Luku 12 METEORIITTI- TÖRMÄYS- KRAATERIT — maan ja taivaan kohtauspaikat

Martti Lehtinen

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 327 oulussa opittiin aikoinaan, että Suomessa on kaksi tulivuo- ren kraateria tai kraaterijärveä, Jänisjärvi Laatokan pohjois- K puolella ja Lappajärvi Etelä-Pohjanmaalla. Sodan seurauksena Jänisjärvi jäi rajan taakse, ja Lappajärvi todistettiin jo 1960-luvun lopulla (samoin kuin myöhemmin Jänisjärvikin) meteoriittitörmäys- kraateriksi. Näin katosivat Suomesta nuoret tulivuoret kraatereineen ja kraaterijärvineen. Suomesta on sen sijaan löytynyt jo kahdeksan meteoriittitörmäys- kraateria eli lyhyesti törmäyskraateria. Kraatereista suurin ja kaunein on Lappajärvi, mutta myös Sääksjärvi Pohjois-Satakunnassa, Söder- fjärden (Sulva) Vaasassa ja Lumparn Ahvenanmaalla ovat sangen komeita, sen sijaan Iso-Naakkimaa Savossa ei heti törmäyskraateriksi arvaisikaan. Viimeisimmät kraaterilöydöt ovat Suvasvesi Savosta ja Karikkoselkä Keski-Suomesta. Kesällä 1997 varmistui, että myös pieni Saarijärvi Taivalkoskella on törmäyskraateri. Maapallolle putoaa vuodessa muutama tuhat nyrkinkokoista tai sitä suurempaa meteoriittia, niistä löydetään viisi tai kuusi. Viime vuosina meteoriitti on ainakin pari kertaa osunut autoon, ihmistä ei meteoriitin tiedetä surmanneen. Koostumuksensa perusteella meteo- riitteja on kahta päätyyppiä eli kivi- ja rautameteoriitteja, lyhyesti vain kiviä ja rautoja. Nikkelipitoisten rautojen arvellaan vastaavan Maan ydintä, oliviinista ja pyrokseeneista koostuvien kivien Maan vaippaa. Suomesta on löydetty 13 meteoriittia, niistä kuuden on nähty putoavan. Maan ehkä tunnetuin meteoriitin synnyttämä törmäyskraateri on Arizonan Meteor Crater (läpimitta n. 1 200 m ja ikä 49 000 vuotta). Suuri meteoriitti (asteroidi) voi Maahan törmätessään ja räjähtä- essään aiheuttaa valtaisaa tuhoa koko maapallolla, kuten tapahtui liitu- ja tertiäärikauden vaihteessa 66 miljoonaa vuotta sitten, jolloin nykyisen Meksikon alueelle (Chicxulub) törmännyt asteroidi aihe- utti mm. dinosaurien joukkotuhon. Suuret meteoriittitörmäykset (räjähdyskraaterit) ovat onneksi harvinaisia. Lappajärven kaltaisia meteoriittitörmäyskraatereita tunnetaan Maasta tällä hetkellä vain runsaat 150.

328 • METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT LUKU 12 12.1. Kraateritutkimuksen rien läpimittaisia törmäyskraatereita voitu historiaa löytääkään, sillä vain pieni tai pienellä nope- udella Maan ilmakehään saapuva meteoriitti tekee maahan vähän itseään suuremman kuopan, jonka pohjalta meteoriitti löytyy. Se alkoi Kuusta Asia on kokonaan toinen, jos meteoriitti Suurten meteoriittitörmäysten ja Maan (tai asteroidi) on suuri ja sen nopeus tör- meteoriitti(törmäys)kraatereiden tutki- mäyshetkellä on vielä esimerkiksi 30 – 40 muksessa on Kuu kraatereineen näytellyt km/s. Tällöin meteoriitti käyttäytyy kuin tärkeää osaa (Lehtinen 1982). Oikeastaan ydinpommi tai kokoon puristettu kaasupal- meteoriittikraateritutkimus alkoikin Kuus- lo: se räjähtää. Ratkaisevaa on meteoriitin ta ja jo 1600-luvulla, kun englantilainen nopeus, sillä kappaleen liike-energia on suo- Robert Hook teki savi- ja kipsivellillä ko- raan verrannollinen massaan ja nopeuden keita selvittääkseen Galileo Galilein 1610 toiseen potenssiin. Eli meteoriitin massan löytämien Kuun kraatereiden alkuperän. kaksinkertaistuessa sen liike-energiakin kak- Hooke päätyi vuonna 1665 siihen, että sinkertaistuu, mutta nopeuden kaksinker- kraaterit ovat vulkaanisia. Tulos oli täysin taistuessa liike-energia nelinkertaistuu. ymmärrettävä, sillä tuolloin ei vielä tunnettu Räjähdyksessä meteoriitin energia le- pikkuplaneettoja eikä meteoriiteistakaan viää meteoriittiin ja törmäysalustaan ääntä tiedetty juuri mitään. Maapallolta sen sijaan nopeampana paine- ja lämpöaaltona, ns. tunnettiin runsaasti tulivuorenkraatereita. shokkiaaltona. Samanlainen shokkiaalto Kiista Kuun kraatereista ratkesi vasta 300 liittyy mm. maanalaisiin ydinräjäytyksiin ja vuotta myöhemmin Apollo-lentojen myötä: monet kraateritutkimuksessa tärkeät mine- kraaterit ovat pääosin meteoriittien ja aste- raalien muuttumisen merkit onkin löydetty roidien (eli pikkuplaneettojen) törmäysten tutkimalla maanalaisten ydinräjäytysten synnyttämiä. synnyttämiä muutoksia ympäristön kivissä. Varsinaisen meteoriittitutkimuksen Shokkiaalto vaikuttaa kiven mineraalira- katsotaan alkaneen vuonna 1794, kun sak- keessa vain sekunnin miljoonasosia, mutta salainen fysiikan professori Ernst Chladni äärimmäisen voimakkaana se ehtii kuiten- esitti Berliinissä, etteivät meteoriitit ole kin rikkoa mineraalien kiderakenteita ja mitään salaman iskemiä, tulivuoresta len- synnyttää uusia korkeapainemuotoja. täneitä kiviä tai ilmakehän pölykasaumia, Kokeissa ja teoreettisissa laskelmissa vaan ne tulevat maapallon ulkopuolelta. havaittiin lisäksi, että voimakkaaseen shokki- Ajatus tuomittiin ensin epämoraalisena ja aaltoon liittyy aina korkea lämpötila: kivet maailmanjärjestyksen kieltävänä, mutta jo sulavat ja kaasuuntuvatkin. Räjähtävä meteo- 1803 Ranskan Akatemia, aikansa johtava riitti synnyttää näin muutamassa sekunnin tieteellinen laitos, hyväksyi sen. murto-osassa kraaterin, joka on läpimital- taan 10 – 50 kertaa meteoriittia suurempi. Kuin ydinpommin räjähdys Räjähdyksessä rikkoutuvan, sulavan tai kaasuuntuvan kallioperän ja meteoriitin Vielä 1950-luvulla ajateltiin yleisesti, että ainekset sekoittuvat ja lopputuloksena saat- meteoriittien synnyttämät kraaterit ovat taa syntyä kokonainen sarja hyvin erikoisia vain vähän meteoriittia suurempia iskukuop- kiviä, jotka paljain silmin katsottaessa saat- pia. Geologit pitivät kraateria meteoriitin tavat kyllä muistuttaa laavakiviä. synnyttämänä vain, jos siitä löydettiin me- teoriitin kappaleita. Näin ei suuria kilomet-

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 329 Palapelin kokoaminen Korkean paineen merkit näkyvät mine- raaleissa. Kvartsista voi syntyä coesiittia Törmäyskraaterin tutkiminen on kuin pa- ja stishoviittiakin, grafiitista (hiilestä) lapelin kokoamista. Palapelin näkyvin pala timantteja tai chaoiittia. Korkea paine ja on tietysti itse kraateri. Nuori törmäyskraat- paineen äärimmäisen nopea muutos myös eri on aluksi pyöreä, mutta myöhemmin rikkovat mineraalien kiderakenteita, jolloin näkyvän kraaterin muotoa muuttavat mm. varsinkin kvartsiin syntyy erikoisia lamelleja, kallioperän deformaatio, rapautuminen ja shokkilamelleja (Kuva 12.2). Shokkilamel- kiviaineksen kerrostuminen kraateriin ja lit näkyvät kvartsissa lähekkäisinä, yhden- sen ympärille jopa niin, ettei kraateria ole suuntaisina ja jyrkkärajaisina tasoina, joiden enää kartalla tai ilmakuvissa näkyvissä. suunnat määrää kiderakenne ja paineaallon Shokkiaallon synnyttämän shokki- eli im- voimakkuus. Merkittävää on myös se, että paktimetamorfoosin merkit alkavat näkyä ki- kvartsirakeessa on vähintään kaksi toisiaan vissä vasta, kun paine ylittää 10 GPa, samalla leikkaavaa tasoparvea. Shokkilamelleja on kun lämpötila voi kohota tuhansiin asteisiin. tavattu monissa muissakin mineraaleissa Palapelin monissa palasissa onkin runsaasti kuten maasälvissä, pyrokseeneissa, sillimanii- todisteita korkeista paineista ja lämpötiloista. tissa, granaateissa, zirkonissa ja apatiitissakin. Tavallisissa geologisissa prosesseissa – esim. Suomuisiin kiillemineraaleihin ja grafiittiin tulivuoritoiminnassa tai vuorijononmuodos- voi syntyä myös sykkyräpoimuja (engl. tuksessa – paine on aina alle 1 GPa ja lämpö- kink band), joissa kiilteen suomupinkka on tila alle 1 200 oC (vrt. Kuva 12.1). kuin mutkilla. Samankaltaisia poimuraken-

Lämpö- tila (°C) Koko 10 000 kivi Koko kivi sulaa kaasuuntuu Sulaneita mineraaleja Shokki- eli impakti- Tavallisen metamorfoosin Mineraalilaseja metamorfoosiin paine-lämpötila-alue (maskelyniitti) liittyvä paine- 1 000 lämpötilakäyrä Shokkilamelleja mineraaleissa (erityisesti kvartsissa)

100 1 10 100 1 000 Paine (GPa)

Kuva 12.1. Paine ja lämpötila tavallisessa ja shokki- eli impaktimetamorfoosissa. Tavallisessa metamor- foosissa kohonnut paine ja lämpötila vaikuttavat kivessä jopa vuosimiljoonia, shokkimetamorfoosissa vain sekunteja tai sen murto-osia. Kuva piirretty Stöfflerin (1971) mukaan.

330 • METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT LUKU 12 teita voi kiilteeseen syntyä toki kallioperän liikunnoissakin. Paineaalto saattaa rikkoa mineraalin myös suoraan lasiksi ilman, että se sulaa. Tällainen maasälpälasi löydettiin jo 1872 me- teoriitista. Sitä luultiin uudeksi mineraaliksi ja sille annettiin oma nimikin, maskelyniit- ti. Kraaterin reunan kiviin voi heikentynyt paineaalto synnyttää kartiomaisia rikkoutu- misrakenteita, pirstekartioita (Kuva 12.3), joiden kärki näyttää usein kraaterin keski- Kuva 12.2. Kaksi parvea shokkilamelleja ra- pisteeseen. pakivigraniitin kvartsissa Lumparnin kraaterissa Korkean lämpötilan merkit näkyvät Ahvenanmaalla. Mikroskooppikuvan pitkä sivu räjähdyksen synnyttämissä laavamaisissa ki- on luonnossa 0,45 mm. Kuva Martti Lehtinen. vilajeissa. Kun sulavan kallioperän ainekset ja meteoriitti sekoittuvat ja mukaan joutuu myös sulamattomia tai osittain sulaneita (murskautunut tai vain rakoillut) kallioperä kivenkappaleita ja -siruja, syntyy laavamaista on ehjää kiveä kevyempää. Tämä näkyy pai- kiveä, impaktilaavaa. Lappajärvellä tällaista novoimakartassa poikkeamana, pyöreänä kiveä kutsutaan kärnäiitiksi. Sueviitti on anomaliana, josta saadaan selville kraaterin kivilaji, joka koostuu räjähdyksessä ilmaan koko. Myös magneettisessa kartassa voi lentäneestä kiviaineksesta. Siinä on sekaisin törmäyskraaterin kohdalla näkyä anomalia, kivimurskaa ja sulaneen kiven pommimaisia rikkoutumisesta johtuva magneettisten häi- heitteleitä. Näissä heitteleissä näkyy virtaus- riöiden tasoittuminen, tai, jos kraaterissa on rakenteita (Kuva12.4). Sueviitti ja impakti- impaktilaavaa, pyöreä magneettinen kohou- laava vaihettuvat toisikseen. Sueviitti vaihet- ma. Rikkoutumiseen voi liittyä myös kiven tuu myös breksiaksi (murskalekiveksi), magneettisten hiukkasten kääntyminen ja joka on yhteeniskostunutta kivimurskaa. asettuminen törmäyshetkellä vallitsevan Tällaisen breksian kvartsisiruissa voi esi- Maan magneettisen kentän mukaan. Tätä merkiksi nähdä shokkilamelleja ja kiilteissä voidaan hyödyntää törmäyksen ikää määrät- sykkyräpoimuja. täessä (paleomagneettinen mittaus). Koska impaktilaava ja sueviitti syntyvät Suuret Maan ja Kuun kraaterit ovat muo- törmäyskohdan kallioperästä, täytyy niiden doltaan rengasrakenteisia. Kraaterin alkupe- kemiallisen koostumuksen olla selitettävis- räiset reunat ovat ikäänkuin vajonneet sen sä ympäröivän kallioperän koostumuksen sisään, tai kraaterissa voi olla keskuskohou- avulla. Koska meteoriitti on kraateriin ma, jonka kohdalla maankuori on törmäyk- nähden pieni, sen vaikutus koostumukseen sen jäljiltä kohonnut ylöspäin. näkyy vain eräiden hivenalkuaineiden kuten nikkelin, koboltin, platinan tai iridiumin kohdalla. Näiden hivenalkuaineiden paljous- suhteiden avulla voidaan toisinaan määrittää Arvoitukset ratkeavat meteoriittityyppikin. Maapallolla on kaksi klassista esimerkkiä Kraateripalapeliin kuuluu myös joukko arvoituksellisista kraatereista, joiden syn- geofysikaalisia palasia, todisteita nopeista nystä kiisteltiin pitkään. Arizonan kraateri, muutoksista kivilajeissa ja törmäyspaikan Meteor Crater, on geologisesti hyvin nuori kallioperässä. Räjähdyksessä rikkoutunut (ikä 49 000 vuotta) ja hyvin säilynyt. Kraa-

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 331 A B Kuva 12.3. (A) Pirstekartio kalkkikivessä, Steinheim, Saksa. (B) Pirstekartio graniitissa, Karikkoselkä, Petäjävesi. Linssisuojuksen läpimitta on 5 cm. Kuvat Martti Lehtinen.

terin läpimitta on runsaat 1 200 m ja syvyys F.R. Moulton, että kraaterin synnyttänyt lähes 200 m. Kraateria pidettiin aluksi meteoriitti olikin läpimitaltaan vain 25 – 50 vulkaanisena, kaasu- ja höyryräjähdyksen m. Meteoriitti törmäsi maahan kosmisella synnyttämänä, vaikka sen ympäriltä olikin nopeudella. Seuranneessa valtavassa räjäh- jo vuonna 1891 löytynyt rautameteoriitin dyksessä meteoriitti tuhoutui täysin. kappaleita. 1960-luvun alussa amerikkalainen geo- Kaivosinsinööri Daniel Barringer tutki fyysikko E.M. Shoemaker selvitti kraaterin Arizonan kraateria vuosina 1902 – 1929. syntymekanismin ja geologi Ed Chao löysi Hän oli vakuuttunut, että kraaterin synnytti kraaterin ”kovia kokeneesta” hiekkakivestä suuri, ehkä kilometrin läpimittainen rauta- kaksi uutta mineraalia, coesiitin ja stisho- meteoriitti ja että sen pääosa oli vielä jäljellä, viitin, jotka olivat syntyneet kvartsista hautautuneena jonnekin kraaterin pohjalle. äärimmäisen korkeissa paineissa. Näitten Pohjan kairauksissa ei kuitenkaan löytynyt mineraalien löytymistä pidetään erittäin jälkeäkään suuresta rautamöykystä. Eikä vakuuttavana todisteena siitä, että Arizonan ihme, sillä vuonna 1929 osoitti tähtitieteilijä kraateri – tai mikä tahansa vastaava kraateri

A B Kuva 12.4. (A) Virtausrakenteista lasia Lappajärven sueviitissa. (B) Virtausrakenteinen lasinkappale Suvasveden (Kukkarinselkä) sueviitissa. Mikroskooppikuvien pitkä sivu on luonnossa n. 0,9 mm. Kuvat Martti Lehtinen.

332 • METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT LUKU 12 – on meteoriitin synnyttämä. fessori Ahti Simonen 1964 kirjoittaa sivulla Riesin kraateri (Nördlinger Ries) Etelä- 115 seuraavasti: ”Lappajärven Kärnäsaarella Saksassa on syntynyt 14,7 miljoonaa vuotta on todisteita muinaisesta vulkaanisesta sitten. Kraaterin läpimitta on 25 km. Kraateri toiminnasta. Siellä on tiivistä vulkaanista ja sieltä löytynyt erikoinen kivilaji, sueviitti, kiveä, joka sisältää maasälpähajarakeita ja kuvattiin ensi kerran jo 1830-luvulla, mutta ... pieninä murskaleina erittäin runsaasti koska Riesistä ei löytynyt selviä merkkejä ympäristön peruskallion kiteisiä kivilajeja. tulivuoritoiminnasta eikä meteoriitin kap- Tämä osoittaa, että kivi on vulkaaninen paleita, siitä muodostui saksalaisille ”suuri breksia, joka syntyi magmaan liuenneiden geologinen arvoitus”. Arvoitus ratkesi kaasujen erkaantuessa kivisulasta räjähdyk- vasta 1960-luvun alussa, ja nykyään Ries on sen kaltaisen purkauksen aikana.” eräänlainen suurten törmäyskraatereiden Lappajärven kraaterin uusi tutkimus perustyyppi. alkoi Suomessa vasta keväällä 1967, kun Uppsalan yliopiston geologian profes- professori Th.G. Sahama palasi matkaltaan sori A.G. Högbom esitti – ehkä Barringerin Saksasta. Hän oli siellä tammikuussa ja uu- tutkimusten innoittamana – v. 1910, että delleen maaliskuussa, jolloin hän osallistui Ruotsissa Mienin ja Dellenin ”tulivuorijär- mm. retkeilyyn edellä mainitun Riesin tör- vet” ovat meteoriittikraatereita. Ajatus oli mäyskraaterin alueella. Heiluvassa junassa rohkea ja aikaansa edellä; se jäikin unhoon Tübingenin ja Zürichin välillä Sahama puoleksi vuosisadaksi. Uudet kraateritut- kirjoitti 15.1.1967 matkapäiväkirjaansa: kimukset aloitettiin Ruotsissa 1960-luvun ”Käynti Tübingenissä aiheuttaa sen, että alussa professori Frans Wickmanin johdolla. Lappajärveä on vakavasti harkittava. Siitä on Ruotsista tunnetaankin jo toistakymmentä ensin saatava esiin coesiitti. Sitten voi Leh- törmäyskraateria, niistä suurin on rengas- tinen tehdä siitä lisensiaattityön.” Coesiitti rakenteinen Siljan, sen läpimitta on noin löytyikin kesällä 1968, ja lisensiaattityö 60 km. valmistui syyskuussa 1969. Myöhemmin Lappajärvestä on tehty kaksikin väitöskirjaa (Lehtinen 1976a sekä Reimold 1982). Lehtinen tutki erityisesti Lappajärven kivilajeja ja niiden mineraa- 12.2. Suomen törmäyskraaterit leja, Reimold Saksassa Lappajärven kivien geokemiallisia ominaisuuksia. Saksassa (Jess- (meteoriittitörmäyskraaterit) berger ja Reimold 1980) myös määritettiin Suomesta tunnetaan tällä hetkellä yhteensä argon-argonmenetelmällä Lappajärven kär- kahdeksan meteoriittitörmäyskraateria. näiitin ja siis kraaterin ikä: tulos on 77,3 mil- Niiden sijainti on esitetty Kuvassa 12.5. joonaa vuotta. Kraaterin synty varmistettiin Kraatereista viiden ikä tunnetaan, nuorin vielä syväkairauksin (4 reikää) vuosina 1988 näistä on Lappajärvi (77 miljoonaa vuotta) – 1990 (Pipping 1991, Pipping ja Lehtinen ja vanhin ilmeisesti Iso-Naakkima (n. 1 200 1992). Lisäksi Lappajärvestä on tehty useita miljoonaa vuotta). geofysikaalisia tutkimuksia (mm. Elo ym. 1991 ja 1992), joiden perusteella alkuperäi- sen kraaterin läpimitaksi on päätelty 17 km. Lappajärvi, Etelä-Pohjanmaa Koko painanteen läpimitta on tällä hetkellä Vielä 1960-luvulla Lappajärveä pidettiin noin 24 km. tulivuoren kraateriin syntyneenä järvenä. Lappajärveltä on löydetty tai Lappa- Esimerkiksi kirjassa ”Suomen geologia” pro- järven törmäyskraateriin liittyy liki kaikki

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 333 ??

Saarijärvi

Lappajärvi ?? Suvasvesi Karikkoselkä Söderfjärden ?? Sääksjärvi Iso-Naakkima

Lumparn 100 km

Kuva 12.5. Suomen törmäyskraaterit (tilanne syksyllä 1997) sekä Jänisjärvi itärajan takana. Kysymys- merkki Paasiveden, Vaasan Kalotfjärdenin ja Lapin Marras-rakenteen kohdalla.

334 • METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT LUKU 12 törmäyskraatereille ominaiset piirteet ja ja Jokinen ym. 1991 ja 1992) paljastivat, todisteet (palapelin palaset). Lappajärveltä että Lappajärvi on kompleksinen kraateri, löytyy kärnäiitin lisäksi kokonainen sarja ts. siinä on kärnäiitin ja sueviitin muo- törmäyksessä (räjähdyksessä) syntyneitä dostama keskuskohouma, jota kiertää kivilajeja kivimurskasta (breksiasta) sueviit- rengasmainen painauma (graben). Alueella tiin asti. Nämä kivilajit vaihettuvat toisik- on meteoriittitörmäyksen sattuessa ollut seen ja ovat syntyneet äärimmäisen nopean vanhoja mikrofossiilipitoisia (Uutela 1990) rikkoutumisen, sulamisen, sekoittumisen sedimenttikiviä (silttikiveä ja hiekkakiveä), ja osin nopean jäähtymisenkin tuloksena jotka ovat kraaterin syntyessä vajonneet (Lehtinen 1976a, Bischoff ja Stöffler 1984). reunoilta painaumaan (Pipping ja Lehtinen Tästä kertoo esimerkiksi se, että niissä saat- 1992) ja säilyneet paksujen (jopa 75 m) taa olla rinnan tuore kiillesuomu ja sulanut maaperäkerrosten alla. maasälpäkappale; yhdessä pienessä lamelle- ja sisältävässä kvartsisirussa voi olla myös coesiittia, tridymiittiä ja sulamalla syntynyttä Sääksjärvi, Pohjois-Satakunta kvartsilasia. Huittisten ja Kokemäen seudun erikoiset Mineralogisia todisteita ovat coesiitti, laavamaiset, akaattipitoiset lohkareet pai- maskelyniitti sekä shokkilamellit (lamelli- kallistettiin 1960-luvun lopulla Kokemäen parvet) kvartsissa ja muissakin (maasälvät, Sääksjärveen (Kinnunen 1994). Mineralogi sillimaniitti, apatiitti, granaatti, zirkoni) Yrjö Vuorelainen arveli niiden olevan kim- mineraaleissa. Tähän voidaan lukea myös berliittiä, mutta professori Heikki Papunen kiillemineraalien ja grafiitin sykkyräpoimut määritti ne 1969 shokkimetamorfisiksi (Lehtinen 1976a ja b). kiviksi, jotka ovat syntyneet joko meteo- Lappajärven kivistä (ympäristön ja tör- riittitörmäyksessä tai räjähdysmäisessä vul- mäyspaikan kallioperä, kärnäiittipaljastumat kaanisessa purkauksessa. Lohkareista löytyi ja kairasydännäytteet) on tehty suuri määrä mm. shokkilamelleja täynnä olevia kvartsi- kemiallisia analyysejä. Kärnäiittipaljastu- rakeita, plagioklaasista syntynyttä maskely- mista (Lehtinen 1976a ja Reimold 1982) niittiä ja sykkyräpoimuisia kiillesuomuja. ja kairasydännäytteistä (Lehtinen 1990 ja Myös mikrorakenteeltaan kivet muistuttavat 1991, Pipping 1991, Pipping ja Lehtinen suuresti esimerkiksi Lappajärven breksioita, 1992) tehdyt analyysit kertovat, että kär- kärnäiittiä ja sueviittiakin. näiitti on hyvin homogeeninen kivilaji, joka Sääksjärveä ympäröivä kallioperä koos- on syntynyt ennen muuta kiillegneissin ja tuu lähinnä suonigneisseistä, tonaliitista ja granodioriitin mutta myös graniitin ja am- granodioriitista. Koska lohkareet sisältävät fiboliitin sulaessa ja sekoittuessa. Mukana keskimäärin selvästi enemmän kaliumia ja on myös ”ripaus taivaallista tavaraa”, me- piitä mutta vähemmän kalsiumia kuin järveä teoriittiainesta, mikä näkyy huomattavasti ympäröivä kallioperä, arveli Papunen 1973, kohonneina nikkelin, koboltin, kromin ja että Sääksjärvi olisi syntynyt ”vain” jonkin- platinametallien (mm. iridiumin) pitoisuuk- laisen vulkaanisen räjähdyksen tuloksena. sina. Näiden metallien paljoussuhteet puo- Tapani Mutanen osoitti kuitenkin 1979, lestaan osoittavat, että Maahan törmännyt että koostumuserot voidaan selittää siten, taivaankappale oli kondriittinen kivimeteo- että paikalla oli peruskallion päällä hiekka- riitti (Göbel ym. 1980), jonka läpimitta oli kivikerrostumia (Satakunnan hiekkakiviä). ehkä 300 – 500 m. Irtokivinä löydetyt lohkareet vastaavat Lappajärven kairaukset ja geofysikaa- alueen peruskallion kivien ja hiekkakivien liset tutkimukset (mm. Pipping 1991, Elo sekoittuessa syntynyttä sulaa. Kivi on myö-

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 335 hemmin kuumien liuosten vaikutuksesta kivilajit syntyivät, kun meteoriitti sekoittui – akaattien syntyessä – vielä kemiallisesti räjähdyksessä peruskallion kiviin. Kraaterin muuttunut. läpimitta on noin 5 km. Siihen liittyy mm. Uudet geofysikaaliset tutkimukset, ikä- kaunis pyöreä painovoima-anomalia (Kuva määritykset sekä ennen muuta jäältä teh- 12.6), magneettinen anomalia (magneettis- dyt kairaukset ja kairasydänten kivilajien ten häiriöiden tasoittuminen) sekä sähköisiä (sueviitti, impaktilaava ja breksiat) alusta- anomalioita. Kraaterin iäksi on Saksassa vat tutkimukset (Elo ym. 1992) ovat var- (Müller ym. 1990) saatu noin 560 miljoonaa mistaneet Sääksjärven törmäyskraateriksi. vuotta. Myös impaktilaavan ja sueviitin kohonneet iridium-, palladium-, nikkeli-, koboltti- ja kromipitoisuudet osoittavat, että nämä

Kuva 12.6. Sääksjärveen liittyvä negatiivinen painovoima-anomalia (Elo ym. 1992). Kartta on laskettu mittaustuloksista poistamalla niistä alueellinen muutos, jolloin itse kraateriin liittyvä anomalia tulee selkeästi näkyviin.

336 • METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT LUKU 12 Söderfjärden, Vaasa Lumparn, Ahvenanmaa Söderfjärdenin eli Sulvan kraateri löydettiin Ahvenanmaalla fossiileja tutkinut yhdys- satelliittikuvien perusteella 1970-luvun valtalainen paleontologi Glen Merrill esitti puolivälissä (Talvitie ym. 1975 ja Laurén ym. jo 1979, että Lumparn (läpimitta n. 10 km) 1978). Kraateri sijaitsee 8 km Vaasan kes- voisi olla törmäyskraateri. Hänen todisteen- kustan eteläpuolella ja on nykyisin kuivattu sa olivat sen verran viitteellisiä tai epäsuoria, peltoaukeama, jonka muoto on kuusikul- ettei niitä otettu tuolloin kovin vakavasti. mainen ja läpimitta noin 5,5 km. Kraaterin Kesällä 1992 löysi ruotsalainen geologi reunavalli kohoaa 20 – 40 m merenpinnan Nils-Bertil Svensson Lumparnin kallioista yläpuolelle. Söderfjärdeniin liittyy pyöreäh- pirstekartiota. Selvimmät pirstekartiot ovat kö negatiivinen painovoima-anomalia. Lumparnin lounaisnurkan rantakallioissa. Kairausten (7 reikää) ja seismisten luo- Lumparnia oli kyllä tutkittu ja kairattu 1960- tausten perusteella tiedetään, että Söderfjär- luvulta alkaen mutta vain sieltä löydetyn denin kraaterissa on paikoin jopa 74 m kambrikautisen kalkkikiven takia. Keväällä paksut kvartäärikerrostumat. Kraateri on 1993 löysin noista vanhoista Lumparnin yli 300 m syvä rengasmainen allas, jossa on kairasydämistä graniittisia breksioita ja niistä keskuskohouma niin, että syvyys keskellä on paikoin runsaastikin kvartsirakeita, joissa on vain 30 – 40 m (Laurén ym. 1978, Lehtovaara selvät shokkilamellit (ks. Kuva 12.2), sekä 1984, 1985 ja 1992). Kraateri on syntynsä sueviittista kiveä. Näin Lumparn varmistui jälkeen täyttynyt nopeasti savivaltaisilla se- törmäyskraateriksi. dimenteillä, jotka ovat kovettuneet vuorot- Lumparn sijaitsee rapakivigraniitissa. televiksi hiekka-, siltti- ja savikiviksi. Niistä Se on hyvin syvälle rapautunut kambri- löytyneitten mikrofossiilien ja muiden kautta vanhempi kraateri, jonka ikä lienee elämänmerkkien perusteella on päätelty noin 1 000 miljoonaa vuotta. (Tynni 1978), että sedimentit kerrostuivat jo varhaiskambrikaudella eli noin 550 – 600 Iso-Naakkima, Pieksämäki miljoonaa vuotta sitten. Tähän mennessä on löydetty (Laurén Pieksämäen maalaiskunnasta löydettiin ym. 1978, Lehtovaara 1984, 1985 ja 1992) vuonna 1989 painovoimamittausten avul- vain heikkoja merkkejä meteoriittitörmäyk- la pyöreä negatiivinen poikkeama, jonka sestä (shokkimetamorfoosista). Laavamaista, halkaisija on noin 2 km. Alustavissa tut- siis esimerkiksi kärnäiitin kaltaista kiveä tai kimuksissa tämän Iso-Naakkimajärven sueviittia ei Söderfjärdenistä ole tavattu. luoteisrannalla olevan painovoimaminimin Kairauksissa löytyi kyllä breksioita, jotka arveltiin johtuvan joko taloudellisesti arvok- ovat syntyneet paikallisesta kallioperästä kaasti kaoliinirapautumasta tai meteoriitin ns. Vaasan graniitista, joka on harmaa gneissi- törmäyksessä syntyneestä kraaterista, joka mäinen granaattipitoinen kivi. Breksioissa on täyttynyt kivimurskalla ja nuoremmilla näkyy kvartsissa selviä shokkilamelleja sedimenttikivillä. (lamelliparvia) ja biotiitissa sykkyräpoimu- Vuonna 1990 Geologian tutkimuskeskus ja. Kraaterin synnyn kannalta merkittävä kairasi alueelle neljä reikää, jotka osoittivat, on kraaterin alla graniitissa juonimaisesti että maljamaisen kraaterin syvyys on run- esiintyvä tuffimainen breksia (juonibreksia), saat 140 m. Kraaterin alla on kiillegneissiä joka on syntynyt nopeasti rikkoutuneesta ja (suonigneissiä), josta löytyi parista kohtaa jauhautuneesta Vaasan graniitista. (189 ja 158 metrin syvyydeltä) voimak- kaasti breksioitunutta kiveä (juonibreksiaa). Lähellä kraaterin pohjaa kiillegneissi on

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 337 rapautunutta ja rikkoutunutta. Pohjalla on tynyt ja myöhemmin rapautunut allas täyttyi ensin liki kolmimetrinen kerros konglome- sorasta, hiekasta ja savesta, jotka aikojen raattista hiekkakiveä. Sen päällä on kerros kuluessa kovettuivat konglomeraatiksi, kaoliinisavea ja kvartsihiekkakiveä sekä yli hiekkakiveksi, silttikiveksi ja saviliuskeeksi. 26 metriä paksu punertava silttikivikerros. Myöhemmissä maankuoren liikunnoissa al- Silttikiveä seuraa noin 100 metrin syvyy- las vajosi, ja näin sedimenttikivikerrostumat dessä kerros hiekkakiveä. Sen päällä on 10 ovat säilyneet nykypäiviin asti. metriä punaista saviliusketta ja ylinnä yli 30 metriä paksu kerros violettia saviliusketta, joka sisältää runsaasti myöhäisproterotsoo- Suvasvesi, Savo isia (noin 600 – 1 000 miljoonaa vuotta Suvasvesi koostuu kahdesta pyöreähköstä vanhoja) mikrofossiileja. Kaikki nämä sedi- järvestä Kukkarinselästä (läpimitta n. 4 km) menttikivet ovat peräti 40 metriä paksujen, ja sen eteläpuolella olevasta Haapaselästä jääkaudella kerrostuneiden hiekka- ja mo- (läpimitta n. 5 km). Suvasvesi voi näin olla reenikerrosten peittämiä (Elo ym. 1993). harvinainen kaksoiskraateri kuten Clearwa- Iso-Naakkiman synnyn suhteen on mer- ter Lakes Kanadassa. Järvi sijaitsee etelä- ja kittävää, että aivan kraaterin pohjalta löytyi keskiosiltaan svekofennisen (graniitteja, kerros konglomeraattista hiekkakiveä, jonka suonigneissejä ja liuskeita) ja pohjoisosal- lähes kaikissa kvartsirakeissa on runsaasti to- taan arkeeisen (graniitteja) kallioperäalueen disteita shokkiaallosta eli shokkilamelleja tai rajalla. Kesällä 1995 tehdyissä kenttätöissä lamelliparvia (Kuva 12.7). Lisäksi kraaterin ei Kukkarinselän rantakallioista löydetty alapuolella on kallioperässä murskautuneen merkkejä pirstekartioista, mutta kenttätutki- kiven täyttämiä juonia kuten Söderfjärdenin muksia vaikeuttaa alueen pohjoisosan halki kraaterissakin. kulkeva suuri ruhjevyöhyke. Yläosan saviliuskeen sisältämien mikro- Kukkarinselkä on oloissamme poikke- fossiilien perusteella Iso-Naakkiman kraateri avan syvä järvi, sen suurin syvyys on lähes on hyvin vanha ja syvälle kulunut, alustavien 100 m. Järven keskustaan liittyy voimakas paleomagneettisten tutkimusten mukaan negatiivinen magneettinen häiriö, jota tut- (Järvelä ym. 1995) sen ikä on n. 1 200 mil- kittiin veneestä kesällä 1993. Talvella 1994 joonaa vuotta. Meteoriitin törmäyksessä syn- Malmikaivos Oy teki häiriöön tutkimuskai- rauksen. Osoittautui, että Kukkarinselän pohjassa on noin 80 m paksu kerros hyvin samanlaisia kiviä kuin Lappajärvellä: kärnä- iitin kaltaista laavamaista kiveä ja sueviittia (Kuva 12.4b). Niissä on myös voimakkaas- ta paineaallosta kertovia lamellirakenteita kvartsissa, kolmekin lamelliparvea samassa kiteessä.

Karikkoselkä, Petäjävesi Elokuussa 1995 kävin saamieni vihjeiden Kuva 12.7. Shokkilamelleja ja -lamelliparvia perusteella Keski-Suomessa tutustumassa Iso-Naakkiman kvartsissa. Mikroskooppikuvan pariin mahdolliseen törmäyskraateriin. Toi- pitkä sivu on luonnossa n. 0,45 mm. Kuva Martti nen näistä, Petäjäveden Karikkoselkä, 24 km Lehtinen. Jyväskylästä länteen, osoittautui heti sangen

338 • METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT LUKU 12 kiintoisaksi törmäyskraateriksi. Karikkosel- ym. painossa). Kraaterin sedimenttikivet, ikä kä on poikkeuksellisen pyöreä, maljamainen ja syntytapa ovat kiinnostaneet geologeja jo järvi, jonka läpimitta on n. 1 400 m (eli se yli 60 vuotta (Matisto 1958, Tynni ja Uutela on vähän Arizonan kraateria suurempi) ja 1985). suurin syvyys 25,5 m. Järvi sijaitsee arkeeisella Suomussalmen Karikkoselän kohdalla kallioperä on lohkolla, joka koostuu täällä tonaliittisesta punaista porfyyrista graniittia, joka sisältää gneissigraniitista ja diabaasijuonista. Talvella kalimaasälpää hajarakeina. Järven rantakal- 1997 tehdyt kairaukset lävistivät koko se- liot ovat rikkonaisia ja niissä näkyy komeita dimenttikivitäytteisen kraaterin ja sen poh- pirstekartioita (Kuva 12.3b), jotka ovat pal- jan. Sedimenttikivikerrostumien, jotka koos- jon näyttävämpiä kuin esim. Lumparnissa. tuvat pääasiassa vihertävistä ja punertavista Suurimmat kartiot ovat yli metrin pituisia savi-, siltti- ja hiekkakivistä (vrt. Muhoksen ja niiden kärjet osoittavat yleensä järven muodostuma, Luku 11), paksuus on n. 155 keskustaan. Kallioissa näkyy myös hyvin m. Sedimenttikivien alla on breksioitunutta voimakasta rakoilua (usein kolme liki toisi- kallioperää. Parhaat merkit shokkimetamor- aan vastaan kohtisuorassa olevaa suuntaa) foosista löytyivät syvyydestä 156,4 m, missä ja rakopinnoilla liukumisen merkkejä. breksian kvartsiklasteissa on kolmessakin Rantakallioiden voimakkaasti rikkoutu- eri suunnassa olevia shokkilamelleja ja neissa (breksioituneissa) kohdissa ja kesällä -lamelliparvia. Myös geofysikaaliset tutki- 1996 löytyneessä breksialohkareessa on mukset (Elo ym. 1983, Pesonen ym. pai- kvartsirakeissa runsaasti shokkilamelleja nossa) tukevat käsitystä, että Taivalkosken (lamelliparvia, vrt. Kuva 12.2). Maasälvissä Saarijärvi on Iso-Naakkimaa muistuttava ja kiilteissä (biotiitissa) näkyvät niin ikään törmäyskraateri. tyypilliset shokkimetamorfoosin merkit. Edellä lueteltujen törmäyskraatereiden Myös alustavat tulokset Geologian tutki- lisäksi Suomessa on joukko pyöreähköjä muskeskuksen tekemistä geofysikaalisista järviä tai kallioperän rakenteita, jotka saat- mittauksista vahvistavat käsityksen, että tavat olla meteoriitin synnyttämiä. Osaa Karikkoselkä on meteoriitin kraaterissa. niistä tutkittu (mm. Paasivesi Savonlinnan ja Joensuun välissä, Kalotfjärden Vaasan koillispuolella jne.), osa on vielä tutkimatta. Uusia meteoriittikraatereita voi siis Suomes- Uusia löytöjä ta vielä löytyä varsinkin, kun nyt on opittu Suomen kraaterikartassa (Kuva 12.5) on niitä etsimään. pohjoisin kraateri ollut pitkään Lappajärvi. Vastaava tilanne on Ruotsissakin, missä pohjoisin kraateri Lockne sijaitsee Vaasan korkeudella. Tosin on esitetty (Korhonen 1993), että Keski-Lapin graniittialuetta ym- Kiitokset päröivä suuri metamorfisten kivien muodos- Kiitän Lauri Pesosta monista keskusteluista tama ympyrärakenne (ns. Marras-rakenne) ja pitkäaikaisesta yhteistyöstä ”kraaterinmet- olisi jäänne hyvin suuresta prekambrisesta sästyksessä”. Tapani Rämö teki joukon kraaterista. Oletusta ei ole toistaiseksi voitu arvokkaita muutos- ja korjausehdotuksia osoittaa oikeaksi jos ei vääräksikään. käsikirjoitukseen. Seppo Eloa kiitän kuvasta Kesällä 1997 varmistui, että Taivalkos- 12.6. kella sijaitseva pieni Saarijärvi, läpimitta n. 1,5 km, on törmäyskraaterissa (Pesonen

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 339 Viiteluettelo ton) Suomen Mineralogisen Seuran kokous 5.11.1968. Lehtinen, M., 1969. Meteoriitti-impaktiteoria ja Elo, S., Jokinen, T. & Turunen, T., 1983. Saari- Lappajärvi-muodostuma. Julkaisematon järven savikiviesiintymän geofysikaaliset lisensiaattityö, säilytetään Helsingin yli- tutkimukset. Sivut 101 - 116 teoksessa L. opiston geologian laitoksella, 140 s. Eskola (toim.) Geofysiikkaa geologeille. Lehtinen, M., 1976a. Lake Lappajärvi, a Geologinen tutkimuslaitos, Tutkimusra- impact site in western Finland. Geological portti 58. Survey of Finland, Bulletin 282, 92 s. Elo, S., Jokinen, T., Kivekäs, L. & Soininen, H., Lehtinen, M., 1976b. Lappajärven shokkimeta- 1991. Lappajärven meteoriittikraatterin morfisista kivistä. Geologi, 28, No.7, s. geofysikaalisista tutkimuksista. Geologi, 81 - 86. 43, No. 1, s. 10 - 12. Lehtinen, M., 1982. Meteoriittitutkimuksen Elo, S., Jokinen, T. & Soininen, H., 1992. Geo- historiaa. Tähdet ja Avaruus, 12, No. 3, s. physical investigations of the Lake Lappa- 86 - 90. järvi , western Finland. Lehtinen, M., 1990. Petrology and mineralogy Tectonophysics, 216, s. 99 - 109. of the impact melt and in the Elo, S., Kivekäs, L., Kujala, H., Lahti, S.I. & deep drill core, Lake Lappajärvi, western Pihlaja, P., 1992. Recent studies of the Finland. Sivu 19 teoksessa L.J. Pesonen & Lake Sääksjärvi meteorite , H. Niemisara (toim.) Symposium Fenno- southwestern Finland. Tectonophysics, scandian impact structures (Espoo and 216, s. 163 - 167. Lappajärvi, Finland, May 29 - 31), Program- Elo, S., Kuivasaari, T., Lehtinen, M., Sarapää, me and Abstracts, Geological Survey of O. & Uutela, A., 1993. Iso-Naakkima, a Finland, Espoo 1990. circular structure filled with Neoprotero- Lehtinen, M., 1991. Lappajärven shokkimeta- zoic sediments, Pieksämäki, southeastern morfisista kivistä. Geologi, 43, No. 1, s. Finland. Bulletin of the Geological Society 12 - 14. of Finland, 65, s. 3 - 30. Lehtinen, M., 1994a. Mikä tappoi dinosaurit - ro- Göbel, E., Reimold, W.U., Baddenhausen, H. mahtiko taivas vai pettikö maa? Luonnon & Palme H.,1980. The projectile of the Tutkija, 98, No. 1, s. 16 - 20. Lappajärvi impact crater. Zeitschrift für Lehtinen, M., 1994b. Taivaan merkit Maassa. Naturforschung, 35a, s. 197 - 203. Tiede 2000, No. 7, s. 42 - 47. Jessberger, E. K. & Reimold, W.U., 1980. A Late Lehtovaara, J. J., 1984. Vaasan Söderfjärden – se- 40 39 Cretaceous Ar- Ar age for the Lappa- dimenttiaineksen suojaama kambrikau- järvi impact crater, Finland. Journal of della muodostunut kraatteri. Terra, 96, Geophysics, 48, s. 57 - 59. No. 1, s. 23 - 33. Järvelä, J., Pesonen, L.J. & Pietarinen, H., 1995. Lehtovaara, J.J., 1985. 40K-40Ar dating of the Sö- On the palaeomagnetism and petrophy- derfjärden crater, Vaasa, western Finland. sics of the Iso-Naakkima impact structure, Geologiska Föreningens i Stockholm southeastern Finland. Geologian tutki- Förhandlingar, 107, s. 1 - 6. muskeskus, julkaisematon raportti No. Q Lehtovaara, J. J., 1992. Söderfjärden: a Cambrian 19/29. 1/3232/95/1. impact crater in western Finland. Tecto- Kinnunen, K. A., 1994. Huittisten akaattilohka- nophysics, 216, s. 157 - 161. reet ohjasivat Sääksjärven meteoriitti- Matisto, A., 1958. Taivalkosken Metsäkylän kvart- kraatterille. Kivi, 12, No. 1, s. 14 - 25. siitti-kaoliinimuodostuman stratigrafises- Korhonen, J.V., 1993. Maapallon meteoriittikraat- ta asemasta. Geologi, 10, No. 6, s. 42 - 44. terit. Tähdet ja Avaruus, 23, No. 1, s. 4 - 7. Merrill, G.K., 1979. Ordovician conodonts from Laurén, L., Lehtovaara, J. & Boström, R., 1978. the Åland Islands, Finland. Geologiska On the geology of the circular depres- Föreningens i Stockholm Förhandlingar, sion at Söderfjärden, western Finland. 101, s. 329 - 341. Geological Survey of Finland, Bulletin Mutanen, T., 1979. Sääksjärvi on sittenkin 297, s. 5 - 38. astrobleemi. Geologi, 31, No. 9 - 10, s. Lehtinen, M., 1968. Coesiitista ja sen esiintymi- 125 - 130. sestä Lappajärvellä. Esitelmä (julkaisema- Müller, N., Hartung, J.B., Jessberger, E.K. & Rei-

340 • METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT LUKU 12 mold, W.U., 1990. 40Ar-39Ar ages of Dellen, Jänisjärvi, and Sääksjärvi impact craters. Meteoritics, 25, s. 1 - 10. Papunen, H., 1969. Possible impact metamor- phic textures in the erratics of the Lake Sääksjärvi area in southwestern Finland. Bulletin of the Geological Society of Fin- land, 41, s. 151 - 155. Papunen, H., 1973. Chemical composition and origin of the shock metamorphic rocks of the Sääksjärvi area, Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland, 45, s. 29 - 34. Pesonen, L.J., Lehtinen, M., Tuukki, P. & Abels, A., painossa. The Lake Saarijärvi structure, Taivalkoski – a new meteorite impact crater in Finland. Pipping, F. & Lehtinen, M., 1992. Geology, stratigraphy and structure of the Lappa- järvi meteorite crater, western Finland: preliminary results of deep drilling. Tec- tonophysics, 216, s. 91 - 97. Reimold, W. U., 1982. The Lappajärvi meteor- ite crater, Finland: petrography, Rb - Sr, major and trace element geochemistry of the impact melt and basement rocks. Geochimica et Cosmochimica Acta, 46, s. 1203 - 1225. Simonen, A., 1964. Kallioperä. Sivut 49 - 124 teoksessa K. Rankama (toim.) Suomen geologia. Kirjayhtymä, Helsinki, 414 s. Stöffler, D., 1971. Progressive metamorphism and classification of shocked and brec- ciated crystalline rocks at impact craters. Journal of Geophysical Research, 76, No. 23, s. 5541 - 5551. Talvitie, J., Pernu, T. & Raitala, J., 1975. The circular Vaasa structure in the Baltic shield, western Finland. Department of Geophy- sics, University of Oulu, Contribution No. 59, 15 s. Tynni, R., 1978. Lower Cambrian fossils and acritarchs in the sedimentary rocks of Söderfjärden, western Finland. Geolo- gical Survey of Finland, Bulletin 297, s. 39 - 81. Tynni, R. & Uutela, A., 1985. Myöhäis-prekamb- rinen ajoitus Taivalkosken savikivelle mikrofossiilien perusteella. Geologi, 37, No. 4 - 5, s. 61 - 65. Uutela, A., 1990. Proterozoic microfossils from the sedimentary rocks of the Lappajärvi impact crater. Bulletin of the Geological Society of Finland, 62, s. 115 - 121.

LUKU 12 METEORIITTITÖRMÄYSKRAATERIT • 341