ASUTUKSEN RAKENNE ETELÄ-KARJALASSA

Pirjo Iivanainen Vakinaista asutusta oli harvassa ja karjalaiset asuttivat lähinnä Laatokan ran- kuluessa maatalouteen perustuva asutus vahvistui ja laajeni voimakkaasti. ASUTUKSEN RAKENNE ESIHISTORIASTA KESKIAIKAAN toja. Etelä-Karjalaan syntyi vakinaista asutusta 700-luvulla, mitä todistavat Rautakautiset löydöt sijaitsevat Etelä-Karjalassa usein vesien äärellä, mikä eräät arkeologiset löydöt alueella. Niiden mukaan tuo asutus olisi tullut Län- puhuu kalastuksen merkityksen puolesta. Pellot/kaskimaat ja kalavedet ovat Asutuksen yleispiirteitä si-Suomesta. Asutus laajeni ja se oli kaikkein tiheintä Karjalan kannaksen luoneet muita alueita paremmat edellytykset asutuk- pohjois- ja koillisosassa ja Laatokan pitkällä luoteisrannikolla. Asutus levisi selle. Nykyinen asutus on muotoutunut 1500-luvulla. Suomen asuttaminen alkoi pian jääkauden jälkeen. Vanhimmat asutukseen Vuoksen vesistön ja Laatokan rannoille, sai täydennystä etelästä kannasta viittaavat arkeologiset löydöt ovat ajalta 8600 vuotta ennen ajanlaskumme myöten ja Laatokan itäpuolitse. Tuottoisa eränkäynti ulottui kauaksi pohjoi- Keskiajalla oli nykyisen Lappeenrannan kaupungin paikalla Lapveden mark- alkua. Asutus pysyi harvana niin kauan kuin maassa harjoitettiin vain pyyn- seen. Ihmiset asuivat kota-asumuksissa lähellä hyviä kalastuspaikkoja. kinapaikka, jonne viipurilaiset kauppiaat tulivat syksyisin vaihtamaan tava- tielinkeinoja. Kivikautispohjainen pyyntikulttuuri jatkui maan itäisessä osas- roita, joita sinne tuotiin sisämaasta aina Hämettä myöten. Markkinapaikka sa huomattavasti pidempään kuin Länsi-Suomessa. Suur-Saimaan alue on Varhaisimman pysyvän asutuksen syntyyn vaikuttivat silloiset elinkeinot eli olikin syntynyt suotuisien kuljetusolosuhteiden ansiosta. Se sijoittui pohjois todennäköisesti tarjonnut pisimpään elinmahdollisuudet metsäpeuraa kaukokalastus, kaukokaskien poltto ja turkisten pyynti. Asutuksen sijoittu- – etelä suuntaisten vesiteiden ja itä – länsi suuntaisten maayhteyksien risteys- hyödyntävälle, talvikyläjärjestelmään perustuvalle metsäsaamelaiskulttuurille. mista ohjasivat liikkumisen mahdollistavat vesireitit ja helppokulkuiset har- kohtaan Salpausselän kupeeseen. Monet maakunnasta löydetyt kivikautiset asuinpaikat kuuluvat maamme van- jut. Saimaan etelärannalle ja Vuoksen laaksoon keskittyviltä kalastusretkiltä himpiin. jäi aina eränkävijöitä hyvien metsästys- ja kaskimaiden liepeille.

Vuoksen synty vuoden 4200 eKr. tienoilla oli dramaattinen tapahtuma ja Myös Ruotsin viikinkien (varjaagien) idänretket kulkivat Etelä-Karjalan kautta veden pinnan laskeminen vaikutti monin tavoin ihmisten elinoloihin. Runsaat itään. Kivikaudelle tyypillisen pyyntitalouden rinnalla alettiin harjoittaa hyvin asutuksen merkit hävisivät. Ihminen ei joko seurannut vetäytyvää vettä, vaan vaatimatonta maanviljelyä ja karjanhoitoa noin 3000 vuotta sitten. Keskiajan jäi vanhoille asuinpaikoille tai muutti muualle. Saimaan norppa- ja kalakanta muodostivat perustan Suur-Saimaan rannoilta tavatulle asutukselle.

Muualle Suomeen kehittyneitä kyliä ei Etelä-Karjalaan syntynyt, vaan tänne muodostui talorykelmiä, joilta puuttui länsisuomalaiselle kyläyhteiskunnalle ominainen tilusyhteys. Ne olivat asutuskasaumia, eivät talou- dellisia kokonaisuuksia. Lappeen itäisen kylän talot muodostivat 1900-luvun vaihteessa poikkeuksellisen tiiviin ryhmän. Lappeen Hirvenkylä. Kuva: Etelä-Karjalan museo. Etelä-Karjalasta on varsin paljon Löytöjen määrä vähenee pronssi- ja rauta- kivikautisia löytöjä. kaudelta. Maaperä kätkenee suojiinsa varsin paljon tietoa näistäkin ajoista, mutta sitä ei ole vielä löydetty.

Kartta: Etelä-Karjalan liitto Kartta: Etelä-Karjalan liitto

Asutuksen rakenne 33 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Jukka Luoto siellä on ollut vuodesta 1434 lähtien. Alunperin Lappee oli koko kihlakun- Se että Luumäki näyttäytyy pikemminkin Lappeen kihlakunnan reuna-alu- Asutuksen rakenteesta pitäjittäin nan laajuinen seurakunta. Siitä irtosi omaksi laajaksi kappelikseen eena kuin maakunnan ytimenä, voi johtua liikenneoloista. Koko 1500-lu- vuonna 1561. muodostettiin omaksi seurakunnaksi vuonna 1639, vun keskeinen kulkuväylä oli niin sanottu Ylimmäinen Viipurintie eli Ylisen Nykyiset maakirjat tuntevat nykyisestä Etelä-Karjalasta 566 kylää. Olen- ja se sai tällöin osan Lappeen kylistä. Luumäestä tuli oma seurakunta vuon- Viipurintien pohjoisin väylä, joka kulki esimerkiksi Savitaipaleen kaut- nainen asutushistoriallinen kysymys koskee kylien historiallista alkuperää. na 1642. (Liitteessä 2 kerrotaan Konnun kylän historiasta tarkemmin.) ta. Vasta 1600-luvulla alkaa olla tietoja siitä, että sotajoukot ovat Koska ne on asutettu, mistä käsin ja minkälaisia vaiheita ne ovat kokeneet? ylittäneet Kymijoen Keltissä eli kulkuväylänä on käytetty Näihin kysymyksiin voidaan vastata tässä yhteydessä vain ylimalkaan, sillä Luumäki Luumäen läpi kulkevaa Ylempää Viipurintietä eli Yli- kyläkohtainen esitys edellyttäisi laajempia tutkimuksia. sen Viipurintien alempaa väylää. Luumäki näyttäytyy tänä päivänä vauraana kuntana päinvastoin kuin 1500- – Lappee luvun lähteissä. Kylien määrä oli tuolloin muihin Lappeen alueisiin verrattuna vähäinen ja asutusmuotona oli ilmeisesti haja-asutus. Sen alkuperää valottaa Lappeella on keskeinen asema maakunnassa, sillä Jääsken ja Sortavalan yksi yllättävän vanha kirjallinen lähde. Ruotsin kuningas on vuonna 1365 kihlakuntien painopiste on ollut nykyisen Suomen rajojen ulkopuolella. Asutus- tehnyt päätöksen riita-asiassa, joka on koskenut Luumäen aluetta. Valituk- tiheys on Lappeenrannan seudulla suurin, sillä kylän keskimääräinen koko sen tekijänä on ollut Matti Orava Valkealan Oravalasta. Tämä Luumäen on 6 – 7 neliökilometriä kun se Ylämaalla ja Suomenniemellä on 24 – 36 neliö- varhaisin historiallinen lähde liittyy siten hämäläisekspansioon. kilometriä. 1560-luvulla haja-asutusta oli Savitaipaleella, Suomenniemellä, Ylä- maalla ja Luumäellä (44 – 77 neliökilometriä/kylä) ja tiheintä asutus oli Lappeella (12 neliökilometriä/kylä).

Asutus on koko historiallisen ajan keskittynyt Imatran ja Lemin väliselle vyö- hykkeelle ja sen kiistaton keskipiste on ja oli jo 1500-luvulla Lappee. Asu- tuksen keskittyminen juontaa juurensa varmaankin jo esihistorialliselta ajal- ta, sillä mistään muualta ei ole löydetty rautakautisen asutuksen merkkejä yhtä runsaasti kuin Lappeelta.

Lappee mainitaan Hämeen, Satakunnan ja Savon rinnalla vuonna 1415. Lappeella näyttää tuolloin olleen kihlakunnan tai jopa yhden maakunnan luon- ne. Siihen kuuluivat nykyisistä pitäjistä Lappee – Lappeenranta, Luumäki, , , , Taipalsaari ja osia Joutsenosta. Kihlakuntaan on luettu myös Mäntyharju ja kyliä Valkealasta. Lappeelta on säilynyt kym- menen keskiaikaista lähdettä, jotka ovat peräisin 1500-luvulta tai sitä edeltä- vältä ajalta. Niiden mukaan muun muassa Turun piispa ja Viipurin linnan- päällikkö ovat käyneet Lappeella.

Lähinnä arkeologiset löydöt osoittavat, että pitäjän keskus on ollut alun pe- rin Viipurista Hämeeseen johtavan tien varressa Kauskilassa. Ilmeisesti ter- van kauppa pakotti viipurilaiset keskittämään kaupallisen toimintansa vesi- reittien varteen ja siksi Lappeenrannan kauppapaikka syntyi Saimaan etelä- rannalle nykyiselle linnoitusniemelle, jossa se oli ainakin vuonna 1542. Lappeen historia on tästä lähtien ollut paljolti maakunnan ainoan kaupungin Lappeenrannan historiaa. Uuden ajan alussa eteläkarjalaisista kylistä oli jo varsin moni asuttu. Kartta perus- tuu Suomen 1560-luvun Suomen asutuskartastoon ja paikallishistorioihin. Se on luonteeltaan suuntaa-antava eikä vastaa välttämättä täysin todellista tilannetta. Lappeenranta sai kaupunginoikeudet ilmeisesti Per Brahen myötävaikutuk- Esimerkiksi kylät ja niiden nimet eivät vastaa täysin nykyisiä ja kylien lomassa on sella vuonna 1649. Seurakuntana Lappee mainitaan vuonna 1416. Pappi Kartta: Etelä-Karjalan liitto laajoja haja-asutusvyöhykkeitä, jotka saattoivat ylittää nykyiset kuntarajat. Kaik- Lähde: Suomen asutus 1560-luvulla: kartasto, Helsinki 1973 kia niistä ei ole pystytty nimeämään.

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 34 Asutuksen rakenne Edellä kerrottuun ei sisälly koko totuus, sillä Luumäeltä tunnetaan jo 1500- Lemin 39 nykyisestä kylästä vain muutama mainitaan 1560-luvun tilikirjoissa, Ylimmäinen Viipurintie Hämeenlinnasta on kulkenut Lappeen, Savitaipaleen luvulta sukunimi Kellersven, mikä viittaa kapakanpitäjään, ja suku tavataankin mikä on jyrkässä ristiriidassa puoli vuosisataa myöhemmin laadittujen hopea- ja Lemin poikki. Se ei näytä vaikuttaneen lemiläisten elämään kovinkaan Luumäellä kievarinpitäjänä. Luumäellä on siten ollut varhaisista ajoista läh- veroluetteloiden kyläluetteloiden kanssa. Nykyisistä kylistä niissä on mainin- voimakkaasti. Pitäjän rajalla Iitiässä, joka tunnetaan kievaripaikkana muun tien välittäjäasema Hämeen asutuksen ja Viipurin välillä. Luumäeltä tunne- ta Ahtialaa, Kuukannientä, Laakkolaa, Lavolaa ja Torviniemeä lukuun otta- muassa Kustaa Vaasan hovikirjurin Jaakko Teitin luettelosta, on näytelty sen taan pappi vuodelta 1415, mutta itsenäinen seurakunta siitä tuli vasta 1642. matta muista kylistä. Asutus näyttää saaneen nykyiset muotonsa vasta 1600- aikaista matkustusta valottava näytelmä. Itsensä Kustaa II Adolf ei nimittäin Ilmeisesti pitäjän edullinen asema lähellä Länsi-Suomen kiinteää asutusaluetta luvun alussa. saanut kyytiapua Taipalsaaren talonpojilta vuonna 1626. Nämä joutuivatkin on johtanut siihen, että sieltä on kirjallisia lähteitä varsin varhaisilta ajoilta. maksamaan laiminlyönnistään kukin kuusi markkaa sakkoa. Maksumiehinä oli 52 talonpoikaa eli syyllisinä oli myös muita kuin Lemin talollisia. Taipalsaari

Maakunnan ytimen muodosti Lappee. Saaristopitäjä Taipalsaari kattoi kih- Stolbovan rauhan (1617) aikaisessa kartassa erottuvat muun muassa Luumäen Kaipiainen (Kaipian), Lappee (Lapvestarnd) ja (Uckoniemi). Kartta lakunnan haja-asutuksen. Taipalsaari mainitaan kappelina vuonna 1561 ja Kymenlaakson maakuntamuseo/Kyhika kokoelma. Alkuperäinen Ruotsin Kansallisarkisto. seurakuntana 1571. Pitäjä oli alun perin laaja. Siihen kuului vuonna 1688 kappeliksi muodostettu Lemi, vuonna 1639 itsenäisenä seurakuntana mai- nittu Savitaipale sekä sen kappeliseurakunta Suomenniemi ja viisi kylää Joutsenosta. Pitäjän maihin on kuulunut osia Mäntyharjusta, jonka asuk- kaat olivat vuonna 1595 kirjatun tiedon mukaan savolaisia, hämäläisiä tai taipalelaisia.

Taipalsaaren kirkolla on laaja kalmisto, joten voi aivan hyvin uskoa, että koko seurakunnan vainajat on tuotu haudattavaksi vihittyyn maahan Taipalsaaren kirkolle, sillä vain vihittyyn maahan hautaaminen takasi taivas- osuuden. Pitäjän keskeinen asema käy ilmi siitä, että nykyisestä Taipalsaaren vanhasta pappilasta on tullut kuninkaankartano jo ennen Kustaa Vaasan ai- kaa. Vuonna 1546 siitä tehtiin nimismiehen kartano ja vuonna 1571 pappila.

Kruunun pyrkimys ulottaa valtansa Taipalsaarelle ei päättynyt tähän, sillä vuonna 1540 Rekun herra Pärttyli Juhananpoika valtasi itselleen kartanoksi Kirvesniemen tilan. Se muodostui myöhemmin kruunun latokartanoksi, jon- ka vaiheita voidaan seurata 1620-luvulle asti. Sellaisena se on rinnastettava Kauskilaan ja Jääsken Niemenkartanoon. Talonpoikaisessa asutuksessa on silmiinpistävää toisaalta pellonviljelyn ja toisaalta kalastuksen vuorovaiku- tus. On ilmeistä, että juuri tämä on tehnyt pitäjästä naapureitaan merkittä- vämmän.

Lemi

Lemi sai oman kappalaisen vuonna 1688 ja itsenäinen seurakunta siitä tuli vuonna 1807. Lemin suhde emäseurakunta Taipalsaareen ei ollut ongelma- ton, sillä Lemin ensimmäisen kirkon palo liitetään erimielisyyksiin, jotka kos- kivat Taipalsaaren kirkon rakennusvelvollisuutta.

Asutuksen rakenne 35 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Savitaipale loin. Suomenniemi on helposti rinnastettavissa Lappeen kihlakunnan Autioitumisen ohella 1600-luvun asutushistoriaan vaikutti kruunun läänitys- kaakkoisimpaan pitäjään Mäntyharjuun. Myös sieltä tunnetaan vain nelisen toiminta. Ylämaa sai tästäkin toiminnasta osansa, sillä Herman Wrangelilla Savitaipaleella on ollut oma kirkko vuonna 1590, mutta kirkkoherran seura- laajaa ja usein monitaloista kylää. Kyseessä on ilmeisesti ollut eräasutus, oli tiluksia Villalassa ja Lahnajärvellä. Muonamestari Juho Olavinpojalla oli kunta sai vuonna 1639. Pitäjän alunperäinen nimi on ollut Peltoinlahti. Asu- joka on jäänyt toisaalta Mikkelin Savon ja Lappeen Karjalan väliin. Kaikki tila Sirkjärvellä. Kansanperinne kertoo eri puolilla Suomea Pietari Brahen tusta sen alueella on ollut jo sitä ennen, sillä Ruotsin kruunu on laatinut asiakirjat vahvistavat Suomenniemen kuuluvan Etelä-Karjalaan. taloudellisista yrityksistä. Ylämaalle ovat luonteenomaisia hyvin perustetut veroluetteloitaan aina 1540-luvulta lähtien. Nykyisin pitäjän alueelta tunne- metsätiet, jotka kansa tietää Pietari Brahen rakennuttamiksi. Brahe perusti taan 42 kylää, joista monet periytyvät jo uuden ajan alusta. Tuon ajan kylien Ylämaa maahan postilaitoksen, ja hänen sanotaan kulkeneen rakentamaansa tietä perusteella saa sen vaikutelman, että asutus on peräisin etelämpää Lappeen pitkin Säämälästä Vihtoisiin. Karjalasta, mikä ei ole yllättävää kun muistaa, että taipalelaiset mainittiin Ylämaa on kuulunut Kymin kihlakuntaan. Ylämaan seurakunnan ja kunnan väestönosana tuon ajan Mäntyharjun väestössäkin. vaiherikkaat perustamisvaiheet veivät 1910-luvun lopulla ja 1920-luvun alussa Joutseno useita vuosia: vuonna 1917 perustettu seurakunta aloitti toimintansa vuonna Savitaipale on ollut tavallaan liikenteen solmukohta. Yksi Ruotsin vallan ajan 1925 ja kunta neljä vuotta myöhemmin. Pitäjä koostuu Hujakkalan, Hyttilän, Joutseno luotiin vuonna 1639 viidestä mantereella sijaitsevasta Taipalsaaren valtateistä, niin sanottu Ylimmäinen Viipurintie, kulki Toista Salpausselkää Häsälän, Ihakselan, Kallolan, Lahnajärven, Lavolan, Nurmelan, Paakkalan, kylästä ja Jääsken Suokumaasta. Useimmat sen kylistä kuuluivat alun perin pitkin ja kääntyi Savitaipaleella kohti Viipuria. Uuden ajan alussa Kymijoen Sirkjärven, Säämälän, Timperilän Villalan, Väkevälän ja Ylijärven kylistä. Ruokolahteen (Korpis, Korvenkanta, Meltola, Rantakylä ja Mietinsaari) ja ylitystä ei voitu ratkaista nykyisen Kouvolan tasalla ja siksi liikenne kulki Lappeeseen (Leppälä, Marttila, Nevala, Ravattila, Lipiälä, Jokela, Wirkilä, Toista Salpausselkää pitkin. Tätä tietä ovat varmaan käyttäneet maan mah- Ylämaalla sijaitsee Etelä-Karjalan toinen pakanuudenajan lopun kalmisto Eiskola, Karjalais, Anola, Myllärilä, Hyvättilä, Karhula, Tujula ja Parjala). tavat aina kuningasta myöten, mutta ainoa ylimys, jonka oleskelusta Savi- Timperlän Rantalassa. Lappeen Kauskilan kalmisto sijaitsee Viipurista sisä- taipaleella on varmaa tietoa on Gustaf Banér, joka sotajoukkoineen vietti maahan vievän tien varrella ja Ylämaan osalta voidaan epäillä samaa, vaikka Joutsenon kylien olemassaolo tiedetään 1500-luvun veroasiakirjojen perus- joulua Savitapaleella ja Lemillä 1571. suuri kuninkaantie kulkikin Viipurista merenrantaa myötäillen länteen. teella. On arveltu että vuoden 1316 naisrauha, jossa Ruotsin kuningas taka- si Karjalan naisille rauhan ja oikeudet, koskisi myös Joutsenoa, sillä tuon Voisi olettaa, että Savitaipaleen asutuksessa on hämäläinen komponentti, Kirjallisia lähteitä Ylämaalta on 1500-luvulta. Vuonna 1540 säkkijärveläiset ajan valtakunnanraja kulki Viipurinlahdelta Joutsenon halki Saimaalle. Täs- koska yhteydet Hämeeseen ovat olleet hyvät. Näin ei näytä olevan asian talonpojat tekivät kirkollisista veroistaan valituksen, josta käy ilmi, että muu- tä rajasta kehkeytyi Lappeen ja Jääsken kihlakuntien vuosisatainen raja. laita, sillä kylännimistä noin neljännes on luontonimiä (esimerkiksi Savitaipale) alla pitäjässä vero maksettiin kymmenyssäännön mukaisesti eli siis kymme- ja toinen neljännes muinaissuomalaisia nimiä (esimerkiksi Kylliälä). Selviä nes osa sadosta. Lappeen pitäjää vasten olevat kylät maksoivat veroa jousi- Pitäjän itäisyys näkyy sen paikannimissä, joissa on hämäläisyyksien ohella länsisuomalaisia nimiä ei ole lainkaan kuten ei myöskään ortodoksisen nimi- luvun mukaan eli metsästyskuntoisten miesten pääluvun mukaan. Tämä ker- selviä ortodoksis-karjalaisia nimiä. Ilmeisesti ensin on asutettu Saimaan ran- perinteen edustajia. Mielenkiintoinen nimi on Lyytikkälä, joka saksalaisesta too, että metsästyksen merkitys oli muuta Säkkijärveä suurempi. Se osoit- tojen tuntuma, josta asutus on levinnyt etelään ja itään. Asutus lisääntyi voi- juurestaan huolimatta on ilmeisesti Viipurin välityksellä juurtunut Savitaipaleelle taa myös sitä, että Ylämaa oli jo tuolloin alkanut eriytyä muusta Säkkijärvestä. makkaasti 1500-luvun kuluessa ja vasta 1620-luvun jälkeen se taantuu. ja sen ympäristöön. Siitä kertoo myös verollepanoyksikkö “uusi nautakunta” vuodelta 1543, joka kattoi Säämälän, Villalan, Hyttilän, Häsälän ja Myttylän kylät eli yhtenäisen Joutsenon asutus ei vaikuta hajanaiselta ja vähäiseltä, sillä se on ollut Lappeen Näyttää siltä, että Savitaipale on luonnollinen osa Taipalsaaren muinaispitäjää, alueen juuri Ylämaan keskustassa. Asutus olisi ollut vasta tuossa vaiheessa ja Imatran ohella tiheimmin asuttu seutu nykyisessä Etelä-Karjalassa. Siihen Lappeen kihlakuntaa ja Lappeen Karjalaa. vakiintumassa Ylämaan alueelle. vaikuttivat ilmeisesti liikenneolot. Yksi Saimaan etelärannan ja Viipurin väli- sistä teistä kulki Joutsenon halki Lappeenrantaan. Samaa tietä pitkin voitiin Suomenniemi Veroluetteloista käy 1530-luvulta lähtien ilmi myös nykyisen Ylämaan asuk- jatkaa myös Olavinlinnaan ja Savonlinnaan. Väylää pidettiin vielä 1700- kaiden nimet. Alueella on lukuisia Häme-nimiä hämäläisekspansion merk- luvulla niin keskeisenä, että Joutsenoon keskitettiin ratsujoukkoja. Joutse- Suomenniemen kappeli perustettiin vuonna 1689 Savitaipaleen seurakunnan keinä. Nimistöön sisältyy pari saksalaisperäistä (Villanen, Häsä) ja yksi ruot- non suuntaa pidettiin uhan alaisimpana koko Kaakkois-Suomessa juuri sik- Kuolimojärven latvavesien ympärille keskittyneestä metsävaltaisesta asutuk- salaisperäinen (Timperi) nimi. Taustalla lienee Viipurin välillinen vaikutus. si, että sieltä oli avoin yhteys Viipurin alueelle. Joutsenon avoin asema on sesta. Se ryhmittyy kahdeksaan kylään: Kakkola, Kiesilä, Laamala, Luoto- Ruotsin ja Venäjän välinen 25-vuotinen sota vuosina 1570 – 1595 johti pitkäl- saattanut vaikuttaa myös asutuskehitykseen, sillä se ei ole ollut pelkästään lahti, Lyytikkälä, Pajulahti, Pukkila, Suomenniemi. Näistä Laamala, Lyytikkälä, liseen taantumaan Ylämaan asutuksessa, vaikka itse sotatapahtumat eivät sisäistä kasvua, vaan myös muualta tullutta uudisasutusta. (Liitteessä 2 Pajulahti ja Suomenniemi mainitaan 1560-luvun verokirjoissa. Vain Pajulahti koskettaneet Ylämaata. Useat talot merkitään autioiksi eli veronmaksu- Kuurmanpohjan kylän historiaa tarkemmin.) on nykyisen kaltainen kylä – muut ovat monitaloisia (10 – 36 taloa), laaja- kyvyttömiksi. Ei tosin voida varmasti tietää, missä määrin autioituminen oli alaisia ja ilmeisesti kaskitaloudesta eläviä kyliä. todellista ja missä määrin vain verotusteknistä. Todellisen autioitumisen puo- lesta puhuu muun muassa se, että Säkkijärven Vilajoella nautaluku vähenee Imatra sijaitsee Vuoksen latvoilla, joten tuntuisi luontevalta, että täkäläinen Kaikki kylät ovat maksaneet 1600-luvun alussa Ruotsin Elfsborgin lunnaita 1600-luvun vaihteessa 28:sta 8:aan. asutus olisi syntynyt jokilaaksoa pohjoiseen vaeltavien metsästäjä-talonpoi- varten kerättyjä hopeaveroja eli niiden historia saa alkunsa viimeistään tuol- kien yhteisöistä. Esihistoriasta on kuitenkin vaikea löytää todisteita tästä.

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 36 Asutuksen rakenne Asutuksen kulkua on vaikea seurata, ja Imatran solkilöytö on länsi- han. Kuvan tapahtuneesta antaa Niuvanmaan Kalmistonmäen raunioista tehty väestöä lännempää ja pohjoisesta. Asiakirjoissa tämä näkyy ortodoksisten suomalainen. tutkimus. Sieltä teetetty radiohiiliajoitus, jonka tulos 1440 – 1630 jKr., ajoit- venäläisperäisten nimien vaihtumisella savolaisiin. tuu juuri edellä hahmoteltuun aikaan. Rauniot ovat selvästi kaskiraunioita. Imatran alue mainitaan ensimmäisen kerran vuosina 1541 ja 1557 – 1558 Siten on aiheellista uskoa, että uudisasutus on perustunut kasken polttoon. Asutuksellisesti muutos ei varmasti ollut niin käänteentekevä kuin siirtyminen Jääsken Saviniemelle ja edelleen Viipurin linnaan toimitettavien lohen- esihistoriallisen ajan asutuksesta historiallisen ajan talonpoikaisasutukseen, kalastukseen liittyvien verojen yhteydessä. Venäläiset tuhosivat vuonna 1579 Rautjärvi sillä uusi väestö on varmaankin asettunut asumaan vanhoihin kyliin ja on asutuksen turvaksi perustetun ja kalastusta kontrolloivan Bullerborgin linnan ottanut viljelykseen vanhat viljelysmaat. Viljelymuotona on tuolloin ollut pää- ja kolme nautakuntaa eli 30 taloa. Kyseessä oli siten melkoinen asutus. Kolme valtakunnanrajaa (Pähkinäsaari 1323, Täyssinä 1595 ja Uusikau- asiassa kaskeaminen, sillä vielä vuonna 1851 parikkalalainen sai viljansa Nimistöjen perusteella voidaan päätellä, ettei se koostunut yksinomaan kar- punki 1721) on kulkenut Rautjärven halki. Rajalinja oli sama Haukkavuorelle puoliksi pellosta ja puoliksi kaskesta. jalaisista vaan väestöä oli kerääntynyt eri puolilta. asti, jossa Pähkinäsaaren rauhan raja haarautuu lännemmäksi kuin nykyistä pitäjän pohjoisrajalinjaa mukailevat Täyssinän ja Uudenkaupungin rajalinjat. Parikkalan seurakunnan historia juontaa juurensa Kurkijoen ortodoksisen Vanhimmat veroluettelot tuntevat yhdeksän nykyäänkin olemassa olevaa seurakunnan Sammatlammin ja Tyrjän kappeleihin. Vuonna 1635 etnisen kylää. Niistä huomattavimmat ovat Immala (15 taloa/taloutta), Siitola (28 Rautjärvi oli olemassa venäläisenä pogostana jo vuonna 1500, jolloin se naapu- puhdistuksen tapahduttua tänne muodostettiin Jouhian (Joukion) luterilainen taloa) ja Hallikkala (16) taloa. Näin suuret talomäärät saattavat kertoa suur- rinsa Koitsanlahden tavoin mainittiin ruotsalaisten polttamaksi. Vuonna 1571 seurakunta. perhelaitoksesta. Laaditussa asutuskartassa Immalan kylän alue kattaa lä- Rautjärvi joutui venäläisten vainon kohteeksi. Tästä on konkreettinenkin osoitus hes puolet järven rannoista. Näin laaja “kylätontti” kertoo puolestaan haja- Rautjärveltä löydetyn liiviläisen raha-aarteen muodossa. Sen nuorimmat rahat Koitsanlahden hovilla on ollut huomattava vaikutus koko pitäjän kehityk- naisesta asutuksesta ja kaskitaloudesta, johon järven rannan kangasmaat ovat suunnilleen vuodelta 1570 eli ilmeisesti aarre on kätketty vihollisen uhan alla. seen. Kartanossa allekirjoitettiin vuonna 1595 Täyssinän rauhantekoon liit- antoivat hyvät edellytykset. Myös muu kerätty löydöstö kertoo rauhattomista oloista ja itäisistä suhteista. tynyt raja-asiakirja, mutta sen nimi tunnetaan Vatjan viidenneksen verokirjasta vuodelta 1500, jolloin se mainitaan Jouhian ja Tyrjän ohella. Koitsanlahti oli Kaikki nykyisen Imatran kylät esiintyvät vuosien 1616 – 1618 hopeavero- Rautjärvi muodostettiin Ruokolahden kappeliseurakunnaksi vuonna 1698 ja tuolloin ruotsalaisten polttama. Koitsanlahti läänitettiin vuonna 1652 Arvid luettelossa. Välittömästi 1500-luvun asutusvaiheen jälkeen koitti läänitysvallan itsenäinen seurakunta siitä tuli vuonna 1859. Tilasto Ruotsin puoleisesta Wittenbergille, joka suunnitteli sinne Nyborg-nimistä kaupunkia. Hanke ei aika, jolloin huomattava osa Imatrankin maaomaisuudesta siirtyi alueelle vie- Rautajärvestä vuodelta 1557 kertoo kyliä olleen 15. Asutus oli kuitenkin toteutunut koskaan ilmeisesti maiden välisten sotaisuuksien vuoksi. raiden aatelisten haltuun. Tilanne purkautui Isoon reduktioon eli maa- tuolloin pureutunut myös toiselle puolelle valtakunnan rajaa. Itse asiassa on omaisuuden palauttamiseen talonpoikaisille omistajille 1680-luvulla. Sen jäl- vaikea määritellä, milloin Rautjärven asutus on syntynyt. Yhteyttä nykyisen Rajamerkki Haukkavuorella. Kuva Arto Hämäläinen 1999. keen käyttöön otettiin armeijan tarpeita varten ruotuväkilaitos upseerien asutuksen ja Uimolan Hirnilän kuuluisan hautalöydön välillä ei näytä olevan. puustelleineen, joka sekin koski Imatran aluetta. Nykyisen Etelä-Karjalan itäosat kuuluivat Venäjän tai oikeammin Novgoro- Jääski on ainakin periaatteessa Lappeeta vanhempi. Se mainitaan jo Pähkinä- din Vatjan viidennekseen. Tämä kiilamainen Novgorodista Karjalaan ulot- saaren rauhansopimuksessa 1323, jossa Karjalan kihlakunnat Savo, Jääski tuva alue jakautui viiteen linnalääniin, joista pohjoisin oli Käkisalmen eli ja Äyräpää luovutettiin ystävän lahjana Ruotsille. Jääsken pohjoisosat ero- Korelan linnalääni, jonka sisään jäävät nykyisin kärkikuntina tunnetut alueet. tettiin omaksi Ruokolahden pitäjäkseen vuonna 1572. Rautjärvi erosi siitä Linnalääni jaettiin pitäjiä vastaaviin pogostoihin, joista tässä yhteydessä kiin- omaksi kappeliseurakunnaksi 1600-luvun lopulla. nostavia ovat kaupungin eli Käkisalmen, Kurkijoen ja Sortavalan pogostat. Niin oudolta kun se saattaakin tuntua, useat kylät Rautjärvellä, Parikkalassa Kyliä nykyisellä Ruokolahdella on 88. Asutus on laajentunut huomattavasti ja Uukuniemellä luettiin Käkisalmen kaupunkiin kuuluviksi. 1700 – 1900 luvuilla, sillä niin Aulikki Ylösen laskelmista 1540-luvulta kuin akateemikko Eino Jutikkalan työryhmän laskelmat 1560-luvulta toteavat ky- Parikkalan talonpoikaisesta asutuksesta alkaa olla tietoa 1500-luvulta lähti- lien määräksi 30. Kylät näyttävät levittäytyvän yli koko laajan pitäjän. en. Se on luonteeltaan uudisasutusta, jonka alkuperä on Laatokan rannoilla. Toinen murros oli ruotsalaisten tunkeutuminen alueelle. Ruotsin keskuksena Ruokolahdella on harrastettu laajaa muinaisjäännösten inventointia, joiden oli Olavinlinna ja Venäjän keskus oli Käkisalmi. Sotaiset suhteet johtivat perusteella voidaan melko vakuuttavasti väittää, että Saimaan rannat ovat jatkuvasti vihollisuuksiin, joissa Parikkala jäi taistelujen välimaastoon. Vä- olleet asuttuja jo rautakaudella, mutta sisämaa asumatonta. Ilmeisesti siis estön sympatiat olivat usein juuri Käkisalmen tai Venäjän puolella. Ilmeisesti vuosien 1300 – 1500 välillä on tapahtunut voimakasta ekspansiota sisämaa- kova verotus sai väestön vihdoin muuttamaan Venäjälle ja tilalle tuli uutta

Asutuksen rakenne 37 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Saari Pirjo Iivanainen Meillä asutus kaiken kaikkiaan oli silti Etelä- ja Länsi-Suomen viljelysalueisiin ASUTUKSEN RAKENNE KESKIAJALTA NYKYPÄIVÄÄN verrattuna yleensä huomattavasti harvempaa. Perinteinen maaseutuasutus Saaren seurakunta perustettiin 1928 ja Saaren kunta 1929. Saari, Uukuniemi painottui Ensimmäisen (uloimman) Salpausselän eteläpuolelle savikko- ja ja Parikkala yhdistyivät vuoden 2005 alussa Parikkalan kunnaksi. Saari on Varhaisemman asutuksen kehityspiirteitä moreenialueille. Lappeenrannan tienoilla myös Salpausselkien välimaasto ollut aikoinaan vesirikasta seutua, jonka ilme on myöhäisten vesistönlaskujen on ollut tiheämmin asuttua. Tiiviisti rakennettuja kyliä ei syntynyt, vaan asu- seurauksena radikaalisti muuttunut. Asutuksen leviämiseen ja sen rakenteen muodostumiseen ovat vaikuttaneet tus sijoittui alueelle yksittäisasumuksina, pienkylinä tai asumusryhminä. monet eri tekijät, kuten maaperän viljavuus, luonnon tarjoamat leviämismah- Varhaisen asutuksen osalta tilanne on ollut ilmeisesti se, että asutus on keski- dollisuudet, elinkeinojen ja liikenteen kehitys sekä maanomistusolot. Erityi- Vuonna 1639 perustetun Lappeenrannan kaupunginmäellä asui 1600-luvun ajalla ja uuden ajan alussa ollut vasta vakiintumassa. Vatjan viidenneksen sesti vesistöt ovat vetäneet puoleensa asutusta sekä ranta-alueen viljavuuden lopun ja 1700-luvun alun ajan paikallisia virkamiehiä ja muutamia käsityöläisiä. veroluettelosta on vaikea löytää Saaren nykyisiä kyliä ja oikeastaan yhtä että tarjolla olevien liikkumismahdollisuuksien vuoksi. Kaupunkiin muutti 1700-luvun loppupuolella venäläisten virkamiesten ja so- niukkoja tiedoiltaan ovat sata vuotta myöhemmin Ruotsin hopeaveroluet- tilaiden lisäksi sotajoukkojen perässä kulkeneita venäläisiä kauppiaita. 1750- telot, joissa esiintyy nykyisistä kylännimistä vain Tarnala. Kalmistolöydöt Harjut ja niiden lähiympäristö ovat olleet suosittuja asumuksien ja peltojen luvulla kaupunkilaisia oli runsaat 500 henkeä, mutta väki väheni 1800-luvun kertovat kuitenkin ortodoksikauden vankasta asutuksesta. sijaintipaikkoja. Harjujen alarinteillä vedensaantimahdollisuudet ovat olleet vaihteessa. 1870-luvulta lähtien väkiluku taas kasvoi ja on jatkanut kasvu- lähteiden ansiosta hyvät ja harjujen lievealueet ovat tarjonneet kivettömän, aan aina nykypäiviin saakka. Uukuniemi hedelmällisen ja helposti raivattavan viljelyalustan. Etelänpuoleinen, suojainen, maastoltaan tasainen ranta lähellä hyviä vesi- ja maakulkureittejä sekä kala- Myös Uukuniemi kuului Novgorodin Vatjan viidennekseen. Veroluettelo vuo- vesiä oli kaikkein tavoitelluin asuinpaikka. Harjujonot ovat ikivanhoista ajoista delta 1500 tuntee vain kaksi kylää: Kumpu ja Uukuniemi. Tilanne on sa- lähtien olleet tärkeitä kulkureittejä. Kirkonkylät ovat usein syntyneet harju- mantapainen vielä satakunta vuotta myöhemmin, sillä uutena tulokkaana on ja järvijonojen leikkauskohtiin. vain Niukkala. Nykyinen kyläasutus näyttää koko laajuudessaan syntyneen vasta 1600-luvun alussa. Ortodoksiväestön vaihtuminen uudeksi, luterilaiseksi Harjuasutus kulkee Etelä-Karjalan poikki Salpausselkää seuraillen. Mäki- ja vaa- väestöksi ei näytä 1600-luvulla vaikuttaneen asutusrakenteeseen ainakaan ra-asutus oli vallitsevana maakunnan pohjoisosassa, missä kohoumien laki- alueiden viljavuus ja laaksoja pienempi hallanvaara houkutteli asutusta. Harju- verotettujen kylien muodossa. jen pitkänkapea muoto ja someroperusta taas tarjosi sopivia asuinpaikkoja, hy- vän rakentamisperustan ja erinomaista tienrakennusainetta. Näkymä Taavetin Nykyinen Uukuniemi näyttäytyy Karjalan äärimmäisenä pisteenä. Näin ei keskustaan.Kuva eKuvapankki. ollut asian laita aikaisemmin, kun pitäjä oli nykyistä suurempi ja sen elämä niveltyi läheisesti Laatokan rannan kulttuuripiiriin. Tällainen välitysasema Laa- tokan ja Sisä-Suomen välillä sillä on ollut jo ammoin, sillä vuonna 1554 Nousia Venäläinen kuvasi kulkureitin Laatokalta Ouluun. Juhani Lukkarinen on pyrkinyt osoittamaan, että tämä reitti olisi kulkenut Jaakkiman Lahden- pohjasta Uukuniemen Ännikänniemeen ja siitä edelleen aina Ouluun asti.

Kartta: Etelä-Karjalan liitto

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 38 Asutuksen rakenne Lappeenranta on Etelä-Karja- Nykyasutuksen syntyhistoriaa Yhteiskunnallisia tekijöitä lan vanhin kaupunki. Se pe- rustettiin vuonna 1649. Kau- pungin ensimmäinen asema- Asutuksen rakenne Suomessa on kaiken kaikkiaan ollut verrattain pirs- Yhteiskunnalliset tekijät astuivat kuvaan asutuksen rakenteen muotoutumi- kaava on muutaman vuoden toutunutta. Asutus on levinnyt pieninä yksiköinä ympäri maata, työssäkäynti- sessa siinä vaiheessa, kun maataloutta alettiin ohjata erilaisin säädöksin ja nuorempi. Kaupunki sijaitsi tuolloin nykyisen Linnoituksen alueet ovat levinneet laajoille alueilla ja myös yhdyskuntien sisällä on vapaita laein. Näistä esim. isojako vaikutti asutuksen rakenteeseen hajauttavasti. alueella. Asemakaava jäi pit- alueita käyttämättömänä täydennysrakennus- potentiaalina. Perinteisesti 1700-luvun jälkipuoliskolla toimeenpantu isojako pyrki yhdistämään talojen kälti suunnitelmaksi. Kuva Ete- asuinrakentaminen sijoittui ns. inhimilliselle vyöhykkeelle, joka on hiukan maat lohko- ja sarkajaon jälkeen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Isojako lä-Karjalan museo. peltojen yläpuolella, mutta ei ulottunut maaston korkeimmille kohdille eikä johti uusien torppien perustamiseen valtion maille. Sillä pyrittiin laajenta- lähelle vesistöjen rantoja. 1960-luvulla alettiin enemmän rakentaa korkeus- maan asutusta jopa erämaihin. Paikoitellen uudisasutuksen edistämisestä tasoille, joita oli ennen pidetty liian alavina ja hallavina, savisina ja soisina. tulikin tärkeämpi projekti kuin isojaosta. Meillä isojaon vaikutukset olivat Uusi rakennustekniikka, liikenneyhteydet ja tilojen lohkominen on tuonut taa- asutuksen rakenteeseen vähäisemmät kuin läntisessä Suomessa. Tilajaot jamien liepeet entisille pelloille ja soille, kesäasutuksen kiinni järvien rantoihin olivat meillä yleisiä 1700-luvulta lähtien. Tilat olikin käytännössä jaettu jo ja omakotiasumisen entisille takamaille ja metsäisille kallioalueille. aiemmin ja isojako vain todensi jo olemassa olevan tilanteen.

1900-luvun alkuvuosina uudisraivauksen ansiosta asutuksen suhteellinen kasvu oli edelleen nopeampaa syrjäkylillä, mutta tämän lisäksi asukasmäärät alkoivat kasvaa myös kuntien keskustoissa. Kirkonkylien palveluvarustus oli tuol- loin keskenään varsin yhtenäinen ja suhteellisen korkeatasoinen. Myöhemmin keskittymiskehitys erotti kylät kasvaviin ja taantuviin. Taipalsaaren kirkonkylä. Kuva Etelä-Karjalan museo.

Isojako toteutettiin Etelä-Karjalassa 1800-lu- vun kuluessa. Isojako toteutettiin jakokun- nittain ja kantatalojen tarkkuudella, vaikka osa niistä oli käytännössä jakautunut jo pie- nemmiksi tiloiksi. Kuvan kartta on Suomen- niemen Laamalansaaren jakokunnan alu- eelta. Kartta Maanmittauslaitoksen arkisto.

Asutuksen rakenne 39 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Maailmansotien välisenä aikana toteutetut lakiuudistukset eivät nekään vai- Maatilalain avulla parannettiin 1970-luvulla tilarakennetta, tilusten sijoitusta Kaavoituksella luodaan edellytykset yhteiskunnan eri toimintojen sijoittami- kuttaneet Etelä-Karjalassa niin voimakkaasti asutuksen rakenteeseen kuin ja ehkäistiin tilojen pirstoutumista. Luopumisjärjestelmällä edistettiin ns. selle ja niiden välisille yhteyksille. Alueiden ja maankäytön suunnittelu on muualla Suomessa. Torpparivapautuksen vaikutukset eivät tuntuneet meillä jatkamiskelpoisten tilojen muodostumista. Maataloudesta luopumista vauh- kolmiportainen järjestelmä. Maakuntakaava ohjaa yleiskaavoitusta ja yleis- voimakkaasti, sillä vuokraviljelijöitä alueella oli vähän. Lex Kalliota, jonka ditti meillä tilakoon pienuus sekä tuotannon painottuminen työlääseen kaava ohjaa asemakaavoitusta. Kaikkea suunnittelua ja kaavoitusta ohjaa- tarkoitus oli järjestää maata maattomille, ei toteutettu kovin laajasti. lypsykarjanpitoon. Elinkeinorakenteen muutos oli niin voimakas, että maa- vat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Niillä pyritään varmistamaan val- seutu alkoi autioitua ja asutuksen rakenne radikaalisti muuttua. 1960-luvulta takunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kunti- Siirtoväen asuttaminen talvisodan jälkeen suuntautui pääasiassa Etelä- ja 1980-luvulle mentäessä tapahtui rajuin muutos, jolloin taajamien väestö li- en kaavoituksessa. Perustavoitteena on hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys. Keski-Suomen sisämaa-alueille. Myös Etelä-Karjalan kuntiin sijoitettiin siir- sääntyi yli 20 000 hengellä. Siitä lähtien taajamoituminen on ollut tolaisia, lähinnä Viipurin seudun ja Karjalan Kannaksen evakkoja. Vuonna maltillisempaa. Maaseudun väki taas on huvennut alle puoleen 1960-luvulta 1945 säädetyn maanhankintalain nojalla tapahtunut maan hankkiminen myös nykypäivään. sotainvalideille, sotaorvoille, sotaleskille ja heidän perheilleen sekä perheelli- sille rintamamiehille muutti voimakkaasti asutuksen rakennetta. Rintama- Asutuksen rakenteeseen on vaikuttanut myös valtion lainoitus ja asuntopoli- miehiä, evakoita ja leskiä asutettiin uusille pientiloille metsien ja peltojen kes- tiikka. Asuntotuotanto oli huipussaan 1970-luvulla. Massiivinen ja epäviihtyisä kelle alueille, joille ei ollut aina edes tieyhteyksiä. Rakentamisen vaikutus oli kerrostalorakentaminen kaupunkien lähiöihin tuotti omat ongelmansa. Sen asutusta hajauttava ja etenkin useat siirtolaisten saamat viljelmät autioituivat jälkeen painopistettä on suunnattu enemmän pientalorakentamisen suuntaan. 1960-luvulla. Toistensa kaltaisista tyyppitaloista muodostuvia rintamamies- Tämä suuntaus on elvyttänyt asuinrakentamista suurimpien keskusten ulko- kyliä kohosi myös kaupunkien ja asutuskeskusten liepeille. puolella. Asumistasoon ja asuinalueiden viihtyisyyteen on kiinnitetty yhä enem- män huomiota ja asetettu niille korkeampia vaatimuksia. Uusien tilojen muodostamistarve väheni, kun teollisuus ja palvelut alkoivat työllistää yhä suurempaa osaa työvoimasta ja maatalouden työvoimatarve Vuonna 1949 säädettiin laki rakentamisesta maaseudulla. Sen mukaan kaik- väheni myös koneellistumisen myötä. Maatilojen elinkelpoisuutta pyrittiin ki rakentaminen lukuun ottamatta haja-asutusalueita tuli luvanvaraiseksi. elvyttämään lainsäädännöllä. Vuonna 1959 voimaan tullut maankäyttölaki loi Muun kuin maatalouteen liittyvän asutuksen kehitykseen on vaikuttanut rat- puitteet normaaliajan asutustoiminnalle ja olemassa olevien tilojen kehittämiselle. kaisevasti rakennuslain säätämisen jälkeen käynnistynyt eritasoinen kaavoitus- työ.

Suomen kaupunkeihin ja taajamiin muodostettiin toisen maailmansodan jälkei- sen maanhankintalain perusteella asuinalueita, joilta luovutettiin tontteja esimer- kiksi rintamamiehille. Alueille nousi varsin yhtenäisiä asuinalueita. Talot olivat puolitoistakerroksisia tyyppitaloja. Lappeenranta. Kuva Etelä-Karjalan museo.

Lappeenrannan vuoden 1892 asemakaava tunnetaan nimellä keisarinkaava, kos- ka sen ensimmäinen versio esiteltiin keisari Aleksanteri III hänen vieraillessaan Lappeenrannassa kesällä 1891. Kaavassa on esitetty koko kaupunkialue, joka oli tuolloin hyvin pieni. Ympäröivät alueet kuuluivat Lappeeseen. Kartta Etelä-Karjalan museo.

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 40 Asutuksen rakenne Asemakaava on kunnan yksityiskohtainen maankäytön suunnitelma, jonka 1987 ja sitä on tarkistettu 1990-luvulla. Kaavassa on riittävät varaukset pohjalta voidaan rakentaa. Siinä osoitetaan, kuinka paljon ja mitä saa ra- asuinrakentamiselle kaupunkirakenteen sisältä löytyville täydennys- kentaa sekä vapaana säilytettävät alueet ja katu- ja liikenneverkosto. Ase- rakentamisalueille. Kaavan mukaan myös Saimaan rantoja hyödynnetään makaavan laatii ja hyväksyy kunta. Kunnalla on laaja toimivalta kaavan asuinrakentamiseen. Osayleiskaavoja on laadittu 2000-luvulla useita, mm. laajuuden ja sisällön suhteen. ydinkeskustan yleiskaava.

Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tar- Imatralla ensimmäinen kokonaisvaltainen kaavasuunnitelma oli 1950-luvun koituksena on ohjata yhdyskuntarakenteen kehittymistä ja toimintojen si- alussa laadittu yleiskaava. Enso Gutzeitin hallintoneuvosto teki vuonna 1947 joittumista eri suojeluintressit samalla huomioiden. Yleiskaavassa esitetään aloitteen yleiskaavaluonnoksen aikaansaamiseksi Imatran kauppalan koko tavoitellun kehityksen periaatteet kunnassa ja osoitetaan tarpeelliset alueet alueelle ja tarjoutui kustantamaan työn. Alvar Aallon laatimassa kaavassa yksityiskohtaisen kaavoituksen ja suunnittelun pohjaksi. Yleiskaava voi kos- merkittävinä varauksina olivat puunjalostus- sekä metalliteollisuuden keskus- kea koko kuntaa tai sen tiettyä osa-aluetta, jolloin sitä kutsutaan osayleis- alueet ja teollisuusasutuksen kytkeminen niiden läheisyyteen. Kaavan kaavaksi. Yleiskaavan laatimisesta vastaavat kunnat. Sen hyväksyy kau- ylimitoitetut kasvuennusteet olivat osaltaan hajottamassa taajamarakennetta. pungin- tai kunnanvaltuusto. Seuraavassa yleiskaavassa vuonna 1982 kaupungin ulkoisia ulottuvuuksia ei lisätty, mutta kaikkia täydennysrakentamisenkaan mahdollisuuksia ei vielä Maakuntakaava on yleissuunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa. Sitä hyödynnetty. Nyt voimassaoleva yleiskaava hyväksyttiin ja tuli lainvoimaiseksi edelsi seutukaava, joka oli myös yleispiirteinen kaava. Keskeisimpänä teh- vuonna 2004. Se on kaupunkirakennetta tiivistävä ja painopisteenä pide- tävänä on alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen kehittäminen. Maakunta- tään Imatrankosken ja Vuoksenrannan alueiden kehittämistä. Vuoksenrannan kaava ohjaa kuntien kaavoitusta ja muuta alueiden käytön suunnittelua. aluekokonaisuus kuroo yhteen Mansikkalan ja Imatrankosken keskukset. Maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon paitsi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, myös alueen erityispiirteet. Maakuntakaavan laa- Viimeisten 10 – 15 vuoden aikana kaikissa Etelä-Karjalan kunnissa on käyn- timisesta ja kehittämisestä vastaa maakunnan liitto. Kaavan hyväksyy maa- nistetty kaavoitustyö ja niissä on laadittu asema-, yleis- ja osayleiskaavoja. kunnan liiton liittovaltuusto, jonka jälkeen ympäristöministeriö vahvistaa sen. Maaseutukuntien yleisimmät kaavoituskohteet ovat olleet taajamat ja rannat.

Suomessa rannoille rakentaminen on ollut perinteisesti varsin vapaata. Vaa- Etelä-Karjalan ensimmäinen seutukaava vahvistettiin vuonna1979 ja se si- timus rakentamisen suunnittelusta on saatettu voimaan asteittain ja nykyisen sälsi virkistysalueita, suojelualueita ja eräitä maa- ja metsätalousalueita. Seutu- maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rannoille ei saa enää rakentaa suun- kaava 2 käsitti taajamat lähialueineen ja vahvistettiin vuonna 1987. Seutu- nittelematta. Suunnitelma voi olla oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava kaava 3 sisältää Suur-Saimaan alueen ja tarkistuksia 1. seutukaavaan. Se tai maanomistajan toimesta laadittu ranta-asemakaava. Jos kaavaa ei ole vahvistettiin vuonna 1988. Seutukaava 4 kattoi koko alueen ja se vahvistet- tai halutaan rakentaa kaavasta poikkeavasti, rakentamiseen tarvitaan tiin ympäristöministeriössä vuonna 2001. Etelä-Karjalan maakuntakaavan poikkeuslupa. on tarkoitus olla valmis vuonna 2010, jolloin se korvaa nykyisin maankäyttöä ohjaavan seutukaavan. Kaavoitusmenettely on järjestettävä niin, että osallisille annetaan mahdolli- suus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua mielipiteensä. Osallisina pidetään kaikkia, joiden oikeuksiin tai toimintaan kaava vaikuttaa.

Etelä-Karjalassa ensimmäinen asemakaava vahvistettiin v. 1892 Lappeen- rannan kaupunkialueelle. Asutus laajentui myös Lappeeseen kuuluvilla esikaupunkialueilla, joilla rakentaminen oli vielä vapaata. Vuonna 1932 liitetyt alueet integroitiin kaupunkirakenteeseen vuonna 1936 vahvistetulla yleis- Alvar Aallon laatimassa Imatran ensimmäisessä asemakaavassa (1953) varau- asemakaavalla. 1950-luvulla laadittiin yleiskaavat Lappeenrannan ja Lau- duttiin kaupungin voimakkaaseen kasvuun 100 000 asukkaan kaupungiksi. Kau- ritsalan kehityksen ohjaamiseksi. Suunnitelma loi pohjaa tuleville alueliitoksille. pungin keskuksen Aalto sijoitti Itä-Siitolaan Vuoksen itärannalle. Suuret teolli- Lappeenrannan voimassaoleva yleiskaava hyväksyttiin valtuustossa vuonna suusalueet sijoittuivat Saimaan rannalle ja Vuoksen itärannalla Imatran kosken läheisyyteen. Kuva Imatran kaupunki.

Asutuksen rakenne 41 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Elinkeinojen kehityksen ja työpaikkojen sijoittumisen eikä maatonta väkeä muodostunut. Vilkkaan uudisraivauksen ansiosta pel- empaakin. Sahojen ympärille kehittyi voimakkaita keskuksia, saha- vaikutus toalaa tuli lisää ja jaoista huolimatta tilakoko pikemminkin kasvoi. Elinkeino- yhdyskuntia. Huomattavimmat sahateollisuuspaikkakunnat olivat Lappee, rakenne muuttui hitaasti ja maanviljely säilyi selvästi vallitsevana elinkeinona Joutseno ja Ruokolahti. Keräily- ja pyyntitalouden aikaan asutus oli harvaa ja vaihtuvaa. Maanvilje- aina 1940-luvulle asti. Maatilojen lukumäärä kasvoi 1960-luvulle saakka, ly vakiintui keräilytalouden jälkeen ihmisen tärkeimmäksi elinkeinoksi. Maan- jonka jälkeen määrä on vähentynyt yhä nopeutuvaan tahtiin. Karjatalous on Saimaan kanavan rakennustöiden alettua v. 1845 työmaan tuhansien työ- viljelyn vähitellen vakiintuessa tuotanto kasvoi ja maanviljelysyhteiskunta pystyi ollut vallitsevana tuotantosuuntana, mutta sen lisäksi on harjoitettu myös met- miesten ruoka- ja vaatehuolto tarjosi lisätuloa kanavan varren kylien maati- tuottamaan suuremman taloudellisen ylijäämän ja elättämään enemmän ih- sätaloutta ja kasvinviljelyä. loille ja kylien naisille. Sittemmin myös sahauksen painopiste alkoi vähitellen misiä. Väestömäärä lähti kasvuun ja kiinteää asutusta syntyi yhä enemmän . siirtyä lähemmäksi Saimaan kanavan suuta. 1800-luvun puolivälissä yksittäisinä Tervan poltto yleistyi 1600-luvulla ja maataloudessa syntyi ylijäämää, mikä teollisuuslaitoksina alueella toimi sahoja, myllyjä, telakoita, viinatehtaita. Suurte- Maatilojen lukumäärä ei noussut 1800-luvulla ja tilat olivat meillä pieniä eikä mahdollisti kaupankäynnin naapurialueiden kanssa. Tervan lisäksi kauppaa ollisuutta alkoi syntyä Ihalaisten kalkkikivilouhoksen yhteyteen 1910-luvulla. maakuntaan syntynyt vauraita suurtiloja. Tähän vaikuttivat luontaiset käytiin jopa Pietariin, jonne vietiin mm. voita, lihaa ja talia. Paluukyydillä maaperätekijät sekä kaskeamiseen perustuva viljely. tuotiin mm. suolaa, jauhoja ja kankaita. Myöhemmin vietiin myös karjaa, Puutavara nousi tärkeäksi kauppatavaraksi ja sen kuljetus Viipuriin oli vil- kalaa, marjoja ja etenkin halkoja. kasta sekä vesitse että maitse. 1800-luvun lopulla syntyivät myös kotimark- Kaskeaminen jatkui vielä 1800-luvullakin, tosin väheten ajan mittaan. Alu- kinat, lähinnä metalli-, kutoma- ja nahkateollisuutta, joiden tuotteille oli ky- een väestö sai merkittävän osan tuloistaan myös erilaisten sivuelinkeinojen Tervakaupan tyrehdyttyä 1700-luvulla uusina elinkeinoina syntyivät vesisahat syntää myös Venäjällä. Näihin aikoihin syntyi myös pieniä elintarvike-, kautta, kuten rahdinajosta, kotiteollisuudesta ja kalastuksesta. Kaskitalouden ja Saimaan alueen rautaruukit, jotka hyödynsivät vesistöjen tarjoamia yhte- nautinta-aine- ja vaatetusalan tehtaita. Kehittyvät liikenneyhteydet ja tihenevä vaatimien metsävarojen ja väestön määrän tasapaino alkoi ennen pitkää hor- yksiä Lappeelle. Vesisahoja perustettiin alueille, joilla löytyi tarpeeksi suuria vähittäiskauppojen verkosto toivat tuotteet myös syrjäkylien asukkaiden ulot- jua. Lisäksi puutavarateollisuuden kasvaessa metsien arvo nousi eikä niitä tukkipuita ja virtaavaa vettä. Ensimmäisiä vesisahoja olivat Savitaipaleen tuville. enää kannattanut siinä määrin polttaa. Partakoskella ja Ruokolahden Höysteenkoskella. Vesisahoja perustettiin sittemmin vilkkaasti ja puukaupasta saaduilla rahoilla rakennettiin sahojen Myös turistiliikenne vilkastui entisestään 1800-luvun lopulla etenkin Imatran Vuokraviljelmiä ja maatonta väkeä oli meillä vähemmän kuin muualla maas- seuduille uusia asumuksia. ja Ruokolahden seuduilla. Saimaan kanavan ja sittemmin rautatien valmistu- sa. Tilajakojen ansiosta talonpoikien pojat jatkoivat itsenäisinä tilallisina, misen myötä pietarilaiset matkustivat vilkkaasti. Imatran koski ja valtionho- Ensimmäinen höyrysaha perustettiin Ruokolahden Hauklappiin. 1800-luvun telli olivat vetovoimainen nähtävyys. lopulla ympäri maakuntaa perustetut höyrysahat houkuttelivat työväkeä kau- Hyvien vesiyhteyksien ja runsaiden metsävarojen ansiosta alueelle syntyi sa- Vähitellen siirryttiin peltoviljelyyn ja 1800-luvun puolivälissä alkoi siirtyminen karja- hojen lisäksi muuta puunjalostusteollisuutta. Suurimpien sahalaitosten yhte- talouteen. Tuotantosuunnan muuttuminen alkoi näkyä mm. kasvavana voinvientinä yteen perustettiin vaneri-, selluloosa ja paperiteollisuutta. Jonkin aikaa Sai- etenkin Pietarin lisääntyvää kysyntää tyydyttämään. Kuva eKuvapankki/Eino Sintonen maan kanavan valmistumisen jälkeen teollistuminen nopeutui, ja merkit- tävimmiksi keskuksiksi nousivat Lappeenrannan ja Lauritsalan alue, Joutse- no, Imatra ja myöhemmin Simpele.

Lappeenrannan seudun suurimpia teollisuuslaitoksia olivat viime vuosisadan alkupuolella Pikisaaren saha, Viipurin vaneritehdas, Kaukaan puunjalostus- tehdas, Partekin kalkkikiviuuni, meijeri sekä teurastamo. Imatralle perustet- tiin suuret puunjalostustehtaat Tainionkoskelle 1800-luvun lopulla ja Kauko- Tervan poltto oli pienten myllyjen päähän 1930-luvulla. Kaupunkiin perustettiin myös sulattamo, josta kehittyi ohella ensimmäistä teollista toimin- myöhemmin rautatehdas. Chymoksen mehu- ja makeistehdas sijaitsi Imat- taa Etelä-Karjalassa. Yhteydet Vii- ralla ennen muuttoaan Lappeenrantaan. Rautjärven Simpeleellä teollinen toi- puriin antoivat hyvät edellytykset tervakaupalle 1600-luvulla ja minta alkoi 1800-luvun lopulla ja laajeni paperin ja kartongin valmistukseksi Lappeen markkinoista tulikin tär- vuosisadan alkupuolella. Joutsenossa aloitti Pulpin puuhiomo vuosisadan keä tervan varastoinnin ja kaupan alkuvuosina ja laajeni sitten sellun tuotannoksi. Hackmanin saha ja keskus. A. Dahlsteenin etsaus on C. F. Mennanderin ja E. Juveliuksen kuitulevytehdas aloitti myös samoihin aikoihin. Parikkalassa toimi puuhiomo teoksesta “Tiästilwärckningen i ja siellä sekä Rautjärvellä ja Uukuniemellä toimi useita meijereitä, joiden tuot- Österbotn” (1747) Kuva Kansalliskir- teita vietiin Pietariin. jasto.

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 42 Asutuksen rakenne 1800-luvun lopulla perustetuista teollisuuslaitoksista alkoi voimakkaampi mia vanhoja liikerakennuksia. Myös Niskalammen vanha asuntoalue tunne- Asutusrakenne on koko alueen puitteissa keskittynyt sitä mukaa, kun teolli- ympäristöä muokkaava kehitys. Työväestön asuntokysymys muodosti on- taan 1920 – 40 -luvuilla Enso Gutzeitin työntekijöille rakennetuista puuta- suus ja palvelut ovat vallanneet suurimman osan tuotannosta ja työvoimasta. gelman erityisesti sotien jälkeisen asuntopulan vuoksi. Sitä ratkaistiin sekä loista, jotka ovat nykyisin yksityisomistuksessa. Alueella oli aikoinaan asun- Teollisuus ja palvelut keskittyivät aluksi suhteellisen harvoihin keskuksiin aina yhtiön itsensä rakentamien asuntojen, yhtiön harjoittaman omakotitoiminnan tomessut. Myös Imatran Voiman 1920-luvun asuntoalue on merkittävä ko- 1960-luvulle asti. Tämän jälkeen nopeutui myös pienempien keskusten teol- sekä vapaan rakennustoiminnan kautta. Asutuksen rakenteessa näkyi teol- konaisuus. linen kehitys, joka veti muassaan myös palveluita. lisuuden vaikutus välittömimmin tehtaiden liepeille syntyneinä yhtenäisiä asuin- kasarmialueina sekä muuna työväen asutuksena, joista on enää rippeitä jäl- Myös Lappeenrannassa teollinen toiminta antoi 1800-luvulle tultaessa suun- Palvelutyöpaikat lisääntyivät miltei kaikenkokoisissa taajamissa aivan pie- jellä. Yhtenäisimpiä alueita ovat Lappeenrannan Kanavansuun W.G. taviivat kaupungin rakennettuun ympäristöön, jota oli leimannut asema lin- nimpiä kylä- ja paikalliskeskuksia lukuun ottamatta. Myöhemmin kehitys Palmqvistin suunnittelemat talot, Imatran Kuparin, Lättälän ja Insinööriniemen noitus-, kylpylä- ja varuskuntakaupunkina. Lyhyessä ajassa 1890-luvulla kääntyi taas suurimpia keskuksia suosivaan suuntaan ja pienempien keskus- alueet. Teollistumisen myötä rakentuivat myös niin kutsutut vapaasti synty- syntyi esikaupunkialueita varsinaisen kaupungin rajojen tuntumaan silloisen ten palvelutaso heikentyi nopeasti. Palveluja lakkautettiin tai niitä karsittiin ja neet esikaupunkialueet, joista Lappeenrannasta mainittakoon Tykki ja Hakali. Lappeen puolelle. Huomattavimmat työväen asuinalueet sijaitsivat Taikina- muodostettiin pienimuotoisia monipalvelupisteitä. mäellä, Kiviharjulla, Siivolassa ja Tykissä. Lauritsalan saha rakennutti Imatran asutus on muodostunut pääasiassa teollisuuslaitosten ympärille kol- työläisasuntoalueen Kanavansuulle ja myöhemmin mm. Kaukas rakensi Haja-asutusalueen teollisuudesta valtaosa on sijoittunut teiden varsille tai nii- meksi suuremmaksi taajamaksi. Asutus on levinnyt nauhamaiseksi asuntoja työntekijöilleen ja näin syntyi Parkkarilan tehdasyhdyskunta. Myös den läheisyyteen, paitsi myllyt, sahat ja veneveistämöt sijoittuivat harvaan- vyöhykkeeksi Vuoksen rannoille. Vuoksen länsirannalle syntyi jo 1800-lu- muiden tehtaiden ja esim. sahojen ja meijereiden liepeille syntyi yhtenäisiä asutuille alueille. Samoin puutavaran perusteollisuuteen ja huonekalu- ja raken- vun lopulla ns. rantakasarmialue, jossa asukkaiden käytössä oli myös talous- asuntoalueita. nuspuusepän teollisuuteen luettavat yritykset ovat syntyneet maatilan yhtey- rakennuksia sekä kauppa, posti ja kansakoulu. Siitä on jäljellä enää teen. Haja-asutusalueille sijoittunut elintarviketeollisuus sijaitsee usein lähel- Ritikanrannan Teollisuustyöväen asuntomuseo ympäristöineen sekä muuta- lä taajamia.

Parikkalan Simpeleen tehdasyhdyskunta on oivallinen esimerkki siitä, miten elin- Imatran teollistuminen käynnistyi 1800-luvun lopulla Tainionkoskelta. Tornator Teollisuuslaitokset rakennuttivat usein työntekijöilleen asuntoja. Erilaisissa tehtä- keinojen kehitys vaikuttaa asutuksen sijoittumiseen. Simpeleellä valmistettiin rakennutti tehtaan läheisyyteen työntekijöilleen asuinalueen. Sen ympäristöön nousi vissä toimiville oli erilaisia asuntoja. Asuinalueet ovat viehättäviä kokonaisuuksia. puuhioketta ja paperia jo 1900-luvun alussa. Keskellä maaseutua sijainneen teh- työntekijöiden itsensä rakentamia taloja. Tainionkoski oli 1900-luvun alkupuolella Kaukopään tehtaiden läheisyydessä on 1930-luvulla rakennettu Lättälän asuin- taan työntekijät asuivat sen välittömässä ympäristössä. Kuva M-real Simpeleen nykyisen Imatran vilkkain taajama. Vuonna 1924 vesi oli Saimaalla hyvin korkealla alue, jolla on parikymmentä kahden perheen asuintaloa. Kuva Imatran kaupungin- tehtaat. ja tulva näkyy ulottuneen myös Tainionkoskelle. Kuva Imatran kaupunginmuseo. museo.

Asutuksen rakenne 43 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Liikenneväylät ja asutus Ennen Saimaan kanavan rakentamista tehtiin paikalla jo useita kanavoin- Etelä-Karjalan asutuksen kannalta merkittävää oli Hämeenlinnasta Viipuriin tiyrityksiä liikkumismahdollisuuksien laajentamiseksi. Varsinaisen rakenta- Salpausselkää pitkin kulkevan Ylisen Viipurintien rakentaminen 1300- tai Etelä-Karjalassa vesitiet ovat olleet tärkeä väylä liikkua paikasta toiseen misen alettua v. 1845 työmiesten asuminen järjestettiin parakeissa, 1400-luvulla. 1500-luvulla vilkastuneen tervakaupan myötä tie sai uuden niin kesällä kuin talvellakin. Saarissa oli pysyvää asutusta ja se oli täysin kasarmeissa tai maakojuissa, jotka hävisivät rakentamistöiden päätyttyä. arvon. Liikenne Lappeenrannan ja Viipurin välillä olikin vilkasta aina toiseen vesiteiden varassa. Myös muille vesitie oli edullinen ja usein myös sujuvin Kanavahallinnon virkamiesten asunnot sen sijaan tehtiin pysyviksi. maailmansotaan saakka ja tien varteen syntyi asutusta, majataloja ja krouveja. sekä ainoa tapa kuljettaa tavaroita ja liikkua itse. Vesireittien solmukohtiin Perustettiinpa Lappeenrantaan työmiehiä varten jopa sairaala. Rakennus- Toisen maailmansodan seurauksena perinteiset liikenneyhteydet etelään kat- muodostui kirkonkyliä, joiden laivarannat olivat keskeisiä kauppapaikkoja työmaa oli tiiviisti asuttu kylä, jonka rakennuksista osa siirrettiin työmaan kesivat ja maakunnan aluerakenne muuttui rajan suuntaiseksi. ja sosiaalisen elämän keskuksia. Kaiken kaikkiaan järvien ja jokien rannat edetessä etelämmäs. Kanavatyömaa merkitsi Lappeenrannalle ja Lappeelle olivat suosittuja asutuksen sijoittumispaikkoja. työtä ja rahaa. Kesän kiivaimpina rakennuskuukausina työmaalla oli yli 3000 Nykyinen tieverkoston selkäranka, valtatie 6, ja sitä täydentävä kantatiestö työmiestä ja talvellakin 600 – 700 henkeä. ovat leimallisesti vaikuttaneet asutuksen sijoittumiseen Etelä-Karjalassa. Asu- 1790-luvulla rakennetuista ns. Suvorovin kanavista Kutveleen, Käyhkään ja tuksen pääosa seurailee niiden linjauksia ja niistä syrjään jääneet kirkonkylät Kukonharjun kanavat sijoittuivat Etelä-Karjalaan. Niiden liepeille sijoitettiin Saimaan kanava avasi valmistuttuaan vuonna 1856 reitin suuremmillekin aluk- ovat taantuneet. Näin on käynyt esimerkiksi Luumäen, Rautjärven ja varuskuntia ja etenkin Kukonharjun varrelle syntyi yhdyskunta, jossa asui sille Viipurin ja Pietarin markkinoille ja vahvisti alueen elinkeinoja ja asutus- Uukuniemen kirkonkylille. Myös kaupungin ja maaseudun raja lieventyi vä- sotilaita sekä kaupustelijoita ja muuta siviiliväestöä. Kun kanavan rakennus- ta, joskin viiveellä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun aikana. Saimaan hitellen, kun taajamien tuloteiden varsille rakennettiin uutta asutusta. työt olivat kiivaimmillaan, arvioidaan väkeä olleen jopa tuhat henkeä. Kana- kanava poikikin maakuntaan keskuksia, joihin kerääntyi yrityksiä, yhteisöjä, van molemmin puolin on ollut kymmeniä rakennuksia. Kanavien sotilaallinen kaupanvälittäjiä ja liikennöijiä. Kanavansuulle ja -varrelle pystytettyjä ra- Rautateiden rakentamisella on ollut merkittävä rooli asutuksen sijoittumi- merkitys loppui, kun koko Suomi liitettiin Venäjään v. 1809. kennuksia on yhä edelleen alueen asutusrakenteessa. Imatran suunnalla mer- sessa. Salpausselän tasanteille oli helppo rakentaa ja Etelä-Karjala pääsikin kittävin väestökeskittymä oli Vuoksenniska – Imatra – Enso – Antrea alu- varhain rautatien vaikutuspiiriin. Etelä-Karjalan rautatiet rakennettiin kah- Kuljetuksia varten kehitettiin uusi alustyyppi, Saimaan purjelotjat. Näillä eella Vuoksenlaaksossa. dessa vaiheessa. 1800-luvun lopulla tehtiin Helsinki – Pietari -rata sekä ra- purjelotjilla kuljetettiin myös Savossa sahattuja lautoja Lauritsalaan ja dat Lappeenrantaan ja Imatralle ja sieltä edelleen Sortavalaan. Myöhemmin Joutsenoon, josta niitä kuljetettiin rekipelillä edelleen Viipuriin. Ensimmäinen Tiet rakennettiin yleensä aluksi helppokulkuiseen maastoon. Keskisajalla 1930-luvulla rakennettiin uusia ratoja teollisuuden tarpeisiin. Rautatiesilta höyrylaiva kuljetti v. 1833 puutavaraa sisämaasta Joutsenoon. hahmonsa saaneen maantieverkoston runko syntyi jo 1700-luvulla ja säilyi Vuoksen yli rakennettiin vuonna 1939. 1900-luvun loppupuoliskolla oli toi- lähes sellaisenaan 1900-luvun autoistumiseen saakka. Tiet yhdistivät kau- minnassa yhtenäinen rata läpi Etelä-Karjalan. punkeja ja suurimpia kyliä, haja-asutus jäi usein tiettömien taipaleiden taak- se. Tosin vesistöjen vaikutuspiirissä sijainnutta asutusta auttoi tiheä vesi- ja talvitie- Rautatie edisti kaiken kaikkiaan keskusten kehitystä vaikutusalueellaan. Jo “Mustolan ja Lauritsalan välinen osa kanavaa on useissa kohden louhittu syvälle verkosto, jonka merkitys säilyi 1900-luvulle saakka. rakentamisvaiheessa työmaa merkitsi melkoista markkinapaikkaa radan var- vuoreen ja sen rannat, nuo hyvin luisut ja istutuksilla sievästi kaunistetut töyräät, ren asukkaille. Myöhemmin radan varteen syntyi rautatieläisyhdyskuntia ja joiden lehtevyys vuosi vuodelta yhä rikastuu, kuin kahden puolen muodostavat mitä kauniimman näön. Tässä on myös useimmilla kanavan hoitoväestä asunton- asemanseudut vetivät asutusta puoleensa. sa ja sitä paitsi tekee joukko muita maataloja, kauppapuoteja y.m. rannan yhä vilkkaammaksi”. (Matkasuuntia Suomessa 1888–1890). Kuva Etelä-Karjalan museo. 1950- ja 1960-luvulla maakunnan tieverkko pantiin uusiksi ja teitä oiottiin läpi mäkien ja kallioiden. Monet kylät jäivät syrjään teiden vaikutuspiiristä ja ennen pitkää kuihtuivat. Inkilä, Ruokolahti. Kuva Arto Hämäläinen 2007.

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 44 Asutuksen rakenne Helsinki – Pietari -radan varteen 1800-luvun lopulla rakennettu Pulsan aseman- seutu ja laaja asuinalue muodostivat tyypillisen rautatieläisyhdyskunnan elämän- piirin, jonka rakenteita on osittain säilynyt nykypäiviin. Kuva Arto Hämäläinen 2007.

Lappeenrannan linnoituksella on pitkä historia ja nykyisin se on tärkeä matkailun vetonaula maakunnassa. Entisöinti on palauttanut vallit pienin sovelluksin 1700-luvun muotoon. Kuva Arto Hämäläinen 2007.

Puolustushistorian vaikutus

Etelä-Karjala on sijaintinsa vuoksi saanut kautta historiansa kokea rajasotien Ison vihan aikaan 1700-luvun alussa Venäjän miehitysjoukot jatkoivat näistä on Lappeenrannan linnoitus, joka on nykyisin tärkeä matkailukohde kirot ja kostoretkien kierteen. Väestö joutui sopeutumaan ohikulkeviin sota- väenottoja. Etelä-Karjalaa rasittivat erityisesti sotilasosastojen jatkuvat läpi- maakunnassa. Lappeenrannassa siviiliasutus levisi 1700-luvun lopulla joukkoihin ja niiden tuhoihin. Jo ristiretkien kaudella Karjala jakautui kah- marssit ja niihin liittyvä majoitus- ja muonitusrasitus. Uudenkaupungin rau- linnoitusniemeltä ympäröivälle esikaupunkialueelle, jonne muodostui ajan teen osaan ja kumpikin puoli lähti kehittymään eri kulttuuri- ja valtapiireissä han jälkeen Etelä-Karjalan raja noudatteli nykyisen kaakkoisrajamme suun- myötä kaupungin varsinainen keskusta. sekä eri kristillistä oppia tunnustaen. Alue sai kokea sotajoukkojen siirtoja taa. Nykyinen Etelä-Karjalan maakuntakokonaisuus alkoi hahmottua tuol- ja joutui ryöstö- ja hävitysretkien kulkureiteille. loin ensimmäistä kertaa. Lappeenranta sai runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli 1790-lu- vulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen Ruotsin vallan aikaisen ruotujakosopimuksen mukaan muutamasta talosta Lappeenrannan linnoittaminen aloitettiin ruotsalaisten toimesta 1720-luvulla. erottaminen omille alueilleen. Vaikka armeija ja laivasto oli erotettu asema- muodostettu “ruotu” ylläpiti sotamiehen sekä antoi tälle torpan asuttavaksi. Turun rauhan jälkeen rakennettiin venäläisten toimesta Taavetin, Kärnäkosken kaavallisesti siviilikaupungista, vuorovaikutusta oli silti runsaasti. Kaupungin Upseerit ja aliupseerit asuivat ja viljelivät valtion omistamia virkataloja, ja Järvitaipaleen linnoitukset. Linnoituksissa oli yleensä pysyvä varuskunta. seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virka- “puustelleja”. Sotilastorppa tai puustelli takasivat toimeentulon ja sotilaat Majoituskasarmeja rakennettiin tärkeiksi katsotuille tienristeysalueille kuten mies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. koottiin yhteen vain harjoituksiin. Rautjärven Miettilässä sijaitsi mm. tällai- Miettilään, Siitolaan ja Tuohikottiin. Sittemmin rajalinnoitukset menettivät mer- nen puustelli. kityksensä ja niistä tuli maakunnan historian muistomerkkejä. Merkittävin

Asutuksen rakenne 45 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Maakunnan raja siirtyi vielä sotien seurauksena ja aiheutti suuria väestön Vilkkaiden yhteyksien katkeaminen Viipuriin ja muihin asutuskeskuksiin ra- Rauhan aikana puolustushistorian vaikutus asutukseen tuli enemmänkin yh- evakuointeja. Maakunta menetti vuosina 1940 ja 1947 solmittujen rauhan- jan takana vaikutti voimakkaasti niin elinkeino- kuin muuhunkin elämään Etelä- dyskuntien kasvusysäyksenä kuin suurina väestövaikutuksina. Tosin paikal- sopimusten perusteella alueitaan niin, että joissakin rajakunnissa menetettiin Karjalassa. Elinkeinoja kehitettiin maakunnan rajojen sisällä suuntautuen lisesti esim. Lappeenrannan väestömäärässä oli Venäjän vallan aikaan sota- jopa yli puolet maa-alasta. Sen seurauksena jouduttiin asuttamaan talviso- enemmän länteen. Tieyhteyksien katkeamisen myötä kanssakäyminen vai- väen ja sen perässä kaupunkiin muuttaneen väen osuus näkyvä. Välillisistä dan jälkeen noin 400 000 siirtolaista Suomen puolelle pääasiassa Etelä- ja meni ja asutus rajan tuntumassa alkoi taantua. Virallisella tasolla Neuvosto- vaikutuksista merkittävimpiä olivat varuskuntien taloudelliset vaikutukset. Keski-Suomeen. Yhtenäistä eteläkarjalaista asutusta jäi edustamaan nykyi- liitosta tuli kuitenkin tärkeä kauppakumppani ja sittemmin lähialueyhteistyön Linnat ja myöhemmin varuskunnat loivat keskiajalta lähtien lähiympäristöönsä sen Etelä-Karjalan maakunnan väestö. käynnistyminen monipuolisti maiden välisiä suhteita. (Liitteessä 2 on kerrottu palvelujen tarvetta. Varuskunnan hankintahuutokaupat, kaupustelu, kaiken- kahden kylän kohtaloista rajan siirtojen kurimuksessa.) laiset rakennus- ja korjaustyöt, käsityöläisten palvelut, pyykinpesu ja leipo- minen antoivat työtä ja toimeentuloa lähiseudulle.

Pähkinäsaaren rauha 1323 Täyssinän rauha 1595 Stolbovan rauha 1617 Uudenkaupungin rauha 1721 Evakot kulkivat talvi- ja jatkosodan aikana Etelä-Karjalan läpi. Myös monet etelä- Rautjärven Miettilään rakennetun kasarmialueen säilyneitä ra- karjalaiset joutuivat jättämään kotinsa pysyvästi tai väliaikaisesti. Parikkala. Kuva kennuksia. Kuvat Arto Hämäläinen 2007. Etelä-Karjalan museo.

Turun rauha 1743 Suomen suuriruhtinaskun- nan ja Venäjän keisarikun- nan raja 1812 Tarton rauha 1920 Moskovan rauha 1940 Moskovan välirauha 1944 Pariisin rauha 1947

Haminan rauhassa vuonna 1809 koko Suomi joutui Venäjän alaisuuteen.

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 46 Asutuksen rakenne Asutuksen kehitys erityyppisillä alueilla rakennusten uusimista. Joissakin tapauksissa on havaittavissa ryhmittymistä Sittemmin kasvu vapaa-ajan rakentamisessa on hiipunut. Taitekohta oli 1970- teiden varsille varsinkin alueilla, joissa asutus on erityisen harvaa ja asutuk- luku, jonka jälkeen rakentaminen on vähentynyt näkyvästi. Samalla vapaa- Keskustaajamat lievealueineen ovat poikkeuksetta uudistuvan asutuk- sen välissä on laajoja asumattomia alueita. ajan asunnoista on rakennettu tilavia, hyvin varustettuja ja jopa ympärivuo- sen aluetta ja rakentaminen niillä on ollut jatkuvaa. Kehitys perustuu ylei- tiseen käyttöön sopivia . Vapaa-ajan asuntojen käyttö onkin lisääntynyt huo- seen taajamoitumis- ja keskittymiskehitykseen, jonka seurauksena väestöä Muissa talouskylien keskuksissa, joil- mattavasti viime vuosikymmenen aikana ja moni kesämökki muuttuukin muuttaa ympäröiviltä alueilta ja osittain myös muista keskuksista näille alueille. la on ollut suhteellisen keskeinen sijainti ja kakkosasunnoksi, joskus jopa vakituiseksi asunnoksi. itsenäinen asema peruspalvelujen tarjoa- Taajamien lievealueiden kehityksessä näyttää jana, on tapahtunut asutuksen uusiutumista Rakennuslaki ja rantakaavasäännökset ovat ohjanneet rantarakentamista. tieyhteyksillä ja suurempien taajamien läheisyy- vielä 1970- ja 80-luvuilla. Nämä ovat ol- Rantayleiskaavoitus yleistyi 1900-luvun lopulla. Vapaa-ajan asuntojen dellä olleen merkittävä vaikutus niin rakentamis- leet tyypiltään perinteisiä, maatalouden ympäristöhaitat korostuvat pienissä vesistöissä ja tiheästi rakennetuilla ran- volyymiin kuin rakentamisen sijoittumiseenkin. harjoittamiseen perustuvia kyliä, jotka ovat ta-alueilla. Tonttien rakentaminen, maan muokkaus ja rantaviivan käsittely Lievealueet seurailevat usein pääteiden linjaa ja tarjonneet peruspalvelut lähiympäristölleen. lisäävät merkittävästi myös luonnonhuuhtoumaa. suuntautuvat kohti suurempaa keskusta. Selkeim- Viime vuosikymmenellä palveluja on lak- millään tämä piirre esiintyy kaupunkien naapuri- kautettu myös näistä kylistä ja asutus on kunnissa. taantuvaa.

Keskustaajamaan läheisesti tukeutuvat kyläkeskukset tai asutustihentymät ovat Vapaa-ajan asutus on sijoittunut omien lakiensa mukaan. Valtaosa sijait- useimmissa tapauksissa jossain määrin uusiutuvia see rannoilla tai luonto-olosuhteiltaan erityisen houkuttelevilla alueilla. Va- alueita, jopa jatkuvan rakentamisen alueita. Näi- rallisuuden kasvu, vapaa-ajan lisääntyminen ja nopea kaupungistuminen ai- denkin alueiden kehittymisessä näyttää tieyhteyk- heuttivat II-maailmansodan jälkeen vapaa-ajan asutuksen voimakkaan kasvun. sillä ja korkeammantasoisten palvelujen saavutet- tavuudella olevan merkittävä vaikutus. Sen sijaan keskustaajamaa ympäröivillä haja-asutusalueilla saattaa olla myös vanhan, taantuvan asutuksen alueita.

Kunnan ulkopuoliseen keskukseen tukeu- Mökit rakennettiin sotien jälkeisen rakentamisaallon harjalla rantaviivan tuntu- Rantoja on viime vuosina pyritty suojelemaan mm. sijoittamalla uudet loma-asun- tuvilla asutusalueilla näyttää etäisyydellä ole- maan, niitä nousi jopa pienille kallioluodoillekin. Mökit olivat enimmäkseen pie- not ryhmiksi hajanaisen rakentamisen sijaan. Rantaan jätetään suojavyöhyke ja niä ja yksinkertaisia. Suur-, Taipalsaari. Kuva Arto Hämäläinen. tierakentamista järkeistetään kokoojateillä. Kuva Arto Hämäläinen. van merkittävä vaikutus alueen kehittymiseen. Lä- hellä suurempaa keskusta sijaitsevilla asutusalu- eilla tapahtuu uudistumista ja rakentaminen voi olla jatkuvaa. Kauempana sijaitsevilla, mutta toi- minnallisesti kuitenkin suurempaan keskukseen tukeutuvilla alueilla on asutus vanhempaa ja uu- siutuminen hidasta.

Suurempaan taajamaan nähden syrjäisillä asutusalueilla asutus on enimmäkseen vanhaa ja taantuvaa. Uutta rakentamista tapahtuu yksit- täisinä tapauksina luonto-olosuhteiltaan houkutte- leville paikoille. Syrjäisten talouskylien palvelut on lakkautettu miltei poikkeuksetta. Haja-asu- tusalueilla rakentaminen on usein maatilojen asuin-

Asutuksen rakenne 47 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 48 Asutuksen rakenne Asutuksen koko kuva Ydinalueen väestönkehitys v. 1865-2006

70000 Etelä-Karjalan asutuksen rakennetta leimaa voimakas keskit- Lappeenranta 60000 tyminen Salpausselän laelle ja rinteille syntyneelle ydinalueelle, Imatra jonka muodostavat Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran taa- 50000 Joutseno jamat. Edellä mainittujen kuntien osuus on yli 70 % väestöstä 40000 ja yli 80 % työpaikoista maakunnassa. 30000

Näiden asutusalueiden kasvuun on ratkaisevasti vaikuttanut 20000 puunjalostusteollisuuden keskittyminen Saimaan etelärannalle 10000 samoin kuin Salpausselän suomat mahdollisuudet liikenteen ke- hittymiselle. Valtatie 6:n ja rautatien muodostaman valtaväylän 0 varteen on keskittynyt asutusta läpi koko maakunnan muo- 18651900 191019201930194019501960197019801990200020052006 dostaen näin ikään kuin maakunnan asutuksen selkärangan.

Muiden valta-, kanta- ja seututeiden asutusta keräävä vaiku- Maaseutukuntien väestönkehitys v. 1865-2006 tus näkyy selvimmin Lappeenranta – Savitaipale -tien varrel- la, mutta myös Lappeenrannasta Ylämaalle ja Nuijamaalle 25000 kulkevien teiden varsilla. Jossain määrin on asutustihentymiä Tiestön ja vesistöjen yhteisvaikutus asutusta houkuttelevana tekijän näkyy selvimmin mm. Lappeenrannassa, Taipalsaarella, Ruokolahdella ja Parikkalassa. Muuallakin maakunnassa 20000 myös Savitaipale – Tuohikotti -tien varrella sekä Luumäki – on pienempiä asutustihentymiä tämäntyyppisillä alueilla. Voisalmi, Lappeenranta. Kuva Arto Savitaipale -tien varrella. Hämäläinen 2007. 15000

Valta-, kanta- ja seututiestöstä syrjään jääneitä kyliä on use- 10000 assa kunnassa. Aiemmin kunnan keskuksina toimineita kirkonkyliä on jää- Kunnittainen väkiluvun kehitys nyt syrjään, kun kunnan keskustaajamaa on alettu kehittämään parempien 5000 liikenneyhteyksien varteen. Näitä ovat Rautjärven, Saaren, Luumäen ja Etelä-Karjalan ydinalue on kasvanut aina 1800-luvun lopulta asti. Lappeen- Uukuniemen kirkonkylät. Muita syrjään jääneitä kyliä ovat mm. Luumäen rannan väki on lisääntynyt koko ajan. Joutsenon ja etenkin Imatran väkiluku 0 Viuhkola, Ylämaan Ylijärvi, Ruokolahden Purnujärvi ja Pohja-Lankila, kääntyi laskuun 1980-luvulla. Maaseutukuntien väestön kehitys oli vakaata 18651900191019201930194019501960197019801990200020052006 1 Rautjärven Miettilä ja Laikko, Parikkalan Kumpu ja Uukuniemen Niukkala. lukuun ottamatta joidenkin kuntien aluemenetyksiä sodan jälkeen tai kunti- Lemi Luumäki Parikkala 2 Nämä kylät ovat pääasiassa vanhenevan väestön ja asutuksen alueita, mutta en kesken tehtyjä alueliitoksia . Maaseudulla tapahtui käänne 1950-luvulla Rautjärvi Ruokolahti Savitaipale niissä on myös nuorempaa, alle 50- vuotiasta väestöä jonkin verran. ja väestö alkoi vähentyä tasaisesti lukuun ottamatta Taipalsaaren väkilukua, Suomenniemi Taipalsaari Ylämaa joka poikkeuksellisesti lähtikin kasvuun 1970-luvulla. Lemin väkiluku kääntyi Kaiken kaikkiaan asutus kattaa maakunnan sillä tavoin tarkoin, että laajem- lievään nousuun 1970-luvun lopulla ja vakiintui 1990-luvun lopun tasolle. pia asumattomia seutuja ei juurikaan ole lukuun ottamatta Taipalsaaren poh- Taipalsaaren ja Lemin poikkeava kehitys pohjautuu paljolti kuntien alueel- 1 Alueluovutuksissa v. 1944 menettivät pinta-alastaan yli puolet , Jääski ja joisosassa sijaitsevaa puolustuslaitoksen harjoitusaluetta, Ruokolahden poh- leen kaavoittamiin asuinalueisiin, joista käydään töissä Lappeenrannassa. Uukuniemi. joisosan metsäyhtiön maita ja Ylämaan, Luumäen ja Lappeenrannan alueella Osan pinta-alastaan menettivät Rautjärvi, Parikkala, Saari, Ylämaa, Ruokolahti, sijaitsevaa pohjois – etelä suuntaista asumatonta vyöhykettä, jossa sijaitsee Simpele, Joutseno ja Lappee. mm. turvetuotantoalue sekä maakunnan länsilaidalla olevia metsäalueita. 2 Parikkalasta erotettiin Saari v. 1922 ja Simpele v. 1929. (Kartta 1). Imatran kauppala perustettiin v. 1948 osasta Joutsenoa ja Ruokolahtea sekä Jääsken Suomen puolelle jääneistä osista. ja Lappee liitettiin Lappeenrantaan v. 1967. Simpele liitettiin Rautjärveen v. 1973. Nuijamaa liitettiin Lappeenrantaan v. 1989. Saari ja Uukuniemi liitettiin Parikkalaan v. 2005.

Asutuksen rakenne 49 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Taajama-asutuksen kehitys TAAJAMIEN KEHITYS ETELÄ-KARJALASSA

Taajamaväkiluku sekä taajamien työpaikkamäärä on Lappeenrannan ohella kasvanut eniten kaupunkien läheisissä kunnissa eli Lemillä, Taipalsaarella ja Ruokolahdella. Taajamien väestökato samoin kuin taajamien työpaikkojen Kaupunkitaajamat menetykset ovat koetelleet Imatraa, Parikkalaa ja Rautjärveä. Myös Jout- seno ja Savitaipale ovat menettäneet taajamatyöpaikkojaan.

Taajamien asuinrakennuskannassa näkyy jälleenrakennusvuosien rakentamis- vilkkaus ja näitä rakennuksia onkin rakennuskannassa vielä runsaasti. Imat- ran taajamarakentamisessa on ollut notkahduksia 1960- ja 80-luvuilla, mut- ta vastaavasti tällöin on haja-asutusrakentaminen ollut hieman vilkkaampaa.

Asuinrakennukset taajamissa

2000

1800 Ulkopuoliseen työssäkäyntiin perustuvat asuinalueet hajottavat yhdyskunta- 1600 rakennetta ja lisäävät autoilua, mutta tarjoavat parhaimmillaan viihtyisän ja rau-

1400 hallisen asuinympäristön varsinkin lapsiperheille. Kuukanniemi, Lemi. Kuva Arto

1200 Hämäläinen 2007.

1000 l km 800

600

400

200 Lappeenrannan asuinrakennuskannassa taajamarakentamisen kasvu näkyy

0 selvästi ja 1980-luku oli erityisen vilkkaan rakentamisen aikaa. Maaseutu- 1921-1929 ] 1930-1939 1940-1949 1950-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 valmistumisvuosi kunnissa taajamia on rakennettu tasaisesti, mutta määrällisesti yleisimmin 100 – 250 asuinrakennusta vuosikymmenessä. 1990-luvulla on taajama- Imatra Joutseno Lappeenranta Lemi rakentaminen supistunut kaikissa kunnissa. Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Maaseututaajamat Savitaipale Taipalsaari Ylämaa Rakentamisvolyymin laskiessa 1990-luvulla on pienempien taajamien osuus rakentamisessa hieman kasvanut. Suurimpien taajamien rakentamisvolyymi Asuinrakennukset erikokoisissa taajamissa on ollut suurempi kuin pienehköjen taajamien (200 – 2999 asukasta) raken- 6000 tamisen yhteenlaskettu määrä aina 1990-luvulle saakka. Silloin Imatran kes-

kusta-alueelle valmistuneiden rakennusten määrä jäi pienemmäksi kuin 5000 maaseututaajamien yhteenlaskettu valmistuneiden rakennusten määrä. 4000

3000 Taajamien kehitys on eriytynyt niiden sijainnin ja saavutettavuuden suomien l km mahdollisuuksien mukaan. Koko maassa taajamien lukumäärä on vähenty- 2000 nyt, sillä monet pienet taajamat ovat pudonneet ulos taajamakriteereistä. Sa- 1000 malla taajamien keskimääräinen koko on kasvanut. Etelä-Karjalassa sen sijaan taajamien lukumäärä on noussut, kun syntyivät Lemin Kuukanniemi, 0 1921-1929 1930-1939 1940-1949 1950-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 Taipalsaaren Saimaanharju ja Ruokolahden Oritlampi. Myös Lemin kir- Lähde: SYKE/YKR valmistumisvuosi konkylä, Nuijamaan kirkonkylä, Saaren Akonpohja ja Rautjärven Aseman- Taajamat yhteensä 200 - 2 999 asukkaan taajamat seutu kasvoivat taajaman mittoihin. Joutsenon Konnunsuo ja Lappeenran- 3 000 - 9 999 asukkaan taajamat 20 000 - 49 999 asukkaan taajamat nan Vainikkala sen sijaan putosivat taajamakriteerin alapuolelle. 50 000 - 99 999 asukkaan taajamat

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 50 Asutuksen rakenne Yleensä ottaen taajamien kasvu on painottunut kohti suurempia taajamia, Vanhan ja uuden asutuksen alueet Uusin asutus, joksi tässä luetaan vuoden 1990 jälkeen rakennetut asuin- jotka usein ovat kuntien pääkeskuksia. Poikkeuksia tähän ovat Imatran rakennukset, kattaa erilaisilla tiheyksillä asuinrakentamiseen soveltuvat alu- keskusta-alueet, Simpele ja Parikkalan keskusta, joissa taajamaväkiluku on Syrjäiset kyläkeskukset ja haja-asutusalueet ovat väestökadon ja työpaikka- eet koko maakunnan läpi. Kokonaiskuvassa erottuu uuden asutuksen kes- supistunut viime vuosikymmeninä. menetysten seurauksena jääneet pääasiassa vanhan asutuksen alueiksi. Uu- kittyminen 6-tien varrella oleviin taajamiin ja niiden liepeille sekä leviäminen disrakentamista on näillä alueilla tapahtunut yksittäistapauksina luonto- selkeinä nauhoina Lappeenrannasta myös pohjoiseen ja etelään. Keskustaajamien ohella ovat kasvaneet ulkopuoliseen työssäkäyntiin perus- olosuhteiltaan erityisen edullisilla alueilla tai taajamien lievealueilla. 1950-lu- tuvat pienemmät asutustaajamat. Niinpä lähellä suurta keskusta olevat Jurvala, vulla rakennettuja asuinrakennuksia on rakennuskannassa vielä paljon. Myös Vilkkainta on rakentaminen ollut luonnollisestikin taajamissa ja kuntien Kuukanniemi, Saimaanharju, Oritlampi ja Huhtasenkylä ovat olleet taajama- 1980-luvulla rakennettiin edellisiä vuosikymmeniä vilkkaammin. 1990-luvulle keskustoissa. Ydinalueen lisäksi on rakennettu suhteellisen vilkkaasti Luu- väestöltään kasvavia alueita. Myös Korvenkylä on säilyttänyt väestönsä tultaessa vauhti laantui muualla paitsi Lappeenrannassa, jossa rakennettiin mäen Taavetissa ja Jurvalassa, Taipalsaaren kirkonkylässä ja Saimaanharjulla viime vuosikymmeninä. Suurempaan keskukseen nähden kauempana sijaitse- vielä viime vuosikymmenellä melko vilkkaasti kaupungin lievealueilla. sekä Ruokolahden kirkonkylässä. Taajamien lievealueille on rakennettu uutta vissa Vainikkalassa ja Asemanseudulla on kehitys sen sijaan ollut päinvastaista. kaikissa suurimmissa taajamissa. Tienvarsille on rakennettu vilkkaimmin Lap- Samalla, kun asutus siirtyy muuttotappioalueilla reunoilta keskuksiin, otetaan peenrannasta lähtevien teiden varsille sekä yleensäkin taajamia yhdistävien Keskustaajamaan tukeutuvassa Särkisalmen taajamassa väestö on ollut hie- keskusten ympäristössä uusia alueita asuinkäyttöön. Näin syntyy leimalli- tieosuuksien varsille. noisessa kasvussa. Samoin Akonpohja ja Nuijamaan kirkonkylä, joilla on sesti vanhan asutuksen alueita ja toisaalta uuden asutuksen alueita. Kaupun- ollut oma asemansa peruspalvelujen tarjoajana lähiympäristölleen, ovat kas- kien lievealueiden haja-asutus on kasvanut Lappeenrannassa 1990-luvulta Hajarakentamista on ollut eniten Parikkalan ja Ruokolahden kunnissa sekä vattaneet väestöään niin, että ovat saavuttaneet taajaman statuksen. lähtien, mutta Imatralla taas lievealueen haja-asutusrakentaminen on vähen- Luumäki – Lemi – Savitaipale – Taipalsaari -alueella. Asutus sijoittuu usein tynyt jo pidemmän aikaa, tosin laantuen. Imatralla uutta asutusta on syntynyt kyliin ja teiden varsille, mutta myös vesistöjen äärelle tai ulottuville on raken- Alueellisesti ovat laajentuneet viime vuosikymmeninä selvimmin Lappeen- kaupunginosien välisille alueille. (Kartta 2) taminen ollut suosittua. (Kartta 3) rannan lisäksi Savitaipaleen kirkonkylän, Luumäen Jurvalan, Lemin kirkon- kylän, Taipalsaaren Saimaanharjun ja Ruokolahden kirkonkylän taajamat.

Asuinrakennukset haja-asutusalueilla

600

500

400

300 l km

200

100

0 1920 1921-1929 1930- 1940- 1950- 1960- 1970- 1980- 1990- 1939 1949 1959 1969 1979 1989 1999 valmistumisvuosi

Imatra Joutseno Lappeenranta Lemi Syrjäisillä haja-asutusalueilla saattaa vaikkapa vesistö, Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti maisema tai etelärinne houkuttaa yksittäisiä rakentajia. Savitaipale Suomenniemi Taipalsaari Ylämaa Tönkivaara, Parikkala. Kuva Arto Hämäläinen 2007.

Asutuksen rakenne 51 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 52 Asutuksen rakenne Asutuksen rakenne 53 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Asuminen eri talotyypeissä Vapaa-ajan asutus

Suomessa on perinteisesti asuttu yhden talouden taloissa sekä maaseudulla Vapaa-ajan asunnoista suurin osa sijoittuu rannoille tai rannan tuntumaan. että esiteollisissa puukaupungeissa. Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä Vapaa-ajan asumusten rakentaminen on ollut vilkkainta luonnollisesti on suomalainen asuminen muuttunut kerrostalovaltaisemmaksi – erityisesti vesistöisimmissä kunnissa eli Taipalsaarella, Ruokolahdella, Savitaipaleella toisen maailmansodan jälkeisen laajan lähiörakentamisen myötä. Nyttem- ja Luumäellä. Näistä eniten on supistumista rakennusmäärissä tapahtunut min rakentamisen painopiste on kuitenkin siirtynyt kohti pientalorakentamista. 1970-luvun huippuvuosien jälkeen Luumäellä ja Savitaipaleella. Saimaan rannoilla eli Taipalsaarella ja Ruokolahdella rakentaminen vakiintui 1990- Etelä-Karjalan asuinrakennuskannassa näkyy jälleenrakennusvuosien vilkas luvulla edellisen vuosikymmenen tasolle, Taipalsaarella jopa hieman kasvaen. pientalorakentaminen. Noususuunta jatkui ja 1980-luvulla valmistui pienta- loja kaikkein eniten. 1990-luvulla pientalojen rakentaminen alkoi supistua Kokonaisuudessaan vapaa-ajan asutus levittäytyy vyöhykkeinä kummankin huomattavasti yleisen rakentamisvilkkauden hiipumisen seurauksena. Ker- Salpausselän pohjoispuolisille järvialueille. Salpausselkien alapuolisilla “kui- rostaloalueiden rakentaminen saavutti huippunsa 1970-luvulla, jonka jälkeen villa” alueilla on vain yksittäisiä asumuksia. Laajimmat yhtenäiset tihentymät valmistuneiden rakennusten määrä asuntokannassa on hienoisesti laskenut. ovat Luumäen, Lemin ja Taipalsaaren alueella, mutta tihentymiä on myös Suomenniemellä ja Ruokolahdella. Pientalopainotteisuus vaikuttaa asutuksen rakenteeseen hajauttavasti. Sen Kerrostalo on yleisin asumismuoto taajamissa. Asunnoista 40 % sijaitsee kerros- voimakkuuteen vaikuttaa kuitenkin asuntojen ja asuntoalueiden sijoittaminen taloissa. Rakentamisen huippu seurailee taajamoitumisen ja maaltamuuton ke- Vesistöt ovat määräävä tekijä alunpitäen vapaa-ajan asunnoksi rakennettu- olemassa olevaan asutukseen nähden, asuntoalueiden tiiviys, tonttikoot jne. hitystä. Huhtiniemi, Lappeenranta. Kuva Arto Hämäläinen 2007. jen asuntojen sijoittumisessa. Saimaan sekä suurimpien järvien rannat ovat miltei poikkeuksetta rakennettuja. Myös pienempien järvien ja lampien ää- rellä on vapaa-ajan asutusta jonkin verran ja jopa alueilla, joilla ei ole yhteyt- tä vesiin. Viime mainitut asumukset lienevät esim. perittyjä asuntoja, joiden käyttötarkoitus on siinä yhteydessä muuttunut vakinaisesta asunnosta va- paa-ajan asunnoksi. (Kartta4)

Viime vuosina ovat venäläiset hankkineet kiinteistöjä kasvavaa vauhtia Ete- lä-Karjalasta. Määrällisesti eniten on kauppoja tehty Ruokolahdella, Taipalsaarella, Imatralla ja Lappeenrannassa. Eniten rantatontteja on myyty Ruokolahdella ja Taipalsaarella. Kauppoja ovat tehneet niin yhtiöt, firmat Toiveiden täyttymys vai mahdollisuuksien kompromissi? Rivitaloasuminen kuin yksityisetkin. Suomalaisista yhtiöistä esim. UPM on myynyt rantatontteja on yleistynyt taajamoitumisen seurauksena myös maaseutukunnissa. Ta- venäläisille Rautjärvellä. vallista on vanhusten siirtyminen taajamaan palveluiden äärelle. Lemin kir- Asuinrakennukset kerrostalo- ja pientaloalueilla konkylä. Kuva Arto Hämäläinen 2007.

5000 Vapaa-ajan asunnot

4500 900 Kerrostaloalueet 800 4000 yhteensä 700 3500 Pientaloalueet yhteensä 600

3000 500 400 l km 2500 300 l km 2000 200 100 1500 0 1000 1920 1921-1929 1930- 1940- 1950- 1960- 1970- 1980- 1990- 1939 1949 1959- 1969 1979 1989 1999 500 valmistumisvuosi 0 Imatra Joutseno Lappeenranta Lemi 1921-1929 ]1930-1939 1940-1949 1950-1959 1960-1969 1970-19791980-1989 1990-1999 Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti valmistumisvuosi Savitaipale Suomenniemi Taipalsaari Ylämaa

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 54 Asutuksen rakenne Asutuksen rakenne 55 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 56 Asutuksen rakenne Autioitumisuhka ASUTUKSEN RAKENTEEN KEHITTÄMINEN Esimerkiksi runsaampi hajarakentaminen aiheuttaa usein ennalta suunnit- telemattomia palvelutarpeita asemakaava-alueen ulkopuolella. Väestön ikään- Autioitumisuhka on suurin kunnittain tarkasteltuna Suomenniemen kunnassa, Eri energiamuotojen käytön yleisyys sekä kotimaisuusasteen nostamiseen ja tyessä ongelma vielä korostuu entisestään. Väestöä menettävässä kunnassa mutta autioitumista tapahtuu merkittävässä määrin myös Savitaipaleen, Luu- energian tuotannon monipuolistamiseen tähtäävät tavoitteet vaikuttavat asu- vähäinenkin hajarakentaminen voi merkitä myös kaava-alueen jäämistä kes- mäen ja Ruokolahden kunnissa. Yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa tuksen rakenteeseen. Esimerkiksi sähkön, maa- tai vesilämmön, bio- keneräiseksi ja hukkainvestoinnit jäävät kunnan asukkaiden maksettavaksi. autioitumisuhkan olevan suurin maakunnan reuna-alueilla ja sellaisilla taaja- polttoaineiden tai aurinkoenergian käytön lisääntyminen sallii ja suosii Jälkikäteen on työlästä laatia asemakaavaa ja rakentaa kunnallistekniikkaa mien välisillä alueilla, joista on pitkä matka kumpaankin taajamaan (esim. hajautetumpaa asutusrakennetta. Aluelämmitys ja maakaasun pienjakelu taas hajanaisesti toteutuneille alueille. Ruokolahden kk – Rautjärven Simpele, Savitaipaleen kk – Luumäen Taa- edellyttävät tiiviimpää asutusrakennetta. vetti, Parikkalan Simpelejärven länsiranta) sekä kaikkien kuntien reuna-alu- Suunnittelematon haja-asutus lisää myös liikennettä ja siten asukkaiden eilla, mistä on pitkä matka keskustaajamaan. Yhtenäisiä vanhenevan väes- Monet taloudelliset seikat puoltavat tiiviimpää asutuksen rakennetta. Kun- liikkumiskustannuksia sekä kunnan ja valtion kuljetuskustannuksia. Lisään- tön alueita saattaa olla myös aivan keskustaajaman liepeillä (Savitaipaleen nallistekniikan, joukkoliikenteen sekä palvelujen järjestämisen ja saavutet- tyvä autoliikenne lisää liikenneväylien rakentamistarpeita, polttoaineen kulu- kk, Luumäen Taavetti). tavuuden turvaaminen on helpompaa ja taloudellisesti edullisempaa, kun asutus tusta, päästöjä ja melua. Haja-asutus voi osaltaan lisätä pintavesien on keskitetympää. Tiiviimmällä asutusrakenteella päästään lyhyempiin työ- rehevöitymistä. Rakentaminen myös muuttaa maisemaa. Näkymät voivat Yleensä ottaen taajaman ympäristössä on sekä nuoremman väestön että matkoihin ja tehokkaampiin kuljetusjärjestelmiin. Myös luonnonvaroja ja muuttua ikävälläkin tavalla, jos rakentaminen on muuhun rakennuskantaa vanhenevan väestön alueita lomittuneina toisiinsa. Yhtenäisimpiä nuorem- taajamien ulkopuolisia luontoalueita pystytään säästämään paremmin, kun sopimatonta tai sijoittuu avoimelle pellolle tai muutoin näkyvälle paikalle. man väestön alueita löytyy ydinalueen taajamien lisäksi Lappeenrannan yhdyskunnat ovat eheitä ja energiatehokkaita. Jatkossa tulisikin yhdyskunnissa keskustaajaman eteläpuolelta sekä Taipalsaaren, Joutsenon ja Lemin Lap- täydentää olemassa olevaa rakennetta ja hyödyntää jo tehtyjä yhdyskunta- Omakotitalo on vanha tapa asua. Sen suosio on nousussa koko ajan. peenrantaan suuntautuvista osista. Pienempiä keskittymiä on Luumäellä 6- rakenteellisia investointeja. Omakotitaloalueista ei kuitenkaan saisi muodostua “nukkumalähiöitä”, jois- tien eteläpuolella, Lemin kk:n ja Savitaipaleen kk:n välillä, Ruokolahden kk:n sa ei ole palveluita eikä julkista liikennettä. Keskittyminen omakotitaloihin ei liepeillä sekä Simpeleen ja Parikkalan keskustaajaman välisen 6-tien varrel- Asutuksen rakenteen kehittämisessä tarvitaan lisää suunnitelmallisuutta kun- saisi myöskään hidastaa uusien asumismuotojen ideointia. Tiiviimpää asu- la. (Kartta 5) tien maan hankintaan ja kaavoitusta kunnan omistamille maille. Myös osal- tuksen rakenteeseen päästään etenkin taajama-alueille soveltuvalla tiivis – listumista ja ihmisten kiinnostusta on viritettävä kaavoitusta kohtaan. Sitä matala -periaatteella toteutettujen pientaloalueiden avulla. vaimentaa tällä hetkellä se, että kaavoitusprosessi on niin pitkä, että kiinnos- tus tahtoo lopahtaa kesken. Maaseudun rakentamisen keskittämisellä ainakin peruspalvelut omaaviin kyliin turvattaisiin palvelujen säilymistä myös tulevaisuudessa. Kyläympäristön ehey- tymistä ja tasapainoista kehitystä voitaisiin edistää esim. kyläkaavojen tai Autioitumisuhka on todellisuutta monilla alueilla. Autioituminen alkoi jo 1970- -suunnitelmien laatimisella yhdessä kyläläisten kanssa. luvulla. Autioituvilla alueilla lisää väkeä voisi tulla ainoastaan muuttoliikkeen kautta, sillä niillä ei ole ikärakenteesta johtuen enää luonnollista väestökasvua. Näille Palvelualojen kasvu ja palvelujen keskittyminen ohjaa asutusta entisestään alueille jää asuntoja ja muuta rakennuskantaa tarpeettomaksi samaan aikaan, Hajanainen yhdyskuntarakenne ja palvelujen sekä julkisen liikenteen puuttuminen kun kasvualueille rakennetaan uutta. Suomea rakennetaan näin kolmanteen suurempiin keskuksiin. Perinteinen haja-asutus tulee edelleen vähenemään. asuinalueelta lisäävät yksityisautoilua väistämättä. Kuva Arto Hämäläinen 2007. kertaan. Myrä, Lappeenranta. Kuva Arto Hämäläinen 2007. Kausiluonteinen asuminen maaseudulla tai paluumuutto saattaa jonkin ver- ran lisääntyä, mutta ei olennaisesti muuta haja-asutusalueiden kokonaisilmettä vanhan asutuksen tai jopa autioitumisen alueina. Ns. etätyö soveltuu vain harvoille ammattialoille eikä sekään tule näkymään merkittävästi asutuksen rakenteessa.

Rakentamistarvetta ja asutuksen rakennetta tulee muokkaamaan myös ih- misten asuntoonsa ja asuinympäristöönsä kohdistamien laatuvaatimusten kasvu. Viihtyisän, luonnonkauniin ja rauhallisen asuinympäristön vuoksi ol- laan valmiita pidempiin asiointi- ja työssäkäyntimatkoihin. Isotonttinen maan- tasoasuminen on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Tämä saattaa vaikut- taa asutukseen hajauttavasti sekä lisää liikkuvuutta ja autoistumista edelleen. Tämä asutus sijoittuu taajamien lievealueille tai kaupunkien naapurina oleviin maaseutukuntiin.

Asutuksen rakenne 57 Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 Tiiviillä pientaloalueella voi olla yhtä suuri kaavatehokkuus, kuin vaikkapa 1960- Luonnonkauniin asuinympäristön houkutus. Partakoski, Savitaipale. Kuva Arto Alueilla, joilla on arvokasta vanhaa rakennuskulttuuria ja omaleimaisuutta, on luvulla rakennetuilla kerrostaloalueilla. Kuva Arto Hämäläinen. Hämäläinen 2002. uusi rakentaminen sopeutettava siihen niin, että saataisiin säilymään kunkin alu- een ominaisimmat ja arvokkaimmat piirteet. Ristimäki, Parikkala. Kuva Arto Hä- mäläinen 1986.

Toisaalta vaikka asumisväljyysvaatimukset ovat kasvaneet ja asuntokuntien Vapaa-ajan asuntojen muuttamista ympärivuotisiksi asunnoiksi tulee tehdä koko pienentynyt, yksin asuvien määrä on kuitenkin kaikkein nopeimmassa suunnitellusti, koska myöhemmin kunnalle voi syntyä yllättäviä rasitteita kun- kasvussa. Tämä taas edellyttäisi pienimuotoisempaa, kenties yhteisöllisem- nallistekniikan, palveluiden ym. hoitamisessa. Uudet asukkaat tuovat kun- pää asumismuotoa ja näin ollen tiiviimpää asutusrakennetta. taan verotuloja, mutta voivat toisaalta lisätä esimerkiksi terveydenhuollosta, LUKEMISTA kotihoidosta ja koulukuljetuksista aiheutuvia kustannuksia. Myös vesi- ja Asutuksen rakenne Etelä-Karjalassa. Etelä-Karjalan seutukaavaliitto. 1986 Kaiken kaikkiaan asuminen monimuotoistuu asukkaiden erilaisten elämän- jätehuollon vaatimukset kasvavat. Suunnittelun avulla näihin voidaan varautua tapojen ja -tyylien saadessa enemmän sijaa elämänkäytännöissä ja myös ja sovittaa eri toiminnot toisiinsa niin, että ne eivät häiritse vaan tukevat toisiaan. Etelä-Karjalan historian kuvia. Etelä-Karjalan maakuntaliiton kotiseutusarja. 1985. suunnittelussa. Asuntojen kokovaihtelut tulevat olemaan nykyistä suurem- mat. Pienien keskustan sinkkuasuntojen lisäksi tarvitaan uusperheiden jous- Venäläisten loma-asutus rannoillamme on vielä enemmän yksittäistapauksia. Itä-Suomi ja Pietari. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta.1997. tavia tila-asuntoja. Myös työ, asuminen ja vapaa-aika voisivat lomittua luon- Mikäli tämä loma-asutus lisääntyy merkittävästi tulevaisuudessa, saattavat Karjala: 1: Portti itään ja länteen 1981 tevasti uudenlaisilla monimuotoasumisen alueilla. Tulevaisuudessa asunto- suuret, ylelliset ja tarkoin vartioidut “datshat” ja laivaveneet vaikuttaa tunnel- alueiden kehittämistalkoisiin tarvitaankin paljon uusia, alan ulkopuolisia aja- miin ranta-alueilla ainakin paikoittain. Loma-asutuksen mittakaava tulisikin Karjala: 4: Karjalan vaiheet 1983 tuksia sekä lähellä käyttäjätarpeita olevia tahoja. muun rakentamisen tavoin sopeuttaa ympäröivään luontoon, ranta-alueen Kilpailukykyä, hyvinvointia ja ekotehokkuutta. Ympäristöministeriö. Suomen luonteeseen ja rakennuskulttuuriin. ympäristö 31/2006 Vapaa-ajan asutuksen rakentamisvauhti on hiipumassa ja suuntautuu tule- vaisuudessa enemmän vanhan asuntokannan korjaukseen. Uutta ranta- Asuntoalueen viihtyisyydelle asetettujen vaatimusten kasvaessa maiseman ja Lappeenrannan historia 1812-1917. Anu Talka, Pia Puntinen. 2005 rakentamista säädellään rantaosayleiskaavojen avulla melko tarkkaan pyr- luonnon vetovoimatekijöiden vaikutus asutuksen sijoittumiseen tulee Omakotiasuminen Suomessa. Suomen Kotiseutuliitto. A:10 2004 kien minimoimaan rakentamisen haitat ympäristölle ja säilyttämään arvok- voimistumaan. Tämä saattaa tuottaa valinta- tai ristiriitatilanteita suhteessa kaimmat luontoalueet rakentamattomina. Kaava-alueen ulkopuolelle raken- ympäristön ja alkuperäisluonnon suojeluun ja säilyttämiseen. Varsinkin kes- Pien-Saimaan kulttuuriretkiopas. Jukka Luoto ja Anu Talka. 2007 tamisen sallivien poikkeuslupapäätösten määrä on vähentynyt viime vuosi- kusten läheisiin arvokkaisiin maisemakokonaisuuksiin kohdistuu kasvavia Suomen kartasto, vihkot 270, 312-313, 341-344 na. Vapaita rantoja tulee varata joko luonnonsuojelun tai virkistyskäytön muutos- ja rakennuspaineita. perusteella riittävästi myös asutuskeskusten läheisyydessä. Viekö hajarakentaminen kuntaa vai kunta hajarakentamista? Suomen kunta- liitto 2004

Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys, osa 2 58 Asutuksen rakenne