Arki, kirkko, Arki, kirkko, artefakti — Viipurin kulttuurihistoriaa Ruotsin ajalla (n. 1300–1710) kulttuurihistoriaa — Viipurin artefakti Arki, kirkko, artefakti Viipurin kulttuurihistoriaa Ruotsin ajalla (n. 1300–1710) VIIPURIN SUOMALAISEN KIRJALLISUUSSEURAN TOIMITTEITA 19 VSKS VIIPURIN SUOMALAISEN KIRJALLISUUSSEURAN TOIMITTEITA 19 Arki, kirkko, artefakti Viipurin kulttuurihistoriaa Ruotsin ajalla (n. 1300–1710) TOIM. PETRI KARONEN Kannen kuvat: Hämeessä ja Viipurin läänissä 1630–1650-luvulla toimineen maanmittari Anders Strengin (k. n. 1644) vuoden 1640 tienoilla laatima Viipurin asemakaava (O. A. Oxehufwudin jäljennös 1800-luvun jälkipuoliskolta). Museovirasto: Historian kuvakokoelma Johan Grummellierin (mestari 1682–1701/1707) valmistama barokkinen juomakannu. Reitzin säätiön kokoelmat. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 19 Arki, kirkko, artefakti – Viipurin kulttuurihistoriaa Ruotsin ajalla (n. 1300–1710) Toimittanut: Petri Karonen Graafinen suunnittelu ja taitto: Eemeli Nieminen ISBN (painettu): ISBN 978-952-67216-4-4 ISBN (PDF): ISBN 978-952-67216-5-1 ISSN: 1236-4304 Painettu: 2017, Juvenes Print Painosmäärä: 200kpl Ensimmäinen painos. Julkaisija: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, Helsinki Sisällys 5 Käsityöläisistä kirkonmiehiin – ja veijareihin 7 PETRI KARONEN: Viipurin neljä vuosisataa 26 JYRKI KNUUTILA & MARKUS HIEKKANEN: Viipurin kirkollinen elämä ja sen vaikutus kirkolliseen kulttuuriin 1200-luvun lopusta vuoteen 1710 85 SIMO HEININEN: Viipurin lukion lehtorit 1641–1710 124 TUIJA LAINE: Viipurin kirjallinen kulttuuri vuoteen 1710 149 PAULA MÄKELÄ & HANNA PIRINEN: Viipurin 1600-luvun jälkipuoliskon profaani esinekulttuuri 174 VISA IMMONEN: Viipurin kultasepät ja ylellisyyskulutus keskiajalta 1700-luvun alkuun 201 KUSTAA H. J. VILKUNA: Seikkailija Paul Moij. Viipurin valta- ja vastakulttuurit 1600-luvun jälkipuoliskolla Tietolaatikot 16 Viipurin musiikkielämä 1500–1600-luvuilla (Petri Karonen) 86 Turun ja Viipurin hiippakunnan piispat 1554–1718 (Simo Heininen) 90 Viipurin lukion lehtorinvirkojen hoitajat sekä heidän seuraavat virkapaikkansa (Simo Heininen) 96 Barokkiteatteria Viipurin linnassa (Pentti Paavolainen) 105 Matrikkeli: Viipurin lukion lehtorit 1641–1710 (Simo Heininen) 158 Viipurin linnan uuden kansliakamarin muotokuvat 1654 (Paula Mäkelä, Hanna Pirinen) 202 Viipurin asukkaat 1670–1680-luvulla (Kustaa H. J. Vilkuna) 213 Viipurilaisten sukunimet vuonna 1675 (Kustaa H. J. Vilkuna) 223 Kuvalähteet 224 Nimihakemisto Toimituskunta Toimittaja: Petri Karonen Sarjan päätoimittaja: Pentti Paavolainen Sarjan toimitussihteeri: Sanna Supponen Kirjoittajat Markus Hiekkanen FT (taidehistoria), dosentti, professori (emer.), Helsingin yliopisto Simo Heininen TT, yleisen kirkkkohistorian professori (emer.), Helsingin yliopisto Visa Immonen FT (arkeologia), kulttuuriperinnön apulaisprofessori (tenure track), Helsingin yliopisto (Orcid ID: orcid.org/0000-0002-7616-500X) Petri Karonen FT, Suomen historian professori, Jyväskylän yliopisto (Orcid ID: orcid.org/0000-0001-6090-5504) Jyrki Knuutila TT, Käytännöllisen teologian professori, Helsingin yliopisto (Orcid ID: orcid.org/0000-0003-3246-3539) Tuija Laine TT, dosentti, kirjahistorian professori, Helsingin yliopisto (Orcid ID: orcid.org/0000-0001-8530-0579) Paula Mäkelä FT (taidehistoria), post doc -tutkija, Jyväskylän yliopisto Pentti Paavolainen FT, teatteritieteen dosentti, Helsingin yliopisto Hanna Pirinen FT, dosentti, taidehistorian yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto Kustaa H. J. Vilkuna FT, Suomen historian professori, Jyväskylän yliopisto Käsityöläisistä kirkonmiehiin – ja veijareihin Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseura ry:n Toimite 19 avaa eteemme Ruotsin ajan Viipurin säädyistä ne, joiden elämää on lähteiden kautta mahdollisuus tarkastella. Arki, kirkko ja artefakti – Viipurin kulttuurihistoriaa Ruotsin ajalla n. 1300–1710, jonka professori Petri Karonen (Jyväskylän yliopisto) on toimittanut, vyöryttää silmiemme eteen joukon kirkonmiehiä selaamassa messukäsikirjois- ta esiin oikeita liturgioita kussakin poliittisessa suhdanteessa, Viipurin lukion lehtoreita, jotka pyrkivät urallaan papeiksi tai piispoiksi, julkaisemaan kirjoja tai avioitumaan edullisesti. Seuraamme varhaisia kuvataiteilijoita hankkimas- sa elantoaan Viipurin hiippakunnan kirkoissa, ylellisyystuotteita valmistavia kultaseppiä ja kangaskauppiaita sekä saksalaisia ja ruotsalaisia raatiherroja pitämässä kiinni kunniastaan, kun laivan tuomat nuoret miehet halusivat näyt- tää miehuuttaan arvostaan tarkoille kaupunkilaisille ja jättävät meille tietoa elämästä Viipurissa. Kaiken takana seisoo Viipurin linna, jossa kulloinenkin kruunun korkein virkamies yrittää estää jopa ylimystön keskinäisiä nujakoin- teja. Piispankaupunkinakin Viipuri on hieman epävakaa, kun virkakaudet ovat lyhyitä ja jotkut piispoista yli-ikäisiä. Viipurin elämä kokee ensimmäisen suu- ren murroksen isovihan valloituksessa ja osa instituutiosta siirtyy länteen, ei kuitenkaan kaikki elämä. VSKS:n Toimite 19 kuuluu toisena osana sarjaan Viipuri – kulttuurin kaupun- ki, joka julkaistaan vuosina 2016–2020 päivittämään tiedon aukkoja Viipurin kulttuurihistoriasta uusimman tutkimuksen ja lähestymistapojen valossa. En- simmäisessä osassa Muuttuvien tulkintojen Viipuri (Toimite 18, 2016) tarkkailtiin muutoksia niissä tavoissa, joilla Viipurin historian eri vaiheita on tulkittu parin kolmen sadan vuoden aikana. Tällä kertaa kootaan yhteen jo aiemmin saatavilla ollutta tietoa ja julkais- taan uutta aineistoa, katsauksia ja lähdelöytöjä. Kokonaisuudessaan vertais- arvioidussa julkaisussa eri tutkijasukupolvia ja useita tieteenaloja edustavat tutkijat valottavat monipuolisesti kulloistakin problematiikkaa. Viipurin arki muodostui elämästä kirkon helmassa sekä niistä erilaisista artefakteista kuten kirjoista ja esineistä, joiden kautta sääty-yhteiskunnan eri ryhmien identiteetti osaltaan rakentui. 5 Seuraavien Toimitteiden aiheina tulevat olemaan Vanhan Suomen aika ja saksankielisen kulttuurikauden viime vaihe autonomian ajan alkuvuosikym- meninä (Toimite 20) sekä sitä seurannut satavuotinen ruotsin- ja suomenkie- lisen kulttuurin huippukausi (Toimite 21). Viimeisessä osassa (Toimite 22) käsitellään sekä talvi- ja jatkosodan jälkeisen ajan viipurilaista diasporaa että neuvostoliittolaista ja venäläistä Viipuria. Haluan kiittää kirjan toimittajaa, professori Petri Karosta sekä kaikkia lau- suntoja ja palautetta kirjoittajille antaneita anonyymejä arvioitsijoita. FM, tohtorikoulutettava Sanna Supponen Toimite-sarjan toimitussihteerinä on vastannut hakemistosta ja aineiston viimeistelemisestä taittoon. Helsingissä, 30. tammikuuta 2017 Pentti Paavolainen PETRI KARONEN Viipurin neljä vuosisataa TUTKIMUSTILANNE JA TEOKSEN NÄKÖKULMAT Viipurin linna ja sen suojiin keskiajalla rakentunut, aluksi vähäinen kaupunki olivat sekä aikalaisille että myöhemmin suomalaisten itseymmärrykselle keskei- siä paikkoja. Linna oli yhtä aikaa symboli ja konkreettinen osoitus sotilaallisesta, poliittisesta ja taloudellisesta vaikutusvallasta. Viipuri oli myös aidosti monikult- tuurinen yhteisö, jonka sijainti eri kulttuurien kohtaamispisteessä tekee siitä kulttuurihistoriallisesti erityisen kiinnostavan. Silti Ruotsin ja Suomen yhteisen historian ajalta, joka Viipurissa kattaa jakson 1200-luvun lopulta vuoteen 1710 saakka, on tehty yllättävän vähän tutkimusta, vaikka viime vuosikymmenien spatiaaliseksi käänteeksi kutsuttu tutkimussuuntaus sekä ylirajaisuuden (trans- nationaalisuus) tutkimus ovat nostaneet kaupungin kiinnostavaksi tutkimus- kohteeksi. Toisen maailmansodan tapahtumat ja jälkiseuraukset ovat luoneet oman jännitteensä tarkasteluun, sillä Viipurin läänin luovuttaminen ja kotikau- pungistaan lähtemään pakotettujen evakkojen muisteluissa kaupungin merkitys on erityisesti korostunut. Tämä muistelu on silti keskittynyt ennen muuta viime vuosisadalle, josta asianosaisilla on ollut ensi käden tietoa ja muistoja.1 Viipurin varhaisempia vaiheita koskevaa tietoa on tärkeää kerätä, tulkita ja analysoida. Juuri tähän tiedon- ja tulkintojen tarpeeseen käsillä oleva antologia haluaa vastata. Kirjoittajat eivät silti suinkaan yritä väittää, etteikö Viipurin historiaa olisi jo aiemmin tutkittu tai siitä kirjoitettu, vaan pyrkivät yhtä aikaa sekä syntetisoimaan että syventämään aiempia käsityksiä. Yhtäältä artikkeliko- koelman monipuolinen ja monitieteinen – edustettuina ovat arkeologia, histo- riantutkimus, kirkkohistoria ja taidehistoria – kirjoittajajoukko mahdollistaa uudet ja/tai aiemmin vähemmän tunnetut näkökulmat. Toisaalta kirjoittajat hyödyntävät myös aiemmin vähän käytettyjä lähestymistapoja.2 Tässä teoksessa kymmenen ennen muuta keski- ja varhaismodernin ajan asiantuntijaa käsittelee Viipurin kulttuurihistorian teemoja niin henkisen kuin materiaalisen kulttuurin näkökulmista. Aiheet liittyvät kirkolliseen ja sivis- tyselämään, hengellisiin ja maallisiin instituutioihin ja organisaatioihin sekä arjen esineelliseen maailmaan, jopa yksittäisiin viipurilaisiin toimijoihin asti. Artikkelit lisäävät tietämystämme Ruotsin ja Suomen yhteisen ajan keskeisen 7 linnoitetun kaupungin ja sen asukkaiden vaiheista lähes puolen vuosituhan- nen ajalta eli 1300-luvulta aina siihen saakka, kunnes Pietari I:n joukot valloit- tivat Viipurin vuonna 1710. Silloin kaupunki ja sitä ympäröivät seudut siirtyivät uuteen aikakauteen, jota kutsutaan tavallisesti Vanhan Suomen ajaksi. Artikkelikokoelman tekstit edustavat siis historiantutkimuksessa viimeis- ten vuosikymmenien aikana merkittävästi nousseita aihepiirejä. Monissa kir- joituksissa on luonnollisesti