Jari Hanski Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918—1944 ISBN 952-92-0042-0 nid. ISBN 952-10-3015-1 PDF © Jari Hanski Kirja kerrallaan, Helsinki 2006 SISÄLLYSLUETTELO LUKIJALLE 5 1 JOHDANTO 7 Juutalaisvastaisuuden monet selitysmallit 19 Tutkimuskysymykset ja metodi 24 Tutkimuksen aikarajaus 26 Aikaisempi tutkimus 27 Tutkimuksessa käytetty lähdemateriaali 34 Aikakauslehdet 35 Äärioikeiston julkaisut 36 Armeija- ja suojeluskuntajulkaisut 40 Uskonnolliset lehdet 41 Muut lehdet 44 Kirjallisuus 45 Muu aineisto 46 Tutkimuksen rakenne 46 2 JUUTALAISTEN ASEMA SUOMESSA ENNEN KANSALAISOIKEUKSIEN SAAMISTA 47 Kansalaisoikeusaloitteet säätyvaltiopäivillä 51 Kansalaisoikeuskysymys eduskunnassa 60 3 JEESUKSEN TAPPAJIA JA POTENTIAALISIA KÄÄNNYTETTÄVIÄ – USKONNOLLINEN JUUTALAISVASTAISUUS 66 Paluu luvattuun maahan 76 Juutalaiskäännytyksen pelastuksentarjoajat 91 Suomalaisten lähettien näkemys juutalaisista 95 Uskonpetturit – juutalaisuuteen kääntyneet 101 Oliko Suomessa uskonnollista juutalaisvastaisuutta? 104 4 TALOUDELLINEN JUUTALAISVASTAISUUS 107 Juutalaisliikemiehet kirjallisuudessa 110 Vaatejuutalaiset 113 Juutalaisten väitetty taloudellinen valta 124 Oliko Suomessa taloudellista juutalaisvastaisuutta? 143 3 5 JUUTALAISET JA BOLŠEVISMI 147 Rinnastus syntyy 1910–1920-luvulla 147 Juutalaista maailmanvallankumousta vastaan 159 Kustannus Oy Vasaran juutalaisvastaisuus 166 ”Luokkaoppi on isänmaattoman juutalaisen, ainoan tosi kansainvälisen kansan keksintö” 177 Sota bolševikkijuutalaisia vastaan 189 ”Bolševikkijuutalaiset” 199 6 KANSAINVÄLINEN JUUTALAINEN 203 Juutalainen internationalisti 203 Siionin viisaitten pöytäkirjat – valhe, johon uskottiin 207 Siionin viisaitten pöytäkirjojen totuudenmukaisuus 208 Esirippu laskeutuu: ruotsinkieliset pöytäkirjat 210 Salaisuus paljastuu suomeksi 212 Juutalaiset ja kansainväliset järjestöt 223 Saksan juutalaiskysymyksen vaikutuksia 232 Pilakuvien juutalaiset: vilkasliikkeiset ja isonenäiset kierot kauppamiehet 238 Pakolaiset ja juutalaisviha 257 Vapaamuurarius – ”juutalaisen pidennetty käsivarsi” 265 Vapaamuurareiden historiako juutalaista? 268 ”Kun maailmanjuutalaisuuden ja vapaamuurariuden valta kerran lopullisesti nujerretaan…” 271 Juutalaiset ja vapaamuurarius 280 Kansainvälisyys juutalaisten syntinä? 282 7 OLIKO SUOMESSA JUUTALAISVASTAISUUTTA? 287 LÄHDELUETTELO 294 ENGLISH SUMMARY 319 HENKILÖHAKEMISTO 326 4 LUKIJALLE 1990-luvun lopulla käydyssä keskustelussa kirjallisuustieteen tutkija Paula Arvas kertoi kaivan- neensa tietoa suomalaisesta juutalaisvastaisuudesta 1930-luvulla. Hän ehdotti, että minä tutkisin tätä aihetta. Tartuinkin aiheeseen, mutta en tuolloin arvannut, millaiseen aiheeseen olin tarttu- massa. Maailma on täynnä tutkimuksia juutalaisvastaisuudesta, mutta Suomessa aihetta ei ollut juurikaan tutkittu: sen sijaan löytyi huomattavasti mutu-tietoa. Tutkimuskohde, suomalainen juutalaisvastaisuus 1918–1944, oli hyvin mielenkiintoinen, mutta tällainen ”vihan maailma” oli minulle uudenlainen eikä mikään miellyttävä tuttavuus. Tämä tutkimus ei olisi valmistunut, jollei moni seikka olisi loksahtanut kohdalleen. Rahoituksen sain Suomen Kulttuurirahastosta, ensimmäisenä vuotena Artturi ja Aina Heleniuksen rahastosta ja tämän jälkeen Leo ja Regina Weinsteinin rahastosta. Lisäksi haluan kiittää Helsingin yliopis- ton kirjaston henkilökuntaa, jota kiusasin usean vuoden ajan. Muutamaa poikkeusta lukuun otta- matta kaikki kirjat ja lehdet löytyivät asiantuntevasti kirjaston uumenista. Lisäksi kiitokset pal- velupäällikkö Pälvi Kaiposelle, jonka kautta sain joksikin aikaa työtilan kirjastosta. Professori Pauli Kettunen on ohjannut työtäni alusta alkaen. Hänen kanssaan käymissäni kes- kusteluissa työ on saanut uusia ulottuvuuksia ja tutkijan toisinaan harhautuneet ajatukset ovat ohjautuneet taas selkeämmille urille. Väitöskirjani esitarkastajat dosentti Martti Ahti ja lehtori Eero Kuparinen, joista jälkimmäinen toimii myös vastaväittäjänä, saivat minut tiivistämään laa- jan käsikirjoitukseni tiiviimmäksi kokonaisuudeksi. Haluan kiittää myös muita käsikirjoitustani tai sen osia eri vaiheissa lukeneita ihmisiä sekä kaik- kia niitä ystäviä ja tuttuja, jotka ovat usean vuoden ajan joutuneet kuuntelemaan puheitani juuta- laisista, juutalaisvihasta, rasismista, loputtomista aikakauslehtiröykkiöistä ja etenkin eräiden ni- meltä mainitsemattomien lehtien sisällöstä ja tuon sisällön aiheuttamista tuntemuksista. Suurimmat kiitokset menevät kuitenkin lähimmäksi. Vaimoni Outi on lukenut yhä uusia ja uusia versioita käsikirjoituksesta ja kannustanut jatkamaan työtä ajoittaisina epäuskon hetkinä. Outi 5 on yhä uudelleen ja uudelleen ollut tukena ja olkapäänä, kun tutkimustyö on käynyt liian ras- kaaksi. Tällöin on ollut suunnaton apu myös Samposta, joka on aina laittanut asioita oikeaan jär- jestykseen. Mikään työ ei ole niin tärkeää, ettei aikaa olisi Sampon kanssa leikkimiseen. Myös muiden läheisten tuki on ollut tärkeää ja auttanut minua tämän työn tekemisessä. Haluan omis- taa tämän tutkimukseni vanhemmille Arvo ja Sylvi Hanskille. Kotona kannustettiin opiskele- maan eikä ole koskaan ihmetelty sitä, että apurahan antajien armoilla elellyt jatko-opiskelija on opiskellut näin pitkälle – ja kauan. Helsingissä 10.3.2006 Jari Hanski 6 1 JOHDANTO Juutalaiskansa on herättänyt kielteisiä tunteita kauan: oman jumalansa ja uskonsa tiukasti pitä- nyt kansa ei ollut valloittajien suosiossa, olihan ennen ajanlaskun alkua ja sen jälkeenkin tapana ottaa valloittajakansan jumalat omien rinnalle. Eräät tutkijat ovat löytäneet juutalaisvastaisuutta jopa Raamatusta. Juutalaisvastaisuuden yhtenä perusteluna onkin pidetty sitä, että juutalaiset olivat ”toisia”, ulkopuolisia; he eivät kuuluneet muiden kanssa samaan yhteisöön vaan jäivät ta- poineen ja uskomuksineen omaksi ryhmäkseen, joka ei edes halunnut sekaantua muuhun väes- töön. Lisäksi 100-luvulta alkaen juutalaisilla ei ollut omaa maata, vaan he pikkuhiljaa levittäy- tyivät ympäri maailmaa muiden kansojen keskuuteen. Tämä loi heille erikoisen aseman muiden kansojen ja etenkin myöhemmin kansallisvaltioiden keskuudessa.1 Seuraavassa esittelen aluksi juutalaisvastaisuuden eri piirteitä historian aikana ja sen jälkeen tämän ilmiön eri selitysmalleja. Juutalaisvastaisuutta tiedetään esiintyneen jo antiikin ajoista lähtien. Raamatussa kerrotaan juu- talaisten orjuudesta Egyptissä ja vankeudesta Baabelissa. Kuitenkin ensimmäiset laajamittaiset juutalaisvastaiset toimet olivat seleukidien kuninkaan Antiokhos IV Epifaneen (kuninkaana 175–163 ennen ajanlaskun alkua) aikana. Hän pyrki yhtenäistämään valtakuntansa, ja osana tätä politiikkaa hän halusi yhtenäistää uskonnon. Politiikan seurauksena puhkesivat niin sanotut makkabealaiskapinat (166–164 ennen ajanlaskun alkua).2 Rooman keisareiden suhtautuminen juutalaisiin vaihteli Augustuksen suvaitsevaisuudesta Tibe- riuksen vainoihin. Rooman provinsseista Egyptissä puhkesi laajoja juutalaisvastaisia mellakoita vuonna 38 jälkeen ajanlaskun alun. Nämä johtuivat siitä, että Rooma kavensi kreikkalaisten oi- keuksia Aleksandriassa ja kapinaliike kohdisti vihansa roomalaisten sijasta juutalaisiin, joiden egyptiläiset katsoivat olevan etuoikeutettuja. Toisaalta vuonna 70 keisari Titus tuhosi Jerusale- min ja ajoi juutalaiset maanpakoon. Tituksen sodan aikana eniten juutalaisia kuoli kuitenkin Aleksandriassa.3 1 Kuparinen 2004, 191–192. 2 Kuparinen 1999, 11–23; Hengel 1996, 277–309; Prager–Telushkin 2003, 69–70. 3 Kuparinen 1999, 27–31, 34–35, 55; Prager–Telushkin 2003, 71–72; Smallwood 1976, 365. 7 Ensimmäiset kristityt eivät olleet juutalaisvastaisia. He olivat samassa asemassa kuin juutalai- setkin, pieni uskonnollinen vähemmistö suuressa valtakunnassa. Sen jälkeen, kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto vuonna 312, johtavat kirkolliset ajattelijat, kuten Johannes Khrysostomos (354–407), alkoivat saarnata juutalaisia vastaan. Kristityt halusivat teh- dä pesäeron juutalaisiin ja juutalaisuuteen: juutalaisvastaisuus syntyi siis teologiselta pohjalta. Juutalaisvastaisuus ei kuitenkaan heti levinnyt kansan keskuuteen, sillä varhaiskeskiajalla juuta- laiset vielä yleisesti hyväksyttiin. 1100-luvulla enemmistö juutalaisista asui jo Euroopassa. Ai- empien maanviljelijän ja kauppiaan ammattien lisäksi he työskentelivät muun muassa suurkaup- piaina ja rahanlainaajina. Muuttoliikkeen myötä Euroopan kaupunkeihin syntyi erityisiä juuta- laisten asuinalueita, joilla he saattoivat asua omana yhteisönään. Ristiretki-innostuksen myötä puhkesi vuonna 1096 rajuja pogromeja4, jotka osoittivat hallitsijoiden juutalaisille antamien eri- koisoikeuksien tehottomuuden, sillä ne eivät antaneet juutalaisille minkäänlaista turvaa levotto- mina aikoina. Seuraavina vuosisatoina kristittyjen into pakkokäännyttää tai pelkästään tuhota juutalaisia oli voimakasta.5 Juutalaisten suhteella asuinalueensa hallitsijoihin oli keskiajalla tärkeä merkitys, koska hallitsi- jat takasivat juutalaisten turvallisuuden ja oikeudet. Tavallinen kansa sai tästä helposti aiheen juutalaisvastaisuuteen, koska se tulkitsi, että juutalaisille oli annettu etuoikeuksia. Nämä etuoi- keudet olivat aluksi, kuten muillekin ihmisille annetut, henkilökohtaisia, mutta 1100-luvulta eteenpäin oikeudet muutettiin monissa Euroopan maissa koskemaan kaikkia juutalaisia. Samalla heidät määrättiin suoraan hallitsijan alaisuuteen eikä muiden ihmisten lailla paikallisten käskyn- haltijoiden alaisuuteen. Tuomas Akvinolainen (1225–1274) korosti kirjoituksissaan, että juuta- laiset olivat ruhtinaidensa orjia ja että hallitsijoilla oli oikeus jopa ottaa juutalaisilta