Saima Harmaja

Kalevalaisten Naisten Liiton kulttuuri- ja jäsenlehti

2/2013 Irtonumero 7 €

Mitä luet kesällä?

Tervetuloa kulttuuripäiville Tampereelle! Kolumnistivieraana Umayya Abu-Hanna Kalevalaisten Naisten Liiton kulttuuri- ja jäsenlehti 24.5.2013, 52. vuosikerta, numero 2. Pirta ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

18 1822 9 34

Sisältö 2/2013

3 Pääkirjoitus | Annamari Maukonen 23 Tehdään Paikkarin torpasta yhteinen asiamme! | Risto Piekka 4 Saima Harmaja – salaista valoa täynnä | Pirkko Nuolijärvi 24 Arviot 8 Kulttuuri-uutisiaa | Petra Nikkinen 26 Kansallispuku on kaikenikäisten juttu | Annamari Maukonen 9 Mitä kaikkea voisin ostaa keskiviikkonaa | Heidi Köngäs 28 Perinne uusiksi: Tämän päivän ikiaikainenn | Petra Nikkinen 10 Perintönä kulttuurii | Laura Puromies 29 Puheenjohtajalta: Tarinan kantajatt | Sari Kaasinen 12 Rakkaudesta nuoriin ja lapsiinn | Annamari Maukonen 31 Kevätkokous 2013 | Emma Dufva ja Petra Nikkinen 14 Kullervon tarina puhuttelee radiokuunnelmassaa | Veera Ryynänen 32 Tampere, Kalevan kaupunki | Leena Willberg 15 Kulttuurisäätiön palkitut: Pitkän polun loppusuorallaa | 34 Kalevalaisten Naisten Liiton valtakunnalliset kulttuuripäivät Maaria Tuhkunen 24.-25.8.2013 | Hanna Rantanen 16 Kalevala Korun kuulumisia: Kalevala Korujen muotokieli – 36 Yhdistysten kuulumisia aina aikansa tulkki | Riitta Huuhtanen 40 Yhdistys esittäytyy: Kulttuuri yhdistäää MikkMikkelissäelissää | Veerra Ryynäänen 17 Elsan kahvit Liitossa ja avoimet ovet Kalevala Korussa 42 Gallup: Mitä luet kesällä? | Sisko Ylimarrtimo 18 Rakas Mansikki | Taija Kaarlenkaski 43 Partakoneenterää | Umayya Abu-Hanna 22 Elsan jäljissä: Avara katse kulttuuriin ja yhteiskuntaann | Satu Laatikaineenn

wwwwww .kultti.net Toimituss Pääääätoimittajaa AnnAnnammari Maukkoonneen puhh.h. 050 325255 707 667, annnamari.mauuukkonnneenn@hummakak.ﬁ.ﬁ Kalevalaissteenn Naistenn Liitto Toimo itussssihhteerieri Petre ra Nikkkiinnen puh.h. 040 5221 7777777772,2 nikn kkkinenpetettrra@ga@@gmmail.ccoomm Ströömmmbberginnttieiee 4 A, 00303800 Heelssinkinknki puh. 0996 6004 7791

Pirrran tooimimmittusneeuuvossto wwwwwww.kkalevalaaiaistennen aistenliittoo.ﬁ o e Tuuluuu a Haimmaakkaineenn,, Satu Laattikaiaainnen,n,, Marjarja Puuuusustintti ennn,, Helennnaa Ruouoottsalainnenen od

Mussiikkinn toohohthtori SaS ri Kaasinenn, puhuhheenjohohtoh ajaajaja R

Graaaﬁnneeenn susuunnin tteellu MaMaarru Desie gngn //L Leeennna Malmmbeb rg Eskkolo ankkatu 2, 53503 0L0 Lappeeeenenrantta a v

saarrri.kaaaasininein n@s@saria kaaasassiinenenn.com u

Painnoopaikkkkka Esa Prinnt Oy Lahti k n en e

Piri ran tililausausmakmakksuu 330 euuru ooa / SSirirrpa Huuttunen, toimminnnnnanjjjohtajaa n nn PEFC/02-31-170

vvsk. Nordea Helsingn inn YriYrY tyspy annkkki FI900 211422 1800000 0097090 3333 sirirpa.pap hhuuuttunenenn@k@ alevalaisteennnnnaaistenlnlliitiiitto.ﬁo ﬁ a K

Piirrta 3/20/22 133 ilmesme tyy 13.9.9. AinAi eise tonn tululee ollla toimmitukssesessa 1.8.8 mem nnennnnessä.ä. Leena Lundqvist, toimmisstosioso hteerierr IISSSSN 07883-0422424 Osois tteenmmuutu oksk ett omman yhhdiistykssenen kautauautu ta. leenaena.l. undqvisst@kt@@kkalevalaisai tennaisai tenln iiitto.ﬁ

2 Pääkirjoitus

Kantaako uusi koru ikiaikojen tarinaa?

Minä olen kevätihminen. Nautin vihertävistä hiirenkor- vista, kostean mullan tuoksusta ja lintujen uskomattomis- ta konserteista. Uskon, että en ole yksin. Kevät ja alkava kesä saa meistä monet syttymään. Kädessäsi oleva Pirta on myös tulvillaan erilaisia sytykkeitä tulevaan kesään.

Elämme keskellä Kalevalaisten Naisten Liiton perustajan, kirjailija Elsa Heporaudan juhlavuotta. Tässä Pirrassa on esillä uuden ajan elsoja, jotka ovat punoneet tieteen, taiteen ja elämän nyörejä moneen muotoon. Taustalla kaikissa tarinoissa on toisen ihmisen kunnioittaminen ja toisista välittäminen. Yhteisvastuullisuus kumpuaa Elsan

hengen mukaisesti. Riikka Maukonen uva

Muuramelainen rakutaiteilija, Jyväskylän Kalevalaisten K Naisten aktiivi Ritva-Soﬁa Lintu haluaa Kullervo-näytte- lyllään puhua nuorten hädästä. Kalevalan Kullervon tarina on valitettavasti totta vielä tänäänkin. Näyttelyn yksi vahva viesti on yhteisöllisyyden vahvistaminen.

Kirjailija, toimittaja Umayya Abu-Hannan ensimmäinenn KaK levala Korujen menestys siihen, että kunakin aikana suomen kielen sana oli partakoneenterä. NyN t hän poh- mum otoilijat ovat osanneet puhutella korujen ystäviä kuul- tii kolumnissaan suomen kielen merkitystä uuudistuvasssaa loloininkin ajan henkeä tulkitsevilla malleilla. Onko kyseees- monikulttuurisesessa Suomessa. Abu-Hannnana muistuttaaaa,, sää olll ut moderni koruyritys – aivan alusta lähtien? Saaimma että on tärkeää ttaarjota rikas ja luova tapa oopeettaa suommeenn Haarrmmajan nimikkokoru sekä Elsan juhlavuoden kkorru, kieltä erityisesstii muualta tulleille lapsille. Hänä en koluumm- VVirruusmmäen solki, ovat oivia esimerkkejä ikiaikkaisseen ja ninsa on osa vuuoodden kestävää sarjaa, jossa LaL rin Paraasskke aiaidoon kkauneuden voimasta. -palkitut pohttivvaat, mitä suoomen kieli ja seenn rajattomaat sää- vyt merkitseeväv t heille. Taammpeereen kulttuuripäivät elokuussa vievät meeiidädät suo- raraann kaaupunkikulttuurin ytimeen: Pispalaaann, AmAmuuriin, Koneen Sääättiiönn hallitukksseen puheenjohttaajjaa Hanna Nurur- FiFinln aayyssoonin alueeele le. Ohjelma pursuaa uuttta jaja vaannhaa,a mim nen on toio ssenlaisella tieetteeen ja taitteeeenn näköalapaai- tuuttttuua ja outooa elli kulttuuria parhaimmmim llaaan.n Kessäällää on kak lla. Hänenn käsä iensä kkaautttaa kulkee luukek mam ttomia apupu- mamahhdollista kieerrtätää uusia maisemiaa, tutut sttuaa näyäytttelyyi- rar ha-anomuuksksiia, jotka oovaat rakentammaassssa suomalaistta hihinn, näyytet lmiiin jaa musiikkiin. Mansiikkkkii-lel hmmäkkinn kuuu luu kuk lttuuria, ttiieeddettä ja ttaaiiddeetttaa. Satu Laaattiikak isen haastattee- kkeesäään. TaTaiji a KKaaaarrllenkaski avaa aarrtiikkkeelisssaaaann leehmää lluusts a voit lulukkea Hannna Nurrmmisenn ajjatuukkssiiaa. mmoonen lta kaantiilltata. OOnnko lehmä yssttävä,ä tuootaantntooeläin ja mmaaseuduun syymmbbololi?i? Ruunnoilija SaSaimima Harrmmaja ann syntyymämässttä oonn kuluunnuutt satata vuv oottta. Juuhlhlaavvuuoded n kkunnnniaksi MaMarjrja Suuna on suuunnnni- LLaapsuuded n kkeessiiin leehhmmä ainnakkinn kuuulluuii.. Tooiivovotttaavastti tteellluut runnoio lil jjaallle koruusaarrjaann. ”Koorruutt koorostaavvat tyylliikk- ttuulel vaankin keessääänä . IIhhanaa, elämmykksesellllisi tää kessääää kaaiikkillle!e! kkääälälllää tavvalallaa Saiaimma Haarrmmaajajan ellämämään ja ruunnoouuddenn kiri - kkaasta yddiinntät , vaalloon jja varrjon vvuororovvaaiikukutusttaa””, kkirrjoioittttaaa Piirrkkkkoo Nuou llijjärvvi kkiinnnoosttava assaa artiki kkeelil sss aaan runnooili ijja SaSaiimma HaHarmr aajjasstata. Kallevaala Koro unu toimmiituussjjohohtajaa Riii t- tat Huuuuhhtana eenn pohhtit i uusiutu ummisista ja kkyysyyy peeruusstuuuukkoo AnA nnamamari Maukoonen

3 Teksti Pirkko Nuolijärvi Kuvat Saima Harmaja -seura

Saima Harmaja - salaista valoa täynnä

Saima Harmajan syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Sen kunniaksi 10 vuotta täyttävä Saima Harmaja -seura järjestää runsaasti tapahtumia yhteistyökumppaniensa kanssa. Lisäksi tämän kevään aikana on julkaistu Harmajan runojen ja Harmajaa käsittelevien teosten uusintapainoksia sekä hänelle osoitettujen kirjeiden kokoelma. Yksi nimikkoseuran kumppaneista juhlavuonna on Kalevala Koru.

Kirjoittavan perheen kirjoittava lapsi Päiväkirja - tienviitta Saiman elämään ja runouteen Saima Harmaja syntyi Helsingissä vuonna 1913. Hänen vanhempansa Leo ja Laura Harmaja olivat kansantalous- Kuten monet lukijasukupolvet tietävät, Saima Harma- tieteilijöitä, jotka julkaisivat lukuisia teoksia ja artikke- ja kirjoitti ahkerasti päiväkirjaa. Maijalle, niin kuin hän leita omalta alaltaan. Laura Harmaja puolestaan oli kie- päiväkirjansa nimesi, hän kertoi elämänsä ilot ja surut. litieteilijä Arvid Genetzin tytär. Genetz tunnetaan myös Saiman päiväkirja on ajatonta kuvausta nuoren tytön elä- runoilijana muun muassa nimellä Arvi Jännes. Myös Sai- mästä ja ajatuksista, mutta se tarjoaa myös näkökulmaa man veli Tapani Harmaja ehti julkaista yhden kirjan en- 1920- ja 1930-lukujen helsinkiläisnuorison koulumaail- nen varhaista menehtymistään talvisodassa. Kirjoittavia maan ja koko tuolloiseen helsinkiläismiljööseen. sukulaisia ei siis Saiman ympäriltä puuttunut. Ilmeisesti vanhemmat myös ymmärsivät, miten runoilijalapseen ja Saima oli eloisa ja iloinen koulutyttö, joka oli luokallaan hänen erityislahjakkuuteensa tulee suhtautua. Maalis- ilmeisen suosittu. Iloisuutta ja puheliaisuutta ilmentää kuussa 1937 laatimassaan omaelämäkerrassa Saima kir- hyvin hänen lempinimensä Prätinä. Näin kirjoitti 13-vuo- joittaa: tias Saima kokemuksistaan päiväkirjaansa 9. päivänä syyskuuta 1926. Perästäpäin olen ollut vanhemmilleni kiitollinen siitä, etteivät he minua milloinkaan yllyttäneet kirjoitta- Koulussa joutuivat allekirjoittanut ja hänen umpisuo- maan eivätkä tehneet numeroa runoistani. Täten ne lensa yleisen huomion esineeksi. »Riemuhuudot kajah- jäivät ikään kuin omaksi intiimiksi asiakseni, ja minä telivat», kun astuin luokkaan. Minulle selitettiin, että totuinkin aina kirjoittamaan vain mieleni pakosta, jos olisin joutunut sairaalaan, olisi luokka lähettänyt ilman huomion herättämisen kiihoketta, joka näin varr- minulle kukan. Luokka julisti yksimielisesti, että sai- haisessa iässä jos myöhemminkin varmaan olisi ollut raus ei ollut koskenut vähintäkään minun suuvärkkii- turmiollista. ni. Lohdullista. Sanottiin myös, että olen suuresti laih- tunut, mikä ilahdutti vanhoja silmiäni. Se, että viisaat vanhemmat eivät tehneet numeroa Sai- man runoista, antoi hänelle tilan olla runoilija. Siinäpä Katkelma osoittaa, mitkä ilon ja itseironian voimat tässä tienviittaa myös nykyisille aikuisille, jotka eivät aina mal- tytössä asuivat. Tytössä, jonka kasvoilla jälkipolvet ovat ta antaa lapsen kasvaa rauhassa. niin usein nähneet vain kuoleman kalvakkaan varjon.

4 Ei Saima Harmajan elämä sairauden puhjettua helppoa rakkaustarinan eri vaiheet, niin ensi hurman kuin hiljaa ollut, mutta hän eli silloinkin täysillä kaikki päivänsä. Ru- hiipuvan epävarmuuden toisen tunteista ja eron tuskan. noja syntyi viimeiseen saakka, ja päiväkirjamerkinnät ja kirjeet osoittavat, että Saiman huumorintaju kesti vaikea- Sain eilen häneltä kirjeen, joka sai minut nauramaan nakin aikana. Joulukuussa 1935 hän kirjoitti sairaalasta ja punastumaan ja hymyilemään itsekseni, joka sai armeijassa olevalle lentäjäveljelleen Tapanille: minut halaamaan tyynyä ja ikävöimään aivan hirr- veästi. Voi, minä ajattelen häntä joka päivä, hän on Älä viitsi surra siellä kovasti. Mies, jolla on keuhkot ja vienyt käsittämättömän suuren osan elämästäni. En kaikki! Ja joka lentää taivaan tuulissa. Kirjoita taas ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, en ole syven- pian muuan noita kirjeitä, jotka tekevät sairaalassa- tynyt mihinkään muuhun. Luontokin tuntuu välistä olon nautinnoksi. Voi hyvin! sulkeutuvan minulle. Onkohan hän harha, onko hän eksyttävä polku? Tässä tuberkuloosin kourissa oleva sisar kiusoittelee vah- vaa ja elinvoimaista veljeään. Kuoleman lähenevä varjo Tämän heinäkuisen merkinnän jälkeen Saima käsittelee ei kyennyt viemään Saiman huumorintajua eikä hänen päiväkirjan sivuilla rakkautensa vuoristorataa, toivoo, luomisvoimaansa, vaan ne säilyivät tuskankin keskel- epäröi, ikävöi ja lopulta kohtaa todellisuuden, kun Jake lä loppuun saakka. Päiväkirjan kautta saamme selville kirjoittaa rehellisesti tunteistaan kirjeessään maaliskuus- monen runon taustan, päiväkirjaansa Saima dokumentoi sa 1933. rakkaan Outi-siskon kuoleman ja sen aiheuttaman val- tavan ikävän, päiväkirjaansa hän talletti myös elämänsä Minä pidän Sinusta vieläkin kovasti, ja minusta olisi suuren rakkauden ja sen vaiheet. vaikeaa erota Sinusta, mutta en voi sanoa rakastavani, kun en sitä tunnetta itsessäni tunne. -- Näkemiin, prin- Rakkauden kipeä kosketus sessa, ja anna minulle anteeksi. En ikinä olisi tahto- nut kirjoittaa Sinulle tällä tavoin, mutta en voi muuta. Ylioppilaskeväänään 1932 Saima rakastui luokkatoverin- Kun tulet tänne, olen valmis vastaamaan sanoistani. sa Klaus Holman serkkuun, Jaakko Holmaan, joka on Et usko, kuinka raskasta tämä on ollut. päiväkirjojen salaperäinen J. Vaikka rakkaus ei kestänyt pitkään ja vaikka se mitä ilmeisimmin oli voimakas koke- Saima Harmajalle lähetettyjen kirjeiden kokoomateoksen mus vain Saimalle, sen vaikutus Saima Harmajan runou- toimittaja, Saima Harmaja -seuran puheenjohtaja Päi- teen on ollut vahva. Päiväkirjoista saamme lukea kaikki vi Istala on kiinnittänyt huomiota tämän nuoren Jaken

(jatkuu) >>

5 Runo. Design Marja Suna. Kuva Kalevala Koru.

rehtiyteen, kun tämä näin avoimesti tunnustaa omat tun- 2000-luvun Saima Harmaja teensa. Jos ei rakasta, ei pidä esittää rakkautta. Nuorten yhteydenpito jatkui kuitenkin tämän jälkeenkin, ja kirjeen- Saimma Harmaja ei ole kuollut. Yhä selvemmäksi on viime vaihtoa on Saiman sisaren Kirsti Topparin mukaan vuoteen aikokoina käynyt, että hänen runonsa kantavat pitemmälle 1936 asti. Rakastavaisia he eivät enää olleet, mutta ystä- ja laajemmanj n lukijakunnanlukijakunnan tietoisutietoisuuteen kuin monnikaan vinä he lienevät pysyneet lähes Saiman kuolemaan asti, kirjallisuudentutkija aikanaan ymmärsi. Monett lausujatlausujat vaikka Saima tunsikin itsensä hylätyksi. esittävät Harmajan runoja, ja useiden taiteenalojen nuoret edustajat ovat löytäneet voimakkaan inspiraation lähteen Väkevä elämä, väkevää runoutta hänen runoistaan. Yksi erinomainen esimerkki näistä löy- täjistä on Heta Keskinarkaus, jonka sävellykset Saima Har- Saima Harmaja aloitti säännöllisen kirjoittamisen varhain. majan runoihin vievät kuulijan mukaansa näiden tekstien Hänen runojaan on julkaistu neljänä kokoelmana, ja Kootut lumovoimaiseen maailmaan. Jokainen laulu vahvistaa ku- runot, jossa on myös suuri osa päiväkirjamerkinnöistä, on vaa Harmajan monipuolisesta ja hehkuvasta runoudesta, kulunut loppuun monen nuoren ja vanhemmankin lukijan joka on yhtä aikaa niin keveä, niin väkevä. käsissä. Ensimmäinen kokoelma Huhtikuu ilmestyi vuonna 1932, Sateen jälkeen 1935 ja Hunnutettu 1936. Kaukai- Myös Kalevala Koru on mukana juhlavuodessa taiteilija nen maa julkaistiin runoilijan kuoleman jälkeen 1937. Marja Sunan suunnittelemalla Runo -korusarjalla. Koruissa voi nähdä veden välkkeen, sen kirkkauden, joka piirtyi ru- Lyhyen elämänsä aikana Saima Harmaja ehti kirjoittaa it- noilijan mieleen rakkaalla kesäpaikalla Lohjan Jalassaaren sensä suomalaisten runoilijoiden vahvaan joukkoon. Tosin Heimossa. Korut korostavat tyylikkäällä tavalla Saima Har- miesarvostelijat luokittelivat hänet aikanaan teinityttöjen majan elämän ja runouden kirkasta ydintä, valon ja varjon runoilijaksi. Siten hänet ikään kuin asetettiin omaan ruo- vuorovaikutusta. tuunsa, ”huomattavampien” ja ”tärkeämpien” runoilijoiden seuran ulkopuolelle. Kirjailija Leena Lehtolainen on Tulisit aivan hiljaa… omissa Saima-muistoissaan vuonna 2007 aiheellisesti suo- minut tätä yksioikoista käsitystä Saima Harmajasta: Tunnetuimpia Saima Harmajan runoja on Rannallaa ko- koelmasta Huhtikuu. Sen äärellä moni nuori on uskonut, Raivostun edelleen, kun Saimasta puhutaan alentuvas- toivonut ja rakastanut, yhä uudelleen ja uudelleen. Runo ti »teinityttöjen runoilijana». Mitä pahaa teinitytöissä on kaunis näyte Saima Harmajan runoilijanlaadusta, siitä muka on? Luulen, että Harmajan runojen hienovireisyy- keinuvasta rytmistä, joka on hänelle niin luonteenomaista, den takana huokuva eroottinen voima on saattanut olla ja taidosta rakentaa laulu kaikilla niillä keinoilla, joita oma joillekin (mies)lukijoille jopa pelottavaa vastaanotetta- äidinkieli vain voi tarjota. Runon säe Tulisit aivan hiljaaa on vaa. valittu myös juhlavuoden tunnukseksi.

Saima Harmajan runot ovat kaukana yltiöromanttisesta ru- Ihanat vaaleat pilvet noilemisesta. Hänen teksteissään on läsnä noidan voima ja liukuvat taivaalla. valtameren hyöky, ukkospilvi ja aurinko, ruusun hehku ja Hiljaa ja lumoavasti mullan syli, joka lopulta ottaa omansa. Pelottomuus ja rau- ha kuoleman edessä välittyvät viimeisistä runoista kosket- laulaa ulappa. tavalla tavalla. Vain muutamia päiviä ennen kuolemaansa huhtikuussa 1937 hän kirjoitti seuraavat säkeet: Aaltojen hyväilystä hiekka on väsynyt. Painava vankila Tulisit aivan hiljaa, aukaise sieluni mennä. tulisit juuri nyt... Untuvasiivin uupuja nosta ja lennä.

Kirjoittaja on Saima Harmaja -seuran jäsen ja Kalevalaisten Naisten Liiton entinen puheenjohtaja.

6 Aamu

Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.

Itse taivas lepäp ä jäj rvessää.

Liikkumattta,a auttuauaina pip lvl et

uneksivaat ilman äää riillää.

Kaislat välkkyy kastepisarp oista,a

metsä hymyy läpip kyynelten.

Kaukkaa, heh listen ja värähdellen

rasttaan huilu jumalalllinnen.

10.66.11939 1

Kirjallisuutta Harmaja, Saima 1942. Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa. 3. painos. Porvoo | Helsinki: WSOY. Helakisa, Kaarina 1978. Saima Harmaja. Legenda jo eläessään. Helsinki: WSOY. Istala, Päivi (toim.) 2007. Saima Harmaja | runoilijoista runoilijoin. Helsinki: WSOY. Istala, Päivi (toim.) 2013. Kirjeitä Saima Harmajalle. Helsinki: WSOY. Lisätietoja Saima Harmajasta ja juhlavuodesta ks. www.saimaharmaja.ﬁ

7 Kulttuuriuutiset Koonnut Petra Nikkinen Uusi Kalevala-elokuva teattereihin loppusyksyllä

arraskuussa ensi-iltansa saava Kalevala on tarina Suomen kansan historiasta ja Kalevan perheestä. Elokuvan ohjaajan ja käsikirjoittajan Jari Halosen mukaan elokuva sekoittaa kalevalaisen ajan runollisen kerronnan sekä nykyajan kiihkeän elämänrytmin. Elokuvan rooleissa mm. Tommi Eronen, Pirjo Lonkaonka ja Olavi Uusivirta.

Elämää muuttolaatikoissa

Lapin yliopisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjestävät Elämää muuttolaatikoissa -keruukilpailun, jossa kerätään kertomuksia muuttamisesta. Muuttami- nen on ihmisen elämänkaaressa tärkeä murroskohta ja liittyy usein isoihin elämänmuutoksiin. Keruukilpailussa kerätään muuttamiseen liittyviä Suomalaisen nykykanssanmusiikkikentänsiiki kik k huippuihin kertomuksia ja muistoja 15.3.–30.9.2013. Vastaajia pyy- lukeutuva Tsuumi Soundnd System julkaisi 8.5. 8 5 kolman- detään kertomaan esimerkiksi omasta muuttohistorias- nen albuminsa Floating Letters. Levy ammentaa musii- taan ja mieleen jääneistä muutoista. Tavoitteena on sel- killisia vaikutteita akustisesta jazzista, tangosta, sambas- vittää, onko muuttaminen uudistumista vai vanhojen ta ja Balkanin alueen musiikistakin. Yhtyettä onkin kut- muistojen säilömistä. Lisäksi halutaan tietää, millä tavoin suttu “kansanmusiikin rokkibändiksi”. muistoja kuljetetaan mukana muutosta toiseen ja miten Yhtye on konsertoinut kotimaan lisäksi muun muassa uudesta asuinpaikasta tulee koti. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Ranskassa, Ita- Lisäohjeita: www.ﬁnlit.ﬁ/kra/keruut/muutto.pdf liassa, Saksassa, Isossa Britanniassa ja Alankomaissa.

Presidentillistä taidetta

Toimitus suosittelee kesän näyttelytärpiksi Ateneumin taide- museon näyttelyä Linnan Aarteet, jossa voi tutustua perus- korjauksessa olevan Presidentinlinnan aarteisiin. Esillä mm. keisarillinen taidekokoelma ja runsaasti arvokasta esineistöä. Ihastuttava näyttely kertoo myös kävijälle lähes 200-vuotiaan palatsin rakennushistoriasta ja elämästä. Näyttely avoinna 1.9.2013 asti.

Lisätietoja www.ateneum.ﬁ << Kuva Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Pakarinen.

8 Kirjailija ja ohjaaja Heidi Köngäs vierailee Pirran vuoden 2013 kolumnistina. Kolumni Mitä kaikkea voisin ostaa keskiviikkona

Teksti Heidi Köngäs

Katselen tavaratalon keltaista ostoskatalogia ja ihmet- telen mitä kaikkea voisin ostaa keskiviikkona: sisälle ja ulos soveltuvan oliivipuun, sitrussprayn, ripsientaivut- tajat tai höyrymopin. Olen aivan hämmentynyt. Sivu- Harala kaupalla keskiviikkoa, mekkoa, tunikaa, sukkahousua, lemmikin pinkkiä kuljetuskassia ja ties mitä. Katsottuani oikein intensiivisesti koko keskiviikon läpi, olen jo aivan uupunut. En jatka torstaihin. Tunnen usein uupumusta kiertäessäni kaupoissa. Kaikkea on liikaa tai ainakin siinä Otava/Jouni Harala määrin, että minun on vaikea tarttua mihinkään. Kierrän keskikäytävää ja poistun. Kuva

Viimeksi tammikuun alennusmyynnistä ostin mustat farkut – täyteen hintaan. Niin käy usein. Tunnen monia ihmisiä, kaikki naisia, jotka nauttivat kaupoissa kiertelys- Vaikka en pidä ostoksista, olen silti kiinnostunut vaat- tä, käyvät moneen kertaa katsomassa, jopa sovittamassa teista. Pääasiassa vaatekomerossani on rentoja, retkei- ennen kuin ostavat jotain. Jotkut jopa kiertelevät katso- lyyn sopivia vaatteita. Jakkupukuja on yksi. En käytä sitä massa valikoimia huvikseen, vaikka eivät aio edes ostaa koskaan, vaikka se on ihan selkeälinjainen. En sovellu mitään. jakkupukuun, näytän oudolta, aivan kuin yrittäisin olla Mahdottomampaa huvitusta joku toinen. Silti ostan aina joskus ns. asukokonaisuuk- sia, joita roikotan kaapissa, kunnes malli on varmasti en voisi keksiä itselleni. niin vanha, ettei sitä voi enää käyttää. Nimitän näitä sa- laa aikuisten vaatteiksi. Ostosten teko ei sinänsä ole vaikeaa. Kun tarvitsen jotain, katson vauhdilla mallit ja ostan salamannopeasti. Tietysti olen hyvin, hyvin aikuinen, mutta jos on ren- Joskus jopa sovitan, useimmiten en. Pukukopeissa on toon rohtimeen taipuvainen, niin sitten on. Nuorison pii- kuuma ja yleensä kamalat valot. En mene niihin vapaa- rissä oli joku aika sitten muotia olla fennovegaani eli syö- ehtoisesti. dä vain Suomessa kasvavia viljoja, juureksia ja marjoja. Se on aika ankara elämäntapa, eikä minusta olisi siihen. Ja kyllä, kyllä! Olen ostanut vääriä kokoja, sopimat- Fennopukeutujaksi voisin kyllä ryhtyä. Vaikka vaikeaa tomia vaatteita, mutta enimmäkseen ne ovat olleet ihan sekin voisi olla. En voi kuin toivoa, että Sievin kengät käypiä. Olen edelleenkin sitä mieltä, että sovitus on lyövät itsensä maailmalla läpi tai Nanson trikoomekot tai ylimainostettua. Tunnustan senkin, etten juuri seuraa Jounin laukut. Nehän ovat lujaa laatua ja Suomessa val- muotia. Seuraan värejä, ne kiinnostavat minua oikeas- mistettuja! Sitten iskee epäilys, katson netistä, missä Jou- taan aika paljon. Värien energia, se miten ne vaikuttavat ni Exclusiven laukut tehdään. En löydä ﬁrman kotisivulta meihin. On päiviä, jolloin tarvitsen keltaista ja pidän sitä valmistusmaata, enkä Marimekonkaan. vaikka se pusero olisi kuinka kulahtanut tahansa. Käytän myös paljon huiveja ja niitäkin nimenomaan värien takia. Jostain syystä olen koko talven harrastanut turkoosia ja joitain vihreän sävyjä, vähän tummansinistä, mutten ollenkaan punaista.

9 Perintönä kulttuuri

Teksti Laura Puromies

Voiko sisu tai Louhi, saunominen tai nelipolvinen trokee saada virallisen aseman Unescon kansainvä- Elämää sopimuksen jälkeen lisessä aineettoman kulttuuriperinnön listauksessa? Unescon sopimuksen tavoitteena on edistää aineettoman Entä takaavatko listaukset kulttuurin jatkuvuuden? kulttuuriperinnön suojelua ja taata sen kunnioittamista ja siitä tietoisuuden lisäämistä yhteisöjen, ryhmien ja Ihmisellä tuntuu olevan luontainen taipumus muoka- yksilöiden keskuudessa niin paikallisella, kansallisella ta listoja ja asettaa asioita järjestykseen. Listojen avul- kuin kansainväliselläkin tasolla. la voidaan kyllä tehdä huomioita asioista, nostaa esille Nyt nähtäväksi jää, mitä toimenpiteitä Suomi tekee näi- tärkeitä asioita ja tehdä asioita myös tietoiseksi suurem- den tavoitteiden saavuttamiseksi, ja mitkä ilmiöt mieli- malle yleisölle. Asioiden eläminen listoilla ei kuitenkaan vät päästä listalle; mitkä toimijat aktivoituvat tuomaan takaa niiden oikeaa elämää ja listalle nostaminen voi jopa äänensä esille. Sopimusta uutisoitaessa suuri päivälehti muuttaa alkuperäistä asiaa. Listoilla on tärkeä suojelulli- nosti jutussaan esille Suomen pystykorvan, jonka ro- nen tehtävä, mutta oikea kulttuuri elää aina aidossa ym- tuyhdistys haluaisi nostaa ainutlaatuisena koirarotuna päristössään tekijöiden keskellä. Unescon listalle. Onko odotettavissa, että yhdistysten luvattuna maana Suomessa kuullaan kohta mitä moni- Suomi mukaan sopimukseen naisempia ehdotuksia ja puolustuksia kulttuurillisten il- Suomi on allekirjoittanut Unescon sopimuksen aineet- miöiden pääsemisestä listalle? Miten eri sektoreiden toi- toman kulttuuriperinnön suojelemisesta ja sitoutunut mijat alkavat ajamaan asiaa ja mitä toimenpiteitä ylempi ottamaan sen käytäntöön vuoden 2013 aikana. Sopimus virallinen taho tekee? Aika näyttää. on tullut voimaan vuonna 2006 ja se on ennen Suomea Olisiko tässä kansallistalkoiden paikka? Aineeton ratifioitu 143 maassa mukaan lukien useat Euroopan kulttuuriperintö on myös taitoa asioiden valmistamiseen maat ja Pohjoismaat. Tämä luettelo täydentää vuonna tai tekemiseen. Virallisissa matkailunedistämishank- 1972 aloitettua maailmanperintöluetteloa, jossa huomio keissa Suomen houkuttelevuudeksi matkailun kohtee- kiinnitettiin rakennuksiin ja luontokohteisiin, ja ottaa nyt na on listattu myös luonteenlaatu. Sekin on aineetonta suojelukseen moninaisia kulttuurin ilmentymiä. Unescon kulttuuriperintöä. Kuuluisiko sisu tai fiktiivinen Louhi maailmanperintökohteita Suomessa on seitsemän, joista listalle? Tai se jo kansallistalkoot synnyttänyt ilmiö: tai- ensimmäiset Suomenlinna ja vanha Rauma valittiin lis- to hypätä sukset jalassa? talle vuonna 1991 ja uusin kohde on vuonna 2006 listat- Ehkä sukututkimusta harrastaneet ihmiset voisivat seutu Merenkurkun saaristo, joka on Suomen ensimmäinen raavaksi ruveta harrastamaan listausten tekoa. Henki- luonnonperintökohde. lökohtaisten listojen profiilit voisivat etsiä sukulais- sielujaan. Kuka arvottaa nelipolvista trokeeta, kuka Mitä kulttuuriperintö on? Kulttuuriperintö on vuoropuhelua yli ajallisten katkosten ja sukupolvien, yli toden ja fiktion sekä aineellisen aineettoman rajan. Se on menneisyydestä periytyviä resurs- seja, jotka heijastavat jatkuvasti muuttuvia arvoja, tietoa, uskomuksia ja perinteitä. Unescon määritelmän mukaan aineeton kulttuuriperintö pitää sisällään suullisen perin- nön, esittävät taiteet, sosiaaliset tavat, rituaalit ja juhlat. Kulttuuriperintö edustaa kulttuurin kestävyyttä ja auttaa ihmisiä asettumaan aikaan ja omaan paikallisuuteen globaalissa maailmassa. Se yhdistää menneisyyden ko- kemukset ja tulevaisuuden odotukset ja eri muodoissaan antaa mahdollisuuden muistojen provosoitumiseen ja ko- kemusten säilyttämiseen. Kulttuuriperinnöllä on monet kasvot. Se on henkilökohtaista, yksilöllisesti koettua, se on kollektiivista yksilöitä yhdistävää ja se on virallista, suurten järjestelmien haltuunsa ottamaa politisoitua kulttuuria ja taloudellisia mahdollisuuksia. Kalevalan läpilaulantaa vuonna 2013. Kuva Jorma Airola.

10 saunomista, kuka mämmin valmistusta, kuka mökötys- tä, kuka suohiihtoa tai kirkkovenesoutua… Entä sitten kun jokin asia on päässyt listalle, miten sen elämä edistyy, tuleeko siitä politiikkaa, arvotetaanko sitä eri tavalla kuin ennen, erotetaanko sen oikea tai vää- rä ilmenemismuoto? Uhka on tuttu jo aiemmilta ajoilta.

Aloita omat talkoot Kansallisromantiikan aikana jalustalle nostettiin jotakin ja samalla joku muu asia tai taitaja jäi varjoon. Olisiko rekilaulukulttuuri kehittynyt eri aikaan ja eri tavalla, jos Lönnrot olisi ollut kiinnostunut keräämään myös reki- lauluja, mitä suurten taitajien lähellä eläneet lauloivat ja kertoivat? Listalle – tai jalustalle – nostetut asiat eivät suinkaan ole kaikki kaikessa. On hienoa, että Unescon listaus on olemassa ja että konkreettisten monumenttien lisäksi henkinen perintö on saanut oman listansa, sen alla jokainen voi elää omaa kulttuuriperintöään, aineel- lista tai aineetonta.

Kirjoittaja on Kalevalaisten Naisten Liiton hallituksen jäsen ja valmistelee väitöskirjaa sivuten saunomisen kehollista kulttuuriperintöä.

11 Rakkaudesta nuoriin ja lapsiin

Teksti Annamari Maukonen Kuvat Pekka Rötkönen, Tähtikuva Oy

Rakkauden puute, yksinäisyys, turvattomuus, n joukon ulkopuolelle jättäminen huolestuttavat

muuramelaista rakutaiteilija Ritva-Soﬁa Lin- aukone tua. Nuorten syrjäytyminen on asia, johon hän M haluaa vaikuttaa. nnamari nnamari

”En elä vaan leivästä vaan tarvitsen myös rakkautta”, on A opettajan, äidin ja isoäidin, kalevalaisen naisen Ritva-So- uva fia Linnun motto elämälle. Rakkaudesta nuoriin syntyi K myös Kullervo-näyttely, jossa Kalevalan Kullervon koh- talo välittää tämän päivän nuorten kipupisteitä. Rakuun ikuistetut Kullervot ovat kaikki yksilöllisiä, taiteilijan luo- mia hahmoja. Jokaisen työn pohjana on Kalevalan säe, – Hyvä käytös on toisen kunnioittamista ja arvosta- joka kuljettaa Kullervon tarinaa eteenpäin. Tarinaa, joka mista. Tervehtiminen on pieni asia, mutta tärkeä viesti on valitettavasti totta myös tänä päivänä. lähellä oleville. Uskon, että kouluilla ja kodeilla on yhdes- – Kullervo oli kovaksi valettu lapsi, joka oli kasvanut sä mahdollisuus kasvattaa nuoria ja vahvistaa yhteisölli- ilman rakkautta. Kullervo on rakkaudettoman lapsen syyttä. Liian helposti annetaan periksi. Lapset ja nuoret malli. Hän oli kaltoin kohdeltu poika, jonka elämässä kat- lasketaan irti ja päästetään omille teille. Turvattomiksi. keruus ja kostonhalu elivät vahvanaa kaiken aikaa,aikaa, kuvaa Lintu Kullervon elämää. AjateltavaaAjatel ja pysähtymistä Kalevalassa Kullervo ei kuulunut sukuunsa, vaan Näyä ttelyä tehdessään Ritva-Sofia Lintu hänelle osoitettiin paikka orjan lapsena. – Nykyajan mietti usein, miksi uusia Kullervoja syn- rasismissa on paljon samaa. Joukon ulkopuolelle tyy koko ajan. Luokanopettajana hän oli jättäminen, eristäminen henkisesti tai saanut seurata lasten kasvua vuosikymmeniä. fyysisesti ovat raakoja kokemuksia. – Yritin rakentaa luokasta rakastavan Rasismiin ei tarvita erilaista ihonväriä, perheen, jossa kaikilla olisi turvallista. vaan lasten joukossa pienikin erilaisuus Mietin, olisiko luokassani Kullervoja. riittää syrjäyttämiseen, pohtii Lintu. Kullervo-näyttely on yksi Ritva-Sofia Ritva-Sofia Lintu miettii myös Linnun lapsista. Aikaisemmin ovat syntyneet mahdollista insestiä osana Kullervonn Kalevalan naiset ja Petäjäveden vanhan kirkon karua kohtaloa. – Oliko Kullervo hyvväk- Kullervon uni enkelisarja ja tekeillä on parhaillaan näyttely sikäytetty, joka pelkäsi koko ajan hylätyksi Valamon luostariin. Ihan ensimmäinen raku- tulemista. Kukaan ei lähtenyt auttamaan Kullervoa,ll vaan näyttättelyl oli ViimeinenVii vilkutus, jossa opettaja kuvasi hänestä haluttiin sen sijaan päästä eroon. Sellainen elä- viimeisen luokkansa oppilaat rakuveistoksissa. mä on vastoin ihmisyyttä, Lintu huokaa. Jokaisen työn ja näyttelyn värimaailma syntyy Ritva-Sofia Linnun väripaletissa, mutta lopulliset sävyt Olemmeko mekin piittaamattomia? muokkaantuvat aina rakun polttoprosessissa. – Rakukeramiikassa jokainen työ on arvoitus viime Tehdessään töitä Kullervo-näyttelyyn Ritva-Sofia Linnun hetkiin saakka. Poltossa lopputulokseen vaikuttavat ajatuksissa pyörivät koko ajan myös tämän päivän nuo- lämpötila, kosteus, aika ja tietenkin värien sulaminen ret. Nuoret, jotka ovat jääneet ilman rakkautta, ilman tur- ja sulautuminen toisiinsa polton aikana. Noin tuhannen vaa ja huolenpitoa. asteen lämmössä voi tapahtua vaikka mitä. Jopa maan – Miksi meiltä puuttuu yhteisöllisyys? Pyörimmekö me kosteus ja lämpö heijastuvat polttoprosessiin. Koskaan en liikaa oman napamme ympärillä? Olenko minä itse kai- voi tietää millaisena työni tulee uunista ulos. Juuri tämä ken keskipiste? Ennen koko kyläyhteisö oli tukena ja voi- on kaiken tekemisen suola, miettii Ritva-Sofia Lintu. mavarana lasten kasvatuksessa, mutta nyt perheet ovat yksin. Meiltä puuttuu yhteisöllisyys, toisesta huolehti- Kullervo-näyttely on esillä Keski-Suomen museossa nen. Esimerkkinä muutoksesta Ritva-Sofia Lintu nostaa Jyväskylässä 8.9.–3.11.2013. hyvän käytöksen.

12 Kullervon lapsuus Sanansaattaja

Savesta poltettu pyhyys Kesänäyttely Valamon luostarissa

Koko kevään Ritva-Soﬁa Linnun ajatuksissa ovat Kullervon rinnalla kul- keneet Raamatun pyhät aiheet. Valamon luostarissa avautuu kesäkuun alussa uusi näyttely Savesta poltettu pyhyys, jossa rakuun on tallennettu tuttuja Raamatun kertomuksia. – Suurimman osan töistä tein pääsiäisen aikaan, jolloin kärsimyskerto- mus oli ajankohtainen. Töissäni kuvaan Jeesuksen kärsimyksiä alkukan- taisesti, pelkistetysti. Töissäni heijastuvat kokemukseni Etiopiasta, jossa kuusi vuotta sitten tutustuin paikalliseen taiteeseen. Visuaalisesti vahvat, värikylläiset kuvat jäivät mieleeni. Nyt ne ovat siirtyneet poltettuina omiin töihini, Ritva-Soﬁa Lintu valottaa Valamon näyttelyn töiden taustaa.

Alkava kevät ja kasvava valo vaikuttavat myös taiteilijan tekemiseen. – Valo antaa voimaa kokeilla uutta. Enkelini ovat nyt suurisilmäisiä kuten Etiopiassa ja heillä on värikkäät siivet. On hienoa, että minulla on mahdollisuus kokeilla uutta.

Ritva-Soﬁa Linnulle uuden luomismahdollisuus ei ole ollut itsestään sel- vää, vaan hän on voittanut uuden elämän selättämällä vaikean sairauden. – Olin pitkään työstänyt Kullervoa mielessäni. Kun sain uuden mahdollisuuden, tartuin Kullervoon kaksin käsin kaikin voimin. Koko ajan minulla on ollut rinnalla vahva tuki eli mieheni Unto, joka on esimerkiksi kehystänyt kaikki työni. Hän on myös välttämätön apu raskaassa polt toprosessissa, iloitsee Ritva-Soﬁa Lintu.

Savesta poltettu pyhyys saa rinnallaan Valamossa pienen patsas- ja relieﬁnäyttelyn Pako sodan jaloista. Teema nousi esiin Unto Linnun kokemuksista evakkotaipaleella. Valamon näyttelyn avajaiset ovat lauantaina 1.6.2013, jolloin paikalla myös taitelija Ritva-Soﬁa Lintu. Näyttely on avoinna Valamossa elokuun loppuun.

Lisätietoja rakutaiteilija Ritva-Soﬁa Linnusta ja rakumaailmasta: www.rakulintu.ﬁ

13 Kuoleman kuiskaus Yle radio 1 esittää kuunnelman Tapaus K 30.6.2013. Ajankohtaista

Kullervon tarina puhuttelee radio- kuunnelmassa

Teksti Veera Ryynänen

Kullervon tarina on inspiroinut Aalto-Yliopiston elo- Kulllervon tarina pohtii myös pahuuden syntymekanisme- kuvataiteen opiskelijoita. Ylen Radionteatterin kans- ja. Kullervoa on kohdeltu kaltoin jo lapsena ja hän on sa yhteistyössä syntyiyntyi radiokuunnelma Tapaus K , joutunut kohtaamaan kohtalokkaita pettymyksiä . Rak - joka käsittelee syrjäytymistä. kautta vaille jääneestä nuorukaisesta varttuu itsestäänkin välinpitämätön kostaja. Nuori tuotantoryhmä halusi kuunnelmallaan ottaa osaa – Yksilöiden kokema epäoikeudenmukaisuus voi syn- viime vuosina virinneeseen yhteiskunnalliseen keskus- nyttää kierteen, jota on hankala omin voimin katkaista, teluun syrjäytymisestä. Kalevalalla oli erityinen rooli muistuttaa Reetta Huhtanen. käsikirjoitusprosessissa. Tekijät kokevat, että kalevalaiset myytit vaikuttavat edelleen suomalaisiin ja mielen- laatumme karuuteen. JaksakaammeJak ymmärtää – Kalevala inspiroi meitä tarinoillaan, jotka esittävät Kalevalassa Kullervo-myytin erityisellä tavalla inhimillisen elämän tunnekirjoa. Kalee- opetus kiteytetään seuraavasti: valassa suuria kysymyksiä rakkaudesta ja kärsimyksesttä ”Elkötte, entinen kansa, lasta kal- lähestytään yhtä aikaa hienovaraisesti ja kaunistelemat- toin kasvatelko luona tuhman ta, kertoo kuunnelman käsikirjoittaja Aino Lappalainen. tuuittajan, vierahan väsytteli jän! Lapsi kaltoin kasvattama, Tekijäryhmä tunnisti syrjäytymistä koskevasta keskuste- poika tuhmin tuuittama ei tule lusta jotakin tuttua. Kalevalan hahmoista erityisesti Kul- älyämähän, miehen mieltä ottama- lervo nousi esiin. han, vaikka vanhaksi eläisi, varrel- – Kullervo tuntui luontevalta lähtökohdalta tälle työllee, tansa vahvistuisi.” Välttyäksemme sillä kun puhumme syrjäytyneistä, puhumme oikeastaaan tältä tarvitsemme välittämistä ja Kullervosta, pohtii Aino Lappalainen. ymmärrystä. – Kullervon tarina muistuttaa ym- Kohtalona kurjuus märtämisen välttämättömyydestä. Tapaus K on kuunnelma hätähuudosta, jollaisia tämän Ymmärrystä tarvitaan, jotta saisimme päivän yhteiskunnasta kuuluu. Tekijät kritisoivat yksilö- rakennettua yhteisesti parempaa elämää, kiteyttää Reetta keskeistä ja suoriutumista korostavaa yhteiskuntaa, jossa Huhtanen teoksen sanoman. ei aina muisteta, ettei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia menestyä. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä käydään parhaillaankin arvokeskustelua ja poliittista kä- denvääntöä. – Teoksemme kysyy, onko Kullervo häiritty vai häirikkö.

Haluamme kiinnittää huomion niihin, joilla on vaikeaa << lähtökohtiensa vuoksi, kertoo kuunnelman ohjaaja Reet- Rakutaiteilija Ritva-Soﬁa Linnun veistos Untamon kuritus. ta Huhtanen.

14 Palstalla esitellään Pitkän polun Kalevala Korun kulttuurisäätiön loppusuoralla tukemia kulttuurihankkeita.

Teksti Maaria Tuhkunen Kuvat Suvi Auvinen

Millaista on, kun kehosta tulee itselle vieras, mutta henki Monen katsojan mielestä Uurretut on nuoremmalle katso- sen sisällä on edelleen sama? Saako vanhana olla muu- jakunnalle tervetullut ikkuna ikäihmisten todellisuuteen takin kuin herttainen mummo tai pappa? Helsinkiläisen nykypäivänä, jolloin vanhat ja nuoret harvoin ovat kos- Kirahvikollektiivin Uurretut pureutuu aiheeseen käsitte- ketuksissa toisiinsa. Vanhustyön ammattilaisille ja alan lemällä esineteatterin keinoin vanhuutta ja ikäihmisten opiskelijoille esitys taas antaa taiteen keinoin erilaisen kokemusmaailmaa myötätuntoisesti, mutta turhia kau- näkökulman omaan työhön. Kiertue-esityksiin laitoksissa nistelematta. liittyy aina keskusteluosio, jossa hoitajat ja asukkaat pohtivat yhdessä näyttelijöiden kanssa esityksen nostattamia Tänä keväänä ensi-iltansa saanut nykynukketeatteriesi- ajatuksia. Esitykseen on mahdollista liittää myös työpaja, tys on koskettava kannanotto hyvän vanhuuden puoles- jossa teemoja käsitellään toiminnallisesti. ta. Käsikirjoitustyötä varten näyttelijät haastattelivat eri elämäntilanteissa olevia vanhuksia heidän elämästään ja muistoistaan. Kahdella Kustaankartanon palvelukeskuk- sen yhteistyöosastolla työryhmä sai tutustua vanhustyön arkeen. Asukkaat ja hoitajat myös toimivat keskeneräisen esityksen koeyleisönä ja palautteenantajana. Vastavuo- Esitystä voi tilata teattereihin, roisesti väki osastoilla koki projektin tervetulleena poik- keuksena rutiiniarkeen. oppilaitoksiin sekä kulttuuri- ja palvelutaloihin. Se sopii myös Mukana olleille vanhuksille oli silminnähtävän merkittä- vää, että heidän kokemuksiaan arvostettiin ja että hei- kokemukselliseksi keskustelun dän äänensä kuuluu esityksessä – muutamien kohdalla herättäjäksi erilaisiin konkreettisestikin, ääninauhalla. Uurretut ei kuitenkaan ole dokumentti, vaan haastateltavien tarinat kietoutuvat tilaisuuksiin. yhteen työryhmäläisten omien mielikuvien ja kokemus- ten kanssa. Ohjaaja a Suvi Auvini enn. Lavaalla Annastiinna Storm ja Maaaria Monipuolinen tulkinta vanhuudesta Tuhkunen. Käsisikik rjjoio tuus jaj visuali- Esityksen näyttämökuvat yhdessä musiikin kanssa tarjo- sointiti Suvu i Auvinen, Annasa tiina Storm ja avat monenlaisia tulkintoja. Katsojat ovat nähneet teok- Maara iaa Tuhu kuunen n.n Musiikki ja äänimaaa- sessa symbolista kuvausta niin muistisairaan maailmasta illmaa Mara ko Pakkarinenn. kuin sodan rintamamiehiin jättämistä jäljistä. Vanhuksil- le entisajassa liikkuvat kohtaukset ja vanha esineistö tuo- Lisätietoa www.kirahvikollektiivi.com. vat pintaan lapsuus- ja nuoruusmuistoja sodan ja rauhan ajoilta. Esitys myös nostaa esiin vanhuuteen liittyviä ki- Kalevala Korun kulttuurisäätiö tuki peitäkin asioita, kuten yksinäisyys tai lähestyvä kuolema hanketta 4 500 eurolla. – aiheita, joita monilla ikäihmisillä voi olla kuitenkin tarve käsitellä, mutta joista ei aina ole helppo puhua.

15 Kalevala Korun kuulumiset

Kalevala Korujen

Marja Sunan rakastettu muotokieli – aina Lumikukka. aikansa tulkki

Teksti Riitta Huuhtanen Kuvat Kalevala Koru

Kalevala Koruoru on kulkenut pitkän ja monivaiheisen Uudistava Kaunis Koru tien Suomen korualan kiistattomana veturina. Vii- Uusi korumuotoilu oli tavoitteena myös silloin, kun Kale- kinkikorujen mukaelmista toimintansa aloittanut vala Koru osti modernin skandinaavisia hopea- ja kiviko- yritys on johdonmukaisesti uudistanut mallistoaan, ruja suunnittelevan ja valmistavan Kaunis Korun vuonna juuriaan unohtamatta. Jokainen koru on ollut oman 1989. Tästä alkoi jälleen uusi aikakausi yrityksen koru- aikansa vahva tulkitsija. suunnittelussa. Taloon saatiin nykyaikaisen muotokielen tulkiksi Kirsti Doukas, jonka ura käynnistyi Kaunis Korun Ensimmäiset Kalevala Korut esiteltiin rouva Kaisa Kal- pääsuunnittelijan tehtävissä. Kaunis Korun yhdistyessä lion teekutsuilla Presidentinlinnassa 8.12.1937. Mallisto osaksi Kalevala Korua 2000-luvun vaihteessa Kirsti Dou- perustui viikinkiaikaisten pronssikorujen mukaelmiin ja kasin mallistot uudistivat perinteistä yritystä. Doukasin osoittautui hyvin pian myyntimenestykseksi. Elsa Hepo- kädestä syntyivät sellaiset korusarjat kuin Vanamo ja Nai- rauta ja muut vaikuttajanaiset idean takana olivat oival- sen ääni, jotka kuuluvat edelleen yrityksen myydyimpiin taneet jotain hyvin vahvasti ajassa olevaa luodessaan me- koruihin ja ovat muodostuneet uuden korusuunnittelun nestyvän korumalliston. ikoneiksi suomalaisessa korusuunnittelussa.

Ajassa eläminen on viitoittanut korusuunnittelun tietä aina alusta lähtien. Kun ensimmäisten korujen esittelys- Vahva historia kantaa kohti uutta tä oli kulunut kymmenen vuotta, yritys julisti vuonna Viikinkikorumalleista ja niiden innoittamina syntyneistä 1947 korusuunnittelukilpailun. Kilpailun avulla nuoria korumalleista on vuosien saatossa muotoutunut kestävä, suunnittelijoita haluttiin innostaa luomaan ajassa elävää tunnistettava ja omintakeinen mallistokokonaisuus, jota suomalaista korumuotoilua. Kilpailu nosti esiin sellaiset nykyisin kutsutaan klassikkomallistoksi. Sen paikka Ka- nimet kuin Kaj Franck, Kirsti Ilvessalo ja Nanny Still. levala Korun mallistossa on kiistaton ja tärkeä, muodos- Kilpailun satoa oli mm. Kirsti Ilvessalon Nukkekääty, joka taahan se tänäkin päivänä lähes 15 % osuuden kaikkien on näihin päiviin asti kuulunut Kalevala Korun mallis- KalevalaK Korujen myynnistä. toonn. ”Sen, joka kopioi, on myös luotava uutta”. Nämä Elsa Heporaudan sanat ovat kaikuneet mielessä läpi vuosien aina kun Kalevala Korun mallistolinjauksista on päätetty. Myös korunostajat ja -käyttäjät ovat tämän ajatuksen pal- kinneet: myydyimmät Kalevala Korut ovat nykyisin tai- tavien suomalaisten korumuotoilijoiden taidonnäytteitä. Kirsti Doukasin menestystä on seurannut alun perin muo- tisuunnittelijana tunnettu Marja Suna, jonka rakastetuin malli on lähes kymmenen viime vuoden ajan ollut Lu- mikukka. Muotoilupääkaupunkivuosi puolestaan inspiroi korumuotoilija Vesa Nilssonin luomaan Eira-korusar- jan, joka on markkinoilletulonsa jälkeen rikkonut monet myym ntiennätykset.

<< Eira, Vesa Nilssonin tulkinta Helsingin muotoilupääkaupunkiteemaan.

16 Nukkekääty vuodelta 1947.

Ajankohtaista

Uusi koru Avoimet ovet Ehkä Kalevala Korun menestys perustuukin juuri siihen, että kunakin aikana muotoilijat ovat osanneet pu- Kalevala Korussa hutella korujen ystäviä kulloinkin ajan henkeä tulkitsevilla malleilla. Ehkäpä kyseessä onkin ollut moderni koruyritys – aivan alusta lähtien? Uutta korumuotoilua etsittiin myös Uusi Koru -suunnit- telukilpailulla, jonka Kalevala Koru julisti 75-vuotis- Lämpimästi tervetuloa tutustumaan Kalevala Koruun ja juhlansa kunniaksi loppuvuodesta 2012. Kilpailu oli kuulemaan ajankohtaiset asiat koruista ja yrityksen toi- suunnattu Suomessa toimiville muotoilualan ammat- minnasta. Iltapäivän ohjelmaan kuuluu Kalevala Korun tilaisille ja alan opiskelijoille, joten sen tulokset ovat kulttuurisäätiön apurahojen jakotilaisuus, johon toivo- varsin kattava katsaus tämän päivän korumuotoiluun tamme niin ikään tervetulleeksi. Aamukahvit tarjoaa ja nykymuotoilijoiden tulkintaan Kalevala Korusta. Kun Kalevalaisten Naisten Liitto ry toimistossaan. voittajatyöt toukokuussa esitellään, voi hyvillä mielin jälleen todeta, miten perinteet on jälleen kerran tulkittu tiistaina 18.6.2013 klo 10.00 alkaen ajassa eläviksi, aikaansa tulkitseviksi ja suurtakin ylei- Kalevala Kartanoon, Strömbergintie 4. söä innostaviksi koruiksi. Ohjelma Kirjoittaja on Kalevala Korun toimitusjohtaja.

klo 10.00 Elsan kahvit Kalevalaisten Naisten Liitossa (A-rappu). Puheenjohtaja Sari Kaasinen tavattavissa. Mahdollisuus koruostoksiin tehtaanmyymälässä.

klo 11.00 Tehdaskierros Kalevala Korussa, kokoontuminen tehtaanmyymälään

klo 11.45 Lounas Väentuvassa

klo 12.30 Kalevala Koru Oy keväällä 2013 Toimitusjohtaja Riitta Huuhtanen kertoo yrityksen ajankohtaiset kuulumiset ja tulevaisuuden näkymät

klo 15.00 Kalevala Korun kulttuurisäätiön apurahojen jako Helsingin Musiikkitalon Agora-tilassa, Mannerheimintie 13A.

Tervetuloa

Ilmoittautuminen Kalevalaisten Naisten Liittoon 10.6. mennessä leena.lundqvist@kalevalaistennaistenliitto.ﬁ tai Germund Paaerin suunu niitteeleme a Kuutar on yky si ensimmmäisistä puh. 09 604 791. Kalevala Koruista ja edellleeen tärkeä osas mallists oa.

17 Te ksti ja kuvat Ta ija Kaarlenkaskii

Rakas Mansikki

Nauta on ollut vuosisatojen ajan Suomessa merkittävä koti- ja tuotantoeläin, jonka avulla saamme monenlaisia maitotuotteita koteihimme. Mutta samalla se on myös olento, johon monet maaseudun ihmiset solmivat kiinteän ja luottamuksellisen suhteen.

18 Maitotuotteiden kulutus on maassamme edelleen runsas- aikana karjanhoidon sukupuolittunut työnjako on muut- ta. Lehmä tulee uusille sukupolville tutuksi ainakin mai- tunut ja kääntynyt jopa päinvastaiseksi, jolloin entisestä topurkin kyljestä tai televisiomainoksesta. Vaikka karjati- naisten työstä onkin tullut miesvaltainen ala. lat ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet nopeasti ja karjakoot kasvaneet, henkilökohtaisilla eläinsuhteilla on Rakas lehmä edelleen merkitystä karjanhoitajille. Yhteiskunnan mur- roksesta huolimatta lehmä on säilynyt tärkeänä maaseu- Suomalaisten rakkaus lehmää kohtaan poiki Suomalaisen dun symbolina. Kirjallisuuden Seuran ja Maaseudun Sivistysliiton järjes- tämässä lehmäaiheisessa kirjoituskilpailussa Ei auta sano Karjanhoito ja sukupuoli nauta ennätykselliset lähes 3 000 kirjoitusta. Kilpailu oli jaettu muistelukertomusten ja kaunokirjallisten kerto- Karjatalouteen vaikutti Suomessa pitkään perinteisen musten sarjaan. Tämä mahdollisti omaelämäkerrallisen maatalouden sukupuolittunut työnjako, joka rajasi leh- kirjoittamisen lisäksi kuvitteellisten kertomusten kir- mien kanssa työskentelyn naisten alueeksi. Käytännön joittamisen ja eläytymisen myös lehmän näkökulmaan. karjanhoitotyöhön liittyivät taiat ja loitsut, joilla pyrittiin Kilpailu innosti kirjoittamaan sekä karjanhoitotyötä teke- edistämään nautakarjan hyvinvointia ja tuottavuutta. Tai- vät ja tehneet että lehmiä satunnaisemmin kohdanneet kojen tekeminen oli hyvin tavallista 1600–1800 ihmiset. -luvun maaseudulla, ja niitä käytettiin niin elinkeinojen yhteydessä kuin erilaisis- Kertomuksista kävi ilmi, että ihmisten sa tärkeissä elämäntilanteissa. Tätä ja nautojen suhteiden keskeinen piir- taustaa vasten on ymmärrettä- re on ristiriitaisuus. Nauta on tuo- vää, että taikuutta liittyi paljon tantoeläin ja sellaisena ihmiselle myös karjanhoitoon. Luulta- hyödyn väline, mutta samalla vasti lähes kaikki maalais- olento, johon voi kiintyä voi- naiset osasivat karjataikoja, makkaastikin. Nautojen yksi- ja 1600–1700-luvuilla näistä löllisyyttä painotettiin monis- asioista käräjöitiinkin usein. sa yhteyksissä ja niitä voitiin kuvailla työkavereina ja jopa Karjataikuudessa tuli selvästi ystävinä, jotka kuuntelevat esille naisen ja lehmän lähei- hoitajan murheita ja ymmär- nen suhde. Lehmien ajateltiin tävät tämän mielialat. Monet kiintyvän hoitajaansa, ja ostet- kirjoittajat mainitsivat, että he tu lehmä pyrittiin kiinnittämään ovat voineet purkaa tunteitaan uuden kotitalonsa emäntään tai navetassa, ja jotkut kuvasivat muuhun karjanhoitajaan, samoin lehmiä omina ”terapeutteinaan” tai kellokas, jotta lehmät palaisivat sen ”itkumuureinaan”. johdolla laitumelta navettaan. Joissa- kin tapauksissa emäntä näytti olevan oman Iloa ja onnistumisen kokemuksia tuottivat esi- nautakarjansa symboli: karjan suojaamiseksi pahalta merkiksi onnistuneet poikimiset, reippaat uutta elämää silmältä saattoi riittää, että emännällä oli rintapielessään aloittelevat vasikat ja ylipäänsä toimiva suhde eläimiin. silmäneula. Erityisesti nimikkovasikoista ja -lehmistä kerrottiin tun- teikkaasti. Tunteet nousivat esille myös kuvattaessa leh- Vielä 1900-luvun alkupuolella naiset tekivät päivittäiset mistä luopumista. Aiemmin pientiloilla kotona tapahtu- navettatyöt, kuten lehmien lypsämisen, ruokinnan ja nut teurastus oli välttämättömyys, mutta se koettiin usein maidon käsittelyn. Työ oli varsin raskasta ja siihen saattoi hankalana eläimiin muodostuneiden tunnesiteiden takia. kulua suuri osa päivän työajasta. Miehille navettatöihin Lehmien lähettäminen teurasautoon voi nykypäivänkin osallistuminen ja erityisesti lypsäminen katsottiin häpeäl- karjanhoitajille olla vaikeaa. Koska maanviljely ja karjata- liseksi. Suuremmassa määrin miehet alkoivat osallistua lous merkitsevät monille elinkeinon lisäksi elämäntapaa, karjanhoitoon vasta 1950-luvun jälkeen, jolloin lypsyko- karjanpidon lopettaminen voi aiheuttaa surua, etenkin neet alkoivat yleistyä. jos maatilalle ei ole jatkajaa.

Suomalainen maidontuotanto perustuu edelleen puoli- Ruumiillisia kohtaamisia ja kokemuksia soiden yhdessä hoitamiin perheviljelmiin. Karjanhoidon koneellistuminen on mahdollistanut myös sen, että puo- Vaikka tunteellinen suhtautuminen eläimiin oli tavallista lisoista vain toinen hoitaa karjan ja muut maanviljelys- molempien sukupuolten teksteissä, erityisesti naiset ko- työt, ja toinen – tavallisesti vaimo – käy työssä tilan ul- rostivat lehmiin samaistumista. Jotkut naiskertojat ver- kopuolella. Työnjako on siis alkanut eriytyä ammatillisen tasivat elämänkokemuksiaan lehmien asemaan ja koke- osaamisen, koulutuksen ja työssäkäyntimahdollisuuksien muksiin. Varsinkin poikimista kuvattaessa esiintyi myös mukaan sukupuolen sijasta. Kuluneiden sadan vuoden ruumiillista samaistumista. Naiskertojat esittivät, että (jatkuu) >>

19 eläimen kokemaa kipua on mahdollista ymmärtää ruu- miillisesti, jos on itsekin kokenut synnytyksen.

Karjanhoitotyö ylipäänsä on hyvin ruumiillista: se on fyy- sistä työtä, jonka eri vaiheissa tarvitaan voimaa, mutta myös näppäryyttä. Lisäksi karjanhoidossa työskennel- lään jatkuvasti läheisessä kontaktissa eläinten ruumiiden kanssa. Tämä korostuu erityisesti lypsämisessä ja poiki- misessa avustamisessa, sillä nämä työvaiheet vaativat hyvin läheistä kosketusta lehmään. Kertojat kuvasivat usein pään painamista lehmän lämmintä kylkeä vasten sekä lehmän taputtelua lypsyn yhteydessä.

Myös ihmisen ja naudan vuorovaikutus on väistämättä lähinnä ruumiillista, sillä yhteistä kieltä ei ole. Molem- pien osapuolten on siis välttämätöntä tulkita toistensa liikkeitä, eleitä ja ilmeitä. Erityisesti silmät ja lehmän katse korostuivat teksteissä kuvattaessa karjanhoitotyötä tai muita kohtaamisia lehmien kanssa. Katseesta saatet- tiin etsiä merkkejä eläimen olotilasta ja hyvinvoinnista, mutta myös ymmärrystä ja myötätuntoa. Eräs kirjoittaja kuvailikin lehmän silmiä eräänlaisena peilinä: ”Lehmän tummien silmien katseesta saattoi peilata omia tuntojaan, lukea niistä surua, iloa, osanottoa” (nimimerkki Annikki, 65-vuotias nainen).

Toki nautojen kanssa kommunikoidaan myös puhumal- la, vaikka käsitykset niiden kyvystä ymmärtää puhetta olivatkin kirjoittajien keskuudessa vaihtelevia. Eläimelle puhuminen voi lisätä kontaktin mielekkyyttä ja vahvistaa kokemusta yhteyden saavuttamisesta. Tällaiset vuo- rovaikutustilanteet olivat kertojien mukaan tärkeä osa karjanhoitotyötä ja sen merkitystä tekijälleen. Ihmisten ja nautojen kommunikaatiota luonnehdittiin ajoittain sukupuolittuneesti. Naisen ja lehmän läheisenä pidetty suhde näkyi kirjoituksissa esimerkiksi siten, että naisten kerrottiin saavan miehiä helpommin yhteyden nautoihin, Lehmän merkitys suomalaisille ja tämän myötä he saivat eläimet käyttäytymään tahtonsa mukaisesti. Joissakin kertomuksissa nimenomaan emän- Karjanhoitajien lisäksi Ei auta sano nauta -kirjoituskilpai- nät tuntuivat ymmärtävänymmärtävän lehmiään lähes teletelepaattisesti.paattis luun osallistuivat myös sellaiset ihmiset, jotka ovat olleet tekemisissä lehmien kanssa satunnaisemmin. Monet kirjoittivat karjatiloille sijoittuvista lapsuusmuistoistaan sekä sukulaisten tai naapurien maatiloilla kohdatuista lehmistä. Näissä kirjoituksissa lehmiä ja vasikoita kuvattiin lähes lemmikkien kaltaisina eläinystävinä, joihin lapset voivat luoda hyvin läheisiä suhteita.

Joissakin kertomuksissa lehmää kuvattiin pelottavana ja vaaralliseltakin vaikuttavana eläimenä ja maaseutua vie- raana elinympäristönä. Nämä näkökohdat näyttivät teks- teissä kietoutuvan yhteen: lehmän pelottavana kokeneet kaupunkilaislapset oudoksuivat maaseutua ylipäätään. Lehmistä vieraantuminen merkitsi vieraantumista maa- laisympäristöstä ja päinvastoin. Myös tuore, käsittele- mätön ”lehmän maito” on eri asia kuin ”kaupan maito”. Tämäkin tuo näkyviin lehmän keskeisenä maaseudun symbolina.

On mielenkiintoista, että 2000-luvun alun urbaanissa tek- nologia-Suomessa lehmäaiheinen kirjoituskilpailu herätti

2020 Juhlitaan Elsaa!

Elsa Heporaudan pullaohje Elsan pullat on säilynyt Heporaudan suvussa. Nuoremman Elsa Heporaudan mukaan perinnepullaohjeen antoi aikoinaan Lyyli Tarvainen Hankasalmelta, jossa vanhempi Elsa vietti kesiään kirjoittaen kirjojaan.

Elsan syntymäpäiviä vietetään 31.8. ja nimipäiviä 14.10. Suosittelemme avaamaan ovet, leipomaan Elsan pullia ja kutsumaan alueen ihmiset pullakahveille!

Elsan pullat

1 kg vehnäjauhoja ½ l vettä 1 muna 50 g hiivaa 2 dl sokeria 1-2 tl suolaa 200 g voita

Sekoita kaikki muut aineet paitsi voi eli yhdistä ne ”pus- kuksi” (tasaiseksi taikinaksi). Anna taikinan kohota 10- 15 minuuttia. Lisää taikinaan pehmeä ja hieman vatkattu voi. Alusta hyvin. Kohota puolisen tuntia.

Leivo taikinasta pitkoja tai kierrepullia. Voitele pullat ennen paistamista munalla ja ripottele sokeria sekä mantelirouhetta pullien päälle. Paista 200 asteessa.

suurta mielenkiintoa. Lehmä edusti kirjoituksissa monia vastakkaisia asioita: tyhmyyttä ja viisautta, kömpelyyt- tä ja kauneutta, alistuneisuutta ja päättäväisyyttä, lem- peyttä ja äkäisyyttä, turvaa ja pelkoa. Myös feminiinisyys ja äitiys, samoin kuin maaseutunostalgia, liittyvät leh- män merkityksiin kiinteästi. Viime aikoina julkisuudessa on liputettu vahvasti kotimaisten maitotuotteiden puolesta. Näin myös kansallisuuden kysymykset kytkeytyvät tuotantoeläimiin. Lehmällä on siis meille merkitystä edelleen.

Kirjoittaja on FT ja artikkeli perustuu hänen väitös- kirjaansa Kertomuksia lehmästä. Tutkimus ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen rakentumisesta (2012).

2121 Palstalla esitellään Elsa Heporaudan työn inspiroimana naisia, joilla on liike-elämän osaamisen lisäksi yhteiskunnallinen omatunto. Elsan jäljissä Avara katse kulttuuriin ja yhteiskuntaan

Teksti Satu Laatikainen Kuva Pia Bartsch

Monella suomalaisella ei ole ollut sellaisia näköalapaikko- keinen tavoite säätiömme toiminnassa. Itselleni on erityi- ja tutkimuksen, taiteen ja kulttuurin kenttään kuin Koneen sen tärkeää, että taiteilijat ja tutkijat itse arvostavat Saaren Säätiön hallituksen puheenjohtajana ja Saaren kartanon kartanon residenssiä ja että siellä on todellista vuorovaiku- toiminnanjohtajana työskentelevällä Hanna Nurmisella. tusta. Toinen toisensa löytäminen on tärkeää niin taiteen Näkymiä on syventänyt 12 vuotta kestänyt jäsenyys Varsi- kuin tieteenkin tekemisessä. nais-Suomen taidetoimikunnassa. Nurminen pitää tärkeänä eri näkymien huomioimista. Hän ei näe tiedettä ja taidetta erillisinä saarekkeina vaan Hanna Nurminen on täydestä sydämestään kulttuurin ja yhteiskunnaneiskunnan kokonaisuuden erilaisina näkökulmina,näkökulmina, tieteen puolesta työskentelevä vaikuttaja, jolla on erin- joilla on annettavaa toisilleen. Tiedon lähestyttäväksi ja omainen ote niin suomalaisen tutkimuksen kuin taiteenkin saavvutettavaksi tekeminen on merkittävää niin Nurmiselle tilaan. Nurminen on toiminut Koneen Säätiössä vuodesta kuin Koneen säätiölle, joka panostaa myös muun muassa 1980 lähtien, mikä on tarjonnut hänelle huikean perspek- tieteen yleistajuistamiseen, tiivin yhteiskunnan kehittymiseen. tietokirjallisuuden kääntämiseen – Koen olevani etuoikeutettu saadessani työskennellä sekä taiteen tutkimukseen. näiden asioiden parissa. Saan seurata, mikä tieteessä ja – Meillä on runsaasti suun- taiteessa on milloinkin ajankohtaista. Luin pitkään kaikki nattuja hakuja ajankohtaisista säätiölle tulleet apurahahakemukset, mutta tukieurojen ja teemoista sekä tieteidenvälisyy- hakemusten lisääntyessä siihen ei ole enää mahdollisuut- teen ja verkostoitumiseen ta, Nurminen kuvailee työtään. kannustavia hankkeita, seminaareja Hanna Nurmisen isän ja isoisän, Pekka Herlinin ja Heik- ja keeskusteluja. Pyrimme tuomaan ki H. Herlinin, vuonna 1956 perustama Koneen Säätiö yhteen eri toimijoita ja toimii nykyään itsenäisenä ja riippumattomana yleishyö- tarjoamaan mahdolli- dyllisenä organisaationa. Säätiö edistää suomalaista kult- suuksia rajojen tuuria ja taidetta sekä ennen kaikkea humanistista, yhteis- ylittämiseen. kuntatieteellistä ja ympäristöntutkimusta. Vaatimattomana alkanut toiminta on kasvanut huikeasti, ja vuonna 2012 Koneen Säätiön jakama tukisumma oli jo yli 15 miljoonaa euroa. Säätiön tuotot ovat kasvaneet 2000-luvulla osinko- tulojen myötä merkittävästi. – Hyvään säätiötapaan kuuluu, että tuotot jaetaan – ja sehän on myös Koneen Säätiön olemassaolon tarkoitus, Nurminen toteaa.

Saaren kartano kohtaamispaikkana Hanna Nurmisen puheenjohtajuuskaudella 2000-luvulla Koneen säätiö on ryhtynyt aktiivisesti etsimään uusia tieteen, taiteen ja kulttuurin tukemisen muotoja. Tästä esimerkkinä on vuonna 2006 perustettu Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssi, jossa kiteytyvät Hanna Nur- miselle tärkeät tavoitteet monialaisuudesta. – Saaren kartanossa on päästy siihen mihin pyrittiinkin: on luotu paikka, jossa aidosti ylitetään rajoja, verkostoidu- Hanna Nurmisen mielestä kulttuuri taan ja kohdataan. Tieteiden- ja taiteidenvälisyys on kes- kuuluu peruspalveluihin.

22 << Saaren Kartanossa tapaavat eri alojen taiteilijat ja tutkijat. Kuva Pirre Naukkarinen.

löydettäisiin, meillä on apunamme asiantuntijoita, joilla on valmius löytää potentiaali.

Nurmisen mielestä Suomessa on kulttuuritahtoa, mutta hän sanoo harmistuvansa, kun taiteelle määritellään pel- kästään välinearvo – taiteella kun on arvo sinänsä. Nurmi- nen myös painottaa, että kulttuuri kuuluu peruspalveluihin ja on sitä kautta jokaisen kansalaisen oikeus. Kun Hanna Nurmiselta kysyy tämän hetken puhuttavimpia teemoja, vastaus tulee epäröimättä. – Minusta on mielenkiintoista nähdä, miten onnistu- taan luomaan monikulttuurinen Suomi ilman vastakkain- asettelua. Yhteiskunnassamme on suuria ongelmia: eriar- voistumiskehitys, hyvinvointiyhteiskunnan rapautuminen, tuloerojen kasvu. Vaikka maassamme on vaurautta enem- män kuin koskaan aiemmin, syrjäytyminen on jokapäi- Kulttuuri kuuluu kaikille väistä todellisuutta ja hyvinvointiyhteiskunnan arvot ovat uhattuina. Taide ja kulttuuri ovat yksi keino vastata nyky- Hanna Nurmisen vaikutusmahdollisuudet kulttuurin ja ajan uhkakuviin. tutkimuksen tilaan ovat konkreettisia. Vaikka valtiolla on Hanna Nurmiselle itselleen taide ja kulttuuri ovat valtava suuri rooli taiteen rahoittajana ja kulttuuripalvelujen ta- rikkaus. Hän kertoo seuraavansa päivittäin taiteilijoiden kaajana, on kolmannen sektorin toimijoilla – kuten sääti- työskentelyä ja nauttivansa keskusteluista, joita hän saa öillä – suuri rooli ja mahdollisuus luoda omia proﬁileja ja Saaren kartanossa työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoi- ottaa riskejä. Nurmiselle itselleen on tärkeää nähdä koko- den kanssa käydä. naisuuksia ja ilmiöitä myös pinnan alla. – Aiemmin työskentelin kulttuurin ja aluekehittämistyön – Pyrin näkemään myös valtavirran taakse ja huomaa- parissa. Nyt haluaisin oppia lisää varsinkin kuvataiteista – maan marginaalista nousevat lupaavat kyvyt. Säätiön pää- oppia ymmärtämään ja näkemään sitä taiteenalaa entistä töksenteko perustuu vertaisarviointiin. Jotta uudet tekijät paremmin, monipuolinen kulttuurivaikuttaja toteaa.

Tehdään Paikkarin torpasta yhteinen asiamme!

Teksti Risto Piekka Kuva Museovirasto

Elias Lönnrotin syntymä- ja lapsuudenkodin Paikkarin torr- pan merkitys suomalaiselle kulttuurille on kiistaton. Mu- seoviraston ilmoitus torpan museotoiminnan loppumisesta synnytti tukiyhdistyksen, johon myös Kalevalaisten Naisten Liitto on liittynyt mukaan. oppaita. Lisäksi selvitettiin erillisen tukiyhdistyksen perus- Sakari Topelius kirjoitti Paikkarin torpasta seuraavasti: tamista museon pelastamiseksi. ”katso tätä yksinäistä järvitienoota. Eikö se ole lempeä ja ihana kuin herttainen suomalainen kansanlaulu, mutta toi- Paikkarin torpan tuki ry rekisteröitiin marraskuussa 2012 saalta yhtä vakava, niin että sen hymyilevässä kauneudes- tehtävinään tukea ja vaalia kansallisesti merkittävän Lönn- sa on aavistus kaihomieltä”. rotin ja Paikkarin torpan työtä. Paikkarin torpan tuki on yh- teistyöjärjestö, jolla on tällä hetkellä lähes 10.000 jäsentä. Suomen senaatti päätti säilyttää torpan vuonna 1889 muistona kansallisen suurmiehemme varhaisvaiheista. Kehotamme kaikkia, joko yksittäisiä jäseniä tai yhdistyk- Museoviraston toissavuotinen ilmoitus lopettaa Paikkarin siä, liittymään mukaan tärkeään toimintaamme! Tehdään torpan museotoiminta tulikin monelle yllätyksenä. Tuol- kulttuurihistoriallisesti merkittävästä Paikkarin torpasta loin alkoi laaja vaikuttaminen lopettamispäätöksen kumoa- yhteinen asiamme. Elias Lönnrot kansallisena suurmiehe- miseksi. Koska se osoittautui mahdottomaksi, ryhdyttiin nä on sen totisesti ansainnut. pohtimaan uusia keinoja museotoiminnan jatkamiseksi. Lohjan kaupunki sitoutui järjestämään musetoiminnan ke- Lisätietoja www.paikkarintorpantuki.ﬁ säajaksi ja sammattilaiset hankkivat torpalle vapaaehtoisia Kirjoittaja on Paikkarin torpan tuki ry:n puheenjohtaja. 23 Arviot

Kun kakkuhammasta Louhen kolottaa arvoituksellinen hymy

Ruokatoimittajat ry Riikka Juvonen Kakkujen kuningattaret – Ruokatoimittajien kakku- Louhen hymy (WSOY 2013) bravuurit vuoden jokaiselle viikolle (Tammi 2013)

Teksti Kati Lampela Teksti Sisko Ylimartimo

Suomessa eletään leivontabuumia. Kotileipuri saa lisä- Miksi aikuiset naiset nykyisin tahtovat näyttää nuorilta ja inspiraatiota tarttuessaan kevään upeim- nuoret aikuisilta? Mitä Pohjan akka moisesta paan leivontakirjaan Kakkujen kuningatta- ajattelisi? Kuvittaja-kirjailija Riikka Juvonen ret, joka sisältää 52 toinen toistaan herkul- alkoi pohtia naiseksi kasvamisen monimut- lisempaa ohjetta. kaisuutta – mahdollisuuksia, ristiriitoja ja Kirjan aluksi kerrataan kakun leipomi- vaatimuksia. Kohteeksi hän otti Kalevalan sen vaiheet. Näillä nikseillä kakkupohjasta naishahmojen ikiaikaiset ominaispiirteet, leipoutuu hyvä. Myös täytteisiin, kuorru- joita hän analysoi kuvin ja sanoin ja joita tukseen ja koristeluun annetaan vinkkejä. me löydämme myös itsestämme. Kakkujen ohjeet on testattu ja hiottu takuu- Juvonen on poiminut eepoksesta impiä ja varmoiksi, joten leipomisen untuvikkokin maammoja. On Ilmatar, Aino äiteineen, Lou- rohkenee tarttua vispilään. Leivonnaiset on hi tyttärineen, Kyllikki, Lemminkäisen äiti, jaettu kuukausittain, ja makeita kahvipöy- Annikki, Tellervo ja Mielikki. He ovat herk- dän sulostuttajia riittääkin vuoden jokaiselle kiä, uljaita, uhkeita, voimakkaita, aistillisia viikolle. ja arvoituksellisesti hymyileviä. Tekstissä Kunkin kakkureseptin aloittaa sen laatijan pieni kerto- Juvosen pohdinnat kertovat, että kyseessä on enemmän- mus kakun synnystä. Ohjeet ovat sujuvasanaisia ja yksi- kin elämäntaito-opas kuin tyypillinen Kalevala-kuvitus. selitteisiä. Mukana on niin perinteisiä kakkuklassikoita kuin yllättäviä tulokkaita: Tarte Tatin, Vaalea käpykak- Juvonen luo kuvissaan sadunomaisen ja raikkaan maa- ku, Mustaherukkainen suklaakakku, Marjainen tiramisu, ilman. Vahvoissa ja pastellisävyihin taittuvissa väreissä Talkkunainen mustikkakakku, Sitruunainen on kuulautta ja liukua, mikä saa kuvat heh- lakritsitäytekakku... Kannoin kahvipöytään kumaan lasimaalausten tapaan valoisina ja helmikuisen Tumman kinuski-lakkakakun, läpikuultavina. Pelkistetyt laajat väripinnat ja se vei kielen mennessään. Samoin kävi ja koristeelliset yksityiskohdat sekä vahvat toukokuiselle Nina Lincolnin jäädytetylle liikkeet tuovat mieleen jugendin ja kansallis- suklaa-juustotortulle. Myös erityisruoka- romantiikan ajan maalaustaiteen. valiot on huomioitu, sillä mukana on mm. gluteenittomia ja vegaanisia ohjeita. Kaunisasuinen lahjakirja jatkaa luontevasti Kirja on ulkoasultaan vastaansanomat- Juvosen aiempien kuvitusten sarjaa ja kes- toman kaunis. Valokuvaaja Sami Repo on kittymistä ajattomiin klassikkoteoksiin. Hän ikuistanut kakkukaunottaret tyylikkäästi. on kuvittanut muun muassa Tuhannen ja Mainittakoon, että kirjaan kerrotaan yhden yön sadut kahteen otteeseen ja visu- uponneen 531 munaa, yli 12 kg voita, lä- alisoinut raamatullisia aiheita. Hän kuvaa hes 30 litraa jauhoja, yli 40 litraa erilaisia mielellään luontoa, kasveja ja eläimiä, mikä sokerilaatuja, melkein 10 kg suklaata, yli 30 litraa kermaa näkyy Louhen hymyssäkin. – koristeista puhumattakaan!

24 Arviot

Tyttö Pitkänsillan Naisten monta sotaa molemmin puolin

Katarina Eskola Kaija Heikkinen Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913–1920 Yksin vai yhdessä. Rintamanaisen monta sotaa. (Wsoy 2012) (Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura 2012)

Teksti Leena Laakso Teksti Helena Ruotsala

Monipuolinen vaikuttajanainen Elsa Enäjärvi-Haavio Sota-ajan naisista on viime vuosina ilmestynyt useita (1901-1951) oli kerran pieni tyttö ja nuori nainen, joka teoksia, niin romaaneja, muistelmia kuin tutkimuksia. piti päiväkirjaa. Kirja Tyttö Pitkänsillan mo- Tutkijat ovat huomauttaneet, miten sama lemmin puolin sisältää kolme Elsan päivä- ikoninen kuva naisista on kiertänyt ja siirty- kirjaa ajalta, jolloin Suomen historiassa ta- nyt teoksesta ja mediasta toiseen. Erityisesti pahtui paljon. Elsan ja Martti Haavion tytär, lotista on tehty useita julkaisuja muiden rin- professori Katarina Eskola taustoittaa kirjassa tamalla toimineiden naisryhmien jäädessä Elsan päiväkirjat ja kertoo minkälaista sa- vähemmälle huomiolle. Professori emerita lapoliisityötä sukututkimus ja lähihistorian Kaija Heikkisen teos Yksin vai yhdessää nos- tutkiminen on. Kirja antaa mielenkiintoisen taa lottien lisäksi esille myös muita rintamalla kuvan maanviljelijäperheestä, joka muuttaa toimineita naisryhmiä. Näitä ovat mm. työ- Vihdistä Helsinkiin ja perustaa menestyvän velvolliset, sotilaskotisisaret, sairaanhoitajat, maitokauppaketjun. Perheen vanhemmat on- apuhoitajat ja eri palkkatöitä tehneet. nistuvat tavoitteissaan kouluttaa kaikki kuusi lastaan. Kirja kuvaa menneen ajan keskiluo- Teos pohjautuu rintamanaisten muistelmiin, kan kotikulttuuria, jossa suku on tärkein voi- joissa he pohtivat naiseuden eri muotoja ja mavara. identiﬁoituvat suhteessa rintamalla olleisiin naisiin ja Elsan äidin panos yrittäjäperheessä on merkittävä. miehiin – niin suomalaisiin kuin saksalaisiin sekä viholli- Hän hoitaa yrityksen kirjanpidon vailla minkäänlaista siin. Erityisen mielenkiintoista on miehitetyssä Karjalassa asianmukaista koulutusta ja huolehtii samalla henkilö- olleiden rintamanaisten suhtautuminen ”heimosisariin- kunnasta. Iltaisin Eklundien ruokapöytään sa” ja vihollissotilaisiin. Toisaalta karjalais- kokoontuu oman ison perheen lisäksi myös naisiin suhtauduttiin holhoavasti, koska hei- liikkeen työntekijät. Elsa tulee myös omassa dät nähtiin karjalaisuuden vaalijoina, mutta elämässään onnistuneesti yhdistämään äitiy- toisaalta heille opetettiin modernia naiseutta den, tieteen ja kulttuurin. ulkonäkökriteereineen. Elsa rakastaa koulukäyntiä ja menestyy erinomaisesti. Tiedonhalu on pohjaton, hän Rintamalla toimineiden eri naisryhmien kes- lukee vuonna 1918 Työmiestä kapinan aikana, kinäinen epäluulo ja hierarkkisuus jatkuivat koska muita lehtiä ei julkaista. Lisälehdissä kauan, joten yksi tämän teoksen merkityk- kukkii jo rakkaus ja ihastukset. Ja runous. sistä on jopa syrjintää kärsineiden rintama- Elsan vaiheista lisää tietoa haluaville voi naisryhmien esille tuonti. Yhteistä heille suosittaa saman tekijän viisiosaista Valistuk- kaikille on ollut naisena olon vaikeus rinta- sen sukutarinaa, joka kertoo Elsan koko elä- malla. Heikkisen teoksen voi sanoa jatkavan mäntarinan. 1990-luvulla virinnyttä sukupuolentutkimuk- Tämän kirjan luettuaan ymmärtää miksi sen näkökulmasta tehtyä naisten sota-aikai- Elsa Enäjärvi-Haavion hautakivessä Hietaniemen hau- sen työn tutkimista. tausmaalla lukee ”säteilevä muisto”.

25 Teksti Annamari Maukonen Kuva Sirpa Varis

Kansallispuku on nyt kaikenikäisten juttu Satakunta värikkäisiin kansallispukuihin puettua barbinukkea soutaa puuveneissä tai leikkii kyläkeinussa Suomen kansallispukukeskuksen näyttelyssä Jyväskylässä. Pienet museovieraat juttelevat iloisesti omien barbiensa ja kansallispu- kuisten muotibarbien kanssa kujanäyttelyssä. Kansallispuvut vetoavat kaikenikäisiin.

Aikuisten kansallispukujen ylijäämätilkut ovat saaneet uuden elä- män barbinukkien yllä ja lapset uuden innostavan kanavan tutus- Kansallispukuiset barbit ovat vallanneet Kujan näyttelytilan. tua kansallispukuihin Kaunottaret kansallispuvuissa -näyttelyssä. Näyttely on avoinna 8.9.2013 asti. Barbien puvut on valmistanut Ina Nordberg. Kuva Anneli Hemmilä-Nurmi. Yksi näyttelyn ideoijista ja toteuttajista on kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen Kansallispukukeskuksesta. Hän iloitsee erityisesti siitä, että kaikenikäiset ovat tänä päivänä kiinnostuneita kansallispuvuista. – Nuorten kiinnostus kansallispukuihin on koko ajan kasvanut. Mummolta tai tädiltä peritty puku on saanut monen selvittämään pukunsa historiaa. Meillä Kansallispukukeskuksessa käy hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. Annamme neuvoja myös sähköpostitse ja puhelimitse, Taina Kangas kertoo.

Yhteydenottoja on kuukausittain yli sata, joten keskuksen kahdella työntekijällä Taina Kankaalla ja amanuenssi Marja Liisa Väisä- sellä riittää kiirettä. Kansallispukukeskuksen työtilat ovat Suomen käsityön museon yhteydessä keskellä Jyväskylää, joten moni museon kävijä poikkeaa myös kansallispukukeskuksessa.

Jokioisten eli Jokiläänin kansallispuku. Kuva Soja Murto. >>

26 Kansallispukutarkistuksessa palautetaan alkuperäinen puku Suomen Kansallispukukeskuksen yksi tärkeä tehtävä on hoitaa kansallispukutarkistuksia. Kansallispukuraati toimii niissä asiantuntijaelimenä ja hyväksyy valmiit malli- puvut. Parhaillaan työn alla ovat Jääsken naisen ja Saari- järven naisen pukutarkistukset. – Pukutarkistuksessa jo aiemmin koottu kansallispuku palautetaan vastaamaan mahdollisimman tarkasti muse- oiden kokoelmiin talletettuja esikuvavaatekappaleitaan, Taina Kangas selvittää.

Hän on itse ollut mukana mm. Jokioisten seudun kansal- Kansallispuku sopii kaikenikäisille. lispuvun tarkistusprojektissa. Jokiläänin puvusta onkin kuva Soja Murto / kuvaaja Jarkko Lempiäinen muodostunut Taina Kankaan rakkain kansallispuku Hä- meen puvun rinnalle. – Toivon hartaasti, että kansallispuvuista tulisi yhä enemmän myös kotoisten perhejuhlien vaate. Tällä het- kellä kansallispukuja arvostetaan, joten niitä pitäisi myös – Kansallispukukeskus kokoaa vuosittain myös 2-3 näyttää ja käyttää. vaihtuvaa näyttelyä, joissa saatetaan esitellä kansallispukujen lisäksi laajemminkin pukeutumista, Taina Kangas Näyttelyissä monta erilaista tarinaa muistuttaa. Kansallispukukeskuksen toiminnan näkyvin osa on näyt- Keskus järjestää myös tapahtumia, luentoja, työpajoja telytoiminta. Perusnäyttely Komeasti juhlaan on käsityön sekä tarjoaa koulutusta kansallispukualan toimijoille. museon alakerrassa ympäri vuoden. Helmikuussa oli ensimmäisen tykkimyssyjen valmistus- Kansallispukukeskuksen vastuulla on myös Suomen kan- kurssi ja maaliskuisessa työpajassa tehtiin kansallispuku- sallispukuneuvoston aikana valmistuneen mallipuku- ja barbeille. kokoelman esittely, säilytys ja hoito. Kokoelma sisältää – Kansallispukukonsultin voi myös tilata paikkakunnal- lähes sata uutta tai tarkistettua mallipukua, joista osa on leen kertomaan kansallispuvuista, jos ei ole mahdollista esillä perusnäyttelyssä. saapua Jyväskylään, Taina Kangas vinkkaa.

(("3# )#$ #$"#$)$$ +$ (" ! Suomen ( #$!(!( #$1(( )$+ +# $ kansallispukukeskus +##+#$) ##4 )$$")$($1

Kauppakatu 25, Jyväskylä www.kansallispukukeskus.ﬁ

Taina Kangas kansallispukukonsultti =B1=<3>>1=<14@)" Puh. 014 266 4381 77773$ $#$ "/>3( $/=3( ##(#$1 $(###$# 1 $#$#+ #(#$##!( )"" 3)+$(1##( ## +!+2#((*/!( 3/ " #( $ " 1 $## ") $ )2"1 # 3(!#$3# / $ '($(#$ 7 !#$'((!( "" #7 $##+ !$# 7, $ "#"4!) ) ($##1 ##)!$ #"$ Myydään C?@93 $(#>3( ##/D=@93=( ##1

Soja Murron käsin kutoma kansallispuvun musta, '($(#$=<1A1 ##/#3! #%$") "81/$!(1<=

27 Palstalla esitellään uusia Perinne uusiksi tapoja rikastaa perinnettä.

Tämän päivän ikiaikainen

Lähde ja kuvat Joensuun Meskarit Oy

Suomalainen tuotesarja Kupilka on Ylämyllyllä toimivan Joensuun Meskarit -yrityksen kehitte- lemä perinteitä kunnioittava, mutta uudella ja nykyaikaisella tavalla toteutettu tuote. Perinnet- tä raikastetaan uusilla tuotantotavoilla.

Karjalaista kauhaa muistuttava juomamuki Kupilkan muoto ja nimi juontavat juurensa vanhaan Karjalaan. Erikoinen nimi tuotteelle on syntynyt yrityksen johtajan Kari Kuisman mukaan juuri Karjalan innoittamana, jossa puhuttiin ”Miun pienestä kupilkasta”.

Yritys ei ole tyytynyt kulkemaan perinteisiä ja tuttua reittiä, vaan perinteistä muotoiltua tuotetta on lähdetty uudistamaan rohkeasti uuden teknologian avulla. Puun sijaan yritys on kehitellyt tuotteiden raaka-ainetta yhteis- työssä Joensuun Tiedepuiston Puuteknologiakeskuksen kanssa. Lopputuloksena tuotteet valmistetaan mänty- sellukuidusta ja elintarvikemuovista, joiden etuina on luontoystävällisyys. Yli puolet käytettävästä materiaalista on uusiutuvaa raaka-ainetta. Etuja muoviin nähden ovat myös jäykkä ja luja rakenne, hyvä lämmönkesto sekä eristävyys.

Materiaalin etuja puuhun verrattuna ovat tasalaatuisuus, kosteudenkesto ja halkeamattomuus. Mukit ovat suo- sittuja erityisesti retkeilijöiden ja luonnossa viihtyvien keskuudessa, jossa kätevä muki saa erityiskiitokset sen helposta puhdistettavuudesta.

Kun kahvi ei enää maistu Kupilkasta, tuotteen voi polttaa lämpöenergiaksi takassa. Valmistaja on vienyt kierrätyk- sen ihailtavasti tuotteen pakkaukseen asti – tuotteet on pakattu uusiopahvisiin kääreisiin ja ne voidaan kierrättää tai polttaa.

Tuotteet ovat kotimaisia avainlipputuotteita ja niitä vie- dään yli 20 maahan.

28 Palstalla esitellään uusia tapoja rikastaa perinnettä. Puheenjohtajalta

tulee vain aikansa populääreimmistä ja merkityksellisim- Tarinan kantajat mistä ilmiöistä – asioista, jotka ovat ihmisten huulilla, mielissä, mutta myös kaulassa, sormissa tai ranteissa. Onnellista on, että aina uusi sukupolvi löytää tämän tarinan ja haluaa viedä sitä tahollaan eteenpäin.

Näille tarinan kertojille ja eteenpäin viejille ei ole merki- tystä, kuka kukin on tai millä tittelillä leipätyötään tekee. Yhdistystoiminnassa kun ei kysytä lähipiiriä, sen sidon- naisuuksia tai muita sukulaisuussuhteita. Me kalevalaiset naiset kokoonnumme yhteen, koska meillä on yhteinen Teksti Sari Kaasinen ajatus ja päämäärä – suomalaisen kulttuuriperinnön säi- Kuva Lukas Pearsall lyttäminen, sukupolvilta toiselle siirtäminen ja uudista- minen. Se on arvokasta – todella arvokasta työtä, jota olen todistanut jokaisen jäsenemme yhdessä ja erikseen Kaivelin korulipastani. Siellä ne olivat kaikki sulassa paikallisyhdistyksissämme tai liittotasolla tekevän. Suuri sekamelskassa – niin Värttinä-aikaiset kaulahelyt, yli- kiitos jokaiselle! oppilaslahjaksi saamani Salt-koru kuin rippilahjaksi saamani Lintunen-rannekorukin. Jokaisesta korusta tulvah- Moni paikallisyhdistys on saanut kevään aikana uusia ti mieleen lämmin muisto tai tärkeä hetki elämässäni. viestinviejiä: on uusia puheenjohtajia, hallitusjäseniä ja Laitoin korut kaulaan ja kuuntelin, vieläkö ne helisivät yhdistysjäseniä. Tervetuloa kaikille uusille toimijoille, samalla tavalla kuin 1990-luvun alussa Marilaulun ai- rohkeasti mukaan toimimaan, tuomaan uusia tuulia ja koihin. Esittelin myös oman ylioppilaslahjakoruni tänä näkemyksiä meille kaikille! Jokaisen toimijamme ener- keväänä lakin saavalle esikoiselleni ja päivittelin, miten giaa, osaamista ja tarmoa tarvitaan. Kenenkään ei pidä aika onkaan kulunut niin nopeasti! ajatella, ettei voisi tulla mukaan, ettei muka kykenisi tai kelpaisi. Liitossa aktiiviset toimijamme ovat suurin voi- Niin minulle, kuten varmasti melkein jokaiselle jäsenel- mavaramme. Vuorollamme kannamme vastuuta, organi- lemme on vuorollaan tullut yllätyksenä, että rakasta- soimme, jaamme tehtäviä ja siirrämme aikanamme ka- miemme ja jo perintönä sukupolvelta toiselle kulkevien pulan seuraaville viestinviejille. Niin on ollut jo pian 80 korujen takaa paljastuu huikea tarina. Kalevala Korun vuoden ajan. ainoa omistaja on suomalaista kulttuuriperintöä vaali- va Kalevalaisten Naisten Liitto - ei yksikään yksittäinen Ennen kuin lähden hankkimaan niitä valmistujaislahjoja, osakkeenomistaja tai muu sijoittajataho. Tarina, jonka lämmin kiitos sykähdyttävistä hetkistä niin merkkipäi- Liittomme ja Kalevala Koru voivat yhdessä kertoa, on ai- viään viettäneille Tukholman, Turun ja Vaasan yhdistyk- nutlaatuinen ja uniikki koko maailmassa. Vaikka maailma sille kuin Perinteen voimaa -kiertueen myötä tavatuille termeineen ja ajankuvineen on yli 70 vuodessa ehtinyt Tampereen, Jyväskylän, Göteborgin ja Keski-Karjalan yh- muuttua todella paljon, eivät maailman tuulet tai tuiver- distysten väelle. rukset ole saaneet tätä rintamaa heilautettua. Yhteinen Ai niin, esikoiselleni hankin Vanamot – laitettavaksi ylle arvopohja vie meitä eteenpäin: Liittoamme suomalaisen yhtenä tähänastisen elämän tärkeimpänä päivänä. Niistä kulttuuriperinnön puolestapuhuminen ja Kalevala Korua alkaa taas uusi tarina. ajassa elävä yritystoiminta.

Kalevalainen nainen on paras mahdollinen tämän tarinan kertoja, kuten myös korun kantaja. Hän ymmärtää perin- Aurinkoista ja onnellista teen merkityksen, mutta myös sen, että kulttuuriperintöä kesää kaikille!

pirta 2/2013.indd 29 5/17/13 11:37 AM Osmansolmu on ikiaikainen onnea tuottava merkki. Se on myös Kalevalaisten Naisten Liiton myöntämä tunnustus, jonka on tarkoitus innostaa kalevalaisia naisia Ajankohtaista järjestötyössään. Osmansolmuja on jaettu vuodesta 1979 lähtien. a Tiihonen j ei S a uva K eikk H elttari- P kalevalaisille naisille ari S Kalevalaisten Naisten Liitto palkitsi tänä vuonna Osman- uva K solmuilla seinäjokelaisen Riitta Kjällin, akaalaisen Margit Vähävuoren sekä oululaisen Terttu Välikankaan. Kaikkia Maire Pelttarista heitä yhdistää palava halu edistää suomalaista kulttuu- Kalevalaisten Naisten Liiton kunniajäsen ria.

Tämän vuoden Osmansolmun saajia kiiteltiin heidän ah- Kalevalaisten Naisten Liiton entinen puheenjohtaja Maire kerasta työstään kalevalaisen kulttuurin ja kalevalaisten Pelttari valittiin järjestön kunniajäseneksi. Pelttarin aika- naisten toiminnan eteen. Ensimmäinen solmulla palkittu na Liitto otti reippaan irtioton vanhoista toimintatavoista pääkirjanpitäjä Riitta Kjäll (kuvassa vas.) on tehnyt mit- ja kohdisti katseensa tulevaisuuteen. Liiton puheenjoh- tavan työn sekä Seinäjoen Kalevalaisten Naisten että Ka- tajuuden aikana hänellä oli ilmiömäinen kyky nähdä ih- levalaisten Naisten Liiton hyväksi. Hänessä henkilöityy misten vahvuudet ja ohjata toimintaa sen mukaisesti. käsitys siitä, että suomalainen kulttuuri- ja perinnetyö Maire Pelttari oli puheenjohtajana kannustava, innos- puhuttelee ihmisiä elinikäisesti ja yhdistää eri-ikäisiä nai- tava ja huumorintajuinen järjestöjohtaja. Toimintaa lei- sia luontevasti. Hän on jaksanut innostua kalevalaisesta masivat vahva aatteen palo, yhdessä tekeminen ja luo- aatteesta yhä uudelleen ja on toiminut monien tapahtu- vuus. mien primus motorina yli kahden vuosikymmenen ajan.

Elsa Heporauta osuvasti sanoi ”Jokainen väkevä ajatus Laulaja ja kirjailija Margit Vähävuori (kuvassa kesk.) on on maailmaan lähtevä, kohdettaan etsivä voimavirta”. Akaan Kalevalaisten perustajajäsen ja henkinen selkäran- Maire Pelttari on aina lähettänyt väkeviä, innostavia aja- ka, joka on levittänyt tietoutta kalevalaisuudesta ja perin- tuksia eteenpäin kaikille kalevalaisille naisille. teestä valoisalla ja positiivisella asenteella. Monipuolise- na kulttuurihenkilönä hän on esiintynyt paljon erilaisissa tilaisuuksissa. Hänelle verkostoituminen ja yhteistyö muiden järjestöjen kanssa on ollut luontevaa. Vuoden yhdistykseksi valittiin Ikaalisten Kalevalaiset Naiset. Insinööri Terttu Välikangas on ahkera ja monipuolinen Heidän toiminnassaan ja viime vuoden kulttuurin tekijä ja vaikuttajanainen Oulusta. Hänen an- siostaan Oulun ympäristön KN:n toiminta on ollut ulos- toimintakertomuksessaan ilmenee päin suuntautuvaa ja vireää. Hän on ollut kirjoittamassa tekemisen ilo, rehevä kalevalainen mm. kalevalaista messua, runokuoroa ja näytelmiä. Ää- asenne ja ilmaisuvoima. nellä hoitaminen on hänelle tärkeää: itkuvirret, tarinat ja runot syntyvät vilpittömästä luovuuden ilosta.

30 AjankohtaistaAjankohtaista

Kevätkokous Kalevala Kartanon katon alla

Teksti Emma Dufva Kuvat Riitta Korhonen

Kalevalaisten Naisten Liiton huhtikuiseen vuosikokouk- seen Kalevala Kartanoon osallistui 134 kokoustajaa. Ko- kouksessa keskusteltiin yhteisistä asioista avoimesti ja päätettiin mm. viime vuoden tilinpäätöksen hyväksymi- Kokouksessa äänestettiin vilkkaasti. sestä, sääntömuutoksesta ja henkilövalinnoista. Lisäksi Kalevala Korun kuulumisia tuli kertomaan yrityksen toimitusjohtaja Riitta Huuhtanen.

Tämän vuoden kevätkokouksen suurin yksittäinen pää- tös oli Liiton sääntöuudistuksen hyväksyminen. Uudis- tusta on valmisteltu viime vuosi tiiviissä yhteistyössä jä- senyhdistysten kanssa. Äänestystulos päättyi ehdotuksen mukaisesti. Hallitus sai tehtäväkseen laatia ehdotuksen omistajaohjausperiaatteista seuraavassa vuosikokoukses- sa käsiteltäväksi.

Uutta voimaa hallitukseen Kuopiosta Kokouksessa tehtiin myös henkilövalintoja. Liiton hallitukseen valittiin toiselle kaudelle Katariina Solastie Hel- singin Kalevalaisista Naisista ja Anneli Koivu Teuvan Kalevalaisista. Uudeksi hallituksen jäseneksi Sisko Yli- Koruaarteiden parissa Vuokko Karjala ja Tuula Honkanen. martimon tilalle valittiin Liisa Kiianlinna Kuopion Kale- Taustalla Päivi Salenius. valaisista. Kiianlinnalla on juristin koulutus ja pitkä kokemus järjestötyöskentelystä.

Päivä oli pitkä ja kokouksessa vallitsi tiivis tunnelma. Läsnä oli yhteinen voima, vahva tahto sekä rohkeus uu- distua. Päätöksenteon lisäksi kohdattiin niin tuttuja kuin uusia kasvoja, viriteltiin uusia ideoita ja yhteyksiä sekä vahvistettiin vanhoja. Kalevalaiset naiset voivat nähdä pitkälle ja muistaa kaukaa. Tätä vahvuutta vuosikokous ilmensi upeasti.

Kirjoittaja on Tampereen Kalevalaisten Naisten jäsen.

Tukholmasta kokoukseen saapuivat Marjatta Brattnäs ja Sylvi Malminoksa.

31 Tampere, Kalevan kaupunki

Teksti Leena Willberg

Kansalliseepoksemme rikas nimistö on ollut ehtymätön men oli kansankulttuurin ja paikallishistorian suuri vuosi- inspiraation lähde erityisesti Tampereen alueella, jossa kymmen, jolloin alueen omaan perinteeseen nojaava nimi useat kadut, asuinalueet ja yritykset ovat nimetty Kale- oli itsestäänselvyys. valan sankarihahmojen mukaan. Ensimmäisten Kalevan kaupungin nimien voidaan sanoa syntyneen suomalaisten Osassa alueen katunimistöä hyödynnettiin niitä sankareita, passiivisen protestoinnin ansiosta. joilta katu Tammelan puolella oli jäänyt puuttumaan. Ahti, Väinämöinen, Lemminkäinen, Joukahainen – jopa Nyyrik- Kun Venäjä ryhtyi yhdenmukaistamaan keisarikunnan ki, Pellervo ja Tursokin saivat nimikkonsa. Erikoisin nimis- hallintoa 1800-luvun lopussa, suomalaiset nousivat väki- tä lienee valituksi tullut Hälläpyöränkatu. vallattomaan vastarintaan. Suomen suuriruhtinaskunnalle taatut erioikeudet olivat vaarassa. Tamperelaiset valitsivat Kalevan ja Sammon liiketoimintaa aseekseen oman kulttuurin ja sen korostamisen. Siihen Ka- levala sopi oivallisesti. Kansalliseepoksesta löytyi aiheita Kalevaan syntyneen liiketoiminnan olettaisi tarttuneen in- ja ideoita niin kuvataiteeseen, kirjallisuuteen kuin musiik- nokkaasti Kalevalaan nimiä mietittäessä, mutta toisin kävi. kiin. Jopa liike-elämä otti sen käyttöönsä. Ei ollut sattu- Alueelle muodostettiin samanniminen seurakunta kirk- maa, että Näsijärven ensimmäinen höyrylaiva kastettiin koineen, yhteiskoulu ja tie. Liikelaitokset olivat kuitenkin Ahdiksi. Myös vakuutusala nimesi yrityksiään Kalevalan monotonisesti Kaleva-alkuisia; vuonna 1959 palvelujaan hengessä. Näin syntyivät Pohjola, Tapiola, Louhi ja Sampo. tarjosivat mm. Kalevan Apteekki, Kalevan Auto ja Kalevan Jalkinekorjaamo. Harvoja poikkeuksia olivat Kemikalio Kullervonkadulta Väinölänkadulle Aino ja aikoinaan kuuluisa ravintola, Pohjan Akka. Rautatieaseman taakse kaavoitettiin 1890-luvulla uusi Kalevan länsipuolisko, Sammon alue, rakentui hieman kaupunginosa Tammela, jonka katunimistö noudatti yhte- myöhemmin. Liiketoiminta valitsi saman mutkattoman näistä linjaa. Poikkikadut nimettiin Kalevalan sankarien ja ratkaisun kuin Kalevassa. Alueelle perustettiin Sammon sankarittarien Ahdin, Ainon, Ilmarin, Kullervon, Kyllikin, Kukka, Sammon Lakki, Sammon Paperi, Sammon Rohdos Osmon, Tapion ja Vellamon mukaan. Laajempia kokonai- ja Sammon Tekstiili. Silloisen uuden koulukeskuksen ni- suuksia edustivat Pohjolan ja Väinölänkadut. meksi tuli Sampola, osuva nimi rakennukselle, joka jakaa opillista rikkautta. Kansalliseepos nousi 1920-luvulla uudelleen tärkeäksi, kun siitä etsittiin tukea uuden itsenäisen kansakunnan imagol- Myyttinen Kalevankiven tarina le. Tampereelle perustettiin esimerkiksi Kalevan Kiviveistä- mö, Kenkätehdas Kaleva sekä Matkustajakoti Kaleva. Sa- Oliko pelkkä Kalevankankaan läheisyys syynä kokonaisen maan aikaan Tammelan kaupunginosa laajeni itään päin. kaupunginosan nimeämiselle? Tuskin, sillä alueeseen liittyi Rajakaduksi tuli Kalevan puistotie ja uudeksi kaduksi Lou- hyvin vanhaa perimätietoa, jolla oli oma painoarvonsa. Ka- henkatu. levankankaan harjun lakea pitkin kulki aikoinaan ikivanha tie Tammerkoskelta Kangasalan suuntaan. Tien reunassa Uusia kalevalaisia nimiä 1970-luvulla oli suuri kivi, jota kutsuttiin Kalevankiveksi. Sen tiedetään toimineen ainakin 1530-luvulla Messukylän ja Tammerkos- Kaleva-nimen uutta laajempaa käyttöä saatiin odottaa puoli ken kylien rajamerkkinä. Aikoinaan kivi lienee hävinnyt vuosisataa. Kalevan puistotien takana avautui laaja raken- Kalevantien korjauksen yhteydessä, sillä historiantutkijat tamaton alue, jota kutsuttiin yleisesti nimellä Tammelan etsivät sitä turhaan 1800-luvun lopulla. vainiot. Alueelle oli laadittu kerrostalovaltainen asemakaava jo 1930-luvun puolella, mutta sota esti sen toteutuksen. Kauan sitten myös uskottiin, että alueella asui jättiläisiä, Väljempi asemakaava valmistui vuonna 1951. Nimeksi va- joita kutsuttiin kalevanpojiksi. Takahuhdin Pylsyn talon littiin ytimekkäästi Kaleva, sillä sotien jälkeinen vuosikym- väki oli suututtanut yhden niistä. Jätti sinkosi kostoksi 32 Tampereella yhdistyvät vireä kaupunkimiljöö ja kaunis luonto. Kuva © Tampereen kaupunki, Petri Kivinen.

suuren kivilohkareen taloa kohti. Se osui pellolle likistäen Tamperelaisia Kalevalan ja Kantelettaren mukaan nimensä alleen isännän, emännän ja vielä rengin härkäpareineen. saaneita alue- ja katunimiä on lähes 50. Muut Suomen kau- Kalevanpoikia ei auttanut suututtaa. Kenties juuri tämä pungit ovat valinneet satunnaisesti Kalevalaan pohjautuvia kuuluisa kivi on toiminut alueen rajakivenä? nimiä kaduikseen, mutta Tampere on osannut eittämättä hyödyntää kulttuuriperintömme rikkautta aivan ainutlaa- Kalevalainen Tampere tuisella tavalla. Se tehnee Tampereesta Suomen kalevalai- simman kaupungin. Uusin kalevalainen aluevaltaus Tampereella oli 1970-luvulla luotu Leinolan kaupunginosan kadunnimistö, joka pohjasi Kantelettaren ns. Inkerin virren henkilöihin. Runon pohjalta luotiin Ilmattaren, Inkerin, Lyylikin, Marjatan, Mielikin ja Tuulikinkadut. Miesten vuoro tuli 1980-luvulla, jolloin lisättiin Anteron, Kalervon, Liedon, Sampsan, Unta- mon ja Äijönkadut.

Oletko tyytyväinen pankkiisi?

Nordea Pankki Suomi Oyj Jos harkitset pankin vaihtoa, ota yhteyttä meihin. Kerromme mielellämme, mitä kaikkea Nordea voi Sinulle tarjota. Se saattaa olla merkittävästi enemmän kuin mitä nykyinen pankkisi tarjoaa.

nordea.ﬁ Teemme sen mahdolliseksi

Ajankohtaista

1 2 Kalevalaisten Naisten Liiton valtakunnalliset kulttuuripäivät 24.-25.8.2013

Ohjelma lauantai 24.8.2013 Aamutilaisuus Frenckellissä, Frenckellinaukio 2 Retki 1: Hiano kiarros Tampereel Likan kanssa Mistä airossa tamperelaisuuressa on kyse? Sää kyävar- Klo 8.30 Ilmottautumiset ja tulokahveet maannii haluat tiätää! Että jos näino, niin tää nyssereisu

on sulle tehty kup pipa päähä! Meirän opas kattonnääs Klo 10.00 Tervetuloo Tampereelle om paljasjalkane tamperlaane – kyä sen kuuleeki. Tär Kalevalaisten Naisten Liitto, rennon kiartoajelun aikana me käyrääl läpi Tampereen Tampereen KN tunnetummat maamerkit ja nähtävyyret. Kalevalaisuus nykyajassa. FL Risto Maula Kalevala – Uusi Aika. Elokuvaohjaaja Retki 2: Tehdastyön arkea ja palatsien loistoa Jari Halonen Finlaysonin alue Tammerkosken rannalla on osa Suomen Klo 12.00-14.00 Päiväretket kansallismaisemaa. Aikanaan Finlaysonin tekstiilitehtaat Valkkaa ny näistä. oli suomalaisen teollisuuden esikuva ja merkittävin työl- Kaikkiin retkiin sisältyy lounas ja listäjä. Retkellä kuullaan Finlaysonin mielenkiintoises- päiväkahvee. ta historiasta ja vieraillaan tarkastelemassa 1800-luvun lopun arkkitehtuurin loistokkaita taidonnäytteitä. Iltaohjelma Retki 3: Tutustuminen museokeskus Vapriikkiin

Klo 16.00 Tampereen kaupungin vastaanotto Raati- Vapriikki toimii Tampellan vanhassa tehtaassa, jonka huoneella. Kaupunginvaltuuston puheen- vanhimmat osat on rakennettu 1880-luvulla. Retkellä johtaja Sanna Marin. Siirtyminen juhla- on opastettu tutustuminen upeaan Terrakotta-armeija ja kulkueessa iltajuhlapaikkaan Finlaysonin Kiinan keisarien aarteet –näyttelyyn. Tarunomaisten hau- alueelle (noin 500 m). danvartijoiden ja pronssivaunujen ohella näyttelyssä on esillä myös muita hautalöytöjä ja keisarien aarteita Qin- Klo 17.30-21.30 Hämäläinen juhlaehtoo, Kuusvoonin- ja Han-dynastioiden ajalta. kinen, Väinö Linnan aukio Helkanuorten tervehdys Retki 4: Tutustuminen Amurin työläiskorttelimuseoon Hämäläinen pitopöytä Missä ja miten ennen elettiin Tampereella, jonne maaseu- Puhti -duo, Anne-Mari Kivimäki ja dulta muutti jatkuvasti väkeä töihin tehtaisiin? Amurin Reetta-Kaisa Iles työläismuseokortteli avaa ovet aikansa näköisiin asuntoi- Pekko Käppi, jouhikko hin, tutustuttaa ihmiskohtaloihin ja esittelee elämänme- noa 1800-luvun lopulta 1970-luvulle. Klo 22.00- Rajaportin jälkisauna, Pispalan valtatie 9 Pehmeät jälkilöylyt aidossa pispalalai- Retket päättyvät lounaaseen ja kahviin Finlaysonilla. Tä- sessa yhteissaunassa. Talo tarjoaa pesu- män jälkeen vapaata aikaa. Raatihuoneen tilaisuuteen ei aineet. Mukaan mahtuu 40 nopeimmin virallista pukukoodia, mutta olisi hienoa nähdä monia ilmoittautunutta saunojaa. kansallis- ja muinaispukuja tai muita kalevalaisia perin- nepukuja.

34 7 4 5 6

Tampere – Kalevalan kaupunki

Ohjelma sunnuntai 25.8.2013 Osallistumismaksut maksetaan pe 20.6.2013 mennessä Tampe- reen Kalevalaisten Naisten tilille FI03 5730 0820 5772 25. klo 11.00 - 14.00 Kansanperinnekarkelot Laikun lavalla Muista käyttää oikean paketin viitenumeroa! Jos maksun suorittaa Kaiken kansan puistojuhla Puhtin tahdittamana. Perin- joku muu kuin osallistuja itse, mainitse tämä ilmoittautumisen yh- teistä ja uutta kansanmusiikkia, tanssia ja lausuntaa, teydessä, jotta osaamme kohdistaa suorituksen oikealle henkilölle. lastenkulttuuria ja perinneyhdistyksiä niin lavalla kuin puiston eri pisteissä. Tarjolla vauhtia, meininkiä ja rentoa Majoitus olemista. Paikka sijaitsee Frenckellin välittömässä lähei- Majoitus varataan suoraan hotellista pe 20.6.2013 mennessä. syydessä. Huoneita rajoitetusti. Pe 23.- su 25.8.2013 Ilmoittautumiset 20.6.2013 mennessä. Cumulus Pinja, Satakunnankatu 10. Ilmoittautumiset www.tamkn.com tai Kalevalaisten Nais- Varaukset: puh. 03 241 5111 Hinta vrk 115 euroa /2hh ja 95 euroa /1hh ten Liiton toimistoon leena.lundqvist@kalevalaistennaistenliitto.ﬁ tai puhelimitse 09 604 791. Ilmoittautuessa La 24.- su 25.8.2013 mainitse nimesi, yhdistyksesi nimi, yhteystietosi, erityis- Hotelli Tammer, Satakunnankatu 13. Varaukset: puh. 020 1234 600 ruokavaliosi sekä retkinumero, johon osallistut ja oletko Hinta vrk 117 euroa /2hh ja 97 euroa/1hh tulossa saunomaan. Scandic Rosendahl, Pyynikintie 13. Hinnat Varaukset: puh. 08000 69 69 Hinta vrk 115 euroa/2hh ja 95 euroa/1hh Paketti A: hinta 135 euroa sisältää koko la 24.8. ohjelman. Viite 1012. Hotelli Kauppi, Kalevan puistotie 2. Varaukset: puh. 03 253 5353 Paketti B: hinta 60 euroa sisältää la 24.8. aamukahvit, terve- Hinta vrk 89 euroa/2hh tulojuhlan, lounaan sekä retken 1, 2, 3 tai 4. Viite 2011. Varatessa mainitkaa Kalevalaisten Naisten Liiton Kulttuuripäivät, Paketti C: hinta 80 euroa sisältää la 24.8. kaupungin vastaanoton jotta saatte huoneet sovitulla hinnalla. Raatihuoneella, juhlakulkueen, hämäläisen juhlaehtoon ruokineen ja ohjelmineen. Viite 3010. Kuva Timo Hukkanen

Iloisesti irroittelevat Puhti ja Pekko Käppi

Tampereen kulttuuripäivillä esiintyy myös kansanmusiikkiyhtye Puhti. Yhtyeen lavameininkiä voisi luonnehtia sanoilla hullun kohel- tavaa, välillä herkistyvää, iloista ja paatoksellista tanssijan ja muu- sikon yhteistyötä. Yhtyeen tarkoitus on alusta alkaen ollut vauhdik- kaan ja laadukkaan kansanmusiikin ja -tanssin kehittäminen kohti uudenlaista estraditaidetta. Muusikko Pekko Käppi on tehnyt tunnetuksi suomalaisen kansanmusiikin vanhempia kerroksia erityisesti jouhikko- ja lauluperinteen osalta. Hänen uusin levy Vuonna ‘86 (Helmi Levyt) valittiin vuoden 2010 kansanmusiikkilevyksi. Säveltaiteen parissa Käppi on toiminut muusikkona, tutkijana, opettajana, tuottajana ja säveltäjänä. Sävel-

lystöitä on syntynyt teatteriin sekä lukuisille äänilevyille. Tervetuloa! 35 Yhdistyskuulumisia Helkat esiintyivät Porissa Kalevalan päivän juhlassa, joka oli yksi kansanperinneviikon tapahtumista.

Helkanuorten liitto / Porin Seudun Kalevalaiset Naisett / teksti Riitta Varpuharju Kuvat Emilia Koivunen Teksti Laura Puromies

Helkanuorissa on voimaa Porissa koko viikko Porin helkaohjaaja Veera Hellman pitää helkakerhoa – ja kansanperinnettä syystä. – Helkanuorissa lapset oppivat kansanperinnettä, jota ei Kalevalan päivän ympärillä Porin Kalevalaiset järjestivät mielestäni saisi heittää hukkaan. On tärkeää, että kulttuu- yhdessä muiden kaupungin toimijoiden kanssa viisi tapah- riharrastuksia tarjotaan myös lapsille, ei vain vanhemmille. tumaa, joissa perinnettä tarkasteltiin eri näkökulmista. Oh- Helkanuorissa kansanperinteestä oppii hauskalla tavalla. jelmien keskipisteenä oli Kalevala, jonka kuuntelemiseen Lisäksi kerhossa tapaa kavereita, kertoo Veera. ihmisiä haluttiin kannustaa. Kalevalasta löydettiin muun Veera on 16-vuotias peruskoululainen, joka vetää Porin muassa ajatuksia naisten ja miesten tasa-arvoon sekä oh- kymmenen tytön helkaryhmää yhdessä kahden ikätoverin jeita uusavuttomuuden korjaamiseen. Kalevala haluttiin kanssa. Monet helkanuoret ryhtyvätkin itse ohjaajiksi kas- myös tuoda esille koko Suomen eepoksena, jonka lauletut vettuaan teini-ikäisiksi. Veera korostaa, että ohjaajallakin esikuvat ovat myös Länsi-Suomessa. Tilaisuuksissa esitet- pitää olla hauskaa, eikä se edes ole vaikeaa, sillä helka- tiin ja puhuttiin morsiamen opastuksesta, kalevalaisesta nuorten ryhmässä on niin hyvä tunnelma ja lapset piristä- jäsenkorjauksesta, kehtolauluista ja Elsa Heporaudasta. vät energiallaan. Kalevalaisuus ja sen nykyaikaankin ulottuvat monet muo- Kerhotoiminnan lisäksi Porin helkanuoret ovat esiintyneet dot tulivat monipuolisesti laajemmankin yleisön tietoon paljon. Kalevalaiset Naiset ovat kutsuneet nuorisoryhmän- viikon aikana. Tilaisuudet saivat mukavasti näkyvyyttä sä esiintymään juhliinsa, kansallispukujen tuuletusta on paikallislehdistössä ja yleisöäkin osallistui tapahtumiin tehty PoriFolkissa ja myös muut järjestöt ovat toivoneet yhteensä reilu 150. Idea koko viikon kattavasta perinteen ryhmän esiintymään. Esiintymisistä helkanuoret tunne- ja kalevalaisuuden ympärille rakentuvista tapahtumista taankin. Mutta mitä siellä kerhossa oikein tehdään? koettiin erittäin onnistuneeksi ja samalla kaavalla suunni- – Teatteriharjoituksia, laululeikkejä, draamaharjoituksia. tellaan tulevinakin vuosina juhlittavan Kalevalan päivää. Jos harjoittelemme esitystä, pidämme tiukan puolituntisen harjoituksia ja lopuksi on palkintona leikkejä tai hauskoja improvisaatioharjoituksia. – On hienoa huomata, että tytöt odottavat kerhokertoja. Itse olen iloinnut, kun olen huomannut, että osasin tämän- Veeran mielestä helkaohjaajan tärkein ominaisuus on pitkä kin jutun. Ja kerhoon vaan on niin kiva mennä! pinna. Lasten ja nuorten kanssa asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee, ja silloin on tärkeää pysyä rauhallisena. Helkanuorten toimintaan voi tulla tutustumaan Kalevalais- – Ja täytyy olla sillä tavalla lapsenmielinen, että osaa leik- ten Naisten kulttuuripäivien yhteydessä Tampereen Kult- kiä! tuuripäivillä 23.–25.8. Lämpimästi tervetuloa! Kiinnostus kansanperinteeseen ja lausuntaan olisi myös hyvä löytyä. Mutta helkaohjaana toimimisessa parasta on Lisätietoja Helkaliiton kotisivuilta se, että oppii itsekin jatkuvasti uusia asioita ja saavuttaa www.helkanuortenliitto.ﬁ onnistumisia. 36 Etelä-Kymenlaakson Kalevalaiset Naiset / teksti ja kuva Heikki Rytkölä Kastemekkoja, tuutulauluja ja runon aarteita

Yhdistyksemme järjesti alkukeväisen kastemekkoaiheisen tapahtuman, joka veti paikalle runsaan yleisön. Mukana oli ilahduttavan paljon myös miehiä. Kastemekoista kertova kokoelma oli edustava ja ajallisesti peräti 1920-lvulta tähän päivään ulottuva. Vanhin, valkoinen puku päähineineen, oli vuodelta 1927. Samalta ajalta olivat myös Anni Talsin laulamat kehtolaulut, jotka kuultiin nauhoitettuna. Moni-ilmeisen juhlapuheen loi Liiton puheenjohtaja Sari Kaasinen. Suuri osa hänen esitystään oli laulua ja soittoa, jossa kanteleet säestivät vanhaa ja uudemmaksikin muo- kattua kehtolaulua. Lieneekö hyräily vähitellen sanoiksi muuntuen aikanaan syntynyt juuri äitien tyynnytellessä kulttuuria käsittelevän näyttelyn. Se valotti Elias Lönnrotia, pienoistaan unen helmaan? Sari Kaasisen vauhdittivat tun- Kalevalaa, Kanteletarta ja koko laajaa kulttuurin kenttää. nelmaan paikalliset Helka-nuoret, pienet pirpanat, joiden Esillä olivat tekijä, eepokset ja aihepiiriä valaisevat mitta- esiintyminen herkisti muutkin kuin lasten vanhemmat. vat tutkimukset – ja jopa Koirien Kalevala. Kävijä sai kuvan Ennen kastemekkotapahtumaa yhdistyksen aktiiviset jä- myös lasten Kantelettaren taiteesta Akseli Gallen-Kallelasta senet rakensivat Kotkan pääkirjastoon laajan suomalaista puhumattakaan.

Kuopion Kalevalaisett / Teksti Tuulikki Karhunen kuvat Mika Salberg Ken kantaa Kalevalaa - Kalevalajuhla Kuopiossa

”Tupa on täynnä tuppisuita, pöytä pönkiä mahoja”, toivotteli Kuopion Kalevalaisten puheenjohtaja Liisa Kiianlinna lähes salintäyteisen yleisön tervetulleeksi Kuopion kaupungintalon juhlasaliin. Tilaisuus oli kerännyt paikalle poikkeuksellisen paljon myös nuorisoa.

Omalta osaltaan toivat tervetulotoivotuksen – osin savoksi – hanuristi Petri Makkonen ja laulusolisti Petra Lisitsin-Mantere, joka käytti myös lyömäsoittimia: lusikoita. Nämä taitavat Savon Kyläpelimannien muusikot ilahduttivat meitä myöhemminkin puheohjelmien välissä reippaalla menollaan. kaikkiin tärkeimpiin juhliimme: kuusi jouluun, koivu ju- Entinen kansanedustaja, maisteri Riitta Saastamoinen oli hannukseen, pajunkissat pääsiäiseen. osannut ottaa esityksessään huomioon kuulijakunnan ikä- rakenteen kertomalla sukupolvien ketjusta yhdistyksemme Juhlan lopuksi palkittiin nuorimpien odotus. Koska yhdis- toiminnassa. Riitan äiti oli yhdistyksemme aktiivijäsen, tyksemme täyttää tänä vuonna 70 vuotta, aloitimme sen ja Riitta ja hänen kolme sisartaan liittyivät helkatyttöryh- juhlimisen jo syksyllä julistamalla Kalevala-aiheisen sar- mään. Riitta itse toimi myöhemmin helkaohjaajajana. jakuvakilpailun Kuopion ala- ja yläkoulujen oppilaille, ja palkinnot jaettiin nyt. Kilpailuun tuli noin 250 työtä ja pal- Liitosta olimme saaneet vieraaksemme toiminnanjohtaja kitut työt ja osa muitakin päätyivät näyttelyyn kirjaston Sirpa Huttusen, joka savolaistyttönä oli kotikonnuillaan. ala-aulaan. Ihmetellä täytyy sitä taitoa ja mielikuvitusta, Hän kertoi mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten kaleva- joka lasten töistä välittyy. laisuus näkyy eri tavoin jokapäiväisessä elämässä. Kiin- nostava oli esimerkiksi elämänpuuvertaus; puuhan liittyy Vuoden pääjuhlaa vietämme elokuussa.

37 Tervetuloa leirille! Muistatko nuoruutesi leirien hohtoa?

Tule kokemaan se uudestaan Teuvan Kalevalaiset järjestävvät heinäkuun lopussa uudenlaisen kalevalaisuudella pehmustettuna! yhhdessäolon ja tekemisen kolmipäivväises n leirin. Ryhmiä on kaksi erilaista, kanteleryhmä tai perinteisten käsitöiden ryhmä. Kantele- ryhmän ohjaajana toimii musiikin tohtorir ja kantelemuusikko Sari Kaasinen. Käsityöryhmää opastavat AnA nen li Koivu, Tu ija Hartikainen Osallistumismaksu ja Seija Tiihonen. Kaanttelekkursssilaia ses t Kantelere yhhmään on helpppop liittyä mukaan, vaikkei olisi aiemmm in soit- Laurilan Wisiitti 260 euroa Hotelll i Maaustet mylly 30300 euuror a tanut kanteletta ollenkaaan. Kantelekurssilla soitetaaana 5-115--kielisiä kantteleie ta. Kurssin aikanaa opitaan erilaisia pienkanteleiden soitto- ja Käsityökurssilaiset säestystekniikoita, lauletaan ja soitetaan yhdessä. Lopuksi pidetään Laurilan Wisiitti 210 euuroa HoH telll i Mausu temylly 250 euuroa yleisökonsn ertti. Ilman majoitusu ta pelkkä kak ntelekkurssimmaksu 100 eurroao ja kässi- Käsityöryhmä käy läpi perinteisen käsityön salat, mm. huovutuksen, työkurssi 50 euroaa. Käsityyötarviv kkeiista peritäänän erikseen maksu villalankoojen värjäyyksen sekä viv rkkaukkssen.n Kuru sss ilaiset tuutustutetaan kääytön mukaan. Kanteteleryhmääään tut leeville on vara atttu n. 151 kpl myös villaasus kan kudontaan sekkä viehhäätttävä ien ppikkurasioidi en tekoon.n 5-kielisiää kana teleitta lal inata taviv ksi. Kuurssilll a luennoi myös Porin Kalevalaistene Naisten Laura Purommies Kulkuyyhth eyddeet Teuvala lel mmm. aiheh esta Sauna on luonnon kirkko. Elämyksiä ja kokemuksia Junat Seinäjooelle saaapa uvuvat Helsinggisstät , Jyväskkylyläsä tä, Ouulusts a jja saaunnastat . Vaasasta n. 100.2200. Nääisttä junin stta ttuulijoillee varaataaan yhteineenn kyyytit Laauantaia naa voi käydä tutustumassa siirrettävien saunojen hulluun- SeSeinäjä oen aseemala taa Teueuvvalle,, pere illää ollaaaan nn. 11.1 454 . hausskaan kokoontn umiseen Parran vapa aaa-ajan keskuksessa. Kaalleevvalal innene kese äleiirri 31.7.- 2.8.8 2010 3 TeT uuvala la Majoittusvaihtoehdot Jäärrjjeestäää Te uvuvann Kaalevalaiset ry Laurilan Wissiiitti.i Majoitus 2h2 h. Saunomismaha dollisuus. Majoituksen hinta 8080 e/hlö/33 päivää,ä ruokailunn hintat 80 e/3 päivää. Kolmen päi- Illmoiitttat utuminen ja lisäätitiedott vän majoitus ruokineen yht. 160 eue roa. www.laurilanwisiitti.fi TiT edusu telut Anneli Kooiivvu,u puhuh 0505 4141 6009911 ja s-poossti Hotelll i Mausu temylly. Hintn a 40 euroa/hhlöö/yö kahden henngen huuo- anneeli.koivu(at)ppp.iinen t.fi.. Sittoovatt ilmmoittt autuummiiseset 115.6. mem nnnese sä neeese sa. Majoitus ja ruokailupaketti kolmelta yöltä yht. 202 0 eeuroa. Anneelil Koivulle puheh llimitsse taai sähkh öpostitssee.. wwww.maustemylly.fi

Tukholman Kalevalaisett / Teksti Marjatta Brattnäs Tukholman Kalevalaiset 10 vuotta

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää juhlittiin tyy- likkäästi myös Tukholmassa, Suomen suurlähetystössä. Samalla juhlittiin Tukholman Kalevalaisia, jotka viettivät 10-vuotispäiväänsä.

Juhlayleisön iloinen puheensorina täytti lähetystön aulan jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua, samalla kun taustalla soi kantele- ja harmonikkamusiikki.

Tukholman Kalevalaisten monivuotinen puheenjohtaja Sylvi Malmioksa avasi tilaisuuden kohottamalla Kale- valan päivän maljan, jonka jälkeen siirryttiin juhlasa- lin puolelle. Puheenjohtajan tervetuliaissanojen jälkeen esiintyi kokenut kanteleryhmä Marjatat. Suurlähetystön sosiaalineuvos Anne Eriksson piti tervetuliaispuheen, harmonikkasäestyksellä. Liiton puheenjohtaja Sari Kaasi- jonka päätteeksi hän lausui ajatuksia herättävän runon nen toi terveiset Suomesta. Että ette unohtaisi. Runon on kirjoittanut Helsingin piispa Irja Askola yhdessä Anja Porion kanssa. Illan ohjelmallinen osa päättyi Janne Ridemalmin harmo- nikkasoittoon ja yhteislauluun, jonka jälkeen siirryttiin Yleisö osallistui yhteislauluun, jonka jälkeen tanssiryh- lähetystön aulaan, jossa lämminhenkinen tilaisuus jatkui mä Potpurri esitti kansantansseja Janne Ridemalmin vielä pitkään kahvipöydän ääressä.

38 Yhdistyskuulumisia

Vaasan Kalevalaiset Naisett / teksti Vesna Haglund Kuvat Jussi Perttola Juhlahumua Vaasassa

Helmikuussa vietettiin Vaasan Kalevalaisten Naisten 70-vuotisjuhlaa. Sari Kaasinen piti mahtavan juhlapuheen ja sai vieraat sekä nauramaan että laulamaan. Muita pu- heita pitivät Raija Rapo sekä kaupungin sivistystoimen- johtaja Christina Knookala. Vaasan Kalevalaisten Naisten historian olivat ansiokkaasti koonneet esitettävään muotoon Raili Surakka ja Leena Sandberg.

Juhlia vietettiin iloisissa ja vähän haikeissakin tunnelmis- Hirvensalolta. sa, sillä seitsemän kunniakkaan puheenjohtajavuoden jälkeen Maria Hirvensalo vaihtoi asuinkuntaa ja luovutti Maria vetovastuun 28-vuotiaalle Vesna Haglundille – eli minulle. Puheenjohtajuus on minulle suuri kunnia, sillä kan- pestin sanperinne on hyvin lähellä sydäntäni. lund (vas.) ottaa vastaan ottaa (vas.) lund g Minulle oli annettu tehtäväksi hankkia juhlaan musiik- kia, joten pyysin apuun lahjakkaita ystäviäni. Yhdessä oli erittäin mukavaa harjoitella runolaulua ja kansantanssia, Vesna Ha Vesna puheenjohtajan pestin Maria Hirvensalolta. kiitos Anna Mikkelä, Noora Karjalainen, Katarina Tyynis- Katarinaa Tyynnismaa ja Veesns a Haglunnd maa, Kirsi Heikinmatti ja Senni Korhonen! esiti täämäässä runolal uluaa.

Suomussalmen Kalevalaiset / teksti Katri Rissanen Kuva Helena Keränen << Joukahainen

Kalevalan kautta noin. Kyllikin värit ovat intohimoi- sen punaiset ja mustanpuhuvat. ”-- Mutta kun lähden tästä valkamasta, ”Minä halusin soutaa ja pitää pe- kasvaa se pian kaislaa ja hauki liikuttaa rää. - - Mutta sininen harmaantui/ siinä hiljaa pyrstöään…” Väsyneet vedet nojasivat rantoi- hin.” Kullervo seisoo valkeissa Mustataustaisessa kuvassa Väinämöinen katse- vaatteissa takanaan tulipalo. Vain lee meitä kellertävän huivin läpi. Vai onkohan se käsineet ovat mustat. ”Minä olen Väinämöinen, sekö vaka vanha? Pikemmin piirteet kulkenut kovassa heinänsängessä näyttävät naisen kasvoilta, ainakaan partaa ei ole. / paljain jaloin ja aina on satanut Mutta taiteilija on antanut valokuvalle nimen Väi- vettä. / Minun sängyssä on ollut nämöinen. Tämä näyttely ei ole ihan tavallista Ka- märkä patja. - - Lopetan tyhjältä levalan kuvitusta, ei ihan tavallista tulkintaa. pöydältä.” Valokuvataiteilija Asmo Kostian kiertävä näyttely Kale- Näyttelyn avajaisissa ikiaikaista tunnelmaa lisäsivät Jan- valan kauttaa pysähtyi maaliskuun ajaksi Suomussalmen ne Seppäsen käsissä soiva, hänen itsensä rakentama jou- pääkirjaston galleriaan, ja salaperäiset, harson läpi tuijot- hikko sekä tasaisesti soljuva runolaulu. Kainuussahan televat Kalevalan mukaan nimetyt hahmot kiehtoivat kat- toimii erityinen Runolaulu-Akatemia. sojia. Näyttely on monitaiteellinen: jokaisesta hahmosta Ihmiset tulevat ja menevät ja takovat sampoaan kuka mi- kertovat vapaamittaiset runot, ja konemusiikki pyörii ar- tenkin. Ehkä ohjeeksi kelpaa Louhen ajatus Asmo Kos- voituksellisesti. tian runossa: ”Elämä sätkii käsissä jos ei pidä sitä niskas- Kalevalaisissa hahmoissa Kostia kuvaa ikiaikaisia nyky- ta kiinni. - - Elämä on annettu, jotta sitä saa muokata.” ajan tuntoja värein ja nykyaikaisin kuvankäsittelykei-

39 Tiina Huttunen äitinsä ompelemassa muinaispuvussa. Yhdistys esittäytyy Kuva Virpi Vanhanen.

Historiallinen Kulttuuri muinaislöytöalue Mikkelin seutu on vanhaa asuin- yhdistää aluetta, jolta on tehty runsaasti muinaislöytöjä. Tuukkalan rauta- kautisten kalmistolöytöjen tärkeimm- Mikkelissä pänä antina pidetään jäännöksiä, jotka kertovat aikansa puvuista. Elsa Heporaudan aloitteesta löytö- jen pohjalta rekonstruoitiin Tuukkaalan Teksti Veera Ryynänen muinaispuku. Elsa Heporauta käyttti kyseistä muinaispukua monissa tilaisuuksissa, joista yksi merkittä- Ensi vuonna 60 vuotta täyttävä Mikkelin Kaleva- vimmistä oli hänen vierailunsa laiset Naiset on näkyvä paikallisalueen toimija, Yhdysvaltoihin presidentinrouva joka työskentelee ennakkoluulottomasti alueen Eleanor Rooseveltin luokse. eri tahojen kanssa. Kulttuuriperintöä välitetään Kansallispukujen tuuletuspiknikillä erityisen ahkerasti lapsille ja maahanmuuttajille. moni yhdistyksen jäsen kantaakin ylpeydellä juuri Tuukkalan komeaa pukua. Mikkeliläisten mielestä kulttuuri ja perinteet kuuluvat kai- Kansallispukujen tuuletuspiknikienn pito-pito- kille. Yhdistyksen jäsenet tutustuttavat lapset, nuoret ja paikkana on toiminut Kenkävero, joka on Suomen suurin maahanmuuttajat kalevalaisuuteen ja vanhoihin perintei- ja yli viisisataa vuotta pystyssä ollut vanha pappila. siin. Yhdistys lahjoitti Lasten Kalevalan jokaiselle mikke- Pappila sopii mainiosti kansallispukujen tuuletukseen, liläiselle päiväkodille, ja tukee rahallisesti lapsille suun- sillä se oli aikanaan seudun seuraelämän ja kulttuurin kes- nattuja taideleirejä. Lisäksi yhdistys osallistuu vuosittain kus, kertoo Pirkko Rantanen. kaupungin lapsille järjestämään Hulivilikarnevaali-tapah- tumaan. Välillä pappilan rakennukset olivat heitteillä, mutta onnek- – Tapahtumassa meillä on esillä Satuvakka, joka on pul- si 1980-luvulla kaupunki yhdessä Mikkelin käsi-ja taide- lollaan vanhoja kansansatuja ja loruja, iloitsee Mikkelin teollisuuden ja Marttapiiriliiton kanssa lopulta restauroi Kalevalaisten Naisten sihteeri Pirkko Rantanen. päärakennuksen. Tänäkin vuonna yhdistys osallistuu Ken- käverossa järjestettävään Perinnepäivään Elsa Heporauta Mikkelin kalevalaiset naiset kokevat vahvuudekseen avoi- -teeman merkeissä. Tilaisuudessa järjestetään kansallis- muuden, joka on johtanut hedelmälliseen yhteistyön eri- pukujen tuuletus sekä asiantuntijaluento Elsan elämästä. laisten tahojen kanssa.Yhdistys järjesti viimeksi Kalevalan Toinen tärkeä tilaisuus on naistenpäivän Iloisesti yhdessä! päivä juhlan Monikulttuurikeskus Mimosan kanssa. Illan -tapahtuma, jota yhdistys on ollut useana vuonna järjes- teemana oli Kulttuurit kohtaavat. Tapahtuma oli onnistu- tämässä muiden mikkeliläisten naisjärjestöjen kanssa. nut, ja innosti kaikkia läsnäolleita. Tapahtumalla kerätään varoja erilaisille vapaaehtois- – Saimme nauttia sudanilaisesta ruoasta sekä ihastuttavis- järjestöille. ta tanssiesityksistä. Mukana menossa olivat myös Mikkelin Laulusiskot, Kansantanssin ystävät sekä Martat, kuvailee Monipuolinen toiminta Pirkko Rantanen tapahtumaa. tempaa mukaansa Tärkeäksi tavoitteekseen yhdistys myös mainitsee unoh- Yhdistys järjestää jäseniltoja Mikkelin Valokuvakeskuksen duksissa olleiden perinteiden elvyttämisen. Yhdistys on tiloissa. Jäsenilloissa on esitelty kansaperinteitä kalevalai- herätellyt henkiin kekriperinnettä yhteistyössä paikallisen sesta jäsenkorjauksesta aina Lönnrotin oppien mukaises- ravintolan ja ammattiopiston kokkilinjan kanssa. Kok- ti valmistettuihin pihkatuotteisiin asti. Kahdesti kuussa kiopiskelijat on kutsuttu ravintolan keittiöön saamaan tie- kokoontuu Torstai-kerho, jossa käsitellään tänä keväänä toa perinneruoista sekä opettelemaan niiden valmistusta. kirjallisuutta. Lisäksi kiinnostuneille on tarjolla kulttuuri- Opiskelijat ovat jopa innostuneet päivittämään kekriruokia ja teatterimatkoja. Kulttuurihistoriallisesti merkittävällä nykyaikaan sopiviksi.

40 Pia Suorsa ja hänen taidokkaasti kirjomansa käspaikat. Kuva Marjatta Tiihonen.

Mikkelin Kalevalaiset Naiset

perustettu vuonna 1954 seudulla on lukuisia tutustumisen arvoisia kohteita. Tänä vuonna luvassa on kierros Mikkelin hautausmailla. jäseniä 75

Jäsenistöön pidetään yhteyttä kaksi kertaa vuodessa lä- puheenjohtaja hetettävän tiedotteen avulla. Lisäksi tapahtumista ilmoi- Marjatta Tiihonen tetaan paikallisen sanomalehden järjestöpalstalla sekä yh- www.mikkelinkalevalaisetnaiset.net distyksen kotisivuilla. Menneitä tapahtumia voi muistella kotisivujen kuvagallerian avulla.

Mikkelin kalevalaiset naiset ovat jättäneet jälkensä kotikau- punkiinsa. Kalevalan 150-vuotisjuhlavuonna 1985 yhdistys istutti Mikkelin Urheilupuistoon tammen taimen, josta on kasvanut jo iso puu. Kävimme kyselemässä puun kuulumisia, kun se oli saa- vuttanut 25 vuoden iän. Mukana oli istutuksessa mukana olleita jäseniä muistelemassa tapahtumaa. Tammesta huomaa ajan kulumisen, kertoo Pirkko Rantanen.

Mikkelin kalevalaisilla naisilla on edessään sama haaste kuin monella muullakin järjestöllä. Toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi on välttämätöntä löytää uusia jäseniä nuoremmista sukupolvista. Uusien jäsenten hankkimista auttaa monipuolinen toiminta, johon on helppo lähteä en- sikertalaisena mukaan. Mikkelin yhdistyksen viesti muille Kotiseutupäivää viettämässä Reetta Koivuniemi (vas.), kalevalaisille naisille on: Kannetaan ylpeänä kalevalaista Marjatta Tiihonen, Pirkko Rantanen, Virpi Vanhanen ja Aino Siitari. viittaa! Kuva Marja-Leena Oksman.

41 Ajankohtaista Mitä luet kesällä?? Teksti ja kuvat Sisko Ylimartimo

Tällä kertaa kyselemme kesälukemisista. Luetaanko erilaista kirjallisuutta kesällä kuin vaikkapa talvella? Millainen kirjallisuus ei lainkaan houkuttele kesällä? Ovatko kesä- lukemiset muuttuneet vuosien varrella? Onko muistissa jotain erityisen kiinnostavaa kesälöytöä? Millaista kirjallisuutta on mukana lomamatkoilla? Entä kesämökillä?

Annamaija Eskola, Anneli Koivu, Tuulikki Karhunen, Helsingin Kalevalaiset Naiset Teuvan Kalevalaiset Kuopion Kalevalaiset Naiset

Kesällä luen yleensä kevyempää kir- Ensi kesän lukuohjelma näyttää mel- Meillä on Kuopiossa kymmenen jallisuutta kuin talvella. Nuorena luin ko suppealta, koska kesämökkiä hal- opettajanaisen yhdistys Kulturellit paljon romanttisia kertomuksia, nyt litsevat viisivuotiaat pojanpojat ja Ellit, joka on toiminut 23 vuotta. Kir- makuni on muuttunut muutenkin. Teuvalla loppukesää dominoi yhdis- jarenkaassamme luemme parhaillaan Kesällä en jaksa lukea lainkaan am- tyksemme kesäleiri. Kesäisin keven- Hannu Väisäsen uutuutta Taivaan- mattikirjallisuutta! Mökillämme on nän lukemistani ja jätän pois paksut vartijat. Kesän ja tulevan syyskauden vain vanhoja aikakauslehtiä, niitä tu- tiiliskivet, nautiskelen vaikkapa Don- kirjoiksi olemme valinneet Mihail lee selattua kesä toisensa jälkeen. Lo- na Leonin venetsialaisdekkareista. Šiškinin monitasoisen romaanin Si- mamatkoilla yritän lukea ennakkoon Vivi-Ann Sjögrenin Andalusiaan liit- nun kirjeesi ja Marjo Heiskasen iso- jotakin kohteeseen liittyvää. Tällä tyvät kirjat koskettavat minua yhä isästään kirjoittaman elämäkerran tavalla löysin muun muassa Anne B. uudestaan, koska käyn Andalusiassa Kollaan kenttäpapin tarina. Pidän Radgen Berliininpoppelitt -trilogian, keväisin. Ruuhkavuosina luin enem- historiaa ja politiikkaa käsittelevistä jonka ensimmäinen osa tarttui lento- män runoja, koska niitä voi lukea kirjoista ja aion lukea Jukka Tarkan kentältä mukaan, kun olin menossa vain hetken kerrallaan. Toki luen Karhun kainalossa, joka kertoo suo- Berliiniin. Tosiasiassa teos ei nimes- niitä edelleen, mutta nykyään voin mettumisen vuosista. Kaunokirjalli- tään huolimatta mitenkään liity Ber- vetäytyä kirjan kanssa syrjään pitem- suudesta L. M. Montgomeryn aikuis- liiniin. Haaveilen matkasta Irlantiin, mäksikin ajaksi perheen touhuista. romaani Perinnönjakajatt vaikuttaa koska pidän Maeve Binchyn sinne si- Kaikki rakkaimmat runokirjat ovat kiinnostavalta. Todellinen kesälöytö joittuvista kirjoista. Olenkin lukenut kesämökin hyllyssä ja lemppareihini aikoinaan oli Eeva Kilven Häätanhu kaiken, mitä häneltä on suomennet- kuuluu Lorenzo Runebergin vanhe- – luin sitä ruuhkavuosieni aikaan ja tu. Tänä kesänä palaan uudestaan nemista pohtiva runokirja. Olen tyy- ihmettelin: voiko jollakulla olla todel- Illallistarinoihin, joka sai minut ihas- piltäni maaninen lukija, esimerkiksi la näin rauhallista? tumaan Binchyyn. Finlandia-palkittu Jäää pisti parin päi- vän aikataulut pahasti sekaisin.

42 Vaihtuvat Larin Paraske -palkitut kolumnistit pohtivat, mitä suomen kieli ja sen rajattomat sävyt merkitsevät heille. Kolumni

kieli nähtiin meillä arvokkaaksi pohjoismaiseksi kulttuu- Partakoneenterä rituotteeksi, joka poimittiin tarjolla olevista maailman parhaista tuotannoista omaan Kansallisteatteriimme esi- tettäväksi. Teksti Umayya Abu-Hanna Kuva Katja Tähjä Kun siirtolaisuuden ja monikulttuurisuuden tuulet pu- haltavat, emme ole suomen kielen suhteen täysin uuden Partakoneenterä oli ensimmäinen oppimani suomenkie- tilanteen edessä. Oikeastaan tilanne muistuttaa esikan- linen sana. Arvasit oikein, se ei ollut Helsingin Yliopis- sallisvaltiovaihetta. Muun muassa Kalevala tuotettiin ai- ton kurssin alkeistunnilla, vaan ensimmäisen tapaamani kana, jolloin ihmiset olivat lukutaidottomia ja Suomen suomalaisen minulle opettama sana. Partakoneenterällä alueella käytettiin useita rinnakkaiskieliä. Silti koemme ja suomalaisten itseironialla varustettuna alkoi tieni suo- lukutaidottomuuden ja monikielisyyden ajan tuottaman men kielen polulla. Kalevalan tämän hetken taiteemme huipputeokseksi. Jokainen ihminen on ollut jollain tasolla muokkaamas- sa, säilyttämässä tai muuttamassa äidinkieltään. Kielet, Suomen kieli ja sen monet vivahteet ovat erittäin tärkeitä kuten elämä itse, ovat jatkuvassa muutostilassa. Nyt kun säilyttää. Saamenkielemme ovat yhteishistoriamme yti- maailman varmin muutostila on monikulttuuristuminen, messä – panostakaamme siihen, että myös ne pysyvät miten voidaan pitää huolta suomen kielen rikkaudesta? elävinä. Kansalliskulttuurin tuottama suomen kieli on rikasta, eikä se saisi jäädä vain kommunikaatiokieleksi Mennäänpä vähän ajassa taaksepäin. Nykyinen tunte- tulevaisuuden monikulttuurisessa maailmassa. Uudet tu- mamme Suomi on ollut alue, jossa erilaiset ryhmät eli- lokkaat tulevat olemaan osaa yhteiskuntamme ja hekinhekin vät erilaisine kielineen. Wikipedian mukaan ”kantasuo- muokkaavat yhteistä kieltämme. On tärkeää mi ja saamelaiskielet omaavat yhteisen kantamuodon, tarjota rikas ja luova tapa opettaa suomen jota kutsutaan varhaiskantasuomeksi. Suomen kieltä erityisesti muualta tulleille lapsille. kieli eriytyi myöhäisskantasuomesta omaksi kie- lekseen ajanlaskun alun jälkeen. Kirjakieli pe- Silloin aikoinaan partakoneenterä avasi rustui 1500-luvulta 1800-luvun alkuun saakka sieluni huumorilla ja lämmöllä; suomen lähinnä Turun ympääristön lounaismurteisiin”. kielessä on monta terää. Näin ollen kansallisidentiteetti ja yhteinäinen Hyvä lukija, aletaan teroittaa. suomen kieli ovat vielä nuori ilmiö. Yhtenäiskult- tuurin alttarilta hävisivät rikkaat paikalliskulttuurit ja -kielet. Suomessa kansallistamisprojekti yhdisti kansan, antoi sysäyksen irtautua miehittäjien vallasta ja palautti jokaiselle kuuluvan ihmiisarvon.

Nyt ajat ovat muuttumassa. Kansallis- kulttuurit ovat kohtaamassa moni- kulttuurista muutossta. Miten kieli suhtautuu tähän? Jonas Hassen Khemiri (s. 1978) on ruotsalaiskirjailija, jonka isä on Tunisiasta kotoisin. Kirjoittaja on Amsterdamissa Khemiri kirjoitti esikoisromaaninsa asuva kirjoittaja ja toimittaja. Ett öga röttt (suom. Ajatussult- Hänet palkittiin Kalevalaisten taani) maahanmuuttaja- Naisten Liiton Larin Paraske ruotsilla. Teos on käään- -palkinnolla vuonna 2008. netty useille kielille ja dramatisoitu näytelmmäk- si. Näytelmä suomen- nettiin ja esitettiin Suomen Kansallisteat- terissa viime vuodenn lopussa. Näin ollen tämätämä

43 Michael Monroe - A STAR ALL HEART

”Kaikkina vuosina elämässäni ja urallani minulle on aina ollut tärkeintä, että en koveta sydän- täni tai menetä sieluani mistään hinnasta matkani varrella. Totuus, Rakkaus ja Lempeys ovat kaiken yläpuolella ja ”Tähtenä” haluan loistaa positiivista energiaa ja valoa kaikkien sydämiin ympäri maailman.”

44', & ),'y ',& ','y yO+' ||)'),'Py8y!!!P+',& ','+ PÞ)