DOCSLIB.ORG

Jyrki Myllärinen: Moderni Modernimpi

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
Jyrki Myllärinen: Moderni Modernimpi su 13.11. klo 16, Musiikkiopiston sali Jyrki Myllärinen: Moderni modernimpi Ja Kitara Soi – klassisen kitaramusiikin festivaali Ohjelma su 13.11. Paavo Heininen Touching Op.30 (1978) soolokitaralle Ville Raasakka Personal possessions (2016) esineille, kitaralle, vahvistukselle ja äänitiedostoille (KE) Usko Meriläinen Simultus for Four (1979) huilulle, alttosaksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille Väliaika Lauri Kilpiö Chants de joie, fureur et danger – Poème de jeux acoustiques II (2016) (KE) Magnus Lindberg Linea D´Ombra (1981) huilulle, alttosaksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille Pääsylippu: Illan konsertti Tervetuloa toisen jatkotutkintokonserttini kenraaliin. Konserttisar- jani teema on suomalainen kitaramusiikki ja tuon viidessä jatkotut- kintokonsertissani esille erityisesti kotimaisen kitararepertoaarin modernistisempaa puolta. En pyri konserttisarjassani esittämään suomalaisen kitaraohjelmiston poikkileikkausta, eivätkä konserttini myöskään etene kronologisesti, vaan olen rakentanut konserttien ohjelmat viiden itseäni inspiroineen teeman ympärille. Ensimmäi- sessä konsertissani toin esiin kitaran käyttöä osana usean soittimen yhdessä muodostamaa superinstrumenttia, ja tänään kuultavassa toisessa konsertissani asetan dialogiin 1970-luvun suomalaisen modernismin ja tämän päivän uuden suomalaisen musiikin. Ensi syksynä vuorossa olevassa konserttisarjani kolmannessa konsertis- sa tuon puolestani esiin dramaattisilta tehoiltaan äärimmäisyyksiin vietyä musiikkia. Syksyllä 2018 kuultava neljäs konsertti on jatkotut- kintokonserttisarjani ainoa sooloresitaali, jossa esitän henkilökoh- taisesti korkealle arvostamiani suomalaisia soolokitarasävellyksiä ja viimeinen, syksyllä 2019 kuultava konsertti on kokonaisuudessaan omistettu Jukka Tiensuun musiikille. Halusin tänään kuultavan konserttisarjani toisen konsertin musii- killiseksi kivijalaksi 1970- ja 1980-luvulla syntyneitä, tyyliltään modernistisia sävellyksiä, jotka samalla kuuluvat ensimmäisiin suomalaissäveltäjien kitaralle kirjoittamiin teoksiin; tai täsmällisem- min sanottuna teoksiin, joissa kitara on osa kamarimusiikkiyhtyettä, kuten Usko Meriläisen ja Magnus Lindbergin ensemble-sävellyk- sissä. Dramaturgiseksi vastapainoksi näille jälkisarjallista ajattelua edustaville, ärsyke- ja informaatiosisällöltään hyvin rikkaille teoksil- le, halusin esittää konsertissa myös aivan toisenlaista näkökulmaa edustavaa musiikkia. Tämän toisenlaisen näkökulman tarjoavat konsertissani kuultavat uudet, ”vastasyntyneet”, teokset, jotka olen tilannut Lauri Kilpiöltä ja Ville Raasakalta. Toivon tänään kuultavien, erilaisista esteettisistä lähtökohdista syntyneiden teosten vastak- kainasettelun toimivan kuulijan kannalta hedelmällisenä ärsyk- keenä, ja virittävän dialogin eri aikakausina sävelletyn, vaikkakin molemmissa tapauksissa sävellyksellisiltä prinsiipeiltään mielestäni selvästi ”modernistisen” musiikin välille. Siinä missä 1970-luvun suomalaisessa modernismissa voi hyvin kuulla sarjallisuuden ja dodekafonian vahvoja jälkimaininkeja, tuntuu tämän päivän uusi suomalainen musiikki olevan sen verran laaja-alainen ilmiö, että se livahtaa ketterästi karkuun kaikenlaisia kattavia määritelmiä. Omassa mielessäni kaikki tämän konsertin säveltäjät kuitenkin lu- keutuvat ammattikuntansa modernistisen mission lipunkantajiksi, kukin omalla persoonallisella, ja varmasti myös omaan aikaansa sidonnaisella tavallaan. Te, hyvät kuulijat, saatte vapauden päättää olenko asian suhteen oikeassa. Miksi 1970-luku? Ennen 1970-lukua suomalaiset ammattisäveltäjät eivät olleet – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – noteeranneet sävellys- tuotannossaan kitaraa millään tavoin, mutta 1970-luku toi tähän asiaan merkittävän muutoksen. Suomalaisen kitaransoiton tasossa koettiin tuolloin ennen näkemätön kvalitatiivinen harppaus – josta saadaan kiittää kitaransoiton hyväksymistä oppiaineeksi Sibelius- Akatemiaan vuonna 1967. Valmistuttuaan 1970-luvulla Sibelius- Akatemiasta aikansa nuoret kitaristit halusivat saada soitettavak- seen uutta kotimaista ohjelmistoa ja innostuivat onneksemme tilaamaan sävellyksiä monilta oman aikansa etabloituneilta sävel- täjiltä. Suomalaisten ammattikitaristien ensimmäisen sukupolven aktiivisen työn kautta kitara nousi 1970-luvulla myös säveltäjien näkökulmasta tasa-arvoiseksi konserttisoittimeksi perinteisten kon- serttisoittimien rinnalle, ja uusia kitarasävellyksiä syntyi kasvavalla vauhdilla: kun Suomalaisen Musiikin Tiedotuskeskuksen kitaramu- siikkikatalogista löytyy alle kymmenen ennen vuotta 1970 sävellet- tyä teosta kitaralle, syntyi 1970-luvun aikana uusia kitarasävellyksiä jo 45 kappaletta. Sittemmin ohjelmisto on jatkanut kasvuaan ja nuoremmat säveltäjäsukupolvet ovat osoittaneet (ja osoittavat jatkuvasti) alati kasvavaa kiinnostusta kitaraa kohtaan. Nykyisin suomalaisten kitarasävellysten kokonaismäärä hipoo jo viittäsataa teosta, kun mukaan lasketaan soolokappaleet, kamarimusiikki ja konsertot. Merkittävä osuus ohjelmiston määrän eksponentiaali- seen kasvuun on jatkuvasti tietenkin ollut suomalaisilla kitaristeilla, jotka ovat seuranneet 1970-luvun kollegoidensa viitoittamaa tietä ja tilanneet ahkerasti uusia sävellyksiä soittimelleen. Kaiken kaikkiaan 1970-luku merkitsi siis suomalaisessa kitarahisto- riassa uuden aikakauden alkua, niin soiton ammattilaistumisen kuin ohjelmiston karttumisenkin näkökulmasta. Olisinkin, sekä 1970-lu- vulla sävelletyn ohjelmiston taiteellisen tason että sen runsauden puolesta, voinut vallan mainiosti valita konserttini ohjelmaan koko joukosta muita samoihin aikoihin syntyneitä korkeatasoisia, mutta tyylillisesti vähemmän modernistisia sävellyksiä. Valintani kohdistui kuitenkin tänään kuultaviin teoksiin, koska niiden musiikillinen il- maisu edustaa oman aikakautensa pisimmälle vietyä modernismia, joka puolestaan eniten kiehtoo omaa taiteilijan sieluani. Touching Op. 30 soolokitaralle Paavo Heinisen vuonna 1978 syntynyt Touching on ensimmäinen laajamuotoinen, ilmaisultaan tiukan modernistinen suomalainen soolokitarateos. Sen tilasi ja kantaesitti aikanaan kitaristi Jukka Savi- joki, joka vaikutti myös aikansa uuteen musiikkiin erikoistuneessa Cluster-yhtyeessä 1970- ja 1980-luvuilla. Sävellyksessään soolo- kitaralle Heininen sukeltaa syvälle kitaran soinnillisten mahdolli- suuksien maailmaan ja käyttää hyväkseen laajaa, äärimmäisestä pianissimosta aina äärimmäiseen forte-dynamiikkaan ulottuvaa dynaamista skaalaa. Kitaran sointivärejä perusteellisesti syväluoda- tessaan Heininen pakottaa kitaristin paikoitellen kauas soittimen idiomaattiselta mukavuusalueelta. Esimerkiksi muutamissa soin- nuissa Heininen käyttää oikealla kädellä todella poikkeuksellista tapaa tuottaa ääniä, eivätkä näin ilmoille saadut äänet hivele kor- vaa soinnillisella kvaliteetillaan. Käsitän itse tämän fyysisen kitkan ja soinnin rosoisuuden kuitenkin osaksi kappaleen estetiikkaa: säveltäjä ei anna instrumentin tavanomaisten rajojen astua tavoit- telemansa musiikillisen idean tielle, vaan pysyy tinkimättömänä ajatustensa takana jättäen soittoteknisten ratkaisujen löytämisen esittäjän tehtäväksi. Vaikka monet kappaleessa esiintyvät soin- nilliset oivallukset tuntuvat olevan lähtöisin nimenomaan kitaran rikkaasta väripaletista, on Heininen käyttänyt samankaltaista ma- teriaalia myös samoihin aikoihin säveltämässään pianosonaatissa Poesia squillante ed incandescente Op.32a. Mielestäni näiden mel- ko samaan aikaan syntyneiden teosten välinen sukulaisuus kertoo paljon Heinisen pyrkimyksestä universaaliin, instrumentaaliset rajat ylittävään musiikilliseen ilmaisuun. Touchingin temaattisena lähtökohtana toimii kappaleen alussa kuultava äärimmilleen pelkistetty motto: pitkä sostenuto-ääni ja terävä pistemäinen ääni. Näiden kahden elementin vastakohtai- suus sekä niihin kätkeytyvä valtava ilmaisullinen potentiaali ovat Heinisen sävellystyön alkulähde, josta ammentaen hän rakentaa teokseen vaikuttavan dramaattisen kaaren. Alussa kuullut, kaikesta ylimääräisestä riisutut perusmotiivit kokevat teoksen aikana kaikkiin suuntiin rönsyilevän variaatioiden ja muodonmuutosten sarjan, mutta kokonaismuotoa kannattelee vankka sävellyksellinen konstruktio, jonka avulla Heininen sitoo elementtien eri suuntiin pyrkivät energialataukset yhdeksi pitkäksi kaareksi. Esittäjä ei teoksen parissa pääse helpolla: Touching on soittoteknisesti äärim- mäisen vaativa ja niin tulvillaan toisiinsa nivoutuvia detaljeja ettei niiden välisen suhdeverkoston havaitseminen ole lainkaan itses- tään selvää. Itse uskon että teoksen onnistunut tulkinta edellyttää esittäjältään poikkeuksellisen kokonaisvaltaista heittäytymistä sekä lisäksi intohimoista uskoa kappaleen ilmaisuvoimaan ja vahvaan muotoa kannattelevaan sisäiseen logiikkaan, joka ilmenee teoksen alkusolujen läpitunkevana ”geneettisenä” vaikutuksena kautta koko teoksen musiikillisen kehityskaaren. Simultus for Four huilulle, alttosaksofonille, lyömäsoittimille ja kitaralle 1970-luvulla Helsingissä perustettiin nykymusiikkiin erikoistunut Cluster-yhtye, johon kuuluivat kitaristi Jukka Savijoki, saksofonisti Pekka Savijoki, huilisti Mikael Helasvuo ja lyömäsoittaja Timothy Ferchen. Yhtye tilasi ja kantaesitti useita teoksia, joista parhaimmat kuuluvat mielestäni kansainvälisessäkin vertailussa kitarareper- toaarin helmiin. Vaikka yhtyeen erikoinen kokoonpano varmasti inspiroi aikansa modernistisesti suuntautuneita säveltäjiä, joiden säveltäjäneetokseen kuului uusien sointivärien ja soitinyhdistelmi- en tutkiminen, esitetään näitä teoksia toisaalta juuri harvinaisen kokoonpanon vuoksi nykyisin hyvin harvoin. Poikkeuksen muodos- taa Magnus Lindbergin
Load more

Recommended publications
  • Kompositio-1-2010
    1 / 2010 KOMPOSITIO Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Huhtikuu 2010 pääkiRjoiTuS KOMPOSITIO 1 / 2010 Suomen Säveltäjät ry:n jäsenlehti Julkaisija UUden pUHeenjoHtajan terveHdys Suomen Säveltäjät ry Runeberginkatu 15 A 11 00100 Helsinki loittaessani nyt toiminnan yhdistyksen puolesta eri roolissa kuin www.composers.fi ennen haluan ensiksi kiittää kaikkia jäseniä ennätyksellisestä vuosiko- Puh. 09 - 44 55 89 akousaktiivisuudesta. Halusin ymmärtää kokouksessa käytetyt puheen- Fax 09 - 44 01 81 vuorot mieluummin jonkun puolesta kuin jotakuta vastaan. Poliittisista vaa- leista poiketen kukaan meillä ei jää oppositioon, vaan hallituksessa kuuluu Päätoimittaja edelleen kaikkien ääni. Rakentavat keskustelut ennen ja jälkeen vaalien osoit- Annu Mikkonen tavat, että suurimmalla osalla jäsenkuntaa on yhteinen visio, jota voimme [email protected] ryhtyä Riikan ja uuden johtokunnan kanssa yhdessä toteuttamaan. Yhdistyk- Puh. 09 - 44 55 89 sen tulevaisuuden suunnittelussa tulee varmasti riittämään kaikille mukana- oleville niin paljon työtä, että vastuunkantajista kukaan ei varmasti ehdi tur- Suomen Säveltäjät ry:n hautumaan. Myös yhdistyksen jäseniä kuullaan siinä vaiheessa, kun uuden johtokunta strategian keskeiset kysymykset ja ongelmanasettelu on saatu valmiiksi. Tapio Tuomela ( puheenjohtaja) Entiselle puheenjohtajalle, Mikko Heiniölle, kuuluu suuri kiitos siitä, että Riikka Talvitie ( varapuheenjohtaja) yhdistys on säilynyt näin elinvoimaisena ja yhtenäisenä jäsenmäärän kasvus- Kimmo Hakola ta huolimatta. Veli-Matti Puumala Harri Suilamo
    [Show full text]
  • Friday Series 15 Interval 20
    3 MAY FRIDAY SERIES 15 Helsinki Music Centre at 7 pm Hannu Lintu, conductor Virpi Räisänen, mezzo-soprano Mirjam Schulman & Annika Fuhrmann, soprano Jutta Seppinen & Pasi Hyökki, alto Simo Mäkinen & Paavo Hyökki, tenor Taavi Oramo & Sampo Haapaniemi, bass Giovanni Gabrieli: Canzone 12 min I Sonata pian’ e forte for 2 brass choirs II Canzona noni toni a 12 for 3 brass choirs III Sonata No. 20 for 5 brass choirs Luciano Berio: Sinfonia 35 min I II O King III In ruhig fliessender Bewegung (With quietly flowing movement) IV V INTERVAL 20 min 1 Luciano Berio: Folk Songs 23 min I Black is the colour II I wonder as I wander III Loosin yelav IV Rossignolet du bois V A la femminisca VI La donna ideale VII Ballo VIII Motettu de tristura IX Malurous qu’o uno fenno X Lo fïolairé XI Azerbaijan love-song Ottorino Respighi: I pini di Roma (The Pines of Rome) 22 min I I pini di Villa Borghese (Allegretto vivace – Vivace) II Pini presso una catacomba (Lento) III I pini del Gianicolo (Lento) IV I pini della Via Appia (Tempo di marcia) Interval at about 20.00. The concert ends at about 21.15. Broadcast live on Yle Radio 1 and on the Internet at yle.fi/rso. 2 GIOVANNI GABRIELI this concert: Sonata pian’ e forte for 2 brass choirs (edited by Robert King), (C. 1553/57–1612): the Canzona noni toni a 12 for 3 brass CANZONE choirs (ed. Robert A. Boudreau), the Giovanni Gabrieli was a Venetian com- Sonata No. 20 for 5 brass choirs (ed.
    [Show full text]
  • ESTA FOUNDATION for Young String Players President A.I.: Werner Schmitt
    ESTA FOUNDATION for young String Players President a.i.: Werner Schmitt Invito all'ESTA - Chamber Orchestra 2018 "Comprensione europea attraverso la musica" L'ESTA String Orchestra Project 2018 è alla ricerca di partecipanti dell'orchestra al più alto livello tecnico e artistico, tipicamente studenti in programmi di master in Conservatori di musica o Università della musica. Descrizione del progetto Il progetto sarà suddiviso in 2 parti separate: Concerto I: a Strasburgo (Francia) l'8 marzo 2018 nell'edificio del Parlamento del Consiglio d'Europa. Questo concerto si terrà in omaggio alla Giornata internazionale della donna (8 marzo). Tutti i partecipanti dell'orchestra si incontreranno a Strasburgo il 4 marzo 2018 per le prove nel Centro giovanile del Consiglio d'Europa, dove saranno ospitati e pranzeranno. Concerto II: a La Valletta (Malta) il 14 aprile 2018 nell'ambito della Conferenza Internazionale ESTA 2018. Le prove (lo stesso programma di Strasburgo) inizieranno il 12 aprile a La Valletta. Conferenza internazionale ESTA a Malta Tutti i partecipanti dell'orchestra sono invitati gratuitamente per partecipare e beneficiare dell'intera conferenza ESTA (10 - 14 aprile) Direttore e team di istruttori Jutta Seppinen, Helsinki, aveva sette anni quando iniziò a prendere lezioni di violino al West Helsinki Music Institute, ma il suo strumento principale in seguito cambiò passando dal piano alla voce. Alla Sibelius Academy ha continuato i suoi studi vocazionali in canto. Dall'autunno 2011, Jutta Seppinen ha studiato direzione orchestrale nelle classi di Leif Segerstam e Atso Almila all'Accademia Sibelius. Altri insegnanti hanno incluso Esa-Pekka Salonen, Osmo Vänskä, Jorma Panula, Mikko Franck, John Storgårds e Herbert Blomstedt.
    [Show full text]
  • ODE 1227-2 Digital.Indd
    SINFONIA CALMO RITIRATA NOTTURNA DI MADRID VIRPI RÄISÄNEN, MEZZO-SOPRANO FINNISH RADIO SYMPHONY ORCHESTRA HANNU LINTU 1 LUCIANO BERIO LUCIANO BERIO (1925–2003) 1 Quattro versioni originali della Ritirata Notturna di Madrid di L. Boccherini (1975) 2 Calmo for mezzo-soprano and 22 instruments (1974/1989) Sinfonia for 8 voices and orchestra (1968–69) 3 I 4 II O King 5 III In ruhig fliessender Bewegung 6 IV 7 V Calmo: VIRPI RÄISÄNEN, mezzo-soprano Sinfonia: Mirjam Solomon and Annika Fuhrmann, soprano Jutta Seppinen and Pasi Hyökki, alto Simo Mäkinen and Paavo Hyökki, tenor Taavi Oramo and Sampo Haapaniemi, bass Finnish Radio Symphony Orchestra HANNU LINTU, conductor 3 LUCIANO BERIO (1925–2003): Ritirata Notturna DI MADRID; CALMO; SINFONIA Of all the major composers of the post-war heroic modernist generation, Luciano Berio was the most generous, most curious, most versatile, most multi-faceted and most difficult to pin down. He never confined himself to a glass cage of specific methods or techniques, instead remaining open to all new inspirations. His work was all about the exploratory aspects of modernism, so much so that he eventually transcended the narrowly defined bounds of modernism itself. Berio studied and developed new forms of expression in music. Having studied with his older compatriot Luigi Dallapiccola at Tanglewood in the USA in the early 1950s, he began to experiment with serialism; but soon he embraced other, freer techniques. After returning to Italy, he undertook pioneering work for instance in the use of electronics (Omaggio a Joyce), in the placement of performers in the performing space (Circles, Allelujah II, Formazioni), in exploring virtuoso technique (the Sequenza series for solo instruments and female voice) and in pushing the envelope of vocal music (several works written for his wife, singer Cathy Berberian).
    [Show full text]
  • Conductor and Mezzo-Soprano Jutta Seppinen Was Seven When She
    Conductor and mezzo-soprano Jutta Seppinen was seven when she began taking violin lessons at the West Helsinki Music Institute, but her main instrument later changed via the piano to voice. At the Sibelius Academy she continued her vocational studies in voice, choral conducting and music theory, gained her diploma in singing with distinction, and completed a Master’s degree in music in January 2008. Since autumn 2011, Jutta Seppinen has been studying orchestral conducting in the classes of Leif Segerstam and Atso Almila at the Sibelius Academy. Other teachers have included Esa-Pekka Salonen, Osmo Vänskä, Jorma Panula, Mikko Franck, John Storgårds and Herbert Blomstedt. She spent spring 2013 studying orchestral conducting with Ulrich Windfur at the Hochschule für Musik und Theater Leipzig. In masterclasses she has conducted many Finnish orchestras, among them the Joensuu City Orchestra, the Lapland Chamber Orchestra, the Kuopio Symphony Orchestra and the Tapiola Sinfonietta. In autumn 2016, she conducted her diploma concert with the Sibelius Academy Symphony Orchestra at the Helsinki Music Centre. In autumn 2013, Jutta Seppinen conducted the “Kuule, minä sävellän” (Hear this, I’m a composer) concert project – a joint production by the Finnish Radio Symphony Orchestra, the Helsinki Philharmonic Orchestra and the Finnish National Opera. The following summer she made her debut as an opera conductor at the Kokkola Summer Opera Festival, where she also acted as assistant to Sakari Oramo. That same year she made a second operatic debut, this time in the Sibelius Academy’s production of Così fan tutte, and was selected for the Finnish National Opera’s Kapuapu conductor programme.
    [Show full text]
  • Toccata Classics Cds Are Also Available in the Shops and Can Be Ordered from Our Distributors Around the World, a List of Whom Can Be Found At
    Recorded in the Uusi Paviljonki Hall, Kauniainen, Finland, on 27–28 October 2012 (Macbeth Overture, Dramatic Overture and Finnish Suite) and 23–24 February 2013 (Altböhmisches Weihnachtslied and Altgermanisches Julfest) Production, engineering and mastering: Tanel Klesment Assistant: Kaspar Karner Booklet essay: Kimmo Korhonen Translations: Korhonen text – David Hackston; sung texts translated into English by – Mari Ruef Hofer (Op. 5; 1912); Op. 7: Jarno Raukko (checked by Kendra Willson); Opp. 5 and 7: translated into Finnish by Sofia Schäfer Design and layout: Paul Brooks, Design and Print, Oxford Support from the Finnish Music Foundation (MES), the Finnish Cultural Foundation and Jenny and Antti Wihuri Foundation is gratefully acknowledged. Executive producer: Martin Anderson TOCC 0174 © 2013, Toccata Classics, London P 2013, Toccata Classics, London Toccata Classics CDs are also available in the shops and can be ordered from our distributors around the world, a list of whom can be found at www.toccataclassics.com. If we have no representation in your country, please contact: Toccata Classics, 16 Dalkeith Court, Vincent Street, London SW1P 4HH, UK Tel: +44/0 207 821 5020 E-mail: [email protected] Mistelinoksa seinälle ripustakaa ryhmyinen juhlahalko polttakaa. Sitten tuolinne juhla-aterialle tuokaa se on sopivaa Yulen pyhään aikaan. THE GLORIOUS, TRAGIC CAREER OF ERNST MIELCK Juhlikaa sitä kera tanssin ja loiston by Kimmo Korhonen kaksitoista päivää ja kaksitoista yötä. Ja juokaa ja herkutelkaa, herkutelkaa ja juokaa, In late spring 1899 the composer Ernst Mielck was struck with a serious bout of tuberculosis of the jugular sianpää ja oluttuoppi jo kutsuvat, gland. He underwent an operation, but the doctors did not give him much hope of recovery.
    [Show full text]
  • FRIDAY SERIES 10 MUSICA NOVA HELSINKI André De Ridder, Conductor Pekka Kuusisto, Violin Helsinki Chamber Choir, Coach. Jutta Se
    8.2. FRIDAY SERIES 10 Helsinki Music Centre at 19:00 MUSICA NOVA HELSINKI André de Ridder, conductor Pekka Kuusisto, violin Helsinki Chamber Choir, coach. Jutta Seppinen Daníel Bjarnason: Emergence 15 min Silence Black Breathing Emergence Daníel Bjarnason: Violin Concerto 20 min INTERVAL 20 min Tyondai Braxton: TELEKINESIS, fp in Finland 38 min Overshare Wavefolder Floating Lake Overgrowth 1 The LATE-NIGHT CHAMBER MUSIC will begin in the main Concert Hall after an interval of about 10 minutes. Those attending are asked to take (unnumbered) seats in the stalls. Salla Savolainen, violin Tommi Aalto, viola Jukka Rautasalo, cello Andrew Norman: String Trio 18 min “The Companion Guide to Rome” 1. Teresa 2. Benedetto 3. Susanna 4. Pietro 5. Ivo 6. Cemente 7. Lorenzo 8. Cecilia 9. Sabinai Interval at about 19:50. The concert will end at about 21:05, the late-night chamber music at about 21:40. Broadcast live on Yle Radio 1 and streamed at yle.fi/areena. A recording of the concert will be shown in the programme “RSO Musiikkitalossa” (The FRSO at the Helsinki Music Centre) on Yle Teema on 10.3. and on Yle TV 1 on 16.3. 2 DANÍEL BJARNASON Breathing starts with sizzling energy before confronting more static webs (b. 1979): EMERGENCE, of sound. Towards the end, the ini- VIOLIN CONCERTO tial rhythmic stimulus transforms into a percussive agitato that makes the Icelandic conductor and composer webs shimmer and blaze. Daníel Bjarnason studied composi- The third movement has the same tion, piano and orchestral conducting title as the work as a whole and bears in Reykjavik and conducting further in out the meaning of emergence as a pro- Freiburg, Germany.
    [Show full text]
  • Jutan Cv 2018
    Kapellimestari, kuoronjohtaja ja mezzosopraano Jutta Seppinen aloitti musiikkiopintonsa 7-vuotiaana Länsi-Helsingin musiikkiopistossa viulunsoitolla. Sittemmin pääinstrumentti vaihtui pianon kautta lauluun. Ammattiopintoja hän jatkoi Sibelius-Akatemiassa opiskellen laulun lisäksi kuoronjohtoa ja musiikinteoriaa. Seppinen on suorittanut laulun diplomitutkinnon erinomaisin arvosanoin ja hän valmistui musiikin maisteriksi tammikuussa 2008. Syksystä 2011 lähtien Seppinen opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon luokalla opettajinaan professorit Leif Segerstam ja Atso Almila. Häntä ovat edellämainittujen lisäksi opettaneet mm. Esa-Pekka Salonen, Osmo Vänskä, Jorma Panula, Mikko Franck, John Storgårds ja Herbert Blomstedt. Kevään 2013 hän opiskeli orkesterinjohtoa Hochschule für Musik und Theater Leipzig. Syksyllä 2016 Seppinen johti diplomikonserttinsa erinonomaisin arvosanoin Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin kanssa Helsingin Musiikkitalossa. Seppinen on valmistumisensa jälkeen ehtinyt johtaa useita orkestereita Suomessa. Hänen debytoi kapellimestarina Tampere Filharmonian kanssa syksyllä 2014. Tämän jälkeen on hän johtanut useita suomalaisia orkestereita. Kaudella 2016-2017 hän konsertoi Keski-pohjanmaan Kamariorkesterin, Pori Sinfoniettan, Kymi Sinfoniettan, Lapin Kamariorkesterin, Joensuun kaupunginorkesterin, Wegelius kammarstråkareiden, Turun Filharmonisen orkesterin ja Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. Seppinen johtaa mielellään myös oopperaa. Hänet valittiin kansallisoopperan Kapu-apu -projektiin vuosiksi
    [Show full text]