Esiopetuksen polut ja koulutusjärjestelmän muutos JORMA VIRTANEN Esiopetuksen polut ja koulutusjärjestelmän muutos Copyright ©2009 Tampere University Press ja tekijä Myynti Tiedekirjakauppa TAJU Kalevantie 5 PL 617 33014 Tampereen yliopisto puhelin (03) 3551 6055 fax (03) 3551 7685 taju@uta.fi www.uta.fi /taju http://granum.uta.fi Kansi ja taitto Maaret Kihlakaski Kannen kuva Liisa Ahlfors ISBN 978-951-44-7751-5 Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print Tampere 2009 ➢ ➢ ➢ ➢ ➢ ➢ ➢ ➢ Saatteeksi ................................................................................................... 7 Johdanto .................................................................................................... 9 1. Lastentarhan ja koulun tiet erkanevat .................................................... 15 2. Esikoulukysymyksen tulo opettajien ammattilehdistökeskusteluun ...... 35 3. Koulutusjärjestelmäuudistus ja kuusivuotiaiden opetus ........................ 50 4. Koulutusjärjestelmän uudistamisen siirtyminen .................................... 69 5. Suomalaisen yhtenäiskoulun rakentuminen .......................................... 88 6. Miksi esiopetusuudistus ei toteutunut 1970-luvun Suomessa ................ 105 7. Esiopetuksesta tulee osa koulutusjärjestelmää ......................................... 129 8. Kuusivuotiaiden esiopetuksen laajentuminen ........................................ 145 9. Koulutusjärjestelmäkysymyksen paluu tulevaisuuteen ............................168 Lähteet ja kirjallisuus ................................................................................... 174 Liitteet ......................................................................................................... 188 Asiahakemisto ............................................................................................. 191 Henkilöhakemisto ....................................................................................... 194 Saatteeksi Yleismaailmallisilla lasten oikeuksilla perusteltu esiopetusuudistus ajet- tiin eduskunnassa läpi vuonna 1999. Olin juuri kirjoittanut väitöskir- jani, jossa olin tutkinut oppivelvollisuuskoulutuksen ja esiopetuksen tasa-arvotulkintojen muutoksia eri vuosikymmenillä suomalaisissa koulutusmietinnöissä ja opetussuunnitelmissa. Mainittua aihepiiriä on sittemmin sivuttu monipuolisesti lukuisissa teoksissa. Miksi siis päätin tehdä jälleen kirjan esiopetuksesta? Lähtökohta oli, että historia on tutkimuksen alueena päättymätön uusien tulkintojen prosessi. Vaikka aiheesta on kirjoitettu aiemmin, on aihepiiri moninaisuudessaan ase- tettava tarkastelun kohteeksi uudelleen, kun tulee välttämättömäksi kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä. Yhä edelleen puuttuu myös teoksia, joissa historiallisiin lähteisiin perehtyen selvitettäisiin, mitä tapahtui, miten tapahtui ja miksi tapahtui. Nykyisin esiopetuksen tarinoita kirjoitetaan anakronistisesti tä- män ajan päivähoidon, kasvatuksen ja opetuksen, ammattikuntien sekä hallinnonalojen keskinäisten kamppailujen tarpeisiin. Historiaa on kuitenkin tutkittava ja kirjoitettava eteenpäin eikä taaksepäin – ei vääjäämättömästi toteutuneena menneisyytenä, vaan kunkin hetken toimijoiden kannalta avoimena tulevaisuutena, jossa periaatteessa kaikki voi olla mahdollista. Aikalaiset eivät nimittäin tienneet, mitä tulevai- suudessa tulisi tapahtumaan. Tutkimuksellisen asennoitumisen avulla Esiopetuksen polut ja koulutusjärjestelmän muutos – 7 on todennäköisesti mahdollista löytää myös ne ratkaisevat tapahtumat, kriittiset käännekohdat, jotka työnsivät koulutusjärjestelmän muutok- sen niille poluille, joille se aikanaan suuntautui. Millaisia ajatuspolkuja pitkin esiopetuksen käsite tuli suomen kie- len koulutuspoliittiseen sanastoon? Miten sitä sittemmin on käytetty? Selkeä merkki uuden käsitteen kiteytymisestä ja kotiutumisesta jonkin yhteiskunnan tai ammattiryhmän piiriin on sitä vastaavan sanaston ke- hittyminen ja sitä vastaavan termin ottaminen käyttöön. Käytössämme olevan käsitteen historian tutkimus ei ole vain vastaamista kysymykseen, miten ja miksi tämä käsite syntyi. Yhtä tärkeää on kysyä, mitä tällöin on syntynyt ja myös purkaa se, mikä on esiopetuksen kulttuurinen nykymerkitys. Lausun lämpimät kiitokseni Tampereen yliopiston Varhaiskas- vatuksen yksikölle mahdollisuudesta tutkimus- ja kirjoitustyöhön. Suomen tietokirjailijat ry. on tukenut työtäni apurahalla, mistä olen kiitollinen. Ystäviäni Kasvatuksen historian tutkimusverkostossa ja Suomen kasvatustieteellisessä seurassa kiitän monista antoisista kes- kusteluista vuosittaisissa tapaamisissa. Tampereella toukokuussa 2009 Jorma Virtanen 8 – Jorma Virtanen Johdanto Tämän kirjan tarkoituksena on tutustuttaa lukija suomalaisten esiope- tusjärjestelyjen keskeisiin vaiheisiin. Tarkastelun kohteena on toisaalta se, miten esikoulu ja esiopetus tulivat suomen kielen koulutuspoliit- tiseen sanastoon ja miten niitä sittemmin on käytetty, ja toisaalta ne tapahtumat, jotka johtivat esiopetusta koskevan koululainsäädännön syntyyn. Tutkimuksessa haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Milloin, miten ja miksi kysymys kuusivuotiaille tarkoitetusta esi- opetuksesta ajankohtaistui Suomessa? 2) Kuinka kuusivuotiaille tarkoitettu esiopetus tuli institutionaalisek- si osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää? Esiopetuksen muotoutumista tarkasteltaessa on usein painotettu sitä, et- tä ”esiopetuksen aalto” lähti liikkeelle 1960-luvun alussa Yhdysvalloista. Tuolloin suunniteltiin laajat kehittämisohjelmat, joiden tavoitteena oli edistää lapsen kielellistä ja älyllistä kehitystä varhaislapsuuden erilaisissa kasvuympäristöissä. Yhteiskunnallinen kysymys kuusivuotiaiden lasten kasvatuksesta ja opetuksesta nousi voimakkaasti esiin 1960-luvun puo- livälissä myös Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa. Esikoulu ei kuitenkaan ollut 1960-luvulla uusi kysymys Suomessa. Tämän osoittaa Esiopetuksen polut ja koulutusjärjestelmän muutos – 9 perehtyminen esimerkiksi 1940-luvun opettajien ammattilehtien peda- gogisiin kirjoituksiin sekä 1950-luvun komiteamietintöihin. Esikou- lukeskustelu ja esikoulukokeilutoiminta saivat 1960-luvulla kuitenkin uusia virikkeitä, erityisesti peruskoulu-uudistuksen valmistelusta. Muissa Pohjoismaissa päätöksiä kuusivuotiaiden maksuttoman esi- opetuksen järjestämisestä tehtiin 1970-luvulla. Vuonna 1975 Ruotsissa säädetty laki velvoitti kunnat tarjoamaan mahdollisuuden vapaaehtoi- seen esikouluun kaikille kuusivuotiaille. Vuonna 1975 säädetyllä lailla kunnat velvoitettiin Norjassa järjestämään mahdollisuus esikouluun kuusivuotiaille. Vuonna 1980 säädetyllä lailla kunnat velvoitettiin Tans- kassa järjestämään kaikille kuusivuotiaille mahdollisuus esikouluun. Onko meillä Suomessa esikoulua? Kuusivuotiaat lapset ja heidän vanhempansa keskustelevat esikoulusta, mutta lainsäädäntö ei tunne esikoulua, vaan kuusivuotiaiden esiopetuksen. Samoin päivälehdistössä käytetään usein käsitettä esikoulu kirjoitettaessa kuusivuotiaiden esi- opetuksesta. Joissakin kunnissa on myös nimetty esiopetusta antavat yksiköt esikouluiksi. Tässä tutkimuksessa ei pyritä niinkään väittämään kumpaakaan keskustelun tapaa toistaan oikeammaksi, vaan tekemään ymmärrettäväksi se, miten nämä kaksi tapaa ovat tulleet osaksi suo- malaista kasvatus- ja koulutustodellisuutta. Käsitteiden käytöstä käy ilmi se, miten ihmiset ovat käsittäneet käsitteet, tulkinneet ne, mistä taas välittyy heidän suhtautumisen- sa todellisuuteen. Käsitehistoriassa käsitteiden merkitykset ja niiden muutokset nähdäänkin yhteydessä yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tutkimuksen perusolettamuksena on tällöin se, että käsitteet eivät ole pelkästään ”asiahistorian” ilmaisuja tai materiaalisen todellisuuden heijastumia vaan myös historiallisen muutoksen faktoreita. Kieli ym- märretään sosiaalisena ilmiönä ja käsitteet ovat yhtä todellisia kuin ma- teriaaliset olosuhteet. Materiaalisten olosuhteiden tapaan nekin omalla vaikuttavalla, kauaskantoisella ja merkittävällä tavallaan määrittävät ihmisten toimintaa. Käsitteiden merkitykset käyvät usein ilmi vasta tutkittaessa niiden käyttöä. Käsitehistoriasta on kehittynyt myös oma 10 – Jorma Virtanen tutkimussuuntauksensa, joka mentaliteettihistorian tavoin perustuu näkemykseen ajattelun ja toiminnan keskinäisestä yhteydestä. Yhteisenä näkemyksenä on ollut se, että toiminta ja ajattelu eivät suoraviivaisesti määräydy materiaalisista olosuhteista. Käsitteiden käytön rekonstruoin- nin voi katsoa olevan avainasemassa myös ymmärtävään selittämiseen tähtäävässä esiopetusta koskevassa tutkimuksessa. Käsitteiden tutkimus edellyttää kuitenkin käsitteiden ja todellisuuden analyyttistä erottelua. Käsitteiden ja ”asiantilojen” suhdetta voidaan eritellä ainakin neljällä tavalla. Erittelyn tai luokittelun lähtökohtana on tällöin yksinkertainen oletus, että toisaalla ovat asiat ja toisaalla käsitys tästä asiantilasta. En- sinnäkin on mahdollista, että sekä asiantila että käsite pysyvät vakaina tietyn ajan kuluessa. Toiseksi on mahdollista, että molemmat muuttuvat. Kolmas mahdollisuus on, että käsitteet muuttuvat ilman että asiantilat muuttuvat; tällöin sama todellisuus vain käsitteellistetään eri tavoin. Neljänneksi on vihdoin mahdollista, että asiantilat muuttuvat, mutta käsite pysyy ennallaan. Käsitteiden muuttuminen, käsitteiden käyttö- tapojen muuttuminen, asioiden käsittämisen muuttuminen ja asioiden muuttuminen ovat näin likeisessä yhteydessä toisiinsa. Ilmeisesti todella tapahtuneen voi ymmärtää vasta tajutessaan mitä muuta olisi voinut sattua. Käsitettäessä, että todella tapahtunut olisi saattanut jäädä ta- pahtumatta. Toteutuneen mahdollisuuden voi toisin