85 Sten-Erik Tammemäe Suomen ja Viron tieteellisen yhteistyön muodot maailmansotien välisenä aikana Naapurimaat Suomi ja Viro ovat toisilleen luontaisia yhteistyökumppaneita. Yhtä- läisyydet ja samankaltaisuudet luonnossa, kielessä ja kulttuurissa ovat niin vahvoja, että kontaktien etsiminen, löytäminen ja ylläpitäminen on verrattain helppoa, samoin kuin tietojen ja kokemuksien välittäminen. Samalla on vuosisatojen saatossa kehit- tynyt huomattavia eroja, jotka tarjoavat oivan keinon sekä verrata samanlaisten asi- oiden kehitystä erilaisissa oloissa että hakea läheltä vertailu- ja tutkimusaineistoa. Viime vuosikymmenien aikana on runsaasti tutkittu maiden kulttuurista, poliittista, sotilaallista, taloudellista ja tieteellistä yhteistyötä, mutta varsinkin viimeksi maini- tussa riittää vielä tutkittavaa. Tämän artikkelin tarkoitus on valaista tärkeimpiä Suomen ja Viron tieteellisen yhteistyön muotoja maailmansotien välisenä aikana. Ensinnäkin se pyrkii osoitta- maan, mitkä nämä yhteistyön muodot olivat, mutta se myös yrittää vastata kysy- mykseen siitä, onko tässä yhteistyössä havaittavissa jonkinlaista suuntautumista, eli oliko toinen osapuolista enemmän vastaanottajan roolissa ja toinen antajan roolissa. Artikkeli pohjautuu kirjoittajan käynnissä olevaan väitöskirjaprojektiin Suomen ja Viron tieteen yhtäläisyyksistä, eroista ja yhteyksistä tarkasteltavana aikakautena. Se- kä tässä artikkelissa että väitöskirjassa tarkastelun alla ovat ennen kaikkea suoma- laisten ja virolaisten tieteenharjoittajien ja seurojen yhteydet, mutta sen ulkopuolelle on jätetty vahvasti suomenruotsalaiset ja baltiansaksalaiset sekä heidän tieteelliset seuransa, sillä ne olivat enemmän Ruotsiin ja Saksaan suuntautuneita ja osallistuivat Suomen ja Viron väliseen tieteelliseen yhteistyöhön suomalaisiin ja virolaisiin ver- rattuna huomattavasti vähemmän. Sekä tämän artikkelin että väitöskirjaprojektin tärkeimpänä lähdeaineistona on käytetty Tarton yliopiston ja Tallinnan teknillisen yliopiston arkistoja, suomalaisten ja virolaisten tieteellisten seurojen arkistoja sekä molempien maiden tieteilijöiden henkilöarkistoja. Kyseisten arkistojen materiaaleista ovat tutkimuksen näkökulmasta oleellisimpia yliopistojen hallitusten ja neuvostojen, tieteellisten seurojen johtokun- tien ja seurojen yleisten kokousten pöytäkirjat, yliopistojen opettajien ja laitosten ja tieteellisten seurojen toimintakertomukset sekä kirjeenvaihto eri tieteellisten laitos- ten, seurojen ja tieteilijöiden välillä. Painettujen lähteiden valtaosan muodostavat muun muassa Helsingin yliopiston toimintakertomukset ja ylioppilasluettelot, tie- teellisten seurojen julkaistut pöytäkirjat ja toimintakertomukset sekä Suomessa ja Vi- 86 Sten-Erik Tammemäe rossa julkaistut säädökset. Niiden avulla on ollut mahdollista vahvistaa arkistomate- riaaleista löytyneitä tietoja ja täydentää mahdollisia arkistoaineiston puutteellisuuden jättämiä tyhjiä kohtia. Tietyin osin on painettuina lähteinä käytetty myös Suomen ja Viron sanomalehtiartikkeleja. Oman lähdekategoriansa muodostavat aikalaisten tie- teilijöiden kirjoittamat artikkelit ja tutkimustyöt. Osaa niistä, esimerkiksi muistelmia ja matkakertomuksia, on käytetty painettuina lähteinä, kun taas tieteilijöiden varsi- naisia tieteellisiä töitä on käytetty tutkimuskirjallisuutena. Tutkimustyössä on lähdeaineiston lisäksi käytetty lukuisia aiempaan tutkimus- kirjallisuuteen kuuluvia töitä. Tarton yliopiston suomalaisten professorien työtä ja toimintaa ovat tutkineet muiden muassa Timo Rui, Raimo Pohjola, Allan Tiitta, Ott Kurs, Ilmar Talve, Paul Alvre ja Timo Salminen, kun taas yleisemmän katsauksen Tarton yliopiston ja Suomen yhteyksiin ovat antaneet esimerkiksi Toivo Kuldsepp ja Tõnu Seilenthal.1 Suomen ja Viron tieteellisten seurojen yhteistyötä on käsitelty esi- merkiksi Kai Häggmanin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran historiateoksessa, Petri Karosen toimittamassa Suomen Historiallisen Seuran historiassa ja Jaakko Ignatiuk- sen kaksiosaisessa kirjassa Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin historiasta.2 Nii- den lisäksi aiheesta löytyy myös lyhyempiä tutkimuksia, esimerkiksi Jüri Kivimäen ja Tiit Rosenbergin artikkeli Akadeemiline Ajaloo Seltsin (Akateeminen Historiaseu- ra) toiminnasta ja Ülle Tarkiaisen artikkeli Suomen Metsätieteellisen Seuran kontak- 1 Timo Rui, ”Suomen silta tieteen kulkuväylänä. Tiedonsiirrot virolaisten kansallisten tieteiden rakentajana”. Suomi ja Viro – yhdessä ja erikseen. Toim. Kari Immonen & Tapio Onnela. Turun yliopisto, Turku 1998, 116–138; Timo Rui, Ulkomaiset tiedemiehet Tarton yliopistossa ja viro- laisten opintomatkat ulkomaille 1919–1940. Joensuun yliopisto, Joensuu 2001; Raimo Pohjola, ”Arno Rafael Cederberg ja Eesti arhiivinduse sünd”. Kultuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944. Toim. Sirje Olesk. Eesti Kirjandusmuuseum, Tartu 2005, 373–401; Allan Tiitta, Sinisten maisemien mies. J. G. Granön tutkijantie 1882–1956. Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2011; Ott Kurs, ”Johannes Gabriel Granö Eestis”. Kul- tuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944. Toim. Sirje Olesk. Eesti Kirjandusmuuseum, Tartu 2005, 403–421; Ilmar Talve, ”Ilmari Manninen in Finland and Estonia”. Pioneers. The History of Finnish Ethnology. Toim. Matti Räsänen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1992, 50–76; Paul Alvre, ”Lauri Kettunen eesti ja sugulaskeelte uurijana”. 200 aastat eesti keele ülikooliõpet. 1803 eesti ja soome keele lektoraat Tartu Ülikoolis. Juubelikogumik. Toim. Valve-Liivi Kingisepp & Mati Erelt. Tartu Ülikool, Tartu 2003, 127–138; Timo Salminen, Kollegat, ystävät ja kiistakumppanit. Suomalaisten arkeologien kansainväliset yhteydet 1870–1950. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki 2014; Toivo Kuldsepp & Tõnu Seilenthal, Tarton yliopisto ja Suomi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1982. 2 Kai Häggman, Sanojen talossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2012. Tiede ja yhteiskunta. Suomen Historiallinen Seura ja historiantutkimus 1800-luvulta 2010-luvulle. Toim. Petri Karonen. Suomalaisen Kir- jallisuuden Seura, Helsinki 2019; Jaakko Ignatius, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 1881- 2006. I-II. Duodecim, Helsinki 2012. Suomen ja Viron tieteellisen yhteistyön muodot... 87 teista Viroon ennen toista maailmansotaa.3 Suomen ja Viron tieteilijöiden kontakteja ja yhteistyötä ovat tutkineet muiden muassa Timo Salminen, Tiit Rosenberg, Kai Laitinen, Henni Ilomäki, Erich Kukk ja Antti Pekkarinen.4 Sekä tämän artikkelin että varsinkin siihen liittyvän väitöskirjatutkimuksen tar- koituksena on antaa arkistoaineistoihin ja aikaisempiin tutkimuksiin nojautuen mah- dollisimman monipuolinen kuva Suomen ja Viron tieteellisestä yhteistyöstä. Mis- sä aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet tietyn tieteenalan, järjestön, laitoksen tai tieteilijöiden kansainvälisiin suhteisiin ja yhteyskohtiin tai ovat vain maininneet niitä, pyrkii tämä tutkimus yhdistämään mahdollisimman suuren valikoiman aikai- sempia tutkimuksia ja monipuolista lähdeaineistoa ja esittämään niiden perusteella vertailevan analyysin yhteistyöstä eri tieteenaloilla, eri tiedeyhteisöjen ja tieteilijöi- den välillä. Tällä tavalla voidaan esimerkiksi hahmottaa Suomen ja Viron tieteellis- ten yhteyksien määrän dynamiikkaa ja selvittää, millä tieteenaloilla oli yhteistyötä enemmän, millä taas vähemmän. Se myös antaa osviittoja mahdollisille jatkotutki- muksille, joista voi yhtenä vaihtoehtona nostaa esiin Viron maailmansotien välisen ajan tieteellisten yhteistyösuuntien vertailevan analyysin. Suomalaisten ja virolaisten tutkijoiden yhteistyö sai heimoromantiikan siivittä- mänä alkusysäyksen jo 1800-luvulla. Moni merkittävä suomalainen tutkija, heidän joukossaan Elias Lönnrot, August Ahlqvist ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen matkusti 1800-luvun keskivaiheilla kieli- ja kansatieteellisissä merkeissä Virossa ja loi sa- malla yhteyksiä ajan johtaviin virolaisiin tutkijoihin ja kansallisen liikkeen aktii- veihin – Friedrich Robert Faehlmanniin, Friedrich Reinhold Kreutzwaldiin, Eduard Ahrensiin, Johann Voldemar Jannseniin ja Helsingin yliopistossa tohtoriksi väitel- leeseen Jakob Hurtiin.5 Vuosisadan jälkipuoliskolla alkoi uuden tutkijasukupolven henkilökohtaisiin yhteyksiin perustuva kahden maan tieteenharjoittajien tiiviimpi yhteydenpito ja aktiivisempi toisen maan kielen ja kulttuurin tutkiminen. Virolaisista merkittävimpiä kansatieteen tutkijoita olivat Matthias Johann Eisen ja Helsingin yli- 3 Jüri Kivimäe & Tiit Rosenberg, ”Akadeemilise Ajaloo Seltsi tegevusest (1920 – 1941)”. Tartu Ülikooli ajaloo küsimusi XVI. Tartu Ülikooli teaduslikud sidemed. Vast. toim. Karl Siilivask. Tartu Riiklik Ülikool, Tartu 1985, 134–143; Ülle Tarkiainen, ”Soome Metsateadusliku Seltsi sidemetest Eesti metsateadlastega enne Teist maailmasõda”. Tuna, nro 1, 2002, 156–157. 4 Salminen 2014; Tiit Rosenberg, ”Eesti ja Soome ajaloolaste sidemetest enne 1940. aastat”. Kul- tuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944. Toim. Sirje Olesk. Eesti Kirjandusmuuseum, Tartu 2005, 111–132; Kai Laitinen, ”Soome ja Eesti kirjan- duskontaktidest 1920.–1930. aastatel”. Kultuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944. Toim. Sirje Olesk. Eesti Kirjandusmuuseum, Tartu 2005, 53–70; Henni Ilomäki, ”Eesti ja Soome rahvaluulealased teaduskontaktid kahe maailmasõja vahel”. Kul- tuurisild üle Soome lahe. Eesti-Soome akadeemilised ja kultuurisuhted 1918–1944. Toim. Sirje Olesk. Eesti Kirjandusmuuseum,