Juhani Kakkuri

MEMOIRS FROM FROM MEMOIRS MUISTELMIA

GEODEETTIEN MAAILMASTA THE WORLD OF WORLD THE GEODESY

Muistelmia geodeettien maailmasta 162 Memoirs From the World of Geodesy

fgi publications № 162

Juhani Kakkuri

MUISTELMIA GEODEETTIEN MAAILMASTA MEMOIRS FROM THE WORLD OF GEODESY

KIRKKONUMMI 2021 Muistelmia geodeettien maailmasta Memoirs From the World of Geodesy FGI publications № 162

© Juhani Kakkuri Julkaisija All rights reserved. Maanmittauslaitos PL 84 Cover image Erkki Heikkilä 00521 Helsinki Painopaikka Grano Oy, Helsinki 2021 Souces for illustrations are mentioned in the captions. Published by the National Land Survey of Finland ISBN 975-951-48-0268-3 (print) P.O.Box 84 ISBN 975-951-48-0269-0 (electronic) 00521 Helsinki ISSN 2342-7345 (print) Finland ISSN 2342-7353 (electronic) Printed by Grano Oy, Helsinki 2021

2 Sisällys Contents Lukijalle 7 To the reader Kotipitäjäni Kurikka 11 My home town Kurikka Elämää laajoilla lakeuksilla 12 Life in the flat lands Äitini sukua 14 My mother’s family Perhe-elämää Kurikassa 15 Family life in Kurikka Opinalkeet 17 My learning path Yksitoista kuukautta sotaväessä 22 Eleven months in the military Kesät kuluivat kenttätöissä 24 Fieldwork during summers Lapin vaaitukset 28 Levelling in Lapland Opiskelua Helsingin yliopistossa 29 Studies at Helsinki University Ylijohtajaksi 33 Appointment as director general Satelliittilaser 36 Satellite laser ranging system Lootuksenkukkia etsimässä 39 Looking for lotus flowers Kiinalainen oppilaani 55 My student from China Japani, nousevan auringon maa 57 Japan – Land of the Rising Sun Suuri ja mahtava Venäjä 60 Great and mighty Russia Matka Garmin geofysikaaliselle 61 Travelling to the geophysical test site koekentälle in Garm Käynti Valamon saarella 70 Visiting Valaam island Entinen emämaamme Ruotsi 72 Sweden – our former mother country Saksan demokraattinen tasavalta 75 German Democratic Republic Saksan liittotasavalta 77 Federal Republic of Germany Lorelei legenda 81 Legend of Lorelei Nottinghamin yliopisto 82 University of Nottingham Massapiste­keino 83 The mass point method Australia ja Etelän risti 86 Australia and the Southern Cross Matkoja Yhdysvalloissa 88 Travels in the United States YK:n kartografian toimiston kokoukset 89 Meetings of the UN Cartographic Section Pitkä kiertomatka 90 A long detour Jääjärviä ja tulva-aaltoja 94 Ice lakes and flood waves Kanada, Yhdysvaltain naapuri 98 Canada–the neighbour of the United States Käynti Columbian jääkentällä 100 Visiting the Columbia Icefield Leilan kanssa Kanadassa 102 In Canada with Leila Muistelmieni lopuksi 103 In conclusion Julkaisut ja artikkelit 105 Publications and articles Tietokirjoja 115 Non-fiction books Suomen Geodeettisen laitoksen julkaisut 116 Publications of the Finnish Geodetic Institute

3 Omistettu pojanpojalleni Joonatan Kakkurille

Dedicated to my grandson Joonatan Kakkuri

Lukijalle To the reader

oin vuosi sitten, jonkin verran ennen bout a year ago, just before the Nkoronaepidemian alkua, Paikkatie- Acoronavirus epidemic broke out, tokeskuksen ylijohtaja, professori Jarkko professor Jarkko Koskinen, deputy direc- Koskinen kysyi minulta, voisinko kir- tor general at the Geospatial Research joittaa kirjan elämäni eri vaiheista ja Institute (FGI), asked me if I could write ajastani Geodeettisen laitoksen ylijoh- a book about my life and career as the tajana, ja asiaa jonkin aikaa pohdittuani director general of the Finnish Geodetic päädyin siihen tulokseen, että miksikäs Institute. After some consideration, I en. Olen aikaisemmin kirjoittanut elä- thought, “Yes, why not?”. As I have also mäkerralliset teokset sekä suomeksi written the biography of V. A. Heiskanen että englanniksi V. A. Heiskasesta ja and T. J. Kukkamäki, both in Finnish T. J. Kukkamäestä, joten minulla lienee and in English, I have some experience jonkin verran kokemusta elämäkertojen in writing memoirs. kirjoittamisesta. I was born in Kurikka in Southern Minä olen syntynyt Kurikassa Ete- Ostrobothnia and spent all my childhood lä-Pohjanmaalla ja viettänyt siellä kaikki and youthful days there. For all six years lapsuuteni ja nuoruuteni päivät. Kan- of elementary school, I went to Oppaan- sakoulua kävin täydet kuusi vuotta mäki, close to Lapioneva, a place famous Oppaanmäellä, lähellä kevättulvista for its spring floods. After that, I spent tunnettua Lapionevaa. Sen jälkeen kävin four years at our village middle school. At nelivuotisen keskikoulun kirkonkylässä. the time, there was no upper secondary Kurikassa ei vielä silloin ollut yliopistoon school in Kurikka, preparing me for johtavia lukioluokkia, joten pidin yhden university studies, so I decided to take välivuoden. Aikani kuluksi opiskelin a gap year. To pass the time, I studied maantiedettä Kansanvalistusseuran geography by participating in a corre- kirjeopistossa. Sitten pakkasin tavarani spondence course of the Finnish Lifelong ja matkustin Helsinkiin suorittaakseni Learning Foundation. Next, I packed up lukioluokat siellä. Ylioppilaaksi valmis- my bags and moved to Helsinki to attend tuin Arkadian yhteislyseosta vuonna an upper secondary school. I graduated 1955. from Arkadia upper secondary school Asepalveluksen jälkeen opiskelin in 1955. Helsingin yliopistossa geofysiikkaa ja Following my military service, I fysiikkaa, kummassakin laudaturin studied geophysics and physics, advanced oppimäärän. Tukiaineeksi suoritin mate- studies in both subjects, at the University matiikassa cum lauden oppimäärän ja of Helsinki. As a supporting minor sen päälle differentiaalilaskennassa lau- subject, I completed intermediate studies daturkurssin. Siitä alkoi nousuni ”tiedon in mathematics, plus advanced course

7 portailla” yhä ylemmäksi, ensin filosofian in differential equations. That marked tohtoriksi akateemikko Yrjö Väisälän the start of my ascent on the “steps of myötävaikutuksella, sitten professoriksi, knowledge”, first graduating as a doctor ylijohtajaksi ja lopulta kotimaisten ja of philosophy with the assistance of ulkomaisten tiedeakatemioiden jäseneksi. academic Yrjö Väisälä, then as a professor Tämä kirja on syntynyt ylijohtaja, until being appointed director general professori Jarkko Koskisen ja Kansain- and finally a member of Finnish and välisen Geodeettisen Assosiaation pää- international scientific academies. sihteerin, professori Markku Poutasen This book would not have been suosiollisella avustuksella, josta olen possible without the help of professor kummallekin kiitollinen. Kiitokset myös Jarkko Koskinen and professor Markku Maanmittauslaitoksen pääjohtaja Arvo Poutanen, Secretary General of the Kokkoselle tuesta tämän kirjan julkai- International Association of Geodesy semiseen Paikkatietokeskuksen julkai- (IAG). I would like to extend my thanks susarjassa. Poikaani Juhaa, tytärtäni to both of you. I would also like to thank Leilaa ja miniääni Riikka Itäpäätä kiitän Arvo Kokkonen, Director General of the hyvästä huolenpidosta, jota ilman kirjoit- National Land Survey of Finland (NLS), tamisesta tuskin olisi tullut mitään. for your support in publishing this book in the FGI publication series. Finally, I Helsingissä syyskuun 23. päivänä 2020 would like to thank my son Juha, my daughter Leila and my daughter-in-law Juhani Kakkuri Riikka Itäpää for your care; I could not have written this book without it.

Helsinki, 23 September 2020

Juhani Kakkuri

8 Omakuva. Öljymaalaus vuodelta 1992

Self-portrait. Oil painting from 1992

9 Kotipitäjäni Kurikka My home town Kurikka

urikka on historiallinen pitäjä. Sinne urikka has a colourful history. The Kjohti aikoinaan Etelä-Suomen ja Poh- Koldest connecting road between janmaan vanhin yhdystie, ns. Kyrönkan- Southern Finland and Ostrobothnia used kaan vanha talvitie, jota on kesälläkin to lead there, the old Kyrönkangas winter paljon käytetty. Jaakko Ilkan joukot road, which was also busy in summer. samosivat sitä pitkin Nokialle surman Jaakko Ilkka’s troops trekked it to meet suuhun nuijasodan ensimmäisessä vai- their fate in Nokia during the first stages heessa. Toisessa vaiheessa tulivat Klaus of the Cudgel War. Baron Klaus Fleming’s Flemingin huovit. He etenivät Kyrönjoen fleet followed during the second stage. jäällä ja rannoilla kolmena joukkona They advanced to the villages of Kurikka Kurikan ja Tuiskulan kylien alueelle. and Tuiskula in three groups along the Nuijamiehet perääntyivät tulosuun- ice and shores of Kyrönjoki river. Peas- taansa, mutta saartoa pelätessään he ryn- ants retreated to where they had come täsivät Santavuoren puolelle. He kokivat and, being afraid of being surrounded, kovan kohtalon: arviolta 2 500 nuija- they fled to Santavuori. They came to a miestä tapettiin, vain 500 säästyi. devastating end: some 2,500 peasants were killed and only 500 were spared.

11 Elämää laajoilla lakeuksilla Life in the flat lands

uten kerrottu, minä olen syntynyt s I said, I was born in Kurikka, also KKurikassa, jota on myös Paitapiiskan Aknown as the Paitapiiska church kirkonkyläksi sanottu. Synnyin siellä village. I was born there on 12 September syyskuun kahdentenatoista päivänä 1933 1933 around noon. My brother Pekka fol- puolen päivän aikaan. Veljeni Pekka syn- lowed some thirty minutes later. We were tyi puolisen tuntia myöhemmin. Olimme identical twins, perfect mirror images. identtisiä kaksosia, samannäköiset kuin Other members of our family were Vesa, kaksi marjaa. Muita perheemme jäseniä who passed away as a child, Maija-Liisa olivat lapsena nukkunut Vesa, Maija-Liisa and Osmo. ja Osmo. My father was born in Kurikka on 3 Isäni syntyi Kurikassa joulukuun December 1902. His last name Kakkuri, kolmantena päivänä vuonna 1902. Hänen or Rinta-Kakkuri to be exact, came from sukunimensä Kakkuri, oikeammin the red-throated loon (“kaakkuri” in Rinta-Kakkuri, juontui kaakkurista, Finnish), a colourful bird which used kirjavasta linnusta, joita uiskenteli taka- to swim in the Kakkorinkoski bay in vuosina Kauhajoessa Kakkorinkosken Kauhajoki river. They even had songs suvannossa. Niistä tanhuissa laulettiin: made about them: “Red-throated loon, ”Kakkori kikkori kirjava lintu, viidellä a colour­ful bird, sings with five or six kuudella äänellä vinkuu”, kuten Samuli voices”, like Samuli Paulaharju illustrated Paulaharju on kirjassaan ”Rintakyliä ja in his book “Rintakyliä ja larvamaita” larvamaita” kertonut. Samaa laulua lie- (Villages and homelands). The old Kak- nee kitkutellut Kakkorinkosken vanha korinkoski mill maybe creaked in tune vuoromylly viljaa jauhaessaan. with the same song when grinding grain. Isäni Paavo Kakkurin vanhemmat My father Paavo Kakkuri’s parents olivat Juho Samuelinpoika Rinta-Kakkuri were Juho Samuelinpoika Rinta-Kakkuri (1854−1911) ja Hilma-Sofia Juhontytär (1854–1911) and Hilma-Sofia Juhontytär Harju-Krekola. Juholla oli huollettavana Harju-Krekola. Juho took care of a large suurperhe, 23 lasta, joista 5 vanhinta oli family: 23 children, the five eldest of Juhon edesmenneen ensimmäisen vaimon whom he had with his late wife, and the ja muut 18 toisen vaimon Hilma-Sofian other 18 with Hilma-Sofia, his second maailmaan saattamia. Isäni oli perheen wife. My father was the youngest of the pojista nuorin. Juho oli riski mies, viinaan family’s boys. Juho was a strong man who menevä kuten eteläpohjalaiset miehet liked his liquor, like all men in Southern puukkojunkkarien aikakaudella. Keväisin Ostrobothnia during the era of the hän haki hevosella suolasilakkaa Kristii- knife-fighters and troublemakers known nankaupungista, nelikon tai kaksi, joskus as “Puukkojunkkarit” in Finnish. In the enemmänkin ruisleivän päälle pantavaksi. spring, he used to ride his horse to Kris-

12 Eräänä vuonna keväällä, kun Juho tiinankaupunki to pick up salted herring, oli palaamassa Kristiinankaupungista a quarter or half a barrel, sometimes even kotiin, oli hän juovuspäissään kovalla more to enjoy on rye bread. äänellä laulaa hoilottanut peräkärryillä. One spring, when Juho was returning Hevonen osasi viedä juopon kotiin ohjaa- home from Kristiinankaupunki, he was mattakin. Kun vallesmanni oli tullut singing loud, drunk, on his horse car- Kauhajoella häntä rauhoittelemaan, oli riage. The horse knew to take the drunk hän ottanut vallesmannia rinnuksista home, without anyone holding the reins. kiinni ja tuupannut märkään maantien­ When the police chief then came all the ojaan. ”Moon Kakkorin Juho Kurikasta, way from Kauhajoki to calm him down, sopii kysyä perähän!”, oli hän ilmoittanut he grabbed the police chief by his lapels vallesmannille. Eipä kysynyt vallesmanni and shoved him into a wet ditch by the perähän. Niin on minulle kerrottu. road. “I’m Juho Kakkori from Kurikka, come and get me!” he shouted at the police chief. The police never came. At least that is what I have been told.

Isoisäni Juho Kakkuri 1900-luvun alussa.

My grandfather Juho Kakkuri at the beginning of the 1900s.

13 Äitini sukua My mother’s family

itini Lyyli oli ikivanhaa euralaista y mother Lyyli came from the ÄBjörnin sukua. Hänen esivanhem- Mhistorical Björni family based in piensa joukossa oli ollut kirkonmiehiä jo Eura. Her grandparents included notable 1600- ja 1700-luvuilla, nimittäin Juhana church figures from the 17th and 18th Eerikinpoika Laihiander, Euran kappa- centuries, like Juhana Eerikinpoika Lai- lainen 1687−1703, Henrikki Juhanan- hiander, a chaplain in Eura in 1687–1703, poika Laihiander, Säkylän kirkkoherra Henrikki Juhananpoika Laihiander, the 1730−1753 ja Juhana Henrikinpoika Lai- vicar of Säkylä in 1730–1753, and Juhana hiander, joka oli Euran kirkkoherrana Henrikinpoika Laihiander, who was the 1748−1769 ja Närpiön kirkkoherrana vicar of Eura in 1748–1769 and the vicar 1766−1794. of Närpiö in 1766–1794. Äitini isä oli Kaarlo Kustaa Teodor My mother’s father was Kaarlo Kustaa Vuorinen (1868−1939) ja äiti Naema Teodor Vuorinen (1868–1939), and her Maria Valli-Björni. Isoisä oli Karl Viktor mother was Naema Maria Valli-Björni. Vuorinen (1830−1899), entinen Berghäll, Her grandfather was Karl Viktor Vuori- joka oli vihitty papiksi 1859. Euran kirk- nen (1830–1899), formerly Berghäll, who koherrana hän oli 1885−1899. Isoäiti oli was ordained a priest in 1859 and was the kankaanpääläinen Johanna Mustelin vicar of Eura in 1885–1899. Her grand- (1839−1912). Hänen isänsä oli mother was Johanna Mustelin vuonna 1816 syntynyt Jakob (1839–1912) from Kankaanpää. Johan Mustelin, kruununni- Her father was Jakob Johan Mus- mismies ja maanmittari, joka telin, born in 1816, a police chief oli kotoisin Längelmäen Solt- of the Crown and a surveyor tilasta. from Solttila in Längelmäki. Meidän aikamme pappeja During our time, our fam- olivat äitini serkku, Seinäjoen ily’s churchmen were Lauri kirkkoherra Lauri Knuutila ja Teologian tohtori Knuu­tila, my mother’s cousin, kaksosveljeni poika, teologian Teemu Kakkuri. the vicar of Seinäjoki, and Teemu tohtori Teemu Kakkuri. Teemu Kakkuri, a Kakkuri, a doctor of theology, a doctor of theology. son of my twin brother.

14 Perhe-elämää Kurikassa Family life in Kurikka

itini oli vuonna 1926 käynyt Hel- n 1926, my mother completed a Äsingissä lastenhoitajan kurssin ja Inanny’s course in Helsinki and studied perehtynyt silloin itsensä arkkiatri Arvo the teachings of Arvo Ylppö, the esteemed Ylpön oppeihin, joita hän vielä vanha- Finnish paediatrician, who she still liked nakin muisteli. Myöhemmin hän liittyi to remember in her older years. Later, she Pelastusarmeijaan ja toimi jonkin aikaa joined the Salvation Army and worked slummisisarena Helsingissä. Iltaisin hän some time as a social worker in Helsinki. näppäili mandoliinia. Hänellä oli myös During evenings, she played the mando- kirjallisia kykyjä, ja hän luki mielellään lin. She also had literary talent, and she Shakespearen teoksia, milloin sai niiden enjoyed reading Shakespeare whenever silloisia suomennoksia käsiinsä. Hän kir- she was able to find the then Finnish joitti romanttisia kertomuksia, joita hän translations of his works. She wrote tarjosi julkaistavaksi Nyyrikki-nimisessä romance stories, which she offered for naistenlehdessä. publication in a women’s magazine called Isäni ja äitini tutustuivat toisiinsa Nyyrikki. Kauhajoella. Avioliittoon heidät vihittiin My mother and father met in Kau- elokuun 20. päivänä 1930. Liitossa oli hajoki. They were married on 20 August

Isäni ja äitini vihkikuvassa 1930.

My father and mother in their wedding photo in 1930.

15 sekä myötä- että vastoinkäymisiä, mutta 1930. While they had their ups and he eivät koskaan eronneet. Viimeiset downs, they never divorced. My mother vuotensa äitini vietti vanhainkodissa spent her final years at a nursing home Kurikassa, mutta isä ei suostunut sinne. in Kurikka, but my father refused to stay Kumpikin saavutti korkean iän, äiti 87 there. Both lived a long life: my mother vuotta ja isä 90 vuotta. died at the age of 87 and my father when Isälläni oli 1920-luvulla ikioma he was 90. T-Fordi, mutta hän menetti sen ja kaiken In the 1920s, my father owned a muunkin omaisuutensa erehdyttyään T-Model Ford, but he lost it, together takaamaan Jalasjärvellä Jokipiissä ollutta with all his other possessions, when he konkurssikypsää sahalaitosta. Ainoa, made the mistake of backing a penniless mitä jäi käteen, oli auton ajokortti, joka sawmill operating in Jokipii in Jalasjärvi. auttoi häntä saamaan kuorma-auton All he had left was a driving licence, kuljettajan ja myöhemmin työnjohtajan which helped him to be employed as a eli ”kympin” vakanssin Tie- ja Vesiraken- lorry driver and later as a supervisor at nushallitukselta. Pienellä palkalla hän the Roads and Waterways Administra- elätti perheensä. tion. He supported his family with his small salary.

16 Opinalkeet My learning path

inä olin lapsena vilkas poika, ja was a lively boy, and sometimes a Mjoskus vähän tottelematonkin. Ilittle disobedient. We used to live as Asuimme silloin alivuokralaisina Jalas- sub­tenants in the Järvimäki house by joen rannalla Järvimäen talossa. Kerran, Jalasjoki river. Once when my mother kun äidin silmä vältti, livahdin veljeni was not looking, my brother Pekka and I Pekan kanssa ulos joen rannalle, ja kun snuck out to the river, and when I reached kurkotin liian pitkälle jokeen, putosin too far, I fell in. “Utti fell, Utti fell!” Pekka virran vietäväksi. ”Utti menee, Utti yelled. Fortunately, my uncle Niilo was menee!” huusi vierellä seisonut Pekka. nearby and, when he heard Pekka yelling, Onneksi lähistöllä oli Niilo-setä, ja kun he ran down to the river, jumped in and hän kuuli Pekan huudot, juoksi hän ran- caught me by my blond hair. He saved nalle, hyppäsi jokeen ja sai valkoisesta my life. tukastani kiinni. Niin säästyin elämälle. I also have memories of the Winter Muistan jotakin myös talvi- ja jatko- and Continuation Wars, the hatred sodista, kotirintaman ryssävihasta, huhut towards the Russians on the home front, partisaaneista, samoin yksityiskohtia rumours of fifth-columnists, as well as kahteen kertaan evakuoitujen karjalais- some details of the travels of twice-evacu- ten evakkomatkoista Etelä-Pohjanmaalle. ated Karelians to Southern Ostrobothnia. Pitkät jonot Kannakselta sotaa pakoon Long lines of Karelians evacuated from lähteneistä kulki silloin kotimaakuntani the Isthmus walked on roads in my home maanteillä vähäinen omaisuus muka- region, carrying what little they owned, naan, osa heistä Jalasjärvellä, Kurikassa, some of them in Jalasjärvi, Kurikka, Ilmajoella ja niin edelleen, osa avioitui Ilmajoki and other places. Some were myöhemmin paikkakuntalaisten kanssa later married to the locals, thus enriching ja rikastutti sillä tavalla eteläpohjalaista the genetic and linguistic heritage in geeni- ja kieliperintöä. Southern Ostrobothnia. Kansakoulun kävin Oppaanmäellä, I attended elementary school in muutaman kilometrin päässä tulvistaan Oppaanmäki, a few kilometres away tunnettua Lapionevaa Jalasjärven ja from Lapioneva, famous for its flooding, Kurikan rajalla, jossa maantie jäi keväi- right in the border between Jalasjärvi and sin kilometrin matkalta tulvaveden alle. Kurikka, where kilometres of the main Kouluun oli oikotietä metsän poikki kilo- road are flooded every spring. The school metrin verran matkaa, maantietä pitkin was only a kilometre away when cutting jonkin verran enemmän. Ala-asteella through the forest, a little more when opettajana oli Hilma Kivelä, joka opetti walking on the main road. My teacher aapiskirjasta lapsille lukemisen alkeet was Hilma Kivelä who taught us how to ja vähän ynnä- ja vähennyslaskuakin, ja read and also a little about addition and

17 kun oli opittu lukemaan, luettiin saata- subtraction. After we had learned how to villa olleita lastenkirjoja ääneen, kukin read, we read any children’s books that vuorollaan. Jänis Vemmelsäären ja Kettu were available, out loud, taking turns. Repolaisen seikkailut tulivat sillä tavalla As a result, we were all familiar with the kaikille lapsille tutuiksi. adventures of Brer Rabbit and Brer Fox. Yläluokilla sisarukset Saima ja Aino Later, sisters Saima and Aino Saari- Saarinen opettivat uskontoa, historiaa, nen taught me religion, history, geogra- maantietoa ja laskentoa. Ulkoilutunneilla phy and mathematics. During physical pojat pelasivat pesäpalloa koulun pihalla. education, us boys played Finnish base- Välillä nahisteltiin. Oppitunneilla kerto- ball outside our school. We also had taulut päntättiin päähän, kirjoja luettiin squabbles from time to time. We mem- ääneen ja ainekirjoitusta harjoiteltiin. orised multiplication tables, read books Oppiaineista ns. kaksiehtoinen päätös- out loud and wrote stories. The hardest lasku (eli siis kahden tuntemattoman was to learn proportions (solving two yhtälöryhmän ratkaisu päättelemällä) unknown equations by means of deduc- oli vaikeinta, eikä ratkaisu ilman opet- tion), and the worst mathematical minds tajan apua huonoimmilta laskupäiltä could not have found the answer without edes onnistunut. Kumpikin Saarisista oli the teacher’s help. Both of the Saarinen tiukka opettaja. Kummankaan edessä ei sisters were strict teachers. Neither took kannattanut kukkoilla. Aino eli ”Tim- well to bragging. Aino, also known as peri”, joka oli vanhempaa sisartaan Timperi, who was even stricter than her Saimaa tiukempi, käytti herkästi ruu- older sister Saima, did not steer clear miillista kuritusta, so. nipistystä käsi- from corporal punishment, pinching the varteen, kurin ja järjestyksen palautta- arm, to maintain order in the classroom. miseen luokkahuoneessa. Monelle, kuten Many, like me, used to stand in the minulle, nurkka tuli tutuksi paikaksi corner to contemplate our bad behaviour. hävetä huonoa käytöstä. “Riskulainen”, a skilled carpenter Veistoa pojille opetti ”Riskulainen”, from Riskunkylä on the other side of the käsistään taitava puuseppä Riskunkylästä river, taught us craft. In the craft class, I toiselta puolen jokea. Minä tein veis- secretly built my own gun, charged with totunnilla salaa tussarin, jonka latasin phosphorus taken from the head of a tulitikun päästä irrotetulla fosforilla. En match. I just had to test it. There was a tietenkään malttanut olla sitä kokeile- loud bang, which Riskulainen also heard. matta. Kuului kova pamaus, jonka kuuli He lifted me up and pressed me against myös Riskulainen. Hän nosti minut the wall, and swung a plane is his right rinnuksista vasemmalla kädellään seinää hand: “If you ever do that again, I’ll hit vasten ja heilutti oikealla kädellään kii- you with this plane!”

18 vaasti höylää: ”Jos teet tuon vielä kerran, After elementary school, I attended saat höylästä selkääsi!” a four-year middle school in Kurikka Kansakoulun päätyttyä pyrin ja located on “Pölhölän mäki” (Fool’s hill) pääsin Kurikassa nelivuotiseen keskikou- behind the train station. That was where luun, joka sijaitsi ”Pölhölän mäellä” kir- all the socialists in Kurikka lived. The konkylässä rautatieaseman takana. Se oli school building, a solid log house, was kurikkalaisten sosialistien asuinaluetta. suitable for the purpose. I do not know Tukeva hirsirakennus, jossa keskikoulua what it was originally built for, but when pidettiin, oli siihen tarkoitukseen sopiva. we left, it was fittingly home to a local Sen aikaisempaa käyttötarkoitusta en museum. The building’s white doors were tiedä, mutta sieltä lähdettyämme se toimi decorated with painted blue figures and kotiseutumuseona, joksi se hyvin sopi- flowers, hinting that the building served kin. Rakennuksen valkoisiin sisäoviin previously as a museum. oli maalattu sinisiä koristeita ja kukkasia, A new school building, designed by mikä viittaa aikaisempaan museokäyt- architect Aarne Ervi, was completed in töön. the middle of the village before my fourth Arkkitehti Aarne Ervin suunnit- school year. Eventually, both Ervi and I telema uusi koulurakennus valmistui were awarded an honorary doctorate at keskelle kirkonkylää jo ennen neljättä the University of Stuttgart, at different opintovuotta. Jonkinlaista kohtalon leik- times, of course.

Keskikoulun neljäs luokka Kurikassa 50-vuotistapaamisessa 1998.

Fourth grade of middle school at a 50th anniversary meeting in Kurikka in 1998.

19 kiä taisi olla, että sekä Ervi että minut After middle school, I took a gap kutsuttiin kunniatohtoriksi Stuttgartin year, studying geography by participating yliopistoon Saksassa, eri aikoina tieten- in a correspondence course of the Finnish kin. Lifelong Learning Foundation. Next, I Keskikoulun päätyttyä vietin yhden packed up my bags and took the train to vuoden kotona opiskellakseni maan- Helsinki to live there with my aunt when tiedettä Kansanvalistusseuran kirje­ I started my studies at the Arkadia upper opistossa. Sitten pakkasin tavarani ja secondary school, from where I gradu- matkustin junalla Helsinkiin tätini ated in the spring of 1955. However, I was hoteisiin aloittaakseni lukio-opintoni not able to live with my aunt. She kept me Arkadian yhteislyseossa, josta valmistuin as her housekeeper, paying me with food. ylioppilaaksi keväällä 1955. En kuiten- We had a good group at the upper kaan saanut asua tätini luona. Hän piti secondary school, with two other boys minua ruokapalkalla piikanaan. besides me becoming professors: Seppo Yhteislyseossa meillä oli hyvä luokka, Rickman became a professor of math- sillä kahdesta pojasta minun lisäkseni ematics and Tapio Hase a professor of tuli professori, nimittäin Seppo Rickma- organic chemistry, both at the University nista matematiikan professori ja Tapio of Helsinki. Heikki Mäki was the only Hasesta orgaanisen kemian professori, one of us who married a classmate. He kumpikin Helsingin yliopistoon. Heikki became a managing director, while his Mäki oli luokkamme pojista ainoa, joka wife Marja-Terttu was a teacher, as was solmi avioliiton luokkatoverinsa kanssa. Outi Nahkuri. Kare Suuronen travelled Hänestä tuli toimitusjohtaja ja hänen to Italy and never came back. Maija Linni vaimostaan Marja-Tertusta oppikoulun became a psychiatrist and Rauni Malinen opettaja, samoin Outi Nahkurista. Kare a dermatologist. Mirja Inehmo moved to Suuronen matkusti Italiaan ja jäi sille Sweden and got married there, but she tielleen. Maija Linnistä tuli psykiatri ja never forgot her classmates, as she always Rauni Malisesta ihotautilääkäri. Mirja came to class reunions in Helsinki or Inehmo muutti Ruotsiin ja meni naimi- Stockholm. Everyone else also succeeded siin siellä, mutta ei koskaan unohtanut in their life as far as I know. luokkatovereitaan, vaan tapaili heitä During most of my time at the upper luokkakokouksissa joko Helsingissä tai secondary school, I lived as artist Lassi Tukholmassa. Kaikki muutkin menestyi- Tokkola’s subtenant on Viherniemenkatu vät elämässään sikäli kuin tiedän. next to Hakaniemi Market Square. Tok- Lukioajasta suurimman osan asuin kola was deaf, but because he only lost his taidemaalari Lassi Tokkolan alivuokralai- ability to hear during his adult years, he sena Viherniemen kadulla Hakaniemen was able to speak clearly and understand-

20 torin laidalla. Tokkola oli täysin kuuro, ably. I wrote down everything I had to mutta koska hän oli tullut kuuroksi say on paper. He taught me how to paint vasta aikuisena, pystyi hän puhumaan and criticised and corrected my first ymmärrettävästi ja selvästi. Minä kir- attempts. I started by painting landscapes joitin paperille omat kysymykseni. Hän and then moved on to portraits, many of opetti minulle taidemaalausta, korjasi ja which are now owned by various people arvosteli ensi yrityksiäni. Aluksi maa- in different countries. One of them, a lasin maisemia, myöhemmin siirryin portrait of professor Vidal Ashkenazi, is muotokuviin, joista useita on ulkomailla now in the collections of the University eri henkilöiden omistuksessa. Yksi niistä, of Nottingham. professori Vidal Ashkenazin muotokuva, kuuluu nykyisin Nottinghamin yliopis- ton kokoelmiin.

21 Yksitoista kuukautta sotaväessä Eleven months in the military

lioppilaaksi tuloni jälkeen oli edessä fter I graduated from the upper Ysotilaskoulutus Satakunnan Tykistö- Asecondary school, I started my mil- rykmentissä Niinisalossa syyskuun 1955 itary service in the Satakunta Artillery saapumiserässä. Kenttätykistön patte- Regiment in Niinisalo in September 1955. reista yksi oli mittauspatteri, johon T. J. One of the artillery batteries was a sur- Kukkamäki minut suhteillaan järjesti. veying battery, to which T. J. Kukkamäki Alokaskoulutuksesta siirryin aliupseeri- assigned me using his connections. kouluun, joka sekin sijaitsi Niinisalossa, Following the conscript phase, I was relo- ja sieltä jonkin ajan kuluttua Haminaan cated to NCO training, also in Niinisalo, Reserviupseerikoulun 90. kurssin oppi- and a little later to the officer school in laaksi tykistölinjalla. Kurssikirja kertoo Hamina, as a student of the 90th course minulla olleen tykistöpatterin tuvan nro in the artillery line. The course book says 3 oppilaista eniten lempinimiä, sellaisia that I had the most nicknames in the kuin ”Probleema”, ”Teodoliitti”, ”Sala- Artillery Battery’s room 3, such as “Prob- ma-Kakkuri” jne. Vapaa-aikoina har- lem”, “Theodolite”, “Lightning Kakkuri” rastin kuulemma matemaattisten ongel- and so on. During my leisure time, they mien ratkaisemista ja niiden esittämistä said that I was engaged in solving math- tuvalle, luonnollisesti koko tuvan mie- ematical problems and presenting them liharmiksi. Leikki leikkinä, mutta totta to my roommates, to the displeasure of toinen puoli! Kurssin loppuvaiheessa everyone, of course. Although I am only ohjelmassa oli kuuluisa Kirkkojärven kidding, there is also some truth in this. marssi ja lopuksi kurssijuhla, jonka jäl- Towards the end of the course, we still keen, 12.5.1956, palasin upseerikokelaana had the infamous Kirkkojärvi march and takaisin Niinisaloon. finally the closing party, after which on Heinäkuussa oli edessä Rovajärven 12 May 1956 I returned to Niinisalo as tykistöleiri, jossa jouduin heti mittaus- an officer candidate. töihin, so. murtoviivan mittauksiin In July, we participated in the Rova­ kenttätykistön tarpeita varten, samoin järvi artillery exercise, where I was tasoupseeriksi äänimittausharjoituksissa. assigned to surveyor’s duties, measuring Toimintaani seuranneista muistan kaksi the polygonal chain for the field artillery korkea-arvoista upseeria, joista toinen and an officer in sound ranging exercises. oli everstiluutnantti Veikko Kakkuri ja I remember two high-ranking officers: toinen kenraalimajuri Elof Roschier, joka lieutenant colonel Veikko Kakkuri and oli tykistöntarkastaja. Heistä edellinen major general Elof Roschier, who was oli kiinnostunut sukunimestäni, kuten the Inspector of Artillery. As you might arvata saattaa. Olimmeko ehkä sukulai- guess, the former was curious about my sia? No, emme olleet, sillä hän oli kotoisin last name. Were we distant relatives?

22 Teuvalta, tosin melko läheltä kotipitä- Well, we were not, as he was from Teuva jääni Kurikkaa. Roschier puolestaan oli which, however, is fairly close to Kurikka, kiinnostunut äänimittauksesta. Hän my home town. Roschier showed interest oli kovasti ystävällinen, kyseli minulta in acoustic measurements. He was very kaikenlaista ja salli minun esittää vasta- friendly, asked me all kinds of things and kysymyksiä. Ei ollut pelkoa, että kysyisin also allowed me to ask questions. There jotain sellaista, johon hän ei olisi osannut was no question he could not answer. vastata. From Rovajärvi, we returned to Rovajärveltä palasimme junalla takai- Niinisalo by train. It was smooth sailing sin Niinisaloon. Elämä oli sen jälkeen after that: I was promoted to the rank of yhtä juhlaa, oli vänrikiksi ylennys, oikeus sub-lieutenant, I had the right to eat at aterioida upseerikerholla, joitakin suun- the officers’ club, we trained orienteering nistusharjoituksia ja sitten siviiliin. and then it was over.

23 Kesät kuluivat kenttätöissä Fieldwork during summers

oidakseni toteuttaa unelmani tulla o make my dream of becoming a pro- Vprofessoriksi, oli minun opiskel- Tfessor come true, I had to study, and tava ja voidakseni opiskella, oli minun to be able to study, I had to earn some ansaittava rahaa. Tämä oli mahdollista money. Consequently, I worked summers osallistumalla Geodeettisen laitoksen as a fieldworker at the Finnish Geodetic kenttätöihin kesäisin. Niitä olivat kol- Institute. We conducted triangulations miomittaukset ja tarkkavaaitukset, joita and precise levelling in Lapland. During tehtiin Lapin läänissä. Alkuvuosina toi- my first years, I acted as our field expedi- min mittausretkikunnan kirjurina kuten tion’s clerk, like in 1952 when T. J. Kuk- vuonna 1952, jolloin retkikuntaa johti T. kamäki was leading our expedition. We J. Kukkamäki. Mittausten kohteena oli conducted triangulation chain measure- silloin ns. Länsi-Lapin kolmioketju, joka ments in Western Lapland, starting from alkoi Rovaniemen pohjoispuolella sijait- Vennivaara, a hill situated to the north of sevalta Vennivaaralta ja jatkui siitä poh- Rovaniemi, continuing towards north to joiseen Yllästunturille ja Pallastunturille Yllästunturi and Pallastunturi and east ja itään Kumputunturille. Maantiet olivat to Kumputunturi. Back then, there were siihen aikaan huonokuntoisia sorateitä only gravel roads, all in poor condition, ja talot teiden varsilla saksalaissotilaiden and houses next to roads were burned polttamia. Majapaikkoja oli sen vuoksi down by German soldiers. This made it vaikea löytää. Kaiken lisäksi kahvin sala- difficult to find accommodation. To top it kuljetus Ruotsista rehotti Tornionjoen all off, smuggling coffee from Sweden was laaksossa. a lucrative business in Meänmaa. Jotain hyvää ja kaunistakin oli ole- However, there was also something massa, nimittäin Lapin tunturiluonto. good and beautiful – Lapland’s nature. I Muistan, miltä tuntui Kaukosen kylän remember what it felt like in Kaukonen kohdalla, kun pohjoiseen ajaessamme village when, driving north, we suddenly Levitunturi yht´äkkiä lävähti näkyville. saw the Levi fell. That is a sight this boy Sitä näkyä eteläpohjalaispoika ei unohda from Southern Ostrobothnia will never koskaan! forget! Kolmiomittaustyöt siirtyivät Län- Our triangulation expedition pro- si-Lapista Itä-Lapin ketjuun, alkukesästä ceeded from Western Lapland to Eastern Kuusamon Valtavaaralle, Sallaan ja Kemi- Lapland: in early summer to Valtavaara järvelle, jossa mittauksia johti Viktor in Kuusamo, Salla and Kemijärvi, where Rafael Ölander, jo ikääntynyt Geodeet- we worked under the command of Viktor tisen laitoksen professori, ja loppuke- Rafael Ölander, an elderly professor at the sästä Pelkosenniemen Pyhätunturille, Geodetic Institute, and later that summer Savukoskelle ja Sodankylään, jossa Kuk- to Pyhätunturi in Pelkosenniemi, Savu-

24 kamäki johti mittauksia. Sodankylästä koski and Sodankylä, where Kukkamäki muistan erityisesti Oratunturin, jossa was in charge of our activities. From mittausohjelmaan kuului vaaka- ja kor- Sodankylä, I can especially remember keuskulmien lisäksi atsimuuttien mittaus. Oratunturi, where our work included not Lapin kesä oli silloin helteisimmillään. only horizontal and vertical angles, but Taivas oli päivästä toiseen pilvetön ja also the measurement of azimuths. Those horisontti päiväkausia autereen peitossa. were the hottest days of that summer in Parempia mittaussäitä odotellessamme Lapland. Skies were cloudless day after harjoittelin atsimuuttien mittausta uni- day and the horizon remained hazy for versaalikoneellamme. days at a time. While we were waiting Oratunturilla oli kaksi tukkijätkien for a more favourable weather, I practised kämppää, tyhjillään ollut yläkämppä puo- azimuth measurements using our univer- lessa välissä tunturin rinnettä, jossa Kuk- sal theodolite. kamäki ja minä asuimme, ja alakämppä There were two loggers’ cabins in tunturin juuressa maantien varressa, Oratunturi. Kukkamäki and I stayed in jossa tukkijätkät asuivat. Sattui niin, että the empty upper cabin halfway on the kun eräänä päivänä olimme autollamme slope of Oratunturi, and there was a palaamassa ruokaostoksilta Sodankylästä lower cabin on the roadside at the foot Oratunturille, näimme tutun tukkijät- of Oratunturi where the loggers lived. kän, joka juoksutti hevosta kovaa vauhtia One day, as we were driving back to Oratunturille päin. Kun Kukkamäki Oratunturi from a grocery shopping saavutti hänet ja vähän väliä laukkaavan trip to Sodankylä, we met a familiar hevosen, viittasi hän tukkijätkää pysäh- logger who was making his horse gallop tymään voidakseen kysyä, mihin hänellä towards Oratunturi. When Kukkamäki oli niin kova kiire, että hevosta piti juok- reached him and the galloping horse, suttaa. Tukkijätkä kertoi yrittävänsä ehtiä he signalled the logger to stop so that alakämpälle ennen Sodankylän poliisia. he could ask why he was in such a hurry Hän oli ostanut osuuskaupasta sokeria, that he had to gallop the horse like that. maltaita ja hiivaa, mutta osuuskauppa, The logger said he was trying to reach the joka oli myynyt tarvikkeet hänelle, oli lower cabin before the Sodankylä police. ollut epäreilu ja ilmoittanut poliisille, He had purchased sugar, malt and yeast että tukkijätkät tehtailevat Oratunturilla from the co-operative store in Sodankylä. kiljua, mikä oli siihen aikaan kiellettyä However, the merchant was unfair and kuten pontikan keittokin. ”Nostakaa had told the police that the loggers in ostoksenne autoomme, me viemme ne Oratunturi were making alcohol, which perille, jotteivat poliisit löytäisi niitä was prohibited in those days, as was the teiltä. Ajakaa sitten rauhallisesti hevosta making of moonshine. “Put your shop-

25 juoksuttamatta kämpälle”, sanoi Kukka- ping in the car, and we will take it there mäki, jonka kävi sääliksi hevonen. Niin so that the police will not find it. Just ride tehtiin. Yläkämpällä Kukkamäki kertoi slowly to the cabin without forcing the minulle, että hänen äitinsä osasi tehdä horse to gallop”, Kukkamäki said, who erinomaista alkoholitonta kotikaljaa, ja felt sorry for the horse. And that’s what että hän oli soittanut äidilleen ja tilan- we did. nut häneltä reseptin. Kun resepti sitten At the upper cabin, Kukkamäki told saapui, teimme kotikaljaa suurehkossa me how his mother used to make fine lasipurkissa, joka seisoi komeasti pöy- alcohol-free home-brewed beer. He also dällä, kun sisään astui kaksi poliisia, said he had called his mother and asked jotka jahtailivat kiljun tekijöitä ja olivat her to send him the recipe. When the tulleet yläkämpälle heistä tietoja saadak- recipe then arrived, we made home- seen. Kun Kukkamäki totesi poliisien brewed beer in a fairly big glass jar that

Vaaitusretkikuntani Lapissa. Vasemmalta oikealle Högdal, Vironseppä, Siirtola, Kakkuri ja Hautasaari. Paikkatietokeskuksen henkilökunta onnitteli minua tällä kortilla täyttäessäni 85 vuotta.

My precise levelling expedition in Lapland. From left to right: Högdal, Vironseppä, Siirtola, Kakkuri and Hautasaari. The FGI staff congratulated me with this card when I turned 85.

26 huomanneen kalja-astiamme, pyysi hän was standing on the kitchen table when ihan pahuuttaan heitä kertomaan, kuinka two policemen came in, looking for kiljua tehdään. Poliisit kertoivat, mutta people suspected of preparing homemade kyllä Kukkamäki sitten kertoi heille alcohol. The policemen had come to the meidän kaljamme oikean laadun. ”Halu- upper cabin to get some information avatkos herrat maistaa?”, hän kysyi asian about them. When Kukkamäki saw that varmemmaksi vakuudeksi. No, eivät the policemen had noticed our beer jar, halunneet, vaan lähtivät pois. he teased them by asking them to explain Hellejakso päättyi sinä kesänä ukkos- how homemade alcohol was prepared. myrskyyn. Viimeistelimme silloin mit- They explained it, and then Kukkamäki tauksiamme Oratunturilla. Kun myrsky told them what our brew was. “Would aikansa riehuttuaan laantui, kömmimme you like to have a taste, gentlemen?” he sateensuojasta ulos raittiiseen ilmaan asked just to make sure. Well, they did ja sytytimme tunturin laelle nuotion not, and decided to leave. keittääksemme kahvia. Iltataivaalla That summer, the period of hot ajelehti tummansinisiä pilviä, joilla oli weather ended with a violent thunder- kultareunus ympärillään. Muilta osiltaan storm. That was when we were finishing taivas oli punaisen ja keltaisen kirjava. our measurements in Oratunturi. When Oli hiljaista ja kaunista, Lapin lumoa the storm finally died down, we came out parhaimmillaan. from our shelter into the fresh air and made a campfire on the top of the fell to prepare coffee. Dark and blue clouds with a silver lining were drifting in the evening sky. The rest of the sky was red and yellow. It was quiet and beautiful, the enchantment of Lapland at its best.

27 Lapin vaaitukset Levelling in Lapland

uomen pohjoisosa vaaittiin kahteen he precise levelling of the northern- Skertaan vuosina 1953–1975. Pää- Tmost parts of Finland was made twice asiassa minun, Jussi Kääriäisen ja Mikko between 1953 and 1975. The network Takalon mittaama verkko käsitti kolme measured mostly by me, Jussi Kääriäinen suljettua silmukkaa sekä sidokset Norjan and Mikko Takalo consisted of three ja Ruotsin vastaaviin verkkoihin. Linjojen closed loops and ties to corresponding yhteispituus oli 1 615 kilometriä, josta networks in Norway and Sweden. The 1079 km kuului silmukoihin. Verkkojen total length of the lines was 1,615 km, of tasoituksesta saatu mittaustarkkuus oli which the loops made up 1,079 km. The ±0.86 mm/√km. Se oli vähän huonompi measuring accuracy was ±0.86 mm/√km. kuin maamme eteläosan vaaitusverk- That was a little lower than the accuracy kojen tarkkuus ±0.67 mm/√km, mutta of ±0.67 mm/√km in southern Finland, kansainvälisesti korkealuokkainen kui- but it was of a high international stan­ tenkin. dard overall.

28 Opiskelua Helsingin yliopistossa Studies at Helsinki University

yyskuussa 1956 aloitin filosofian toh- n September 1956, I started my PhD Storin tutkintoon tähtäävät opintoni Istudies in the Department of Philoso- Helsingin yliopiston filosofisessa tiede- phy at the University of Helsinki. As my kunnassa. Pääaineiksi valitsin geofy- major subjects, I selected geophysics and siikan ja fysiikan, joissa kummassakin physics, completing advanced studies suoritin laudatur-oppimäärän. Matema- in both. I only completed intermediate tiikka jäi cum laudeksi lukuun ottamatta studies in mathematics, apart from dif- differentiaalilaskennan laudaturkurssia, ferential equations, in which I completed jonka suoritin kiitettävästi. advanced studies with excellent grades. Täyteaineena opiskelin myös tähti- I also studied astronomy; after all, tiedettä, sillä olin tähtitieteellisen yhdis- I was a member of the Ursa Astronom- tyksen Ursan jäsen. Monena vuonna ical Association. On many clear spring tähtikirkkaina kevätiltoina näytin Ursan nights, I demonstrated stars and planets, tähtitornissa yleisölle tähtiä ja planeet- binary stars like Mizar and Alcor, a toja, kaksoistähtiä kuten Otavan täh- binary star system in the constellation tiparia Mizar ja Alcor, rengasmaista of Ursa Major, the ring-like Crab Nebula Krapusumua ja Andromedan tähtisumua and the Andromeda Nebula, or Galaxy, eli galaksia. Kuu kiinnosti yleisöä eniten, to the public at the Ursa Observatory. sen tummat meret ja vuoristot, suuret Audiences showed the most interest ja pienet kraatterit, rotkot, jne. Myös towards the moon, its dark seas and

Valmistelen illan tähtikolmiohavaintoja Helsingin Naulakalliolla. (Paikkatietokeskuksen kuva-arkisto)

Me preparing the night’s stellar triangulation in Naulakallio, Helsinki. (FGI’s photo archives)

29 komeetat kiinnostivat yleisöä, milloin mountains, craters and ravines, both big niitä oli näkyvissä taivaalla. Kuu käänsi and small. Comets were also popular aina saman puolensa Maahan päin, attractions, whenever they could be seen ratansa soikeuden vuoksi vähän yli puo- up in the sky. The moon always turned let kuitenkin. En koskaan saanut Ursalta the same side towards Earth, however, minkäänlaista palkkiota tähtien näyttä- showing a little more than half because misestä, mutta haukut sain kyllä, jos en of its elliptical orbit. I never received any kirkkaana iltana ollut ajoissa paikalla. pay from Ursa for showing the stars, but Yleisöltä perittiin pieni näyttömaksu, they sure did let me know if I was not mutta ne rahat piti tilittää Ursan varain- there on time on a clear night. A small hoitajalle. fee was charged from audiences, but they Väitöskirjassani käsittelin tähtikol- were paid to Ursa’s asset manager. miomittauksen geodeettisia sovelluksia, In my doctoral thesis, I studied the laajojen kolmioverkkojen mittaamista geodetic applications of stellar trian- säähavaintopalloilla stratosfääriin nos- gulations, the measurement of large tettujen geosondien avulla. Geosondit triangular networks using sondes lifted tuottivat salamavalolampun välähdyksiä in the stratosphere with weather balloons. tähtikirkasta taivasta vasten. Välähdykset Sondes produced flashes against the valokuvattiin teleskoopeilla lasilevyille ja starry sky. These flashes were then pho- ajoitettiin kvartsikellon avulla. tographed on glass plates using telescopes Akateemikko Yrjö Väisälä, ”tähti- and timed using a quartz clock. kolmiomittauksen isä”, neuvoi minua Academic Yrjö Väisälä, “the father of työni eri vaiheissa ja antoi luvan mitata stellar triangulation”, helped me during levyjä Tuorlan uudella komparaattorilla. different phases of my work and allowed Minä puolestani liitin Tuorlan observa- me to measure plates using Tuorla’s new torion valtakunnalliseen kolmioverk- comparator. I then connected the Tuorla koon. Professori Liisi Oterma toimi T. observatory to the national triangulation J. Kukkamäen ohella työni ohjaajana. network. Professor Liisi Oterma was my Väitöskirjani ”Stellar triangulation with mentor alongside with T. J. Kukkamäki. balloon-borne beacons and satellites” My doctoral thesis “Stellar triangulation tarkastettiin 20. 6. 1973. Vastaväittäjänä with balloon-borne beacons and satellites” oli professori Tauno Honkasalo, Väisälän was examined on 20 June 1973. The oppo- veljesten oppilaita hänkin. Liisi Oter- nent was professor Tauno Honkasalo, malta sain lahjaksi nimikkoplaneetan also one of the Väisälä brothers’ students. ”Kakkuri, No. 3597”. As a gift, Liisi Oterma named a planet Itse asiassa kirjoitin urani aikana after me: “Kakkuri, No. 3597”. kaksi väitöskirjaa, ensimmäisen muu- Actually, I wrote two doctoral thesis

30 tamaa vuotta ennen tähtikolmioverkon during my career, the first one a few years mittauksen aloittamista. En kuitenkaan before starting to measure the stellar koskaan esittänyt sitä väitöskirjaksi, triangulation network. However, I never tietystä syystä, vaikka se jälkeenpäin presented it as a doctoral thesis, for a spe- ajatellen olisi hyvinkin täyttänyt vaati- cific reason, even though it would have mukset. Se käsitteli vaaitusrefraktiota fulfilled the requirements in retrospect. rantaviivalla Ahvenanmaan saaristossa It dealt with levelling refraction on the erilaisissa tuuliolosuhteissa. Kirjoitin coast of the Åland Islands in different siitä kuitenkin artikkelin, joka julkaistiin wind conditions. I did write an article Geodeettisen laitoksen lisäksi eräässä itä- about it, which was published not only valtalaisessa aikakauslehdessä. Kun eräs by the Finnish Geodetic Institute, but naistutkija muutamaa vuotta myöhem- also in an Austrian journal. When a min sai käsiinsä ko. artikkelin, referoi female researcher found the article a few hän sitä omassa väitöskirjassaan ja kutsui years later, she used it as a source in her minut jopa karonkkaansa. doctoral dissertation and even invited me Vuonna 1975 minut nimitettiin täh- to her post-doctoral party. titieteen osaston johtajaksi Geodeettiseen In 1975, I was appointed head of

Asteroidi 3597 Kakkuri kuvattuna Ursan Artjärven tähtitornissa 28.9.2019. (Ursan Taivaanvahti, © Kari Laihia, Veikko Mäkelä, Juha Ojanperä, Olli-Pekka Joronen)

Asteroid 3597 Kakkuri photographed at Ursa’s Artjärvi observatory on 28 September 2019. (Ursa Taivaanvahti, © Kari Laihia, Veikko Mäkelä, Juha Ojanperä, Olli-Pekka Joronen)

31 laitokseen. Virkaan kuului professorin theDepartment of Astronomy at the arvonimi. Uutinen julkaistiin paitsi Finnish Geodetic Institute. The position Helsingin Sanomissa myös Kurikan kun- included the title of a professor. The nallislehdessä. Sen luki silloin sairaalassa appointment was published in Helsingin ollut valtioneuvos Juho Koivisto, joka Sanomat and also in a local paper in oli opiskeluni alkuvaiheessa auttanut Kurikka. The news was read by then minua saamaan Kurikan nimikkopaikan hospitalised Counsellor of State Juho Domus Academicasta. Kun isäni kävi Koivisto, who helped me during the first sairaalassa Koivistoa tervehtimässä, oli stages of my studies to obtain the position hän todennut, että ”Tulipas siitä poijasta dedicated to Kurikka from Domus Aca- professori!” demica. When my father visited Koivisto at the hospital, he said that “That boy sure did become a professor!”

32 Ylijohtajaksi Appointment as director general

Geodeettisen laitoksen hallitus vuonna 1977. Pöydän päässä T. J. Kukkamäki, hänen oikealla puolellaan Erkki Hytönen, Jussi Kääriäinen ja sihteerinä Lea Konttinen, vasemmalla Juhani Kakkuri ja Aimo Kiviniemi. (Paikkatietokeskuksen kuva-arkisto)

Board of Directors of the Finnish Geodetic Institute in 1977. T. J. Kukkamäki at the head of the table, with Erkki Hytönen, Jussi Kääriäinen and secretary Lea Konttinen on his right, and Juhani Kakkuri and Aimo Kiviniemi on his left. (FGI’s photo archives)

uonna 1977 Tasavallan Presidentti n 1977, Urho Kekkonen, President of the VUrho Kekkonen nimitti minut yli- IRepublic of Finland, appointed me the johtajaksi Geodeettiseen laitokseen. Olin director general of the Finnish Geodetic nimityksestä hyvilläni. Ylijohtajaksi ei Institute. I was more than pleased with ollut helppo päästä, etenkään henkilön, the appointment. It was not easy to jolla ei ollut minkäänlaisia puoluepoliit- become the director general, especially tisia ansioita eikä tukijoita. Presidentti for someone who had no political merits oli kuitenkin hyvin perillä Geodeettisen or backers. However, the president was laitoksen tehtävistä ja kansainvälisestä well aware of the Geodetic Institute’s maineesta, tunsihan hän hyvin V. A. activities and international reputation; Heiskasen. Hänen poikansa Matti Kek- after all, he was a close acquaintance of konen oli se maa- ja metsätalousministe- V. A. Heiskanen. His son Matti Kekko- riön virkamies, joka hoiti Geodeettisen nen was the government official at the laitoksen laki- ja nimitysasioita. Ministry of Agriculture and Forestry Pian ylijohtajaksi nimityksen jälkeen who was responsible for legal affairs and

33 sain kutsun johtamistaidon kurssille, joka appointments at the Finnish Geodetic pidettiin valtion koulutuskeskuksessa Institute. Munkkiniemessä. Siellä minulle opetet- Soon after being appointed the direc- tiin, että valtionhallinnossa tieto kulkee tor general, I received an invitation to alhaalta ylöspäin, siis osaston tutkijalta a leadership course to be held at the osastonjohtajalle, osastonjohtajalta lai- government training centre in Munk- toksen johtajalle ja laitoksen johtajalta kiniemi. There, they taught me that, johtokunnalle ja ministeriölle, eikä päin- in central government, information vastoin, kuten yleisesti luullaan. Johta- flows from the bottom to the top, from mistapoja on kolme: demokraattinen, researchers to department heads, from

Geodeettisen laitoksen johtokunta 1993. Henkilöt vasemmalta oikealle: Heikki Fredriksson, Juhani Kakkuri, Ulla Lähteenmäki, Ilmari Haapala, Jarmo Ratia, Tiina Sarjakoski ja Timo Tolvi. Taustalla muotokuvassa Geodeettisen laitoksen ensimmäinen johtaja Ilmari Bonsdorff. (Paikkatietokeskuksen kuva-arkisto)

Board of Directors of the Finnish Geodetic Institute in 1993. From left to right: Heikki Fredriksson, Juhani Kakkuri, Ulla Lähteenmäki, Ilmari Haapala, Jarmo Ratia, Tiina Sarjakoski and Timo Tolvi. Ilmari Bonsdorff, the first director of the Finnish Geodetic Institute, in the portrait in the background. (FGI’s photo archives)

34 diktatuurinen ja ”hälläväliä”. Niistä vain department heads to the director general, viimeksi mainittu voi johtaa katastrofiin, and from the director general to the jos alaisista röyhkein pääsee kaappaa- Board of Directors and the ministry, and maan vallan. Demokraattinen hallinto- not the other way round as is generally tapa on suotavampi kuin diktatuurinen, assumed. There are three ways to lead: ainakin henkilökunnan kannalta. a democracy, a dictatorship and a “who Vuonna 1976 minut kutsuttiin Suo- cares” attitude. Only the last of these can malaisen tiedeakatemian jäseneksi. Ehdo- lead to a disaster, if the most impudent tuksen oli tehnyt professori Lauri Vuorela subordinate can take over. A democracy ilmatieteen laitokselta. Luulin kauan, että is more preferable than a dictatorship, at sen oli tehnyt T. J. Kukkamäki, mutta least for employees. kun kerran kysyin sitä häneltä, hän kielsi In 1976, I was appointed a member ehdottaneensa, mutta lisäsi myös, että ei of the Finnish Academy of Science and ollut vastustanutkaan. Letters, following the proposal of pro- Teknillisten tieteiden akatemian fessor Lauri Vuorela from the Finnish jäseneksi minut kutsuttiin vuonna 1982 Meteorological Institute. For long, I professori R. A. Hirvosen ehdotuksesta. thought that it was T. J. Kukkamäki who Ehdotusta oli ainakin yksi jäsen vastusta- suggested me, but when I once asked him, nut, mitä Hirvonen kovasti ihmetteli. ”En he said that it was not him, while also tiennytkään, että sinullakin on vihamie- adding that he had no objections. hiä”, hän sanoi minulle. I was appointed a member of the Academy for Technical Sciences in 1982 as proposed by professor R. A. Hirvonen. At least one objected to my appointment, which made Hirvonen a little curious. “I didn’t know that you have enemies”, he once told me.

35 Satelliittilaser Satellite laser ranging system

uonna 1974 sain Ranskan valtiolta n 1974, the Government of France Vstipendin ranskalaisten satelliittila- Igave me a scholarship for studying a seriin ja sen kehitystyöhön tutustumista French satellite laser ranging system and varten. Pariisin eteläpuolella, missä hei- its development. To the south of Paris, dän tutkimuslaitoksensa sijaitsi, sain where their research institute was located, katseltavaksi ja luettavaksi kaikki heidän I was able to access and read all their laseriaan koskevat asiakirjat ja teknilliset documents and technical drawings about piirustukset, mutta en saanut kopioida the laser, but not to copy or photograph enkä valokuvata niitä. Omat muistiin- them. However, they let me keep my panoni sain kuitenkin pitää. Ranskasta notes. After returning from France, I gave palattuani luovutin ne professori Seppo them to professor Seppo Halme, who was Halmeelle, joka johti meidän laserimme leading our laser construction crew. Its rakennusryhmää. Muita ryhmämme jäse- other members were Kalevi Kalliomäki, niä olivat Kalevi Kalliomäki, Kari Kallio- Kari Kalliomäki, Matti Paunonen, Ossi mäki, Matti Paunonen, Ossi Ojanen ja Ojanen and Awnashilal Sharma, who had Awnashilal Sharma, jolla oli suomalainen a Finnish wife. Later, Martin Vermeer vaimo. Myöhemmin ryhmäämme liittyi from the Netherlands joined our team to hollantilainen Martin Vermeer, joka laski compute momentary coordinates of Geos rata-alkioista Geos-satelliittien hetkellisiä satellites from orbital elements. These we koordinaatteja illan havaintoja varten. obtained once a week from the Royal Air Rata-alkiot saimme viikoittain Englan- Force. nin ilmavoimilta. We built the telescope, laser ranging Teleskooppi, laserlaitteisto ja ajan- system and time measuring units in mittauslaitteet sekä ohjelmistot tehtiin cooperation with the Helsinki University yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun, of Technology, the Tuorla observatory Tuorlan observatorion ja VTT:n kanssa. and VTT Technical Research Centre of Teleskoopin metalliosat rakennettiin Finland. VTT built the metallic parts VTT:llä ja optiset osat Tuorlassa. Ajan of the telescope, while Tuorla built its mittaamisessa välttämätöntä tarkkaa optics. The precise technology to receive LORAN-signaalien vastaanottotekniik- LORAN signals, necessary to mea­ kaa kehitettiin sekä Geodeettisessa laitok- sure time, was developed at the Finnish sessa että Teknillisessä korkeakoulussa. Geodetic Institute and the Helsinki Kehitystyöstä hyötyi koko Suomi, sillä University of Technology. This develop- Yleisradio otti omien aikamerkkilähe- ment benefited the whole of Finland, as tyksiensä pohjaksi LORAN-signaaleihin Yleisradio, Finland’s public broadcasting lukitun kvartsikellon aikamerkit, ja pian company, based its time signal broadcasts valtakunnan kaikki kellot voitiin verrata on the signals of the quartz clock locked

36 sekunnin miljoonasosan tarkkuudella to LORAN signals, and soon all clocks kansainvälisiin atomikelloihin. in Finland could be synchronised with international atomic clocks to the accu- racy of one millionth of a second.

Metsähovin observatorio vuonna 1980. Oikealla satelliittilaserin rakennus. (Paikkatietokeskuksen kuva-arkisto)

Metsähovi observatory in 1980. The satellite laser ranging building on the right. (FGI’s photo archives)

Vuonna 1978, kun laser oli asennettu In 1978 when the laser and all its Metsähovin observatoriossa kaikkine additional equipment were installed on oheislaitteineen betonijalustalle, sain a concrete base at the Metsähovi obser- Paunosen kanssa ensimmäiset heijastuk- vatory, Paunonen and I detected the first set Geos 2-satelliitista ja pian satelliittila- reflections from the Geos 2 satellite, and serimme alkoi tuottaa havaintoaineistoa. soon our satellite laser ranging system Kehitystyön tuloksena syntyi kaksi väi- started to produce observation data. Our töskirjaa (Matti Paunonen ja Awnashilal development project gave birth to two

37 Sharma) ja kaksi lisensiaattitutkielmaa doctoral theses (Matti Paunonen and (Kari Kalliomäki ja Ossi Ojanen). Awnashilal Sharma) and two licentiate Positiivista palautetta saimme myös theses (Kari Kalliomäki and Ossi Oja- Pariisista, sillä ranskalaisten satelliitti- nen). laserin rakennusryhmän jäsen Lefebre We also received positive feedback onnitteli minua ensimmäisten tulos- from Paris, with Lefebvre, a member of temme julkistuksen jälkeen. ”Teillähän the French satellite laser ranging building on tarkka laser”, hän kommentoi. Tark- team, congratulating me after the publi- kahan se olikin, mutta ei läheskään niin cation of our first results. “You have an tarkka kuin sen myöhemmät versiot, accurate laser”, he said. And accurate it joiden kehittelyssä en ollut enää mukana. was, but not nearly as accurate as its later Pariisissa kävin kiittämässä myös versions, but I was no longer involved in Ranskan Akatemian jäsentä professori their development. Jean Kovalevskyä, joka oli järjestänyt I also visited Paris to thank professor minulle mahdollisuuden perehtyä rans- Jean Kovalevsky, a member of the French kalaisen satelliittilaserin kehitystyöhön. Academy of Sciences, who had given me Myöhemmin tapasin professori Kovale- the opportunity to study the development vskyn useissa kansainvälisissä kokouk- of the French satellite laser ranging. sissa, ja hänellä oli aina puolisen tuntia Later, I met professor Kovalevsky at aikaa keskustella kanssani erilaisista several international conventions, and asioista. Ranskan matkani ohjelmaan he always had half an hour to talk about kuului myös, kuinkas muuten, käynti this and that with me. During my travels jalkapallo-ottelussa, samoin Pariisin in France, I also went, needless to say, to observatoriossa. a football match, and I visited the Paris observatory.

38 Lootuksenkukkia etsimässä Looking for lotus flowers

ansakoulussa opettajani tapasivat ker- t elementary school, my teachers Ktoa huvittavia tarinoita kiinalaisten Aused to tell amusing stories of Chi- uskomuksista. Niistä minulle syntyi käsi- nese beliefs. They made me believe that tys, että Kiinassa talojen katot ja räystäät the roofs and eaves of Chinese buildings ovat teräväkärkisiä, jotteivat pahat henget are pointy to prevent evil spirits from pääsisi sisälle taloon ”Kiinalaiset ovat entering the building. Or like my ele- pakanoita, sillä he uskovat epäjumaliin mentary school teachers used to say: “The kuten Buddhaan tai Kungfutseen”, tiesi- Chinese are pagans who worship heathen vät kansakouluni opettajat. gods like Buddha or Confucius.” Todellista tietoa Kiinasta ei maalais- No real information about China koulussa kansakouluaikoinani juurikaan was widely available at my rural school. ollut saatavilla. Maantiedon tunnilla In geography, we ignored China quite Kiina sivuutettiin suuria jokia lukuun completely, apart from its large rivers. At ottamatta melko perusteellisesti. Histo- least, it was mentioned in passing during rian oppitunnilla se sentään mainittiin. history classes. Ancient civilisations Egyptiläisten, assyrialaisten, babylo- included the Egyptians, Assyrians, Bab- nialaisten, persialaisten, kreikkalaisten, ylonians, Persians, Greek, Phoenicians foinikialaisten ja juutalaisten lisäksi and Jews, plus the Chinese who lived by vanhoihin sivistyskansoihin kuuluivat major rivers. suurten jokien varsilla asuvat kiinalaiset. Luckily, I had my own source of Onneksi minulla oli oppikoulussa oma information at the secondary school, a tietolähteeni, eräs ”Tiitiksi” sanottu luok- classmate who everybody called “Tiiti”, katoveri, jonka isä oli ennen toista maa- whose father was a missionary in China ilmansotaa ollut lähetystyössä Kiinassa. before World War II. He had told his son Hän oli pojalleen kertonut, että Kiina that China is a beautiful country, “the on kaunis maa, tutustumisen arvoinen country of lotus flowers”, and very much ”lootuskukkien maa”. Se synnytti minussa worth visiting. This lit up a desire in my kaukokaipuun lähteä joskus käymään Kii- heart to one day visit China. However, nassa. Kesti kuitenkin kolmekymmentä- it took 35 years for my dream to come viisi vuotta, ennen kuin toiveeni toteutui. true. Then, my first trip was followed by Ensimmäistä matkaani seurasi toinen, the second and third, and I eventually sitä kolmas jne. kymmenkunta kertaa. visited close to ten times. I was even Tarjottiinpa minulle virkaakin Wuhanissa offered a job at a surveying research sijaitsevassa yliopiston yhteydessä toimi- institute operating at Wuhan University, vassa kartoitusalan tutkimuslaitoksessa, but I had to refuse because I still had my mutta siihen en suostunut, sillä minulla oli sights set on developing the activities tarpeeksi tekemistä Geodeettisen laitoksen of the Finnish Geodetic Institute. Later,

39 toiminnan kehittämisessä. Myöhemmin Wuhan University appointed me an hon- Wuhanin yliopisto kutsui minut kunnia- orary professor at a ceremony held in the professorikseen juhlallisessa tilaisuudessa, university’s large lecture hall. To close the joka pidettiin yliopiston suuressa luento- event, I gave a lecture to 6,000 university salissa. Päätteeksi pidin luennon kuudelle students. Whenever I visited Wuhan, tuhannelle yliopiston opiskelijalle. Minulla I had a place to stay in the university’s oli aina Wuhanissa käydessäni vapaa guesthouse. asunto yliopiston vierastalossa. During my very first trip to China, Jo ensimmäisellä matkallani Kiinaan I found out that the Chinese, labelled as minulle selvisi, että monien suomalais- “pagans” by many Finns, had, already ten ”pakanoiksi” nimittämät kiinalaiset before the Common Era, defined virtues, olivat jo ennen ajanlaskumme alkua from which many Christians had a lot to määritelleet hyveitä, joista kristittykin learn, as well. Confucius (circa 551–459 saattoi jotakin oppia. Kansallisfilosofiksi BC), a national philosopher later elevated ja myöhemmin lähes jumalolennoksi into a godlike position, defined many korotettu Kungfutse (noin 551–459 eKr.) virtues. The most valuable of these was oli määritellyt montakin hyvettä. Niistä Ren, benevolence or humaneness. “Do arvokkain oli ” jen”, yleinen ihmisrak- not do unto others what you do not want kaus, myötäeläminen. ”Älä tee toiselle done to yourself”, he taught. “Love thy sitä, mitä et toivo itsellesi!”, oli hän neighbour as thyself”, teaches the Bible. opettanut. ”Rakasta lähimmäistä kuin I wrote “Lootuksen kukkia ja itseäsi!”, opettaa Pyhä Kirja. lohikäärmeitä” (Lotus flowers and drag- Ensimmäisistä matkoistani Kiinaan ons), published by WSOY, on my first olen julkaissut WSOY:n kustantaman travels in different parts of China. They kirjan ”Lootuksen kukkia ja lohikäär- gave me an understanding of China’s meitä”, jossa kerron yksityiskohtia eri geophysics and the impressive diversity puolille Kiinaa suuntautuneista matkois- of nature and cultural heritage, as well as tani. Niillä minulle muodostui käsitys deep historical layers. With my book, I Kiinan mantereen geofysiikasta sekä also became a lifelong member of Väinö luonnon ja kulttuuriperinnön vaikut- Linna’s club for first-time authors. tavasta monipuolisuudesta ja syvistä Of my individual travels, I can par- historiallisista kerrostumista. Kirjallani ticularly remember those that involved pääsin myös Väinö Linnan esikoiskirjai- the measuring of baselines in China. One lijakerhon elinikäiseksi jäseneksi. of these trips was to Beijing at the begin- Yksittäisistä matkoista mieleeni ovat ning of October 1983. Then, I visited jääneet erityisesti ne, joissa on sovittu many potential locations for a baseline, perusviivojen mittaamisesta Kiinan while the Chinese selected the second

40 maaperällä. Tällaisen matkan tein Pekin- best option, the Changyang apple garden giin lokakuun alussa 1983. Kävin silloin near Beijing. Once we had reached an katsomassa useita mahdollisia paikkoja agreement on the location, a cooperation perusviivalle, mutta kiinalaiset valitsivat agreement on baseline measurements was toiseksi parhaan, Changyang-nimisen signed on 6 January 1983 at a festive event omenapuutarhan Pekingin läheisyydestä. held at the National Bureau of Surveying Kun paikasta oli sovittu, perusviivan and Mapping. The agreement included mittaamista koskeva yhteistyösopimus more than just baseline measurements. kirjoitettiin 6.1.1983 Kiinan karttalai- My hosts asked me to provide guidance toksessa järjestetyssä juhlallisessa tilai- for Chinese surveyors in writing their suudessa. Sopimukseen kuului muutakin theses. I accepted. However, the students kuin perusviivan mittaus. Isäntäni näet would have to come to Finland. pyysivät, että ryhtyisin ohjaamaan kii- My trip with two Chinese, professor nalaisten maanmittarien väitöskirjatöitä. Lu Qiankun and my future student Vastasin myöntävästi. Tohtoriksi koulu- Wang Zhitong, to Changbai, “white- tettavien pitäisi kuitenkin tulla Suomeen. head mountain”, the Baitousha volcano Myös kahden kiinalaisen, profes- 2,691 m above sea level located in the sori Lu Qiankunin ja tulevan oppilaani border of China and North Korea, was Wang Zhitongin, kanssa tehty matka quite an interesting one. It had erupted Changbaille eli ”Valkopäälle”, Kiinan ja a thousand years before, spreading 150 Pohjois-Korean rajalla sijaitsevalle 2 691 cubic kilometres of ash and pumice in its metriä korkealle Baitoushan-nimiselle surroundings. The crater lake of at least tulivuorelle, oli mitä mielenkiintoisin. ten square kilometres in size and 700 Se oli noin tuhat vuotta sitten purkau- metres deep, half filled with water, was tunut rajusti levittäen ympärilleen 150 most likely created back then. kuutiokilometriä tuhkaa ja hohkakiveä. We visited the peak covered by a thin Ainakin kymmenen neliökilometrin laa- layer of smoke and the lower plateau. juinen ja 700 metriä syvä kraatterijärvi, A cleared road led to the top, with the joka oli puolillaan vettä, oli luultavasti Black Wind Mouth opening by the road syntynyt silloin. halfway up the upper slope. It was a Kävimme sekä ohuen lumen peit- magnificent sight with its dark toned tämällä huipulla että alatasanteella. rocks. An impressive view opened from Huipulle johti aurattu maantie, jonka the mouth down into a ravine hundreds varrella puolessa välissä ylärinnettä oli of metres deep, with Erdao Jiang, a river ”Mustan tuulen portti”. Tummasävyisine through which water is discharged from kallioineen se oli upea nähtävyys. Portilta the crater, roaring at the bottom. Directly aukeni suurenmoinen näköala satoja after separating from the crater lake, it

41 metrejä syvään rotkolaaksoon, jonka formed a 70-metre-tall waterfall, from pohjalla kohisi kraatterin vesiä purkava where crystal clear waters fell down into joki nimeltä Erdao Jiang. Se muodosti rocks on the lower slope and flowed down heti kraatterijärvestä lähdettyään 70 into the natural park surrounding the metriä korkean vesiputouksen, josta kris- mountain via numerous rapids. From tallin kirkkaat vedet syöksyivät jylisten there, Erdao continued towards Songhua alarinteen louhikkoon ja laskivat sitten River, the longest tributary of Heilong monen kosken kautta vuorta ympäröi- Jiang, or Amur. vään luonnonpuistoon. Sieltä Erdao jat- The lower plateau was filled with koi matkaansa Songhuajokeen, Heilong hot springs. When we were boiling Jiangin eli Amurin suureen sivujokeen. eggs in their 80-degree water, a group Alatasanteella oli joukko kuumia läh- of North Korean border guards showed teitä. Kun keitimme kananmunia niiden up. Because I was in a company of Chi- 80-asteisessa vedessä, ilmestyi paikalle nese citizens, wearing the overcoat of a pohjoiskorealaisia rajavartijoita. Koska Chinese border guard, I was safe. One olin kiinalaisten seurassa päälläni kii- of the North Koreans was an attractive nalaisen rajavartijan palttoo, olin heiltä female guard who was intrigued by my turvassa. Eräs korealaisista oli viehättävä white complexion. She wanted to pose naisvartija, jota minun vaalea olemukseni with me for a photograph. I told her that kiinnosti. Hän halusi poseerata kanssani I had travelled to China from Finland, a valokuvan ottamista varten. Kerroin distant country in the north, where snow hänelle tulleeni Kiinaan Suomesta, kau- covers the land in winter and the freezing kaisesta pohjolan maasta, jossa lumi peit- weather bites noses red. The photo prob- tää talvella maat ja pakkanen puree nenän- ably ended up in North Korean archives. päät punaisiksi. Kuva, joka otettiin, joutui Another interesting visit was directed luultavasti pohjoiskorealaiseen arkistoon. at the Hukou Waterfall, probably because, Kiinnostava oli myös käyntini Hu­ in the words of Li Bai (701–762), a poet koun putouksilla, ehkä juuri siksi, että who visited the place during the Tang Tang-kaudella paikalla käyneen runoilija dynasty, described that Huangho, the Li Bain (701–762 jKr) mukaan Huangho Yellow River, “falls down from the sky in eli Keltainen joki ”laskeutuu Hukoussa Hukou”. The meaning of this expression alas taivaasta”. Ilmaisun merkityksen can only be realised when visiting the voi tajuta vasta paikan päällä. Jo nimi, site in person. The name, Hukou, speaks Hukou, kertoo kiinaa ymmärtävälle volumes about the nature of the waterfall jotakin putouksen luonteesta. ”Hu” on to everyone who understand Chinese. suomeksi järvi ja ”kou” on aukko tai suu. “Hu” means a lake and “kou” an opening Yhdessä ne tarkoittavat teekannun nok- or a mouth. Together, they stand for the

42 kaa. Joki on putouksen yläpuolella satoja mouth of a tea kettle. The river below the metrejä leveä. Äkkiä uoma alkaa kaveta waterfall is hundreds of metres wide. All ja laskeutuu samalla kiviportaita pitkin of a sudden, the stream begins to narrow lähelle rotkoa, johon lössin kyllästämä and fall through stone steps close to a vesi kohisten syöksyy. ravine, into which water mixed with Muista matkoistani Kiinan eri maa- Aeolian soil, loess, falls with a roar. kuntiin mainittakoon noin 1500 kilo- Of my other travels in different metriä pitkä purjehdus Jangtsejoella, provinces of China, I would like to men-

Hukoun putous itärannalta.

Hukou Waterfall viewed from the eastern shore.

Chongqingista Wu-vuoriston halki tion the roughly 1,500-kilometre sailing Wuhaniin. Olen lukenut Li Bain erään trip on the Yangtze from Chongqing to runon, jossa hän kertoo Jangtsejoen kol- Wuhan through the Wudang Mountains. mesta kapeikosta ja jokimatkasta niiden I have read one of Li Bai’s poems, in kautta Wuhanissa sijaitsevalle Keltaisen which he depicts the three gorges on kurjen tornille ja siitä edelleen itään. the Yangtze and a trip through them

43 Öisin tuota purjehdusta oli valaissut to the Yellow Crane Tower in Wuhan Emei-vuoren kuu, joka paistoi lännen and further east. At nights, the moon of taivaalta. Kevättalvella 1997 minulla oli Mount Emei lit up the sailors’ way on the tilaisuus laskea Jangtse Li Bain tavalla western sky. In the early spring of 1997, Chongqinista Wuhaniin ja kokea matkan I had the opportunity to come down the vaarat ja nauttia niiden aiheuttamasta Yangtze like Li Bai from Chongqing to jännityksestä. Wuhan and experience its perils and Matka alkoi maaliskuun 24. päivän enjoy the excitement. aamuna 1997, jolloin nousin Chengdussa Our trip started in the morning of 24 oppaakseni määrätyn Cheng Guan-Bon March 1997, when Cheng Guan-Bo, my kanssa linja-autoon matkustaakseni guide, and I hopped on a bus to Chong- Chongqingiin. Laivamatkamme oli qing. That was where our river voyage määrä alkaa sieltä. Olin ollut suunnitte- was about to start. I had been planning a lemassa Chengdussa perusviivaa. baseline in Chengdu. Kello kahdeksan kuljettaja veti valkoiset At eight o’clock, the driver put on hansikkaat käteensä ja käänsi linja-auton a pair of white gloves and turned the upouudelle moottoritielle. Tien varrelta bus onto a brand new motorway. I can muistan vehmaan, kumpuilevan maaseu- remember looking out the bus window dun, punaiset, savenharmaat ja noesta mus- and seeing a rich rolling countryside, red, tat maalaistalot hedelmäpuineen ja veden smoky grey and soot-black houses with peittämät pellot, joilla riisin istutus oli juuri fruit trees and recently sowed rice fields aloitettu. Kevätkukkien koristamat tienvar- covered by water. Roadsides coloured by ret sekä luumu- ja kirsikkapuita kasvavat spring flowers and plum and cherry trees kukkulat toivat mieleeni japanilaisen puu- growing on hills reminded me of Andō piirrostaiteen mestarin Andō Hiroshigen, Hiroshige, a great Japanese master of niin paljon tienvarren maisemat muistutti- woodblock paintings. That is how much vat tämän lähes 200 vuotta sitten kuvaamia the views I witnessed through the bus maalaismaisemia Tokion–Kioton valtatien window resembled the rural landscapes varrelta. Hiroshige depicted by the Tokyo–Kyoto Kuusi tuntia ajettuamme saavuimme road nearly 200 years before. Chongqingiin, yliopistoista ja maakun- Six hours later, we arrived in Chong- takirjastosta, samoin suuresta jokisata- qing, a metropolis famous for its uni- masta, maa- ja rautatieyhteyksistä sekä versities and provincial library, larger teollisuudesta tunnettuun miljoonakau- river port, roads and railroads, as well as punkiin, jota oppaaksemme määrätty industries, praised as the most beautiful paikallisen maanmittauskonttorin johtaja city in the whole world by the director of kehui maailman kauneimmaksi kau- the local surveying office who was our

44 pungiksi. No, mielipiteitähän on monta, designated guide. Well, we all have our kullakin omansa! Kaunis kaupunki se opinions! But I have to admit that it was kuitenkin oli. a beautiful city. Laivamme oli myöhässä. Sitä odotel- Our ship was late. While we were lessamme nousimme erääseen Chongqin- waiting, we climbed to the top of one of gin monista pilvenpiirtäjistä ja nautimme Chongqing’s many skyscrapers and had ylimmän kerroksen näköalaravintolassa a wonderful meal at the top-floor scenic loistoaterian. Kun laiva illansuussa vih- restaurant. When the ship finally arrived, doin saapui, jätimme hotellin ja nou- come evening, we exited our hotel and simme laivaan, ja pian, illan jo pimen- climbed aboard. Soon afterwards, after nyttyä, lähdimme liikkeelle. Minulle darkness had fallen, we set off. My cabin annettu hytti sijaitsi toisessa kerroksessa, was on the second deck, close to the prow, lähellä laivan keulaa, mistä oli loistava offering a magnificent view to the river. näköala joelle. Laiva eteni myötävir- The ship travelled speedily downstream. taan melkoista vauhtia. Vesi kohisi sen The river rushed against the prow and keulassa ja tuuli ulvoi hyttien kulmissa. the wind screamed in the corners of the Aallokko keinutti laivaa, jota navigoitiin ship’s cabins. Waves rocked the ship, valonheittimien avulla. Niillä valaistiin which was navigated using searchlights. rantakalliot ja etsittiin matalikoissa They lit up the shore and spotted rocks vaanivat kivet ja karikot, joista pysy- lying in shallows, allowing us to steer teltiin turvallisen matkan päässä. Pian clear. Soon we arrived in a town named saavuttiin Fuling-nimiseen kaupunkiin, Fuling, and our ship was anchored at its jonka satamaan laivamme ankkuroitiin port while the sun was down. pimeimmäksi ajaksi. Early the next morning, I guess at Varhain seuraavana aamuna, kello half past six, Cheng woke me up. We taisi olla puoli seitsemän, Cheng herätti were approaching Fengdu, a city on the minut. Olimme saapumassa Fengduun, northern shore of the Yangtze, where Jangtsen pohjoisrannalla sijaitsevaan “this side” and “that side” meet according kaupunkiin, jossa ”tämän puoleinen” ja to ancient beliefs. Our ship was moored ”tuon puoleinen” kohtaavat, kuten uskot- at the Fengdu port for a few hours and all tiin. Laiva pysäköitiin Fengdun satamaan passengers, apart from an elderly Taiwan- muutaman tunnin ajaksi, ja matkustajista ese gentleman, ran ashore to visit Pingdu kaikki erästä raihnaista taiwanilaista vaa- on the outskirts of the city, on top of ria lukuun ottamatta rynnistivät kaupun- which Fengdu Ghost City is located with gin laidalla sijaitsevalle Pingduvuorelle, its temples built during the Tang dynasty. jonka laella oli ”aaveiden kaupunki ja According to hearsay, two men, Wang valtakunta” Tang-kaudella rakennet- Fangping and Yin Changsheng, had

45 tuine temppeleineen. Kuulopuheiden long ago practised occult sciences there mukaan kaksi miestä, Wang Fangping ja to achieve immortality. Ever since the Yin Changsheng, ovat kauan sitten har- Han dynasty, Fengdu has been regarded joittaneet siellä salatieteitä saavuttaak- as the location of the underworld. Later seen kuolemattomuuden. Han Dynas- generations would be at great peril if they tian ajoista lähtien on Fengdua pidetty attempt to study the occult teachings Manalan sijaintipaikkana. Myöhem- of Wang and Yin. In the past, many pien sukupolvien ihmiset joutuvat siellä superstitious Chinese visited the moun- suureen vaaraan, jos yrittävät perehtyä tain to find out about what happens to Wangin ja Yinin salaoppeihin. Entisinä them after death. Nowadays, their more aikoina monet taikauskon riivaamat learned descendants go there without kiinalaiset ovat käyneet vuorella ja yrit- any fear, the bravest even at midnight, täneet saada tietoa kuoleman jälkei- and step across the Naihe bridge into sestä kohtalostaan. Nykyisin heidän the underworld. It is the location of an järkeisoppineet jälkeläisensä käyvät siellä 18-level hell where people laugh out loud mitään pelkäämättä, rohkeimmat jopa at cult objects, pictures of ghosts and keskiyöllä, astuvat Naihe-sillan ylitse statues of monsters like they held the key tuon puoleiseen maailmaan. Siellä on to their own destiny. But who has? 18-kerroksinen helvetti, jossa he nauravat After our visit to the Ghost City, we kovaäänisesti kulttiesineille, aaveiden returned to the ship and resumed our kuville ja hirviöpatsaille ikään kuin heillä journey. The Yangtze was both wide olisi hallussaan oman kohtalonsa avain. and narrow. When it was narrow, water Kenellä lopultakin on? flowed like in rapids, carrying us down- Kun aaveiden kaupunki oli katseltu, stream at high speeds. The shore was palasimme laivaan, joka jatkoi matkaansa. mostly rocky, lined by horizontal lines Jangtse oli paikoin leveä, paikoin kapea. of stone, often bare. Here and there, a Kapeikot olivat koskipaikkoja, joissa vesi boat was anchored in shallows. The river virtasi nopeasti. Silloin mentiin alavirtaan was full of traffic. There were river boats, kovaa vauhtia. Rannat olivat enimmäk- battleships and cargo ships carrying seen kallioisia, vaakasuorien kivipatjojen sand, barges, sailing boats and motor reunustamia, usein aivan paljaita. Siellä boats, even a few rowboats with a worn- täällä oli matalikolle ankkuroitu vene. out sack as a sail. Many blasted black Liikenne oli vilkasta. Oli jokilaivaa, sota- smoke up into the sky. During the day, laivaa ja hiekankuljetuslaivaa, proomuja, we passed many cities, such as Wanxian, purjelaivoja ja moottoriveneitä, soutuvene- and Yunyang come evening. The former kin säkkirääsy purjeena. Monet tuprutti- was close to the Tabai rock, which Li Bai vat mustaa savua taivaalle. Päivän aikana apparently visited.

46 ohitimme useita kaupunkeja kuten Wan- Next morning, we arrived in the city xianin ja illansuussa Yunyangin. Edellisen of Fengjie. Soon afterwards, the Wudang lähistöllä sijaitsi Tabai-kallio, jolla Li Bai Mountains were ahead of us. We sailed lienee käynyt. through the Kuimen Gate to the three Seuraavan aamun koitteessa saavu- bottlenecks, the roughly eight-kilometre timme Fengjien kaupungin. Pian sen Qutang Gorge, the most majestic of jälkeen oli edessämme Wu-vuoristo. the three gorges on the Yangtze. The Purjehdimme Kuimen-portista ns. kol- Kuimen Gate turned out to be a massive meen kapeikkoon, Jangtsen kolmesta fracture in the bedrock, into which the kanjonista jylhimpään, noin kahdeksan river pushed its waters. Through time, kilometriä pitkään Qutang-kanjoniin. water had shaped it into its current form. Kuimen-portti osoittautui valtavaksi kal- The narrow gorge forced water to flow lioperän repeämäksi, johon joen vesimas- quickly. It was even possible that the sat väkisin työntyvät. Aikojen kuluessa water flow was up to 80,000 cubic metres vedet olivat uurtaneet sen silloiseen per second. At those times, it was impos- muotoonsa. Ahdas kanjoni pakotti veden sible to steer a ship, as the flow carried virtaamaan nopeasti. Virtaama saat- it where it wanted, as I was told with a toi olla siellä jopa 80 000 kuutiometriä pinch of exaggeration. The light grey and sekunnissa. Silloin laivaa oli mahdoton maroon cliffs rose nearly vertically up to ohjata, sillä virta vei sitä kuin tuuli las- the sky on both sides. The play of light tua minne tahtoi, minulle ehkä hieman and shadow on the shore and the outlines liioitellen väitettiin. Vaaleanharmaat ja of the cliffs, with their various extrusions, punaruskeat kalliot nousivat lähes pys- filled my mind with pictures of a hidden tysuorina paasina taivaan korkeuksiin world, inhabited by mysterious creatures. kummallakin rannalla. Rinteiden valot ja That was where I felt a little anxious; after varjot sekä jyrkänteiden ääriviivat erilai- all, anything could happen if our ship sine ulokkeineen synnyttivät mielikuvia crashed into the rocks in a river bend. salatusta maailmasta, jota satuolennot Soon Qutang ended and the ravine asuttivat. Siellä mieli ahdistui, mitä opened up into a vast valley, coloured by tahansa saattaisi tapahtua, jos laiva mut- a village here and there, surrounded by kapaikassa rysähtäisi kalliota päin. bamboo groves, cattle and sheep grazing Pian Qutang päättyi ja rotko levisi in pastures and ducks in ponds. We came avaraksi laaksoksi, jossa oli kyläpahanen to a city called Wushan and moored at siellä toinen täällä, bambulehtoja nii- its port. den ympärillä, nautakarjaa ja lampaita Daning River, flowing down from the laitumilla ja ankkoja lammikot täynnä. Daba Mountains, joined its main stem Saavuimme kaupunkiin nimeltä Wushan near Wushan. It also flowed in a gorge,

47 ja pysähdyimme sen satamaan. which was even narrower than Qutang Daba-vuorilta virtaava Daning-joki in places. In fact, there were seven bot- yhtyi pääjokeensa Wushanin kohdalla. tlenecks, three downstream and four Myös se virtasi rotkolaaksossa, joka oli upstream. A hundred-metre-tall bridge paikoin jopa ahtaampi kuin Qutang. Itse crossed the mouth of Daning River. asiassa kapeikkoja oli seitsemän, kolme We rented a boat to go upstream alajuoksulla ja neljä yläjuoksulla. Daning- Daning River. We climbed many roar- joen ylitse johti suujuoksulla sata metriä ing rapids and admired the steep mul- korkea silta. ti-coloured walls of the gorge that prac-

Qutang-kanjoni. (Wikipedia/Chen Hualin)

Qutang Gorge. (Wikipedia/Chen Hualin)

48 Vuokrasimme kaupungista veneen, tically fell over us. Eagles were circling jolla ajoimme Daning-jokea vastavirtaan. against the blue sky like in Tolkien’s sto- Nousimme ylös joen vuolaat kosket ja ries. The walls were up to two kilometres ihailimme rotkon jyrkkiä, monenvärisiä tall. There were not only beautiful to look seinämiä, jotka miltei kaatuivat pääl- at, but they opened up views millions of lemme. Taivaan sinessä kaarteli kotkia years into the past, when the continental ikään kuin Tolkien tarinoissa. Seinämät drift raised the bottom of the ancient sea, olivat jopa kaksi kilometriä korkeita. Ne folded its sediments and pushed them eivät olleet vain kauniita katsella, vaan into a mighty mountain range at the edge niiltä aukeni näkyjä miljoonien vuosien of the early continent, and also to a much takaiseen menneisyyteen, jolloin man- later age when the mountains wore down nerliike kohotti muinaisen reunameren to their current shape. The birth history pohjaa, poimutti sen sedimentit ja työnsi of Earth was written down on the walls ne mahtavaksi vuoristoksi alkumante- over millions of years. reen reunalle, mutta myös paljon myö- Directly after leaving Wushan, we häisempään aikaan, jolloin vuoristo arrived at the middle gorge on the Yang- kului nykyiseen muotoonsa. Seinämiin tze, the 42-kilometre-long Wu Gorge. oli kirjoitettu maapallon kehityshistoriaa Consisting mostly of limestone, the miljoonien vuosien ajalta. gorge had very steep walls, even turning Välittömästi Wushanista lähdet- inwards in places. Running water had tyämme saavuimme Jangtsen kanjoneista carved channels into the gorge, through keskimmäiseen, 42 kilometriä pitkään which streams ran down from the moun- Wu-kanjoniin. Enimmäkseen kalkki- tains into the Yangtze. Flowers grew on kivestä muodostunut kanjoni oli hyvin the slopes and protrusions, including jyrkkäseinäinen, paikoin jopa sisäänpäin poinsettias and chrysanthemums that are kallistunut. Virtaava vesi oli kovertanut so familiar to us. siihen kouruja, joita pitkin purot syök- Flowing downstream the Wu Gorge syivät vuorilta Jangtseen. Rinteillä ja was like being inside a poem. According ulkonemilla kasvoi kukkia, mm. meillä to ancient lore, a long time ago when tunnettu joulutähti ja krysanteemi. Emperor Dawy attempted to descend Joenlasku Wu-kanjonissa oli yhtä the gorge from start to finish, a group of luonnon runoa. Tarun mukaan kauan monsters stopped him. Then, the queen sitten, kun keisari Dawy yritti laskea kan- of the sky came down to help him. She jonin alusta loppuun, joukko hirviöitä sent her daughter Yao Ji and her eleven pysäytti hänet. Silloin taivaan kunin- sisters down on Earth. They defeated the gatar tuli keisarille avuksi. Hän lähetti monsters and gave the emperor a map, tyttärensä Yao Jin ja tämän yksitoista on which all perils and shallows were

49 sisarta alas maan päälle. Nämä kukistivat marked. The map helped Dawy to find hirviöt ja antoivat sen tehtyään keisarille all hidden dangers and reach the end of kartan, johon virran syöverit ja vaaral- the narrow gorge. Finally, the daughters liset matalikot oli merkitty. Sen avulla turned into twelve sisters watching down Dawy löysi kaikki vaarapaikat ja laski to the gorge from its surrounding peaks. kapean kanjonin päästä päähän. Lopulta There, they are still guiding ships travel- tyttäret muuttuivat kahdeksitoista sisa- ling the mighty river today. reksi reunavuorten huipuille. Siinä hah- The sisters are claimed to have mysti- mossa he opastavat laivoja suurella joella cal and romantic values of beauty. Today, tänäkin päivänä. one of them, the peak named the god- Sisaruksilla väitetään olevan mystisiä dess, is the incarnation of Yao Ji in the ja romanttisia kauneusarvoja. Tänä- eyes of many. She was the tallest and the kin päivänä eräs heistä, jumalattareksi most majestic of all the peaks. She was nimitetty huippu, on monen katsojan the first to witness the sun rising and the mielestä Yao Jin inkarnaatio. Hän oli last to see it setting. In winter, she raised rantavuorista korkein ja ylhäisin. Hän her snow-crowned head above all else to näki aamunsarastuksen ensimmäisenä ja watch ships travelling on the large river auringonlaskun viimeisenä. Talvella hän from her tall throne. nosti lumen seppelöimän päänsä muiden The Xiling Gorge was thought by huippujen yläpuolelle voidakseen seurata many as the most dangerous of the korkealta istuimelta laivojen vaellusta three gorges in the Wudang Mountains, suurella joella. especially during low tide. It has received Wu-vuoriston kanjoneista kolmatta, its bad reputation from its many shallows Xiling-kanjonia, monet pitivät kahta and rapids, as well as all the accidents that edellistä vaarallisempana, etenkin mata- have taken place. The 75-kilometre-long lan veden aikana. Huonon maineensa gorge is not continuous, but divided into se on saanut toinen toistaan seuraavasta seven parts by vast valleys. Some of them matalikosta, monista koskista ja onnet- even have a name like “Horse’s Lung”, tomuuksista, jotka ovat sattuneet niissä. “Bull’s Liver” and “Shadow Play”. There Noin 75 kilometriä pitkä kanjoni ei ole are a few temples here and there on the yhtenäinen vaan leveiden laaksojen seit- tall slopes accompanied by a gazebo, semään osaan jakama. Muutamalla niistä from where wanderers can admire the on nimikin, kuten ”hevosen keuhko”, river or, like poet Du Fu, watch the starry ”härän maksa” ja ”varjojen leikki”. Kor- night sky where “Stars fall to the broad keilla rinteillä siellä täällä on temppeli ja flat fields. Moon rises from the great river’s sen vierellä huvimaja, josta vaeltaja voi f low.” The walls are badly weathered ihailla jokimaisemaa tai katsella runoilija here and there, and large boulders had

50 Tu Fu:n tavoin öistä taivasta, jossa ”Täh- fallen down in many places, each of det riippuvat tasangon yllä. Jangtsen aal- which resembling one animal or another. loilla hohtaa nouseva kuu.” Seinämät ovat When we travelled down the gorge in the paikoin pahasti rapautuneet, ja monessa evening, the flow was strong and rushed paikassa oli rannalle pudonneita lohka- around us, but I no longer felt any fear. reita, joista kukin muistutti mikä mitä- We were close to the Gezhouba Dam, kin eläintä. Kun illansuussa laskimme which was why the water level was high kanjonia alas, oli virtaama voimakas ja and there were no sandbanks in sight. kohinaa kuului monessa paikassa, mutta The gorge ended when we reached vaaran tunnetta minulla ei enää ollut. the Nanjing Gate. It was a magnificent Gezhouban pato oli lähellä, vedenpinta place, only some 300 metres wide. Soon sen vuoksi korkealla eikä hiekkasärkkiä afterwards, the river turned steeply to enää näkynyt. the right and opened up into a more than Kanjoni päättyi Nanjing-portin koh- two-kilometre-wide channel in Yichang. dalla. Se oli komea paikka, vain noin 300 There, our ship descended downstream metriä leveä kapeikko. Sen ohitettuaan the Yangtze through the Gezhouba locks. joki kääntyi jyrkästi oikealle ja avautui The Gezhouba Dam was 50 metres tall. It Yichangissa runsaat kaksi kilometriä was not the gigantic Yangtze dam, which leveäksi kymiksi. Siellä laiva laskeutui was only being planned halfway the Xil- Gezhouban sulkuporttien kautta Jangt- ing Gorge next to the Zhongbao island. sen alajuoksulle. Gezouban pato oli The next morning was foggy. The 50 metriä korkea. Se ei ollut Jangtsen Yangtze, which had opened up into a jättiläispato, joka oli vasta suunnitteilla vast river passing through plains filled Xiling-kanjonin puoleen väliin Zhong- with lakes, was covered by low-hanging bao-nimisen saaren kohdalle. clouds. The river was still full of traffic. Seuraava aamu valkeni sumuisena. Ships were carrying various goods like Jangtse, joka oli muuttunut järvirikasta hay, cattle, coal, machines and cereals tasankoa halkovaksi valtajoeksi, oli usva­ for the great people. The clouds cleared pilvien peitossa. Liikenne oli siitä huo- to reveal a vast coastal landscape. Here limatta vilkasta. Laivat kuljettivat mitä and there, we could see a city with its erilaisimpia tarvikkeita kuten heinää, industrial facilities, a port with cranes karjaa, kivihiiltä, koneita ja viljaa suuren and a village with farmlands reaching as kansan tarpeiksi. Kun sumu hälveni, far as the eye could see. laakea rantamaisema paljastui. Siellä Late in the evening, the Yellow Crane täällä näkyi kaupunki teollisuuslaitok- Tower showed itself. We were in Wuhan sineen, jokisatama nostokurkineen ja – the place where our dreamlike voyage kylä silmänkantamattomiin ulottuvine ended. I was accommodated in the uni-

51 viljelysmaineen. versity’s guesthouse where I had already Myöhään illalla keltaisen kurjen torni stayed during my previous visits. With tuli näkyville. Saavuimme Wuhaniin. a saddened mind, I said goodbye to my Sinne päättyi unelmapurjehdus. Minut guide Cheng Guang-Bo who returned to majoitettiin yliopiston vierastaloon, joka Chengdu by train. oli minulle tuttu aikaisemmilta käynneil- The Yellow Crane Tower, situated in a täni. Haikein mielin hyvästelin oppaani grand spot by the Yangtze, is perhaps the Cheng Guang-Bon, joka palasi junalla same structure, which has been destroyed Chengduun. in bloody battles between ruling families Komealla paikalla Jangtsen rannalla but which, after tensions had died down, sijaitseva ”Keltaisen kurjen torni” lie- the victors always rebuilt, looking a little nee sama torni, joka on valtiassukujen different every time. It was first built as välisissä verisissä yhteenotoissa moneen early as during the Three Kingdoms. The kertaan tuhottu, mutta olojen vakiin- current version dates back to 1983. Li Bai nuttua on voittaja aina rakennuttanut depicted the awe-inspiring view opening up sen uudelleen, joka kerta erinäköiseksi from the tower towards the river as follows: kuin edeltäjä. Sen ensimmäinen versio rakennettiin jo kolmen kuningaskunnan My old friends said aikakaudella. Nykyinen versio on peräi- goodbye to the west, sin vuodelta 1983. Li Bai on kuvannut here at Yellow Crane Tower, torniin näkyvää komeaa jokimaisemaa seuraavasti: In the third month’s cloud of willow blossoms, he’s going Vanha ystävä, minä jäin länteen down to Yangzhou. Keltaisen kurjen tornin luo, kun lähdit virtaa alas kukkivan The lonely sail is a distant shadow, huhtikuun utuun. on the edge of a blue emptiness,

Yksinäinen purje häipyy: varjo The lonely sail is a distant shadow, tyhjään, jadenvihreään on the edge of a blue emptiness.

Vain Jangtsen näen, (Modern English translation) taivaanrantaa kohti virtaavan.

(Suomennos Pertti Nieminen)

52 Näkymä Jangtse-joelle Wuhanin Keltaisen kurjen tornista. (Markku Poutasen arkisto)

A view to the Yangtze from the Yellow Crane Tower in Wuhan. (Markku Poutanen’s archives)

Vanhimmat merkit ihmisen asumi- The earliest evidence of human settle- sesta Pekingin seudulla ovat Keskiseltä ments in the Beijing area dates back to the Pleistoseenikaudelta. Siellä eleli niihin Mid-Pleistocene epoch. Then, the Peking aikoihin Pekingin ihminen (Pithecan- Man (Pithecanthrobus) lived in the area. throbus), jonka jäännöksistä ensimmäi- The first remains of the Peking Man were set löydettiin vuonna 1927 Pekingin discovered in 1927 to the southwest of lounaispuolelta ns. läntisten vuorten Beijing from a cavity carved in limestone kalkkikivikallioon kovertuneesta onka- in the Western Mountains. I visited the losta. Minä kävin niitä katsomassa eräällä site during one of my final trips to China. viimeisimmistä matkoistani Kiinaan. The then director of the National Bureau Oppaanani oli Kiinan maanmittauslai- of Surveying and Mapping of China acted toksen silloinen pääjohtaja. Luolista on as my guide. More remains of humans sittemmin löydetty ihmisten ja eläin- and animals have later been discovered ten jäänteitä, joiden joukossa on mm. from caves in the area, including tools Pekingin ihmisen käyttämiä työkaluja, used by the Peking Man, the skull of a samoin sarvikuonon kallo, peuran sarvet, rhinoceros, the antlers of a deer, remains sapelihammastiikerin jäänteitä, hyeenan of the sabre-toothed tiger, the skeleton of luuranko ja leopardin luita. Alueella on a hyena and bones of a leopard. Remains myös myöhemmin eläneiden ihmisten of people inhabiting the area during later jäänteitä, niiden joukossa noin 20 000 periods have also been discovered in vuotta vanha luusta tehty neula, jolla sil- the area, such as a 20,000-year-old bone loinen ihminen ompeli vaatteensa. needle used to sew clothes.

53 Lopuksi kerrottakoon, että olen Finally, I would like to say that I have käynyt Pekingissä Taivaallisen Rauhan been to the wall of the Tiananmen Square Aukion muurilla siinä paikassa, mistä in Beijing, in the exact location where Mao Zedong tammikuun ensimmäisenä Mao Zedong on 1 January 1949 declared päivänä 1949 julisti Kiinan Kansanta- the beginning of the People’s Republic of savallan aikakauden alkaneeksi. Minä China. I was there on 9 December 1989 at kävin siellä 9. 12. 1989 kello kymmenen, 10 o’clock. To prove it, I have a certificate mistä minulla on Pekingin pormestarilta given by the Mayor of Beijing. At the saatu todistus. Samalla kerralla minut same time, I was taken past a long line to vietiin pitkän jonon ohitse katsomaan see the preserved body of Mao Zedong. Mao Zedongin muumiota.

54 Kiinalainen oppilaani My student from China

räänä päivänä vuonna 1987 työhuo- ne day in 1987, my office doorbell Eneeni ovikello soi puolen päivän Orang around noon and a young man aikaan, ja kun vastasin siihen, sisään from China stepped in and introduced astui kiinalainen nuorimies, joka esitteli himself. He was Ruizhi Chen. He had itsensä. Hän oli Ruizhi Chen. Hän oli come to Finland to complete his thesis, tullut Suomeen väitöskirjaansa tekemään, and I had promised to guide him during ja minä olin lupautunut hänen väitöskir- the process. It soon turned out that he jansa ohjaajaksi. Pian ilmeni, että hän oli was an extremely talented young man loistavan lahjakas nuorukainen, jonka and very easy to work with. kanssa oli helppo työskennellä. When I visited his office one day, I Eräänä päivänä, kun menin käymään saw that he was melancholy and clearly hänen työhuoneessaan, huomasin, että depressed. I also knew why: his girlfriend hän oli alakuloinen ja kovasti masentu- had stayed behind in China. During my nut. Arvasin myös syyn: tyttöystävä, joka next visit to Beijing, I pointed this out. oli jäänyt Kiinaan. Seuraavalla käynnil- We agreed that Chen will interrupt his läni Pekingissä otin tämän asian esille. thesis process and return to China so Sovimme, että Chen keskeyttää väitös- that he can get married to his girlfriend. kirjatyönsä ja palaa Kiinaan, jotta hän voi Only after their marriage would he be solmia avioliiton tyttöystävänsä kanssa. able to return to Finland, with his wife. Vasta sitten, kun liitto on solmittu, hän And so it was. saa palata Suomeen vaimonsa kanssa. Chen graduated as a doctor of phi- Näin myös tapahtui. losophy in geophysics and geodesy from Chen sai filosofian tohtorin arvon the University of Helsinki. His thesis Helsingin yliopistosta geofysiikan geo- “On Horizontal Crustal Deformation in desian linjalta. Hänen väitöskirjansa Finland” studied vertical movements in On Horizontal Crustal Deformation in the Earth’s crust in Finland on the basis Finland käsitteli maankuoren pystysuoria of geodetic observations made over nearly liikuntoja Suomessa lähes 100 vuoden 100 years. aikana tehtyjen geodeettisten havaintojen Chen worked at the Finnish Geo- pohjalta. detic Institute until 1998, after which he Chen työskenteli Geodeettisessa transferred to Nokia where he worked laitoksessa vuoteen 1998 saakka. Sitten as a production manager. Three years hän siirtyi tuotantopäälliköksi Nokialle. later, he returned to the Finnish Geodetic Kolme vuotta myöhemmin hän palasi Institute as the head of the recently Geodeettiseen laitokseen vasta peruste- established Navigation and Positioning tun navigoinnin ja paikannuksen osaston Department. osastonjohtajan tehtäviin. In 2013, Chen started as a professor

55 Vuonna 2013 Chen siirtyi professo- at Texas A&M University in the US, from riksi A&M Texas Corpus Yliopistoon where he transferred in 2015 to Wuhan Yhdysvalloissa ja 2015 sieltä Wuhanin University as the head of the State Key yliopistoon State Key Laboratory of Laboratory of Information Engineering Information Engineering in Surveying, in Surveying, Mapping and Remote Mapping and Remote Sensing -laitoksen Sensing Department. johtajaksi. Chen has published two textbooks Chen on julkaissut kaksi oppikirjaa and more than 160 scientific articles. ja yli 160 tieteellistä artikkelia. Hänen Under his guidance, his students have ohjaamansa oppilaat ovat voittaneet won the competition of articles written kuudesti kansainvälisissä kokouksissa by students at international conventions opiskelijoiden tekemien artikkelien kil- six times, three of which at conventions pailun, niistä kolme USA:n Institute of of the US Institute of Navigation. Navigation järjestön kokouksissa.

56 Japani, nousevan auringon maa Japan – Land of the Rising Sun

aukoidässä on neljä pääkaupunkia: here are four capital cities in the Kpohjoinen Peking, läntinen Xi´an, ete- TFar East: Beijing in the north, Xi´an läinen Nanking, ja itäinen Tokio, niistä in the west, Nanking in the south and kolme ensiksi mainittua Kiinassa ja neljäs Tokyo in the east, the first three in China Japanissa. Niistä jokaisessa olen käynyt and the fourth in Japan. I have visited ainakin kerran, useimmin kuitenkin each of them at least once, Beijing and Pekingissä ja Tokiossa. Tokyo more than the others. Japanissa olen käynyt Tokion lisäksi In Japan, I have also been, besides myös Sapporossa, Kiotossa ja Osakassa. Tokyo, to Sapporo, Kyoto and Osaka. Of Kahdesta viimeksi mainitusta mielen- the latter two, Kyoto is more attractive, kiintoisempi on Kioto, keisarin kruu- the city of the Emperor’s coronation and nauskaupunki ja Japanin taide-elämän the centre of Japanese art. A daughter keskus. Oppaanani on silloin tällöin ollut of a Japanese samurai I met years ago japanilaisen samurain tytär, johon tutus- on Vancouver Island in Canada has tuin vuosia sitten Kanadassa Vancouve- been my guide from time to time. Her rin saarella. Hänen isovanhempansa oli- grandparents were victims of the atomic vat Nagasakin ydinpommituksen uhreja. bombings of Nagasaki. Japanissa, nousevan auringon maassa, Japan, the Land of the Rising Sun, on kymmenittäin tulivuoria. Niistä has dozens of volcanoes. One of them yksi on ylitse muiden, Fuji eli Fujisan, surpasses all others, Mount Fuji, or Fuji- Konohana Sakujahimen, kukkivan puun san, home to the tree blossom blooming prinsessan koti. Prinsessa puolestaan princess, who is the sister of Amaterasu on auringonjumalattaren Amaterasu Ōmikami, the goddess of the sun. As Ōmikamin sisar. Tästä taas, kuten aika- written in chronicles, she is the mother kirjat tietävät, polveutuvat kaikki Japanin of all Japanese Emperors. The first in keisarit. Heistä ensimmäinen oli Jimmu, line was Jimmu, the grandson of Ninigi, Amaterasun pojanpojan Ninigin pojan- Amaterasu’s grandson. According to poika. Myyttisen perinteen mukaan mythic tradition, Jimmu was crowned Jimmusta tuli keisari 11.2.660 eKr. Emperor on 11 February 660 BC. Useimmat Japanin tulivuorista ovat Most of Japan’s volcanoes, like Fuji, toistuvissa purkauksissa syntyneitä ker- are stratovolcanoes built up by many rostulivuoria, niin myös Fuji. Joukossa layers of lava in repeated eruptions. Some on lisäksi jokunen kalderaksi romahtanut have collapsed to form a large caldera. tulivuori. Niistä huomattavin on Kyus- The most majestic of these is Mount hun saarella sijaitseva Aso, jättiläismäi- Aso located on the island of Kyushu, nen kuivapohjainen kaldera. Sen sisällä which has a massive dry-based caldera. on monta nuorta tulivuorta, joista Naka- It comprises many young volcanoes, of

57 dake on aktiivisin. Sen ensimmäinen which Nakadake is the most active. Its dokumentoitu purkaus tapahtui 553 jKr. first documented eruption took place in Sittemmin se on purkautunut ainakin 553. Since then, it has erupted at least 167 167 kertaa. times. Riukiu-saarilla noin vuonna 4350 The Kikai eruption on Riukiu islands eKr. sattunut Kikain purkaus lienee in 4350 BC is estimated to have been the voimakkain Japanissa sitten jääkauden largest eruption in Japan since the Ice sattunut tulivuorenpurkaus. VEI-astei- Age. On the VEI scale, it was of the mag- kolla se sijoittuu suuruusluokkaan 7. Sen nitude of 7. Its massive caldera located valtava merenpohjassa sijaitseva kaldera at the sea bottom is 19 kilometres in on 19 kilometrin läpimittainen. Raju diameter. The fierce eruption made the purkaus teki Kyushun saarten etelä- ja southern and central parts of Kyushu keskiosat asumiskelvottomiksi vuosisa- islands inhabitable for centuries. It has tojen ajaksi. Tuhkasateet ulottuivat tutki- been studied that ash fell down as far musten mukaan pohjoisessa Hokkaidolle north as in Hokkaido. saakka. The peak and upper slopes of Mount Fujin huippu ja ylärinteet ovat lumen Fuji are covered by snow in winter, but peitossa talvella, mutta usein muulloin- often also during other seasons, some­ kin, joskus kesälläkin. Fuji onkin vuori, times even in summer. Fuji is a mountain jota vuodenajat eivät koske. Sen tiesi not touched by seasons. This was also myös Baishitsu, joka kirjoitti: known by Baishitsu who wrote:

Eipä saavuta Not spring nor autumn kevät eikä syksykään None touch Fujin huippua. the heights of Fuji.

Jokainen japanilainen haluaa tehdä Every Japanese wants to go on a toiviomatkan Fujin huipulle, jos ei todel- pilgrimage to the peak of Mount Fuji, lisuudessa, niin ainakin kuvitelmissaan. if not in reality, at least in their dreams. Näin hän voi täyttää isänmaallisen velvol- In this way, they can fulfil their pat- lisuutensa. Nousu on sallittua ainoastaan riotic duty. Climbing is only permitted kesällä, heinä- tai elokuussa, muulloin in summer, in July or August. At other huipulle ei tavallisella japanilaisella ole times, no ordinary Japanese can even asiaa. Nousu olisi liian vaarallista lumi- think of going to the top. The snow, peitteen, liukkaiden rinteiden ja kovien slippery slopes and high winds would tuulien tähden. Ne, jotka ovat käyneet make the climb too dangerous. Those huipulla, ylistävät runsaat 200 metriä who have reached the peak, praise the

58 syvää kraatteria näkemisen arvoiseksi. more than 200-metre-deep crater as a Sen himmeän harmaissa seinämissä on breath-taking sight. Its dark grey walls mustia juovia ja vanhan lumen laikkuja. are streaked with black lines and specks Huipulla on myös shintolainen pyhäkkö, of old snow. At the top, there is a Shinto vaatimaton lautarakenteinen rakennus, shrine, a modest structure made from jonka seinällä komeilee keisarihuoneen wooden boards, its walls decorated by kullattu krysanteemivaakuna. the golden chrysanthemum crest of the imperial house.

Vuonna 2003 Sapporossa pidettiin Kansainvälisen Geodeettis-Geofysikaalisen Unionin yleiskokous, jonka mieleenpainuvan juhlallisiin avajaisiin osallistui myös Japanin keisari Akihito. Geodeettien kokouksessa ja illanvietossa tapasin monia vuosien aikana tutuksi tulleita kollegoita (vasemmalta Gerhard Beutler, Fernando Sansó, Juhani Kakkuri ja József Ádám). (Markku Poutasen arkisto)

In 2003, the General Assembly of the International Union of Geodesy and Geophysics was held in Sapporo, with Akihito, Emperor of Japan, also attending its memorable grand opening. During the convention and festivities, I met many familiar faces from along the years (from left to right: Gerhard Beutler, Fernando Sansó, Juhani Kakkuri and József Ádám). (Markku Poutanen’s archives)

59 Suuri ja mahtava Venäjä Great and mighty Russia

eodeettisen laitoksen ensimmäinen lmari Bonsdorff (1879–1950), the first Gjohtaja Ilmari Bonsdorff (1879–1950) Idirector of the Finnish Geodetic Insti- aloitti tieteellisen uransa tsaariajan Venä- tute, began his scientific career at the jällä Pulkovon tähtitornissa, jossa hän Pulkovo Observatory in the Russian toimi ensin assistenttina ja sitten ast- Empire, where he started as an assistant ronomina vuodesta 1903 vuoteen 1917. and later worked as an astronomer from Hän keskittyi silloin tähtitieteelliseen 1903 to 1917. At the time, he focused havaintotyöhön. Sen tuloksena syntyi on making astronomical observations. laaja tähtiluettelo Resultate der absoluten The result was Resultate der absoluten Deklinationsbestimmungen des Pulkower Deklinationsbestimmungen des Pulkower Katalogs 1915, jonka hän julkaisi Tie- Katalogs 1915, an exhaustive catalogue of deakatemian annaaleissa vuonna 1922. stars, which he published in the annals Tämä tarkka luettelo käsitti 1426 tähteä of the Finnish Academy of Science and alueelta, joka ulottui taivaan pohjoisna- Letters in 1922. It consisted of 1,426 stars valta 10 astetta ekvaattorin eteläpuolelle. over an area extending from the North Ilmari Bonsdorffin tavoin myös V. A. Pole to 10 degrees south of the Equator. Heiskanen aloitti opettajan uransa Venä- Following in Ilmari Bonsdorff’s foot- jällä, nimittäin Pietarin suomalaisessa steps, V. A. Heiskanen also started his oppikoulussa, jossa hän yritti opettaa career in Russia, as a teacher at the Fin­ matematiikkaa lukuvuonna 1917–1918. Ei nish secondary school in St Petersburg, tiedetä, miksi hän otti opettajan tehtävät where he tried to teach mathematics hoitaakseen. Ehkä hän tavoitteli astrono- during the 1917–1918 school year. No-one min paikkaa Pulkovon tähtitornista. Pie- knows why he accepted the position of tarissa hän joutui vangituksi, mutta pääsi a teacher. Maybe he was trying to apply ikkunan kautta takaa-ajajiaan pakoon. for the position of an astronomer at the Yöllä hän joutui uimaan Rajajoen ylitse Pulkovo Observatory. He was captured päästäkseen turvaan Suomen puolelle. in St Petersburg but managed to leave his pursuers behind by escaping through the window. At night, he had to swim to safety in Finland across the Sestra river.

60 Matka Garmin Travelling to the geophysical geofysikaaliselle koekentälle test site in Garm

uonna 1979 sain Venäjän Tiedeakate- n 1979, professor Yuri Boulanger from Vmian professorilta Yuri Boulangerilta Ithe Russian Academy of Sciences kutsun vierailla Garmin Geofysikaalisella invited me to the geophysical test site koekentällä maankuoren liikuntoja kos- in Garm for planning and organising kevien mittausten suunnittelua ja organi- measurements involving plate tectonics. soimista varten. During our travels in September, Syyskuussa toteutuneen matkamme Boulanger selected Tashkent as our first ensimmäiseksi etapiksi Boulanger valitsi stop, a city located at the mouth of the Taškentin, Ferganan hedelmällisen laak- lush Fergana valley. We were interested son suussa sijaitsevan kaupungin. Mie- in the local observatory, known for cher- lenkiintomme kohteena oli itämaisen ishing eastern traditions in astronomy, astronomian perinteiden vaalimisesta and its reputed director V. P. Shcheglov, tunnettu tähtitorni ja sen kuuluisa johtaja a professor at the Academy of Sciences V. P. Shcheglov, Uzbekistanin tiedeaka- of Uzbekistan. I still have a fun, but temian professori. Hänestä on mieleeni sadly beautiful memory of him. He was jäänyt humoristinen, haikean kaunis an eccentric who smelled like Russian muisto. Hän oli mahorkalta tuoksuva tobacco and was immensely proud of originelli, joka oli tavattoman ylpeä the observatory’s grand library. Above tähtitornin suuresta kirjastosta. Eräässä the door of one of the rooms, there was huoneessa oven yläpuolella oli korkokuva, a relief depicting Ulugh Beg (1394– joka esitti samarkandilaista astronomia 1449), an astronomer from Samarkand. nimeltä Ulugh Beg (1394–1449). Tämä This grandson of terrible Timur Lenk hirmuisen Timur Lenkin (1336–1405) (1336–1405) was a famous astronomer, pojanpoika oli kuuluisa astronomi, täh- so merited in the history of astronomy titieteen historiassa niin ansiokas, että that German Johannes Hevelius, in his saksalainen Jan Hevelius on postuumina posthumously published Prodromus ilmestyneessä teoksessaan Prodromus Astronomiae, elevated him alongside with Astronomigue korottanut hänet Tyko Tycho Brahe and himself in the small Brahen ja itsensä rinnalle kuuluisien group of renowned astronomers. In one astronomien harvalukuisessa joukossa. of the book’s illustrations, Ulugh Beg Kirjan kuvassa Ulugh Beg seisoo kun- is standing in an honorary spot, on the niapaikalla tähtitieteen muusan Uranian right side of Urania, one of the muses of oikealla puolella. astronomy. Professori Shcheglov kertoi, että Professor Shcheglov told me that

61 Professori V. P. Ulugh Beg lienee Shcheglov. ollut tämän näköinen. Gerasimovin Professor V. P. ennallistus, ks. teksti. Shcheglov. This is what Ulugh Ulugh Beg oli Beg most likely looked like. Gerasimov’s mitä todennäköi- restoration, see text. simmin korkoku- vansa näköinen. Ulugh Beg most Sen oli tehnyt likely was a mir- venäläinen kuvan- ror image of his veistäjä, antropo- relief. It was made logi M. M. Gerasimov sijoittamalla ”lihak- by M. M. Gerasi- set” Ulugh Begin pääkallosta otettuun mov, a Russian kopioon. Kun timuridien sargofagit sculptor and anthropologist, by adding avattiin Samarkandissa vuonna 1941, “muscles” to a copy of Ulugh Beg’s skull. avattiin myös Ulugh Begin hauta-arkku. When sarcophagi from the Timurid Sen sisältä löydetty luuranko vietiin Empire were opened in Samarkand in Taškentiin lähempää tutkimusta varten. 1941, so was Ulugh Beg’s coffin. The Kuulopuheiden mukaan Ulugh Beg oli skeleton found from it was carried to kokenut väkivaltaisen kuoleman. Tutki- Tashkent for a closer examination. It mus vahvisti tämän. Sapelin kylmä terä was said that Ulugh Beg faced a violent oli katkaissut pappien vihaaman astro- death. The examinations confirmed this nomin kaulan. rumour. The cold steel of a sabre had ”Katso näitä käsiä!” sanoi Shcheg- cut the neck of the astronomer hated by lov minulle ja näytti käsiään. ”Ne ovat priests. ainoat maailmankaikkeudessa elävän “Look at these hands!” Shcheglov told olennon kädet, jotka ovat kannatelleet me while showing me his hands. “These Ulugh Begin pääkalloa.” Katselin niitä are the only hands in the whole universe mitä suurimman kunnioituksen vallassa. that have held Ulugh Beg’s skull.” I Shcheglov oli nuorena ollut Gerasimovin looked at them overcome by the greatest apulainen ja pitänyt kalloa käsissään, kun respect. As a young man, Shcheglov had siitä oli otettu vahakopio. worked as Gerasimov’s assistant and held Professori Shcheglov tapasi testata the skull in his hands when a wax copy vieraitaan erikoisella tavalla. Hänellä oli was taken of it. huoneessaan seinällä kuuluisien venä- Professor Shcheglov used to test his läisten kirjailijoiden muotokuvia. Juuri visitors in an unusual way. He had por- kun olimme päässeet keskustelun alkuun, traits of famous Russian authors in his

62 hän keskeytti minut, osoitti sormellaan room. Just when we had started talking, muuatta muotokuvaa ja kysyi, ketä se he interrupted me, pointed his finger esitti. Vilkaisin kuvaa ja vastasin: ”Sii- at one of the portraits and asked who nähän on Aleksandr Sergejevitš Puškin.” it was. I took a glance and said: “Why, Professori oli hämmästynyt, sillä olin that’s Aleksandr Sergejevitš Puškin.” vastannut oikein. Sitä hän ei ollut odot- The professor was amazed – my answer tanut. Hän nousi seisomaan, onnitteli was correct. He did not expect that. He minua kädestä pitäen ja ilmoitti lahjoit- stood up, congratulated me by shaking tavansa minulle toimittamansa Heve- my hand and said that he will give me a liuksen tähtikartaston näköispainoksen, facsimile of Hevelius’ star chart he had minkä hän tekikin. edited, which he did. Kun jonkun ajan kuluttua jätimme A short while later, after we had left tähtitornin, professori Boulanger kertoi the observatory behind us, professor minulle, että olin läpäissyt venäläisten Boulanger told me that I had passed the astronomien keskuudessa tunnetun ja “Shcheglov test”, well-known and much pelätyn ”Shcheglovin tentin”. En kertonut feared by Russian astronomers. I did hänelle, että tunsin useitakin venäläisten not tell him that I was familiar with the kirjailijoiden teoksia, Puškinin lisäksi works of many other Russian authors, mm. Dostojevskin ja Leo Tolstoin, ja like Dostoevsky and Leo Tolstoy, and that että muistin heidän nimensä ulkonäön I remembered what they looked like. perusteella hyvin. After leaving Shcheglov’s residence, Shcheglovin luota lähdettyämme professor Boulanger suggested we try to professori Boulanger ehdotti, että yrit- visit Samarkand next morning. But how? täisimme seuraavana aamuna päästä It was impossible to buy plane tickets käymään Samarkandissa. Mutta kuinka, quickly and the train was out of the sillä lentolippuja ei voinut nopeasti saada, question, as it would have taken too long. eikä junamatka voinut tulla kysymyk- Our question was answered unexpectedly seen, sillä se olisi kestänyt liian kauan. the following morning when a 36-seater Asia ratkesi seuraavana aamuna yllättäen plane was about to carry members of eduksemme, sillä lentokentällä oli läh- the French communist party from the dössä Ranskan kommunistista puoluetta airport to Samarkand, and it had three Samarkandiin kuljettanut 36-paikkainen vacant seats. Nina was able to book those lentokone, jossa oli kolme vapaata paik- seats for us. So, off to Samarkand, and kaa. Nina onnistui puhumaan ne meille. then back in the evening! Siispä Samarkandiin ja illalla takaisin! In Samarkand, the capital of Timur Samarkandissa, Timur Lenkin valta- Lenk’s empire, we admired the finest kunnan pääkaupungissa, tutustuimme samples of Timurid architecture. These

63 timuridien hienon arkkitehtuurin kuu- included Gur-e-Amir, Timur Lenk’s luisimpiin luomuksiin. Niihin kuului mausoleum, which also contains the Timur Lenkin mausoleumi nimeltä Cur- tombs of Shah Rukh and Ulugh Beg. Emir, jossa myös Shakhrukha ja Ulugh From the mystic crypt, we rose into Beg nukkuivat kuolonunta. Mystillissä- daylight to adore the buildings located by vyisestä kryptasta nousimme päivänva- the Registan square. I can still remember loon mennäksemme katsomaan Registan the beautiful facade of the Shir Dar aukion laidalla sijaitsevia rakennuksia. Madrasa, Quran school, and the Ulugh Niistä muistan Šir-Darin koraanikou- Beg Madrasa and its arabesques. During lun eli medresen kauniin julkisivunsa the lifetime of the liberal astronomer, the vuoksi, samoin Ulugh Begin rakennut- latter rather served as a scientific research taman medresen arabeskeineen. Viimeksi institute than a Quran school, since mainittu oli vapaamielisen astronomin astronomy, mathematics and poetry were aikana ollut pikemmin tieteellinen tut- taught there to the horror of mullahs, kimuslaitos kuin koraanikoulu, sillä siellä spiritual leaders. Such blasphemy caused oli hengellisten johtajien eli mullahien Ulugh Beg to lose his head. We also visited the ruins of the Ulugh Beg Observatory outside the city. The ruins included a shaft carved in the rock where the giant quadrant, the most famous instrument in the observatory, used to be. Ulugh Beg used it 600 years ago to make history in astronomy. He had determined how much it takes for Earth to travel around the sun to the minute, prepared charts of the apparent movements of the sun, the moon and the planets, and a star chart, consisting of the coordinates of nearly 1,000 stars. Early the next morning, Aeroflot flew us from Tashkent to Dushanbe, the capital of Tajikistan, from where we

Ulugh Begin kallioon hakattu kvadrantti. (Wikipedia, Igor_Pinigin)

Ulugh Beg’s quadrant carved in rock. (Wikipedia, Igor_Pinigin)

64 kauhuksi opetettu islamin lisäksi tähti- continued on a Russian off-road vehicle tiedettä, matematiikkaa ja runoutta. Sel- 200 kilometres through the Vakhsh laisen pyhien arvojen rienauksen vuoksi river valley to Garm. There, the road Ulugh Beg oli menettänyt päänsä. climbed from the valley up to the ragged Kävimme myös kaupungin ulko- mountains. There was a high risk of rock puolella tutustuaksemme Ulugh Begin avalanches, and Boulanger was worried. observatorion raunioihin. Niihin kuului “Don’t even cough”, he whispered to me kallioon kaiverrettu kuilu, jossa observa- at the foot of a cliff. Our Russian off-road torion kuuluisin laite, jättiläiskokoinen vehicle did not agree. kvadrantti, oli sijainnut. Kuutisen sataa The Garm Geophysical Observatory, vuotta sitten oli Ulugh Beg tehnyt sillä where we arrived early in the evening, tähtitieteen historiaa. Hän oli määrittä- was located in the Surchob river valley, nyt Maan kiertoajan Auringon ympäri in a headland extending to the river. The minuutilleen oikein, laatinut taulukoita observatory was specialised in seismic Auringon, Kuun ja planeettojen näen- observations and their interpretation. For näisistä liikkeistä ja tähtikatalogin, joka this, the valley was an ideal location. It sisälsi lähes tuhannen tähden koordinaa- was between two tectonic plates pushing tit taivaanpallolla. against each other, being wedged between Varhain seuraavana päivänä mat- the Pamir and Alay mountain ranges. kamme jatkui Aeroflotin koneella Taš- Earthquakes were common, causing kentista Dusanbehen, Tadzikistanin disasters from time to time. pääkaupunkiin, ja sieltä venäläisellä One took place in the town of Chait maastoautolla Vahsjoen laaksoa pitkin in 1949. Next day, we went there to see noin 200 kilometrin päässä sijaitsevaan for ourselves. We drove the observatory’s Garmiin. Siellä täällä tie nousi laaksosta vehicle far to the east, to the “roof of the jylhien vuorten rinteille. Kivivyöryt oli- Soviet Union”. There were two mountains vat niillä vaarana ja Boulanger oli niistä reaching up more than seven kilometres, huolissaan. ”Tässä ei saisi edes yskähtää”, one called the Lenin Peak and the other, hän kuiskasi minulle eräänkin jyrkän- the taller and more sacred one, the teen juurella. Venäläinen maastoauto oli Ismoil Somoni Peak (Pik Kommunizma asiasta eri mieltä. in Soviet time). Farther and close to the Garmin geofysikaalinen observato- Chinese border, there was Karakul, a salt rio, jonne saavuimme illansuussa, sijaitsi lake studied by Sven Hedin, which has Surhobjoen laaksossa eräällä jokeen later been found to be an impact crater. antavalla niemellä. Observatorio oli After driving a few kilometres, we saw a erikoistunut seismisiin havaintoihin ja concrete statue by the side of the road. niiden tulkintaan. Laakso soveltui siihen We had arrived at the Chait earthquake

65 erittäin hyvin. Se oli kahden toisiaan memorial. The intense earthquake had kohden liikkuvan mannerlaatan välissä caused a mountain to erupt, damming ja puristui siinä Pamirin ja Alain vuori- a water channel. When the dam broke, a massojen väliin. Maanjäristykset olivat mud wave 30 metres tall had flooded and yleisiä ja niiden aiheuttamia katastrofeja destroyed the town, killing every one of sattui silloin tällöin. its 12,000 inhabitants. I was touched by Sellainen oli sattunut Chaitin kau- the beauty of the memorial. It was a Mus- pungissa vuonna 1949. Seuraavana päi- lim mother, dressed for mourning, crying vänä kävimme katsomassa katastrofin for her lost children in the naked valley. jälkiä paikan päällä. Ajoimme observa- From the statue, we climbed up to the torion autolla kauas itään, sinne, missä mountain which caused all the destruc- ”Neuvostoliiton katto” sijaitsi. Siellä oli tion. The magnitude of the disaster kaksi yli seitsemän kilometrin korkuista opened up in front of our eyes, similarly vuoren huippua, toinen niistä nimeltään to the side of the mountain which had Pik Lenina ja toinen sitä korkeampi crashed down. We were sitting on a rocky ja pyhempi Pik Kommunizma. Niitä slope surrounded by mountain flowers, kauempana, lähellä Kiinan rajaa, oli Sven and drank clear water from a mountain Hedinin tutkima suolajärvi Karakul, stream. Doctor Pevnev from the observa- jonka myöhemmät tutkimukset ovat pal- tory told us that a snow leopard hunted jastaneet impaktikraatteriksi. Muutamia in the mountains. However, it would not kilometrejä ajettuamme näimme beto- bother us. A bear, a possible source of nista valetun kuvapatsaan tien laidassa. Trichinella spiralis, lived in the woods Olimme saapuneet Chaitin maanjäris- on the lower slopes. Nevertheless, people tyksen muistomerkille. Voimakas järis- hunted it. Eagles were circling up in the tys oli laukaissut vuorensyöksyn. Se oli sky. padonnut erään joen uoman. Kun pato “So, this is the scenery where the oli murtunut, oli 30 metriä korkea muta- Silk Road travelled”, I thought as I was aalto syöksynyt kaupunkiin, tuhonnut sitting on the mountain slope. If I had sen ja surmannut jokaisen sen 12 000 travelled that magical road, I would have asukkaasta. Kuvapatsaan kauneus liikutti soon arrived at the Chinese border and, minua. Se oli surupukuinen muslimiäiti, after crossing it, at the Uyghur kingdom, joka itki alastomassa laaksossa kadon- the current province of Xinjiang. I would neita lapsiaan. have had a long trek ahead of me through Nousimme patsaalta tuhon tuotta- the desert to Kashgar, and from there neelle vuorelle. Katastrofin laajuus oli to Aksu via the northern route or to rinteeltä selvästi nähtävissä, samoin alas Yarkand through the south. rysähtänyt vuorenkylki. Istuimme kivik- In the evening, we returned to Garm

66 koisella rinteellä alppikukkien keskellä to start preparations the next day for our ja joimme kirkasta vettä vuoripurosta. upcoming measurements. The Academy Mukana ollut tohtori Pevnev observatori- of Sciences had set up five reference osta kertoi, että vuorilla metsästeli lumi- points in the rocks surrounding the leopardi. Se antaisi meidän kuitenkin olla valley, covering an area of roughly one rauhassa. Alarinteillä metsässä asusteli square kilometre. Three of them were karhu, josta saattoi saada trikiiniä. Siitä located at the foot of the Mindalul moun- välittämättä sitä metsästettiin. Taivaalla tain, part of the Alai system, and two on kaarteli kotkia. the lower slopes of Pamir. The boundary ”Tällaisten maisemien halki silk- of two tectonic plates was between Min- kitien kulkijat siis taivalsivat”, ajattelin dalul and Pamir. vuorella istuessani. Jos olisin ollut tuon I made an agreement with Boulanger tarunhohteisen tien kulkija, olisin pian that the Finnish Geodetic Institute will saapunut Kiinan rajalle ja sen ylitet- send a measuring team to Garm to survey tyäni Uiguurien valtakuntaan, nykyi- Pamir’s movements against Alai. They seen Xinjiangin maakuntaan. Edessä would use the most accurate electro-op- olisi ollut pitkä vaellus autiomaan halki tical distance measuring equipment, Kashgariin ja sieltä joko pohjoista reittiä especially a mekometer. Gravity and laser pitkin Aksuun tai eteläistä reittiä pitkin geodimeter measurements would also be Yarkandiin. conducted in the area. Illalla palasimme Garmiin aloit- We did not stay any longer in Garm, taaksemme seuraavana päivänä tulevien and started our return journey. We drove mittausten valmistelut. Tiedeakatemia oli the same difficult mountain road back to kiinnittänyt niitä varten laaksoa reunus- Dushanbe, through which we had arrived taviin kallioihin viisi kiintopistettä, jotka at Garm. However, we made one detour. kattoivat noin neliökilometrin laajuisen As we were driving along the winding alueen. Niistä kolme oli kiinnitetty Alain road towards Afghanistan, a beautiful systeemiin kuuluvan Mindalul-vuoren mountain lake opened up in front of rinteeseen ja kaksi Pamirin alarinteeseen. our eyes, with daylight glimmering Mannerlaattojen raja kulki Mindalulin ja on its turquoise waters. Near the lake, Pamirin välissä. we saw a two-kilometre-tall vertical Boulangerin kanssa sovin, että Geo- wall, featuring an anticline made of red deettinen laitos lähettää Garmiin mit- sandstone. Formed from the sand of an tausryhmän, joka kartoittaa Pamirin lii- ancient desert, the anticline was like a kettä Alaita vastaan. Mittaukset tehdään massive rose, lifted into its place by plate tarkimmilla elektro-optisilla etäisyysmit- tectonics. It was even called a rose. tareilla, etenkin mekometrillä. Lisäksi We arrived in Dushanbe in the

67 Garmin alueella tehdään painovoima- ja evening. It was a dull city and we did lasergeodimittauksia. not enjoy our stay there and, the next Garmissa emme viihtyneet pitem- morning, decided to visit the large dam pään, vaan lähdimme paluumatkalle. and power plant on the Vakhsh river, on Ajoimme samaa hankalaa vuoristotietä the day before returning to Moscow. It Dusambehen, jota pitkin olimme Gar- was a 317-metre-tall dam called Nurek, miin tulleet. Yhden poikkeaman kuiten- which produced roughly as much power kin teimme. Ajoimme mutkittelevaa tietä as all hydropower plants built in Finland Afganistania kohden, kunnes eteemme combined. The dam held back a reser- aukeni kaunis vuoristojärvi, jonka tur- voir, consisting of 11 cubic kilometres koosin sinisellä ula- of water. We rented a palla päivänkilo läi- motor boat, went out kehti. Lähellä järveä into the reservoir and näimme kaksi kilomet- dipped in to swim in riä korkean pystysuo- the warm, crystal clear ran kallioseinämän, water of more than 300 jossa oli punaisesta metres deep. There was hiekkakivestä muo- so much to look at. The dostunut satulapoimu. bare mountain slopes Muinaisen erämaan rose from the reser- hiekasta muodostunut voir up to incredible poimu oli kuin valtava heights. They were like ruusunkukka, jonka mountains made from mannerliike oli nos- tin, sterile and bare, tanut nykyiselle pai- unbelievably beautiful. kalleen. Ruusuksi sitä The measurements sanottiinkin. to identify plate tecton- Dusambehen saa- ics defined with pro- vuimme illalla. Se fessor Yuri Boulanger oli tylsä kaupunki, at the geophysical test emmekä viihtyneet site in Garm were con- siellä vaan lähdimme ducted between 1980 heti aamulla, päivää Raimo Konttinen tekemässä and 1982. Most of them mittauksia Garmin koekentällä. ennen paluutamme (Paikkatietokeskuksen kuva-arkisto) were conducted by Moskovaan, katso- Raimo Konttinen using Raimo Konttinen conducting maan Vahsjoen suurta measurements at the test field in a mekometer, the most voimalaitospatoa. Se Garm. (FGI’s photo archives) accurate electronic

68 oli 317 metriä korkea maapato nimeltä distance measuring device of the time, Nurek, voimakkuudeltaan suunnilleen calibrated using the Nummela Standard yhtä suuri kuin Suomen rakennettu Baseline. One year, Aimo Kiviniemi also vesivoima yhteensä. Padon takana oli participated in the measurements using tekojärvi, jossa oli yksitoista kuutiokilo- LaCoste-Romberg’s gravimeter and metriä vettä. Vuokrasimme moottorive- Teuvo Parm using a laser geodimeter. neen, ajoimme järvelle ja pulahdimme Konttinen and Kiviniemi have pub- veteen uidaksemme lämpimässä, kris- lished the results of their work (see the tallinkirkkaassa ja yli 300 metriä syvässä Finnish Geodetic Institute’s publication vedessä. Ja katseltavaa riitti. Vuorten kal- no. 93). As a result of the measurements, jut rinteet nousivat tekojärven pinnasta we were able to witness a deformation, käsittämättömiin korkeuksiin. Ne olivat causing the crust to crumple, due to plate kuin tinasta valettuja vuoria, steriilejä ja tectonics. Similar measurements have paljaita, uskomattoman kauniita katsella. later been conducted more easily using Professori Yuri Boulangerin kanssa satellite positioning. sovitut mannerlaattojen liikuntoja sel- vittävät mittaukset Garmin geofysikaa- lisella koekentällä toteutettiin vuosina 1980−1982. Niistä pääosan teki Raimo Konttinen mekometrillä, sen ajan tar- kimmalla elektronisella etäisyydenmit- tauslaitteella, joka oli kalibroitu Numme- lan normaaliperusviivalla. Mittauksiin osallistuivat yhtenä vuonna myös Aimo Kiviniemi LaCoste-Rombergin gravimet- rillä ja Teuvo Parm lasergeodimetrillä. Mukana olleista Konttinen ja Kivi- niemi ovat julkaisseet tuloksensa (ks. Geodeettisen laitoksen julkaisu n:ro 93). Mittausten tuloksena voitiin nähdä mannerlaattojen törmäyksen synnyttämä deformaatio, jossa maankuori puristui kokoon. Sittemmin vastaavia mittauksia on tehty helpommalla satelliittipaikan- nuksella.

69 Käynti Valamon saarella Visiting Valaam island

esäkuussa 20.–24. 1993 tein erään etween 20 and 24 June 1993, I did Kmielenkiintoisimmista matkoistani Bone of my most memorable trips to Venäjälle, sillä siihen kuului laivamatka Russia, including a cruise to Valaam Valamon saarelle. Vastassa lentoken- island. At the airport, I met an old friend tällä oli vanha tuttavani tohtori Valyev of mine, doctor Valyev Naumov from Naumov Pulkovon tähtitornista, missä the Pulkovo Observatory, where I was minut majoitettiin huoneeseen numero accommodated in room number 36. In 36. Illalla Naumov kutsui minut kotiinsa the evening, Naumov invited me to his iltapalalle. Seuraava päivä kului teoreet- home for dinner. The next day was full tisen astronomian laitoksessa yhteistyö- of cooperation negotiations at the depart- neuvotteluihin. ment of theoretical astronomy. Kesäkuun 22. päivänä oli vuorossa On 22 June, we visited Valaam island. käynti Valamon saarella. Tohtorit Mar- I travelled with doctors Marguerita Pet- guerita Petroskaya ja Vladimir Bogdanov roskaya and Vladimir Bogdanov from the Pietarin teoreettisen astronomian lai- department of theoretical astronomy at tokselta sekä tohtori Naumov olivat St Petersburg State University and doctor matkalla mukana. Kustannusten säästä- Naumov. To save costs, I travelled under miseksi minä matkustin sinne venäläi- the Russian name of Ivan Paulovich. Our sellä nimellä Ivan Paulovich (siis Juhani ship set off from St Petersburg via the Paavonpoika). Laivamme, joka lähti Neva to Shlisselburg, continuing onwards Pietarista, kulki Nevajokea pitkin Päh- to Lake Ladoga and Valaam island, where kinälinnan edustalle ja jatkoi sieltä Laa- we arrived early the next morning. We tokalle ja Valamoon, jonne saavuimme admired Valaam the entire morning. The varhain aamulla. Koko aamupäivä kului monastery’s famous staff gauges were Valamon katselussa, etenkin luostarin especially interesting. The monastery kuuluisat vesiasteikot olivat mielen- itself was in a bad shape. Only 30 monks kiintoisia. Itse luostari oli rappiotilassa. were living on the island, and it was not Saarella asui vain 30 munkkia, enempää possible to accept any more, as there were ei voitu ottaa vastaan, koska ei ollut no residences. The magnificent rocks of asuntoja. Saaren komeat kalliot koostui- the island consisted of gabbro, diorite, vat gabrosta, dioriitistä, granitoideista ja granitoids and diabase, with pahoehoe in diabaasista, ja rantakallioiden seinämissä the coastal cliff walls reminding us of vol- oli köysilaavaa merkkinä muinaisesta canic activity. Our female guide told us tuliperäisestä toiminnasta. Oppaanamme that Russian travel agents recommended toiminut naisvirkailija kertoi meille, että their compatriots to visit Valaam island

70 venäläiset matkatoimistot suosittelevat so that “they could see how beautiful maanmiehilleen käyntiä Valamossa, Finland is”. During Finland’s wars, a jotta ”nämä näkisivät, kuinka kaunis on Finnish artillery battery was stationed on Suomi”. Valamon saarella oli suomalai- the island to monitor Russian activities silla viime sotiemme aikana tykkipatteri, on Lake Ladoga. Our guide also showed joka tarkkaili venäläisten toimia Laato- me where the battery was located. kalla. Oppaamme esitteli myös patterin As we started our return journey, paikan minulle. we admired the view with Naumov and Paluumatkan alussa ihailimme mai- Petroskaya before I was able to watch the semia Naumovin ja Petroskayan kanssa, “Karelian sea” on my own, until Bog- sitten sain olla kannella vähän aikaa danov picked me up to visit the captain’s ja katsella ”karjalan merta” yksikseni, quarters. There, we had a few drinks to kunnes Bogdanov kävi hakemassa minut celebrate our friendship and looked at the kapteenin hyttiin. Siellä otimme ensin nautical charts to find out that Ladoga is parit ryypyt ystävällisyyden osoitukseksi, deeper in the north than in the middle sitten katselimme merikortteja, joista and in the south and that the lake was selvisi, että Laatokka on pohjoisosistaan 230 metres deep between the north shore syvempi kuin keski- ja eteläosistaan ja and Valaam island. Bogdanov said that että 230 metrin syvänteitä oli pohjoisran- Ladoga is an ancient graben and accepted nan ja Valamon saaren välissä. Bogdanov my assumption that Valaam is a remnant kertoi, että Laatokka on vanha hauta- of an old volcano. vajoamalaakso, ja hän hyväksyi minun After returning to St Petersburg, we käsitykseni, että Valamo on vanhan visited the department of theoretical tulivuoren jäänne. astronomy where Petroskaya prepared me Pietariin palattuamme menimme some tea and sandwiches. In the evening, teoreettisen astronomian laitokseen, jossa I went with her and her husband Yuri Petroskaya laittoi minulle teetä ja voilei- to a museum of Russian art, displaying piä. Illalla kävin hänen ja hänen avomie- famous paintings by Ilya Repin and other hensä Yurin kanssa venäläisen taiteen Russian art from the 20th century. Some museossa, missä oli Ilja Repinin kuuluisia of the artwork also depicted socialist maalauksia ja muutakin venäläistä 1900- realism from Stalin’s age, illustrating luvun taidetta näytteillä. Siellä oli myös cruel fear. sosialistista realismia, Stalinin aikaista taidetta, jota sävytti julma pelko.

71 Entinen emämaamme Ruotsi Sweden – our former mother country ohjoinen kotimaamme Suomi on ollut ur northern home Finland has been Pyli kuusisataa vuotta osa Ruotsin val- Opart of Sweden for more than six takuntaa, tavallaan sen neljäs kruunu. centuries, like being its fourth crown. Niin pitkä ajanjakso on jättänyt pysyvät Such a long period has left its marks jälkensä suomalaisten sielunelämään, on the Finnish mentality, culture and kulttuuriin ja lainsäädäntöön, mutta se legislation, while it has not removed the ei ole poistanut Ruotsista suomen kielen resistance showed in Sweden against the vastustusta. Mainittakoon myös, että Finnish language. It should be mentioned vain suomalaisessa historiankirjoituk- that Sweden has only been called Swe- sessa on Ruotsista käytetty nimitystä den–Finland in Finnish history books. Ruotsi−Suomi. In the third edition of his Philoso- Englantilainen Isaac Newton phiae Naturalis Principia Mathematica, (1642−1727) oli Philosophiae naturalis British Isaac Newton (1642–1727) pre- principia mathematica teoksensa kol- sented Earth as an ellipsoid flattened mannessa painoksessa päätynyt esit- at the poles. During roughly the same tämään Maata navoiltaan litistyneeksi time, Jacques Cassini (1677–1756), a ellipsoidiksi. Samoihin aikoihin oli member of an Italo–French family of italialaisranskalaisen tähtitieteilijäsuvun astronomers, received opposite results jäsen Jacques Cassini (1677−1756) saanut from latitude measurements in Dunkirk Dunkerqueen ja Espanjan rajalla sijait- and Collioure, located on the Spanish sevan Colliouren astemittauksesta päin- border. The meridian arc was longer in vastaisen tuloksen. Meridiaanikaari oli the south than in the north, meaning etelässä pitempi kuin pohjoisessa, mikä that Earth was elongated, not flattened, merkitsi, että Maa oli navoiltaan veny- at the poles. This result caused a scientific nyt eikä litistynyt. Tämä tulos synnytti debacle, which was not solved until after tieteellisen kiistan, joka ratkesi vasta Newton’s death. Newtonin kuoleman jälkeen. French Pierre-Louis Moreau de Mau- Maan litistyneisyyden selvitti lopul- pertuis finally determined that Earth is lisesti ranskalaisen Pierre-Louis Moreau flattened at the poles after his Lapland de Maupertuis, jonka johtama Lapin expedition conducted triangulations in retkikunta suoritti 1736−1737 kolmio- Torne River Valley in 1736 and 1737. The mittauksen Tornionjoen laaksossa. Ket- terminal points of the chain were the Tor- jun päätepisteet olivat Tornion kirkko nio church in the south and Kittisvaara eteläpäässä ja Kittisvaara pohjoisessa. in the north. They were used to measure Niillä tehtiin astronomiset leveysasteen the astronomical latitude. The triangula- määritykset. Kolmiopisteitä olivat Kaa- tion points were Kaakamavaara, Huita- kamavaara, Huitaperi, Aavasaksa, Hor- peri, Aavasaksa, Horrilankero, Niemi and

72 rilankero, Niemi ja Pullinki, joista vain Pullinki, only the last of which was to the viimeksi mainittu sijaitsi Tornionjoen west of the river. The scale was produced länsipuolella. Mittakaava saatiin 14,3 from a 14.3-kilometre-long baseline, kilometrin pituisesta perusviivasta, joka which was measured on a frozen Torne mitattiin kovalla pakkasella Tornionjoen River off Aavasaksa in freezing weather. jäälle Aavasaksan edustalla. Mittaus- Anders Celsius, a professor of astronomy paikan valinnassa oli myös Uppsalan at Uppsala University, also had his say in yliopiston tähtitieteen professori Anders selecting the measurement location. Celsius mukana. In 1928, Yrjö Leinberg from Finland Vuonna 1928 suomalainen Yrjö Lein- measured the astronomical latitude on berg teki astronomiset leveysasteen the basis of the points used by Mauper- määritykset Maupertuisin käyttämillä tuis in Tornio and Pello. They indicated pisteillä Torniossa ja Pellossa. Niiden that most of the measurement errors perusteella voitiin osoittaa, että suurin made by Maupertuis were attributable osa Maupertuisin mittausten virheistä to the determination of the astronomical oli peräisin astronomisen leveysasteen latitude. määrityksestä. Finnish cooperation with Swedish Suomalaisten yhteistyö ruotsalaisten geodesists has been active, even after geodeettien kanssa on Lapin astemit- the latitude measurements in Lapland. I tauksen jälkeenkin ollut vilkasta. Omalta personally have been in close cooperation osaltani se on ollut sitä etenkin Uppsalan especially with Erik Tengström, a pro- yliopiston geodesian professorin Erik fessor of geodesy at Uppsala University. Tengströmin kanssa. Hänellä oli suku- He also had Finnish roots, and Yrjö yhteyksiä Suomeen, ja hän oli saanut Väisälä named a planet after him. Every nimikkoplaneetan Yrjö Väisälältä. Hän year, he went to Turku to lay flowers on kävi joka vuosi Turussa laskemassa kuk- the graves of his Finnish relatives and kia sukulaistensa haudoille ja samalla also on Yrjö Väisälä’s grave. He insisted myös Yrjö Väisälän haudalle. Omaan that details of asteroid 2195 Tengström, hautakiveensä hän kirjoitutti Väisälältä named by Väisälä, be written on his own saamansa nimikkoplaneetan asteroidi tombstone. 2195 Tengström tiedot. When the office of a professor of Kun Tukholmassa avautui geodesian geodesy opened up in Stockholm after professorin virka Arne Bjerhammarin Arne Bjerhammar, a committee was jälkeen, asetettiin toimikunta seuraajaa established to select the follower. I was valitsemaan. Minut kutsuttiin kyseisen invited to the committee as its member. toimikunnan jäseneksi. Viran hakijoista Of all applicants, I considered Lars katsoin pätevimmäksi Lars Sjöbergin ja Sjöberg to be the most qualified, and

73 siihen virkaan hänet valituskierrosten he was later appointed after rounds of jälkeen nimitettiinkin. appeals. Vuonna 1986 tuli kuluneeksi 250 The 250th anniversary of the Lapland vuotta Lapin astemittauksesta. Torniossa latitude measurements was celebrated järjestettiin silloin muisto- ja esitelmä- in 1986. Various memorial events and tilaisuuksia, ja Raimo Konttinen kävi presentations were held in Tornio, and Tornionjoen laaksossa valokuvaamassa Raimo Konttinen visited the Torne kaikki astemittauksen pisteiden paikat. River Valley to photograph the locations Valokuvat julkaistiin hänen nimellään of all triangulation points. The photos Lapin astemittauksen muistojulkaisussa. were published under his name in the Geodeettinen laitos laati Lapin aste- anniversary publication of the Lapland mittauksesta oman julkaisunsa, Le 250e measurements. anniversaire de la mesure de l’arc du The Finnish Geodetic Institute pre- meridien en Laponie. Sen kirjoittajat oli- pared its own publication on the mea­ vat minun lisäkseni T. J. Kukkamäki, J.-J. surements, Le 250e anniversaire de la Levallois ja H. Moritz. mesure de l’arc du meridien en Laponie. It was written by T. J. Kukkamäki, J.-J. Levallois, H. Moritz and myself.

74 Saksan demokraattinen tasavalta German Democratic Republic

tä-Saksassa eli Saksan demokraattisessa have visited East Germany, or the Ger- Itasavallassa, sen pääkaupungissa Ber- Iman Democratic Republic, its capital liinissä ja Brandenburgissa Havelin var- Berlin and Brandenburg, located in Pots- rella sijaitsevassa Potsdamissa, Walter dam by River Havel, Walter Ulbricht’s Ulbrichtin hallintokaupungissa, olen administrative town, a few times, the first käynyt muutaman kerran, ensimmäisen time as early as in the 1970s. I can espe- kerran jo 1970-luvulla. Sieltä muistan cially remember the Sanssouci Palace, ennen muuta Fredrik Suuren rakennut- built by Frederick the Great, with its large taman Sanssoucin laajoine puistoineen, parks, terraces and fountains. terasseineen ja suihkukaivoineen. Potsdam was home to a famous grav- Potsdamissa oli kuuluisa painovoi- ity laboratory where the absolute value malaboratorio, jossa oli tehty painovoi- of gravity had been determined, and man absoluuttiarvon määritys, ja obser- an observatory where V. A. Heiskanen vatorio, jossa V. A. Heiskanen opiskeli studied astronomy, physics, geophysics tähtitiedettä, fysiikkaa, geofysiikkaa ja and mathematics during the winter matematiikkaa talvikaudella 1920−1921 term of 1920–1921 under professor Hans professori Hans Ludendorffin johdolla. Ludendorff. Ludendorff enjoyed smoking Ludendorff oli ns. piippumiehiä. Hänellä his pipe. He had many pipes on a shelf, oli hyllyllä monta piippua, joita hän tar- and he offered one to each of his stu- josi oppilailleen ensi tapaamisella. Myös dents during their first meeting. He also Heiskaselle hän tarjosi piippua, mutta offered a pipe to Heiskanen, who refused, tämä kieltäytyi, koska ei tupakoinut. however, because he was not a smoking ”Sittenhän teistä ei tule astronomia”, oli man. “But, then you cannot become an Ludendorff todennut. Eikä tullut, mitä astronomer”, Ludendorff said. And he did Heiskanen on jälkeenpäin kovasti ihme- not, which was later a cause of significant tellyt. amazement for Heiskanen. Vuosia myöhemmin pidin Potsda- Years later, I held my renowned missa kuuluisan ”Helmert” -luennon. “Helmert” lecture in Potsdam. After- Sen jälkeen laitoksen johtaja professori wards, professor Kautzleben, head of the Kautzleben vei minut erääseen yläkerran department, took me to a room upstairs, huoneeseen, jonka ovea vartioi pistoo- with a police officer armed with a pistol lilla varustettu poliisi. Sisällä Kautzleben guarding its door. Inside, Kautzleben esitteli minulle venäläisten tekokuiden showed me photos taken by Russian sat- ottamia valokuvia maanpallon kriiisipe- ellites of Earth’s crisis areas, apparently säkkeistä, ilmeisesti venäläisten suostu- with the consent of the Russians. The muksella. Kuvat olivat erittäin selviä, sillä photos were very detailed, without any ne olivat rakeettomia. Ihmisjoukot, jopa grains. Groups of people, even individ-

75 yksityiset ihmiset, erottuivat näistä alle uals, stood out from these photos taken 160 kilometrin korkeudelta napatuista from nearly 160 kilometres away. kuvista. During my years after graduating Ylioppilasvuosiltani muistan myös from upper secondary school, I also herttaisen näyttelijän Eija Inkerin, jonka remember Eija Inkeri, a charming actress mies Osmo Koch oli ollut lähettiläänä whose husband Osmo Koch had been Itä-Saksassa. Eija pyysi, että opettaisin an ambassador in East Germany. Eija hänelle matematiikkaa, sillä hän tähtäsi asked me to teach her mathematics, as ylioppilastutkintoon. Ystävystyin sil- she aimed to complete her matriculation loin hänen ja hänen miehensä kanssa. examination. I became friends with her Osmo Koch kertoi minulle jälkeenpäin, and her husband. Osmo Koch told me millaista elämä oli ollut kommunistien later what life had been like in the Com- hallitsemassa Itä-Saksassa. munist-ruled East Germany.

76 Saksan liittotasavalta Federal Republic of Germany

änsi-Saksassa eli Saksan liittotasa- have been many times to West Ger- Lvallassa olen käynyt monta kertaa. Imany, or the Federal Republic of Ger- Matkat ovat olleet työ- ja lomamatkoja many. Many of my business and leisure Saksan kaupunkeihin, joista mainitta- trips were directed at German cities, such koon Darmstatt, Frankfurt, München ja as Darmstadt, Frankfurt, Munich and Stuttgart, jonka yliopistossa minulla oli Stuttgart, where I even had my own office jonkin aikaa omaa työhuonekin. at the university. Kesäkuun 29. päivänä vuonna 2001 On 29 June 2001, I was inaugurated minut vihittiin kunniatohtoriksi Stutt- an honorary doctor at the University of gartin yliopistossa. Juhlallisessa tilaisuu- Stuttgart. In addition to my daughter dessa olivat läsnä tyttäreni Leilan lisäksi Leila, Jarmo Ratia, Director General of pääjohtaja Jarmo Ratia Maanmittauslai- the National Land Survey of Finland, toksesta, professori Markku Poutanen professor Markku Poutanen from the

Stuttgartin yliopiston Rehtori Magnificus Dieter Fritsch luovuttaa tohtori-insinöörin diplomin uudelle kunniatohtorille Juhani Kakkurille. (Markku Poutasen arkisto)

Dieter Fritsch, Rector Magnificus at the University of Stuttgart, awarding the diploma of a doctor of engineering to Juhani Kakkuri, a new honorary doctor. (Markku Poutanen’s archives)

77 Geodeettisesta laitoksesta ja professori Finnish Geodetic Institute and professor Martin Vermeer Aalto-yliopistosta. Pro- Martin Vermeer from Aalto University fessori Erik W. Grafarend järjesti karon- attended the festive event. Professor Erik kan juhlallisuuksien päätteeksi. W. Grafarend organised a party after the Mieluisimpiin muistoihini Län- formal festivities. si-Saksasta kuuluvat käynnit Erik Grafa- Among my fondest memories of rendin kanssa ”Wasserschloss” -linnoissa West Germany include my visits with 20.−27. 6. 1992. Kyseiset linnat ovat veden Erik Grafarend to the “Wasserschloss” ympäröimiä ikivanhoja ruhtinaslinnoja castles between 20 and 27 June 1992. myöhemmin rakennettuine ylellisine The ancient royal castles are completely hotelleineen. Niissä vieras saattoi run- surrounded by water, now featuring saan aamiaisen päälle ottaa vaikkapa luxurious hotels. After a rich breakfast, nokkaunet tai lähteä puistoon kävelylle. guests were able to take a nap or go for a Linnoista mainittakoon ensim- walk in the park. mäisenä Wasserburg Hülshoff, jonka I would first like to mention Was- tunnetuin henkilö on ollut kuuluisa serburg Hülshoff, whose most famous

Erik W. Grafarend ja Ulrike Grafarend. Öljymaalaus

Erik W. Grafarend and Ulrike Grafarend. Oil painting

78 saksalainen runoilija, koko elämänsä inhabitant was Annette Frej´in (1797– naimattomana pysytellyt Annette Frej´in, 1848), a renowned German poet who joka eli 1797−1848. Hänen henkevät kas- remained unmarried her entire life. Her vonsa on ikuistettu kankaalle öljyväreillä. spiritual face has been immortalised in Linnan sisätiloissa on myös marmorista an oil painting. There is also a marble veistetty rintakuva ja puistossa ruusujen bust inside the castle and a bronze bust ympäröimänä pronssiin valettu rinta- surrounded by roses in the park. kuva. Of the other castles, I was the most Muista vesilinnoista oli Wasserburg attracted to Wasserburg Anholt. It con- Anholt mielestäni mielenkiintoisin. Siellä tained a valuable art collection, also oli arvokas taidekokoelma, johon kuului including one of Rembrandt’s paintings. myös yksi Rembrantin maalaama taulu. The large library featured a collection of Suuressa kirjastossa oli kokoelma keski- medieval religious literature with hand- aikaista uskonnollista kirjallisuutta käsin coloured Bibles, as well as a display of

Erik ja Ulrike Grafarend ovat olleet jokakesäisiä suomenvieraita 1980-luvulta lähtien. Kaksi kilttiä poikaa ja Joulupukki Napapiirin majalla Rovaniemellä. (Ulrike Grafarend)

Erik and Ulrike Grafarend visited Finland every year since the 1980s. Two nicely behaving boys and Santa Claus at the Arctic Circle in Rovaniemi. (Ulrike Grafarend)

79 väritettyine Raamattuineen. Lisäksi siellä Chinese and Japanese porcelain. oli näytteillä kiinalaista ja japanilaista In Münster, we visited the famous posliinia. cathedral, where an exquisite astronomi- Münsterin alueella tutustuimme cal clock measured time from the Zodiac. kuuluisaan tuomiokirkkoon, jossa hieno The cathedral entombed cardinal Paul astronominen kello mittasi aikaa eläin- von Galen, who resisted the Nazis and rataan nähden. Kirkossa nukkui ikuista the German Reich, which was why his unta kardinaali Paul von Galen, joka life was in peril. During his lifetime, he oli vastustanut natseja ja natsivaltaa ja declared that “people must obey God, not oli sen vuoksi ollut vaarassa menettää other people.” henkensä. Eläessään hän oli julistanut, We also visited many other interest- että ”ihmisen tulee totella Jumalaa eikä ing castles, including the privately owned toista ihmistä”. Schloss Diepenbrock near the Dutch Monessa muussakin mielenkiintoi- border. Its owner farmed the land around sessa linnassa kävimme, mm. Hollannin the castle. From Diepenbrock, we crossed rajan tuntumassa sijaitsevassa Schloss the border into the Netherlands to see Diepenbrockissa, joka oli yksityiskäy- the Huis Bergh castle. It was a beautiful tössä. Omistaja harjoitti siellä maan- water castle full of Dutch history from viljelystä. Diepenbrockista ajoimme the times of Spanish monarchs of the Hollannin puolelle Huis Berghin linnaa Hapsburg dynasty. The castle’s halls katsomaan. Se oli kaunis vesilinna, featured magnificent busts of kings. täynnä Alankomaiden historiaa Habs- Its history also featured cruelties. Our burg-sukuisten Espanjan kuninkai- excellent guide narrated the history of den ajoilta. Linnan saleissa oli upeita the castle and the Netherlands so vividly kuninkaiden muotokuvia. Historian in Dutch for nearly two hours that even I kellot kumisivat siellä joskus julmaakin understood what was said. julmemmin. Erinomainen oppaamme selosti lähes kaksi tuntia linnan ja Hol- lannin historiaa hollanniksi niin elävästi, että minäkin ymmärsin häntä.

80 Lorelei-legenda Legend of Lorelei

räänä päivänä, jolloin Grafarend oli ne day when Grafarend had other Eestynyt, kävin kreikkalaisen profes- Omatters, I visited the Lorelei rock sorituttavani kanssa Lorelei-kalliolla. with one of my Greek professor acquain­ Se oli 12-kertaisesta kaiustaan tunnettu tances. It was a steep 132-metre-tall slate jyrkkä 132 metriä korkea liuskekivikal- rock on the eastern bank of the River lio Reinin itärannalla Rheinland-Pfalzin Rhine in the Rheinland–Palatinate state, osavaltiossa. Saksalaiset kirjailijat ovat known for its 12-time echo. German luoneet siitä legendan, jonka mukaan authors have elevated it into a legend, uskottoman rakastajan epätoivoon ajama according to which a serving maid driven palvelustyttö on joskus menneisyydessä to despair by an unfaithful lover threw heittäytynyt kalliolta jokeen ja muuttunut herself down into the river from the rock, seireeniksi, joka laulullaan houkuttelee turning into a siren who lures sailors into purjehtijoita tuhoon. destruction with her songs.

81 Nottinghamin yliopisto University of Nottingham

eskellä kuninkaallista Englantia, have visited Nottingham in the middle KNottinghamissa, olen käynyt useam- Iof England many times, as well as man kerran, samoin kerran pari myös Yorkshire, the birthplace of Anne, Char- Yorkshiressä, 1800-luvun alkupuolella lotte and Emily, the Brontë sisters who eläneiden Brontën sisarusten Annen, lived there in the early 19th century. I Charlotten ja Emilyn synnyinseudulla. have read their books many times, espe- Heidän kirjoittamansa kirjat, erityisesti cially those written by Emily (Wuthering Emilyn (Humiseva harju) ja Charlotten Heights) and Charlotte (Jane Eyre). (Kotiopettajattaren romaani), olen luke- In Nottingham, I have the closest nut moneen kertaan. relationship with professor Vidal Ashke- Nottinghamista tunnen parhaiten nazi, a professor at the University of professori Vidal Ashkenazin, Notting- Nottingham. I even know him so well hamin yliopiston professorin, jopa niin that I have dared paint an oil paint- hyvin, että olen uskaltanut maalata ing of him based on one of his photos. hänestä öljyväreillä valokuvan pohjalta There, Vidal is standing in Punkaharju, muotokuvankin. Siinä Vidal seisoo Pun- surrounded by a pine forest, and with a kaharjulla mäntymetsän keskellä. Taus- lake landscape opening up towards the talla on järvimaisema itään. Muotokuva east in the background. The portrait was on myöhemmin siirretty Ashkenazien later transferred from Ashkenazi’s home kotoa Nottinghamin yliopiston kokoel- to the collections of the University of miin, missä se on nähtävissä. Nottingham where it is still on display. Esterinsä kanssa Ashkenazi on käy- Vidal and his wife Ester have been nyt monta kertaa Suo- to Finland many times, at messa, kaksi tai kolme ker- least two or three times. taa ainakin. Kerran kävin Once I took them to see heidän kanssaan kaukana the far north, our travels pohjoisessa, aina Pallas- reaching all the way to tunturilla asti. Nousimme Pallastunturi. There, we siellä Palkaskeron rinteelle climbed the Palkaskero ja katselimme kaunista slope to admire beautiful tunturiluontoa ympäril- nature around us. After lämme. Illallisen jälkeen dinner, we stayed the night yövyimme Pallastunturin at a hotel in Pallastunturi. hotellissa. Erään kerran One time, Vidal came to Vidal tuli oppilaansa Allan Helsinki with his student Dodsonin kanssa Helsin- Vidal Askhenazi. Öljymaalaus. Allan Dodson. kiin. Vidal Askhenazi. Oil painting.

82 Massapistekeino The mass point method

eodeettiseen laitokseen professori arkku Heikkinen, who joined the GTauno Honkasalon apulaiseksi tullut MFinnish Geodetic Institute as pro- Markku Heikkinen luopui oma-aloit- fessor Tauno Honkasalo’s assistant, teisesti gravimetrisen geoidin laskussa independently decided to ignore the Stokesin kaavan käytöstä ja kehitti sen Stokes’ formula when calculating a gravi- tilalle Newtonin vetovoimalain suoraan metric geoid and developed a calculation sovellukseen perustuvan laskentamene- method, the mass point method, based telmän, ns. massapistekeinon. Vuonna directly on the application of New- 1981 hän julkaisi merkittävän työn ton’s third law to replace it. In 1981, he Solving the Shape of the Earth by using published his ground-breaking article Digital Density Models. Siinä hän esitti “Solving the Shape of the Earth by using kartat yli koko maapallon ulotetulle geoi- Digital Density Models”. He presented dille, jonka hän oli laskenut yli 40 000 charts for Earth’s geoid, which he had massapisteen avulla. calculated using more than 40,000 mass Myöhemmin hollantilaissyntyinen points. Martin Vermeer nopeutti Heikkisen Later, Martin Vermeer from the menetelmän laskentatekniikkaa ja laski Netherlands made Heikkinen’s calcu- sekä Suomen että Pohjoismaiden gravi- lations even quicker and calculated the metriset geoidit sen avulla. Vuonna 1992 gravimetric geoids of Finland and the Vermeer nimitettiin osastonjohtajaksi ja Nordic countries on the basis of them. In professoriksi Geodeettiseen laitokseen, 1992, Vermeer was appointed head and ja vuonna 2000 hän siirtyi professoriksi professor of the Department of Geodesy, Teknilliseen korkeakouluun paikalle, and in 2000 he transferred to the Hel- jolta V. A. Heiskanen oli aloittanut iso­ sinki University of Technology, working staatista tasapainoa koskevat tutkimuk- in the position where V. A. Heiskanen sensa 78 vuotta aikaisemmin. started his research of isostasy 78 years Kun geoidin muoto määritetään earlier. klassillisella keinolla gravimetrisistä When the shape of a geoid is deter- mittauksista, ei kolmiomittauksia tar- mined classically from gravimetric vita lainkaan, kuten ei astronomisia measurements, no triangulations or paikan ja suunnan määrityksiäkään, any astronomical determinations of vaan ainoastaan painovoima-anoma- the position and azimuth are needed, lioita, jotka ovat mitatun painovoiman but gravity anomalies alone, that is, ja normaalipainovoiman erotuksia. differences between the measured gravity Kaavan muodossa Δg = g – ζ missä Δg and normal gravity. The formula is Δg = on painovoima-anomalia, g on mitattu g – ζ, where Δg is a gravity anomaly, g is painovoima geoidille redukoituna ja ζ the measured gravity when reduced for

83 normaalipainovoima vertausellipsoi- a geoid, and ζ is the normal gravity of a dilla. reference ellipsoid. Keinon perustana ovat Stokesin This is based on the Stokes’ law, funktio, jonka irlantilainen matemaa- developed by Irish mathematician G. G. tikko G. G. Stokes johti vuonna 1849, ja Stokes in 1849, and its derivatives, which sen derivaatat, jotka hollantilainen F. A. Dutch F. A. Vening Mainesz calculated Vening Mainesz johti vuonna 1928. Sto- in 1928. The Stokes’ law and the under- kesin funktio ja siihen nojautuva Stokesin lying Stokes’ formula result in a geoid’s kaava antaa geoidin korkeudet vertaus- elevations relative to a spheroid selected pinnaksi valittuun pyörähdysellipsoidiin as a reference, while the Vening Mainesz nähden ja Vening Maineszin kaava antaa formula results in components for a luotiviivan poikkeaman komponentit. vertical deflection. The requirement is Edellytyksenä on, että painovoima-ano- that gravity anomalies are known round maliat tunnetaan ympäri maapallon. the globe. Luckily, the impact of gravity Onneksi laskentapisteestä kaukana ole- anomalies located far from a calculation vien painovoimapoikkeamien vaikutus point is so low that it can be ignored. on niin vähäinen, että ne voidaan jättää Of all professor V. A. Heiskanen’s huomioon ottamatta. students, Helmut Moritz from Austria Professori V. A. Heiskasen oppilaista was probable the most gifted one, at least itävaltalainen Helmut Moritz lienee ollut according to what Heiskanen has said lahjakkain, ainakin sen mukaan, mitä about him. Physical Geodesy (printed by Heiskanen on hänestä kertonut. Myös W. H. Freeman and Co., San Francisco) Heiskasen kanssa kirjoitettu oppikirja written with Heiskanen is an excellent Physical Geodesy (painopaikka W. H. textbook, which remained unrevised Freeman and Co., San Francisco) on for decades. This is why it was under- loistavasti kirjoitettu alan oppikirja, joka standable that Moritz could not accept säilyi sellaisena vuosikymmenet. Siksi oli Heikkinen’s mass point method. He ymmärrettävää, ettei Moritz hyväksynyt came to the Finnish Geodetic Institute Heikkisen massapistekeinoa. Hän saapui in the winter of 1981 to change my Geodeettiseen laitokseen talvella 1981 conceptions of physical geodesy. He did oikoakseen käsityksiäni fysikaalisesta not know that I had already talked about geodesiasta. Hän ei tiennyt, että olin kes- Heikkinen with R. A. Hirvonen, and that kustellut Heikkisestä jo R. A. Hirvosen Hirvonen was an enthusiastic spokesman kanssa ja että Hirvonen oli innokkaasti for having Heikkinen’s work approved as puoltanut Heikkisen työn hyväksymistä a doctoral thesis. väitöskirjaksi. Moritz stayed a little over a week in Moritz viipyi Suomessa runsaan Finland. I took him twice to the Finnish

84 viikon. Vein hänet kaksi kertaa Suomen Sauna Society’s sauna in Lauttasaari, Saunaseuran saunaan Lauttasaareen, which he really enjoyed. Once we went mistä hän piti kovasti, ja kävin hänen skiing and even visited the Catholic kanssaan hiihtelemässä ja kerran Hel- Church in Helsinki. He was a devout singin Roomalaiskatolisessa kirkossakin. Christian, just like Heiskanen. Every Hän oli harras kristitty kuten Heiskanen- day, he gave me a never-ending lecture of kin. Koko ajan, joka päivä, hän luennoi physical geodesy which has benefited me minulle fysikaalista geodesiaa, mistä greatly. However, I have never abandoned on ollut minulle suurta hyötyä. En kui- Markku Heikkinen’s teachings. As far as tenkaan ole koskaan luopunut Markku I known, his mass point geoid is still the Heikkisen opeista. Hänen laskemansa only accurately calculated global geoid. massapistegeoidi on, sikäli kuin tiedän, edelleenkin ainoa tarkasti laskettu glo- baalinen geoidi.

Kirjoittamani V.A. Heiskasen elämäkerran esittely Geodeettisen laitoksen henkilökunnalle laitoksen 90-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 2008. (Markku Poutasen arkisto)

Presentation of my V. A. Heiskanen biography to the staff of the Finnish Geodetic Institute at the 90th anniversary party in 2008. (Markku Poutanen’s archives)

85 Australia ja Etelän risti Australia and the Southern Cross

ustraliassa olen käynyt muutaman y travels have also taken me to Akerran, ensimmäisen kerran kui- MAustralia a few times. My first visit tenkin vasta 1979, jolloin osallistuin was as late as in 1979 when I attended the Canberrassa pidettyyn kansainvälisen General Assembly of the International Geodeettis-Geofysikaalisen Unionin Union of Geodesy and Geophysics in yleiskokoukseen. Sitä edelsi lentoturma, Canberra. It was preceded by a plane joka olisi voinut koitua kohtalokseni. crash that could have sealed my fate. I Olin näet ajatellut matkustaa Australiaan had been planning to travel to Australia jo viikkoa aikaisemmin voidakseni osal- a week beforehand to participate in a listua uusiseelantilaisen matkatoimiston flight to the Antarctica organised by a järjestämään etelämannerlentoon. Sitä New Zealand travel agency. The attractive koskeva edullinen tarjous löytyi yleisko- special offer was in the official leaflet for kouksen virallisesta ohjelmalehtisestä. the Assembly. However, I postponed my Viivytin kuitenkin lennolle ilmoittautu- registration for the flight, and when the mista, ja kun se viimeistään oli tehtävä, deadline came, I had already made other olivat matkasuunnitelmani muuttuneet. plans. Fortunately, I might add, because Onnekseni, voisin sanoa, sillä juuri se the flight became a disaster after, on 28 lento päättyi marraskuun 28. päivänä November, the DC-10 crashed against katastrofiin DC-10 koneen törmättyä Ete- Mount Erebus covered by snow clouds. lämantereella lumisumun hämärtämään The two-week Assembly went well on Erebus-tulivuoreen. my part. When it ended, T. J. Kukkamäki, Noin kaksi viikkoa kestänyt yleisko- Aimo Kiviniemi and I drove a car rented kous sujui osaltani hyvin. Sen päätyttyä by Markku Heikkinen from Canberra to matkustin T. J. Kukkamäen ja Aimo Sydney, seeing loads and loads of sheep Kiviniemen kanssa Markku Heikkisen by the highway, a koala at a rest stop and vuokraamalla autolla Canberrasta Syd- Golden Wattle (Acacis pycantha), Austral- neyhin, jonne johtavan maantien varrella ia’s national flower, at another. näimme valtavasti lampaita ja eräässä Heikkinen and Kiviniemi continued pysähdyspaikassa koalan ja toisessa Aust- from Sydney to Helsinki, while Kuk- ralian kansalliskukan Golden Wattlen kamäki and I decided to spend a few (Acacis pycantha). days in Sydney. There, we met professor Heikkinen ja Kiviniemi jatkoivat Peter Angus-Leppan and his wife, as Sydneystä omia teitään Helsinkiin. Minä well as the late professor Mather’s widow. jäin Kukkamäen kanssa muutamaksi päi- Afterwards, Kukkamäki continued his väksi Sydneyhin. Siellä tapasimme pro- tour from Sydney to South Sea islands. I fessori Peter Angus-Leppanin ja hänen headed back home.

86 vaimonsa sekä edesmenneen professori Every time I have visited Australia, Matherin lesken. Tapaamisten jälkeen also at times other than in 1979, I have Kukkamäki jatkoi kiertomatkaansa Syd- tried to see the Southern Cross, the neystä Etelämeren saarille. Minä palasin constellation of Crux. It has usually kotiin. been possible, because the skies are often Australiassa käydessäni, muulloin- clear during the night in Australia. The kin kuin 1979, olen aina yrittänyt nähdä Magellanic Clouds, the Large and the Etelän Ristin tähdistön. Yleensä se on Small, located just next to the southern ollut mahdollista, sillä Australiassa yöt celestial pole and visible with bare eyes, ovat useimmiten tähtikirkkaita. Myös are a wonderful sight. The distance to the Magellanin pilvet, suuri ja pieni, jotka larger cloud is roughly 160,000 and to sijaitsevat eteläisen taivaannavan lähei- the smaller one some 180,000 light-years. syydessä ja näkyvät paljain silmin, ovat Their diameters are 30,000 and 15,000 kiinnostava nähtävyys. Suuren pilven light-years respectively. etäisyys on noin 160 000 ja pienen noin 180 000 valovuotta. Pilvien läpimitat ovat vastaavasti 30 000 ja 15 000 valovuotta.

87 Matkoja Yhdysvalloissa Travels in the United States

lämäni varrella olen käynyt monta uring my life, I have visited the Ekertaa Yhdysvalloissa, ensimmäisen DUnited States many times, the first kerran jo vuonna 1969, jolloin lensin suo- time as early as in 1969 when I was malaisia turisteja kuljettaneella Finnairin aboard the DC-8, Finnair’s flagship, lippulaivalla DC-8:lla Helsingistä Dulu- flying Finnish tourists from Helsinki thiin. Matkailijoita kuljettanut lento oli to Duluth. The tourist flight was much huomattavasti halvempi kuin tavalliset cheaper than a regular scheduled flight. reittilennot. Itse Duluth oli siisti noin 100 Duluth was a nice little town of some 000 asukkaan pikkukaupunki Yläjärveen 100,000 inhabitants at the mouth of the laskevan St. Louis -joen suulla. Suomalai- Saint Louis River flowing into Lake Supe- sia siellä asui parisen tuhatta. rior. There was a settlement of roughly Matkaani kuului myös käynti teko- 2,000 Finns. kuiden havaintotoimintaa johtaneen My trip also included a visit to Jan hollantilaissyntyisen tohtori Jan Rolffin Rolff’s house in Boston, a Dutch-born luona Bostonissa. Hän vei minut autol- doctor who was in charge of activities laan kesäpaikalleen, joka sijaitsi Mainen for making observations of satellites. He osavaltiossa jonkin matkan päässä Bos- drove me to his summer cottage located tonista. Hänen tontillaan oli paljon käär- in the State of Maine, a short drive away meitä, mitä ihmettelin, mutta ne eivät from Boston. I was amazed by how many olleet aggressiivisia eivätkä myrkyllisiä. snakes there were outside his cottage, but they were neither aggressive nor poisonous.

88 YK:n kartografian toimiston Meetings of the UN kokoukset Cartographic Section

seimmat matkani Yhdysvaltoihin uring many of my trips to the United Uovat olleet matkoja YK:n kartogra- DStates, I have attended meetings of fian toimiston kokouksiin New Yorkissa. the UN Cartographic Section in New Kansainvälisen Geodeettis-Geofysi- York. Belgian baron Paul Melchior, Sec- kaalisen Unionin pääsihteeri, belgialai- retary General of the International Union nen paroni Paul Melchior oli nimittä- of Geodesy and Geophysics, nominated nyt minut Unionin edustajaksi niihin me the union’s representative at the kokouksiin vuonna 1983, ja Unionin hal- meetings in 1983, and the union’s Board litus piti minua siinä tehtävässä vuoteen of Directors kept me in that position until 2003 asti, jolloin itse pyysin eroa. Noiden 2003 when I tendered my resignation. vuosien aikana osallistuin kartografisen During all those years, I participated in toimiston kokouksiin ja kirjoitin niistä meetings of the Cartographic Section and raportit Unionille ja Unionin päätöksistä wrote reports to the union and notifica- YK:lle tiedonannot. tions of the union’s decisions to the UN.

89 Pitkä kiertomatka A long detour

iimeisimmän matkani Yhdysval- y last trip to the United States was in Vtoihin tein keväällä 2005. Indianan Mthe spring of 2005. In Indiana, Lassi Lafayettessa Purdue-yliopiston yliopis- Kivioja, a retired professor of geodesy ton eläkkeelle siirtynyt geodesian pro- at the Purdue University at Lafayette, fessori Lassi Kivioja oli lähdössä tapaa- was planning to meet his son, a US Air maan poikaansa, joka oli Yhdysvaltain Force pilot. He was stationed at an air Ilmavoimien lentäjä. Palvelupaikka oli force base near Los Angeles. Because it Los Angelesin läheisyydessä sijaitseva was a long drive from Lafayette to the ilmavoimien tukikohta. Koska ajomatka base, he needed a co-driver. He asked Lafayettestä tukikohtaan oli pitkä, tar- me. I accepted on the condition that we vitsi hän apukuljettajaa avukseen. Hän would take the northern detour back to pyysi minua siihen tehtävään. Suostuin Lafayette. There was a particular reason: sillä ehdolla, että palaisimme takaisin I wanted to see flood sites following Lafayetteen pohjoista kiertoreittiä pit- the end of the most recent Ice Age in kin. Siihen oli tietty syy. Halusin näet northern parts of the US. Lassi accepted käydä katsomassa viimeisimmän jää- my condition. He wanted to see the Mor- kauden päättymisvaiheen tulvapaikkoja mon Temple in Utah, and I had nothing Yhdysvaltain pohjoisosissa. Siihen Lassi against that. suostui. Itse hän halusi käydä Utahissa, So, we set off from Lafayette. We missä oli Mormonikirkko, eikä minulla drove to St. Louis to see the Gateway ollut mitään sitä vastaan. Arch, a massive 200-metre-tall monu- Lähdimme siis matkaan Lafayet- ment designed by Finnish architect Eero testä. Ajoimme sieltä St. Louisiin, jossa Saarinen, located by the Mississippi. After nähtävyytenä oli Missisippijoen rannalle watching and admiring it for some time, pystytetty suomalaissyntyisen arkkiteh- we continued our trip to the west. Our din Eero Saarisen suunnittelema ”län- drive was a true pleasure day after day. nen portti”, valtava 200 metriä korkea Finally, we reached the State of Arizona paraabelin kaari. Sitä jonkin aikaa katsel- and Winslow, a small town where we tuamme ja ihailtuamme jatkoimme mat- stayed the night. Early the next morning, kaamme länteen. Matka sujui päivästä we would be going to one of the most toiseen mukavasti. Vihdoin saavutimme interesting sights on our journey, the Arizonan osavaltion ja Winslowin pik- Arizona Meteor Crater. Its diameter was kukaupungin, jossa yövyimme. Seu- roughly 1,200 metres and its depth 175 raavana aamuna aikaisin oli vuorossa metres. It looked much smaller than eräs matkamme mielenkiintoisimmista you would guess from its diameter. It

90 kohteista, Arizonan meteorikraatteri. is thought to have been created in the Sen läpimitta oli noin 1 200 metriä ja prehistoric times. An explosion of a syvyys 175 metriä. Luonnossa se näytti crashed iron and nickel meteorite threw paljon läpimittaansa pienemmältä. Sen hundreds of millions of tons of earth and on arveltu syntyneen esihistoriallisella metal fragments far outside the crater. ajalla. Maahan syöksyneen rauta-nikkeli- The remains of the meteorite were sought meteoriitin räjähdys sinkosi silloin satoja from the middle of the crater and, ulti- miljoonia tonneja maata ja metallin mately, they were discovered at a depth kappaleita kauas kraatterin ulkopuolelle. of approximately half a kilometre. Meteoriitin pääosaa etsittiin porauksilla Soon after leaving the Meteor Crater kraatterin keskeltä ja sieltä se noin puolen behind, we arrived at the Colorado River, kilometrin syvyydestä lopulta löytyi. a 2,300-metre-long river flowing from Melko pian meteorikraatterilta läh- Mexico into the Gulf of California. It dettyämme saavutimme Coloradojoen, flows through the Colorado valley in 2300 kilometriä pitkän joen, joka laskee numerous canyons, of which Grand Meksikon puolelta Kalifornian lahteen. Canyon, 350 kilometres long, 13–25 kilo-

Grand Canyon. (NASA/JPL-Caltech)

Grand Canyon. (NASA/JPL-Caltech)

91 Se virtaa Coloradon laakion halki use- metres wide and 800–1,800 metres deep, assa kanjonissa, joista 350 kilometriä is the largest. The river water trapped by pitkä, 13–25 km leveä ja 800–1800 metriä dams is used to generate hydropower and syvä Grand Canyon on suurin. Patojen irrigate the driest areas. salpaaman joen vesimäärää käytetään Around noon the next day, we arrived sähkövoiman tuottamiseen ja kuivilla at the US Air Force base near Los Ange- alueilla keinokasteluun. les. It was home to an alternate landing Seuraavana päivänä saavuimme puo- site for space shuttles returning from lelta päivin Yhdysvaltain Ilmavoimien the International Space Station. I had no varuskuntaan, joka sijaitsi lähellä Los business to be there. However, they let me Angelesia. Siellä oli kansainväliseltä in after checking my passport. Everyone avaruusasemalta palaavien avaruusalus- was really friendly. I met Lassi’s son and ten varalaskukenttä. Minulla ei oike- his family, and I joined them to attend a astaan ollut sinne mitään asiaa. Pääsin patriotic event celebrating a retiring base kuitenkin passintarkastuksen jälkeen commander. I also spent a lot of time varuskuntaan sisälle. Siellä minulle at the base museum, which displayed oltiin ystävällisiä. Tapasin mm. Lassin US Air Force fighters of different ages, pojan ja hänen perheensä ja olin heidän including Hornets like the ones flown mukanaan isänmaallisessa tilaisuudessa, by the Finnish Air Force. They let me to jossa eläkkeelle siirtyvää varuskunnan take a good look at them. A black stealth päällikköä juhlittiin. Kulutin paljon aikaa fighter was on display in a dark corner, myös varuskunnan museossa, jossa oli and I was not allowed to approach it. näytteillä Yhdysvaltain ilmavoimien After leaving the base, we drove eri-ikäisiä hävittäjiä, mm. Hornetteja, straight to Las Vegas, where we briefly joita Suomenkin ilmavoimilla on. Sain admired all the wonders of the world, like vapaasti katsella niitä. Sivummalla lähes the Eiffel Tower and the Great Pyramid pimeässä nurkassa oli musta häivehävit- of Giza, which were roughly half of their täjä, jota en saanut katsella läheltä. actual size. From there, we drove to the Varuskunnasta lähdettyämme ajoim­ 221-metre-tall Hoover (formerly Boulder) ­me suorinta tietä Las Vegasiin, jossa Dam. A new bridge across the Colorado katselimme jonkin aikaa maailman River was being built at its base. Soon, we ihmeitä kuten Eiffeltornia ja Kheopsin returned to Las Vegas. However, we never pyramidia, jotka olivat noin puolet got there, as we decided to continue up todellisesta koosta. Sitten ajoimme Hoo- north to find a motel for the night. The verin (entiselle Boulderin) 221 metriä next day, we arrived in Salt Lake City, korkealle padolle. Padon alapuolella oli home to the Church of Jesus Christ of rakenteilla uusi silta Coloradojoen ylitse. Latter-day Saints. This Mormon Temple

92 Pian jätimme padon ja palasimme Las is a massive building with a capacity of Vegasiin. Emme kuitenkaan jääneet 13,500 people. Soon after arriving in sinne, vaan jatkoimme matkaa poh- Salt Lake City, we bought tickets to a joista kohden löytääksemme motellin piano concerto to be held at the temple yöpymistä varten. Seuraavana päivänä later than evening, headlined by a young saavuimme Salt Lake Cityyn, jossa on Mormon girl from Brazil. The next day, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen the U.S. Army Chorus performed there to Kristuksen Kirkko. Tämä myöhempien a full crowd. We had bought tickets from aikojen pyhien, siis mormonien kirkko excellent seats. on mahtava rakennus, johon mahtuu kaikkiaan 13 500 henkeä. Heti Salt Lake Cityyn saavuttuamme kävimme osta- massa liput kirkossa illalla pidettävään pianokonserttiin, jossa pääesiintyjänä oli nuori brasilialainen mormonityttö. Seuraavana päivänä tupaten täydessä kirkossa esiintyi Yhdysvaltain armeijan kuoro. Meillä oli liput hyville paikoille.

93 Jääjärviä ja tulva-aaltoja Ice lakes and flood waves

hdysvalloissa oli viime jääkauden hen the most recent Ice Age ended, Ypäättymisvaiheessa suuria jääjärviä, Wthe United States had large glacial joista pinta-alaltaan suurin oli Agassiz, lakes, Lake Agassiz being the largest, tunnetun jääkausitutkijan Luis Agassizin named after Louis Agassiz (1807–1873), (1807–1873) mukaan nimetty järvi. Se a well-known Ice Age researcher. It was oli laajempi kuin mikään maapallomme larger than any modern lake on Earth, nykyisistä järvistä Kaspianmeri mukaan including the Caspian Sea. During its luettuna. Mahtavuutensa päivinä se peitti might, it covered an area of half a million puolen miljoonan neliökilometrin laajui- square kilometres in the current States of sen alueen nykyisistä Minnesotan ja Poh- Minnesota and North Dakota in the US jois-Dakotan osavaltioista Yhdysvalloissa and in the Provinces of Saskatchewan, ja Saskatchewanin, Manitoban ja Onta- Manitoba and Ontario in Canada. When rion provinsseista Kanadassa. Ojibwayn it was possibly connected to the Ojibway jääjärveen mahdollisesti yhdistyneenä glacial lake, its surface area was roughly pinta-ala on ollut osapuilleen miljoona one million square kilometres. neliökilometriä. Lake Agassiz discharged its waters Agassiz-jääjärvi purkautui 13 000– several times some 13,000 to 8,400 years 8 400 vuotta sitten useita kertoja. Tulva- ago. Floods first flowed into the Gulf of vedet virtasivat aluksi Missisippiä pitkin Mexico via the Mississippi, then from the Meksikonlahteen, sitten Suurten järvien Great Lakes to the Atlantic via the Hud- kautta Atlantin valtamereen Hudsonjo- son River or the Saint Lawrence River, at kea tai St. Lawrence-virtaa pitkin, jossain some point to the Arctic Ocean through vaiheessa Mackenziejokea pitkin Pohjoi- the Mackenzie River, and finally to the seen jäämereen ja lopulta Hudsoninlah- Atlantic through Hudson Bay. These dis- den kautta Atlantin valtamereen. Nämä charges had a significant impact on the purkaukset vaikuttivat paljon jääkauden post-Ice Age climate, as they reduced the jälkeisen ajan ilmastoon, sillä ne hei- power of the Gulf Stream, giving birth to kensivät Golfvirtaa ja näin käynnistivät the Younger Dryas, a cold period named nuoremman Dryaskauden, kylmän ajan- after Dryas octopetala, a flower which jakson, joka on saanut nimensä viileässä thrives in cold conditions. viihtyvän lapinvuokon (Dryas octopetala) Besides Mormons, the State of Utah mukaan. is known for the Great Salt Lake, one of Yhdysvaltain osavaltio Utah on tun- the largest inland water bodies in the US. nettu paitsi mormoneista myös Isosta Currently, it is a 4,400 square kilometre Suolajärvestä, joka on Yhdysvaltain salt lake, into which the Jordan, Weber

94 suurimpia sisävesiä. Se on nykyisin 4 400 and Bear rivers discharge. Because no neliökilometrin laajuinen suolainen järvi, river flows away from the salt lake, it johon laskevia jokia ovat Jordan-, Weber- is nearly dry during the hottest season ja Bearjoet. Koska järvestä puuttuu las- when evaporation is high and precipita- kujoki, on se lähes kuivillaan lämpiminä tion low. It is the largest during cold and aikoina, jolloin haihdunta on voimakasta wet seasons. ja sadanta vähäistä. Laajimmillaan se on During our journey up north, I told kosteina, kylminä aikoina. Lassi that, after the most recent Ice Age, Kerroin Lassille ajomatkallamme the Great Salt Lake has been two, even pohjoiseen, että viime jääkauden jälkeen three times larger than what it is now, but Iso Suolajärvi on ajoittain ollut kaksi, still only a small remnant of Lake Bon- jopa kolme kertaa nykyistä laajempi, neville, a glacial lake of more than 50,000 mutta niinkin suurena se on ollut vain square kilometres in size and an average vähäinen jäänne viime jääkauden aikai- of 300 metres deep, which covered most sesta yli 50 000 neliökilometrin laajui- parts of Utah. Because evaporation sesta ja keskimäärin 300 metriä syvästä was practically non-existent during the Bonnevillen järvestä, joka peitti suurim- Ice Age, Lake Bonneville slowly filled man osan nykyisestä Utahista. Koska by waters flowing from surrounding haihdunta oli jääkaudella lähes olema- mountains. When it was brimming some tonta, Bonnevillen järvi täyttyi vähitellen 14,500 years ago, water started to flow ympäröivien vuorten rinteiltä valuvista from it through the northern Red Rock vesistä. Kun se noin 14 500 vuotta sitten Pass into the Portneuf River and further oli ääriään myöten täynnä, se alkoi valut- into the Snake River. Because the contin- taa liikavesiään pohjoisessa sijaitsevaa uously intensifying flow eroded the loose Red Rock -solaa pitkin Porneufjokeen ja bottom of the pass, a gap more than 100 sitä pitkin Snakejokeen. Koska jatkuvasti metres wide was carved into it, through voimistuva virtaus kulutti solan löysää which the mighty lake discharged into pohjaa, siihen uurtui yli satametriä leveä the Snake River canyon. The flood wave, aukko, jonka kautta suurjärvi purkautui estimated to be 165 kilometres long and Snakejoen kanjoniin. Tulva-aalto, joka hundreds of metres tall, widened and lienee ollut 165 kilometrin pituinen ja deepened the canyon by tearing large satojen metrien korkuinen, levensi ja boulders from its walls, rolling them into syvensi kanjonia repimällä sen seinä- cobblestones, grinding them into gravel mistä suuria kallionlohkareita, jotka se and clay, and stacking them into layers by vieritti mukulakiviksi ja jauhoi soraksi ja the river and in the canyon walls. saveksi ja kerrosti patjoiksi joen rannoille Many glacial lakes in North America ja hyllyiksi kanjonin seinämille. drained rapidly, especially if the channel

95 Monet Pohjois-Amerikan jääjär- was a steep gully, consuming volumes of vistä tyhjenivät nopeasti, etenkin, jos water. In these cases, water flows were lasku-uoma oli jyrkkä syöveri, joka massive, up to several millions of cubic nieli paljon vettä. Virtaamat ovat näissä metres per second. The discharge of the tapauksissa suuria, jopa useita miljoonia Missoula glacial lake is estimated to have kuutiometrejä sekunnissa. Missoulan jää- been the largest. A promontory of ice, järven purkaus lienee ollut niistä suurin. pushed to the south from the Cordilleran Noin 14 000 vuotta sitten Kordillieerien Ice Sheet clogged the channel of the Clark mannerjäätiköstä etelään työntynyt jää- Fork River where Lake Pend Oreille is kieleke tukki Clark Fork -joen uoman now located in the northern parts of the nykyisen Pend Orelle -järven kohdalla State of Idaho. A 600-metre-tall ice dam Idahon osavaltion pohjoisosassa. Siihen was formed in that location and behind kohtaan muodostui 600 metriä korkea it waters flowing down from mountains jääpato ja sen taakse Montanan vuorilta in Montana made the 300-kilometre-long valuvista vesistä 300 kilometrin pituinen and 100-kilometre-wide Missoula glacial ja 100 kilometrin levyinen Missoulan jää- lake. When at its largest, it is estimated järvi. Enimmillään siinä lienee ollut vettä to have contained some 2,200 cubic noin 2 200 kuutiokilometriä, lähes kaksi kilometres of water, two and a half times ja puoli kertaa niin paljon kuin Euroopan as much as in Lake Ladoga, the largest suurimmassa järvessä Laatokassa. Kun lake in Europe. When the glacial lake was jääjärvi oli ääriään myöten täynnä eikä brimming and there was no end to the vedentulo loppunut, jääpato alkoi kellua, inflow, the ice dam started to float, releas- jolloin vedet purkautuivat kasvavalla ing the entire water mass at a growing voimalla padon alitse Columbiajoen force from under the dam over the lava laavalaakiolle. Lopulta hurjasti virtaava valley of the Columbia River. Finally, the hyinen vesi tuhosi padon kokonaan. roaring ice-cold water destroyed the dam Seurauksena oli valtava tuhotulva, jossa completely. This resulted in a devastating virtaama lienee ollut muutaman tunnin flood where the water flow is estimated to ajan niin suuri kuin 17 miljoonaa kuutio- have been up to 17 million cubic metres metriä sekunnissa. per second for a few hours. Missoulan tulvien runtelemia maa- The land areas ravaged by the Mis- alueita on paljon tutkittu. Ne ovat arpi- soula flooding have been under extensive maita, joissa uomat, repeämät, irtokivet studies. They are scarred lands where ja kallionlohkareet ovat suloisessa seka- channels, cracks, loose rocks and large melskassa keskenään. Maalajinäytteiden boulders are in a sweet disorder. Accord- mukaan on tulvia ollut 20 000–12 000 ing to soil samples, there were frequent vuotta sitten vähän väliä. floods some 20,000 to 12,000 years ago.

96 Me saavuimme Spokaneen Missou- We arrived in Spokane through lan pikkukaupungin suunnasta maan- the road from the small town of Mis- tietä pitkin. Sieltä jatkoimme pohjoiseen soula. From there, we continued north kohti Pend Orelle -järveä, jonka kier- towards Lake Pend Oreille, circling it simme pohjoispuolitse. Sää oli sumuinen, from the north. The weather was foggy, eikä juuri mitään näkynyt, vain metsää and we could barely see anything other sumuun katoavien vuorten rinteiltä. than forests on the slopes of mountains Niinpä jatkoimme autolla-ajoa itään, disappearing in the mist. We decided josta ensimmäiseksi muistan aution- to keep on driving to the east, where a tuntuisen intiaanien reservaattialueen. deserted Indian reservation comes first Valkoinen mies näytti siellä osanneen into my mind. It looked like white men jättää intiaaneille ne alueet, joilla se ei had left all the lands they considered to itse haluaisi asua. Matkanvarren kau- be inhabitable to the natives. Of the cities pungeista muistuu mieleeni Great Falls we passed, I can best remember Great ja joista itään virtaava Missouri ja sen Falls and, of all the rivers, the Missouri sivujoki Yellowstone pääjokensa eteläpuo- and its tributary Yellowstone to the south. lelta. Niin matka jatkui ja jatkui. Lopulta We drove on and on. Finally, we arrived saavutimme Minnesotan, jossa on paljon in Minnesota, home to many Finnish suomalaisasutusta, ja sen pääkaupungin, settlements, and St. Paul, its beautiful hyvin kauniin St. Paulin. Sitä seurasi capital. It was followed by the States of Wisconsin ja sitä Illinois, molemmat Wisconsin and Illinois. From Chicago, Yhdysvaltain osavaltioita. Chicagon we drove to Lafayette, the terminus of our laitamilta ajoimme Lafayetteen, jonne journey together. yhteinen matkamme päättyi. The next day, I took a scheduled SAS Seuraavana päivänä palasin Chica- flight from Chicago to Helsinki Airport, gosta SAS:n vuorokoneella Seutulan len- from where I took a taxi back home. tokentälle ja sieltä taksilla kotiin. Tämän I have never since met Lassi Kivioja. jälkeen en ole koskaan enää tavannut However, we maintained contact via Lassi Kiviojaa. Pidimme kuitenkin säh- email and planned a trip to Alaska, but it köpostin välityksellä yhteyttä ja suun- was not to be. The final Finnish member nittelimme matkaa Alaskaan, mutta se of professor V. A. Heiskanen’s American jäi toteutumatta. Professori V. A. Heis- research team quietly passed away. kasen amerikkalaisen tutkimusryhmän viimeinen suomalaissyntyinen jäsen oli kaikessa hiljaisuudessa nukkunut pois.

97 Kanada, Yhdysvaltain naapuri Canada – the neighbour of the United States uonna 1976, jolloin kesäolympialaiset n 1976 when Montreal hosted the Vpidettiin Montrealissa, oli Kanada IOlympic Games, everyone’s eyes were suuren kansainvälisen huomion koh- on Canada. As we all know, Lasse Viren teena. Kuten tunnettua, Lasse Viren voitti won the gold medal in 5,000 and 10,000 siellä olympiakultaa 5 000 ja 10 000 met- metres and finished fifth in the marathon. rin juoksuissa ja oli viides maratonilla. I visited Montreal with my son Juha two Minä kävin Montrealissa kaksi vuotta years later in 1978. myöhemmin poikani Juhan kanssa, siis The venues and arenas were still in 1978. good condition. As we were in North Kilpailupaikat ja peliareenat oli- America, we went to a baseball game vat silloinkin hyvässä kunnossa. Poh- to see how it differed from its Finnish jois-Amerikassa kun olimme, kävimme version, our national sport developed baseballottelussa tutustuaksemme siihen by Lauri Pihkala. Next, we took a train ja nähdäksemme, millä tavalla se erosi to Ottawa where Gerárd Lachapelle, an Lauri Pihkalan kehittämästä pesäpal- old friend of mine and a public servant

Poikani Juha Kakkuri Niagaran putouksilla.

My son Juha Kakkuri at the Niagara Falls.

98 losta, omasta kansallispelistämme. Sit- of the Canadian Government, still lived. ten siirryimme junalla Ottawaan, jossa He took us on an unforgettable trip to the silloin vielä Kanadan hallituksen pal- Niagara Falls. veluksessa ollut vanha ystäväni Gerárd The 58-kilometre Niagara River Lachapelle asui. Hänen kanssaan teimme flows on the border of the United States ikimuistettavan retken Niagaran putouk- and Canada. It runs fast to the north sille. and connects Lake Erie to Lake Ontario. Niagarajoki on 58 kilometriä pitkä The 323-metre-wide and 51-metre-tall joki Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla. Se American Falls are located on the eastern on vuolas pohjoiseen virtaava joki, jota side of the Goat Island in the river, while pitkin Erien vedet laskevat Ontarioon. the 917-metre-wide and 49-metre-tall Joessa on ns. Vuohisaari, jonka itäpuo- Horseshoe Falls are located to the west. lella on 323 metriä leveä ja 51 metriä The latter carries 94% of the total water korkea Amerikan putous ja länsipuolella volume of the falls, with water flows 917 metriä leveä ja 49 metriä korkea being 6,000 square metres per second. Hevosenkenkäputous. Jälkimmäisen kautta kulkee 94 % putouksen koko vesi- määrästä, keskimäärin noin 6 000 m³ sekunnissa.

99 Käynti Columbian jääkentällä Visiting the Columbia Icefield

alliovuorten sylissä Banffissa pidettiin n international convention on K15.–18.5.1994 kansainvälinen kokous AEarth’s glaciers was held in Banff maapallomme jäätiköistä. Kokouksen at the Rocky Mountains on 15–18 May esitelmistä mielenkiintoisin oli mieles- 1994. I thought that the most interest- täni tanskalaisen Dorothy Dahl-Jensenin ing presentation was given by Dorothy esitelmä, jossa hän kertoi Grönlannin Dahl-Jensen from Denmark on the mannerjäätiköllä tehtyjen viimeisimpien results of the most recent drilling studies kairausten tuloksista. Erikoisesti Eem-in- conducted in Greenland. The Eemian terglasiaali oli mielenkiintoinen ja ongel- interglacial period was particularly mallinenkin monine suurine ja odotta- interesting and also problematic with its mattomine lämpötilan vaihteluineen. many large and unexpected changes in Viimeisenä kokouspäivänä 18.5. temperatures. oli vuorossa retki Columbian jääken- On the final day on 18 May, we did tälle, joka jakoi sulamisvettä kolmeen a trip to the Columbia Icefield, which mereen: Tyyneen valtamereen, Atlantin discharged meltwater into three oceans: valtamereen ja Pohjoiseen jäämereen. the Pacific, the Atlantic and the Arctic Jäätikkö, jonka pinta-ala oli noin 400 Ocean. The roughly 400 km2 glacier km², oli jäänne viime jääkaudelta. Se was a remnant of the most recent Ice sijaitsi korkealla vuorten sylissä, missä Age. It was located at a high altitude ilmasto pysyi kylmänä ja satojen met- surrounded by mountains, where temper- rien vahvuinen jäätikkö suli hitaasti, jos atures remained low and the ice sheet of lainkaan. Siellä elettiin oikeastaan vielä hundreds of metres strong melted slowly, viime jääkautta, interglasiaalista ei ollut if at all. The place was still living and tietoakaan. breathing the Ice Age, without any hints Jäätikköretken päätyttyä ajoimme of an interglacial period. matemaatikko J. R. Blaisin kanssa hänen After the trip, mathematician J. R. autollaan Calgaryyn, missä yövyin hänen Blais and I drove his car to Calgary where luonaan. Suomeen palattuani lähetin I stayed at his home. After returning to hänelle Suomesta Sibeliuksen musiikkia Finland, I sent him Sibelius’ music and sekä kutsun käydä joskus Suomessa. an invitation to visit Finland. Seuraavana päivänä oli vuorossa Cal- The next day’s agenda included a garyn yliopisto, sen kirjakauppa, mah- visit to the University of Calgary and its dolliset tapaamiset kollegojen kanssa ja bookstore, possible meetings with col- John Brozenan (U.S. Naval Observatory) leagues, and John Brozena’s (U.S. Naval pitämä esitelmä ns. airborne gravimet- Observatory) presentation of airborne

100 riasta. Hän näytti kuulijoilleen lento- gravimetry. He demonstrated aerial and koneesta mitattuja Grönlannin ilma- ja Bouguer anomaly maps measured from Bouguer- anomaliakarttoja 2,5 mGallin an aeroplane in Greenland using line viivavälein. Tarkkuus, kun lentokorkeu- intervals of 2.5 mGal. After correcting den vaihtelut oli korjattu, oli 1,5 mGal. variations in the flight altitude, the accu- racy was 1.5 mGal.

101 Leilan kanssa Kanadassa In Canada with Leila

yös tyttäreni Leila on silloin tällöin y daughter Leila has also accom- Mollut mukanani Kanadassa, jopa Mpanied me during my travels in useammin kuin Juha. Hänen kanssaan Canada, even more often than Juha. We matkamme suuntautuivat Calgaryyn, travelled to Calgary where Elizabeth jossa Elizabet Cannon ja Gerárd Lacha- Cannon and Gerárd Lachapelle lived. pelle asuvat. Leila tunsi Lachapellet ja Leila knew the Lachapelles and their heidän tyttärensä Sarahin hyvin, koska daughter Sarah well, because she had hän oli pitänyt Sarahista huolta Helsin- looked after Sarah during a conference gissä erään konferenssin aikana. in Helsinki. Teimme Leilan kanssa kaksi auto- Leila and I drove to the Rocky Moun- reissua Kalliovuorille. Toinen suuntautui tains on two separate occasions. One Banffiin, missä söimme hummereita, ja time, we went to Banff where we had toinen vuoristotietä Edmontoniin. Siellä lobsters and the other time to Edmon- meille oli käydä nolosti. Kun parkkee- ton via a mountain road. There, things rasin automme erään kuparipelleillä almost got embarrassing. When I was päällystetyn pilvenpiir- parking our car next to a täjän vierelle käydäk- skyscraper covered with semme jäähyväisostok- copper sheets to buy sou- silla, unohdin katsoa venirs, I forgot to check osoitteen. Palatessa sel- the address. On our way visi, että lähes jokainen back, it turned out that pilvenpiirtäjä oli sillä nearly every skyscraper alueella kuparilevyillä in that area was covered päällystetty, enkä siis with copper sheets, and I tiennyt, missä olimme. did not know where our Kun auto lopulta löytyi, car was. When we finally oli Calgaryn lentoken- found our car, we had to tälle kiire, ja jouduin hurry to get to Calgary ajamaan sinne pikavauh- Airport, and I had to tia. Kentällä luovutin drive really fast. At the automme vuokraajalle, Tyttäreni Leila. Öljymaalaus airport, I returned the ja sitten edelleen pika- vuodelta 1988. car and we ran to our vauhtia lentokoneeseen, My daughter Leila. Oil plane, which was about joka teki jo lähtöä. painting from 1988. to take off.

102 Muistelmieni lopuksi In conclusion

70-vuotis vastaanotto 2003. Pääjohtaja Jarmo Ratia onnitteluvuorossa. (Markku Poutasen arkisto)

70th birthday reception in 2003. Director General Jarmo Ratia’s turn to congratulate. (Markku Poutanen’s archives). ähän päättyvät kertomukseni eri puo- o ends the story of my travels round Tlille maapalloa tekemistäni matkoista. Sthe world. I have had a few more On niitä ollut muutama enemmänkin travels than just the ones I have narrated kuin tässä kerrotut, mutta minä olen here, but I have become old and can no tullut vanhaksi, enkä enää jaksa kaik- longer remember all the details. However, kia yksityiskohtia muistaa. Suurin osa most of my memoirs are based on journal muistelmista perustuu kuitenkin päivä- entries. I have enjoyed my travels in differ- kirjamerkintöihin. Eniten olen pitänyt ent parts of China and Japan the most, as matkoistani eri puolille Kiinaa ja Japania, well as my trips to valleys between mas- samoin Sisä-Aasiaan valtavan korkeiden sively tall mountains in Central Asia and vuoristojen laaksoihin ja vanhalle silk- to the Silk Road between Italy and China. kitielle Italiasta Kiinaan. Korkein vuo- The tallest peak I have seen eye to eye is renhuippu, jota olen katsellut vastakkain Nanda Devi (Beautiful Goddess) in India, ”silmästä silmään”, on 7850 metriä korkea reaching 7,850 metres above sea level.

103 Nanda Devi (Kaunis Jumalatar) Intiassa. Germany, Austria and Hungary are Myös Saksassa, Itävallassa ja Unka- no strangers to me, especially Stuttgart rissa olen käynyt, erikoisesti Stuttgar- where I have even had my own office at tissa, jonka yliopistossa minulla on ollut the university. In Nottingham, I have oma työhuonekin. Nottinghamissa olen enjoyed the company of Vidal Ashkenazi, nauttinut etevän juutalaisen professorin an intelligent Jewish professor. Vidal Ashkenazin seurasta. The Finnish Geodetic Institute has Geodeettinen laitos on ollut minulle been an important workplace for me. tärkeä työpaikka. Olen halunnut kehit- I have wanted to develop it and make tää sitä, tehdä siitä resursseiltaan paljon it much bigger than what it has been suuremman tutkimuslaitoksen kuin throughout its history. A large institute mikä se vuosikymmenten ajan on ollut. gives researchers much better opportuni- Suuri laitos tarjoaa tutkijalle paremmat ties to develop in their field than a small mahdollisuudet kehittyä alansa huippu- one. The Ministry of Agriculture and nimeksi kuin pieni. Tämän on maa- ja Forestry has made this possible. metsätalous­ministeriö tehnyt mahdol- liseksi.

Geodeettisen laitoksen uusi toimitalo valmistui Masalaan vuonna 1995. Juuri ilmakuvan ottohetkellä olin kävelemässä pihalla kohti autoa.

The new office building of the Finnish Geodetic Institute was completed in Masala in 1995. When the photo was taken, I was walking to my car outside the building.

104 Julkaisut ja artikkelit Publications and articles

1. J. Kakkuri: The effect of illumination upon the staff readings in precise levelling. IUGG 1960, Helsinki. 2. J. Kakkuri: Refraction error in watercrossins. Proceedings of NGK, Stockholm 1966. 3. J. Kakkuri: Versuche mit dem automatische Doppelinstrument Zeiss Ni2 baim Stromübergangsnivellement. ZfV 1965. 4. J. Kakkuri: Eliminating the Refraction Error from Long Optical Sights in the Water-Crossings. Proc. Int. Symp. Figure of The Earth and Refraction. Vienna 1967. 5. J. Kakkuri: Über den Einfluss von Temperaturveränderungen auf das bei Stromübergängen benutzte automatische doppelinstrument Zeiss Ni2. ZfV 1969,3. 6. J. Kakkuri: Errors in the reduction of the photographic plates for the stellar trian- gulation. Phot. Journ. Finland Vol. 3.2. 1969. 7. J. Kakkuri: Mikroilmastollisen vaihtelun vaikutus vaaitusrefraktioon pitkissä vesistöylityksissä. Geofysiikan päivät 26–29. 5. 1969. 8. J. Kakkuri: Electronic device for optical tracking of the passive satellites. Proceed- ings of NGK, Helsinki 1971. 9. J. Kakkuri: Sintillaatio optisissa satelliittihavainnoissa. Geofysiikan päivät 17– 18. 6. 1971. 10. J. Kakkuri: Geodetic Astronomy. Geodetic Operations in Finland 1967– 1970. Helsinki 1971. 11. J. Kakkuri: Reduction of the refraction effects close to the horizon. Space Research XII. Berlin 1972. 12. J. Kakkuri: Plate reduction for the stellar triangulation. Publ. Finn. Geod. Inst. No 72. Helsinki 1972. 13. J. Kakkuri: Stellar triangulation net with balloons intermediating between satellite nets and classical trianglution. Int. Symp. on Satellite and Terrestrial Triangulation. Craz. 1972. 14. J. Kakkuri and Kalevi Kalliomäki: Photoelectric time micrometer. Publ. Finn. Geod. Inst. No 74. Helsinki 1972. 15. S. J. Halme, J. Kakkuri, M. Paunonen and A. B. Sharma: A Satellite Laser System. Helsinki University of Technology. Report S 51. Otaniemi 1972. 16. J. Kakkuri: Stellar triangulation with balloon-borne beacons. Annales Academiae Scientiarum Fennicae, Series A, III, 113. Helsinki 1973. 17. J. Kakkuri: Stellar triangulation with balloon-borne beacons and satellites. Helsinki University, 1973. Doctoral Dissertation. 18. J. Kakkuri ja K. Kalliomäki: Kulkuaikakorjauksen laskeminen LF/VLF-taajuuk- silla. URSI VIII Radiopäivät. Otaniemi 1973.

105 19. K. Kalliomäki ja J. Kakkuri: Ajan ylläpitäminen LORAN-C järjestelmän avulla. URSI VIII Radiopäivät. Otaniemi 1973. 20. J. Kakkuri ja M. Ollikainen: Tähtikolmiomittausten nykyvaiheesta. Geofysiikan päivät 29.–3. 5. 1973. 21. J. Kakkuri: Geodeettinen laitos. Tiedon värikäs maailma 4. Weilin & Göös. Hel- sinki 1973. 22. J. Kakkuri: Base Triangulation for Unsurveyed Areas. Report of the Finnish Geodetic Institute No 74:1. Helsinki 1974. 23. K. Kalliomäki and J. Kakkuri: Time keeping methods applied in Finland. Reports of the Finnish Geodetic Institute 74:2. Helsinki 1974. 24. J. Kakkuri: Results of tracking of the Geos-2 at the Helsinki Astronomical Obser- vatory (COSPAR No 9435). Reports of the Finnish Geodetic Institute. No 74:4. Helsinki 1974. 25. J. Kakkuri: Heiskanen, Veikko Aleksanteri. Tiedon värikäs maailma 5. Weilin & Göös. Helsinki 1974. 26. S. J. Halme, J. Kakkuri and Matti Paunonen: The Finnish Satellite Laser System. Reports of the Finnish Geodetic Institute No 75:8. Helsinki 1975. 27. J. Kakkuri: Geodetic Astronomy. Geodetic Operations in Finland 1971–1974. Helsinki 1975. 28. J. Kakkuri: Tähtikolmiomittaus ja Satelliitti Geodesia. Suomen Kartasto. Helsinki 1975. 29. J. Kakkuri: Geodetic Research in Finland with Balloon and Satellites. Observations of Artificial Satellites. No 14. Bucuresti 1975. 30. J. Kakkuri: Starlette, toisen sukupolven gedeettinen tekokuu. Avaruusluotain 75:5. Helsinki 1975. 31. J. Kakkuri: Kolmiomittaus. Tiedon värikäs maailma 9. Weilin & Göös. Helsinki 1975. 32. J. Kakkuri: Korkeuden mittaus. Tiedon värikäs maailma 9. Weilin & Göös. Hel- sinki 1975. 33. J. Kakkuri: Kukkamäki, Tauno Johannes. Tiedon värikäs maailma 9. Weilin & Göös. Helsinki 1975. 34. J. Kakkuri: The Finnish Stellar Triangulation Net as a Geodetic Control for the First Order Triangulation. Proc. Symp. new Methods in Satellite Geodesy. Leningrad 1975. 35. J. Kakkuri: The use of balloons for geodetic research. Cospar Space Research, Vol. XVII. pp. 795–800. Pergamon Press. Oxford and New York 1977.

106 36. J. Kakkuri: Voidaanko Metsähovin radioteleskooppia käyttää geodeettisiin mit- tauksiin? URSI IX Radiopäivät. Otaniemi 1976. 37. S. J. Halme, M. Paunonen, A. B. Sharma, J. Kakkuri and K. Kalliomäki: The Metsähovi Satellite Laser System. URSI IX Radiopäivät. Otaniemi 1976. 38. J. Kakkuri and Kari Kalliomäki: An Automatically Operated Weather Station. Reports of the Finnish Geodetic Institute No. 76:4. Helsinki 1976. 39. S. J. Halme, M. Paunonen, A. B. R. Sharma, J. Kakkuri and K. Kalliomäki: The Satellite Laser of Finland. 3rd Int. Symp. on Geodesy and Geophysics of the Earth. Weimar, Oct. 1976. 40. J. Kakkuri: Finland borde justera sina klockor en timme framåt. Hufvudstadsbladet 2. 12. 1973. 41. Juhani Kakkuri and Jussi Kääriäinen: The second levelling of Finland for the Åland archipelago. Publications of the Finnish Geodetic Institute, No. 82. Helsinki 1977. 42. S. J. Halme and J. Kakkuri: Description and Operation of the Satellite Laser System. Reports of the Finnish Geodetic Institute No. 77:4. 43. S. J. Halme, M. Paunonen, A. B. R. Sharma, J. Kakkuri and K. Kalliomäki: The Metsähovi Laser Ranging System. Proceedings of the International Workshop on laser ranging instrumentation. Lagonissi. May 23–27. 1978. 44. J. Kakkuri: The Work of the Finnish Geodetic Institute 1974–1977. Proceedings of the 18th meeting of the Nordic Geodetic Commission. Oslo 1978. 45. J. Kakkuri and Ossi Ojanen: Computing Parallactic Refraction for Stellar Trian- gulation. Proceedings of the Symposion on Refractional Influences in Astrometry and Geodesy. Uppsala. Elsevier 1979. 46. J. Kakkuri, O. Ojanen and M. Paunonen: Ranging Precision of the Finnish satellite Range Finder. Reports of tte Finnish Geodetic Institute 78:8. Helsinki 1978. 47. J. Kakkuri: On the Gravimetric Survey of the Gulf Bothnia. Proceedings of the SONG. Schloss Elmau. ESA SP-134. 48. J. Kakkuri (Editor): Publication Dedicated to T. J. Kukkamäki on the Occation of His 70th Anniversary. Publications of the Finnish Geodetic Institute, No. 89. Helsinki 1979. 49. J. Kakkuri: T. J. Kukkamäki 70 years. In Publications of the Finnish Geodetic Institute. No. 89. 1979. 50. J. Kakkuri: On the Vertical Movements of the Levelling Bench Marks. In Publica- tions of the Finnish Geodetic Institute No. 89. 1979.

107 51. J. Kakkuri: Reorganisation of the Finnish Geodetic Institute. Geodetic Operations in Finland 1975–1978. 52. J. Kakkuri: The Baselines of the Finnish First Order Triangulation Net. Reports of the Finnish Geodetic Institute No.80:1. Helsinki 1980. 53. J. Kakkuri: Vertical Movenents of levelling bench marks in Finland. Proceedings of the North American Vertical Datum Symposium 1980. Ottawa 26–30 Mai 1980. 54. M. Kostiainen and J. Kakkuri: On the accuracy of gravity determined from the Bouguer anomaly register for levelling bench marks. Proceedings of the Vertical Datum Symposium 1980. Ottawa 26–30 Mai 1980. 55. J. Kakkuri: On geodetic measurements applied to Fennoscandian land uplift studies. Proceedings of the Vertical Datum Symposium 1980. Ottawa 26–30 Mai 1980. 56. J. Kakkuri: National Report of Finland for RETrig. RETrig-symposium. London. May 1981. 57. J. Kakkuri: Astronominen refraction. Helsinki University of Technology. Geodesy Report 12:1981. Otaniemi 1981. 58. J. Kakkuri: Vaaitus refraction. Helsinki University of Technology. Geodesy Report 12:1981. Otaniemi 1981. 59. J. Kakkuri, Aimo Kiviniemi and Raimo Konttinen: Contributions from the Finnish Geodetic Institute to the Tectonic Plate Motion Studies in the Area between the Pamirs and Tien-Shan Mountains. Publications of the Finnish Geodetic Insti- tute 93. Helsinki 1981. 60. J. Kakkuri, T. Parm, V. Ashkenazi and S. Grane: Accuracy of Analysis of the Finnish Laser Geodimeter Traverse. Proceedings of the IAG Symposium on Geo- detic Networks and Computations. München 31. 8.–5. 9. 1981. 61. J. Kakkuri: Recomputation of the Land Uplift Numbers in Finland. Nordiskt Symposium on Landhöjning och Kustbygdsföränding. Vol. 2. Luleå, Sweden, 2–4 Juni 1982. 62. J. Kakkuri: Geodetic Operations in Finland 1978–1982. Report of the Finish Geodetic Institute to the Nordic Geodetic Commission. Gävle 13–16. Sept. 1982. 63. J. Kakkuri: Results of the Finnish Stellar Triangulation. Geodesia Universalis. Fest- schrift Karl Rinner zum 70. Mittailungen der geoätischen Institute der Technishen Universität Graz. Folge 40. 64. J. Kakkuri: Metsähovin satelliittilaser. Tähdet ja avaruus 6. 1982. 65. J. Kakkuri: Mannerlaattojen liikettä seuraamassa. Tähdet ja avaruus 2. 1983. 66. J. Kakkuri: Geodetic Astronomy. In Geodetic Operations in Finland 1979–1982. 67. J. Kakkuri: Activities in Physical Geodesy. Geodetic Operations in Finland 1979–1982.

108 68. J. Kakkuri: A Study of Refraction Effects on Electromagnetic Distance Measurement. University of Uppsala, Department of Geodesy. Report 19. 69. J. Kakkuri: Report of Chairman of the Working Group ”Instruments and Methods” to the Commission on Recent Grustal Movements (CRCM) of the International Association of Geodesy. Hamburg, Germany, 1983. 70. J. Kakkuri: Final report of the SSG 1.26 to the IAG General Assembly. Hamburg, Germany, 10–71.27.8.1983. 72. J. Kakkuri: About the Future Use of the Kukkamäki Levelling Refraction Formula. Workshop on Precise Levelling. Hannover, March 16–18. 1983. 73. J. Kakkuri: A Study of Fennoscandian Land Uplift. Quaterniones Geodaesiae 1/1984. Thessaloniki. 74. J. Kakkuri: Satelliitit Geodesian Palveluksessa. Suomi Avaruudessa (toimittanut M. Punkari). Ursan julkaisuja 24. 75. J. Kakkuri: Maapallon muuttuvat kasvot. Mapallo ja Avaruus (toimittajat M. Valtonen ja H. Oja). Ursan julkasuja 25. 76. J. Kakkuri: On Optimizing the Measuring Conditions. Nordic Geodetic Commis- sion, Autumn course on optimization of geodetic operations. Røros 10–21. 9. 1984. 77. J. Kakkuri: Die Landhebung in Fennoscandien in Lichte Heutigen Wissenschaft. ZfV 1985/2. 78. J. Kakkuri: The Newest Results obtained when studying the Fennoscandian Land Uplift Phenomenon. Int. Symp. on Recent Crustal Movements in Central and South America. Techtonophysics Elsevier. 79. J. Kakkuri: The Finnish Geodetic Institute´s Philosophy on Theory vs. Practise. Meeting of the IAG-SSG 4.56. June 10–12, 1985. Chania (Grete). 80. J. Kakkuri: Uuden aikakauden kynnyksellä. (Katsaus kaukokartoituksen sovellus- mahdollisuuksiin). Kurikan Joulu1985. 81. J. Kakkuri: Maannousu ja Maanjäristykset. Tähdet ja Avaruus 4/85. 82. J. Kakkuri ja R. Konttinen: Surface Deformations in Central Asia. Int. Symp. on Recent Crustal Movements in Central and South America 10–16. February 1985. Techtonophysics, 130 (1986). 83. J. Kakkuri and M. Vermeer: The Study of Land Uplift using the Third Precise Levelling of Finland. Reports of the Finnish Geodetic Institute. No. 85:1. 84. J. Kakkuri, T. J. Kukkamäki, J.-J. Levallois et H. Moritz: Le 250e anniversaire de la mesure de l´arc du meridien in Laponie. Helsinki 1986. 85. J. Kakkuri: 250 vuotta Lapin astemittauksesta. Tähdet ja Avaruus 5/86. 86. J. Kakkuri: Maapallon ulottuvuudet. Tähdet ja Avaruus 5/86. 87. J. Kakkuri: Mittakeppi muuttuu. Tiede 2000, 8/1986.

109 88. J. Kakkuri: Natioal Report of Finland on the First-Order Control Surveys and Gravimetry. Proc. of the 10th General Meeting of the NGK. 1986. 89. J. Kakkuri: Nordic Satellite Geodesy Group Actuvity Report for the Period 1982–1986. Proc. of the General Meeting of NGC. Helsinki 1986. 90. J. Kakkuri: Kaamos ja yötön yö. Otavan Finlandia-teos. 1986. 91. J. Kakkuri: Napapiiri. Otavan Finlandia-teos. 1986. 92. J. Kakkuri: Character of the Fennoscandian Land Uplift on the 20th Century. Geological Survey of Finland. Special Paper 2. Espoo 1987. 93. J. Kakkuri: Metri syntyi Ranskan vallankumouksesta. Helsingin Sanomat 16. 2. 1987. 94. J. Kakkuri: Lapin astemittauksen 250-vuotismuisto. Tornionlaakson vuosikirja 1987. 95. J. Kakkuri (editor): Geodetic Operations in Finland 1983–1986. Helsinki 1987. 96. J. Kakkuri: Continental Networks. Report of the Activities of the IAG, Commission X 1983 to 1987. Vancouver, Canada 1987. 97. J. Kakkuri: Astemittausta auringonpimennysten avulla. Tähdet ja Avaruus 87:5. 98. Grafarend, E., Kremers, H., Kakkuri, J. and Vermeer, M.: Adjusting the SW Finland Triangular Network Using the TAGNET 3-d Operational Geodesy Software. Publications of the Finnish Geodetic Institute. No. 106. Helsinki 1987. 99. Hein, G., Landau, H., Kakkuri, J. and Vermeer, M.: Integrated 3-d Adjustment of the SW Finland Test Net with FAF Munich Opera 2.3 Software. Reports of the Finnish Geodetic Institute 87:3. Helsinki 1987. 100. J. Kakkuri (editor): Proceedings of the Eleventh International Symposium on Earth Tides. Helsinki, July 31-August 5, 1989. E. Schweitserbart´sche Verlagsbuchhand- lung. Stuttgart 1991. 101. J. Kakkuri: A. Physical Model Developed for Computing Reftaction Coefficients. Sigl-Festschrift. Technische Universität München. München 1988. 102. Vermeer, M., Kakkuri, J., Mälkki, P., Boman, H., Kahma, K. and Leppäranta, M.: Land Uplift sea level variability spectrum using fully measured monthly means of tide gauge readings. Finnish Marine Research, No. 256(1988). 103. Kakkuri, J.: Mesurements of the Meridian Arc in Lapland. In Anniersario de la Medicion del Argo de Meridiano. Real Academia de Ciencias Exatas, Fisicas y Naturales. Historia de la Ciencia. Madrid 1988. 104. Kakkuri, J.: Suomi on mitattu. Tähdet ja Avaruus 1/88. Helsinki.

110 105. Kakkuri, J., Grafarend, E. Sjöberg: Åland GPS-levelling Experiment in 1987. Pre- liminary Report on the Results. Proceedings of the International GPS-Workshop, Darmstadt, Apr. 10–13. In Lecture ”Notes in Earth Sciences 19”, Springer-Verlag. 1988. 106. J. Kakkuri: Eksyminen joutaa historiaan. Koko maapallon kattava navigointiverkko valmistuu 1990-luvulla. HS-tiedesivut 16. 7. 1988. 107. J. Kakkuri and Chen, R.: Four-dimensional adjustment of the Finnish First-Order Triangulation. Results of the testcomputation. Selected papers of the Ron S. Mather Symposium on Four-Dimensional Geodesy. Sydney, Australia. In ”Lecture Notes in Earth Sciences”. Springer Verlag. 1989. 108. J. Kakkuri: A Physical Model for Computing Refraction for Integrated 3-D Adjustment of the Triangulation Networks. In ”Modern Techniques in Geodesy and Surveying” (edited O-B. Andersen). National Survey and Cadastre-Denmark. Publications 4. Series, Vol. 1. Copenhagen 1989. 109. J. Kakkuri: Geophysical Parameters. Study on Tectonic Plate Motions and Surface Deformations. In ”Modern Techniques in Geodesy and Surveying” (edited O-B. Andersen). National Survey and Cadastre-Denmark. Publications 4. Series, Vol.1. Copenhagen 1989. 110. J. Kakkuri: Geophysical Parameters. Land Uplift at Coastal Areas of Finland. In ”Modern Techniques in Geodesy and Surveying” (edited O-B. Andersen). National Survey and Cadastre-Denmark. Publications 4. Series, Vol. 1. Copenhagen 1989. 111. J. Kakkuri: On the Effort to develop a Rapid Precise Levelling System. In ”Modern Techniques in Geodesy and Surveying” (edited O-B. Andersen). National Survey and Cadastre-Denmark. Publications 4. Series, Vol. 1. Copenhagen 1989. 112. J. Kakkuri: Vuoden 1945 auringonpimennys. Mitä Missä Milloin 1990, sivut 329–331. Otava. Helsiinki 1989. 113. J. Kakkuri: Geodetic Operations in Finland 1987–1990. Proceedings of 11th General Meeting of the Nordic Geodetic Comission. Copenhagen 7–11. May 1990. 114. J. Kakkuri: Contributions of the Geodetic Instrument Technoly to Surveying Sciences. Geodetical Info Magazine. August 1990. 115. J. Kakkuri: Muuttuiko painovoima? Tähdet ja Avaruus 6/90. 116. J. Kakkuri: Kun maa järisee. Tähdet ja Avaruus 1/91. 117. J. Kakkuri (editor): Geodetic Operations in Finland in 1987–1991. Finnish Geodetic Institute. Helsinki 1991. 118. J. Kakkuri: Continental Networks. Report of the Activities of the IAG X 1987–1991. IUGG/XX General Assembly in Vienna, 11–24. Aug. 1991.

111 119. J. Kakkuri and Chen. R.: On horizontal crustal strain in Finland. Bulletin Géodé- sique 66:12–20. 1992. 120. J. Kakkuri: Traces of impact craters in the geoid. Techtonophysics, 216, 41–44. Amsterdam. 121. J. Kakkuri: Geodeettisen laitoksen työt Etelämantereella. Maankäyttö 2/1992. 122. J. Kakkuri: Napapiirin liike 1991. Maankäyttö 3/1992. Helsinki 1992. 123. E. Gubler, S. Arca, J. Kakkuri and K. Zippelt: Recent Crustal Movement. In R. Freeman and S. Mueller (editors): A Continents Revealed/The European Geotrav- erse. Cambridge University Press. Pp. 20–24. Cambridge 1992. 124. J. Kakkuri (editor): Geodesy and Geophysics. Publications of the Finnish Geodetic Institute, No. 115. Helsinki 1993. 125. J. Kakkuri: The stress phenomenon in the Fennoscandian Shield. In Publications of the Finnish Geodetic Institute 115, pages 71–80. Helsinki 1993. 126. J. Kakkuri: Problems related to definition of vertical datum. Proceedings of the International Conference on Geodetic Aspects of the Law of the Sea (Galos). Bali 8–11. June 1992. 127. R. Chen and J. Kakkuri: Feasibility study and technical proposal for long-term observations of bedrock stability with GPS. Report YJT-94-02. Nuclear Waste Commission of Finnish Power Companies. Helsinki 1994. 128. R. Chen and J. Kakkuri: Capability of GPS Technique for Local Crustal Deforma- tion Detection. Proceedings of the CRCM 93, Kobe. 129. J. Kakkuri: On Unification of the Vertical Datums of the Countries on the Baltic Sea. In Reports of the Finnish Geodetic Institute 94:2. Helsinki 1994. 130. J: Kakkuri: Suomen Maannousu geodeettisten tutkimusten valossa. Tuloksia erilaisista mittauksista. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja 78, sivut 1–14. Turku 1994. 131. J. Kakkuri: The Baltic Sea Level Project. Allgemaine Vermessungsnachrichten 1995/8–9, Saiten 331–336. 132. R. Chen and J. Kakkuri: GPS work at Olkiluoto for the year of 1994. Work Report PATU 95.30e TVO/Nuclear waste management. Helsinki 1995. 133. J. Kakkuri (editor): Geodetic Operations in Finland 1992–1995. Finnish Geodetic Institute, Helsinki 1995. 134. J. Kakkuri (editor): Final results of the Baltic Sea Level 1993 GPS Campaign. Report of the Finnish Geodetic Institute 95:2. Helsinki 1995. 135. J. Kakkuri: Miksei Suomi siirry WGS 84 -systeemiin, vaikka GPS mittaa siinä. Positio 1/1996.

112 136. J. Kakkuri (editor): Final results of the Baltic Sea Level 1993 GPS Campaign. Reports of the Finnish Geodetic Institute 95:2. Helsinki 1996. 137. J. Kakkuri: Lähialueiden koordinaattijärjestelmät. Positio 1/1996. 138. R. Chen and J. Kakkuri: GPS operations at Olkiluoto, Kivetty and Romuvaara in 1995. Work Report PATU 96-07e. Posiva Oy. Helsinki 1996. 139. J. Kakkuri: Shore Effects on Horizontal Positioning in Fennoscandia. Symposium on the Law of the Sea. Bali, June 1996. (invited paper). 140. J. Kakkuri and R. Chen: Postclasial Deformation of the Fennoscandian Crust. Latest Results from the Geodetic Mesuarements. IAG Regional Symposium on deformations and crustal movements investigations using geodetic technigues. Székesfehérwár, 11.8.1996. (invited paper). 141. J. Kakkuri and M. Poutanen: Geodetic Deformation of the Surface Topography of the Baltic Sea. Marine Geodesy (1997), Vol. 20, No. 4. 142. R. Chen and J. Kakkuri: Preliminary study of the techtonic effect of postglacial rebound in Fennoscandia. Proceedings of the international Symposium on the Cur- rent Grustal Movements and Hazard Reduction in East-Asia, Wuhan 4–7.11.1997. 143. R. Chen and J. Kakkuri: GPS operations at Olkiluoto, Kivetty and Romuvaara for 1996. Project Report of Posiva Oy. Helsinki 1997. 144. J. Kakkuri: In memorian Tauno Johannes Kukkamäki. Journal of Geodesy (1997) 71/10. 145. J. Kakkuri: Mannerten synty. Maailmankuvaa etsimässä. (edited J. Rydman) WSOY 1997. 146. J. Kakkuri: Discussion on geodetic measurin techniques to determine the sea sur- face topography for unification of European Vertical Datums. Second Continental Workshop on the Geoid of Europe. Budapest, Hungary, 10–14. 1998. Invited paper. In Reports of the Finnish Geodetic Institute no. 98:4 (editors M. Vermeer and J. Adám). 147. R. Chen and J. Kakkuri: GPS operations at Olkiluoto, Kivetty and Romuvaara for 1997. Work Report PATU-98-08e Posiva Oy. Helsinki 1998. 148. J. Kakkuri and Z. T. Wang: Structural Effects of the crust on the geoid modelled using deep seismic sounding interpretations. Geophycal Journal Interpretations (1998) 135, 495–504. 149. J. Kakkuri: Chalence of the crustal gravity field. Proceedings of the Symposium ”Quo vadis geodesia?”. Festschrift für Erik W. Grafarend (editors F. Krümm and Schwarz). Technical Report, Department of Geodesy and Geomatics, University of Stuttgart, 1999.

113 150. M. Poutanen and J. Kakkuri (editors): Final Results of the Baltic Sealevel 1997 GPS Campain. Research works of the SSG 8.1 of the IAG. Reports of Finnish Geodetic Institute 99:4. Helsinki. 1999. 151. M. Poutanen and J. Kakkuri: The sea surface of the Baltic – a result from the Baltic Sea Level Project. (IAG SSG 8.1). Proceedings of the IAG Symposium G5, IUGG XXII General Assemply, Birmingham 1999. 152. J. Kakkuri: Gravitaation absorptio – tarua vaiko totta. Tieteessä tapahtuu 3/2000. 153. M. Ollikainen and J. Kakkuri: GPS operations at Olkiluoto for 1998. Working Report 99–33. Posiva Oy. Helsinki 1999. 154. M. Ollikainen and GPS operations at Olkiluoto, Kivetty and Romuvaara. Working Report. Posiva Oy, Helsinki 2000. 155. J. Kakkuri: Geodetic Researcn in Finland in the 20th Century. Geophysica (2001). 156. J. Kakkuri: Ulugh Beg, Samarkandin unohdettu astronomi. Tähdet ja Avaruus 2001/2. 157. J. Kakkuri: Kiinan keisarien universumi. Tähdet ja Avaruus. 2001/3. 158. J. Kakkuri and L. Kivioja: Global positioning: The early Finnish contribution. Physics today. November 2012.

114 Tietokirjoja Non-fiction books

1. J. Kakkuri ja M. Tiuri (toimittajat): Tekokuut palveluksessamme. Kirjayhtymä 1974. 2. J. Kakkuri, H. Oja ja R. Anttila: Auringonpimennykset. Ursan julkaisuja 40. Helsinki 1989. 3. J. Kakkuri: Meren salaisuudet. (Erforschung der Meere. Translated by Juhani Kak- kuri from German to Finnish). Kirjayhtymä 1975. 4. J. Kakkuri: Lootuksenkukkia ja Lohikäärmeitä, Geodeetin matkoja Kiinaan. WSOY. Helsinki 1999. 5. J. Kakkuri ja S.-E. Hjelt: Ympäristö ja Geofysiikka. Ursan julkaisuja 70. Tallinna 2000. 6. J. Kakkuri: Tulevaisuuden uhkakuvat. WSOY 2003. 7. J. Kakkuri: Tulivuoret, matkoja vulkaanien maailmaan. WSOY, Helsinki 2005. 8. J. Kakkuri: Muuttuva Maa. WSOY, Helsinki 2007. 9. J. Kakkuri: Maapallon mittaaja. V. A Heiskasen elämä. (myös englanniksi). Ursan julkaisuja 108. Helsinki 2008. 10. J. Kakkuri: Jämpti mies. Tauno Johannes Kukkamäen elämä. Bidrag till kännedom av Finlands Natur och Folk 194. (myös englanniksi). Helsinki 2015. 11. J. Kakkuri, R. Kuittinen, M. Poutanen, J. Koskinen: Geodeettinen laitos FGI 100 vuotta. Maanmittauslaitos, Helsinki. 2017.

Geodeettisen laitoksen 100-vuotiskirjan kirjoittajat ja toimituskunta juhlimassa kirjan julkaisua Bellevuessa. (Markku Poutasen arkisto)

Authors and editors of the Finnish Geodetic Institute’s 100th anniversary book celebrating the book’s publication in Bellevue. (Markku Poutanen’s archives)

115 Suomen Geodeettisen laitoksen julkaisut: Veröffentlichungen des Finnischen Geodätischen Institutes: Publications of the Finnish Geodetic Institute:

1. Y. Väisälä: Tafeln für geodätische Berechnungen nach den Erddimensionen von Hayford. Helsinki 1923. 30 S. 2. Y. Väisälä: Die Anwendung der Lichtinterferenz zu Längenmessungen auf grösseren Distanzen. Helsinki 1923. 22 S. 3. Ilmari Bonsdorff, Y. Leinberg, W. Heiskanen: Die Beobachtungsergebnisse der südfinnischen Triangulation in den Jahren 1920–1923. Helsinki 1924. 235 S. 4. W. Heiskanen: Untersuchungen über Schwerkraft und Isostasie. Helsinki 1924. 96 S. 1 Karte. 5. W. Heiskanen: Schwerkraft und isostatische Kompensation in Norwegen. Helsinki 1926. 33 S. 1 Karte. 6. W. Heiskanen: Die Erddimensionen nach den europäischen Gradmessungen. Helsinki 1926. 26 S. 7. Ilmari Bonsdorff, V.R. Ölander, Y. Leinberg: Die Beobachtungsergebnisse der südfinnischen Triangulation in den Jahren 1924–1926. Helsinki 1927. 164 S. 1 Karte. 8. V.R. Ölander: Ausgleichung einer Dreieckskette mit Laplaceschen Punkten. Helsinki 1927. 49 S. 1 Karte. 9. U. Pesonen: Relative Bestimmungen der Schwerkraft auf den Dreieckspunkten der südfinnischen Triangulation in den Jahren 1924–1925. Helsinki 1927. 129 S. 10. Ilmari Bonsdorff: Das Theorem von Clairaut und die Massenverteilung im Erdinnern. Helsinki 1929. 10 S. 11. Ilmari Bonsdorff, V.R. Ölander, W. Heiskanen, U. Pesonen: Die Beobachtun- gsergebnisse der Triangulationen in den Jahren 1926–1928. Helsinki 1929. 139 S. 1 Karte. 12. W. Heiskanen: Über die Elliptizität des Erdäquators. Helsinki 1929. 18 S. 13. U. Pesonen: Relative Bestimmungen der Schwerkraft in Finnland in den Jahren 1926–1929. Helsinki 1930. 168 S. 1 Karte. 14. Y. Väisälä: Anwendung der Lichtinterferenz bei Basismessungen. Helsinki 1930. 47 S. 15. M. Franssila: Der Einfluss der den Pendel umgebenden Luft auf die Schwingun- gszeit beim v. Sterneckschen Pendelapparat. Helsinki 1931. 23 S. 16. Y. Leinberg: Ergebnisse der astronomischen Ortsbestimmungen auf den fin- nischen Dreieckspunkten. Helsinki 1931. 162 S. 17. V.R . Ölander: Über die Beziehung zwischen Lotabweichungen und Schwereano- malien sowie über das Lotabweichungssystem in Süd-Finnland. Helsinki 1931. 23 S. 18. Pentti Kalaja, Uuno Pesonen, V.R. Ölander, Y. Leinberg: Beobachtungser- gebnisse. Helsinki 1933. 240 S. 1 Karte.

116 19. R.A. Hirvonen: The continental undulations of the geoid. Helsinki 1934. 89 pages. 1 map. 20. Ilmari Bonsdorff: Die Länge der Versuchsbasis von Helsinki und Längenverän- derungen der Invardrähte 634–637. Helsinki 1934. 41 S. 21. V.R . Ölander: Zwei Ausgleichungen des grossen südfinnischen Dreieckskranzes. Helsinki 1935. 66 S. 1 Karte. 22. U. Pesonen, V.R. Ölander: Beobachtungsergebnisse. Winkelmessungen in den Jahren 1932–1935. Helsinki 1936. 148 S. 1 Karte. 23. R.A. Hirvonen: Relative Bestimmungen der Schwerkraft in Finnland in den Jahren 1931, 1933 und 1935. Helsinki 1937. 151 S. 24. R.A. Hirvonen: Bestimmung des Schwereunterschiedes Helsinki-Potsdam im Jahre 1935 und Katalog der finnischen Schwerestationen. Helsinki 1937. 36 S. 1 Karte. 25. T.J. Kukkamäki: Über die nivellitische Refraktion. Helsinki 1938. 48 S. 26. Finnisches Geodätisches Institut 1918–1938. Helsinki 1939. 126 S. 2 Karten. 27. T.J. Kukkamäki: Formeln und Tabellen zur Berechnung der nivellitischen Refrak- tion. Helsinki 1939. 18 S. 28. T.J. Kukkamäki: Verbesserung der horizontalen Winkelmessungen wegen der Seitenrefraktion. Helsinki 1939. 18 S. 29. Ilmari Bonsdorff: Ergebnisse der astronomischen Ortsbestimmungen im Jahre 1933. Helsinki 1939. 47 S. 30. T. Honkasalo: Relative Bestimmungen der Schwerkraft in Finnland im Jahre 1937. Helsinki 1941. 78 S. 31. Pentti Kalaja: Die Grundlinienmessungen des Geodätischen Institutes in den Jahren 1933–1939 nebst Untersuchungen über die Verwendung der Invardrähte. Helsinki 1942. 149 S. 32. U. Pesonen, V.R. Ölander: Beobachtungsergebnisse. Winkelmessungen in den Jahren 1936–1940. Helsinki 1942. 165 S. 1 Karte. 33. Pentti Kalaja: Astronomische Ortsbestimmungen in den Jahren 1935–1938. Helsinki 1944. 142 S. 34. V.R. Ölander: Astronomische Azimutbestimmungen auf den Dreieckspunkten in den Jahren 1932–1938; Lotabweichungen und Geoidhöhen. Helsinki 1944. 107 S. 1 Karte. 35. U. Pesonen: Beobachtungsergebnisse. Winkelmessungen in den Jahren 1940–1947. Helsinki 1948. 165 S. 1 Karte. 36. Professori Ilmari Bonsdorffille hänen 70-vuotispäivänään omistettu juhlajulkaisu. Publication dedicated to Ilmari Bonsdorff on the occasion of his 70th anniversary. Helsinki 1949. 262 pages. 13 maps.

117 37. Tauno Honkasalo: Measuring of the 864 m-long Nummela standard base line with the Väisälä light interference comparator and some investigations into invar wires. Helsinki 1950. 88 pages. 38. V.R . Ölander: On the geoid in the Baltic area and the orientation of the Baltic Ring. Helsinki 1950. 26 pages. 39. W. Heiskanen: On the world geodetic system. Helsinki 1951. 25 pages. 40. R.A. Hirvonen: The motions of Moon and Sun at the solar eclipse of 1947 May 20th. Helsinki 1951. 36 pages. 41. Pentti Kalaja: Catalogue of star pairs for northern latitudes from 55° to 70°for astronomic determination of latitudes by the Horrebow-Talcott method. Helsinki 1952. 191 pages. 42. Erkki Kääriäinen: On the recent uplift of the Earth’s crust in Finland. Helsinki 1953. 106 pages. 1 map. 43. Pentti Kalaja: Astronomische Ortsbestimmungen in den Jahren 1946–1948. Helsinki 1953. 146 S. 44. T.J. Kukkamäki, R.A. Hirvonen: The Finnish solar eclipse expeditions to the Gold Coast and Brazil 1947. Helsinki 1954. 71 pages. 45. Jorma Korhonen: Einige Untersuchungen über die Einwirkung der Abrund- ungsfehler bei Gross-Ausgleichungen. Neu-Ausgleichung des südfinnischen Dreieckskranzes. Helsinki 1954. 138 S. 3 Karten. 46. Professori Weikko A. Heiskaselle hänen 60-vuotispäivänään omistettu juhla- julkaisu. Publication dedicated to Weikko A. Heiskanen on the occasion of his 60th anniversary. Helsinki 1955. 214 pages. 47. Y. Väisälä: Bemerkungen zur Methode der Basismessung mit Hilfe der Lichtin- terferenz. Helsinki 1955. 12 S. 48. U. Pesonen, Tauno Honkasalo: Beobachtungsergebnisse der finnischen Trian- gulationen in den Jahren 1947–1952. Helsinki 1957. 91 S. 49. Pentti Kalaja: Die Zeiten von Sonnenschein, Dämmerung und Dunkelheit in verschiedenen Breiten. Helsinki 1958. 63 S. 50. V.R. Ölander: Astronomische Azimutbestimmungen auf den Dreieckspunkten in den Jahren 1938–1952. Helsinki 1958. 90 S. 1 Karte. 51. Jorma Korhonen, V.R. Ölander, Erkki Hytönen: The results of the base extension nets of the Finnish primary triangulation. Helsinki 1959. 57 pages. 5 appendices. 1 map. 52. V.R . Ölander: Vergleichende Azimutbeobachtungen mit vier Instrumenten. Helsinki 1960. 48 pages.

118 53. Y. Väisälä, L. Oterma: Anwendung der astronomischen Triangulationsmethode. Helsinki 1960. 18 S. 54. V.R . Ölander: Astronomical azimuth determinations on trigonometrical stations in the years 1955–1959. Helsinki 1961. 15 pages. 55. Tauno Honkasalo: Gravity survey of Finland in years 1945–1960. Helsinki 1962. 35 pages. 3 maps. 56. Erkki Hytönen: Beobachtungsergebnisse der finnischen Triangulationen in den Jahren 1953–1962. Helsinki 1963. 59 S. 57. Erkki Kääriäinen: Suomen toisen tarkkavaaituksen kiintopisteluettelo I. Bench mark list I of the Second Levelling of Finland. Helsinki 1963. 164 pages. 2 maps. 58. Erkki Hytönen: Beobachtungsergebnisse der finnischen Triangulationen in den Jahren 1961–1962. Helsinki 1963. 32 S. 59. Aimo Kiviniemi: The first order gravity net of Finland. Helsinki 1964. 45 pages. 60. V.R. Ölander: General list of astronomical azimuths observed in 1920–1959 in the primary triangulation net. Helsinki 1965. 47 pages. 1 map. 61. Erkki Kääriäinen: The second levelling of Finland in 1935–1955. Helsinki 1966. 313 pages. 1 map. 62. Jorma Korhonen: Horizontal angles in the first order triangulation of Finland in 1920–1962. Helsinki 1966. 112 pages. 1 map. 63. Erkki Hytönen: Measuring of the refraction in the Second Levelling of Finland. Helsinki 1967. 18 pages. 64. Jorma Korhonen: Coordinates of the stations in the first order triangulation of Finland. Helsinki 1967. 42 pages. 1 map. 65. Geodeettinen laitos - The Finnish Geodetic Institute 1918–1968. Helsinki 1969. 147 pages. 4 maps. 66. Juhani Kakkuri: Errors in the reduction of photographic plates for the stellar triangulation. Helsinki 1969. 14 pages. 67. Pentti Kalaja, V.R. Ölander: Astronomical determinations of latitude and longitude in 1949–1958. Helsinki 1970. 242 pages. 1 map. 68. Erkki Kääriäinen: Astronomical determinations of latitude and longitude in 1954–1960. Helsinki 1970. 95 pages. 1 map. 69. Aimo Kiviniemi: Niinisalo calibration base line. Helsinki 1970. 36 pages. 1 sketch appendix. 70. Teuvo Parm: Zero-corrections for tellurometers of the Finnish Geodetic Institute. Helsinki 1970. 18 pages. 71. Erkki Kääriäinen: Astronomical determinations of latitude and longitude in 1961–1966. Helsinki 1971. 102 pages. 1 map.

119 72. Juhani Kakkuri: Plate reduction for the stellar triangulation. Helsinki 1971. 38 pages. 73. V.R. Ölander: Reduction of astronomical latitudes and longitudes 1922–1948 into FK4 and CIO systems. Helsinki 1972. 40 pages. 74. Juhani Kakkuri and Kalevi Kalliomäki: Photoelectric time micrometer. Helsinki 1972. 53 pages. 75. Erkki Hytönen: Absolute gravity measurement with long wire pendulum. Hel- sinki 1972. 142 pages. 76. Juhani Kakkuri: Stellar triangulation with balloon-borne beacons. Helsinki 1973. 48 pages. 77. Jussi Kääriäinen: Beobachtungsergebnisse der finnischen Winkelmessungen in den Jahren 1969–70. Helsinki 1974. 40 S. 78. Aimo Kiviniemi: High precision measurements for studying the secular variation in gravity in Finland. Helsinki 1974. 64 pages. 79. Teuvo Parm: High precision traverse of Finland. Helsinki 1976. 64 pages. 80. R.A. Hirvonen: Precise computation of the precession. Helsinki 1976. 25 pages. 81. Matti Ollikainen: Astronomical determinations of latitude and longitude in 1972–1975. Helsinki 1977. 90 pages. 1 map. 82. Juhani Kakkuri and Jussi Kääriäinen: The Second Levelling of Finland for the Aland archipelago. Helsinki 1977. 55 pages. 83. Mikko Takalo: Suomen Toisen tarkkavaaituksen kiintopisteluettelo II. Bench mark list II of the Second Levelling of Finland. Helsinki 1977. 150 sivua. 84. Matti Ollikainen: Astronomical azimuth determinations on triangulation stations in 1962–1970. Helsinki 1977. 47 pages. 1 map. 85. Markku Heikkinen: On the tide-generating forces. Helsinki 1978. 150 pages. 86. Pekka Lehmuskoski and Jaakko Mäkinen: Gravity measurements on the ice of Bothnian Bay. Helsinki 1978. 27 pages. 87. T.J. Kukkamäki: Väisälä interference comparator. Helsinki 1978. 49 pages. 88. Jussi Kääriäinen: Observing the Earth Tides with a long water-tube tiltmeter. Helsinki 1979. 74 pages. 89. Publication dedicated to T.J. Kukkamäki on the occasion of his 70th anniversary. Helsinki 1979. 184 pages. 90. B. Ducarme and J. Kääriäinen: The Finnish Tidal Gravity Registrations in Fennoscandia. Helsinki 1980. 43 pages. 91. Aimo Kiviniemi: Gravity measurements in 1961–1978 and the results of the gravity survey of Finland in 1945–1978. Helsinki 1980. 18 pages. 3 maps. 92. Liisi Oterma: Programme de latitude du tube zénithal visuel de l’observatoire Turku-Tuorla systéme amélioré de 1976. Helsinki 1981. 18 pages.

120 93. Juhani Kakkuri, Aimo Kiviniemi and Raimo Konttinen: Contributions from the Finnish Geodetic Institute to the Tectonic Plate Motion Studies in the Area between the Pamirs and Tien-Shan Mountains. Helsinki 1981. 34 pages. 94. Jussi Kääriäinen: Measurement of the Ekeberg baseline with invar wires. Helsinki 1981. 17 pages. 95. Matti Ollikainen: Astronomical determinations of latitude and longitude in 1976–1980. Helsinki 1982. 90 pages. 1 map. 96. Raimo Konttinen: Observation results. Angle measurements in 1977–1978. Helsinki 1982. 29 pages. 97. G.P. Arnautov, Ye N. Kalish, A. Kiviniemi, Yu F. Stus, V.G. Tarasiuk, S.N. Scheglov: Determination of absolute gravity values in Finland using laser ballistic gravimeter. Helsinki 1982. 18 pages. 98. Leena Mikkola (editor): Mean height map of Finland. Helsinki 1983. 3 pages. 1 map. 99. Mikko Takalo and Jaakko Mäkinen: The Second Levelling of Finland for Lapland. Helsinki 1983. 144 pages. 100. Jussi Kääriäinen: Baseline Measurements with invar wires in Finland 1958–1970. Helsinki 1984. 78 pages. 101. Raimo Konttinen: Plate motion studies in Central Asia. Helsinki 1985. 31 pages. 102. Raimo Konttinen: Observation results. Angle measurements in 1979–1983. Helsinki 1985. 30 pages. 103. J. Kakkuri, T.J. Kukkamäki, J.-J. Levallois Et H. Moritz: Le 250e anniversaire de la mesure de l’arc du meridien en Laponie. Helsinki 1986. 60 pages. 104. G. Asch, T. Jahr, G. Jentzsch, A. Kiviniemi and J. Kääriäinen: Measurements of Gravity Tides along the ‘’Blue Road Geotraverse’’ in Fennoscandia. Helsinki 1987. 57 pages. 105. Jussi Kääriäinen, Raimo Konttinen, Lu Qiankun and Du Zong Yu: The Chang Yang Standard Baseline. Helsinki 1986. 36 pages. 106. E.W. Grafarend, H. Kremers, J. Kakkuri and M. Vermeer: Adjusting the SW Finland Triangular Network with the TAGNET 3-D operational geodesy software. Helsinki 1987. 60 pages. 107. Matti Ollikainen: Astronomical determinations of latitude and longitude in 1981–1983. Helsinki 1988. 37 pages. 108. Markku Poutanen: Observation results. Angle measurements in 1967–1973. Helsinki 1988. 35 pages. 109. Jussi Kääriäinen, Raimo Konttinen and Zsuzsanna Németh: The Gödöllö Standard Baseline. Helsinki 1988. 66 pages.

121 110. Jussi Kääriäinen and Hannu Ruotsalainen: Tilt measurements in the under- ground laboratory Lohja 2, Finland, in 1977–1987. Helsinki 1989. 37 pages. 111. Mikko Takalo: Lisäyksiä ja korjauksia Suomen tarkkavaaitusten linjastoon 1977–1989. Helsinki 1991. 98 sivua. 112. Raimo Konttinen: Observation results. Angle measurements in the Pudasjärvi loop in 1973–1976. Helsinki 1991. 42 pages. 113. Raimo Konttinen, Jorma Jokela and Li Quan: The remeasurement of the Chang Yang Standard Baseline. Helsinki 1991. 40 pages. 114. Jussi Kääriäinen, Raimo Konttinen and Markku Poutanen: Interference measurements of the Nummela Standard Baseline in 1977, 1983, 1984 and 1991. Helsinki 1992. 78 pages. 115. Juhani Kakkuri (editor): Geodesy and geophysics. Helsinki 1993. 200 pages. 116. Jaakko Mäkinen, Heikki Virtanen, Qiu Qi-Xian and Gu Liang-Rong: The Sino-Finnish absolute gravity campaign in 1990. Helsinki 1993. 49 pages. 117. Raimo Konttinen: Observation results. Geodimeter observations in 1971–72, 1974–80 and 1984–85. Helsinki 1994. 58 pages. 118. Raimo Konttinen: Observation results. Angle measurements in 1964–65, 1971, 1984 and 1986–87. Helsinki 1994. 67 pages. 119. Jorma Jokela: The 1993 adjustment of the Finnish First-Order Terrestrial Trian- gulation. Helsinki 1994. 137 pages. 120. Markku Poutanen (editor): Interference measurements of the Taoyuan Standard Baseline. Helsinki 1995. 35 pages. 121. Jorma Jokela: Interference measurements of the Chang Yang Standard Baseline in 1994. Kirkkonummi 1996. 32 pages. 122. Olli Jaakkola: Quality and automatic generalization of land cover data. Kirk- konummi 1996. 39 pages. 123. Matti Ollikainen: Determination of orthometric heights using GPS levelling. Kirkkonummi 1997. 143 pages. 124. Tiina Kilpeläinen: Multiple Representation and Generalization of Geo-Databases for Topographic Maps. Kirkkonummi 1997. 229 pages. 125. Jussi Kääriäinen and Jaakko Mäkinen: The 1979–1996 gravity survey and the results of the gravity survey of Finland 1945–1996. Kirkkonummi 1997. 24 pages. 1 map. 126. Zhitong Wang: Geoid and crustal structure in Fennoscandia. Kirkkonummi 1998. 118 pages. 127. Jorma Jokela and Markku Poutanen: The Väisälä baselines in Finland. Kirk- konummi 1998. 61 pages.

122 128. Markku Poutanen: Sea surface topography and vertical datums using space geodetic techniques. Kirkkonummi 2000. 158 pages 129. Matti Ollikainen, Hannu Koivula and Markku Poutanen: The Densification of the EUREF Network in Finland. Kirkkonummi 2000. 61 pages. 130. Jorma Jokela, Markku Poutanen, Zhao Jingzhan, Pei Weili, Hu Zhenyuan and Zhang Shengshu: The Chengdu Standard Baseline. Kirkkonummi 2000. 46 pages. 131. Jorma Jokela, Markku Poutanen, Zsuzsanna Németh and Gábor Virág: Remeasurement of the Gödöllö Standard Baseline. Kirkkonummi 2001. 37 pages. 132. Andres Rüdja: Geodetic Datums, Reference Systems and Geodetic Networks in Estonia. Kirkkonummi 2004. 311 pages. 133. Heikki Virtanen: Studies of Earth Dynamics with the Superconducting Gravim- eter. Kirkkonummi 2006. 130 pages. 134. Juha Oksanen: Digital elevation model error in terrain analysis. Kirkkonummi 2006. 142 pages. 2 maps. 135. Matti Ollikainen: The EUVN-DA GPS campaign in Finland. Kirkkonummi 2006. 42 pages. 136. Annu-Maaria Nivala: Usability perspectives for the design of interactive maps. Kirkkonummi 2007. 157 pages. 137. Xiaowei Yu: Methods and techniques for forest change detection and growth estimation using airborne laser scanning data. Kirkkonummi 2007. 132 pages. 138. Lassi Lehto: Real-time content transformations in a WEB service-based delivery architecture for geographic information. Kirkkonummi 2007. 150 pages. 139. Pekka Lehmuskoski, Veikko Saaranen, Mikko Takalo and Paavo Rouhi- ainen: Suomen Kolmannen tarkkavaaituksen kiintopisteluettelo. Bench Mark List of the Third Levelling of Finland. Kirkkonummi 2008. 220 pages. 140. Eija Honkavaara: Calibrating digital photogrammetric airborne imaging systems using a test field. Kirkkonummi 2008. 139 pages. 141. Markku Poutanen, Eero Ahokas, Yuwei Chen, Juha Oksanen, Marita Por- tin, Sari Ruuhela, Heli Suurmäki (editors): Geodeettinen laitos – Geodetiska Institutet – Finnish Geodetic Institute 1918–2008. Kirkkonummi 2008. 173 pages. 142. Mika Karjalainen: Multidimensional SAR Satellite Images – a Mapping Perspec- tive. Kirkkonummi 2010. 132 pages. 143. Maaria Nordman: Improving GPS time series for geodynamic studies. Kirk- konummi 2010. 116 pages. 144. Jorma Jokela and Pasi Häkli: Interference measurements of the Nummela Standard Baseline in 2005 and 2007. Kirkkonummi 2010. 85 pages.

123 145. Eetu Puttonen: Tree Species Classification with Multiple Source Remote Sensing Data. Kirkkonummi 2012. 162 pages. 146. Juha Suomalainen: Empirical Studies on Multiangular, Hyperspectral, and Polarimetric Reflectance of Natural Surfaces. Kirkkonummi 2012. 144 pages. 147. Leena Matikainen: Object-based interpretation methods for mapping built-up areas. Kirkkonummi 2012. 210 pages. 148. Lauri Markelin: Radiometric calibration, validation and correction of multispec- tral photogrammetric imagery. Kirkkonummi 2013. 160 pages. 149. Xinlian Liang: Feasibility of Terrestrial Laser Scanning for Plotwise Forest Inventories. Kirkkonummi 2013. 150 pages. 150. Eero Ahokas: Aspects of accuracy, scanning angle optimization, and intensity calibration related to nationwide laser scanning. Kirkkonummi 2013. 124 pages. 151. Laura Ruotsalainen: Vision-Aided Pedestrian Navigation for Challenging GNSS Environments. Kirkkonummi 2013. 180 pages. 152. Harri Kaartinen: Benchmarking of airborne laser scanning based feature extrac- tion methods and mobile laser scanning system performance based on high-quality test fields. Kirkkonummi 2013. 346 pages. 153. Antero Kukko: Mobile Laser Scanning – System development, performance and applications. Kirkkonummi 2013. 247 pages. 154. Jorma Jokela: Length in Geodesy – On Metrological Traceability of a Geospatial Measurand. Kirkkonummi 2014. 240 pages. 155. Pyry Kettunen: Analysing landmarks in nature and elements of geospatial images to support wayfinding. Kirkkonummi 2014. 281 pages. 156. Mari Laakso: Improving Accessibility for Pedestrians with Geographic Informa- tion. Kirkkonummi 2014. 129 pages.

The name of the series has changed the 1st of January in 2015.

FGI Publications: 157. Lingli Zhu: A pipeline of 3D scene reconstruction from point clouds. Kirk- konummi 2015. 206 pages. 158. Robert E. Guinness: Context Awareness for Navigation Applications. Kirk- konummi 2015. 244 pages. 159. Hannu Koivula: Finnish permanent GNSS network FinnRef. Helsinki 2019. 141 pages. 160. Pauliina Krigsholm: Towards a future cadastral system: An exploration of the Finnish case 2020. Helsinki 2020. 110 pages.

124 161. Veikko Saaranen, Pekka Lehmuskoski, Mikko Takalo and Paavo Rouhi- ainen: The Third Precise Levelling of Finland. Kirkkonummi 2021. 307 pages. 162. Juhani Kakkuri: Muistelmia geodeettien maailmasta Memoirs from the world of geodesy. Kirkkonummi 2021. 125 pages.

125 Muistelmia geodeettien maailmasta 162 Memoirs From the World of Geodesy Juhani Kakkuri was a civil servant at the Finnish Geodetic Institute for more than forty years, years, than forty more for Institute at the Finnish Geodetic a civil servant was Juhani Kakkuri Director and professor 1977−1998 in and department, of head geodesist, assistant, field a as geodesy to related books popular several has written Kakkuri retirement, his After General. which have J. Kukkamäki, Heiskanen and T. Veikko of as the biographies as well and his travels, at his work his life, of many stages of he tells book, In this English. into been translated also the world. around travels exotic, very sometimes and his numerous, Institute, the Geodetic Juhani Kakkuri oli Geodeettisen laitoksen virkamiehenä yhtämittaisesti yli neljäkymmentä yli neljäkymmentä yhtämittaisesti virkamiehenä laitoksen Geodeettisen oli Juhani Kakkuri professorina 1977−1998 vuosina sekä osastonjohtajana geodeettina, kenttäapulaisena, vuotta, ja geodesiaan yleistajuisia useita kirjoittanut on Kakkuri jäätyään Eläkkeelle ja ylijohtajana. on jotka elämäkerrat, Kukkamäen J. T. ja Heiskasen Veikko sekä kirjoja, liittyviä matkoihinsa töistään elämänvaiheistaan, monista hän kertoo kirjassa Tässä englanniksi. myös käännetty Geodeettisessa laitoksessa ja lukuisista eri puolille maailmaa ulottuneista, joskus hyvin matkoistaan. eksoottisista