Huoneilman Radonmittaukset Kymen Läänissä: Tilannekatsaus Ja Radonennuste

STUK-A136 JOULUKUU 1996

FI9700029

Huoneilman radonmittaukset Kymen läänissä: Tilannekatsaus ja radonennuste

M. Pennanen, I. Mäkeläinen ja A. Voutilainen

SÄTEILYTURVAKESKUS PL 14, 0081 HELSINKI Puh. (09) 759881 n ISBN 951-712-158-X ISSN 0781-1705

EditaOy Helsinki 19%

Myynti: Säteilyturvakeskus PL 14 00881 HELSINKI Puh. (09) 759 881 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

PENNANEN M, MÄKELÄINEN I ja VOUTILAINEN A. Huoneilman radonmittaukset Kymen läänissä: Tilannekatsaus ja radonennuste. STUK-A 136, Helsinki 1996, 55 s. + liitteet 41 s.

ISBN 951-172-158-X ISSN 0781-1705

Avainsanat: Huoneilman radon, radonennuste, rakennuspaikka, maaperä TIIVISTELMÄ

Radonennusteessa on tarkoitus luokitella rakennusmaa sen perusteella, kuinka suuressa osassa uusista pientaloista on odotettavissa, että radonpitoisuus 200 tai 400 Bq/m3 ylittyy. Ennusteessa oletetaan, ettei radonin torjuntaan mitenkään varauduta rakennusvaiheessa.

Kymen läänin radonennustetta laadittaessa käytettiin hyväksi noin 5900 pientalon radonmittaustuloksia. Mittauskohteista tiedettiin niiden tarkka sijainti kartalle merkittynä, rakennuspaikan maaperä, talon valmistumisvuosi ja perustamistapa. Näiden tietojen ja käytettävissä olevan geologisen tiedon perusteella Kymen läänin rakennusmaa jaettiin kolmeentoista alueeseen. Alueille arvioitiin odotettavissa ole- vat radonpitoisuudet ja enimmäisarvojen (200, 400 ja 800 Bq/m3) ylitysprosentit. Ennusteen radonpitoisuudet ja ylitysprosentit on laskettu radonkriittisimmille perustamistavoille. Niihin kuuluvat talot, joissa on sokkelin sisään valettu laatta sekä rinne- ja kellaritalot, joissa on avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä.

Radonennusteet ovat Kymen läänin länsiosissa korkeampia kuin itäosassa. Kor- keimmat pitoisuudet ovat odotettavissa soravaltaisille pitkittäisharjuille rakennettaessa Pyhtäällä, Kotkassa, Anjalankoskella, Iitissä, Valkealassa ja Taipalsaarella. Seuraavaksi korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa joillakin kallio- ja moreenialueilla, niinikään alueen lounas- ja länsiosissa. Näillä alueilla 200 Bq/m3 ylite- tään 80%:ssa uusista pientaloista, ellei radonia mitenkään torjuta rakennusvaiheessa, lisäksi näillä alueilla noin puolessa uudisasunnoista tullaan ylittämään 400 Bq/m3.

Alhaisimmat pitoisuudet ovat odotettavissa Kymen läänin itäosissa riippumatta siitä, minkälaiselle maaperälle talot rakennetaan. Näillä alueilla 200 Bq/m3 tullaan ylittämään noin 30%:ssa ja 400 Bq/m3 alle 10%:ssa uudistaloista. SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

PENNANEN M, MÄKELÄINEN I and VOUTILAINEN A. Indoor radon measurements and radon prognosis for the province of Kymi, southeastern Finland. STUK-A 136, Helsinki 1996, 55 p. + 41 app.

ISBN 951-172-158-X ISSN 0781-1705

Key words: Indoor radon, radon prognosis, geology, esker, Finland

ABSTRACT

The purpose of the regional radon prognosis is to classify areas with different levels of radon risk. The radon prognosis gives the percentages of future homes expected to have indoor radon concentrations exceeding the levels of 200 and 400 Bq/m3. It is assumed that no protection against the entry of radon is used in construction.

In this study about 5900 indoor radon measurements made in single family houses, semi-detached houses and row houses were used. Data on the location, geology and construction of buildings were determined from maps and questionnairies. An empirical statistical model, the adjusted indoor radon measurements and geological data were used to assess the radon risk from soil and bedrock in different areas. The building sites of the province of Kymi were divided into thirteen sub-areas. The radon prognosis are calculated for the most radon-prone foundation types including 1) houses with a slab-on-grade and 2) houses with a basement or hillside houses with open stairwells between basement and first floor.

The radon levels are generally greater in the western part of the area. The radon risk is highest in gravel-dominated esker areas in southwestern, western (in Pyh- tää, Kotka, Anjalankoski, Iitti, Valkeala) and central (Taipalsaari) parts of the area. The radon risk is also high in some bedrock and till areas, also in southwestern and western parts of the area. In these areas the level of 200 Bq/m3 will be exceeded in 80 % of new houses. About half of the future houses in these areas will have indoor radon concentrations exceeding 400 Bq/m3. The radon risk is lowest in the eastern part of the province of Kymi in every soil type. In this area the level of 200 Bq/m3 will be exceeded in 30 % of new houses. Below 10 % will exceed 400 Bq/m3. STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

ALKUSANAT

Tämän työn on tehnyt mahdolliseksi monien henkilöiden työpanos viimeisen 16 vuoden aikana. Kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien terveystarkastajat ovat jakaneet radonmittauspurkkeja asuntoihin vuodesta 1986 lähtien. He ovat merkinneet talojen sijainnit kartoille ja toimittaneet kartat Säteilyturvakeskukseen. Sitä ennen työn olivat aloittaneet vuonna 1980 Säteilyturvakeskuksen tutkijat. Säteilyturvakeskuksessa on määritetty talojen koordinaatit ja rakennuspohjan maalajit. Työtä ovat tehneet vuosien varrella monet eri henkilöt. Radonmittauspur- kit on analysoitu Säteilyturvakeskuksen radonmittauspalvelussa, ja mittausten tuloksista vastaa apulaistutkija Heikki Reisbacka. Säteilyturvakeskuksen erikois- tutkija Laina Salonen on mitannut porakaivovesien radonpitoisuuden. Kiitämme heitä kaikkia. SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

SISÄLLYSLUETTELO Sivu

TIIVISTELMÄ 3 ABSTRACT 4 ALKUSANAT 5 SISÄLLYSLUETTELO 6

1 JOHDANTO 9

2 AINEISTO 10

2.1 Huoneilman radonmittaukset 10 2.2 Maankamaran radonpitoisuus 11

2.3 Porakaivoveden radonpitoisuus 11

3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS 12

3.1 Kallio 12 3.2 Moreeni 13 3.3 Savi ja siltti 13 3.4 Sora ja hiekka jäätikköjoki- ja reunamuodostumissa 13 3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa 14 3.6 Täytemaa 14

4 ENNUSTEMENETELMÄ 15

5 RADONTILANNE 16

6 RADONENNUSTEET JA YLTTYSPROSENnT 27

7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET 29

7.1 Kallioalueet 29

7.1.1 Alueet Kl 29 7.1.2 Alueet K2 31

7.1.3 Alueet K3 32

7.2 Moreenialueet 33

7.2.1 Alueet Ml 33 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

7.2.2 Alueet M2 34

7.2.3 Alueet M3 35

7.3 Savi- ja silttialueet 36

7.3.1 Alueet SI 36

7.3.2 Alueet S2 38

7.4 Harjualueet ja Salpausselät 40

7.4.1 Alueet Hl 41 7.4.2 Alueet H2 41

7.4.3 Alueet H3 44

7.5 Muut hiekka-alueet 45

7.5.1 Alueet HI1 45

7.5.2 Alueet HI2 47

8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 49

9 LISÄTIETOA RADONIN TORJUNNASTA 50

KnUALUSUUSVUTTEET 51

Liite 1. Koko Kymen lääni. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 57 Liite 2. Kotka, Pyhtää. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 59 liite 3. Kotka, Pyhtää. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 61 Liite 4. Kotka, Pyhtää. Talot hiekalla tai soralla. 63 liite 5. Anjalankoski, Elimäki. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 65 liite 6. Anjalankoski, Elimäki. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 67 liite 7. Anjalankoski, Elimäki. Talot hiekalla tai soralla. 69 liite 8. Kouvola, Kuusankoski. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 71 liite 9. Kouvola, Kuusankoski. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 73 liite 10. Kouvola, Kuusankoski. Talot hiekalla tai soralla. 75 liite 11. Iitti, Jaala. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 77 liite 12. Iitti, Jaala. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 79 Liite 13. Iitti, Jaala. Talot hiekalla tai soralla. 81 liite 14. Valkeala. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 83 liite 15. Valkeala. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 85 liite 16. Valkeala. Talot hiekalla tai soralla. 87 liite 17. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 89 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Lute 18. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 91 liite 19. Hamina, Vehkalahti, Virolahti, Miehikkälä, Ylämaa. Talot hiekalla tai soralla. 93 liite 20. Luumäki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 95 liite 21. Luumäki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 97 liite 22. Luumäki, Lemi, Savitaipale, Suomenniemi. Talot hiekalla tai soralla. 99 liite 23. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 101 liite 24. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 103 liite 25. Lappeenranta, Joutseno, Taipalsaari. Talot hiekalla tai soralla. 105 liite 26. Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 107 liite 27. Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 109 liite 28. Imatra, Ruokolahti, Rautjärvi. Talot hiekalla tai soralla. 111 liite 29. Parikkala, Saari, Uukuniemi. Kaikki asuntojen radonmittaukset. 113 liite 30. Parikkala, Saari ja Uukuniemi. Talot kalliolla, moreenilla, savella tai siltillä. 115 liite 31. Parikkala, Saari, Uukuniemi. Talot hiekalla tai soralla. 117 liite 32. Kymen läänin länsiosa. Talot kalliolla, osa-aluejako. 119 liite 33. Kymen läänin itäosa. Talot kalliolla, osa-aluejako. 121 liite 34. Kymen läänin länsiosa. Talot moreenilla, osa-aluejako. 123 liite 35. Kymen läänin itäosa. Talot moreenilla, osa-aluejako. 125 liite 36. Kymen läänin länsiosa. Talot savella tai siltillä, osa-aluejako. 127 liite 37. Kymen läänin itäosa. Talot savella tai siltillä, osa-aluejako. 129 liite 38. Kymen läänin länsiosa. Talot harjuilla tai Salpausselillä, osa-aluejako. 131 liite 39. Kymen läänin itäosa. Talot harjuilla tai Salpausselillä, osa-aluejako. 133 liite 40. Kymen läänin länsiosa. Talot harjujen lievealueilla tai muilla hiekkamuodostumilla, osa-aluejako. 135 liite 41. Kymen läänin itäosa. Talot harjujen lievealueilla tai muilla hiekkamuodostumilla, osa-aluejako. 137 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

JOHDANTO

Rakentamattoman alueen yleispiirteinen radonluokitus voidaan tehdä käyttäen hyväksi geologisia karttoja ja huoneilman radonmittauksia asunnoissa, joiden tarkka sijainti ja rakennuspohjan maalajit tunnetaan. Tällaista selvitystä kutsutaan radonennusteeksi.

Radonennuste pyrkii havainnollisella tavalla antamaan kunnan päätöksentekijöille tietoa siitä, millä alueilla radon on otettava huomioon rakentamisessa. Luotetta- vimman tuloksen radonennuste antaa silloin, kun kyse on täydennysrakentamisesta vanhan asutuksen sekaan, mutta siitä on hyötyä myös uusia rakennusalueita kaavoitettaessa. Rakennusmaan radonriskiä voidaan arvioida myös kaava-alue- tai tonttikohtaisesti maastossa tehtävin mittauksin tai analysoimalla maanäytteitä laboratoriossa. Yksittäisen tontin radontutkimus voi kuitenkin tulla kalliimmaksi kuin radonin torjuntaan varautuminen jo rakennusvaiheessa.

Kunnat ja kansanterveystyön kuntayhtymät ovat tehneet huoneilman radonmittauksia vuodesta 1986 alkaen, jolloin Lääkintöhallitus antoi radonia koskevan ohjekirjeen. Ohjekirjeen tarkoitus oli saada kunnat etsimään radonpitoisuuden enim- mäisarvon (tuolloin 800 Bq/m3) ylittävät asunnot ja määrittämään radonhaitta- alueet yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa. Vuonna 1992 sosiaali- ja terveysmimsteriö alensi enimmäisarvoa. Nykyisen päätöksen mukaan huoneilman radonpitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 400 Bq/m3. Uusi asunto tulisi suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3. Radonpitoisuu- della tarkoitetaan vuosikeskiarvoa, joka on mitattu tai mittauksen perusteella määritetty radonpitoisuuden keskiarvo vuoden pituisena yhtäjaksoisena aikana.

Tämä Säteilyturvakeskuksen ja kuntien yhteistyönä tekemä suunnitelmallinen radonkartoitus on tuottanut tähän mennessä kymmeniä tuhansia mittaustuloksia eri puolelta Suomea. Nämä mittaukset yhdessä Säteilyturvakeskuksen muiden tutki- musten kanssa muodostavat perustan Säteilyturvakeskuksen laajalle radontiedos- tolle. Mittauskohteista on tiedossa talojen tarkka sijainti kartoille merkittynä. Lisäksi Säteilyturvakeskus on suorittanut radonmittauksia yksityishenkilöiden tilauksesta, mutta tarkan sijaintitiedon puuttuessa näitä tuloksia ei yleensä voi käyttää ennusteiden laadinnassa. Enimmäisarvon ylittävien radonpitoisuuksien etsintä tuottaa näin ollen arvokasta tietoa myös uudisrakentajia varten.

Säteilyturvakeskus on tähän mennessä laatinut yhdeksälle eri alueelle radonennusteen. Ensimmäinen radonennuste koski Janakkalaa (Voutilainen ym. 1987). Kuusi radonennustetta on tehty kuntien tai kuntayhtymien tilauksesta, ja ne ovat jul- kaisemattomia tutkimusraportteja (Helsinki 1988, Orimattilan seutu 1989, Tampere SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

1989, Vantaa 1990, Espoo 1990 ja Karkkila 1991). Säteilyturvakeskus laatii nykyisin radonennusteita, jotka koskevat laajempia alueita, esim. seutukaavaliiton kokoisia alueita. Päijät-Hämeen alueen radonennuste esiteltiin esimerkkitapaukse- na kansainvälisessä sisäilmakokouksessa vuonna 1993. Toistaiseksi se on julkaistu ainoastaan englanniksi (Voutilainen ja Mäkeläinen 1993), mutta se tullaan jul- kaisemaan myös suomeksi. Lisäksi on tähän mennessä laadittu Itä-Uudenmaan radonennuste (Voutilainen ja Mäkeläinen 1995).

Tässä selvityksessä Kymen läänin alue on jaettu osa-alueisiin, joille voidaan antaa samanlaiset rakentamista koskevat ohjeet. Alueita rajattaessa käytettiin hyväksi huoneilman radonmittaustuloksia ja alueelta saatavissa olevaa geologista tietoa. Radonennustetta varten selvitettiin, mitkä tekijät alueen ja rakennuspohjan maalajien lisäksi vaikuttavat huoneilman radonpitoisuuteen.

2 AINEISTO

2.1 Huoneilman radonmittaukset

Säteilyturvakeskus on tutkinut huoneilman radonpitoisuuksia Kymen läänissä vuodesta 1982 alkaen. Kymen läänin kunnat ovat tehneet radonmittauksia Säteily- turvakeskuksen laatimien radonmittaussuunnitelmien mukaisesti vuodesta 1986 lähtien. Sekä kuntien kartoitusmittauksista että Säteilyturvakeskuksen tutkimusmit- tauksista tunnetaan talon tarkka sijainti kartalle merkittynä. Kymen läänin koko tutkimusaineisto sisältää 6461 mittausta, jotka on tehty omakotitaloissa, paritalois- sa, rivitaloissa tai kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnoissa. Kenostalojen ylemmät kerrokset, koulut, päiväkodit ja muut julkiset rakennukset jätettiin pois. Kymen läänin kaikista kunnista on esitetty radonpitoisuuden mukaan luokitellut mittaustulokset ruutukartoilla liitteissä 1 - 31.

Lopullisesta aineistosta jätettiin pois porakaivoasunnoissa tehdyt mittaukset (559 kpl). Taloissa, joissa oh' varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa, radonpitoisuudet eivät poikenneet mitenkään Kymen läänin yleisestä tasosta, joten ne pidettiin mukana. Radonkorjatuista taloista valittiin ennen korjausta tehty mittaustulos. Näin radonennusteen laatimiseen kelvollisia mittauksia jäi 5902 kpl.

Mittausajankohdan vaikutus huoneilman radonpitoisuuden vaihteluihin on otettu huomioon muuntamalla talviajan mittaustulokset vuosikeskiarvoksi (Arvela ja Winqvist 1989).

10 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Mittauskohteista saatiin kyselylomakkeilla mm. talon valmistumisvuosi, perustamistapa, kaivotyyppi ja tietoa rakennuspohjatyypistä. Osasta lomakkeita ei kaikkia tietoja saatu.

Kaikista tutkimuskohteista määritettiin niiden rakennuspohjan maalaji kyselylo- makkeen tietojen ja geologisten karttojen avulla. Asukkaiden oletettiin tuntevan rakennuspohjatyypeistä kallion varmuudella, ja tämä tieto otettiin kyselylomak- keesta. Muut rakennuspohjatyypit selvitettiin Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemilta maaperä- sekä hiekka- ja soravarakartoilta. Mittauskohteeseen liittyvä kivilajitieto määritettiin kallioperäkartoilta, jotka ovat myös Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemia. Tarkemmat tiedot geologisista kartoista löytyvät kirjallisuusviiteosasta.

Radonennusteen laatimiseen käytetyn tutkimusaineiston 5902 asunnosta oli perus- tettu kalliolle 22 %, moreenille 25 %, savelle tai siltille 14 %, harjuille 32 % ja harjujen liepeille tai muille hiekkaesiintymille 10 %.

22 Maankamaran radonpitoisuus

Kivilajien uraani- ja radiumpitoisuudet antavat viitteitä maankamaran radon- tuotosta. Geologian tutkimuskeskus on julkaissut Kymen läänin alueelta vain muutamia yksittäisiä aeroradiometrisiä uraanisäteilykarttoja. Säteilyturvakeskus on selvittänyt vuosina 1982 - 1985 asuntojen radontutkimusten yhteydessä otetuista maaperä- ja kivilajinäytteistä radiumpitoisuuksia (Voutilainen 1995). Moreenin uraanipitoisuudesta saadaan tietoa Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisesta geokemiallisesta kartoituksesta (Koljonen, toim., 1992).

23 Porakaivoveden radonpitoisuus

Radonpitoinen porakaivovesi voi joissain tapauksissa olla merkittävä huoneilman radonin lähde. Säteilyturvakeskus on tehnyt jo 70-luvulta alkaen radioaktiivisuus- määrityksiä Kymen läänin kaivojen vesistä. Vesinäytteitä on tutkimusalueella mitattu 402 porakaivosta ja niiden keskiarvo on 612 Bq/l. Korkein mitattu porakaivoveden radonpitoisuus alueella on 17 000 Bq/l. Vaikka Kymen läänissä on tehty runsaasti kaivovesien radonpitoisuusmittauksia, niin asuntoja, joissa olisi mitattu sekä huoneilman että porakaivoveden radon löytyi koko aineistossa vain 63 kappaletta. Tässä aineistossa porakaivoveden radon ei nostanut merkittävästi radonpitoisuuksia huoneilmassa. Tulos johtunee siitä, että aineiston porakaivoissa veden radonpitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia: kaikki olivat alle 2000 Bq/l. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu veden radonin nostavan huoneilman

11 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136 pitoisuutta määrällä, joka on noin 2-10 x 10~5 kertainen veden radonpitoisuuteen verrattuna. Tällöin veden pitoisuus 1000 Bq/l nostaa huoneilman pitoisuutta noin 20-100 Bq/m3.

3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS

Seuraavassa tarkastellaan eri rakennuspohjatyyppejä yksityiskohtaisemmin. Tekstin ymmärtämistä helpottavat Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemat maaperä-, hiekka- ja soravara- sekä kallioperäkartat. Tarkempi geologinen kuvaus löytyy karttalehtiselityksistä. Kirjallisuusviiteosa sisältää erillisen luettelon tutkimusalueen geologisista kartoista ja niihin liittyvistä karttalehtiselityksistä.

3.1 Kallio

Kymen läänin länsi- ja keskiosien kallioperä muodostuu laajasta, yhtenäisestä rapakivigraniitista. Tähän ns. Viipurin rapakivimassiiviin liittyy Suomenniemellä pienempi rapakivialue. Tutkimusalueen muiden osien kallioperä on koostumuksel- taan vaihteleva. Se muodostuu rapakiviä vanhemmista, ns. svekokarjalaisista kivistä, joihin kuuluu granitoideja, gneissejä, liuskeita, amfiboliitteja ja gabroja. Rapakivimassiivia reunustavat alueen luoteis- ja pohjoislaidalla granitoidivaltaiset kivet. Muualla eli Kymen läänin itäosissa tavataan runsaammin gneissejä ja liuskeita. Lisäksi koko svekokarjalaisella alueella tavataan satunnaisesti amfiboliitteja ja gabroja.

Kymen läänissä, kuten muuallakin Suomessa, kallioperä on lukuisten murrosten ja siirrosten rikkomaa. Alueella esiintyy eri suuntaisia murrosvyöhykkeitä, mm. Salpausselät ovat syntyneet tällaisiin laaksoihin. Murrosten ja siirrosten alueella kallioperä on rikkonaista.

Kymen läänin länsiosassa kallioperän uraanipitoisuus on selvästi suurempi kuin itäosassa. Säteilyturvakeskus on analysoinut kivilajinäytteiden radiumpitoisuuksia rapakivialueella (Voutilainen 1995). Tulosten perusteella rapakivialueella Virolah- ti-Valkeala linjan länsipuolella viborgiittien ja pyterliittien radiumpitoisuus on keskimäärin noin 100 Bq/kg, mikä vastaa uraanipitoisuutta 8 ppm. Tasarakeisen rapakiven radiumpitoisuus on selvästi korkeampi, keskimäärin noin 14 ppm. Kymen läänin puolella tasarakeisia rapakiviä esiintyy mm. Iitin Perheniemessä, Anjalankosken ja Elimäen rajalla Villikkalassa, Kymissä ja Pyhtäällä.

12 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Virolahti-Valkeala linjan itäpuolella viborgiitin ja pyterliitin uiaanipitoisuus on noin 5 ppm, mikä vastaa suunnilleen graniittien keskipitoisuutta. Lappeenrannan tasarakeisen rapakiven uraanipitoisuus on suunnilleen samaa luokkaa.

3.2 Moreeni

Moreeni on lajittumaton maalaji, jossa esiintyy vaihtelevia määriä kaikenkokoisia kallioperän murskaantumistuotteita savilajitteesta suuriin lohkareisiin saakka. Moreeniaines on yleensä melko paikallista ja vastaa suunnilleen alla olevan kal- lioperän koostumusta.

Moreenin ilmanläpäisevyys ja siten myös radonin läpäisevyys voi vaihdella melko paljon. Tiivis moreeni on radonin suhteen turvallisempi rakennusmaa kuin parem- min ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkamoreenit.

Moreenissa uraani on tasaisemmin jakautunut kuin kallioperässä. Uraanipitoisuus on keskimäärin suurempi Kymen läänin länsiosassa (6 ppm) ja pienenee itään päin mentäessä (3 ppm) (Koljonen toim. 1992).

33 Savi ja siltti

Savi ja siltti ovat tiiviitä, joten ne eivät yleensä juurikaan läpäise ilmaa eivätkä siten myöskään radonia. Saven pinnan kuivakuori voi kuitenkin halkeilla ja se saattaa lisätä radontuottoa. Kuivakuorikerroksen paksuus vaihtelee paikallisista olosuhteista riippuen yleensä siten, että se on aurinkoisilla rinteillä suurempi ja tasanteilla sekä pohjoisrinteillä pienempi.

3.4 Sora ja hiekka jäätikköjoki- ja reunamuodostumissa

Harjumuodostumat syntyivät jäätikköjokien lajitellessa soraa ja hiekkaa ja kasates- sa niitä mannerjäätikön railoihin ja jäätikkötunnelien edustalle. Nämä ns. glasiflu- viaaliset muodostumat esiintyvät ikään kuin haaroittuneena jokikuviona. Yleensä ne muodostuvat useiden kilometrien pituisesta harjanteesta, joka koostuu hiekasta ja sorasta vaihtelevissa suhteissa. Paikoin taas esiintyy pienempiä kumparemaisia muodostumia, joista syntyy pitkä ketju. Harjualueet on kuvattu 1 : 100 000 - mittakaavaisissa maaperäkartoissa tummanvihreällä värillä.

Kymen läänin alueella esiintyy runsaasti lajittuneen hiekan ja soran muodostumia. Alueen läpi kulkevat suuret reunamuodostumat, I ja n Salpausselkä (SSI ja SSH).

13 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Ne ovat syntyneet mannerjäätikön reunaan sen pysähtyessä pidemmäksi aikaa peräänSymisvaiheessa. Lisäksi alueella esiintyy lukuisia, Salpausselkiin nähden suurin portein poikittaisia harjujaksoja. Näiden harjujen suuntaus on läänin länsio- sissa nxm lounaasta koilliseen ja muuttuu itään päin mentäessä luode-kaakko- suuntaiseksi.

Sora- ja hiekka-alueiden radonkriittisyyteen näyttää vaikuttavan aineksen läpäise- vyyden lisäksi se, missä osassa Kymen lääniä ne sijaitsevat. Kymen läänin län- siosassa, niissä maankamaran uraanipitoisuus yleisestikin on korkeampi, näyttävät harjut olevan radonkriittisempiä kuin itäosassa.

3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa

Jääkauden jälkeen eri meri- ja järvivaiheiden aallot huuhtoivat harjujaksoista ja reunamuodostumista hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne uudelleen rantakerrostu- miksi. Harjualueilla rantakerrostumat ovat yleisimmin harjuja ympäröiviä hiekka- terasseja. Aines on rakeisuudeltaan hienompaa kuin vastaavassa ydinhariussa. Myös moreenikumpareiden alarinteillä voi olla rantakerrostumia. Yleensä ranta- kerrostumien paksuus on noin metristä muutamaan metriin.

Muiksi hiekkamuodostumiksi luokiteltiin muodostumat, jotka sijaitsevat 1 : 100 000 -mittakaavaisilla maaperäkartoilla vaaleanvihreällä alueella ja 1 : 20 000 - mittakaavaisilla maaperäkartoilla hienon hiekan alueella (GEO-luokituksen mukaan).

3.6 Täytemaa

Täytemaa voi olla myös merkittävä asunnon huoneilman radonin lähde. Raken- nuksen alla käytetty salaojasora ja rinnetonttienalaosa n täyttömateriaalina käytetty moreeni tai kalliomurske ovat aina läpäisevämpiä kuin alkuperäinen perusmaa.

Ohutkin täytemaakenos voi lisätä huoneilman radonpitoisuutta muodostamalla laatan alle tilan, johon perusmaa tuottaa radonia. Jos täytemaakerros on paksu, se voi jo itse tuottaa radonia niin paljon, että suositellut arvot ylittyvät. Alhaisenkin radontuoton alueilla täytemaa voi lisätä radonriskiä läpäisevyytensä, radiumpitoi- suutensa ja / tai kerrospaksuutensa takia.

14 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

4 ENNUSTEMENETELMÄ

Kymen läänin alue jaettiin suhteellisen homogeenisiin osiin siten, että kullakin osa-alueella voidaan antaa rakentajille samat radonin torjumista rakentamisessa koskevat ohjeet.

Koska tarkoitus oli selvittää nimenomaan maankamarasta erittyvän radonin alueel- lista jakaumaa, jätettiin porakaivoasunnot pois aineistosta ennustetta laadittaessa. Porakaivoasunnoissa osa radonista voi olla peräisin talousvedestä.

Kun tutkittiin eri tekijöiden vaikutusta huoneilman radonpitoisuuteen, havaittiin rakennuspohjatyypin ja perustamistavan olevan tilastollisesti merkitseviä. Raken- nuspohjatyyppi tarkoittaa tässä talon alla olevaa maaperää.

Maaperän osuuden selvittämiseksi pyrittiin eliminoimaan talon perustustavan vaikutus. Tämän aineiston, kuten myös aikaisempien havaintojen mukaan (Arvela ym. 1993), radonpitoisuudet ovat uudemmissa taloissa selvästi korkeampia kuin van- hemmissa. Tämä johtuu uusista rakennustavoista ja materiaaleista. Lisäksi uudet talot on energian säästämiseksi rakennettu tiiviimmiksi, ja usein ilmanvaihto toimii huonosti.

Radonin kannalta vähemmän haitalliset ryömintätilaiset perustukset ovat ajan myötä vähentyneet uudisrakentamisessa. Toisaalta taas radonalttiit ratkaisut, kuten rinnetalot ja kellarilliset talot, joissa on avoin kulkuyhteys alakerran ja yläkerran välillä, ovat lisääntyneet. Myös kevytsoraharkon käyttö sokkelissa ja maanvastai- sissa rakenteissa on yleistynyt. Näin ollen osa radonpitoisuuden alueellisesta vaihtelusta johtuu rakennuskannan ikäjakauman eroista eri alueilla. Tämä osa radonpitoisuuden vaihtelusta voidaan korjata käyttämällä tilastollista mallia.

Perustamistavaltaan talot jaettiin kolmeen luokkaan käyttäen hyväksi aiempaa selvitystä eri rakennustapojen radonkriittisyydestä (Arvela ja Castren 1994). Ra- donkriittisyydeltään korkeimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oh' 1) alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerrasta yläkertaan tai 2) perusmuurin sisään valettu laatta ja jotka oli rakennettu vuoden 1980 jälkeen. Matalimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oh* joko 1) reunajäykistetty laatta tai 2) ryömintäti- lainen perustus tai 3) talossa oli kellari ja se oh' rakennettu ennen vuotta 1968. Muut talot sekä ne joista ei ollut riittävästi tietoja, jotta ne olisi voitu luokitella jompaan kumpaan edellisistä, jäivät luokkaan 'muut'.

Aluerajat perustuvat tilastollisen mallin avulla korjattuihin huoneilman radonmit- tauksiin eivätkä suoriin mittaustuloksiin. Rajoja vedettäessä otettiin huomioon

15 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136 myös eri kivilajialueet sekä tieto maa- ja kallioperää uraanipitoisuudesta. Aluejaot ovat päällekkäisiä siten, että kullakin rakennuspohjatyypillä (kallio, moreeni, savi, harju, muut hiekkamuodostumat) on oma aluejakonsa. Rakentajille annettavat ohjeet saattavat saman alueen sisällä vaihdella rakennuspohjan laadusta riippuen.

Ennustetut radonpitoisuudet alueille laskettiin radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustustapaluokalle.

5 RADONTILANNE

Kuvassa 1 on vertailtu radonpitoisuuksia eri tavoin perustetuissa taloissa eri osa- alueilla. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako. Alueet K1-K3 kuvaavat kallioalueita, M1-M3 moreenialueita, S1-S2 savi- ja silttialueita, H1-H3 harju- alueita sekä Salpausselkiä ja HI1-HI2 harjujen liepeitä sekä muita, vähäisiä hiek- kamuodostumia. Ryhmään P kuuluvat asunnot, joissa käytetään talousvetenä porakaivovettä ja se sisältää kaikki rakennuspohjatyyppejä. Korkeimmat keskiarvot esiintyvät osa-alueilla H3 ja M3. Radonpitoisuudeltaan alhaisimpia alueita ovat HI1, Kl, Hl, SI ja Ml.

Perustamistavan radonkriittisyysluokkia on kolme: korkea, matala ja muu. Korke- aan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä uudet, vuoden 1980 jälkeen rakennetut talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajäykistetty maanvarainen laatta tai ryömintätilainen perustus sekä vanhat, ennen vuotta 1968 rakennetut, kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu.

Korkeimmat keskiarvot esiintyvät perustamistapaluokassa 'korkea* ja matalimmat luokassa 'matala' (kuva 1). Tosin joillakin osa-alueilla korkean ja matalan luokan välinen ero on pieni. Esimerkiksi osa-alueella H3 tämä voi johtua siitä, että harjuille perustetuissa taloissa radonpitoisuuteen vaikuttaa enemmän talon sijainti harjulla kuin talon perustamistapa. Luokan 'muut' keskiarvot sijoittuvat yleensä 'matalan' ja 'korkean' luokan väliin.

Liitteissä 1 - 31 on esitetty Kymen läänin kaikki mittaustulokset ruutukarttamuo- dossa radonpitoisuuden mukaan luokiteltuna. Liitteissä 1 - 11 on käsitelty kaikkia, eri maalajeille perustettuja taloja. Muissa ruutukarttaliitteissä tarkastellaan erikseen tiiviille ja läpäiseville maalajeille perustettuja taloja. Liitteissä 12 - 21 on käsitelty kalliolle, moreenille ja savelle tai siltille perustettuja taloja ja liitteissä 22-31

16 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS harjuille sekä muille hiekka- ja soramuodostumille perustettuja taloja. Mitattuja asuntoja on vähintään yksi/ruutu. Taulukoissa I - VII on esitetty tilastotietoa eri maalajien ja osa-alueiden radontilanteesta. Taulukoista selviää mittausten määrä, aritmeettinen ja geometrinen keskiarvo sekä 200,400,800 ja 2000 Bq/m3 ylittävi- en talojen prosentuaaliset osuudet. Aluejaot on esitetty yleispiirteisesti kuvissa 2 - 7 ja yksityiskohtaisemmin liitteissä 32-41.

Joskus samalla alueella moreenille perustettujen talojen radonpitoisuus on hiukan korkeampi kuin kalliolle perustettujen. Tämä johtuu moreenin suuremmasta lä- päisevyydestä. Suurimmillaan ero on Iitin koillisosassa, Jaalan eteläosassa ja Valkealan eteläosassa. Tällä alueella on moreenille perustetuissa taloissa keski- määrin yli 2 kertaa korkeampi radonpitoisuus kuin kalliolle rakennetuissa.

Harjumuodostumia ja Salpauselkiä voidaan pitää selvästi radonkriittisimpinä rakennuspaikkoina koko alueella. Toiseksi radonkriittisimpiä ovat harjujaksojen liepeet ja muut vähäiset hiekkamuodostumat.

Kaikki sora- ja hiekka-alueet eivät vaikuta yhtä radonkriittisiltä. Esimerkiksi Lappeenrannassa Salpausselän itäosassa ja Rautjärvellä koko Salpausselän alueella radonpitoisuudet ovat pienemmät kuin muualla. Tämä johtunee siitä että mitatut asunnot eivät sijaitse aivan harjun lakialueilla. Toisaalta taas Taipalsaaren Sai- maanharjulla on mitattu paljon taloja, jotka sijaitsevat harjun laella ja sen yläosissa ja Saimaanharju onkin yksi Kymen läänin radonkriittisimpiä asuinalueita.

Kymen läänissä alhaisimpien radonpitoisuuksien alueilla ovat radontasot joko hieman matalampia (Kl, HI1) tai suurin piirtein samalla tasolla (Ml, SI, Hl) kuin koko maan pientaloasunnoissa keskimäärin, 145 Bq/m3. Radontasot muilla alueilla ovat selvästi korkeampia.

17 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

H3 J M3 ••>. •.-;•:;>: .1 K3 •""•'••••:iv-v-i< J HI2 , H2 M2 P DMAT K2 • KOR S2 >-:-j :S.:I M1 O MUU S1 1 H1 _ K1 mmm—mm HU

100 200 300 400 500 600 700 Keskiarvo Bq/m3

Auva 1. Asuntojen radonpitoisuudet eri osa-alueilla Kymen läänissä. Osa-alueilla Kl - K3 talot on rakennettu kalliolle, osa-alueilla Ml - M3 moreenille, osa-alueilla SI - S2 savelle tai sillille, osa-alueilla Hl - H3 varsinaisille har- jumuodostumille ja SalpausselUle sekä osa-alueilla HI1 - HI2 harjujen reuna- alueille tai muille hiekkamuodostumille. Ryhmään P kuuluvat asunnot, joissa käy- tetään porakaivovettä talousvetenä. Talot on jaettu kolmeen eri perustamistapa- luokkaan: korkea, matala ja muu. Radonkriittisyydeltään korkeaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä sekä avoin portaikko alakerran ja yläkerran välillä. Lisäksi korkeaan luokkaan kuuluvat talot, jotka on rakennettu vuoden 1980 jälkeen ja joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Radonkriittisyydeltään matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajäykistetty maanvarainen laatta tai ryömintätUainen perustus. Lisäksi siihen kuuluvat ennen vuotta 1968 rakennetut kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu.

18 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Taulukko I. Tilastotietoa asuntojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aka - aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin.

Kunta kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3

Anjalankoski 363 310 223 56 20 5 1 Elimäki 130 317 260 75 21 5 0 Hamina 52 238 165 44 12 4 0 Iitti 170 316 220 51 17 4 2 Imatra 443 235 145 33 13 4 1 Jaala 212 400 246 59 22 9 3 Joutseno 280 229 160 35 11 2 <1 Kotka 900 354 254 67 30 7 <1 Kouvola 177 274 202 51 18 5 0 Kuusankoski 969 295 235 62 21 3 0 Lappeenranta 336 163 122 24 6 1 0 Lemi 36 230 182 47 17 3 0 Luumäki 111 255 192 51 15 3 0 Miehikkälä 49 264 225 67 22 0 0 Parikkala 71 249 152 34 21 6 0 Pyhtää 307 488 304 67 36 12 5 Rautjärvi 47 99 77 6 0 0 0 Ruokolahti 145 259 149 37 14 4 1 Saari 15 123 101 13 0 0 0 Savitaipale 161 319 207 45 22 9 1 Suomenniemi 19 133 88 26 0 0 0 Taipalsaari 701 507 332 73 44 17 2 Uukuniemi 8 1% 137 38 13 0 0 Valkeala 472 327 229 57 23 7 <1 Vehkalahti 149 347 244 64 24 8 1 Virolahti 73 310 244 59 21 7 0 Ylämaa 65 256 208 48 20 0 0 Kaikki 6461 325 2V9 55 23 6 1

19 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko II. Tilastotietoa kalliolle perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Kl = Kl.l - ¥1.4, K2 = K2.1- K2.14ja K3= K3.1 - K 3.6. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 2 ja liitteissä 32 ja 33. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3

Kl kaikki 166 119 96 13 1 0 0 Kl.l 64 137 108 20 2 0 0 K1.2 57 113 98 11 0 0 0 K1.3 32 85 70 3 0 0 0 K1.4 13 137 109 15 8 0 0 K2 kaikki 638 259 192 50 17 3 <1 K2.1 37 253 204 54 19 0 0 K2.2 45 212 156 47 13 0 0 K2.3 68 297 229 60 25 4 0 K2.4 29 277 214 55 17 3 0 K2.5 122 256 211 59 16 1 0 K2.6 76 232 186 49 11 0 0 K2.7 39 147 124 28 0 0 0 K2.8 10 456 267 50 30 20 0 K2.9 18 195 169 33 6 0 0 K2.10 8 123 107 13 0 0 0 K2.ll 77 279 207 52 20 5 0 K2.12 62 278 204 50 24 3 0 K2.13 33 218 151 39 18 3 0 K2.14 14 610 237 50 36 14 7 K3 kaikki 358 382 277 67 35 10 0 K3.1 10 336 266 70 20 10 0 K3.2 95 415 264 63 38 17 0 K3.3 42 390 302 76 41 5 0 K3.4 33 294 253 67 21 3 0 K3.5 135 388 290 69 39 7 0 K3.6 43 360 263 58 28 9 0 K1-K3 kaikki 1162 277 195 50 20 4 <1 kallio-alueet

20 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Taulukko III. Tilastotietoa moreenille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Ml = MU - M1.7, M2 = M2.1 - M2.10 ja M3 = M3.1 - M3.4 Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 3 ja liitteissä 34 ja 35. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < - pienempi kuin.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3

Ml kaikki 321 162 118 23 7 1 0 Ml.l 19 144 118 26 0 0 0 M1.2 29 134 101 17 3 0 0 M1.3 83 211 161 33 12 2 0 M1.4 47 124 105 15 0 0 0 M1.5 90 185 129 28 11 1 0 M1.6 33 90 68 9 0 0 0 M1.7 20 116 94 10 0 0 0 M2 kaikki 864 308 243 63 24 4 0 M2.1 32 227 188 50 13 0 0 M2.2 195 371 292 72 36 7 0 M2.3 116 248 190 45 17 1 0 M2.4 65 248 202 51 12 2 0 M2.5 35 254 193 46 17 3 0 M2.6 242 319 258 72 24 4 0 M2.7 25 247 219 52 12 0 0 M2.8 82 339 255 66 26 5 0 M2.9 27 324 272 70 26 7 0 M2.10 45 280 251 62 20 0 0 M3 kaikki 267 469 329 78 37 12 1 M3.1 28 408 363 96 32 4 0 M3.2 146 516 370 80 43 14 1 M3.3 30 403 302 83 27 13 0 M3.4 63 418 250 64 30 10 2 M1-M3 kaikki mo- 1452 305 219 57 22 5 <1 reeni-alueet

21 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko IV. Tilastotietoa savelle ja siltiUe perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. SI = Sl.l - SI.2 ja S2 = S2.1 - S2.12. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 4 ja liitteissä 36 ja 37. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo. < = pienempi kuin.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3

SI kaikki 225™ 140 110 19 2 0 0 Sl.l 78 114 95 9 0 0 0 S1.2 147 153 120 25 3 0 0 S2 kaikki 583 233 195 51 11 1 0 S2.1 19 240 207 47 21 0 0 S2.2 67 235 188 52 10 0 0 S2.3 39 165 143 33 0 0 0 S2.4 47 281 219 53 17 0 0 S2.5 23 197 186 61 0 0 0 S2.6 24 346 282 71 33 4 0 S2.7 34 244 214 65 9 0 0 S2.8 215 233 199 50 10 <1 0 S2.9 49 210 177 47 4 2 0 S2.10 37 243 203 57 16 0 0 S2.ll 10 144 137 10 0 0 0 S2.12 19 213 176 53 11 0 0 S1-S2 kaikki savi- 808 207 166 42 8 <1 0 ja silttialueet

22 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Taulukko V. Tilastotietoa harjuille ja SalpausselkämuodostumiUe perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. Hl = HI 1.1 - Hl.4, H2 = H2.1 - H2.24ja H3 = H3.1 - H3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvissa 5 ja 6 sekä liitteissä 38 ja 39. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli2ÖÖÖ Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3

Hl kaikki 119 139 106 14 3 1 0 Hl.l 39 166 123 18 5 3 0 H1.2 58 117 89 12 2 0 0 H1.3 12 130 120 8 0 0 0 H1.4 10 167 139 20 0 0 0 H2 kaikki 1096 343 231 57 24 8 "I H2.1 11 298 223 64 18 9 0 H2.2 21 329 246 67 24 10 0 H2.3 26 310 242 50 27 4 0 H2.4 97 345 286 72 31 5 0 H2.5 52 370 246 62 33 12 0 H2.6 16 368 294 75 38 6 0 H2.7 13 336 262 62 23 8 0 H2.8 53 291 216 64 21 6 0 H2.9 18 242 181 56 17 0 0 H2.10 72 244 188 44 14 3 0 H2.ll 15 426 289 47 27 20 0 H2.12 125 234 179 45 11 2 0 H2.13 49 422 292 61 29 6 2 H2.14 22 416 285 64 46 9 0 H2.15 85 297 199 54 18 5 1 H2.16 59 211 163 41 14 0 0 H2.17 72 512 258 56 35 18 7 H2.18 30 403 252 57 43 13 0 H2.19 96 491 318 73 27 13 3 H2.20 44 238 185 52 14 0 0 H2.21 64 426 284 61 28 14 2 H2.22 55 314 205 49 27 9 0 H2.23 13 551 268 54 15 15 8 H2.24 5 389 249 40 40 20 0

23 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko V. jatkuu sivulta 24. Tilastotietoa harjuille ja Salpausselkämuodostu- mille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käytetään porakaivovettä talousvetenä. H3 = H3.1 - H3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvissa 5 ja 6 sekä liitteissä 38 ja 39. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka - geometrinen keskiarvo.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3

H3 kaikki 679 604 418 82 52 22 3 H3.1 7 670 528 86 71 29 0 H3.2 52 966 530 75 64 37 15 H3.3 22 1118 590 86 55 46 14 H3.4 14 457 312 64 36 21 0 H3.5 4 1064 669 100 75 25 25 H3.6 9 1162 501 78 56 33 22 H3.7 14 667 570 100 64 29 0 H3.8 533 540 401 83 50 19 1 H3.9 7 798 465 71 71 43 14 H1-H3 kaikki harjut 1894 423 272 63 32 12 2 ja Salpaus- selät

24 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Taulukko VI. Tilastotietoa harjujen UepeiUe tai muille hiekkamuodostumiUe perustettujen talojen radonpitoisuudesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. HIl = Hl.l - H1.3ja HI2= H2.1 - H2.16. Aineistoon ei kuulu asuntoja, joissa käyte- tään porakaivovettä talousvetenä. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 7 ja liitteissä 40 ja 41. Aka = aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo.

osa-alue kpl aka gka yli 200 yli 400 yli 800 yli 2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3

HIl kaikki 156 110 89 9 2 0 0 HI1.1 14 105 81 7 0 0 0 HI1.2 44 102 89 7 0 0 0 HI1.3 8 159 98 25 13 0 0 HI2 kaikki 520 362 232 60 23 6 2 HI2.1 13 310 230 54 8 8 0 HI2.2 56 547 311 66 32 13 7 HI2.3 43 312 267 74 30 0 0 HI2.4 52 307 230 71 25 4 0 HI2.5 33 306 216 58 21 6 0 HI2.6 21 299 201 62 19 5 0 HI2.7 42 294 171 48 14 5 0 HI2.8 49 331 269 76 29 4 0 HI2.9 60 246 195 47 10 5 0 HI2.10 10 216 188 50 10 0 0 HI2.11 31 275 227 60 23 0 0 HI2.12 27 328 264 67 22 7 0 HI2.13 13 495 353 69 46 15 0 HI2.14 25 1060 314 56 32 16 12 HI2.15 35 280 171 37 17 6 3 HI2.16 10 215 159 40 10 0 0 HI1-HI2 kaikki muut 586 333 208 54 20 5 1 hiekkamuod.

25 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko VH. Vertailu porakaivovettä käyttävien asuntojen ja muiden asuntojen radontilanteesta Kymen läänissä. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot ja rivitalot.

Osa-alue ja aritmeett. keskiarvo yli 200 Bq/m3 yli 400 Bq/m3 rakennus- % % % % pohja porakaivo- muut pora- muut pora- muut asunnot asunnot kaivo- asunnot kaivo- asunnot Bq/m3 Bq/m3 asunnot Bq/m3 asunnot Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 talot kalliolla KAIKKI 270 277 46 50 18 20 Kl 131 119 15 13 3 1 K2 254 259 52 50 19 17 K3 632 382 67 67 43 35 talot moreenilla KAIKKI 274 305 54 57 20 22 Ml 136 162 20 23 3 7 M2 309 308 64 63 25 24 M3 444 469 92 78 46 37 talot savella tai siltillä KAIKKI 204 207 35 42 10 8 SI 116 140 0 19 0 2 S2 234 233 47 51 13 11 talot harjuilla KAIKKI 450 423 69 63 42 32 Hl 168 139 33 14 0 3 H2 301 343 57 57 24 24 H3 652 604 88 82 68 52 talot muilla hiekkamuodostumilla KAIKKI 325 333 58 54 25 20 HI1 85 110 0 9 0 2 HI2 331 362 60 60 25 23 KAIKKI TALOT 302 327 53 55 23 23

26 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

6 RADONENNUSTEET JA YLITYSPROSENTIT

Jos rakennetaan radonia huomioon ottamatta, on Kymen läänissä kullakin eri alueella odotettavissa taulukossa Vm esitetyt radonennusteet ja eri pitoisuuksien ylitysprosentit. Ennuste on radonpitoisuus, joka ylittyy puolessa tapauksista ja joka on laskettu radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustustapaluokalle. Siihen kuuluvat uudet talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta tai maanvastaisia seiniä alakerrassa sekä avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. Kun talo perustetaan muulla tavoin, jäävät ennusteet ja ylitysprosentit alhaisem- miksi. Kymen läänin radonennusteet on esitetty myös kuvissa 2-7.

Radonennusteet ovat pienimpiä Kymen läänin itäosassa useimmille maalajeille rakennettaessa (kts. taulukko Vm ja kuvat 2-7). Ainoastaan Salpausselät ja harjumuodostumat sekä pieni kallioalue, joka ulottuu Lnatrankoskelta Ruokolahden kirkonkylään, ovat radontasoltaan muuta osaa korkeampia. Alhaisen radonpitoisuuden alueilla tullaan ylittämään 200 Bq/m3 noin 20-30 %:ssa uusista taloista. Radonkriittisintä on rakentaa pitkittäisharjuille läänin luoteis-, länsi- ja keskio- sissa, esim. Pyhtäällä, Kotkassa, Iitissä ja Taipalsaarella sekä osissa Vehkalahtea, Anjalankoskea, Elimäkeä ja Valkealaa. Suurin piirtein samoilla alueilla, Taipal- saarta lukuunottamatta ovat kallio- ja moreenialueet lähes yhtä radonkriittisiä kuin pitkittäisharjut. Korkean radontason alueilla 80 %:ssa uusista taloista tullaan ylittämään 200 Bq/m3, noin puolessa (40 - 60 %) ylitetään 400 Bq/m3 ja 15 - 30 %:ssa 800 Bq/m3. Ennusteessa oletetaan, ettei radonia mitenkään torjuta rakennusvaiheessa.

27 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taulukko VIII. Radonennusteet eri rakennuspohjatyypeille perustettaville taloille Kymen läänissä. Ennusteet on laskettu radonin kannalta epäedullisimmille perus- tustavoille: perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta tai perustus, jossa on maanvastaisia seiniä alakerrassa ja avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä.

rakennuspaikan alue ennuste yli 200 Bq/m3 yli 400 Bq/mJ yli 800 Bq/mJ maalaji Bq/m3 % % % kallio Kl 120 30 6 1 K2 240 60 30 6 K3 360 80 40 15 moreeni Ml 130 30 7 1 M2 280 70 30 8 M3 380 80 50 16 savi tai siltti SI 130 20 4 <1 S2 220 60 17 2 harjut, Salpausselät Hl 130 30 10 2 H2 260 60 30 10 H3 470 80 60 30 harjujen liepeet ja Hli 120 30 6 1 muut hiekkamuo- H12 310 70 40 12 dostumat

28 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET

Seuraavassa tarkastellaan eri osa-alueita yksityiskohtaisemmin. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako. Vaikka osa-alueet on rajattu kuvissa 2-7 yhtenäisiksi alueiksi, niin todellisuudessa alueet ovat mosaiikkimaisia muodostuen kyseisen osa-alueen sisällä olevasta maalajista.

Tekstin ymmärtämistä helpottaa, jos tarkastellaan radonennustekarttojen ohella myös geologisia karttoja.

7.1 Kallioalueet

Kallioalueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan kalliolle.

Kallioalueiden Kl - K3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa n ja niiden tarkemmat rajat liitteissä 32 - 33. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvassa 2.

7.1.1 Alueet Kl

Alueet Kl koostuvat kallioalueista Kymen läänin itäosissa. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 30 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 6 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja noin 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 120 Bq/m3.

Kl on radontasoltaan samaa luokkaa kuin moreenialue Ml sekä savi- ja silttialue SI. Nämä kattavat suurelta osin samat alueet.

Ylämaa: kunnan pohjois- ja koillisosat (Rumpu, Villala, Hyttilä) kuuluvat alueeseen Kl

Lappeenranta: suurin osa kaupungista lukuunottamatta luoteisreunaa (Uus-Lavo- la, Kivisalmi) kuuluu alueeseen Kl

Savitaipale: kunnan pohjois- ja koillisosat mukaanlukien kirkonkylä kuuluvat alueeseen Kl

29 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Taipalsaari: suurin osa kunnasta lukuunottamatta lounaislaitaa (Merenlahti) kuuluu alueeseen Kl

Joutseno: koko kunta kuuluu alueeseen Kl

Imatra: suurin osa kaupungista lukuunottamatta keskustaa (Tainionkoski, Imat- rankoski, Vuoksenniska) kuuluu alueeseen Kl

Ruokolahti: suurin osa kunnasta lukuunottamatta kirkonkylää, Rasilaa ja Suurky- lää kuuluu alueeseen Kl

Rautjärvi: koko kunta kuuluu alueeseen Kl

Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen Kl

Saari: koko kunta kuuluu alueeseen Kl

Uukuniemi: koko kunta kuuluu alueeseen Kl

KYMEN LÄÄNI Huoneilman radonennuste Rakennuspohja kaltio

Yli 200 Bq m3

" ''^Lappeenranta [""""] Kl 30 "o Luumäki K2 60 •-. K3 80 %

Anjalankoski •• \ •• • 0" / (Miehikkälä-.. Yli 400 Bqm3

V ••*--'v.y«hkalahtiÄ>.r\f •••'"• Kl 6% _.j.. :«••>. -Virolah K2 30 °o taä K3 40 «•<,

Kuva 2. Rakennusmaan radonhiokitus kalliolle rakennettaville taloille Kymen läänissä.

30 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

7.1.2 Alueet K2

Alueet K2 koostuvat kallioalueista Kymen läänin länsiosissa. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 60 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 30 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja noin 6 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 240 Bq/m3.

K2 on radontasoltaan suurin piirtein samaa luokkaa kuin moreenialue M2 sekä savi- ja silttialue S2. Nämä kattavat suurelta osin samat alueet.

Pyhtää: suurin osa kunnasta lukuunottamatta länsiosaa kuuluu alueeseen K2

Kotka: suurin osa kaupungin alueesta lukuunottamatta Kotkan keskustaa, Mussa- loa ja Kyminlinnaa sekä Karhulaa, Otsolaa ja Saksalaa kuuluu alueeseen K2

Anjalankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2

Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2

Kuusankoski: suurin osa kaupungista lukuunottamatta keskiosaa (Kuusaa) kuuluu alueeseen K2

Iitti: kunnan länsi- ja pohjoisosat (Vuolenkoski, Kymentaka, Sitikkala) kuuluvat alueeseen K2

Jaala: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Valkeala: kunnan länsiosa (Oravala, Selänpää, Vuohijärvi) ja aivan itäreuna (Rautjärvi, Immanen) kuuluu alueeseen K2

Luumäki: suurin osa kunnasta lukuunottamatta itäosaa (Jurvala, Haudankylä, Suo-Anttila) kuuluu alueeseen K2

Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen K2

Miehikkälä: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen K2

31 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Ylämaa: kunnan etelä-, länsi- ja keskiosat mukaanlukien kirkonkylä kuuluvat alueeseen K2

Lappeenranta: kaupungin luoteisosa (Uus-Lavola, Kivisalmi) kuuluu alueeseen K2

Lemi: koko kunta kuuluu alueeseen K2

Savitaipale: suurin osa kunnasta lukuunottamatta koillisosaa (Kirkonkylä, Parta- koski) kuuluu alueeseen K2

Suomenniemi: suurin osa kunnasta lukuunottamatta Laamalaa itäosassa kuuluu alueeseen K2

Imatra: kaupungin keskusta (Tainionkoski, Imatrankoski, Vuoksenniska) kuuluu alueeseen K2

7.1.3 Alueet K3

Alueet K3 koostuvat kallioalueista Kymen läänin länsiosissa, vyöhykkeessä, joka ulottuu Pyhtäältä ja Kotkasta Elimäen kautta Iitin kaakkoisosiin. Myös Kuusan- kosken keskiosa ja Valkealan itäosa kuuluvat alueeseen K3. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 80 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 40 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja noin 15 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 360 Bq/m3.

Alue K3 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin moreenialue M3 ja nämä kattavat lähes samat alueet.

Pyhtää: kunnan länsiosa (kirkonkylä, Kangas, Ahvenkoski ja Alakaupunki) kuuluu alueeseen K3

Kotka: Kotkan keskusta, Mussalo ja Kyminlinna sekä Karhula, Otsola ja Saksala kuuluvat alueeseen K3

Elimäki: koko kunta kuuluu alueeseen K3

Kuusankoski: kaupungin keskiosa (Kuusaa) kuuluu alueeseen K3

Iitti: kunnan kaakkois- ja keskiosat (kirkonkylä, Kausala, Haapa-Kimola, Sääks- järvi) kuuluvat alueeseen K3

32 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Valkeala: kunnan itäinen puolisko (kirkonkylä, Utti, Pasi, Tuohikotti) kuuluu alueeseen K3

12 Moreenialueet

Moreenialueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan moreenille.

Moreenialueiden Ml - M3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa m ja niiden tarkemmat rajat liitteissä 34-35. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvassa 3.

KYMEN LÄÄNI Huoneilman radonennusle Ralcennuspohja: moreeni

Yli 200 Bq m3 H Ml 30% -\ M2 70 % m M3 80 % S! Yli 400 Bq/m3 H Ml 7 »o n M2 30 % il M3 50 % 5 km

Kuva 3. Rakennusmaan radonluokitus moreenille rakennettaville taloille Kymen läänissä.

12.1 Alueet Ml

Alueet Ml koostuvat moreenialueista Kymen läänin itä- ja pohjoisosissa. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 30 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 7 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3

33 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136 ja noin 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 130 Bq/m3.

Alue Ml on radontasoltaan samaa luokkaa kuin kallioalue Kl sekä savi- ja siltti— alue SI. Nämä kattavat suurelta osin samat alueet.

Jaala: kunnan pohjoisosa (Hartola, Huhdasjärvi, Ansalahti) kuuluu alueeseen Ml

Valkeala: kunnan pohjoisosa (Hillosensalmi, Voikoski) ja aivan itäisin reuna (Rautjärvi, Korjankylä, Haukisaari) kuuluvat alueeseen Ml

Luumäki: kunnan pohjoisosa (Kannuskoski, Inkilä, Jurvala) kuuluu alueeseen Ml

Lappeenranta: koko kaupunki kuuluu alueeseen Ml

Lemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Savitaipale: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Suomenniemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Taipalsaari: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Joutseno: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Imatra: koko kaupunki kuuluu alueeseen Ml

Ruokolahti: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Raufljärvi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Saari: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

Uukuniemi: koko kunta kuuluu alueeseen Ml

7.2.2 Alueet M2

Alueet M2 koostuvat moreenialueista Kymen läänin itä- ja pohjoisosissa. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 70 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 30 % uusista taloista ylitetään 400

34 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Bq/m3 ja noin 8 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 280 Bq/m3.

Alue M2 on radontasoltaan lähes samaa luokkaa kuin kallioalue K2 ja nämä kattavat lähes samat alueet.

Pyhtää: suurin osa kunnasta lukuunottamatta länsiosaa kuuluu alueeseen M2

Kotka: suurin osa kaupungista paitsi Karhula ja Otsola kuuluu alueeseen M2

Anjalankoski: lähes koko kaupunki paitsi Kaipiainen pohjoisosassa kuuluu alueeseen M2

Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2

Kuusankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2

Iitti: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Jaala: kunnan eteläpuolisko (kirkonkylä, Kimola, Siikava, Uimila, Siikaniemi) kuuluu alueeseen M2

Valkeala: kunnan länsiosa (kirkonkylä, Utti, Selänpää ja Vuohijärvi) kuuluu alueeseen M2

Luumäki: kunnan eteläosa (Taavetti ja kirkonkylä) kuuluu alueeseen M2

Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen M2

Miehikkälä: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen M2

Ylämaa: koko kunta kuuluu alueeseen M2

1.2.2, Alueet M3

Alueet M3 koostuvat moreenialueista Kymen läänin länsiosissa, vyöhykkeessä, joka ulottuu Pyhtäältä Elimäen kautta Valkealaan. Lisäksi Karhula ja Otsola Kotkassa kuuluvat alueeseen M3. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 80 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3.

35 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Noin 50 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja noin 16 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 380 Bq/m3.

Alue M3 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin kallioalue K3 ja nämä kattavat lähes samat alueet.

Pyhtää: kunnan länsiosa (kirkonkylä, Kangas, Jonakorpi, Ahvenkoski ja Alakau- punki) kuuluu alueeseen M3

Kotka: Karhula ja Otsola kuuluvat alueeseen M3

Elimäki: koko kunta kuuluu alueeseen M3

Anjalankoski: Kaipiainen kaupungin pohjoisosassa kuuluu alueeseen M3

Valkeala: kunnan itäosa (Pasi, Tuohikotti) kuuluu alueeseen M3

73 Savi- ja silttialueet

Savi- ja silttialueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan savelle tai siltille.

Savi- ja silttialueiden SI - S2 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa IV ja niiden tarkemmat rajat liitteissä 36 - 37. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa vm ja kuvassa 4.

73.1 Alueet SI

Alueet SI koostuvat savi- ja silttialueista Kymen läänin itäosissa. Näillä alueilla on savelle tai siltille rakennettaessa odotettavissa, että noin 20 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 4 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja alle 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 130 Bq/m3.

Alue SI on radontasoltaan samaa luokkaa kuin kallioalue Kl ja moreenialue Ml ja se kattaakin suurin piirtein samat alueet.

36 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

KYMEN LÄÄNI Huoneilman radonennuste Rakennuspohja: savi ja siltti

Yli 400 Bq m3 51 4% 52 17%

Kuva 4. Rakennusmaan radonluokitus savelle tai sillille rakennettaville taloille Kymen läänissä.

Ylämaa: koillisosa kunnasta (Villala, Rumpu) kuuluu alueeseen SI

Lappeenranta: suurin osa kaupungista lukuunottamatta länsiosaa (Vilkjärvi) kuuluu alueeseen SI

Lemi: kunnan koillisosa (Salmenkylä, Lieslahti) kuuluu alueeseen SI

Savitaipale: kunnan koillisosa mukaanlukien kirkonkylä kuuluu alueeseen SI

Suomenniemi: Laamala kunnan itäosassa kuuluu alueeseen SI

Taipalsaari: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Joutseno: koko kunta kuuluu alueeseen SI

37 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Imatra: koko kaupunki kuuluu alueeseen SI

Ruokolahti: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Rantjärvi: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Parikkala: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Saari: koko kunta kuuluu alueeseen SI

Uukuniemi: koko kunta kuuluu alueeseen SI

73.2 Alueet S2

Alueet S2 koostuvat savi- ja silttialueista Kymen läänin länsiosissa. Näillä alueilla on savelle tai silttille rakennettaessa odotettavissa, että noin 60 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 17 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja 2 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 220 Bq/m3.

Alue S2 on radontasoltaan lähes samaa luokkaa kuin kallioalue K2 ja nämä katta- vatkin lähes samat alueet.

Pyhtää: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Kotka: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Anjalankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Elimäki: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Kouvola: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Kuusankoski: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Iitti: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Jaala: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Valkeala: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Luumäki: koko kunta kuuluu alueeseen S2

38 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Vehkalahti: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Hamina: koko kaupunki kuuluu alueeseen S2

Miehikkälä: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Virolahti: koko kunta kuuluu alueeseen S2

Ylämaa: suurin osa kunnasta lukuunottamatta koilliskulmaa (Villala, Rumpu) kuuluu alueeseen S2

Lappeenranta: suurin osa kaupungista lukuunottamatta länsiosaa (Vilkjärvi) kuuluu alueeseen S2

Lemi: suurin osa kunnasta lukuunottamatta koillisosaa (Salmenkylä, Lieslahti) kuuluu alueeseen S2

Savitaipale: kunnan länsi-, etelä- keskiosat lukuunottamatta kirkonkylää kuuluvat alueeseen S2

Snomenniemi: suurin osa kunnasta lukuunottamatta Laamalaa itäosassa kuuluu alueeseen S2

39 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

7.4 Harjualueet ja Salpausselät

Harjualueilla ja Salpausselillä rakennuspaikan maalaji on hiekkaa tai soraa.

Harjualueiden ja Salpausselkien Hl - H3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa V ja niiden tarkemmat rajat liitteissä 38 - 39. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvissa 5-6.

Uukuniemi KYMEN LAANIN ITÄOSA Huoneilman radonennuste Rakennuspohja: harjut ja Salpausselät

Yli 200 Bq/m3 Hl 30% H2 60 % H3 80 %

Yli 400 Bq/m3 Hl 10 % H2 30 % H3 60 %

Kuva 5. Rakennusmaan radonluokitus harjuille ja SalpausselUle rakennetta - ville taloille Kymen läänin itäosassa.

40 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

7.4.1 Alueet Hl

Alueet Hl koostuvat sora- ja hiekkamuodostumista pitkittäisharjuissa ja I Sal- pausselän alueella Kymen läänin itäosissa. Näillä alueilla on odotettavissa, että noin 30 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 10 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja 2 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 130 Bq/m3.

Alue Hl on radontasoltaan samaa luokkaa kuin hiekka-alue HI1 ja se kattaa pääpiirteissään lähes samat alueet.

Lappeenranta: I Salpausselästä itäosa (keskusta, Lauritsala, Kaukas, Pontus, Mustola, Muukko) sekä SSI:n eteläpuoliset harjut (Simola, Hytti-Kemppilä, Kaipia, Hanhijärvi-Kasukkala, Antamoinen, Kähärilä-Rapattila ja Nuijamaa)

Joutseno: I Salpausselän eteläpuoliset harjut (Anola-Ravattila-Marttila/Lpr ja Pätilä-Suokumaa)

Ruokolahti: I Salpausselästä Tarkkola, pieni harju Suikkalassa sekä harjualue Äitsaaressa (Savilahti, Hannila) ja Niska-Pietilässä.

Rautjärvi: koko I Salpausselkä (Rautjärven kirkonkylä-Laikko-Änkilä-Simpele) ja kaikki harjut (Latvajärvi, Pumujärvi ja Miettilä)

Parikkala: I Salpausselkä Koitsanlahden alueella ja pienet harjut Tiviässä, Kau- kolassa ja Rautalahdessa

Saari: pienet harjut Pitkäpohjassa, Kesusmaalla, Tönkivaarassa ja kirkonkylän tienoilla

Uukuniemi: harjujakso, joka ulottuu Korpijärvellä Niukkalan kautta Anttosenmä- elle ja harjualue kirkonkylän länsipuolella

7.4.2 Alueet H2

Alueet H2 koostuvat sora- ja hiekkamuodostumista pitkittäisharjuissa sekä I ja n Salpausselän alueella. Näillä alueilla on odotettavissa, että noin 60 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 30 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja 10 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 260 Bq/m3.

41 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Alue H2 on radontasoltaan lähes samaa luokkaa kuin hiekka-alue HI2 ja se kattaa paljolti samoja alueita.

KYMEN LÄÄNIN LÄNSIOSA

Huoneilman radonennuste

Rakennuspohja: harjut ja Salpausselät

Yli 200 Bq/m3 Yli 400 Bq/m3 ~] H2 60 % rn H2 30 % 38 H3 80 % H3 60 °o

Kuva 6. Rakennusmaan radonluokitus harjuille ja Salpausselille rakennettaville taloille Kymen läänin länsiosassa.

42 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Anjalankoski: SSI Kaipiaisissa, pieni harju Saaramaassa ja Vehkalahdelta ulottuvien harjujen jatkeet Metsäkulmalla ja Sippolassa sekä Hirvelässä

Elimäki: katkonainen harjujakso, joka ulottuu kirkonkylästä Hevossuolle

Kouvola: koko I Salpausselkä (keskusta, Käpylä, Tornionmäki ja Tykkimäki)

Kuusankoski: SSI ja kaikki kaupugin harjumuodostumat (mm. Voikkaalla, Kuu- saalia ja Maunukselassa)

Iitti: koko SSI Mahkalassa, Sitikkalassa ja Kausalassa, koko SSII Vuolenkoskella ja Koskenniskalla sekä harju Säynäsmaalla ja Säyhteessä

Jaala: koko SSII, joka kulkee kirkonkylän ja Verlan kautta sekä harjujakso, joka ulottuu Siikavasta Hartolan ja Huhdasjärven kautta Pökölään, pieni harju Ansalah- dessa

Valkeala: koko SSI, joka kulkee Utin kautta, koko SSII, joka kulkee Selänpään ja Tuohikotin kautta sekä harjujaksot Hilloseniemellä, Voikoskella, Pahkajärvellä ja Vekarajärvellä.

Luumäki: koko SSI (Kaitjärvi-Taavetti-Jurvala), harjut Kannuskoskella, Uitossa, Pukkilassa ja Suuri-Urpalon itäpuolella sekä Miehikkälästä ja Ylämaalta ulottuvien harjun jatkeet Niemenkylässä, Hermusessa ja Heikkilässä

Vehkalahti: harjujaksot, jotka ulottuvat Anjalankoskelle Summasta Reitkallin ja Metsäkylän kautta, Myllykylästä Kannusjärven kautta sekä Pyhällöstä, harjualue Vilniemessä

Hamina: harju Summassa

Miehikkälä: harju kirkonkylässä sekä harjut, jotka ulottuvat Virolahdelta Pitkä- koskelle, Muurolasta Luumäelle ja Muurikkalasta Ylämaalle jatkuva harju

Virolahti: harjujakso, joka ulottuu kirkonkylästä Säkäjärven kautta Pitkäkoskella Miehikkälään sekä pieni harju Vaalimaalla ja Kotolassa

Ylämaa: Miehikkälästä Luumäelle ulottuva harjujakso kunnan länsiosassa sekä harju, joka ulottuu Lahnajärveltä kirkonkylän itäpuolitse Sirkjärvelle

Lappeenranta: SSI:n länsiosa (Uus-Lavola, Sammonlahti, Huhtiniemi, lento- aseman seutu)

43 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Lemi: harjujakso, joka ulottuu Nuppalasta Kuukanniemen ja Huttulan kautta Tevaniemelle sekä pienemmät harjut mm. kirkonkylässä, Käärmeenniemellä ja Urolassa, Kaidanpäässä ja Peuhkurissa sekä Kotalahdessa.

Savitaipale: koko SSII (mm. Heituinlahti ja kirkonkylä) ja siihen liittyvä Hepo- harju sekä harjut Viisarissa ja Säkniemessä

Taipalsaari: koko SS n laajoine kankaineen Soikeissa, Pönniälässä ja Kyläniemes- sä sekä pieni harju Mielakassa

Joutseno: koko SSI (Karjalaisenkylä, Pulp, kirkonkylä, Karsturanta, Jänhiälä, Rauha)

Imatra: koko SSI (Tainionkoski, Imatrankoski, Vuoksenniska, Kaukopää ja Immola) sekä harjut Meltolassa, Savikannassa, Teppanalassa ja Pelkolassa sekä Saarlammen-Koivuniemen alueella

Ruokolahti: SSII (Utula, Lahdenpohja, Jukajärvi, Torsantaka, Välikylä ja Perus- pohja), harjujakso, joka ulottuu Imatran Saarlammelta kirkonkylän kautta Virmut- joelle ja Kalpiviitaan, harju Salosaaren Suurkylässä

Rautjärvi: n Salpausselkä mm. Lahdenkylässä ja Torsansalossa

Parikkala: I Salpausselkä (Lahdenkylä, Tyrjä, Matarmäki), harju kirkonkylässä sekä II Salpausselkä (Lahdenpohja, Suurkylä, Oronmylly, Tarvaslampi)

Saari: n Salpausselkä Pohjasuolla, Ratilassa ja Kankaassa

7.43 Alueet H3

Alueet H3 koostuvat harjualueista Kymen läänin lounaisosissa ja Taipalsaarella. Näillä alueilla on harjuille rakennettaessa odotettavissa, että noin 80 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3' Noin 60 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja 30 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 470 Bq/m3.

Alue H3 on radontasoltaan selvästi korkeampi kuin muut alueet. Se kattaa osin samoja alueita kuin radontasoltaan korkein kallio-alue K3 ja korkein moreenialue M3.

Pyhtää: Munapirtistä kirkonkylän itäpuolitse Harjunkylään ulottuva harju sekä harjut Kankaassa, Siltakylässä, Huhdasjärvellä ja Heinlahdessa

44 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Kotka: harjut Karhulassa, Laajakoskella ja Hurukselassa

Anjalankoski: Kotkasta ulottuvien harjujen jatkeet Ahviossa ja Korven kylässä sekä Inkeroisissa, Matarojalla, Rautakorvessa ja Metsäkulmalla

Elimäki: Kotkasta ulottuvan harjun jatkeet Hämeenkylässä ja Raussilassa

Iitti: harjut Perheniemessä ja Sääksjärvellä sekä kirkonkylässä, Lyöttilässä, Nappi- lassa ja Kymentakana

Valkeala: Multamäestä Sopaseen ulottuva harju Salpausselkien välissä

Vehkalahti: pieni harju Neuvottomassa

Taipalsaari: harjujaksot, jotka ulottuvat Lappeenrannan Voisalmesta Saimaanhar- jun kautta Taipalsaaren kirkonkylään ja Vehkataipaleesta Kirvesniemen ja Rehulan kautta Kuhalaan, lisäksi pieni harju Merenlahdessa

7.5 Muut hiekka-alueet

Muilla hiekka-alueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan harjun liepeelle tai muulle vähäiselle hiekkamuodostumalle. Tällaisia muodostumia ovat esim. rantakerrostumat. Rakennuspaikan maalaji voi tällöin olla hiekkaa tai hietaa.

Muiden hiekka-alueiden HI1 - HI2 nykyinen radontilanne on esitetty taulukossa VI ja niiden tarkemmat rajat liitteessä 40 - 41. Radonennusteet ja ohjearvojen ylitysprosentit alueille on esitetty taulukossa Vm ja kuvassa 7.

7.5.1 Alueet HI1

Alueet HI1 koostuvat harjujen liepeistä ja muista vähäisistä hiekka-alueista Ky- men läänin itäosissa. Näillä alueilla on hiekalle rakennettaessa odotettavissa, että noin 30 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 6 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja 1 % tapauksista 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste alueelle on noin 120 Bq/m3.

HI1 on radontasoltaan samaa luokkaa kuin harjualue Hl ja se kattaa pääpiirteis- sään lähes samat alueet.

45 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

KYMEN LÄÄNI Huoneilman radonennuste Rakennuspohja: harjujen lievealueet ja muut vähäisemmät hiekkamuodostumat

Yh 200 Bq m3 HI1 30 % H12 70 ° o

Yli 400 Bq/m3 r~\ HII 6% SB HI2 40 %

5 km

Kuva 7. Rakennusmaan radonluokitus harjujen liepeille tai muille vähäisille hiekkamuodostumille rakennettaville taloille Kymen läänissä.

Lappeenranta: I Salpausselän liepeet mm. Uus-Lavolassa, keskustassa, Lauritsa- lassa, Kaukaalla ja Mustolassa sekä sen eteläpuolisten harjujen liepeet mm. Hytis- sä, Kasukkalassa, Rapattilassa ja Nuijamaalla

Joutseno: I Salpausselän liepeet mm. Karjalaisenkylässä, kirkonkylässä, Jänhiäläs- sä ja Rauhassa sekä sen eteläpuolisten harjujen liepeet mm. Anolassa, Ravattilassa, ja Suokumaalla

Imatra: I Salpausselän liepeet Tainonkoskella, Imatrankoskella, Vuoksenniskalla, Kaukopäässä ja Immolassa sekä sen eteläpuolisten harjujen liepeet Meltolassa, Savikannassa, Teppanalassa ja Pelkolassa sekä Saarlammen Koivuniemen alueella

Ruokolahti: I Salpausselän liepeet Tarkkolassa sekä harjujen liepeet mm. Niska- Pietilässä, kirkonkylässä, Virmutjoella, Salosaaressa ja Äitsaaressa

46 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Raatjarvi: I Salpausselän liepeet kirkonkylässä, Laikosssa, Änkilässä ja Simpe- leellä sekä harjujen liepeet Latvajärvellä, Pumujärvellä ja Miettilässä

Parikkala: I Salpausselän liepeet Koitsanlahdessa sekä Salpausselkien välisten harjujen liepeet kirkonkylässä, Tiviässä, Kaukolassa ja Rautalahdessa

Saari: harjujen liepeet Pitkäpohjassa, Kesusmaalla, Tönkivaarassa ja kirkonkylässä

Uukuniemi: harjujen liepeet Korpijärvellä, Niukkalassa, Anttosenmäellä ja kir- konkylän länsipuolella

7.5.2 Alueet HI2

Alueet HI2 koostuvat harjujen liepeistä ja muista vähäisistä hiekka-alueista etu- päässä Kymen läänin länsiosissa. Näillä alueilla on hiekalle rakennettaessa odotettavissa, että noin 70 % uusista taloista ylitetään radonpitoisuus 200 Bq/m3. Noin 40 % uusista taloista ylitetään 400 Bq/m3 ja 12 % tapauksista 800 Bq/m3. Radon- pitoisuuden ennuste alueelle on noin 310 Bq/m3.

HI2 on radontasoltaan lähes samaa luokkaa kuin harjualue H2 ja se kattaa paljolti samoja alueita.

Pyhtää: kaikki kunnan hiekka-alueet (Munapirtti, kirkonkylä, Harjunkylä, Kangas, Siltakylä Huhdasjärvi ja Heinlahti)

Kotka: kaikki kaupungin hiekka-alueet (keskusta, Mussalo, Kymi, Karhula, Laajakoski, Huruksela)

Anjalankoski: I Salpausselän ja sen eteläpuolisten harjujen liepeet (Kaipiaisissa, Saaramaassa ja Metsäkulmalla ja Sippolassa sekä Hirvelässä)

Elimäki: harjujen liepeet (kirkonkylässä, Hevossuolla, Korialla, Hämeenkylässä ja Raussilassa)

Kouvola: I Salpausselän liepeet (keskusta, Käpylä, Tomionmäki ja Tykkimäki)

Kuusankoski: I Salpausselän ja harjujen liepeet (mm. Voikkaalla, Kuusaalla ja Maunukselassa)

Iitti: I Salpausselän liepeet (Mahkalassa, Sitikkalassa ja Kausalassa), n Salpausse- län liepeet (Vuolenkoskella ja Koskenniskalla

47 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Jaala: n Salpausselän liepeet (kirkonkylässä ja Verlassa) ja harjujakson liepeet (Siikavassa, Hartolassa ja Huhdasjärvellä).

Valkeala: I Salpausselän ja n Salpausselän sekä harjujen liepeet

Luumäki: I Salpausselän (Kaitjärvi-Taavetti-Jurvala), ja harjujen liepeet (Kan- nuskoskella, Uitossa, Pukkilassa ja Suuri-Urpalon itäpuolella Niemenkylässä, Hermusessa ja Heikkilässä)

Vehkalahti: kaikki hiekka-alueet (mm. Neuvottomassa, Reitkallissa, Metsäkyläs- sä, Myllykylässä, Kannusjärvellä, Pyhällössä, Vilniemessä)

Hamina: hiekka-alue Summassa

Miehikkälä: kaikki harjujaksojen liepeet mm. kirkonkylässä, Pitkäkoskella, Muu- rolassa ja Muurikkalassa

Virolahti: harjujaksojen liepeet mm. Virojoella, Säkäjärvellä, Vaalimaalla ja Kotolassa sekä muut hiekka-alueet mm. kirkonkylässä, Ravijoella ja Klamilassa

Ylämaa: kaikki harjujaksojen liepeet mm. Lahnajärvellä, kirkonkylän itäpuolella ja Sirkjärvellä

Lemi: kaikki harjujen liepeet mm. Nuppalassa, Kuukanniemellä, kirkonkylässä, Käärmeenniemellä, Urolassa, Kaidanpäässä ja Kotalahdessa.

Savitaipale: kaikki harjujen liepeet mm. Hepoharjulla, Viisarissa ja Säkniemessä sekä II Salpausselän liepeet mm. Heituinlahdessa ja kirkonkylässä

Taipalsaari: kaikki harjujen liepeet mm. Saimaanharjulla, kirkonkylässä, Vehka- taipaleessa ja Rehulassa sekä n Salpausselän liepeet Soikeissa, Pönniälässä ja Kyläniemessä

Ruokolahti: II Salpausselän liepeet mm. Utulassa, Lahdenpohjassa, Syyspohjassa, Jukajärvellä ja Torsantakana

Rantjärvi: n Salpausselän liepeet mm. Lahdenkylässä ja Torsansalossa

Parikkala: n Salpausselän liepeet mm. Lahdenpohjassa, Suurkylässä, Oronmyllyl- lä ja Tarvaslammella

Saari: n Salpausselän liepeet mm. Pohjasuolla, Ratilassa ja Kankaassa

48 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET

Suuressa osassa Kymen lääniä voi radonalttiiden rakennuspaikkojen välttäminen olla vaikeaa, koska kaikki rakennuspohjatyypit ovat enemmän tai vähemmän radonkriittisiä. Korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa läänin läntisellä puolis- kolla, jossa rakentaminen on myös vilkkainta. Radonalttiille rakennuspaikoille voidaan kuitenkin rakentaa turvallisesti, mikäli radonteknisin toimenpitein estetään radonin kulkeutuminen maaperästä asuntoon.

Alhaisimman radonpitoisuuden alueilla on odotettavissa, että savelle tai siltille rakennettaessa joka viidennessä ja muille maalajeille rakennettaessa lähes joka kolmannessa uudisrakennuksessa ylittyy enimmäisarvo 200 Bq/m3, mikäli radonia ei torjuta jo rakennusvaiheessa. Lisäksi näillä alueilla tavataan satunnaisesti 400 Bq/m3 ja 800 Bq/m3 ylittäviä pitoisuuksia. Vaikka nämä alhaisemman radonpitoisuuden alueet kattavat kohtalaisen osan Kymen läänistä, niin ne sijoittuvat har- vemmin asutulle alueelle läänin itäosiin. Suurin osa Kymen läänin rakennusmaasta eli läntinen puolisko on niin radonkriittistä, että noin kolmessa neljästä (60 - 80%) uudisrakennuksista tullaan ylittämään arvo 200 Bq/m3. Pahimmilla alueilla lähes joka kolmannessa asunnossa ylittyy 800 Bq/m3. Tämä merkitsee sitä, että kaikessa rakentamisessa tulisi Kymen läänissä varautua radonin torjuntaan.

Korkean radontason alueiden paikallistaminen, asuntojen radonpitoisuuden mittaa- minen ja onnistuneet radonkorjaustoimenpiteet pienentävät asukkaiden radonaltis- tusta. Kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien tulisikin jatkaa suunnitelmallis- ta radonkartoitusta alueillaan ja kohdentaa mittaukset ensisijaisesti pahimmille radonalueille sekä neuvoa asukkaita radonkorjauksiin liittyvissä kysymyksissä yhdessä rakennusvalvontaviranomaisten kanssa.

Myös työpaikoilla radonpitoisuus voi ylittää ohjearvon 400 Bq/m3, etenkin kor- keimman radonpitoisuuden alueilla. Toiminnan harjoittajat ovat velvollisia selvit- tämään työpaikan radonaltistuksen (ST-ohje 1.2).

Rakennusten täytemaana käytetyn harjusoran tai louhintamurskeen radiumpitoisuus voi olla niin suuri, että ne voivat lisätä merkittävästi huoneilman radonpitoisuutta. Oikeilla radonteknisillä toimenpiteillä voidaan estää sekä täytemaan että alkuperäi- sen rakennusmaan aiheuttama huoneilman radonpitoisuuden kasvu (Ympäristömi- nisteriö 1994). Säteilyturvakeskus on antanut säteilyturvallisuusohjeen, joka koskee rakennusmateriaalien radioaktiivisuutta, täytemaa mukaan lukien (ST-ohje 12.2).

Kaavoittajien ja rakennuslupia myöntävien viranomaisten tiedossa tulisi olla rakennuspaikkojen radonalttius koko Kymen läänin alueella. Tämän radonennus-

49 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136 teen antaman tiedon availla voidaan eri alueilla ja eri maalajeilla valita riittävän tehokas toimenpide radonin torjuntaan.

10 LISÄTIETOA RADONIN TORJUNNASTA

Uudisrakentaminen:

Clavensjö B & Äkerblom G. Radonboken. Ätgärder mot radon. Byggforsknings- rädet, Ljunglöfe Offset Ab, Stockholm: 1992: 1 - 131.

Kettunen A-V, Bergman J ja Viljanen M. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa. Rakennuspohjan tuuletuksen suunnittelu. Teknillinen korkeakoulu, Raken- netekniikan laitos, julkaisu n:o 106, Espoo: 1990: 1 - 164.

Viljanen M, Lehtoviita T, Kanerva P ja Slunga E. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa. Radontekninen suunnittelu. Teknillinen korkeakoulu, Rakennetek- niikan laitos, julkaisu n:o 88, Espoo: 1987: 1 - 135.

Ympäristöministeriö. Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa. Maanvastaisten rakenteiden radontekninen suunnittelu. Opas 2/1993. Ympäristöministeriö, Aluei- den käytön osasto, Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1 - 32.

Radonkorjaaminen:

Arvela H. Asuntojen radonkorjauksen menetelmät. STUK-A127. Säteilyturvakes- kus, Helsinki: 1995: 1 - 42.

Arvela H ja Castren O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. STUK-A114. Helsinki: 1994: 1 - 39.

Clavensjö B & Äkerblom G. Radonboken. Ätgärder mot radon. Byggforsknings- rädet, Ljunglöfc Offset Ab, Stockholm: 1992:1-131.

Ravea T & Arvela H. Radonturvallinen rakentaminen Suomessa. STUK-A137. Säteilyturvakeskus, Helsinki: 1996: 1 - 42.

Ympäristöministeriö. Pien- ja rivitalojen radontekninen korjaus. Imupiste- menetelmä. Ympäristöopas 4. Helsinki: Edita Oy, 1996: 1 - 41.

50 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Radonin ja muiden radionuklidien poistaminen vedestä:

Jokela P. Radionuklidien poistaminen pohjavedestä. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, n:o 461, Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki: 1993: 1-8.

Salonen L ja Saxän R. Talousvesien radioaktiivisuus ja sen poistomahdollisuudet. Helsinki: Suomen kuntaliitto, (valmisteilla).

Talousveden radioaktiiviset aineet. Säteily- ja ydinturvallisuuskatsaus(LS/6.1994). Säteilyturvakeskus, Helsinki: 1994: 1-8.

KIRJALLISUUSVIITTEET

Arvela H ja Castren O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. STUK-A114. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1 - 39.

Arvela H, Mäkeläinen I ja Castren O. Otantatutkimus asuntojen radonista Suomes- sa. STUK-A108. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1993: 1 - 49.

Arvela H ja Winqvist K. A model for indoor radon variations. Environment International 1989; 15: 239 - 246.

Kivekäs L. Prospecting for geothermal energy in Finland. Nordic Symposium on geothermal energy in Finland. Chalmers University of Technology and University of Göteborg, 1978: 112 - 119.

Koljonen T (toim.). Suomen geokemian atlas, osa 2: moreeni. Geologian tutkimuskeskus, Espoo, 1992: 1 - 218.

Lääkintöhallituksen ohjekirje nro 2/1986. Terveydenhuoltokin (469/65) ja asetuk- sen (55/67) nojalla annetut huoneilman radonia koskevat ohjeet. Helsinki: Paina- tuskeskus Oy, 1986.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös asuntojen huoneilman radonpitoisuuden enimmäisarvoista, nro 944,1992.

Säteilyturvakeskus. Säteilyaltistuksen enimmäisarvojen soveltaminen ja altistuksen seuranta, ST-ohje 1.2. Helsinki: 1992: 1 - 16.

Säteilyturvakeskus. Rakennusmateriaalien, polttoturpeen ja turvetuhkan radioaktiivisuus, ST-ohje 12.2. Helsinki: 1993: 1-6.

51 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Voutilainen A. Kallioperän vaikutus huoneilman radonpitoisuuteen Suomessa. Helsingin yliopisto, geologian ja mineralogian osasto, julkaisematon pro gradu - tutkielma, 1985: 1 - 145.

Voutilainen A, Helin M, Torppa T, Holkko J, Lehtovirta T, Vanhanen A ja Vilja- nen M. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa. Moreenipohjaisen pientaloalu- een radontutkimus. Teknillinen korkeakoulu, Rakennetekniikan laitos, julkaisu n:o 97, Espoo: 1987: 1 - 122.

Voutilainen A and Mäkeläinen I. Huoneilman radonmittaukset Itä-Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste. STUK-A119. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1995: 1 - 78.

Voutilainen A and Mäkeläinen I. Radon risk mapping using indoor monitoring data - a case study of the Lahti area, Finland. Indoor Air 1993; 3: 369 - 375.

Geologiset kartat ja karttalehtiselitykset

Maaperäkartat, mittakaavassa 1 : 100 000

Lehti 3022 Lapinjärvi, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1968. Lehti 3023 + 3014 Kotka, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1963. Lehti 3024 Karhula, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1965. Lehti 3041 + 3043 Haapasaari, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1983. Lehti 3042 Hamina, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1958. Lehti 3044 Vaalimaa, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1986. Lehti 3111 Lahti, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1969. Lehti 3112 Heinola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1975. Lehti 3113 Kouvola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1970. Lehti 3114 Vuohijärvi, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1986. Lehti 3131 Luumäki, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1989. Lehti 3132 Savitaipale, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1982. Lehti 3133 + 4111 Ylämaa, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1978. Lehti 3134 Lappeenranta, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1962. Lehti 4112 + 4114 Imatra, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1980.

52 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Maaperäkartat, mittakaavassa 1 : 400 000

Lehti D2 Savonlinna, Geologinen tutkimuslaitos, 1903. Lehti C2 Mikkeli, Geologinen tutkimuslaitos, 1903.

Kallioperäkartat, mittakaavassa 1 : 100 000

Lehti 3022 Lapinjärvi, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1962. Lehti 3023 + 3014 Kotka, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1970. Lehti 3024 Karhula, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1965. Lehti 3041 + 3043 Haapasaari, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1972. Lehti 3042 Hamina, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1973. Lehti 3044 Vaalimaa, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1979. Lehti 3111 Lahti, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1964. Lehti 3112 Heinola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1970. Lehti 3113 Kouvola, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1963. Lehti 3114 Vuohijärvi, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1969. Lehti 3123 Mäntyharju, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1978. Lehti 3131 Luumäki, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1975. Lehti 3132 Savitaipale, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1965. Lehti 3133 Ylämaa, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1979. Lehti 3134 Lappeenranta, Geologinen tutkimuslaitos Karttakeskus, 1964. Lehti 4112 + 4111 Imatra, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1966. Lehti 4121 Virmutjoki, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1987. Lehti 4123 + 4114 Parikkala, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1982. Lehti 4124 + 4142 Punkaharju, Geologinen tutkimuslaitos, Karttakeskus, 1980.

Maaperäkartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3023 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3024 1-6, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3044 1 - 3, 5, 6, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3112 7, 9,10, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3113 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3131 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3134 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus.

Sora- ja hiekkaesiintymäkartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3023 5, 6, 9,12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3024 2 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3042 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus.

53 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

Lehdet 3044 1 - 3, 5, 6 + 9, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3111 10 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3112 10,12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3113 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3114 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3131 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3132 1, 2, 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3133 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3134 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4111 3 + 6, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4112 1 - 6, 8, 9,12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4121 1 - 2, 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4123 1 - 3, 5, 6, 9, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 4124 1, 4, 5, 7 - 12, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehti 4142 3, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus.

Maataloudelliset maaperäkartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3024 7 - 12, Maatalouden tutkimuskeskus, Karttakeskus.

Aeroradiometriset uraanisäteilykartat, mittakaavassa 1 : 20 000

Lehdet 3141 1, 4, 7,10, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 4112 8, 9,11, Geologian tutkimuskeskus. Lehti 4114 3, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 4121 1, 2, 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus.

Maaperäkarttojen selitykset

Tynni R, Hyyppä J ja Valovirta V. Maaperäkartan selitys. Lehti 3022 Lapinjärvi. Suomen geologinen kartta 1 :100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo: Kartta- keskus, 1976:1 - 41.

Valovirta V. Maaperäkartan selitykset. Lehdet 3023 + 3014 Kotka, 3024 Karhula, 3041 + 3043 Haapasaari ja 3042 Hamina. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Otaniemi: Karttakeskus, 1972: 1-46.

Kallioperäkarttojen selitykset

Laitakari I ja Simonen A. Kallioperäkartan selitys. Lehti 3022 Lapinjärvi. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Helsinki: Karttakeskus, 1963: 1 - 48.

54 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Lehijärvi M. Kallioperäkartan selitys. Lehti 3111 Lahti. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Otaniemi: Karttakeskus, 1964: 1 - 39.

Tyrväinen A. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 3114 Vuohijärven kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1986: 1 - 35.

Simonen A. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehdet 3123 ja 3142, Mäntyharjun ja Mikkelin kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo: Karttakeskus, 1982: 1 - 36.

Simonen A ja Tyrväinen A. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 3132 Savitaipa- leen kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Espoo: Karttakeskus, 1981: 1-30 + 1 liite.

Vorma A. Kallioperäkartan selitys. Lehti 3134 Lappeenranta. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologinen tutkimuslaitos, Helsinki: Karttakeskus, 1965: 1 - 72.

Tyrväinen A. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 3141 Ristiinan kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1991: 1-36.

Simonen A. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehdet 3023 + 3014,3024,3041,3042, 3044, 3113, 3131, ja 3133, Kaakkois-Suomen rapakivimassiivin kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1987: 1 - 49.

Nykänen O ja Meriläinen K. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 4112 + 4111 Imatran kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Geologi- an tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1991: 1-44.

Nykänen O. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 4121 Virmutjoen kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1988: 1-64.

&SEXT PA6E(S) I « left BLA^K ' STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 1

O G O C F. S § S 5 £ e = o c | itta u e o "O ro E S .V c c CJ_ en CO in c p O t/3 Z: CO M C 15 CO -o r •- s

EXT PAGE(S) 57 !®ft SJLA ; KOTKA PYHTÄÄ Kaikki huoneilman radonmittaukset 1207 asuntoa Ruudun koko: 2x2 Keskiarvo, Bq/m3 < 100

/ 100- 200

200- 300 I | 300- 400 \ • >400 m Ix m o»

\ 5 km g to KOTKA 1TT1 PYHTÄÄ Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, «• moreenille, savelle [H v Keskiarvo, Bq/m3 tai siltille Bh/ffiK JuurikorpK . 941 asuntoa /ffl£ M < 100 Ruudun koko: 2x2 Iftnlp • 1 i 100 - 200 H200 - 300 Cfll '-f M u IH 3°°' 4o° i ykylä\ U Hi \ Myll

K. r-f Mun^)inti H) H 5 km KOTKA PYHTÄÄ Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle 266 asuntoa Ruudun koko: 2x2 k Lima]

2.x -Hl

5 km ANJALANKOSKI ELIMÄKI Kaikki huoneilman radonmittaukset 493 asuntoa Ruudun koko: 2x2

< 100 100 - 200 200 - 300 300 - 400 >400 E 5 km ANJALANKOSKI ELIMÄKI Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille 393 asuntoa Ruudun koko: 2x2

5 km ANJALANKOSKI ELIMÄKI mm \ Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 100 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km. y Saares >k mSL ^^JMSaaramafl sfyKL 1 f EnajärvP 1 |MetsäkaIma r \ ANJALANKOS )r > JA J^Xkoski H^ Ununeljoki •

i Sippola w:i| njjl m ^jw \ Keskiarvo, Bq/m3 / mm l^s^vöiik^a/ / Q < 100 V L f\~y Hrfi 100- 200 ' \ 400 S/ i 5 km STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 8

KOUVOLA KUUSANKOSKI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 1146 asuntoa Ruudun koko: lxl km

Keskiarvo, Bq/m3

UEXf PAGE(S) ' 71 left STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 9

KOUVOLA KUUSANKOSKI Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 932 asuntoa

1 km

UEXT PAGE(S) I 73 left BLAUK STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 10

KOUVOLA KUUSANKOSKI Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 214 asuntoa Ruudun koko: lxl km

NEXT PAGE{S) 75 left B STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 11

IITTI JAALA Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 382 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

77 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 12

IITTI JAALA Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai sillille mitattu 183 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

5 km

8IEXT PAGE(S) 79 left X STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 13

IITTI JAALA Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 199 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

5 km

81 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Lute 14

VALKEALA Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 472 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km Keskiarvo, Bq/m3 M \ <100 100 - 200 ^AA H 200 - 300 s \H S) ra 300 - 400 \ JCHjttosensalmi / |||| >400 s*i—i

^ \W( Bekarajärv n^^uohikottBi t• r

^s asi I 'r

<^ L/aSP

83 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 15

VALKEALA Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 280 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km Keskiarvo, Bq/m3

5 km

KEXT PAGE{S) 85 left BLAKX STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 16

VALKEALA Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 192 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km Keskiarvo, Bq/m3 ^^i • B < 100 __100 - 200 200 - 300

300 - 400 • >400

< ^\ \\JY Bivekarajär uohikott Lf?A

^^^Afttt|^^ 1

Inkddla \] 1 Oravala S i • ' \ 1 ^s' Z/36» . -T=rJ—"3- 1i X */Pasi lIin ^^ J

87 HAMINA VEHKALAHTI VIROLAHTI MIEHIKKÄLÄ YLÄMAA Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 388 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km'

s its % X: I

5 km 00 -4 VO HAMINA VEHKALAHTI VIROLAHTI MIEHIKKÄLÄ YLÄMAA Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 237 asuntoa TK Ruudun koko: 2x2 k

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100 - 200

200 - 300

300 - 400

>400 n 5 km 00 HAMINA VEHKALAHTI VIROLAHTI MIEHIKKÄLÄ YLÄMAA Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 151 asuntoa Ruudun koko: 2x2

Keskiarvo, Bq/m3

<100 100 - 200 200 - 300 300 - 400 >400

5 km H-» VO STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 20

LUUMÄKI LEMI SAVITAIPALE SUOMENNIEMI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 327 asuntoa Ruudun koko: 5x5 km

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100 - 200

200 - 300

300 - 400

>400

SäEXT PAGE(S) left BLÄ 95 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 21

LUUMÄKI LEMI SAVITAIPALE SUOMENNIEMI Radon asunnoissa Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 130 asuntoa Ruudun koko: 5x5 km

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100 - 200

200 - 300

300 - 400

>400

8SEXT PACE(S) 97 left STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 22

LUUMÄKI LEMI SAVITAIPALE SUOMENNIEMI Radon asunnoissa Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 197 asuntoa Ruudun koko: 5x5 km

SäEXT 99 leftB.

Liite 23

LAPPEENRANTA JOUTSENO TAIPALSAARI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 1317 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

KEXT PAOE(S) 101 left BLAUK STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 24

LAPPEENRANTA JOUTSENO TAIPALSAARI Asuntojen radon Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 320 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

Keskiarvo, Bq/m3 < 100 39 100 - 200 200-300 300-400 >400

UEXT PAGE(S) 103 left BLANK STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

liite 25

LAPPEENRANTA JOUTSENO TAIPALSAARI Asuntojen radon Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 997 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

MietinsaarK- ^^^>-.

Honkalahti ^^^^P

\ - \Aayattila 7 / /Xs/Suokunfea r /Konnunsuo l Mattila'v ^v N. 7 ( J /Hytti /§& / Vilflärvi f"^ \ V— ( T \ \ J ^^^y/ Keskiarvo, Bq/m3 / rn < 100 M 100-200 §111 200 - 300 f|^ 300 - 400 i 1 5 km jhf

105 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 26

IMATRA RUOKOLAHTI RAUTJÄRVI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 635 asuntoa _ ^^" Ruudun koko: 2x2 km r^^^i^cajärvTT . iy\ m r^reantakaVy^ 0 RA$L&OI

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100 - 200 V^fctiatrankosK^ X li 200 - 300 . i5km jg^ H 300 - 400 H >4o°

107 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 27

IMATRA RUOKOLAHTI RAUTJÄRVI Asuntojen radon Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle ta>sifti«e mitattu 350 asuntoa ^ f^"^ Ruudun koko: 2x2 km P*—"jakaja™ / . Ry k*/

< 100

100-200

I 200-300

1 300 - 400 i 1 5 km |\!j 1 • >400

BiEXT PAGE(S)

109 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 28

IMATRA RUOKOLAHTI RAUTJÄRVI Asuntojen radon Talot rakennettu hiekalle tai soralle mitattu 285 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100- 200

200- 300 • 300- 400 >400

111 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 29

PARIKKALA SAARI /O UUKUNIEMI Kaikki asuntojen radonmittaukset mitattu 94 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km \/^\ ) mMm v'^

gpohja y—' Y

rwssa Keskiarvo, Bq/m3 4o° AKoitsanMhu > 1

SäEXT PÄGE{S) 113 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Lute 30

PARIKKALA SAARI UUKUNIEMI Asuntojen radon Talot rakennettu kalliolle, moreenille, savelle tai siltille mitattu 48 asuntoa Ruudun koko: 2x2 km

5 km

115 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 31

PARIKKALA SAARI /O UUKUNIEMI Asuntojen radon Talot rakennettu hiekalle ja soralle .^ mitattu 46 asuntoa ^Sfl Ruudun koko: 2x2 km ^

Keskiarvo, Bq/m3

< 100

100 - 200 1 i rL, PARIKMALA /\ AJ /mm • 200 - 300 H 300 - 400 H >400

V i i S Irm

117 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 32

KYMEN LÄÄNIN LÄNSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: kallio

Osa-alueen raja Kunnanraja osa-alueen sisällä

Osa-aluee\^J U ^1 LA4 11 W Wt V V 1 Y ° 13 . i_! K3.1-K3.6 y^^-fSuomenniemiv. Mitattu asunto "^1 •^l ^\ v M } J * \ r ': Savitaipale K2.s/ lO-l^-... « / ] X * x x

:. K2.13 •;••"

; x .x

^^•«^••••'Anjala^oski"" 1 •; K3.4 ) K2.12 « "•' \ (j^U^K2ih5 / x Miehikkälä \ i fSjl.---'»' 5 «x\ *>* * x* > f V J x^-^V * Vehkalahti 1 : ; •• .••••,««X *T\\ 1K22 N *" £i

\ n. * V?"! (•""• 3r L "^OlflSsF \ Hamina ^

119 KYMEN LÄÄNIN ITÄOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: kallio J Saari •/

Parikkala i 1 '-. X K1.3/J1 X Ruokolahti '-....•"Rautjflr K214 .:•« /Y r^"Saviiaipale "C Taipalsaari •;' * x- K1.2V. ? N, •:•« x : -• •' xft * Joutsei» •*• i vy w •*" Lemi

* »••*.....*.••••• * ".. •^ *** f ^uumäkj^ J" *«c Kl.l > 1

Lappeenrantaa Osa-alueen raja ; » > Kunnanraja .;•—•' ^S?X K X osa-alueen sisällä Osa-alueet K1.1-K1.4 '•..-•••••. E K2.10.K2.12-K.2.14

km Mitattu asunto X STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 34

KYMEN LÄÄNIN LÄNSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: moreeni

Kunnanraja osa-alueen sisällä Osa-alueet M1.1-M1.4 M2.l-M2.10 y-v M3.1-M3.4 ^. Suomenniemi ^ •\T> Mitattu asunto x f*^ xx\ Ä \ /-..s / Ml.lC^ J > * ^aJ Savitaipale / "XK X i /S^-r : Valkeala »•:• , .M1.3 S * /Jaala * M2.8;- x* x ..-•'- I* M1.2 /." • x^. . .•'; *x Lemi. •'! '*•"••••'-••.' .- \. .;].x \Ä /Lappenranta V-"' Luumäki ^•^V '• x x \ X / «""A \MSbJt "\-i :k 1 te«/^^\^5^2% ^. V^V^^>^ijalankosk5> i ~\ x >- -4^ ^ :"iV & * * f

:' Vehkalahti/ M2A 0 . Ylämaa/ VElimäk». ( »»" \ . ••' XM2.9 S Miehikkälä -...^ x /••..'*) •--•• . TL&**\\) M2.3S JVM2^^«A|Jx «/"•*. / Virolahti fv Hamina ASf^Pyhtää 1

PÄGE(S) left DL " :^K 123 BggRg STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 35

KYMEN LÄÄNI Osa-aluejako Rakennuspohja: moreeni ^Saaji x.. yr

^/Pmikkaia*^ "/ N»/V^ /X —)x .-••x x

\ Ml.6 .-• __^T Ruokolahti xjA* '"•••:' Rautjän "^^T^^T^^ •" x*" SavitMpalk \ Taipalsaari .••"••. . Ml 5 i."-i"«7 R*\\ s •:'• """••••:-, f] L "*-V« -.. M14 :j. M1.2 .*.*%* *^fcjk x x ,•• ^ ^ «^ X ' J ^^^ Tnijitrn x ':#.••.&?' "•-. Joutseno 1 r^ Imatra

• •**

\«""T x* x / - x « x *!7Osa-alueen raja x,—*v • x Lappeenranta ~J T lnimälS^ ••' 1 x ^ Kunnanraja LuumaK?^-«CuuJx XvX osa-alueen sisällä *: : VvM ' "»TV f ;"xx' - x x Y Osa-alueet M1.2-M1.7 •: M2.10 *„ -*/ M2.10 ••..-•-. * /

Mitattu asunto X ^jT i—j 5 km

KEXT 125 left ELAMK STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 36

KYMEN LÄÄNIN LÄNSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: savi tai siltti Osa-alueen raja Kunnanraja osa-alueen sisällä

Osa-alueet Sl.l S2.l-S2.12 Mitattu asunto

Sl.l

5 km

127 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 37

KYMEN LÄÄNIN ITÄOSA S? Osa-aluejako Rakennuspohja: savi tai siltti ./.••. Saari yr y^ '7... /

^^*^T Parikkala .y^

.••"•RautjärviX J

Ruokolahti .. : Sl.l / x x 7 / x (K^_ "'.'• / : .VJ x, l': Taipalsaari .. S12"; - ; *f \ • ::"-"*' x :' •. Joutseno JuJT '"• '^^^ TNcpT^ ** SM •••• « / 3 t i^bur Imatra '•• xf--. -x'-'v ••' .•;"•' Lenu\\ .'• '" * «- ^n '•• s^iT. .--X. * *•' * „ •'•'•• •• '"'* xv * K "'"TJ'-'X-'-S;*- f - f f x Lappeenranta j

Luumäki'.. X Kunnanraja / osa-alueen sisällä • -': « \ ¥ Osa-alueet S1.1-S1.2 '•...-.-. YlämaaV*^ S2.ll-S2.12

5km Mitattu asunto x

&EXT PAGE(S) left ^SK 129 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 38

KYMEN LAANIN LÄNSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: harjut ja Salpausselät Noin 750 asuntoa

Osa-alueen rcga Kunnanraja Osa-alueet H2. l-H29.H2.il H2.19-H2.24 H3.1-H3.7 Mitattu asunto X

W^^P^'

3' -m.s,T- •••i i Kouvola.-'"1

H2.2 •. Miehikkäl Vehkalahti:.

HEXT PAQE(S) 131 it««\-: .

Liite 39

Uukuniemi KYMEN LÄÄNIN ITÄOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: harju Noin 1230 asuntoa

H2.18 Parikkala

Osa-alueen raja Kunnanraja Osa-alueet H1.1-H1.4 H2.9-H2.18, H2.22 H3.8-H3.9 5km Mitattu asunto

133 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

Liite 40

KYMEN LAANIN LÄNSIOSA Osa-aluejako Rakennuspohja: harjujen liepeet ja muut vähäiset hiekkamuodostumat Noin 670 asuntoa

Osa-alueen raja — Kunnanraja osa-alueen sisällä Osa-alueet HI1.1-HI1.3 HI2.1-HI2.16 Mitattu asunto X

135 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

liite 41

KYMEN LÄÄNI Uukunie Osa-aluejako HI2.15, Rakennuspohja: harjujen liepeet ja muut vähäiset hiekkamuodostumat Noin 100 asuntoa m21

Ruokolahtk Taipalsaari'" ••..-••"•. \J HI2.14'- Joutseno

Kunnanraja osa-alueen sisällä HI1.1-HI1.3 m2.1-ra2.16 Mitattu asunto X 5 km

137 STUK-A136 SÄTEILYTURVAKESKUS

STUK-A -sarjan julkaisuja

STUK-A137 Arvela H, Ravea T. Radonturvallinen rakentaminen Suomessa. Helsinki 1996.

STUK-A136 Pennanen M., Mäkeläinen I. & Voutilainen A. Huoneilman radonmittaukset Kymen läänissä: Tilannekatsaus ja radonennuste. Helsinki 1996.

STUK-A135 Hyvärinen J. On the fundamentals of nuclear reactor safety assess- ments. Inherent threads and their implications. Helsinki 1996.

STUK-A134 Ylätalo S. (ed.) Doserate Mapping and Search of Radioactive Sources in Estonia. Helsinki 1996.

STUK-A133 Rantavaara A. Puutavaran radioaktiivisuus. Helsinki 1996.

STUK-A132 French S, Finck R, Hämäläinen RP, Naadland E, Roed J, Salo A, Sinkko K. Nordic Decision Conference: An exercise on clean-up actions in an urban environment after a nuclear accident. Helsinki 1996.

STUK-A131 Mustonen R, Koponen H. Säteilyturvakeskuksen tutkimushankkeet 1996 - 1997. Helsinki 1996.

STUK-A130 Honkamaa T, Toivonen H, Nikkinen M. Monitoring of airborne contamination using mobile units. Helsinki 1996.

STUK-A129 Saxen R, Koskelainen U. Radioactivity of surface water and fresh water fish in Finland in 1991-1994. Helsinki 1995.

STUK-A128 Savolainen S, Kairemo K, Liewendahl K, Rannikko S. Radioim- munoterapia. Hoidon radionuklidit ja annoslaskenta. Helsinki 1995.

STUK-A127 Arvela H. Asuntojen radonkorjauksen menetelmät. Helsinki 1995.

STUK-A126 Pöllänen R, Toivonen H, Lahtinen J, Bander T. OTUS-reactor inventory management system based on ORIGEN 2. Helsinki 1995.

STUK-A125 Pöllänen R, Toivonen H, Lahtinen J, Dander T. Transport of large particles released in a nuclear accident. Helsinki 1995.

STUK-A124 Arvela H. Residential radon in Finland: Sources, variation, model- ling and dose comparisons. Helsinki 1995.

139 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A136

STUK-A123 Aaltonen H, Laaksonen J, Lahtinen J, Mustonen R, Rantavaara A, Reponen H, Rytömaa T, Suomela M, Toivonen H, Varjoranta T. Ydinuhkat ja varautuminen. Helsinki 1995.

STUK-A122 Rantavaara A, Saxen R, Puhakainen M, Harva T, Ahosilta P, Ten- hunen J. Radioaktiivisen laskeuman vaikutukset vesihuoltoon. Helsinki 1995.

STUK-A121 Ikäheimonen TK, Klemola S, Dus E, Sjöblom K-L. Monitoring of radionuclides in the vicinities of Finnish nuclear power plants in 1991-1992. Helsinki 1995.

STUK-A120 Puranen L, Jokela K, Hietanen M. Altistumismittaukset suurtaajuus- kuumentimien hajasäteilykentässä. Helsinki 1995.

STUK-A119 Voutilainen A, Mäkeläinen I. Huoneilman radonmittaukset Itä- Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo. Helsinki 1995.

STUK-A118 Reiman L. Expert judgment in analysis of human and organiza- tional behaviour in nuclear power plants. Helsinki 1994.

STUK-A117 Auvinen A, Castron O, Hyvönen H, Komppa T, Mustonen R, Paile W, Rytömaa T, Salomaa S, Servomaa A, Servomaa K, Suomela M. Säteilyn lähteet ja vaikutukset. Helsinki 1994.

STUK-A116 Säteilyturvakeskuksen tutkimushankkeet 1994-1995. Mustonen R, Koponen H (toim.). Helsinki 1994.

STUK-A115 Leszczynski K. Assessment and comparison of methods for solar ultraviolet radiation measurements. Helsinki 1995.

STUK-A114 Arvela H, Castron O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. Helsinki 1994.

Täydellisen listan STUK-A -sarjan julkaisuista saa

Säteilyturvakeskus Julkaisutoimikunta/Sihteeri PL 14 00881 Helsinki puh. (09) 759 881

140 SÄTEILYTURVAKESKUS Sfiälsaterhefscentraltn Finnish Centre for Padiafion and t Juclear Safely

ISBN951-712-158-X ISSN 0781^705

OYEDITAAB Helsinki 1996

Myynti:: Säteily rurvakesKu 5 PL 14 00881 HELSINKI Puh. (09)759 881