SATAKUNTA KOTISEUTUTUTKIMUKSIA VII JULKAISUT SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA SATAKUNTA KOTISEUTUTUTKIMUKSIA VII JULKAISSUT SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA RAUMALLA 1929 RAUMAN KIRJATEOLLISUUS OY. SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA 1904-1929 25-VUOTISKATSAUS KIRJOITTANUT MIKKO SAARENHEIMO SISÄLLYS: I. OSAKUNNAN SYNTYHISTORIA s. 1 1. LÄNSISUOMALAISEN OSAKUNNAN JAKAANTUMINEN. Vanha Satak. Osakunta, s. 1. — Länsisuomalaisen Osakunnan kehi­ tys, s. 2. — Jakohanke v. 1894, s. 3. — Jakohanke v. 1901, s. 5. — Jakopäätös v. 1903, s. 8. 2. SATAKUNTALAISEN OSAKUNNAN ALUE. Alkuperäinen alue, s. 10. — Aluejärjestely v. 1906, s. 11. — Rajakysymyksiä Hä­ mäläis-Osakunnan kanssa, s. 13. — Järjestely v. 1922, s. 15. 3. LÄNSISUOMALAISEN OSAKUNNAN OMAISUUDEN JA­ KAMINEN. Talousrahaston jako, s. 16. — Lainarahaston jako, s. 16. — Pippingsköldin rahaston jako, s. 18. — Arkiston jako, s. 18. — Lippu, s. 20. — Päätös, s. 20. II. ALKUTAIPALEELLA. 1904—1910 s. 21 1. VIRALLINEN JÄRJESTÄYTYMINEN. Taipaleelle lähdet­ täessä, s. 21. — Inspehtori, s. 22. — Ensimmäinen kuraattori, s. 26. — Kokoukset ja kokouspaikat, s. 27. — Illanvietot ja juhlat, s. 33. — Vuosijuhla, s. 34. — Säännöt, s. 36. — Uusi asetus, uusi aika, s. 38. — Osakunnan sääntöjen uusiminen, s. 41. — Lainarahaston säännöt, s. 42. — Lippu, s. 43. 2. MYRSKYÄ JA KIIHKOA. Politiikan pyörteissä, s. 47. — Osakunta ajan aallokossa, s. 49. — Suurlakko, s. 52. — Puolueolot osakunnassa, s. 55. — Selvemmille vesille, s. 59. 3. KURAATTOREITA. Kuraattori H. A. Ojansuu, s. 60. — Kuraattori Hannes Ryömä, s. 62. — Kuraattori V. I. Suvanto, s. 63. — Kuraattori Lauri Järvinen, s. 64. — Kuraattori Niilo Ikola, s.64. 4. KANSANVALISTUSHARRASTUKSET. Kevättoiveita, s. 65. — Kiertävät kirjastot, s. 65. — Lukutuvat, s. 66. — Kansanva­ listuskartta, s. 67. — Länsi-Suomen kansanopisto, s. 68. — Pohjois- Satakunnan kansanopisto, s. 70. 5. KOTISEUTUTUTKIMUS. Yleistä harrastusta, s. 77. — „Satakunta I", s. 79. 6. KYNÄN JA SANAN TAIDETTA VAALIMASSA. „Lalli" s. 82. — Lukupiiri, s. 85. — Lausuntapiiri, s. 88. 7. URHEILU. Laimeata harrastusta, s. 90. III UUSILLA URILLA. 1910—1914 s. 93 1. VIRALLISET PUITTEET. Ajankäänne, s. 93. — Uusi huo­ neisto, s. 94. — Kokoukset, illanvietot ja iltamat, s. 104. — Inspeh­ tori, s. 105. — Kuraattori Väinö Horelli, s. 106. — Kuraattori Arvo Inkilä, s. 107. — Kuraattori Niilo Lehmuskoski, s. 108. 2. OSAKUNTAINVÄLISTÄ TOIMINTAA. Välitystoimisto, s. 108. — Tutkimus ylioppilaiden yksityistaloudesta, s. 110. — „Yliop­ pilaslehti", s. 115. 3. PARANTOLAHANKE. Syntysanat, s. 116. Parantolaretkeilyt, s. 122. — Parantola-arpajaiset, s. 124. — Parantolakokous, s. 128. — Parantolan paikka, s. 131.— Osakunnalta osakeyhtiölle, s. 131. 4. KOTISEUTUHARRASTUKSIA. Kansanvalistus, s. 132. — Kansanopistot s. 134. — „Satakunta II", s. 137. — „Satakunta III", s. 137. — Maakuntalaulu, s. 138. 5. ESTEETTISIÄ HARRASTUKSIA. Lukupiiri, s. 139. — Lausuntapiiri, s. 140. — Oppikoulujen lausuntaharrastukset, s. 143. — Kynäpiiri, s, 143. — Teatteriharrastuksia, s. 144. 6. URHEILU. Kunnian kukkuloilla, s. 146. — Voimistelu, s. 149. — Maakunnan oppikoulujen urheilukilpailut, s. 150. — Ret­ keilyt, s. 150. IV. ASEITTEN KALSKEESSA. 1914—1919 s. 152 1. KIRISTYVÄ TILANNE. Maailmansota, s. 152. — Pulat, s. 152. — Opintomaksu, s. 154. — Satakuntalaiset ajan ahdingossa, s. 156. 2. VIRALLISESSA VALOSSA. Inspehtori, s. 158. — Kuraattori V. E. Tiiri, s. 163. — Kuraattori Kalle Huhtala, s. 164. — Kuraat­ tori Toivo Viherheimo, s. 164. — Taloudenhoitaja, s. 165. — Kokouk­ set ja jäsenet, s. 165. — Osakuntamaksu, s. 167. — Stipendirahasto, s. 169. — Osakuntaneuvosto, s. 171. 3. KOTISEUTUHARRASTUKSIA. Tienhaarassa, s. 173. — Kiertävät kirjastot, s. 174. — Kotiseutututkimuspäivät, s. 176. — „Satakunta IV", s. 178. — Muu kotiseutututkimus, s. 179. — Kan­ sanopistot, s. 182. — Parantolahanke, s. 183. 4. VALLANKUMOUS JA ITSENÄISYYSTAISTELU. Jääkä­ riliike, s. 184. — Vallankumous, s. 185. — Vallankumouskevään vuo­ sijuhla, s. 189. — Itsenäisyysajatus, s, 191. — Kansanedustajien il­ lanvietto, s. 194. — Vastakohtia, s. 195. — Poliittinen sekasorto, s. 1,97. __ Vapaussota, s. 198. — Valkoisten voitto, s. 200. — Suhde sotilaihin, s. 201. — Vainajien muisto, s. 205. 5. KIRJALLISUUDEN JA TAITEEN PARISSA. Lukupiiri, s. 206. — Juttupiiri, s. 209. — Lausuntaharrastukset, s. 211. — „Äes­ täjä", s. 213. 6. URHEILUHARRASTUKSET. Voittojen jatkuminen, s. 216. — Naisten urheilu, s. 218. — Urheilun lamaantuminen, s. 219. V. UUSIN AIKA. 1919—1929 ... ............. .s. 220 1. OMISSA OLOISSA. Jäsenet, s. 220, — Osakunnan talous, s. 221. — Laina- ja stipendirahastot, s. 224. — Muut rahastot, s. 229. — Huoneisto, s. 230. — Kokoukset, illanvietot ja juhlat, s. 237. — Vuosijuhla 1924, s. 241. 2. AJANKOHDAN YLIOPPILASPOLITIIKKA. Yleisiä piir­ teitä, s. 244. — Kielikysymys, s. 244. — Kansallisuuskysymys, s. 246. — Satakuntalaiset ja ylioppilaspolitiikka, s. 246. 3. OSAKUNNAN JOHTO. Inspehtori, s. 249. — Kuraattori Arvo Paloheimo, s. 253. — Kuraattori Ensio Kytömaa, s. 254. — Kuraattori Juho Im. Aalto, s. 254. — Kuraattori Hanne Potila, s. 255. — Sihteerit, s. 257. — Historioitsijat, s. 258. — Musikaalinen johto, s. 261. 4. MAAKUNTAHARRASTUKSET. Yleistä, s. 261. — Sata­ kunta V ja VI", s. 262. — Kansanopistot, s. 265. — Satakunnan Parantola, s. 266. — Huoltokoti, s. 273. — S 2:n muisto, s. 275. 5. KAUNOHARRASTUKSET. „Lalli", s. 276. — Lukupiiri, s. 277. — Lausuntaharrastukset, s. 281. 6. FYYSILLINEN KULTTUURI. Urheilu, s. 282. — Voimis­ telu, s. 285. — Uinti, s. 286. 7. KOLMILIITTO. Satakunnan Kilta, s. 286. — Karhuliitto, s. 289. LOPPUSANAT s. 293 LIITTEITÄ s, 295 Liite I. Satakuntalaisen Osakunnan sihteerit, s. 295. — Satakun­ talaisen Osakunnan historioitsijat, s. 295. Liite II. Satakuntalaisen Osakunnan vuosijuhlaesitelmät, s. 296. Liite III. Satakuntalaisessa Osakunnassa pidetyt esitelmät ja esitykset, s. 299. Liite IV. Satakuntalaisen Osakunnan jäsenet tiedekunnittain, s. 306. I. OSAKUNNAN SYNTYHISTORIA. 1. LÄNSISUOMALAISEN OSAKUNNAN JAKAANTUMINEN. Satakuntalainen ylioppilasosakunta eli kansakunta, jota Vanha nimitystä meillä käytettiin osakunnista vuoteen 1829 saakka, Satak. Osa­ kunta. esiintyy aikakirjoissa jo 1600-luvun puolivälistä alkaen. Sata­ kunta vanhimman viljelyksemme rintamaana lähetti vastape­ rustettuun Turun yliopistoon siksi paljon opiskelijoita, että heistä muodostettiin oma kansakunta. Suuri ei tämä kansa­ kunta liene koskaan ollut, ja yliopiston tultua siirretyksi Hel­ sinkiin satakuntalaisen opiskelevan nuorison vähäisestä luku­ määrästä osaksi johtuen sen toiminta lamaantui siinä määrin, että vanha Satakuntalainen Osakunta vuonna 1846 yhdessä Bo­ realisen ja Turkulaisen Osakunnan kanssa pyysi yliopiston konsistoria liittämään nämä kolme osakuntaa yhdeksi. Pyyn­ töön suostuttiin, ja täten muodostui kolmiliitosta Länsisuoma­ lainen Osakunta, josta lähes 60 vuotta sittemmin erosi uusi Satakuntalainen Osakunta. Tällöin oli vielä elossa kaksi vanhan Satakuntalaisen Osa­ kunnan jäsentä, nimittäin tuomiorovasti Gustaf Dahlberg ja kunnallisneuvos Agathon Meurman, joka jälkimmäinen läsnä­ olollaan kunnioitti uudestisyntyneen Satakuntalaisen Osakun­ nan vuosijuhlaa 1905. Molempien heidän haudoillaan osakunta osoitti viimeistä kunnioitusta. Kun Meurman oli eläessään lau­ sunut toivomuksen, ettei hänen haudalleen laskettaisi seppe­ leitä, pani Satakuntalainen Osakunta yhdessä Hämäläis- 2 Osakunnan kanssa alulle yleisen keräyksen hänen muis­ tonsa säilyttämiseksi, jossa tarkoituksessa kertyneet varat jätettiin Suomalaiselle Tiedeakatemialle. Samoin mai­ nittakoon, että osakunta järjesti muistotilaisuuden lokakuun 31 p:nä 1911, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta vanhan Satakun­ talaisen Osakunnan mainehikkaan jäsenen J. Ph. Palménin syn­ tymästä, ja omisti hänen muistolleen toisen kotiseutututkimus- julkaisunsa, johon prof. E. G. Palmén kirjoitti isänsä elämä­ kerran. Myös herätettiin v. 1915 osakunnassa kysymys van­ han Satakuntalaisen Osakunnan jäseniä käsittävän elämäker­ raston julkaisemisesta, joka aloite ei kuitenkaan ole johtanut tulokseen. Länsisuo­ Länsisuomalaiseen Osakuntaan, johon siis vanha Satakun­ malaisen talainen Osakunta sulautui, kuului perustettaessa 86 jäsentä, ja Osakunnan kehitys. tämän vanhimpia kulttuuriseutujamme edustavan osakunnan kehitys tapahtui alussa hitaasti. Vuosisadan puolivälissä meillä vallinnut yleinen valtiollinen ja taloudellinen tilanne ei ollut suotuisa korkeamman sivistyksen ja sitä levittävän opinahjon kehitykselle. Vasta kun vuosisadan jälkipuoliskolla valtiopäi­ vät pääsivät säännöllisesti kokoontumaan ja meillä syvejä rivejä myöten herättiin kansakuntana valvomaan aineellisia ja henki­ siä elinehtojamme, alkoi sivistyselämä maassamme elpyä ja korkeamman opin tarve samalla levitä entistä laajempiin ker­ roksiin. Suomalaisuuden herätyksellä oli tässä suhteessa mah­ tava vaikutus. Suomenkielisiä oppilaitoksia perustettiin eri ta­ hoille maatamme, ja suomalaisten ylioppilaiden lukumäärä kas­ voi vuosi vuodelta, Ylioppilaskunnassa alkoi vuosisadan lopulla päästä vallitsevaksi suomalainen enemmistö, joka kielellisten ja kansallisten uudistusvaatimusten lisäksi edusti samalla en­ tistä demokraattisempaa katsantokantaa yleensä. Jos kieliryhmien taistelu hegemoniasta, kuten ajan lempi- sana kuului, oli ankaraa ylioppilaskunnan kokouksissa, oli se 3 sitäkin katkerampaa vallankin kaksikielisissä osakunnissa, ku­ ten juuri Länsisuomalaisessa Osakunnassa. Tässäkin osakun­ nassa suomalainen ylioppilasaines vähitellen kasvoi tasavoimai­ seksi ja vuosisadan lopulla muodosti jo niukan enemmistön. ,,Porilaiset beaanit", jotka lienevät olleet