Anniina Iivarinen

POLIITTISTA PALLOILUA VENÄJÄLLÄ Jalkapallon MM-kilpailut osana kansainvälistä politiikkaa

Johtamisen ja talouden tiedekunta Pro gradu –tutkielma Lokakuu 2020

TIIVISTELMÄ

Anniina Iivarinen: Poliittista palloilua Venäjällä – Jalkapallon MM-kilpailut osana kansainvälistä politiikkaa Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto Politiikan tutkimus Lokakuu 2020

Jalkapalloon kytkeytyvä valta ja siihen liittyvät erilaiset toimijat ovat kansainvälisen politiikan tutkimukselle merkittävä mahdollisuus tarkastella kansainvälisen järjestelmän toimintaa urheilun kautta. Urheilun ja kansainvälisten suhteiden tutkimus oli ennen 2000-lukua vähäistä, vaikka yhteistä historiaa on runsaasti. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja käytetään osana kansainvälistä politiikkaa ja osoittaa, että urheilu muodostaa kansainvälisten suhteiden tutkimukselle merkittävän resurssin.

Urheilun ja kansainvälisen politiikan yhteys on painottunut urheilun megatapahtumien tutkimukseen ja erityisesti pehmeän vallan käyttöön tapahtumien yhteydessä. Tässä tutkielmassa haluttiin pehmeän vallan lisäksi tuoda esiin mahdollisuus hyödyntää jalkapallon MM-kilpailuja perinteisessä diplomatiassa. Toisaalta haluttiin myös havainnoida miten kansainvälisen politiikan muut toimijat käyttävät valtaa MM-kilpailuissa. Tutkimuskysymykseksi muodostui, miten jalkapallon MM-kilpailut ovat osa kansainvälistä politiikkaa? Tähän kysymykseen vastattiin tapaustutkimuksella ja tapaukseksi rajautui 14.6.–15.7.2018 Venäjällä järjestetyt jalkapallon MM-kilpailut.

Tutkimusmenetelmiksi valikoituivat tapaustutkimus ja sisällönanalyysi, jonka teoriaohjaavuus muodostuu kansainvälisen politiikan teoriasta. Analyysia ohjaavat kolme kansainvälisen politiikan toimijaa: kansallisvaltiot, kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt sekä yksilöt, jotka muodostivat analyysin yläteemat. Alateemaksi muodostui vallan käsite, jonka avulla avataan toimijoiden valtapyrkimyksiä ja vallankäytön muotoja. Tutkielma nojaa avoimiin lähteisiin ja aineisto koostuu laajasta otannasta, joka pitää sisällään virallisia tiedotteita ja uutisia Venäjän presidentin kansliasta, materiaalia kansainvälisen jalkapalloliitto FIFAn arkistoista sekä mediasta. Sosiaalista mediaa hyödynnettiin erityisesti YouTube:sta löytyneiden videomateriaalien osalta.

Analyysin tulokset Venäjän jalkapallon MM-kilpailuista osoittavat, että urheilu on valtioille merkittävä ulkopolitiikan väline ja keino käyttää valtaa suhteessa toisiin valtioihin, kansainvälisiin organisaatioihin ja yhtiöihin sekä yksilöihin. Jalkapallon MM-kilpailut ovat valtioiden ulkopolitiikan instrumentaalinen osa, jota hyödynnetään tavoitteiden saavuttamisessa ja kilpailuista hyötyy erityisesti järjestysvastuussa oleva valtio. Tavoitteita pyritään saavuttamaan vaikuttamalla suoraan toisten valtioiden politiikkaan diplomatian keinoin, toisiin yhteiskuntiin pehmeän vallan avulla, kansainvälisiin organisaatioihin, yksityisiin toimijoihin ja omaan yhteiskuntaan ulkopolitiikan legitimoimiseksi. Lisäksi jalkapallon MM-kilpailut muodostavat kansainvälisen politiikan toimijoille tilan toimia, mahdollistaen esimerkiksi urheilijoille kansallisvaltioiden representoinnin ja eri toimijoille diplomaattisten käytänteiden toteuttamisen. Tulkintani perusteella urheilun megatapahtumat ja urheiludiplomatia muodostavat merkittävän tutkimuskohteen kansainvälisen politiikan tutkimuskentälle.

Avainsanat: kansainvälinen politiikka, jalkapallo, urheiludiplomatia, Venäjän MM-kilpailut 2018, FIFA, urheilu

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.

1 Sisällysluettelo

1. JOHDANTO ...... 3

1.1. TUTKIELMAN RAKENNE ...... 7 2. KANSAINVÄLINEN POLITIIKKA JA URHEILU ...... 8

2.1. KANSAINVÄLINEN POLITIIKKA ...... 9 2.2. KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN TOIMIJAT ...... 12 Kansallisvaltiot ...... 13 Kansainväliset organisaatiot, kansalaisjärjestöt ja monikansalliset yhtiöt ...... 19 Yksilöt ...... 23 2.3. VALTA KANSAINVÄLISESSÄ POLITIIKASSA: ULKOPOLITIIKAN VALTAPYRKIMYKSET JA URHEILU ...... 24 Pehmeä valta ...... 29 FIFA ja hegemoninen valta ...... 31 2.4. DIPLOMATIA ...... 32 Urheiludiplomatia ...... 34 Urheilun megatapahtumien hyödyntäminen osana valtioiden pehmeän vallan strategiaa ...... 36 3. TUTKIELMAN MENETELMÄ JA AINEISTO ...... 43

3.1. TAPAUSTUTKIMUS ...... 43 3.2. SISÄLLÖNANALYYSI ANALYYSIMENETELMÄNÄ ...... 46 3.3. AINEISTO ...... 49 4. VUODEN 2018 JALKAPALLON MM-KILPAILUT VENÄJÄLLÄ ...... 52

4.1. VALINTAPROSESSI ...... 53 4.2. ENNAKKO-ODOTUKSET JA MAAILMANPOLITIIKAN MUUTOKSET ...... 54 4.3. MM-KILPAILUT VENÄJÄN MAAKUVAN TUOTTEENA ...... 57 Avajaiset ...... 57 Markkinointimateriaali ...... 59 4.4. DIPLOMAATTISET TAPAAMISET ...... 60 4.5. RAHAVIRTOJA, VALTAVIA RAKENNUSHANKKEITA JA KAUPUNKIEN BRÄNDITILOJA ...... 61 4.6. PELAAJAT KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN KENTÄLLÄ ...... 65 5. JALKAPALLON MM-KILPAILUT OSANA KANSAINVÄLISTÄ POLITIIKKAA ...... 69

5.1. KANSALLISVALTIOT ...... 69 5.2. YLIKANSALLISET ORGANISAATIOT JA YHTIÖT ...... 78 5.3. YKSILÖT ...... 81 6. JOHTOPÄÄTÖKSET ...... 83 LÄHDELUETTELO ...... 87

2 1. Johdanto

”Urheilua ja politiikkaa ei pidä sotkea toisiinsa” on usein kuultu lause, kun urheilun poliittisia ulottuvuuksia tarkastellaan arkikeskusteluissa. Ennen 2000-lukua kansainvälisten suhteiden ja urheilun tutkimus oli vielä verrattain vähäistä ja Levermore & Budd toteavatkin, että niiden yhteistä historiaa on laiminlyöty akateemisessa tutkimuksessa nimenomaan kansainvälisten suhteiden kentällä.1 Urheilun ja kansainvälisen politiikan yhteyden tutkiminen ja sen merkitys tuntuu korostuneen entisestään globalisoituneen maailmanjärjestyksen myötä. Tämän tutkielman yhtenä tarkoituksena on osoittaa, että urheilu on kansainvälisten suhteiden tutkimukselle merkittävä resurssi.

Mikä sitten tekee urheilun tutkimisesta yhteiskunnallisesti merkittävää? Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares perustelee jalkapallon, maailman suosituimman urheilulajin, yhteiskunnallista merkitystä kirjassaan Pallon herruus seuraavasti: ”kaikkialla, missä rahaa käytetään sellaisissa mittasuhteissa kuin nykyajan huippujalkapallon yhteydessä, ollaan tekemisissä myös laajan yhteiskunnallisen vaikutusvallan kanssa, ja ilmiö liikuttelee massoja enemmän kuin koskaan.”2 Kuvaus pätee hyvin nykyajan huippu-urheilun asemaan yleisestikin ja tutkielmani aiheeksi valikoitui ”kuningaslaji” jalkapallo sen erityislaatuisen globaalin suosion vuoksi. Liikkuvan rahan määrän lisäksi yhteiskunnallinen vaikuttavuus perustuu myös urheilun kautta käsiteltäviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja politiikan representointiin, sillä jalkapallo on usein yhteiskunnallisen muutoksen eturintamassa ja se heijastelee vallitsevien arvojen, asenteiden ja toiveiden olemassaoloa.3

Jalkapalloon kytkeytyvä valta ja erilaiset toimijat ovat kansainvälisen politiikan merkittävä resurssi ja mahdollisuus tarkastella myös kansainvälisen järjestelmän toimintaa urheilun kautta. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää, että aihetta tutkitaan monipuolisesti ja monitieteisesti. Ymmärtämällä jalkapallon mahdollisuudet kansainvälisessä politiikassa voidaan syventyä sellaisen urheiluun liittyvän akateemisen tutkimuksen pariin, joka kansainvälisten suhteiden kentässä on jäänyt merkittävästi puuttumaan. Tässä suhteessa on myös tärkeää ymmärtää kansainvälisten urheiluorganisaatioiden merkitys kansainvälisiin suhteisiin ja erityisesti diplomatiaan. Jalkapallon MM-kilpailut mediaspektaakkeleina tarjoavat mahdollisuuksia muun muassa identiteettien tuottamiselle ja kansallisvaltioille elintärkeän statuksen vahvistamiselle, mutta myös esimerkiksi

1 Levermore & Budd 2004, 6. 2 Vares 2018. 3 Representaatio tarkoittaa tutkielmassa asian esittämistä uudelleen esim. äänellisten tai kuvallisten merkkien kautta niin, että ”poissaoleva” asia muuttuu uudenlaiseksi läsnäolon muodoksi. Kyseessä on ikään kuin esittäjän itsensä ulkopuolisen asian esittäminen. Ks. esimerkiksi Knuuttila & Lehtinen 2010.

3 yksilöille, kuten pelaajille kansainvälisen politiikan representoimiseen. Urheilun poliittisuus kytkeytyy poliittiseen päätöksentekoon urheilukilpailujen järjestämisestä tai urheilun hallintorakenteissa, mutta se kytkeytyy myös vahvasti diplomatian keinoihin ja yhteiskunnallisiin liikkeisiin, esimerkiksi urheilijoiden toteuttamiin protesteihin urheilukilpailuissa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää vuonna 2020 yleistynyttä, Yhdysvalloista lähtenyttä Black Lives Matter – liikkeen protestia, jossa urheilijat polvistuvat ennen ottelun alkua osoittaakseen tukensa liikkeelle, joka aktiivisesti kampanjoi afroamerikkalaisten kohtaamaa systemaattista väkivaltaa ja rasismia vastaan. Esimerkiksi Suomen miesten jalkapallomaajoukkue Huuhkajat polvistuivat yhdessä vastustajansa Walesin maajoukkueen kanssa UEFAn (Union of European Football Associations) Kansojen Liigan ottelussa 3.9.2020 Helsingissä.4

Urheilun ja kansainvälisten suhteiden tutkimus painottuu pitkälti urheilun megatapahtumien (mega events) tutkimukseen. Megatapahtumilla tarkoitetaan suuren luokan kulttuurisia, usein kaupallisia ja urheilullisia tapahtumia, joilla on massoittain ihmisiä puoleensa vetävä vaikutus ja kansainvälinen merkitys. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi maailmannäyttelyt, olympialaiset ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut.5 Megatapahtumien tutkimus osoittaa, että jalkapallon, median ja sponsoroiden intressien kasvava yhteisvaikutus on lisännyt kilpailua jalkapallon MM-kilpailujen kisaisännyydestä, sillä valtiot kokevat globaalin mediahuomion hyödyksi alueidensa markkinoinnissa.6

MM-kilpailujen suosio puolestaan vahvistaa kansainvälisen jalkapalloliitto FIFAn (Fédération Internationale de Football Association) monopoliasemaa ja vahvistaa sen vallankäyttöä suhteessa valtioihin, sillä FIFA on jalkapallomaailman huipulla omaten mandaatin hallita valtioiden kansallisten jalkapalloliittojen osallistumisoikeutta kansainvälisiin jalkapallotapahtumiin. Megatapahtumat takaavat järjestävälle maalle erinomaisen tilaisuuden olla koko maailman huomion keskiössä. Erityisesti tätä keinoa käyttävät nousevat valtiot, jotka haluavat vahvistaa asemaansa kansainvälisessä yhteisössä. Trendi on nähtävissä muun muassa Brasiliassa (jalkapallon MM- kilpailut 2014 ja kesäolympialaiset 2016), Kiinassa (kesäolympialaiset 2008 ja talviolympialaiset 2022) ja Venäjällä (talviolympialaiset 2014 ja jalkapallon MM-kilpailut 2018). Tämän lisäksi on vielä pieniä, mutta rikkaita valtioita kuten Qatar, joka järjesti yleisurheilun MM-kilpailut vuonna 2019 ja

4 Helsingin Sanomat 4.9.2020. 5 Maurice Roche 2000, 102. 6 Edensor & Millington 2008, 178; Itkonen 1996.

4 järjestää jalkapallon MM-kilpailut vuonna 2022.7 Tällaisten valtioiden tavoitteena on usein vakiinnuttaa paikkansa kansainvälisessä yhteisössä urheilun kautta.8

Kansainvälisten suhteiden akateemiselle tutkimukselle urheilu on ollut pienessä roolissa ennen 2000- luvun alkua ja painottunut enemmän liikuntatieteiden ja sosiologian tutkimushankkeisiin. Urheilun on sanottu olevan kansainvälisten suhteiden tutkimukselle toissijainen tutkimuskohde, sillä sen ydin tuntuu keskittyneen valtioiden välisiin suhteisiin vallasta ja turvallisuudesta.9 Aiempaa tutkimusta ovat käyneet läpi esimerkiksi Lincoln Allisonin toimittama The Politics of Sport (1986) ja Barrie Houlihanin Sport and International Politics (1994), joka keskittyy laajentamaan kansainvälisten suhteiden lähestymistapoja urheilun kautta sekä tarkastelemaan realismia eri kulmista. Erityisesti jalkapallon ja kansainvälisten suhteiden yhteyden tutkimuksen alkutaipaleena pidetään Pascal Bonifacen artikkelia Football as a Factor (and Reflection) vuodelta 1998. Roger Levermoren mukaan kansainvälisten suhteiden tutkimus on ollut niin keskittynyttä omiin ”kovan” tai ”korkean tason” politiikkaan, ettei se ole halunnut keskittyä sellaisiin kansainvälisen systeemin toimijoihin, joita ei voi niputtaa suoraan politiikan alle.10

Levermore ja Budd (2004) perustelevat, että urheilu on kansainvälisen järjestelmän dynamiikan ja toiminnan keskiössä samalla tavalla kuin taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset prosessit. Tämä ei tarkoita, että urheilu loisi jotenkin näistä erillään olevan ja täysin oman väylänsä tarkastella kansainvälisiä suhteita, mutta se alleviivaa sitä, että urheilu on osa kansainvälistä järjestelmää ja muokkaa sitä samalla kun myös vaikuttaa siihen.11 Näkemys puoltaa urheilun merkittävyyttä myös kansainvälisen politiikan tutkimukselle ja 2010-luvun lopulla kiinnostus urheiluun onkin lisääntynyt ja tutkimusartikkelien määrä on ollut huomattavassa nousussa. Tämä voidaan tulkita myös niin, että kansainvälisten suhteiden teorioiden kehittyminen on mahdollistanut urheilun monipuolisen tarkastelemisen myös tällä tutkimusalalla entistä paremmin.

Politiikan ja urheilun yhtenäistäviä piirteitä ovat tietty tila ja tietyt säännöt – ne ovat yhteisesti sovittuja ja ne ovat aina muutettavissa. Urheilupolitiikalla voi olla taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia tai kulttuurisia tavoitteita, joihin liittyvät ilmiöt voivat olla hyvinkin näkyviä: esimerkiksi ylikansallisia sponsorisopimuksia, nationalismia, dopingia ja korruptioskandaaleita yhdistettynä

7 Kolamo 2014, 46. 8 Allison 2005, 6. 9 Levermore & Budd 2004, 6. 10 Levermore & Budd, 2004 8. 11 Levermore & Budd 2004, 9.

5 kansainvälisiin instituutioihin.12 Jos ajattelemme esimerkiksi jalkapallon MM-kilpailuja, voidaan tapahtumasta löytää perinteisiä kansainvälisten suhteiden piirteitä jo symboliikasta, jotka perustuvat kansallisvaltioihin: joukkueet edustavat kansallisvaltioita ja joukkueen peliasuissa esiintyy valtioiden tunnuksia. Jokaisen ottelun aluksi kuullaan pelaavien maajoukkueiden kansallislaulut. Kun kilpailut myönnetään jollekin valtiolle, sekin on politiikkaa, johon sisältyy valtava määrä taloudellista ja poliittista valtaa. Kun katsojat ympäri maailman saapuvat kilpailupaikkakunnalle, he kulkevat normaalien rajamuodollisuuksien läpi saapuessaan maahan ylläpitäen ajatusta valtioiden rajoista ja niihin liittyvistä käytännöistä. Pelaajat saattavat representoida tai jopa presentoida toiminnassaan kansainvälisen politiikan tapahtumia esittäessään tuuletuksissaan konfliktissa olevien valtioiden tunnuksia ja FIFAn vallankäyttö kansainvälisenä organisaationa yltää valtioiden lainsäädäntöön asti, kuten voimme esimeriksi Venäjän muuttuneen lainsäädännön ja Qatarin MM-kilpailujen suunnitelmista huomata.13 Kaikki tämä muodostaa perustan sille, että jalkapallon MM-kilpailut tekevät kansainvälisen politiikan ikään kuin näkyväksi ja toisaalta perustan myös sille, miksi jalkapallon MM-kilpailut ovat valtioille vallankäytön väline. Käänteisesti voidaankin todeta, että MM-kilpailut eivät olisi maailmanmestaruuskilpailuja perinteisessä muodossaan, jos kansallisvaltioita ei olisi olemassa. On tärkeää muistaa, että urheilu voi itsessään olla politiikkaa tai se voi olla politiikan väline.

Tutkimuskysymyksenä on, miten jalkapallon MM-kilpailut ovat osa kansainvälistä politiikkaa. Argumenttina on, että jalkapallon MM-kilpailut ovat osa kansainvälistä politiikkaa valtioiden ulkopolitiikan välineenä ja keinona toteuttaa omia intressejään, sillä MM-kilpailut ovat osa diplomatiaa ja sijoittuvat erityisesti julkisuusdiplomatian ja pehmeän vallan keinovalikoimaan. Erityisesti valtaa käyttää järjestävä valtio ja valtapyrkimykset riippuvat järjestävän valtion intresseistä.

Tutkimuskysymykseen vastataan tarkastelemalla vuonna 2018 Venäjällä järjestettyjä miesten jalkapallon MM-kilpailuja tapaustutkimuksen keinoin. Tapaukseksi valikoitui juuri vuoden 2018 MM-kilpailut siitä syystä, että kilpailuista on kulunut vain vähän aikaa ja akateemista tutkimusta on tuotettu erityisesti Venäjän halusta pehmeän vallankäyttöön, mutta perustavanlaatuinen katsaus jalkapallon MM-kilpailujen ja kansainvälisen politiikan suhteesta puuttuu. Kilpailuista on hyvin saatavilla julkista materiaalia, joka soveltuu tutkimuksen aineistoksi ja Venäjän haasteet ulkopolitiikassa nostivat juuri nämä kilpailut mielenkiitoiseksi rajaukseksi. Tutkimuksen haasteet

12 Aitonurmi 2018. 13 Dun, 2014.

6 muodostuivat diplomatian tutkimukselle yleisestä ongelmasta eli salatusta aineistosta, joten aineisto koostui julkisista lähteistä ja media-aineistosta. Vastaus rajautuu kansainväliseen politiikkaan siten, että työssä keskitytään valtioiden väliseen politiikkaan, sillä valtiot ovat kansainvälisen järjestelmän keskeisimpiä toimijoita. Vallan käsitteen avaaminen ja tutkiminen jalkapallon MM-kilpailujen kontekstissa auttaa hahmottamaan kansallisvaltioiden keskeisen aseman haastajia eli kansainvälisiä organisaatioita ja jopa yksilöitä osana kansainvälistä järjestelmää, jotka lopulta omalla esityksellään voivat jopa vahvistavaa kansallisvaltioiden asemaa.

1.1. Tutkielman rakenne

Tutkielman rakenne muodostuu teoreettisen lähestymistavan avaamisesta, tapaustutkimuksen kohteena olevan Venäjän 2018 jalkapallon MM-kilpailujen avaamisesta, tutkimusmenetelmän ja - aineiston läpikäynnistä sekä analyysista ja johtopäätöksistä. Luvussa kaksi avataan kansainvälisen politiikan määritelmää ja sen toimijoina kansallisvaltioita, kansainvälisiä organisaatioita ja yksilöitä, sekä toimijoiden välisissä suhteissa keskeiseksi muodostuvaa vallan elementtiä. Vallan käsitteen avaaminen on tärkeää ymmärtääksemme jalkapallon MM-kilpailuissa käytettävää valtaa suhteessa toisiin toimijoihin. Lisäksi samassa yhteydessä pohditaan kansainvälisen politiikan ja urheilun välistä yhteyttä. Tätä kautta voidaan myös paremmin ymmärtää kansallisvaltioiden valtapyrkimyksiä liittyen jalkapallon MM-kilpailuihin.

Luvussa kolme avataan tutkimusmenetelmää eli tapaustutkimusta ja analyysimenetelmänä toimivaa sisällönanalyysia. Tässä luvussa avataan tarkemmin teemoittelun kautta syntyneitä analyysin rakennetta, jonka mukaan kansainvälisen politiikan toimijat eli kansallisvaltiot, kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt sekä yksilöt muodostavat sisällönanalyysin kolme yläteemaa. Yläteemojen kautta muodostuu myös analyysin rakenne. Luvussa neljä taustoitetaan Venäjällä järjestettyjä vuoden 2018 miesten jalkapallon MM-kilpailuja ja luku avaa samalla tutkielmassa käytettyä aineistoa. Tässä luvussa tarkoituksena on antaa kokonaiskuva ennen kilpailuja ja kilpailujen aikana tapahtuneista asioista, jotka ovat merkittäviä kansainvälisen politiikan näkökulmasta. Viides luku on sisällönanalyysi, jossa vastataan tutkimuskysymykseen, miten jalkapallon MM-kilpailut ovat osa kansainvälistä politiikkaa. Lopuksi esitetään johtopäätökset, jotka vahvistavat jalkapallon MM- kilpailujen olevan osa kansainvälistä politiikkaa ulkopoliittisena vaikutuskeinona.

7 2. Kansainvälinen politiikka ja urheilu

Pystyäkseen analysoimaan jalkapallon MM-kilpailujen osuutta kansainväliseen politiikkaan on ensiksi ymmärrettävä, mitä kansainvälinen politiikka tarkoittaa, mitä ovat kansainvälisen politiikan toimijat ja miten kansainvälinen järjestelmä ymmärretään. Tutkielman suppeus asettaa omanlaisiaan rajoituksia monitulkintaisien käsitteiden laajalle käsittelylle, mutta tässä luvussa pyritään avaamaan kansainvälisen politiikan tunnettujen koulukuntien kautta kansallisvaltioiden ja niiden muodostaman kansainvälisen järjestelmän käsitettä, anarkiaa sekä käsitystä vallasta, joka liittyy keskeisesti siihen miksi valtiot haluavat järjestää jalkapallon MM-kilpailuja, mitä ne pyrkivät sillä saavuttamaan ja millaista valtaa MM-kilpailuissa käytetään. Lisäksi avataan Harto Hakovirran hahmottelemia ulkopolitiikan vaikutusreittejä analyysin selkeyttämiseksi. Pehmeä valta, julkisuusdiplomatia ja urheiludiplomatia nivoutuvat osin yhteen urheilun megatapahtumissa, joten myös nämä käsitteet on syytä ymmärtää tutkimuskysymykseen vastatessa.

Kansainvälisen politiikan lisäksi on ymmärrettävä, miten kansainvälinen politiikka ja urheilu ovat yhteydessä toisiinsa. Historia on täynnä esimerkkejä urheilun hyödyntämisestä ja esiintymisestä kansainvälisessä politiikassa. Maailmannäyttelyt ja olympialaiset 1900-luvun alussa olivat ensimmäisiä koko maailman huomion keskipisteitä, jotka muistuttivat keskitettyä spektaakkelia ja kuvasivat länsimaista edistystä ja kilpailevia kansallisvaltioita.14 Maailmansotien aikaan suosittujen urheilulajien keskeinen rooli oli kuviteltujen yhteisöjen luomisessa ja kansallista yhtenäisyyttä rakennettiin urheilun avulla. Esimerkiksi olympialaiset olivat kuin kansallisvaltioiden näyttämö ”missä kansallisvaltioiden liput, vaakunat ja värit esiintyivät samoissa tunteikkaissa kehyksissä kaikkensa antavien urheilijoiden ja omiensa puolesta hurraavien kannattajien kanssa”. Narratiivia vahvistettiin urheilujournalismissa kirjoittamalla tarinoita ”meidän tytöistä ja pojista”.15

Urheiluun vedoten on myös sodittu ja jalkapallon kuuluisin konflikti syttyi heinäkuussa 1969, kun kahden erittäin kireät välit omaavien naapurimaiden Hondurasin ja El Salvadorin poliittiset ja sotilaalliset johtajat näkivät jalkapallomaajoukkueiden keskinäiset kamppailut kisapaikasta Meksikon MM-kilpailuihin tekosyynä aseellisen konfliktin aloittamiselle. El Salvador selvitti tiensä kilpailuihin ja tästä vain kahden viikon kuluttua El Salvadorin armeija ylitti maiden välisen rajan puolustaakseen Hondurasissa sorrettuja kansalaisiaan. Sota kesti vain viisi päivää, mutta kuolleita oli

14 Roche 2000, Hall 2006, 60; Kolamo 2014, 63. 15 Kolamo 2014, 64.

8 noin 4000.16 Konflikti on osoitus siitä, kuinka urheilua voidaan valjaasta kansainvälisen politiikan tarpeisiin myös hyvin raa’alla tavalla.

2.1. Kansainvälinen politiikka

Kansainvälisen politiikan ymmärtäminen ja erottaminen muista kansainvälisten suhteiden tutkimussuuntauksista on tarpeellista, jotta tutkimuskysymykseen vastaaminen on täsmällisempää. MM-kilpailuihin liittyy paljon kansainvälisen poliittisen talouden piirteitä, joten on tärkeää ymmärtää kansainvälisen politiikan tutkimusalan ero sen kanssa osittain päällekkäin menevistä muista kansainvälisten suhteiden tutkimusaloista. Kansainvälistä politiikkaa voidaan kuvata itsenäisten yksikköjen, perinteisesti valtioiden, välisinä poliittisina suhteina.17 Kansainvälinen politiikka on kansainvälisten suhteiden alla tapahtuvaa toimintaa, joka keskittyy valtioiden väliseen poliittiseen kanssakäymiseen ja painottaa moninaisen kokonaisuuden poliittista näkökulmaa. Kansainvälisessä politiikassa toimijat pyrkivät toteuttamaan omia intressejään. Kansainvälisistä suhteista, joka ymmärretään laaja-alaisena ja monitahoisena kansainvälisenä elämänä, käytetään usein myös nimitystä ”maailmanpolitiikka”, joka tarkoittaa samaa kuin kansainvälinen politiikka, mutta korostaa vielä enemmän maailmanlaajuisuutta.18

Erot termien välillä muodostuvat osittain keinotekoisesta jaottelusta. Päällekkäisyydet näkyvät myös kansainvälisen politiikan toiminnassa valtioiden pyrkiessä toteuttamaan intressejään, jolloin keinovalikoima kattaa myös talouden ja oikeuden keinoja. 1600-luvulla syntynyt kansainvälinen oikeus loi anarkian hillitsemiseksi juridista sääntelyä ja muodostui omaksi tieteenalakseen, mutta oppiala on kuitenkin pysynyt myös kansainvälisten suhteiden tutkimuksen osa-alueena. Kansainvälisen oikeuden kautta korostuivat oikeudellisten normien ja instituutioiden merkitys kansainvälisen elämän säätelijöinä.19 Päällekkäisyydet tutkimusalojen kesken johtuvat niiden käyttämistä tutkimusmetodeista ja -käsitteistä, jotka on lainattu muilta tieteenaloilta, kuten sosiologiasta ja taloustieteistä.

Kansainvälisessä poliittisessa taloudessa poliittiset ulottuvuudet kattavat erilaisten toimijoiden vallankäytön, mukaan lukien yksilöt, eturyhmät, valtiot, kansainväliset organisaatiot,

16 Wernicke 2018, 162-163. 17 Sutch & Elias 2007, 24. 18 Hakovirta 2012,11. 19 Hakovirta 2012, 20.

9 kansalaisjärjestöt ja monikansalliset korporaatiot. Politiikka liittyy usein siihen, kuinka valtiot ja yhteiskunnat saavuttavat tavoitteitaan ja kuinka yksityiset ja julkiset instituutiot tavoittelevat tavoitteitaan. Taloudellinen ulottuvuus puolestaan käsittelee sitä, kuinka resurssit jakautuvat toimijoiden kesken ja millaisia muutosvoimia markkinat luovat.20 Kansainvälisellä poliittisella taloudella on merkittävä rooli valtioiden välisissä suhteissa ja se on myös yksittäinen merkittävä syy, miksi valtiot haluavat järjestää megatapahtumia.

Ei ole sattumaa, että Qatarin kaltaiset rikkaat mutta maailmanpolitiikassa pienet valtiot ostavat ja sponsoroivat esimerkiksi englantilaisia Valioliiga-joukkueita. Myös Kiina on kunnostautunut ostomarkkinoilla ja panostanut merkittävästi maailman seuratuimpiin urheiluseuroihin. Pelaajamarkkinoiden muutos yhä globaalimmaksi talouden keskinäisriippuvuuden myötä on edesauttanut valtioiden laajenemista urheilun sektoreilla.21 Sponsorisopimukset, oheistuotteet, tv- oikeudet ja pelaajamarkkinat yhdistettyinä monikansallisiin suuryrityksiin ja valtioiden poliittisiin pyrkimyksiin ovat valtava markkinavoima. Esimerkiksi Qatarin valtio omistaa jalkapalloseura Ranskan Paris-Saint-Germainin ja kansallinen lentoyhtiö Qatar Airways sponsoroi muun muassa FC Barcelonan, Bayern Münchenin ja AS Roman pelipaitoja. Valtio on myös yksi FIFA:n pääsponsoreista. Qatarin televisiobisneksen suurin nimi Al Jazeerin urheilukanava hallitsi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan markkinaa, mutta kauppasaarron jälkeen tilanne on muuttunut. Saudi-Arabia haluaisi kieltää kanavan, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että kansainvälinen jalkapallo katoaisi saudien televisiosta.22 Qatar on siis vain yksi esimerkki siitä, miten kansainvälinen poliittinen talous näkyy kansainvälisen urheilun kautta eri valtioiden alueilla. Valtiot pyrkivät käyttämään taloudellista valtaansa vahvistaakseen poliittista asemaansa, Qatarin tapauksessa se pyrkii parantamaan asemaansa Saudi-Arabian rinnalla taatakseen oman turvallisuutensa.

Samalla nousee esiin kysymys kansainvälisestä poliittisesta taloudesta käsitteenä suhteessa globaaliin poliittiseen talouteen, jonka käsitteen muodostivat Stephen Gill ja David Law. He argumentoivat, että poliittis-taloudelliset analyysit eivät saisi rajoittua vain diplomaattisiin suhteisiin kansallisvaltioiden hallitusten ja muutamien organisaatioiden välillä.23 Kansainvälisestä poliittisesta taloudesta ollaan globalisoituneen maailmantalouden myötä siirrytty niin kompleksisiin kokonaisuuksiin, että valtioiden väliseen poliittiseen talouteen keskittyminen antaisi aivan liian

20 Balaam & Dillman 2013, 8. 21 Hopsu 2006; Global Sports 10.1.2018. 22 YLE 6.10.2019 23 Gill & Law 1988, xxii–xxiii; Patomäki 2008, 8.

10 rajoittuneen kuvan kokonaisuudesta. Globaalin poliittisen talouden myötä poliittis-taloudelliset analyysit huomioisivat paremmin myös yksityisiä toimijoita ja esimerkiksi kansainvälisten yhtiöiden ja organisaatioiden rooli tulisi paremmin esiin.

Tämä on havaittavissa myös Qatarin urheilupolitiikan levittäytymisestä talouteen: Qatar omistaa paitsi suoraan valtiona joukkueita, se myös sponsoroi joukkueita omistamiensa yhtiöiden (esimerkiksi Qatar Airwaysin) kautta. On myös huomioitava, että rahavirta saattaa kulkeutua urheilun pariin monen mutkan kautta, jolloin esimerkiksi Bayern Münchenia sponsoroivan automerkki Audin taustalla toimivan rahoitusyhtiö Volkswagenin qatarilaisomistukset nousevat uudestaan esiin, ja yhteydet näyttäisivät selittävän osaltaan myös sitä, miksi kyseinen joukkue järjestää harjoitusleirin vuosittain Qatarissa.24 Urheilu näyttäisi tarjoavan valtioille suurien kansainvälisten yhtiöiden kautta epäsuoran keinon vaikuttaa pelaajamarkkinoihin, joukkueiden omistajaosuuksiin ja näin myös kansainväliseen talouteen eli vaikutus on kaksisuuntainen: kansainvälinen talous vaikuttaa urheiluun ja urheilun kautta vaikutetaan kansainväliseen talouteen. Qatar on siis näyttävästi esillä eurooppalaisilla pelikentillä, mikä puolestaan viittaa valtion pehmeän vallankäyttöön. Tämä taas ei suoranaisesti kohdistu toiseen valtioon vaan muiden valtioiden kansalaisiin tai esimerkiksi taloudelliseen eliittiin, joita Qatar kosiskelee toiminnallaan. Näin ollen ajatus globaalista poliittisesta taloudesta kansainvälisen poliittisen talouden sijaan on erittäin relevantti ja heijastuu kansainväliseen urheiluun.

Kansainvälinen poliittinen talous puolestaan voi näkyä urheilussa paitsi kilpajuoksuna huippuseurojen omistuksessa, mutta myös yhteistyösopimuksien kautta. Kiina ja Suomi toteuttivat yhdessä vuonna 2019 talviurheilun teemavuoden, jonka perusteella useat suomalaiset ja kiinalaiset yritykset allekirjoittivat aiesopimuksia talviurheiluyhteistyöhön liittyen. Business Finlandin mukaan myös Suomen matkailun katsottiin hyötyvän merkittävästi yhteisestä teemavuodesta.25 Machiavellimaisen, omia intressejään keinoja kaihtamatta ajavan katsontatavan kautta kiinalaisten kiinnostus Suomeen ja suomalaiseen talouteen voi kuitenkin selittyä ensisijaisesti kiinnostuksella geopoliittisesti merkittävään sijaintiin Venäjän naapurina, Arktisen neuvoston jäsenenä ja EU:n jäsenmaana kuin puhtaalla halulla edistää taloutta ja maastohiihtokulttuuria.

Urheilun megatapahtumiin liittyvä kansainvälinen poliittinen talous kietoutuu myös merkittävien monikansallisten yhtiöiden toimintaan esimerkiksi sponsoreiden kautta. Suurimmat

24 Volkswagen AG 2020; Arab News 27.3.2020; The Peninsula 17.1.2020. 25 Business Finland 2020.

11 urheiluvälinemerkit tuottavat urheiluvälineitä ja -vaatteita, mutta myös urheilun ulkopuolella käytettäviä tuotteita, jolloin niiden markkinat ovat huomattavan laajat ja saavuttavat sellaisia kuluttajia, jotka eivät esimerkiksi itse urheile megatapahtumassa. Voidaan sanoa, että jalkapallon MM-kilpailut eivät yksistään vaikuta näiden ylikansallisesti toimivien sponsoreiden talouteen, mutta koska ammattimainen urheilu on osa rikkaiden talouksien elämää, MM-kilpailut tarjoavat mahdollisuuden tuottaa esimerkiksi erikoismallistoja ja näin ollen lisätä mainostilan lisäksi myös tuotemyyntiä.26 Monikansalliset urheilumarkkinoiden jättiläiset ovat sponsoreina merkittävä osa MM-kilpailujen tuotetta ja yhtiöt vaikuttavat näin myös kilpailut järjestävän valtion markkinoihin ainakin MM-kilpailujen ajan.

Yksi merkittävä tekijä urheilun ja kansainvälisen poliittisen talouden yhteydessä on myös urheilun vedonlyönti, joka on kasvanut nopeasti valtavaksi toimialaksi. Vedonlyönnin kautta urheilun on mahdollista kerätä varallisuutta, mutta toisaalta siitä aiheutuu myös kustannuksia. Vedonlyöntimarkkinoiden kautta korruption ja ottelumanipulaatioiden mahdollisuus kasvaa, mikä puolestaan on yhteydessä myös kansainväliseen rikollisuuteen.27 Kansainvälisen rikollisuuden torjuminen ajaa valtioita yhteistyöhön myös urheilun kautta, mutta myös mahdollistaa esimerkiksi rahanpesun ja tuo esiin kansainvälisen poliittisen talouden pimeän puolen. Tiivistäen voidaan sanoa, että urheilu tarjoaa valtioille välineen ulkopolitiikan ja samalla kansainvälisen politiikan toteuttamiselle. Tästä syystä tämän tutkielman valossa kiinnostavinta on juuri poliittinen toiminta, joka ohjailee myös talouden toimia intressien toteutumiseksi.

2.2. Kansainvälisen politiikan toimijat

Kansainvälisen politiikan perustavanlaatuisiin kysymyksiin kuuluu kysymys kansainvälisestä järjestelmästä ja vallan jakautumisesta. Jaettu ymmärrys jonkinasteisesta järjestelmästä on olemassa, mutta koulukuntia jakavat keskustelut järjestelmän ominaisuuksista ja sen pääasiallisista toimijoista. Järjestelmäteorioiden ongelmaksi voidaan nähdä muodostuvan järjestelmän vaikutuksen liioittelu suhteessa toimijoihin ja teorioiden vaatima järjestelmän osien samankaltaisuus, mikä muodostaa valtioista homogeenisen kuvan, vaikka todellisuudessa kansalliset tavoitteet voivat olla hyvinkin poikkeavia.28 Tässä tutkielmassa kansainvälinen politiikka ymmärretään pääasiallisesti valtioiden välisenä politiikkana, joten on mielekästä ajatella valtioiden olevan kansainvälisen järjestelmän

26 Brenke & Wagner, 2006. 27 Forrest & Simmons, 2003. 28 Singer 1961, 80-85.

12 keskiössä. Kansainväliset organisaatiot ja yksilöt näyttäytyvät valtioiden roolin haastajina ja osin instrumentaalisina toimijoina valtioiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Esimerkiksi Harto Hakovirran mukaan kansainvälisen järjestelmän kehitys voidaan jakaa seuraaviin pääulottuvuuksiin: valtiollisuus, alueellisuus ja globaalisuus. Valtiollisuuden perustana ovat suvereniteettia vaalivat kansallisvaltiot, etupolitiikka ja valtioiden keskinäinen vuorovaikutus. Myös valtioiden väliset liitot kuuluvat tähän ilmentymään. Alueellisuus voidaan nähdä ikään kuin valtiollisuuden lisäkkeenä, jatkona poliittisille, sotilaallisille ja taloudellisille liitoille. Globaalisuus perustuu myös paljolti valtioperustaiseen kansainväliseen politiikkaan, ennen kaikkea suurvaltojen pyrkimyksiin levittää vaikutustaan eri puolille maailmaa, mutta myös maailmanlaajuinen liiketoiminta, uskonnolliset ja kulttuuriset toimijat pyrkivät levittäytymään ympäri maailmaa. Hakovirran mukaan tässä kolminaisuudessa valtiollisuus on sitä, mistä järjestelmä on ikään kuin tulossa ja globaalisuus sitä, minne se on menossa.29 Tämä kolminaisuus näkyy myös tässä tutkielmassa, sillä valtioista riippumattomien organisaatioiden ja jopa yksilöiden vallan kasvu näyttäisi mukailevan järjestelmän kehitystä. Erona kuitenkin on, että vaikka kaksi muuta toimijaa pyrkisivät viemään valtaa pois valtioilta, kansallisvaltioiden rooli on edelleen vahva ja jalkapallon MM-kilpailut tukevat niiden olemassaoloa. Kehitys valtiollisuudesta globaalisuuteen ei ole kovin suoraviivaista ja yksinkertaista.

Kansallisvaltiot

Perinteisesti kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa suvereenit valtiot ovat pääasiallisia toimijoita, joilla on geopoliittinen todellisuus (rajat) ja laillinen olomuoto eli muut valtiot ovat tunnustaneet niiden olemassaolon ja niillä on oma hallinto. Westfalenilainen suvereniteetti on myös poliittinen doktriini, joka käsittää ideat vapaudesta, itsenäisyydestä ja itsehallinto-oikeudesta.30

Kansallisvaltioihin liittyy myös nationalismi ja sen rakentaminen, mikä on merkittävää valtion identiteetin kannalta. Urheilua käytetään usein luomaan kansallistunnetta ja urheilusankareilla on tässä oma roolinsa. Roger Levermore (2004) argumentoi, että urheilu, tarkemmin sanottuna kansainvälisistä urheilutapahtumista raportoiminen mediassa, vahvistaa ajatusta osin liiankin annettuna ymmärretystä kansainvälisestä järjestelmästä, jossa valtiot kilpailevat toisiaan vastaan. Kilpailuista kirjoitetuissa artikkeleissa korostuu me vastaan te –asetelma, joka esimerkiksi tarkoittaa

29 Hakovirta 2012, 49-50. 30 Sutch & Elias 2007, 22.

13 joukkueiden pelitapojen yksilöintiä kansallisesti eri maiden välillä tai kannattajien assosioitumista joukkueisiin. Urheilujournalismi erottelee valtiot ja kansat toisistaan (osin virheellisesti) homogeenisinä niin, että yhteisen elämäntavan jakaminen näyttäytyy muita mahdollisia identiteettejä arvokkaampana. Tällä vahvistetaan sitä, että valtiot ovat erillään toisistaan ja rajat ovat ”konkreettisia”.31 Yhteistyön sijaan korostetaan siis kilpailua ja rakennetaan narratiivia toiseudesta. Kolamon mukaan urheiluspektaakkeleissa ihmisten halu samaistua nimenomaan kansakuntaansa ja osallistua spektaakkeleihin vaikuttaa niin, että tapahtuman rakenteelliset ehdot ja negatiiviset seuraukset, kuten ihmisoikeusrikkomukset, jäävät usein näkymättömiksi.32 Maajoukkueet edustavat otteluissa kansallisvaltioita ja maajoukkueet nähdään kansakunnan edustajina, osoituksena niiden kyvykkyydestä, ja siksi urheilu tarjoaa myös erinomaisen välineen kansallistunteen vahvistamiseen.

Tarkasteltaessa maajoukkueurheilijoita voidaan kysyä, onko kyse tällöin valtion presentoinnista vai representoinnista? Käsitteet ovat monimutkaisia ja herättävät keskustelua tieteenfilosofian tulkinnoissa. Kysymystä voi tarkastella Charles S. Peircen ajatukseen nojaten, että ihmisten kokema maailma ei ole annettu vaan aina merkkien välittämä eli toisin sanoen, onko maailma ainoastaan representaatiota vai voiko maailman kokea sellaisenaan?33 Wittgensteinin mukaan kieli ja sen merkitykset ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa, mikä pakottaa ajattelemaan rationaalisen tosiseikkojen sijaan sopimuksia ja niiden tulkintoja, mikä puolestaan monimutkaistaa ajatusta ”todellisen maailman” ja representaatiton välillä.34 Keskustelua voidaan tulkita esimerkiksi niin, että maajoukkueurheilija representoi valtiota edustaessaan kansallisvaltioiden symbolien ynnä muiden vastaavien merkkien kautta jotain perustavampaa todellisuutta. Valtiolle on annettu merkitys kielessä ja se yhdistyy kansallisvaltion symbolina toimivaan lippuun, joka pelipaidassa merkitsee urheilijan edustamaa joukkuetta. Jos taas urheilija esimerkiksi esittää käsillään valtioon liittyvän symbolin, symboli saa merkityksensä syvemmästä ajatuksesta, kuten pelaajan kotimaasta, ei niinkään tuulettaneen pelaajan käsistä. Näin yksinkertainen todellisuus ei kuitenkaan välttämättä ole, joten keskustelu presentaation ja representaation välillä on itsessään mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe.35

31 Levermore 2004, 17. 32 Kolamo 2014, 25. 33 Bergman 2010, 75. 34 Norval 2014. 35 Ks. Knuuttila & Lehtinen, 2010.

14 Valtiot toimivat muodostamassaan kansainvälisessä järjestelmässä, jossa vallitsee anarkia.36 Kun kahdella valtiolla on riittävä määrä kontakteja toisensa kanssa ja ne pystyvät vaikuttamaan toistensa valintoihin niin, että syntyy toimiva kokonaisuus, muodostuu kansainvälinen järjestelmä. Vuorovaikutus voi syntyä konfliktin, yhteistyön tai neutraalin suhtautumisen kautta.37 Osittain valtiot itse tuottavat anarkistisia aineksia suvereeniuden kautta, jolloin anarkia tukee suvereeniuden välttämättömyyttä ja oikeutusta.38 Realistinen koulukunta näkee, että kansainvälinen järjestelmä koostuu omia etujaan rationaalisesti ajavista valtioista.39 Valtakamppailu ei poista mahdollisuutta yhteistyöhön, mutta jaetut instituutiot näyttäytyvät lähinnä välineinä käyttää valtapolitiikkaa.

Neoliberaalin institutionalismin mukaan valtiot selättävät anarkian yhteistyöllä toistensa ja ei- valtiollisten toimijoiden kanssa muodostaen kansainvälistä keskinäisriippuvuutta. Keskeinen ajatus on kompleksinen keskinäisriippuvuus, joka Keohanen ja Nyen (1977) mukaan tarkoittaa ”maailmaa, jossa muut kuin valtiot toimivat suorassa yhteydessä maailmanpolitiikkaan, jossa ei ole selvää hierarkiaa asioiden välillä ja voimankäyttö on tehoton politiikan väline.”40 Väittämä kumoaa valtiokeskeisen lähestymistavan, vaikkakin valtiot ovat edelleen kaikista tärkeimpiä toimijoita, ja ohjaa kiinnostuksen kansainvälisiin organisaatioihin ja yhteistyökykyyn vaikuttaviin resursseihin, kuten kykyyn vaikuttaa äänestyksissä, rakentaa koalitioita ja kontrolloida eliittiverkostoa. Näihin kykyihin vaikuttavat normit, verkostot ja instituutiot, jotka yhdistetään kansainvälisiin organisaatioihin.41 Tässä tutkielmassa neoliberaali institutionalismi asettaa FIFAn ja sen vallan mielenkiintoiseen asetelmaan suhteessa valtioihin. Lisäksi urheilun kannalta neoliberalismi tarjoaa realismia enemmän mahdollisuuksia, sillä urheilu ei ole varsinaisesti ole turvallisuuskysymys ja urheilun instituutiot ovat valtioista riippumattomia.42 Urheilun ja kansainvälisen politiikan kannalta on merkittävää, että valtioilla ja urheilujärjestöillä on päällekkäisiä intressejä, mikä tekee niistä erottamattoman yhdistelmän. Siksi kansallisen urheiluliiton ja valtion hallituksen yhteisiin intresseihin kuuluu olla osa kansainvälistä organisaatiota, osallistua kilpailuihin ja järjestää niitä.43

Englantilaisen koulukunnan Hedley Bull (1995) esitti järjestelmäajatuksen, jossa valtioiden kansainvälinen yhteisö tietoisesti pyrkii yhteisten normien ja sääntöjen noudattamiseen, eli jaetuissa

36 Buzan & Little 2000, 35-48. 37 Bull 1995, 9-10. 38 Hakovirta 2012, 84. 39 Morgenthau 1960, 27. 40 Keohane & Nye 1977, 24. 41 Kehoane &Nye 1977, 55; Sutch & Elias 2007, 73. 42 Berg, ym. 2012. 307–320. 43 Pulleiro 2020, 6.

15 instituutioissa toimitaan tietoisina yhteisesti jaetuista intresseistä, arvoista ja velvoitteista.44 Yhteisöjen voidaan nähdä muodostuvan helpommin, jos ne pohjautuvat esimerkiksi yhteiseen kulttuuriin, kieleen, epistemologiaan tai uskontoon.45 Esimerkiksi ”länsimaat” muodostavat tällaisen valtioyhteisön, jossa valtioilla on edellä mainittuja tavoitteita ja ne jakavat käsityksen siitä, mitä ovat valtiot ja mitä suvereenius tarkoittaa.

Anarkia on käsitteenä monimutkainen ja sillä ei ole olemassa logiikkaa millainen sen kuuluisi olla. Se ei esimerkiksi sulje pois jonkinlaisen järjestyksen olemassaoloa, mikä vaikeuttaa entisestään sen käsitteellistämistä. Alexander Wendt toteaa, että anarkia saa merkityksensä sillä perusteella, miten siinä elävät ihmiset muodostavat suhteen toisiinsa. Neorealismissa tämä näkyy valtioiden pääasiallisena toimijuutena ja suhde rakentuu materiaalisiin resursseihin, kun taas Wendt argumentoi tärkeimpien rakenteiden syntyvän ideoista ja näiden kautta syntyvät valta ja intressit.46 Wendt ehdottaa anarkialle kolmea erilaista kulttuuria; hobbesilaisuuden (vihollinen), lockelaisuuden (kilpailija) ja kantilaisuuden (ystävä), jotka perustuvat rooleihin toimijoiden välisissä suhteissa ja niitä voi esiintyä järjestelmässä useampi samanaikaisesti. Rakenteet ja roolit välittyvät valtioiden toiminnassa ja representaatioissa itsestä ja toisesta (viittaa rakenteeseen yleisessä muodossa), mutta myös makrotasolla ne toimivat itsenäisinä taipumuksina ja logiikkana. Roolien avulla toimijat määrittelevät miten kokevat suhteensa toiseen ja mitä vahvemmin rooli on omaksuttu, sen vaikeampaa kulttuurin muuttaminen on.47 Wendtin mukaan kansainvälinen järjestelmä on siis sosiaalinen rakenne, jossa valtioiden intressit muodostuvat ideoista ja kollektiivinen toiminta rajoittaa valtioiden valinnanvapautta.

Vallan tasapainosta on monenlaisia tulkintoja ja se on hyvin haastava teoria, koska valta itsessään omaa erilaisia määritelmiä, mikä puolestaan vaikuttaa käsitykseen vallan tasapainosta. Walzin (1979) realistisen teorian mukaan vallitseva järjestelmä pakottaa valtiot toimimaan omien intressiensä mukaisesti ja intressit muodostuvat sen mukaan, miten toimijat itse käsittävät vallan tasapainon. Tasapainotuksen voi tehdä ulkoisin keinoin, jossa valtiot tekevät liittoja toistensa kanssa pysäyttääkseen nousevan vallan, tai sisäisin keinoin, missä valtiot kanavoivat resursseja asevarusteluun ja itsensä suojelemiseen. Anarkiasta huolimatta valtioiden välinen väliaikainen yhteistyö on mahdollista, jotta eksistentiaalinen uhka voidaan voittaa yhdessä.48 Urheilumaailmassa

44 Bull 1995, 13. 45 Bull 1995, 15-18. 46 Wendt 1999, 309. 47 Wendt 1999, 309. 48 Waltz 1979, ks. myös Andersen 2018.

16 vallan tasapainottaminen on näkynyt esimerkiksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisessä kilpailussa olympialaisissa, kun kylmä sota sai Neuvostoliiton osallistumaan aiemmin karttamaansa kilpailuihin. Neuvostoliitto asetti päätavoitteekseen voittaa Yhdysvallat mitalimäärässä ja osoittaa näin järjestelmänsä paremmuuden. 49

Realistien teoria saa kritiikkiä kylmän sodan jälkeisessä ajassa, sillä Yhdysvaltojen hegemoninen asema on poistanut kaksinapaisuuden maailmasta, joka muuttaa merkittävästi valtioiden strategiaa vallan tasapainottamiseksi. Pehmeä tasapainotus (soft balancing) keskittyy vahvan ja uhkaavan valtion suhteellisen vallan heikentämiseen kahden- ja monenvälisellä koordinoinnilla muiden valtioiden kanssa. Vaikka anarkinen kansainvälinen järjestelmä kannustaa valtioita valitsemaan turvallisuuden tasapainottamisen, valtioiden syvenevä taloudellinen riippuvuus lisää perinteisen (sotilaallisen) kovan tasapainottamisen kustannuksia. Pehmeästä tasapainottamisesta tulee siten järkevä vaihtoehtoinen strategia valtioille, jotka pyrkivät turvaamaan asemansa anarkian ja valtioiden korkean taloudellisen keskinäisriippuvuuden olosuhteissa.50

Brooks ja Wohlfroth ovat kritisoineet pehmeän tasapainotuksen teoriaa heikoksi, koska heidän mielestään muutkaan vallan tasapainon teoriat eivät sellaisenaan toimi nykyisessä maailmanjärjestyksessä, mutta he eivät ota huomioon kansainvälisen järjestelmän anarkiasta syntyvää tarvetta turvallisuudelle: turvallisuus sisältää alueellisen turvallisuuden lisäksi valtion poliittisen autonomian, joka on kylmän sodan jälkeisessä ajassa huomattavasti merkittävämpi huolenaihe kuin alueellinen olemassaolo.51 Esimerkiksi Yhdysvaltojen kokemat käytännön haasteet YK:ssa Irakin sodan aikana ovat osoittaneet, että muut valtiot pyrkivät hillitsemään hegemoniaan perinteisen tasapainottamisen sijaan muilla strategioilla.52 Pehmeän tasapainotuksen teoria tukee ajatusta valtioiden strategian muutoksesta paitsi vallankäytössä niin myös vallan tasapainottamisessa ja laajassa kuvassa pehmeän vallan keinot ja vaikutusvallan lisääminen esimerkiksi instituutioissa selittyvät myös tarpeella tasoittaa vallan jakautumista. Tasapainoasetelmat ovat yleisiä myös alueellisissa puitteissa ja yksittäisissä valtiosuhteissa, mikä voi osaltaan selittää esimerkiksi Venäjän ja Euroopan välistä tasapainottelua.

49 Riordan 1993, 26. 50 He & Feng, 2008. 51 Brooks & Wolforth 2005. 52 He & Feng, 2008.

17 Bull (1977) argumentoi, että vallan tasapaino ei ole niiden valtioiden yksittäisten päätösten lopputulos, jotka pyrkivät varmistamaan voimatasapainon säilymisen, eikä sillä ole automaattista taipumusta syntyä. Bullin luoma ero kansainvälisen järjestelmän ja kansainvälisen yhteisön käsitteiden välille viittaa enemmän vallan tasapainotukseen kuin subjektiiviseen järjestelyyn valtioiden välillä, jotka sitoutuvat ylläpitämään valtioiden yhteisöä. On siis oltava jaettu ymmärrys siitä, millaisia instituutioita valtiot ovat ja millaisessa järjestelmässä ne toimivat. Kansainvälistä oikeutta tarkasteltaessa vallan tasapainon olemassaolo on olennainen edellytys kansainvälisen oikeuden toiminnalle, sillä mikään valta ei ole riittävän hallitseva antamaan muille lakeja.53 Toisaalta kansainvälinen oikeus edellyttää normatiivista vuoropuhelua valtioiden kesken, jossa vastavuoroisuus on käytännön ydin ja pakotteiden pelossa valtiot jättävät rikkomatta kansainvälistä oikeutta. Englantilainen koulukunta sijaitsee myös kahden instituution välissä: toisaalta vallan tasapaino synnyttää kilpailua hegemonian välttämiseksi, mutta suurvallan johtama kansainvälinen järjestys edellyttää tiettyä määrää yhteistyötä järjestyksen ylläpitämiseksi. Siinä missä konfliktien määrän jatkuva kasvu korostaa vallan tasapainon strategioita, kansainvälisen yhteisön jaetut normit antavat tilaa johtamiselle, diplomatialle ja kansainväliselle oikeudelle.54

Valtioiden pääasiallisiksi tavoiksi tasapainottaa valtaa on esitetty kolmea kansainvälisen järjestelmän instituutiota: kansainvälinen oikeus, diplomatia ja sota. Kaikkien näiden kautta käsitellään intressien konfliktia suvereenien valtioiden välillä ja jokaisen instituution kohdalla on oma järjestelmänsä säätelemässä toimintaa kyseisessä aiheessa.55 Erilaiset tavat ratkaista konflikti nousevat annettuina vallitsevasta järjestyksestä ja urheilun megatapahtumat ovat osa diplomatian keinovalikoimaa, joten on mielekästä keskittyä siihen. Diplomatia on kaikista tärkein instituutio ja yleiskeino valtioiden välisessä ulkopolitiikassa. Koska jalkapallon MM-kilpailut asettuvat diplomatian keinovalikoimaan, voidaan näiden linssien läpi todeta vallan tasapainopyrkimyksen perustuvan liberaaliin tai konstruktivistiseen teoriaan; tavoitteena voi olla pyrkiminen osaksi kansainvälistä yhteisöä. Toisaalta intressipohjaisuus ei estä pehmeän vallankäyttöä, mikä mahdollistaa ajatuksen maksimaalisen vallan tavoittelusta ja ajatuksen instituutioista vallankäytön kanavina, joka puolestaan vastaa enemmän realistista käsitystä. Esimerkiksi Venäjän kohdalla pehmeää valtaa käytetään kovan vallan ohella, joten perinteisistä realistisista keinoista poikkeavat tavat eivät automaattisesti tarkoita, että kansainvälinen järjestelmä rakentuisi yhteistyön ja instituutioiden varaan.56

53 Bull 1977, 101; Merke 2015. 54 Merke 2015. 55 Dunne 1998, 59. 56 Grix & Kramareva 2015, 461; Pulleiro 2020.

18

Edellä esitetyt ajatukset siitä miten kansainvälinen järjestelmä, anarkia ja vallan tasapaino esitetään tutkimuskirjallisuudessa ovat tiivistettyjä koonteja eri koulukuntien näkemyksistä ja perustuvat osittain sellaisiin alkuperäislähteisiin, jotka voidaan mahdollisesti haastaa tuoreessa tutkimuskirjallisuudessa.57 Keskustelun kannalta klassisset teokset ovat kuitenkin edelleen relevantteja tuomaan esiin eroja ymmärrysten välillä ja alleviivaavat käsitteiden kompleksisuutta.

Kansainväliset organisaatiot, kansalaisjärjestöt ja monikansalliset yhtiöt

Kansainvälisten organisaatioiden nousu kansainvälisen politiikan toimijoiksi on johtanut sumentumiseen perinteisen jaon kansainvälisen ja kotimaan politiikan välillä. Hakovirran mukaan valtioiden desuverenisoituminen on ilmiö modernissa maailmassa, jossa liikkuminen, kommunikaatio– ja vaikuttamisteknologia yhdistyvät lisääntyneeseen kansainväliseen kytkeytyneisyyteen, transnationaalistumiseen ja kansainvälisyysajatteluun.58 Toisaalta ilmiön kuvaaminen näin on hieman liian länsimainen argumentti, sillä esimerkiksi Kiinassa suvereniteetista ja valtion hallintoalueista pidetään tiukasti kiinni niin, että yhteiskunta ei pääse irrottautumaan valtion otteesta. Lisäksi desuverenisoitumisen vastapainona on ollut sisäänpäin kääntymisen trendi, mikä näkyy esimerkiksi Iso-Britannian erona Euroopan unionista. Voidaan kuitenkin sanoa, että ei- valtiollisten toimijoiden tai ylikansallisten toimijoiden, kuten monikansallisten yritysten tai kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan kasvu on vaikuttanut maailmanpolitiikkaan ja onkin huomattava, että keskeiset organisaatiot eivät välttämättä ole täysin erillään valtioista.

Hallitusten väliset organisaatiot, esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat, tai Euroopan unioni merkittävänä ylikansallisena toimijana, pyrkivät omalla sääntelyllään vaikuttamaan valtioiden väliseen kanssakäymiseen, mutta ei-valtiolliset ja ylikansalliset toimijat muodostavat niin monimutkaisen verkoston, että ne haastavat valtiokeskeisen lähestymistavan jo omalla olemassaolollaan.59 Hallitustenvälisten organisaatioiden nähdään yleensä olevan korkean politiikan toimialuetta ja kansainvälisen talouden hallinnassa hyödynnetään myös kattojärjestöjä, kuten Maailmanpankkia. Tällaisten organisaatioiden päätöksenteossa suurilla valtioilla on merkittävä rooli,

57 Ks. esim. Nedal, D. K. & Nexon, D. H. (2019). Anarchy and Authority: International Structure, the Balance of Power, and Hierarchy. Journal of Global Security Studies 4(2), 169-189; Guzzini, S. & Leander, A. (2005). Constructivism and International Relations: Alexander Wendt and his Critics. London: Routledge. 58 Hakovirta 2012, 84. 59 Sutch & Elias 2007, 83.

19 mikä puolestaan monimutkaistaa niiden päätöksenteon rakennetta ja vaikuttavuutta.60 Valtioiden koon lisäksi haasteensa asettavat valtioiden politiikan ideologiset erot ja taloudellisten resurssien epätasaisuus, hyvänä esimerkkinä länsimaiset, demokraattiset ja kehittyneet valtiot verrokkinaan kehittyvät ja epädemokraattiset valtiot. Lisääntyneeseen kansainväliseen keskinäis– ja yhteisriippuvuuteen kytkeytyen desuverenisaatio hämärtää valtion asemaa kansainvälisen politiikan keskeisenä toimijana ja valtiot joutuvat väistämättä sopeutumaan tilanteeseen, jossa yhteisten ongelmien hallinta vaatii niiltä enemmän yhteistoimintaa muiden toimijoiden kanssa.61 Tämän tutkielman kontekstissa FIFA asettuu tässä valossa mielenkiintoiseen rooliin: FIFA ei ole hallitustenvälinen organisaatio, vaan seuraavaksi esiteltävä kansalaisjärjestö, mutta se käy usein epävirallisia neuvotteluja myös valtioiden poliittisen eliitin kanssa, joka luo ristiriidan organisaation oman puolueettoman linjan kanssa.

Kansalaisjärjestöt (non-governmental organizations) toimivat kansallisesti monilla eri osa-alueilla ja osa näistä on suuria organisaatioita, jotka operoivat laajasti eri valtioissa. Yleensä rikkaimmat ja suurimmat järjestöt kykenevät vaikuttamaan rajojen ulkopuolella ja tällaisia organisaatioita kutsutaan kansainvälisiksi kansalaisjärjestöiksi, esimerkiksi Punainen risti, Amnesty tai Greenpeace täyttävät kriteerit. Kansalaisjärjestöjen vaikuttavuudesta muun muassa kertoo se, että YK:n peruskirjan artikla 71 antaa kansalaisjärjestöille konsultin roolin YK:n talous- ja sosiaaliasioissa.62 Kansalaisjärjestöjen määrä kasvoi demokraattisten valtioiden lukumäärän kasvaessa ja heikoissa valtioissa ne ovat ottaneet vastuulleen sellaisia tehtäviä, jotka normaalisti kuuluisivat valtiolle. Teknologian kehittyminen on kasvattanut järjestöjen näkyvyyttä ja samalla kasvattanut niiden vaikuttavuutta. Urheilun kattojärjestöt luokitellaan kansalaisjärjestöiksi ja näin ollen myös jalkapalloliitto FIFA on kansalaisjärjestö.

Kuten perinteisessäkin käsityksessä kansainvälisistä suhteista, urheilun yhteistyön muodoksi kuvataan kansainvälisiä järjestöjä: Kansainvälinen Olympiakomitea, kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF, kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA, eurooppalainen jalkapalloliitto UEFA ja niin edelleen. Erilaiset kansainväliset urheilujärjestöt ja -instituutiot ovat myös muodostuneet autonomisiksi toimijoiksi. Lisäksi esimerkkinä kansainvälisestä yhteistyöstä voi toimia muun muassa EUROPOLin toiminta jalkapallon huligaaniongelman kitkemiseksi.63 Valtioiden rajat ylittävällä

60 Sutch & Elias 2007, 84-88. 61 Hakovirta 2012, 86. 62 Sutch & Elias 2007, 92-93. 63 Missiroli 2002.

20 yhteistyöllä on pyritty vähentämään jalkapallon ympärillä tapahtuvia väkivaltaisia lieveilmiöitä, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia myös kansainvälisesti. Esimerkiksi vuonna 2016 jalkapallon EM- kilpailuissa Ranskassa venäläiset ja englantilaiset huligaanit ottivat yhteen ja aiheuttivat keskustelua kansainvälisesti myös maiden välisistä diplomaattisuhteista.64

Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) rooli on hyvin samankaltainen kuin FIFAlla. Burak Herguner sijoittaa Kansainvälisen olympiakomitean Samuel Huntingtonin kansainvälisille organisaatioille ominaisiin piirteisiin ja luokittelee KOK:n ylikansalliseksi organisaatioksi ja kansainväliseksi kansalaisjärjestöksi. Luokittelu perustuu organisaation rakenteeseen ja jäsenyyteen, joka on samanlainen kuin ei-valtiollisilla toimijoilla. Huntingtonin määritelmää tukeva empiirinen näyttö ilmenee tarkasteltaessa KOK:n toimintaa pehmeän vallan käsitteen kautta, mikä mahdollistaa KOK:n ymmärtämisen valtioiden rajat ylittävänä organisaationa, joka ylläpitää tasapainoa kansallisten hallitusten, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan välillä.65 Ongelmallista tässä tulkinnassa on se, ettei KOK ole ainoastaan muiden etuja tasapainottava passiivinen toimija, vaan sen rooli diplomaattisten suhteiden kehityksessä on aktiivinen. Tätä väitettä tukee KOK:n toiminta, kuten sen vaikutusvalta jäsenmaihinsa sekä esimerkiksi se, millä perusteilla ja mitkä olympialaisten järjestäjämaat valitaan.

Vastaavasti FIFAn sääntöjen artiklassa 17 todetaan, että ”jokaisen jäsenen tulisi hallita suhteitaan itsenäisesti ja ilman kolmannen osapuolen vaikutusta.”66 FIFA siis pitää tarkasti huolen siitä, etteivät FIFAn jäsenenä toimivat kansalliset lajiliitot olisi kansallisen hallinnon vaikutuksen alaisia. On tärkeää huomata, ettei asioihin puuttumiseen ole tarkkaa määritelmää ja kolmansia osapuolia voivat olla sellaisia toimijat, jotka puuttuvat jalkapalloasioihin FIFAn vaikutusvallan ulkopuolelta. Koska FIFA hallitsee kaikkea kansainvälistä jalkapallotoimintaa, ilman FIFAn jäsenyyttä maajoukkue tai seurajoukkue ei voi osallistua mihinkään kansainväliseen toimintaan. FIFA kuvaa poliittista puuttumista pääasiassa tyytymättömyyteen urheilusuorituksissa tai –hallinnossa ja yleensä poliittinen puuttuminen tapahtuu, kun hallitus yrittää ottaa suoran määräysvallan kansallisen liiton toiminnassa. Esimerkiksi 2015 FIFAn komitea lakkautti Indonesian jalkapalloliiton (PSSI) välittömällä päätöksellä, sillä Indonesian viranomaisten katsottiin ottaneen jalkapalloliiton haltuunsa.67

64 BBC 2018. 65 Herguner 2012, 178 66 FIFA Statutes; Regulations Governing the Application of the Statutes, Article 17. 67 The Sports Integrity Intiative, 1.6.2015.

21 FIFAn idealistisesta näkökulmasta politiikka tarkoittaa valtiollisten instituutioiden politiikkaa, mikä sulkee urheilun pois politiikan määritelmästä. Virallista politiikkaa tehdään kuitenkin myös verkoston kaltaisissa rakenteissa, joissa yhdistyy eri alojen, toimijoiden ja edustajien verkosto, ja myös jalkapallossa vallankäyttö perustuu tällaisiin rakenteisiin. Määritelmä ei vastaa todellisuutta ja toisaalta FIFA ei tässä suhteessa eroa millään tavalla suurten urheilujärjestöjen ylläpitämästä maailmankuvasta, jossa urheilun, tässä tapauksessa jalkapallo pelinä, nähdään edustavan laajempaa kokonaisuutta eli kaikkea lajiin liittyvää toimijoineen ja valtasuhteineen. Politiikan kapea määritelmä on siis tarkoituksella harhaanjohtava, jonka tarkoituksena on jättää FIFA politiikan ulkopuoliseksi toimijaksi. Yhteiskunnallisesta tarkoitusperistä ja politiikasta irrallaan olevan lajin ja sen poliittisesti neutraalin kattojärjestön ihannekuva on absurdi, sillä se ei ota millään tavalla huomioon riippumattomuusimagon mahdottomuutta.

Erityisesti kansainväliseen poliittiseen talouteen ja samalla kansainvälisen politiikan toimijoihin liittyvät monikansalliset yhtiöt ovat yrityksiä, jotka omistavat yrityksiä muissa valtioissa kuin yhtiön kotimassa, ja ovat vaikutusvaltansa vuoksi merkittäviä toimijoita talouden lisäksi myös kansainvälisessä politiikassa. Stopford ja Strange (1991) argumentoivat, että valtioiden ja yrityksien suhde on kuin kolmio: perinteinen valtioiden välinen diplomatia on kolmion korkeimmassa kohdassa, kun taas kolmion alaosassa ovat valtion ja yritysten väliset suhteet, jossa yritykset voivat houkutella valtiot mukaan toimintaansa tai lainsäädännöllä helpottaa yrityksen toimintaa vieraassa maassa. Voimakkaan globalisaation myötä taloudellinen yhteistyö kansainvälisten yritysten kautta on voimistunut myös Stopfordin ja Strangen mallinnuksen jälkeen, joten malli itsessään on edelleen relevantti. Lopulta myös yritysten väliset suhteet ovat merkittäviä maailmanpolitiikalle, kun ne edellä mainitulla tavalla ovat yhteydessä kansainväliseen talouteen ja valtioihin. Esimerkkinä voidaan mainita yksityiset aseyritykset, jotka hyötyvät sodankäynnistä.68

Vuonna 1974 brasilialainen yritysjohtaja João Havelange astui FIFAn johtoon, mikä vei FIFAn merkittävästi kohti nykymuotoaan. Coca-Cola liittyi FIFAn ykköspartneriksi ja samalla luotiin markkinointiyhtiö ISL (International Sports Leisure) FIFAn, sponsoreiden ja television yhteistyön vahvistavaksi yhteistyömuodoksi. Havelangen aikakausi on merkittävä, sillä hänen valtakaudellaan jalkapallon, talouden ja politiikan uudenlaisena ilmentymänä muodostui Kolamon nimittämä ”transnationaalinen korporaatioperhe”, joka tarkoittaa FIFAn, sponsoreiden, median sekä MM- kilpaluissa myös kisaisännän liittoumaa. Tämä koneisto kehitteli ajatuksen virallisista

68 Stopford & Strange 1991, 2; Sutch & Elias 2007, 97.

22 yhteistyökumppaneista, julkisuuden ja näkyvyyden kontrollista, kaupunkitilan yksityistämisestä ja mediaspektaakkelin ideaalifanista.69 Näin kansainväliset yhtiöt linkittyvät myös kansainvälisiin organisaatioihin ja yhdessä muodostavat merkittävän vallan keskittymän, joka toistuu jokaisten MM- kilpailujen yhteydessä.

Yksilöt

Yksi tapa tarkastella kansainvälisiä suhteita on ajatus yksilöstä yksittäisenä merkittävänä toimijana. Avainhenkilöitä voidaan tutkia tehtyjen päätösten ja aikeiden kautta, jotka johtavat maailmanpolitiikan tapahtumiin, toisin sanoen tarkastellaan yksilön toimijuutta. Yksittäinen henkilö voi omilla valinnoillaan ja päätöksillään tietyssä ajassa vaikuttaa tapahtumakulkuihin siten, että heidän päätöksentekoaan tarkastellaan selityksenä tapahtumille. Yksilön käytöstä on pyritty selittämään ympäröivillä rakenteilla, jotka määrittelevät omassa kontekstissaan yksilön ymmärrystä ja käyttäytymistä.70 Neorealistit soveltavat tätä ajattelua myös hahmottaessaan valtioiden toimintaa kansainvälisessä systeemissä. Ongelmaksi muodostuu, ehkä jopa hieman ironisesti, keskittyminen juuri tuohon tiettyyn, merkittävään yksilöön selittävänä tekijänä muutokselle, sillä se peittää alleen vallankäytön yhteiskunnallisena rakenteena. Yksilön vaikutusmahdollisuudet vaativat rakenteita (esimerkiksi poliittisia, sosiaalisia, kulttuurisia, taloudellisia ja institutionaalisia) ja riippuvuussuhde on erilainen jokaisella yksilöllä johtuen yksilöllisistä lähtökohdista, mikä puolestaan tekee yksilöistä eriarvoisia.

Yksilöiden moraalinen tärkeys on yleisesti tunnettu ajatustapa: yksilöiden ihmisoikeudet ovat universaaleja ja absoluuttisia siten, ettei mikään toiminta tai instituutio ole oikeutettu niitä rikkomaan. Tämä yksilöiden inhimillisen turvallisuuden merkityksen kasvu erityisesti rauhan– ja konfliktitutkimuksessa osoittaa yksilöiden painoarvon kasvua kansainvälisten suhteiden tutkimuskentässä ja osaltaan kannustaa myös huomioimaan yksilöiden vaikutusmahdollisuudet kansainvälisessä politiikassa, sillä yksilöt voivat omalla toiminnallaan saada suurempia toimijoita taakseen niin, että he yhdessä toimivat jaettujen intressien eteen. Tässä tutkielmassa yksilöiden toimijuus rakentuu ajatukseen pelaajien ja kannattajien roolista MM-kilpailujen kansainvälisen politiikan toimijoina, erityisesti kansallisvaltioiden representoijina. Lisäksi pelaajat tuovat toiminnallaan esiin kansainvälisen politiikan tapahtumia, esimerkiksi kahden valtion välisiä konflikteja, aiheuttaen keskustelua näiden valtioiden välillä.

69 Kolamo 2014, 71. 70 Sutch & Elias 2007, 50.

23

Kansallisvaltiot, kansainväliset organisaatiot ja yksilöt ovat tutkielman kannalta merkittävässä roolissa, sillä kansainvälisen politiikan toimijoiden kautta voimme tarkastella miten jalkapallon MM- kilpailut näiden yksikköjen kautta ovat osa kansainvälistä politiikkaa. Tämä kolmijako ohjaa sisällönanalyysia ja mahdollistaa eri näkökulmien tarkastelun. Anarkisessa järjestelmässä toimivat kansallisvaltiot ovat järjestelmän pääroolissa, mutta kansainväliset organisaatiot ja yksilöt haastavat niiden asemaa järjestelmän keskinäisriippuvuuksien kautta. Globalisaation vastaiset trendit kuitenkin osoittavat, että valtiot ovat säilyttäneet asemansa järjestelmän keskiössä ja ovat MM-kilpailujen merkittävimpiä toimijoita.

2.3. Valta kansainvälisessä politiikassa: ulkopolitiikan valtapyrkimykset ja urheilu

Tarkasteltaessa jalkapallon MM-kilpailuja kansainvälisen politiikan näkökulmasta voidaan huomata, että vallan käsite ja sen erilaiset muodot antavat mahdollisuuden tarkastella toimijoiden välisiä suhteita ja hahmottaa entistä paremmin kansainvälistä politiikkaa eli miksi MM-kilpailut näyttäytyvät keinona käyttää valtaa ja miksi valtiot haluavat järjestää kilpailuja. Vallasta puhuttaessa voidaan tarkoittaa joko kykyä vaikuttaa toiseen toimijaan erilaisissa muodoissa tai vallasta puhutaan myös vallitsevan kansainvälisen järjestelmän voimatasapainona, jossa tasapainottelevat supervallat, suurvallat ja niin edelleen. Valtaa voivat käyttää niin valtiot kuin ei-valtiolliset toimijatkin ja Robert A. Dahlin mukaan valtaa on, kun A saa B:n tekemään jotain sellaista, mitä se ei muuten tekisi.71 Klassista Dahlin määritelmää on kritisoitu yksipuolisesta käsityksestä, sillä se ei havainnoi valtaa kuin vasta selkeässä intressien konfliktissa, joten epäsuoraa vallankäyttöä ei huomioida laisinkaan.72

Realistit ovat yhtä mieltä siitä, että valta on keskeinen tekijä poliittisissa suhteissa, mutta eroja syntyy käsitteen tulkinnassa. Klassiset realistit esittävät, että jatkuva valtataistelu johtuu ihmisten perustavanlaatuisesta halusta valtaan. Rakenteellisille realisteille tai neorealisteille kansainvälisen järjestelmän rakenne puolestaan pakottaa valtiot käyttämään valtaa ja maksimoimaan valtansa.73 Lisäksi valta-analyysien tekemiseen on kaksi hallitsevaa perinnettä: toinen kuvaa valtaa valtioiden omaisuutena ja toinen kuvaa valtaa todellisena tai potentiaalisena suhteena.74 Ensimmäisen analyysitavan mukaan valta muodostuu tiettyjen resurssien hallussapitoon ja määrittää näin

71 Dahl 1957. 72 Bachrach & Baratz, 1962. 73 Mearsheimer 2001. 74 Baldwin 2012, 2.

24 kokonaisvaltaa, ja tällaisia resursseja ovat sotilasmenojen taso, asevoimien koko, bruttokansantuote, alueen koko ja väestömäärä. Realismin ontologia ohjaa myös valtakäsitystä resurssikeskeiseksi eikä niinkään vuorovaikutuksessa syntyväksi vallaksi.75 Toisaalta taas neoklassinen realismi tunnistaa myös ”puolimateriaalisia” ja aineettomia resursseja, kuten arvostus ja asema, jotka taas viittaavat vuorovaikutuksessa syntyvään valtaan.76 Resurssien monipuolistuminen viittaa maksimaalisen suhteellisen vallan keräämiseen ja omien intressien ajamiseen.

Näkemys kansallisen vallan rakentumisesta resursseihin on ongelmallinen tarkasteltaessa kykyä muuntaa ne todelliseksi vaikutusvallaksi. Hart (1976) esittää, että tässä näkökulmassa ei ole aina varmuutta siitä, että toimijat kykenevät käyttämään nimellisesti hallussaan olevia resursseja, niiden mittaaminen voi olla vaikeaa ja keskittyminen kansalliseen valtaan estää valtiosta riippumattomien toimijoiden roolin ja keskinäisen riippuvuuden sekä kollektiivisen toiminnan tarkastelun.77 Jalkapallon MM-kilpailuihin Morgenthaun realistinen käsitys vallasta valtioiden omaisuutena voi selittää valtioiden halua hankkia MM-kilpailujen järjestämisvastuu osana pyrkimyksiään lisätä esimerkiksi bruttokansantuotteen määrää. Toisaalta voidaan myös ajatella, että MM-kilpailuihin liittyvän valtaresurssin muodostuminen suhteessa toisiin valtioihin maksimoi valtion asemaa kansainvälisessä järjestelmässä. Näin ollen Hartin kritiikki resurssinäkökulmaan on olennainen myös jalkapallon MM-kilpailuissa: on vaikea sanoa, kuinka paljon valtio saavuttaa mitattavaa valtaa suhteessa toisiin. Venäjän MM-kilpailuissa kilpailujen järjestämisvastuu on lisäksi merkittävä voitto ideologisessa taistelussa Venäjän ja Euroopan välillä, joten puhtaasti mitattavien hyötyjen arvioiminen on vaikeaa. Näin ollen voidaan todeta, että jalkapallon MM-kilpailujen näkökulmasta kansallinen valta rakentuu myös muihin kuin aineellisiin resursseihin.

Kansainvälisessä politiikassa on kyse intressien toteuttamisesta ja päämäärien toteutumiseksi vaaditaan painetta eli vallankäyttöä kansainvälisen ympäristön tekijöihin. Barnett ja Duvall (2005) huomauttavat, että vallan käsitteen kuuluminen vahvasti realistiseen perinteeseen asettaa käsitteelle rajoituksia, jotka tekevät siitä ikään kuin yksittäisen käsitteen, johon ei sisälly sen kaikkia muotoja. Valta voidaan nähdä myös sosiaalisten suhteiden kautta, jossa yksi toimija pystyy vakuuttamaan toisen muuttamaan vapaaehtoisesti ja vapaasti uskomuksiaan, etujaan tai toimintaansa. Steven Lukesin mukaan valta on olemassa ja sillä on merkitystä sekä avoimessa poliittisessa konfliktissa että vähemmän ilmeisessä muodossa, kuten päätöksenteon ulkopuolella esimerkiksi kokouksen asialistan

75 Wendt 1999, 1-7. 76 Schweller 1999; Pulleiro 2020, 6. 77 Hart 1976.

25 laatimisessa.78 Foucaultin ajatus vallasta menee entistä pidemmälle, sillä hänen mukaansa vallan luonne korostuu erityisesti yhteiskunnan valtana, jossa ihmiset sisäistävät yhteisölle annettuja arvoja, uskomuksia ja normeja omaksi vakaumuksekseen. Näin valta saa monimutkaisen ja verkostoinuneen rakenteen osana koko yhteiskuntaa ja sitä on joka puolella.79 Tämä vahvistaa myös urheilussa käytettävän valtaa aivan niin kuin muuallakin yhteiskunnassa, koska se on erottamaton osa yhteiskuntaa.

Barnett ja Duvall (2005) esittävät, että vallan käsitteelliset erot tulisi käsitellä kahdessa eri ulottuvuudessa: millaisten sosiaalisten suhteiden kautta valta toimii ja sosiaalisten suhteiden erityisyys, joiden kautta vaikutuksia toimijoiden kapasiteettiin tuotetaan. Ensimmäisessä viitataan vallan olevan toimijoiden ja heidän vuorovaikutuksensa ominaisuus tai sosiaalinen prosessi, joka muodostuu toimijoista sosiaalisina olentoina heidän sosiaalisen identiteettinsä tai kykynsä kautta. Erityisyydellä puolestaan viitataan sellaiseen tasoon, missä yhteiskunnallisten suhteiden kautta toimiva valta on (a) välitöntä ja sosiaalisesti erityistä tai (b) epäsuoraa ja sosiaalisesti hajautunutta. Olennaista on, että valta muodostuu vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi valta voi toimia hajanaisten prosessien kautta, jotka upotettu kansainvälisiin instituutioihin, jotka laativat säännöt siitä kuka osallistuu keskusteluihin ja tekee päätöksiä.80 Tätä varten he loivat luokittelun neljästä vallan muodosta: pakottava, institutionaalinen, rakenteellinen ja tuottava.

Pakottava valta on valtaa vuorovaikutuksessa, joka on suorassa yhteydessä toisen toimijan kanssa. Institutionaalinen valta on toimijoiden harjoittamaa epäsuoraa valtaa, joka on hajautettu vuorovaikutussuhteisiin esimerkiksi YK:ssa. Rakenteellinen valta on subjektin sosiaalisen kapasiteetin muodostamista suorassa rakenteellisessa suhteessa toisiinsa, esimerkiksi millainen on vallitseva tausta ja kuka tai mikä sitä pitää yllä, ja tuottava valta on subjektiivisuuden sosiaalisesti hajaantunut tuotanto merkitysjärjestelmässä, tarkoittaen esimerkiksi sitä, mikä muodostaa laillisen tiedon ja muotoilee sen tiedon, jolla on merkitystä.81 Tuottavassa vallassa diskurssit ovat merkittävässä asemassa ja laaja sosiaalinen ulottuvuus korostuu sitä kautta, sillä kyseessä eivät ole dialogit, vaan kuinka niin sanotut mikrokentät määrittelevät mahdollisen/mahdottoman, todennäköisen/epätodennäköisen, luonnollisen ja sen, mikä lasketaan ongelmaksi. Tuottavan vallan perusta ja toiminta ovat yleensä sosiaalisesti olemassa olevia ja siten historiallisesti ehdollisia ja

78 Lukes 2005, ks. Morriss 2006. 79 Foucault 1979, 93. 80 Barnett & Duvall 2005, 42-43. 81 Barnett & Duvall 2005, 43.

26 muuttuvia ymmärryksiä, merkityksiä, normeja, tapoja ja yhteiskunnallisia identiteettejä, jotka tekevät toiminnan mahdolliseksi ja rajoittavaksi.82 Luokittelun kautta voidaan todeta, että vallalla ei ole yhtä ainutta perusmuotoa, vaan on olemassa erilaisia tapoja, joilla esimerkiksi pakottava valta muodostaa tuottavaa valtaa, eikä ole syytä olettaa, että yksi valtamuoto edeltää toista. Useimmissa sosiaalisissa tilanteissa kaikki muodot leikkaavat ja heijastavat toisiaan.83 Barnettin ja Duvallin luokittelua sovelletaan tutkielman analyysissa, jossa selvitetään millaista valtaa MM-kilpailuissa käytetään vaikutusvallan saamiseksi ja tavoitteiden edistämiseksi.

Valtioiden valtapyrkimyksillä on erilaisia tavoitteita, mutta jokainen valtio pyrkii saavuttamaan vaikutusvaltaa, jota voidaan käyttää myös kansainvälisen yhteistyön edistämiseen ja siinä esille pääsyssä, ei vain pakottamis- ja taivuttamispolitiikan vuoksi.84 Vallalla on arvoa sen tuomien mahdollisuuksien vuoksi eikä ainoastaan itseisarvona. Jokainen valtio pyrkii lisäämään oman yhteiskuntansa hyvinvointia, vaikkakaan sen jakautuminen yhteiskunnassa ei ole tasaista ja hyvinvointi voidaan määritellä eri tavoin, mutta tätä toteutetaan esimerkiksi taloudellisten suhteiden kautta.85 Venäjän kohdalla tämä tavoite oli selkeä, sillä urheilun megatapahtumilla haluttiin vauhdittaa valtion taloutta ja taloudelliset suhteet vaativat ulkopoliittista yhteistyötä muiden valtioiden kanssa. Toisaalta tällainen hyvinvointikäsitys on myös voimakas yksinkertaistus, sillä hyvinvointi ei välttämättä ole yhtä suuri kuin taloudellinen menestys ja näkökulma näyttää yhteiskunnan homogeenisenä.

Valtapyrkimysten korostuneisuus saattaa vaihdella myös riippuen alueesta, ulkopolitiikan tavoitteista, vallitsevasta tilanteesta ja aikakaudesta johtuen, mikä heijastuu myös urheilupolitiikkaan. Esimerkiksi Venäjällä pyrkimyksenä on edistää kansainvälistä statusta, joka suurvalloille tai sellaiseksi pyrkivälle valtiolle tyypilliseen tapaan nojaa glooriaan: kansainväliseen maineeseen, kunniaan ja historialliseen hohtoon. Muun muassa Robert Jervis on avannut maineen merkitystä ulkopoliittisen harhautuksen, voittojen ja etujen hankkimisessa ja onnistuakseen maineen rakentaminen vaatii päämäärätietoista rakentamista.86 Kansainvälisen statuksen lisäksi kansallisen identiteetin luominen tai vahvistaminen ovat osa monien valtioiden ulkopolitiikkaa, ja tähän tarkoitukseen kansallisvaltioiden maajoukkueista koostuvat MM-kilpailut tai olympialaiset ovat erittäin toimiva keino.

82 Barnett & Duvall, 2004, 23. 83 Barnett & Duvall 2005, 67. 84 Hakovirta 2012, 99. 85 Hakovirta 2012, 102. 86 Jervis 1970, Hakovirta 103.

27

Valtioiden ulkopolitiikan tarkoituksena on vaikuttaa niihin kansainvälisen ympäristön tekijöihin, joista sen päämäärien toteutuminen riippuu. Hakovirta esittää viisi vaikuttamisen pääasiallista reittiä:

1. Vaikuttaminen toisten valtioiden politiikkaan vaikuttamalla niiden hallituksiin ja viranomaisiin (a) suoraan tai (b) muiden toimijoiden välityksellä. 2. Vaikuttaminen muihin yhteiskuntiin joko (a) väestön mielikuvien, mielipiteiden tai asenteiden muokkaamiseksi tai (b) vaikutuksen aikaansaamiseksi niiden hallitusvaltaan yhteiskunnallisten paineiden kautta. 3. Vaikuttaminen hallitustenvälisiin kansainvälisiin organisaatioihin ja kokouksiin niiden henkilökunnan ja niihin osallistuvien delegaatioiden kautta. 4. Vaikuttaminen yksityisiin/ei-valtiollisiin kansainvälisiin toimijoihin (a) niiden oman politiikan muuttamiseksi tai tukemiseksi tai (b) vaikutuksen aikaansaamiseksi niiden kautta muihin toimijoihin. 5. Vaikuttaminen omaan yhteiskuntaan politiikan yhteisöllisten voimavarojen kartuttamiseksi, eritoten tuen hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi valitulle ulkopolitiikalle ja sen hankkeille.87

Kun tarkastelemme jalkapallon MM-kilpailuja näiden vaikuttamisreittien kautta, voidaan havaita, että ne tarjoavat monipuolisen tilan ulkopolitiikalle ja vallankäytölle. Ensimmäisessä vaihtoehdossa korostuu jalkapalloliitto FIFAn tai kansainvälisten urheilumerkkien, pääasiassa sponsorisopimuksiin liittyen, rooli, jonka (päätöksenteon) kautta valtiot voivat vaikuttaa toisiinsa. Toisessa vaihtoehdossa keinovalikoimaan kuuluu pehmeä valta, jota valtiot harjoittavat urheilupolitiikkansa kautta. Kolmas reitti todentuu esimerkiksi MM-kilpailut järjestävän maan valintaprosessissa, jossa delegaatioilla näyttäisi olevan merkittävästi valtaa FIFAn suuntaan. Neljännessä reitissä toistuu sama mahdollisuus kuin kohdan kaksi vaihtoehdossa: FIFA on instrumentaalinen osa vallankäyttöä ja toisaalta juuri yksityiset toimijat, kuten MM-kilpailujen sponsorit, ovat vaikuttamisen kohteena. Viides reitti todentuu valtion omassa sisäpolitiikassa, kun se perustelee esimerkiksi MM-kilpailujen järjestysvastuun hakemista. Tätä listausta hyödynnetään myös analyysissa vaikutuskanavien hahmottamiseksi.

87 Hakovirta 104-105.

28

Pehmeä valta

Urheilun megatapahtumien tutkimuksessa pehmeä valta toistuu usein ja tässäkin tutkielmassa pehmeän vallan käsitettä on syytä avata enemmän. Joseph S. Nye kehitti teorian pehmeästä vallasta 1990-luvulla ja itseasiassa se on ennemminkin analyyttinen työkalu kuin varsinainen teoria. Pehmeä valta ei automaattisesti yhdisty liberaaliin kansainvälisten suhteiden teoriaan, vaan sitä voidaan käyttää myös konstruktivistisen ja jopa realistisen teorian yhteydessä. Nyen mielestä Kenneth Waltzin neorealistinen käsitys vallasta rajoittuu liiaksi aineellisiin resursseihin, mutta klassinen realismi nojaa laajempaan valtakäsitykseen ideat ja yleisen mielipiteen huomioiden. Nyelle valta tarkoittaa kykyä ”saada aikaan haluamansa tuloksen ja tarvittaessa muuttaa käyttäytymistään niin, että tämä tapahtuisi”.88 Nyen mukaan poliittiset tulokset ovat parhaiten saavutettavissa sulauttamalla kovan voiman ja pehmeän vallan elementtejä yhteen älykkääksi vallaksi. Kovalla vallalla valtiot voivat hyödyntää sotilaallista pakottavaa valtaa tai tarjota taloudellisia hyötyjä.89

Toisaalta tavoitteisiin voidaan pyrkiä epäsuorasti ”aineettomien hyödykkeiden” kuten houkuttelevan kulttuurin, innovatiivisen teknologian, uskottavien ja arvostettujen instituutioiden, arvojen ja politiikan kautta. Näillä pyritään saavuttamaan kyky saavuttaa tavoitteita houkuttelevuuden, ei pakotteiden avulla. Tavoite saavutetaan, kun vastaanottavat tahot päätyvät vahvistamaan valtiota, sen ohjausta ja johtamista tai yrittävät matkia heidän kotimaisia tai kansainvälisiä saavutuksia.90 Nyen mukaan suositut urheilulajit voivat olla tärkeässä roolissa viestiessä kansakunnan arvoista ja urheilun kansainvälinen levinneisyys, kulttuuriin keskittyminen ja rauhanomaiset arvot tekevät siitä luonnollisen pehmeän vallan välineen valtioille.91 Tällaisen resurssin voidaan nähdä olevan houkutteleva sellaisille valtioille, joilla on vaikeuksia rakentaa pehmeää valtaa muuta kautta.

Pehmeä valta on myös hieman väärinymmärretty käsite, sillä se ei ole pelkästään kulttuuriin perustuvaa toimintaa. Pehmeän vallan lähteet voidaan jakaa kansainvälisiin ja sisäpolitiisiin lähteisiin. Kansainvälisiä lähteitä ovat kansainvälisten lakien, normien, regiimien ja muiden instituutioiden kunnioittaminen, taloudellinen avoimuus, perusteellinen luottamus yhteistyöhön ja haluttomuus ratkaista ongelmia yksipuolisesti, kansainvälisten sopimusten ja allianssisitoumusten kunnioittaminen, halukkuus uhrata lyhytaikaisia kansallisia etuja osallistuakseen monenvälisiin

88 Nye 2002, 60-76. 89 Nye 2004, 5. 90 Keohane & Nye, 98. 91 Nye 2004, 5.

29 ratkaisuihin globaaliongelmissa. Sisäpoliittisia lähteitä puolestaan ovat kulttuuri (sosiaalinen koheesio, elämänlaatu, liberalismi, mahdollisuus, toleranssi, elämäntapa) ja poliittiset instituutiot (demokratia, konstitutionalismi, liberalismi/pluralismi ja hallinnon tehokas byrokratia).92 Vallan lähteet alleviivaavat neoliberalismin ja konstruktivismin periaatteita, joissa korostuvat reilun pelin säännöt ja legitiimit instituutiot.

Nye kuvaa valtaa kolmiulotteisena shakkipelinä: päällä on yksinapainen sotilaallinen voima, keskellä on moninapaista taloudellista voimaa ja pohjalla valtioiden rajat ylittävät suhteet.93 Koska maailmanjärjestys on muuttunut hegemonisesta yksinapaisuudesta moninapaiseen maailmaan, jossa laaja joukko kansainvälisiä toimijoita valtioiden ulkopuolelta sekä globaalit kysymykset (kuten ilmastonmuutos tai alueellinen turvallisuus) määrittelevät voimavarojen jakautumista hajautetummin kuin ennen, sotilaallisen voiman sijaan pyritään käyttämään muita vallan elementtejä.94 Vallan ja diplomaattisuhteiden kasvava monimutkaisuus ja monimuotoisuus haastavat myös perinteisen käsitteellistämisen, joka monimutkaistaa myös urheilujärjestöjen roolin määrittelyä ja hahmottamista diplomatiakentässä. Tämä on tärkeää, kun pohditaan FIFAn roolia valtioiden välisessä diplomatiassa ja ylipäätään vallan jakautumisessa valtioiden ja ylikansallisten urheiluorganisaatioiden välillä.

Nyen työtä on usein arvosteltu sen lipsuvista käsitteistä ja läpinäkymättömistä teorioista, mikä vaikeuttaa niiden käyttöä tutkimuksessa.95 Kritiikkiä on annettu muun muassa epäselvästä käsityksestä, mitä pehmeä valta todella on ja tarkoitetaanko sillä vain uudenlaista tapaa kansakunnan brändäykseen. Myös pehmeän vallan käsite on nähty sekavana ja ongelmallisena sen osalta, miten tuo valta saavutetaan ja mitkä ovat pehmeän vallan muodot. Käsitettä on pidetty myös liian rakenteellisena tai länsikeskeisenä.96 Tähän kritiikkiin Nye on vastannut alleviivaamalla pehmeän vallan olevan nimenomaan kykyä houkutella, ei vain suostutella tekemään jotain. Kyky houkutella johtaa suostumukseen ja jäljittelyyn, ja jos valtion kulttuuri, arvot tai politiikka ei itsessään ole aidosti houkuttelevaa, pehmeän vallan tehoa ei saavuteta. Pehmeää valtaa ei siis voi saavuttaa hienolla markkinoinnilla, sillä se perustuu uskottavuuteen, joka usein yksinkertaisesta propagandasta puuttuu.97 Positiivista imagoa myymällä ei kuitenkaan saavuteta luottamukseen ja uskottavuuteen perustuvia pitkäaikaisia suhteita, jotka ovat edellytys hallituksen tehokkaalle politiikalle98. Näin

92 Gallarotti 2010, 28. 93 Nye 2013, 561. 94 Chung 2011. 95 Grix & Brannagan 2016, 251. 96 Ying Fan 2008; Vuving 2009. 97 Nye 2014; Nye 2004. 98 Nye 2008.

30 voidaankin sanoa, että pehmeä valta kohdistuu enemmän julkiseen diplomatiaan kuin kansakuntien rakentamiseen tai paikkamarkkinointiin.

FIFA ja hegemoninen valta

Ymmärtääkseen FIFAn valta-asemaa urheilumaailmassa ja roolia valtion haastajana vallankäytössä, on avattava hegemonian käsitettä. Kansainvälisessä politiikassa hegemonia on perinteisesti viitannut yhden valtion ylivaltaan kansainvälisessä järjestelmässä. Hegemonia käsitteellistää sotilaallis- taloudellista voimaa ja voiman nähdään jakautuvan suurvaltojen eli kansainvälisten järjestelmien napojen välillä.99 Gramscilainen hegemoniakäsitys muokkaa tätä käsitystä huomioimalla poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen ylivallan lisäksi myös älyllisen ja ideologisen ulottuvuuden.100 Hegemoninen valta muodostuu siis pakottavan ja suostuttelevan vallan yhdistelmästä, jolloin valta läpäisee yhteiskunnan kokonaan. Hegemoniassa suostumus saavutetaan älyllisen ja moraalisen johtajuuden kautta, pyrkimyksenään saavuttaa konsensus, jolla turvataan valtaapitävien asema.101

Legitiimin konsensuksen syntyminen edellyttää hallittujen suostumusta järjestykseen, mikä puolestaan edellyttää jaettua maailmankuvaa ja arvoja. Koska hallitseva ryhmä ei voi pakottaa muita jakamaan intressejään, sen on otettava huomioon kohteena olevien ryhmien edut ja pyrkimykset. Näin ollen hallitsevan ryhmän on nivellettävä muiden ryhmien intressit osaksi omiaan ideologisen kamppailun keinoin, tästä esimerkkinä toimii FIFAn ”jalkapalloperheeseen” perustuva retoriikka.102 John Agnwen tulkinta hegemoniasta pohjaa gramscilaiseen käsitykseen ja sisältää ajatuksen jaetusta ideologiasta: taivuttelun, vakuuttelun ja pakottamisen kautta saadaan kohde uskomaan, että he jakavat saman ajatuksen. Hegemonia edustaa tavoitteiden, instituutioiden ja kansojen sitomista yhteen vallassa olevien toimijoiden asemasta syntyvien kulttuuristen normien ympärille.103 Valtaa ei myöskään voi rajata valtioiden muodostamiin koneistoihin, koska valtaa harjoitetaan myös yhteiskunnan ja yhteisön tasoilla.

FIFA on pystynyt hankkimaan jalkapallomaailmassa itselleen hegemonian, jonka avulla se saa sisällyttää tai sulkea pois maita merkittävistä maailmanlaajuisista tapahtumista. MM-kilpailujen järjestettäessä FIFA neuvottelee järjestävän maan kanssa lainsäädännöstä, jonka avulla FIFA saa

99 Heikka 2005, 4-5. 100 Gramsci 1982, 64-70. 101 Gramsci 1971, 57. 102 Gramsci 1971, 180-182; 57-58; Gramsci 1982, 72. 103 Agnew 2005, 2.

31 valtaa järjestävässä maassa. Neuvottelut eivät ole helppoja, sillä valtioiden välillä on huomattavia eroja paitsi lainsäädännössä, myös arvoissa. FIFAn hegemoninen valta määritellään yhteistyösopimuksessa, joka edellyttää FIFAn sääntöjen ja arvojen hyväksymistä – vaikka ne olisivat ristiriidassa valtion omien arvojen kanssa.104 Hyvä esimerkki on Qatar ja sen tiukka alkoholilaki; islamilaiset arvot ovat ristiriidassa julkisen alkoholin käytön kanssa, sillä valtion lain mukaan alkoholia ei saisi myydä tai tarjota muslimeille. Tästä huolimatta Qatar sallii alkoholin myynnin fanialueilla MM-kilpailujen aikana, tarkoituksena on kuitenkin pitää alkoholi poissa muslimeilta. Mielenkiintoista tulevaisuuden kannalta on, miten FIFA aikoo suojella sponsoreidensa mainosoikeuksia vuoden 2022 kilpailuissa, kun valtion omat lait rajoittavat tuotteiden käyttöä. MM- kilpailut ovat megatapahtuma, jonka järjestäjän oletetaan käyttäytyvän ”länsimaisesti”, vaikka valtion kulttuuri, lait ja tavat olisivat erilaisia.105 Näin perustavanlaatuinen vallankäyttö osoittaa FIFAn olevan kansalaisjärjestönä merkittävä valtion haastaja kansainvälisessä järjestelmässä. FIFAn hegemoniaa vahvistaa myös esimerkiksi Euroopan neuvosto, joka tukee urheiluorganisaatioiden itsenäistä päätösvaltaa ja oikeuksia organisoida toimintansa parhaaksi katsomallaan tavalla.106

2.4. Diplomatia

Diplomatia ja sen eri muodot ovat tämän tutkielman ytimessä, sillä jalkapallon MM-kilpailujen merkittävin vaikutusmahdollisuus piilee juuri ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Erityisesti julkisuusdiplomatian yhdistyminen pehmeään valtaan ja maabrändin rakentamiseen on mielenkiintoista myös urheiludiplomatian kannalta, joten on tärkeää ymmärtää näiden käsitteiden yhteys toisiinsa myös jalkapallon MM-kilpailujen kontekstissa.

Diplomatia on poliittista toimintaa, joka taidokkaasti toteutettuna ja hyvin resursoituna on merkittävä osa vallankäyttöä. Diplomatian pääasiallisena tarkoituksena on edistää valtioiden tavoitteita ulkopolitiikassa. Berridgen (2015) mukaan diplomatia mahdollistaa valtioiden ulkopolitiikan ilman voimankäyttöä tai kansainväliseen oikeuden käyttöä ja tämä saavutetaan yleensä ammattimaisten diplomaattisten toimijoiden käymän kommunikaation avulla, jolla pyritään turvaamaan sopimukset. Diplomatiaan sisältyy myös kommunikaatiosta erillisiä osia, kuten tiedonkeruuta ja toimijoiden

104 FIFA Standard Cooperation Agreement; Lelyukhin, 2014, 74. 105 Dun, 2014. 101 The Guardian, 8.2.2016. 102. Brannagan & Rookwood, 2016. 106 Jerabek, Ferreira de Andrade & Figueroa 2017.

32 aikeiden selvittämistä.107 Kahdenvälisissä neuvotteluissa diplomatian tehtävänä on valtion omien tavoitteiden toteuttaminen eli kyseessä on prosessi, jonka myötä kaksi tai useampi osapuoli kehittävät sopimuksia toimintansa ohjaamiseksi ja kontrolloimiseksi. Pyrkiessään sopimukseen neuvotteluosapuolet käyttävät taivuttelemiseen erilasia valtakeinoja.108

Diplomatia ei kuitenkaan ainoastaan ole diplomaattisten ammattitoimijoiden tehtävä, sillä diplomatiaa harjoitetaan myös yksityisten henkilöiden kesken poissa valokeilasta ja diplomatian harjoittamiseen on tarjolla monenlaisia kanavia. Pelkästään neuvottelujen lisäksi tiedustelulla on merkittävä rooli diplomatiassa ja konsulaatit ja suurlähetystöt lisäävät valtioiden yhteistyötä. Konferenssit ja huippukokoukset ovat hyviä tilaisuuksia diplomatialle ja omana kenttänään toimii julkisuusdiplomatia sekä taloudellinen ja mainosmainen diplomatia.

Julkisuusdiplomatian juuret löytyvät propagandasta, joka tarkoittaa julkisten asenteiden manipulointia massamedian kautta poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Propagandalla on usein kielteinen kaiku terminä historiansa vuoksi, joten siitä voidaan puhua valkoisena tai mustana propagandana, riippuen sen rehellisyydestä, aikavälistä ja asiakeskeisyydestä. Valkoisesta, niin sanotusti rehellisemmästä propagandasta käytetään nimitystä julkisuusdiplomatia.109 Termi otettiin käyttöön 1965 entisen Yhdysvaltojen ulkopolitiikan virkailijan Edmund Gullionin käyttämänä ja tuolloin julkisuusdiplomatia oli lähinnä synonyymi avoimelle diplomatialle.110

Julkisuusdiplomatian tarkoituksena on vaikuttaa epäsuorasti hallituksien ohi kansalaisiin, joka liberaaleissa demokratioissa tarkoittaa useampaa kohderyhmää kuin vain vaikutusvaltainen eliitti. 111 Propagandan levitysmahdollisuuksia on useita alkaen printtimediasta ja valokuvista, radiosta, satelliittitelevisiosta internetin ja sosiaalisen median alustoihin, ja sama pätee myös julkisuusdiplomatian kanaviin. Käytäntöjen laajeneminen muidenkin toimijoiden käyttöön on saanut valtiot antamaan oman julkisuusdiplomatiansa ulkoministeriöiden käsiin, joiden tarkoituksena on kontrolloida ulospäin suuntautuvaa materiaalia. Ministeriöt tuottavat edustustoille julkista materiaalia julkaistavaksi, tekevät yhteistyötä kirjeenvaihtajien kanssa, tuottavat omia sivustojaan eri kielillä ja ministerit viestivät blogeissa ja sosiaalisen median kanavissa sekä rahoittavat tai auttavat hankkimaan rahoitusta kulttuuriin ja koulutukseen keskittyneille instituuteille, joiden yleisössä usein on

107 Berridge 2015, 1. 108 Hakovirta 2012, 108. 109 Berridge 2015, 198. 110 Berridge 2015, 200. 111 Berridge 2015, 201.

33 tulevaisuuden päätöksentekijöitä ja vaikutusvaltaisia johtajia.112 Esimerkiksi Suomi tuottaa ulkoministeriön johdolla this is Finland-sivustoa usealla eri kielellä sekä lähettää materiaalia edustustojen käyttöön muun muassa printtimuodossa.113

Julkisuusdiplomatia on merkittävä osa urheilun megatapahtumia, sillä järjestävä valtio saa kilpailujen kautta mahdollisuuden harjoittaa julkisuusdiplomatiaa erittäin suuren mediahuomion kautta suuremmassa mittakaavassa kuin normaalisti. Julkisuusdiplomatia voidaan liittää pehmeän vallan käsitteeseen, sillä julkisella diplomatialla pyritään vaikuttamaan kansalaisiin epäsuorin keinoin. Kun puhutaan propagandan tai julkisuusdiplomatian esimerkeistä, nostetaan urheilun puolelta esiin Berliinin olympialaiset vuodelta 1936. Kansallissosialistien hallitsema Saksa pyrki tuolloin tekemään kaikkensa, että valtiosta ulospäin välittyvä kuva olisi mahdollisimman hyvä. Saksalaiset rakensivat mahtipontisia stadioneita ja infrastruktuuria kilpailuja varten, käytössä oli myös aikansa viimeisintä teknologiaa. Saksa ja Berliini koristeltiin olympialaisten ja natsilippujen tunnuksilla ja berliiniläisiä kehotettiin hymyilemään ja olemaan ystävällisiä vieraille. Hyvin organisoitu tapahtuma toimi kuten haluttiin ja ulkomaalaiset toimittajat kirjoittivat kotimaihinsa kuinka hyvinvoiva, onnellinen, vieraanvarainen ja rauhallinen maa Saksa oli.114 Luonnollisesti kisavieraille näytettiin vain se osa mitä heidän haluttiin näkevän ja peitettiin kaikki sellainen, mistä Saksaa olisi voinut epäillä. Münchenin olympialaiset 1972 puolestaan järjestettiin Länsi-Saksassa nimenomaan kansainvälisen luottamuksen ja globaalin sovittelun hengessä. Viestin lähettäminen oli pääasiallinen syy sille, että kilpailut järjestettiin juuri Münchenissä.115 Julkisuusdiplomatiaan ja maakuvatyöhön liittyy vahvasti pehmeän vallan elementtejä ja siksi myös urheilun megatapahtumat linkittyvät vahvasti julkisuusdiplomatiaan.

Urheiludiplomatia

Urheiludiplomatia on diplomatian ja urheilun tutkimuksen tuottama hybridi valtioiden väliseen kanssakäymiseen. Urheilu on yksi diplomatian ja poliittisten käytäntöjen keino, jolla käynnistetään erilaisia poliittisia toimia, ja se on usein osa suurempaa poliittista strategiaa.116 Diplomatian tutkimuksessa urheilu on noussut jäänmurtajaksi valtioiden välillä, esimerkiksi 1970-luvun alussa Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä puhuttiin ”Ping Pong diplomatiasta”, kun maiden välisiä viileitä

112 Berridge 2015, 202-203. 113 Suomen ulkoministeriö, 2020. 114 Kobierecki 2013, 63. 115 Kobierecki 2013, 64. 116 Houlihan 1994, 209.

34 suhteita liennytettiin pöytätennisottelun avulla ja tapauksesta muodostui yksi urheiludiplomatian esimerkkitapaus. Kylmä sota ohjasi myös jalkapallon MM-kilpailuja Länsi-Saksassa vuonna 1974. Chilen oli tarkoitus kohdata kotiottelussaan Neuvostoliitto, mutta Neuvostoliitto luopui paikan tavoittelusta poliittisista syistä. Näin se osoitti vastustuksensa demokraattisesti valitun ja Moskovassa suosiossa olleen vasemmistolaispresidentti Salvador Allenden väkivaltaista syrjäyttämistä kohtaan. Neuvostoliitto oli pyytänyt ottelun siirtoa neutraalille maaperälle, mutta FIFA ei suostunut pyyntöön ja Kremlistä kiellettiin joukkueen matkustaminen Etelä-Amerikkaan.117 Kylmän sodan aikaisista urheilutapahtumista löytyy lukuisia esimerkkejä, jotka tekivät aikansa kansainvälistä politiikkaa merkittävällä tavalla näkyväksi.

Kylmän sodan jälkeen diplomatian tutkimus on suuntautunut valtioiden sijaan sellaisiin toimijoihin, jotka omaavat diplomaattisia ominaisuuksia. Urheilun käyttöä valtiokeskeisen diplomatian tutkimuksessa on vaikeaa toteuttaa lähteiden vuoksi, sillä usein viralliset hallinnon dokumentit ovat saatavilla vasta noin 30 vuotta myöhemmin. Virallisten lähteiden puutteen vuoksi urheiludiplomatiaa on voitu tutkia vain saatavilla olevien julkisten lähteiden, median ja vahvojen toisen käden lähteiden kautta.118 Tutkimuksen vaikeus herättääkin kysymyksen, miten urheilun roolia voidaan arvioida uskottavasti ja osittain selittää urheiludiplomatian tutkimuksen pienuutta myös kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa.

Ongelmaksi diplomatian tutkimuksessa on nähty paitsi aineiston saaminen virallisista lähteistä, myös diplomaattisten termien sekavuuteen. Steve Jacksonin mukaan urheiludiplomatian termit ovat sekä ”vakavia että tärkeitä, mutta eri aikakausina merkityksettömiä ja triviaaleja”, ja siksi tulisi erotella kirjallisuuteen kaksi eri lähtökohtaa: urheilu diplomatiana ja urheilun diplomatia. Ensimmäinen termi tarkoittaa urheiluihmisten eli kaikkien urheilun parissa toimivien henkilöiden sekä itse urheilijoiden edistämää diplomaattista viestiä.119 Termeistä jälkimmäinen, urheilun diplomatia, tarkoittaa sitä, kun hallitukset tietoisesti käyttävät urheilua välineenä kiinnittääkseen mielenkiinnon laajempaan diplomatiaan.120 Esimerkiksi konfliktiherkät valtiot pelaavat ystävyysottelun ja laajentavat yhteistyötään sen avulla, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan ”Ping Pong” diplomatiassa toimittiin pelaamalla pöytätennisotteluita valtioiden välillä. Tai kuten Bosnia-Hertsegovinan hallitus käytti kansainvälistä olympiakomiteaa osana strategiaansa saadakseen kansainvälisen tunnustuksen

117 Wernicke 2018, 178-179. 118 Postlethwaite & Grix 2016, 295-297. 119 Murray 2014, 1100; Postlethwaite & Grix 2016, 297. 120 Postlethwaite & Grix 2016, 297.

35 ja sitä kautta vauhtia laajemman kansainvälisen yhteisön tunnustuksen saamiseen. Tämä tapaus on yhdenmukainen perinteisemmän valtiokeskeisen diplomaattiteorian kanssa, jossa kansallisvaltio nähdään pääasiallisena toimijana.121

Urheiludiplomatian kirjallisuudessa tapahtunut käänne valtiotoimijoiden keskeisyydestä kohti ei- valtiollisten toimijoiden perusteiseen tutkimukseen ei merkitse kansallisvaltioiden katoamista, vaan modernin diplomatian kehittymistä niin, etteivät valtiot enää välttämättä ole pääasiallisia toimijoita. Tämä johtuu diplomatian ympäristön muutoksesta, jossa Richard Langhornen mukaan on kyse kylmän sodan päättymisestä, tietovallankumouksesta, lisääntyneistä ja monipuolisista asiantuntijoista, valtioiden määrän kasvusta ja kansallisten etujen hajaantumisesta. Tämä lisää sekä julkisten että yksityisten globaalien instituutioiden ja yksiköiden merkitystä.122

Urheilulla on myös roolinsa rauhan- ja konfliktitutkimuksen kentällä. YK:n yleiskokous on todennut päätöksessään 65/283, että urheilu voi edesauttaa rauhan ja kehityksen etenemistä sekä vahvistaa suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen ilmapiiriä. Yleiskokous suosittelee toimintasuunnitelman laatimista urheiluun ja kehitykseen.123 Urheilua voidaan hyödyntää konfliktinratkaisun lisäksi diplomaattisessa sanktioiden jakamisessa, joka voi näkyä esimerkiksi laajamittaisina boikotteina kansainvälisissä kilpailuissa. Näin kävi muun muassa 1960-luvulla Etelä-Afrikan megatapahtumissa, kun valtion harjoittama apartheid-politiikka aloitti laajamittaisen boikotin ja valtion osallistumisoikeus olympialaisiin evättiin 30 vuodeksi.124 Lisäksi useat maat boikotoivat kesäolympialaisia vuosina 1956 Unkarin kansannousun ja Suezin kriisin sekä 1980 Neuvostoliiton Afganistanin sodan vuoksi. 1984 nähtiin vastaboikotti vuoden 1980 boikotin vuoksi, joten kansainvälisen politiikan tapahtumat ovat aina olleet vahvasti läsnä olympialaisissa.

Urheilun megatapahtumien hyödyntäminen osana valtioiden pehmeän vallan strategiaa

Megatapahtumia valtiot käyttävät diplomaattisina välineinä nostaakseen valtion kansainvälistä arvovaltaa, parantaakseen pilaantuvaa imagoa ja lisätäkseen todennäköisyyttä, että valtio hyväksytään maailmanlaajuisesti, ikään kuin osaksi yhteisöä. Suurin osa hallituksista näkee urheilun megatapahtumat osana laajempaa diplomatiakehystä ja luonteensa vuoksi tapahtumat laajenevat

121 Postlethwaite & Grix 2016, 297. 122 Langhorne 2005, 331. 123 YK 2011, 65/283: we underline that sports can foster peace and development and can contribute to an atmosphere of tolerance and understanding, and we encourage discussions in the General Assembly for proposals leading to a plan of action on sport and development.” Suomennos oma. 124 Levermore & Budd 2004, 3.

36 kaikille osa-aluille, joita pidetään tärkeinä pehmeän vallan tuottamisessa. Pehmeän vallan teoria toimiikin parhaiten käsiteellisenä kehyksenä, jonka avulla voidaan ymmärtää valtioiden pehmeän vallan strategiaa paremmin.125

Megatapahtumien tutkimus on osoittanut, että useimmissa tapauksissa onnistuneen megatapahtuman järjestäjämaa hankkii itselleen pehmeää valtaa, joka voi tehdä valtion kulttuurin ja poliittiset arvot houkuttelevammaksi muille kohottaen samalla järjestäjämaan imagoa kansainvälisesti keskeisenä toimijana. Urheilu ei siis ole ainoastaan kapea, yhteen kulttuurin alaan erikoistunut instituutio, vaan pikemminkin erittäin tärkeä ulkopolitiikan väline.126 Kansainvälinen urheilumenestys, oli se sitten urheilijan menestys kilpailussa tai megatapahtuman onnistunut järjestäminen, tarjoaa valtioille täydellisen mahdollisuuden houkutella arvoilla ja kulttuurilla toisia valtioita haluamaan sen mitä he tekevät heijastamalla tiettyjä kuvia, periaatteita, saavutuksia ja visioita ulkomaiselle yleisölle.127

Grix ja Brannagan (2016) muodostivat pehmeän vallan ”ideaalityypin” ja mallinsivat sen pehmeän vallan resursseja kuvaavaksi ”paketiksi”. Kaikki osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja ne yhdessä tuottavat pehmeää valtaa. Kategoriat on jaoteltu seuraavasti:

1. Kulttuuri: kieli, urheilu, taide, perinteet, koulutus, uskonto, ruokakulttuuri, monimuotoisuus, arvot ja moraalit. 2. Turismi: eksoottisuus, liikenne, vapaa-ajan turismi, kulttuurinen turismi, sosiaalinen turismi, liiketaloudellinen turismi ja urheiluturismi. 3. Brändäys: ainutlaatuisuus, liikevaihto ja kauppa, kansallinen identiteetti, kulttuuri, hallinto, vientituotteet, investointi, turismi ja urheilutapahtumat. 4. Diplomatia: kahdenväliset sopimukset, monitahoiset sopimukset, ideologiat, instituutiot, politiikat, sosiaalinen hyvinvointi, kansalliset intressit ja urheilutapahtumat.128

Urheilun megatapahtumat kuuluvat selvästi kulttuuriseen kategoriaan, jonka tarkoituksena on usein parantaa valtion maailmanlaajuista asemaa ja sillä on keskeinen merkitys valtion tekemisessä houkuttelevammaksi muille. Turismi, brändäys ja diplomatia ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa ja niiden tarkoituksena on houkutella ihmisiä muista maista valtioon, tuoda liiketoimintaa turisteille ja

125 Grix & Brannagan 2016, 252. 126 Grix 2014, 1095; Grix & Brannagan 2016, 255. 127 Chien-Yu, Ping-Chao & Hui-Fang 2008. 128 Grix & Brannagan 2016, 260.

37 teollisuuteen ja tyytyväiset turistit voivat toimia viestinvälittäjinä palatessaan kotiin. Brändäyksessä huomioidaan matkailu ja kulttuuri, pyrkimyksenään ”myydä” maata muille valtioille ja tarkoituksena on yrittää saada arvovaltaa maailmanlaajuisesti. Diplomatia taas on laaja resurssi, joka edellyttää muodollisia valtioiden välisiä suhteita, mutta kattaa myös joukon sellaisia ei-valtiollisia toimijoita, jotka ovat mukana diplomaattisissa suhteissa. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi kansainvälinen olympiakomitea tai FIFA.129

Talous on resurssina suoraviivainen: valtiot käyttävät kaikkia näitä resursseja lisätäkseen maailmanlaajuista kauppaa ja kasvattaakseen omaa talouttaan. Tämä voi edellyttää uusien markkinoiden löytämistä ja tässä suhteessa urheilun megatapahtumat ovat hyödyllisiä lähettämään signaalin, että valtiolla on riittävästi tarvittavaa infrastruktuuria ja logistista asiantuntemusta korkeimman mahdollisen liiketoiminnan harjoittamiseksi. Usein jo itse urheilupaikkojen rakentaminen johtaa laajoihin inhimillisen pääoman virtauksiin valtioiden välillä.130 Rakennuttamisen ja pääomavirtojen synkkä puoli löytyy kuitenkin työntekijöiden kohtaamista ihmisoikeusrikkomuksista ja valtavien stadioneiden kertakäyttöisyydestä, mikä voi osaltaan heikentää järjestävän maan imagoa ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.

Nämä kaikki resurssit yhdistettynä muodostavat alueen, joilla valtiot yrittävät hankkia itselleen pehmeää valtaa. Urheilun megatapahtumat voivat käynnistää matkailun, vaikuttaa diplomaattisuhteisiin ja kauppaan ja lopulta menestys näissä kategorioissa voi tulla osaksi maan brändäystä. Urheilun megatapahtumat myös ”pakottavat” fanit liikkumaan ja käymään sellaisissakin paikoissa, joissa he eivät muuten kävisi. Tämä voi johtaa toistuviin käynteihin ja mahdollistaa kerrannaisvaikutuksen, kun fanit kertovat kokemuksistaan kotimaassaan.131 Urheilun megatapahtumat tarjoavat myös mahdollisuuden valtioiden välisen solidaarisuuden osoittamiseen, mutta myös erimielisyyteen, johon palaan myöhemmin käsitellessäni Englannin poliittisen eliitin osallistumista jalkapallon MM-kilpailuihin 2018.

Chris Arning (2013) tarkasteli kesäolympialaisten avajaisia semioottisen analyysin avulla ja havaitsi, että erityisesti megatapahtumien avajaiset näyttäytyvät hyvänä tilaisuutena hyödyntää pehmeän vallankäyttöön. Avajaisissa usein on tarkoituksena esitellä laajalle yleisölle paitsi olympialaisten tunnelman mukainen tervehdys niin myös aidosti ainutlaatuinen kuva järjestävästä valtiosta ja

129 Grix & Brannagan 2016, 260. 130 Grix & Brannagan 2016, 261. 131 Grix & Brannagan 2016, 261.

38 kansasta.132 Avajaiset ovat suuria spektaakkeleita, jotka sisältävät monimutkaista viestinnällistä ja semioottista sisältöä. Arning nostaa esiin kuusi toistuvaa teemaa, jotka ilmentävät pehmeän vallankäyttöä avajaisissa.

Megatapahtumien avajaisissa perinteisesti marssitaan valtioiden lippujen kanssa, olympialaisissa marssijat muodostuvat eri maiden joukkueen urheilijoista ja jalkapallon MM-kilpailuissa marssin muodostavat muut pienemmät kokoonpanot, kun valtioiden lippuja tuodaan kentälle. Marssiminen viittaa puolustusvoimien tapaan liikkua ja organisoida joukkoja, ja usein sotilasmarssit noudattavat samanlaista kaavaa. Urheilun megatapahtumissa marssiminen viestii voimasta ja kyvystä hyödyntää resursseja, vaikka itse viesti on ystävällinen. Esimerkiksi Pekingin olympialaisissa 2008 koreografia oli erityisen tiukasti kontrolloitu, minkä omalta osaltaan haluttiin kertovan kiinalaisesta sotilaskurista.133 Toisena voidaan mainita teknologia, sillä järjestävät valtiot ja kaupungit pyrkivät avajaisissa todistamaan teknologista suorituskykyään ja erityisesti valaistuksesta pyritään toteuttamaan varsin näyttävä.134

Kolmanneksi voidaan mainita yksi tärkeimmistä pehmeän voiman elementeistä eli symbolit. Symbolinen manipulointi, joka osoittaa järjestäjän älykkyyttä ja visuaalista terävyyttä voidaan pitää keinona osoittaa nerokkuutta ja viihdyttää yleisöä. Osittain symboliikkaan liittyy myös neljäs teema eli pehmeä valta visuaalisen lumouksen kautta. Avajaisten tarkoituksena on lisätä lähentymistä ja vähentää negatiivisuutta pehmeyden ja empatian retoriikan kautta. Pehmeät, rauhoittavat signaalit kuten ilmapallot ja kukat ovat kaikkialla läsnä.135 Viidentenä teemana voidaan mainita leikkisä hulluttelu. Se käsittää tunteen odottamattomasta, vaatimattomasta, lumoavasta viehätysvoimasta. Tarkoituksena on antaa valtiosta kuva myös kepeänä, helposti lähestyttävänä kohteena. Usein tätä manipulaatiota esiintyy maskottien ja pienten lasten esittämänä, esimerkiksi Pekingin olympialaisten avajaisia arvosteltiin tämän kaltaisen pehmeyden puuttumisesta.136 Kuudentena teemana Arning esittää musikaalisen suuruuden, jolla voidaan vaikuttaa tunteisiin. Lisäksi tietyillä musiikkikappaleilla on symbolinen merkitys konnotatiivisten linkkien ja keskeisyyden kautta identiteetin rakentamisessa, joita ne voivat muodostaa tietyssä kuuntelijaryhmässä, esimerkkinä

132 Arning 2013, 523. 133 Arning 2013, 527. 134 Arning 2013, 528. 135 Arning 2013, 530. 136 Arning 2013, 532.

39 Olympia-hymni. Musiikin käyttö on esimerkki sellaisista ikoneista ja symboleista, joiden yhdistäminen toisiinsa tuottaa yleisöön vetoavia tunteita.137

Vaikka Arningin tutkimus keskittyi olympialaisiin, samanlainen pyrkimys on myös MM-kilpailujen avajaisilla, jotka ovat usein mittava mediaspektaakkeli, täynnä valtion tuottamaa haluttua maakuvamateriaalia. Avajaisseremoniat ovat kerronnallisia kokonaisuuksia, joissa yhdistellään kisaisännän ainutlaatuiseksi ymmärrettyä kulttuuria, edistetään turismia, taloutta ja poliittisia ideologioita. Avajaisissa isäntämaa osoittaa asemansa ja kyvykkyytensä muiden valtioiden joukossa, mikä on tuttua myös muista yhteyksistä, kuten sotilasparaateista.138 Samalla avajaisseremonian rooli suhteessa päätösseremoniaan on suurempi, koska avajaisten ideana on antaa paras mahdollinen ensivaikutelma järjestävästä maasta ja sen kulttuurista.

Pehmeä valta ei rajoitu ainoastaan avajaisiin, vaan koko kilpailujen ajan esillä oleviin kaupunkeihin ja järjestävään maahan. Medianäkyvyys on syynä siihen, että kokonaisia kaupunkialueita rakennetaan uudelleen ja muokataan edustuskelpoisiksi turisteja ja mediaa ajatellen. Tämä ei koske ainoastaan rakennuksia, vaan myös paikallista väestöä ja heidän käyttäytymistään kilpailujen aikana. Kaikkia kilpailuja koskevat samat perustelut: mediahuomio, talouskasvu, kilpailukyky, työpaikkojen lisääntyminen, kaikkia kansalaisia hyödyttävä infrastruktuurin kehittyminen ja kansallisen itsetunnon kohentuminen.139 Ongelmaksi usein muodostuukin se, etteivät nämä puheet ja perustelut riitä ottamaan huomioon alueiden taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia erityispiirteitä riittävästi huomioon.

Thompsonin ja Arselin (2004) käsite bränditila auttaa avaamaan FIFAn ja kilpailut järjestävän valtion välistä suhdetta maakuvan rakentamisessa. Tuottaakseen haluttua audiovisuaalista materiaalia, kisaisäntä ja FIFA kohdistavat turistien ja televisiokameroiden katseet kohti haluttuja symboleja ja rakennelmia. Nämä onnistuvat erikseen tuotetuilla kaupunkitiloilla, jotka ovat rajattuja ja erityisen valvottuja. Kilpailuja edeltävät kehityshankkeet keskittyvät usein näiden alueiden yhteyteen, luonnollisesti, että ne myös näkyvät kilpailujen aikana yleisölle.140 Kaupunkitilojen kokonaisvaltainen brändääminen johtaa väistämättä sosiaaliseen ulos sulkemiseen.141 Paikat rakentuvat moninaisista ominaisuuksista sisältäen myös ristiriitoja, konflikteja ja epätasa-arvoisia

137 Arning 2013, 533. 138 Arning 2013. 139 Kolamo 2014, 115; Jerabek ym. 2017. 140 Kolamo 2014, 119; Thompson & Arsel 2004. 141 Kolamo 2014, 121; Mayes 2008.

40 sosiaalisia suhteita erilaisten identiteettien myötä, mikä aiheuttaa sen, että valta-asetelmien perspektiivistä tarkastellen brändäämisen rakentaminen näyttää eettisesti äärimmäisen ongelmalliselta.142 FIFA yhteistyökumppaneineen on kehittänyt MM-kilpailuista tuotteen, jossa ideaalifani voi kuluttaa tavaroita, palveluita ja Fan Fest-tyyppisiä tiloja, jolloin fani voi ikään kuin ostaa itsensä osaksi turnauksen ja maabrändin kannattajia.143 Tim Cresswellin (1996) esittää, että erilaiset paikkoihin epäsopivat symbolit ja ryhmät paljastavat tehokkaasti erilaisiin tiloihin liittyviä valta-asetelmia ja normeja.144 FIFAlle ei-toivottuja faneja ovat paitsi rasistiset ja vähävaraiset sekä huligaanit, mutta myös ”väärien” yhtiöiden tunnuksia kantaneet kannattajat, jotka FIFAlle näyttäytyvät väijytysmarkkinoinnin edustajina.145 Myös katukuvassa tämä tarkoittaa huono- osaisempien ”siivoamista” pois sellaisista tiloista, joihin nämä ihmiset eivät sopineet ajatellessa idealisoitua turnaus– ja paikkabrändikonseptia.146

Kansainvälinen politiikka ymmärretään perinteisesti valtioiden väliseksi politiikaksi ja tämän vuoksi tässä tutkielmassa MM-kilpailuja tarkastellaan ensisijaisesti valtioiden ulkopolitiikan keinona. Kansainvälisten organisaatioiden ja yhtiöiden, eli FIFAn ja sen kumppaneiden, rooli kuitenkin korostuu valtioiden vallan haastajana, sillä FIFAn hegemoninen asema asettaa sen universaaleilla säännöillään valtioiden lainsäädäntöäkin korkeammaksi toimijaksi. Myöhemmin analyysissa otetaan näiden toimijoiden lisäksi esille myös yksilöiden valtapyrkimykset MM-kilpailuissa.

Kysymys vallasta liittyy keskeisesti siihen miksi valtiot haluavat järjestää jalkapallon MM-kilpailuja ja mitä ne pyrkivät sillä saavuttamaan, sillä itsessään ilman valtioiden politiikkaa (hallituksien ja urheiluinstituutioiden yhteinen intressi osallistua ja järjestää kilpailuja sekä olla osa kansainvälistä organisaatiota) kilpailut eivät omaa valtapotentiaalia. Valta käsitetään tämän tutkielman näkökulmasta valtioiden potentiaalina ajaa intressejään kansainvälisessä politiikassa. Hakovirran viiden kohdan listaus valtion ulkopolitiikan pääasiallisista vaikutusreiteistä auttaa selkeyttämään analyysia siitä, millä tavoin valtiot käyttävät MM-kilpailuja hyödykseen saavuttaakseen vaikutusvaltaa ja sitä kautta ajamaan intressejään kansainvälisessä politiikassa. Hyödyntäessään MM-kilpailuja pyrkimyksissään toimijat käyttävät valtaa vuorovaikutuksessa toisiin toimijoihin ja tätä hahmotetaan Barnettin ja Duvallin vallan muodoilla. Pehmeän vallan käsite on myös erittäin tärkeässä osassa ja kilpailut järjestävä valtio käyttää sitä esimerkiksi tapahtuman avajaisissa, joten

142 Massey 2005. 143 Kolamo 2014, 146. 144 Cresswell 1996. 145 Kolamo 2014, 155-156; Jerabek ym. 2017. 146 Bahadur 2011, 260.

41 Arningin analyysi sekä Grix & Brannaganin mallinnus urheilun megatapahtumien hyödyntämisessä osana pehmeän vallan strategiaa on hyödyllinen sovellus myös tämän tutkielman analyysin kannalta.147

147 Hakovirta 2012; Arning 2013; Grix & Brannagan 2016.

42 3. Tutkielman menetelmä ja aineisto

Tutkielman tutkimusmenetelmänä toimii tapaustutkimus ja sitä tukevana analyysimenetelmänä sisällönanalyysi. Jalkapallon MM-kilpailut ovat aiheena niin laaja, että yksittäisten kilpailujen tutkiminen tapaustutkimuksen keinoin antaa paremmin mahdollisuuksia käsitellä aiheita pro gradu - tutkielman mittaisessa työssä. Lisäksi sovellettu analyysimenetelmä sisällöntutkimus joustaa aineiston monipuolisuuden kanssa siten, että analyysia voidaan rakentaa laajastakin aineistosta. Toisaalta MM-kilpailujen toistuvuus antaa mahdollisuuden testata tutkielman toistettavuutta myös muiden kuin Venäjän järjestämien MM-kilpailujen kohdalla.

3.1. Tapaustutkimus

Tapaustutkimus valikoitui laadullisista tutkimusmenetelmistä sen joustavuuden vuoksi ja toisaalta siksi, että jalkapallon MM-kilpailut ovat laaja kokonaisuus ja niiden analysoimiseksi on mielekästä rajata tutkimus pienempään osa-alueeseen, tässä tapauksessa yhteen tapaukseen eli vuoden 2018 Venäjän MM-kilpailuihin. MM-kilpailut ovat konseptina hyvin samankaltainen kokonaisuus, joka toistuu suurin piirtein samalla kaavalla neljän vuoden välein. Tapaukseksi valikoituivat juuri nämä kilpailut siitä syystä, että tapaus on vielä tätä tutkielmaa tehdessä ajankohdallisesti melko tuore ja siitä on vähän aiempaa tutkimusta. Lisäksi Venäjän kansainvälispoliittisesti haastava tilanne ja ennennäkemättömän kalliit MM-kilpailut muodostivat tutkimukselle mielenkiintoisen lähtökohdan. Tapaustutkimus on ennemmin lähestymistapa kuin aineistonkeruu- tai analyysimenetelmä, joten se vaatii täydentäväksi menetelmäksi toisen menetelmän, joka tässä tapauksessa on sisällönanalyysi.

Yhteiskuntatieteellinen tapaustutkimus tutkii ilmiöitä, jotka määräytyvät kriteerien, esimerkiksi tietyn ajan tai paikan mukaan. Erikssonin & Koistisen mukaan aineistona käytetään monista lähteistä kerättyä empiirisesti rikasta ja yksityiskohtaista tietoa.148 Tutkimusmenetelmänä toimivalla tapaustutkimuksella pyritään empiirisen tutkimuksen kautta ymmärtämään yhtä tai pientä joukkoa tapauksia tai ilmiöitä.149 Eksploratiiviselle tutkimukselle tyypillisesti tässäkin tutkielmassa aineiston tarkastelu antoi viitteitä siitä, millaista tutkimusmenetelmää tulisi käyttää ja mielenkiintoisimmat kysymykset löytyivät syvällisen aineistoon perehtymisen jälkeen.

Tapaustutkimuksessa tapauksen valinta on kriittinen vaihe ja on erilaisia käsityksiä siitä, mikä voi olla ’tapaus’, mutta tärkeintä on, että tapauksen rajaaminen kontekstista onnistuu edes jollakin

148 Eriksson & Koistinen 2005, 4. 149 Ragin 2000, 64-87.

43 mielekkäällä tavalla.150 Tapauksia voi myös olla useita, mutta niiden välillä oleva yhteys täytyy pystyä perustelemaan hyvin. Tutkijan oma positio on siis merkittävä, sillä tutkija itse määrittelee tapauksen ja perustelee, miksi juuri tämä tapa määritellä jokin tapaus on hyödyllinen. Esimerkiksi Venäjän MM-kilpailut tapahtuivat selkeänä ajanjaksona, mikä helpottaa määrittelyä. Konteksti myös muovaa tapausta ja tapaus muovaa kontekstia, mutta konteksti muodostuu tapaukseen läheisesti liittyvistä toimijoista ja toiminnoista eli tekevät tapauksesta merkityksellisen.151

Stake (1995) on eritellyt tapaustutkimuksen erilaisia tyyppejä. Arvokas on kyseessä silloin, kun halutaan erityisesti keskittyä tiettyyn, ainutlaatuiseen tapaukseen ja ymmärtää sitä mahdollisimman hyvin. Välineellinen tapaustutkimus puolestaan tarkoittaa tutkimuksella olevan välineellistä merkitystä, eli sen avulla yritetään ymmärtää jotakin laajempaa kokonaisuutta, ei vain kyseistä tapausta. Tapauksesta muodostuu merkittävä yleisten teemojen tai teorian kehittämisen kannalta, esimerkiksi tämän tutkielman MM-kilpailut ovat merkittäviä sen teorian kehittämiseksi, että urheilulla on roolinsa kansainvälisessä politiikassa. Kollektiivinen tapaustutkimus puolestaan syntyy useista tapauksista ja relevanttia on yksittäisten tapauksien välinen koordinaatio tai niiden rinnastettavuus.152

Tässä tutkielmassa tapaukseksi on määritelty 14.6. – 15.7.2018 Venäjällä järjestetyt jalkapallon MM- kilpailut. Vaikka MM-kilpailut ovat itsessään samanlaisena konseptina toistuva tapahtuma ja muodostuu helposti tapaukseksi, keskittyminen tietyn vuoden kilpailuihin vaatii lisäksi aikarajauksen, joka erottaa kilpailut toisistaan ja rajaa juuri tutkimuksen kohteena olevat kilpailut omaksi tapaukseksi. Tapauksen konteksti rakentuu toimijoiden eli osallistuvien valtioiden, niiden maajoukkueiden, järjestävän valtion, kaupallisten toimijoiden ja jalkapalloliitto FIFAn kautta niin, että tarkastelun alla ovat kansainväliseen jalkapalloon (tarkoittaa lähinnä maajoukkueurheilua) liittyvät kansainvälisen politiikan elementit. Koska jalkapallon MM-kilpailut ovat itsessään hyvin samankaltaista rakennetta noudattava toistuva tapahtuma, voidaan tätä tapaustutkimusta pitää välineellisenä tapaustutkimuksena, sillä tarkoituksena on ymmärtää laajempaa kokonaisuutta yksittäisen tapauksen avulla. Toisaalta näin ollen myös kollektiivisen tapaustutkimuksen mahdollisuus on olemassa rinnastettavuuden perustein, mutta johtuen järjestävien valtioiden mahdollisesti suuristakin eroista, näyttäytyy tässä kohtaa mielekkäänä vaihtoehtona välineellinen tapaustutkimus.

150 Eriksson & Koistinen 2005, 5. 151 Eriksson & Koistinen 2005, 6-7. 152 Stake 1995, 3-5.

44 Jako intensiivisen ja ekstensiivisen tapaustutkimuksen välille muodostuu tutkittavien tapauksien määrästä. Eriksson & Koistinen (2005) toteavat, että ensimmäisenä mainittu keskittyy juuri siihen yhteen ainutlaatuiseen tapaukseen ja ekstensiivinen tapaustutkimus puolestaan on kuvaavampi esim. kollektiiviselle tapaustutkimukselle, jossa haetaan ilmiöiden ja prosessien yhteisiä ominaisuuksia ja muodostetaan yleisiä malleja.153 Tässä tutkielmassa toteutettava tapaustutkimus täyttää intensiivisen tapaustutkimuksen tunnusmerkit keskittyessään tutkielman pituuden raameissa yhteen tapaukseen, jota pyrittiin tutkimaan monipuolisesti huomioiden historialliset, sosiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset ja fyysiset ympäristöt. Pyrkimyksenä on löytää juuri tämän tapauksen kiinnostavat kysymykset ja tapausta koskevat yleistykset puolestaan jätetään vähemmälle huomiolle. Intensiiviselle tapaustutkimukselle ominaista on, että tutkija ikään kuin rakentaa tapauksen tutkimusraportissaan olemalla aktiivinen tulkitsija ja päättäessään tapauksen kiinnostavat asiat omilla valinnoillaan ja perustelluilla kriteereillä.154 Tämä toteutui myös tässä tutkielmassa, sillä aktiivinen tulkinta tarkoitti kiinnostavien asioiden valintaa perustuen omaan käsitykseen kansainvälisestä politiikasta ja siihen liittyvistä merkittävistä asioista.

Tapaustutkimuksessa, jossa kehitetään teoriaa, tutkimuksen lähtökohtana on muotoilla tutkimuskysymys ja määritellä mahdollisesti tutkimuksen kannalta keskeisiä muuttujia. Seuraavaksi valitaan tapaus ja kerätään tapaukseen liittyvä aineisto, jota analysoimalla pyritään luomaan hypoteesi.155 Tutkielmassa toimitaan juuri teoriaa kehittävästä näkökulmasta, sillä pyrkimyksenä on osoittaa jalkapallon MM-kilpailujen merkitys osana kansainvälistä politiikkaa ja näin täydentää olemassa olevaa käsitystä siitä, että urheilu on merkittävä osa ulkopolitiikan keinovalikoimaa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on kiinnittää huomiota kansainvälisen politiikan toimijoiden roolin muutokseen ja FIFAn rooliin ylikansallisena toimijana. Tapaustutkimusta pidetään usein eksploratiivisena ja uutta kehittävänä tutkimuksena, joten tämäkin tutkielma voi toimia ikään kuin esitutkimuksena laajempaa kokonaisuutta varten, jonka tarkoituksena on tuottaa lopulta laajempiakin yleistyksiä kuvattavista käytännöistä ja FIFAn poliittisista rakenteista.

Tapaustutkimus voidaan jakaa kuvailevaan ja selittävään tapaustutkimukseen. Ensimmäinen tarkoittaa, että kuvailun kautta pyritään löytämään kulttuurisia merkityksiä, kun taas selittävän tapaustutkimuksen tarkoituksena on nimensä mukaisesti selittää tapaus ja avata, miksi tapaus on sellainen kuin on.156 Tutkielman lähtökohtana on, ettei juuri tällaista tutkimusta ole aiemmin tehty ja

153 Eriksson & Koistinen 2005, 17. 154 Eriksson & Koistinen 2005, 19. 155 Eriksson & Koistinen 2005, 19. 156 Eriksson & Koistinen 2005, 11-13.

45 tutkielma hahmottelee kansainvälisen politiikan tutkimuskentälle hieman vieraampaa tutkimuskohdetta eli urheilua kansainvälisen politiikan teorian kautta ja siksi teorian lähdekirjallisuus koostuu hyvin perustavanlaatuisista klassikkoteoksista. Kuvailevan tapaustutkimuksen avulla pystytään kuvailemaan tutkimuskohdetta tarkasti, mikä puolestaan helpottaa jatkotutkimuksen toteuttamista.

Toisaalta urheilun ja kansainvälisen politiikan kasvavasta suhteesta on tuotettua kirjallisuutta, johon myös tämä tutkielma osaltaan nojaa, mutta tutkijana lähestyin tutkimuskysymystäni fenomologisesta lähtökohdasta. Aiemmat näkemykset eivät täysin vastaa haluttuun kysymykseen, joten tutkimus pyrkii osoittamaan olennaisen koko tapausten luokassa valitulla tutkimuskysymyksellä ja teorian asetelmalla. Tapausta tarkasteltiin aluksi melko holistisesti ja tietoa karsittiin pois vasta siinä vaiheessa, kun saatiin riittävästi tietoa siitä, mikä on tarpeellista tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta. Toisin sanoen aluksi selvitettiin niin sanottua yleistietoa tapauksesta ja aineiston mahdollisuuksia. Tiedon rajaaminen tapahtui siinä vaiheessa, kun tutkimuksen kiinnostava rakenne hahmottui analyysia varten.

Tapaustutkimus on tutkimusmenetelmänä joustava, sillä monenlaiset aineistot ja aineistolähteet ovat käyttökelpoisia, sekä kaikkia laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmiä voidaan soveltaa myös tapaustutkimuksissa. Tapaustutkimuksen yleismenetelminä käytetään erilaisia luokitteluja, kategorisointeja, tyypittelyjä ja teemoitteluja.157 Siksi myös tässä tutkimuksessa tapaustutkimus tarjoaa parhaan vaihtoehdon menetelmäksi tutkimuskysymykseen vastattaessa. Tässä tutkielmassa teemoiksi muodostuivat kolme kansainvälisen politiikan toimijaa eli kansallisvaltiot, kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt sekä yksilöt. Aineistosta syntyvät teemoittelut auttavat toisen menetelmän eli sisällönanalyysin hyödyntämisessä tutkielman analyysia varten.

3.2. Sisällönanalyysi analyysimenetelmänä

Tuottaakseen onnistuneen analyysin tapauksesta tarvitaan yleismenetelmiä analyysin tueksi. Tapaustutkimuksen joustavuus ja yhteensopivuus useiden laadullisten menetelmien kanssa antaa tutkijalle vapautta valita tutkimuskysymykseen ja tutkimusasetelmaan sopivat menetelmät hyvin laajasta valikoimasta. Tässä tutkielmassa laadullinen sisällönanalyysi tarjoaa välineitä aineiston analysointiin ja tutkimuskysymykseen vastaamiseen.

157 Eriksson & Koistinen 2005, 30.

46 Klaus Krippendorff (2004) kuvailee sisällönanalyysia ”tutkimustekniikaksi, jonka avulla voidaan toistaa ja perustella päätelmiä tekstistä (tai muusta mielekkäästä aineistosta) käytettävässä kontekstissa”.158 Sisällönanalyysissa aineistoa tarkastellaan etsimällä eroja ja yhtäläisyyksiä ja tiivistetään tekstimuotoisia aineistoja. Tutkittavat tekstit voivat olla erilaisia ja sisällönanalyysin keinoin luodaan tiivistetty kuvaus tutkittavasta ilmiöstä, jonka tarkoituksena on kytkeä tulokset aihetta koskeviin tutkimuksiin ja laajempaan kontekstiin.159 Tämä sopii MM-kilpailujen laajaan aineistoon hyvin, sillä laajasta ja monialaisesta ilmiöstä on lähes mahdotonta olla tekemättä tiivistystä. Kun tutkimusaineistoa analysoidaan sisällönanalyysin avulla, aineisto pilkotaan pienempiin osiin, käsitteellistetään ja lopulta järjestellään uudelleen uusiksi kokonaisuuksiksi.160 Koska tämän tutkimuksen aineisto on hyvin moninainen ja sisältää myös kuvia ja videoita, niiden analysointi on vaatinut aineiston muuttamista tiivistettyyn tekstimuotoon.

Tutkimuksen lähtökohtana oli rakentaa teoria ja aineisto kiinnostavan tutkimuskysymyksen ympärille ja tämä ohjasi tutkimusta kohti aineistolähtöisyyttä. Eskolan ja Suorannan (1998) mukaan aineistolähtöisessä tutkimuksessa painotetaan aineistoa, jolloin analyysiyksiköt eivät määräydy ennakolta ja teoria rakennetaan aineistosta nousevien kysymyksien tueksi. Näin edetään yksittäisistä havainnoista yleisempiin väitteisiin eli puhutaan induktiivisuudesta.161 Koska tutkimuksen vahvaa aineistolähtöisyyttä ei voi ohittaa ja toisaalta tutkimuskysymyksessäkin esitetty teoreettinen lähtökohta kansainvälisen politiikan teoriasta ohjaa etsimään vastauksia jalkapallon MM-kilpailujen kansainvälispoliittisista piirteistä, sisällönanalyysista muodostui teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tuomi & Sarajärvi (2018) esittävät, että teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa analyysia hallitsevat vuoroin teoria ja aineisto, esimerkiksi analyysiyksiköt valitaan aineistosta, mutta tulkintaa tai kategorioiden muodostusta ohjaa teoria. Analyysin voi myös tehdä aineistolähtöisesti, mutta lopuksi aineistosta nousseet havainnot sidotaan teoriaan. Empiirinen aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin ja tässä syntyy ero teoria– ja aineistolähtöisen tutkimuksen välillä, sillä aineistolähtöisessä tutkimuksessa käsitteet luodaan aineistosta ja teoriaohjaavassa ne tuodaan valmiina.162

Tässä tutkimuksessa teoriaohjaava sisällönanalyysi lähti liikkeelle aineistosta ja päätöksestä, mikä aineistossa on tutkimuksen kannalta kiinnostavaa. Haastavaa tutkimusmenetelmän valinnan kannalta

158 Krippendorff 2004, 18. 159 Tuomi & Sarajärvi 2002, 105. 160 Tuomi & Sarajärvi 2002, 109-116. 161 Eskola & Suoranta 1998, 83. 162 Tuomi & Sarajärvi 2018.

47 oli sen kattavuus; pystytäänkö sisällönanalyysilla avaamaan riittävästi koko aineistoa niin, että lopputuloksena on uskottava tutkimus? Koska tapaustutkimuksen luonteen vuoksi aineistoon kuului kaikki, mikä liittyy vuoden 2018 jalkapallon MM-kilpailuihin, lähtötilanne oli hyvin avoin. Sisällönanalyysin prosessi on tyypillisesti muodostunut neljästä vaiheesta: ensiksi päätetään mikä aineistossa on tutkimuskysymyksen kannalta kiinnostavaa, sen jälkeen käydä läpi aineistoa ja erotetaan siitä kysymykseen vastaamisen kannalta olennaiset asiat. Tämän jälkeen voidaan jättää ylimääräinen osa aineistosta pois ja koota kiinnostavat asiat yhteen. Kolmannen vaiheen ytimessä on aineiston luokittelu, teemoittelu tai tyypittely ja neljäs vaihe koostuu yhteenvedon kirjoittamisesta.163

Ensimmäisessä vaiheessa toteutettu päätös siitä, mikä aineistossa on kiinnostavaa, muodostui teoreettisesta viitekehyksestä eli siitä käsityksestä, mitä kansainvälinen politiikka teorioiden pohjalta muodostetun käsityksen mukaan on. Toisen vaiheen aineiston läpikäynti oli aikaa vievää aineiston monipuolisuuden vuoksi ja vaati myös videoiden ja kuvien tulkintaa ja sen myötä myös niiden auki kirjoittamista. Aineistosta kuitenkin löytyi teoriapohjaan ja tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta kiinnostavia asioita ja kokosin kyseiset asiat tapausta taustoittavaan lukuun. Kiinnostaviksi asioiksi määriteltiin kansainvälisen politiikan toimijoista kansallisvaltiot pääasiallisina toimijoina ja kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt sekä yksilöt valtioita haastavina toimijoina. Kiinnostavaksi muodostui myös näiden kolmen yksikön käyttämä valta ja valtapyrkimykset MM-kilpailujen yhteydessä. Kolmanteen vaiheeseen siirryttiin jo hieman taustoittavan luvun muodossa, sillä luvut on jaoteltu samoihin teemoihin kuin analyysissa: kansainvälisen politiikan keskeisimmät toimijat eli valtiot ja valtioiden monopolin haastajat eli kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt sekä yksilöt. Yhteenveto koostuikin analyysin kirjoittamisesta ja analyysia varten taustoittava luku jaoteltiin siten, että teemat tukevat analyysissa esitettävää kansainvälisen politiikan toimijoiden mukaan tehtyä teemoittelua.

Teemoittelu muodostui järkeväksi tavaksi järjestää laajaa aineistoa, joka oli hajallaan eri toimijoiden viestintäkanavissa ja mediassa. Aineistoon tutustumalla esiin nousi toistuvia teemoja: Venäjän ulkopolitiikka ja sisäpolitiikka, diplomatia, FIFAn poliittinen rooli, pelaajien poliittinen toiminta ja talous. Huomio kiinnittyi näihin teemoihin ja aineistoa tarkasteltiin tutkimuskysymyksen muodostamien ”linssien” läpi havaiten, että jalkapallon MM-kilpailujen ja kansainvälisen politiikan yhteyttä voidaan tarkastella eri toimijoiden ja niiden vallankäytön kautta. Teemoittelun kautta muodostui myös analyysia ohjaava rakenne, joka muodosti yläteemat analyysiin.

163 Tuomi & Sarajärvi 2011, 91-93.

48

Yläteemoiksi muodostuivat kansainvälisen politiikan toimijat: 1. kansallisvaltiot, 2. ylikansalliset organisaatiot ja yhtiöt, 3. yksilöt.

Näiden alateemoiksi muodostin toimijoiden vallankäytön jalkapallon MM-kilpailuissa, jonka kautta voidaan hahmottaa miten toimijat osallistuvat tai pyrkivät osallistumaan kansainväliseen politiikkaan. Valtioiden valtapyrkimyksien avaamiseksi käytin toisessa luvussa avattua Harto Hakovirran hyvin yleisluontoista viiden kohdan hahmotelmaa valtioiden ulkopolitiikan pääasiallisista vaikutustavoista, joka selkeyttää itse analyysin rakennetta.164 Kyseinen jäsentely olisi voinut olla jokin muukin vaihtoehto, mutta Hakovirran jaottelu oli riittävän yksinkertainen ja selkeä nostamaan olennaiset asiat esiin. Työtä ohjaa koko ajan ajatus, että valtiot ovat kansainvälisen järjestelmän pääasiallisia toimijoita ja kaksi muuta toimijoiden ryhmää ennemminkin haastavat valtioiden monopoliasemaa.

3.3. Aineisto

Tapaustutkimuksen menetelmään kuuluu, että tapauksesta pyritään selvittämään kaikki olennainen. Tämä on ohjannut aineiston hankintaa läpi tutkielman ja siinä on pyritty käyttämään erilaisia tiedonkeruun tapoja saavuttaakseni mahdollisimman kattavan lopputuloksen. Aineistossa hyödynnetään FIFAn virallisia dokumentteja ja videoita, jotka löytyvät vapaasti saatavana FIFAn kotisivuilta. FIFA on luonut jokaiselle MM-kilpailulle omat kotisivunsa, joka helpottaa aineiston löytämistä, tosin Venäjän kilpailujen kotisivu poistettiin helmikuussa 2020 tätä tutkielmaa tehdessäni. Onneksi viralliset dokumentit löytyvät myös FIFAn omilta sivuilta, mutta niiden löytäminen saattoi ajoittain tuottaa vaikeuksia ja hidastaa prosessia. Tässä tutkielmassa hyödynnettiin erityisesti raporttia Venäjän hakemuksesta kisaisännäksi sekä turnauksen mediaraportteja. Dokumentit löytyivät hakusanoilla ”FIFA world cup 2018” FIFAn kotisivuilta. Haasteeksi muodostui hakemusraportin rajallisuus, sillä oikea hakemus sisälsi fyysisiä dokumentteja yli 6 kilogramman edestä. Myös FIFAn päätöksenteko on osittain rajattua, mikä vaikuttaa tutkimuksen toistettavuuteen: uusien virallisten tietojen paljastuminen myöhemmässä vaiheessa voi mahdollisesti muuttaa joitakin tutkimustuloksia.

164 Hakovirta 2012, 104-105.

49

Aineistona hyödynnetään myös Venäjän hallinnon eli Kremlin dokumentteja kilpailujen valmisteluista sekä niiden aikana tuotettua materiaalia, esimerkiksi kuvia, videoita ja uutisia/listauksia presidentin tapaamista henkilöistä. Kaikki tämä materiaali löytyy vapaasti katsottavana Kremlin verkkosivuilta ja haut rajautuivat englannin kieliseen materiaaliin. Koska MM- kilpailuissa kyse on Venäjän maakuvalle ja Putinin hallinnolle tärkeästä vaikutusväylästä, tapahtuman aikana on tuotettu paljon materiaalia englanniksi, mikä edesauttaa tutkimusta merkittävästi. Hakusanoina Kremlin sivuston hakupalvelussa käytettiin sanoja ”FIFA world cup” ja tarvittaessa rajattiin aikaikkunaa välille 1.6.-31.7.2018. Kilpailujen hakuprosessia tutkittaessa aikarajausta ei voinut käyttää, mutta tuloksia löytyi pelkillä hakusanoilla samalta sivustolta. Diplomaattisten tapaamisten kohdalla huomioitiin myös aineiston rajallisuus ja tiedostetaan, että julkaistu materiaali ei todennäköisesti kata kaikkia keskusteluja tai tapaamisia Venäjän valtiojohdon ja muiden toimijoiden välillä.

Mediasta kerätty aineisto on laaja, joka kattaa lähinnä suomen ja englannin kielistä aineistoa eri lähteistä. Medialla tarkoitetaan erilaisia lehtijulkaisuja, internetsivustoja ja uutiskanavia. Näissä hyödynnetään pääosin tekstiä, mutta myös kuvat ja videot ovat kiinnostavia. Yleistä ”muistijälkeä” kilpailuista tukee myös median tuottama materiaali, joka keskittyy tietenkin olennaiseen eli jalkapalloon. Hyviä arvioita MM-kilpailuista ja niihin liittyvistä, jalkapallon ulkopuolellekin meneviä analyyseja, kommentteja ja arvioita löytyi myös, mutta mittavin osuus mediaan tuotetuista materiaaleista keskittyy itse jalkapalloon. Hyödyllisimmiksi osoittautuivat reportaasit ottelupaikkakuntien kaupunkitilasta tai pelaajien hyödyntämisestä maakuvatyössä. Hakusanoina lehtitalojen verkkosivuilla sekä Googlessa käytettiin muotoa ”FIFA world cup 2018 Russia”, ”jalkapallon MM-kisat 2018” ja aikarajauksen tein 1.6.-31.7.2018. Tässäkin tapauksessa hakuprosessia ja ennen kilpailuja tuotettuja artikkeleita ja uutisia etsiessä aikarajaus poistettiin.

Tutkielmaa hyödynnettiin myös jonkin verran sosiaalista mediaa, mutta ensisijaisesti pyrittiin käyttämään muita lähteitä. Sosiaalisen median toiminta perustuu pitkälti reaaliaikaiseen päivittämiseen ja sen kattava läpikäynti ei ollut tutkielman kannalta mielekästä enää kaksi vuotta myöhemmin. Näin sitä kautta hankittu aineisto asettui lähinnä tutkimusta tukevaan sekundääriaineiston rooliin tai osoittautui mahdollisten pelaajien kannanottojen alkuperäislähteiksi, esimerkiksi media viittasi uutistensa alkuperäislähteenä toimivien Twitter-viestipalvelun tweetteihin ja samalla näistä muodostui sekundääriaineistoa tälle tutkimukselle. YouTubesta kerätty videoaineisto asettuu FIFAn tuottaman virallisen materiaalin, mediakanavien ja sosiaalisen median

50 yksityishenkilöiden tuottaman aineiston väliin. Usein audiovisuaalisella viestinnällä pystytään sanomaan paljon sellaista, joka muuten jää sanomatta, mikä teki videoaineistosta erittäin mielenkiintoista tutkittavaa. Videoita tuottivat erilaiset tahot ja esimerkiksi fanien kuvaama materiaali antaa realistisen ja kokonaisvaltaisen kuvan verrattuna kilpailujen virallisiin videoihin. Erityisesti videoita pystyi hyödyntämään kaupunkitilan hahmottamisessa, kansallisvaltioiden tunnuksien keräämisessä sekä maakuvamateriaalin kartoittamisessa. Hakusanoina YouTubessa toimivat tässäkin tapauksessa ”FIFA world cup 2018” ja aikarajaus vaihteli vuoden 2018 sisällä kohdistuen kuitenkin pääasiassa kilpailujen ajankohtaan.

Aineisto koostuu useasta eri lähteestä ja se vaati myös auki kirjoittamista ja tiivistystä. Audiovisuaalista materiaalia analysoitaessa pyrin huomioimaan myös oman positioni tutkijana ja sen vaikutusta tulkintaani. Tapaustutkimuksen lähtökohtana toimiva laaja aineisto antoi paljon mahdollisuuksia, mutta tutkimuskysymykseen vastaaminen ja olennaisen tiedon löytäminen auttoivat rajaamaan aineistoa teoriaohjaavaa sisällönanalyysia varten.

51 4. Vuoden 2018 jalkapallon MM-kilpailut Venäjällä

Jalkapallon MM-kilpailut järjestettiin 14.6.–15.7.2018 Venäjällä. Turnaukseen osallistui 32 joukkuetta ja 64 ottelua pelattiin 11 kaupungissa yhteensä kahdellatoista stadionilla. Kisakaupungit olivat Pietari, Moskova, Sotshi, Volgograd, Jekaterinburg, Kaliningrad, Kazan, Nižni Novgorod, Rostov-na-Donu, Saransk ja Samara. Sen lisäksi, että MM-kilpailut pelattiin ensi kertaa maassa, joka oli sotilaallisessa konfliktissa naapurimaansa kanssa ja suurien talouspakotteiden alla, Venäjä näytti voimansa valtavaa infrastruktuuria rakentaessaan. Kilpailuja varten rakennettiin tai peruskorjattiin kaikki 12 stadionia, rakennettiin Pietarin ohitustie ja Kaliningradin jätevedenpuhdistamo valmistui. Vuoden 2018 MM-kilpailut olivat ennätyskalliit ja levittäytyivät Itämereltä aina Ural-vuoristoon asti.165 Vuotta aikaisemmin Venäjällä järjestettiin Maanosaliittojen cup, joka toimii eräänlaisena MM-kilpailujen ”esiturnauksena” ja tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi stadionien ja kulkuyhteyksien testaamiseen.

Turnauksen finaalissa Moskovassa pelasivat Ranska ja Kroatia, joista Ranska palkittiin maailmanmestarina. Stadioneilla otteluita seurasi lähes 3,1 miljoonaa katsojaa ja otteluiden keskiarvo oli 47 371 katsojaa. Pelillisesti turnauksen yllättäjinä voidaan pitää finaaliin asti edennyttä Kroatiaa, erikoistilannepelaamisella onnistunutta Englantia sekä Venäjää, joka kisaisäntänä yllätti katsojat myös kentällä. Lisäksi kestomenestyjä Saksan huono suorittaminen aiheutti keskustelua jalkapallopiirien ulkopuolellakin. Venäjän kilpailuissa tuomareiden tueksi otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön videotarkastus eli video assistant referee (VAR), joka mahdollisti tilanteiden tarkistamisen ruudulta pelin aikana. Videotuomaroinnin avulla pyritään vähentämään mahdollisia tuomarivirheitä ja varmistamaan oikeudenmukaiset tuomiot. VAR puhutti ja puhuttaa edelleen jalkapallo-otteluiden yhteydessä niin paljon, että Venäjän kilpailut muistetaan pitkälti juuri videotuomaroinnista vielä pari vuotta myöhemminkin.

Jalkapallon MM-kilpailujen mediahuomio on mittava. Venäjän kilpailuja katsoi arviolta yli puolet maapallon väestöstä, 3,572 miljardia ihmistä. Kuvaavaa on, että pelkästään finaalia katsoi 1,12 miljardia ihmistä ja eniten kasvua aikaisempiin lukemiin muodostui Aasiassa ja Lähi-idässä. Lisäksi Aasiassa katsojia oli kaikista eniten, 43.7% ja alueella katsottiin tuntimäärällisesti eniten otteluita, joka osaltaan kertoo jalkapallon roolin kasvusta Aasiassa. Luonnollisesti potentiaalia on vielä hurjasti lisää, sillä FIFA:n raportin mukaan saavutettavuuden korkeimmat lukemat osuivat Eurooppaan ja

165 FIFA World Cup. Bid Evaluation Report: Russia, 2018.

52 Etelä-Amerikkaan.166 Hurjat luvut kertovat suoraan MM-kilpailujen olevan kiistatta valtavan suuri näyttämö erilaisille kansainvälisen politiikan toimijoille.

4.1. Valintaprosessi

Vuoden 2018 MM-kilpailuja haki kuusi valtiota: Venäjä, Englanti, Belgia yhdessä Alankomaiden kanssa sekä Espanja yhdessä Portugalin kanssa. Valintaprosessi oli tutkielman kannalta mielenkiintoinen, sillä jo hakuprosessissa valtiot käyvät diplomaattisia neuvotteluja FIFAn ja muiden valtioiden kanssa sekä pyrkivät käyttämään pehmeää valtaa saadakseen MM-kilpailut järjestettäväkseen. Venäjä voitti äänestyksen 13 äänellä joulukuussa 2010 järjestetyssä tilaisuudessa. Vuoden 2022 MM-kilpailujen järjestäjäksi valittiin Qatar, joka nostatti epäilyn korruptiosta ja paljastui, että päätös järjestävistä maista tehtiin jo ennen äänestystä.167 Tuolloin pääministerinä toiminut Vladimir Putin ei osallistunut, toisin kuin Englannin delegaatioon osallistuneet David Cameron ja prinssi William, itse äänestystilaisuuteen, sillä hän omien sanojensa mukaan halusi antaa FIFAn toimijoille päätöksentekorauhan. Putin saapui kuitenkin Sveitsiin pitämään voitokkaan puheen tuloksen ratkettua. Venäjän delegaatioon kuuluivat Alexey Sorkin ja Valioliiga-joukkue Chelsean omistaja Roman Abramovich.168 Venäjän toukokuussa hakemuksen toimittaneeseen delegaatioon kuuluivat kuitenkin muun muassa Venäjän varapääministeri Igor Šuvalov, joka koordinoi koko hakuprosessia valtion puolesta, urheilu-, matkailu- ja nuorisopolitiikkaministeri ja FIFAn toimeenpanevan komitean jäsen, Venäjän jalkapalloliiton puheenjohtaja (nykyinen urheiluministeri 2020), Vitaly Mutko, Sergey Fursenko ja hakemuksen toimitusjohtaja Alexey Sorokin. Valtuuskuntaan kuului myös Viacheslav Koloskov, Venäjän jalkapalloliiton kunniapuheenjohtaja, tarjouskomitean erityisneuvonantaja ja entinen FIFAn toimeenpanevan komitean pitkäaikainen jäsen.169 Delegaatioiden kokoonpanot ovat huomionarvoisia vallankäyttöä arvioitaessa.

Korruptioskandaalien myötä vuonna 2012 valintaprosessiin liittyen FIFA asetti eettisen komiteansa tutkimaan valintaprosessia. Yhdysvaltalainen entinen asianajaja Michael Garcia johti komiteaa ja saksalainen tuomari Hans-Joachimin Eckert nimitettiin tuomiokamarin puheenjohtajaksi. Garcian ja Eckertin raporteissa ilmeni merkittäviä eroja ja Garcia erosi komiteasta raportin julkaisun jälkeen

166 FIFA Global broadcast and audience summary 2018, 4 – 11. 167 Blake & Calvert, 2015. 168 The Week 1.6.2018. 169 Sportcal 10.5.2010.

53 todeten, ettei mikään itsenäinen toimija voi muuttaa organisaation kulttuuria.170 Valintaprosessi aiheutti lisää kuohuntaa kansainvälisesti, kun 2015 aloitettiin rikostutkinta FIFAn korruptiosta mukaan lukien vuosien 2018 ja 2022 MM-kilpailujen valintaprosessit. Rikostutkinnan seurauksena valintaprosessin 11 äänestäjää 22 äänestäjästä sai toimintakiellon jalkapallon parissa, mutta eivät suoraan kyseisiin hakemuksiin liittyen. Lisäksi Putin oli järjestänyt Venäjällä salaisen tapaamisen ennen äänestystä kolmen äänestäjän kanssa, mutta nämä kohdat poistettiin Garcian raportista.171 Englanti, joka kilpaili Venäjän kanssa vuoden 2018 kilpailuista, ei ollut tyytyväinen FIFAn tekemään selvitykseen MM-kilpailujen isäntämaan valinnasta ja pyysi UEFAn eli Euroopan jalkapalloliiton jäsenmaita boikotoimaan 2018 ja 2022 MM-kilpailuja.172

4.2. Ennakko-odotukset ja maailmanpolitiikan muutokset

Putinin Venäjällä on oma roolinsa, joka näkyy Venäjän entistä aggressiivisempana toimintana länsimaisia valtioita kohtaan. Kylmän sodan kaltaista asetelmaa ei kuitenkaan voi muodostua, sillä Venäjä ei ole enää Neuvostoliiton kaltaisessa asemassa esimerkiksi Kiinan nousun ja globaalin taloudellisen keskinäisriippuvuuden vuoksi. Putinin ulkopolitiikassa korostuvat asevoimat, valtion taloudellinen voima ja diplomaattinen kaksisuuntainen peli, huippuluokan tiedustelupalvelut ja kyvykäs kybervaikuttaminen, joka pystyy levittämään disinformaatiota tehokkaasti. Kaikki nämä ovat tarpeellisia resursseja, jos valtio muun muassa ohjailee laajaa dopingohjelmaa, kosiskelee jalkapallohuligaaneja ja ennen kaikkea on kyvykäs voittamaan jalkapallon MM-kilpailujen kisaisännöinnin korruptioskandaaleissa kylpeneen FIFAn valintaprosesseissa, mikä edellyttää laajaa vallankäyttöä.173

Jalkapallon MM-kilpailuja edelsi toinen Venäjällä järjestetty urheilun megatapahtuma, Sotshin talviolympialaiset vuonna 2014. Sotshin talviolympialaisissa venäläiset urheilijat voittivat ennätysmäärän mitaleja, mutta mitalisade vaihtui kansalliseen häpeään, kun maan omat urheilijat paljastivat järjestelmällisen dopingohjelman ja Venäjä menetti kolmasosan voittamistaan mitaleista. Venäjä on ollut politiikkansa myötä erityisessä tarkkailussa ja Putinin viestinnästä on havaittavissa, että urheilu näyttelee merkittävää roolia osana Venäjän kansallista ja kansainvälistä identiteettiä sekä muiden valtioiden luomissa mielikuvissa. Merkittävää on, että sodankaltainen retoriikka oli yleistä

170 Michael García, Chairman of the Investigatory Chamber of the FIFA Ethics Committee, 17.12.2014. 171 The Week 1.6.2018. 172 BBC 17.11.2014. 173 Goldblatt 2019, 520-521.

54 olympialaisten valmistelussa ja koska olympialaisia esitettiin Putinin hallinnon toimesta, suuri osa väestöstä omaksui sodankaltaisen retoriikan näkemyksenä lännen ja Venäjän välisenä sotana, jota vahvisti entisestään läntisen median kannanotot. Siksi vuoden 2014 olympialaiset palvelivat kahta päämäärää, jonka hallitseva eliitti määritti: nostattaa kansallistunnetta ja tulla kokonaisvaltaiseksi kulttuurisymboliksi, mikä antaisi mahdollisuuden uuden venäläisen myytin syntyyn. Valmistelussa esiintynyt historiallinen retoriikka liittyy kollektiivisesti jaettuihin hetkiin kansallisesta kehityksestä.174 Voidaan olettaa, että jalkapallon MM-kilpailujen oli tarkoitus toimia Sotshin olympialaisten tavoin osana Venäjän strategiaa hyödyntää urheilua niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin politiikassa ja nationalismi oli merkittävä pohja myös näiden kilpailujen järjestämisessä.

Yhtenä suurimmista kriiseistä ajassa ennen MM-kilpailuja oli Ukrainan kriisi, joka eskaloitui aseelliseksi konfliktiksi Krimin niemimaalla 2014. Huomionarvoista on, että Jugoslavian osallistuminen vuoden 1992 EM-kilpailuihin ja vuoden 1994 MM-kilpailuihin oli estetty samankaltaisten toimien vuoksi. FIFA ei kuitenkaan suostunut perumaan kilpailuja Venäjällä ja perusteli, että Venäjä voitti äänestyksen ja on näin oikeutettu järjestämään MM-kilpailut.175 Kohtaamista Ukrainan kanssa ei ollut tiedossa, sillä Ukrainan maajoukkue ei selvittänyt tietään lopputurnaukseen. Englanti ajoi vahvasti Venäjän kilpailujen siirtoa ja myös EU ilmoitti laajojen pakotelistojensa yhteydessä, että Venäjän MM-kilpailujen boikotointi on mahdollista.176 Joseph S. Nyen mukaan Ukrainan konfliktin myötä Venäjä epäonnistui Sotshin kilpailujen kautta tulleessa tilaisuudessa hyödyntää pehmeää valtaa, sillä luottamus valtioon romuttui konfliktin myötä.177 Toisaalta taas voidaan ajatella, että Krimin liittäminen Venäjään oli osa Venäjän kovan vallan käyttöä, kun taas olympialaiset edustivat pehmeän vallan käyttöä. Lopulta se, miten Venäjä pyrki hyödyntämään pehmeää valtaa, näyttäisi suuntaavaan enemmän entisten Neuvostoliiton valtioiden suuntaan kuin liberaaleihin länsimaihin, joka selittää myös retoriikkaa ja markkinointimateriaalia ennen olympialaisia, mutta myös 2018 MM-kilpailuissa.178 Venäjän osallistuminen Ukrainan kriisiin aiheutti huolta kansainvälisessä yhteisössä ja lisäksi muun muassa valtion tukema syrjintä LGBT- yhteisöä kohtaan sai ihmisoikeusjärjestöt varautuneeksi.179 Venäjän jalkapalloliittoa syytettiin myös liian vähäisestä puuttumisesta muun muassa rasistisiin kannatuslauluihin ja äärioikeiston toimintaan

174 Grix & Kramareva 2015, 4. 175 BBC 21.3.2014. 176 DW 3.9.2014. 177 Nye 15.12.2014. 178 Grix & Kramreva, 2015. 179 Jerabek, Ferreira de Andrade & Figueroa 2017.

55 stadioneilla. Vihapuheen ja viharikosten suuren lukumäärän pelättiin karkottavan kilpailuihin haluavia kisaturisteja.180

Useat länsimaat pohtivat kilpailujen boikotoimista nimenomaan valtiotasolla, ei urheilullisesti. Taustalla olivat sekä Venäjän toimet Ukrainassa että entisen neuvostovakooja Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä Julia Skripalin myrkytysyritys Iso-Britanniassa keväällä 2018. Muun muassa 60 europarlamenttiedustajaa allekirjoitti avoimen vetoomuskirjeen, jossa he kehottivat EU:n jäsenmaiden hallituksia jättämään väliin matkan MM-kilpailuihin.181 Boikotointi jäi kuitenkin vain Iso-Britannian rooliksi ja yksikään ministeri tai kuningasperheen jäsenistä ei osallistunut seremonioihin tai seurannut otteluita paikan päältä. 182 Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut millään tavalla Englannin maajoukkueen urheilulliseen suoritukseen ja turnaukseen osallistumiseen, vaikka poliittinen eliitti ja valtion hallitus eivät osallistuneet turnaukseen katsojina. Erilaiset kansainväliset pakotteet nousivat myös Iranin maajoukkuetta vastaan, kun yhdysvaltalainen urheiluvälinevalmistaja Nike lopetti jalkapallokenkien toimitukset joukkueelle muutamaa päivää ennen MM-kilpailujen alkua osana Yhdysvaltojen Iraniin suuntautuvia pakotteita.183 Tapaus osoittaa, ettei kansainvälinen politiikka ole irrallaan urheilusta ja tapahtumat luonnollisesti heijastuvat myös yksilöiden eli pelaajien elämään asti.

Kisojen järjestämiselle on myös sisäpoliittisia syitä, esimerkiksi alueellisten resurssien jakamisen oikeuttaminen ja huomion vieminen pois sellaisista päätöksistä, jotka voisivat aiheuttaa vastarintaa. Esimerkiksi kilpailujen avausottelun päivänä, jolloin Venäjä voitti Saudi-Arabian 5-0, hallitus esitti eläkeiän nostamista. Muutos hyväksyttiin ja ottaen huomioon venäläisten miesten keskimääräisen eliniän odotteen, heistä valtaosa ei koskaan pääse eläkkeelle. Protestointi oli kielletty kaikissa kisakaupungeissa ja regiimin äänekkäintä vastustajaa Alexei Navalnyia pelättiin niin paljon, että hänet asetettiin lentokieltoon. Vastaavasti poliittisia vitsejä kertonut venäläinen valmentaja Leonid Slutsky sai kommentoida otteluita vain kahden ottelun verran, kunnes hänen sopimuksensa yhtäkkiä purettiin.184 Yksittäisten henkilöiden ”poistaminen kuvioista” kertoo omaa viestiään siitä, että Putinin hallinto, tai FIFA, ei halunnut mitään yllätyksiä kilpailujen aikana. Ennen kaikkea voidaan sanoa, että Venäjän valtio halutiin esittää uudelleen nousevana valtiona 1990-luvun kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta MM-kilpailut toimivat myös keinona

180 The Guardian 3.12.2010. 181 YLE, 13.6.2018 182 BBC News 14.3.2018. 183 Euronews / Reuters 13.6.2018. 184 Goldblatt 2019, 554-555; Bloomberg 14.6.2018.

56 vauhdittaa kaupunkien nykyaikaistamista ja alueellista kehitystä.185 Tapaukset osoittavat sisäpolitiikan ja ulkopolitiikan sekoittumisen kansainvälisen tapahtuman aikana, joka mahdollistaa ulkopuolisten toimijoiden vallankäytön ja valtion käyttämän pakottavan vallan yksilöitä kohtaan.

FIFA on kehittänyt järjestäville valtioille joitakin universaaleja ehtoja, jotka on täytettävä.186 Vuonna 2012 Venäjällä hallitus hyväksyi lakiluonnoksen pitäen silmällä vuoden 2018 MM-kilpailuja. Luonnosta seurasi Venäjän lainsäädännöllisiä vaiheita ja lopulta siitä muodostui liittovaltion laki vuonna 2013. Liittovaltion laki 108-FZ käsittelee valmistelutoimia ja MM-kilpailujen isäntänä toimimista vuonna 2018 ja vuoden 2017 Maanosaliittojen cupin (confederations cup) järjestämistä sekä näihin liittyviä mahdollisia säädösten muutostoimia. Presidentti Putin allekirjoitti lain ja se tuli voimaan välittömästi. Lain voimaanotto täytti minimissään FIFAn vaatimat standardit koskien viisumikäytäntöjä, verovapautuksia, mainosoikeuksien suojelua, stadioneiden rakennusta, liikennettä, turvallisuutta ja muita tekijöitä. Merkittävää on, että mikäli laki 108-FZ on ristiriidassa kansallisen lain kanssa, kansallinen laki joustaa niin, että lait ovat lopulta täysin yhteneviä.187

4.3. MM-kilpailut Venäjän maakuvan tuotteena

Avajaiset

Vuoden 2018 MM-kilpailut avattiin avajaisseremonialla 14.6.2018 Luzhnikin stadionilla Moskovassa noin puoli tuntia ennen kilpailujen avausottelun Venäjä vastaan Saudi-Arabia alkua. Heti aluksi Espanjan entinen maalivahti Iker Casillas ja huippumalli Natalia Vodianova toivat palkintopokaalin kentälle esiteltäväksi. Seremonian aloituksessa televisiolähetyksessä ja stadionin näytöillä näytettiin intro, joka seurasi samanlaista kaavaa kuin muutkin tapahtuman markkinointimateriaalit. Pieni poika saa pallon ja juoksee läpi kisakaupunkien nähtävyyksien, taustalla soittaa sinfoniaorkesteri jokeen rakennetulla pienellä jalkapallokentällä, joka on kuvioitu samalla tavalla kuin avajaisseremonian lavarakennelmat.188

Itse avajaisseremoniassa kentälle levitettiin suuri lakana, jonka keskellä komeili jalkapallon kuva. Keskellä jalkapalloa rakennettiin esiintymislava musiikkiesiintyjä Robbie Williamsia varten. Williamsin esiintyessä keskellä kenttää, alue täyttyi värikkäistä tanssijoista ja mukaan esitykseen liittyi soprano Aida Garifullina suuren tulilinnun selässä. Tulilintu esiintyy myös 2018 MM-

185 Golubchikov & Slepukhina, 2014. 186 Lelyukhin, 2014. 187 Lelyukhin, 2014, 74. 188 YouTube: German Arciniegas, Intro ceremony world cup Russia 2018.

57 kilpailujen virallisessa logossa, sillä se on saanut inspiraationsa Venäjän rikkaasta kulttuurista ja tarinankerronnasta.189 Kentälle tuotiin kaikkien osallistuvien maiden liput ja nimet tanssijoiden mukana. Kentälle muodostettiin muun muassa sanat ”welcome” ja ”love”. Brasilian legendaarinen pelaaja Ronaldo osallistui avajaisseremoniaan tarkoituksenaan potkaista avauspotku, mutta antoikin tehtävän lapselle, joka potkaisi pallon kilpailujen viralliselle maskotille Zabivakalle. Kilpailujen virallinen pelipallo oli maaliskuussa lähetetty avaruuteen kansainväliseltä avaruusasemalta ja se palasi takaisin maahan kesäkuun alussa.190

Musiikkiesitysten jälkeen presidentti Putin piti puheen, jossa hän kutsui jalkapalloa yhdistäväksi voimaksi.191 Hän toivoi kaikille joukkueille menestystä ja faneille unohtumattomia kokemuksia toivottaen heidät tervetulleiksi Venäjälle. Yleisö hurrasi presidentille ja kannusti häntä huutamalla ”Vladimir”. Puheessaan hän korosti Venäjän olevan avoin, vieraanvarainen ja ystävällinen maa ja miljoonien jalkapallofanien olevan yhtä perhettä. Kaikki mukana olevat jäsenet ovat ”hyvillä aikeilla mukana yhteisössä ja tämän yhteisön tehtävänä on levittää ymmärrystä urheilun voimasta rakentaa rauhaa ja ymmärtää muita ihmisiä.” Putinin jälkeen FIFAn puheenjohtaja Gianni Infantino piti puheen venäjäksi, englanniksi ja arabiaksi.192 Kuten kaikkien otteluiden alussa, kentälle tuotiin valtavan kokoiset valtioiden liput sekä kilpailujen logo. Joukkueet ja tuomarit kuuntelevat kansallislaulut rivissä ja kättelevät toisensa ennen pelin alkua.193

Turnauksen lopuksi finaaliottelun yhteydessä esitetty päätösseremonia noudatti hyvin samankaltaista kaavaa kuin avajaisseremoniakin, mutta se ei laajuudessaan ja näyttävyydessään yltänyt aivan samalle tasolle. Päätösseremoniassa esiintyivät kilpailujen tunnuskappaleita esittäneitä artisteja ja niin sanottua avajaisseremoniassa korostuneita maakuvaviitteitä oli huomattavasti vähemmän, mikä on hyvin yleistä megatapahtumissa.194 Avajaisseremonian painoarvo on suurempi ensivaikutelman luomiseksi.

189 FIFA 3.2.2016. 190 BBC Sport 14.6.2018; Youtube 2018 FIFA World Cup Russia - Opening Ceremony (feat. Robbie Williams). 191 ”It is in this unity, which bends neither to differences in language, nor in ideology, nor in faith, that the great power of football, of sport in general, the power of its humanistic principles, lies.”; Kremlin 14.6.2018. 192 Kremlin 14.6.2018. 193 Youtube 2018 FIFA World Cup Russia - Opening Ceremony (feat. Robbie Williams); BBC Sport 14.6.2018. 194 FIFA World Cup Russia 2018 | Closing Ceremony.

58 Markkinointimateriaali

MM-kilpailujen virallisen kappaleen Live it Up esittää Nicky Jam yhdessä Will Smithin ja Era Istrefin kanssa. Virallisella musiikkivideolla esitetään eri joukkueiden faneja katsomossa, kuvataan Venäjää ja sen stadioneita. Alussa esiintyy teksti kilpailujen viralliseen ilmeeseen kuuluvalla fontilla: ”Where there is unity, there is always victory”. Itse video noudattaa muuten hyvin jalkapallomainosten ja – videoiden teemaa: palloilevia lapsia, valtioiden lippuja, nopeita välähdyksiä otteluista, maailmantähtiä ja eri kansallisuuksia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Venäjän kohdalla taustalla näkyy hyvin Neuvostoliiton aikaisia kerrostaloja ja yllä lentävät hävittäjät levittäen taivaalle Venäjän lipun värit, kun taas muiden maiden kohdalla keskitytään enemmän jalkapalloon.195

Televisiolähetyksiin tarkoitettu virallinen alkuingressi oli animaatio, joka alkoi robottimaisista pelaajista stadionilla, jatkui läpi joen ylittävän sillan kohti rakennelmaa, jossa näkyy valtioiden lippuja ja kuvaa pelaajista, jatkuen kohti erilaisia monumentteja ja yksi niistä on tulta syöksevä lohikäärme. Leikkaus jatkuu kohtaan, jossa raketti laukaistaan avaruuteen, kotka lentää yli jalkapallokentän pudottaen sinne kilpailujen virallisen pallon. Matka jatkuu kohti vuoristoa (joiden rinteillä näkyy laskettelurinteitä), taustalla näkyy myös ortodoksinen kirkko. Kuvaan tulee höyryveturi, joka matkaa Pyhä Vasilin katedraalin sipulitornien läpi ohittaen balettitanssijan kohti stadionia. Kaikki nämä elementit paljastuvat venäläisten aarteiden, Fabergén munien, kaltaiseksi palloksi, jonka reunoille on kirjailtu kilpailujen ottelupaikkakunnat. Sisältä paljastuu mestaruuspokaali.196 Virallisten avausvideoiden lisäksi jokaisesta ottelupaikkakunnasta tehtiin viralliset, maksimissaan puolen minuutin mittaiset animaatioesittelyvideot, joissa nousi esiin paikkakunnan merkittävimmät nähtävyydet. Lisäksi ennen kilpailuja kaupunkien kohteita esiteltiin lyhyissä, maksimissaan minuutin mittaisissa pätkissä kisaturistien viihtyvyyden takaamiseksi.197

Erittäin mielenkiintoinen osa markkinointimateriaalia on kilpailujen virallinen juliste, jonka esittelyyn on tehty oma videonsa. Videolla aloitetaan kuvaamalla Neuvostoliiton aikaista jalkapalloa, joka lentää avaruuteen asti, siirtyy astronautin kasvoihin ja raketin laukaisuun. Raketin laukaisusta päästään takaisin jalkapallon pariin ja virallinen kisapallo kuoriutuu vanhanaikaisesta nahkapallosta lentäen hieman yllättäen Diego Maradonan jalkoihin ja piirroskuva jatkuu Argentiinan ja Englannin väliseen otteluun Meksikossa 1986. Kuva siirtyy perheen kotiin, jossa poika tuulettaa videopelissään tekemää maalia. Tämä kuva onkin älypuhelimessa oleva kuva, josta hypätään modernille kentälle,

195 YouTube: Live It Up – Nicky Jam. 196 FIFA TV 1.6.2018. 197 Ks. esimerkiksi FIFA TV 31.3.2015.

59 jossa vanhanaikaisissa varusteissa maalia torjuu venäläinen jalkapallolegenda Lev Yashin. Legendan torjunta päätyy viralliseen kisajulisteeseen, joka jäljittelee Neuvostoliiton aikaisia propagandajulisteita.198 Maakuvamateriaalin ja erityisesti avajaisissa hyödynnetty tilaisuus pehmeän vallan käyttöön korostuvat Venäjän kaltaisessa järjestäjämaassa, jonka tavoitteena on todistaa roolinsa kansainvälisenä toimijana. Käytettyjä pehmeän vallan keinoja ei voi sivuuttaa huomioimatta niiden osuutta kokonaiskuvassa.

4.4. Diplomaattiset tapaamiset

Jalkapallo kiinnostaa globaalina lajina myös valtioiden päättäjiä ja tässä suhteessa diplomaattiset tapaamiset ovat merkittävä ja kaikista perinteisin tapa ymmärtää jalkapallon MM-kilpailuihin liittyvää kansainvälistä politiikkaa. Venäjän kilpailujen avajaisseremoniaan osallistui 21 valtionjohtajaa: Abhasian, Armenian, Azerbaidžanin, Valko-Venäjän, Bolivian, Kazakstanin, Kirgisian, Libanonin, Moldovan, Panaman, Paraguayn, Ruandan, Etelä-Ossetian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin valtionpäämiehet sekä Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman Al Saud ja pohjoiskorealainen Kim Yong-nam. Yhdistävänä tekijänä on, että kaikilla näillä valtioilla on käynnissä omia jalkapalloprojektejaan ja valtiot ovat hyvissä väleissä Venäjän kanssa. Venäjän hakemuksessa esitellään perusteita Venäjän jalkapallokehitykselle ja käynnissä on ollut seitsemän pääprojektia olosuhteiden ja juniorityön parantamiseksi. Mainittavaa on, että ohjelma ”Inspiration for Success” tarkoittaa investointiprojektia, jossa parannetaan kansainvälisiä suhteita ja luvataan apua entisille Neuvostoliiton alueille.199 Mielenkiintoista onkin, millä perusteella Venäjä päätti tukevansa juuri entisiä Neuvostoliiton alueita, mutta viittaus selittäisi osaltaan myös VIP-vieraita avajaisottelussa. Saudi-Arabian kruununprinssin osallistuminen oli luontevaa valtioiden välisen avausottelun vuoksi. Näiden lisäksi FIFAn puheenjohtaja, EU:n komission puheenjohtaja sekä YK:n pääsihteeri osallistuivat avajaisiin.

MM-kilpailujen avausottelu Venäjä vastaan Saudi-Arabia tiivistää hyvin sen, miksi MM-kilpailut ovat hyödyllisiä myös perinteiselle diplomatialle: Presidentti Putin ja Saudi-Arabian kruunuprinssi Mohammed bin Salman käyttivät yhteistä tapaamistaan alleviivatakseen tiivistä yhteistyötään öljyn maailmanmarkkinahintojen vahvistamiseksi.200 Myös esimerkiksi YK:n pääsihteeri António Guterres tapasi Putinin ja kävi samalla katsomassa Portugalin ja Marokon välisen ottelun. Putin myös isännöi

198 FIFA TV 28.11.2017. 199 FIFA World Cup. Bid Evaluation Report: Russia. 2018, 8. 200 CNN 20.6.2018.

60 Etelä-Korean presidentti Moon Jae-inin kolmipäiväistä vierailua heti Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välisten ennennäkemättömien neuvottelujen jälkeen. Moon puhui vierailunsa aikana Dumalle ja suuntasi Rostoviin seuraamaan Etelä-Korean ja Meksikon välistä ottelua.201

Kilpailujen päätösottelussa (Ranska vastaan Kroatia) VIP-katsomossa olivat Putinin, Kroatian presidentti Kolinda Grabar-Kitarovicin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin lisäksi Qatarin, Gabonin, Sudanin, Valko-Venäjän, Moldovan, Armenian, Unkarin ja Kirgisian päämiehiä.202 Jälleen huomionarvoista on, että kaikilla näillä valtioilla on tavoitteena omien jalkapallo- ja poliittisten projektien edistäminen. Ainoan Venäjän maineen kannalta synkän hetken spektaakkelissa muodosti Pussy Riot-nimisen nelihenkisen ryhmän juoksu kentälle kesken ottelun, tarkoituksenaan protestoida Venäjän politiikkaa vastaan ja vaatimuksenaan vapauttaa Venäjän poliittiset vangit. Kansainväliseen TV-kuvaan tästä juoksusta välittyi vain hetkellinen vilahdus.203

Presidentti Putinin tapaamiset MM-kilpailujen yhteydessä ovat osoitus siitä, kuinka MM-kilpailut tarjoavat järjestävälle valtiolle mahdollisuuden esimerkiksi kahdenväliseen diplomatiaan matalammalla kynnyksellä kuin normaalissa poliittisessa tilanteessa. Urheilu on väline, joka mahdollistaa sellaisen tilan luomisen, jossa osapuolet voivat käydä diplomaattista kanssakäymistä urheilun verukkeella. Tässä kohtaa on huomioitu aineiston rajautuminen julkisiin lähteisiin mikä voi jättää pois mahdolliset epäviralliset tapaamiset, jotka usein ovat MM-kilpailujen yhteydessä loistava mahdollisuus käydä keskusteluja kulisseissa eri tason toimijoiden kanssa.

4.5. Rahavirtoja, valtavia rakennushankkeita ja kaupunkien bränditiloja

MM-kilpailut ja talous ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa ja Venäjän hallitus ilmoitti käyttäneensä MM-kilpailuihin noin 14 miljardia USA:n dollaria. Vertailun vuoksi voidaan sanoa, että Saksan MM- kilpailujen budjetti oli 4,6 miljardia USA:n dollaria ja Etelä-Afrikan kustannukset 3,6 miljardia USA:n dollaria, Brasilian MM-kilpailuissa kaksi vuotta ennen Rion kesäolympialaisissa summa kasvoi reiluun 11 USA:n dollariin.204 Venäjällä suurin osa, noin 4,22 miljardia, meni urheilun infrastruktuuriin eli stadioneiden rakentamiseen ja korjaamiseen. Lisäksi rahaa meni siirtymäinfrastruktuurin rakentamiseen ottelupaikkakuntien välille ympäri Venäjää. Yhteensä

201 CNN 20.6.2018. 202 Kremlin 15.7.2018. 203 Goldblatt 2019, 557. 204 The Guardian 23.9.2014; Medium, 27.7.2018.

61 lentoliikenteen tueksi rakennettiin uusia terminaaleja 11 lentokentälle ja muun muassa uutta tietä rakennettiin 178 kilometriä. Kolme uutta metroasemaa rakennettiin, 12 uutta tietä sekä 20 rautatieasemaa kunnostettiin. Infrastruktuurin lisäksi 13 sairaalaa uudistettiin ja korjattiin, 12 voimalaa korjattiin ja 27 uutta hotellia rakennettiin turisteja varten. Kymmenen vesi– ja viemärihanketta rakennettiin ja korjattiin MM-kilpailujen nojalla.205

Venäjälle lensi noin 570 000 turistia kuukauden aikana ja lisäksi 700 000 venäläistä arvioitiin käyttävän keskimäärin 5 000–8 000 dollaria, mikä lisää 2,5–4 miljardia dollaria kulutukseen. Lisäksi on arvioitu, että tietyissä isäntämaissa matkailijoiden virta kasvaa jatkossakin lähivuosina, jopa 25 prosenttia. Eniten kilpailujen tuotto näkyy ravintoloiden, hotellien ja myyntien sektorilla. Venäjän taloudelle tämä tarkoitti 220 000 uutta työpaikkaa. Venäjän hallitus arvioi, että MM-kilpailujen kokonaisvaikutus Venäjän bruttokansantuotteeseen oli 13,80 miljardia dollaria, mikä vastaa noin yhtä prosenttia Venäjän BKT:sta. Venäjän BKT:n on arvioitu nousevan 26-30,8 miljardia dollaria 10 vuoden ajanjaksolla välillä 2013-2023.206 MM-kilpailut olivat siis merkittävä taloudellinen ponnistus valtiolta, jonka vaikutukset paikallisväestöön ovat suuria. Kilpailujen merkittävyys sisäpoliittisille ratkaisuille näkyy erityisen hyvin talouskysymyksissä, mutta merkittävät satsaukset herättävät kysymyksiä myös FIFAn periaatteista koskien kilpailujen järjestäjän valintaa: miksi valitaan järjestäväksi maaksi valtio, joka ei jo valmiiksi omaa riittäviä olosuhteita MM-kilpailujen järjestämiseksi?

Urheilurakentamisen muutos näkyy jalkapallostadioneiden muuttona kaupunkien keskustoista uudenlaisille stadionalueille, jotka täyttyvät hotelli-, ravintola-, kokous-, museo- ja kauppatilojen myötä. FIFA on siis neoliberaalin toimintamallin mukaisesti alkanut 1970-luvulta lähtien soveltaa yritysmaailman malleja niin, että jalkapallo on muutoksessa aggressiiviseen liiketoimintaan.207 Yhdistäessä tämän muutoksen yritysmaailman brändäysajatteluun ja toimintamalliin, MM- kilpailuissa valtioiden ja kisakaupunkien rooli on taata turvallisuus, rakentaa edustuskelpoisia kisapaikkoja sekä hakea taloudellisia, mutta myös imagollisia voittoja. Globaali valtioiden välinen keskinäisriippuvuus aiheuttaa sen, että globaalit markkinat määrittävät pitkälti valtioiden välistä kilpailuakin.

205 Medium, 27.7.2018. 206 Medium 27.7.2018. 207 Kolamo 2014, 80; Miller ym. 2001, 12.

62 Venäjän MM-kilpailut olivat kaikkien aikojen kalleimmat jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ja ne olivat kuukauden kestävä spektaakkeli. Mutta aivan kuten kävi ennen Sotshin olympialaisiakin, kisapaikkakunnat ”siivottiin” Venäjän hallinnon toimesta niin, että mahdolliset protestit ja häiriöt eivät näkyisi kansainväliselle yleisölle.208 Tämä ei ole yksistään Venäjällä tapahtunut ilmiö, vaan toistuu kilpailuista toiseen järjestävässä maassa. Sami Kolamo kuvaa tämän prosessin identiteettipoliittisia tavoitteita seuraavasti: ”Miliiseille, mellakkapoliiseille, turvamiehille ja OMON-erikoisjoukoille sekä brändipoliiseille oli poikkeuslakien turvin annettu oikeus sulkea tiloista ulos FIFAn, sen partnerien ja kansakunnan maineen pilaajiksi luokitellut ei-toivotut ihmiset ja symbolit. Näihin ei-toivottuihin ihmisiin kuuluivat paitsi kansalaisaktivistit ja kriittiset fanit myös kaikki ”epäsosiaalisesti käyttäytyvät”, jotka hengailivat rautatie- ja metroasemilla, kerjäsivät tai pyysivät rahaa, vetelehtivät näkyvällä paikalla tai muulla tavalla häiritsivät kaupunkielämän perusrytmiä.”209

FIFAn konseptin mukaisesti MM-kilpailujen yhteydessä kisaisännät järjestävät kaupunkeihin Fan Fest-alueita, joissa fanien toivotaan käyttävän nationalistisia symboleja eli esimerkiksi pelipaitoja ja heiluttamaan lippuja kuitenkin sillä varauksella, etteivät ne sisällä FIFAlle ja sen kumppaneille haitallista sisältöä. Kaupunki- ja mediatilan yhteen liittymisestä muodostuu bränditila, joka tekee MM-kisatuotteesta entistä halutumman. Näitä Fan Fest-alueita löytyy muualtakin kuin vain itse järjestävästä maasta, mutta olennaista on, että kisaisäntä varmistaa näkyvyyden myös muillakin paikkakunnilla kuin vain ottelupaikalla. Fan Fest-alueet ovat julkisia tiloja, minne kuka vain voi mennä. Suuri näyttö ympäröitynä kilpailujen virallisella ilmeellä ja mainoksilla välittää ottelun katsojille ja yhteistyökumppanit ovat näkyvästi esillä. Ihmiset ovat pukeutuneet maajoukkueidensa tunnuksiin eli lippuihin ja valtioiden väreihin ja reagoivat ottelun tapahtumiin aivan kuin olisivat ottelussa paikan päällä.210

Fan Fest-alueiden lisäksi ottelupaikkakunnille rakennetaan fan zone-alueita, joiden tarkoituksena on toimia fanien kokoontumispaikkoina. Alueet ovat siistejä, täynnä kulutukseen soveltuvia kauppoja ja ravintoloita.211 Tapahtumaa varten ympäri kaupunkia rakennetaan myös erilaisia muita kohteita turisteille, kuten keskeisten nähtävyyksien alueelle Moskovan punaiselle torille. Paikalle rakennettu jalkapallopuisto täyttyi FIFAn toivomista ideaalifaneista ja toi turistit keskeisten nähtävyyksien

208 Goldblatt 2019, 551. 209 Kolamo 2018. 210 YouTube, Graham Phillips, Volgograd, Russia! 'Racism? Dangerous Russian fans?' Meet the Russian fans!, 16.6.2018. 211 YouTube, Different Russia, The coolest fan zone in Moscow. Where to go to experience atmosphere of FIFA World Cup Russia 2018. 26.6.2018.

63 äärelle. Kilpailujen brändi-ilme näkyi joka puolella ja alueella oli myös oma rakennuksensa yhteistyökumppaneille, missä yritykset saivat näkyvyyttä omilla esittelypisteillään ja aktiviteeteillaan. Lisäksi rakennuksessa oli MM-kilpailujen virallinen fanikauppa.

Brändi-ilmeen mukaisesti yhteistyökumppanit ja sponsorit olivat vahvasti esillä MM-kilpailujen aikana. FIFAn partnereita turnauksessa olivat Adidas, Coca-Cola, Wanda Group, Hyundai, Qatar Airways ja Visa. MM-kilpailujen sponsoreita puolestaan olivat Budweiser, Hisense, McDonald’s, Mengniu ja Vivo. Alueellisia tukijoita puolestaan olivat FIFA.com, Rostelecom, Alrosa, Alfa-Bank ja Russian Railways, Kaikki toimijat ovat siis kansainvälisiä suuryrityksiä ja tunnettuja ympäri maailman. Silmiin pistävää on Qatar Airways jo vuoden 2018 partnerina, kun Qatar järjestää vuoden 2022 MM-kilpailut.

Yhteistyökumppanit olivat näyttävästi esillä erityisesti kaupunkiin rakennetuilla fanialueilla ja ympäri kaupunkia erilaisissa muodoissa. Budweiser ja Coca-Cola myivät tuotteitaan fanialueilla ja mainostivat samalla brändiään, lisäksi yritykset tekivät hyvin valtioiden maakuvaakin palvelevia mainoksia. FIFAn ja isäntämaan viralliset World Cup-mainokset, kuten liput ja rakennelmat, olivat esillä kaikkialla merkittävissä turistikohteissa. Myös esimerkiksi Adidas oli rakentanut torille suurien jalkapallojen sisään avautuvia pelipaitoja.212 FIFA World Football-museo puolestaan avasi Moskovassa Hyundain tiloihin näyttelyn MM-kilpailujen ajaksi.213 Merkittävää sponsoreiden ja yhteistyökumppaneiden toiminnassa oli kilpailun vähäisyys, sillä muiden toimijoiden ei anneta näkyä MM-kilpailuihin liittyvissä tiloissa. Näin ollen esimerkiksi valtioiden maakuvaa tukevat mainokset saavat itseasiassa paljon suuremman painoarvon niiden levitessä virallisia kanavia pitkin ympäri maailmaa.

MM-kilpailujen turvallisuus puhutti ennen kilpailuja laajasti. Venäjä käytti noin 1,4 miljoonaa euroa turvallisuuteen Sotshin olympialaisissa ja MM-kilpailujen kohdalla summa oli entistä suurempi. MM-kilpailut sujuivat turvallisuuden puolesta hyvin ja Venäjän poliisi sekä armeija valmistautuivat tapahtumaan mittavasti. Turvallisuuden merkitys valtion maakuvaan on keskeinen ja Venäjän maineen kannalta MM-kilpailujen oli onnistuttava täydellisesti, presidentti Putinin mukaan ”maakuva riippuu poliisien perusteellisuudesta”. Käytössä oli uusinta teknologiaa, kuten mittava määrä valvontakameroita stadionilla, jotka tunnistivat yksilöt hetkessä sekä erityisjoukkoja, jotka

212 YouTube, Renata Pereira 29.7.2018. 213 FIFA 25.5.2018.

64 harjoittelivat mahdollisten terrori-iskujen varalle.214 Potentiaalisen terrori-iskujen määrä oli suuri, sillä Venäjän konfliktit Ukrainassa, Syyrissa ja Kaukasuksella nostivat turvallisuusuhkia. Viestinnässään Venäjän sisäministeriö varmisti, että ulospäin välittyvä kuva Venäjästä on positiivinen ja kielsi poliisia kertomasta medialle mistään rikoksista MM-kilpailujen aikana. Poliisilla oli lupa kertoa vain ratkaistuista tapauksista.215

Huliganismia maalailtiin uhkakuvaksi ennen MM-kilpailuja, sillä 2016 EM-kilpailuissa venäläiset huligaanit tappelivat muiden maiden fanien ja huligaanien kanssa. Huliganismin yksi keskeisempiä ongelmia on toisista maista tulevat henkilöt, joiden ensisijainen tarkoitus on tulla paikalle vain aiheuttamaan ongelmia. Venäjän MM-kilpailuissa otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Fan ID, joka yhdessä ottelulipun kanssa toimi kuin viisumi. Ilman fan ID-korttia katsojat eivät pääse maahan eivätkä pääse stadionille, joissa on useita turvatarkastuksia ennen pääsyä katsomoon.216 Fan ID on merkittävä työkalu huliganismin kitkemisessä, mutta tutkielman kontekstissa sen suurin painoarvo kohdistuu viisumin kaltaiseen asemaan valtion rajaa ylittäessä. Urheilu mahdollistaa valtion turvallisuuden yhden tärkeimmistä elementeistä eli rajavalvonnan toimintojen muutoksen, mikä on itsessään merkittävä asia. Presidentti Putin antoi Fan ID:n hankkineille faneille mahdollisuuden vierailla maassa vuoden loppuun asti ilman viisumia, minkä toivottiin lisäävän turismia myös kilpailujen jälkeen. FIFAlla ei ollut Fan ID-järjestelmään mitään osuutta, joten kyseessä oli Venäjän oma ratkaisu turistien vierailun helpottamiseksi.217

4.6. Pelaajat kansainvälisen politiikan kentällä

Poliittiset kannanotot ovat kiellettyjä FIFAn otteluissa ja sen saivat tuntea lompakossaan myös yksittäiset pelaajat MM-kilpailujen aikana. Sveitsin Granit Xhaka, Stephan Lichtsteiner ja Xherdan Shaqiri maksoivat yli 10 000 euron sakot käsillään kaksipäisen kotkan näyttämisestä maalituuletuksessaan ottelussa Serbiaa vastaan. Kaksipäinen kotka, joka mielletään myös Serbian symboliksi, on Albanian kansallinen symboli ja sen käyttäminen on erittäin sensitiivinen asia. Shaqiri ja Xhaka ovat Kosovon albaaneja ja Serbia ei ole tunnustanut Kosovoa, joka julistautui vuonna 2008 itsenäiseksi valtioksi.218 Sekä Kosovon presidentti Hashim Thaçi että Albanian pääministeri Edi Rama antoivat tukensa tuulettaneille pelaajille sosiaalisessa mediassa samaan aikaan kun serbialainen

214 BBC 14.6.2018. 215 Reuters 14.6.2018. 216 DW Sports 6.6.2018. 217 FIFA 2018. 218 Goldblatt 2019, 556; YLE 25.6.2018.

65 lehdistö tuomitsi ne. FIFA avasi pelin tapahtumista tutkinnan, jossa kävi myös ilmi, että Serbian kannattajat buuasivat pelaajille, mutta nämä olivat raportin mukaan kohdistuneet tuomarin ratkaisuihin, eikä niinkään maalituuletuksiin. Osa serbialaisista kannattajista käyttivät myös t-paitaa, joissa oli sotarikolliseksi tuomitun Ratko Mladicin kuva ja lauloivat albanialaisia vastustavia lauluja.219 MM-kilpailuissa nähdyissä tuuletuksissa purkautui myös isäntämaa Venäjää kohtaan latautunutta kritiikkiä, kun kroatialainen Domagoj Vida ja valmennustiimiin kuuluva Ognjen Vukojević juhlivat Kroatian voittoa Venäjästä huutamalla ”glory to Ukraine!”, joka on ukrainalaisten nationalistien tunnuslause. FIFA tutki tapauksen ja Vida pyysi tuuletustaan anteeksi venäläisen median edessä. FIFA langetti Vidalle virallisen varoituksen ja Vukojević sai maksettavakseen 15 000 Sveitsin frangia.220 Sekä Sveitsin että Kroatian maajoukkuepelaajien tuuletukset ovat hyvä esimerkki presentaatio vai representaatio -keskusteluun, mitä sivuttiin myös luvussa kaksi. Kyseessä on representointi, sillä yksilöt toisintavat jo merkityksen omaavia symboleja omassa toiminnassaan tuoden kansainvälisen politiikan konfliktit näkyviksi.

Venäjä antoi Tšetšenialle paljon liikkumavaraa omassa toiminnassaan. Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov järjesti Egyptin tähtipelaaja Mo Salahin kanssa tapaamisia, joissa pelaaja päätyi Kadyrovin propagandan välineeksi. Egyptin maajoukkue majoittui ja harjoitteli Tšetšenian pääkaupungissa Groznyssa, joka tarjosi presidentille oivan mahdollisuuden maksaa tapaamisista yhden maailman tunnetuimman pelaajan kanssa. Mo Salah tunnetaan jalkapallomaailmassa ”modernin islamin lähettiläänä” ja yhteisissä kuvissa sekä tilaisuuksissa poseeraaminen rankasti kritisoidun Kadyrovin kanssa aiheutti aiemmin kansainvälisestikin paljon positiivista huomiota saaneen pelaajan imagoon särön. Tšetšenialaisministeri Jambulat Umarovin mukaan tapaamisten tarkoituksena on parantaa myönteistä imagoa ja purkaa myyttejä koskien Tšetšenian tasavaltaa ja sen hallintoa.221 Tšetšenian hallinto pyrki käyttämään pehmeää valtaa ja osoittamaan urheilutähtien avulla, että se on varteenotettava kumppani muille valtioille. Tšetšenialle pehmeän vallan käyttö ei ole helppoa, sillä valtio muistetaan kahdesta brutaalista sisällissodasta ja sen johtaja, presidentti Kadyrov, puolestaan omintakeisesta persoonastaan ja ”machonationalismista”, kuten Jeré Longman (2018) artikkelissaan muotoili.222 Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt olivat kauhuissaan Egyptin jalkapalloliiton valinnasta leireillä Groznyssa.

219 BBC Sports 23.6.2018; ESPN 24.6.2018; The Telegraph 24.6.2018. 220 The Times 8.7.2018. 221 Goldblatt 2019, 555; New York Times 11.6.2018. 222 New York Times 11.6.2018.

66 Myös presidentti Putin käytti pelaajia ja jalkapallolegendoja hyödykseen omassa toiminnassaan. Yhdeksän menestynyttä pelaajaa tapasi Putinin ja FIFAn puheenjohtaja Infantinon MM-kilpailujen loppusuoralla Moskovassa. Putin totesi, että jalkapallofanit ympäri maailman ja venäläiset fanit tekevät parhaansa, että ilmapiiri on luottavainen ja fanit voivat juhlia yhdessä. Putin myös alleviivasi, että saapuvat kisaturistit saavat osakseen lämpimän vastaanoton sekä jalkapallofaneilta että tavallisilta ihmisiltä, jotka iloitsevat hyvillä aikeilla saapuvista turisteista. Esiin nostettiin myös ”ihmisten journalistit, jotka omalla itsenäisinä toimijoinaan sosiaalisessa mediassa ovat auttaneet tuhoamaan stereotypioita Venäjästä”, ja ihmiset näkevät Venäjän vieraanvaraisena ja ystävällisenä valtiona. Hieman erikoiseen tyyliin Putin lisää, että ”tästä voidaan isossa kuvassa kiittää jalkapalloa ja kaikki tietävät, että jalkapallofanit eri maissa käyttäytyvät eri tavalla ja hän ei kommentoi tätä nyt.” Laajasti järjestetyt kilpailut tuovat Venäjälle ja venäläisille tavoille hyvin näkyvyyttä ja presidentti toivoi, että vierailijat poistuvat hyvillä mielin ja palaavat maahan uudestaan.223 FIFAn puheenjohtaja kiitteli tapaamisessa Venäjän panostusta infrastruktuuriin ja jalkapallon kehittämiseen. Infantino puuttui myös puheeseen stereotypioista ja totesi niiden olevan vääriä, kuten myös pelkojen, joita esitettiin ennen MM-kilpailujen alkamista. Hän käytti MM-kilpailuihin kohdistuneesta ennakkokritiikistä sanaa ”totuuden vastakohta” ja korosti hyvää työtä kilpailujen eteen, myös presidentin henkilökohtaista panosta. Infantino myös korosti poliisien ystävällistä käyttäytymistä ja sanoi käytöksen kuvastavan sitä kuvaa, joka kaikilla kilpailujen jälkeen on Venäjästä.224

Venäjän MM-kilpailut olivat siis mediahuomioltaan mittava tapahtuma ja antoi konseptina valtavasti vaikutusmahdollisuuksia erityisesti järjestävälle valtiolle. Fyysinen infrastruktuuri oli valtavaa kokoluokkaa ja pääosin täysin uutta, mikä antaa valtiolle syyn oikeuttaa alueellista kehittämistä koko maan kattavan kehityksen sijaan. MM-kilpailujen mukaisen bränditilan rakentaminen kaupunkeihin muuttaa merkittävällä tavalla kaupunkien perusrakennetta, sillä kilpailujen ”kupla” pakottaa paikalliset toimijat sopeutumaan ulkoapäin tulevien sääntöjen ja rajoituksien kirjoon. ”Sallittuja” toimijoita olivat ainoastaan FIFAn omat yhteistyökumppanit ja sponsorit, jotka olivat näyttävästi esillä. Avajaiset ja markkinointimateriaali huokuivat pehmeän vallan elementtejä ja painottivat venäläistä osaamista muun muassa urheilussa, kulttuurissa ja tieteessä, unohtamatta maantieteellisesti suurta pinta-alaa. Eräänlaisen näyttämön rakentaminen ja viestin välittäminen yleisöön on merkittävää vallankäyttöä ja siksi nämä asiat ovat esillä myös analyysissa.

223 Kremlin 6.7.2018. 224 Kremlin 6.7.2018.

67 Venäjän ulkopolitiikassa nähtiin erilaisia vaiheita aina Sotshin olympialaisten pehmeästä vallasta Itä- Ukrainan konfliktiin. Krimin konflikti, epämääräinen kilpailujen valintaprosessi sekä Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytysyritys kiristi Venäjän ja länsimaiden välejä ennen kilpailuja. Lopulta kilpailuja boikotoi puheista huolimatta vain Englannin poliittinen eliitti, joka ei seurannut kilpailuja paikan päällä katsomosta. Diplomaattiset tapaamiset järjestettiin sekä virallisesti että epävirallisesti MM-kilpailujen otteluissa, erityisesti entisten Neuvostoliiton maiden runsas osallistuminen on merkille pantavaa, toisaalta myös Etelä-Korean presidentin vierailu heti Yhdysvaltojen presidentin Pohjois-Korean tapaamisen jälkeen vaikuttaa erittäin laskelmoidulta reagoinnilta. Myös pelaajien poliittiset tuuletukset aiheuttivat keskustelua valtiotasolla asti ja ovat näin ollen osoitus yksilöiden painoarvosta kansainvälisessä politiikassa. Seuraavassa luvussa analysoidaan näitä kansainvälisen politiikan vaikutuspyrkimyksiä sisällönanalyysin keinoin.

68 5. Jalkapallon MM-kilpailut osana kansainvälistä politiikkaa

Tutkielman aiemmissa osioissa avattiin kansainvälisen politiikan teoriaa, joka antoi yläteemoja sisällönanalyysia varten. Kansainvälistä politiikkaa voidaan siis kuvata itsenäisten yksikköjen, kuten valtioiden, välisinä suhteina.225 Kansainvälinen politiikka on kansainvälisten suhteiden alla tapahtuvaa toimintaa, joka keskittyy valtioiden väliseen poliittiseen kanssakäymiseen. Kansainvälisen politiikan ja urheilun välistä yhteyttä avaamalla voidaan hahmottaa, että urheilu on osa kansainvälistä politiikkaa tiettyjen käytäntöjen ja ymmärrysten takia, jotka tukevat kansainvälisen politiikan ymmärryksiä. Analyysin yläteemat muodostuvat kansainvälisen politiikan toimijoista: kansallisvaltioista, kansainvälisistä organisaatioista ja yksilöistä. Analyysissa tarkastellaan kansainvälisen politiikan näkökulmasta näiden kolmen toimijan valtapyrkimyksiä ja vallankäytön muotoja jalkapallon MM-kilpailuissa.

5.1. Kansallisvaltiot

Tarkastellessa valtioiden osuutta MM-kilpailujen kontekstissa voidaan hahmottaa erilaisia tapoja tuottaa kansainvälistä politiikkaa näkyväksi. Yksinkertaisimmillaan se näkyy kentällä ja katsomossa valtioiden tunnuksina, joita esiintyy valtioita edustavien maajoukkueiden peliasuissa, kentälle kannetuissa valtioiden lipuissa, kansallishymneissä, kannattajien pukeutumisessa ja kannatuslauluissa. Globalisaation myötä valtioiden rajojen merkitys hälvenee, mutta maajoukkueurheilun avulla valtiot pystyvät eriyttämään toisiaan muista luomalla narratiivin toiseudesta. Tämä on osittain keinotekoista ottaen huomioon väestöjen monikulttuurisuuden ja jalkapallon globaalin luonteen, mutta se antaa valtiolle instituutiona eväitä kansallistunteen rakentamiseen ja kohottamiseen, mikä puolestaan auttaa niitä säilyttämään statuksensa kansainvälisessä järjestelmässä. Huomionarvoista on, että voimme hahmottaa kansainvälisen järjestelmän kansallisvaltioiden ja niiden erojen kautta sen heijastuessa myös urheiluun ja kulttuuriin.

Barnettin ja Duvallin muotoilema tuottava valta näkyy tässä valtioiden välisessä toiseuden narratiivin toistamisessa.226 Diskursseissa rakentuva toiseuden käsite nousee vahvasti esiin kansallisvaltioiden rakentamassa keinotekoisessa me vastaan muut -asetelemassa, joka näkyy otteluissa kahden maajoukkueen kohtaamisena ja kansallissymboleina sekä erityisesti mediassa rakennetuissa tarinoissa. Puhutaan esimerkiksi ”robottimaisesta ja tehokkaasta saksalaisesta jalkapallosta” tai

225 Sutch & Elias 2007, 24. 226 Barnett & Duvall 2005, 42-43.

69 ”brasilialaisesta, yksilötaitoihin perustuvasta jalkapallosta”, joiden sisältö rakentuu sosiaalisten konstruktioiden kautta ja joihin liittyy valmiiksi oletuksia kansojen ominaisuuksista, jotka ovat rakentuneet diskursseissa eli käsitteet ovat tuotettuja. Näin joukkueita erotellaan valtioiksi ja alueiksi jaetulla ymmärryksellä siten, että on olemassa jaettuja käsityksiä valtioista, kansoista ja niiden urheilujoukkueista.

Harto Hakovirran esittämä yksinkertaistus ulkopolitiikan vaikutusreiteistä ja vallankäytöstä toimii myös kansallisvaltioiden ja MM-kilpailujen yhteyttä analysoidessa selkeyttävänä rakenteena.227 Seuraavaksi analysoidaan Hakovirran vaikuttamisen pääreittien listausta soveltaen, miten valtiot ja erityisesti kilpailut järjestävä valtio hyödyntää jalkapallon MM-kilpailuja urheiludiplomatiassaan vaikuttaen samalla kansainväliseen politiikkaan.

1. Vaikuttaminen toisten valtioiden politiikkaan vaikuttamalla niiden hallituksiin ja viranomaisiin (a) suoraan tai (b) muiden toimijoiden välityksellä. Urheilu ei eroa sosiaalisesta maailmasta millään tavoin, sillä se tekee kansainvälisestä politiikasta näkyvää luomalla tiloja toimia. Valtiot harjoittavat diplomatiaa urheilutapahtumien yhteydessä, koska se on varsin luonnollinen tapa luoda keskusteluyhteys paitsi MM-kilpailut järjestävän valtion kanssa, myös oman valtion maajoukkuetta vastaan pelaavaan toisen valtion kanssa. Jo MM-kilpailujen valintaprosessi itsessään on kilpailu, jossa valtiot pyrkivät voittamaan itselleen mahdollisuuden käyttää valtaa, joten tätä voidaan pitää pyrkimyksenä vaikuttaa toisten valtioiden hallituksiin FIFAn kautta. Hajauttaessaan vallan vuorovaikutukseen FIFAssa, muodostuu vallan muodoksi institutionaalinen muoto.

Tarkasteltaessa Venäjän ulkopolitiikkaa ajanjaksolla 2014–2018 voidaan todeta, ettei Venäjällä ollut niin sanotusti liikaa ystäviä. Edellisestä megatapahtumasta, vuoden 2014 Sotshin talviolympialaisista, tilanne oli kiristynyt entisestään Itä-Ukrainan konfliktin ja Krimin valtauksen myötä. MM-kilpailuja vaadittiin muiden, erityisesti EU:n jäsenmaiden halusta, siirrettäväksi sellaiseen valtioon, joka ei olisi aseellisessa konfliktissa toisen valtion kanssa, mutta kilpailut järjestettiin maailmanpolitiikan muuttuneesta tilanteesta huolimatta Venäjällä. Englannin valtiotason käynnistämä boikotointi ei laajentunut muihin osallistujamaihin ja toisaalta MM-kilpailujen avajaisiin osallistui niin YK:n pääsihteeri kuin EU:n puheenjohtajakin, mikä osaltaan osoittaa MM- kilpailujen merkityksen diplomatian muotona; näin tärkeää tapahtumaa ei jätä väliin edes EU:n puheenjohtaja, vaikka EU on asettanut Venäjälle merkittäviä talouspakotteita Krimin tapahtumien

227 Hakovirta 2012, 104-105.

70 vuoksi. Presidentti Putinin kanssa VIP-aitioon saivat paikan sellaisten valtioiden johtajat, joiden voidaan katsoa olevan Venäjälle myönteisiä tai entisen Neuvostoliiton valtioita, sillä Venäjä pyrkii hakemaan liittolaisia muualta kuin lännestä. Tämä voi osaltaan kertoa tuottavasta vallasta: Venäjästä ja sen liittolaisista halutaan rakentaa yhteiskunnallinen identiteetti. Avausottelu pelattiin Saudi- Arabian ja Venäjän välillä, joten kruununprinssi oli paikalla paitsi ottelun vuoksi, mutta myös neuvottelemassa öljymarkkinoiden hinnoittelusta ja valtioiden välisistä suhteista.228 Ottaen huomioon Venäjälle asetetut talouspakotteet ja länsimaiden yhteistyöhaluttomuuden, Venäjän ratkaisu hakea liittolaisia muualta myös MM-kilpailuja hyödyntäen on selvä valinta. Toisaalta se viittaa myös siihen, että Venäjän tarkoituksenmukainen pehmeän vallan käyttö kohdistuukin enemmän entisiin Neuvostoliiton valtioihin kuin länsimaihin.

Huomio kiinnittyy myös Venäjän reagointiin Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean välillä muodostuneen yhteyden vuoksi. Presidentti Trump tapasi Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-unin Koreoiden välisellä demilitarisoidulla alueella, mutta astui myös Pohjois-Korean puolelle. Vaikka tapaus oli enemmän Trumpin henkilökohtainen imagovoitto, arvaamatonta tilannetta seurasi Etelä-Korean Moon Jae-inin kolmipäiväinen vierailu presidentti Putinin luona Venäjällä, sisältäen tietenkin jalkapallo-ottelun Rostovissa Etelä-Korean ja Meksikon välillä. Tapaamisen ydin oli entistä tiiviimmissä kauppasuhteissa ja yhteistyössä, jalkapalloa unohtamatta.229 Putinin ja Moonin tapaaminen on malliesimerkki siitä, kuinka diplomatia ja urheilu lomittuvat toistensa joukkoon, eikä kyseessä ole ainoastaan tulehtuneiden välien paikkaaminen, kuten urheiludiplomatian termin historialliseksi kontekstiksi usein mielletään. Jalkapallon MM-kilpailut tarjosivat tilan kansainvälisen politiikan tekemiselle ilman vastareaktion alleviivaamista ja valtiot hyödynsivät sen ilmeisen hyvin. Vallan tasapainon kannalta Venäjän toiminta MM-kilpailujen aikana on loogista ja valtio hyötyi tapahtumasta saadessaan syyn monipuolistaa diplomaattisia suhteitaan.

Toisaalta MM-kilpailut tarjoavat mahdollisuuden protestointiin ja mielipiteen ilmaisuun myös valtiotasolla. Englannin kampanjoima boikotti EU-maiden keskuudessa ei herättänyt kannatusta, vaikkakin kyseessä oli valtiotason boikotti, joka ei olisi vaikuttanut Englannin maajoukkueen pelaamiseen missään muodossa. Kilpailujen boikotoiminen on tehokas diplomaattinen keino osoittaa tyytymättömyytensä, ja kuten aiemmin historiasta kerrottiin, erityisesti olympialaisissa tunnettu tapa. Erikoista kuitenkin on, että jalkapallon parissa boikotointia esiintyi lähinnä ensimmäisten arvokilpailujen aikaan, mutta modernissa ajassa vastaavaa ei enää tapahdu. Näin ollen vuoden 2018

228 Kremlin 1.6.2018. 229 Kremlin 22.6.2018.

71 MM-kilpailujen boikotointi olisi ollut merkittävä rajanveto siihen, mitä kilpailut järjestävältä valtiolta hyväksytään myös jalkapallon ulkopuolella. Tämä myös osoittaa jalkapallon MM-kilpailujen olevan niin merkittävässä asemassa, että valtiot eivät halua jättäytyä pois kilpailuista. Myös itsessään se, mille valtiolle MM-kilpailut myönnetään, on poliittisen kamppailun tulos, vaikka äänestysprosessi esitetään FIFAn puolesta ”puolueettomana” tai ”epäpoliittisena” toimintona.

Jos laskeudutaan yleiseltä valtiotasolta lähemmäksi valtioiden päätöksenteolle keskeisten henkilöiden pariin, 2018 MM-kilpailuissa Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov hyödynsi Groznyssa majoittuneen Egyptin maajoukkueen hyökkääjätähteä Mo Salahia omassa pehmeän vallan strategiassaan kierrättämällä pelaajaa seurassaan erilaisissa tapahtumissa ja ottamalla kuvia hänen kanssaan. Tšetšenian virallisen viestin mukaan tarkoituksena oli parantaa valtion imagoa ja urheilutähtien rooli tässä yhtälössä on Kadyroville tuttua. Egyptin maajoukkueen kautta Kadyrov voisi lähentää suhteitaan Egyptin autoritaariseen johtajaan Abdel Fattah el-Sisiin, joten Kadyrov pyrki henkilöiden kautta vaikuttamaan poliittisiin suhteisiin ja mahdollisesti sitä kautta Egyptin politiikkaan.

2. Vaikuttaminen muihin yhteiskuntiin joko (a) väestön mielikuvien, mielipiteiden tai asenteiden muokkaamiseksi tai (b) vaikutuksen aikaansaamiseksi niiden hallitusvaltaan yhteiskunnallisten paineiden kautta. Pehmeän vallan käyttö on merkittävin urheilun megatapahtumista saavutettava hyöty tapahtuman järjestävälle valtiolle, mikä näkyy valtioiden panostuksena esimerkiksi markkinointimateriaaliin ja tapahtuman avajaisiin sekä ylipäätään kilpailuolosuhteiden näyttävään rakentamiseen. Huomioiden haastavan tilateen maailmanpolitiikassa, Venäjän täytyi onnistua vakuuttamaan paitsi MM-kilpailuissa vierailevat turistit, kilpailuja kotimaassaan seuraavat fanit sekä ennen kaikkea toiset valtiot, unohtamatta oman maan kansalaisia, joiden elämään ja talouteen MM-kilpailuilla on merkitystä. Retoriikassaan, mikä tukee tuottavan vallan muodostumista, Putin painotti Venäjän olevan ”avoin, ystävällinen ja vieraanvarainen maa, joka haluaa koota miljoonat jalkapallofanit yhteen yhdeksi perheeksi”. Puheissa korostui ”jalkapalloyhteisön tehtävä levittää ymmärrystä urheilun voimasta rauhanrakennuksessa ja muiden ihmisten ymmärryksessä”. Puheet noudattavat FIFAn linjaa jalkapalloperhe-retoriikasta, mutta samalla Putin valjastaa MM-kilpailut oman valtionsa kehittämisen käyttöön. Puheet yhteisöstä, rauhasta ja ymmärryksestä voidaan tulkita myös pyrkimykseksi osoittaa yhteistyöhalua hankalassa maailmanpoliittisessa tilanteessa, joka kosiskelee suurta yleisöä ja jonka pyrkimyksenä on lisätä luottamusta Venäjään. Luonteeltaan vallankäyttö on gramscilaiseen hegemoniateoriaan

72 suostuttelevaa, joka pyrkii saamaan vastaanottajan puolelleen.230 Pehmeän vallan tarkoituksena ei ole suostutella vaan houkutella, joten Putinin puheiden ristiriita suhteessa Venäjän ulkopoliittisiin toimiin voi aiheuttaa sen, ettei pehmeä valta toteudu epäuskottavan viestin vuoksi.

Puheiden lisäksi Venäjän ulkopoliittisista pyrkimyksistä kertovat MM-kilpailuissa käytetty markkinointimateriaali, joka voidaan tulkita noudattavan Venäjän haluamaa maakuvaa: suurvalta, joka pystyy kilpailemaan lännen kanssa. Materiaalista kumpusi Neuvostoliiton aikainen menestyksen kaipuu ja kylmän sodan voimatasapaino, jota ihannoitiin esittämällä parhaiden aikojen urheilusuorituksia, avaruuskilpailua ja propagandahenkisiä julisteita, toisaalta myös ajatus ”myyttisestä” ja historian idän mahdista, joka näkyi venäläisistä aarteiden kuten Fabergén munien muodossa. Valtio esitetään laajana ja kyvykkäänä erilaisilla yhteiskunnan mittareilla, jolla on monipuolinen historia. Jos tätä peilataan maailmanpoliittisiin tapahtumiin, ne ovat hyvin tyypillisiä Venäjän ulkopolitiikassa, joka on toisaalta kyvykkyyden ja mahtavuuden osoittamista kaikilla mittareilla, mutta toisaalta pyrkimystä tulla hyväksytyksi ja noteeratuksi kansainvälisen politiikan suurvaltana.

Materiaalin perusteella voidaan päätellä, että Neuvostoliiton henki on edelleen vahva osa valtion identiteettiä tai vähintäänkin sen historiallista identiteettiä, ja se vetoaa sellaisiin valtioihin, jotka pitävät vahvoja johtajia ja suurvaltoja arvossa ja viittaa vahvasti siihen, että Venäjän pehmeän vallan kohde ei itseasiassa olekaan länsimaiset ja liberaalit valtiot siinä määrin kuin entiset Neuvostoliiton jäsenvaltiot, joille Venäjä on edelleen tärkeä kumppani. Tämä on samalla yksi syy sille, miksi historiaa nostetaan markkinoinnissa esiin, sillä kaivataan valtion statusta menneisyydestä nostamalla tapahtumia, tuloksia ja saavutuksia esiin selkeästi valikoiden, jolloin historia politisoituu. Myös urheilumenestys Neuvostoliiton aikana oli aivan omassa luokassaan, joka puolestaan tukee suurvalloille tyypillistä gloorian tavoittelua. Toisaalta vahvasti korostunut venäläinen korkeakulttuuri baletin, klassisen musiikin ja arvostettujen taiteilijoiden kautta sai suuren roolin turistien houkuttelemiseksi ja tuomaan esiin sellaista kuvaa Venäjästä, mikä usein unohtuu vahvasti sotilaskykyyn painottuvan viestin alle.

Useimmissa tapauksissa onnistuneen megatapahtuman järjestäjämaan tavoitteena on käyttää pehmeää valtaa, joka voi tehdä valtion kulttuurin ja poliittiset arvot houkuttelevammaksi muille kohottaen samalla järjestäjämaan imagoa kansainvälisesti keskeisenä toimijana. Urheilu ei siis ole

230 Gramsci 1971, 57.

73 ainoastaan kapea, yhteen kulttuurin alaan erikoistunut instituutio, vaan pikemminkin erittäin tärkeä ulkopolitiikan väline.231 Markkinointimateriaalista muodostuva keskeinen havainto oli sen pyrkimys korostaa Venäjän mahtavuutta: karttakuvien kautta esitettyä maantieteellisesti suurta pinta-alaa, kulttuurista rikkautta musiikin ja baletin muodossa sekä kyvykkyyttä avaruusteknologiaan, lähetettiinhän virallinen kisapallokin avaruuteen ennen turnauksen alkamista.

Vuoden 2018 avajaisissa tanssijat muodostivat tarkasti määriteltyjä kuvioita, kentälle marssittiin osallistuvien maiden lippujen kanssa ja kukkia esiintyi kentän reunalla pehmentämässä esitettyä viestiä. Symboliikkaa tarjosi myös kenttää kiertänyt tulilintu, joka venäläisessä kansanperinteessä yleisesti tunnetaan edustavan harvinaista ja vaikeasti hallussa pidettävää aarretta. Tulilinnun toistuvuus materiaalissa korostaa symbolin merkitystä myös pehmeän vallan kulttuurisessa muodossa. Arningin määrittelemät pehmeän vallan keinot toteutuivat avajaisissa myös musiikin ja leikkisyyden kautta. Musiikissa korostuivat niin ikään Venäjän kansalliset elementit Tšaikovskin kappaleen tulkinnalla. FIFAn MM-kilpailujen hymni sitoi yleisön tuttuun tapahtumaan herättäen myös nostalgiaa ja kansainvälisen esiintyjän Robbie Williamsin esitys kiinnitti tapahtuman kansainväliseen kontekstiin. Leikkisyys puolestaan muodostui kilpailujen virallisen maskotin, Zabivakan, kautta. Ronaldo omalla toiminnallaan antamalla pallon oman potkunsa sijaan pienelle lapselle, joka potkaisi sen maskotille, rakensi avajaisiin Arningin mainitsemaa yllätyksellistä hulluttelua.232 Teknologia puolestaan jäi päiväaikaan toteutetussa tapahtumassa olympialaisten avajaisten varjoon, mutta asiaa ajoi kansainväliselle avaruusasemalle lähetetty virallinen pelipallo, joka palasi takaisin MM-kilpailujen avajaisiin. Voidaan siis sanoa, että Venäjä hyödynsi monipuolisesti avajaisten tuoman mahdollisuuden pehmeän vallan vaikutusvälineenä.

Jos tarkastelemme Venäjän MM-kilpailuissa havaittavaa pehmeän vallan käyttöä Grix ja Brannaganin pehmeän vallan ideaalityypin kautta, voidaan todeta, että Venäjä käytti MM-kilpailuja myös pehmeän vallan välineenä. 233 Alla oleva taulukko hahmottelee vuoden 2018 käytettyjä pehmeän vallan keinoja pehmeän vallan ideaalityypin kautta. Osa keinovalikoimasta toimisi myös turvallisuuteen tai tiedusteluun liittyvinä esimerkkeinä, mikä toisaalta osoittaa pehmeä ja kovan vallan soveltamisen ja mahdollisen yhdistämisen Nyen ”älykkääksi vallaksi” olevan mahdollista.

231 Grix 2014, 1095; Grix & Brannagan 2016, 255. 232 Arning 2013. 233 Grix & Brannagan 2016, 260.

74

Pehmeän vallan resurssit MM-kilpailut 2018 Venäjällä Kulttuuri Kieli, urheilu, taide, perinteet, Maakuvamateriaali: avajaiset ja koulutus, uskonto, ruokakulttuuri, markkinointimateriaali. monimuotoisuus, arvot ja moraalit. Venäjän hakemus MM-kilpailut järjestäväksi maaksi.

Turismi Eksoottisuus, liikenne, vapaa-ajan Turisteja palvelleet Fan ID-käytännöt ja turismi, kulttuurinen turismi, ilmaiset kulkuyhteydet, fanialueet ja sosiaalinen turismi, oheistoiminta. Turvallisuuteen liiketaloudellinen turismi ja merkittävästi panostaminen. Fan Fest- urheiluturismi. alueiden rakentaminen nähtävyyksien yhteyteen. MM-kilpailut itsessään urheiluturismin kohde.

Brändäys Ainutlaatuisuus, liikevaihto ja Stadioneiden rakentaminen, kauppa, kansallinen identiteetti, infrastruktuurin kehitys, kaupunkitilan kulttuuri, hallinto, vientituotteet, muokkaus ja fanialueiden sijoittelu, investointi, turismi ja maakuvamateriaali. Kilpailujen urheilutapahtumat. virallisen ilmeen liittäminen kampanjatuotteisiin.

Diplomatia Kahdenväliset sopimukset, MM-kilpailujen yhteydessä järjestetyt monitahoiset sopimukset, tapaamiset, FIFAn ja Venäjän ideologiat, instituutiot, politiikat, yhteistyö, monikansallisten yhtiöiden sosiaalinen hyvinvointi, kansalliset kanssa toteutetut sopimukset. intressit ja urheilutapahtumat.

Taulukko: Venäjän käyttämän pehmeän vallan elementit vuoden 2018 jalkapallon MM-kilpailuissa.

Lisäksi vuoden 2018 MM-kilpailuissa Venäjä antoi paljon vapauksia hallintoalueensa Tšetšenian toiminnalle, joka hyödynsi MM-kilpailujen tuomaa mahdollisuutta parantaa omaa imagoaan kansainvälisten jalkapallotähtien, esimerkiksi Egyptin Mo Salahin, kautta. On kuitenkin vaikeaa sanoa, oliko toiminta itsessään Venäjän valtion ohjailemaa vai henkilöiden, lähinnä presidentti Ramzan Kadyrovin oman poliittisen aseman vahvistamista, tai näitä molempia. Nollasummapelinä ajateltuna Tšetšenian vapaa toiminta näyttäytyy myös riskinä Venäjälle. Voidaan kuitenkin sanoa, että pyrkimyksenä oli vaikuttaa pehmeällä vallalla kohdan kaksi tavoin muiden yhteiskuntien mielipiteisiin, mutta myös kohtaan viisi eli oman yhteiskunnan politiikkaan Venäjän ulkopolitiikan tukemiseksi.

75 3. Vaikuttaminen hallitustenvälisiin kansainvälisiin organisaatioihin ja kokouksiin niiden henkilökunnan ja niihin osallistuvien delegaatioiden kautta. Ensiksi on todettava, että FIFA on määritelmänsä mukaisesti kansalaisjärjestö, ei hallitustenvälinen organisaatio, mutta se toimii kansainvälisenä lajiliittojen kattojärjestönä. FIFA pitää tiukasti kiinni säännöistään, joissa mainitaan kansallisen lajiliiton olevan itsenäinen toimija, eikä kansallista hallintoa tulisi sekoittaa mukaan sen toimintaan. Usein kuitenkin valtioissa, joissa valtion hallinto ulottuu syvälle yhteiskunnan ohjaamiseen, myös urheilu sekoittuu valtion kanssa siten, että jalkapalloliitot ovat suoraan alisteisia valtiopolitiikalle. Venäjä on tästä hyvä esimerkki: hakuprosessin aikana Venäjän jalkapalloliiton johdossa toiminut Vitaly Mutko tunnetaan Putinin lähipiiriin kuuluvana poliitikkona ja samaan aikaan hän toimi ministerinä hallituksessa. Kun tarkastelemme delegaatioita, jotka osallistuivat joulukuussa 2010 järjestettyyn kokoukseen Sveitsissä, on suorastaan kummallista, että paikalla on valtioiden edustajia, varsinkin kun samaan aikaan FIFA alleviivaa toimivansa urheilun, ei politiikan ehdoilla. Valtion edustajien vahva läsnäolo FIFAn kokouksessa osoittaa, että Venäjän pyrkimyksenä on ollut vaikuttaa kansainväliseen organisaatioon delegaationsa kautta ja toisaalta juuri voimakkaimman hahmon eli Putinin puuttuminen ja kommentointi Englannin delegaation valtiojohtoisuudesta alleviivaa sen pyrkimyksiä vaikuttaa FIFAan ja sitä kautta toisiin valtioihin.

Barnettin ja Duvallin kuvailemaa institutionaalista valtaa Venäjä käytti hajauttaessaan valtansa FIFAn instituutioon saaden aikaan tuottoisan tuloksen jalkapallon MM-kilpailujen järjestysvastuusta.234 Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Venäjä ei ole Englannin kaltainen jalkapallon huippumaa, mutta se kykeni FIFAn instituution kautta vahvistamaan asemiaan äänestyksessä niin, että sai kilpailut järjestettäväkseen. Se, olivatko keinot sallittuja vai ei, ovat toissijaisia siitä näkökulmasta, pyrkivätkö valtiot ylipäätään käyttämään valtaansa FIFAssa saavuttaakseen ulkopoliittisia tuloksia. Tämän tutkielman perusteella voidaan väittää, että valtiot vaikuttavat kansainväliseen jalkapalloliittoon saavuttaakseen ulkopolitiikalleen merkittäviä tavoitteita.

Pyrkimys vaikuttaa FIFAan liittyy myös seuraavaan kohtaan, sillä FIFA voidaan luokitella ei- valtiolliseksi kansainväliseksi toimijaksi, jonka kautta voidaan vaikuttaa toisiin valtioihin esimerkiksi MM-kilpailujen järjestysvastuun kautta.

234 Barnett & Duvall 2005, 42-43.

76 4. Vaikuttaminen yksityisiin/ei-valtiollisiin kansainvälisiin toimijoihin (a) niiden oman politiikan muuttamiseksi tai tukemiseksi tai (b) vaikutuksen aikaansaamiseksi niiden kautta muihin toimijoihin. MM-kilpailujen sponsoreille kilpailut mahdollistavat uudenlaisia markkinoita ja tiloja toimia. MM-kilpailujen fyysinen tila on kilpailijoista vapaata aluetta ja kilpailujen tuottama mediahuomio riittää valtaamaan myös mittavan määrän mainostilaa kansainvälisistä TV-lähetyksistä. Yhdessä maajoukkueiden (valtiot vallankäyttäjinä niiden taustalla) kanssa sponsorit tuottavat erikoismallistoja, jotka ovat tarjolla kuluttajille.

Kansalliset yhtiöt, kuten Qatar Airways, tuottavat samalla maakuvallista hyötyä kaupallisesta toiminnasta. Kansainvälisten yhtiöiden käyttämä houkuttelu myy mielikuvia yleisölle ja pyrkii näin saavuttamaan etua paitsi markkinoilla kilpailijoihinsa nähden, myös kuluttajien mielessä. Mielikuvien rakentuminen voidaan nähdä tuottavana valtana, sillä diskursseihin rakentuva mielikuva vaikuttaa kuluttajien päätöksiin. Kansainvälinen megatapahtuma on niille ihanteellinen alusta toimia ja toteuttaa strategiaansa. Sponsorit pääsevät myös mainosvideoidensa kautta osallisiksi valtioiden maakuvatoiminnasta, esimerkiksi Islannissa Coca-Colan tekemä mainosvideo oli hyvin Islannin maakuvamateriaalin mukainen ja näin ollen mahdollisti Coca-Colalle omalla tavallaan uudenlaisen markkinointiväylän valtion virallisissa kanavissa.

Lisäksi kansainväliset yhtiöt voivat reagoida kansainvälisen politiikan muutoksiin siten, että toiminta aiheuttaa ongelmia jollekin toiselle toimijalle esimerkiksi käytännön tasolla, ja tähän viittaa myös Niken lopettama Iranin maajoukkueen sponsorointi talouspakotteiden vuoksi; Yhdysvaltojen asettamat pakotteet vaikuttivat amerikkalaiseen urheilujättiin siten, että pakotteet estivät jalkapallokenkien toimittamiseen MM-kilpailuihin valmistuvalle Iranille. Pakottavaa valtaa käyttää myös järjestävä maa omalla lainsäädännöllään, jolloin vallankäyttö kohdistuu FIFAan ja yksilöihin. Toisaalta taas kansallinen lainsäädäntö Venäjän MM-kilpailuissa jousti, mikäli se oli ristiriidassa liittovaltion lain 108-FZ kanssa, joka vahvisti MM-kilpailuissa FIFAn ja sen kumppaneiden asemaa.235

5. Vaikuttaminen omaan yhteiskuntaan politiikan yhteisöllisten voimavarojen kartuttamiseksi, eritoten tuen hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi valitulle ulkopolitiikalle ja sen hankkeille. Urheilun megatapahtumat ovat erittäin suuri menoerä valtion taloudelle ja Venäjän järjestäessä vain neljän vuoden aikavälillä olympialaiset ja jalkapallon MM-kilpailut, vaikuttaminen omaan

235 Lelyukhin, 2014, 74.

77 yhteiskuntaan tuen saamiseksi vaati presidentti Putinilta ja hänen hallinnoltaan paljon. Erityisesti eliitin tuen saaminen vaati järjestelmän, joka takasi erityisesti taloudelliset hyödyt myös heille. Investointien alueellinen keskittäminen oli mahdollista MM-kilpailujen kisapaikkakuntien perusteella. Kuten aiemmin todettiin, Tšetšenialle annetut vapaudet toteuttaa alueensa imagon parannusta Egyptin tähtipelaajien avulla, on myös yksi vahva merkki vaikuttamisesta omaan yhteiskuntaan ja tuen hankkimiseksi ulkopolitiikalle.

Yksilöihin kohdistuva pakottava valta perustuu myös valtion omaan lainsäädäntöön ja koskee näin ollen paitsi kansalaisia, myös MM-kilpailuissa vierailevia turisteja. Yhteiskunnan järjestely ja kaupunkitilojen rakentaminen pakottavat kansalaisia mukautumaan valtion käyttämään valtaan. MM- kilpailuja koskevat määräykset, kuten mielenosoituksien rajoittaminen, vaikuttavat yksilön perusoikeuksiin ja näin ollen kohdistuvat välillisesti valtion kautta kansalaisiin. Venäjä on aiemminkin muun muassa Sotshin talviolympialaisten aikaan rajoittanut eri seksuaaliryhmien ihmisoikeuksia, joka on herättänyt laajasti kysymyksiä valtion pakottavan vallan legitiimiydestä ja rakenteellisesta vallankäytöstä. Myös MM-kilpailujen aikana kaupunkien alueita järjesteltiin FIFAn toiveita vastaavaksi, joka ajoi vähäosaisempia kansalaisia entistä heikompaan asemaan valtion vallankäytön edessä. Vähemmistöihin ja heikompiosaisiin kansalaisiin kohdistuva pakottava valta saa näin myös Barnettin ja Duvalin määrittelemän rakenteellisen vallan muodon, jossa vallankäyttö kohdistuu suoraan kohteeseen ja muodostuu selkeän hierarkian kautta, jossa ylempi toimija rajoittaa toisen toimijan valtaa.236

Tiivistetysti voidaan siis sanoa, että jalkapallon MM-kilpailut tarjoavat valtioille tilan toteuttaa valtapyrkimyksiään eri reittejä pitkin. Kilpailujen järjestäminen ja järjestysvastuusta kilpaileminen ovat itsessään valtapyrkimyksiä. Jalkapallon MM-kilpailut tarjoavat välineen ulkopolitiikan harjoittamiseen, mutta eivät lähtökohtaisesti kuulu kaikkien valtioiden ulkopolitiikan keinoihin, sillä eniten MM-kilpailuista ulkopolitiikan keinona hyötyy järjestävä valtio.

5.2. Ylikansalliset organisaatiot ja yhtiöt

Kansallisvaltiot voidaan nähdä kansainvälisen politiikan pääasiallisiksi toimijoiksi, mutta merkittävässä roolissa ovat myös ylikansalliset organisaatiot ja yhtiöt, jotka näyttelevät jalkapallon MM-kilpailuissa suurtakin roolia. Siinä missä urheilun megatapahtumat tarjoavat valtiollisille toimijoille tilan toimia, se tarjoaa sellaisen myös ylikansallisille yhtiöille. Yhtiöiden vaikutus

236 Barnett & Duvall 2005, 42-43.

78 kansainvälisen politiikan toimintaan on globalisaation myötä alati kasvussa ja jalkapallon MM- kilpailuissa merkittävimmät yhteistyökumppanit ovat laajasti esillä kilpailujen aikana. FIFAn kumppanit Adidas, Coca-Cola, Gazprom, Hyundai-Kia, Qatar Airways, Visa ja Wanda Group muodostavat yhdessä FIFAn ja järjestävän valtion kanssa korporaatioperheen, joka tukee toistensa intressejä. Näin MM-kilpailujen yhteydessä muut kilpailijat rajataan pois näkyvistä ja sääntörikkomuksista seuraa sakkoja. Bränditilojen muodostaminen on puolestaan pakottavaa valtaa suhteessa valtioon ja yksilöihin.

FIFA on toimijana ylikansallinen organisaatio, joka poliittisesta sitoutumattomuudestaan huolimatta omaa merkittävää valtaa kansainvälisessä politiikassa. FIFA toimii tietyllä tavalla samaan tyyliin kuin Kansainvälinen Olympiakomitea, joka voidaan luokitella ylikansalliseksi organisaatioksi ja kansainväliseksi kansalaisjärjestöksi, sillä sen rakenne ja jäsenyys ovat samanlaisia kuin ei- valtiollisilla toimijoilla. FIFA ei ole kuitenkaan passiivinen diplomaattisten suhteiden kehityksessä ja se käyttää jäsenvaltioihinsa merkittävää vaikutusvaltaa alkaen siitä mille valtioille MM-kilpailut myönnetään, millä perusteilla ja miten ne toteutetaan. FIFAn rakentama valtakoneisto MM- kilpailujen järjestämiseen takaa sen, että valta on suhteellisen pysyvää ja vakiintunutta, jonka mahdollistaa FIFAn institutionaalisen vallan perustuminen monopoliasemaan kansainvälisessä jalkapallossa. Täten voidaan myös sanoa, että oma markkinointiyhtiö International Sports Leisure mahdollistaa FIFAn vallan paitsi sponsoroiviin yrityksiin myös suhteessa valtioihin, sillä FIFA päättää, mitä näytetään kansainväliselle televisioyleisölle ja miten rajataan kaupunkitilaa tapahtuman ympärillä.

FIFAlle kansallisvaltiot ja jalkapallomaaotteluiden nationalistinen tunneperusta on elinehto. Toiseuden narratiivilla ja kansallisvaltioiden näkyväksi tekemisellä pystytään rakentamaan tunteisiin vetoavia draamankaaria ja muodostamaan faneista tuotetta palvelevia kuluttajia, tuotteistamaan kansalliset tunnukset yhdessä virallisten tuotemerkkien kanssa fanituotemyynniksi ja keskittämään viestinnän MM-kilpailut järjestävän valtion toivomaan karnevaaliin, jossa esiintyy lähes hurmoshenkinen kansallistunne. Näin myös FIFA voi näyttäytyä ainoastaan neutraalina viestinvälittäjänä ja se pystyy de-politisoimaan vaikeita kysymyksiä esittämällä itsensä ”vain jalkapallo-organisaationa”, joka itsessään on suuri poliittinen teko. On siis perusteltua, että FIFA haluaa tehdä kansallisvaltiot näkyviksi korostamalla niiden ominaisuuksia ja tarjoamalla MM- kilpailujen muodossa kansainvälisen politiikan toimijoille tilan toimia.

79 FIFA käyttää pakottavaa valtaa suhteessaan kansallisvaltioihin asettaessaan MM-kilpailuille tietynlaiset ehdot, jotka edellyttävät järjestävältä valtiolta toimia ja muutoksia esimerkiksi lainsäädäntöön. Venäjän MM-kilpailuissa viisumikäytäntöjen muutos Fan ID:n muotoon on yksi hyvä esimerkki merkittävästä valtion rajoja ja ulkopuolelta tulevaa liikettä koskeva muutos. Pakottava valta kohdistuu myös muun muassa kaupunkitilaan, jonka täytyy toimia MM-kilpailujen näyttämänä siten, että FIFAn ja sen yhteistyökumppaneiden näkyvyys on taattu. Tämä aiheuttaa esimerkiksi sen, että paikallisten toimijoiden ja kansalaisten on väistyttävä tilasta valtion määräyksestä, joka vastaa FIFAn sanelemiin ehtoihin. Myös FIFAn toiminnan kanssa ristiriitaiset lait ja arvot joudutaan kilpailujen aikana muuttamaan sellaisiksi, että MM-kilpailujen toiminta ei häiriinny. Valtiot voivat joutua tekemään huomattavia myönnytyksiä järjestön edessä ja siksi FIFA on erittäin mielenkiintoinen toimija oman ristiriitaisen määritelmänsä ja kansainvälisen diplomaattisen asemansa puolesta.

Vallan diffuusio valtioiden ja ei-valtiollisten toimijoiden välillä ei tarkoita, etteivätkö valtiot olisi tärkeitä toimijoita, mutta valtaa on jakaantunut myös ei-valtiollisille toimijoille. Esimerkiksi nousevat valtiot ovat valmiita hyväksymään erilaisia tilanteita saavuttaakseen tämän. Kansainvälisen jalkapallon hegemoniana ja ei-valtiollisena toimijana FIFAlla on tärkeä rooli tässä vallan siirtymisessä toimiessaan jalkapallon kattojärjestönä. FIFAn linjaus siitä, ettei kansallisen palloliiton toimintaan saa sotkeutua ulkopuolisia toimijoita pitää huolen siitä, että kansainvälistä jalkapallotoimintaa harjoittavat maat joutuvat mukautumaan FIFAn sääntöihin ja luovuttamaan sille valtaa kontrolloida lajiliiton toimia. MM-kilpailuissa asetelma eroaa siten, että järjestävä taho on ensisijaisesti valtio, joka yhteistyössä lajiliittonsa kanssa rakentaa olosuhteita MM-kilpailuille. Järjestävä valtio ja kansallinen lajiliitto eivät voi kuitenkaan toimia ilman FIFAn mandaattia, joten kattojärjestönä FIFAn valta on merkittävässä asemassa.

Vallan diffuusion legitimoi valtioiden halu pysyä mukana kansainvälisessä jalkapallotoiminnassa ja tämä puolestaan alleviivaa urheilun osa-alueen merkitystä kansainvälisessä politiikassa. FIFAn suostutteleva valta perustuukin jalkapallon MM-kilpailujen merkittävään asemaan kansainvälisten megatapahtumien kirjossa ja jalkapallon erityisasema globaalissa mittakaavassa tekee siitä erityisen halutun vallan elementin. Hallitessaan kansainvälistä jalkapalloa hegemoniana FIFA pystyy itse määrittelemään, kenelle MM-kilpailut myönnetään ja näin ollen hankkimaan sellaista suostuttelevaa valtaa, että valtiot haluavat taipua FIFAn asettamiin ehtoihin. Kansainvälisessä politiikassa FIFA on yhtä kuin jalkapallo ja sen arvokisojen tuoma mahdollisuus saavuttaa entistä enemmän valtaa kansainvälisessä järjestelmässä on valtioille merkityksellistä. Voidaan kuitenkin sanoa, että

80 kansainvälisten organisaatioiden ja yhtiöiden valtapyrkimykset riittävät haastamaan valtioiden valta- asemaa, mutta ne eivät silti poista valtioiden merkitystä kansainvälisen politiikan keskiöstä. Ilman valtioita ei olisi jalkapallon MM-kilpailujakaan perinteisesti ymmärretyssä muodossaan.

5.3. Yksilöt

Kansainvälisen politiikan toimijana yksilöt nähdään usein keskeisinä toimijoina silloin, kun ne keskittyvät päätöksentekoon eli ovat merkittävässä asemassa esimerkiksi valtion hallinnossa. Yksilöiden merkittävyyttä kuvaa myös valtion käyttämä valta yksilöitä kohtaan, kuten Venäjän pakottava valta suhteessa oppositiojohtaja Navalnyiin tai kommentaattori Slutskyiin, mikä osoittaa yksilöiden olleen niin merkittäviä, että heidät on haluttu hiljentää. Tässä analyysissa tarkastellaan yksilöitä sen kautta, miten ne luovat ja representoivat kansainvälistä politiikkaa omalla toiminnallaan jalkapallon MM-kilpailujen kontekstissa. Yksittäisiksi toimijoiksi voidaan laskea myös kannattajat, jotka omalla toiminnallaan tekevät kansallisvaltioita näkyviksi, laulavat kannatuslauluja ja esittävät poliittisia kannanottoja. Kaikista kiinnostavimman ryhmän muodostavat kuitenkin pelaajat, jotka eivät sääntöjen mukaan saa esittää poliittisia kannanottoja FIFAn tapahtumissa ja toisaalta heidät usein mielletään politiikan ulkopuolisiksi toimijoiksi myös kentän ulkopuolella.

2018 MM-kilpailuissa huomiota herättivät erityisesti maalituuletukset, joiden tutkiminen johti FIFAn toimenpiteisiin. Kroatian voittaessa puolivälierässä Venäjän voittoa juhlittiin Domagoj Vidan ja valmennustiimiin kuuluvan Ognjen Vukojevićin päästämällä ”glory to Ukraine!” huudolla, joka on ukrainalaisten nationalistien tunnuslause. Myös Sveitsin Granit Xhaka, Xherdan Shaqiri ja Stephan Lichtsteiner maksoivat sakkoja kaksipäisen kotkan muodostamisesta käsillään maalituuletuksessa Serbiaa vastaan. Kosovon presidentti Hashim Thaçi että Albanian pääministeri Edi Rama antoivat tukensa tuulettaneille pelaajille sosiaalisessa mediassa samaan aikaan kun serbialainen lehdistö tuomitsi ne. Maalituuletuksien kautta pelaajat toivat kansainvälisen politiikan näkyväksi myös pelikentälle, mikä osoittaa, ettei jalkapallo voi olla sosiaalisista rakenteista erillään oleva saareke, sillä pelaajat representoivat ympärillä toimivaa järjestelmää siinä missä muutkin yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ilmiöt. Tuuletukset viittaavat myös aiemmin pohdittuun kysymykseen presentaation ja representaation välillä. Tuuletukset ja huudahdukset ovat representaatiota, sillä käsillä tehdyt symbolit kuvastavat ajatusta kansallisvaltioista (Kosovo, Serbia) ja kroatialaispelaajan huudossa konteksti rakentui kahden valtion väliseen konfliktiin, jonka toisen osapuolen Kroatian joukkue voitti. MM-kilpailut antavat näille mikrotason tapahtumille toimitilan, jossa ne saavat enemmän kansainvälistä huomiota kuin seuratason otteluissa, mikä puolestaan johtaa myös valtiotason

81 toimijoiden reagointiin. FIFAn yritys poistaa poliittisuus tapahtumistaan on tässä suhteessa varsin absurdi, sillä maailmanlaajuisena megatapahtumana MM-kilpailut eivät voi olla täysin neutraali tapahtuma.

Yksilöiden vallan painoarvo on siis kansainvälisen politiikan ja sen tapahtumien representoinnissa, mikä itsessään on vallankäyttöä suhteessa vastaanottavaan yleisöön. Toisaalta voidaan ajatella, että myötämielinen yleisö (paljon urheilijan edustaman joukkueen kannattajia tai paljon samoja arvoja jakavia tv-katsojia esim. länsimaissa) voi rohkaista yksilöä tekemään sääntöjen vastaisen maalituuletuksen, joka kyseenalaistaa yksilöstä lähtevää vallankäyttöä. Vaikuttavuus perustuu kuitenkin MM-kilpailujen suuriin katsojamääriin eli yleisön luomiin rakenteisiin. Urheilijoiden esittämiä kannanottoja käytetään poliittisiin tarkoituksiin muiden toimijoiden toimesta ja ne ovat erittäin hyödyllisiä keskenään konfliktissa olevien valtioiden johdolle. Näin myös eri kansainvälisen politiikan toimijat käyttävät valtaa suhteessa toisiinsa myös jalkapallon kautta. Barnettia ja Duvalia mukaillen yksilöiden tuottavasta vallasta hyvä esimerkki on pelaajan tekemä poliittinen maalituuletus tai kannanotto: kroatialaisen pelaajan huutama ”glory to Ukraine!” – huuto ottelussa Venäjää vastaan yhdistää pelaajan Venäjän vastaiseen joukkoon muodostamalla diskurssin, jossa Venäjän toimintaa ei hyväksytä ja se nähdään tätä kautta tietynlaisen konstruktion, ”oikein” toimivan valtion vastakohtana.

Yksilöiden vallankäyttöpyrkimykset eivät itsestään riitä haastamaan valtioiden asemaa kansainvälisessä politiikassa, mutta yksilöiden vallankäyttö voi nostaa esiin tahallisesti tai tahattomasti sellaisia kansainvälisen politiikan konflikteja, jotka voivat eskaloitua esimerkiksi osana diplomaattista keskustelua. Tekemällä kansainvälistä politiikkaa näkyväksi yksilöt voivat osaltaan vaikuttaa siihen, millaisia asioita valtiot käsittelevät keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Näin ollen MM-kilpailuissa esitetyt kannanotot voivat vaikuttaa kahden valtion välisiin suhteisiin ja sitä kautta kansainväliseen politiikkaan, vaikka asian näkyväksi tehnyt yksilö ei osallistuisikaan lopputulokseen eli konfliktin hallintaan. Myös jalkapallon MM-kilpailujen boikotointi on yksi merkittävä tapa käyttää yksilön valtaa, mutta joukkuelajin luonteen vuoksi yksittäiset tapaukset eivät tuota esimerkiksi merkittävää pakottavaa valtaa.

82 6. Johtopäätökset

Kansainvälinen politiikka on osa kansainvälisiä suhteita ja tarkoittaa kahden tai useamman toimijan, perinteisesti ymmärrettynä valtioiden, välistä politiikkaa. Jalkapallon MM-kilpailut ovat osa kansainvälistä politiikkaa valtioiden ulkopolitiikan välineenä ja keinona toteuttaa omia intressejään, sillä MM-kilpailut ovat osa diplomatiaa ja sijoittuvat erityisesti julkisuusdiplomatian ja pehmeän vallan keinovalikoimaan. Erityisesti valtaa käyttää tapahtuman järjestävä valtio ja valtapyrkimykset riippuvat järjestävän valtion intresseistä, jotka voivat olla esimerkiksi statuksen vahvistaminen kansainvälisessä järjestelmässä tai taloudellisten resurssien kasvattaminen.

Tutkielman merkittävimpiä havaintoja on, että urheilu on osa kansainvälistä politiikkaa tiettyjen käytäntöjen ja ymmärrysten takia, jotka tukevat kansainvälisen politiikan ymmärryksiä. On olemassa jaettu käsitys siitä, että maajoukkueet edustavat kansallisvaltioita, jotka ymmärretään osaksi kansainvälistä järjestelmää. Toimijat ja niiden vallankäyttö nivoutuvat yhteen kansainvälisen politiikan toimijuuden ja vallan käsityksien kanssa siten, että voimme hahmottaa kansainvälistä järjestelmää urheilun kautta: kansallisvaltiot, ylikansalliset toimijat ja yksilöt muuttuvat näkyviksi toimijoiksi, joille MM-kilpailut antavat tilan toimia. Jalkapallon MM-kilpailut tarjoavat fyysisen tilan harjoittaa diplomatiaa, esittää valtioiden kansallistunnuksia esimerkiksi peliasuissa ja kansallislauluja laulaen sekä tuoda esiin toimijoiden välisiä suhteita myös konfliktitilanteissa, joihin pelaajien rangaistut tuuletukset tai valtioiden boikotit lukeutuvat.

Toisaalta ne antavat myös kansainvälisille organisaatioille (FIFA) ja yhtiöille (sponsorit) tilan toimia ja harjoittaa omia suhteitaan toisiin toimijoihin. Myös näiden toimijoiden tunnuksia ja lauluja, kuten FIFAn virallinen tunnushymni, toistetaan paikan päällä vakiintuneena toimintana. Jalkapallon MM- kilpailut tarjoavat erityisesti järjestäville valtioille välineen toteuttaa ulkopolitiikkansa valtapyrkimyksiä eri reittejä pitkin, joista diplomaattiset tapaamiset, pehmeän vallan käyttö muun muassa avajaisissa ja vaikutuspyrkimykset kansainväliseen organisaatioon (FIFA) kertovat. On myös huomattava, että kansallisvaltiot eivät välttämättä ole ainoita toimijoita, jotka konstituoivat tilan, kun huomioimme FIFAn ohjaavan roolin MM-kilpailujen valintaprosessissa ja sääntelyssä. Tämä haastaa myös useita kansainvälisen politiikan perusteorioita, kun merkittäväksi toimijaksi nousee valtioiden ohi jokin toinen toimija.

Tarjoamansa tilan lisäksi kilpailujen järjestäminen ja järjestysvastuusta kilpaileminen sekä niiden kautta vallankäyttäminen ovat itsessään valtapyrkimyksiä, jotka perustuvat valtioiden omiin

83 intresseihin. Jalkapallon MM-kilpailut ovat siis valtioiden ulkopolitiikan instrumentaalinen osa, jota hyödynnetään tavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteita pyritään saavuttamaan vaikuttamalla suoraan toisten valtioiden politiikkaan diplomatialla, vaikuttamalla toisiin yhteiskuntiin pehmeän vallan avulla, vaikuttamalla kansainvälisiin organisaatioihin eli FIFAan, vaikuttamalla yksityisiin toimijoihin eli MM-kilpailujen sponsoreihin ja vaikuttamalla omaan yhteiskuntaan esimerkiksi antamalla poliittiselle eliitille vapauksia hyödyntää kilpailuja omassa politiikassaan.

Intressien ajaminen ja valtapyrkimyksien lisääminen vallan tasapainottamisen näkökulmasta keskittyy kansainvälisten organisaatioiden eli FIFAn kautta saavutettavaan valtaan, joka omalta osaltaan tukee neoliberaalia institutionalismia kansainvälisen järjestelmän keinona selättää anarkia keskinäisriippuvuuden maailmassa. Toisaalta intressipohjaisen politiikan toteuttaminen ja vallan maksimoiminen kansainvälisissä urheiluorganisaatioissa kertoo realistisesta valtakäsityksestä, jossa anarkian kulttuuri voisi Wendtiä mukaillen olla lockelainen kilpailu.237 Keinovalikoiman muutokset kovan vallan keinoista pehmeän ja kovan vallan keinojen yhdistämiseen eli älykkääseen valtaan voi myös viestiä siitä, että kansainvälisen politiikan teorioiden kehittyminen huomioi nyt paremmin monipuolisemman keinovalikoiman ja mahdollistaa paremman ulkopolitiikan kuvaamisen, johon pehmeän tasapainottamisen teoria viittaa. Tämän tutkielman valossa näyttää siltä, että MM- kilpailujen merkitys valtioille on oman statuksen vahvistaminen kansainvälisessä järjestelmässä ja vaikutusvallan lisääminen.

Valtioiden vallankäyttö saa erilaisia muotoja pyrkimyksistä (esimerkiksi statuksen vahvistaminen, taloudellisten resurssien lisääminen) ja resursseista riippuen. Urheilun ”eristäminen” politiikasta vahvoilla retorisilla käytännöillä ja perinteillä on ajanut sen itse rakennettuun erityisasemaan, mikä on johtanut urheilun kattojärjestöjen mahdollisuuteen käyttää merkittävästi valtaa päätöksissään ja suhteessa valtioihin. Valtion lisäksi MM-kilpailuissa valtaa pyrkivät käyttämään myös kansainväliset organisaatiot ja yhtiöt sekä yksilöt, erityisesti FIFAn hegemoninen valta ja kyky vaikuttaa valtioiden päätöksentekoon haastaa valtioiden valtamonopolia. Tämä vahvistaa käsitystä kansainvälisen järjestelmän toimijoiden muutoksesta, jossa kansallisvaltiot eivät ainoastaan ole keskeisiä toimijoita. Toisaalta kansainvälisten organisaatioiden, yhtiöiden ja yksilöiden toiminta voi itsessään vahvistaa kansallisvaltioiden asemaa, esimerkiksi valtioiden representoiminen itse asiassa korostaa enemmän valtiota kuin yksilön asemaa tuomalla valtion esille. Valtiot siis säilyttävät asemansa kansainvälisen järjestelmän keskiössä ja MM-kilpailujen voidaan nähdä tukevan tätä asetelmaa: ilman niitä ei olisi

237 Wendt 1999, 309.

84 MM-kilpailuja siinä muodossaan kuin ne nyt ymmärretään. Tulevaisuuden tutkimukselle on kuitenkin hedelmällistä keskittyä myös kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja valtioiden väliseen vallan diffuusioon. Erityisesti urheilujärjestöjen mahdollisuus toimia ikään kuin omalla leikkikentällään ja väittäen olevansa politiikasta irrallaan olevia organisaatioita on kyseenalainen verrattuna muihin kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin.

Jatkotutkimukselle urheilun ja kansainvälisen politiikan yhdistelmästä muodostuu paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Megatapahtumien avajaisten analysointi on jo itsessään mielenkiintoinen tutkimusaihe, mutta näyttäytyy tässä tutkielmassa vain yhtenä osana analyysia. Toisaalta myös mahdollinen yksilöiden merkityksen kasvu kansainvälisen politiikan tulevaisuudessa asettaa maajoukkueurheilun uuteen valoon; jos yksilöt ovat merkittäviä ja kiinnostavia, menettääkö kansallisvaltio roolinsa maajoukkueen taustalla? Globalisoitunut maailma ja erityisesti seurajoukkueurheilun globalisoituminen puoltaa kiinnostuksen kohdistumista kansallisvaltioiden sijaan yksilöihin, joten kehityksen seurannan lisäksi olisi mielenkiintoista tarkastella sen vaikutusta valtioiden asemaan kansainvälisessä urheilussa.

Tässäkin tutkielmassa on nostettu esiin monenlaisia epäkohtia, jotka muodostuvat toimijoiden käyttäessä valtaa toisiinsa. Jalkapallon MM-kilpailuista aiheutuu inhimillisen kärsimyksen lisäksi muun muassa ympäristöongelmia, korruptiota ja monia muita negatiivisia seurauksia, jotka vaikuttavat vielä pitkään kilpailujen jälkeen. Kilpailut pelataan, vaikka järjestävä maa on aseellisessa konfliktissa. Miksi näin annetaan tapahtua? Merkittävä syy löytyy urheilun ainutlaatuisesta kyvystä herättää tunteita katsojissa, joka saa katsojat ja sponsorit liikkumaan kilpailujen perässä paikasta toiseen ja järjestävän maan epäkohdista huolimatta kuluttamaan merkittäviä summia MM- kilpailuihin liittyen. Tunneperustaan rakentuva vaikuttavuus on urheilun tarjoaman vallan monikäyttöisyyden salaisuus ja siksi jalkapallon MM-kilpailujen status on käsittämättömän vahva, vaikka tiedostetut ongelmat seuraavat mukana turnauksesta toiseen. Jatkotutkimukselle tunneperusta antaa mielenkiintoisen vivahteen, jos pohditaan, miten sitä hyödynnetään poliittisten toimijoiden toiminnassa.

Kansainvälisten suhteiden tutkimuskentällä olisi hyvä huomioida urheilun merkitys entistä paremmin ja nähdä se kiinteänä osana kansainvälistä politiikkaa. Mikäli edelleen tuudittaudumme siihen uskoon, että urheilun arvokilpailujen eri prosessit, niiden taustalla toimivat toimijat ja niihin liittyvät poliittiset jännitteet eivät ole yhteydessä laajempaan kysymykseen eri toimijoiden tasapainottelusta kansainvälisen politiikan kentällä, suljemme väistämättä ison osan potentiaalista tutkimusmateriaalia

85 kokonaan pois. Tarvitsemme urheilua ymmärtääksemme laaja-alaisemmin maailmanpolitiikan ja sen toimijoiden jatkuvaa muutosta.

86 Lähdeluettelo

Primääriaineisto

Arab News, Fans continue to question Bayern Munich's silence on Qatar. Uutinen. 27.3.2020. Luettu 5.9.2020. Saatavilla:

BBC, 'Double eagle' celebration provokes Serbs. 23.6.2018. Uutinen. Luettu 3.2.2020, saatavilla:

BBC, Dan Roan. Greg Dyke: FA demands full report findings into World Cup corruption. 17.11.2014. Uutinen. Luettu 5.5.2020, saatavilla:

BBC, Sepp Blatter: Russia will host 2018 World Cup despite Crimea. 21.3.2014. Uutinen. Luettu 2.2.2020, saatavilla:

BBC, Spy poisoning: How is the UK retaliating against Russia?14.3.2018. Uutinen. Luettu 2.2.2020, saatavilla:

BBC, Steve Rosenberg. World Cup 2018: Russia promises 'unprecedented' security. 14.6.2018. Uutinen. Luettu 3.2.2020, saatavilla:

BBC, World Cup 2018: Ronaldo and Robbie Williams star in opening ceremony. 14.6.2018. Uutinen. Luettu 3.2.2020, saatavilla:

Bloomberg, Andrey Biryukov & Anna Andrianova. World Cup Gives Russia Cover for Unpopular Pension-Age Increase. 14.6.2018. Uutinen. Luettu 3.6.2020. Saatavilla: https://www.bloomberg.com/news/articles/2018-06-14/russia-plans-to-raise-retirement-age- increase-value-added-tax

Business Finland, Kiina-Suomi talviurheilun teemavuosi 2019 käynnistyi: Kiinassa kysyntä suomalaiselle talviurheiluosaamiselle kasvaa kun Pekingin talviolympialaiset ja paralympialaiset lähestyvät. 18.1.2019. Tiedote. Luettu 5.5.2020, saatavilla:

CNN, Nathan Hodge: Amid the World Cup, Vladimir Putin scores some diplomatic goals, 20.6.2018. Analyysi. Luettu 7.4.2020, saatavilla:

Different Russia, The coolest fan zone in Moscow. Where to go to experience atmosphere of FIFA World Cup Russia 2018. Youtube. 26.6.2018. Katsottu 5.3.2020, saatavilla:

DW Sports, Matt Ford. Russia World Cup is safe and secure, promises FIFA security chief, 6.6.2018. Uutinen. Luettu 6.6.2020, saatavilla:

87 DW, EU says boycott of Russia's 2018 World Cup 'possible'. 3.9.2014. Uutinen. Luettu 4.4.2020, saatavilla:

ESPN, FIFA opens disciplinary case over Xherdan Shaqiri, Granit Xhaka celebrations. 24.6.2018. Uutinen. Luettu 4.3.2020, saatavilla:

Euronews / Reuters. Iran coach Carlos Queiroz slams Nike over World Cup boots snub.13.6.2018. Uutinen. Luettu 4.4.2020. Saatavilla:

FIFA (2015). Standard Cooperation Agreement. Luettu 3.3.2020, saatavilla: < https://resources.fifa.com/image/upload/standard-cooperation-agreement- 758123.pdf?cloudid=l3wxno7nfoa8egedmquq>

FIFA (2018). FIFA World Cup. Bid Evaluation Report: Russia.

FIFA (2018). Global broadcast and audience summary 2018.

FIFA (2018). World Cup Russia 2018 Regulations.

FIFA (2019). Statutes; Regulations Governing the Application of the Statutes. Luettu 5.6.2020, saatavilla:

FIFA (2020). Governance finances. Luettu 4.4.2020, saatavilla:

FIFA TV, 2018 FIFA World Cup Russia™ Official Poster unveiled. YouTue. 28.11.2017, katsottu 4.4.2020. Saatavilla:

FIFA TV, MOSCOW - 2018 FIFA World Cup™ Host City, 31.3.2015, katsottu 4.4.2020, saatavilla:

FIFA TV: 2018 FIFA World Cup Russia™ - OFFICIAL TV Opening (EXCLUSIVE), 1.6.2018,

FIFA, Confederations Cup emblem gives life to Russian dream, 3.2.2016. Tiedote. Luettu 5.6.2020, saatavilla:

FIFA, What is the FAN ID? Tiedote. Luettu 3.3.2020, saatavilla:

FIFA, World Football Museum to host major exhibition at Hyundai Motorstudio Moscow. 25.5.2018. Tiedote. Luettu 4.4.2020, saatavilla:

88 German Arciniegas, Intro ceremony world cup Russia 2018, Youtube. 15.6.2018. Katsottu 4.4.2020, saatavilla:

Global Risk Insights, Riccardo Dugulind, Security risks at the FIFA 2018 World Cup. 23.12.2007. Analyysi. Luettu 3.3.2020, saatavilla:

Global Sports, Aaron Smith & James Skinner, Why Do the Chinese invest in European Football? 10.1.2018. Analyysi. Luettu 3.9.2020. Saatavilla:

Graham Phillips, Volgograd, Russia! 'Racism? Dangerous Russian fans?' Meet the Russian fans!, YouTube. 16.6.2018. Katsottu 5.3.2020, saatavilla:

Helsingin Sanomat, Ossi Mansikka. Somessa leviää kuva, jossa Huuhkajien ottelun vip-aitioon kutsuttu presidentti Niinistö löytyykin fanikatsomosta – Soitimme. Uutinen. 9.9.2019. Luettu 10.9.2019. Saatavilla: https://www.hs.fi/nyt/art-2000006232901.html

Helsingin Sanomat, Tero Hakola. Huuhkajat teki suomalaista urheiluhistoriaa polvistumalla ihmisoikeuksien puolesta: ”Olemme hyvin ylpeitä maajoukkueemme rohkeasta eleestä”. Uutinen. 4.9.2020. Luettu 4.9.2020. Saatavilla:

Independent, Oliver Carroll. Meet the nationalist paramilitaries set for an official role in Russia's World Cup, 12.5.2018. Uutinen. Luettu 3.3.2020, saatavilla:

Kansainvälinen Olympiakomitea (2019). Olympic Charter, saatavilla:

Kansainvälinen Olympiakomitea. IOC announces emergency two million dollar fund to help refugees, 2015. Uutinen. Luettu 3.2.2019, saatavilla:

Maxim Galitsyn, FIFA World Cup Russia 2018 | Closing Ceremony, 27.9.2018. Katsottu 23.4.2020, saatavilla:

Medium, Nepal Entrepreneurs’ Hub. FIFA World Cup 2018 and its Economic Side, 27.7.2018. Uutinen. Luettu 6.4.2020, saatavilla:

New York Times, Longman, Jeré. Mo Salah, Now Starring in Chechnya, 11.6.2018. Uutinen. Luettu 5.9.2020, saatavilla:

NickyJamTV, Live It Up (Official Video) - Nicky Jam feat. Will Smith & Era Istrefi (2018 FIFA World Cup Russia). Youtube. 8.6.2018. Katsottu 4.4.2020, saatavilla:

89

Renata Pereira, MOSKOVA: Maailmancup 2018, fanit ja kaupunkikierros (vlog). YouTube. 29.7.2018. Katsottu 4.4.2020, saatavilla:

Reuters, Denis Pinchuk. Russian police told to keep lid on bad news during World Cup, 14.6.2018. Uutinen. Luettu 4.5.2020. Saatavilla:

Reuters, Maria Tsvetkova. Militias guarding World Cup have links to Kremlin's foreign wars. 13.6.2018. Uutinen. Luettu 4.5.2020, saatavilla:

Sportcal, First Deputy Prime Minister Shuvalov to Lead Russian Delegation at Bid Book Handover Ceremony at Fifa on 14 May. 10.5.2010. Lehdistötiedote. Luettu 5.9.2020, saatavilla:

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Kiina – Suomi yhteinen talviurheilun teemavuosi käynnistyi. 10.1.2019. Tiedote. Luettu 3.6.2020, saatavilla: https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kiina- suomi-yhteinen-talviurheilun-teemavuosi-kaynnistyi

Suomen ulkoministeriö. Maakuvatyö, luettu 4.4.2020, saatavilla:

Suomen valtioneuvosto, Suomi-Kiina talviurheilun teemavuosi päättyy, mutta yhteistyö jatkuu. 3.12.2019. Tiedote. Luettu 4.4.2020, saatavilla: https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/suomi-kiina- talviurheilun-teemavuosi-paattyy-mutta-yhteistyo-jatkuu

The Guardian, World Cup Drunks Will Be Treated ‘Gently’ in Qatar, 8.2.2016. Luettu 4.6.2020, saatavilla:

The Guardian. World Cup 2018 win raises Russian racism fears. 3.12.2010. Uutinen. Luettu 14.12.2019, saatavilla: https://www.theguardian.com/world/2010/dec/03/world-cup-2018-russian- racism

The Guardian. South Africa spent £2.4bn to host the 2010 World Cup. What happened next? 23.9.2014. Uutinen. Luettu 3.9.2020. Saatavilla:

The Korea Times, Joseph S. Nye. Putin’s rules of attraction. 15.12.2014. Kolumni. Luettu 10.12.2019, saatavilla:

The Sports Integrity Intiative, Isabelle Westbury. Government interference leads to FIFA suspension of Indonesian Football Association. 1.6.2015. Uutinen. Luettu 5.5.2020, saatavilla:

The Times, Marc Bennetts. Croatia’s Domagoj Vida warned by Fifa over ‘Glory to Ukraine’ chant. 8.7.2018. Uutinen. Luettu 4.4.2020, saatavilla:

90

The Wall Street Journal, Statement from Michael García, Chairman of the Investigatory Chamber of the FIFA Ethics Committee, 17.12.2014. Luettu 10.10.2019. Saatavilla:

The Week, FIFA World Cup 2018: Why was Russia's winning bid controversial? 1.6.2018. Uutinen. Luettu 5.9.2020, saatavilla: < https://www.theweek.in/news/sports/2018/06/01/FIFA- World-Cup-2018-Why-was-Russia-winning-bid-controversial.html>

The Peninsula, FC Bayern München conclude winter training camp in Qatar, 17.1.2020. Uutinen. Luettu 5.9.2020. Saatavilla: < https://www.thepeninsulaqatar.com/article/17/01/2020/FC-Bayern- München-conclude-winter-training-camp-in-Qatar>

Venäjän presidentti, Final match of the FIFA World Cup. 15.7.2018. Tiedote. Luettu 4.3.2020, saatavilla:

Venäjän presidentti, Visit to Luzhniki Stadium, 14.6.2018. Tiedote. Luettu 4.6.2020, saatavilla:

Venäjän presidentti. 2018 FIFA World Cup opening ceremony. 14.6.2018. Tiedote. Luettu 2.3.2020. Saatavilla:

Venäjän presidentti. Meeting with Crown Prince of Abu Dhabi Mohammed bin Zayed Al Nahyan, 1.6.2018. Tiedote. Luettu 3.3.2020, saatavilla:

Venäjän presidentti. Meeting with football legends, 6.7.2018. Tiedote. Luettu 28.3.2020, saatavilla:

Venäjän presidentti. Press statements following Russia-South Korea talks, 22.6.2018. Tiedote. Luettu 28.3.2020, saatavilla:

ViacomHeLLInc, FIFA World Cup Russia - Opening Ceremony (feat. Robbie Williams), 14.6.2018. Katsottu 3.5.2020, saatavilla:

Volkswagen AG, Shareholder Structure, 31.12.2019. Katsottu 5.9.2020, saatavilla:

YK (2011), A/RES/65/283. Strengthening the role of mediation in the peaceful settlement of disputes, conflict prevention and resolution. Saatavilla:

YLE, Martta Kallionpää. Suomalaisministerit eivät matkusta Venäjän MM-kisoihin, mutta kyseessä ei heidän mukaansa ole boikotti – Soinilta ei kommenttia, YLE, 13.6.2018. Uutinen. Luettu 3.3.2020. Saatavilla:

YLE, Mikko Pesonen. Qatar tuhlaa urheiluun tähtitieteellisiä summia, ja uskoo sen kannattavan, 6.10.2019. Uutinen. Luettu 4.4.2020. Saatavilla:

YLE, Otto Rönkä. Fifa lätkäisi sakot: Kaksipäistä kotkaa näyttänyt Sveitsin tähtikaksikko välttyi pelikiellolta, 25.6.2018. Uutinen. Luettu 3.3.2020. Saatavilla:

91 Kirjallisuus

Agnew, J. (2005). Hegemony. The New Shape of Global Power. Philadelphia: Temple University Press.

Aitonurmi, J. (2018). Aluksi: Kentän laidalta. Politiikasta-verkkojulkaisu. Luettu 5.1.2020, saatavilla: https://politiikasta.fi/aluksi-kentan-laidalta/

Allison, L. (toim.) (2005). The Global Politics of Sport. The Role of Global Institutions in Sport. Routledge 2005.

Andersen, M.S. (2018). Balance of Power. Teoksessa: G. Martel (toim). The Encyclopedia of Diplomacy, 2018.

Arning, C. (2013), “Soft power, ideology and symbolic manipulation in Summer Olympic Games opening ceremonies: a semiotic analysis”, Social Semiotics 23 (4): 523-544.

Bachrach, P. & Baratz, M. (1962). The Two Faces of Power. American Political Science Review, 56. 941–952.

Bahadur, A. (2011). Tall tales: Dissecting the urban legend of the developmental legacy of Durban's Moses Mabhida Stadium. Teoksessa Eddie Cottle (toim.), South Africa’s World Cup: A Legacy for Whom?, 255-280. Scottsville: University of KwaZulu-Natal Press.

Bairner, A. (2001). Sport, Nationalism and Globalisation. European and North American Perspectives. New York: State University of New York.

Baldwin, D. A. (2012). Power and International Relations, teoksessa Handbook of International Relations.

Balaam, D. & Dillman, B. (2013). Introduction to International Political Economy. Teoksessa: Introduction to International Political Economy (6. Ed.)

Barnett, M., & Duvall, R. (2004). Power in global governance. Power in Global Governance, 1–32. Cambridge: Cambridge University Press.

Barnett, M. and Duvall, R. (2005). Power in International Politics. International Organization, 59 (1).

Berg, B.K., Kessler, S.A. & Hunt, T.M. (2012). A realist perspective of sport management program and the H.J. Lutcher Stark governmental perceptions of Olympic boycott movements, 1936–2008. International journal of sport policy and politics, 4 (3), 307–320.

Bergman, M. (2010). Presentaatio vai representaatio? Charles S. Peircen perceptioteorian merkilliset vaiheet, teoksessa Knuuttila, Tarja, & Lehtinen, Aki Petteri (2010). Representaatio: tiedon kivijalasta tieteiden työkaluksi. Helsinki: Gaudeamus, 2010.

Berridge, G.R. (2015). Diplomacy: Theory and Practice. Basingstoke: Palgrave. 2015.

92

Black, D. & Peacock, B. Sport and Diplomacy, teoksessa Cooper, Heine, and Thakur, Oxford Handbook, 708–22.

Blake, H. & Calvert, J. (2015). The Ugly Game: The Qatari Plot to Buy the World Cup. London: Simon and Schuster, 2015.

Buzan, B. & Jones, C. & Little, R. (2000). International Systems in World History – Remaking the Study of International Relations. Oxford University Press.

Bull, H. (1977). The Anarchical Society: a study of order in world politics. London: Macmillan.

Bull, H. (1995). The Anarchical Society: A Study of Order in World Politics. 2. painos. Macmillan. Basingstoke.

Brannagan, P. M. & Rookwood, J. (2016). Sports Mega-Events, Soft Power and Soft Dis- empowerment: International Supporters’ Perspectives on Qatar’s Acquisition of the 2022 FIFA World Cup Finals, International Journal of Sport Policy and Politics, 8(2), s. 173-188.

Brenke, K. & Wagner, G. G. (2006). The Soccer World Cup in Germany: A Major Sporting and Cultural Event—But Without Notable Business Cycle Effects”, DIW Berlin Weekly Report, 2(3), 23-31.

Brooks, S. & Wohlforth, W. (2005). Hard Times for Soft Balancing, International Security 30, no. 1 (2005): 72–108.

Carr, E.H. (1946). The Twenty Years’ Crisis, 1919-1939: An introduction to the Study of International Relations. New York: Harper and Row.

Chien-Yu Lin, Ping-Chao Lee & Hui-Fang Nai (2008). Theorizing the Role of Sports in State-Politics, International Journal of Sport and Exercise Science, 1/1 (2008), 23–32.

Chung, R. (2011). Soft Power. Teoksessa Chatterjee, D.K. (toim.) Encyclopedia of Global Justice. Springer, Dordrecht.

Cresswell, T. (1996). In place/out of place. Geography, ideology and transgression. Minneapolis: University of Minnesota Press.

Dahl, R.(1957). The concept of power. Behavioral Science 2:3, 201–215.

Dun, S. (2014). No Beer, No Way! Football Fan Identity Enactment Won’t Mix with Muslim Beliefs in the Qatar 2022 World Cup, Journal of Policy Research in Tourism, Leisure & Events, 6(2), s. 186–199.

Dunne, T. (1998). Inventing international Society: A History of the English School. Macmillan. London.

Edensor, T. & Millington, S. (2008). ”This is our city”: Branding football and local embeddedness. Global Networks 8(2), 172-193.

93 Eriksson, P. ja Koistinen, K. (2005) Monenlainen tapaustutkimus. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 4:2005. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152279/Monenlainen_tapaustutkimus.pdf

Eskola, J. & Suoranta, J. (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Fan, Y. (2008). Soft Power: Power of Attraction Or Confusion?, Place Branding and Public Diplomacy, 4/2 (2008), 147–58.

Foucault, M. (1979). The history of sexuality, part 1. London: Allen Lane; 1979.

Forrest, D. & Simmons, R. (2003). Sport and Gambling, Oxford Review of Economic Policy. 19(4), s. 609-610.

Gallarotti, G. M. (2010). Cosmopolitan Power in International Relations: a Synthesis of Realism, Neoliberalism, and Constructivism. Cambridge: Cambridge University Press, 2010.

Gilpin, R. (1981). War and Change in World Politics. Cambridge: University Press.

Gill, S. & Law, D. (1988) Global Political Economy. Perspectives, Problems and Policies, New York: Harvester Wheatsheaf.

Giulianotti, R. (toim.) (2007). Globalization and Sport. Blackwell Publishing. Oxford 2007.

Golubchikov, O. & Slepukhina, I. (2014). “Russia—Showcasing a ‘Re-Emerging’ State”, teoksessa Grix J. (ed.), Leveraging Legacies from Sports Mega-Events: Concepts and Cases. London: Palgrave Macmillan, 2014.

Gramsci, A. (1971). Selections from the Prison Books. Englanninkielisen version toimittaneet ja kä ä ntä neet Hoare, Quint ja Geoffrey Nowell Smith. Lontoo: Lawrence and Wishart.

Gramsci, A. (1982). Vankilavihkot, valikoima 2. Suomennos Berger, Martti – Mikael Bö ö k, Mikael - Leena Talvio. Helsinki: Kansankulttuuri Oy.

Grix, J. ym. (2014). Sport and Diplomacy: An Introduction, Sport in Society, 17/9 (2014), 1095–97.

Grix, J. & Kramareva, N. (2015). The Sochi Winter Olympics and Russia’s unique soft power strategy. Sport in Society, 20(4), 461–475.

Grix, J. & Brannagan, P. (2016). Of Mechanisms and Myths: Conceptualising States’ “Soft Power” Strategies through Sports Mega-Events. Diplomacy and Statecraft, 27/2, 251-272.

Goldblatt, D. (2019). The Age of Football: The Global Game in the Twenty-first Century. Macmillan 2019.

Hall, M.C. (2006). Urban Entrepreneurship, Corporate Interests and Sports Mega-events: The Thin Policies of Competitiveness within the Hard Outcomes of Neoliberalism. Sociological Review 54 (2). 59 – 70.

94 Hall, S. (1997). The Spectacle of the ́Other ́. Teoksessa Hall, Stuart (ed.) Representation: Cultural Representations and Signifying practices. London: SAGE.

Hakovirta, H. (2012). Maailmanpolitiikka: Teoria ja todellisuus. Hakapaino Oy. Helsinki.

Hart, J. (1976). Three Approaches to the Measurement of Power in International Relations, International Organization, 30(2).

He, Kai & Feng, Huiyun (2008). If Not Soft Balancing, Then What? Reconsidering Soft Balancing and U.S. Policy Toward China. Security Studies, 17:2, 363-395.

Heikka, H. (2005). Hegemonian kä site kansainvä lisen politiikan tutkimuksessa – johdatus viimeaikaiseen keskusteluun. Teoksessa: Heikka, Henrikki (toim.) Yhdysvaltain hegemonia, Messiaaninen suurvalta ja sen vastavoimat. Ulkopoliittinen instituutti. s. 3-10.

Herguner, B. (2012). The IOC as a Transnational Organization: Paradigm Shift and its Rising Role in Global Governance, International Area Studies Review, 15/2 (2012).

Hopsu, J. (2006). Kun jalkapallosta tuli ase. Ulkopolitiikka 2/2006. Luettu 4.1.2020. Saatavilla: http://arkisto.ulkopolitiikka.fi/artikkeli/34/kun_jalkapallosta_tuli_ase/

Houlihan, B. (1994). Sport and International Politics. Harvest Wheatsheaf 1994.

Itkonen, H. (1996). Kenttien kutsu. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Helsinki: Gaudeamus.

Jervis, R. (1992). A political Science Perspective on the Balance of Power and the Concert, American Historical Review 97 (3), 716-724.

Jerabek, M. M., Ferreira de Andrade, A. M., & Figueroa, A. M. (2017). FIFA’s Hegemony: Examples from World Cup Hosting Countries. Global Society, 31(3), 417–440.

Keohane, R. & Nye, J. (1977). Power and Interdependence: World Politics in Transition. Boston, MA: Little, Brown.

Knuuttila, T & Lehtinen, A.P. (2010). Representaatio: tiedon kivijalasta tieteiden työkaluksi. Helsinki: Gaudeamus, 2010.

Kolamo, S. (2014). FIFAn valtapeli. Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina. Jyväskylä: Nykykulttuuri. 2014. Jyväskylä.

Kobierecki (2013). Sport in International Relations. Expectations, Possibilities and Effects. International Studies. Interdisciplinary Political and Cultural Journal 15(1). 49-74.

Krippendorff, K. (2004). Content Analysis: An Introduction to Its Methodology. SAGE. Yhdysvallat.

Langhorne, R. (2005). The Diplomacy of Non-State Actors. Diplomacy & Statecraft, 16(2), 331– 339.

95 Lelyukhin, A. (2014). A Federal Law on Hosting Confederation Cup 2017 and World Cup 2018 in Russia: An Overview, State Commitments and Specific Provisions, International Sports Law Journal, Vol. 14, No. 1 (2014), pp. 72–81.

Levermore, R. & Budd, A. (2004). Sport and International Relations. An emerging relationship. Routledge, New York. 2004.

Mayes, R. (2008). A place in the sun: The politics of place, identity and branding. Place Brand Public Diplomacy 4, 124–135.

Massey, D. (2005). For Space. London: SAGE.

Mearsheimer, J., (2001). The Tragedy of Great Power Politics. New York: W.W. Norton. 2001.

Merke, F. (2015). Neither balance nor bandwagon: South American international society meets Brazil’s rising power. International Politcs 52, 178–192.

Miller, T., Lawrence, G., McKay, J. & Rowe, D. (2001). Globalization and Sport. London. Sage.

Missiroli, A. (2002). European Football Cultures and their Integration: The ‘Short’ Twentieth Century. Culture, Sport, Society 1:5, 2002. 1-20.

Morgenthau, H. (1960). Politics among Nations: The Struggle for Power and Peace, 3. painos. New York: Knopf.

Morriss, P. (2006). Steven Lukes on the Concept of Power. Political Studies Review, 4(2), 124–135.

Murray, S. & Pigman, G.A. (2014). Mapping the relationship between international sport and diplomacy, Sport in Society, 17:9, 1098-1118.

Nexon, D. (2009). The Balance of Power in the Balance. World Politics, 61(2), 330-359.

Norval, A. (2016). Social Inquiry after Wittgenstein and Kuhn. Leaving Everything as It Is. By John G. Gunnell. New York: Columbia University Press. 2014. Perspectives on Politics, 14(02), 550– 551.

Nye, J. (2004). Soft Power: The Means to Success in World Politics. Public Affairs. Yhdysvallat 2004.

Nye, J. (2013). “Hard, Soft and Smart Power” in Andrew Cooper, Jorge Heine, and Ramesh Thakur, eds., The Oxford Handbook of Modern Diplomacy (Oxford, 2013), 561.

Nye, J. (2002). The Information Revolution and American Soft Power, Asia-Pacific Review, 9/1 (2002), 60–76.

Patomäki, H. (2008). The Political Economy of Global Security: War, Future Crises and Changes in Global Governance. Routledge 2008.

Postlethwaite, V. & Grix, J. (2016). Beyond the Acronyms: Sport Diplomacy and the Classification of the International Olympic Committee. Diplomacy & Statecraft 27.2 (2016): 295–313.

96

Pulleiro Méndez, C. (2020). National recognition and power relations between states and sub-state governments in international sport. International Journal of Sport Policy and Politics, 12(2), 189– 205.

Ragin, C. (2000). Fuzzy Set Social Science. Chicago: University of Chicago Press.

Riordan, J. (1993). The Rise and Fall of Soviet Olympic Champions. Olympika: The International Journal of Olympic Studies, 2, 25–44.

Roche, M. (2000). Mega-events and modernity: Olympics and expos in the growth of global culture. London: Routledge.

Schweller, R.L., (1999). Realism and the present great power system: growth and positional conflict over scarce resources. Teoksessa E.B. Kapstein & M. Mastanduno, Unipolar Politics: realism and state strategies after Cold War. New York: Columbia University Press, 28–68.

Singer, J. D. (1961). The Level-of-Analysis Problem in International Relations. Teoksessa: Knorr, Klaus & Verba, Sidney (toim.). The International System – Theoretical Essays. Princeton, Princeton University Press.

Silk, M. L., Andrews, D. L. & Cole, C.L. (2005). Sport and Corporate Nationalisms. New York: Berg.

Stake, R.E. (1995). The art of case study research: perspectives on practice. Sage. Thousand Oaks, CA.

Stopford, J. & Strange, S. (1991). Rival States, Rival Firms: Competition for World Market Share. Cambridge: Cambridge University Press.

Sutch, P. & Elias, J. (2007). International relations: the basics. London: Routledge.

Thompson, C. & Arsel, Z. (2004). The Starbucks Brandscape and Consumers' (Anticorporate) Experiences of Glocalization, Journal of Consumer Research, 31(3), joulukuu 2004, 631–642.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi. Helsinki 2002.

Vares, V. (2018). Pallon herruus. Kuningaslajin valta ja lumo. Otava. Helsinki 2018.

Vares, V. (2018). Retki poliittiseen palloon. Politiikasta-verkkojulkaisu. 29.6.2018, luettu 3.1.2020. Saatavilla:

Vuving, A. L. (2009). How Soft Power Works. Paper presented at the panel “Soft Power and Smart Power,” American Political Science Association annual meeting, Toronto, September 3, 2009. Saatavilla:

Waltz, K. (1979). Theory of International Politics. New York, McGraw-Hill.

97 Wendt, A. (1999). Social Theory of International Politics. Cambridge: Cambridge University Press, 1999.

Wernicke, L. (2018). Jalkapallon MM-kisojen merkillinen historia. Peliä kentällä ja kabineteissa 1930-2014. Minerva. 2018.

Wohlforth, W. C., Little, R., Kaufman, S. J., Kang, D., Jones, C. A., Tin-Bor Hui, V.Brenner, W. L. (2007). Testing Balance-of-Power Theory. World History. European Journal of International Relations, 13(2), 155–185.

98