Uuno Klami ja Sonaatti c-molli viululle ja pianolle
Uuno Klami syntyi Klamilassa, Virolahdella 20. vaan leikki muidenkin kanssa. Joskus meno oli syyskuuta vuonna 1900. On kiinnostavaa, kuinka hieman villiä: hän räjäytti saunan kivijalassa olleen maaseutupitäjän pojasta kasvoi suomalaisen muurahaispesän, ja samalla osa saunasta lensi musiikin suurmies. Mutta Virolahti ei ollutkaan taivaan tuuliin.xi mikään syrjäinen, epäaktiivinen kolkka, vaan Klamin musikaalisuus oli peräisin sekä isän että sivistyksellisesti edistyksellinen. Vuonna 1857 sinne äidin puolelta. Suvussa oli ollut kyläpelimanneja.xii oli perustettu Suomen ensimmäinen kunnallinen Uunon rytmikorva oli tarkka. Kerrotaan, että ”hän kansakoulu ja kunnallinen kirjastokin vuonna 1861. istui joen rannassa ja kuunteli, kun joku pesi pyykkiä Kuninkaantie kulki Klamilan kautta, ja yhteydet kartuilla, yritti ja yritti. Uki oli jo nelivuotiaana Viipuriin sekä Pietariin olivat hyvät. Klamilan oppinut käyttämään karttuja ja virkkoi: ”Ei kuules, vilkkaan kalasataman kautta kaukomaat olivat sie et ossaa, annaha ko mie näytän…””xiii Uunon jollain tavalla läsnä virolahtelaisten elämässä. Myös kotona oli urkuharmoni, viulu ja kitara sekä yhteydet Viroon olivat tiiviit. Haminan upseeri- kirjahyllyssä sävellysoppaita.xiv Monesti Uuno istui koulun aktiivinen seuraelämä näkyi Virolahdella, ja harmonin ääressä säveltämässä, kun muut pojat alueen suurissa kartanoissa harrastettiin paljon juoksentelivat ulkona.xv Pianoa ei ollut, vaikka äiti musiikkia. Kuoro- ja puhallinorkesteritoiminta oli ostikin pojalleen pianon myöhemminxvi. vilkasta.i Harjoittelumahdollisuus järjestyi Harjun Tarinoiden mukaan Klamin suvun kantaisä olisi maatalousoppilaitoksen johtajan, professori Huugo ollut joko ruotsalaisesta laivasta paennut, Viro- Niinivaaran kodista. Hän oli suuri musiikinystävä ja lahdelle asumaan asettunut Glam-niminen tuki Klamia myöhemminkin hänen opinnoissaan. merimies tai skotlantilainen tai hollantilainen Niinivaaran tyttöjä ihmetytti, että Klami kulki ”aina merirosvo. Oli miten oli: Klamin suvussa oli katse maahan luotuna suoraan pianon ääreen edes purjehdittu rahtilaivalla jopa Alexandriaan, tervehtimättä kunnolla”. Käydessään soittamassa Mustalle merelle ja Amerikkaan saakka.ii Suvussa oli paikkakunnan ainoaa pianoa nuorukaiselle kertyi myös talonpoikia.iii Uunon isä taas oli työsken- kävelymatkaa kuusi kilometriä yhteen suuntaan.xvii neltyään ensin tarkka-ampujana siirtynyt kaupan- Koulussa Uuno oli luokan parhaimpia oppilaita. hoitajaksi Klamilaan.iv Uuno Klami oli siis sekoitus Hänen ajatuksensa saattoivat kuitenkin harhailla kaukokaipuuta ja rakkautta kotiseutuun.v Sairaus oli merille: hän piirsi kirjansa täyteen purje- ja läsnä Uunon lapsuudenkodissa. Hän menetti ensin höyrylaivoja. Nämä yksityiskohtaiset kuvat sisarensa, sitten isänsävi ja jo 15-vuotiaana äitinsäkin kertoivat hänen erinomaisesta visuaalisesta keuhkotaudin seurauksena.viiJostain syystä Uuno hahmotuskyvystään.xviii Mielenkiintoista on, että kuitenkin säästyi tältä sairaudelta. Vaikka läheisten aina laulutunnin aikana Uunon piti lähteä liiteriin menettäminen oli hänelle raskasta, hänessä ei pilkkomaan halkoja. Hänellä ei ehkä ollut myöhemminkään näkynyt katkeruutta. Toisaalta lauluääntä.xix Onhan Helsingin musiikkiopiston hän ei puhunut lapsuudestaan sittemmin edes oppilasmatrikkelissakin sitten myöhemmin vaimolleen. Menetykset olivat liian suuret.viii merkintä: ”Ej sjungit.”xx Kansakoulun päätösjuhlassa Lapsena Uuno viihtyi luonnossa ja merenrannalla. opettaja Raussi piti puheen, jossa hän totesi luokan Hän oli mielellään yksin. Äiti oli tuonut pojalleen olleen ihan hyvä ja kaikista tulevan vielä jotakin, Viipurista pienen höyrylaivan, jolla hän leikki ”paitsi tuosta Uunosta, Uunosta ei koskaan tule ullakolla. Kun hän näytti sitä naapurin tytölle ja yhtään mitään!” On arvoituksellista, miksi opettaja heidän uittaessaan sitä rannassa vene upposi, Uuno sanoi näin hyvälle oppilaalle, mutta ainakaan kyse ei oli surullinen. Uunolla oli myös simpukka, josta hän ollut lahjakkuuden puutteesta.xxi saattoi kuulla meren ääniä. Klamin sanotaankin Uuno Klamin musiikkiopinnot alkoivat Helsingin olleen tuon simpukan kaltainen: hän sulkeutui musiikkiopistossa (nykyinen Sibelius-Akatemia) kuoreensa ja kuunteli meren kohinaa.ix Hän päästi vuonna 1915. Pääsykokeissa hän oli esittänyt varmaankin vain Amalia-äidin maailmaansa.x Edellä pianolla Säkkijärven polkan. Alkuvaiheessa Klami kuvatusta huolimatta Uuno ei ollut epäsosiaalinen, opiskeli yleistä musiikkioppia ja analyysiä, pianon-
I ja viulunsoittoa sekä säveltapailua. Näihin aikoihin Häyrynen kirjoittaa: ”Viulusonaatin ensiosasta hän kuuli Sibeliuksen toisen sinfonian esityksen. Se (Allegro moderato) erottuu eri tahtilajien sovelta- vaikutti häneen syvästi. Kun Klami sai käsiinsä minen ja rohkea muotoilu, joka yrittää saada paljon teoksen partituurin, se pysyi hänen pääasiallisena irti teemoistaan. Hidas osa (Andante molto) on seuralaisenaan ja opastajanaan monia vuosia.xxii rauhallinen ja mietteliäs.”xxxiv Levyttäessäni viulisti Klamin ensimmäinen säilynyt sävellys on tehty Sirkku Mantereen kanssa tämän suurimuotoisen ja sooloviululle joko vuonna 1914 tai 1915.xxiii Ensim- lupaavan, mutta silloin vajaan teoksen mielessäni mäinen pianokappale on vuodelta 1916xxiv, ja sen heräsi toive siitä, että sonaattiin saataisiin raken- jälkeen seurasi myös kamarimusiikkisävellyksiä, nettua luonteva finaali ja sonaatista tulisi koko- kuten Pianotrio fis-molli vuonna 1917.xxv nainen. Vuonna 2016 säveltäjä Eero Kesti editoi Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917, ja seuraavassa Klamin Alttoviulusonaattia ja huomasi, että Altto- tammikuussa alkaneesta vapaussodasta muodostui viulusonaatin finaalin pääosa Allegro affetta sisällissota. Klami oli isänmaallinen, ja itsenäisyys oli perustuu Viulusonaatin finaalin luonnoksiin. Hän hänelle tärkeä asia. Hän oli ensin Haapasaaressa päätteli, että teosten finaalit oli varmaankin tarkoi- punakaartilaisia paossa ja osallistui huhtikuussa tettu hyvin samankaltaisiksi, vaikka sävellaji olikin valkokaartilaisena taisteluun Ahvenkoskella. eri. Kesti rakensi siis Viulusonaattiin viimeisen Loppukevät ja alkukesä kuluivat Virolahdella, ja sen osan, joka perustuu täysin Alttoviulusonaatin vii- jälkeen hän oleskeli mahdollisesti myös Viipurissa – meiseen osaan. Uskomme, että näin sen oli tarkoi- ehkä vapaussodan jälkiselvittelyjen vuoksi. Isän- tus ollakin. Nyt Klamin Sonaatti viululle ja pianolle maanrakkaus oli ajatuksellisesti lähellä myös on vihdoin kokonainen. Ensimmäisen osan esitys- heimorakkautta. Niinpä Klami ilmoittautui vapaa- merkintä on Allegro moderato, toisen osan Andan- ehtoisena Viron vapaussotaan ja lähti vielä heti sen te molto ja kolmannen osan Moderato molto – jälkeen Pohjan Poikain kanssa Aunuksen sotaret- Allegro con affetta. Eero Kesti kertoo Klamin kelle. Kesällä 1919 hän palasi sieltä vaatteet luteita Viulusonaatin finaalin rakentamisesta: ”Viulu- täynnä eikä puhunut kokemuksistaan juuri sonaatin finaalin seitsemän säilyneen luonnossivun mitään.xxvi Säveltäjän vaimo Toini Klami muisteli: sijoittaminen Alttoviulusonaatin materiaaliin oli ”Se oli ollut ankara kokemus…Siellä tilitti itsensä täysin saumatonta, koska nuo seitsemän sivua ovat selvyyteen, aikuiseksi.”xxvii Klami jatkoi opintojaan osittain lähes identtiset Alttoviulusonaatin mate- syksyllä 1920.xxviii riaalin kanssa. Paikoin ne kuitenkin ovat erilaiset. Sonaattia c-molli viululle ja pianolle Uuno Klami Näin ollen Viulusonaatin nyt valmistunutta finaalia alkoi säveltää todennäköisesti jo vuoden 1920 voi pitää omana teoksenaan.”xxxv toukokuussa. Sonaatista valmistui kaksi osaa, ja Varsinaisesti Klami alkoi edistyä opinnoissaan pääs- finaali jäi luonnosasteelle.xxix Se, että teos jäi kesken, tessään Erkki Melartinin sävellysoppilaaksi. saattoi johtua siitä, että Klami alkoi niihin aikoihin Melartin oli avarakatseinen opettaja, ja Klamin säveltämään Alttoviulusonaattia, jolla on paljon harmoniamaailma rikastui. Hän kokeili myös yhtäläisyyksiä Viulusonaatin kanssa, mutta myös erilaisia kamarimusiikkikokoonpanoja ja muoto- eroavaisuuksia.xxx Klamin pianonsoitonopettaja rakenteita.xxxvi Näihin aikoihin Klami asui Helsingin Ernst Linko ja alttoviulisti Carl Lindelöf esittivät Oulunkylässä. Rahat olivat vähissä, ja Klami joutui ensimmäisen osan Alttoviulusonaatista Helsingissä jälleen kävelemään – tällä kertaa päästäkseen 17.5.1921xxxi, ja tämä Klamin ensimmäinen julki- oppitunneille. Hän ”opetteli omin päin käyttämään nen esiintyminen säveltäjänä Helsingissäxxxii sai eri instrumentteja ja luki teoriaa kuin hullu”.xxxvii lehdistössäkin positiivista palautetta. Mm. Birger 24.5.1922 kantaesitettiin Klamin Pianokvartetto Buchert kirjoitti Dagens Pressissä: ”En sonatsats av sekä 25.5.1923 sittemmin kadonnut Piano- herr Klami vittnade otvivelaktigt om mycket, om- kvintetto.xxxviii sorgsfullt arbete.”xxxiii Tein vuonna 2013 viulisti Klami hankki lisätuloja ravintolapianistina sekä Sirkku Mantereen kanssa maailmanensilevytyksen soittamalla elokuvissa.xxxix Kesällä 1923 hän oli Uuno Klamin Sonaatin viululle ja pianolle kahdes- Imatran Valtionhotellin kesäpianistina. Se oli sikäli ta ensimmäisestä osasta (Landscape – pianistinen merkityksellistä aikaa, että siellä hän kohtasi ensi laajakuva, Alba Records, ABCD 352). Levyn teos- kertaa tulevan vaimonsa Toini Nykäsen, joka saapui esittelyissä musiikkitoimittaja, tietokirjailija Antti hotelliin rengasmatkallaan.xl
II Uuno Klami sai sävellyksistään lähinnä kiittäviä kiinnostuksen samoja eläimiä kohtaan.”xlviii arvioita, mutta Karl Ekman oli toista mieltä Kirjoituksessaan ”Eräs Ravel-konsertti Pariisissa arvioidessaan säveltäjän Pianokvintettoa: ”Tämä vuosi sitten” Klami kuvailee Ravelin Ziganen räikeiden värien mestari on varmaan syvästi onneton ensiesitystä: ”Symbaali oli adopteerattu tavallisesta luonne, jota vaikeat sisäiset ristiriidat repivät, Gaveau-flyygelistä, mutta jonkunmoisen muuten olisi mahdotonta ymmärtää hra Klamin registeerauksen avulla, jota maître Ravel itse hoiti, alinomaa palaavia, infernaalisesti meluavia sen ääni saatiin symbaalin ääntä muistuttavaksi. paukkuefektejä.”xli Päästötodistuksessa Helsingin Teos on muuten tekijälleen aivan tyypillistä musiik- musiikkiopistosta kuitenkin sanotaan: ”Varsinkin kia, kaikki tarkoin harkittua, luulisipa melkein sävellyksessä on hra Klami osoittanut suurta sointujen olevan apteekkivaa’alla punnittuja.”xlix lahjakkuutta. Hänen sävellyksilleen on ollut Klami löysi Ranskasta myös oman ”suomalaisen” tunnusmerkillistä pyrkimys omaperäisyyteen; ne tyylinsä ja alkoi käyttää musiikissaan kansallisia ovat osoittaneet kehittynyttä kauneusaistia ja aihepiirejä. Alkoi syntyä suomalaisia kansallis- erikoista kykyä soittimien kirkkaassa ja värikkäässä romantikkoja primitiivisempiä, mutta toisaalta käsittelyssä. Hänen opiston julkisissa näytteissä myös herkkiä ja tunnelmallisia sävellyksiä.l esitetyt teoksensa: Sonaatti alttoviululle ja pianolle, Sorbonnen kirjastosta Klami lainasi Kalevalan, ja sen kvartetti pianolle, viululle, alttoviululle ja sellolle, myötä hänen sävellyksiinsä alkoi tulla kalevalaisia ja kvintetti pianolle ja jousikvartetille ovat karjalaisia aiheita.li Pariisin matkan jälkeen Klami oli yllämainittujen ominaisuuksiensa vuoksi herät- pyöreine silmälaseineen, baskerineen, vaaleine täneet oikeutettua huomiota. Herra Klamin käytös berberineen ja ranskalaismallisine pyjamineen on koko ajan ollut moitteeton.”xlii suuren maailman herrasmies.lii Ominaista hänen Klami sai hyvästä menestyksestään stipendin ja pääsi musiikilleen oli monityylisyys – hän oli omaksunut lähtemään Pariisiin.xliii Hän oli jo varhemmin ollut jopa jazzvaikutteita.liii Suomen Musiikkilehden kiinnostunut ranskalaisesta kulttuurista, ja hänen kiertokyselyssä vuonna 1931 Klami vastasi teostensa osien nimet saattoivat olla ranskankielisiä. kysymykseen jazzin taiteellisesta arvosta: ”Jazzin Oleskelu Ranskassa kesti vuodenxliv, ja se oli hyvin vaaraa liioitellaan tavattomasti. Suurempi vaara merkittävää aikaa kehityksen kannalta. Uusi uhkaa luullakseni huonon kotimaisen musiikin ranskalainen musiikki (Ravel, Honegger) ja (gramofoni ym.) taholta.”liv erityisesti espanjalaisen Manuel de Fallan sävellykset Klami ei enää saanut lykkäystä asepalveluksesta, tekivät häneen suuren vaikutuksen. Myös venäläiset joten vuoden 1925 joulukuusta vuoden eteenpäin Stravinsky ja Prokofjev kiinnostivat häntä. Debussy hän vietti armeijassa. Vuonna 1927 hän sävelsi oli merkittävä, ja Klami pitikin häntä myöhemmin Karjalaisen rapsodian op. 15, josta tuli ensim- 1900-luvun musiikin valovoimaisimpana ilmiönä, mäinen Suomessa painettu orkesterisävellys.lv Erik mutta Debussyn vaikutus Klamiin ei kuitenkaan Tawaststjerna kuvaili teoksen esitystä Helsingin ollut niin suuri kuin edellä mainittujen.xlv Uuno Sanomissa vuonna -59: ”Yleisö on haltioissaan, Klamin kummityttären, kirjailija Maarit säveltäjää huudetaan esiin, mutta hän ei tule… Niiniluodon mukaan ”Pariisi muutti 25-vuotiaana Schnéevoigt lausuu: ”Tahtoisin kiittää herra Klamia, koko hänen elämänsä ja avasi musiikin kirjavan hän on täällä, mutta hän on piiloutunut.””lvi 1930- spektrin, pulppuavan kansainvälisen sävelmaailman, luvulla Karjalaisesta rapsodiasta suorastaan joka eli ranskalaisuuden tavoin Klamissa koko hänen tapeltiin. Kapellimestari Schnéevoigt oli saapunut ikänsä”.xlvi Malmöstä Helsinkiin, ja orkesteriharjoitukset On paljon pohdittu, opiskeliko Klami Pariisissa alkoivat. Harjoituksessa oli myös kapellimestari ollessaan Maurice Ravelin tai Florent Schmittin Kajanus, joka oli saanut tiedon Schnéevoigtin johdolla varsinaisesti, vai oliko kysymys vain nuoren ohjelmasta. Schnéevoigt sanoi: ”Jaetaan nyt Klamin säveltäjän kohtaamisista heidän kanssaan.xlvii Klami Rapsodian nuotit.” Ne jaettiin, mutta Kajanus itse kertoi: ”Ravelko opettajana? Pikemmin hiljainen keskeytti: ”Kaupunginorkesterin taiteellisena ja täsmällinen. Todellinen herrasmies. Hänen johtajana minä kiellän orkesteria sitä soittamasta.” kissojaan en nähnyt, mutta puhuimme niistä kyllä. Schnéevoigt alkoi johtaa, mutta mitään ei kuulunut. Samoin pikkulinnuista, joista hän tuntui erikoisesti Hän sanoi tiukasti: ”Hyvät herrat, mitä tämä on? pitävän. Jos en häneltä muuta saanut, niin ainakin Vielä kerran!” Jälleen hiljaisuus. Kapellimestarit
III keskustelivat kiivaaseen sävyyn. Harjoitus piti Madetojan jälkeenlxvii, ja hän jatkoi työssä vuoteen keskeyttää. Musiikkilautakunta otti kannan, jonka 1959 asti.lxviii Suomalaisista säveltäjistä Jean mukaan vieraileva kapellimestari saa päättää Sibeliuksen ohella Leevi Madetoja, Selim Palmgren ohjelman, ja että häntä on toteltava. Kajanus antoi ja Aarre Merikanto olivat Klamin erityisesti periksi. Schnéevoigt käski sivullisia (Kajanus) arvostamia. lxix Saara Liljan haastattelussa vuonna poistumaan, ja harjoitus jatkui. Poistuessaan 1955 Klami kertoi, että viihtyisi musiikkiarvos- Kajanus sanoi säveltäjä Klamille: ”Jopa sai sävellyk- telijana oikein hyvin, ellei ihmisillä olisi liian hyvä senne reklaamia.” ”Mutta en minä sellaista olisi muisti. ”Vuosien takaisista asioista tulevat vielä halunnut”, oli Klamin vastaus.lvii muistuttamaan.”lxx Klamin 30-luvun tuotantoon Vuodenvaihteessa 1928–29 Klami matkusti mahtuu elokuvamusiikkia, näyttämömusiikkia, puoleksi vuodeksi vanhan musiikin luvattuun kamarimusiikkia, orkesterimusiikkia, soolokappalei- kaupunkiin Wieniin. Hän sanoi opiskelleensa siellä ta ja jopa oratorio Psalmus.lxxi Hänen periaatteensa Hans Gálin johdolla, mutta sitä ei ole voitu oli: ”Inspiraatioon minä en luota, mutta sen sijaan todentaa.lviii Matkalla oli kuitenkin merkitystä. hellittämättömään työhön.”lxxii Kun Klamilta Toivo Haapanen kirjoitti vuonna 1933: ”Tämänkään kysyttiin Karjala-lehden haastattelussa mahdollisesti matkan tuloksena ei ole enemmän tai vähemmän tekeillä olevista pienemmistä teoksista, hän vastasi: atonaalisia sävelrakennelmia, vaan loistelias ”Mitäpä sellaisista kertomaan. Muuten aionkin wieniläisvalssi (”Opernredoute”) Straussin ja saman- vastaisuudessa kokonaan erikoistua orkesterille. laista aihetta käsitelleen Ravelin merkeissä.”lix Orkesterin käytössä pyrin mahdollisimman suureen Erityisesti Klamiin vaikutti Wienissä Béla Bartók.lx selvyyteen…”lxxiii Klami kuuli Bartókin soittavan siellä omia Vaikka Klami tunnetaankin suuremmista pianokappaleitaan ja totesi: ”Perin harvoin saakaan orkesteriteoksistaan, kamarimusiikillisemmat kuulla mitään niin intensiivistä ja enemmänkin pienille kokoonpanoille sävelletyt teokset ovat valmista ja hallittua esitystä.”lxi tärkeä osa hänen tuotantoaan. Näissä vähäelei- 1930-luvulla yhteiskunta kuohui. Suomi etsi semmissä kappaleissa saattaa paljastua jopa uusia itseään, ja kansallisuusaate oli vallalla. Tässä piirteitä säveltäjässä.lxxiv tilanteessa nuorten taiteilijoiden Tulenkantajat- Vuonna 1939 Uuno Klami sai valtion taiteilija- ryhmittymä nousi esiin teemoinaan urbaanisuus, apurahan, jota hän omien sanojensa mukaan tarvitsi eurooppalaisuus ja eksoottisuus. Tulenkantajien nimenomaan suurempien ja pidempiaikaista työtä vaikutteet tulivat ennen kaikkea Ranskasta ja vaativien teosten säveltämiseen.lxxv Hän liitti Englannista. Tämä kaikki kiinnosti Klamia.lxii apurahahakemukseensa teosluettelon, jossa hän Uuno Klami avioitui kotkalaisen Toini Nykäsen jostain syystä jätti mainitsematta yli 50 kanssa Kymin kirkossa vuonna 1932. Kauppakoulun sävellystäänlxxvi ja toisaalta mainitsee esim. tekeillä käynyt kassanhoitaja Toini piti hyvää huolta olevan Jousikvartetin ja 4 kappaletta jousikvar- miehestään.lxiii Toini Klami kertoi aviomiehestään: tetille.lxxvii Ne olisivat tietysti kiinnostavia kamarimu- ”Uki luki paljon, tieteellisestä kirjallisuudesta siikkiteosten kannalta, mutta mitä Klami niillä kevyempään. Erityisen kiintynyt hän oli tarkoittaa, jää epäselväksi. Selväksi käy kuitenkin se, merikuvauksiin. Shakespeare, Yeats, London, että kansallissäveltäjämme Jean Sibelius arvosti Conrad, Kipling olivat tärkeitä – ja tietenkin Klamia. Suosituksessaan apurahaa varten Sibelius Raamattu. Uki rakasti myös Andersenin satuja ja kirjoittaa Klamista: ”…Hänen muotokauniit, Robinson Crusoeta. Lapsenmieli säilyi hänessä loistavasti väritetyt, modernisti herkät sävellyksensä varttuneenakin. Avioliittomme antoi Ukille kodin, ovat ei ainoastaan isänmaassaan, vaan myöskin lopultakin.”lxiv ulkomailla herättäneet suurta huomiota…”lxxviii Klamit asettuivat asumaan Lallukan taiteilijakotiin Sibelius otti Klamiin yhteyttä myös kaksi kertaa Helsinkiin ensimmäisten joukossa vuonna 1933.lxv puhelimitse, mutta kummallakaan kerralla se ei 1930-luku oli tuotteliasta aikaa Klamin onnistunut. Toini Klami kertoi, että toisella kerralla sävellystyössä. Hän hankki sivutuloja musiikki- Uuno oli juhlinut sävellyskonserttinsa jälkeen kriitikkona sekä elokuva- ja ravintolapianistina. aamukuuteen ja nukkui sikeästi, kun Sibelius soitti. Opettajaksi hän oli liian ujo.lxvi Klami sai kriitikon Toini ei ollut uskaltanut ajatellakaan miehensä paikan Helsingin Sanomissa vuonna 1932 Leevi herättämistä. ”Olisi voinut äkämystyneenä sanoa
IV ihan mitä tahansa. Sanoin, että Uki on kävele- jännittävää, etten minä sitä piinaa kestänyt, vaan mässä.”lxxix menin siksi ajaksi ostoksille”. Hän kertoi myös Vuonna 1939 syttyi sota, ja Klami oli aluksi Uunon olleen onnellinen Kujaholmissa. Säveltäjä väestönsuojelutehtävissä Helsingissä.lxxx Hän liikkui luonnossa, katseli merta ja lintuja. Päivittäin kirjoitti vaimolleen, joka oli toimisto- ja kirjanpito- hän haki maidon soutaen ja oli jopa laskeskellut, että töissä Finlandia-uutistoimistossa Vaasassalxxxi: ”on varmaan soutanut maailman ympäri”. Säveltäjä ”Keittäisin niin mielelläni sinulle kahvia… Näissä heräsi aikaisin. ”Keitetäänpä kahvia”, hän sanoi ja oloissa alkaa niin kaipaamaan entisiä rauhanomaisia herätteli vaimonsa.xcviii Aamuun kuului myös aamu- pikku askareita ja yhteisiä puuhailuja.”lxxxii Mielen- uinti, ja aamutoimien jälkeen Klami työskenteli kiintoista on, että Helsingissä palvelleet kaksi yhtäjaksoisesti klo 8–13. Loppupäivä oli vapaata, ja kymenlaaksolaista suurmiestä, kirjailija Toivo silloin saattoi esimerkiksi purjehtia.xcix Klami itse Pekkanen ja säveltäjä Uuno Klami siirrettiin sanoi: ”Pariisissa ja Virolahden huvilassani viihdyn molemmat sitten Kuopioon jatkamaan palvelus- parhaiten.”c taan.lxxxiii Lääkintämies Klami palellutti pahasti 1940-luvun loppupuolella Klami sävelsi mm. upeita varpaansa taistelussa Karjalan kannaksella ja joutui sinfonisia runoja, mutta ne nousivat esiin vasta sotasairaalaan.lxxxiv Mutta sota ei vielä ollut ohi. 1990-luvulla.ci Vuosina 1945 tai -46 syntyivät kaksi Kenttäpostinhoitaja Klami kotiutettiin vasta vuonna kappaletta viululle ja pianolle: Humoresque ja 1942.lxxxv Sota vakavoitti säveltäjä Klamin. Se, mitä Chanson triste.cii Tietokirjailija Antti Häyrynen hän oli nähnyt, jäi hänen mieleensä, ja nuoruus- toteaa näistä sävellyksistä: ”Molemmat vuosien sotainto oli poissa.lxxxvi Euroopan pikkukappaleet tuntuvat tekevän kunniaa sotaa jakautumisen hän otti raskaasti – olihan hän ajatus- edeltäneelle kotikonserttien ja viattomien ilojen maailmaltaan suomalais-ugrilainen.lxxxvii aikakaudelle.”ciii Sodanjälkeiset vuodet säveltäjä Sotavuosina Klamilta valmistui joitakin sävellyksiä, Klami oli tuottelias, mutta myöhemmin suurempia joista mainittakoon Klamin patrioottisimpiin teoksia syntyi vain muutama. Säveltäjästä tuli yhä teoksiin kuuluva Suomenlinna-alkusoitto ja kriittisempi.civ Hän sanoi: ”Mitä vanhemmaksi tulee, Viulukonsertto.lxxxviii Suomenlinnasta keskusteltiin sitä aremmaksi tulee. Ei enää kelpaa mikä tahansa.”cv kantaesityksen jälkeen, onko teos liian sotainen, ja – Klami teki vuosina 1949–1950 matkan Pariisiin, kun ottaa historian huomioon – olisiko sen pitänyt jossa hän kuuli mm. Jolivet’n ja Messiaenin jollain tavalla heijastaa Ruotsiakin.lxxxix Nils-Eric musiikkia.cvi Paikallisesta musiikkiarvostelusta hän Ringbom kertoi Nya Pressen -lehdessä vuonna 1960 kirjoitti sen olevan terävää, tarkkanäköistä ja kysyneensä Klamilta, miksi hän antoi konsertti- kylmää. ”Täällä ei totisesti vedellä hoosiannaa, olipa alkusoitolle nimen Suomenlinna. Klami vastasi: sitten kysymyksessä millainen tapaus tahansa…”cvii ”Muuten vaan.”xc Viulukonserton sävellyksen Klami Lisäksi Klami teki matkat ainakin Roomaan, aloitti jo talvisodan aikanaxci, ja sen sävellystyö kesti Moskovaan ja ehkä vielä kerran Pariisiin.cviii lähes neljä vuotta.xcii Säveltäjä teki konsertosta kaksi Vuosien 1949–50 Pariisin matkan jälkeen Klami versiota, koska alkuperäinen partituuri katosi sävelsi toisen pianokonserttonsa.cix Pianisti Timo vuosien ajaksi.xciii Mikkilä opetteli tämän omalaatuisen ja pianistisesti ”Virolahden saaristo on kaunein näkemäni”, kirjoitti taiturillisen teoksen hyvin nopeasti säveltäjän 50- Klami vaimolleen.xciv Niinpä vuonna 1946 valmistui vuotisjuhlakonserttiin.cx Suurin osa Klamin Kujaholmin saareen Lars Sonckin suunnittelema nuottijäämistöstä on kadonnut, mutta löytöjen himmeänpunainen hirsimökki saunoineen, ja perusteella voidaan päätellä, että hänellä oli vireillä myöhemmin Aulis Blomstedt suunnitteli rantaan hanke suuren Kalevala-aiheisen oopperan säveltä- venevajan – lapaasin, jossa säveltäjä työskenteli ja miseksi.cxi Sen kanssa yhtä aikaa hän ilmeisesti joka oli myös vierashuone. Lapaasin suuret ovet kehitteli myös sinfonista runoa Revontulet sekä aukenivat merelle, joka inspiroi säveltäjää.xcv balettia Pyörteitä.cxii Pyörteissä Klami otti etäisyyttä Kyläläiset auttoivat rakennus- ja kunnostustöissä.xcvi 1930- ja 1940-luvun tyyliinsä. Sen musiikki on Vuosittain Klamit oleilivat Kujaholmissa neljä dissonoivaa, ja tavanomaisia sointupurkauksia kuukautta. Saareen vietiin veneellä keväisin flyygeli vältetään.cxiii Teos jäi kesken.cxiv Säveltäjä Kalevi Aho ja sieltä pois syksyisin.xcvii Rouva Klami kertoi: kuitenkin orkestroi ensimmäisen osan, koska hän ”Flyygelin jokakeväinen kuljetus saareen oli niin halusi ”pelastaa soivaan muotoon tämän Klamin
V tuotannossa ilmeeltään ainutlaatuisen sävellyksen” tilaustyö hänelle, vaan hän tekee sen todellisesta, musiikincxv. Valmistuessaan Pyörteitä olisi ollut niin kuin sanotaan, kutsumuksesta…”cxxiii Haavio Klamin Kalevala-hankkeiden kruunu.cxvi runoili: ”Sinun on Isänmaa, tämä nuoruutemme Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Uuno hetki katoavainen, sillä me hetket katoamme, Klamin akateemikoksi vuonna 1959.cxvii Säveltäjän riemullinen kuulaudessa kevään.”cxxiv vaimon mukaan heidän elämänsä säilyi Kevään kuulaudessa tutussa mökkimaisemassa akateemikkoudesta huolimatta entisenlaisenacxviii, maidonhakumatkalla 29.5.1961 Uuno Klami sai mutta Lallukasta he kuitenkin muuttivat pois – sydänkohtauksen ja menehtyi siihen Virolahden ensin Meilahteen ja sitten Nervanderinkadulle.cxix sairaalassa.cxxv Hänet haudattiin Hietaniemen Akateemikkona Klamilla oli monia musiikkielämän hautausmaalle Helsinkiin. Erik Tawaststjerna velvollisuuksia, ja hänen musiikkinsa soi paljon kirjoitti Klamista: ”Esittelit minulle balettiasi radiossakin.cxx Kaikesta huolimatta hänellä oli Erik Pyörteitä…Olit niin salamyhkäisen näköinen, Tawaststjernan mukaan ”kadehdittava kyky pitää salamyhkäisen ja onnellisen. Loihdit esiin puu- elämänsä koskemattomana. Hän kietoutuu puhaltimien juoksutuksia pianosta ja johdatit minut yksinäisten hetkien vaippaan eikä hajota luomis- kalevalaisen maailmasi mysteeriin. Sinä tunsit voimaansa ulkomusiikillisiin tehtäviin.”cxxi taiteen lait ja hallitsit sen keinovarat. Juuri tämän Klami sävelsi viimeisen teoksensa Kauppakorkea- vuoksi Sinä olit tekniikan yläpuolella. Musiikki koulun Kultasauvalliset-promootiokantaatin vuosi- kuvasti aina unelmaa, fantasiaa, säilyit aina Kuun na 1960–61. Sanat oli kirjoittanut hänen akateemik- poikana.”cxxvi koystävänsä Martti Haavio.cxxii Klami oli hyvin Esa Ylönen ihastunut Haavion teksteihin, ja hän sanoikin, että ”…ne valtaavat hänet niin, että tämä työ ei ole enää (alaviitteet julkaisun lopussa)
Uuno Klami and the Violin Sonata C minor
Uuno Klami probably began composing the Sonata signatures and a bold design that aims to extract as in C Minor for Violin and Piano as early as May much as possible from the themes. The slow 1920. He completed two movements but only movement (Andante moderato) is serene and sketched the finale. The reason why he never pensive.” finished it may be that he began composing a Viola While recording this promising, large-scale but Sonata at around the same time. This has much in unfinished work with Sirkku Mantere, I could not common with the Violin Sonata, but also some help hoping that a natural finale could be differences. The first movement of the Viola Sonata constructed to make the sonata complete. In 2016, was performed by Klami’s piano teacher Ernst composer Eero Kesti was editing Klami’s Viola Linko with violist Carl Lindelöf in Helsinki on May Sonata when ne noticed that the main section, 17, 1921. It was Klami’s first public appearance as Allegro affetta, in its finale is fully based on the a composer in Helsinki, and the press reviews were sketches for the finale of the Violin Sonata. He favourable. Birger Buchert, for example, wrote in concluded that the finales of the two works were Dagens Press: “The sonata movement by Mr Klami presumably meant to be very similar, even though was beyond doubt proof of much painstaking they were in different keys. He therefore work.” constructed the last movement of the Violin Sonata, In 2013, I made a world premiere recording with basing it entirely on the last movement of the Viola violinist Sirkku Mantere of the first two movements Sonata. This, we believe, is what Klami originally (Landscape, Alba Records, ABCD 352) of Uuno intended. Klami’s Sonata for Violin and Piano. Antti The Sonata for Violin and Piano by Uuno Klami is Häyrynen wrote in the programme note in the at last complete. The first movement is marked booklet: “The first movement (Allegro moderato) Allegro moderato, the second Andante molto and of the Violin Sonata is marked by shifting time the third Moderato molto – Allegro con affetta.
VI Says Eero Kesti: “The placing of the seven reckoned that Uuno would not go far in life, preserved pages of sketches of the finale of the however, and during singing lessons he was sent Violin Sonata in material for the Viola Sonata was outside to chop wood. The reason for this is not completely seamless, because the seven pages are to quite clear, since Uuno was clearly talented. some extent almost identical to the material for the In 1915, Uuno Klami entered the Helsinki Music Viola Sonata. They do, however, differ in places. Institute (nowadays the Sibelius Academy), first to This being the case, the now complete finale of the study general music theory and analysis, piano, Violin Sonata can be regarded as a work in its own violin and solfège. It was at about this time that he right.” first heard and was greatly impressed by Sibelius’s Uuno Klami was born at Klamila in Virolahti on the second symphony, and for years its score was his south coast of Finland on September 20, 1900. constant guide and companion. His first extant Though small by any standard, Virolahti had composition was for solo violin and written in 1914 Finland’s first municipal elementary school or 1915. His first piece for piano dates from 1916 (established in 1857) and it had had a public library and was followed by the Piano Trio in F-sharp Minor since 1861. Music was often heard in the wealthier in 1917. homes, and the town had an active choir and wind Finland became an independent Republic in 1917, band. There was also a busy fishing harbour, and the breaking away from the Russian Empire. The town had easy contact with St. Petersburg (Finland following year, Uuno’s studies were interrupted was at that time still part of the Russian Empire) and with the outbreak of civil war. A fervent patriot, he Estonia across the Gulf of Finland. Some of Uuno’s would spend the next year or so fighting for his forefathers had been seamen on cargo ships sailing beliefs on various fronts. It was a gruelling to destinations as far away as Alexandria, the Black experience for him, and not until autumn 1920 Sea and America. Others were farmers, and Uuno’s when he was he able to resume his studies. Not until father kept a shop. he became a pupil of Finnish composer Erkki At an early age, Uuno lost first his sister, then his Melartin did he really begin to make progress in his father, and when he was only 15 his mother. Later composition studies. His harmonies became richer, in life, he never spoke of his childhood, even to his and he experimented with different instruments and wife; he felt their loss so dearly. As a child, he loved formal structures. He wrote a Piano Quartet that roaming the countryside and seashore, alone. He was premiered in 1922, and a Piano Quintet in 1923 would place a shell to his ear and listen to the sound that was subsequently lost. of the sea, and he himself was said to retreat as if In order to earn some money, Uuno played the into a shell. He was not, however, antisocial, was piano in taverns and for silent movies. It was while happy to play with others and would sometimes get he had a summer job as a pianist at a thriving hotel up to quite wild escapades. in Imatra in 1923 that he met his future wife, Toini. Both his father and his mother were musical, and The reviews of Uuno’s works were for the most part there had been fiddlers in the family. Uuno had a favourable. But one critic, Karl Ekman, wrote of the good sense of rhythm, and his home boasted a Piano Quintet: “This master of glaring colours must harmonium, a violin, a guitar, and textbooks on surely be of a deeply unhappy disposition torn by composition. Often he would sit composing at the inner conflicts; otherwise, it would be impossible to harmonium when the other children ran out to play. understand Mr Klami’s constantly recurring, There was no piano, though his mother did later buy infernally noisy hammering effects.” Uuno’s leaving him one, but he was allowed to practise at the home certificate from the Institute stated that he had great of the agricultural college principal, necessitating a talent at composition and that his works were walk of six kilometres each way. The principal, characterised by originality, a well-developed sense Huugo Niinivaara, was a great music lover and of beauty, and an exceptional gift for clear and would later support Uuno in his studies, too. colourful handling of his instruments. His Sonata for Though one of the best pupils in his class, Uuno viola and piano, Quartet for piano, violin, viola and would often let his thoughts wander out to sea and cello, and Quintet for piano and string quartet were far away, and he filled his exercise books with performed at public student concerts. pictures of sailing ships and steamers. His teacher
VII Receiving a prize for his successful studies allowed own piano pieces and declared it was rare to hear Uuno Klami to head for Paris. He was already such an intense, well-prepared and controlled interested in French culture and sometimes gave performance. movements in his works French names. The year he The 1930s plunged Finland into a state of turmoil. spent in France was highly significant for his The country was caught up in a wave of development. Contemporary French music (Ravel, Nationalism, and such themes as urbanism, Honegger), and especially the works of Spanish Europeanism and exoticism – borrowed above all Manuel de Falla made a great impression on him, as from France and England – were raised by the young did those of Russian Stravinsky and Prokofiev. He artistic firebrands. Klami greeted them all with open later regarded Debussy as the most illustrious arms. phenomenon in 20th-century music, but Debussy’s Uuno married Toini Nykänen, a cashier who had influence on his own work was less marked than that studied at commercial school, in 1932. Describing of the other composers mentioned. His god- her husband she said he “…read a lot, from non- daughter later recalled that his stay in Paris at the fiction to lighter. Descriptions of the sea held a age of 25, and the international musical vistas it special attraction for him. Shakespeare, Yeats, afforded, would make a life-changing impact on London, Conrad, Kipling were important – and of Uuno and its legacy would remain with him to the course the Bible. He also loved Andersen’s fairy tales end of his days. and Robinson Crusoe. He never lost the child within In Paris, Klami discovered a “Finnish” style of his him. Our marriage gave him a home, at last.” own and began using national topics in his music. The Klamis were among the first to take up He wrote works in a style more primitive than those residence in the Lallukka artists’ home in Helsinki, of the Finnish National-Romantics but also sensitive in 1933. The 1930s were a productive decade for and full of feeling. He borrowed the Finnish national Uuno, and he supplemented his income by writing epic, Kalevala, from the Sorbonne Library and music reviews and by playing for films and in Kalevalaic and Karelian elements began appearing in restaurants. He was too shy to teach. In 1932, he his works. Back at home, he cut a veritable man-of- took over from Leevi Madetoja as critic on the the-world figure with his round glasses, beret, leading Finnish daily, Helsingin Sanomat, and would pastel-coloured trench coat and French pyjamas. He continue there until 1959. Of the Finnish had also adopted various musical styles and even composers, he held special esteem for Jean Sibelius, absorbed elements of jazz, but when asked whether Leevi Madetoja, Selim Palmgren and Aarre jazz had any artistic value, replied that its threat was Merikanto. His output in the 1930s included film grossly exaggerated and far less as regards Finnish scores, music for the stage, chamber and orchestral music than, for example, the gramophone. music, solo pieces and even an oratorio, Psalmus, In December 1925, Uuno could no longer defer his relying he said, “not on inspiration but on relentless compulsory military service. The Karelian Rhapsody work”. From then onwards, he said, he intended to he composed in 1927 was the first work for concentrate on the orchestra. Though Klami is orchestra to be printed in Finland. It won great nowadays best known for his large-scale orchestral critical and audience acclaim, and there were even works, those for smaller ensembles are an important fights over who should have the honour of category in his output, and they would sometimes conducting it. Always unwilling to be in the reveal new aspects of their composer. limelight, Uuno refused to come on stage and take A state grant awarded to Uuno Klami in 1939 gave a bow after its performance. him an opportunity to focus specifically on larger- In 1928, Klami embarked on a six-month visit to scale, more time-consuming projects. He enjoyed Vienna. His claim that he studied with Hans Gál the respect of Finland’s national composer, Jean there has not been decisively proved. He came away Sibelius, who provided a reference for his grant not with new, atonal ideas but a brilliant Viennese application and added: “His beautiful forms, waltz (Opernredoute) in the manner of Strauss and brilliantly-coloured compositions, delicate in the another composer who had similarly addressed the modern manner, have aroused great attention not genre, Ravel. In Vienna, he was particularly struck only at home in Finland but also abroad.” by Béla Bartók. He heard Bartók play some of his
VIII When war broke out in 1939, Klami found himself work from 8 am to 1 pm. The rest of the day was engaged in civil defence in Helsinki. Later, as a free, so he might go sailing. medic, he got frostbite on the Karelian Isthmus and The late-1940s saw the composition of some spent some time in a military hospital. Demobbed magnificent symphonic poems, but they were not in 1942, he returned home a grave man, the military truly recognised until the 1990s. Others were in fervour of his youthful years banished by all he had lighter vein and seemed to pay homage to the home seen. He also took the rift in Europe very badly, concerts and innocent joys of the pre-war period. strongly subscribing as he did to a Finno-Ugrian But as he grew older, Klami became more critical of ethos. his work and composed only a few weightier opuses. Klami was able to compose to some extent during At the turn of the decade he travelled to Paris again the war years, including two of his most patriotic and there heard music by Jolivet, Messiaen and works, the Suomenlinna Overture and the Violin others. He is also known to have visited Rome, Concerto. There was some discussion after the Moscow, and possibly Paris again. After his visit to premiere of the former as to whether it was too Paris in 1949–1950 he wrote his second Piano militant and, considering its history (Suomenlinna is Concerto and it was performed at his 50th-birthday the island fortress built from 1748 onwards to concert in 1950. The bulk of his manuscripts have defend Helsinki when Finland still belonged to the been lost, but there is evidence that he had plans for Kingdom of Sweden), whether it should somehow composing a big opera on a theme from Kalevala. reflect Sweden, too. When asked why he had He was also, it seems, working on a symphonic chosen to call his overture Suomenlinna, he replied poem Revontulet (The Northern Lights) and a ballet, that he just felt like it. He began composing his Pyörteitä (Whirls). Violin Concerto during the Winter War of 1939– The ballet differs from Klami’s style of the 1930s 1940 (between Finland and the Soviet Union) and and 1940s. Its music is dissonant and avoids the it took him nearly four years to complete. For years, usual deluge of chords. It was never finished. Kalevi the original score was lost, so he wrote it again and Aho the composer later orchestrated the first act out the concerto thus exists in two versions since the of a desire to rescue music he considered to be first was later found. unique. Had Klami completed Whirls, it would have “Never have I seen anything more beautiful than the been the crowning glory of his Kalevala projects. Virolahti islands,” Klami once wrote to his wife. Uuno Klami was awarded the honorary title of 1946 saw the completion of a log house and sauna Academician in 1959, but according to his wife, life designed by Lars Sonck on the island of Kujaholm went on as before. The honour nevertheless brought where the Klamis made their home. Aulis many musical obligations, and music by him was Blomstedt later designed a boathouse that had a often heard on the radio. Being of a retiring nature, room for Uuno to work in and a guest room. Its big he was not, however, affected by this and did not let doors afforded a view of the sea that so inspired him. himself be distracted by extra-musical duties. The villagers helped to build and maintain the Klami’s last composition was a cantata Kulta- house. sauvalliset (The Bearer of the Golden Staff, 1960– The Klamis would spend four years each month at 1961) for a degree ceremony at the Helsinki School Kujaholm, ferrying a grand piano there and back of Economics, to words by Academician colleague with them by boat in the spring and autumn. Said Martti Haavio. While fetching the milk at his Mrs Klami: “Getting the grand piano to the island cottage by the sea on May 29, 1961 Uuno Klami each spring made me so nervous that I couldn’t suffered a heart attack and died shortly after in stand it and went shopping instead for the duration.” hospital. He was buried at Hietaniemi Cemetery in She also said that Uuno was happy at Kujaholm, Helsinki. roaming the countryside and watching the sea and the birds. Each day, he would wake early and row Esa Ylönen across to fetch the milk, then make coffee and wake (translation Susan Sinisalo) (For footnotes, see the end of the publication) his wife. After that, he would go for a swim and
IX KIITOKSET ACKNOWLEDGEMENTS
Sydämellinen kiitokseni hyvälle ystävälleni, Heartfelt thanks to my good friend, composer Eero säveltäjä Eero Kestille hänen suuresta työstään Kesti for his inestimable work in editing these Uuno Klamin kamarimusiikkiteosten editoijana. chamber music works by Uuno Klami. Thanks to Kiitos myös Kalevi Aholle ja Marjo Valkoselle, että Kalevi Aho and Marjo Valkonen for permitting me sain käyttää heidän kirjaansa Uuno Klami Elämä ja to use their book about the life and works of Uuno teokset (WSOY, 1999) pääasiallisena tekstiläh- Klami (Uuno Klami Elämä ja teokset, WSOY, 1999) teenäni. Kiitän Klamin suvun sukuyhdistystä as my primary source of information. I thank the mahdollisuudesta käyttää kamarimusiikki- Klami Family Association for allowing me to quote julkaisuissamme otteita Rafael Kontulan kirjoi- extracts from the article by Rafael Kontula in its tuksesta Uuno Klami – säveltäjä ja akateemikko hei- publication Klamin suvun vaiheita about the Klami dän julkaisemassaan kirjassa Klamin suvun vaiheita. family. Warm thanks also go to the Uuno Klami Lämmin kiitokseni Uuno Klami -seuralle, jonka Society for providing a wealth of fascinating julkaisemista kirjoista Pyörteitä vanavedessä Uuno material in two of its publications: Pyörteitä Klami 90 vuotta (toim. Erkki Salmenhaara, 1990) ja vanavedessä Uuno Klami 90 vuotta (ed. Erkki Symposion Uuno Klami (toim. Erkki Salmenhaara, Salmenhaara, 1990) and Symposion Uuno Klami 1993) sain paljon kiinnostavaa materiaalia tähänkin (ed. Erkki Salmenhaara, 1993). I thank Antti julkaisuun. Kiitän Antti Häyrystä ja Alba Recordsia Häyrynen and Alba Records for allowing me to mahdollisuudesta käyttää Antti Häyrysen quote from the programme notes in the booklet of Landscape-levyäni varten tekemiä teosesittelyjä. my CD Landscape. I am greatly indebted to Uuno Suuri kiitokseni Uuno Klamin kummitytölle, Klami’s writer-goddaughter Maarit Niiniluoto for kirjailija Maarit Niiniluodolle hänen ystävälli- her kind assistance, and to the Finnish Institute in syydestään ja avuliaisuudestaan. Kiitän Suomen Rome for allowing me to stay at the Villa Lante Rooman-instituuttia mahdollisuudesta oleskella while writing my texts. I wish to thank the Finnish Villa Lantessa kirjoittamassa julkaisujemme Cultural Foundation for the grant I received in 2018 tekstejä. Suomen Kulttuurirahastoa haluan kiittää that allowed me to edit and publish the present vuonna 2018 saamastani apurahasta. Heidän edition. I thank the publisher, Fennica Gehrman, for tukensa mahdollisti Uuno Klamin kamarimu- its trust and assistance and Susan Sinisalo for her siikkiteosten editoinnin ja julkaisun. Kiitän English translations. Thanks to Petri Marttinen for kustantaja Fennica Gehrmania heidän luottamuk- making a preliminary clean copy for Eero Kesti and sestaan ja avustaan kaikessa ja Susan Sinisaloa hänen me to study and correct the material, and to Jani käännöstyöstään. Kiitos Petri Marttiselle alustavasta Kyllönen for the final copy. I am grateful to all who puhtaaksikirjoituksesta Eero Kestin kanssa tutki- have worked with me on this Klami project. I thank mamme ja korjaamamme materiaalin perusteella ja my employer, the Kotka Region Music Institute, for Jani Kyllöselle nuottien lopullisesta puhtaaksi- its flexibility and my family and friends for their kirjoituksesta. Olen kiitollinen kaikille Klami- support. yhteistyötä kanssani tehneille. Kiitos työnan- tajalleni Kotkan seudun musiikkiopistolle jousta- Kotka, November 18, 2019 vuudesta ja perheelleni sekä läheisilleni heidän tuestaan. Esa Ylönen Pianist, cantor-organist, MMus Kotkassa 18.11.2019 Chairman of the Uuno Klami Society
Esa Ylönen Pianotaiteilija, kanttori-urkuri, musiikin maisteri Uuno Klami -seuran puheenjohtaja Sonaatti c-molli viululle ja pianolle Sonata in C Minor for Violin and Piano UUNO KLAMI Edited by Esa Ylönen and Eero Kesti Finale reconstructed from sketches by I Eero Kesti
Allegro moderato
Violino Allegro moderato Pianoforte legato e brillante 4
cresc.
cresc. basso marcato e 7 poco a poco risoluto poco a poco legato 10 risoluto © Fennica Gehrman Oy, Helsinki 3
13
leggiero leggiero
16
cresc. poco dim. cresc. poco dim. 19 dim.
dim. 23
4
27 rit. a tempo
rit. a tempo
dim.
31
cresc. sempre cresc. sempre 34
poco cresc. poco cresc. 37
dim. dim.