Vol. 38 2013, nro 2

Maatalousympäristön päiväperhosseuranta 2012

ISSN 0355-4791

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 HUOM. Talvikaudella helmikuun loppuun asti vain parittomien viikkojen tiistaisin. • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI–00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo Pankki, IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi DABAFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki. Puheenjohtaja — Ordförande Puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, TOIMINNANJOHTAJA — 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, VERKSAMHETSLEDARE e-mail: [email protected] Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Varapuheenjohtaja Maatalousympäristön päiväperhos- puh. 050 586 8531, Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. seurannassa 2012 ratamoverkkoper- e-mail: [email protected] Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] hosen (Melitaea athalia) havainto- TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Muut hallituksen jäsenet: (1.7.2013 alkaen) määrät kipusivat sateisesta kesäsääs- Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Maria Heikkilä, Otsolahdentie 7 A 7, 02110 Espoo tä huolimatta uusiin huippulukemiin. Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten Kuva: Janne Heliölä. Puh. 040 502 2504, e-mail: [email protected] Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Juha Lemström, Takilatie 148 A, 00850 Helsinki Petri Hirvonen, Jari Kaitila, Hannu Koski (siht.), Puh. 040 550 0847, e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Juha Pöyry, Tatu Sallinen, Panu Välimäki Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Lassi Jalonen, Jari Kaitila, Baptria 2/2013 Ari Uusimäki, Jorvaksenpuisto 3 B 10, 02420 Jorvas Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Vol. 38 Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Sihteeri — Sekreterare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Julkaisija — Utgivare Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Suomen Perhostutkijain Seura ry Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Esko Tuomisto Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen TARVIKEVÄLITYS (Hyönteistarvike TIBIALE Oy) Internet: www.tibiale.fi Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. – Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana tiistaisin klo 15.30–20.00. HUOM. Talvikaudella helmikuun loppuun asti vain parittomien Ilmoitukset — Annonser viikkojen tiistaisin. OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • TILAUKSET: 1/1 sivu – sida 250 euroa [email protected] tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). 1/2 sivu – sida 150 euroa 1/4 sivu – sida 80 euroa

Baptrian toimitus AJANKOHTAISTA Päätoimittaja Panu Välimäki Simeonintie 3, 90410 Oulu, puh. 040 716 8516, SPS-TIEDOTTEET SÄHKÖPOSTIIN! e-mail: [email protected] Toimittajat: Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenillä on nyt mahdollisuus saada Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) tiedotteet kokouksista, kerhoilloista ja muista tapahtumista myös suoraan e-mail: [email protected] Jari-Pekka Kaitila sähköpostiinsa. Mikäli haluat liittyä seuran sähköpostilistalle, puh. 050 586 8531, ilmoitathan sähköpostiosoitteesi ja nimesi meille osoitteeseen: e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg ▶ [email protected] puh. 050 328 8886, e-mail: [email protected] Mielellään muodossa: Timo Lehto (taitto) puh. 050 338 3725, Kalle Perhonen e-mail: [email protected] [email protected] Timo Leponiemi puh. 0400 939939, Koska aiemmin sähköpostia seuralta saaneet eivät automaattisesti liity e-mail: [email protected] Tomi Mutanen sähköpostilistalle, pyydämme kaikkia listalle haluavia ilmoittamaan osoitteensa e-mail: [email protected] uudestaan. Muutokset sähköpostiosoitteissa ilmoitetaan jatkossa samaan Magnus Östman, (ruotsinnokset) osoitteeseen. Näin varmistamme seuran sähköpostilistan pysymisen ajan tasalla. tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, e-mail: [email protected] terveisin, Paino — Tryckeri: Seuran hallitus Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto

ISSN 0355-4791 KESÄN TAPAHTUMISTA JA SYKSYN KOHTAAMISISTA PÄIVITÄMME TIETOA MYÖS NETTISIVUILLEMME: www.perhostutkijainseura.fi 34 Baptria 2/20132/2012 Baptria PÄÄKIRJOITUS

Rivakka kesän saapuminen alkoi jotakuin- kin toukokuun puolivälissä, mm. kaalikoita on havaittu tästä eteenpäin huomattaviakin määriä. Kuva Timo Lehto, pohjakartan lähteenä 14.5.2013 ennustetta perjantaille 17.5.2013. COLA - Weather and Climate data. (www.http://wxmaps.org)

Aiheet (ja perhoset) vähissä!

esäisin media tulvii täysin toissijaisista uutisista, C. palaeno. Kaiken kaikkiaan perhosia on tavanomaista alku- jotka eivät itse asiassa ole uutisia ollenkaan. Vuo- kesää enemmän ja monipuolisemmin, mikä tietenkin ilahdut- desta toiseen jatkuva hyönteismaailmaa käsittelevä taa harrastajaa. Kuutinen koskee hyttysten määrää. Aivan kun ihmi- Toisena mielenkiintoisena näkökulmana ovat tulevat ke- set eivät jo tietäisi, että niitä on ja tulee olemaan joka tapauk- säsukupolvet. Kesä jatkuessa suotuisissa merkeissä, varmasti sessa aivan liikaa. Kun aiheet lopullisesti loppuvat, Suomessa kaikki tavanomaisesti kaksisukupolviset lajit tuottavat run- on ventovieraidenkin kanssa helppo päästä jutun alkuun puhu- saan kesäpolven ja suoraan kehittyviä yksilöitä tavataan vie- malla säästä. raammistakin tai jopa aivan uusista lajeista sekä totuttua poh- ”Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään” kuuluu vanha suo- joisempana. Haastankin kaikki harrastajat dokumentoimaan malainen sanonta. Nyt jos koskaan, tämä pitää paikkansa. lajitasolla kaikki omalla keräilyalueellaan monisukupolvisina Vuonna 2012 kesä tuntui viipyvän viipymistään ja Lapissa se vuonna 2013 esiintyvät lajit ja osallistumaan näin vuoden ei alkanut oikeastaan lopultakaan. Colias tyche aloitteli heinä- 2010 kesäsukupolviennätyksen rikkomiseen. Oman lisämaus- kuun puolivälissä ja elokuussa Kilpisjärvellä tavattiin kesäkuun teensa keski- ja loppukesään tuottavat touko- ja kesäkuun lajistoa, kuten Boloria freija ja Hadula melanopa. Nyt nuo sa- vaihteen kaakkoisvirtausten maahamme tuoneiden vaellusper- mat lajit Pieris napi ja Erebia pandrose lisättynä olivat lennossa hosten kotimaiset kannat. Omaan tietooni tosin on tullut sää- kesäkuun alkuun mennessä. Myös Cauchas breviantennella olosuhteet huomioiden yllättävän niukasti vaellushavaintoja, lensi runsaana Saanan etelärinteellä jo kesäkuun ensimmäi- mutta Plutella xylostella ainakin ylitti runsaudellaan jopa uu- sen viikon lopulla. Kesän aikaisuus näkyy voimakkaasti myös tiskynnyksen. Yksittäisten Vanessa atalanta ja V. cardui etelämpänä, sillä esimerkiksi Oulussa Colias palaeno lensi jo -yksilöiden mukana todennäköisesti saapui myös harvinai- täyttä päätä 3.6. ja Keski-Pohjanmaalla Coenonympha tullia oli sempia vieraita kuten Colias hyale ja miksi ei myös todellisia lennossa kesäkuun ensimmäisellä viikolla – siis kesä- ja heinä- yllätyksiä. kuun taitteen lajeja. Mukavasta alkukesästä huolimatta perhoskausi voi lässäh- Suomen sää oli pitkälti toukokuulle hyvin keväinen, kunnes tää pannukakuksi, kuten edellä mainitussa esimerkissä raidan kuun puolivälissä tilanne muuttui olennaisesti kesäisempään kukinta. Tällä menolla keskikesän perhoset ehtivät lentää ko- suuntaan ja äityi suorastaan hellejaksoksi. Oulussa kaljujen konaan ohi juhannukseen mennessä, minkä jälkeen koittaa raitojen kukinta alkoi 16.5. ja päättyi lehdellisissä puissa 19.5. täydellinen tyhjiö ennen syyslajiston lentoa. Ladataan suuret Mukava puoli yhtäkkisessä kesässä on, että ainakin Oulun seu- toiveet vaellusvirtauksiin, kevätvaelluksen jälkeläisiin ja yllät- dulla kesäkuun alkupäivinä on ollut samanaikaisesti lennossa täviin kesäsukupolviin – ja sitten maastoon. lajistoa toukokuun puolivälistä heinäkuuna alkuun; samalla käynnillä eräällä suolla näkyi hyväkuntoisina esimerkiksi Boloria freija, Hypoxystis pluviaria, Boloria frigga, Pyrgus Oulussa 9.6.2013 centaureae sekä Crambus alienellus sekä jo aiemmin mainittu Panu Välimäki

35 Baptria 2/2013 Baptria HYÖNTEISVIIKONLOPUSSA

Norna-horna ja muita yllätyksiä

Hyönteisviikonloppu Helsingin rattuna. Liettuasta uusia lajeja kertyi seit- ti. Erkki M. Laasonen loi mielenkiintoi- Kallvikissa 20.–21.4.2013 tarjosi semän, samoin Latviasta. Virossa pääs- sen katsauksen 1970-luvun harvinaisuuk- kokeneillekin harrastajille yllätyksiä. tiin 13 lajiin, kun mukaan oli saatu viisi sien tämänhetkiseen tilanteeseen. Osa Kukapa olisi arvannut, että poh- aiempina vuosina löydettyä lajia. Ruotsis- 40 vuoden takaisista harvinaisuuksista joisen tuttu sarakylmänperhonen ta uusia lajeja ilmoitettiin kuusi. on sellaisina pysynytkin. Tällaisia ovat (Oeneis norna) pitää sisällään ilmei- muun muassa valkosiipi (Cilix glaucatus), sesti kolme tai jopa neljä lajia. Lapin kylmänperhosissa riittää tuhkamaayökkönen (Agrotis cinerea) ja Nykyaikainen DNA-viivakoodaus tutkittavaa arosinappiperhonen (Pontia chloridice). on paljastamassa vastaavia yllätyk- Huomattavasti runsastuneita lajeja edus- siä muistakin lajeista. Viikonlopun suurimmaksi yllätysuutisek- tavat esimerkiksi siperianvaskiyökkönen si nousi sarakylmänperhosen (Oeneis nor- (Autographa mandarina), etelänkärsä- PS:n perinteinen viikonlop- na) todennäköinen jakautuminen useam- yökkönen (Herminia tarsicrinalis), juo- pukokous loi jälleen laajan maksi lajiksi. Tästä lajista (lajiryhmästä) muruuniyökkönen (Xestia collina) ja olii- kattauksen perhos- ja muun on olemassa varmasti kolme geneettisesti vikiiltoyökkönen (Deltote bankiana). hyönteisharrastuksen viimei- eri alkuperää. Saanalla elää ”Kilpisjärven Reima Leinonen esitteli 20 vuotta jat- simpiin kuulumisiin. Perhos- tyyppi”, Saariselän alueella ”Saariselän kunutta metsäluonnon yöperhosseuran- Spuolella uusia lajeja esiteltävänä oli tällä tyyppi” ja Kuusamossa suolla elävä ”Kuu- taa. Seurannassa mukana olevien valo- kertaa tavanomaista niukemmin. Mik- samon tyyppi”. Jos ne todetaan omiksi la- rysien määrä on laskenut merkittäväs- roissa uusia lajeja olivat pähkämöpussi- jeikseen, niiden nimet ovat vielä selvittä- ti huippuvuosien yli 150 rysästä noin 50 koi (Coleophora lineolea), luumukeula- mättä. Lajitilanteen selvittämiseksi tarvit- rysään. Pitkään jatkuneen seurannan yllä koi (Gelechia scotinella) ja kelttosulka- taisiin uutta tietoa erityisesti Metsä-Lapin leijuu lopettamisen uhka ja vuosi 2013 nen (Oxyptilia distans). Lajilistaan lisä- alueelta (tunturit ja suot). Norna-ryhmän voi jopa jäädä viimeiseksi seurantavuo- ystä tuo myös uusvanha lasisiipi (Synant- yksilöistä tarvitaan mahdollisimman tar- deksi, varoitteli Leinonen. hedon sp. nr. polaris) joka on vastikään kat tiedot muun muassa biotoopeista ja sii- erotettu pohjanlasisiivestä (Synanthedon tä, mitkä koiraat ja naaraat ovat esiinty- Idänsiilikäs kiehtoo – paljastu- polaris). neet yhdessä. Lisätietojen saamiseksi tal- vatko lajin salat? Makroissa uusien lajien lista oli vielä- letetuista yksilöistä toivotaan tuoretta jal- kin suppeampi, vain Cabera leptographa kaa tai paria DNA-tutkimuksia varten. Legendaarisen idänsiilikkään (Bore- -mittari. Punnittavaksi jää Ahvenanmaal- arctia menetriesii) elintapojen selvitte- la tehty mahdollinen näköhavainto puna- Harvinaisuuksia ennen – osa lyyn on parin viime vuoden aikana saatu verkkoperhosesta (Melitaea didyma). hyvinkin yleisiä nyt lisävalaistusta. Kuhmosta löydettiin vuo- Naapurimaissamme perhoskesä 2012 sikymmenien tauon jälkeen elävä perho- oli Suomen tapaan melko vaatimaton Vuosikymmenien saatossa suomalainen nen juhannuksena 2011. Venäjältä löyde- muutamiin aiempiin hyviin vuosiin ver- perhosmaailma on muuttunut melkoises- tyn naaraan jäljiltä kasvatukseen saatiin

Soiden perhoset ovat laajan kartoitus- työn kohteena. Kanervamittarin (Chlorissa viridata) havainnot painottuvat Hanko–Lahti– Mikkeli–Kuopio-linjan kaakkoispuolelle, jossa se on säännöllisesti ja kohtalaisen yleisesti tavattava laji. Muualta havaintoja on niukalti. Kuva Timo Leponiemi.

Mahdollinen näköhavainto Melitaea didyma -verkkoperhosesta tehtiin Ahvenanmaalla. Kuva Bulgariasta. (Timo Lehto).

36 Baptria 2/2013 Teksti Timo Leponiemi, kuvat Timo Leponiemi & Timo Lehto

noin 80 toukkaa, joista osa tuli kasvatuk- seen Suomeen. Myös feromonin eristä- misen uskotaan onnistuneen. Tämän an- siosta kesällä 2013 käynnistyy vapaaeh- toistyönä tehtävä seurantaprojekti, jossa feromonin avulla pyritään saamaan lisää tietoa lajin esiintymisestä ja elintavoista. Suomen lisäksi lajia kartoitetaan mitta- vasti myös Venäjän puolella. Laajaa kartoitustyötä tehdään myös suoperhosten tilanteesta. Kartoitusta joh- tava Markku Suoknuuti loi viikonloppu- kokouksessa katsauksen suoperhoslaji- en nykytilanteeseen. Jo nyt moni suoper- hoslajin esiintymä on hävinnyt Kymen- laakson alueelta. Esimerkiksi suonoki- Tarvikevälityksestä tehtiin taas hankintoja kesän perhonen (Erebia embla) esiintymät ovat keräilyjä varten. Perhos- vähentyneet selvästi Seinäjoki–Joensuu- harrastuksesta keskustele- linjan eteläpuolella. Samoin rämekyl- vat Pekka Koskinen (vas.), mänperhonen (Oeneis jutta) on hävinnyt Pekka Savolainen, Juha monilta aiemmilta esiintymispaikoiltaan. Tyllinen ja Ari Uusimäki. Myönteistäkin kehitystä on tapahtunut. Runsastuneita lajeja ovat muun muassa Janne Liikanen esittelee kasvatusten tuloksia, kirjopapurikko (Lopinga achine), räme- lapinsiilikkäitä (Pararctia kulmumittari (Idaea muricata) ja kehnä- lapponica) ja kiiltosiilikäs- mittari (Perconia strigillaria). tä (Callimorpha dominula). Vesa Lepistö ihailee hienoa Harrastajat kohtaavat siilikäsrivistöä.

Laajan perhostietouden lisäksi perhosvii- konloppu on ennen kaikkea harrastajien kohtaamispaikka. — Pitäähän tänne joka vuosi päästä. Tämä on ainoa viikonloppu, jolloin näkee näin paljon saman alan harrastajia. Ohjel- ma on mielenkiintoinen ja aina on muka- va kuulla, mitä perhosia Suomesta ja naa- purimaista on saatu. Toki muutkin hyön- teisryhmät kiinnostavat, tiivistää euralai- nen Janne Liikanen. — Minua kiinnostavat erityisesti bar- coding-systeemit. Perhosten uusi luokit- konloppu tarjoaa yhteenvedon ja kertauk- tilalle on tullut paljon uusia lajeja. Viime telu on ollut ykkösasia jo muutaman vuo- sen menneen kesän tärkeimmistä havain- aikoina olen panostanut enemmän myös den. noista. pikkuperhosiin. — Omaan keräilyyn täältä saa paljon — Me elämme aikamoista muutoksen ai- — Myös keräilytavat ovat muuttuneet, vinkkejä. Parhaat vinkit tulevat yleensä kaa. Monet perhoslajit ovat levittäyty- kun on tullut automaattipyydyksiä. Kes- iltatilaisuudessa, varsinkin sen loppupuo- mässä ja toisaalta osa on häviämässä. Itse torysät, syöttirysät ja feromonit antavat lella. Sekä virallinen että epävirallinen olen kiinnostunut etenkin suolajien muu- mahdollisuuden tehdä kartoituksia katta- ohjelma ovat molemmat hyviä, Liikanen toksista. Myös vaellukset ja muut lajiston vammin kuin aiemmin. DNA-tekniikan lisää. muutokset kiinnostavat. Täällä saa sel- tulo on myös mielenkiintoinen asia. Se laista sisäpiiritietoa, jota ei kirjoista löy- laittaa perhossystematiikkaa uusiksi. Myös nuoria toivotaan dä. Risto Valo harmittelee, että perhos- perhosten pariin — Itse olen tehnyt tarkkoja havainto- harrastuksen ikäjakauma on hieman uk- ja Kärkölässä 40 vuotta. Havainnosta on koutunut. Harrastajiksi hän toivoo enem- Kärköläläinen Risto Valo on pitkän lin- mielenkiintoista seurata näitä muutoksia. män myös nuoria, jotka ovat tervetulleita jan perhosharrastaja. Hänelle perhosvii- Monet lajit ovat tuossa ajassa hävinneet ja myös viikonloppukokouksiin.

37 Baptria 2/2013 Maatalousympäristön päiväperhosseurannan BAGH VON PETER vuoden 2012 tulokset

Maatalousympäristön päiväperhosseuranta käynnis- paivaperhosseuranta. Verkkoversiossa on lisäksi esi- tyi vuonna 1999. Vastaavaa linjalaskentaan perustu- tetty lajikohtaiset kannankehityskäyrät 1999–2012, vaa seurantaa tehdään nykyisin jo useimmissa Euroo- linjakohtaiset yhteenvedot sekä runsaimpien muiden pan maissa. Vuosien varrella työhön on osallistunut suurperhoslajien havaintomäärät. Kotisivuille meillä noin sata vapaaehtoista yhteensä 95 eri lasken- on myös koottu kaikki seurannassa talinjalta. Tässä raportissa esitellään kesän 2012 kes- tarvittavat ohjeet, lomakkeet ja USYMPÄ keiset seurantatulokset. Raportti on ladattavissa säh- tallennuspohjat sekä aiemmat LO R A IS köisenä seurannan verkkosivulta www.ymparisto.fi/ vuosiraportit. T T A Ö

A N

M

P

Ä

A

I T

!(

V

Kirjoittajien osoite – Authors’ address:

Seurantalinjat 2012 N

Ä

A !( Harrastaja P R Janne Heliölä, Mikko Kuussaari & Iris Niininen ER U ") Uusi linja HO SE Suomen ympäristökeskus S # MYTVAS !( !(

enneen vuoden merkittävin lähinnä itäisen Euroopan maita. Useimpi- !( tapahtuma oli se, että seu- en maiden seurannat ovat kuitenkin toi- !( !( rannassa kerätyt havain- mineet vasta muutaman vuoden, joten

!( !(!( # not on saatettu laajempaan- Suomi lukeutuu tässä yhteydessä konka- !( !( !(!(# !( !( !( Mkin hyötykäyttöön kopioimalla ne osaksi rien joukkoon. !( !(!( Hyönteistietokantaa. Tästä kerrotaan tar- !( !( !( !(!(!(!( #!(#!( !(!( kemmin raportin lopussa. Kansallisten !( !( Seuranta laajeni edelleen !( !( !( !( seurantojen välinen yhteistyö on myös !( !( !( !( ") !( !( !( ## !( !( !( ")!( !(!( !( pysynyt vireänä, ja sen tuloksena niitty- Seurannan toimintaan tai ohjeisiin ei teh- !( !(!( !( jen päiväperhosten tilaa Euroopassa ku- ty vuoden aikana muutoksia. Yhteensä 51 vastava seurantaindeksi saatiin päivitet- lajille lasketut kannanarviot on aiempaan KUVA 1 | FIG. 1. Laskentalinjat vuonna 2012 tyä. Seurantojen alueellinen kattavuus on tapaan tuotettu TRIM-ohjelmalla (Heliölä sekä eliömaantieteellisten maakuntien rajat. jo edustava, sillä joukosta puuttuu enää ym. 2010).

38 Baptria 2/2013 Results of the butterfly monitoring Resultat från moniteringen scheme in Finnish agricultural landscapes av dagfjärilar for the year 2012 i jordbruksmiljöer 2012

Butterflies have been monitored in Finland with transect counts since Dagfjärilar har moniterats i Finland sedan 1999 med hjälp av linje- 1999. In 2012, a total of 62 394 butterflies from 75 species were re- taxeringar. År 2012 noterades totalt 62 394 dagfjärilar av 75 arter corded from 60 transects (Table 1, Fig. 1). In addition to these, butter- på 60 linjer (Tab. 1, Fig. 1). Förutom dessa räknades dagfjärilar på nio flies were recorded on nine professionally counted ”Mytvas”-tran- professionellt inventerade ”Mytvas”-linjer. Antalet observerade arter sects. Numbers of observed species varied between 10 and 52 with varierade mellan 10 och 52 med ett medeltal på 30,4 arter och 11,3 an average of 30.4 species and 11.3 counts per transect. The annual inventeringar per linje. Årsindex för 51 arter beräknades med hjälp indices were calculated for 51 butterfly species using the TRIM soft- av TRIM-mjukvara. ware. Sommaren 2012 rådde ofta väder som var ogynnsamt för både dag- In the summer of 2012, the weather conditions were often unsuit- fjärilar och inventerare. Följden var att antalet dagfjärilar allmänt able for both butterflies and their recorders. As a consequence, but- taget var mycket mindre än under de två föregående, ovanligt goda terfly numbers were generally much lower than during the two previ- somrarna. Medeltalet för antalet observerade dagfjärilar sjönk med ous, exceptionally good summers. The average number of observed 29 % och totalt 36 arter (71 %) observerades i mindre antal än un- butterflies came down by 29 %, and a total of 36 species (71 %) were der 2011. Totalt sett låg ändå dagfjärilssäsongen nära medeltalet för observed less numerous than in 2011. Still, as a whole, the butter- åren 1999–2011. Endast för en art (Pararge aegeria) noterades det fly season was near the average for 1999–2011. Only one species lägsta värdet under perioden, medan sex arter (Pyrgus malvae, Gon- (Pararge aegeria) was recorded on its lowest level, while six spe- epteryx rhamni, Thecla betulae, Araschnia levana, Argynnis paphia cies (Pyrgus malvae, Gonepteryx rhamni, Thecla betulae, Araschnia och Melitaea athalia) nådde sin högsta abundans sedan 1999. Under levana, Argynnis paphia and Melitaea athalia) reached their highest hela perioden 1999–2012 uppvisade 10 arter en minskande trend och abundance since 1999. For the whole period of 1999–2012, a total of 11 arter en ökande trend, medan 14 arter bedömdes ligga på en sta- 10 species showed a decreasing trend and 11 species an increasing bil nivå (Fig. 5). trend, while 14 species were regarded as stable (Figure 5). Övriga dagaktiva storfjärilar räknades noggrant längs 20 amatörin- Other day-active Macrolepidopteran species were recorded thor- venterade och 9 professionellt inventerade ”Mytvas”-linjer. Totalt oughly on 20 amateur-counted and 9 ”Mytvas” -transects. A total of observerades 11 905 individer av 152 arter (Tab. 1). Det totala anta- 11 905 individuals and 152 species were observed (Table 1). The total let dagaktiva ”icke-dagfjärilar” minskade med 11 % från 2011. Tab. number of moths decreased by 11 % from 2011. Table 3 presents five 3 visar fem allmänna arter med kraftigt ökande trend och fem arter common moth species with either a strong increase or decrease (the som tydligt minskade år 2012. latter five species) in 2012.

Harrastajalinjat 2012 Keskiarvo Pienin Suurin Yhteensä Laskettuja linjoja yhteensä 60 47 30 59 95 – vähintään 12 laskentakertaa 28 26 17 35 - Laskentakertoja yhteensä 680 548 342 701 7 452 – keskimäärin 11,3 11,7 10,6 12,9 - Linjojen yhteispituus, km 159 136 91 159 - Päiväperhoset Lajeja yhteensä 75 67 58 78 88 – keskimäärin 29,6 30,3 27,2 33,7 - Yksilöitä yhteensä 62 394 54 933 24 862 83 188 721 459 – keskimäärin 1 040 1 162 829 1 459 - Muut päiväaktiiviset suurperhoset Linjoja joilta havaintoja 41 31 20 40 76 – joilta ilmoitettu yli 20 lajia 20 17 10 24 - Lajeja yhteensä 152 150 113 175 325 – keskimäärin 23,1 25,4 21,4 30,0 - Yksilöitä yhteensä 11 905 9 422 4877 13 954 129 486 – keskimäärin 283 300 232 377 -

TAULUKKO 1 | TABLE 1. Maatalousympäristön päiväperhosseurannan tunnusluvut vuodelta 2012 verrattuna vuosien 2002–2011 tietoihin.

Kesällä 2012 seurantaa tehtiin yhteen- ta päättyi vain Om Pietarsaaressa – tusen vuoksi hyviä laskentapäiviä oli niukasti sä 60 harrastajalinjalla, mikä oli uusi en- tack, Gun! Lisäksi yksi linja jäi työkiirei- tarjolla. Etenkin heinäkuussa moni joutui nätys (Taulukko 1, Kuva 1). Laskennat jatkui- den vuoksi tauolle. vääntämään ’pakollisetkin’ laskennat lä- vat lisäksi yhdeksällä MYTVAS-seuran- Laskenta-aktiivisuus jäi hieman edel- hes pilvisen taivaan alla. Sääkriteereistä talinjalla (ks. Kuussaari ym. 2008). Uusia per- lisvuosia alhaisemmaksi, keskimäärin oli siis ajoittain pakko joustaa, mutta sen hoslinjoja perustettiin kaksi (N Lapin- 11,3 kertaan linjaa kohden (Taulukko 1). ansiosta vain yhdellä linjalla jäätiin alle järvi ja Ab Vihti), ja seurantaa jatkettiin Tästä ei kuitenkaan voi moittia havain- seitsemän laskennan minimitavoitteen. tauon jälkeen kahdella linjalla. Seuran- noijia, sillä kesän surkeiden sääolojen Alkuperäisiä eli vuonna 1999 perus-

39 Baptria 2/2013 24 80 02–11 02–11 2012 2012 laskentalinjoista. 22 60 Tuttuun tapaan eniten päiväperhosla- jeja (52) tavattiin Kb Kesälahden lasken-

20 talinjalla, jopa yksi edellisvuotista enem- 40 män. Seuraavatkin linjat olivat kaakon kulmilta: Ka Kouvola (49), Sa Lappeen- 18 ranta (48) ja Sa Ruokolahti (47). Myös 20 suurimmat yksilömäärät kirjattiin Kesä- Päiväperhosyksilöitä / km Keskilämpö laskennan alussa lahden (8313) ja Kouvolan (4185) linjoilta. 16 Vuosiraportin verkkoversiossa on yhteen- 0 veto kaikkien laskentalinjojen laji- ja yk- silömääristä. Elo1 Elo2 Kesä1 19-2 0 21-2 2 23-2 4 25-2 6 27-2 8 29-3 0 31-3 2 33-3 4 35-3 6 Kesä2 Touko Heinä1 Heinä2 Kalenteriviikko Perhoskannat palasivat KUVA 2 | FIG. 2. Keskimääräiset laskennan KUVA 3 | FIG. 3. Päiväperhosten keskitihey- arkiselle tasolle aikaiset lämpötilat kesällä 2012 sekä vuosina det laskentalinjoilla kesän eri aikoina vuonna 2002–2011 keskimäärin. 2012 sekä vuosina 2002–2011 keskimäärin. Kahden erinomaisen vuoden jälkeen useimmat päiväperhoslajit vähenivät nyt tettuja laskentalinjoja oli edelleen muka- kot havainnointisäät saattoivat osaltaan selvästi. Yhteensä 36 lajin (71 %) kanta na peräti 16. Joillakin niistä reitti on hie- vääntää kannanarvioita liiankin alhaisik- laski edellisvuodesta, mutta vain 27 la- man muuttunut, tai välissä on ollut tauko- si. jia (57 %) jäi alle edeltäneen vuosikym- vuosia, mutta kuitenkin – sitkeästi muka- Perhoskesällä oli hyvät lähtökohdat, menen keskiarvon. Kokonaisuutena per- na edelleen. Erityisen lämmin kiitos näil- sillä kaksi edellistä kesää olivat olleet hoskesä 2012 oli edelleen hieman tavan- le veteraaneille! Motivaation puutteesta erinomaisia (Heliölä ym. 2012, Saarinen 2011) omaista parempi, sillä seurantajaksolle ei voi moittia muitakaan, sillä ani harva ja talvi oli suotuisan kylmä ja runsas- on osunut viisi keskimäärin parempaa on jättänyt havainnoinnin vain vuoteen luminen. Keväällä perhosia olikin jopa ja kahdeksan heikompaa vuotta (Kuva 4). tai pariin. keskimääräistä enemmän (Kuva 3). Kesä- Kaikkien lajien havaintomäärät ja kan- kuussa tilanne kääntyi huonompaan, ja nankehitysarviot on esitetty taulukossa 2. Vaikea kesä perhosille juhannuksen aikaan perhostiheydet jäi- Tulosten valossa maatalousympäris- – ja etenkin havainnoijille vät jo selvästi keskiarvosta. Heikot sää- tömme tavanomaisten päiväperhoslajien olot lykkäsivät lisäksi lajien lentoaikoja, tila näyttää pysyneen 2000-luvulla varsin Kesällä 2012 säät eivät juuri suosineet joten perhoskesän huippu nähtiin vasta vakaana. TRIM-ohjelma arvioi, että vuo- sen paremmin perhosia kuin niiden ha- heinäkuun jälkipuoliskolla. Syyskesällä sien 1999–2012 välillä merkitsevästi run- vainnoijiakaan. Sadetta kertyi poikke- perhosmäärät olivat tavanomaista tasoa, sastuneita lajeja oli 11, vähentyneitä 10 ja uksellisen paljon, ja kesäkuu oli myös ta- mutta havaintoja ylimääräisen kesäsuku- kannankehitykseltään vakaita 14 (Kuva 5). vanomaista viileämpi (Niinimäki ym. 2012a). polven yksilöistä kertyi selvästi edellis- Tulos selittynee osin myös teknisillä syil- Tämä näkyi notkahduksena myös las- vuosia niukemmin. lä eli aikasarjan pitenemisellä. Vuosien kentojen aikaisissa lämpötiloissa (Kuva 2). Kesällä 2012 seurannassa havaittiin 62 lisääntyessä satunnaisvaihtelun vaikutus Heinä- ja elokuu olivat lämpötiloiltaan ta- 394 yksilöä yhteensä 75 päiväperhoslajis- vähenee, kun yksittäiset huippu- tai poh- vanomaisia (Niinimäki ym. 2012b), mutta las- ta (Taulukko 1). Verrattuna edellisvuoden javuodet eivät enää yhtä helposti ”vään- kentoja tehtiin tuolloinkin keskimääräis- ennätyksiin havaintomäärät laskivat kes- nä” lajeja joko runsastuneeksi tai vähen- tä koleammissa oloissa (Kuva 2). Havainto- kimäärin 29 % ja lajimäärät 12 %. Luvut tyneeksi. Tulos on kuitenkin siinä mie- määriä laski myös se, että taivas oli kovin olivat silti lähellä seurantajakson keski- lessä lohdullinen, että ainakin maamme usein pilvien peitossa. Alla olevia tulok- arvoa. Lasku oli laajamittaista, sillä la- yleisemmillä päiväperhosilla näyttäisi sia tulkitessa tuleekin muistaa, että hei- jimäärä laski 78 % ja yksilömäärä 86 % menevän ihan tyydyttävästi.

2,0

14

1,5 12

10

1,0 8

6

0,5 Päiväperhoslajeja Yhteensä 4 Reunalajit Peltolajit 2 Laji-indeksien geometrinen keskiarvo Niittylajit 0,0 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 - -- 0++ + Kannankehityksen trendi 1999–2012

KUVA 4 | FIG. 4. Päiväperhosten keskimääräinen runsausvaihtelu 1999–2012 sekä KUVA 5 | FIG. 5. Kannankehitykseltään kolmen ekologisen pääryhmän osalta että maatalousalueiden vakinaisten lajien osalta erilaisiin trendiluokkiin sijoittuneiden päivä- yhteensä (n=45). Vertailukohtana on vuosi 2001, joka saa indeksiarvon 1. perhoslajien lukumäärät. TRIM-ohjelma antoi trendi-arvion yhteensä 35 lajille. 40 Baptria 2/2013 JANNE HELIÖLÄ JUHA SORMUNEN

+

+

Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) nousi ensimmäistä kertaa lajilistan kakkoseksi asti.

Ruostenopsasiiven (Thecla betulae) havain- tomäärät ovat vaihdelleet jyrkästi, nyt laji oli ennätyksellisen runsas.

Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) runsastui uusiin huippulukemiinsa. + PETER VON BAGH VON PETER +

41 Baptria 2/2013

JUHA SORMUNEN

+ Keisarinviitan (Argynnis paphia) kannat vahvis- tuivat entisestään.

TAULUKKO 2 | TABLE 2. Seurannassa Sija Laji Yksilö- Linjoja Muutos verrattuna havaitut päiväperhoslajit kesältä 2012 järjes- 2012 2011 määrä (n=69) 2011 02–11 tettynä havaintojen yhteismäärän mukaan. 1. 2. Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) 15786 68 +58 +14 Lisäksi on ilmoitettu monellako linjalla laji 2. 6. Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) 6183 60 +59 +75 havaittiin (n=69, sisältäen Mytvas-linjat) sekä 3. 1. Lanttuperhonen (Pieris napi) 5750 69 -45 -16 TRIM-indeksin muutos (%) verrattuna edel- 4. 4. Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) 4990 68 -31 +11 liskesään ja vuosien 2002–2011 keskiarvoon. 5. 3. Lauhahiipijä (Thymelicus lineola) 4306 67 -54 -41 * Metsänokiperhosella vertailukohtina vuosi 6. 5. Angervohopeatäplä (Brenthis ino) 3189 63 -48 -6 2010 sekä parillisten vuosien keskiarvo. 7. 7. Kangasperhonen (Callophrys rubi) 2167 60 +16 +58 8. 12. Neitoperhonen (Nymphalis io) 2057 67 0 -49 Tesmaperhonen (Aphantopus hyperantus) 9. 8. Niittyhopeatäplä (Boloria selene) 2000 58 -38 -39 palasi parin huonomman vuoden jälkeen 10. 14. Piippopaksupää (Ochlodes sylvanus) 1742 64 -18 -10 seurannan kärkipaikalle. 11. 10. Loistokultasiipi (Lycaena virgaureae) 1448 52 -53 -44 JANNE HELIÖLÄ 12. 23. Tummapapurikko (Pararge maera) 1021 42 +59 +24 13. 15. Ketohopeatäplä (Argynnis adippe) 959 47 -36 +1 14. 30. Karttaperhonen (Araschnia levana) 907 46 +185 +357 15. 11. Hopeasinisiipi (Plebeius amandus) 889 55 -72 -38 16. 16. Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) 888 39 -47 -22 17. 20. Ratamoverkkoperhonen (Melitaea athalia) 878 45 +12 +159 18. 21. Herukkaperhonen (Nymphalis c-album) 867 59 +47 +42 19. 24. Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) 863 22 +31 +37 20. 34. Keisarinviitta (Argynnis paphia) 618 31 +18 +218 21. 18. Orvokkihopeatäplä (Argynnis aglaja) 584 41 -47 -21 22. 9. Metsänokiperhonen (Erebia ligea)* 572 32 +83 +55 23. 29. Virnaperhonen (Leptidea sinapis) 565 45 -3 +7 24. 22. Auroraperhonen (Anthocharis cardamines) 539 57 -9 +7 25. 25. Kangassinisiipi (Plebeius argus) 537 35 -40 +15 26. 28. Ketosinisiipi (Plebeius idas) 469 28 -28 +11 27. 26. Pursuhopeatäplä (Boloria euphrosyne) 359 38 -41 -33 28. 19. Ketokultasiipi (Lycaena hippothoe) 343 32 -70 +2 29. 38. Paatsamasinisiipi (Celastrina argiolus) 319 48 +30 +41 30. 27. Suruvaippa (Nymphalis antiopa) 316 55 -53 +18 31. 31. Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) 308 2 - - 32. 13. Niittysinisiipi (Plebeius semiargus) 286 41 -87 -69 33. 37. Juolukkasinisiipi (Plebeius optilete) 210 29 -6 +15 34. 17. Hohtosinisiipi (Plebeius icarus) 200 38 -86 -62 35. 35. Ruskosinisiipi (Plebeius eumedon) 177 18 -43 -5 +

42 Baptria 2/2013 PETER VON BAGH VON PETER 8 Ketokultasiipi Loistokultasiipi 6

4 Indeksi (2001 = 1) 2

0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012

KUVA 6 | FIG. 6. Ketokultasiiven (Lycaena hippothoe) ja loistokultasiiven (Lycaena virgaureae) kannanmuutoksissa on ollut ajallista synkroniaa, mutta erilaiset trendit. Ensin mainitulla suunta on ollut nouseva, toisella laskeva. – Hopeasinisiipi (Plebeius amandus) sekä muut niittyjen sinisiivet olivat selvästi edel- lisvuosia vähälukuisempia.

Sääoloista huolimatta yhteensä kuu- Sija Laji Yksilö- Linjoja Muutos verrattuna si lajia runsastui nyt uusiin huippulu- 2012 2011 määrä (n=69) 2011 02–11 kemiinsa: mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae), sitruunaperhonen (Gonepteryx 36. 32. Mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola) 176 27 -66 -57 37. 41. Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) 146 21 -19 +34 rhamni), ruostenopsasiipi (Thecla betu- 38. 44. Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) 141 29 +68 +145 lae) ja ratamoverkkoperhonen (Melitaea 39. 43. Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) 102 37 -56 -63 athalia), sekä tuttuun tapaan karttaper- 40. 40. Suokeltaperhonen (Colias palaeno) 100 9 -40 -28 honen (Araschnia levana) ja keisarinviit- 41. 47. Metsäpapurikko (Pararge petropolitana) 86 15 +33 -46 ta (Argynnis paphia). Vain täpläpapurik- 42. 49. Keltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia) 83 2 - - ko (Pararge aegeria) teki viime vuonna 43. 42. Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) 81 19 -53 -50 uuden pohjanoteerauksen – taas kerran, 44. 33. Naurisperhonen (Pieris rapae) 74 14 -69 -57 lajin kannankehitys on ollut murheellis- 45. 39. Kaaliperhonen (Pieris brassicae) 66 11 -74 -71 46. 45. Keltaniittyperhonen (Coenonympha pamphilus) 65 10 -38 -47 ta seurattavaa. Myös metsäpapurikon (P. 47. 36. Amiraali (Vanessa atalanta) 50 25 -84 -63 petropolitana) tilanne on edelleen lähes 48. 50. Ruostenopsasiipi (Thecla betulae) 42 15 +218 +284 yhtä kurja, mutta tummapapurikko (P. 49. 46. Ritariperhonen (Papilio machaon) 33 18 -60 0 maera) on toipunut viime vuosina selväs- 50. 50. Tuominopsasiipi (Satyrium pruni) 32 8 -24 +15 ti. 51. 57. Haapaperhonen (Limenitis populi) 28 11 +16 -9 Parin heikomman vuoden jälkeen sel- 52. - Peltovirnaperhonen (Leptidea juvernica) 23 2 - - västi runsastunut tesmaperhonen (Aphan- 53. 56. Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) 19 7 - - topus hyperantus) palasi takaisin lajilis- 54. 60. Tummakirjosiipi (Pyrgus alveus) 18 10 - - 55. 66. Häiveperhonen (Apatura iris) 15 8 - - tan kärkeen (Taulukko 2). Sitruunaperhonen 55. 54. Keltatäplähiipijä (Carterocephalus palaemon) 15 2 - - nousi vakuuttavasti ensimmäistä kertaa 57. 52. Helmihopeatäplä (Issoria lathonia) 10 5 - - kakkostilalle asti. Muista kärkipään la- 58. 64. Pikkuhäiveperhonen (Apatura ilia) 9 7 - - jeista vain kangasperhonen (Callophrys 58. 63. Isokultasiipi (Lycaena dispar) 9 3 - - rubi) runsastui. Kaikkein heikoimmin 58. - Isonokkosperhonen (Nymphalis xanthomelas) 9 7 - - meni niittyjen sinisiivillä, joiden kannat 58. 55. Täpläpapurikko (Pararge aegeria) 9 7 -19 -80 ovatkin tyypillisesti vaihdelleet jyrkästi 62. 53. Ohdakeperhonen (Vanessa cardui) 8 8 -71 -89 kesän sääolojen mukaan. Myös kultasii- 63. 58. Tamminopsasiipi (Favonius quercus) 6 4 - - 64. 59. Rinnehopeatäplä (Argynnis niobe) 5 3 - - villä suunta oli nyt alaspäin (Kuva 6). 65. 60. Suohopeatäplä (Boloria aquilonaris) 4 4 - - Harvinaisempia lajeja tavattiin sel- 65. 62. Kannussinisiipi (Cupido argiades) 4 2 - - västi edellisvuotta vähemmän. Häive- ja 67. 69. Jalavanopsasiipi (Satyrium w-album) 3 2 - - pikkuhäiveperhosesta (Apatura iris, A. 68. 64. Etelänhopeatäplä (Argynnis laodice) 2 1 - - ilia) kertyi silti edellisvuotista enemmän 68. 69. Saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) 2 1 - - havaintoja. Ensimmäistä kertaa Sb Lep- 68. 48. Sinappiperhonen (Pieris daplidice) 2 2 - - pävirran linjalla havaittu huhtasinisiipi 71. 69. Rämehopeatäplä (Boloria eunomia) 1 1 - - (Plebeius nicias) oli iloinen yllätys, sa- 71. 66. Vaaleakeltaperhonen (Colias hyale) 1 1 - - moin Sa Ruokolahdella tavattu tumma- 71. 66. Suonokiperhonen (Erebia embla) 1 1 - - 71. 69. Tummahäränsilmä (Maniola jurtina) 1 1 - - häränsilmä (Maniola jurtina). Etelänho- 71. 69. Huhtasinisiipi (Plebeius nicias) 1 1 - - peatäplän (Argynnis laodice) ilmeisen ko-

43 Baptria 2/2013 JANNE HELIÖLÄ timainen kanta sinnitteli edelleen N Por- voossa. Sokerina pohjalla peltovirnaper- honen (Leptidea juvernica) saatiin vah- vistettua seurannalle uudeksi lajiksi, ja peräti kahdelta linjalta. Vaeltajaperhoset olivat kautta linjan vähälukuisia kesällä 2012. Sekä nauris- ja kaaliperhosen (Pieris rapae, P. bras- sicae) että amiraalin ja ohdakeperhosen (Vanessa atalanta, V. cardui) havainto- määrät olivat lähellä pohjatasojaan. Har- valukuisemmista lajeista kannussinisiipi (Cupido argiades) tuli vastaan vain kah- della linjalla ja sinappiperhonen (Pieris daplidice) sekä vaaleakeltaperhonen (Co- lias hyale) yhdellä. Vuoden suurin yllät- täjä isonokkosperhonen (Nymphalis xan- thomelas) osui sentään yhteensä seitse- mälle laskentalinjalle.

Muut päiväaktiiviset suurperhoset

Muilla suurperhosilla havaintomäärät ovat vaihdelleet vuodesta toiseen saman- suuntaisesti, mutta loivemmin kuin päi- väperhosilla. Kesällä 2012 niidenkin laji- ja yksilömäärät laskivat selvästi. Havain- toja kertyi nyt 11 905 yksilöstä ja 152 lajista (Taulukko 1). Lajistoltaan kattavas- ti havainnoituja harrastajalinjoja oli yh- teensä 20. Yhteenveto 40 runsaimman lajin havaintomääristä ja niiden muutok- sista löytyy vuosiraportin verkkoversios- ta. Lajilistan kärjessä pysyivät viime vuoden tavoin pihamittari (Scotopte- ryx chenopodiata, -5 %), ruutumittari (Chiasmia clathrata, -6 %) ja metsämit- – tari (Ematurga atomaria, -22 %). Joitain selvimmin runsastuneita ja vähentynei- Täpläpapurikon (Pararge aegeria) kannat ovat pudonneet vain kymmenykseen 2000-luvun tä lajeja on koottu taulukkoon 3. Joukos- alun tasosta. ta erottui vahvimmin harmoraanumitta-

JANNE HELIÖLÄ ri (Epirrhoe alternata), joka esiintyi nyt + runsaampana kuin koskaan seurantajak- solla. Toissa vuoden ykkönen mäkikent- tämittari (Xanthorhoe montanata) puo- lestaan jatkoi jyrkkää vähenemistään.

Seurantatiedot nyt osana Hyönteistietokantaa

Yhteenveto linjalaskenta-aineistoista luo- vutettiin tänäkin vuonna Valtakunnalli- sen päiväperhosseurannan (Saarinen 2011) käyttöön. Viimevuotisen lupauksen mu- kaisesti kaikki vuosien 1999–2012 ha- vaintoaineistot on nyt sisällytetty myös osaksi Matti Virtalan kehittämää Hyön- teistietokantaa (http://hyonteiset.luomus. fi/insects/main/EntDatabase.html). Siir- rettyjä havaintoja kertyi yhteensä 85 656 Harmoraanumittari (Epirrhoe alternata) oli kesällä 2012 erityisen runsaslukuinen. tietuetta, mikä vastasi noin 5 % lisäystä

44 Baptria 2/2013 LIITE 1. Päiväperhosten seurantalinjat SIJA LAJI Yksilö- Linjoja Muutos-% laskijoineen vuonna 2012. * Uudet linjat, 2012 2011 määrä (n=37) 2011–12 ** lähiseudulla viisi lisälinjaa. NOUSIJAT 5. 14. Harmoraanumittari (Epirrhoe alternata) 870 24 +189 14. 27. Gammayökkönen (Autographa gamma) 286 28 +459 LINJAN SIJAINTI LINJAN LASKIJA(T) 17. 24. Puroyökkönen (Rivula sericealis) 150 15 +164 VARSINAIS-SUOMI Kemiönsaari, Kråkvik Matts Cygnel 18. 23. Vyökiiltoyökkönen (Protodeltote pygarga) 117 20 +56 Kemiönsaari, Skoböle Markku Lintervo 25. 34. Aitokeltasiipi (Eilema lutarellum) 67 14 +100 Laitila, Lausti Ari-Pekka Rikkonen LASKIJAT Lohja, Mustlahti Juha Korhonen Paimio, Askala Reijo Myyrä 6. 7. Kasteyökkönen (Polypogon tentacularius) 552 24 -40 Parainen, Bodnäs Anssi Teräs 7. 4. Nokimittari (Odezia atrata) 520 24 -59 Parainen, Mielisholm Rainer Grönholm 10. 6. Mäkikenttämittari (Xanthorhoe montanata) 349 27 -58 Salo, Pappila Matias Kuokkanen 12. 9. Liitumittari (Siona lineata) 295 24 -36 Salo, Tupuri Toni Ruokonen 16. 11. Serpentiinimittari (Idaea serpentata) 213 22 -48 Turku, Kurala Reijo Myyrä Vehmaa, Kuulila Aki Kaunisto Vihti, Nummela* Janne Heliölä TAULUKKO 3 | TABLE 3. Vuonna 2012 selvästi runsastuneita ja vähentyneitä muita suur- UUSIMAA perhoslajeja. Havaintomäärän muutos (%) perustuu molempina vuosina vertailukelpoisesti Espoo-Vihti, Nuuksio Juha Sormunen laskettuihin linjoihin (n=37). Espoo, Söderskog Juha Sormunen Kirkkonummi, Masala Sami Lindgren perhosten (Lepidoptera) aiempaan tietue- Seuranta jatkuu kesällä 2013 aiemmil- Lapinjärvi, Rutumi* Timo Paasikunnas Mäntsälä, Ohkola Olli Elo määrään. Linjalaskentojen tiedot toivat la periaatteilla ja toivottavasti entistäkin Porvoo, Stensböle Peter von Bagh merkittävän lisän etenkin monen muun laajempana. Uudet havainnoijat ovat aina Raasepori, Gullö Kauri Mikkola päiväaktiivisen perhoslajin havaintoai- tervetulleita mukaan! Seurannan verk- Sipoo, Nikkilä Mikko Kuussaari neistoon (kuva 7). kosivuilta löytyvistä ohjeista saat hyvän Vantaa-Sipoo, Myyras Päivikki Telenius Tarkat, lohkokohtaiset seuranta-ai- yleiskuvan siitä, miten seurantaa tehdään. ETELÄ-POHJANMAA Kristiinankaupunki (MH) Heikki Vuorinen neistot säilyvät kuitenkin jatkossakin Tarkempia yksityiskohtia voit tiedustel- Vaasa, Vanha Vaasa Seppo Kontiokari vain kirjoittajien hallussa. Hyönteistieto- la kirjoittajilta niin puhelimen kuin säh- Vaasa, Teeriniemi Börje Snickars kantaan siirretyistä tiedoista on häivytet- köpostinkin välityksellä. Autamme mie- ETELÄ-KARJALA ty yksityiskohtia siten, että kunkin pai- luusti seurannan alkutaipaleella. Kotka, Laajakoski Lauri Luukkonen Kouvola, Liikkala Ossi Öhman kan, päivän ja lajin yksilömäärät on sum- Vuosiraportti kesän 2013 tuloksista ETELÄ-HÄME mattu yhteen, sisältäen myös laskennan julkaistaan keväällä 2014 sekä Baptriassa Forssa, Salmistonmäki Miika Järvinen ulkopuoliset havainnot. Kunkin linjan että seurannan verkkosivuilla. Kärkölä, Tillola Jarmo Eronen kaikki havainnot on lisäksi kirjattu yh- Nastola, Mäkelä Juha Sormunen Orivesi, Siitama Janne Heliölä delle koordinaattitiedolle. Uhanalaisten Kiitokset Orivesi, Uiherla Toivo Koskinen lajien tarkat tiedot on salattu, mutta kaik- Suuret kiitokset kaikille seurantaan osal- Pälkäne, Pohjalahti Risto Martikainen ki muut havainnot ovat vapaasti selatta- listuneille havainnoijille (Liite 1). Kiitäm- Ruovesi, Tuuhoskylä Reijo J. Sulkava vissa. Tuplahavaintojen välttämiseksi tie- me myös Susu Rytteriä ja Markus Ha- Somero, Häntälä Reijo Myyrä dot jätettiin osin tai kokonaan siirtämättä veria avusta havaintoaineistojen käsit- Urjala, Puolimatka Pekka Vantanen Urjala, Hakkila Sauli Turja havainnoijilta, jotka ilmoittivat tallenta- telyssä sekä Juha Sormusta ja Peter von ETELÄ-SAVO neensa niitä jo itse. Baghia hienoista valokuvista. Imatra, Saunasuo Jouni Kumpulainen Lappeenranta, Korvenkylä Kimmo Saarinen ym. Mäntyharju (3 linjaa) Susu & Milka Rytteri Ruokolahti, Aisaniemi** Terho Poutanen E. glyphica Lähteet E. tristata POHJOIS-HÄME Jyväskylä, Nyrölä Olli Lahtinen Z. viciae Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2010: Maatalousympä- POHJOIS-SAVO I. serpentata ristön päiväperhosseuranta 1999–2008. — Suomen ympäris- Leppävirta, Itkola Helena Rönkä tö 2/2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 65 s. A. statices Mikkeli, Haukivuori Anja & Pekka E. hastulata Heliölä, J., Kuussaari, M. & Niininen, I. 2012: Maatalousympä- Paavilainen C. mi ristön päiväperhosseuranta 2011. — Baptria 37: 24–31. POHJOIS-KARJALA S. lineata Kesälahti, Alakylä Mika Karttunen, Niinimäki, N., Hutila, A., Simola, H. & Karlsson, P. (toim.) Hans Colliander L. cruentaria 2012a: Ilmastokatsaus 6/2012, Kesäkuu. — Ilmatieteen lai- Kitee, Potoskavaara Tupu Vuorinen E. pygmaeta tos. http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastokatsaus-lehti. Liperi, Kaatamo Ali Karhu C. clathrata Liperi, Leppälahti Anneli Raunio Niinimäki, N., Hutila, A., Simola, H. & Karlsson, P. (toim.) S. chenopodiata Rääkkylä, Saviniemi Tatu Sallinen 2012b: Ilmastokatsaus 8/2012, Elokuu. — Ilmatieteen laitos. Rääkkylä, Rasivaara Pirkko Kaasinen 020406080100 http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastokatsaus-lehti. KESKI-POHJANMAA Osuus tietueiden yhteismäärästä, % (1999–2012) Kuussaari, M., Heliölä, J., Tiainen, J. & Helenius, J. (toim.) Pietarsaari, Lövö Gun Pelletiér 2008: Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon moni- Pohjois-Pohjanmaa muotoisuudelle ja maisemalle. MYTVAS-loppuraportti 2000– Tyrnävä, Temmes Annikki Näppä KUVA 7. | FIG. 7. Hyönteistietokan- 2006. — Suomen ympäristö 4/2008. Suomen ympäristökes- Utajärvi, Pälli Eero Lindgren nan aiempien havaintojen (keltainen) kus, Helsinki. 208 s. KOILLISMAA Kuusamo, Jyrkänkoski Matti Iipponen, sekä linjalaskentojen (ruskea) suhteelliset Saarinen, K. 2011: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta Pekka Partanen, osuudet yhteenlasketusta tietuemäärästä 2011. — Baptria 36: 102–112. Jouni Ronkainen eräillä päiväaktiivisilla perhoslajeilla.

45 Baptria 2/20131/2013 Bucculatrix artemisiella Herrich-Schäffer, 1855 ja B. ratisbonensis Stainton, 1861: vuosikymmenien pituinen nimisekaannus Suomessa (Lepidoptera: Bucculatricidae)

Marko Mutanen Kirjoittajan osoite – Author’s address: Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki, [email protected]

ucculatrix ratisbonensis sa mitään eroja. Lajeja ei ole kuitenkaan lyysi varmisti, että ne todella edustavat (vallitöyhtökoi) ja B. arte- koskaan tavattu Suomessa samalta pai- samaa lajia kuin hankoniemeläiset, täs- misiella (marunatöyhtökoi) kalta. B. ratisbonensis on tunnettu lähin- sä vaiheessa siis B. artemisiellaa. Kaiken ovat kaksi ketomarunalla nä Kaakkois-Suomesta Haminan ja Lap- piti nyt olla selvää, vain kökarilaiset oli (Artemisia campestris) elä- peenrannan ympäristöstä, mutta myös tulkittu väärin. Bvää pikkuperhoslajia (Bengtsson & Johans- Ahvenanmaalta Kökarin kunnan alueella Maaliskuussa 2012 itävaltalainen per- son 2011), jotka molemmat ovat Suomessa olevilta pikkusaarilta. B. artemisiella sen hostutkija Peter Huemer lähestyi mi- harvinaisia ja katsottu erittäin uhanalai- sijaan on tunnettu vain muutamalta pai- nua ja kertoi, että suomalaiset dna-ana- seksi (luokka EN) (Rassi ym. 2010). B. ratis- kalta Hankoniemeltä, jossa sillä kuiten- lysoidut yksilöt on määritetty toisin kuin bonensis on ilmoitettu Suomesta jo kauan kin on runsaita esiintymiä. keskieurooppalaiset. Hän myös kertoi sitten, kun taas hankolaisten yksilöiden Kasvattaessamme lajeja yhtaikaa huo- kollegansa tehneen genitaalipreparaatin todettiin edustavan lajia B. artemisiel- masimme että tuoreina lajien ulkonäkö B. artemisiellaksi katsotusta naarasyksi- la vasta vuonna 1983 (Laasonen & Laasonen poikkeaa toisistaan melko selvästi. Näin löstä ja että Bengtssonin & Johanssonin 1983). Lajit muistuttavat toisiaan paljon ja ollen olinkin yllättynyt, kun kasvatin (2011) tuoreen kirjan perusteella heidän varman erottamisen on katsottu edellyt- Sami Haapalan kanssa marunalta Buccu- yksilönsä olisi oikein määritetty. Näin ol- tävän genitaalien tutkimista. Lajien bio- latrix-yksilöitä Kökarin Örlandetin saa- len alkoikin vaikuttaa siltä, että lajit olisi logia on hyvin toistensa kaltainen. Mo- relta ja totesin yksilöiden muistuttavan Suomessa tulkittu aina väärin. Tätä tuki lemmat ovat tavattavissa toukkina par- ulkonäöltään selvästi hankolaisia, ei niin- myös se, että saksalaisen perhosasian- haiten toukokuussa, jolloin vapaana elä- kään kaakkoissuomalaisia yksilöitä. Aa- tuntijan Andreas Segererin myöhemmin viä toukkia ja niiden nahanvaihtokehtoja vistelin tässä vaiheessa, että kökarilaiset analysoimat yksilöt B. ratisbonensis -la- löytää suhteellisen helposti ravintokasvi- on tulkittu väärin ja että ne edustavat sa- jin tyyppipaikkakunnalta osoittautuivat en lehdiltä aurinkoisilta lämpimiltä pai- maa lajia kuin mikä Hankoniemeltä tun- geneettisesti samanlaisiksi kuin hanko- koilta. Hiukan myöhemmin vaaleita, pit- netaan. laiset ja kökarilaiset yksilöt. känomaisia ja harjanteisia kotelokehtoja Yhteistyössä laajan harrastaja- ja tut- Bengtssonin & Johanssonin (2011) kir- löytää myös melko helposti ravintokas- kijajoukon olen tutkimusteni yhteydessä jassa esittämät genitaalierot sekä naa- veilta tai useammin niiden läheisyydestä, luonut kattavan dna-viivakoodikirjaston raissa että koiraissa osoittivat selvästi, esim. heinänkorsilta. Yhdessä Panu Väli- Suomen perhosfaunalle. Kökarin kasva- että Suomessa lajit tosiaan on sekoitet- mäen kanssa löysimme molempien lajien tusten aikaan olin jo tehnyt dna-analyysit tu keskenään. Lappeenrantalaisten yk- toukkia vuonna 7. toukokuuta 2006 run- molemmista lajeista ja todennut dna-vii- silöiden naarasgenitaalit ja koirasgeni- saasti sekä Lappeenrannasta että Han- vakoodien eroavan lajien välillä selvästi taalit täsmäävät Bengtssonin & Johans- gosta, emmekä huomanneet elintavois- (Kuva 9, s. 48). Kökarilaisten yksilöiden ana- sonin (2011) B. artemisiella -lajiin täydelli-

Bucculatrix artemisiella Herrich-Schäffer, Bucculatrix artemisiella Herrich-Schäffer, 1855 and B. ratisbonensis Stainton, 1861: 1855 och B. ratisbonensis Stainton, 1861: old name confusion in Finland gammal namnförväxling i Finland

Originally, based on DNA-barcode data of European Buccula- Ett speciellt fall av namnförväxling i Finland gällande arterna B. trix, it was revealed that B. ratisbonensis and B. artemisiella have ratisbonensis och B. artemisiella har uppdagats med hjälp av DNA- been misinterpreted in Finland. B. artemisiella is known only from streckkodmetoden. B. artemisiella är känd bara från sydöstra Fin- southeastern Finland, while B. ratisbonensis is known from two ar- land, medan B. ratisbonensis är känd från två områden i sydväst- eas in the southwestern Finland. Both species have been considered ra Finland. Båda arterna har bedömts som hotade i Finland, varför as endangered species in Finland, so this confusion is of signifi- namnförväxlingen har stor betydelse. Båda arterna avbildas i artikeln cance. Both species are illustrated and it is shown that as fresh, the och det framgår att utgående från färska exemplar kan arterna species can safely be separated also externally. Although genital dif- särskiljas även med hjälp av yttre karaktärer. Skillnaderna i genita- ferences are correctly illustrated in Bengtsson & Johansson (2011), lier är korrekt beskrivna i Bengtsson & Johansson (2011), men hon- the adult female specimen of B. artemisiella illustrated in that book exemplaret av B. artemisiella som avbildas i denna bok inte typiskt. is not typical and based on reared Finnish material likely represents Exemplaret är uppfött från material från Finland och är sannolikt B. B. ratisbonensis. ratisbonensis.

46 Baptria 2/2013 PIIA PARTANEN sesti. Samoin hankolaisten ja kökarilais- ten yksilöiden genitaaleista löytyivät B. ratisbonensis -lajin diagnostiset tunto- merkit. Hämmentämään jää edelleen kaksi kysymystä. Ensinnäkin, kuten kuvista 1–8 voi nähdä, lajit eroavat hyväkuntoi- sina ulkonäöltään melko selvästi toisis- taan. B. ratisbonensis on selvästi kontras- tisempi ja viiruisempi ja sillä on runsaasti mustahkoja suomuja, jotka ripsien tyvel- 1 2a lä muodostavat melko selvän ripsiviirun. B. artemisiellan kuviointi sen sijaan on vaaleamman ruskeaa eikä selvää ripsivii- rua ole. Laasonen & Laasonen (1983) ku- vaavat nämä erot kutakuinkin oikein kir- joittaessaan että ”B. ratisbonensis…has a black discal dot formed by about eight dark-tipped scales, and about twelve sim- ilar scales dispersed in the terminal one- fifth of the wing – usually near the base 3 4 of the terminal cilia. B. artemisiella… has clearly lighter brownish-red tipped scales at the discal dot and sometimes a few similar scales at the periphery of the wing”. Epäselväksi jää siis, miksi suoma- laiset yksilöt kuitenkin oli silti määritet- ty väärin, erityisesti kun Svensson (1971) (johon suomalaisten yksilöiden määritys on perustunut) kuvaa sekä ulkonäön että genitaalituntomerkit oikein. Mahdolli- sesti syy on, että lajinimien käytössä on historiallisesti ollut paljon sekaannuk- sia ja että ensimmäiset suomalaiset yk- 5 6 silöt määritettiin siksi erehdyksessä kuu- luvaksi B. ratisbonensis -lajiin. Toinen hämmentävä seikka on aikuisten yksilöi- den epätavallinen ulkonäkö Bengtssonin & Johanssonin (2011) kirjassa. Erityisesti B. artemisiellan naaras näyttää täsmäl- leen B. ratisbonensis -lajilta mm. tummi- ne ripsiviiruineen ja kontrastisine kuvioi- neen. 7a 8 Kiitokset/ acknowledgements

Kiitän matkaseurasta Panu Välimäkeä ja Sami Haapalaa sekä Piia Partasta avus- sa kuvien otossa. Kiitän lukuisia per- hosharrastajia DNA-viivakoodikirjaston kokoamisessa Suomen lajistosta. Kiitän myös Panu Välimäkeä huolellisesta teks- tin stilisoinnista. I express my special thanks to Dr. Peter Huemer, Austria, for spotting the inconsistency with Finnish Bucculatrix identifications. I also thank 2b. Bucculatrix artemisiella 7b. Bucculatrix ratisbonensis him and Dr Andreas Segerer, Germany, for discussions and clarifying the true KUVAT 1–8. Bucculatrix artemisiella (1–4) ja B. ratisbonensis (5–8) -lajien ulkonäkö. Huomaa identities of the two taxa as well as per- B. ratisbonensis -lajin yleisesti tummempi väritys, kontrastisemmat kuvioinnit sekä tummista mits to use their records of Bucculatrix suomuista muodostunut selvä ripsiviiru. 2b ja 7b: osasuurennokset kuvien 2a ja 7a yksilöis- tä. | Adults of Bucculatrix artemisiella (1–4) and B. ratisbonensis (5–8). Note the generally more artemisiella and B. ratisbonensis in the pronounced wing patterns, darker coloration and clear fringe line formed of dark scales in depicted tree. B. ratisbonensis.

47 Baptria 2/2013 KUVA 9. Pohjoismaissa esiintyvien Bucculatrix- lajien muuntelu DNA- viivakoodeissa. Mittakaava osoittaa 0,8 % muutosta DNA-viivakoodijaksossa. | DNA barcode variability in Nordic Bucculatrix species. The scale indicates 0.8 % change in the DNA barcode region.

Kirjallisuus

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar–rullvinge- malar. Lepidoptera: Roeslerstammi- dae–Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 494 s.

Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 1983: Report on Bucculatrix artemisiella HS. (Lepidoptera, Bucculatricidae) from Fin- land. — Notulae Entomologicae 63: 91.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2010. — Ympäristöministeriö & Suo- men Ympäristökeskus, Helsinki. 470 s.

Svensson, I. 1971: Scandinavian Buccu- latrix Z. (Lep. Bucculatricidae). — Ento- mologica Scandinavica 2: 99–109.

48 Baptria 2/2013 Baptria VIERAILULLA

Herhiläisvieras Volucella zonaria (Poda, 1761), (Diptera, Syrphidae)

Sakari Kerppola

Tämä tarina ei liity perhosiin, mut- ta kuitenkin perhoskeräilijöihin. Luonnontieteellisen keskusmuse- on hyönteistieteellisessä julkaisus- sa, Sahlbergiassa, oli mielenkiintoi- nen artikkeli aikaisemmin erittäin harvinaisesta herhiläislyhytsiivestä (Biström & Laiho 2007). Herhiläinen (Vespa crabro) on viime vuosina nopeasti laajentanut elinaluettaan 1 pohjoiseen ja perässä näyttää tule- van sen pesäloinen, kovakuoriainen herhiläislyhytsiipi (Velleius dilata- tus). Herhiläislyhytsiivestä on nel- jä vanhaa yksilöä LTKM:n kokoel- massa vuosilta 1937–1938 Karjalan kannaksen Kuokkalasta. Nykyalu- eellemme laji saatiin uutena 1999 ja seuraavat vuosina 2001, 2003 ja 2006, jolloin lajia löydettiin yk- sittäin. Nyt on lajia tallennettu Itä- 2 Fennoskandiasta jo noin parisataa. Perhoskeräilijät ovat erityisesti kun- KUVA 1. A. Volucella zonaria koiras. GREECE, Naxos Island, Atsipapi area, 28.V.2012, nostautuneet tämän lajin levinnei- G. Ståhls leg. B. Volucella inanis koiras, FINLAND, N: Helsinki Herttoniemi, 2.8.2000, syyden selvittelyssä, sillä pääosa V. S. Kerppola leg. dilatatus -havainnoista on peräisin KUVA 2. Yksilöden alapuolet. heidän syötti- ja valorysistään.

herhiläislyhytsiiven yleistymisen myötä kärpäset ja lähettäisivät ne kirjoittajalle Kirjoittajan osoite – Author’s address: V. zonaria -lajin on huomattu useissa Eu- määrityksen varmistamiseksi. Määrite- Sakari Kerppola, Hiihtomäentie 44 A 6, roopan maissa levittäytyvän pohjoiseen. tyt yksilöt palautetaan haluttaessa lähet- 00800 Helsinki, On siis hyvin mahdollista, että kyseinen täjälle. Kuten muutkin sukulaislajit, niin [email protected] kukkakärpänen leviäisi herhiläisen mu- myös V. zonaria käy mielellään kukilla kana myös Suomeen. tankkaamassa, joten haavipyyntikin voi Meillä esiintyy melko yleisenä hyvin tuottaa tulosta. irjoittajan yhtenä hyönteis- samannäköinen laji Volucella inanis harrastuksen kohteena ovat (vaapsasvieras) (Kuva 1, B). Sen 2. tergii- kukkakärpäset. Biströmin tin keltaiset kuviot ovat kolmiomaisem- Lähteet ja Laihon (2007) artikkelis- pia kuin lajilla V. zonaria ja se on kysei- ta heräsi mielenkiinto toi- sestä lajiparista pienempi. Selkä, scutel- Biström O. & Laiho J. 2007: Herhiläislyhytsiiven (Velleius Kseenkin herhiläisen pesäloiseen, joka on lum ja takaruumiin poikkivyöt ovat V. dilatatus Fabricius; Coleoptera Staphylinidae) joukkoesiinty- iso (15,5–19,5 mm) komea kukkakärpä- zonaria -lajilla enemmän kellanpunaisia. minen Kaakkois-Suomessa vuonna 2007. — Sahlbergia 13: 10–12. nen, Volucella zonaria (herhiläisvieras) Lajilla V. zonaria 2. sterniitti on musta, (Kuva 1, A). Kirjaan ”Suomen kukkakär- mutta lajilla V. inanis se on vaalean kel- Internet: http://www.luomus.fi/julkaisut/sahlbergia/ päset” (Haarto & Kerppola 2007) lajia ei otet- tainen (Kuva 2). index.htm tu maastamme mahdollisena mukaan, Varsinkin syöttipyydyksistä löytyy Haarto A. & Kerppola S. 2007: Suomen kukkakärpäset ja lähi- sillä se on ollut Keski- ja Etelä-Euroopan usein myös kukkakärpäsiä ja kirjoittaja alueiden lajeja. Finnish hoverflies and some species in adja- laji. Tilanne näyttää nyt kuitenkin muut- toivoo, että perhoskeräilijät ottaisivat tal- cent countries — Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 647s. tuneen, sillä herhiläisen ja sen pesäloisen teen tämän V. zonarian näköiset kukka-

49 Baptria 2/2013 Saarella-juttu

Pohdintoja aarresaaren perhoslajiston rakenteesta

anskog on Raaseporin kaupungin Tammisaaressa sijaitseva sisäsaaristoon kuuluva saari, joka on ollut asut- tu yhtäjaksoisesti vähintään 1500-luvulta saakka. Kirjoittaja on havainnoinut perhosia saarella 10 vuoden ajan jakson 2003–2012 ja pyrkinyt selvittämään Danskogin saaren perhoslajiston rakennetta ja erityisesti saaren pysyvää lajistoa. Kirjoittaja on pyrkinyt kehittämään helpon tavan kirjata havaintoja ja analysoida Dniitä mutta joutunut myös pohtimaan, mitä johtopäätelmiä perhosten esiintymisestä voi havaintoluetteloiden poh- jalta tehdä. Lopulta lajiston rakenne alkoi hahmottua: jokavuotisia lajeja oli noin puolet havaitusta lajistosta ja sa- tunnaisia vierailijoita parikymmentä prosenttia. Näiden väliin jäin suuri ryhmä säännöllisesti esiintyviä lajeja.

Kirjoittajan osoite – Author’s address: Olen koko elämäni liikkunut jonkin ver- lainen saari, joka mereltä katsottuna olisi Juha Lemström, ran saaristossa (mm. Helsinki, Kirk- aivan tavallinen, tervaleppien, mäntyjen, Takilatie 18 A, 00850 Helsinki, konummi, Hiittinen, Korppoo) ja kerän- ruovikon ja kallioiden reunustama mut- [email protected] nyt perhosia alle kymmenvuotiaasta läh- ta, jonka sisäosissa olisi jaloja lehtipuita tien joka vuosi, vähän vaihtelevalla in- lehtoja, niittyjä, ketoja ja mitä monipuo- tensiteetillä mutta säännöllisesti. Vuo- lisinta keräilymaastoa. Tuossa unelmas- desta 2003 alkaen perheelläni on ollut sa saari olisi ollut oikea perhoskeräilijän mahdollisuus pitää kesäpaikkana isäni ”aarresaari”. Tietenkin unelmaan kuu- syntymäkotia Danskogin saaressa Raase- lui, ettei kukaan ollut käynyt paikalla ai- porin Tammisaaren sisäsaaristossa. Kun kaisemmin ja sieltä voisi löytää kaikkien ensimmäisenä Danskogin kesänä katse- himoitsemia harvinaisuuksia. Tällaiset lin pihapiirin vanhaa kulttuuribiotoop- haaveet ja unelmat iän mukanaan tuoma pia jaloine lehtipuineen ja suurine niittyi- kyynisyys ja ajan kulun turruttama rea- neen ja kallioketoineen palautui mieleeni lismi olivat aikoja sitten hävittäneet. jo vuosia – itse asiassa vuosikymmeniä Danskogissa oli kuitenkin kieltämät- unohduksissa ollut nuoren keräilijäpojan, tä tuon vanhan unelman piirteitä. Mereltä ehkä tavallisten nuorisokirjojen innoitta- katsottuna se näyttää samalta kuin muut- ma unelma: minulla olisi tiedossani sa- kin alueen suuret saaret, mutta vuosisato-

50 Baptria 2/2013 Macrolepidopteran fauna of the island Storfjärilfaunan på ön Danskog i sydvästra of Danskog in SW Finland Finland

Macrolepidopteran fauna of Danskog was surveyed primarily by Storfjärilfaunan på Danskog inventerades med hjälp av främst light and bait trapping during the years 2003–2012. Danskog is an ljus och betesfällor under åren 2003–2012. Danskog är en ö i den island of inner archipelago near N Raasepori, Tammisaari at north- inre skärgården nära N Raseborg, Ekenäs vid norra kusten av Fin- ern coast of the Gulf of Finland. There has been permanent human ska viken. Det har funnits permanent bosättning på Danskog se- settlement since the 16th century in Danskog, which has resulted in dan 1500-talet, vilket resulterat i rik förekomst av olika av mänskan a rich array of various man-made and semi-natural habitats in the skapade livsmiljöer på ön. Sammanlagt 576 arter (59 % av storfjä- island. Altogether, 576 species (59 % of the Finnish macrolepidop- rilfaunan i Finland) har observerats, vilket står sig väl i en jämförel- teran fauna) was recorded, which is well comparable to species rich- se av artantalet på andra öar av samma storlek av mer eller mindre ness observed in other island more or less of similar size in SW ar- samma storlek i den sydvästra skärgården. Av de observerade arter- chipelago. Of the observed species, 90 % was recorded during the na noterades 90 % under de första fem inventeringsåren. 80 % (452 first five years of surveillance. A 80 % (452 species) of the observed arter) bedömdes ha fast förekomst på ön, medan de övriga 184 ar- species were considered as resident, whereas the rest (184 species) terna bedömdes som migranter. Av de 46 hotade eller missgynnade were considered as migrants. Of the 46 threatened or nearly threat- arterna som observerades, bedömdes bara 15 ha lokala, livskraftiga ened species observed, only 15 were considered having local viable populationer. Under inventeringen har 12 nya arter, som expande- populations. During the survey, 12 new species that have been ex- rat i södra Finland under 2000-talet, etablerat lokala populationer pansive in southern Finland during the 21st century established lo- på Danskog (Apatura ilia, Hemithea aestivaria, Epirrhoe rivata, cal populations in Danskog during the survey as well (Apatura ilia, Euproctis similis, Catocala fulminea, Lygephila craccae, Nola con- Hemithea aestivaria, Epirrhoe rivata, Euproctis similis, Catocala fusalis, Nycteola degenerana, Acronicta strigosa, Hadena per- fulminea, Lygephila craccae, Nola confusalis, Nycteola degenera- plexa, Orthosia cruda, Orthosia gracilis). Å andra sidan verkar ar- na, Acronicta strigosa, Hadena perplexa, Orthosia cruda, Orthosia ter såsom Apatura iris, Cucullia umbratica, Mythimna turca och gracilis). As opposite examples, species such as Apatura iris, Cu- Graphiphora augur ha försvunnit. cullia umbratica, Mythimna turca and Graphiphora augur seem to have vanished. ja jatkunut ihmisen vaikutus on muokan- ja pari muuta pienempää reissua. Olkoon saaristossa ja ammattikalastajatkin siir- nut saaren koilliskulmaa näkyvästi. Osa tämä artikkeli myös yksi puheenvuoro tyivät rannikkotiloille ja kyliin, joista saaren jaloista lehtipuista on varmasti paikallisfaunojen selvittämisen puolesta. kuljetusyhteydet olivat saaristoa nopeam- luonnonvaraisia, mutta suuret ja komeat mat ja paremmat. tammet kujalla ovat istutettuja ja isot nii- Meren rannikkoalueet, saaristo ja joki- tyt entisiä peltoja ja kedot pihapiiriä ja lai- Danskogin saari en seudut ovat olleet ihmisen käyttämiä dunhakoja. Loistava ”vaeltajavuosi” 2003 ja muokkaamia alueita aina viikinkiajois- ja havainnot harvinaisuuksista ja leviä- ta lähtien ja pitempäänkin. Ihmisten vai- Asuttu saaristo mässä olevista lajeista vain lisäsivät vet- kutus luontoon oli aluksi nykyistä paljon tä mielikuvituksen myllyyn, jota vuosien Oman ammattini ja tutkijataustani vuoksi pienempi. Kaupankäynti, maanviljely, keräilykokemukset tietysti tasapainotti- en tässä yhteydessä voi välttää pohtimas- metsätalous, kalastus ja 1600-luvulta läh- vat. Joka tapauksessa olin paikassa, jossa ta lyhyesti aluksi saariston kulttuuriym- tien orastava ruukkitoiminta ovat synnyt- perhosten havainnointi sai aivan uutta ki- päristön kehitystä (ks. erillinen tietolaatikko, täneet vaurautta ja väestön kasvua ja sitä pinää noin 35 vuoden keräilyuran jälkeen s. 61). Näkemykseni mukaan ihmisen vai- myöten vuosisataisia kulttuuriympäristö- ja joka herätti vakavan kiinnostuksen sel- kutus selittää paljon siitä perhosfaunas- jä ja tietenkin myös kulttuuribiotooppeja. vittää edes jotenkin systemaattisesti yh- ta, joka Danskogin saarella tai saaristossa Danskog on eräs pitkään asutuista saa- den paikan paikallisfaunaa. Danskogin laajemminkin esiintyy. rista. Danskog gårdin kirjoitettu historia perhofaunan tutkiminen alkoi: ”Mitähän Meille autokulttuurin, teiden ja rau- johtaa 1500-luvulle, mutta paikka on ol- tällä saarella elää?” tateiden ihmisille vesialueet katkaise- lut asuttu jo aikaisemminkin. Se on ol- Tomi Mutanen halusi nostaa perhosla- vat yhteydet, rajoittavat ja vaikeutta- lut rälssiä (maaverovapaus), mikä osoit- jiston paikallistuntemuksen kunniaan vat liikkumista. Vuosisatojen ajan aina taa Danskogin merkitystä (Jutikkala & Nikan- taannoisessa Baptrian pääkirjoitukses- 1800–1900-lukujen laajaan taitteeseen der 1939). Aluksi tilan omistajat vaihtuivat sa ja kiinnitti huomiota tietoon, jota pai- asti tilanne oli aivan päinvastainen. Me- melko tiuhaan, mutta vuonna 1710 Dan- kallistuntemus tuo kotimaisen vakituisen rellä, suurilla järvillä ja saaristossa liik- skog siirtyi sadaksi vuodeksi Schatelo- lajistomme tuntemukseen (Mutanen 2011). kuminen ja ennen kaikkea tavaroiden vitzien suvun haltuun ja sai pitkälti sil- Samassa yhteydessä hän totesi, että kahta kuljettaminen ja sen myötä kaupankäyn- loin nykyisen muotonsa. Vänrikki Petter samanlaista perhosharrastajaa ei ole. En ti oli merkittävästi helpompaa kuin tarpo- Schatelovitz luotsasi tilaa läpi iso- ja pik- ole koskaan ollut erityisen innokas per- minen konttiselässä metsäpolkuja tai jon- kuvihan levottomien aikojen, mutta hän hosretkeilijä ja uutuuksien tai harvinai- kun eläimen avustamana tavaroiden siir- kuoli pian rauhan tultua ja Suomenlinnan suuksien etsijä, vaan oma perhosten ke- täminen Manner-Suomessa parhaimmil- rakentamisen alkaessa (1748). Danskogin räilyni ja havainnointini on tapahtunut laankin Hämeen härkäteitä pitkin. Vasta tilaa jäi hoitamaan vänrikin leski ja hei- lähiympäristössäni, perheen kesäloma- toisen maailmansodan jälkeen teiden ja dän poikansa luutnantti Petter Schatelo- matkojen ohessa ja muissa vastaavissa autojen valta oli niin ylivoimainen, että vitz, joka rakennutti uuden päärakennuk- yhteyksissä. Toki muutama Lapin-matka saaristo ja saaret alkoivat tyhjetä asuk- sen ruotsalaisten sotilasvirka-asuntojen on mahtunut vuosikymmenten joukkoon kaista ja toiminnasta. Maanviljely hiipui tyyppipiirustusten mukaisesti (viisihuo-

51 Baptria 2/2013 neinen keskisalirakennus, ns. karoliini- sissa puutarhoissa ja puistoissa (Häyrynen sikoita sekä pari laajaa ruovikkoa kostei- nen pohjakaava) ja myös ajan tyyliin hoi- 2001). ne rantaniittyineen. Läheiselle Hankonie- detun maisemapuutarhan. Suomen sodan melle tyypillisiä hiekkarantoja ja hiekka- (1808–1809) loputtua ja Suomen muuttu- Danskog alueita on saaren eteläosassa niukalti ja essa Venäjään kuuluvaksi autonomiseksi nekin ovat pieniä. suurruhtinaskunnaksi Ruotsin armeijaa Danskogin kohdalla Tammisaaren saa- Saarella asuu edelleen muutama ym- palvellut luutnantti jätti Danskogin. Uu- risto on leveimmillään. Danskogin saari pärivuotinen asukas (kyläkauppias Gö- det omistajat jatkoivat keskeisellä paikal- (läntisin koordinaatti 66489:82952, itäi- ran Wickström suull. tieto kesä 2012) ja la sijainneen tilan kehittämistä ja puiston sin 66478:82849, pohjoisin 66499:82961 siellä viljellään heinää (oma arvioni n. 9 hoitoa mm. rakennuttamalla sinne huvi- ja eteläisin 66475:82963) sijaitsee Tammi- ha). Saaren noin 100 mökkiin on rekiste- majan vuonna 1826. Danskogin omistajat saaren meriväylän itäpuolella kuten mo- röity noin 400 vapaa-ajan asukasta (Työ- ja ovat olleet hyvin tietoisia kartanoarkki- nen perhosharrastajan ainakin nimeltä elinkeinoministeriö 2012). Kesäasukkaat hoi- tehtuurin ja puistojen kehityksestä Suo- tuntema Gullö, mutta kuitenkin ikiaikai- tavat mökkipihoja ja muutamia vanhoja messa ja kansainvälisesti. Empire Hel- sen saaristoväylän eteläpuolella. Gullön saaristolaistiloja. Saaren itäosassa, jossa singin suunnittelut saksalaissyntyinen ja Danskogin väliin mahtuu vielä Oden- myös Danskog gård sijaitsee, isot alueet arkkitehti Carl Ludvig Engel piirsi Suo- sön saari. Suurista saarista Danskogin (oma arvioni n. 11 ha) ovat entisiä pelto- men ensimmäisen kaavoitetun kaupun- eteläpuolella on vielä Älgö, jonka etelä- ja ja niittyjä. Nämä ovat olleet kokonaan kipuiston Helsingin Kaisaniemeen (en- puolisko kuuluu jo saaristomeren kan- hoitamatta muutaman vuosikymmenen, nen nykyistä kasvitieteellistä puutarhaa) sallispuistoon. Danskog gårdista linnun- mutta luonnollinen metsittyminen ei ole ja suunnitteli siihen maisemapuutarhan, tietä Tvärminnen biologiselle asemalle on vielä saanut otetta avoimista alueista mut- puukujan ja huvimajan vuonna 1827 siis matkaa n. 10 km ja mantereelle n. 4 km. ta umpeenkasvu on käynnistymässä met- vasta sen jälkeen, kun sellainen oli jo Lyhimmillään Danskogin saaren länsi- sänrajan siirtyessä. Saaren iso kauriskan- Danskogissa ja monissa muissa Suomen- laidalta on matkaa Hankoniemelle Skogs- ta (valkohäntäkauris ja metsäkauris, muu- lahden rannikkoalueiden kartanoissa. byn kohdalle 1,9 km. tama hirvihavaintokin on kohdalle sattu- Perhosten tutkijan kannalta tietysti Danskog on luonnonolosuhteiltaan nut) on osaltaan hidastanut lehtipuuve- arkkitehtuuria ja sen tyylipiirteitä paljon valtaosaltaan sisäsaaristoa. Koska sen sakoiden kasvua. Danskogin metsät ovat kiinnostavampaa on, että 1700-luvulla eteläkärki kuuluu ulkosaaristoon, sitä ku- talousmetsiä ja niiden hoito on ollut ak- hyödyn aikakaudella maanviljelyn kehit- vaisi mielellään keskisaaristoon kuulu- tiivista. Avohakkuita on tehty viime vuo- tämisen ohella alkoi voimakas kiinnostus vaksi. Danskog on alueen monen muun sikymmeninä ja vielä tällä vuosituhan- puutarhojen rakentamiseen ja maiseman saaren tavoin itä–länsisuuntainen n. 3,4 nella. Viimeksi vuonna 2010 tehtiin laaja hoitoon. Tämä toi mukanaan myös innos- km pitkä, leveimmillään n. 2 km leveä ja harvennushakkuu isoilla metsätyökoneil- tuksen istuttaa mm. jaloja lehtipuita, tuo- pinta-alaltaan n. 3,3 km2 kokoinen saari, la. Saarella ei ole vanhaa metsää, mutta da Suomeen uusia pensaita ja perennoja joka on tänä päivänä suurelta osin havu- hyvin monenikäistä ja monessa vaiheessa sekä kesäkasveja eli tehdä ns. rakennet- ja sekametsien peittämä. Saarella on olevaa metsää. Mielenkiintoista on tode- tuja monipuolisia kulttuuribiotooppeja. myös muita tyypillisiä saaristobiotoop- ta, että kalliorinteiden alla on myös leh- Näihin aikoihin syreenit (Syringa), erilai- peja: kallioita ja niiden väliin jääviä re- tometsiköitä, joissa kasvaa mm. pähki- set ruusut (Rosa) ja pensasangervot (Spi- hevämpiä painanteita, kosteita soistumia, näpensaita (Corylus avellana) ja konnan- rea), ruttojuuri (Petasites) ja monet muut- korpimetsiköitä ja luonnollisesti ranta- marjaa (Actaea) ja niissä ovat esiintyneet kin kasvit löysivät paikkansa suomalai- alueilla tervaleppämetsiköitä ja pajupu- molemmat konnanmarjalla elävät pikku- mittarit (Eupithecia acteata ja E. immun- data). Danskog gårdin pihapiiri (kooltaan noin 10 ha, n. 300 m × 300 m) on ollut asuttu ainakin 500 vuotta, mutta 1960-lu- vun puolivälissä tilan nykyinen omistaja (alkaen v. 1895) Fiskars Oyj lopetti maan- viljelytoiminnan ja tilan rakennukset jäi- vät kesänviettopaikaksi. Isoisäni aikana 1920- ja 1930-luvuilla Danskog gård toi- mi hiehotilana, jossa kasvatettiin nuorta karjaa, joka kuljetettiin mantereelle Fis- karsin navettoihin, kun nuoret lehmät oli- Danskogin saari sijaitsee Tammisaaren vat varttuneet maidon tuotantoikäisiksi. meriväylän itäpuolella. Suurista saarista Sen ajan tavan mukaan Danskog gårdissa Danskogin eteläpuolella on vielä Älgö, tuotettiin kaikki omaan tarpeeseen ja sen jonka eteläpuolisko kuuluu jo Saaristomeren lisäksi tilalla viljeltiin merkittävästi ome- kansallispuistoon. Danskog gårdista linnun- noita. Pihapiirissä on edelleen kymmenit- tietä Tvärminnen biologiselle asemalle on matkaa n. 10 km ja mantereelle n. 4 km. täin erilajikkeiden omenapuita (Malus). Perhospyydysten sijainti saarella on Pihapiirin valtapuulaji tällä hetkellä ollut ensisijaisesti Danskog gårdin tilan on saarni (Fraxinus excelsior), mutta sii- lähiympäristössä, mutta aktiivihavainnoin- nä kasvaa myös useita tammia (Quercus tia Juha Lemström on tehnyt koko saaren robur), jalavia (Ulmus glabra) ja vaahte- alueella. roita (Acer platanoides). Tavanomaisista

52 Baptria 2/2013 Danskog kesällä 1932. jaloista lehtipuista puuttuu vain lehmus (Tilia cordata). Mainitsemisen arvoisia ovat myös syreenit, joita on istutettu ra- jaamaan etupihaa. Istutetuista perennois- ta, joita pihapiirissä on varmasti ollut runsaasti, jäljellä on vielä merkittävässä määrin kevätesikot (Primula veris), mu- kulaleinikit (Ranunculus ficaria) ja sak- sankirvelit (Myrrhis odorata). Danskog gårdin pihapiiri on aidattu, sillä sen alu- eella on laidunnettu parin viimeisen vuo- sikymmenen aikana lähes vuosittain 10– 20 ja jopa noin 40 lampaan laumaa. Ha- vaintojaksoni aikana kaksi kesää Dan- skog on ollut ilman laidunnusta. Lampai- ta on pidetty erityisesti vesakoitumisen hillitsemiseksi, mutta ne ovat myös tallo- neet niittyalueita ja syöneet tietysti myös ruohovartisia kasveja ja heiniä. Dansko- gin niityt ovat heinikkovaltaisia pääosin entisiä peltoja, mutta alueella on myös laajalti kuivia kallioketoja ja niittylaik- kuja, joissa kasvaa keto-orvokkia (Vio- la tricolor), ketoneilikkaa (Dianthus del- toides), kelta- ja paimenmataraa (Galium verum / G. album), kellokasveja (Campa- nula), virnoja (Vicia) ja nätkelmiä (Lat- hyrus), tähtimöitä (Stellaria), tädykkeitä (Veronica), kuismia (Hypericum), kärsä- möitä (Achillea), pukinjuurta (Pimpinella saxifraga), ahomansikkaa (Fragaria ves- ca) sekä apiloita (Trifolium) erilaisten hei- nien (Poaceae) ohella. Hieman ravinteik- kaimmilla paikoilla viihtyvät nokkoset (Urtica), peipit (Lamium), isommat hei- Sekä istutetut jalopuut että monet ruohokasvillisuuden kulttuurivaikutteiset kasvilajit moni- nät, pelto- ja huopaohdakkeet (Cirsium puolistavat Danskogin saaren luontoa ja myös perhoslajistoa.

53 Baptria 2/2013 Laidunnus lampaiden avulla on vaikuttanut todennäköisesti sekä positiivisesti että nega- tiivisesti Danskogin perhoslajistoon. arvense / C. helenioides). Lisäksi osa nii- tö ja välillä veneen laittoon liittyvät käy- Perhoshavainnoinnista ja havain- tyistä on kosteita, missä valtakasvina on tännön pikku jutut. Vain yhtenä keväänä tojen tulkinnasta Danskogissa mesiangervo (Filipendula ulmaria). Piha- olen vienyt pyydykset maastoon heti huh- piiristä puuttuvat (tai esiintyvät vain ai- Kävin Danskogissa ensimmäisen kerran tikuun alussa (6.4.2009). Parina vuonna van yksittäin) mm. horsmat (Epilobium), 1980-luvun puolivälissä. Vuodesta 2003 (2003 ja 2005) olen joutunut lopettamaan kurjenpolvet (Geranium), marunat (Arte- alkaen, kun perheellämme on ollut mah- kesäkauden jo syyskuun puolivälissä, misia) ja sauniot (Tripleurospermum). dollisuus pitää Danskogia kesäpaikkana, mutta pääsääntöisesti olen poistanut pyy- En pysty ottamaan vahvaa kantaa lai- ryhdyin innokkaana havainnoimaan hie- dykset maastosta vasta lokakuun alku- duntavien lampaiden sopivasta määräs- noksi perhospaikaksi ensisilmäyksellä puoliskolla. Näin ollen varhaiskevään ja tä Danskogissa mutta n. 10–20 lammas- vaikuttavan ”aarresaaren” perhosia. Olen myöhäissyksyn havainnot ovat osin puut- ta (eli 1–2 lammasta hehtaarilla) on jät- Danskogissa käyttänyt 2–3 valopyydystä teellisia ja antavat tältä kohdin hieman tänyt tuntuman luonnon tasapainosta. (125 W ja 250 W kirkkaita elohopealamp- vääristyneen kuvan lajistosta. Päähuo- Eittämättä lampaat ovat pitäneet vesa- puja) vaihdellen hieman niiden paikko- mioni on kiinnittynyt suurperhosiin (hei- koitumisen kurissa, mutta vuosina 2004– ja sekä 2–6 syöttipyydystä kokeillen eri mot: Lasiocampidae–Noctuidae), mutta 2005, kun lammaslauma oli suurimmil- paikkoja parin hyvän vakiopuun lisäksi. myös pikkuperhosia (Micropterigidae– laan, lampaat rasittivat pihapiiriä paljon. Valopyydysten paikat ovat vakioituneet Pyralidae) on tullut talleteltua helpom- Kiinnitin huomiota siihen, että ne söivät siitä yksinkertaisesta syystä, että sähköä min määritettävistä ryhmistä. käytännöllisesti katsoen valtaosan näky- on ollut lähettyvillä eikä siksi, että oli- Tavakseni on 1990-luvun lopulta läh- villä olleista mataroista. Samaan aikaan sin tarkoituksellisesti vakioinut pyydyk- tien tullut tehdä vakiokeräilypaikoillani mataroilla elävät eräät perhoslajit esim. set vuosittaisten havaintotulosten vertai- suurperhoshavainnoista lajilistat, johon matarakiitäjä (Hyles gallii), harmoraanu- lemiseksi. Syöttipyydyksien paikkoja on olen laskenut havainnot jokaisesta lajis- mittari (Epirrhoe alternata), punavaippa- merkittävästi helpompi vaihdella, mutta ta 1–9 yksilöön saakka. Tätä suuremman mittari (Catarhoe rubidata) ja valkovaip- hyviksi ja kokemisen kannalta helpoiksi yksilömäärän lajit olen merkinnyt yksin- pamittari (C. cuculata) vähenivät jyrkäs- osoittautuneet paikat ovat olleet käytös- kertaisesti ”x-lajeiksi”. Ilmoitettavista la- ti. Tutkimusten perusteella tiedetään, että sä vuodesta toiseen. Kestopyydykset ovat jeista olen kirjannut tarkemmat havainto- jo yhden vuoden ylilaidunnus saattaa olla olleet pääsääntöisesti Danskog gårdin tiedot, mutta lisäksi keräilypaikalle uu- tuhoisa joillekin lajeille eikä tilanteen pa- alueella, mutta haavipyyntiä olen harras- sista ja muutoin mielenkiintoisista ha- lautumisesta voida sanoa mitään, jos lä- tanut lähes koko saaren alueella. Aktiivi- vainnoista olen merkinnyt lajilistaan vie- histöllä ei ole sopivaa korvaavaa biotoop- pyyntiä valvontavalolla olen harrastanut lä päivämäärät. Viime vuosina olen kir- pia (esim. Nieminen & Kaitila 2000, Nieminen ym. joka kesä jonkin verran, mutta toukkien jannut jokaisesta lajista ensimmäiset ha- 2004). Saaristossa elinympäristölaikkujen ja muiden kehitysvaiheiden etsiskely on vainnot tai havaintojakson hyönteistieto- uudelleen asuttaminen on hidasta jo luon- ollut vain satunnaista. Havainnointikau- kantailmoitusta varten. Itselleni pelkkä taisen pirstoutumisen seurauksena – kor- teni on alkanut vapun tietämiltä, koska lajilista ei ole ollut riittävä, sillä olen ha- vaavat biotoopit ovat usein meren takana. saareen pääsyä on rajoittanut jäiden läh- lunnut saada selkoa, muutoin kuin pelk-

54 Baptria 2/2013 Sopivasti sijoiteltuna muutaman syötti- ja valopyydyksen hyödyntäminen osana tutkimustyötä antaa laajan käsityksen perhoslajiston rakenteesta.

känä mielikuvana ja tunnelmana, jonkin verran lajien runsaudessa ja lajiston ra- kenteessa tapahtuvista muutoksista. Tätä tarkoitusta varten on itselleni ollut tar- koituksenmukaista laskea yksilöt lajeis- ta, joista havaintoja kertyy harvakseltaan (< 10 havaintoa kesäkaudella). Sen sijaan olen katsonut, että tieto ovatko valo- ja/ tai syöttipyydykset vetäneet yhteensä jo- tain runsasta lajia 13, 47 tai 129 yksilöä, ei antaisi minulle laskentavaivaan nähden riittävän kiinnostavaa lisäarvoa. Joiden- kin mielenkiintoisten lajien kohdalla olen tehnyt poikkeuksia varsinkin, kun jokin vähälukuisena pitämäni laji on joinain vuosina ollut tavanomaista runsaampi Laji- ja yksilöhavaintojen säännöllinen kirjaaminen auttaa monipuolisten pohdintojen ja päätel- [esim. keltasiilikäs (Rhyparia purpurata), mien tekemisessä. isokeltasiipi (Lithosia quadra), sulkahar- momittari (Peribatodes secundarius) ja nostavia saaren oman lajiston havain- ra), vaaleapuuyökkönen (Lithophane or- keltaritariyökkönen (Catocala fulminea)]. noinnin kannalta, mutta myös ”vael- nitopus), kirjojuuriyökkönen (Eremobina Vuosittaiset havaintotiedot olen vienyt lusvuosia”. Lajihavaintoja tuli runsaas- pabulatricula), lounaanpeittoyökkönen itse kehittämääni yksinkertaiseen Excel- ti myös poikkeuksellisen kiinnostavista, (Luperina testacea), vyöneilikkayökkö- taulukkoon, joka pystyy muutamien yk- uhanalaisista lajeista [mm. niittyrengas- nen (Hadena compta), laikkumorsiusyök- sinkertaisten funktioiden avulla laske- kehrääjä (Malacosoma castrense), kirsik- könen (Noctua interposita), pilkutonmor- maan lajihavaintoja yhteen ja tuottamaan kaperhonen (Nymphalis polycloros), silk- siusyökkönen (Noctua comes) ja saaristo- analyysitietoja näiden pohjalta. Taulukko kivillaselkä (Habrosyne pyritoides), hie- maayökkönen (Standfussiana lucernea)]. laskee tiedot jokaisen vuoden lajihavain- tamittari (Phibalapteryx virgata), isoraa- Kun havaintovuosia oli kertynyt tojen määristä, Danskogille uusista laji- numittari (Epirrhoe tartuensis), kohokki- enemmän, niin vähitellen heräsi kysy- havainnoista vuosittain, kuinka mone- pikkumittari (Eupithecia venosata), ah- myksiä ja havaitsin pohtivani yhä useam- na vuonna kukin laji on tullut havaituksi depikkumittari (Eupithecia millefoliata), min, mikähän laji elää Danskogin saarel- kymmenestä havaintovuodesta, lajikoh- pilkkusiipi (Setina irrorella), keltasiilikäs la pysyvästi vuodesta toiseen ja mikä on taiset ”x-vuodet” sekä uhanalaishavain- (Rhyparia purpurata), aaltoritariyökkö- mahdollisesti satunnaisluonteinen vierai- not uhanalaisluokittain. Lisäksi siitä pys- nen (Catocala sponsa), sumuvirnayökkö- lija. Tämä helpon ja yksinkertaisen tun- tyy helposti tuottamaan muitakin mah- nen (Lygephila viciae), sininurmiyökkö- tuinen kysymys alkoi pikku pohdinnan dollisesti kiinnostavia tietoja. nen (Platyperigea montana), kolmiviiru- jälkeen tuntua haastavalta ja sikäli ei ole Havaintojaksoni kolme ensimmäistä yökkönen (Charanyca trigrammica), va- ehkä yllättävää, että aihetta harvoin käsi- vuotta (2003–2005) olivat erittäin kiin- lemorsiusyökkönen (Thalpophila matu- tellään perhoslajistoselvitysten yhteydes-

55 Baptria 2/2013 vierailijat säännälliset jokavuotiset

22 vuodesta muutamin lisätäsmennyksin versio 7.10.2012 DANSKOG uudet lajit vanhat lajit 3 tai enemmän HAVAINTOJA/HAVAINTOVUOSIA KOLME TAI ENEMMÄN KYMMENESSÄ VUODESSA (Laasonen & Laasonen 2012). 1 - 2 HAVAINTOJA/HAVAINTOVUOSIA KERRAN TAI PARI KYMMENESSÄ VUODESSA havaintovuodet 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 x- vuodet kaikki Lisäksi huomasin pohtivani, onko

LASIOCAMPIDAE koko tutkimuskysymykseni pysyväs- X 415 P. populi 6 u 1 2 1 x x 8 2 7 X 416 T. crataegi 3 u xxxxxxxx 8 9 417 E. lanestris 0 0 tä faunasta täysin irrelevantti ja typerä 418 M. neustria 0 0 X VU vu 419 castrense 1 u 2 2 1 2 1 1 0 7 sekä turhaa toivetta löytää jotain pysy- X NT nt 420 L. trifolii 1 u 1 0 2 421 quercus 3 u 1 1 5 3 4 9 2 0 8

X Lajimäärä X 422 M. rubi x u x 6 xxxx 8 x 4 7 10 vää luonnosta? Kun vielä hetken jatkan X 423 D. pini 1 u 2 1 1 1 4 5 0 7 NT 934 C. lobulina 0 0 425 E. potatoria 0 0 pohdintaani, päädyn lopulta kysymyk- 426 P. ilicifolium 0 0 427 G. quercifolia 0 0 siin, onko tässä oikeasti kysymys lähinnä 428 populifolia 0 0 ENDROMIDAE 0 0 X 429 E. versicolora 1 u 2 x 5451 1 7 vain oman havainnointi- ja keräilykäyt- LEMONIIDAE 0 0 NT 430 L. dumi 0 0 täytymisen havainnoinnista ja kirjaami- SATURNIIDAE 0 0 X 431 A. tau 1 u 1 0 2 X 432 S. pavonia 1 u 1 2 1 0 4 sesta eikä Danskogin perhoslajiston sel- 10 KEHRÄÄJÄT YHTEENSÄ 5220001000 vittämisestä. Jos näin on, voisin päätyä

X 843 A. praecox 1 u 0 1 toteamaan havainnoinnin lopputulokse- EN 844 fennica 0 0 VU 826 E. lidia/adumbrata 0 0 na, että olen käyttänyt 2–3 valopyydys- X VU vu 832 recussa 1 u 0 1 827 ochrogaster 0 0 X 830 nigricans 1 u 1 0 2 tä ja muutamia syöttipyydyksiä 10 kesää 829 "tritici ryhmä" 2 1 1 0 0 X 925 tritici u "1" 0 1 ja heilutellut silloin tällöin haavia muka- 3010 eruta 0 0 X 943 nigrofusca "1" u 0 1 X 828 obelisca 6 u 2 9 6 1 2 0 6 van tuntuvissa paikoissa sopivilla säillä ja NT 831 cursoria 0 0 X 838 A. ipsilon 2 u 2 6 6 3 3 0 6 X 837 exclamationis x u xxxxxx 3 x x 9 10 pitänyt lajilistoja oikein ja välillä väärin X 836 clavis x u x 3 xxxxxx 4 8 10 X 835 segetum 3 u 1 1 2 0 4 määritetyistä yksilöistä [esim. pikkumit- X 834 vestigialis 1 u 1 0 2 833 cinerea 0 0 tareita (Eupithecia)], joita olen sattuman- 259 YÖKKÖSET YHTEENSÄ 176 22 10 11 14 2 5 8 4 7 x vuodet kaikki 576 KAIKKI LAJIT YHTEENSÄ varaisesti kohdannut todeten, että jotkut lajit käyvät pyydyksiin ja toiset eivät. 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 lajimäärä / vuosi 379 362 346 370 377 349 374 387 417 403 En antanut yllä esittämieni epäilys- uudet lajit 379 56 28 25 25 7 11 17 15 13 kumulatiivinen lajimäärä 379 435 463 488 513 520 531 548 563 576 ten lannistaa itseäni, vaan päätin yrittää keskimäärin lajeja kesässä 379 371 362 364 367 364 365 368 373 376 tehdä jotain päätelmiä sen tosiasian poh- jalta, että olen kymmenen vuoden aika- Juha Lemströmin itse kehittämä yksinkertainen Excel-lajitaulukko pystyy muutamien funktioi- na havainnoinut saaren perhosia, tehnyt den avulla laskemaan ja tuottamaan monipuolisia analyysitietoja. niistä vuosittaiset lajilistat ja laskenut yk- silömäärät kymmeneen havaintoon asti. sä. Danskog on maantieteellisesti tarkasti Kuten monilla muillakin aloilla, per- Yritän edes jonkinlaisella tarkkuudel- rajattavissa oleva paikka, joka on selvästi hosten tutkimisessa selkeiden ääripäiden la ja itse määrittelemieni periaatteiden irti mantereesta ja muista isoista saarista. väliin jää enemmän tai vähemmän vai- mukaan vastata itselleni kysymykseen Näin ollen tuntui houkuttelevalta ajatella, keasti määriteltävä harmaa vyöhyke, jon- Danskogin pysyvästä suurperhoslajistos- että sillä olisi oma pysyvä lajistonsa, joka ka analysointi on kiinnostavinta, mutta ta ja muodostaa itselleni mielikuvaa lajis- saa lentäviä vieraita sen oman faunansa väkisin subjektiivista. Myös Danskogin ton rakenteesta. ulkopuolelta. Nämä vierailijat voivat olla lajiston kohdalla minulle on ollut ongel- vain ohikulkumatkalla tai ehkä juurtua mallista päättää, mihin vedän rajan pysy- pysyviksi lajeiksi tai ainakin viivähtää vän lajiston ja vierailijoiden välille. Onko muutaman vuoden muodostaen tilapäisen laji pysyvästi esiintyvä, jos olen havain- Danskogin kannan. nut sitä yhden tai jopa useampia yksilöitä perhoslajisto Yksinkertaista on todeta, että lajit, joi- kuutena tai viitenä kesänä vai riittäisikö ta havaitaan vuosittain paljon (x-lajit), jopa yksikin havainto kolmena tai neljä- Lajimäärä ovat saaren pysyvää lajistoa. Mahdolli- nä vuonna kymmenestä tekemään lajista sesti ainoan poikkeuksen tähän sääntöön pysyväkantaisen? Entä lajit, joita havait- Kymmenen vuoden havainnoinnin tu- tekee amiraali (Vanessa atalanta), jon- sin kahtena tai kolmena ensimmäisenä loksena olen löytänyt 576 suurperhosla- ka asema pysyvänä lajina on käytännös- vuonna, mutta ovat sitten jääneet havait- jia Danskogin saarelta (Taulukko 1). Ensim- sä mahdoton, vaikka se on kirjattu jokai- sematta? Tai päinvastaiset lajit, jotka oli- mäisenä havaintovuonna 2003 tein ha- sena kymmenenä havaintovuonna run- vat poissa vuosia havaintojakson alusta ja vaintoja 379 lajista (n. 2/3 osaa kymme- saaksi. Toista ääripäätä edustavat ne lajit, ovat ilmaantuneet vasta viime vuosina? nen vuoden lajihavainnoista). Seuraava- joista on kertynyt yksi havainto vain yh- Entä lajit, joilla on ollut muutaman vuo- na vuonna uusia lajihavaintoja kertyi 56 tenä vuonna. Näiden lajien voidaan hel- den tilapäiseltä näyttävä kanta havainto- lajista sitten kolmena seuraavan vuonna posti tulkita olevan vierailijoita. Lisäksi jakson keskellä? Lisäksi kymmenen vuo- tuli noin 25 uutta lajihavaintoa vuodes- on olemassa suuri joukko Suomessa ta- den jakso on ehkä sittenkin aivan liian ly- sa. Tämän jälkeen uusien lajien havain- vattuja lajeja, joista en ole tehnyt yhtään hyt aika tehdä johtopäätöksiä monien la- tomäärä on kieppunut 10 uuden lajin mo- havaintoa 10 vuoden aikana. Näiden la- jien pysyvyydestä. Olen keskustellut ai- lemmin puolin mutta ei ole vielä osoitta- jien kohdalla pysyvän esiintymän toden- heesta keräilykavereideni kanssa eikä nut tyrehtymisen merkkejä (Kuva 1). Vii- näköisyys on pieni. Toki on mahdollista yhtä yhtenäistä mielipidettä ole tieten- dessä vuodessa olin tavoittanut noin 90 % ja ehkä todennäköistäkin, että joidenkin kään löytynyt. Hieman apua pohdintoi- tarkastelujakson kokonaislajistossa. Ha- lajien pysyvä populaatio on minulta jää- hin olen saanut Erkki ja Leena Laasonen vaintojakson viimeiset viisi vuotta ovat nyt havaitsematta saaren melko suuren mainiosta artikkelista Helsingin Harakan jääneet lajilistan kannalta lähinnä täyden- koon, keräilypaikkani, tapojeni tai taito- uhanalaisista perhosista, jossa he vetivät täjän rooliin, mutta toisaalta vahvistaneet jeni puutteellisuuden vuoksi. rajan pysyvälle kannalle 8 havaintovuotta ensimmäisinä vuosina syntynyttä näke-

56 Baptria 2/2013 vierailijat säännälliset jokavuotiset

uudet lajit vanhat lajit Perhosryhmä Danskog Suomi Osuus Kehrääjät (Lasiocampidae–Lemonidae) 10 19 55 % Kiitäjät (Sphingidae) 8 17 47 % Päiväperhoset (Hesperiidae–Nymphalidae) 39 116 34 % Mittarit (Drepanidae–Geometridae) 213 317 67 % Lajimäärä Nirkot yms. (Notodontidae–Arctiidae) 47 85 55 % Yökköset (Noctuidae) 259 420 61 % Yhteensä 259 420 59 %

2003 2006 2009 2012 TAULUKKO 1. Vuosien 2003–2012 aikana Danskogissa havaittu lajimäärä suurperhosryhmit- KUVA 1. Danskogin suurperhoslajiston täin verrattuna koko maan lajimäärään. Suomen lajisto on julkaisun Suomen perhosten vaihto- kertyminen vuosina 2003–2012. | FIG. 1. pistearvot 2004 (Helsingin hyönteisvaihtoyhdistys 2004) mukaan. Uusimmat lajiluettelot mm. Accumulation of macrolepidopteran species Luonnontieteellinen keskusmuseon 1.7.2008 päivitetty Suomen perhosten luettelo (Kullberg in Danskog during the years 2003–2012 2008) sisältää lisähavaintoja, jotka eivät kuitenkaan vaikuta taulukossa esitettyihin prosent- (blue = new species, red = species observed tiosuuksiin. | TABLE 1. The number of observed species in Danskog compared to the total in some preceding year). number of Finnish species in a particular species group.

mystä ja tuoneet mukanaan myös muuta- perhoset. Noin 40 % Suomen päiväperho- joita en ole lainkaan havainnut Danskog man uuden säännöllisesti tavattavan lajin. sista on luokiteltu uhanalaiseksi tai sil- gårdin 10 ha pihapiiristä. Tällaisia lajeja Kymmenen vuoden aika olen havain- mälläpidettäväksi, mutta yhtään tällaista ovat sinappiperhonen (Pieris daplidice), nut Danskogista lähes 60 % Suomen päiväperhoslajia en ole Danskogissa 10 juolukkasinisiipi (Plebeius optilete), niit- suurperhoslajistosta. Eri lajiryhmät eivät havaintovuoden aikana havainnut. tyhopeatäplä (Boloria selene) ja usvapik- merkittävästi poikkea tästä keskiarvos- Havaintoaineistoa selatessa on ollut kumittari (Eupithecia immundata) – ehkä ta. Kehrääjiä, kiitäjiä, nirkkoja ja mui- mielenkiintoista havaita, että kesät ovat vielä joku muukin. Havaintotulokset su- ta ryhmiä olen havainnut hieman alle 60 olleet samankaltaisia lajimäärien suh- pistuvat siten käytännössä pihapiirin ha- % osuuden, mutta koska ryhmät ovat la- teen. Keskimäärin olen havainnut 377 la- vainnoiksi. jimääriltään pieniä, jo yhden tai kahden jia (keskihajonta 22 lajia) kesässä [max: uuden lajin havaitseminen näissä ryh- 417 (2011), min: 346 (2005)]. Puolet ke- Pysyvää lajistoa vai ei missä nostaisi ne keskiarvoon. Mittareis- sistä on ollut 10 lajin päässä keskiarvosta – pohdintaa perhoslajiston ta havaintoja on kertynyt hieman keski- (välillä 367–387). Omalta kannaltani hie- rakenteesta Danskogissa arvoa enemmän yökkösten, suurimpana man irvokasta ennätyksellisessä kesässä ryhmänä, asettuessa melko tarkasti kes- 2011 oli, että konkkasin kainalosauvoilla Edellä kuvatut ovat perinteisiä havainto- kiarvoon. Ainoa merkittävän poikkeuk- lähes koko heinäkuun ja pidin pyydyksiä tuloksia, mutta eivät vielä tuo valoa riittä- sen tekevät päiväperhoset, joita olen ha- vain lähipihapiirissä enkä pystynyt suo- västi itseäni eniten kiinnostaneeseen ky- vainnut Danskogissa vain 39 lajia, joka rittamaan tavanomaisia havaintokierrok- symykseen Danskogin pysyvästä, vuo- on noin 1/3 Suomessa tavatusta lajistosta. sia eri puolelle saarta kuin alku- ja lop- desta toiseen saarella esiintyvästä lajis- Tämä on kuitenkin tyypillistä saaristolle pukesästä. Toisaalta ehkä valvontavalol- tosta ja perhoslajiston rakenteesta. Tätä ja päiväperhosille yleensäkin. Yrityksistä la tuli istuskeltua hieman normaalia ke- tarkoitusta varten olen koonnut yhteen- huolimatta monia tavallisia päiväperhosia sää ahkerammin, mutta ennätyksestä en vedon vuosittaisista havainnoista, minkä puuttuu kokonaan Danskogin havainnois- silti voi mitenkään ottaa kunniaa itselle- perusteella olen luokitellut lajit kahteen ta. [esim. lehtosinisiipi (Plebeius artaxer- ni. Toisaalta kun kainalosauvakesän jäl- pääryhmään edelleen muutamiin alaryh- xes), niittysinisiipi (P. semiargus), hoh- keen ryhdyin muistelemaan edellisiä ke- miin: tosinisiipi (P. icarus), pursuhopeatäplä siä, totesin, että koko kymmenen vuo- (Boloria euphrosyne), ratamoverkkoper- den jaksolta lienee vain muutamia lajeja, honen (Melitaea athalia), metsänokiper- honen (Erebia ligea), idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion), tummapapu- Perhosryhmä EN VU NT Yhteensä rikko (Pararge maera) ja metsäpapurik- ko (P. petropolitana). Idänniittyperhosta Kehrääjät (Lasiocampidae–Lemonidae) 0 1 1 2 lukuun ottamatta nämä samat lajit puut- Kiitäjät (Sphingidae) 0 0 0 0 tuvat nyt myös Gästansista (Lauri Kaila, suull. Päiväperhoset (Hesperiidae–Nymphalidae) 0 0 0 0 tieto 2013) . Mittarit (Drepanidae–Geometridae) 4 7 7 18 Uhanalaisista (luokat CR–VU) ja sil- mälläpidettävistä (NT) perhoslajeista Nirkot yms. (Notodontidae–Arctiidae) 0 0 4 4 (Rassi ym. 2010) havaintoja on kertynyt suu- Yökköset (Noctuidae) 1 6 15 22 rin piirtein samalla tavalla kuin elinvoi- Yhteensä 5 14 27 46 maisistakin lajeista useimmista suurper- hosryhmistä (Taulukko 2). Yhteensä olen TAULUKKO 2. Vuosien 2003–2012 aikana Danskogissa havaittu uhanalaisten (luokat CR–VU) havainnut 46 vähintään silmälläpidettä- ja silmälläpidettävien (NT) perhoslajien määrä suurperhosryhmittäin. Uhanalaisluokitus Rassin vää lajia. Huomattavan perhosryhmäkoh- ym. (2010) mukaan. | TABLE 2. The number of threatened and nearly threatened species in a taisen poikkeuksen tekevät jälleen päivä- particular species group observed in Danskog.

57 Baptria 2/2013 A. Pysyvästi elävät, jokavuotiset kanta Danskogissa tai sen lähialueella. Jos jatkan havainnointia samalla tavalla ja säännöllisesti esiintyvät lajit Tällaisten lajien määrä on 183 (26,9 %). kuin tähän asti, on erittäin todennäköistä, että tulevinakin vuosina tulen havaitse- maan Danskogille uusia lajeja ja käsityk- A1-RYHMÄ – JOKAVUOTISINA B. Ei pysyvästi Danskogissa DANSKOGISSA ESIINTYVÄT LAJIT seni eri luokitteluryhmistä tarkentuvat. esiintyvät lajit Lajit, joista on kertynyt havaintoja vähin- Kuudensadan havaitun lajin rajapyykki ei tään yhdeksänä vuonna kymmenestä. B1-RYHMÄ – VIERAILIJALAJIT: ole kovin kaukana. Tällaisten lajien määrä on 269 Lajit, joista on havaintoja vain yhtenä tai Tein vielä herkkyystarkasteluja selvit- (51,6 % havaituista lajeista). kahtena vuonna kymmenestä. tääkseni, kuinka paljon pysyvyyskritee- A1a: Danskogissa pysyvästi ja runsaana Lajeilla saattaa olla ainakin tilapäinen rien muuttaminen vaikuttaa ylläesitet- esiintyvät lajit kanta Danskogissa, mutta kriteerieni tyyn ryhmittelyyn. Jos luokittelisin vie- Lajit, joista on havaintoja kymmenen mukaan lajit esiintyvät saarella vain joko railijoiksi kolmena vuonna kymmenestä vuoden aikana yli viitenä vuonna runsaas- lähi- tai kaukovaeltajina. Tällaisten lajien havaitut lajit, nousisi vierailijoiden ryhmä ta esiintymisestä (x-lajit) ja joista on ha- määrä on 124 (21,5 %). 21,5 %:sta 28 %:iin ja vastaavasti pysy- vaintoja muinakin vuosina vähintään B1a. Danskogin lähialueella (Hankoniemi, vä lajisto laskisi 72 %:iin havaituista. Toi- neljänä vuonna. Tällaisten lajien määrä Raasepori, Inkoo – ehkä laajemminkin) saalta kun havaittua 576 lajia lähtee vielä on 159 (27,6 % havaituista lajeista, 60 % vakituisesti elävät lajit, joille ei jostain syys- tarkastelemaan kuinka monena vuotena jokavuotisista lajeista). tä ole muodostunut minun havaitsemaa kukin laji on esiintynyt kymmenen vuo- A1b: Danskogissa pysyvästi ja mutta pysyvää kantaa saarelle den havaintojaksolla, huomaa havainto- ei runsaana esiintyvät lajit B1b. Vaeltajat, jotka ovat tulleet jen polarisoitumisen. Kärjistetysti voi to- Lajit, joista on havaintoja vähintään yhdek- Danskogiin edellisiä kauempaa deta, että pääsääntöisesti lajit joko esiin- sänä vuonna kymmenen vuoden aikana, tyvät joka vuosi tai vain hyvin satunnai- mutta havaintoja kertyy vuosittain yksit- Jaottelua B1a ja B1b ryhmiin en ole yrittä- sesti. Kymmenenä vuonna kymmenestä täin tai x-vuosia on korkeintaan neljä. Täl- nyt lähteä tekemään lajikohtaisesti, vaik- esiintyvät lajit ovat ylivoimaisesti suurin laisten lajien määrä on 110 (19,1 % havai- ka subjektiivinen tuntuma lajien kohdal- ryhmä 199 lajilla. Yhdeksänä ja vain yh- tuista lajeista, 40 % jokavuotisista lajeista). la minulla toki on olemassa. Lisäksi poh- tenä vuonna kymmenestä esiintyvät la- A2-RYHMÄ – SÄÄNNÖLLISESTI dintaan voisi ottaa mukaan C-ryhmän eli jit ovat sattumalta täsmälleen samansuu- ESIINTYVÄT LAJIT: puuttuvat, mutta Danskogissa mahdolli- ruinen joukko: 70 lajia kumpaakin. Heti Lajit, joista on havaintoja kolmesta kah- sesti esiintyvät lajit, joista ei toistaiseksi kannoilla on kahtena vuonna kymmenes- deksaan vuotena kymmenestä. ole havaintoja ja lajit, jotka on mahdollis- tä havaitut lajit: 54 lajia. Tämän tarkas- Oman kriteerieni mukaan lajilla on pysyvä ta havaita Danskogissa tulevaisuudessa. telun perusteella vahvistui käsitys, että

LAJI Uhex-luokka HAVAINTOHISTORIA Malacosoma castrense VU Havaintoja 7 vuotena (niittyrengaskehrääjä) Hemithea aestivaria NT Havaintoja 5 vuotena (lehvämittari) Thalera fimbrialis NT Havaintoja 3 vuotena (vihermittari) Rhodostrophia vibicaria NT Havaintoja 4 vuotena (vuotamittari) Eupithecia immundata VU Havaintoja 4 vuotena (usvapikkumittari) Eupithecia ochridata VU Havaintoja 3 vuotena KUVA 2. Danskogissa havaittujen suurper- (kalvaspikkumittari) hosten jakautuminen paikallisiin (A) ja vierai- vierailijat leviin (B) lajeihin sekä paikallisten lajien jakau- Chroloclystis v-ata VU Havaintoja 3 vuotena tuminen edelleen jokavuotisiin (A1) ja sään- (lehtovähämittari) nöllisiin (A2) ja jokavuotisten lajien jakautu- Setina irrorella NT Havaintoja 9 vuotena, 2 runsaan minen runsaisiin (A1a) ja harvalukuisiin (A1b) (pilkkusiipi) esiintymisen vuotta (>10 exx.)

paikallisiin lajeihin. | FIG 2. Division of thesäännälliset Rhyparia purpurata NT Havaintoja 10 vuotena, 8 runsaan observed species (blue bar on the left) in the (keltasiilikäs) esiintymisen vuotta (>10 exx.) following classes based on their status [A = Catocala sponsa NT Havaintoja 9 vuotena, 2 runsaan resident species (A1 = observed yearly (A1a (aaltoritariyökkönen) esiintymisen vuotta (>10 exx.) = abundant, A1b = scarce), A2 = observed Platyperigea montana NT Havaintoja 4 vuotena regularly), B = migrants]. jokavuotiset (sininurmiyökkönen) Charanyca trigrammica NT Havaintoja 6 vuotena (kolmiviiruyökkönen) Thalpophila matura NT Havaintoja 4 vuotena TAULUKKO 3. Danskogin uhanalaiset (valemorsiusyökkönen) ja silmälläpidettävätuudet lajit vanhat perhoslajit lajit 2003– 2011. Uhanalaisluokitus Rassin ym. (2010) Eremobina pabulatricula NT Havaintoja 3 vuotena mukaan. | TABLE 3. The threatened and (kirjojuuriyökkönen) nearly threatened species observed in Hadena perplexa NT Havaintoja 5 vuotena Danskog. (pyöröneilikkayökkönen)

Lajimäärä 58 Baptria 2/2013 edellä kuvattu jaottelu on perusteltu Dan- ero 29 lajia skogin perhoslajiston hahmottamiseksi. vierailijat ja yli 700 % Yllä esitetyn arviointikriteeristön pe- 33 rusteella Danskogissa on havaintojaksol- 4 lani elänyt (A1) tai säännöllisesti esiin- 125 tynyt (A2) yhteensä 452 suurperhoslajia, ero 48 lajia 77 joka edustaa 78,5 % kaikista havaituis- ja yli 60 % ta lajeista (Kuva 2). Kun tulosta karkeuttaa säännälliset hieman, voin todeta, että havaitusta lajis- tosta Danskogissa 80 % on luonteeltaan pysyvää ja säännöllistä ja 20 % satunnai- sia vierailijoita. Kiinnostavaa on todeta, että Jaakko Kullberg esitelmässään seu- ran kuukausikokouksessa 12.2.2011 arvi- oi, että Örössä havaituista lajeista (707 la- jokavuotiset jia) samaiset 80 % on kahden vuosikym- menen ajanjaksolla muodostanut ainakin jonkinlaisen kannan Örön saarella. 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Danskogin saarella havaitsemistani KUVA 3. Danskogissa vuosittain havaittujen suurperhosten jakautuminen paikallisiin jokavuo- uhanalaisista (VU: 4 lajia) ja silmälläpi- tisiin (A1), säännöllisiin (A2) ja vieraileviin (B) lajeihin. | FIG. 3. The number of resident (A1 = dettävistä (NT: 11 lajia) lajeista 15 on luo- observed yearly, A2 = observed regularly) and migrant species (B) observed in each year. kiteltavissa edellä kuvatuilla kriteereillä uudet lajit vanhat lajit paikallisiksi (luokat A1 ja A2) (Taulukko 3). Se, ovatko satunnaisluonteiset uhanalai- (A1), 95 säännöllisestä lajista (puolet ryh- aiempaa kotimaista esiintymisaluettaan set ja silmällä pidettävät lajit peräisin lä- mästä A2) sekä 15 vierailijasta (B), joista 2000-luvulla [mm. pikkuhäiveperhonen hialueelta (B1a) vai kauempaa (B1b), jää toivottavasti osa olisi saarelle uusia. (Apatura ilia), lehvämittari (Hemithea aineistoni perusteella arvailujen varaan. aestivaria), silkkiraanumittari (Epirrhoe Toki asiaa voisi lähestyä tarkastelemal- Havaintojen kirjaamisen merki- rivata), kuusikaarimittari (Macaria sig- la vaellustilanteita ja havaintoaineisto- tyksestä lajistokartoituksissa naria), toukonirkko (Odontosia carmeli- ja muualta etelärannikolta, mutta jossain Lajimäärä ta), kultakeltasiipi (Eilema sororculum), vaiheessa käsitykset ainakin joidenkin la- Jos (ja kun) vielä tulevaisuudessa otan tuomivenhokas (Nola confusalis), tuo- jien kohdalla muuttuvat väistämättä sub- selvittääkseni jonkin toisen paikan per- miyökkönen (Acronicta strigosa), ham- jektiivisiksi. hoslajiston rakennetta samalla tavalla, masyökkönen (Phlogophora meticulosa), Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, voin todeta, että ensimmäisenä havainto- pyöröneilikkayökkönen (Hadena perple- minkä on jokainen perhosharrastaja var- vuonna havaitsen kaikki A1-ryhmän lajit, xa), tuhkatarhayökkönen (Papestra bi- masti todennut. Kun Danskogin vuosia en vain tiedä, mikä niistä kuuluu A1-ryh- ren), pikkuraitayökkönen (Orthosia cru- vertailee keskenään, havaitsee niiden eri- mään. A2-ryhmän lajit tulevat havaituksi da) ja kalpearaitayökkönen (O. gracilis) laisuuden erityisesti säännöllisten lajien muutamia poikkeuksia lukuun ottamat- (13/439 = 3 %)]. Phlophora meticulosa ja vierailijoiden esiintymisen suhteen. Jo- ta kolmen vuoden havainnoinnin aikana. saattaa tosin edelleen kuulua satunnais- kavuotiset lajit ovat nimensä mukaisesti Danskogin pysyvä lajisto tuli havaituksi luonteisiin lajeihin, sillä lajin onnistu- jokavuotisia ja niitä luonnollisesti havait- 97 %:sesti kolmen ensimmäisen vuoden neesta talvehtimisesta Suomessa ei ole see sekä hyvinä että vähemmän hyvinä aikana. Nyt saamieni kokemusten mu- todisteita, pikemminkin vuoden ensim- perhoskesinä (Kuva 3). Tarkastelujaksollani kaan seuraavat vuodet tuovat enimmäk- mäiset yksilöt havaitaan alkukesän lou- säännölliset lajit ovat vaihdelleet 77 (vuo- seen havaintoja vierailijoista (B), mikä naisvirtausten aikana (Välimäki ym. 2009). si 2005) ja 125 (vuosi 2011) havaitun la- sekin on tietysti mielenkiintoista. Vierai- jin välillä. Heittelyä on ollut siis 48 lajiha- lijoiden lukumäärä kolmena ensimmäise- Lajistomuutoksia 10 vuoden vainnon verran, joka on prosentuaalises- nä vuonna oli 46 lajia ja viimeiset seitse- havaintojakson aikana ti suuri luku. Vierailijoita olen sen sijaan män havaintovuotta kasvatti lajimäärän havainnut vielä suuremmalla vaihtelulla. yli 2,5-kertaiseksi. Oletan, että vieraili- Kymmenen vuotta on hyvin lyhyt aika la- Vähimmillään vierailijoista on kertynyt jalajien määrä jatkaa kasvamistaan lähi- jistossa tapahtuvien muutosten toteami- havaintoja vain 4 (vuonna 2008) ja eniten vuosina, mutta tietysti kasvuvauhti hii- seksi. Etenkin lajien häviäminen on vai- 33 (vuonna 2012). puu vähitellen ja muuttuu entistä vaellus- kea varmuudella todeta, koska vähälu- Kun olen havainnut keskimäärin 377 tilanneriippuvaiseksi, kun potentiaalisten kuisten lajien kohdalla on todennäköistä, lajia vuodessa, joista 269 on jokavuoti- uusien lähialuevaeltajien määrä vähenee. että joitakin vuosia jää väliin. Kuitenkin sia, niin reilun 100 lajin havainnot koos- Pitkäaikaisissa lajistoselvityksissä ja vaikuttaa siltä, että Danskogin perhosla- tuvat säännöllisesti havaituista 183 lajista seurannoissa on lisäksi huomioitava, että jistossa olisi tapahtunut todellisiakin ja 124 vierailijasta (yhteensä 307 lajista). alun perin vierailijoiksi luokitellut per- muutoksia. Suurin osa lajistosta on ha- Vierailijoista riittää jokaiselle vuodelle hoslajit saattavat muodostaa paikalliskan- vaintojeni ja kriteerieni mukaan säilyt- noin 15–20 lajihavaintoa, joten säännöl- toja selvityksen kuluessa. Kolmen ensim- tänyt asemansa läpi havainnointijakson, lisistä lajeista (ryhmä A2 183) koostuu lo- mäisen havaintovuoden jälkeen havai- mutta toisaalta tulijoita ja myös lähtijöi- put noin 80 lajihavaintoa vuodessa. Näi- tuksi tulleet ja ehkä ainakin jonkinlais- tä näyttäisi olevan. Uudistulokkaiksi luo- den perusteella voisin ennustaa, että ke- ta kantaa Danskogiin ovat muodostaneet kittelisin 12 lajia (lajit, jotka ovat ensiha- sällä 2013 tulen havaitsemaan 375 lajia, useat lajit, jotka ovat laajemmin kotiu- vaintonsa jälkeen olleet enemmän tai vä- jotka koostuvat 265 jokavuotisesta lajista tuneet Suomeen tai ainakin laajentaneet hemmän jokavuotisia) ja hävinneiksi (la- 59 Baptria 2/2013 jit, jotka alkuvuosina olivat jokavuotisia, ASEMA LAJI HAVAINTOVUOSI mutta jääneet havaitsematta viime vuosi- (a) UUDISTULOKAS Apatura ilia (pikkuhäiveperhonen) 2006 na) neljä suurperhoslajia (Taulukko 4). Suu- rin osa uudistulokkaista on lajeja, jotka Hemithea aestivaria (lehvämittari) 2007 ovat viime vuosina runsastuneet ja laa- Epirrhoe rivata (silkkiraanumittari) 2010 jentaneet esiintymisaluettaan koko etelä- Euproctis similis (kultaperä) 2010 rannikolla [mm. Apatura ilia, Hemithea Catocala fulminea (keltaritariyökkönen) 2006 aestivaria, Epirrhoe rivata, Euproctis si- milis, Catocala fulminea, Acronicta stri- Lygephila craccae (syysvirnayökkönen) 2010 gosa]. Toisaalta hävinneistä lajeista vain Nola confusalis (tuomivenhokas) 2006 iso-olkiyökkönen (Mythimna turca) vai- Nycteola degenerana (pajulaahusyökkönen) 2006 kuttaa taantuneen laajemminkin vuosi- Acronicta strigosa (tuomiyökkönen) 2006 tuhannen taitteen huippuvuosista, mut- ta muut tämän ryhmän lajit ovat laajasti Hadena perplexa (pyöröneilikkayökkönen) 2007 edelleen vakaakantaisia. Lisäksi muuta- Orthosia cruda (pikkuraitayökkönen) 2008 mat lajit olivat jokavuotisia jossakin vai- Orthosia gracilis (kalpearaitayökkönen) 2007 heessa havaintojaksoa, mutta puuttuivat aluksi sekä uudelleen loppuvuosina. Täl- (b) HÄVINNYT Apatura iris (häiveperhonen) 2006 laisia lajeja olen taipuvainen pitämään ti- Cucullia umbratica (keltakaapuyökkönen) 2004 lapäisviipyjinä, joskin tähän arvioon on syytä suhtautua varauksellisesti. Osal- Mythimna turca (iso-olkiyökkönen) 2006 taan kevät- ja syyslajiston, kuten viher- Graphiphora augur (noitayökkönen) 2005 varpumittari (Chloroclysta miata) ja tou- konirkko (Odontosia carmelita), näennäi- (c) TILAPÄISVIIPYJÄ Chloroclysta miata (vihervarpumittari) seen satunnaisuuteen ovat voineet vaikut- Eupithecia absinthiata (mykeröpikkumittari) taa vuosittaisen havainnointijakson vaih- Macaria signaria (kuusikaarimittari) telu (pyydykset sijoitettu maastoon myö- hään tai poistettu aikaisin) sekä yleisem- Odontosia carmelita (toukonirkko) min saaristossa vallitsevat luonnon laina- laisuudet. Tavallisesti saaristossa etenkin TAULUKKO 4. Suurperhoslajit, jotka vaikut- kevätlajit ovat runsauteensa suhteutet- tavat uudistulokkailta (a), hävinneiltä (b) tai tuna aliedustettuina pyydysaineistoissa, tilapäisviipyjiltä (c, peräkkäisiä havaintovuo- koska merialueen viileys heikentää hyön- sia jossakin vaiheessa havainnointijaksoa) teisten lentoaktiivisuutta. Danskogissa havainnointijaksolla 2003–2012. Uudistulokkaiden osalta ilmoitettu ensimmäi- nen havaintovuosi ja hävinneiden kohdalla Vertailua muihin saariin viimeinen havaintovuosi. | TABLE 4. The Tammisaaren saaristossa ja rannikolla species considered as newcomers (a, the first year of observation), extinct (b, the last year on havainnoitu perhosia pitkään muilla- of observation) or transient (c) in Danskog Syysvirnayökkönen (Lygephila craccae), ­yksi kin paikoilla. Perhoshavaintoja on kerty- during the years 2003–2012. Danskogin uudistulokkaista. Kuva Pertti Pakkanen. nyt hyvin pitkältä ajanjaksolta usean seu- ramme jäsenen toimesta Tammisaares- ta ja sen lähistöltä muualta Raaseporista SAARI VUODET LAJIMÄÄRÄ CR–NT LÄHTEET sekä Hankoniemeltä. Vaikka perimmäi- Danskog 2003–2012 576 46 Juha Lemström nen kysymykseni lajien paikallisuudesta jäikin monen lajin kohdalla epävarmalle Gullö 1968– n. 680 Kauri Mikkola, suull. tieto X/2012 ”harmaalle vyöhykkeelle”, voin joka ta- pauksessa todeta, että Danskogin suur- Gästans 1978– n. 605 (+10 Lauri Kaila, suull. tieto perhoslajisto osoittautui varsin vertailu- vanhempaa) X/2012 kelpoiseksi sekä suhteessa muihin alueen Hästö-Busö 1996– n. 720 Simo Korpela, suull. tieto saariin että laajemmin Uudenmaan ran- X/2012. nikkoalueen suurehkoihin saariin (Tauluk- Örö 1990–2010 707 (+20 muiden 163 Jaakko Kullberg, suull. tieto ko 5). havaitsemia 12.2.2011 Santahamina 1915–2006 577 51 Laasonen & Laasonen 2009 Johtopäätökset ja jälkiarviointia Vallisaari 1977–1994 597 Somerma ym. 1987, Somerma & Koskinen 1995 En voi väittää tietäväni varmasti, mitkä lajit elävät Danskogissa pysyvästi tai edes Isosaari 1972–1983 508 Laasonen & Laasonen 1991 elivät selvittämäni 10 vuoden havainto- jakson aikana. Havaituista suurperhosis- TAULUKKO 5. Eräiden Uudenmaan rannikolla sijaitsevien pitkään tutkittujen saarien ta noin 270 lajia tuli havaituksi joka vuo- havaitut suurperhoslajimäärät. | TABLE 5. The number of observed macrolepidopteran si ja niitä pidän varmasti paikallisina la- species in some islands in SW Finland. jeina. Suurin piirtein 120 lajia onnistuin

60 Baptria 2/2013 mielestäni sulkemaan pysyvien lajien ul- mm. säistä, pyydysten määristä ja aktii- kopuolelle vierailijoiksi. Näiden väliin jäi vihavainnoinnista. Siksi jätän tämän luo- noin 180 lajin ryhmä, joita havaitsin sään- kittelun omaan arvoonsa enkä tee sen pe- nöllisesti mutta harvakseltaan. Ne saatta- rusteella yleistäviä johtopäätelmiä. Lajien vat olla, ja hyvin todennäköisesti ovatkin, laskemisen arvo onkin yksittäisten lajien Danskogin pysyvää lajistoa tai ainakin esiintymisen kohdalla. Esimerkiksi lep- lähialueilla eläviä perhoslajeja. päkudosmittari (Hydriomena impluviata) esiintymissarja 0,0,1,3,x,x,x,3,2,0 kertoo Havainnointini tuloksena syntynyt hienosti lajin visiitin Danskogissa. Vas- käsitys Danskogin perhoslajiston taavasti sulkaharmomittarin (Peripato- rakenteesta: des secundarius) 0,0,0,0,0,0,x,0,1,3 sarja • jokavuotiset lajit antaa viitteitä siitä, että yhden voimak- n. 50 % lajistosta kaan vaellusvuoden jälkeen laji saattaisi • säännöllisesti esiintyvät jäädä sinnittelemään saarelle ainakin ti- n. 30 % lajistosta lapäisesti. Vastaavia mielenkiintoisia ta- • satunnaiset vierailijat rinan aihioita on lukuisia. Kirjoittaja on arkkitehti ja n. 20 % lajistosta Kaikista epävarmuustekijöistä huoli- tekniikan lisensiaatti matta havaintojen läpikäynti ja analysoin- Juha Lemström on koulutukseltaan rak- On kuitenkin vielä pohdittava, onko teh- ti kasvattivat paljon ymmärrystäni ja tie- ennetun ympäristön ja arkkitehtuurin his- dyt johtopäätökset oikeansuuntaisia. touttani Danskogin perhoslajiston raken- torian tutkija sekä restaurointiarkkite- Danskog gårdin pihapiirissä olisi helpos- teesta: mitkä lajit ja millä tavalla ne esiin- hti, joka on työskennellyt lähes koko ti ollut saatavissa sähköä pariin muuhun- tyvät Danskogissa – tai ainakin Danskog työuransa kulttuuriperinnön parissa. Hän kin hyvälle paikalle asetettavaan valo- gårdin pihapiirissä. Tämä on ollut minun on osallistunut moniin erikoistumisalan- pyydykseen ja syöttipyydyksiä olisi ol- tapani harrastaa perhosia. En tietenkään sa projekteihin ja julkaissut aihetta käsit- lut helppo levitellä laajemmalle alueelle. olisi viitsinyt tätä tehdä, ellen olisi jatku- televää kirjallisuutta. Esimerkkeinä kir- Olisin ehkä voinut viedä pyydyksiä myös vasti kokenut havainnointia ja tiedonke- joista ja artikkeleista mainittakoon mm. saaren etelälaidalle. Olisiko havaintoluet- ruuta mielekkääksi ja innostavaksi. Jäl- Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha teloni ollut kovin toisenlainen? Varmasti keenpäin katsottuna oli hyvä, että en an- (1987), Valtioneuvoston linnan korjaus ainakin x-lajit olisivat kasvattaneet osuut- tanut epäilykseni koko selvitykseni mie- 1974–1997 (1998), Rakentaminen ja kor- taan tai ehkä havainnot olisi pitänyt sil- lekkyydestä lannistaa uteliaisuuttani. jaustyöt, Säätytalo, The House of Estates, loin laskea kymmenen yksilön sijasta (1999), Suomen ensimmäiset kasvitieteel- liset puutarhat. – Teoksessa: Häyrynen, kahteenkymmeneen asti. Varmaan jois- Kiitokset takin, ehkä useista, säännöllisistä lajeista M. (toim.) Hortus Fennicus, Suomen pu- olisi tullut jokavuotisia. Vierailijoitakin Olen kirjoittanut artikkelin perhosharras- utarhataide (2001), Sinebrychoffin taide- olisi varmaan tullut useampia kuin ny- tajana, tämän aseman suomalla vapau- museon rekonstruktiotyöt 2001–2002 (2003), Suomen kansallisteatterin korjaus kyisellä havaintoponnistuksella. Kuiten- della ja harrastajan tieteellisellä rajoittu- vuosina 1998–2002 (2003). kin tuntuu, että suhdeluku (80 % pysyviä neisuudella. Artikkelini perustuu seuran lajeja ja 20 % vierailijoita) tuskin olisi ko- syyskokouksessa 27.10.2012 Hämeenlin- vin paljon muuttunut. Myös se, että Dan- nan Lunnikivessä pidettyyn esitelmään, skogin perhoslajistosta noin puolet on jo- joka herätti keskustelua ja kiitän seuran tekstien muokkauksesta suomenkielisen kavuotisia kuvaa lajiston rakennetta us- jäseniä siellä ja myöhemmin saamista- nimistön osalta. Kiitän myös Lauri Kai- kottavasti. Joudun toteamaan, että tähän ni kommenteista. Kiitän Panu Välimä- laa, Kimmo Silvosta, Markku Saarikos- samaan tulokseen olisin päässyt tekemäl- keä, Lauri Kailaa ja Kimmo Silvosta, jot- kea, mielenkiintoisista keskusteluista la- lä pelkkiä lajilistoja. ka ovat lukeneet luonnoksia artikkelin eri jien pysyvyydestä, eri lajien elintavoista Jokavuotisten lajien jakaminen run- vaiheessa ja antaneet erittäin arvokkaita ja esiintymisen luonteesta, hankalimpien saisiin ja ei-runsaisiin jää menetelmällä- kommentteja. Lisäksi kiitän Panua vielä lajien määrittämiseen osallistumisesta ni kovin tyhjän päälle ja riippuvaiseksi mm. kommenteista luokittelun suhteen ja sekä Danskogin retkiin osallistumisesta.

Lähteet Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 1991: Helsingin Isosaaren Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) perhoset. – Baptria 16: 23–34. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2010. Helsingin hyönteisvaihtoyhdistys 2004: Suomen perhosten Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2009: Helsingin Santahami- — Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Hel- vaihtopistearvot 2004. — Helsingin hyönteisvaihtoyhdis- nan perhoset vuosina 1915–2006. — Baptria 34: 80–88. sinki. 470 s. tys. 55 s. Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2012: Uhanalaisten ja Somerma, P. & Koskinen, P. 1995: Täydennyksiä Helsingin Häyrynen, M. (toim.) 2001: Hortus fennicus — Suomen silmälläpidettävien perhosten havainnot Helsingin Harakalta Vallisaaren suurperhosfaunaan. — Baptria 20: 72–74. puutarhataide. – Puutarhataiteen seura ry. / vuosina 1961–2011. – Babtria 37: 17–23. Somerma, P., Koskinen, P. & Jalas, I. 1987: Vallisaaren Viherympäristöliitto ry. 292 s. Mutanen, T. 2011: Perhoskuumetta. — Baptria 36: 99. suurperhosfauna. — Baptria 12: 85–95. Jutikkala, E. & Nikander, G. 1939: Suomen kartanot ja Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000: Saaristomeren Työ- ja elinkeinoministeriö (Saaristoasiain neuvottelukunta) suurtilat I. — Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsin- 2012: Valtakunnallinen saaristopoliittinen toimenpideohjel- ki. 751 s. kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. — Metsähallitus Sarja A No. 111. ma 26.6.2012. Kullberg, J. 2004: Suomen perhosten luettelo — päivitetty Nieminen, M., Sundell P. R. & Nupponen, K. 2004: Niittyjen Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. 2009: versio. Päivitetty 11.7.2008. http://www.luomus.fi/ Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. elaintiede/hyonteiset/perhoset/. hoidon vaikutus yöaktiivisiin perhosiin. — Faunatica Oy / Suomen perhostutkijain Seura / Suomen WWF. — Baptria 34: 37–68.

61 Baptria 2/2013 “Murusia” metsäsurviaiskoin [Nemophora degeerella (Linnaeus, 1758)] (Adelidae) toukkabiologiasta

Juhani Itämies Kirjoittajan osoite – Author’s address: Juhani Itämies, Kaitoväylä 25 A 6, 90570 Oulu, [email protected]

Huhtikuun lopussa 2011 onnistuin löytämään yhden Nemophora degeerellan toukkapussin St Eurajoelta (ykj 680:320). Löytöhetkellä en ollut asiasta täysin varma, koska lehden palasesta tai palasista itselleen suojavarus- tuksen tekeviä lajeja on kyseisessä surviaiskoiden ryhmässä muitakin. Osasin kuitenkin epäillä oikeaa lajia, koska toukan löytöpaikalla kesämökkimme edustalla parveilee vuosittain juhannuksen aikoihin enemmän tai vähem- män runsas N. degeerella -koirasjoukko. Olin jo monena aikaisempana keväänä tonkinut kuivien lehtien alustoja toukkapusseja etsien, mutta poikkeuksetta huonolla menestyksellä. JUHANI ITÄMIES Nemophora degeerella -toukat ravinnonvalintaan kasvatusolosuhteissa. syövät keväällä Toisaalta N. degeerellan esiintymisalue ainakin lehtikariketta maassamme sopii ajatukseen, että terva- lepällä olisi merkittävä asema lajin ravin- Sijoitin löytämäni toukan salaattirasi- tona myös luonnossa. aan, jonka pohjustin kostutetulla mullal- Toukka piilotteli lähes koko ajan leh- la. Ravinnoksi tarjosin toukalle pihapii- tien alla. Ainakin välillä toukka vaikut- rissä kasvavien pihlajan (Sorbus aucupa- ti olevan heikosti lehdessä kiinni, kos- ria), koivun (Betula pubescens) sekä ter- ka lehden alle kurkistaessa toukkapussi valepän (Alnus glutinosa) edellisvuotisia, jäi lehteen roikkumaan. Koteloitumaan mutta täysin ehjiä lehtiä. Toukka painui toukka kaivautui multaan niin syväl- lehtien alle, ja pian lehtiin alkoi ilmestyä le, että sitä ei näkynyt lainkaan. Ehdin selviä syönnöksiä. Eniten epämääräisen jo epäillä, että toukkapussi olisi jonakin KUVA 1. Metsäsurviaiskoin (Nemophora pyöreitä ja laajentuvia reikämäisiä syön- tuulisena kertana kasvatusastiaa ja syön- degeerella) toukan lahoaviin lehtiin tekemiä nöksiä ilmestyi lepän lehteen (Kuva 1). Le- syöntijälkiä. | FIG. 1. Biting marks of tijälkiä tarkastellessani lennähtänyt huk- Nemophora degeerella larva on dead leaves. pän lehti oli kolmesta tarjotusta vaihtoeh- kaan. Muutaman viikon odottelun jälkeen The larva seemingly preferred the common dosta silmämääräisesti arvioituna kaik- epäilys helpotti, kun rasiassa kuivatteli alder (Alnus glutinosa) over the birch (Betula kein pisimmälle maatunut (pehmennyt) siipiään vastakuoriutunut N. degeerella pubescens) and the rowan (Sorbus aucuparia). ja kostein, mikä saattoi vaikuttaa toukan -koiras (Kuva 2). Samalla selvisi, että touk-

On the larval biology of Nemophora Om larvens biologi hos Nemophora degeerella (Linnaeus, 1758) (Lepidoptera, degeerella (Linnaeus, 1758) (Lepidoptera, Adelidae) Adelidae)

One larval case of Nemophora degeerella was found in the end of En larvsäck av Nemophora degeerella hittades i slutet av april 2011 April 2011 in Eurajoki, SW Finland (Grid 27˚ E 680:320). The lar- i Euraåminne, sydvästra Finland (Grid 27˚ E 680:320). Larven föd- va was reared in a plastic jar with garden peat at the bottom and old des upp i en plastburk med trädgårdstorv på bottnen tillsammans med leaves of three different species of deciduous trees [the birch (Betu- gamla löv av tre olika trädslag [björk (Betula pubescens), rönn (Sor- la pubescens), the rowan (Sorbus aucuparia) and the common alder bus aucuparia) och klibbal (Alnus glutinosa)] som foder. Larven bör- (Alnus glutinosa)] for feeding. The larva started eating the leaves jade äta löven underifrån och verkade föredra allöven, som uppen- from beneath and seemingly preferred leaves of the common alder, barligen var mer förmultnade än löven från de andra träden. Larven which were apparently more decayed at the time than leaves of the lämnade först endast små ätspår, men senare åt den så att endast lö- two other tree species. The larva ate small rough roles on the leaf vens nerver blev kvar. Efter ett par veckor grävde larven ned sig i tor- at first, but later on, only the strongest veins were left intact. Af- ven för att förpuppa sig. Fjärilen kläcktes vid midsommar. Puppska- ter a couple of weeks, the larva burrowed into the peat to pupate. let stack ut ur jorden. Larvsäcken var tillplattat från sidorna och upp- Adult emerged at Midsummer, leaving eclosed pupa pointing out byggd av fem lövfragment av olika storlek. Säcken var kring 9 mm of the soil. The bilaterally flattened larval case was constructed of lång och 4 mm bred. Den var inte päronformad, vilket tidigare har five separate leaf fragments of various sizes. The case was approxi- hävdats. Till skillnad från den rådande uppfattningen bekräftar mina mately 9 mm in length and 4 mm in width, but not pear-shaped as observationer att larven av N. degeerella äter även under våren efter suggested earlier. Contrary to the prevailing conception, my obser- övervintringen. Larver kan hittas i förna, där det gömmer sig speciellt vations confirm that larvae ofN. degeerella feed also in spring after under brunaktiga löv från träd som uppvisar karakteristiska tecken på overwintering. Larvae can be found hiding among litter, especially larvens närvaro. underneath brownish leaves of deciduous trees that express charac- teristic signs of larval presence.

62 Baptria 2/2013 JUHANI ITÄMIES

KUVA 2. Nemophora degeerella -koiras KUVA 3. Nemophora degeerellan tyhjä kotelo KUVA 4. Nemophora degeerellan viisiosainen kuoriutui parin viikon kuluttua toukan kote- työntyy aikuisen kuoriutuessa ulos maan lehden palasista rakennettu toukkapussi. loitumisesta. | FIG. 2. After a couple of weeks sisällä olevasta toukkapussista. | FIG. 3. | FIG. 4. The five-segmented larval case ofN. since pupation, a N. degeerella male emerged. Eclosed pupa of N. degeerella pointing out of degeerella constructed of leaf fragments. the larval case buried in soil.

ka oli koteloitunut siten, että toukkapus- mahdollista edellä esitetyn kaltaisia leh- kasvin osasta [Kuva 4 (Huom! Tuntematon sin kuoriutumispuoleinen pää oli aivan tiä etsimällä. Piilottelevaa elämää viettä- mullassa asustellut eliö oli koteloaika- maan pinnan tasolla. Kuoriutumisen jäl- vän toukan saa esille syönnöksellisiä leh- na nakertanut suojapussin päähän kolon, keen tyhjä kotelonahka jäi törröttämään tiä varovasti kääntämällä, koska toukal- jota ei alkuvaiheessa suojuksessa ollut]. näkösälle toukkapussin päästä (Kuva 3). la vaikuttaa olevan taipumus kiinnittyä Päärynänmalliseksi en löytämääni kaare- syömäänsä lehteen. Pelkkien syöntijälki- vaa etu- ja takapäätä lukuun ottamatta ta- Surviaiskoiden toukkabiologiasta en perusteella lajin tunnistaminen ei vält- sasoukkaa toukkapussia missään nimes- on niukasti kirjallista tietoa tämättä ole varmaa, sillä monet muutkin sä kuvailisi. Tosin myönnän, että yhden maassa elävät selkärangattomat syövät pussin perusteella ei voi sulkea pois mah- Schütze (1931) viittaa N. degeerella -tou- kuolleita lehtiä ja kariketta. Mahdollisia dollisuutta toukkapussin merkittävästä kan elävän Treitschken mukaan valko- karikkeen syöjiä ovat esimerkiksi erilai- muotovaihtelusta. Jatkossa toukkapussin vuokon (Anemone nemorosa) lehtisolu- set kaksoisjalkaiset (Diplopoda), etanat monimuotoisuuden selvittäminen voi he- kolla ja olevan helpoin kasvattaa tällä ni- ja maakotilot (Mollusca) sekä myös muut rättää aivan uudenlaista mielenkiintoa, menomaisella kasvilla. Oman kokemuk- perhostoukat, kuten eräät nokkayökköset sillä uusien tutkimustulosten perusteella seni mukaan Heath ja Pelham-Clinton (Herminia spp.) ja lehtimittarit (Sterrhi- nykyinen N. degeerella näyttäisi käsittä- (1976) osuivat oikeaan mainitessaan tou- nae). Oman käsitykseni mukaan ainakin vän kaksi eri lajia (Marko Mutanen, suull. tie- kan elävän lehtikarikkeella. Samoilla lin- isommat perhostoukat nakertavat lehtiä to). Onko tämä yhteydessä toukkapussin joilla ovat Bengtsson ja Palmquist (2008) reunasta alkaen ja kaksoisjalkaisten tyy- muotoon, jää toistaiseksi arvoitukseksi. tuoreessa teoksessaan, missä he toteavat pilliset syöntijäljet ovat erilaisia pyöreäh- toukan syövän erilaisia matalia ruohoja köjä reikiä. Joka tapauksessa edellä mai- Kiitokset ja maahan pudonneita lehtiä syyskuussa nittujen vaihtoehtojen erottaminen edes sekä koteloituvan talvehtimisen jälkeen kohtalaisella varmuudella vaatisi lisä- Marek Skowron auttoi ystävällisesti puo- maalis-huhtikuussa. Heikohko ja osin selvityksiä mahdollisten ryhmä- tai laji- lankielisen tekstin tulkitsemisessa ja Iiro ristiriitainen käsitys näyttää vallitsevan kohtaisten syöntitapaerojen selvittämi- Itämies puolestaan saksankielen kanssa, muidenkin läheisten surviaiskoiden (Ne- seksi, mikä mahdollistaisi N. degeerellan mistä heille lämmin kiitos. matopogon) kohdalla (Schmidt Nielsen 1985). tai jonkin muun lähilajin toukkien syste- Nyt tekemäni, toistaiseksi vain yhteen ta- maattisen etsimisen maastosta. paukseen perustuva havainto osoittaa, Toukkapussin rakennetta kuvatessaan Kirjallisuutta että toukka syö vielä keväällä ennen kote- Razowski (1978) siteeraa kahta aiempaa loitumistaan. Seuraavan toukan kasvatta- lähdettä. Ensinnä hänen mukaansa He- Bengtsson, B.Å. & Palmquist, G. 2008: Nationalnyckeln till misen yhteydessä, kannattaa ehkä tarjo- ring (1935) olisi todennut toukan valko- Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare ta myös tuoreita vihreitä lehtiä, jotta lajin vuokon lehdistä kokoaman pussin raken- [Lepidoptera: Micropterigidae–Psychidae]. — ArtDataban- mahdollinen erikoistuminen juuri karik- tuvan useasta osasta. Toisaalta hän kir- ken, SLU, Uppsala. keeseen tulisi selvitettyä. joittaa Gerasimovia (1952) siteeraten, että Heath, J. & Pelham-Clinton, E.C. 1976: Incurvariidae. Toukan syöntijäljet olivat omaleimai- toukkapussi olisi vain kaksiosainen. Näi- ­— Teoksessa: Heath, J. (toim.). The moths and butterflies sen oloisia. Aluksi syöntijäljet olivat ka- den lisäksi lehden palasista tehtyä touk- of Great Britain and Ireland. London s. 277–300. peita ja rosoreunaisia reikiä suonten vä- kapussia on kuvailtu päärynänmalliseksi Razowski, J. 1978: Motyle (Lepidoptera) Polski. Heteroneura– lissä ja keskellä lehteä, mutta toukka-ajan (Heath & Pelham-Clinton 1976), mikä ei vastaa Adeloidea. — Polska Akademia Nauk. Monografie Fauny loppua kohden syöntijäljet luonnollises- omaa käsitystäni pussin muodosta. Löy- Polski. Tom 8: 1–137. ti suurenivat. Lopulta vain jokunen pak- tämäni litteähkön pussin pituus oli yh- Schmidt Nielsen, E. 1985: A taxonomic review of the adelid sumpi lehtisuoni jäi syönnösten välistä deksän ja suurin leveys vajaa neljä mil- genus Nematopogon Zeller (Lepidoptera: Incurvarioidea). syömättä, minkä seurauksena lehti muut- limetriä. Se oli rakennettu viidestä eril- — Entomologica Scandinavica (suppl.) 25: 1–66. tui yleisilmeeltään lisääntyvissä määrin lisestä lehden palasesta, jotka limittyivät Schütze, K.T. 1931: Die Biologie der Kleinschmetterlinge. verkkomaiseksi (Kuva 1). Toukkien sys- osittain toinen toistensa päälle. Kumpikin Frankfurt am Main. 235 s. temaattinen etsiminen on käsittääkseni puoli oli tehty epäilemättä samanlaisesta

63 Baptria 2/2013 Baptria 2/2013 Vol. 38 s. 35 Pääkirjoitus s. 36 Baptria hyönteisviikonlopussa; Norna-horna ja muita yllätyksiä Leponiemi T. s. 38 Maatalousympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2012 tulokset Heliölä J., Kuussaari M. & Niininen I.. s. 46 Bucculatrix artemisiella Herrich-Schäffer, 1855 ja B. ratisbonensis Stainton, 1861: vuosikymmenien pituinen nimisekaannus Suomessa (Lepidoptera: Bucculatricidae) Mutanen M. s. 49 Herhiläisvieras Volucella zonaria (Poda, 1761), (Diptera, Syrphidae) Kerppola S. s. 50 Pohdintoja aarresaaren perhoslajiston rakenteesta Lemström J. s. 62 "Murusia" metsäsurviaiskoin [Nemophora degeerella (Linnaeus, 1758)] (Adelidae) toukkabiologiasta Itämies J. s. 64 Baptria vinkki; Katse muotoihin ja mittasuhteisiin Lehto T.

Baptria VINKKI Teksti ja kuvat: Timo Lehto. Katse muotoihin ja mittasuhteisiin illoin tällöin perhosia tunnistetta- hahmottamisesta on apua yökkösten lajitun- (jälkimmäinen muodoiltaan pyöreämpi) essa puhutaan habituksesta (lat. nistuksessa, ryhmässä kun lajeja on paljon, ja Cuculliat (esim. C. umbratica pitkäsiipinen mm. hahmo, taipumus, yleisvaiku- ovat monesti päällisin puolin samanoloisia tai ja siivenkärjestään omintakeisesti suippo, telma), eli karkeasti ilmaistuna ul- pyydystysmenetelmistä johtuen enemmän C. chamomillae siivet jo tyveltään leveät, koisesta olemuksesta. Perhosten tai vähemmän kulahtaneita. Mittasuhteiden etureuna melko suora, jopa kovera), Sjoukossa on monia lajeja joilla siipikuviointien ja muotojen tarkastelemisen edut tulevat Orthosiat (O. populeti – O. incerta – Anorthoa ja vaikkapa tummuuden muuntelu saattaa usein esiin kun materiaalia on paljon. Rutinoi- munda). Väreistä riippumatta joskus kaikilla olla sitä luokkaa, että yksityiskohtaisia kuvio- tunut silmä voi plokata suuresta kokoelma- kaksi 'mundamaista' täppää siivillä, mutta tuntomerkkejä ei joko näy, tai vaihtoehtoises- materiaalista tai kuluneesta pyydysaineistos- siipimuodot poikkeavat. ti ylikorostuneet viivat ja pilkut voivat johdat- ta joskus helpostikin esiin poikkeavuudet. Eilema lurideolum – E. complanum taa tunnistajaa harhaan. Ulkoinen olemus on Lisähuomiona, kirjallisuutta tarkastellessani (kaarevamuotoinen / kiilamainen, lisäksi kuitenkin lajityypillisten kuvioyksityiskohtien annan henkilökohtaisesti paljon arvoa tunnis- jälkimmäinen istuu tikkumaisesti). lisäksi vantteruuden, sävyjen ja joskus esimer- tusteksteille, joissa on heti alkuun huomioitu kiksi kiiltävyyden muodostama kokonaisuus. habituksen esittely, esimerkiksi: kapeasiipi- Sukupuolia tunnistettaessa vaikeuksia tulee Muodot ja mittasuhteet ovat osa kokonai- nen, muodoltaan kiilamainen, siivet tasaleve- vastaan usein päiväperhosissa. Kuitenkin mo- suutta, ja näiden tarkastelua voi käyttää sekä ät tai roteva, hento yms. Yksityiskohtiin men- nilla lajeilla, esimerkiksi täpläperhosilla ja ho- lajitunnistusapuna että monesti sukupuolien nään tämän jälkeen. peatäplillä, naaras on leveäsiipisempi ja mo- erottamisessa. On monia lajeja joilla siipien Siipimuotojen ja mittasuhteiden tarkaste- nesti erityisesti takasiivet ovat suuremmat kaarevuus tai kärjen terävyys kertoo oikean lua voi helposti harjoitella ihan tavallisilla la- kuin koirailla, suhteessa etusiipien kokoon, lajin nopeasti, kun taas pienten yksityiskoh- jeilla, jotka pystyy tunnistamaan varmuudella mainio esimerkkilaji on karttaperhonen. tien tarkastelu voi aiheuttaa lisää päänvaivaa. myös kuviointiensa perusteella. Kuitenkin on Habituksesta määrittäminen saattaa kuu- Lisäksi lepoasento voi olla lajityypillinen; toi- olemassa paljon lajipareja jotka aiheuttavat lostaa epämääräiseltä, mutta voihan asiaa ha- nen istuu siivet tasaisesti harjallaan, toinen kuviointiensa perusteella joskus hämmen- lutessa mitatakin, mikäli tulee epävarma tun- siivet vähän ristikkäin. Tämä voi auttaa tun- nystä, ja tällöin muodoista ja mittasuhteista ne. Siiven leveyden suhde pituuteeen, taka- nistusta esimerkiksi valokuvista, joissa värisä- voi löytyä avaimet tunnistamiseen. Esimerk- reunan pituuden suhde etureunaan, kaare- vyt tai valaistuksen aiheuttama tummuusas- keinä mainittakoon muutamia lajipareja: vimman kohdan sijainti reunalla tms. Lisäksi te usein poikkeavat todellisista tai tärkeät yk- kuviointeihin liittyen, tietyn kuvion sijainti sii- sittäiset tuntomerkit ovat asennosta johtuen Spilosoma lubricipedum – S. urticae (muo- vellä tai kuvion vinous ovat usein lajityypillisiä piilossa. doltaan kaareva / muodoltaan kiilamainen), ominaisuuksia. Habituksen synnyttämä tun- Muodot eivät usein myöskään muuntele Archiearis parthenias – A. notha ne jostain lajista on monesti kuitenkin oikea lajin sisällä paljoakaan, siksi ominaisuudesta (jälkimmäinen suoralinjaisempi) ja olemukseen kurkistus sopiikin erityisen hy- on apua kuluneidenkin yksilöiden tunnista- Catocala sponsa – C. promissa (etusiivet vin itseni kaltaisille harrastajille, kun tieto laji- misessa. Sukupuolien muotoerojen tiedosta- leveätyviset / siivet kolmiomaiset), kohtaisista yksittäisistä piirteistä tahtoo välillä minen voi taas pelkän sukupuolitunnistuksen Amphipyra pyramidea – A. berbera unohtua. Toisille sopii hyvin detaljien katsele- lisäksi auttaa myös lajitunnistuksessa. Joskus minen ja toisille esimerkiksi värisävyn huomi- kun on tullut vastaan tapauksia että esimer- oiminen. Kaikki tavat kuitenkin tukevat toisi- kiksi kokoelmaan on epähuomiossa järjestet- aan, usein määritystä helpottaen tai nopeut- ty jonkun lajin jompi kumpi sukupuoli koko- taen. naan toiseen lajiin. On ehkä katsottu liikaa yk- sittäisiä kuviotuntomerkkejä, vaikka huomio ◀ Siipien muotovertailuesimerkkinä kuvissa perhosen muotoon olisi ehkä antanut oikean hahmoina Xanthia icteritia (vasemmalla) ja vastauksen. Ehkäpä useimmiten muotojen Xanthia gilvago (oikealla). 64 Baptria 2/2013