Tappajan muotokuva Heikki Kaljunen ja muutama muu Tapio Kangasniemi Ay Charis ja Eleos - 1 - - 2 - Tappajan muotokuva Heikki Kaljunen ja muutama muu Tapio Kangasniemi Ay Charis ja Eleos 2014 - 3 - © Tapio Kangasniemi ja Ay Charis ja Eleos Kirja on julkaistu PDF-julkaisuna internetissä 2014. Kannen kuva ja kansi: Tapio Kangasniemi ISBN 978-952-67891-1-8 - 4 - Se, mikä on ihmiselle helpointa, on vaikeinta. ihmisen on helpointa osoittaa toista ja tuomita hänet. Kuitenkaan ihminen ei koskaan osaa tuomita absoluuttisesti oikein. - 5 - KA, VSA, 845 (Valkoisen Suomen julistuksia) - 6 - Sisältö Esipuhe 9 Johdanto 10 Mikä on myytti? 12 Émile Durkheimin käsitys myyteistä 12 Freud, Engels ja Durkheim 15 Kielipelit ja uskonnollismytologinen rituaalipuhe 19 Frankfurtin teoria tahdosta ja psykodiagnostiikka 21 Kuka on sankari? 28 Suomalaisuuden ja bolsevismin mytologiat 31 Heikki Kaljusen sukujuuret ja perhetausta 41 Heikin perhe 42 Kaljusen perhe ja kuolemat 45 Lapsuuden asuinpaikka 47 Kouluaika Sortavalassa 51 Työura Sortavalassa 55 Harrastustoiminta Sortavalassa 61 Nuorisoseuratoiminta 63 Urheilutoiminta 68 Kävikö Kaljunen Saksassa? 73 Pietarissa töissä vai rangaistusvankina 80 Heikki Kaljusen aatteellinen tausta 92 Kotitausta 92 Rajavahti 94 Seminaarin aatemaailma 97 Bolsevikkitartunta Pietarista 102 Ihmispeto vai tehokas vallankumoussoturi 109 Kaljusen suorittamat surmat 116 Impulsiivinen johtaja 130 Kaljunen ja vangit 141 Kaljusen kehonkuva 156 Kaljunen ja naiset 162 Epärehellinen mies 166 Heikki Kaljusen elämästä vuoden 1918 jälkeen 171 Kaljuseen liittyvän tiedon arviointia 176 Heikki Kaljuseen liittyvä kirjallisuus ja tutkimukset 176 Muistitiedon luotettavuus 185 Miksi Kaljunen ampui? 187 Oliko Kaljunen halukas addikti? 193 Oliko Kaljunen narsisti ja psykopaatti? 195 Omavaltainen kiihkomieli 200 Oliko Kaljunen sankari? 210 - 7 - Sankareita ja antisankareita 213 Hans Kalm, sankarillinen piru vai pirullinen sankari 214 Georg Elfvengren, kiihkomielinen tsaarin sotilas 219 Mikko Uotinen, kiihkomieli hänkin 222 Punaiset kostajat 225 Kalle Haukijärvi, valkoinen kostaja 228 Oliko Suomen sisällissodassa pakko-oireisia tappajia? 229 Oliko Sulo Nykänen poikkeustapaus? 233 Tavallinen valkoinen sankari 236 Valkoinen teinisankari 245 Lopuksi 255 Lähteet ja kirjallisuus 263 Liitteet 272 Liite 1: Heikki Kaljusen kouluarvostelu 1902 – 1905 272 Liite 2: Heikki Kaljusen suorittamat surmat ja teloitukset 273 Liite 3: Lyhyt selvitys Heikki Kaljusen vaiheista Suomen sisällissodan jälkeen 278 Liite 4: Junien viikkoraportit junista, joita punakaarti on käyttänyt Terijoella 281 Liite 5. Terijoen seudun ja Dubrovkan punakaartien henkilöluetteloita 284 - 8 - Esipuhe Alun perin oli tarkoitus julkaista tässä PDF:nä oleva kirja paperiversiona. Kus- tantajien pitkät käsittelyajat yhdistettynä odotettavissa olevaan lopputulokseen saivat minut tekemään käsillä olevan ratkaisun. Käsikirjoituksen on lukenut kaksi tutkijatohtoria, toinen historiatieteen alalta ja toinen uskontotieteen alalta. Heidän kommenttejaan olen pyrkinyt ottamaan huomioon mahdollisimman paljon. Heille olen kiitollinen annetuista neuvoista. Tässä oleva teksti eroaa monin paikoin alkuperäisestä tekstistä. Tämä on kol- mas käsikirjoitusversio. Pojalleni Tuomakselle olen kiitollinen, että hän auttoi kirjan saattamisessa in- ternetiin. Pirkkalassa 24.11.2014 Tapio Kangasniemi - 9 - Johdanto Käsillä oleva tutkimus on saanut alkunsa siitä, kun aikanaan tutkin äitini isän vaiheita 1918 Kämärällä ja Viipurin seudulla. Tuolloin sain käsiini arkistoissa joitakin Heikki Kaljuseen liittyviä dokumentteja. Myös kirjallisuudesta sain lukea Kaljusesta ja hänen teoistaan. Mielenkiintoni heräsi, kun joka paikassa hänet luonnehdittiin erittäin murskaavin sanakääntein. Löysin vain ani harvoja positii- visia lausuntoja. Millainen ihminen on tuollainen, jota lähes kaikki pitivät kau- heuden ruumiillistumana? Asiasta piti ottaa selvää. Vuonna 2013 oli aika kulunut sopivaan hetkeen, että saatoin käydä käsiksi Heikki Kaljusen persoonaan. Viime vuosina on kaiken lisäksi virinnyt keskustelua terrorismista ja terroristeista. On ollut isoja tapahtumia, joihin terrorismi voi- daan liittää ja on ollut toisaalta pienempiä tapahtumia, joissa on oikeus kysyä, täyttävätkö teot terrorin merkit. On myös havaittavissa, että terrorismi -sanaa on alettu käyttää entistä enemmän synonyymina kaiken pahan ruumiillistumal- le. Sanalle on alkanut kasautua myyttistä merkitystä. Tämä tutkimus lähestyy Heikki Kaljusen persoonaa ja hänen kauttaan terroristin yleisempääkin profilointia usealta kantilta. Yksi näkökulma on myytin käsitteen analyysi ja soveltaminen Heikki Kaljusen toimintaan ja persoonaan sekä laa- jemminkin siihen todellisuuteen, missä terrorismi saa tilansa. Toinen näkökul- ma on moraalifilosofinen, jolloin Heikki Kaljusen toimintaa ja terroria yleisem- minkin arvioidaan ulottuvuudella oikea ja väärä tai hyvä ja paha. Kolmas näkö- kulma on tavallaan diagnostinen. Tässä näkökulmassa käytän sekä filosofian antamia työkaluja että DSM IV:n antamia psykodiagnostiikan työkaluja.1 Neljäs näkökulma on historiatieteellinen, jolloin tutkin toisaalta Heikki Kaljusen elä- mänkaarta ja toisaalta etenkin vuosien 1917 ja 1918 tapahtumia. Vuoden 1918 tapahtumiin liittyy keskeisesti Heikki Kaljusen tekemien surmatöiden analysoin- ti. Terroristin muotokuvan hahmottamiseksi olen lisäksi ottanut käsittelyyn muutaman vertailuhenkilön, joista osa edustaa poliittisesti erilaista väriä kuin Heikki Kaljunen. Nämä erilaiset lähestymiskulmat tähtäävät periaatteessa yh- teen maaliin: Heikki Kaljusen psyykkisen rakenteen hahmottamiseen ja kyseisen henkilön sijoittumiseen toimivana olentona oman aikansa tapahtumiin. Vuonna 1893 Sortavalan maalaiskunnassa syntynyt Heikki Kaljunen tuli tunne- tuksi vuoden 1917 suurlakon ja Suomen sisällissodan aikoihin. Häneen liitettiin 1 DSM IV hyväksyttiin 1994 ja siihen tehtiin pieniä muutoksia vuosituhannen vaihteessa. Toukokuussa 2013 on hyväksytty DSM V. DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) on yhdysvaltalainen diagnoosijärjestelmä psykiatriasia diagnooseja varten. (Wikipedia) - 10 - lukuisa määrä kidutuksia ja murhia ja häntä alettiin kutsua lisänimillä pyöveli, suurmurhaaja, surullisen kuuluisa murhaaja ja niin edelleen. Kaljunen toimi Karjalan kannaksella lentävän osaston päällikkönä sekä Valkjärven ja Raudun rintaman päällikkönä. Hän asetti itse itsensä punaisten itäisen rintaman päälli- köksi. Hänen aikalaiset kutsuivat häntä kenraali Kaljuseksi, ehkä piloillaan, mut- ta Kaljunen ei itse tehnyt suuria eleitä hälventääkseen syntynyttä käsitystä, että olisi eräänlainen kenraali. Kaljusen julkinen toiminta alkoi jo 1917 syksyn suurlakon aikana, jolloin hän johti niin sanottua Karjalan rankaisuretkikuntaa. Retkikunta koostui pääosin kotkalaisista ja viipurilaisista radikalisoituneista työväen järjestyskaartilaisista. Kaljunen sai epävirallisen valtuutuksen retkelleen tuon hetken punakaartien päälliköltä, entiseltä Venäjän armeijan aliluutnantilta Ali Aaltoselta. Retken aikana ammuttiin muutama henkilö ja vangiksi otettiin niin ikään muutama. Kaljunen tuli retken aikana kuuluisaksi tavastaan kuulustella vankejaan pelotte- lun ja kidutuksen keinoin. Toisen omavaltaisen retken Kaljunen teki joulukuun 1917 alussa Ensoon. Sisällissodan alussa Kaljunen oli aktiivinen Karjalan kannaksen puhdistaja ja tässä työssään hän teloitti tai teloitutti useita ihmisiä. Kaiken kaikkiaan Kaljunen on ollut todistettavasti osallisena 23 surmatyössä joko itse ampujana tai toi- meksiantajana. Näiden lisäksi on olemassa yhdeksän tapausta, joihin Kaljusen voi varsin helposti yhdistää. Sisällissodan loppuhetkinä Heikki Kaljunen pakeni Pietariin mukanaan suuri määrä Karjalan kannaksen alueen punakaartilaisia. Lisäksi hänellä oli mukanaan sodan aikana takavarikoitua tavaraa. Lopun elämänsä Kaljunen sitten viettikin Neuvostoliitossa toimien mm. suksitehtaan johtajana Moskovassa. Hän katosi ja ilmeisesti ammuttiin Stalinin vainoissa 1938. - 11 - Mikä on myytti? Ennen kuin käydään käsiksi Heikki Kaljuseen liittyviin väitteisiin, tarinoihin ja myytteihin, on määriteltävä myytin käsite. Myytin käsite on monisyinen ja monimerkityksinen. Kansanomaisesti myytillä voidaan viitata yksinkertaisesti perättömään väitteeseen. Tieteellisessä kirjalli- suudessa on kuitenkin perusteellisempiakin määritelmiä. Kirsti Simonsuuri erittelee kirjassaan ”Ihmiset ja jumalat, myytit ja mytologiat” kuusi erilaista teoriaa myyteistä.2 Tässä en käy erittelemään näitä kaikkia, vaan keskityn niihin ajatuksiin, joilla on annettavaa tämän tutkimuksen kannalta. Émile Durkheimin käsitys myyteistä Tämän tutkimuksen kannalta on ehdottomasti antoisin Émile Durkheimin teoria myyteistä. Kyseinen teoria sopii muutenkin parhaiten uudempien yhteiskunta- muotojen analyysiin. Durkheim kertoo teoriastaan kirjassaan ”Uskontoelämän alkeismuodot”. Durkheimin mukaan kaikkien uskontojen yhteinen piirre on se, että niissä ero- tellaan ”kaikki ajattelun kohteina olevat reaaliset ja ideaaliset seikat” kahdeksi luokaksi, joita voidaan ilmaista sanoilla profaani eli maallinen ja pyhä.3 Tällainen ajattelutapa, missä maailman asiat jaetaan jyrkästi kahteen osa-alueeseen, pyhään ja maalliseen, on ominaista nimenomaan uskonnoille. Tätä voisi pitää Durkheimin mukaan eräänlaisena uskonnon määritelmänä. Missään muussa ajattelutavassa ihminen ei ole yhtä jyrkästi maailman ilmiöitä splittaava. Us- konnollinen kahtiajako pyhään ja maalliseen on uskonnon sisällä absoluuttinen. Erilaiset, kullekin uskonnolle ominaiset kiellot ja säännöt suojelevat pyhää sot- keutumasta profaaniin. Maallisen