Papin pojasta suurteollisuusmieheksi Alfred Kihlman ja nousevan keskiluokan sosiaaliset verkostot 1800-luvun Suomessa Suomen ja Pohjoismaiden historian lisensiaatintutkimus Pekka Hirvonen Tammikuu 2003 URN:NBN:fi-fe20031192 Alfred Kihlman 1825–1904 Eero Järnefeltin maalaus vuodelta 1893 SISÄLLYS I. JOHDANTO ................................................................................................................................ 1 1. Tutkimuskohde..................................................................................................................... 1 2. Sosiaaliset verkostot ja sosiaalinen pääoma näkökulmana menneisyyteen ......................... 4 Sosiaalinen verkosto: metafora, metodi vai teoria? ......................................................... 4 Sosiaalinen pääoma.......................................................................................................... 7 3. Aiempi tutkimus................................................................................................................. 10 4. Kysymyksenasettelu ja työn rakenne................................................................................. 15 5. Lähteet................................................................................................................................ 16 II. PAPPI ....................................................................................................................................... 19 1. ”Toivoisin olevani oikea pietisti”: Alfred Kihlmanin liittyminen herännäisyyteen .......... 19 2. ”Joka haluaa olla maailman ystävä, on Jumalan vihollinen”: Herännäisyyden ideologia. 31 3. Herännäisyys verkostona ................................................................................................... 39 Avioliitot.......................................................................................................................... 40 Seurayhteys ja vierailuperinne ....................................................................................... 49 Postilaitos verkoston välittäjänä: kirjeyhteys................................................................. 55 Verkoston hyödyt............................................................................................................. 57 4. Heränneet ja sosiaalinen pääoma ....................................................................................... 61 5. Verkosto hajoaa.................................................................................................................. 64 6. Beckiläisyys ....................................................................................................................... 78 7. Herännäisyys yhteiskunnallisena protestiliikkeenä ........................................................... 81 III. LIIKEMIES............................................................................................................................. 86 1. Papista opettajaksi.............................................................................................................. 86 2. Järki vai tunteet? Toinen avioliitto..................................................................................... 90 3. Ensiaskeleet liikemiesuralla: Itä-Suomen sahat, luujauhomylly ja Vaasan Puuvillatehdas ................................................. 92 4. Pohjanmaalta Etelä-Suomeen .......................................................................................... 104 5. Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus 1860-luvun alkupuolella.................................... 109 6. Uppoavan laivan ruorissa................................................................................................. 115 7. Hioketehdasta perustamassa ............................................................................................ 124 8. Liikemiesverkoston toimintalogiikka .............................................................................. 128 ”Sub Secreto”: Verkosto sisäpiiritiedon lähteenä........................................................ 129 Palvelukset ja suositukset ............................................................................................. 133 Setiä ja veljiä: Luottamuksen ja vastavuoroisuuden retoriikka kirjeenvaihdossa........ 139 9. Liikemiehen eetos ............................................................................................................ 142 10. Yhteenvetoa: Liikemiesverkostot ja niiden toiminta 1850–1860 -luvulla..................... 145 IV. SIVISTYNEISTÖ, VERKOSTOT JA YHTEISKUNNAN MUUTOS ............................... 149 LYHENTEET ............................................................................................................................. 154 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS................................................................................................. 155 LIITTEET ................................................................................................................................... 162 1 I. JOHDANTO 1. Tutkimuskohde Alfred Kihlmanissa oli jotakin alkuvoimaista, jopa siinä määrässä, että sen luulisi riittäneen suurmiehelle. Hänelle ei kuitenkaan sallittu semmoista tehtävää, jonka suorittajana hän olisi suurmieheksi kohonnut. Aikansa merkkimiehiä hän kummin- kin oli.1 Tällaisiin pohdintoihin päättää Eliel Aspelin-Haapkylä lähes 900-sivuisen elämäkertansa Alfred Kihlmanista (1825–1904), pohjalaissyntyisestä papista, joka papinviran hoitamisen lisäksi ehti toimia maan merkittävimmän eliittikoulun rehtorina, valtiopäiväedustajana ja keskeisenä vaikut- tajana useammassakin suomalaisessa suuryrityksessä. Vaikka Kihlman ei kohonnut suurmieheksi sanan varsinaisessa merkityksessä, hänestä on kir- joitettu hämmästyttävän paljon useissa eri yhteyksissä. Näistä maininnoista piirtyvä kuva Alfred Kihlmanista on varsin kaksijakoinen. Kirkkohistoriassa hänet muistetaan yhtenä eteläpohjalaisen pappisherätyksen hahmoista 1840-luvulla sekä beckiläisen raamatullisen teologian maahantuoja- na 1850-luvun alussa. Yritys- ja taloushistoriassa Kihlman taas tunnetaan 1860-luvulla konkurs- sikypsän Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden (myöh. Tampella) pelastajana ja yhtenä Kan- sallis-Osake-Pankin perustajista.2 Molemmissa tapauksissa hänen muu toimintansa pelkistyy tavallisesti muutamaan hajanaiseen viittaukseen. Nykyajan näkökulmasta katsottuna Kihlmanin kaksoisrooli saattaakin tuntua erikoiselta ja vaikeasti ymmärrettävältä; miten ylipäätään oli mah- dollista, että pappi saattoi toimia liikemiehenä? Alfred Kihlman eli aikana, jona monet muutosvoimat muokkasivat suomalaista yhteiskuntaa. Vaikka Suomi säilyi vielä pitkään leimallisesti maatalousvaltaisena maana, ensimmäiset varsi- naiset suuryritykset saivat alkunsa pian vuosisadan puolivälin jälkeen. Myös talouspolitiikka muuttui liberaalimpaan suuntaan, ja pankkilaitos alkoi vähitellen kehittyä. Talouselämän vilkas- tumisen myötä syntyi paitsi työväenluokka, myös yritysten johtajien ja suuromistajien muodos- tama uusi teollinen valtaeliitti. Tämä ryhmä rekrytoitui osin vanhasta aatelistosta, mutta myös suuressa määrin keskiluokkaan lukeutuvista ryhmistä, kauppiaista, apteekkareista jne. 1 Aspelin-Haapkylä 1918, s. 445. 2 Esim. Murtorinne 1986, s. 139; Blomstedt 1989, s. 70; Kuisma 1993, s. 239. 2 Valtiopäivien muututtua säännöllisiksi 1860-luvulla säädyt pääsivät jälleen vaikuttamaan poliitti- seen päätöksentekoon, joka oli vuosikymmeniä ollut aatelin ja juristien hallitseman virkamies- byrokratian käsissä. Tämä mahdollisti sen, että keskiryhmät kävivät vuosisadan loppupuolella taisteluun poliittisesta vallasta asettumalla talonpoikaisen kansan oikeuksien puolesta puhuvan fennomaaniliikkeen johtoon. Kirkon sisällä tapahtui jo vuosisadan puolivälissä siirtymä herätys- liikkeitä vieroksuvasta puhdasoppisuudesta kohti vapaampaa suhtautumistapaa. Muutokset avasivat etenkin keskiluokan eteenpäin pyrkiville jäsenille uusia mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun ja murensivat siten vanhojen eliittiryhmien asemaa. Jotkut yksilöt tekivät oikeita asioita oikeaan aikaan ja onnistuivat siten kohottamaan omaa ja perheensä sosiaalista statusta. Alfred Kihlman oli yksi heistä. Hän aloitti virkauransa isänsä apulaispappina Pohjan- maan maaseudulla ja kuoli rikkaana teollisuusmiehenä ja arvostettuna valtiopäiväedustajana itse rakennuttamassaan kivitalossa Helsingin Korkeavuorenkadulla. Hänen elinaikanaan Kihlmanien suku koki merkittävän sosiaalisen nousun, jonka turvin seuraavat sukupolvet saattoivat ponnistaa suomalaisen yhteiskunnan huipulle. Alfred Kihlmanin vanhimmasta pojasta A. Oswald Kihl- manista (myöh. Kairamo) tuli kasvitieteen professori, senaattori ja yritysjohtaja. Veli Lorenzo puolestaan toimi korkeimman oikeuden jäsenenä ja diplomaattina. Myöhemmät sukupolvet ovat tuottaneet mm. yritysjohtajia ja kulttuurieliitin jäseniä Nokian edesmenneestä pääjohtajasta Kari Kairamosta aina kirjailija Christer Kihlmaniin. Alfred Kihlman syntyi vaasalaiseen pappisperheeseen vuonna 1825.3 Suvun juuret suomalaisessa sivistyneistössä olivat vielä tuossa vaiheessa lyhyet, sillä Kihlmanin isoisä oli Taalainmaalta 1700-luvun lopulla Pohjanmaalle siirtynyt naulaseppä. Alfred Kihlmanin isä Anders Gustaf oli onnistunut vain kovalla työllä ponnistamaan pappisuralle äärimmäisestä köyhyydestä. Alfred seurasi isänsä jalanjälkiä ja lähti opiskelemaan teologiaa. Jo lukioaikanaan Turussa hän tempau- tui mukaan herännäisyyteen, joka 1840-luvun alussa keräsi paljon kannattajia koululaisnuorison joukossa. Valmistuttuaan papiksi vuonna 1846 hän palasi takaisin Etelä-Pohjanmaalle, missä hän toimi