3 Teemana Väinö Raitio Suurimman osan tämän Musiikin numerosta muodostavat säveltäjä Väinö Rai- tion musiikkia käsittelevät kirjoitukset. Aloitteentekijänä Raitio-kirjoitusten jul- kaisemisessa toimi Väinö Raitio -seura, ja kirjoitusten kokoamisessa auttoi seu- ran sihteeri Ritva Haanpää. Nyt julkaistavat Raitio-kirjoitukset eivät ole lajiltaan tieteellisiä tutkimusartikkeleita vaan esseistisempiä katsauksia. Niiden yhteen kokoamista ja julkaisemista Musiikissa on kuitenkin pidetty tarkoituksenmukai- sena, koska ne pitävät sisällään uutta tietoa ja uusia näkökulmia keskeiseen suomalaiseen 1900-luvun säveltäjään, josta on edelleen saatavilla varsin vähän tutkimusta ja ylipäätään julkaistu tietoa fragmentaarisesti. Näin on tilanne tie- tysti edelleen monen muunkin suomalaisen säveltäjän kohdalla. Yhteen suoma- laiseen taidemusiikin säveltäjään keskittyviä antologioita on tähän mennessä tehty vasta Sibeliuksesta (useita) sekä Uuno Klamista (esim. Tyrväinen [toim.] 2003) ja Kaija Saariahosta (Sivuoja-Gunaratnam [toim.] 2005). Musiikissa (nro 1–2/2000) on julkaistu aiemmin kokoelma Erkki Melartin -aiheisia kirjoituksia. Suomalaisista populaarimusiikin tekijöistä ei yhdestäkään ole vielä laadittu an- tologiaa tai lehden teemanumeroa. Raitio-tekstien lisäksi yleistä perspektiiviä musiikin historian tutkimisen problematiikkaan tarjoaa Tomi Mäkelän artikkeli-katsaus. Susanna Välimäki Musiikin päätoimittaja Kirjallisuus Sivuoja-Gunaratnam, Anne (toim.) 2005. Elektronisia unelmia. Kirjoituksia Kaija Saari- ahon musiikista. Helsinki: Yliopistopaino. Tyrväinen, Helena (toim.) 2003. Symposion Uuno Klami 1900–2000. Helsinki 15.–16. IX 2000. Esitelmät. Sibelius-Akatemia Est publication series No. 10. Helsinki: Sibelius- Akatemia. Työtä Raition fantastisten näkyjen hyväksi Väinö Raitio -seura 15 vuotta Väinö Raitio (1891–1945) – yksi keskeisimmistä suomalaisista 1920-luvun mo- dernisteista – on yhä monille suomalaisille tuntematon sekä säveltäjänä että henkilönä. Raition opintomatkat Moskovaan, Berliiniin ja Pariisiin toivat hänen tuotantoonsa kiinnostavia impressionismin ja ekspressionismin piirteitä. Ope- tus- ja sävellystoiminta Viipurissa ja Helsingissä liittää hänet lukuisten taiteili- joiden ja säveltäjien elämänvaiheisiin. Toisen modernistin Aarre Merikannon monien sävellysten tavoin Raition teosten kohtalona oli kuitenkin tulla esite- tyksi vain kerran tai jäädä kokonaan esittämättä säveltäjän elinaikana. Raition jopa kaikkein keskeisimmät sävellykset olivat painamatta. Käsikirjoituksia oli muun muassa Helsingin kaupunginorkesterin, Yleisradion ja Kansallisoopperan nuotistoissa, Helsingin yliopiston kirjastossa ja yksityishenkilöiden kokoelmissa. Vanhoina painatteina olivat orkesteriteoksista saatavilla ainoastaan Joutsenet (op. 15), Scherzo (Felis domestica) ja Kuusi hämäläistä kansanlaulua. Säveltäjän persoonaan liittyi lisäksi tietty sulkeutuneisuus, mikä sai Erkki Salmenhaaran sanoja lainatakseni Raition jäämään ”arvoitukselliseksi hahmoksi”. Asiantilaa korjaamaan perustettiin 24.4.1991 Helsingin yliopiston musiikki- tieteen laitoksella Väinö Raitio -seura ry. Seuran tehtävänä on edistää Raition ”musiikin julkistamista, tutkimusta ja esittämistä sekä muutenkin edistää hänen elämäntyönsä tuntemusta ja arvostusta”. Idea seuran perustamisesta oli virinnyt säveltäjän syntymän 100-vuotisjuhlaseminaarissa.1 Seuran jäsenmäärä on kas- vanut hiljalleen ja on vuoden 2005 lopulla 32 henkeä. Seuran kiireellisimmiksi tehtäviksi todettiin Raition teosluettelon ja biblio- grafian laatiminen sekä sävellysten julkaiseminen. Raition nuottikirjoituskäsiala on melko epäselvää, mikä osaltaan on ollut esteenä sävellysten esittämiselle suoraan käsikirjoitusten kopioista. Suomen Säveltäjät ry:n, Inkeri Pourun2 sekä Raition veljentyttären Kaisu Ganzin rahalahjoitukset mahdollistivat toiminnan 1 Perustajajäsenet olivat Ritva Haanpää (siht.), Ismo Lähdetie (pj.), Janne Raitio, Seija-Sisko Raitio, Erkki Salmenhaara (vpj.) ja Helena Tyrväinen, jotka kaikki toimivat myös seuran ensimmäisessä johtokunnassa. Seuran hallintoon tulivat 1992 mukaan Tapani Heikinheimo Janne Raition tilalle ja Ilmo Ranta Seija-Sisko Raition tilalle. Erinäisten yhteistyötahojen ja tärkeiden suhteiden lisäämiseksi seuran hallintoon tulivat huhtikuussa 1994 mukaan Kalevi Aho ja Ulf Söder- blom Salmenhaaran ja Heikinheimon erotessa. Söderblom vetäytyi hallinnosta terveydellisten syiden takia vuonna 2003. Tällä hetkellä hallitukseen kuuluvat Seija Lappalainen (pj.), Kalevi Aho (vpj.), Ritva Haanpää (siht. ja rahastonhoita- ja), Hanna Isolammi, Ilmo Ranta ja Ville Urponen. 2 Inkeri Pouru on Raition lesken Hildur Pouru-Raition edustaja ja veljentytär. Hildur Pouru-Raitiosta tuli huhtikuussa 1993 seuran ensimmäinen kunniajäsen. Hän menehtyi saman vuoden elokuussa 102 vuoden iässä. 4 Väinö Raitio -seura 15 vuotta — 5 nopean käynnistämisen. Ensimmäiseksi editoitavaksi ja puhtaaksikirjoitettavak- si orkesteriteokseksi valittiin Fantasia poetica (op. 25). Tällöin seuran suunnitel- missa oli vielä toimia itse kustantajana mutta käyttää kaupallisia jakelukanavia. Pian kuitenkin paljastui, että Fantasia poetican kustannusoikeudet olivat Fazerin kustantamolla. Työjärjestystä muutettiin ja editointi- ja painatuslistalle otettiin Neljä värirunoelmaa pianolle (op. 22), jousikvartetto (op. 10), Runoelma sellolle ja pianolle sekä jousiorkesterisovitukset teoksista Neljä hämäläistä kansanlau- lua ja Viisi hämäläistä kansanlaulua. Suunnitelmaan lisättiin myöhemmin orkes- teriteokset Kuutamo Jupiterissa (op. 24), Antigone (op. 23) ja Fantasia estatica (op. 21) sekä baletti Vesipatsas, josta tosin on olemassa erittäin lukukelpoinen puhtaaksikirjoitettu partituuri. Yhteistyökumppaneiksi valittiin Modus Musiikki Oy ja Fazer Musiikki Oy, jonka työruuhkat ja siirtyminen Warner/Chappellin omistukseen hidastivat kuitenkin sopimuksen syntymistä. Vaativat editointityöt etenivät monien eri syiden takia verkkaisesti, ja puh- taaksikirjoittajatkin vaihtuivat. Neljä värirunoelmaa ilmestyi vuonna 1994, Hä- mäläiset kansanlaulut ja jousikvartetto 2000, Kuutamo Jupiterissa 2001 sekä Runoelma sellolle ja orkesterille 2002 Modus Musiikki Oy:n painamina. War- ner/Chappell Music Finland otti vuonna 1996 ensimmäiseksi Raitio-tehtäväk- seen Antigonen painamisen, mutta sen tilalle vaihdettiin ensimmäiseksi toteu- tettavaksi Fantasia poetica. Aikataulumuutoksen syynä oli muun muassa, että Jukka-Pekka Saraste halusi johtaa vuonna 2004 Fantasia poetican Lontoossa. Myös Fantasia estatica kuuluu Warner/Chappellin (nyk. Fennica Gehrman Oy:n) kustannusprojektiin. Molempien fantasioiden ja Antigonen editointi on vielä viimeistelyvaiheessa. Julkaisuaikataulu on siis elänyt ja muuttunut vuosien varrella. Editoijina toimivat Erkki Salmenhaara ja Ritva Haanpää, ja Neljässä vä- rirunoelmassa myös Ilmo Ranta. Jo vuonna 1992 ilmestyi levy-yhtiö Ondinen kustantamana Raition orkeste- riteoksia sisältävä CD-levy Radion sinfoniaorkesterin ja Jukka-Pekka Sarasteen tulkitsemina, mikä oli merkkitapaus Raitio-äänitetuotannossa. (Tarkemman katsauksen Raition levytystuotantoon voi lukea Antti Häyrysen laatimasta luet- telosta tämän Musiikin numeron sivuilta 117–124.) Raition musiikki alkoi yhä useammin soida myös konserteissa ja tapahtumissa. Seuran vuosikokouksissa esitettiin alkuaikoina Raition kamarimusiikkia ja yksinlauluja. Erityisen aktiivi- sina esittäjinä ovat olleet Raition musiikkisuvun edustajat. Maaliskuussa 1994 seura järjesti Esittävän Säveltaiteen Edistämiskeskuksen (ESEK) tuella Temppeli- aukion kirkossa merkittävän kamarimusiikkikonsertin Raitio-ohjelmin.3 Samana vuonna Kemissä soitettiin Kaksoiskonsertto (sellolle ja viululle) sekä Helsingissä ja Tampereella Joutsenet, mikä osoitti Raitio-kiinnostuksen kasvua myös pää- kaupunkiseudun ulkopuolella. Suurimuotoisten teosten esille saamiseksi Raitio-muistovuonna 1995 seura kirjoitti jo ennakkoon sinfoniaorkestereiden intendenteille, että orkesterit ot- 3 Konsertissa esiintyivät Ilmo Ranta, Eeva-Liisa Saarinen, Tove Åman, sekä jou- sikvartetti Ollitapio Lehtinen, Silja Raitio-Heikinheimo, Matti Hirvikangas ja Tapani Heikinheimo. Lisäksi Savonlinna-kvartetti esitti Raition jousikvarteton Sibelius-Akatemiassa. taisivat Raition teoksia ohjelmistoihinsa. Raition sävellyksiä esitettiinkin ainakin viidellä eri paikkakunnalla. Lisäksi Radion sinfoniaorkesteri teki Sakari Oramon johdolla kantanauhan teoksesta Kuutamo Jupiterissa. Seura ehdotti myös Suo- men Kansallisoopperalle oopperoiden Prinsessa Cecilia ja Kaksi kuningatarta esittämistä. Oopperan pääjohtajan vaihduttua oopperahanke raukesi. Sittem- min kuitenkin Sakari Oramo on ollut kiinnostunut Raition oopperoiden joh- tamisesta. Muistovuodeksi 1995 suunniteltiin myös symposiumia ja konserttia – myöhemmin jopa Raitio-näyttelyä. Symposiumi ja konsertti onnistuttiin to- teuttamaan Suomen Kulttuurirahaston ja Sibelius-Akatemian myötävaikutuksel- la, mutta moninaisten yhteensattumien vuoksi vasta vuonna 2001. Ulf Söderblomin ehdotuksesta ja Suomen Kulttuurirahaston taloudellisel- la tuella Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa järjestettiin huhtikuussa 1997 paneelikeskustelu ”Kuuluvatko Väinö Raition oopperat nykypäivään?”. Pohdis- kelun kohteina olivat oopperat Prinsessa Cecilia ja Kaksi kuningatarta. Keskuste- lijoina toimivat Kalevi Aho, Irmeli Niemi, Juhani Raiskinen, Erkki Salmenhaara, Ulf Söderblom ja Jussi Tapola sekä puheenjohtajana Pekka Hako.4 Alminsalin lämpiöön oli koottu Raition elämästä ja oopperoista kertova näyttely. Raition 110-vuotisjuhlavuoden (2001) symposiumiin saatiin taloudellista tukea Suomen Kulttuurirahastolta, ja