreunassa ja ns. Mummon mökin malmi intruusion lounaispäässä. Malmimineraaleina kummassakin esiintyy pentlandiittia, magneettikiisua ja kuparikiisua. Vuosina 1982-1984 GTL/GTK teki töitä Lehtisuon intruusion gabron alueella kairaten, laajahkojen näyteojitusten lisäksi, kahdeksan kairareikää, yhteissyvyydeltään 352,4 m. Kairarei`issä ja ojanäytteissä esiintyi yleisesti magneettikiisua ja kuparikiisua, mutta vaikka rikkipitoisuus oli parhaimmillaan 6 %, niin nikkeli- (0,14-0,39 %) ja kuparipitoisuus (max. 0,4 %) jäivät alhaisiksi. Lehtisuon kairauskentän itäpuolelta jäi kuitenkin tarkastamatta eräitä nikkelianomalioita, joiden alueilta oli tavattu myös peridotiittia (Sipilä 1986). Koska aikaisemmissa tutkimuksissa ei tutkittu Iso-Jouhtenon ja Majasaaren gabro-pedidotiitti-intruusioita (kuva 5) valittiin ne GTK:ssa vuosina 1997-1999 tutkimuskohteiksi. Iso- Jouhtenon intruusioon kairattiin kolme kairareikää (M331199R364-R366) yhteispituudeltaan 244 m ja Majasaaren intruusioon yksi 108,20 metrin pituinen kairareikä (M331199R363). Iso-Jouhteno on muuttunutta gabroa-peridotiittia, jossa on heikko sulfidipirote ja sen kemismi muistuttaa suuresti Mummon mökin Ni-Cu-esiintymän isäntäkiveä. Tästä syystä sitä kannattaisi tutkia enemmän, varsinkin kun kaakosta (n. 10 km päästä) on löydetty hyvä malmilohkare (1,45 % Ni), joka saattaa olla peräisin Iso-Jouhtenon intruusiosta. Majasaaresta, jonka kivilajisto vaihtelee pyrokseenigabrosta plagioklaasi-

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Mummon mökki Iso-Jouhteno

Majasaari

Lehtisuo

Kuva 5. Ilmolahden Ni-Cu-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Graniitti, 3 = Dioriitti, 4 = Kiilleliuske, 5 = Mafinen vulkaaninen kivi, 6 = Kvartsi- maasälpägneissi ja –liuske, 7 = Peridotiitti ja 8 = Gabro. Kaksi punaista ovaalia Iso-Jouhtenon intruusion kohdalla edustavat Kontoniemen (2002) tulkintaa Iso-Jouhtenon gabrojen esiintymisalueista (poikkeaa DigiKP:n tulkinnasta).

Kuva 6. Ilmolahden Ni-Cu-esiintymän geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP) 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Kiilleliuske, 3 = Peridotiitti ja 4 = Gabro.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

7 peridotiittiin, ei sulfideja mainittavasti tavattu. Sen oliviinin korkea nikkelipitoisuus viittaa siihen, ettei intruusiossa ole tapahtunut sulfidisulan erkaantumista. Toisaalta sen voimakkaimmin magneettiset osat (ultramafiset yksiköt) sijoittuvat intruusion eteläkaakko- ja luoteisosiin (Kontoniemi 2002). Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Sipilä 1986, Kontoniemi 2002).

3.1.2 Muurasjärvi (Ni,Cu)

Muurasjärven magmaattinen Ni-Cu-esiintymä sijaitsee Pihtiputaan kunnan Muurasjärven kylässä n. 28 km Pihtiputaan kuntakeskuksesta luoteeseen (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 2343 (YKJ: X=7050780 ja Y=3407835) ja UTM karttalehdelle P4422 (EUREF: X=7047825 ja Y=409700). Esiintymän isäntäkivi on ultramafinen peridotiitti. Sivukivinä esiintyy porfyyristä granodioriittia ja gabroa (kuva 7). Esiintymä löydettiin vuonna 1959 (Partek Oy). Tästä esiintymästä löytyy hyvin vähän tietoa ja Sallin (1963) kallioperäkartassa on kyseiselle kohteelle merkitty ultraemäksistä kiveä (peridotiittia) ja että siihen on kairattu 12 kairareikää. Partek Oy tutki kohdetta vuosina 1959-1961 ja GTL vuonna 1963. Saltikoff ja muiden (2006) mukaan Muurasjärven esiintymä kuuluu ns. Hituran Ni- Cu-malmiprovinssiin.

Kuva 7. Muurasjärven Ni-Cu-esiintymän ympäristön geologinen kartta (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Porfyyrinen graniitti, 3 = Kiilleliuske ja 4 = Gabro. Vanhoja kairareiän paikkoja ei Loppi-tietokannasta löytynyt. Kuvassa oleva vihreä laatikko (Muurasjärven Ni-Cu-esiintymän koordinaatit GTK:n malmitietokannassa) on kilometrin verran liikaa lännessä. Sen oikea paikka on gabrointruusion (Salli 1963: ultraemäksinen kivi) keskellä.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

3.2 Zn±Pb-esiintymät

Molemmat Witas-alueella olevat Zn-esiintymät (Kärnä ja Tökrö) ovat pieniä (kuvat 2-4). Varsinkin Tökrö, joka edustanee vanhan liuskealueen jäänteitä granodioriittisen intruusion sisällä. Kärnässä voisi olla vielä ulottuvuuksia esim. Kangasjärven tyyppiseen esiintymään. Vaikka Kangasjärven Zn-Au- esiintymä sijaitsee Keiteleen puolella, on se otettu raporttiin mukaan siitä syystä, että vyöhyke, jossa esiintymä sijaitsee, jatkuu viitisen kilometriä Pihtiputaan puolelle (kuva 10) aina Multasuonkankaalle saakka. Tällä jatkeella on siis vielä mahdollisuus Kangasjärven tyyppiseen esiintymään.

3.2.1 Kärnä (Zn,Pb)

Kärnän (myös Kolima, Kolimanpää, Hukkanen) Zn±Pb-esiintymä sijaitsee Viitasaaren kaupungin Kolimanpään kylässä n. 12 km Viitasaaren keskustasta koilliseen (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3311 (YKJ: X=7008231 ja Y=3448731) ja UTM karttalehdelle P4413 (EUREF: X=7005295 ja Y=448580). Esiintymän isäntäkiviä ovat biotiitti-kordieriitti-antofylliitti-granaattipitoinen felsinen vulkaaninen kivi, basalttinen vulkaaninen kivi ja kordieriitti-biotiitti-anthofylliitti-granaattipitoinen andesiittinen vulkaaninen kivi. Esiintymä löydettiin vuonna 1958. Tyypiltään se on tulivuorikiviin (vulkaanisiin kiviin) liittyvä massiivinen sulfidiesiintymä (VMS). Sinkin lisäksi esiintymä sisältää lyijyä, hopeaa ja kuparia. Viitasaaren Koliman kylästä löydettiin vuonna 1957 rikkaita sinkkivälke-lyijyhohde- kuparikiisulohkareita, joiden tiimoilta aloitettiin tutkimustyöt vuosina 1957-1959. Tuolloin Koliman 1,5 km pituiseen malmiutuneeseen vyöhykkeeseen kairattiin yhteensä 33 kairareikää (kuva 8). Vyöhykkeestä tavattiin monessa kohdin kapeita mineralisoituneita kerroksia, joiden isäntäkivinä esiintyi granaattikiillegneissiä, granaatti-tremoliittikartta ja amfiboliittia. Malmimineraaleina pirotteissa ja kasautumissa esiintyy lyijyhohdetta, sinkkivälkettä ja kuparikiisua. Vaikka malmiutunutta vyöhykettä pystyy seuramaan n. 1,5 km matkalla, ovat tavatut malmirikastumat yleensä kapeita ja hajanaisia. Esimerkiksi parhain kapea mineralisoitunut kerros kairarei’issä M331158R21 sisälsi 0,36 m matkalla 2,70 % sinkkiä ja 7,2 ppm (g/t) hopeaa. Alueen pohjoisosassa tavatulta kapealta lyijyhohde- sinkkivälkerikastumalta saatiin analyysituloksia, jotka lähentelevät ekonomisen esiintymän pitoisuuksia (Pb 1,27 – 3,39 %, Zn 2,54 – 5,90 % ja Ag 37-60 ppm (g/t)) (Laitakari 1959). GTL jatkoi tutkimuksia vuosina 1968-1969, tuolloin kohteelle kairattiin 3 kairareikää yhteispituudeltaan 759,60 m. Rei’istä saadut tulokset eivät tuoneet esille mitään uutta malmiutumien suhteen (Oivanen 1974). GTL palasi vielä kerran Kärnän kohteelle vuosina 1974-1978 ja kairasi varsinaiselle Kärnän kohteelle 13 uutta kairareikää sekä Kärnän kohteelta 2,5 km itään ns. Makkaralahden alueelle 10 kairareikää (ensimmäinen M3311R317 vuonna 1974). Tämä tutkimusvaihe lisäsi Kärnän malmiutuneen vyöhykkeen pituutta n. 1800 ja leveyttä n. 150 metriin (Ekdahl 1980). Nyt kohde sijaitsee 23.1.2020 haetulla Akkerman Finland Oy:n varausalueella. Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Laitakari 1959, Ei tekijää 1960, Oivanen 1974, Eskola 1975, Ekdahl 1980).

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 8. Kärnän Zn-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Graniitti, 3 = Kvartsidioriitti, 4 = Mafinen vulkaaninen kivi, 5 = Intermediäärinen vulkaaninen kivi, 6 = Felsinen vulkaaninen kivi ja 7 = Granaatti-kordieriitti-sillimaniittigneissi.

3.2.2 Tökrö (Zn)

Tökrön (myös Niinilahti, Pyydysmäki) Zn-esiintymä sijaitsee Viitasaaren kaupungin Niinilahden kylässä n. 16 km Viitasaaren keskustasta etelään (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3311 (YKJ: X=6982350 ja Y=3439400) ja UTM karttalehdelle P4323 (EUREF: X=6979424 ja Y=439253). Esiintymän isäntäkivilajit ovat kiillegneissi ja granodioriitti sekä sivukivet graniittia. Esiintymä löydettiin vuonna 1985. Tyypiltään se on tulivuorikiviin (vulkaanisiin kiviin) liittyvä massiivinen sulfidiesiintymä (VMS) tai tämän tyyppisen esiintymän ”jäänteet”. Sinkin lisäksi siinä esiintyy kuparia ja vähän hopeaa. Alkusysäyksen kohteen tutkimiseen antoi Pauli Salosen vuonna 1983 GTL:lle lähettämä kansannäyte (K-23601). Sen todettiin sisältävän Zn 5,7 %, Cu 0,08 % ja Ag 6 ppm. Myös kulta analysoitiin, mutta sitä ei lohkareessa ollut (Sipilä 1987a). Kohteelle kairattiin vuonna 1985 kaksi kairareikää (M331185R358/82.70 ja M331185R359/73.20, kuva 9). Näistä ensimmäinen epäonnistui, mutta toisessa tavattiin sinkkivälkettä reiän alku- ja loppupäästä, mutta lohkareen kaltaisia pitoisuuksia ei tavattu (Sipilä 1987a, 1987b). Kohteelle palattiin kesällä 1992, jolloin kairattiin kolme uutta kairareikää, yhteispituudeltaan 106,45 m. Tutkimusten mukaan kohteen kallioperä koostuu pääasiassa granodioriittisista ja graniittisista kivistä, joiden seassa on kiillegneissiä erikokoisina kappaleina ns. fragmentteina. Näissä jatkotutkimuksissa todettiin, että kohteella ei voi esiintyä merkittävän kokoista Zn-esiintymää, vaan malmiutuneet kiillegneissilohkareet ovat kappaleita pienistä fragmenteista, joita esiintyy granodioriittisessa kivessä (Västi 1992). Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Sipilä 1987a, 1987b, Västi 1992).

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 9. Tökrön Zn-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Graniitti, 3 = Porfyyrinen kvartsimontsoniittii, 4 = Kiilleliuske, 5 = Gabro ja 6 = Intermediäärinen puolipinnallinen kivi.

3.2.3 Kangasjärvi (Zn,Au)

Kangasjärven (myös Kotilahti1, Kotilahti) Zn-Au-esiintymä sijaitsee Keiteleen kunnan Kumpuselän kylän Kangasjärven rannalla n. 26 km Keiteleen kuntakeskustasta pohjoisluoteeseen (kuva 2). Etäisyys esiintymästä Pihtiputaan kunnan rajalle on n. 500 m. Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3312 (YKJ: X=7031950 ja Y=3455780) ja UTM karttalehdelle P4441 (EUREF: X=7029004 ja Y=455626). Esiintymän isäntäkivet ovat sillimaniitti-kordieriitti-antofylliitti-granaatti-ryoliitti (felsinen vulkaaninen kivi), karsi ja sulfidimalmi ja sivukivet granaattipitoista arkoosikvartsiittia, antofylliittiä ja kordieriittia sisältävää tholeiittista basalttia sekä tonaliittia (kuva 10). Esiintymä löydettiin vuonna 1964. Tyypiltään se on tulivuorikiviin (vulkaanisiin kiviin) liittyvä massiivinen sulfidiesiintymä (VMS). Massiivinen sulfidimalmi sijaitsee voimakkaasti hiertyneiden kordieriitti-sillimaniittigneissien keskellä ja sen päämalmimineraalit ovat sinkkivälke ja rikkikiisu. Näiden lisäksi siitä tavataan vähän kupari- ja magneettikiisua. Saltikoff ja muiden (2006) mukaan Kangasjärven esiintymä kuuluu ns. Vihanti- Pyhäsalmen Zn-Cu-Pb-malmivyöhykkeeseen. Sinkin ja kullan lisäksi siinä esiintyy kuparia, lyijyä, hopeaa ja rikkiä. Puustjärven (1992) mukaan esiintymä sisältää 300 000 tn mineralisoitunutta kiveä, jossa on sinkkiä 5,4 %, kuparia 0,06 %, lyijyä 0,02 %, hopeaa 5 ppm ja kultaa 0,3 ppm (ei standardin mukainen, laskentavuosi 1985). Vuonna 1986 Outokumpu Oy:n Pyhäsalmen kaivos louhi avolouhoksesta malmia n. 86 000 tn. Näin ollen malmia on yhä louhimatta n. 210 000 tn.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 10. Kangasjärven Zn-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Mafinen vulkaaninen kivi, 2 = Intermediäärinen vulkaaninen kivi, 3 = Intermediäärinen tuffi/tuffiitti, 4 = Felsinen vulkaaninen kivi, 5 = Kvartsi-maasälpägneissi, 6 = Kordieriitti-sillimaniittigneissi, 7 = Kordieriittigneissi, 8 = Kordieriitti-antofylliittigneissi, 9 = Tonaliittigneissi ja 10 = Sulfidimalmi.

Kohteella on tehty töitä vuoron perään GTK:n ja Outokumpu Oy:n Pyhäsalmen kaivoksen toimesta vuodesta 1962 aina vuoteen 2003 saakka (Luukas ja muut 2004). Kohde oli Cullen Finland Oy:n (Cullen Resources Limited) varauksessa 23.8.2017-22.8.2019. Nyt alue on varauskarenssissa. Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Nikander 1983, Rehtijärvi 1984, Reino 1984, Rasilainen 1991, Luukas ja muut 2004).

3.3 Au-esiintymät

Kaikki kolme Witas-alueelta löydettyä kultaesiintymää (Mäkrä, Pirunkoukku ja Ritovuori, kuvat 2-4) ovat ekonomiselta luokaltaan pieniä ja niiden keskimääräinen kultapitoisuus alhainen. Tosin Ritovuoren alueelta on löydetty hyvinkin korkeita yksittäisiä kultapitoisuuksia esim. Saanijärven etelärannalta (Laitakari 1962). Lisäksi Pirunkoukkua lukuun ottamatta kohteille kairattujen reikien määrä on vähäinen ja erityisesti Ritovuoren ympäristö sekä intermediäärisiä ja felsisiä vulkaanisia kiviä sisältävät yksiköt Pihtiputaan kirkolta itään ja Saanijärveltä kaakkoon päin vaatisivat selvästi lisätutkimuksia. Saltikoff ja muiden (2006) mukaan kaikki 3 Witas-alueen tunnettua kultaesiintymää (Mäkrä, Pirunkoukku ja Ritovuori) kuuluvat ns. Laivakankaan Au-malmiprovinssiin.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

3.3.1 Mäkrä (Au)

Mäkrän (myös Iso-Mäkrälampi) Au-esiintymä sijaitsee Viitasaaren kaupungin Pohjoiskylän Mäkrämäen alueella n. 17 km Viitasaaren keskustasta itään (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3313 (YKJ: X=6999180 ja Y=3459010) ja UTM karttalehdelle P4342 (EUREF: X=6996248 ja Y=458855). Esiintymän isäntäkivi on kvartsijuonia sisältävä hiertynyt tonaliitti (Kontoniemi ja Mursu 2002) ja/tai intermediäärinen vulkaaninen kivi (Nikander 1987a). Sivukivinä esiintyy intermediääristä ja mafista vulkaanista kiveä. Tyypiltään se on orogeeninen (metamorfishydroterminen). Esiintymä voidaan katsoa löytyneen jo vuonna 1957. Kullan lisäksi esiintymä sisältää kuparia ja hopeaa. Ensimmäiset tutkimukset Mäkrän alueella tehtiin vuosina 1957-1958 (Laitakari 1959), jolloin alueelta löydettiin useita kupari- ja arseenikiisua sisältäviä lohkareita. Lohkareet sisälsivät merkittäviä kultapitoisuuksia (3 – 17 ppm (g/t)). Parhain karsilohkare sisälsi kuparia 5,1 %. Kalliosta graniitin ja karsibreksian kontaktista tavattiin merkkejä kuparista, kullasta ja hopeasta sekä löydettiin pari juonimaista arseenikiisupuhkeamaa, jotka osoittautuivat kultapitoisiksi. GTL kairasi tuolloin alueelle 5 lyhyehköä kairareikää (kuva 11). Varsinaista Mäkrän esiintymää ei vielä tuolloin tavoitettu, mutta merkit viittasivat pidempään karsimuodostumajaksoon. Tutkimuksista on seikkaperäinen kuvaus Laitakarin (1959) raportissa. Vuosina 1982-1986 GTL/GTK jatkoi Mäkrän alueen tutkimuksia (Nikander 1987a). Tuona aikana tehtiin useita tutkimuskaivantoja, syvämoreeninäytteenottoa ja geofysiikan mittauksia sekä analysoitiin vanhoista kairarei’istä Co, Cu ja Au. Uusia kairareikiä ei tehty. Tutkimustulosten mukaan kultapitoisten lohkareiden kivilaji on intermediäärinen vulkaaninen kivi ja kulta tavataan ainoastaan arseenikiisuraidoista. Korkein analysoitu Au-pitoisuus (11,3 ppm) oli yksittäisessä 1 cm leveässä kvartsi-arseenikiisujuonessa. Arseenikiisupirotteisissa kivissä kultaa ei havaittu. GTK palasi Mäkrään vielä kolmannen kerran ja jatkoi kohteen tutkimuksia vuosina 1998-2000 (Kontoniemi ja Mursu 2002). Tuolloin tehtiin lohkare-etsintää, geologista kartoitusta, geofysikaalisia mittauksia, mutta lisäksi kairattiin 4 uutta kairareikää (yhteispituudeltaan 245,10 m). Koska malmikriittinen hiertynyt dioriitti-tonaliittiyksikkö on pienehkö ja kulta esiintyy vain arseenikiisurikkaissa juonissa, tulivat Kontoniemi ja Mursu (2002) tutkimuksissaan siihen tulokseen, että alueen kultamalmipotentiaali on heikko. Nyt kohde sijaitsee 23.1.2020 haetulla Akkerman Finland Oy:n varausalueella. Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Laitakari 1959, Nikander 1987a, Kontoniemi ja Mursu 2002).

3.3.2 Pirunkoukku (Au)

Pirunkoukun (myös Koukku) Au-esiintymä sijaitsee Pihtiputaan kunnassa Kanalanmäen alueella n. 16 km Pihtiputaan kuntakeskustasta kaakkoon (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3312 (YKJ: X=7024500 ja Y=3443500) ja UTM karttalehdelle P4414 (EUREF: X=7021557 ja Y=443351). Esiintymän isäntäkivi on hiertynyt, kvartsijuonia sisältävä kvatsimaasälpäporfyyri. Tyypiltään se on orogeeninen (metamorfishydroterminen). Esiintymä löydettiin GTK:n toimesta vuonna 2000. Kullan lisäksi se sisältää kuparia. Malmimineraaleina esiintyy raitaisina pirotteina tai katkeilevina raitoina kuparikiisua, arseenikiisua ja magneettikiisua. Kullan todettiin esiintyvän sekä silikaattien, että sulfidien yhteydessä. Vuosina 2000-2003 kairattujen (kuva 12) kairareikien (40 kpl, yhteensä 3776,55 m) korkein analysoitu kultapitoisuus (näytepituus 1 m) on 3,3 ppm (g/t) ja kuparipitoisuus 3,91 %. Kontoniemen ja Mursun (2004) raportin taulukossa 2 on esitetty Pirunkoukun esiintymät parhaat lävistykset:

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 11. Mäkrän Au-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Graniitti, 3 = Kvartsidioriitti, 4 = Kiilleliuske, 5 = Mafinen vulkaaninen kivi ja 6 = Felsinen vulkaaninen kivi.

Kuva 12. Pirunkoukun Au-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Intermediäärinen vulkaaninen kivi ja 2 = Felsinen vulkaaninen kivi.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

1) R368/48,50-53,50 (pituus 5 m) Au 1,4 ppm, Cu 1007 ppm ja As 602 ppm, 2) R364/131.00-132.00 (pituus 1 m) Au 2,23 ppm, Cu 195 ppm ja As 442 ppm sekä 3) R378/96,50-100,00 (pituus 3,5 m) Au 0,086 ppm, Cu 8152 ppm ja As 678 ppm. Koska tutkimuksissa ei todettu Pirunkoukun alueella olevan ekonomista esiintymää, valtauksista luovuttiin vuoden 2003 lopussa. Kohde oli Tulivuori Exploration Oy:n varauksessa 18.2.2019-17.1.2020. Nyt alue on varauskarenssissa. Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Nikander 1990, Kontoniemi ja Mursu 2004, Mäkinen 2004).

3.3.3 Ritovuori (Au)

Ritovuoren (myös Sarvilampi) Au-esiintymä sijaitsee Pihtiputaan kunnassa Variskylän Suopellonmäen alueella n. 2 km Pihtiputaan kuntakeskustasta etelään (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3312 (YKJ: X=7028500 ja Y=3428900) ja UTM karttalehdelle P4414 (EUREF: X=7025556 ja Y=428757). Esiintymän isäntäkivilajeja ovat kvartsijuonia sisältävät mafiset, intermediääriset ja felsiset vulkaaniset kivet. Tyypiltään se on orogeeninen (metamorfishydroterminen). Esiintymä on löydetty 1958. Kullan lisäksi esiintymä sisältää hopeaa, lyijyä, sinkkiä ja kuparia (Laitakari 1962). Ensimmäiset tutkimukset Ritovuoren alueella tehtiin vuosina 1958-1959. Aluksi löydettiin arseenikiisua, lyijyhohdetta ja sinkkivälkettä sisältäviä lohkareita, joiden analyysituloksissa hopeapitoisuus vaihteli 29-72 ppm:n (g/t) ja kultapitoisuus 1-4,8 ppm:n (g/t) välillä. Kulta liittyy selvästi useampaan kapeaan juoni- ja breksiamuodostumaan. Neljällä lyhyellä kairareiällä (M331258R1- M331258R4, kuva 13) Parkkosenahon kaakkoisreunalla saatiin kiinni juonivyöhyke, jonka leveys oli vain 2-4 m. Hopeapitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeita vaihdellen välillä 108-2230 ppm, vastaavasti kultaa oli 0,2-3,2 ppm ja lyijyä 3,50-13,44 %. Rikastuman koko todettiin taloudellisessa mielessä liian pieneksi. Vuonna 1959 Sarvilammen pohjoispäästä tavattiin kvartsijuonisto, joka leikkaa vulkaanista liuskemuodostumaa ja johon liittyy kompakteja arseenikiisujuonia. Tämän juonivyöhykkeen leveys vaihtelee 2-8 m välillä ja sitä voitiin kalliossa ja tutkimusmontuissa seurata n. 150 m. Kohteelle kairattiin kolme lyhyttä kairareikää (M331259R8-M331259R10). Näissä todettiin kultapitoisuutta vain lyhyillä pätkillä: 22 ppm Au (pituus 0,6 m), 2 ppm Au (pituus 1,2 m) ja 3 ppm Au (pituus 1,33 m). Myös tämä kohde todettiin taloudellisessa mielessä liian pieneksi. Kaikkiaan kohteelle kairattiin GTL:n toimesta vuosina 1958-1959 yhdeksän kairareikää (kuva 13). Lisäksi tutkimuksissa löydettiin Saanijärven etelärannalta arseenikiisujuonia felsisestä vulkaanisesta kivipaljastumasta. Tämä paljastuma sijoittuu n. 4 km pohjoiseen Ritovuoren kairatuista kohteista. Täältä tavattiin Pihtiputaan alueen korkeimmat kultapitoisuudet 126 ja 221,4 ppm, mutta kulta on hyvin heterogeenisesti jakautunut ja kuten Ritovuoren kohteellakin hyvin pienellä alueella (Laitakari 1962). Tämän malminetsintävaiheen malmitutkimustuloksia on raportoinut ja julkaissut Lea Aho (1973, 1975 ja 1979). Syksyllä 1982 Geologisessa tutkimuslaitoksessa päätettiin Ritovuoressa aloittaa uusi n. kaksivuotinen tutkimusvaihe. Tuona aikana ei kairattu uusia kairareikiä, mutta lisänäytteitä kerättiin kalliopaljastumista ja tutkimusojista, joista teetettiin yhteensä 148 kulta-analyysiä. Grönholm (1987) on Turun yliopistossa tekemässään Pro gradu-työssään kuvannut ja luokitellut alueen kivilajit, niiden litogeokemian, tektoniikan, stratigrafian ja metamorfoosin. Erityisesti on keskitytty kivissä esiintyvän turmaliinin ja kullan väliseen suhteeseen. Ritovuoren alueen vulkaaniset kivet ovat kemialliselta koostumukseltaan tholeiitteja, andesiitteja, dasiitteja ja ryoliitteja. Näiden vulkaanisten kivien sisältämä boori (turmaliini) ja kulta on tulkittu olevan peräisin vulkaanisten kivien länsipuolella olevasta

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 13. Ritovuoren Au-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Mafinen vulkaaninen kivi, 3 = Intermediäärinen vulkaaninen kivi ja 4 = Felsinen vulkaaninen kivi. granodioriitti-tonaliitti-intruusiosta. Myöhemmin kivien deformoituessa kulta on lähtenyt liikkeelle ja esiintyy nyt satunnaisesti rikastuneena arseenikiisurikkaissa kvartsijuonissa (Nikander 1987b). Kohde oli Tulivuori Exploration Oy:n varauksessa 18.2.2019-17.1.2020. Nyt alue on varauskarenssissa. Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Laitakari 1962, Aho 1973, 1975, 1979, Nikander 1987b).

3.4 Mo-W-esiintymät

Vaikka toistaiseksi Witas-alueelta ei ole tavattu ekonomista molybdeeniesiintymää, on Lahnasen Mo- W-kriittisestä pyrokseenigraniitista (kuva 14) tutkittu yksityiskohtaisesti vain pieni osa. Pyrokseenigraniittialueen länsiosasta tunnetaan jo 1950-luvulta peräisin olevia molybdeenihavaintoja sekä paljastumista, että lohkareista. Koko pyrokseenigraniittialue on kriittinen molybdeenin suhteen (Oivanen ja Eskola 1972). Tätä pyrokseenigraniittityyppiä saattaa esiintyä muuallakin Witas-alueella.

3.4.1 Lahnanen (Mo,W)

Lahnasen (myös Kolulahti) Mo-esiintymä sijaitsee Viitasaaren kaupungin Mäntylän kylän Sammalsuon alueella n. 15 km Viitasaaren keskustasta itäkaakkoon (kuva 2). Se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3311 (YKJ: X=6995999 ja Y=3457599) ja UTM karttalehdelle P4342 (EUREF: X=6993068 ja Y=457445). Esiintymän isäntäkivi on pyrokseenigraniitti. Esiintymä on löydetty 1969. Molybdeenin lisäksi alueelta

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

16 on löydetty volframia. GTK:n malmitietokannassa (METSO) on ilmoitettu, että vuonna 1984 on Lahnasen Mo-esiintymän kooksi laskettu 10 000 t @ Mo 0.14 % (ei standardin mukainen). Näin siitäkin huolimatta, että Oivanen ja Eskola (1972) ovat raportissaan todenneet, että kaikki tutkitut MoS2- esiintymät (5 kpl, A-E-malmit) ovat mittasuhteiltaan vaatimattomia ja sijaitsevat toisistaan niin erillään, että niiden yhteistä hyväksikäyttöä tuskin voidaan ajatella. Toki Lahnasen pyrokseenigraniittialueen itäosasta granaatti-ortoklasiittipahkuista on tavattu ekonomisesti mainittavia Mo-pitoisuuksia. Kohteella on tehty tutkimuksia kahdessa vaiheessa: vuosina 1969-1971 molybdeenitutkimuksia (Oivanen ja Eskola 1972) ja vuosina 1983-1985 volframimalmitutkimuksia (Nikander 1989). Vuonna 1969 löytyi Geologian tutkimuslaitoksen lohkaretutkimuksissa Viitasaaren Mäntykylältä pyrokseenigraniittilohkare, jossa oli rapautunut ”juonimainen” vyöhyke, joka sisälsi molybdeenihohdetta runsaana pirotteena. Tämä ”juoni” sisälsi molybdeenia keskimäärin 3,7 %. Molybdeenin esiintymisen suhteen tärkein alueen kivilajeista on pyrokseenigraniitti (vaalean punainen alue kuvassa 14). Pyrokseenigraniitissa molybdeenihohde liittyy joko kvartsijuoniin tai granaatti- ortoklasiittikivipahkuihin. Koska kaikki molybdeenia sisältävät granaatti-ortoklasiitit sisältävät magnetiittia, on niiden magneettisuus ympäristöään voimakkaampi. Vuosina 1969-1970 molybdeenihohdetta tavattiin vajaan 1 km2 alalta n. 20 eri paljastumasta. Lohkare-etsinnän, kallioperäkartoituksen, montutuksen, maaperätutkimusten ja geofysikaalisten mittausten lisäksi Lahnasen kohteelle kairattiin yhteensä 14 kairareikää (kuva 14). Parhaimmista havainnoista mainittakoon A-malmin kairarei’iän M331169R101 väli 24,75-26,85 m, jossa on keskimäärin 0,98 % Mo ja B-malmin kalliopaljastuman 6 metrinen uranäyte, jonka molybdeenin keskipitoisuus on 0,59 %. Näistä pitoisuusarvoista huolimatta ns. malmiot ovat mittasuhteiltaan vaatimattomia ja sijaitsevat toisistaan niin erillään, että niiden hyödyntäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa (Oivanen ja Eskola 1972). W-tutkimukset alkoivat vuonna 1983, kun Jouko ja Jorma Paanasen vuonna 1973 lähettämän kansannäytteen (K/10026, Mo 0,93 %) havaittiin sisältävän runsaasti scheeliittiä ja kiven ilmeniitiltä näyttävä musta mineraali olikin volframiittia. Volframiittia ja scheeliittiä löytyi alueen kahdesta paljastumasta (YKJ: X=6996880 ja Y=3457290 sekä X=6995855 ja Y=3456940), mutta volframimineraalien satunnaisesta esiintymisestä kertoo se, että näistä kahdesta paljastumasta otetuista 124:stä minikairanäytteestä vain viisi sisältää volframia yli 0,5 % (korkein analysoitu W- pitoisuus on 8 %). Tässä vaiheessa alueelle ei enää tehty uusia kairareikiä, mutta vuosina 1969-1971 kairatut kairareiän käytiin systemaattisesti läpi, mutta niissä ei tavattu volframiittia tai scheeliittiä. Lohkareen K/10026 todennäköisimmäksi lähtöpaikaksi osoittautui itäisempi kalliopaljastuma. Havaittiin myös, että mineralisoitumat muodostavat selkeän koillis-lounassuuntaisen vyöhykkeellisyyden. Koillisesta lounaaseen löydettiin seuraavat mineraaliseurueet: molybdeenihohde- ilmeniitti → molybdeenihohde-ilmeniitti-scheeliitti-volframiitti → volframiitti. Pyrokseenigraniitin itäosan moreenilinjan yksittäinen tina-anomalia viittaa siihen, että pyrokseenigraniitin itäosassa saattaa olla myös tinapitoisuutta. Tutkimuksissa todettiin, että kohteen pyrokseenigraniitin täydellisen malmipotentiaalisuuden selvittäminen vaatii laajan ja massiivisen litogeokemiallisen tutkimuksen. Löydettyjen malmiutumien pienuuden ja resurssien puutteen vuoksi jatkotutkimuksista luovuttiin (Nikander 1989). Nyt kohde sijaitsee 23.1.2020 haetulla Akkerman Finland Oy:n varausalueella. Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Laitakari 1959, Oivanen ja Eskola 1972, Huhta 1984, Nikander 1989).

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 14. Lahnasen W-esiintymän ja Mäkrän Au-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Porfyyrinen granodioriitti, 2 = Graniitti, 3 = Porfyyrinen graniitti, 4 = Kvartsidioriitti, 5 = Pyrokseenigraniitti, 6 = Kiilleliuske, 7 = Mafinen vulkaaninen kivi ja 8 = Felsinen vulkaaninen kivi.

3.5 U-esiintymät

Witas-alueelta ei ole toistaiseksi löydetty merkittävää uraanirikastumaa, mutta Pihtiputaan itäosasta ns. ”Kinturin ruhjeen” alueelta on Pihtiputaan itäosasta ja Keiteleen länsiosasta löydetty merkkejä uraanin rikastumisesta kallioperään. Näistä tutkituin on Keiteleen Lemmetyn-esiintymä, josta Pihtiputaan rajalle on matkaa vain n. 400 m (kuvat 2 ja 15).

3.5.1 Lemmetty (U)

Lemmetyn U-esiintymä sijaitsee Keiteleen kunnan Lemmetynvuoren alueella n. 15 km Keiteleen kuntakeskustasta luoteeseen (kuva 2). Matkaa esiintymästä Pihtiputaan kunnan rajalle on n. 400 m ja se sijoittuu KKJ 1:100 000 karttalehdelle 3312 (YKJ: X=7020760 ja Y=3457360) ja UTM karttalehdelle P4432 (EUREF: X=7017819 ja Y=457206). Esiintymän isäntäkivi on graniitti. Esiintymä löydettiin vuonna 1975. Tyypiltään se kuuluu felsiseen (graniittiseen) magmatismiin. Metsänvartija Kalle Keijonen lähetti GTL:lle vuosina 1975 ja 1976 Keiteleen Lemmetynvuoren ympäristöstä uraanipitoisia kivinäytteitä. Kivinäytteissä keskimääräinen uraanipitoisuus oli 0,15 %. Nämä näytteet sisälsivät myös jonkun verran molybdeeni- ja kuparihohdetta. Myöhemmin Keijonen löysi alueen suo-ojasta pienen radioaktiivisen pegmatiittipaljastuman. Tutkimuksia alueella GTL/GTK

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

18 teki kahdessa vaiheessa vuosina 1974-1977 (Ekdahl 1978) ja vuosina 1979-1987 (Äikäs 1988). Kuitenkin jo aikaisemmin 1960-luvulla Pihtiputaan Kinturi-järven alueella oli havaittu pegmatiittien, graniittien ja graniittiutuneita liuskeiden sisältävän radioaktiivisia pesäkkeitä, mutta vuosien 1974-1977 tutkimuksissa pesäkkeet osoittautuivat vähäisiksi (Ekdahl 1978). Tutkimuksia laajennettiin Kinturista kaakkoon Keiteleen ja Pihtiputaan rajalle Lemmetynvuoren ympäristöön. Alueen uraanirikastumia kontrolloi ns. Kinturin ruhje, joka jatkuu Pihtiputaan Kinturista kaakkoon Ilajanmäen ja Lemmetyn kautta aina myöhemmin löydetylle Keiteleen Kettukallion rikastumalle saakka. Uraanikriittinen vyöhyke rajattiin tämän ”Kinturin ruhjeen” kupeeseen. Alueella uraani esiintyy uraniniittina ja sen muuttumistuloksina (Äikäs 1988). Uraanipitoisten pegmatiittien on tulkittu olevan peräisin ympäristön granitoideista ja kiteytyneen graniittisen magman vesipitoisista fluideista, magman differentiaation loppuvaiheessa (Yli-Kyyny 1986). Muiden maastotöiden lisäksi Lemmetyn kohteelle kairattiin vuonna 1981 kuusi kairareikää, yhteensä 315,25 m (kuva 15), mutta merkittävää radioaktiivisuutta niistä ei tavattu, eikä näytteitä siten myöskään analysoitu. Näin ollen esiintymä tulkittiin olevan ekonomisesti merkityksetön, koska kallion pinnassa olevilla U-pesäkkeillä ei ole syvyysjatkeita (Äikäs 1982). Äikäs 1988 toteaa johtopäätöksissään, että Pihtiputaan karttalehden tutkimukset vuosina 1979-1985 eivät ole täysin poissulkevia, vaikkei tunnetut uraaniesiintymät ole taloudellisesti käyttökelpoisia. Pihtiputaan itäosan kallioperän uraanipotentiaalisuuden ja suotuisan topografian perusteella sieltä saattaa löytyä ns. ”nuoria uraanirikastumia”. Kohde oli Tulivuori Exploration Oy:n varauksessa 18.2.2019-17.1.2020. Nyt alue on varauskarenssissa. Yksityiskohtaisempaa tietoa kohteella tehdyistä töistä löytyy raporteista GTK:n HAKKU-palvelusta (Ekdahl 1978, Äikäs 1982, 1988).

Kuva 15. Lemmetyn U-esiintymän ympäristön geologinen kartta ja alueelle kairatut kairareiät (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland – DigiKP). 1 = Graniitti, 2 = Kiilleliuske, 3 = Mafinen vulkaaninen kivi, 4 = Felsinen vulkaaninen kivi, 5 = Sarvivälkegneissi ja 6 = Kvartsi-maasälpäliuske (vulkaniklastinen sedimenttikivi).

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

4 WITAS-ALUEEN METALLIMALMIPOTENTIAALIN ARVIOINTI JA YHTEENVETO

Saltikoffin ja muiden (2002, 2006) mukaan Witas-alueelle ulottuvia metallogeenisia vyöhykkeitä ovat Ilmolahden Ni-Cu vyöhyke, Hituran Ni-Cu-malmiprovinssi, Vihanti-Pyhäsalmen Zn-Cu-Pb- malmivyöhyke ja Laivakankaan Au-malmiprovinssi (kuva 16). Merkittävän kokoista metallimalmiesiintymää Witas-alueelta ei toistaiseksi ole vielä löydetty, mutta alueella on kuitenkin olemassa viitteitä erilaisista malmiesiintymätyypeistä kuten Ni-Cu- (Ilmolahti ja Muurasjärvi), Zn±Pb- (Kärnä ja Tökrö sekä Pihtiputaan itäosassa mahdolliset Keiteleen Kangasjärven Zn-Au-malmityypin jatkeet), Au- (Mäkrä, Pirunkoukku ja Ritovuori) ja Mo-W- (Lahnanen). Lisäsi Pihtiputaan itäosassa saattaa olla Keiteleen Lemmetyn U-esiintymätyypin jatkeita (kuvat 2-4). Ilmolahden ja Muurasjärven Ni-Cu-esiintymien isäntäkivi on gabbro-peridotiitti-intruusion peridotiittinen osa. Tämän kaltaisia pieniä intruusioita Witas-alueella lienee useita, joista osa saattaa sisältää Ni-Cu-esiintymän, mutta pienen kokonsa ja yleisesti ottaen alhaisen Ni- ja Cu-pitoisuutensa (< 1 %) johdosta, niiden metallisisältö jää pieneksi. Witas-alueelta ei siis ole odotettavissa löydettävän tämän tyypin ekonomista esiintymää. Tosin, jos näitä pieniä esiintymiä (esim. Ilmolahti 0,21 Mt @ 0,36 % Ni, 0,27 % Cu ja 0,04 % Co) löytyy useita, voivat ne yhdessä muodostaa varteenotettavan kokonaisesiintymän. Tätä esiintymätyyppiä ei Witas-alueelta ole juurikaan etsitty. Zn±Pb±Au-esiintymätyyppiä edustaa Witas-alueella oikeastaan vain Kärnän esiintymä (Tökrössä on vain tämän esiintymätyypin jäänteitä). Kärnän alueella ekonomisen esiintymän löytymis- mahdollisuudet ovat heikot, mutta koska vulkaniittivyöhykkeen syvyysjatkeita ei tunneta, on syvämalmin mahdollisuus aina olemassa (1 kuvassa 17). Lisäksi, vaikka Pihtiputaalta itään lähtevältä vulkaniitti-jaksolta (kuvat 3 ja 4) ei ole löydetty viitteitä Zn-esiintymistä, ovat jaksolla tehdyt malminetsintätyöt riittämättömiä luotettavan malmipotentiaalisen kokonaiskuvan saamiseen. Tälle jaksolle pitäisi siis panostaa malminetsintään. Kolmas alue, missä tätä metallimalmiesiintymätyyppiä saattaa esiintyä on Pihtiputaan itäosassa mahdolliset Keiteleen Kangasjärven Zn-Au-malmityypin sisältävän vyöhykkeen jatkeet (2 kuvassa 17). Tällä vyöhykkeellä pitäisi panostaa erityisesti syvämalmioiden etsintään. Kultaesiintymiä Witas-alueelta on löydetty kolme. Näistä Pihtiputaan alueella olevat Ritovaaran ja Pirunkoukun Au-esiintymät ovat kiinnostavia. Ne molemmat sijaitsevat Pihtiputaalta itään lähtevällä runsaasti felsisiä ja intermediäärisiä vulkaanisia kiviä sisältävällä vulkaniittijaksolla. Kumpikin on niiden alueella tehtyjen tutkimusten perusteella ekonomisesti liian pienialainen, lisäksi Pirunkoukusta ei ole löydetty korkeita kultapitoisuuksia (max. 3,3 ppm). Laitakari (1962) raportissaan mainitsee, että Saanijärven etelärannalta löydettiin arseenikiisujuonia felsisestä vulkaanisesta kivipaljastumasta, josta tavattiin Pihtiputaan alueen korkeimmat kultapitoisuudet: 126 ja 221,4 ppm. Nämä kultapitoisuudet ovat todella korkeita. Vaikka Laitakari (1962) raportissaan toteaa, että kulta on hyvin heterogeenisesti jakautunut ja esiintyy hyvin pienellä alueella, ei kultaesiintymien etsintää enää laajennettu Saanijärveltä idän ja kaakon suuntaan, jonne felsisiä ja intermediäärisiä vulkaanisia kiviä sisältävä vulkaniittijakso jatkuu. Koko kyseinen vulkaniittijakso tulisi evaluoida kullan suhteen uudelleen (3 kuvassa 17). Viitasaaren Lahnasen molybdeeni-volframi-esiintymätyyppi, tai oikeastaan taitaa olla kyse kahdesta erillistä tyypistä (Mo- ja W-esiintymätyyppi), on Witas-alueen eksoottisin malmityyppi, joita koko Suomen alueelta ei tunneta kovin paljoa. Molemmat ovat vahvasti sidoksissa Lahnasen pyrokseenigraniittibatoliittiin. Nikander (1989) raportissaan hyvin toteaa, että Lahnasen pyrokseenigraniitin täydellisen malmipotentiaalisuuden selvittäminen vaatii laajan ja massiivisen lito-

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kuva 16. Suomen metallogeeniset vyöhykkeet (Saltikoff ja muut 2002, katso myös Saltikoff ja muut 2006). Witas-alue rajattu sinisellä viivalla.

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

35 km

Kuva 17. Keski-Suomen Viitasaaren, Pihtiputaan, Kinnulan ja Kivijärven alueen GT-kartta, kallioperäkartta (mukaeltu GTK:n Suomen digitaalisesta kallioperäkartasta: Bedrock of Finland –

DigiKP) ja GTK:n esiintymätietokantaan tallennetut metallimalmiesiintymät. Suositellut tutkimusalueet on merkitty punavioletin rajauksin (1-5) ja kartoittamattomat karttalehdet (2333 ja 3222) mustin rajauksin. Pohjakartta © Maanmittauslaitos. geokemiallisen tutkimuksen (4 kuvassa 17). Tämä pitäisi tehdä ja lisäksi näitä pyrokseenigraniittibatoliitteja melko varmasti löytyy Witas-alueelta muitakin. Keiteleen Lemmetyn uraaniesiintymää kontrolloi ns. Kinturin ruhje, joka alkaa Pihtiputaan Kinturista ja jatkuu pitkälle kaakkoon Keiteleen puolelle. Uraanikriittinen vyöhyke liittyy Äikkään (1988) mukaan tämän ”Kinturin ruhjeen” kupeeseen. Äikäs 1988 toteaa johtopäätöksissään, että vaikkei nyt tunnetut uraaniesiintymät ole taloudellisesti käyttökelpoisia. Tutkimukset eivät sulje pois Pihtiputaan itäosan kallioperän uraanipotentiaalisuutta ja suotuisaan topografiaan perustuen sieltä saattaa löytyä ns. ”nuoria uraanirikastumia”. Mahdollinen uraanietsintä tulee siis suunnata ns. Kinturin ruhjeen alueelle (5 kuvassa 17).

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kokonaan oman lukunsa ovat ne metallit, joita ei Witas-alueelta, saatikka laajemmaltikaan Suomen alueelta, ole koskaan edes kunnolla etsitty. Näitä ovat mm. harvinaiset maametallit (REE), joita nopeasti kehittyvä nykyteknologia tulee enenemässä määrin tarvitsemaan. Näistä hyvä esimerkki on Witas-alueen läheltä vuonna 2008 löydetty Rautalammin Kiviniemen skandium-zirkonium-ytrium- esiintymä (katso kuvien 2-4 oikeaa alareunaa). Esiintymän isäntäkivi on karkearakeista granaatti- ja fayaliittipitoista ferrodioriittia, joka esiintyy kuin suurena sulkeumana porfyyrisen graniitin keskellä (Halkoaho ja Niskanen 2015, Hokka ja Halkoaho 2016). Kiviniemen Sc-Zr-Y-esiintymän sivukiven kaltaista porfyyristä graniittia esiintyy myös Witas-alueella. Nämä esiintymisalueet tulisi kartoittaa. Myös Kajaanin Otanmäen Katajakankaan ja Kontioahon REE-esiintymät (Kärenlampi ja muut 2020), noin 130 Viitasaaren keskusta pohjoiskaakkoon ovat esimerkki siitä, mitä Witas-alueelta ei ole etsitty. Kaiken kaikkiaan Witas-alueen harvinaisten maametallien (REE) potentiaali on tuntematon, koska sitä ei ole koskaan edes tutkittu. Tulevaisuudessa nämä esiintymismahdollisuudet tulisi evaluoida. Witas-alueella, kuten koko Keski-Suomen laajalla granitoidialueella, malminetsintä on kokonaisuudessaan ollut vähäistä. Käytännössä vuosien 1957-2003 aikana vain Geologinen tutkimuslaitos/-keskus on tehnyt Witas-alueella vähäistä malminetsintää. Viimeisten 20 vuoden aikana malminetsintää Witas-alueella ei käytännössä ole tehty lainkaan. Keski-Suomen laajaa granitoidialuetta ei ole koskaan mielletty kovin malmipotentiaaliseksi ja siksi malminetsinnän pääpaino on suunnattu malmipotentiaalisina pidetyimmille alueille. Kahdelta Witas-alueella olevasta karttalehdistä (2333 ja 3222) ei ole lainkaan tehty 1:100 000 geologista karttalehteä eikä karttalehtiselitystä (mustat laatikot kuvassa 17). Karttalehti 2333 sijoittuu Kyyjärven (2331) ja Viitasaaren (3311) karttalehtien väliin ja karttalehti 3222 Viitasaaren karttalehden eteläpuolelle. Nämä karttalehtialueet pitäisi kartoittaa ennen kuin malminetsintää voi näille alueille suunnata tehokkaasti. Kuvaan 17 on merkitty suositellut tutkimusalueet: 1. Kärnän Zn-Pb-esiintymän mahdolliset syvyysjatkeet. 2. Keiteleen Kangasjärven Zn-Au-esiintymän sisältävän vyöhykkeen jatkeet. 3. Saanijärveltä itään ja kaakkoon jatkuva vulkaanisia kiviä sisältävä vyöhyke. 4. Lahnasen pyrokseenigraniitin täydellisen malmipotentiaalisuuden selvittäminen. 5. Kinturin ruhjeen ympäristön uraanipotentiaalisuuden selvittäminen. Edellä mainitun lisäksi Kiviniemen Sc-Zr-Y-esiintymän sivukiven kaltaisten porfyyristen graniittien kartoitus tulisi aloittaa Witas-alueella sekä 100 000- mittakaavassa geologisesti kartoittamattomien karttalehtien kartoitus ainakin Witas-alueen osalta.

5 KIRJALLISUUSVIITTEET

Aho, L. (1973) Pihtiputaan Ritovuoren malmimineralogiasta. Geologian tutkimuslaitos. Tutkimusraportti M19/3312/73/1/10. 36 s., 6 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3312_73_1_10.pdf

Aho, L. (1975) Ore mineralization at Ritovuori, Pihtipudas, Central Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 275. 21 s. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/bulletin/bt_275.pdf

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Aho, L. (1979) Petrogenetic and geochronological studies of metavolcanic rocks and associated granitoids in the Pihtipudas area, Central Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 300. 22 s., 1 l. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/bulletin/bt_300.pdf

Bedrock of Finland – DigiKP. Digital map database [Electronic resource]. Espoo: Geological Survey of Finland [referred 17 August 2020], Version 2.2., available at: https://gtkdata.gtk.fi/Kalliopera/index.html

Ei Tekijää (1960) Viitasaaren Kolimassa suoritetut tutkimukset, Kärnä 1-22 kaivosrek.nrot 1190/1-22. Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos. 4 s. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/1190_1_22.pdf

Ekdahl, E. (1978) Selostus Kinturissa suoritetuista U-malmitutkimuksista 1974-1977. Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos M60/3312/78/1/10. 5 s., 2 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m60_3312_78_1_10.pdf

Ekdahl, E. (1980) Raportti Viitasaaren Kärnässä 1975-1978 suoritetuista malmitutkimuksista. Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos M19/3311/-80/1/10. 10 s., 6 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_80_1_10.pdf

Eskola, L. (1975) Linjoitustyöt ja geofysikaaliset mittaukset Viitasaaren itäosassa 1957-73. Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos M20/3311-3313/-75/2. 13 s., 2 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m20_3311_3313_75_2.pdf

Grönholm, S. (1987) Pihtiputaan Ritovuoren suprakrustiset kivet ja niiden turmaliiniutuminen. Pro gradu –työ, Turun yliopisto, Geologian laitos. 91 s., 7 l.

Halkoaho, T. ja Niskanen, M. (2015) Tutkimustyöselostus Rautalammin kunnassa valtausalueella Kiviniemi 1 (kaivosrekisterinumero 8777/1) suoritetuista skandium- ja zirkoniumesiintymätutki- muksista vuosina 2008-2010 (A research report of scandium and zirconium studies concerning the claim area of Kiviniemi 1 (register number of claim: 8777/1) in Rautalampi during years 2008-2010). Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus 56/2015. 32 s. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/56_2015.pdf

Hokka, J. & Halkoaho, T. (2016) 3D modelling and mineral resource estimation of the Kiviniemi Scandium deposit, Eastern Finland. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus 65/2015. 16 s., 5 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/65_2015.pdf

Huhta, P. (1984) Malminetsintää palvelevat maaperätutkimukset Viitasaaren Lahnasessa. Karttalehti 3311 11. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus P 13.2.052. 3 s., 2 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/p13_2_052.pdf

Kontoniemi, O. (2002) Viitasaaren Ilmolahden ympäristön gabro-peridotiitti-intruusioiden malmitutkimukset vuosina 1997-99. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M 19/3311/2002/1/10. 5 s., 5 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_2002_1_10.pdf

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Kontoniemi, O. ja Mursu, J. (2002) Viitasaaren Mäkrän alueen kultapotentiaalin selvitys vuosina 1998- 2000. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M19/3311/2002/2/10, 6 s., 4 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_2002_2_10.pdf

Kontoniemi, O. ja Mursu, J. (2004) Tutkimustyöselostus Pihtiputaan kunnassa valtausalueella Koukku 1, kaiv.rek.nro 7064/1, tehdyistä kultamalmitutkimuksista vuosina 1998-2003. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M06/3312/2004/1/10. 14 s., 6 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3312_2004_1_10.pdf

Kärenlampi K., Kontinen A., Hanski E., Huhma H., Lahaye Y., Krause J. ja Heinig T. (2020) Age and origin of the Nb-Zr-REE mineralization in the Paleoproterozoic A1-type granitoids at Otanmäki, central Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 92. 39–71. https://doi.org/10.17741/bgsf/92.1.003

Laitakari, A.J. (1959) Selostus Viitasaarella v. 1958 loppuun mennessä suoritetuista malmitutkimuksista. Arkistoraportti. Geologian tutkimuslaitos. M17/Vs-59/1. 21 s. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m17_vs_59_1.pdf

Laitakari, A.J. (1962) Selostus geologisen tutkimuslaitoksen Pihtiputaalla hyljätyillä valtausalueilla Pudas 1-3 suorittamista tutkimuksista ja niiden tuloksista. Valtausraportti, Geologian tutkimuslaitos, Kaivosrekisterinumerot 1312/1, 1312/2, 1312/3. 4 s., 4 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/1312_1_3.pdf

Luukas, J., Nikander, J., Kousa, J. ja Ruotsalainen, A. (2004) Kallioperä- ja sinkkimalmitutkimukset Keiteleen Kangasjärven alueella Keski-Suomessa. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M10.4/2004/1. 58 s., 1 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m10_4_2004_1.pdf

Marttila, E. (1992) Pyhäjärvi. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallio- peräkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 3321. Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_3321.pdf

Marttila, E. (1993) Pyhäjärven kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Pyhäjärvi map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitys, lehti 3321. Geologian tutkimuskeskus, Espoo,64 p. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kps_3321.pdf

Mäkinen, J. (2004) Moreenin pintaosan As-, Au-, Bi-, Sb- ja Te-pitoisuuksista Pirunkoukun alueella. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M19/3312/2004/1/10. 14 s., 9 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3312_2004_1_10.pdf

Nikander, J. (1983) Kangasjärven rikkikiisu - sinkkivälkemineralisaatio ja siihen liittyvät tutkimukset (Valtausalue Kangasjärvi 1, kaiv. rek.N:o 3535/1). Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos M06/3312/-83/1/10. 18 s. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3312_83_1_10.pdf

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Nikander, J. (1987a) Malmitutkimukset Viitasaaren kunnassa valtausalueella Iso-Mäkrälampi 1 (kaiv.rek. N:o 3385/1) ja Suovanlahti 1 (kaiv.rek. N:o 3890/1). Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M06/3311/-87/1/10. 4 s., 2 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3311_87_1_10.pdf

Nikander, J. (1987b) Malmitutkimukset Pihtiputaan kunnassa valtausalueella Sarvilampi 1 (kaiv. rek. N:o 3514/1). Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M19/3311/-72/4/10. 7 s., 1 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3312_87_2_10.pdf

Nikander, J. (1989) Volframimalmitutkimukset Viitasaaren kunnan Lahnasella valtausalueella Kolulahti 1 (kaiv. rek. N:o 3584/1). Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M06/3311/-89/1/10. 6 s., 4 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3311_89_1_10.pdf

Nikander, J. (1990) Kupari-kultamalmitutkimukset Pihtiputaan Kolkussa, karttalehdillä 3312 08, 10 ja 11, vuosina 1979-1982. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M19/3312/-90/1/10. 6 s., 5 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3312_90_1_10.pdf

Nurmi, P.A., Front, K., Lampio, E. ja Nironen, M. (1984) Etelä-Suomen svekokarjalaiset porfyyrityyppiset molybdeeni-ja kupariesiintymät, niiden granitoidi-isäntäkivet ja litogeokemiallinen etsintä. Summary: Svecokarelian porphyry-type molybdenum and copper occurrences in southern Finland: their granitoid host rocks and lithogeochemical exploration. Tutkimusraportti – Report of Investigation 67, Geologian tutkimuskeskus, 88 s. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_067.pdf

Nurmi, P. (1984) Applications of lithogeochemistry in the search for Proterozoic porphyry-type molybdenum, copper and gold deposits, southern Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 329. 40 s., 1 l. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/bulletin/bt_329.pdf

Nykänen O. (1962) Kinnula. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallio- peräkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 2334. Geologian tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_2334.pdf

Nykänen O. (1963) Kinnula kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Kinnula map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitys, lehti 2334. Geologian tutkimuslaitos, Espoo, 42 s. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kps_2334.pdf

Oivanen, P. (1974) Selostus malmitutkimuksista Viitasaaren Koliman (Kärnä) kylässä vv. 1968-69. Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos M19/3311/74/1. 5 s. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_74_1.pdf

Oivanen, P. ja Eskola, L. (1972) Selostus Lahnasen MoS2-aiheen johdosta suoritetuista tutkimuksista Viitasaarella vv. 1969-1971. Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos M19/3311/-72/4/10. 22 s. 12 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_72_4_10.pdf

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Pipping, F. (1966) Viitasaari. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallio- peräkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 3311. Geologian tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_3311.pdf

Pipping, F. (1972) Viitasaaren kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Viitasaari map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitys, lehti 3311. Geologian tutkimuslaitos, Espoo, 23 s. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kps_3311.pdf

Pipping, F. (1976) Perho. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallio- peräkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 2332. Geologian tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_2332.pdf

Pipping, F. ja Vaarma, M. (1993) Kyyjärvi. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallioperäkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 2331. Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_2331.pdf

Pipping, F. ja Vaarma, M. (2003) Kyyjärvi-Perho kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Kyyjärvi-Perho map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitykset, lehdet 2331-2332. Geologian tutkimuskeskus, Espoo, 54 s. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kps_2331_2332.pdf

Puustjärvi, H. (1992) Massiivisten sulfidimalmien tutkimukset Pyhäsalmen ympäristössä. Teoksessa Ekdahl, E. (toim.) Suomen kallioperän kehitys ja raaka-ainevarat: symposio Oulussa 1.-2.10.1992. Vuorimiesyhdistys. Sarja B 51. 80-93.

Puustinen, K., Saltikoff, B. ja Tontti, M. (1995) Distribution and metallogenic types of nickel deposits in Finland. Tutkimusraportti – Report of Investigation 132, Geologian tutkimuskeskus, 38 s. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_132.pdf

Puustinen, K., Saltikoff, B. ja Tontti, M. (2000) Suomen malmiesiintymäkartta = Malmförekomstkarta över Finland = Metallic mineral deposits map of Finland 1:1 000 000. Erikoiskartat - Special Maps, 46. http://weppi.gtk.fi/data/erikois/?C=M;O=A Pääjärvi, A. (1985) Vesanto. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallio- peräkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 3313. Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_3313.pdf

Pääjärvi, A. (1991) Vesannon kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Vesanto map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitys, lehti 3313. Geologian tutkimuskeskus, Espoo,64 p. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kps_3313.pdf

Rasilainen, K. (1991) Geochemistry and wall rock alteration at the Kangasjärvi massive sulphide deposit, Central Finland. Teoksessa Autio, S. (toim.) Geological Survey of Finland, current research 1989-1990. Geological Survey of Finland. Special Paper 12: 107-110. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/specialpaper/sp_012.pdf

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Rehtijärvi, P. (1984) Distributions of phosphorus, sulphur and sulphur isotopes in a strata-bound base metal deposit, Kangasjärvi, Finland. Tutkimusraportti – Report of Investigation 65, Geologian tutkimuskeskus, 16 s. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_065.pdf

Reino, J. (1984) Keiteleen-Kangasjärven sinkki-rikkimalmin tutkimukset. Arkistoraportti, Outokumpu Oy O01/3312 12C/JR/1984. 11 s., 10 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/001_3312_12c_jr_84.pdf

Saltikoff, Boris (comp.) , Tontti, Mikko (comp.) , Puustinen, Kauko (comp.) (2002) Metallogenic map of Finland 1:1 000 000. Erikoiskartat - Special Maps, 52.

Saltikoff, B., Puustinen, K. ja Tontti, M. (2006) Metallogenic zones and metallic mineral deposits in Finland: Explanation to the Metallogenic Map of Finland. Special Paper 35, Geologian tutkimuskeskus, 66 s. https://tupa.gtk.fi/julkaisu/specialpaper/sp_035.pdf

Salli I. (1963) Reisjärvi. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallio- peräkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 2343. Geologian tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_2343.pdf

Salli I. (1967) Lestijärvi-Reisjärvi kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Lestijärvi-Reisjärvi map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitykset, lehdet 2341-2343. Geologian tutkimuslaitos, Espoo, 43 s., 1 l. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kps_2341_2343.pdf

Salli I. (1969) Pihtipudas. Suomen geologinen kartta 1:100 000, Geological Map of Finland. Kallio- peräkartta - Pre-quaternary rocks, lehti - sheet 3312. Geologian tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kp_3312.pdf

Salli I. (1971) Pihtipudas kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Pihtipudas map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000, kallioperäkartan selitys, lehti 3312. Geologian tutkimuslaitos, Espoo, 43 s. https://tupa.gtk.fi/kartta/kallioperakartta100/kps_3312.pdf

Sipilä, E. (1986) Eräiden Viitasaaren ja sen ympäristön nikkelikriittisten gabrojen ja peridotiittien revidointi 1982-1984. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M19/3311/-86/1/10 . 33 s., 14 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_86_1_10.pdf

Sipilä, E. (1987a) Niinilahden - Pyydysmäen sinkkiaiheen tutkimukset 1984-1985. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M19/3311/87/2/10. 17 s., 12 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_87_2_10.pdf

Sipilä, E. (1987b) Sinkkiaiheen tutkimukset valtausalueella Tökrö 1 kaiv.rek.N.o 3782. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M06/3311/87/2. 12 s., 11 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3311_87_2_10.pdf

Västi, K. J. (1992) Tutkimustyöselostus Viitasaaren kunnassa valtausalueella Tökrö 2, kaiv. rek. N:o 4163/1, suoritetuista malmitutkimuksista. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M06/3311/- 92/1/10. 2 s., 5 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3311_92_1_10.pdf

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

Yli-Kyyny, K. (1986) Keiteleen Lemmetyn geologia ja radioaktiiviset pegmatiitit. Pro gradu –työ, Turun yliopisto, Geologian laitos. 112 s.

Äikäs, O. (1982) Tutkimustyöselostus Keiteleen ja Pihtiputaan kunnissa valtausalueilla Lemmitty 1-2, kaivosrek.no. 3161 suoritetuista malmitutkimuksista. Arkistoraportti, Geologian tutkimuslaitos M06/3312/-82/1/60. 5 s., 2 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/valtaus/m06_3312_82_1_60.pdf

Äikäs, O. (1988) Uraanitutkimukset Pihtiputaan karttalehden (3312) alueella 1979-87. Arkistoraportti, Geologian tutkimuskeskus M19/3312/-88/1/60. 10 s., 1 l. https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/m19_3312_88_1_60.pdf

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland

LIITE 1. Joitain peruskäsitteitä ja sanastoa

Y-koordinaatti EUREF: Esiintymän sijainti itäsuunnassa EUREF-järjestelmän mukaisessa koordinaatistossa X-koordinaatti EUREF: Esiintymän sijainti pohjoissuunnassa EUREF-järjestelmän mukaisessa koordinaatistossa Y-koordinaatti YKJ: Esiintymän sijainti itäsuunnassa vanhassa kansallisessa yhtenäiskoordinaatisto- järjestelmässä X-koordinaatti YKJ: Esiintymän sijainti pohjoissuunnassa vanhassa kansallisessa yhtenäiskoordinaa- tistojärjestelmässä Raportointistandardi: Mineraali- ja malmivarantojen raportoinnissa käytetty standardi. Ei standardin mukainen = mineraalivarantoarvio on tehty tavalla joka ei täytä nykyisiä raportointi- standardeja. Laskentavuosi: Minä vuonna mineraali-/malmivarantoarvio on laadittu. Malmityyppi: Geologinen luokittelu malmiesiintymän syntytavalle ja geologiselle ympäristölle. Isäntäkivi: Kivilaji(t) joissa esiintymä sijaitsee. Sivukivi: Esiintymää ympäröivä(t) kivilaji(t). ppm: Parts per million, eli grammaa arvoainetta tonnissa kiveä (g/t).

Tekstissä mainitut malmimineraalit ja niiden kemialliset kaavat: Mineraali Kemiallinen kaava SULFIDIT: Arseenikiisu FeAsS Kuparihohde Cu2S Kuparikiisu CuFeS2 Lyijyhohde PbS Magneettikiisu Fe8S9 Molybdeenihohde MoS2 Pentlandiitti (Fe,Ni)9S8 Rikkikiisu FeS2 Sinkkivälke ZnS

OKSIDIT: Ilmeniitti FeTiO3 Magnetiitti Fe3O4 Uraniniitti UO2

VOLFRAMAATIT Scheeliitti Ca(WO4) Volframiitti (Mn,Fe)WO4

Geologian tutkimuskeskus | Geologiska forskningscentralen | Geological Survey of Finland