MUSICAL SOIRÉE at AINOLA DDD Home and Family

ode_1046_digipak 31.5.2004 16:15 Page 1

C M Y CM MY CY CMY K

A uniquely conceived recording of works for violin and piano by Jean Sibelius (1865–1957), recorded in Ainola using the composer's own Steinway grand. Pianist Heini Kärkkäinen appears together with 1995 Sibelius Violin Competition ODE1046-2 winner Pekka Kuusisto. The booklet features rare vintage photos of Sibelius's IEIS• UIA OREA IOAONDINE ODE 1046-2 PEKKA KUUSISTO • HEINI KÄRKKÄINEN SIBELIUS • MUSICAL SOIRÉE AT AINOLA DDD home and family.

LC 3572

Jean Sibelius (1865-1957)

Manufactured in Austria. 1 Five Pieces, Op. 81 15:47 Unauthorised copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this record prohibited. 6 Four Pieces, Op. 78 13:02 © Breitkopf & Härtel, Edition Wilhelm Hansen, Warner/Chappell Music Finland Oy 10 Danses champêtres, Op. 106 18:01 ൿ 2004 Ondine Inc., Helsinki www.ondine.net 15 Four Pieces, Op. 115 11:04 Musical Soirée at Ainola Home of Jean Sibelius 19 Three Pieces, Op. 116 7:46 [66:30] Jean Sibelius Works for Violin and Piano

Pekka Kuusisto, violin Pekka Kuusisto, violin Heini Kärkkäinen, piano Heini Kärkkäinen, piano

Composite 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 1

Musical Soirée at Ainola Home of Jean Sibelius 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 2

Jean Sibelius Works for Violin and Piano

Five Pieces, Op. 81 15:47 1 1. Mazurka 2:26 2 2. Rondino 2:01 3 3. Valse 3:34 4 4. Aubade 3:05 5 5. Menuetto 4:43 Four Pieces, Op. 78 13:02 6 1. Impromptu 1:59 7 2. Romance 3:25 8 3. Religioso 5:38 9 4. Rigaudon 2:02 Danses champêtres, Op. 106 18:01 10 No. 1 4:44 11 No. 2 2:29 12 No. 3 4:35 13 No. 4 3:04 14 No. 5 3:11 Four Pieces, Op. 115 11:04 15 1. Auf der Heide / On the Heath 3:00 16 2. Ballade 4:07 17 3. Humoreske 2:51 18 4. Die Glocken / The Bells (Capriccietto) 1:09 Three Pieces, Op. 116 7:46 19 1. Scène de danse 2:18 20 2. Danse caractéristique 2:40 21 3. Rondeau romantique 2:49 [66:30] Pekka Kuusisto, violin • Heini Kärkkäinen, piano 2 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 3

Chamber music from Ainola

“It was essential for me to get out of Helsinki. My art December 1915, the result of a public appeal to which required a different environment. In Helsinki, all the 144 music lovers contributed. The pleasure might song in me died.” have remained short-lived, however, since Sibelius This was how Sibelius later described to his was heavily in debt, and not long after his 50th biographer Karl Ekman the great change in his life birthday the execution authorities marked the that occurred with him and his family moving to instrument for repossession. Singer Ida Ekman was Ainola, his villa in Järvenpää, in autumn 1904. For obliged to organize a new appeal to enable the Sibelius, who had become accustomed to a lively composer to keep the piano. social life, the change was important not only Although Sibelius usually wrote music without the personally but artistically too. Although he aid of a piano, he did make use of it now and again. continued to travel abroad and still occasionally In the course of its history, the grand piano in Ainola indulged in binges in Helsinki restaurants lasting has been played not only by Sibelius and his family several days, his new home in the peace and quiet of but by a great many distinguished guests from the countryside provided a better catalyst for his Wilhelm Kempff to Emil Gilels. The instrument is in creativity. It was there that he wrote nearly all of his good condition and is used on this recording. remaining great works, beginning with the revised Around the time of Sibelius’s 50th birthday, Ainola version of the Violin Concerto (1905), Pohjola’s was of particular importance to him. The First World Daughter (1906) and the Third Symphony (1907). War was raging, and travel abroad was impossible. Ainola was designed by Lars Sonck, one of the He was principally occupied with the struggle of the leading names in Finnish Art Nouveau architecture. Fifth Symphony, but he was also planning a second The cozy parlour of the villa has as its centrepiece Violin Concerto. In February 1915, he wrote in his the black Steinway grand piano which Sibelius diary: “Dreamed of being twelve years old and a received as a present on his 50th birthday in violin virtuoso.” He never did write a second 3 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 4

concerto, but his stunted ambitions towards The five-piece collection Danses champêtres becoming a violinist found an outlet in numerous (op. 106) was completed in 1924, the same year as the miniatures. In the years 1915-18, Sibelius wrote 15 Seventh Symphony. True to its title, it contains miniatures (opp. 78, 79 and 81) and a charming touches of stylized folkloristic elements. Certain Sonatina (op. 80) for violin and piano. surprising and even abrupt turns lend the music a Although Sibelius was above all a symphonic whimsical charm. The final piece contains a fleeting composer and as such a master of large forms, he reference to the Sixth Symphony, completed some also had a talent for sketching vivacious and years earlier, thus clearly indicating a link between characteristic miniatures. The range of expression in Sibelius’s largest and smallest works. the small pieces he wrote for violin and piano in the The collections for violin and piano opp. 115 and 116 1910s extends from the elegance of salon music to date from 1929 and are among the last works Sibelius more introverted moods. Many are subtly nostalgic, ever published. Whereas many of the miniatures looking back towards the world of the fin de siècle, written in the 1910s were largely bread-and-butter and something of the idyllic surroundings of Ainola pieces, these were the result of sheer inspiration — seems to have rubbed off on the music too. by this time, Sibelius had resolved his debts and was Perhaps the best-known of Sibelius’s miniatures financially secure. The collections continue the for violin and piano is the Mazurka (op. 81/1). Its original and individual idiom of Dances champêtres. Wieniawskian flamboyant wide leaps, pizzicatos and Die Glocken (op. 115/4), one of Sibelius’s most curious double stops place considerable demands on the miniatures, has a strange and austere bell-like piano performer’s technique, and it is only by mastering part over which the muted violin traces melodic arcs. these demands flawlessly that the lingering elegance In the latter collection, both Scène de danse (op. of the piece can be fully done justice. The 116/1) and Danse caractéristique (op. 116/2) are spiced processional and fluidly written Impromptu (op. with terse harmonic turns. 78/1), the melodic and heart-warming Romance (op. 78/2), the archaically stylized and serious Religioso Kimmo Korhonen (op. 78/3) and the simple yet catchy Rondino (op. Translation: Jaakko Mäntyjärvi 81/2) are also fine examples of their genre. 4 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 5

The parlour of Ainola immediately before Sibelius received the Steinway grand for his 50th birthday (1915) 5 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 6

inola is a unique milieu which in producing a ekka Kuusisto embarked on his international recording is a challenge and an inspiration in career with his winning first prize in the Aequal measure. The original furniture, textiles PSibelius Violin Competition at the age of 19 and artworks create an agreeable atmosphere where in 1995. He has since performed with many of the the music of Sibelius is, quite literally, at home. The world’s most prestigious orchestras, such as the grand piano which Sibelius received as a present on his Chicago Symphony Orchestra, the Cleveland 50th birthday is in good shape, its sound mellowed and Orchestra, the Philadelphia Orchestra and the smoothed by the years. Although the dividing wall Philharmonia Orchestra, and with conductors such between the parlour and the dining room is partly open, as Valery Gergiev, Yuri Temirkanov, Vladimir the space is rather small. The log walls and bare wood Ashkenazy, Paavo Berglund, Thomas Dausgaard and floor yield a pleasant warm sound, with a feeling of Leif Segerstam. In addition to these, in the past few intimacy and physical proximity. The circumstances also seasons he has appeared with the Czech influenced the performance of the musicians technically Philharmonic and Royal Stockholm Philharmonic and artistically. The slightest touch of bow to string is Orchestras, the Deutsches Symphonie-Orchester audible, nothing needs to be forced, and even the Berlin, the Australian Chamber Orchestra and the creaking of the floor seems to form part of the music. City of Birmingham Symphony Orchestra. Apart from There are no extraneous noises, not even from the road his appearances as a soloist, he also performs clearly visible through the window. chamber music, jazz, folk music and electronic music. For this recording, we used original 1950s Together with his brother Jaakko Kuusisto he is Telefunken and Neuman tube microphones, as co-artistic director of the Chamber Music by Lake experiments showed that these were the most faithful Tuusula festival. in recreating the acoustics of Ainola. We did not want Pekka Kuusisto has an exclusive recording contract to distort the nature of the venue by post-editing an with Ondine. His acclaimed first disc, Jean Sibelius’s echo into the recording — we felt the disc should Violin Concerto with the Helsinki Philharmonic sound just like Ainola itself! Orchestra under Leif Segerstam, was released in 1996 (ODE 878-2). He has also recorded Vivaldi’s The Four Seppo Siirala, producer Seasons with the Virtuosi di Kuhmo (ODE 939-2), the 6 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 7

7 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 8

complete Violin Concertos of J.S. Bach with the Avanti! chamber orchestra, and at several chamber Tapiola Sinfonietta and Jaakko Kuusisto (ODE 980-2), music festivals in Finland and abroad. She has a discful of works by Olli Mustonen conducted by the performed chamber music with Ana Chumachenko, composer (ODE 974-2) and Mozart’s Violin Concertos Robert Cohen and Jean-Jacques Kantorow. For the nos. 3, 4 and 5 with the Tapiola Sinfonietta under Olli summers of 2002, 2003 and 2004, she has been Mustonen (ODE 1025-2). invited to the Charleston Manor Festival run by Pekka Kuusisto plays a Giovanni Battista cellist Robert Cohen in southern England; in autumn Guadagnini violin from 1752 kindly loaned by the 2002, she appeared at the Canterbury Festival with Finnish Cultural Foundation. Isabelle van Keulen and Robert Cohen. Her disc of duo works by Szymanowski, Kodály and Schnittke with cellist Jan-Erik Gustafsson (ODE 827-2) won the Record of the Year award of the Finnish eini Kärkkäinen began studying the piano Broadcasting Company in 1994. She was the recipient with Dimitri Hinze in Jyväskylä and in 1984 of a three-year State artist grant from 1997 to 2000. Hwent on to study with Liisa Pohjola at the Sibelius Academy, where she completed her Master of Music degree in 1991. She has studied further with Ralf Gothóni and with Jacques Rouvier in Paris. Heini Kärkkäinen won the Ilmari Hannikainen Piano Competition in 1984 and came second in the Maj Lind Piano Competition two years later. In 1993, she was nominated Young Artist of the Espoo International Piano Week. Heini Kärkkäinen has appeared in Scandinavia, Belgium, Germany, Britain, Spain, France and the USA, with the Finnish Radio Symphony Orchestra, the Tapiola Sinfonietta, Sinfonia Lahti and the 8 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 9

9 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 10

Kammermusik in Ainola

»Für mich war es notwendig, aus Helsinki fortzu÷- einem großen Namen der skandinavischen kommen. Meine Kunst verlangte nach einer anderen »nationalromantischen« Architektur. Zu den Umgebung. In Helsinki erstarb in mir alle Musik.« wichtigsten Möbeln im stimmungsvollen Salon der So erinnerte sich Jean Sibelius später gegenüber Villa zählt ein schwarzer Steinway-Flügel, den seinem Biographen Karl Ekman an eine große Sibelius im Dezember 1915 zu seinem 50. Geburtstag Veränderung in seinem Leben. Sie geschah im Herbst erhielt. Das Geschenk war das Resultat einer 1904, als er mit seiner Familie in die »Ainola« getaufte öffentlichen Sammlung, an der sich 144 Musikfreunde neue Villa in Järvenpää zog, eine Zugstunde nördlich beteiligten. Die Freude über das kostbare Instrument von Helsinki. Für Sibelius, der einen regen währte für den hoch verschuldeten Komponisten gesellschaftlichen Umgang pflegte, brachte dieser jedoch nicht lange, da der Gerichtsvollzieher es bald Umzug nicht nur persönliche Veränderungen mit sich nach seinem Geburtstag pfändete. Die Sängerin Ida – er war auch künstlerisch bedeutend. Obwohl er Ekman musste eine neue Sammlung organisieren, von Ainola aus weiterhin aktiv ins Ausland reiste und dank derer das Instrument in Ainola verblieb. auf seinen Besuchen in Helsinki bisweilen mehrere Sibelius komponierte gewöhnlich ohne Instrument, Tage und auch Nächte in dortigen Restaurants benutzte den Flügel aber manchmal als Hilfsmittel. zubrachte, bot das neue Zuhause inmitten der Neben ihm und seiner Familie haben auf dem friedlichen, ländlichen Umgebung bessere Steinway weltberühmte Gäste wie Wilhelm Kempff Ausgangsbedingungen für die schöpferische Arbeit. oder Emil Gilels gespielt. Der Flügel ist gut erhalten Beginnend mit der überarbeiteten Fassung des und wurde für die vorliegende Einspielung benutzt. Violinkonzerts (1905), Pohjolas Tochter (1906) und Zur Zeit seines 50. Geburtstags erlebte Jean der 3. Symphonie (1907) hat er dort fast alle späteren Sibelius die Stimmung in Ainola noch intensiver. Meisterwerke vollendet. Aufgrund des Ersten Weltkriegs waren Reisen ins Entworfen wurde Villa Ainola von Lars Sonck, Ausland unmöglich. Seine Haupttätigkeit bestand aus 10 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 11

dem Komponieren der 5. Symphonie. Daneben plante komponierte Masurka (op. 81/1). Große Intervall- er ein zweites Violinkonzert und notierte im Februar sprünge, Pizzicati und Akkorde verleihen ihr 1915 in sein Tagebuch: »Geträumt, zwölf Jahre alt und Repräsentativität und stellen gleichzeitig eine ein Violinvirtuose zu sein.« Ein zweites Violinkonzert Herausforderung an die Technik des Interpreten dar – ist nie entstanden, aber sein Enthusiasmus brach nur eine souveräne Beherrschung des Instruments sich in vielen kleinen Stücken Bahn. In den Jahren macht es möglich, die schwelgerische Eleganz dieser 1915-18 komponierte er 15 Miniaturen für ein Duo aus Komposition auszudrücken. Andere, auf ihre Art Violine und Klavier (op. 78, 79 und 81) sowie eine wundervolle Stücke sind das Impromptu (op. 78/1), entzückende Sonate (op. 80). das marschähnliche Rhythmen und eine Obwohl zuallererst ein Symphoniker und Schöpfer violinistische Geschmeidigkeit miteinander großer Spannungsbögen, verfügte Sibelius über die verbindet, eine von einer herzlichen Melodie Fähigkeit, ausdrucksvolle, individuelle Miniaturen zu aufgeheiterte Romanze (op. 78/2), ein stilisiert erschaffen. Der künstlerische Ausdruck seiner in altertümliches, in ernstem Ton gehaltenes Religioso jenem Jahrzehnt für Violine und Klavier (op. 78/3) sowie das in seiner Schlichtheit komponierten Stücke erstreckt sich von ergreifende Rondino (op. 81/2). salonmusikalischer Eleganz bis hin zu verinnerlichten Die Danses champêtres (Bauerntänze, op. 106), ein Empfindungen einiger anderer Arbeiten. Viele Stücke Zyklus aus fünf Stücken, vollendete er 1924, im färbt eine verhaltene Nostalgie, ein Blick zurück in gleichen Jahr wie die 7. Symphonie. Er hat in diese die gute alte Zeit, die Welt des Fin de Siècle. Häufig Stücke, wie schon im Titel angedeutet, stellenweise scheint auch etwas von der idyllischen Stimmung stilisierte folkloristische Elemente eingearbeitet. Ainolas in die Musik eingeflossen zu sein. Einige überraschende, bisweilen schroffe Die vielleicht bekannteste seiner Violin-Klavier- Umkehrungen verleihen der Musik eine eigenwillige Miniaturen ist eine im Geist Wieniawskis Launenhaftigkeit. Im letzten Tanz blitzt eine 11 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 12

Reminiszenz an die ein Jahr früher vollendete 6. Symphonie auf, was auf gemeinsame Ursprünge von Symphonien und Miniaturen hindeutet. Die für Violine und Klavier komponierten op. 115 und 116 stammen aus dem Jahr 1929 und zählen zu den letzten von Sibelius veröffentlichten Kompositionen. Während zwischen 1910 und 1920 viele Miniaturen teils aus Geldmangel entstanden, handelt es sich hier um schiere Inspiration. Sibelius war zu diesem Zeitpunkt frei von allen Schulden und lebte in geordneten finanziellen Verhältnissen. Die beiden Zyklen setzen das bereits in den Danses champêtres ausgedrückte Streben nach einer persönlichen Botschaft fort. In der Miniatur Die Glocken (op. 115/4), die zu seinen individuellsten zählt, findet sich ein spezieller reduzierter, nach Art von Glocken erklingender Klavierpart, über welchem sich Motive der sordinierten Violine abzeichnen. Das letztgenannte Opus sowie Scène de danse (Tanzszene, op. 116/1) und Danse caractéristique (Charakteristischer Tanz, op. 116/2) erhalten ihr konturiertes Kolorit vermittels effizienter harmonischer Umkehrungen.

Kimmo Korhonen Übersetzung: Jürgen Schielke

12 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 13

Aino and Jean Sibelius (ca 1945) 13 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 14

as einzigartige Milieu Ainolas war gleicher- Ergebnisse. Wir wollten die Raumcharakteristika maßen Herausforderung wie Inspiration nicht mit einem künstlich hinzugefügten Hall Dfür die Produzenten dieser CD. Die zudecken, soll doch unsere CD ebenso erklingen wie ursprünglichen Möbel, Textilien und Gemälde das Künstlerrefugium Ainola. erzeugen eine intime Atmosphäre, in welcher Sibelius' Melodien buchstäblich zu Hause sind. Der Flügel, den Seppo Siirala, Produzent er zu seinem fünfzigsten Geburtstag erhielt, ist in gutem Zustand, sein Klang von der Zeit gedämpft und transparent geschliffen. Obwohl die Wand zwischen Salon und Esszimmer durchbrochen ist, wirkt der ekka Kuusistos internationale Karriere gesamte Raum dennoch klein. Die hölzernen begann im Alter von neunzehn Jahren mit Blockbauwände und der Holzfußboden verleihen der Peinem Sieg beim Sibelius-Violinwettbewerb Musik einen angenehmen, warmen Klang, die 1995. Mittlerweile ist Kuusisto mit vielen bedeutenden Stimmung ist intim und das Klangbild dicht. Diese Orchestern und Dirigenten der Welt aufgetreten, so Bedingungen formen das Spiel der Musiker und dem Chicago Symphony Orchestra, Cleveland prägen ihren interpretatorischen Ansatz. Auch die Orchestra, Philadelphia Orchestra und dem kleinste Schwingung einer Geigensaite ist zu hören, Philharmonia Orchestra und den Dirigenten Valeri die Instrumentenstimmen brauchen nicht mit aller Gergijev, Juri Temirkanov, Vladimir Ashkenazy, Paavo Macht weit zu tragen, selbst das Knarren des Berglund, Thomas Dausgaard und Leif Segerstam. Fußbodens scheint man in der Musik zu vernehmen. Auch mit der Tschechischen Philharmonie, dem Doch irgendwelche störenden Töne hört man nicht, Königlich Philharmonischen Orchester Stockholm, von der Landstraße, die durchs Fenster zu sehen ist, dem Australian Chamber Orchestra und dem dringt keinerlei Verkehrslärm herein. Birmingham Symphony Orchestra hat er konzertiert. Für die Aufzeichnung haben wir in den fünfziger Neben seinen Aufgaben als Solist tritt Kuusisto als Jahren hergestellte Telefunken- und Neuman-Röhren- Kammer- und Volksmusiker, mit Jazz und mikrophone benutzt. Anhand eines Vergleichs elektronischer Musik auf. Gemeinsam mit seinem erzielten sie die für die Akustik Ainolas getreuesten Bruder Jaakko ist er künstlerischer Leiter der 14 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 15

Kammermusikfestspiele Tuusulanjärvi. Gothóni und in Paris unter Leitung von Jacques Pekka Kuusisto spielt exklusiv für Ondine ein. Rouvier vervollständigt. Seine von der Kritik gelobte Ersteinspielung, das Kärkkäinen gewann 1984 den Ilmari Hannikainen- Violinkonzert von Jean Sibelius als Solist der Klavierwettbewerb und belegte zwei Jahre später Philharmoniker Helsinki unter Leitung von Leif beim Maj Lind-Wettbewerb einen zweiten Platz. 1993 Segerstam, erschien 1996 (ODE 878-2). Weitere war sie »Young Interpreter in Residence« der Einspielungen sind u.a. Vivaldis Vier Jahreszeiten mit Internationalen Klavierwochen Espoo. Sie ist u.a. in dem Orchester Virtuosi di Kuhmo (ODE 939-2), eine Skandinavien, Belgien, Deutschland, England, Spanien, vollständige Ausgabe der Violinkonzerte von J.S. Frankreich und den USA aufgetreten und war Solistin Bach zusammen mit Jaakko Kuusisto und der Tapiola des Finnischen Rundfunk-Symphonieorchesters, der Sinfonietta (ODE 980-2), eine CD mit Kompositionen Philharmoniker Helsinki, der Tapiola Sinfonietta, der von Olli Mustonen unter Leitung des Komponisten Sinfonia Lahti und des Kammerorchesters »Avanti!«. (ODE 974-2) sowie Mozarts drittes, viertes und Weitere Auftritte hat Heini Kärkkäinen auf zahl- fünftes Violinkonzert mit der von Olli Mustonen reichen Kammermusikfestspielen im In- und Ausland geleiteten Tapiola Sinfonietta (ODE 1025-2). absolviert. Als Kammermusikerin hat sie u.a. mit Ana Pekka Kuusisto spielt auf einer Giovanni Battista Chumachenko, Robert Cohen und Jean-Jacques Guadagnini-Violine, die ihm von der Finnischen Kantorow musiziert. In den Sommern 2002, 2003 und Kulturstiftung zur Verfügung gestellt wurde. 2004 erhielt sie Einladungen zum Charleston Manor- Festival des Cellisten Robert Cohen in Südengland und im Herbst 2002 gemeinsam mit Isabelle van Keulen und Robert Cohen zum Canterbury-Festival. eini Kärkkäinen begann mit dem Klavier- Für Ondine hat Heini Kärkkäinen gemeinsam mit spiel im mittelfinnischen Jyväskylä als dem Cellisten Jan-Erik Gustafsson eine Duo-CD mit HSchülerin von Dmitri Hintze. Ab 1984 Werken von Szymanowski, Kódaly und Schnittke einge- studierte sie bei Liisa Pohjola am solistischen Aus- spielt (ODE 827-2), die 1994 als CD des Jahres vom bildungszweig der Sibelius-Akademie, wo sie 1991 ihr Finnischen Rundfunk ausgezeichnet wurde. Von 1997 Diplom erwarb. Ihre Studien hat sie u.a. bei Ralf bis 2000 hatte sie ein dreijähriges Staatsstipendium. 15 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 16

16 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 17

Aino and Jean Sibelius and their three youngest daughters Katarina, Margareta and Heidi (1915) 17 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 18

Musique de chambre à Ainola

« Il m’est indispensable de quitter Helsinki. Mon art anniversaire en décembre 1915. La joie de posséder un exige un autre milieu. À Helsinki, tout le chant en si noble instrument a failli être éphémère pour le moi est mort. » compositeur fort endetté car, peu après son C’est ainsi que Sibelius a évoqué plus tard à son anniversaire, l’huissier a collé son étiquette sur le piano biographe Karl Ekman le grand changement de vie qui à queue. La cantatrice Ida Ekman a dû organiser un a eu lieu à l’automne 1904 lorsqu’il s’est installé avec nouvelle collecte grâce à laquelle l’instrument a pu sa famille à Järvenpää dans la villa baptisée Ainola. rester à Ainola. Sibelius ne se servait généralement pas Pour Sibelius qui avait vécu une vie mondaine animée du piano pour composer, mais il l’utilisait de temps en le changement était important, pas seulement temps au cours du processus de composition. Outre personnellement, mais aussi artistiquement. Bien Sibelius et les membres de sa famille, le Steinway qu’il ait continué ses nombreux voyages à l’étranger d’Ainola a été joué par de nombreux hôtes célèbres tels et se soit oublié dans les restaurants au cours de ses Wilhelm Kempff ou Emil Gilels. L’instrument est toujours passages à Helsinki, parfois pendant plusieurs jours, en bon état et on l’utilise aussi pour cet enregistrement. la nouvelle résidence dans la tranquillité de la Autour de son cinquantième anniversaire Sibelius a campagne offrait un bien meilleur cadre au travail vécu assez intensément dans l’atmosphère d’Ainola. créateur. C’est là que sont nés, à partir de la nouvelle C’était pendant les années de la première guerre version du concerto pour violon (1905), de La fille de mondiale et on ne pouvait pas partir à l’étranger. Pohjola (1906) et de la Troisième symphonie (1907) L’occupation principale de Sibelius était son combat avec presque tous ses chefs-d’œuvre ultérieurs. la Cinquième symphonie, mais il projetait aussi d’écrire Ainola a été conçu par Lars Sonck, un des grands noms un deuxième concerto pour violon. Il avait noté en de l’architecture Jugend finlandaise. 144 mélomanes ont février 1915 dans son journal intime : « J’ai rêvé que participé à la collecte pour l’acquisition du meuble le j’avais douze ans et que j’étais un violoniste virtuose. » plus important du salon de la villa, le Steinway noir que Le deuxième concerto pour violon n’a jamais vu jour, Sibelius a reçu comme cadeau pour son cinquantième mais son enthousiasme violonistique a été à l’origine de 18 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 19

nombreuses petites pièces. De 1915 à 1918 Sibelius a écrit symphonie. Sibelius y a introduit des éléments pour le duo de piano et violon quinze miniatures (les opus folkloriques que le titre évoque. Quelques tournures 78, 79 et 81) et une ravissante sonatine (opus 80). surprenantes, parfois même brusques, donnent à la Bien que symphoniste et concepteur de grandes formes, musique une certaine versatilité. Dans la dernière Sibelius avait le don de composer des miniatures danse apparaît fugitivement une réminiscence de la personnelles et expressives. L’expression de ses œuvres Sixième symphonie, ce qui indique les sources pour violon et piano des années 1910 va de l’élégance de la communes des symphonies et des miniatures. musique de salon jusqu’à l’expression de sentiments plus Les opus 115 et 116 pour violon et piano datent de 1929 intimes. Plusieurs pièces sont teintées d’une nostalgie et appartiennent aux dernières œuvres publiées de retenue, rappel du bon vieux temps, du monde de la fin du Sibelius. Là où une grande partie des miniatures des siècle passé et, parfois, quelque chose de l’atmosphère années 1910 sont nées en partie pour des raisons idyllique d’Ainola semble traverser la musique. économiques, le point de départ ici a été celui de la Parmi les miniatures pour violon et piano de Sibelius, musique pure. En ce temps-là Sibelius était déjà sorti de c’est peut-être la Mazurka (opus 81/1) conçue dans l’esprit son endettement et avait réussi à maîtriser ses de Wieniawski qui est la plus connue. Les grands problèmes économiques. Les recueils prolongent la intervalles, les pizzicatos et les harmonies lui donnent un tendance exprimée dans les Danses champêtres en aspect spectaculaire et lancent en même temps un défi à cherchant une expression personnelle et individuelle. la technique de l’interprète ; seule la maîtrise souveraine Dans une des miniatures les plus originales de Sibelius, de ces défis rend possible l’expression de l’élégance Die Glocken (opus 115/4) on trouve une partie pour piano joyeuse de l’œuvre. L’Impromptu (opus 78/1) qui réunit particulière, réduite et imitant des cloches sur laquelle des rythmes de cortèges et une grande souplesse se dessinent les motifs du violon en sourdine. Dans violonistique, la Romance (opus 78/2) réchauffée par un l’opus 116, la Scène de danse (opus 116/1) et la Danse mélos aimable, le Religioso (opus 78/3) dans un ton ancien caractéristique (opus 116/2) ont une teinte mordante qui stylisé et sérieux et le Rondino (opus 81/2) simple et résulte de tournures harmoniques efficaces. saisissant sont également des pièces raffinées. Le recueil des cinq Danses champêtres (opus 106) a Kimmo Korhonen été achevé en 1924, l’année même de la Septième Traduction: Anja Fantapié 19 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 20

e milieu unique d’Ainola est un défi et aussi ajoutant un écho artificiel afin que notre disque une source d’inspiration pour les preneurs sonne de la même façon que si on était à Ainola. Lde son. Les œuvres de Sibelius sont littéralement chez elles au milieu des meubles, des Seppo Siirala, producteur textiles et des œuvres d’art originales qui créent une atmosphère intime. Le piano à queue que Sibelius a reçu pour son cinquantième anniversaire est en bon état, sa sonorité a été rendue pâle et transparente ekka Kuusisto a débuté sa carrière par les années. Bien que la cloison entre le salon et internationale à l'âge de 19 ans en remportant la salle à manger soit en partie ouverte, l’espace est Ple premier prix au Concours de violon Jean plutôt restreint. Les murs en rondins et le sol en Sibelius en 1995. Il s’est produit avec de nombreux planches rendent la sonorité de la musique orchestres et chefs d’orchestre parmi les plus illustres chaleureuse et agréable, l’atmosphère est intime et au monde comme le Chicago Symphony Orchestra, le l’image sonore reste proche. Ces conditions Cleveland Orchestra, le Philadelphia Orchestra et avec modifient le jeu des instrumentistes et influent sur Valeri Gergiev, Juri Temirkanov, Vladimir Ashkenazy, leur interprétation. La plus petite vibration de Paavo Berglund, Thomas Dausgaard et Leif Segerstam. l’archet sur la corde est audible, on n’est pas obligé Il s’est également produit notamment avec le de jouer pour des auditeurs lointains, même le Philharmonique Tchèque, la Philharmonie Royale de grincement du sol semble faire partie de la musique. Stockholm, l’Orchestre de chambre d’Australie, le Il n’y pas de bruits perturbateurs, de la route qu’on Deutsches Symphonie-Orchestre de Berlin et aperçoit au loin par la fenêtre, on n’entend pas le l’Orchestre symphonique de Birmingham. Outre ses bruit de la circulation. prestations en soliste, il fait également de la musique Pour l’enregistrement, nous avons utilisé des de chambre, de la musique traditionnelle, du jazz et de micros Telefunken et Neuman datant des années la musique électronique. Il est, avec son frère Jaakko 1950 qui, comparativement, ont donné le résultat le Kuusisto, codirecteur artistique du Festival de plus fidèle à l’acoustique d’Ainola. Nous n’avons pas musique de chambre de Tuusulanjärvi. voulu faire disparaître le caractère propre du lieu en Pekka Kuusisto enregistre exclusivement pour 20 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 21

Ondine. Son premier enregistrement, le concerto pour été nommée «Jeune pianiste» de la Semaine violon de Sibelius avec la Philharmonie de Helsinki et internationale de piano d’Espoo. Leif Segerstam, paraît en 1996 (ODE 878-2). Il a Heini Kärkkäinen s’est produite en Scandinavie, également enregistré les Quatre saisons de Vivaldi avec Belgique, Allemagne, Angleterre, Espagne, France et les Virtuosi di Kuhmo (ODE 939-2), tous les concertos aux Etats-Unis. Elle a joué comme soliste avec la pour violon de Bach avec le Tapiola Sinfonietta et Philharmonie de Helsinki, le Tapiola Sinfonietta, le Jaakko Kuusisto (ODE 980-2), un disque d’œuvres d’Olli Symphonique de Lahti et Avanti. Elle a participé à de Mustonen sous la direction du compositeur (ODE 974-2) nombreux festivals de musique de chambre en et les troisième, quatrième et cinquième concertos Finlande et à l’étranger. Comme chambriste elle a pour violon de Mozart avec le Tapiola Sinfonietta sous collaboré en particulier avec Ana Chumachenko, la baguette d’Olli Mustonen (ODE 1025-2). Robert Cohen et Jean-Jacques Kantorow. Au cours des Pekka Kuusinen joue un violon Giambattista étés 2002, 2003 et 2004 elle a été invitée avec le Guadagnini de 1752, prêté par la Fondation culturelle violoncelliste Robert Cohen au Festival Charlestone de Finlande. Manor en Angleterre et à l’automne 2002 au Festival de Canterbury avec Isabelle van Keulen et Robert Cohen. Elle a enregistré pour Ondine un disque en duo d’œuvres de Szymanowski, Kodály et Schnittke avec le eini Kärkkäinen a commencé ses études violoncelliste Jan-Erik Gustafsson. (ODE 827-2). Ce de piano à Jyväskylä avec Dmitri Hintze. disque a eu le prix du Disque de l’année de la Radio HA partir de 1984 elle a travaillé avec Liisa finlandaise en 1994. De 1997 à 2000 Heini Kärkkäinen a Pohjola à l’Académie Sibelius dans les cours de reçu une bourse d’artiste de trois ans de l’Etat finlandais. formation de solistes et elle a obtenu sa maîtrise en 1991. Elle s’est ensuite perfectionnée notamment avec Ralf Gothóni et, à Paris, avec Jacques Rouvier. Kärkkäinen a remporté le Concours Ilmari Hannikainen en 1984 et a été deuxième dans le Concours Maj Lind deux ans plus tard. En 1993, elle a 21 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 22

Kamarimusiikkia Ainolasta

"Minulle oli välttämätöntä päästä pois Helsingistä. kansalaiskeräykseen osallistui 144 musiikinystävää. Taiteeni vaati toista ympäristöä. Helsingissä kuoli Ilo jalosta soittimesta oli kuitenkin jäädä lyhytaikai- minussa kaikki laulu." seksi raskaasti velkaantuneelle säveltäjälle, sillä pian Näin muisteli Sibelius myöhemmin elämäkerturilleen 50-vuotisjuhlien jälkeen ulosottomies iski tarransa Karl Ekmanille sitä suurta elämänmuutosta, joka tapah- flyygelin kylkeen. Laulajatar Ida Ekman joutui orga- tui syksyllä 1904, kun hän muutti perheineen Järvenpää- nisoimaan uuden keräyksen, jonka ansiosta soitin jäi hän Ainolaksi nimettyyn huvilaan. Vilkasta sosiaalista Ainolaan. Vaikka Sibelius sävelsi yleensä ilman pia- elämää viettäneelle Sibeliukselle muutos ei ollut merkit- noa, hän käytti sitä silloin tällöin myös sävellystyön tävä vain henkilökohtaisesti vaan myös taiteellisesti. apuna. Sibeliuksen ja hänen perheenjäsentensä Vaikka hän jatkoi Ainolasta käsin aktiivista matkustelua lisäksi Ainolan Steinwayllä ovat soittaneet monet ulkomaille ja unohtui Helsingin-vierailuillaan silloin täl- kuuluisat vieraat Wilhelm Kempffistä Emil Gilelsiin. löin useammaksi päiväksi ravintoloihin, tarjosi uusi koti Soitin on säilynyt hyvässä kunnossa, ja sitä käyte- keskellä maaseudun rauhaa aiempaa paremmat lähtö- tään myös tämän levyn esityksissä. kohdat luomistyölle. Siellä valmistuivat viulukonserton Juuri 50-vuotispäivien aikoihin Sibelius eli tavallis- uusitusta versiosta (1905), Pohjolan tyttärestä (1906) ja ta tiiviimmin Ainolan tunnelmissa. Elettiin ensimmäi- kolmannesta sinfoniasta (1907) lähtien lähes kaikki sen maailmansodan vuosia, eikä ulkomaille päässyt hänen myöhemmät mestariteoksensa. matkustamaan. Sibeliuksen päätyö oli kamppailu vii- Ainolan piirsi suomalaisen jugend-arkkitehtuurin dennen sinfonian parissa, mutta hän suunnitteli suuriin nimiin kuulunut Lars Sonck. Huvilan tunnel- myös toisen viulukonserton säveltämistä ja kirjoitti mallisen salin tärkeimpiä huonekaluja on musta helmikuussa 1915 päiväkirjaansa: "Uneksinut olevani Steinway-flyygeli, jonka Sibelius sai 50-vuotislahjaksi kaksitoistavuotias ja viuluvirtuoosi." Toista viulukon- joulukuussa 1915 ja jonka hankkimiseksi järjestettyyn serttoa ei koskaan syntynyt, mutta viulistinen innoi- 22 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 23

tus purkautui monina pienimuotoisina kappaleina. kuemaisia rytmejä ja viulistista notkeutta yhdistävä Vuosien 1915-18 aikana Sibelius sävelsi viulun ja pia- Impromptu (op. 78/1), sydämellisen melodiikan läm- non duolle 15 miniatyyriä (opukset 78, 79 ja 81) sekä mittämä Romanssi (op. 78/2), tyylitellyn vanhahtava viehättävän sonatiinin (op. 80). ja vakavasävyinen Religioso (op. 78/3) sekä yksinker- Vaikka Sibelius oli ennen muuta sinfonikko ja suur- taisuudessaan tarttuva Rondino (op. 81/2). ten kaarrosten hahmottaja, hänellä oli myös kyky Viiden kappaleen kokoelma Danses champêtres luoda ilmeikkäitä ja yksilöllisiä miniatyyrejä. Hänen (Talonpoikaistansseja) (op. 106) valmistui 1924, sama- 1910-luvulla viululle ja pianolle säveltämiensä kappa- na vuonna seitsemännen sinfonian kanssa. Paikoin leiden ilmaisu vaihtelee salonkimusiikin eleganssista Sibelius on sulauttanut kappaleisiin otsikon vihjaa- muutamien teosten sisäistyneimpiin tuntoihin. mia tyyliteltyjä folkloristisia aineksia. Muutamat yllä- Monia kappaleita sävyttää hillitty nostalgia, katse tykselliset, paikoin jyrkätkin käänteet antavat musii- vanhan hyvän ajan, fin de sièclen maailmaan, ja kille omaa ailahtelevuuttaan. Viimeisessä tanssissa usein myös jotain Ainolan idyllisen ympäristön tun- häivähtää muistuma vuotta aiemmasta kuudennesta nelmista tuntuu tarttuneen musiikkiin. sinfoniasta, mikä viittaa Sibeliuksen sinfonioiden ja Ehkä tunnetuin Sibeliuksen viulu-piano-miniatyy- miniatyyrien yhteisiin alkulähteisiin. reistä on Wieniawskin hengessä syntynyt Masurkka Viululle ja pianolle sävelletyt opukset 115 ja 116 ovat (op. 81/1). Suuret intervallihypyt, pizzicatot ja soinnut vuodelta 1929 ja kuuluvat Sibeliuksen viimeisimpiin antavat sille ulkoista näyttävyyttä ja asettavat samal- julkaistuihin teoksiin. Siinä missä monet 1910-luvun la soittajan tekniikalle oman haasteensa, ja vain näi- miniatyyreistä syntyivät osittain taloudellisista syistä, den haasteiden suvereeni hallinta antaa mahdollisuu- on tässä tapauksessa lähtökohtana ollut puhdas innoi- den teoksen nautiskelevan eleganssin ilmentämiseen. tus; Sibelius oli näihin aikoihin jo vapautunut velois- Muita omassa lajissaan hienoja kappaleita ovat kul- taan ja saanut taloutensa hyvälle mallille. Kokoelmat 23 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 24

jatkavat Danses champêtres -kokoelman ilmentämää kuuluu, soittimien ääntä ei tarvitse pakottaa kanta- pyrkimystä kohti persoonallista ja yksilöllistä sanon- maan kauas, lattian narinakin tuntuu kuuluvan musiik- taa. Sibeliuksen omaperäisimpiin kuuluvassa miniatyy- kiin. Mitään häiriöääniä ei ole, ikkunasta häämöttävältä rissä Die Glocken (Kellot) (op. 115/4) on erikoislaatui- maantieltä ei kantaudu liikenteen melua. nen, pelkistetty ja kellomaisesti soiva piano-osuus, Äänityksessä käytimme 1950-luvulla tehtyjä alkupe- jonka ylle sordinoidun viulun aihelmat piirtyvät. Jäl- räisiä Telefunkenin ja Neumanin putkimikrofoneja, jot- kimmäisessä opuksessa sekä Scène de danse (Tanssi- ka vertailun perusteella tuottivat Ainolan akustiikalle kohtaus) (op. 116/1) että Danse caractéristique (Karak- uskollisimman lopputuloksen. Emme halunneet häivyt- teristinen tanssi) (op. 116/2) saavat terävää väritystä tää tilan ominaisluonnetta lisäämällä keinotekoista jäl- tehokkaista harmonisista käänteistä. kikaikua – soikoon levymme niinkuin Ainolakin soi!

Kimmo Korhonen Seppo Siirala, tuottaja

inolan ainutlaatuinen miljöö on yhtälailla ekka Kuusiston kansainvälinen ura alkoi 19- haaste ja inspiraation lähde levyntekijöille. vuotiaana Sibelius-viulukilpailujen voitosta ASen alkuperäiset huonekalut, tekstiilit, ja P vuonna 1995. Hän on esiintynyt monien maa- taideteokset luovat kodikkaan ilmapiirin, jossa Sibe- ilman huomattavimpien orkesterien ja kapellimesta- liuksen sävelet ovat kirjaimellisesti kotonaan. Sibeliuk- rien kanssa, joita ovat olleet Chicago Symphony sen 50-vuotislahjaksi saama flyygeli on hyvässä kun- Orchestra, Cleveland Orchestra, Philadelphia nossa, sen sointi on vuosien himmeäksi ja kuulaaksi Orchestra ja Philharmonia Orchestra sekä Valeri Ger- hioma. Vaikka salin ja ruokasalin välinen seinä on osit- gijev, Juri Temirkanov, Vladimir Ashkenazy, Paavo tain avoin, yhtenäinen tila on pienehkö. Hirsiseinät ja Berglund, Thomas Dausgaard ja Leif Segerstam. Lisäksi lautalattia antavat musiikille miellyttävän lämpimän hän on esiintynyt mm. Tsvekin filharmonikkojen, Tuk- soinnin, tunnelma on intiimi ja sointikuva läheinen. holman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin, Olosuhteet muokkaavat soittajien soittotapaa ja asen- Australian kamariorkesterin sekä Birminghamin sinfo- netta tulkintaan. Pieninkin jousen värähdys kielellä niaorkesterin kanssa. Solistiesiintymistensä ohella 24 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 25

Kuusisto esittää myös kamarimusiikkia, kansanmusiik- mm. Ralf Gothonin sekä Pariisissa Jacques Rouvierin kia, jazzia ja elektronista musiikkia. Kuusisto on johdolla. yhdessä veljensä Jaakko Kuusiston kanssa Tuusulan- Kärkkäinen voitti Ilmari Hannikainen -pianokilpai- järven Kamarimusiikki -festivaalin taiteellinen johtaja. lun 1984 ja sijoittui kaksi vuotta myöhemmin toiseksi Pekka Kuusisto levyttää yksinoikeudella Ondinelle. Maj Lind -kilpailussa. Vuonna 1993 Kärkkäinen oli Hänen kiitetty ensilevynsä, Jean Sibeliuksen viulu- Espoon kansainvälisen pianoviikon Nuori taiteilija. konsertto Helsingin kaupunginorkesterin solistina ja Heini Kärkkäinen on esiintynyt mm. Skandinaviassa, Leif Segerstamin johdolla, ilmestyi 1996 (ODE 878-2). Belgiassa, Saksassa, Englannissa, Espanjassa, Rans- Kuusiston muita levytyksiä ovat mm. Vivaldin Vuo- kassa ja Yhdysvalloissa. Solistiesiintymisiä mm. denajat Virtuosi di Kuhmo -orkesterin kanssa (ODE Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginor- 939-2), Bachin kaikki viulukonsertot Tapiola Sinfo- kesterin, Tapiola sinfoniettan, Sinfonia Lahden ja niettan ja Jaakko Kuusiston kanssa (ODE 980-2), Avantin kanssa. Hän on osallistunut myös lukuisille levyllinen Olli Mustosen teoksia säveltäjän johdolla kamarimusiikkifestivaaleille koti- ja ulkomailla. (ODE 974-2) sekä Mozartin kolmas, neljäs ja viides Kamarimuusikkona hän on tehnyt yhteistyötä mm. viulukonsertto Olli Mustosen johtaman Tapiola Sinfo- Ana Chumachenkon, Robert Cohenin sekä Jean- niettan kanssa (ODE 1025-2). Jacques Kantorowin kanssa. Kesällä 2002 ja 2003 Pekka Kuusisto soittaa Suomen kulttuurirahaston sekä 2004 Kärkkäinen kutsuttiin sellisti Robert Cohe- hänelle lainaamaa Giovanni Battista Guadagnini - nin Charleston Manor -festivaalille Etelä-Englantiin viulua vuodelta 1752. sekä syksyllä 2002 Canterburyn festivaalille yhdessä Isabelle van Keulenin ja Robert Cohenin kanssa. Hän on levyttänyt Ondinelle palkitun Szyma- eini Kärkkäinen aloitti pianonsoiton nowski-Kódaly-Schnittke-duolevyn sellisti Jan-Erik Jyväskylässä Dmitri Hintzen opissa. Gustafssonin kanssa (ODE 827-2). Levy sai Yleisra- HVuodesta 1984 hän opiskeli Liisa Pohjolan dion Vuoden levy -palkinnon 1994. oppilaana Sibelius-Akatemian solistisessa koulutus- Vuosina 1997-2000 Heini Kärkkäinen nautti valtion ohjelmassa, josta hän valmistui musiikin maisteriksi kolmevuotista taiteilija-apurahaa. vuonna 1991. Kärkkäinen on täydentänyt opintojaan 25 1046 booklet 1.6.2004 13:17 Sivu 26

Recorded at Ainola, Järvenpää 03/2004 Engineer: Enno Mäemets Producer: Seppo Siirala Artist photos: Tanja Ahola Booklet photos: Helsinki City Museum, National Board of Antiquites, Otava Photo Archives Photo research: Liisa Suvikumpu Cover and inlay design: Cheri Tamminen Booklet Editor: Virve Zenkner Executive Producer: Reijo Kiilunen

2004 Ondine Inc. Fredrikinkatu 77 A 2 FIN-00100 Helsinki Tel. +358 9 434 2210 Fax +358 9 493 956 e-mail [email protected]

www.ondine.net

Ainola was designed by Lars Sonck (1870–1956)

Inside cover: In the garden (1915)

Booklet cover: Jean, Ruth and Aino Sibelius in a corner of the dining room (1915) 27 ode_1046_digipak 31.5.2004 16:15 Page 1

C M Y CM MY CY CMY K

LC 3572

Jean Sibelius (1865-1957)

Pekka Kuusisto, violin Pekka Kuusisto, violin Heini Kärkkäinen, piano Heini Kärkkäinen, piano

Composite